FI

Bryssel 31.7.2007

KOM(2007) 416 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

Vuosia 2001–2005 koskeva kertomus Ruotsin pohjoisten alueiden maatalouden hyväksi myönnettyjen pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmän toteuttamisesta komission päätöksen 2004/291/EY mukaisesti

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

Vuosia 2001–2005 koskeva kertomus Ruotsin pohjoisten alueiden maatalouden hyväksi myönnettyjen pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmän toteuttamisesta komission päätöksen 2004/291/EY mukaisesti

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto (...)3

1.1. Taustaa (...)3

1.2. Yleiset periaatteet (...)3

1.3. Osa-alueet (...)4

1.4. Hallinto ja valvonta (...)4

2. Pohjoisen tuen soveltaminen vuosina 2001–2005 (...)5

2.1. Komission päätökset (...)5

2.2. Ruotsissa maksettu tuki (...)5

2.3. Yhteisön tuki (...)6

2.4. Tuetut tuotantomäärät (...)6

3. Maatalouselinkeinon kehittyminen pohjoisen tuen alueilla (...)7

3.1. Tuetut määrät (...)7

3.2. Keskeisen tuotannon kehittyminen osa-alueilla (...)7

3.3. Maankäytön ja maatalouden rakenteiden kehittyminen (...)8

3.4. Sosio-ekonomiset vaikutukset (...)9

3.5. Vaikutukset ympäristön tilaan (...)10

3.6. Vaikutukset elintarvikeketjuun (...)10

4. Päätelmä (...)10

1. Johdanto

1.1. Taustaa

Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan Euroopan unioniin liittymisestä tehdyn sopimuksen 142 artiklan mukaisesti komissio on antanut Ruotsille luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta ylläpidetään pohjoisilla alueilla. Tätä pohjoiseksi tueksi kutsuttua tukea myönnetään erityisesti sellaisen perinteisen alkutuotannon ja jalostuksen ylläpitämiseksi, joka soveltuu luontaisella tavalla ilmasto-olosuhteisiin, maataloustuotteiden tuotannon, kaupan ja jalostuksen rakenteiden parantamiseksi, kyseisten tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi ja ympäristönsuojelun ja maaseudun säilyttämisen varmistamiseksi.

Pohjoisen tuen järjestelmä käsittää 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevat alueet ja eräät mainitun leveyspiirin eteläpuoliset lähialueet, joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet. Näiden alueiden määrittelyssä on otettu huomioon seuraavat tekijät: alhainen väestötiheys (enintään 10 asukasta/km2), käytetyn maatalousmaan (KMM) osuus kokonaispinta-alasta (alle 10 prosenttia) ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen viljelykasvien viljelyyn käytetyn maatalousmaan osuus KMM:stä. Järjestelmän piiriin kuuluvan KMM:n osuus on nykyisellään yhteensä 355 017 hehtaaria, joka vastaa 11:tä prosenttia koko Ruotsin KMM:stä [1].

Liittymissopimuksen 143 artiklan mukaisesti komissio toimittaa neuvostolle vuoden kuluttua liittymisestä ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen myönnetyistä luvista ja kyseisten lupien nojalla myönnettyjen tukien tuloksista. Edelliset kertomukset laadittiin vuosina 1996 ja 2002.

Tämä kertomus perustuu Ruotsin viranomaisten toimittamiin tietoihin. Järjestelmän tavoitteiden täyttymisestä ei ole tehty päätelmiä. Komissio on tilannut tästä seikasta erillisen tutkimuksen.

1.2. Yleiset periaatteet

Pohjoinen tuki on eriytetty aluekohtaisesti, ja sitä myönnetään tuotantoyksikköjen perusteella ottaen huomioon yhteisten markkinajärjestelyjen asettamat rajoitukset. Sallittujen tuotantomäärien rajoitukset lasketaan kansallisella kokonaistasolla, ja alueelliset tasot vahvistetaan selkeyden vuoksi. Tukea ei saa sitoa tulevaan tuotantoon eikä se saa johtaa tuotannon tai kokonaistuen kasvuun verrattuna vertailujaksolla myönnettyyn tukeen.

