FI Bryssel 6.6.2007 KOM(2007) 295 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE Vuoden 2008 kalastusmahdollisuudet Euroopan komission poliittinen julkilausuma KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE Vuoden 2008 kalastusmahdollisuudet Euroopan komission poliittinen julkilausuma SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto (...)3 2. Tilannekatsaus (...)4 2.1. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus (...)4 2.2. Kauden 2003–2007 tieteelliset lausunnot ja TAC-päätökset (...)5 2.3. Taloudelliset näkökohdat (...)6 2.4. Pyyntiponnistus (...)7 2.5. Tulokset (...)8 3. Tulevat toimenpiteet (...)9 3.1. TACien vahvistaminen kalakannoille, joita koskevia ennalta varautuvaan tasoon liittyviä määrällisiä ennusteita ei ole käytettävissä (...)10 3.1.1. Kannat, joista on saatu tieteellisen laitoksen lausunto (...)10 3.1.2. Kannat, joista ei ole käytettävissä tieteellistä lausuntoa (...)11 3.2. TACien vahvistaminen turvallisten biologisten rajojen alapuolella oleville kannoille (...)11 3.3. TACien vahvistaminen turskakannoille, joihin sovelletaan elvytyssuunnitelmaa (...)12 3.4. Kalastusmahdollisuudet ja pyyntiponnistuksen hallinta (...)12 4. Tekniset toimenpiteet (...)13 5. Muuta (...)14 6. Päätelmät (...)14 1. Johdanto Komission tiedonannossa KOM(2006) 246 ”Yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantaminen” Euroopan yhteisölle vahvistetaan vuosittaisten kalastusmahdollisuuksien päättämistä koskeva uusi työmenetelmä. Osana tätä uutta lähestymistapaa komissio vahvistaa käsityksensä vuoden 2008 kalastusmahdollisuuksista. Kuten aiemminkin, tämän julkilausuman pääkohdat liittyvät Koillis-Atlantin ja Itämeren kalastumahdollisuuksiin. Komissio vahvistaa sitoutuvansa edelleen pitkän aikavälin suunnitelmiin perustuvaan kalastuksenhoitoon. Uusia suunnitelmia kehitellään, ja olemassa olevat pannaan täytäntöön ja niitä tarkastellaan uudelleen. Sellaisia kantoja varten, joihin ei sovelleta pitkän aikavälin suunnitelmaa, kehitetään yleiset säännöt. Komissio on myös esittänyt vuonna 2006 tiedonannon ”EU:n kalastusalan kestävyyden edistäminen kestävän enimmäistuoton (MSY) avulla” [1] ja aikoo vuoden 2007 aikana kuulla sidosryhmiä ja pyytää tieteellisiä lausuntoja kalastuksenhoidosta. Tavoitteena on kustannusten alentaminen, saaliiden parantaminen ja tulotason lisääminen. Tulevien pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien on määrä perustua näihin näkökohtiin. Kehitettäessä pitkän aikavälin suunnitelmia niihin liittyvine kestävää enimmäistuottoa koskevine tavoitteineen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava siten, että niiden avulla kannat säilytetään turvallisten biologisten rajojen puitteissa tai tuodaan turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella olevat kannat lähemmäs kyseisiä rajoja tai niiden sisälle (tämä voi tapahtua myös asteittain). Kalastusmahdollisuudet eivät kuitenkaan saa johtaa tilanteen heikkenemiseen poikkeamalla turvallisista rajoista, eivätkä ne saa myöskään olla ristiriidassa kestävää enimmäistuottoa koskevien tavoitteiden kanssa. Lisäksi komissio sitoutuu edelleen kuulemaan sidosryhmiä ja jäsenvaltioita kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Kuuleminen koskee käytettäviä pitkän aikavälin menetelmiä ja sääntöjä, ja sen yhteydessä tarkastellaan myös ehdotetun lähestymistavan todennäköisiä