[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 24.7.2007

KOM(2007) 440 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Afrikan maatalouden edistäminen Ehdotus koko mantereen tasolla ja aluetasolla tehtävästä yhteistyöstä maatalouden kehittämiseksi Afrikassa

Afrikan maatalouden edistäminen Ehdotus koko mantereen tasolla ja aluetasolla tehtävästä yhteistyöstä maatalouden kehittämiseksi Afrikassa

JOHDANTO

Tässä asiakirjassa tehdään ehdotuksia periaatteista ja avainaloista, jotka koskevat EU:n ja Afrikan unionin (AU) yhteistyötä Afrikan maatalouden kehittämiseksi koko mantereen tasolla ja aluetasolla. Näillä tasoilla tehtävä yhteistyö täydentää ja tukee maatalouden kansallisia kehittämistoimia – taso, jolla yhteistyöhön panostetaan jatkossakin eniten. Asiakirjan lähtökohtana ovat eurooppalaisessa konsensuksessa[1] ja EU:n Afrikka-strategiassa[2] esitetyt toimintapoliittiset suuntaviivat. Molemmissa asiakirjoissa toistetaan sitä, kuinka maataloudella ja maatalouden kehityksellä on ratkaiseva rooli köyhyyden vähentämisessä ja talouskasvun edistämisessä. Yhteisö on ilmoittanut osallistuvansa kasvunedistämistoimiin – panostamalla tuotannon lisäämiseen kestävällä tavalla, alueellisten ja kansainvälisten markkinoiden kilpailukyvyn parantamiseen ja riskien hallintaan. Afrikassa näitä toimia voidaan helpottaa hyödyntämällä tekniikan kehitystä sekä maatalousalan tutkimusta ja neuvontaa.

Yhteistyö sovitetaan huolellisesti Afrikan omiin maataloustavoitteisiin, ja sillä pyritään nopeuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Maatalouden laajapohjainen kasvu on suoraan sidoksissa ensimmäisen vuosituhattavoitteen (äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen) saavuttamiseen, ja sillä on merkittävä rooli myös seitsemännen vuosituhattavoitteen (ympäristön kestävyyden varmistaminen) toteutumisessa.

Maatalous[3] on tänäkin päivänä Afrikan köyhien enemmistön taloudellinen perusta; sen osuus Afrikan bruttokansantuotteesta on noin kolmannes, ja se on suurin työllistäjä. Maataloustuotannon valtaosasta vastaavat pienviljelijät, ja naisilla on siinä erittäin suuri rooli[4]. Maataloustuotanto ja maataloustuotteiden jakelu ja myynti ovat suoraan kytköksissä siihen, onko kotitalouksilla ruokaa ja millainen sen jäsenten ravitsemustila on. Lisäksi maatalouden kasvulla on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia: maataloustulojen kasvu mahdollistaa sosiaalipalvelujen tarjonnan ja käytön maaseudulla ja tekee palveluista pysyviä ja kohtuuhintaisia. Lisäksi se, miten maanviljelijät käyttävät luonnonvaroja, on ratkaisevassa asemassa ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.

Maatalous kuuluu voittopuolisesti yksityissektorin toimintaan mutta vaatii huomattavaa julkisen sektorin panosta. Ensinnäkin markkinoiden toiminta on ollut yleisesti ottaen puutteellista, mikä on vaikuttanut kielteisellä tavalla yhteiskunnallisesti ja maantieteellisesti syrjäytyneisiin väestöryhmiin. Toiseksi on olemassa ulkoisia ympäristövaikutuksia, jotka edellyttävät viranomaisten säätelyä ja väliintuloa kestävyyden takaamiseksi. Kolmanneksi maatalous toimii paljon paremmin, jos viranomaisten toiminta on tehokasta.

Tässä asiakirjassa luetellut yhteistyöalat muodostavat pitkän aikavälin avustuskehyksen. Maantieteellinen painopiste on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä maatalouden ongelmat ovat kaikkein akuuteimpia. Koko mantereen kattavalla lähestymistavalla on kuitenkin merkitystä, kun toimintaa mukautetaan AU:n aloitteisiin ja siksi, että monilla yhteistyöaloilla[5] on yleisafrikkalainen ulottuvuus.

Maatalouden kehitysnäkymät Afrikassa

Tämänhetkiset haasteet

Afrikassa maatalous on uudelleen kasvattamassa taloudellista merkitystään. Maataloussektorin kasvu on ollut huomattavaa: 2,7 prosenttia vuonna 2002, 3,0 prosenttia vuonna 2003 ja 5,3 prosenttia vuonna 2004. Osaltaan tähän suuntaukseen on vaikuttanut eräiden tuotteiden myönteinen hintakehitys, toinen kasvutekijä on tuotantoedellytysten[6] paraneminen. Maatalouden kasvun on kuitenkin oltava nopeampaa, jotta köyhyyttä saataisiin vähennettyä pysyvästi. Tämä koskee varsinkin matalan tulotason maaseutuyhteisöjä, joissa maatalous on jatkossakin tärkein talouskasvua ja työllisyyttä edistävä tekijä.