Pohjoista tukea on maksettu maa- ja puutarhataloustuottajille lehmänmaidosta, sioista, vuohista, porsaista, munista, marjoista ja vihanneksista. Tukea myönnetään myös lehmänmaidon kuljetukseen maatilalta keräilykeskukseen tai ensimmäiseen käsittelylaitokseen. Tuki myönnetään joko eläin- tai hehtaarimäärän perusteella. Maidon tuotanto- ja kuljetustuet maksetaan toimitettujen ja kerättyjen maitomäärien (kg) perusteella.

Tukitasot ja tuotantomäärät laskettiin vuonna 1994 käytettävissä olleiden lehmänmaidon sekä marjojen ja vihannesten tuotantoa koskeneiden kansallisten tilastojen perusteella. Mainittu vuosi valittiin sen vuoksi, että tulevan liittymisen ei katsottu vaikuttaneen sen tuotantoon, ja lisäksi kyseinen vuosi edusti hyvin Ruotsin tilannetta 1990-luvun alussa toteutetun maatalousalan uudistuksen jälkeen. Lisäksi vuonna 1994 myönnettiin ensimmäisen kerran tukea marjojen ja vihannesten tuotantoon. Muiden tuotannonalojen viitejaksoksi valittiin vuosi 1993. Tukea voidaan maksaa tuottajalle, joka tai jonka puoliso on vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 65-vuotias. Tuensaajalla tulee olla hallinnassaan vähintään kolme hehtaaria peltoa tai vähintään puoli hehtaaria puutarhakasvien viljelyalaa.

1.3. Osa-alueet

Ruotsi on jaettu osa-alueisiin maatalouspolitiikan mukaisten tukien ja ohjelmien täytäntöönpanoa varten. Ruotsin pohjoisosa jakautuu seuraaviin neljään osa-alueeseen: 1, 2a, 2b ja 3 (kuva 1). Aluejako kuvastaa luonnonhaittojen eritasoista vakavuutta ja tuotanto-olosuhteita.

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

Kuva 1 – Maatalouden tukialueet (pohjoisen tuen alueeseen kuuluvat osa-alueet 1–3).

1.4. Hallinto ja valvonta

Maidon-, sianlihan- ja munantuotannon kansallisen tuen hallinnosta, tarkistamisesta ja vahvistamisesta vastaa valtion maatalousvirasto (Jordbruksverket, SJV). Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tukijärjestelmän mukaisesti tarkastetaan, että tuensaajat täyttävät tuen saamisen edellytykset. Tarkastuksissa käytetään yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää (IACS) ja siihen liittyvää seuraamusjärjestelmää. Valtion maatalousvirasto vastaa lääninhallitusten tekemien tarkastusten yhteensovittamisesta. Tarkastuksia tehdään vähintään 10 prosentille eläintukihakemuksista ja vähintään 5 prosentille hehtaaritukihakemuksista. Tarkastuksissa on havaittu suuria poikkeamia tuensaajien kokonaismäärän vähäisyyden vuoksi, mikä lisää epävarmuutta havaintojen tilastollisesta merkitsevyydestä.

Ruotsin on toimitettava komissiolle vuosikertomus myönnetyn tuen vaikutuksista ja erityisesti tukikelpoisen tuotannon ja tuotantovälineiden kehityksestä, asianomaisten alueiden talouden kehityksestä ja tuen vaikutuksista ympäristönsuojeluun. Komissio varmistaa kyseisen kertomuksen ja muiden saatavillaan olevien tietojen perusteella, että tuki on pantu täytäntöön asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

2. Pohjoisen tuen soveltaminen vuosina 2001–2005

2.1. Komission päätökset

Ruotsin pohjoisen tuen järjestelmä hyväksyttiin 28. helmikuuta 1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/228/EY. Kyseistä päätöstä on muutettu kolme kertaa.

Päätöksellä 97/557/EY korjattiin ensimmäisten raportointijaksojen aikana joitakin aineellisia virheitä, sallittiin tuen maksaminen tilan koko maitomäärälle asetuksen (ETY) N:o 3950/92 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä korotettiin hieman sianlihan tukea (tarkempien tietojen ansiosta).

Päätöksellä 2000/411/EY muutettiin osa maidon tuesta maidon kuljetustueksi, jolloin maidon kokonaistuki aleni vaikka kokonaisbudjetti säilyikin muuttumattomana. Lihasikojen, emakoiden ja munivien kanojen viitetasot yhdistettiin viitetasojen ja tulosten vertailemiseksi.