vaikutuksia, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat mukaan luettuina. Vuoden 2006 ensimmäinen poliittinen julkilausuma annettiin liian myöhäisenä ajankohtana, minkä vuoksi todellista kuulemismenettelyä ei ehditty järjestää ennen neuvoston joulukuun istuntoa. Komissio käytti silti ehdotuksia laatiessaan kyseisessä tiedonannossa esitettyjä sääntöjä ja suuntaviivoja, ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltiot hyväksyivät useat ehdotuksiin sisältyneet luvut. Vuoden 2007 julkilausuma esitetään huomattavasti aikaisemmin, ja komission uskoo sidosryhmien ja jäsenvaltioiden osallistuvan rakentavaan keskusteluun kalastusmahdollisuuksien vahvistamismenetelmistä, jotka perustuvat tieteelliseen asiantuntemukseen ja joissa otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Komissio haluaa tieteellisiä lausuntoja poliittiseen julkilausumaan sisältyvien sääntöjen soveltamisen pitkän aikavälin vaikutuksista ja voi muuttaa lähestymistapaansa saamiensa lausuntojen tai jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kommenttien perusteella. Ehdotusta valmistellessaan komissio aikoo kuitenkin käyttää hyväksyttyä pitkän aikavälin lähestymistapaa, jollei vuotta 2008 koskevissa tieteellisissä lausunnoissa ilmene ratkaisevan tärkeitä ja yllättäviä uusia tietoja. Poliittisen julkilausuman sääntöjen olisi oltava sopusoinnussa muiden yhteisön linjausten, kuten kalavarojen biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman ja ehdotetun meriympäristöä koskevan strategian kanssa. Viimeksi mainitusta käydään yhä keskusteluja, mutta kaikkien edellä mainittujen lähestymistapojen odotetaan johtavan samankaltaisten tavoitteiden saavuttamiseen. 2. Tilannekatsaus 2.1. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus Valmistellessaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta vuonna 2002 komissio päätteli [2], että useat kannat olivat turvallista biologista rajaa pienempiä, niitä hyödynnettiin liikaa tai niissä oli liian vähän sukukypsiä kaloja. Tilanne johtui pääasiassa siitä, että vuosittaiset saaliskiintiöt vahvistettiin suuremmiksi kuin mitä tieteellisten lausuntojen perusteella ehdotettiin, sekä siitä, että laivaston hallintosuunnitelmissa oli paljon toivomisen varaa. Asiaa pahensi lainsäädännön puutteellinen täytäntöönpano, ja tuloksena oli koko kalastusalan epävarma tilanne ja kannattavuuden aleneminen. Sidosryhmät eivät päässeet osallistumaan riittävässä määrin yhteisen kalastuspolitiikan hoitoon. TACit yksinään eivät olleet riittävä väline kantojen säilyttämiseksi poisheitettyjen saaliiden, saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen ja sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi. Huolta aiheuttivat myös ekosysteemejä, tietojen keruuta ja näytteidenottoa koskevat tieteelliset lausunnot, tieteellisen tutkimuksen voimavarojen asianmukaisuus, tieteellisten tietojen julkistaminen sekä päätöksenteon tueksi tarvittavat tarkemmat analyysit. Taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat koettiin yhä tärkeämmiksi. Vuoden 2002 uudistukseen sisältyi merkittäviä muutoksia. Uudistuksen myötä perustettiin alueelliset neuvoa-antavat komiteat. Komissio tehosti sidosryhmien kuulemista ja otti ehdotuksissaan laajalti huomioon näiltä saamansa lausunnot sekä kiinnitti enemmän huomiota ehdotusten sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. Pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat ulotettiin koskemaan yhä useampia kalakantoja, pyyntiponnistuksen hallinnointi otettiin laajempaan käyttöön ylimääräisenä säilyttämisvälineenä, ja valvontaa ja sääntöjen noudattamista tehostettiin huomattavasti. Komissio sisällytti TAC- ja kiintiöpolitiikkaansa sidosryhmien esittämän pyynnön rajoittaa TACien vaihtelut 15 prosenttiin. Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden näkemykset on otettu asianmukaisella tavalla huomioon, ja ainoastaan harvassa tapauksessa neuvosto on hyväksynyt kalastusmahdollisuudet ilman asianomaisen jäsenvaltion suostumusta. Eräät jäsenvaltiot ovat parantaneet merkittävästi valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmiään. 2.2. Kauden 2003–2007 tieteelliset lausunnot ja TAC-päätökset Ennen vuotta 2008 koskevien päätösten käsittelemistä on aiheellista tarkastella lyhyesti politiikan viimeaikaisia linjauksia. Pohjoisen kummeliturskan, Biskajanlahden kielikampelan, Pohjanmeren koljan, makrillin ja seidin pitkän aikavälin hoitotoimenpiteet ovat olleet kalastusalan edun mukaisia ja parantaneet kantojen hoidon järjestemistä. Pohjoisen kummeliturskakanta vaikuttaa elpyneen ja on jälleen turvallisten biologisten rajojen puitteissa, ja kielikampelan TACeja on voitu nostaa Biskajanlahdella ja Englannin kanaalin länsiosassa vähentämällä edelleen kalastuskuolevuutta. Turskan elvytystoimenpiteet ja elvytyssuunnitelma eivät sitä vastoin ole johtaneet odotettuihin tuloksiin. Komissio on arvioinut tieteellisiä lausuntoja ja päätöksiä vuodesta alkaen (ks. taulukko 1): Taulukko 1. Yhteenveto tieteellisistä lausunnoista ja TAC-päätöksistä vuodesta 2002 alkaen [3] (...PICT...) Taulukossa kuvataan eräitä viimeaikaisia kehityssuuntauksia. Asiantuntijat ovat esimerkiksi luopumassa lyhyen aikavälin ennusteisiin perustuvista lausunnoista. Ennusteiden määrä laski 40:stä 29:ään, vaikka asiantuntijat antoivat edelleen lähes saman määrän saaliita koskevia lausuntoja. Tämä saattaa johtua joko tietojen puutteellisesta laadusta tai tietojen rajallisuuden paremmasta ymmärtämisestä. Asiantuntijoiden lausunnot perustuvat nykyisin yksinkertaisempiin periaatteisiin, kuten siihen, että ei ole suotavaa lisätä kantojen hyödyntämistä ilman varmuutta toimenpiteen kestävästä luonteesta. Tämä on myös yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteisiin sisältyvän varovaisuusperiaatteen mukaista ja muodostaa asianmukaisen perustan TAC-ehdotuksille. Uhanalaisten kantojen määrä vaikuttaa pysyneen ennallaan. Noin neljä viidesosaa kannoista on edelleen turvallisten biologisten rajojen alapuolella. Niiden kantojen määrä, joiden osalta lausuntojen mukaisen saalistason olisi oltava nolla, on pysynyt vakaana eli noin 13:ssa [4]. TAC-päätöksissä vuosittainen keskimääräinen saalistaso on vahvistettu selvästi korkeammaksi kuin asiantuntijoiden lausunnoissa, joskin prosentuaalinen ero vaihtelee kannasta riippuen. Tämän seurauksena kalastuksen vaikutus on hieman vähentynyt. Ainoastaan kolmea TACien soveltamisalaan kuuluvaa kalakantaa (Pohjanmeren kolja, Pohjanmeren seiti ja Biskajanlahden lasikampela) hyödynnetään Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyn YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen kestävää enimmäistuottoa koskevien sitoumusten mukaisesti. TACien vahvistaminen edelleen huomattavasti suosituksia korkeammalle tasolle merkitsee suurta riskiä kalastusalalle, ja tilannetta pahentaa se siksi, että TACit ylitetään usein lainsäädännön puutteellisen valvonnan vuoksi. 