Afrikan maataloustuotannolla ja maatalouden kasvulla on tänä päivänä edessään monenlaisia haasteita, jotka ovat kytköksissä toisiinsa. Näitä kytköksiä purettaessa on yksilöity kuusi toimintakohdetta[7], joiden avulla yhteistyöalat on tarkoitus panna tärkeysjärjestykseen:

i) luodaan yhtenäinen ja laajaan kannatukseen perustuva visio siitä, miten maataloutta tulisi kehittää ja mikä on sen rooli kestävän talouskasvun ja köyhyyden vähentämisen edistäjänä, ja tämä visio muunnetaan johdonmukaisiksi kehityspolitiikoiksi, -strategioiksi ja -määrärahoiksi;

ii) tehostetaan maataloussektorin hallintoa määrittelemällä uudelleen valtion, yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan tehtävät ja niiden väliset suhteet sekä parantamalla eri organisaatioiden valmiuksia osallistua politiikan laatimiseen ja täytäntöönpanoon;

iii) parannetaan maaseudun kestävää tuottavuutta ja maataloustuotteiden ravintoarvoa hyödyntämällä tunnettuja alan teknologiaan ja johtamiseen liittyviä innovaatioita, laajentamalla tutkimusta ja tekemällä siitä tuloksellisempaa maatalouden käyttäjien näkökulmasta;

iv) pyritään kannattaville markkinoille parantamalla fyysistä markkinoillepääsyä, hyödyntämällä sellaisia markkinarakoja[8], tuotteita ja rakenteita, joiden avulla tuottajahinnat saadaan nousuun, ja helpottamalla kauppaa muun muassa terveys- ja kasvinsuojelutoimia tehostamalla;

v) otetaan käyttöön tehokkaampia menetelmiä luonnonvarojen hoidossa ja huolehditaan siitä, että kestävä käyttö on myös taloudellisesti kannattavaa; ja

vi) vähennetään riskejä ja haavoittuvuutta suhteessa tuhoeläimiin, tauteihin, hinnanvaihteluihin, markkinoiden epävakauteen, ilmastonmuutokseen ja haitallisiin sääilmiöihin.

Afrikan maatalousagenda

Omana panoksenaan maatalouden kehittämiseen AU ja NEPAD (New Partnership for Africa’s Development) ovat käynnistäneet Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman (CAADP), kun taas afrikkalaiset valtionpäämiehet ovat luvanneet kasvattaa maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen määrärahojen osuutta kansallisissa talousarvioissa[9]. AU on myös esittänyt näkemyksensä siitä, mitä maataloussektorilla olisi saatava aikaan vuoteen 2015 mennessä.

CAADP-ohjelman näkökulma kattaa koko mantereen, mutta se perustuu maatalouden kansallisille ja alueellisille kehittämissuunnitelmille. Ohjelmaan sisältyy joukko periaatteita ja tavoitteita, joiden tarkoituksena on i) ohjata maastrategioita ja investointiohjelmia, ii) mahdollistaa alueellinen vertaisoppiminen ja -arviointi, ja iii) helpottaa kehittämistoimien yhdenmukaistamista. Kehitysyhteistyökumppaneille CAADP tarjoaa hyviä mahdollisuuksia edetä Pariisin julistuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

CAADP:hen kuuluu neljä aihepiirikokonaisuutta, jotka toimivat kansallisten ja alueellisten ohjelmien toimintapoliittisina kehyksinä. Maa- ja aluekohtaisissa CAADP-ohjelmissa noudatetaan nk. pyöreän pöydän prosessia. Sen tuloksena laaditaan maa- ja aluekohtaiset ”CAADP-paketit”, jotka kattavat poliittiset uudistukset ja joilla ohjataan julkisia ja yksityisiä investointeja ja interventioita.

Joulukuussa 2006 järjestetty AU:n huippukokous[10] kehotti valikoivuuteen CAADP-sitoumusten suhteen. Lähtöajatuksena oli, että resurssien ja institutionaalisten valmiuksien rajallisuudesta johtuen on valittava sellaiset tavoitteet, joissa päästään nopeisiin ja pysyviin tuloksiin elintarvikkeiden saannin ja niiden ravintoarvon osalta.

EU:n ja AU:n yhteistyö maatalouden kehittämiseksi

Tavoitteet ja periaatteet

Seuraavissa EU:n ja AU:n yhteistyötä koskevissa ehdotuksissa painopiste on koko mantereen käsittävällä ja aluetasolla, ja niillä pyritään parantamaan Afrikan maatalouden toimintaedellytyksiä. Yhteistyö perustuu seuraaviin periaatteisiin:

- sitoutuminen vuosituhannen kehitystavoitteisiin , erityisesti ensimmäiseen ja seitsemänteen tavoitteeseen;

- toiminnan mukauttaminen Afrikan omiin painopisteisiin CAADP-prosessien, -periaatteiden ja –tavoitteiden pohjalta;

- avunantajien toiminnan yhdenmukaistaminen Pariisin julistuksen periaatteiden mukaisesti;