Päätöksellä 2004/291/EY, joka tuli taannehtivasti voimaan 1. tammikuuta 2003, kokonaisviitetaso korotettiin 318,67 miljoonaan Ruotsin kruunuun. Porsaista maksettavaa tukea korotettiin kaikilla alueilla, ja maidontuotanto- sekä vuohitukea korotettiin tukialueella 1. Kilogrammoina tai eläinmäärinä ilmoitetut tuotannon viitetasot poistettiin, ja Ruotsia koskevan päätöksen mukaisesti mainitusta päivämäärästä alkaen sovelletaan ainoastaan yhtä viitetasoa, joka ilmoitetaan miljoonina Ruotsin kruunuina.

2.2. Ruotsissa maksettu tuki

Taulukossa 1 esitetään yhteenveto vuosina 2001 ja 2005 myönnetystä pohjoisesta tuesta viitetasoon verrattuna. Kauden lopussa sallitusta tuesta oli käytetty 92 prosenttia. Myönnetty tukimäärä on kaikilla aloilla ollut sallitun tuen rajoissa. Poikkeuksena on munantuotantotuki, joka on ylittänyt sallitun enimmäistason vuosina 2003, 2004 ja 2005. Tämä on reaktio vuonna 2002 käyttöön otettuihin korotettuihin tukitasoihin. Ylitys on kuitenkin vähenemässä ja oli vuonna 2005 vain 10 prosenttia (taulukko 1).

Taulukko 1 – Yhteenveto pohjoisen tuen määristä vuosina 2001 ja 2005

Tuote | Vuonna 2001 myönnetty kokonaismäärä, milj. Ruotsin kruunua | Vuonna 2005 myönnetty kokonaismäärä, milj. Ruotsin kruunua | Sallittu pohjoinen tuki 2005, milj. Ruotsin kruunua |

Maito* | 265,29 | 256,97 | 275,87 |

Lihasiat | 11,96 | 12,63 | 14,17 |

Emakot | 1,43 | 1,85 | 4,40 |

Munivat kanat | 1,80 | 2,64 | 2,40 |

Vuohet | 0,99 | 0,96 | 1,20 |

Lehmänmaidon kuljetus | 17,48 | 16,51 | 18,60 |

Marjat ja vihannekset | 1,05 | 1,25 | 2,03 |

YHTEENSÄ | 300,00 | 292,81 | 318,67 |

* mukaan luettuna maito suoramyyntikiintiössä |

2.3. Yhteisön tuki

Pohjoisen tukijärjestelmän alueilla harjoitettavaan maatalouteen myönnetään tukea myös EU:n rahoittamista välineistä, kuten yhteisen maatalouspolitiikan kahdesta pilarista. Toisen pilarin osalta epäsuotuisten alueiden tuet ja maatalouden ympäristötoimenpiteet ovat erityisen tärkeitä tukialueiden maatalousalalle. Nämä tuet ovat kasvaneet 10 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2005 (taulukko 2).

Taulukko 2 – Yhteenveto epäsuotuisten alueiden tuen ja maatalouden ympäristötuen määristä vuosina 2001 ja 2005

Vuosi | Epäsuotuisten alueiden luonnonhaittakorvaus, milj. Ruotsin kruunua | Maatalouden ympäristötuet, milj. Ruotsin kruunua | Yhteensä milj. Ruotsin kruunua |

2001 | 292,66 | 372,32 | 664,98 |

2005 | 305,88 | 428,2 | 734,08 |

2.4. Tuetut tuotantomäärät

Maidontuotanto on vähentynyt, mikä vaikuttaa myös kuljetustuen tasoon. Vuohien samoin kuin emakoiden ja porsaiden tuotanto noudattaa samaa suuntausta. Lihasikojen ja munivien kanojen tuotanto on vuodesta 2002 alkaen vähitellen lisääntynyt. Myös hedelmien ja marjojen tuettu viljelyala on kasvanut, mikä merkitsee lisääntynyttä tuotantoa, mutta sekin on kaukana viitetasoista.