2.3. Taloudelliset näkökohdat Myös kalastukseen liittyvät taloudelliset näkökohdat ovat muuttuneet. Useampien kalastustuotteiden nimellishinnat nousivat vuonna 2006. Tiettyjen merkittävien lajien hinnoissa, jotka yleensä ovat pysyneet vakaina tai laskeneet, tapahtui huomattavia lyhytaikaisia vaihteluita EU:n markkinoilla. Muut tekijät, kuten eri laivastojen kustannusrakenne, ovat viitejakson aikana vaikuttaneet suuresti alan taloudelliseen suorituskykyyn. EU:n kalastusalan taloudellinen tulos on vaihdellut eri laivastojen, jäsenvaltioiden ja alueiden välillä sen mukaan, millaiseksi hintojen, purettujen saaliiden, toimintakustannusten (erityisesti polttoainekustannukset), kiinteiden kustannusten ja yleisen taloudellisen tuottavuuden kehittymisen nettotase muodostuu. Nämä erot johtuvat pääomavaltaisuuden, taloudellisten rakenteiden, toimialojen ja paikallisten markkinoiden vaihteluista. Runsaasti polttoainetta kuluttavan troolikalastuslaivaston taloudellinen tilanne on heikentynyt viime vuosina eniten korkeampien polttoainekustannusten vuoksi, kun taas vähemmän polttoainetta tarvitsevien alusten tilanne on jossain määrin kohentunut. Tuoreimpien taloudellisten tietojen mukaan eräiden EU:n laivastojen tuottavuus on elpymässä. Yhdessä joillakin markkinoilla todetun suotuisamman hintakehityksen kanssa tämä saattaa olla kannustava tekijä, jonka perusteella voidaan odottaa taloudellisen tuloksen paranevan yleisesti. Kaikkia näitä näkökohtia on tarkasteltava yksityiskohtaisemmin ottaen huomioon eri laivastojen, jäsenvaltioiden ja alueiden väliset erot. 2.4. Pyyntiponnistus Uudistuksen jälkeen pyyntiponnistusten rajoituksia on vahvistettu läntisille vesille [5], syvänmeren lajeille [6] ja elvytettäville kannoille [7]. Jäsenvaltioiden tieteellis-teknis-taloudelliselle kalastuskomitealle (STECF) toimittamien tietojen mukaan kokonaispyyntiponnistus laski vuonna 2005 vuoteen 2000 verrattuna noin 15 % Kattegatissa, noin 20 % Pohjanmerellä, Skagerrakissa ja Englannin kanaalin itäosissa, noin 35 % Skotlannin länsipuolisilla vesillä ja Irlanninmerellä. Käytetyissä pyydystyypeissä on tapahtunut muutoksia; suuren silmäkoon (yli 100 mm) pyydyksiä käyttävien troolarien pyyntiponnistus on vähentynyt ja pienemmän silmäkoon (70–99 mm) kasvanut (ks. kuva 2). Kuva 2. Pyyntiponnistus (kW*merelläolopäiviä) pyydystyypeittäin. Ylhäällä: vas. Kattegat; oik. Pohjanmeri ja Skagerrak. Alhaalla: vas. Irlanninmeri; oik. Skotlannin länsipuoliset vedet. Lähde: STECF. (...PICT...) (...PICT...) (...PICT...) (...PICT...) Kokonaispyyntiponnistuksen alenevasta suuntauksesta huolimatta pienemmän silmäkoon (70–89 mm) pyydyksiä käyttävien alusten pyyntiponnistus on kasvanut, minkä seurauksena saaliiksi on mahdollisesti joutunut enemmän pientä turskaa. Aiheesta on pyydetty asiantuntijoiden lausuntoa. Edellä kuvattu pyyntiponnistuksen aleneminen ei välttämättä ole suoraan yhteydessä kalastusmahdollisuuksista annetun asetuksen liitteessä II tarkoitettuun merelläolopäivien vähentämiseen, sillä suuntaus alkoi jo huomattavasti ennen kuin merelläolopäiviä koskevat rajoitukset otettiin käyttöön, eikä sen etenemisvauhdissa tapahtunut muutoksia rajoitusjärjestelmän tultua voimaan. Lisäksi jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista ilmenee, että ainoastaan 72 % sallitusta pyyntiponnistuksesta