- muiden AU:n ja EU:n keskinäisten kumppanuuksien ja välineiden kehittäminen edelleen täydentämällä Afrikan maaseudun kehittämistä suoraan tai epäsuorasti tukevia EU:n aloitteita ja hyödyntämällä Afrikan ja Euroopan välillä aiemmin solmittuja kumppanuuksia;

- EU:n aikaisemmista kokemuksista ja hyvistä käytännöistä opiksi ottaminen ottaen huomioon, että EU:lla on lähes 50 vuoden kokemus maatalouspolitiikan soveltamisesta;

- toissijaisuuden soveltaminen niin, että tuetaan ainoastaan niitä alueellisia ja koko mannerta koskevia toimintoja, jotka tuovat lisäarvoa kansallisen tason toimiin;

- johdonmukaisuus EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkojen ja toisaalta maatalous-, kalastus-, kauppa-, kuluttaja- ja energiapolitiikan välillä.

Yhteistyössä keskitytään CAADP:n vaatimusten mukaisesti valmiuksien kehittämiseen sekä alueellisten ja koko mantereen yhteisten instituutioiden vahvistamiseen.

Yhteistyöllä tuetaan valtion strategisempaa ja tehokkaampaa roolia maataloudessa, koska valtion pääasiallisena tehtävänä on tarjota tehokkaat puitteet politiikanteolle ja sääntelylle, luoda suotuisa toimintaympäristö, puuttua markkinoiden puutteelliseen toimintaan, tarjota yleishyödyllisiä palveluja, rakentaa turvaverkkoja ja osoittaa pidättyvyyttä valtiontukien käytössä.

Ensisijaiset yhteistyöalat

Yhteistyössä, jota EU ja Afrikka tekevät maatalouden kehittämiseksi, aiotaan keskittyä seitsemään alaan. Ne on esitetty CAADP-ohjelmassa ja valittu Afrikan maatalouden keskeisimpien haasteiden ja Afrikan omien painopisteiden perusteella.

Maatalous ja kehitysstrategiat

Tällä alalla keskitytään siihen, miten maatalouden kehittämisen on oltava erottamaton ja strateginen osa kansallisia, alueellisia ja koko mannerta koskevia kehitysohjelmia. Perusteesinä on se, että maataloussektori on talouskasvun ja köyhyyden vähentämisen kannalta avainasemassa.

Alueellisessa ja koko mantereen kattavassa yhteistyössä keskitytään seuraaviin:

- maataloustuotannon tehokkuuden kytkeytymistä makrotalouspolitiikkoihin, ulkoisiin shokkeihin, ilmastonmuutokseen, aavikoitumiseen ja luonnon monimuotoisuuteen koskeva analysointi ja valmiuksien kehittäminen;

- kansallisten politiikkojen laadinnasta ja niiden vaikutuksista maatalouteen ja maaseudun talouteen saatujen kokemusten hyödyntäminen;

- valmiuksien kehittäminen ja instituutioiden vahvistaminen tarkoituksena edistää tietoon perustuvan ja tuloshakuisen politiikan suunnittelua sekä politiikan johdonmukaisuutta ja tunnetuksi tekemistä;

- alat ylittävä koordinointi ja yhteistyö,

- tuki koko mantereen kattavan, kansalliset ja alueelliset viljelijäjärjestöt kokoavan foorumin perustamiselle ja kyseisten järjestöjen roolin vahvistaminen CAADP-prosesseissa;

- analyysi- ja seurantavalmiuksien parantaminen, jotta voidaan vertailla, millaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia eri maiden maatalouden kehittämistoimilla on (ollut).

Tärkeimpiä kumppaneita ovat AU:n komissio, NEPAD ja alueelliset talousyhteisöt. Yhteistyö tukee niiden harjoittamaa poliittista analyysia, seurantaa, vertaisarviointia ja valistusta sekä sitä, miten ne voivat parantaa kansallistasolla toimivien organisaatioiden valmiuksia. Toisena kumppanitahona ovat alueelliset viljelijäjärjestöt. Tarkoitus on, että kansainväliset organisaatiot osallistuisivat täytäntöönpanoon. Yhteistyö AU:n komission kanssa voi johtaa kummijärjestelyyn Euroopan komission kanssa, jolloin yhteistyöhön osallistuisivat asianomaiset pääosastot (esim. AGRI, FISH, SANCO, TRADE, ENV, RTD, JRC ja REGIO). Maatalouden ja maaseudun yhteistyön tekninen keskus (CTA)[11] osallistuu valistustoimintaan, helpottaa kokemustenvaihtoa ja auttaa vahvistamaan viljelijäjärjestöjä ja niiden kytköksiä CAADP:hen.

Alakohtainen hallinto

Tällä yhteistyöalalla tuetaan valmiuksien kehittämistä alueellisella ja koko mantereen tasolla; perimmäisenä tavoitteena on parantaa maataloussektorin hallintoa kansallistasolla. Hallintoa parantamalla halutaan sujuvoittaa siirtymistä pienviljelystä kaupallisesti kannattaviin ja kestäviin perheviljelmiin.