Taulukko 3a – Yhteenveto kokonaismääristä vuosina 2001 ja 2005

Tuote | Tuettujen eläinten/hehtaarien määrä, 2001 | Tuettujen eläinten/hehtaarien määrä, 2005 | Viitetasot, 2005 |

Maito (t)* | 458 670 | 437 496 | ei sovelleta |

Teurassiat | 97 940 | 99 691 | ei sovelleta |

Emakot | 3 706 | 3 235 | ei sovelleta |

Munivat kanat | 208 256 | 243 522 | ei sovelleta |

NY-kokonaismäärä: siat, emakot ja kanat | 13 100 | 13 472 | 16 532 |

Vuohet | 2 299 | 2 090 | 2 577 |

Marjat ja vihannekset | 387 | 445 | 750 |

Taulukko 3b – Vuosina 2001 ja 2005 maksettu kuljetustuki

Tuote | Vuonna 2001 maksettu kuljetustuki, milj. Ruotsin kruunua | Vuonna 2005 maksettu kuljetustuki, milj. Ruotsin kruunua | Viitetasot, 2005 |

Lehmänmaidon kuljetustuki | 17,48 | 16,51 | 18,60 |

3. Maatalouselinkeinon kehittyminen pohjoisen tuen alueilla

Tulokset perustuvat Ruotsin viranomaisilta liittymissopimuksen 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti saatuihin tietoihin.

3.1. Tuetut määrät

Tuotannon kokonaismäärät alenivat tukialueella vuoteen 2004 asti, jolloin suuntaus muuttui päinvastaiseksi. Maidontuotanto tasaantui ja teurassikojen sekä hedelmien ja marjojen tuotanto kasvoi. Tuotannon kokonaismäärät laskivat kuitenkin vuonna 2005 edellisestä vuodesta lähinnä maidontuotannon alenemisen vuoksi.

3.2. Keskeisen tuotannon kehittyminen osa-alueilla

Maito

Tärkein maataloustuote Ruotsin pohjoisilla alueilla on maito, jonka osuus on 70 prosenttia alueen maatalouden kokonaistuotannon arvosta. Taulukossa 4 esitetään maidon tuotantomäärän kehitys (t) eri osa-alueilla. Maidon kokonaistuotanto on hienoisessa laskussa, mikä johtuu lähinnä pientuottajien vähenemisestä. Tukialueen osuus Ruotsin maidon kokonaistuotannosta on 14 prosenttia. Aluemuutos, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2005, muutti useiden kuntien alueluokituksen 2b:stä 2a:han. Tämä sai puolestaan aikaan sen, että tukialueen 2a viitetaso ylittyi vuonna 2005 7 miljoonalla Ruotsin kruunulla, joka vastaa 2,6:ta prosenttia tukialueen maidon kokonaistuotannosta. Tämä alueiden uudelleenluokitus selittää tuotannon vaihtelut alueilla 2a ja 2b (taulukko 4).

Maidontuotanto on vähentynyt huomattavasti vähemmän kuin maatilojen lukumäärä, mikä kuvastaa rakenneuudistusta, joka on ollut tarkasteltavalla ajanjaksolla käynnissä niin pohjoisen tuen alueilla kuin koko Ruotsissa. Kyseisen alueen maitotilojen lukumäärä on raportointijakson aikana vähentynyt 2 225:stä 1 662:een. Tämä tarkoittaa, että alueen maatilat ovat vähentyneet 25 prosenttia kun taas koko maan maitotilat ovat vähentyneet 28 prosenttia. Verrattaessa tilojen kokoa niiden keskimääräisen karjakoon perusteella voidaan todeta, että karjakoko kasvaa nopeammin koko maassa kuin pohjoisen tuen alueella. Tuottavuustilastot eivät ole täydellisiä, mutta alan tuottavuuden arvioidaan alentuneen tukialueella, vaikka tuotantotehokkuus onkin parantunut.