toteutui vuonna 2006, mikä viittaa siihen, että järjestelmällä ei yleisesti ottaen ole ollut kalastuslaivaston toimintaa rajoittavia vaikutuksia. Tämä osoittaa, että merelläolopäiviä koskevat rajoitukset eivät vielä riitä varmistamaan kalakantojen elpymistä. Järjestelmä on myös osoittautunut vaikeasti hallinnoitavaksi niin jäsenvaltioissa kuin komissiossakin. Sitä on arvosteltu liiallisesta monimutkaisuudesta, avoimuuden puutteesta ja seurannan ongelmallisuudesta. Lisäksi siinä on eräitä päällekkäisyyksiä muiden pyyntiponnistuksen hallintajärjestelmien kanssa. Järjestelmä on kuitenkin auttanut ymmärtämään paremmin kalastuslaivastojen toimintaa. Sen ansiosta on joissakin tapauksissa onnistuttu lisäämään valikoivampien pyydysten käyttöä, ja se voi myös osaltaan muodostaa perustan tuleville parannusehdotuksille. 2.5. Tulokset Vuodesta 2002 lähtien · kannat eivät vaikuta olevan elpymässä tai kasvavan turvallisten biologisten rajojen puitteissa; pikemminkin voidaan todeta kalastusalan tilanteen olevan edelleen varsin huolestuttava. Tilanne on pahin pohjakalakantojen kohdalla; pienten pelagisten lajien kantojen tilanne on parempi; · vaikka alan taloudellinen tulos onkin heikentynyt viime vuosina, tiettyjen lajien kohdalla tuottavuuden lisääntyminen ja hintojen kohoaminen saattavat olla merkkejä suotuisammasta kehityksestä; · merelläolopäiväjärjestelmällä ei useassa tapauksessa ole ollut minkäänlaista rajoittavaa vaikutusta kokonaispyyntiponnistukseen, ja järjestelmän monimutkaisuus ja hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset vaikuttavat kohtuuttomalta rasitteelta. 3. Tulevat toimenpiteet On selvää, ettei Euroopan kalakantojen säilyttämisessä ole onnistuttu toivotulla tavalla. Kantojen saattaminen turvallisten biologisten rajojen mukaisiksi ja pitkän aikavälin taloudellisten näkymien parantaminen edellyttävät vastaisuudessakin tiukkoja toimenpiteitä sekä TACien että pyyntiponnistuksen hallinnassa. Pyyntiponnistuksen hallintaa koskevia sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja muutettava sellaisiksi, että niiden avulla kalastusta voidaan valvoa tehokkaammin. Tämän olisi tapahduttava yhteistyössä, johon kuuluu olennaisena osana sidosryhmien kuuleminen. On myös tärkeää, että kalastusmahdollisuuksiin liittyvää lainsäädäntöä noudatetaan entistä paremmin. Tällaisen lähestymistavan avulla varmistaan myös, että kalastusalan erityisolosuhteet EU:n eri osissa voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon neuvoston vahvistamissa toimenpiteissä. Yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden mukaisesti komissio edellyttää ehdottomasti, että sen kalastusmahdollisuuksia ja kalakantojen hoitoa koskeva ehdotus auttaa vähentämään ennalta varautuvan tason ulkopuolelle jäävien kantojen lukumäärää. Silloin kun kalastuskuolevuus ylittää ennalta varautuvan tason, kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava sellaisiksi, että niillä voidaan alentaa kalastuskuolevuutta lähemmäs kyseistä tasoa. Komissio kannustaa neuvostoa tekemään sellaisia päätöksiä, jotka eivät johtaisi turvallisten biologisten rajojen ulkopuolelle jäävien kantojen lukumäärän lisääntymiseen. Turvallisten biologisten rajojen sisäpuolelle saatettavien ja niiden puitteissa säilytettävien kalakantojen osalta on kehitettävä uusia pitkän aikavälin elvytys- ja hoitosuunnitelmia, ja olemassa olevia suunnitelmia on tarvittaessa