Yhteistyö alakohtaisen hallinnon alalla kattaa seuraavat:

- politiikan yhdenmukaistaminen alueellisella ja koko mantereen tasolla sekä johdonmukaisuuden parantaminen alueellisten ja kansallisten maatalouspolitiikkojen kesken;

- poliittisten sitoumusten seuraaminen ja vertaisarviointien tekeminen;

- alueellisten ja koko mannerta koskevien suuntaviivojen laatiminen keskeisistä hallintonäkökohdista, muun muassa maanomistus- ja maankäyttöpolitiikasta ja kestävästä maataloudesta;

- valmiuksien kehittäminen ja mahdollisuuksien luominen alakohtaiseen hallintoon osallistumiselle;

- julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja yritysten yhteenliittymien edistäminen;

- tuottaja- ja toimialajärjestöjen alueellisen ja koko mantereen kattavan edustuksen vahvistaminen ja niiden edunvalvontavalmiuksien lisääminen;

- maataloudessa, julkisen ja yksityisen sektorin välisissä suhteissa ja valtionhallinnossa toteutettujen vapauttamis- ja yksityistämisprosessien vertailu ja niistä opiksi ottaminen.

AU:n komission kanssa on suunnitteilla yhteistyötä, jotta sen poliittista ja välittäjän roolia politiikan kehittämisessä, koordinoinnissa ja yhdenmukaistamisessa voitaisiin vahvistaa. NEPADin ja alueellisten talousyhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön aloja ovat valmiuksien lisääminen, seuranta, poliittiset analyysit ja vertaisarviointi, kun taas tuottajia ja eri toimialoja edustavien alueellisten ja koko mantereen käsittävien yksityisten järjestöjen kanssa yhteistyötä tehdään valmiuksien kehittämisen, valistustoiminnan, neuvottelemisen ja palvelujen tarjoamisen aloilla. CTA osallistuu viimeksi lueteltuihin toimiin samoin kuin tiedon levittämiseen aikaisemmista kokemuksista. EU:n kokemuksista oppiminen edellyttää vuorovaikutusta komission, EU:n jäsenvaltioiden ja EU:ssa toimivien yksityissektorin järjestöjen kanssa; tätä prosessia voidaan käyttää myös hallintoon liittyvien valmiuksien lisäämiseen[12].

Tutkimus, tietämysjärjestelmät ja tiedon jakaminen

Tämän alan yhteistyöllä pyritään tehostamaan maatalousalan tutkimuksen ja tietämysjärjestelmien vaikutusta maaseudun tuottavuuteen, köyhyyden vähenemiseen, elintarviketurvaan ja luonnonvarojen kestävään hoitoon tavalla, joka ottaa huomioon ilmastonmuutoksesta johtuvat haasteet. Yhteistyössä painotetaan tutkimuslähestymistapojen moniulotteisuutta, maatalouden tuotantojärjestelmien kestävyyttä sekä tutkimusta, jolla voidaan vaikuttaa myönteisesti maaseudun köyhiin.

Aluetason ja koko mantereen käsittävän tason yhteistyössä

- tehostetaan maiden välistä yhteistoimintaa pirstaloitumisen rajoittamiseksi ja synergioiden luomiseksi;

- laaditaan koko mantereen käsittäviä ja alueellisia tutkimusstrategioita;

- osallistutaan sellaisen ensisijaisen tutkimuksen rahoitukseen, jolla on ylikansallisia vaikutuksia;

- kehitetään uusia muotoja ja kanavia neuvontaan, valmennukseen ja koulutukseen sekä vahvistetaan tutkimusjärjestelmien, neuvontapalvelujen ja viljelijöiden välisiä yhteyksiä;

- luodaan ja/tai vahvistetaan verkostoja tiedon ja osaamisen hankintaan ja vaihtamiseen[13];

- parannetaan koordinointia maatalousalan kansallisten tutkimusjärjestelmien sekä alueellisten ja kansainvälisten tutkimusohjelmien välillä.

Yhteistyössä otetaan huomioon EU:n ja Afrikan pitkään jatkuneesta tutkimusalan yhteistyöstä[14] saadut kokemukset sekä eurooppalaisten yhteistyökumppaneiden välisen yhteistyön edistämiseksi laaditut suuntaviivat[15]. Sen lähtökohtana on CAADP:n neljäs aihepiirikokonaisuus, ja siinä noudatetaan Afrikan maatalouden tuottavuuskehyksen (FAAP) puitteissa sovittuja periaatteita. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat Afrikan maataloustutkimuksen foorumi (FARA) ja siihen kuuluvat alueelliset tutkimusjärjestöt, maataloustutkimuksen kansainvälinen foorumi (GFAR) ja eurooppalainen foorumi (EFARD) verkostoineen[16], kansainvälisen maataloustutkimuksen neuvoa-antava ryhmä (CGIAR) sekä muut kansainväliset järjestöt ja tutkimuskumppanuudet mukaan luettuna YTK. CTA auttaa verkostotoiminnan järjestämisessä.