Taulukko 4 – Osa-alueiden osuus maidontuotannosta (t) vuonna 1996 ja kaudella 2001–2005

Tukialue / Vuosi | 1996 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | Muutos vuosina 2001– 2005 (%) |

1 | 53930 | 47 179 | 45 427 | 43 817 | 43 253 | 41 703 | – 12 % |

2a | 209498 | 216 639 | 217 719 | 218 592 | 220 676 | 230 181 | + 6 % |

2b | 118 970 | 116 050 | 116 926 | 114 797 | 114 299 | 90 596 | – 22 % |

3 | 88 458 | 78 802 | 75 136 | 72 828 | 71 862 | 69 017 | – 12 % |

1–3 | 470 856 | 458 670 | 455 208 | 450 065 | 450 091 | 431 496 | – 6 % |

Ruotsi | 3 258 000 | 3 290 000 | 3 226 000 | 3 206 000 | 3 229 000 | 3 163 000 | – 4 % |

Lihasiat ja emakot

Lihasiat ja porsaat ovat maito- ja lihakarjan jälkeen Pohjois-Ruotsin kolmanneksi tärkein tuotantolinja, ja lihasioille myönnettävä tuki on järjestelmän toiseksi suurin tuki. Tuotantotaso on muuhun maahan verrattuna kuitenkin pieni. Emakoiden lukumäärä tukialueilla on hieman yli 3 prosenttia emakoiden koko maan lukumäärästä kaudella 1995–2004. Tuettujen lihasikatilojen lukumäärä on laskenut 121:stä 101:een vuosina 2001–2005, mutta tuotanto on hieman kasvanut, mikä viittaa rakenneuudistukseen. Emakoiden ja porsaiden tuotanto on kuitenkin laskussa niin maatilojen kuin eläintenkin lukumäärässä mitattuna.

Eri osa-alueita tarkasteltaessa voidaan todeta, että lihasikojen ja emakoiden lukumäärät ovat vähentyneet merkittävästi tukialueella 3. Sikojen lukumäärä on tarkastelukauden aikana sitä vastoin kasvanut tukialueilla 1 ja 2. Kokonaistuotanto on kaiken kaikkiaan pysynyt tukialueella lähes ennallaan (taulukko 5).

Taulukko 5 – Tuettujen lihasikojen ja emakoiden lukumäärä, 2001–2005

Tukialue / Vuosi | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | Muutos 2001– 2005 (%) |

1 | 883 | 613 | 614 | 1 087 | 1 390 | + 57 % |

2 | 82 593 | 77 431 | 73 119 | 83 054 | 86 378 | + 4 % |

3 | 18 170 | 18 122 | 15 137 | 14 646 | 15 158 | – 17 % |

1–3 | 101 646 | 96 166 | 88 870 | 98 787 | 102 926 | + 1 % |

3.3. Maankäytön ja maatalouden rakenteiden kehittyminen

Pohjois-Ruotsin maatalous koostuu suurimmalta osin pientiloista, joilla harjoitetaan pääasiassa karjanhoitoa. Alueella, kuten koko maassa, on kuitenkin käynnissä jatkuva rakenneuudistus, joka johtaa maatilojen vähenemiseen erityisesti maidontuotantosektorilla. Tämä suurtuotannon etuihin tähtäävä rakenneuudistus toteutuu tukialueella kuitenkin hitaammin kuin muualla maassa. Koko Ruotsissa oli vuonna 2004 jäljellä 71 prosenttia vuoden 1995 maatilojen lukumäärästä. Tukialueilla säilyneiden maatilojen osuus on tätä pienempi ja vaihtelee 47 prosentista (tukialue 1) 63 prosenttiin (tukialue 3). Noin viidennes maatiloista sijaitsee tukialueilla.

Maatilojen kuljetuskustannukset ovat kasvussa peltojen välisten etäisyyksien vuoksi. Maanpinnan muotojen vuoksi laajat yhtenäiset pellot eivät ole mahdollisia. Peltolohkot ovat pieniä ja niiden osuus koko maatalousmaasta on suhteellisen pieni.

Maatilojen lukumäärän vähentymissuuntaus muuttui vuonna 2005 päinvastaiseksi, kun pantiin täytäntöön vuoden 2005 YMP:n uudistus, joka johti maatilojen ja maatalousmaan lisääntymiseen. Maatalousalalla ei kuitenkaan tapahtunut mitään todellista rakennemuutosta; numerotietojen muutos johtuu maatilojen määritelmän muutoksesta alueilla, jotka kuuluvat uusien tukikelpoisuussääntöjen soveltamisalaan.