tarkistettava. On myös pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että tieteelliset lausunnot ovat käytettävissä riittävän aikaisessa vaiheessa ja että ne muodostavat luotettavan tieteellisen perustan yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeville uusille päätöksille. Komissio on sitoutunut tehostamaan tulevien päätösten sosiaalis-taloudellisten vaikutusten arviointia. Sidosryhmien kuuleminen on osa tätä prosessia. Komissio aikoo myös pyytää sosiaalis-taloudellisia näkökohtia koskevia tieteellisiä lausuntoja lopullisten ehdotustensa tueksi. Vuoden 2008 kalastusmahdollisuuksien osalta komissio aikoo valmistella kaksi asetusehdotusta. Ensimmäinen koskee Itämeren kalakantoja, ja se on määrä esittää vuoden 2007 syyskuussa. Toinen, marraskuussa 2007 annettava ehdotus koskee kalakantoja muilla alueilla. Syvänmeren kalakantojen osalta ei ole tarkoitus antaa uutta asetusehdotusta, koska näiden kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2015/2006 kattaa myös vuoden 2008. Komissio vahvisti jo edellisessä poliittisessa julkilausumassaan kalastusmahdollisuuksia koskevien ehdotusten periaatteet. Kyseiset periaatteet ja säännöt, joita sovellettiin valmisteltaessa asetusehdotusta vuoden 2007 kalastusmahdollisuuksiksi, ovat voimassa myös vuoden 2008 osalta. Eräistä lisäkysymyksistä on kuitenkin keskusteltava sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa. Niitä käsitellään jäljempänä. 3.1. TACien vahvistaminen kalakannoille, joita koskevia ennalta varautuvaan tasoon liittyviä määrällisiä ennusteita ei ole käytettävissä 3.1.1. Kannat, joista on saatu tieteellisen laitoksen lausunto Tieteellisten laitosten lausunnot eivät ole kovinkaan määrällisiä, vaan ne annetaan ennalta varautumisen perusteiden mukaisesti. Lausunnoissa käytetään usein ilmaisuja kuten ”pyyntiponnistusta olisi vähennettävä huomattavasti” ilman selkeitä määrällisiä tietoja. Tällä tavoin muotoillut lausunnot perustuvat tiedoista ilmeneviin suuntauksiin ja mallintamisesta saatuihin tuloksiin, joita ei kuitenkaan välttämättä ole esitetty. Tällaiset lausunnot olisi otettava yhtä vakavasti kuin lausunnot, joiden mukana päättäjille esitetään matemaattisesta mallista saadut tulokset. Muussa tapauksessa asiantuntijoiden lausuntoon kohdistuisi kohtuuttomia paineita, sillä olisi väärin vaatia asiantuntijoita esittämään matemaattinen malli, jotta heidän lausuntonsa voitaisiin ottaa vakavasti. Sinänsä arvokkaat mutta ei-kvantitatiiviset lausunnot kalakannan tilasta on vielä muunnettava käytännön toimenpiteiksi. Näiden näkökohtien perusteella komissio katsoo, että olisi noudatettava seuraavaa strategiaa: a) jos STECF suosittaa lausunnossaan saaliiden rajoittamista tietylle tasolle, asiaan on suhtauduttava samalla tavoin riippumatta siitä, onko lausunnon mukana esitetty taulukko saalisennusteista vaiko ei; olisi sovellettava sääntöä, jonka mukaan TACia lähennetään suositeltuun saalistasoon asteittain enintään 15 % vuodessa, ottaen huomioon kyseisen kalastuksen erityisluonne ja -tarpeet sekä aiheelliset sosiaalis-taloudelliset näkökohdat; b) jos lausunnossa kehotetaan vähentämään pyyntiponnistusta, STECF:iä olisi pyydettävä mittaamaan pyyntiponnistuksen taso ja antamaan suositus asianmukaiseksi tasoksi; sillä välin, kun tämä selvitys tehdään, TACeja olisi alennettava enintään 15 %; c) jos on käytettävissä ei-kvantitatiivista tietoa siitä, että kannan