Kaupan helpottaminen panostamalla laadunvarmistukseen ja laadun parantamiseen

Tämän alan yhteistyöllä pyritään vahvistamaan Afrikan valmiuksia järjestää markkinoiden toiminta köyhyyttä vähentävällä tavalla; painopiste on tällöin maataloustuotteiden alueellisissa markkinoissa. Käynnissä olevien kauppaneuvottelujen (talouskumppanuussopimukset, Dohan kehitysohjelma) tavoitteena on lujittaa Afrikan maiden asemaa maataloustuotteiden kaupassa, mikä edellyttää tarjonnan sovittamista kysyntään. Yhteistyötä on ehdotettu tehtäväksi muun muassa tuotantoa ja kauppaa koskevien standardien alalla. Tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia vaikuttaa niiden sisältöön (tarkoituksenmukaisuus), ottaa ne käyttöön ja noudattaa niitä, jotta tuottajilla olisi (jatkossakin) pääsy kannattaville maataloustuotteiden markkinoille ja jotta tuotteet olisivat kuluttajan näkökulmasta turvallisia.

Tukea annetaan varsinkin talouskumppanuussopimusten myötä tarjoutuviin tilaisuuksiin, ja se kattaa seuraavat:

- aluestrategiat ja valmiuksien parantaminen maatalouden panos- ja tuotosmarkkinoiden rakenteellisten heikkouksien korjaamiseksi;

- kauppapolitiikan valvontaan liittyvien valmiuksien lisääminen, myös täytäntöönpanon seuranta, raportointi ja kaupanedistämispolitiikkojen soveltaminen;

- alueellisten markkinoiden luominen ja alueiden sisällä käytävän kaupan, varsinkin elintarvikkeiden kaupan, lisääminen;

- lainsäädäntö- ja sääntelykehysten käyttöönotto yhdenmukaistamisen, standardoinnin ja valvonnan aloilla; yhteisten alueellisten luokittelujärjestelmien ja –standardien käyttöönotto ja niiden mukauttaminen kansainvälisiin järjestelmiin ja standardeihin;

- vertailulaboratorioiden vahvistaminen, kansallisten keskusten kanssa verkottuminen sekä testausta ja vaatimustenmukaisuuden valvontaa harjoittavien muiden tahojen ja laitosten valmiuksien lisääminen;

- alueellisten valmiuksien lisääminen standardeja, myös enimmäisjäämäpitoisuuksista annettuja standardeja, koskevan ymmärryksen ja niiden noudattamisen parantamiseksi;

- kestävää ja sosiaalisesti hyväksyttävää tuotantoa koskevien sertifiointijärjestelmien käyttöönoton edistäminen;

- valmiuksien lisääminen aktiivisen osallistumisen mahdollistamiseksi (elintarvikkeiden turvallisuutta ja maataloustuotteiden kauppaa koskevista) standardeista ja muista kaupanedistämiskeinoista käytäviin alueellisiin ja kansainvälisiin keskusteluihin ja neuvotteluihin.

Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat AU:n komission erityisjärjestöt (lähinnä IBAR ja IAPSC), kansainväliset standardointijärjestöt, sertifiointielimet, tutkimuskeskukset, alueelliset talousyhteisöt, viljelijöiden ja viejien aluejärjestöt, vertailulaboratoriot ja asianomaiset YK:n erityisjärjestöt. CTA osallistuu omalla panoksellaan terveys- ja kasvinsuojeluasioita koskevan ymmärryksen lisäämiseen.

Luonnonvarojen – maan, kalavarojen ja metsien – hoito

Tämän alan yhteistyössä tuetaan maan, kalavarojen ja metsien hallinnointi- ja hoitotapoihin tehtäviä parannuksia, joilla ympäristön kestävyys ja luonnon monimuotoisuus pyritään yhdistämään luonnonvarojen kannattavaan hyödyntämiseen ja köyhyyden vähentämiseen.

Tämän alan yhteistyössä otetaan huomioon seuraavat alueelliset ja koko mannerta koskevat näkökohdat:

- politiikkojen, erityisesti rajat ylittäviä luonnonvaroja koskevan politiikan, yhteensovittaminen ja yhdenmukaistaminen,:

- rajat ylittäviä luonnonvaroja koskevien koordinointi- ja yhteistyömenetelmien luominen ja vahvistaminen olemassa olevien alueellisten kehysten puitteissa;

- alueellisten ja koko mannerta koskevien suuntaviivojen laatiminen maan ja muiden luonnonvarojen kestävästä käytöstä taloudelliset, oikeudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat huomioon ottaen;

- sellaisen poliittisen toimintaympäristön edistäminen, jossa luonnonvarojen käyttöä koskeva vastuu ja selontekovelvollisuus on helpommin kohdennettavissa;

- kokemusten vaihtaminen eri hoitotapojen tuloksista ja siihen liittyvän vertaisarvioinnin tukeminen;

- luonnonvarojen tilan (ja niihin kohdistuvan paineen) sekä ilmastonmuutoksesta maatalouteen ja luonnonvaroihin aiheutuvien vaikutusten seuranta ja valvonta;

- yhteistyön edistäminen luonnonvarojen (myös kalojen ja metsien) laittoman käytön ja laittomien tuotteiden kaupan torjumiseksi[17].