Taulukko 6 – Maatilojen määrä eri osa-alueilla ja koko maassa

Alue/Vuosi | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | Muutos 2001-2004 (%) | Muutos 2001-2005 (%) |

1 | 1 661 | 1 537 | 1 400 | 1 374 | 2 106 | – 17 | + 26 |

2a | 4 856 | 4 462 | 4 093 | 4 010 | 5 179 | – 17 | + 7 |

2b | 3 498 | 3 180 | 2 883 | 2 786 | 3 726 | – 20 | + 7 |

3 | 3 330 | 3 133 | 2 886 | 2 810 | 3 661 | – 16 | + 10 |

1–3 | 13 345 | 12 312 | 11 262 | 10 980 | 14 672 | – 18 | + 10 |

Ruotsi | 74 195 | 70 914 | 66 780 | 65 801 | 74 863 | – 11 | + 1 |

Kymmenesosa Ruotsin maatalousmaasta sijaitsee tukialueilla 1–3. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt enemmän kuin maatalousmaa, minkä perusteella voidaan olettaa, että jäljellä olevien maatilojen koko on kasvanut. Tukialueen maatalousmaasta on poistettu käytöstä 6–15 prosenttia kaudella 1995–2004. Vertailu vuoteen 2005 ei ole hyödyllistä edellä mainitusta YMP:n uudistuksesta johtuvien vaikutusten vuoksi.

Sekä työvoima- että rakennuskustannukset ovat pohjoisten alueiden maatalousalalla yleensä korkeammat lähinnä sen vuoksi, että työvoimapanos lehmää kohti on korkeampi. Korkeamman työvoimapanoksen syitä ovat muita alueita pienempi tilakoko sekä epäsuotuisammat kasvupalstojen muodostusedellytykset ja ilmasto-olot. Tämä puolestaan johtaa alhaiseen viljantuotokseen ja korkeaan työvoimavaltaisuuteen tilan rehuntuotannossa.

3.4. Sosio-ekonomiset vaikutukset

Maataloudessa työskentelevien ihmisten lukumäärä vähenee varsin nopeasti tukialueilla kuten koko maassa. Tukialueen osa-alueiden väliset erot ovat pieniä. Muiden alojen kuin maatalouden työllisyyskehitys on pohjoisilla alueilla jonkin verran koko maan tilannetta negatiivisempi. Väestönkasvu on pohjoisessa paljon vähäisempää kuin muualla Ruotsissa. Ruotsin väestö kasvoi kaudella 1995–2004 4 prosenttia, ja samalla kaudella tukialueiden väestö väheni 5 prosenttia (taulukko 7).

Ruotsin talousmaantieteellinen tilanne on todella heterogeeninen, ja vahvimpien ja heikoimpien kuntien kasvusuuntaukset poikkeavat suuresti toisistaan. Pienen väestönkasvun ja alhaisten keskipalkkojen yhdistelmä merkitsee suhteellisen heikkoa ostovoimaa Pohjois-Ruotsin sisäosissa. Tämä rajoittaa puolestaan kauppaa ja palveluja, jotka ovat usein riippuvaisia lähimarkkinoista. Eräillä alueilla, kuten vuoristoseuduilla, tätä heikkoutta voidaan kompensoida suurilla matkustaja- ja turistimäärillä.

Taulukko 7 – Maaseudun muutokset tukialueilla 1–3 muuhun maahan verrattuna

Muuttujat | Tukialueet 1–3 | Muu Ruotsi |

Väestömuutos 1995–2005 | –5% | 4% |

Työpaikkojen määrän muutos 1995–2004 | 1% | 10% |

Työpaikkojen määrän muutos maataloudessa, metsänhoidossa, metsästyksessä ja kalastuksessa 1995–2003 | –19% | –20% |

Muutos alueen BKT:ssa 1995–2003 | 8% | 29% |

3.5. Vaikutukset ympäristön tilaan

Maisemassa tapahtunut muutos, joka ilmaistaan viljely- ja maatalousmaassa viime vuosina tapahtuneena muutoksena, on kenties näkyvin ympäristömuutos ja vaikuttaa eniten pohjoisen tuen alueilla asuviin ihmisiin. Laidunmaa on kaudella 1999–2003 vähentynyt 13 prosenttia tukialueilla 1–3.