Yhteistyön painopiste on politiikassa ja hallintotavassa sekä luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä koskevissa institutionaalisissa järjestelyissä. Maankäyttöpolitiikan sekä maan ja vesivarojen hoidon osalta tuki mukautetaan CAADP-ohjelman ensimmäiseen aihepiirikokonaisuuteen ja siihen liittyviin kansainvälisiin aloitteisiin[18]. Kalastuskumppanuussopimukset tarjoavat kehyksen kalavarojen valvonnan ja seurannan parantamiselle. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat AU:n komissio, NEPAD, alueelliset talousyhteisöt, valtiosta riippumattomat erityisjärjestöt, maan sekä vesi-, kala- ja metsävarojen hoitoon erikoistuneet alueelliset (ja sitä pienemmän tason) järjestöt sekä näihin kysymyksiin erikoistuneet eurooppalaiset ja kansainväliset instituutiot, verkostot ja foorumit[19]. CTA pyrkii helpottamaan kokemusten vaihtoa.

Karjatalouden kehittäminen ja tautien torjunta

Tämän alan yhteistyöllä edistetään kestävää karjataloutta ja sen vaikutusta köyhyyden vähenemiseen ja talouskasvuun. Toiminnan painopiste on eläintautien torjuntaa koskevan tietämyksen ja alan järjestelmien parantamisessa. Yhteistyön tavoitteena on alentaa eläinten kuolleisuutta, karsia kotieläintuotannon riskejä, parantaa kansanterveyden suojelua, tehostaa pääsyä alueellisille ja kansainvälisille markkinoille, helpottaa järkiperäistä maankäyttöä ja vähentää karjatalouteen liittyviä ympäristöongelmia. Yhteistyö käsittää seuraavat:

- rajat ylittävä yhteistyö laiduntamisen, laidunmaiden hoidon, kestävien kotieläintuotantojärjestelmien ja karjakaupan aloilla;

- Afrikan karjatalouden kehittämisen ja ilmastonmuutoksen välisten suhteiden selvittäminen;

- eläinlääkintäpalvelujen ja taudintorjuntajärjestelmien välisten verkostojen lujittaminen kansainvälisiä normeja noudattaen;

- eläintautien alueellisia ja kansallisia torjuntajärjestelmiä koordinoimaan perustetun yleisafrikkalaisen järjestelmän tukeminen;

- tutkimus, kokeet ja tiedon jakaminen tautien ehkäisymenetelmistä rokotteiden kehittäminen mukaan luettuna.

Pääasiallisiksi yhteistyökumppaneiksi halutaan AU:n komission karjatalouteen erikoistuneet järjestöt (IBAR, PANVAC ja PATTEC), kansainvälinen kotieläintutkimuslaitos (ILRI) ja alueelliset (tai sitä pienemmän tason) karjatalousjärjestöt, FAO, OIE sekä karja- ja laiduntalousalan alueelliset ja kansainväliset järjestöt. Yhteistyössä on tarkoitus hyödyntää Afrikan karjatalouskumppanuutta (Alive), jonka osapuolia pääasialliset yhteistyökumppanit ovat.

Riskinhallinta

Alan yhteistyöllä pyritään lisäämään valmiuksia vähentää ilmastonmuutokseen, luonnononnettomuuksiin ja hintahäiriöihin liittyviä riskejä, ja siinä keskitytään kansainvälisiin kysymyksiin ja rahoitusvälineisiin.

Alueellinen ja koko mantereen kattava yhteistyö pitää sisällään seuraavat:

- katastrofeihin valmistautumista, niiden ehkäisyä ja katastrofitilanteessa (lyhytkestoiset elintarvikepulat mukaan luettuina) toimimista koskevien institutionaalisten ja teknisten valmiuksien lisääminen;

- maatalouden matalariskisiin menetelmiin ja selviytymisstrategioihin liittyvä tutkimus, tiedotus ja valmiuksien lisääminen;

- innovatiiviset järjestelmät tuholaisten aiheuttamien satotappioiden ja taudeista johtuvien eläintappioiden riskin vähentämiseksi;

- tietojen vaihtaminen aiemmista kokemuksista ja valmiuksien lisääminen markkinoihin perustuvan hintariskin hallintavälineitä, hinnantasoitusjärjestelmiä ja vakuutusmekanismeja hyväksi käyttäen;

- alueellisten ja koko mantereen käsittävien varhaisvaroitusjärjestelmien luominen ja käyttäminen ja niiden kytkeminen kansallisiin järjestelmiin.

Yhteistyötä tehdään myös keskeisten julkisten ja yksityisten organisaatioiden valmiuksien kehittämiseksi sekä Afrikan maiden kansainvälisille rahoitus- ja vakuutusmarkkinoille pääsyn parantamiseksi. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat AU:n komissio, alueelliset talousyhteisöt ja kansainväliset järjestöt. CTA osallistuu tiedon jakamiseen maatalouden matalariskisistä menetelmistä ja markkinoihin perustuvan hintariskin hallintajärjestelmistä.

Koordinointi, seuranta ja arviointi

Koordinointi

EU:n ja Afrikan maatalousalan kehitysyhteistyön koordinoinnissa on kolme toisiinsa sidoksissa olevaa ulottuvuutta: i) koordinointi afrikkalaisten elinten kanssa, ii) koordinointi muiden avunantajien kanssa ja iii) EU:n sisäinen koordinointi.

Koordinointi afrikkalaisten elinten kanssa tapahtuu CAADP:n puitteissa koko mannerta koskevien ja alueellisten järjestöjen johdolla. Avainasemassa ovat tällöin AU:n komissio ja NEPAD. CAADP-kumppanuusfoorumi on ensisijainen mekanismi, jolla kaikkien kehitysyhteistyökumppaneiden panosta koordinoidaan mantereen tasolla. Vastaavia foorumeja ollaan perustamassa aluetasolla. Pyöreän pöydän CAADP-prosessi toimii vastaavana kansallisten tason foorumina. Temaattinen koordinointi tapahtuu enenevässä määrin CAADP:n aihepiirikokonaisuuksien ympärillä.

Toiminnan koordinointia muiden avunantajien kanssa samoin kuin sen mukauttamista CAADP-ohjelmaan voidaan tehostaa avunantajien maailmanlaajuisella maaseudun kehittämisfoorumilla (GDPRD), jonka jäseniä komissio ja useat EU:n jäsenvaltiot ovat. GDPRD on avunantajien yhteydenpitokeskus CAADP:n osalta, ja se avustaa CAADP-kumppanuusfoorumin kokousten järjestämisessä.

EU:n sisäistä koordinointia voidaan tehostaa perustamalla Afrikan maataloutta käsittelevä EU:n työryhmä[20], jota CTA tukee teknisesti. Työryhmä parantaisi Afrikan maatalouden kehittämiseen myönnettävän EU-rahoituksen[21] laatua ja näkyvyyttä ja tehostaisi alan synergioita.

Seuranta ja arviointi

Edistymistä CAADP-ohjelman täytäntöönpanossa ja maatalousalan kehitysyhteistyössä seurataan pääasiallisesti CAADP-kumppanuusfoorumilla ja Afrikan kumppanuusfoorumilla (APF). Molemmilla foorumeilla käytetään samoja indikaattoreita, joista AU:n komissio ja NEPAD laativat parhaillaan omaa arviotaan. Lisäksi on kehitteillä mekanismeja, joilla edistystä CAADP:n aihepiirikokonaisuuksien osalta voidaan seurata yksityiskohtaisemmin.

GDPRD avustaa seurannassa ja keskittyy siinä tehtävässä avunantajien rahoittamiin hankkeisiin ja ohjelmiin, yhdenmukaistamiseen sekä johdonmukaisuuteen CAADP-ohjelman kanssa.

EU:n ja Afrikan maatalousalan kehitysyhteistyötä koskevien poliittisten ja strategisten suuntaviivojen tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan samalla tavalla kuin EU:n ja AU:n yhteistyötä sellaisena kuin se on määriteltynä EU:n Afrikka-strategiassa.

Päätelmät

Afrikan maatalouden laaja-alainen kasvu on avainasemassa pyrittäessä saavuttamaan vuosituhattavoitteet ja varmistamaan kohtuuhintaisten sosiaalipalvelujen tarjonta maaseudulla. Tältä pohjalta on määritelty seitsemän ensisijaista alaa maatalousalan kehitysyhteistyölle, jota AU ja EU tekevät alueellisella ja koko mantereen kattavalla tasolla. Alat perustuvat Afrikan omiin maatalousalan tavoitteisiin, ja sitä toteutetaan pääasiassa afrikkalaisten järjestön kautta. Näillä ensisijaisilla aloilla keskitytään alueellisten ja koko mantereen käsittävien järjestöjen valmiuksien lisäämiseen ja institutionaaliseen vahvistamiseen, jotta maatalousalan politiikoissa ja hallinnossa saataisiin aikaan parannuksia.

Yhteistyössä pyritään yhdistämään tuottavuuteen ja kasvuun keskittyvä kilpailukyky ja köyhyyden lievittämiseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen keskittyvä laaja-alainen kehitys. Molempien tavoitteiden edellytyksenä on maataloustuotteiden alueellisten markkinoiden kehittyminen, mikä puolestaan korostaa alueellisen yhdentymisen ja kaupan edistämisen tärkeyttä. Lisäksi aiotaan edistää kestäviä tuotantojärjestelmiä, koska ulkoisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, on pakko sopeutua.

Yhteistyö on Pariisin julistuksen mukaista, koska sillä tuetaan Afrikan omia kehitystavoitteita ja siinä käytetään yhdenmukaistettuja vuoropuhelu- ja arviointimekanismeja.