Tukialueiden maatalouskäytännöille on tyypillistä vähemmän voimaperäinen tuotanto, ja viljelyalat ovat pääasiassa laidunmaita. Nämä seikat yhdessä maantieteellisen sijainnin kanssa saavat aikaan sen, että maatalouden ympäristövaikutukset ovat vähemmän haitallisia kuin maan muissa osissa. Alueella viljellään lähinnä laidunmaata, joka edellyttää tavallisesti vähäistä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Myös alueen ilmasto-olot puoltavat kasvinsuojeluaineiden vähäistä käyttöä. Suhteellisen suuri osuus koko viljelyalasta, 32,6 prosenttia, on luonnonmukaisessa tuotannossa.

Yleisesti voidaan todeta, että myös tukialueella havaittavissa oleva suuntaus, jossa maatalousyksiköiden määrä vähenee ja koko kasvaa, ei välttämättä ole ympäristön kannalta suotuisa. Nykyaikaiset maidontuotantojärjestelmät, jotka ovat yleisempiä suurilla kuin pienillä tiloilla, perustuvat usein vähäisempään laiduntamiseen. Laiduntaminen on tärkeä keino luonnon monimuotoisuuden varmistamiseksi ja maiseman säilyttämiseksi avoimena.

3.6. Vaikutukset elintarvikeketjuun

Ruotsin maatalousmarkkinoiden suurin ongelma ovat pitkistä välimatkoista johtuvat korkeat kuljetuskustannukset ja vähäisestä väestömäärästä johtuvat suhteellisen pienet markkinat. Tämä pätee vielä selvemmin pohjoisiin alueisiin. Kilpailukyvyn lisäämiseksi tukialueen teurastamoiden ja meijerien lukumäärää on vähennetty ja tuotantoa on keskitetty. Elintarvikelaitosten väheneminen on lisännyt maatilojen ja laitosten välisiä etäisyyksiä ja näin ollen myös kuljetuskustannuksia.

4. Päätelmä

Tässä kertomuksessa on käsitelty myönnettyjä lupia ja saavutettuja tuloksia. Se on laadittu Ruotsin viranomaisten liittymisasiakirjan 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella. Kertomuksessa tehdyt pääasialliset havainnot ovat seuraavat:

(1) Useimpien pohjoista tukea saaneiden alojen osalta voidaan todeta, ettei sallittua tuotannon tai tuen tasoa ylitetty tarkastelukaudella lukuun ottamatta munantuotantoalaa (munivat kanat), jolla niin tuotanto- kuin tukitasot ylitettiin vuosina 2003, 2004 ja 2005.

(2) Maatalousalan rakenteellinen kehitys ei yleisesti ottaen poikkea koko maassa todettavissa olevasta alan kehityksestä.

(3) Ruotsin tekemissä tarkastuksissa on paljastunut joitakin poikkeamia. Olisi kuitenkin otettava huomioon, että tarkastuksiin valittu otos on hyvin rajallinen, mikä lisää tulosten tilastollista epävarmuutta. Vaaditut raportit on toimitettu komissiolle liittymisasiakirjan mukaisesti.

(4) Pohjoisen tuen järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että maatalouselinkeino säilyy alueella. Tavoitteen saavuttamista on vaikeaa varmistaa, sillä alueen maatalousalalla sovelletaan myös muita tukijärjestelmiä. Järjestelmää, siinä maksettuja tukia ja yksittäisiä määriä tai osa-alueiden luokittelua ei ole koskaan tarkistettu järjestelmän käyttöönoton jälkeen. Tästä syystä komissio on tilannut tutkimuksen saadakseen yksityiskohtaisemman kuvan järjestelmästä ja sen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta sekä sen täytäntöönpanon tarkoituksenmukaisuudesta kaudella 1995–2005. Myös yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset edellyttävät tutkimuksen laadintaa. Sen tulokset ovat saatavilla syksyllä 2007, ja niitä tullaan käyttämään pohjoisen tuen järjestelmän kehittämiseen.

Komissio katsoo Ruotsin viranomaisten toimittamien tietojen perusteella, että yleisesti ottaen Ruotsin viranomaiset ovat soveltaneet pohjoisten alueiden tukea koskevia komission päätöksiä 2000/411/EY ja 2004/291/EY asianmukaisesti.

[1] KMM:n määritelmään tehtyjen muutosten vuoksi tämä luku on edellisen kertomuksen lukua pienempi. Ainoastaan yli 2 hehtaarin tilat kuuluvat KMM:ään.

--------------------------------------------------