LIITE - Lyhenteet

AGRI: maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto Euroopan komissiossa

AKT: Afrikka, Karibia ja Tyynimeri

APF: Afrikan kumppanuusfoorumi (Africa Partnership Forum)

AU: Afrikan unioni

CAADP: Afrikan maatalouden kokonaisvaltainen kehittämisohjelma (Comprehensive Africa Agriculture Development Programme)

CGIAR: kansainvälisen maataloustutkimuksen neuvoa-antava ryhmä (Consultative Group on International Agricultural Research)

CTA: maatalouden ja maaseudun yhteistyön tekninen keskus (Centre Technique de Coopération Agricole et Rural)

ECART: tropiikin maatalouteen erikoistuneiden eurooppalaisten tutkimuslaitosten yhteenliittymä (European Consortium for Agricultural Research for the Tropics)

EIARD: kehitysyhteistyöhön liittyvää maataloustutkimusta edistävä eurooppalainen aloite (European Initiative for Agricultural Research for Development)

ENV: ympäristöasioiden pääosasto Euroopan komissiossa

EU: Euroopan unioni

FAAP: Afrikan maatalouden tuottavuuskehys (Framework for African Agricultural Productivity)

FAO: YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö

FARA: Afrikan maataloustutkimuksen foorumi (Forum for Agricultural Research in Africa)

FISH: kalastus- ja meriasioiden pääosasto Euroopan komissiossa

FLEGT: metsälainsäädännön noudattaminen, metsähallinto ja puukauppa (Forestry Law Enforcement, Governance and Trade)

GDPRD: avunantajien maailmanlaajuinen maaseudun kehittämisfoorumi (Global Donor Platform for Rural Development)

GFAR: maataloustutkimuksen kansainvälinen foorumi (Global Forum on Agricultural Research)

IAPSC: Afrikan kasvinsuojeluneuvosto (Inter-African Phytosanitary Council)

IBAR: Afrikan eläinvaravirasto (Inter-Africa Bureau for Animal Resources)

ILRI: Kansainvälinen kotieläintutkimuslaitos (International Livestock Research Institute)

NATURA: eurooppalaisten maatalousalan korkeakoulujen (joilla on trooppisen ja subtrooppisen ilmastovyöhykkeen erityisasiantuntemusta) verkosto

NEPAD: Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi (New Partnership for Africa’s Development)

OIE:: Kansainvälinen eläintautivirasto

PANVAC: panafrikkalainen eläinrokotekeskus (Pan-African Veterinary Vaccine Centre)

PATTEC: panafrikkalainen kampanja tsetsekärpäsen ja sen levittämän unitaudin hävittämiseksi (Pan-African Tsetse and Tryponosomiasis Eradication Campaign)

REGIO: aluepolitiikan pääosasto Euroopan komissiossa

RTD: tutkimuksen pääosasto Euroopan komissiossa

SANCO: terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto Euroopan komissiossa

YK: Yhdistyneet Kansakunnat

YTK: yhteinen tutkimuskeskus Euroopan komissiossa

[1] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

[2] KOM(2005) 489.

[3] Mukaan luettuina maanviljely, karjankasvatus sekä kala- ja metsätalous.

[4] Naiset tuottavat noin 80 % kaikesta ravinnosta Afrikassa.

[5] Esimerkiksi eläintautien torjunta, tutkimus sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimet.

[6] Esimerkiksi rauhan aikaansaaminen joissakin maissa.

[7] Kyseisten kuuden toimintakohteen yksityiskohtainen kuvaus löytyy liitteenä olevasta komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta.

[8] Esimerkiksi biopolttoaineiden, reilun kaupan ja luomutuotteiden markkinat ovat kasvamassa.

[9] Heinäkuussa 2003 annetussa Maputon julistuksessa maat sitoutuivat siihen, että ne osoittavat vuoteen 2008/2009 mennessä vähintään 10 prosenttia kansallisista budjettivaroista maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen.

[10] Afrikan elintarviketurvaa käsitellyt huippukokous Abujassa joulukuussa 2006. Kokouksessa määriteltiin joukko strategisia hyödykkeitä, joiden kauppaa Afrikan maiden kesken ja markkinointia on tarkoitus tehostaa.

[11] Cotonoun sopimuksella perustettu EU:n ja AKT-maiden yhteinen keskus.

[12] AGRI voi auttaa parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa luomalla yhteyksiä viljelijäjärjestöihin ja jakamalla tietoa alan standardeista ja tutkimustuloksista.

[13] Tähän kuuluu myös viljelijöiden välinen yhteydenpito.

[14] Sekä tieteellinen yhteistyö (esim. INCO ja tutkimuksen puiteohjelma ) että kehitysyhteistyö.

[15] EIARD:n puitteissa laaditut.

[16] ECART-EEIG ja NATURA.

[17] Metsävaroja koskevan FLEGT-aloitteen pohjalta.

[18] Esim. TerrAfrica.

[19] Mukaan luettuna YTK:n alainen AKT-maiden kestävän kehityksen seurantakeskus.

[20] Työryhmän on määrä raportoida neuvoston kehitysyhteistyöryhmälle.

[21] Suunnitteilla ei ole uutta rahoitusvälinettä.