koko kasvaa hyvän rekrytoinnin ansiosta, TACeja korotetaan 15 %; sitä vastoin silloin, kun ei-kvantitatiivisten tietojen mukaan kanta on erittäin uhanalainen tai vähenee heikon rekrytoinnin vuoksi, TACeja olisi alennettava enintään 15 %, ottaen huomioon kyseisen kalastuksen erityisluonne ja -tarpeet sekä aiheelliset sosiaalis-taloudelliset näkökohdat; d) jos on olemassa erityisen erityisen selviä – mutta ei-kvantitatiivisia – merkkejä kannan romahtamisesta ja lausunnossa suositetaan saalistasoksi nollaa tai saaliiden rajoittamista mahdollisimman alhaiselle tasolle, komissio ehdottaa TACin alentamista niin paljon kuin mahdollista, ottaen samalla huomioon sekakalastukseen liittyvät ja aiheelliset sosiaalis-taloudelliset näkökohdat. Jos kyseiseen kantaan sovelletaan elvytyssuunnitelmaa, käytettävissä olevan tieteellisen asiantuntemuksen perusteella on ehdotettava toimenpiteitä, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin elvytyssuunnitelman sääntöjä. Ehdotetun alentamisen on joka tapauksessa oltava määrällisesti vähintään edellä esitettyjen yleisten periaatteiden mukainen. Komissio aikoo varmistaa, että TACien ehdotetut tasot eivät vaikuta haitallisesti kyseisten kantojen kestävään hyödyntämiseen. Se kehottaa sidosryhmiä ja jäsenvaltioita keräämään tarkempaa tietoa niiden hyödyntämistä kannoista sekä taloudellisesta suorituskyvystä ja pyytää niitä esittämään huomautuksensa tieteellisten lausuntojen soveltamisesta edellä esitetyn strategian mukaisesti. 3.1.2. Kannat, joista ei ole käytettävissä tieteellistä lausuntoa Monista kalakannoista ei ole käytettävissä STECF:in lausuntoa tai biologisia tietoja. Näissä tapauksissa voidaan soveltaa yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyvää varovaisuusperiaatetta [8] viittaamatta tieteelliseen lausuntoon. Johtavana periaatteena olisi tällöin oltava se, että kalastustoimintaa ei saa lisätä, koska ei ole käytettävissä tieteellistä tietoa, jonka nojalla tällainen lisääminen voisi tapahtua kestävästi. Jos voimassa olevat TACit ovat huomattavasti viimeaikaisia tosiasiallisia saaliita korkeammat, ne on mukautettava tosiasiallisiin saaliisiin alentamalla niitä vuosittain 15 %. 3.2. TACien vahvistaminen turvallisten biologisten rajojen alapuolella oleville kannoille Viimeaikaiset kokemukset osoittavat (ks. 2.5 kohta), että sidosryhmien kuulemisen jälkeen tehdyt kalastusmahdollisuuksia koskevat päätökset eivät yleensä ole parantaneet kalakantojen tilaa varovaisuusperiaatteen mukaisiin viitearvoihin nähden. Kalastusalan tilanne on edelleen uhanalainen monien kantojen osalta. Tällaisissa tapauksissa TACien alentaminen enintään 15 %:lla saattaa osoittautua ongelmalliseksi. Se ei esimerkiksi olisi riittänyt estämään Skotlannin länsipuolisten vesien turskakannan taantumista. Kyseinen kanta laski turvallisten biologisten rajojen alapuolelle vuonna 1985, minkä jälkeen sen koko on laskenut noin 10 % vuodessa. Jos TACia olisi kyseisen ajanjakson aikana alennettu vuosittain 15 %, kalastuskuolevuus olisi laskenut ainoastaan 5 % vuodessa, mikä ei riitä varmistamaan kannan elpymistä turvalliselle tasolle. Tällaisissa tapauksissa kalastusalan tilanteen merkittävä kohentuminen edellyttäisi todennäköisesti TACien alentamista enemmän kuin 15 % vuodessa. Tällaisten kantojen palauttamiseksi turvallisten biologisten rajojen yläpuolelle kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava sellaisiksi, että ne auttavat vähentämään kalastuskuolevuutta. Tämä puolestaan saattaa merkitä TACien alentamista enemmän kuin 15 %. Vuoden 2007 poliittisessa julkilausumassa otettiin kielteinen kanta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen sellaisiksi, että ne johtaisivat kantojen tilan heikkenemiseen entisestään. Nyt tarvitaan kenties positiivisempaa lähestymistapaa, jonka kautta pyritään kantojen palauttamiseen turvallisten biologisten rajojen puitteisiin kohtuullisen lyhyessä ajassa. Komissio kehottaa sidosryhmiä esittämään näkemyksensä pitkän aikavälin riskien vähentämisestä kalastusmahdollisuuksien vaihtoehtoisten vahvistamismenetelmien avulla ja erityisesti tarjoamalla turvallisten biologisten rajojen alapuolella oleville kannoille tilaisuus pikaiseen elpymiseen, vähentämällä tällaisten kantojen lukumäärää ja alentamalla kalastuskuolevuuslukuja silloin, kun ne ylittävät varovaisuusperiaatteen mukaiset arvot. 3.3. TACien vahvistaminen turskakannoille, joihin sovelletaan elvytyssuunnitelmaa Turskakantojen osalta komissio aikoo ehdottaa vuodelle 2008 elvytyssuunnitelman määräysten mukaisia kalastusmahdollisuuksia, mikäli STECF pystyy arvioimaan kannan koon ja kalastuskuolevuuden suunnitelman soveltamiseksi sellaisenaan. Vuonna 2006 useimmilla alueilla ei ollut havaittavissa merkittävää turskan kalastuskuolevuuden vähentymistä eikä merkittävää kannan elpymistä. Hoitotoimenpiteet eivät ole juurikaan muuttuneet sitten vuoden 2004, joten tilanteen uskotaan jatkuvan samanlaisena myös vuonna 2007. Turskan säilyttämistoimenpiteitä tarkastellaan uudelleen vuonna 2007. Turskan elvyttämisestä ei anneta uutta asetusehdotusta ennen vuotta 2008, mutta uudelleentarkastelun tulokset otetaan huomioon laadittaessa ehdotuksia turskan kalastusmahdollisuuuksiksi vuonna 2008. Ennen Kelttienmeren turskan sisällyttämistä turskan elyttämisestä annettavaan asetukseen kyseisen kannan osalta ehdotetaan säilyttämistoimenpiteitä, jotka vastaavat muihin turskakantoihin sovellettavia toimenpiteitä ja ovat samansuhtaisia niiden kanssa. Turskan elvytystoimenpiteistä järjestetään erityinen kuuleminen maaliskuussa 2007 Edinburghissa pidetyn turskan elvyttämistä käsitelleen symposiumin tulosten perusteella. Kuulemisen yhteydessä saatavaa tietoa käytetään laadittaessa ehdotuksia vuoden 2008 kalastusmahdollisuuksiksi nykyisen suunnitelman ja sen tulevien tarkistusten puitteiss. 3.4. Kalastusmahdollisuudet ja pyyntiponnistuksen hallinta Komissio aikoo ehdottaa mukautuksia sallittuihin pyyntiponnistuksen tasoihin voimassa olevien pitkän aikavälin hoito- ja elvytyssuunnitelmien perusteella. Komissio käynnistää vuonna 2007 keskustelun, jonka puitteissa etsitään yhdessä kaikkien sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa keinoja nykyisten pyyntiponnistuksen hallintajärjestelmien yksinkertaistamiseksi, parantamiseksi ja tehostamiseksi. Prosessi käynnistyy keskusteluilla pyyntiponnistuksen ja kalastuskapasiteetin indikaattoreiden määritelmistä (KOM(2007) 39), ja niissä otetaan huomioon turskan elvyttämistä käsitelleen symposiumin päätelmät. Tulosten pohjalta komissio laatii yhteiset säännöt, jotka kattavat nykyiset elvytysjärjestelmät. Näin parannetaan sääntöjen noudattamisen valvontaa ja tehokkuutta, mikä osaltaan auttaa turskakantojen elpymistä. Keskustelun tuloksia voidaan myös käyttää perustana vuonna 2007 tehtäville ehdotuksille, jotka koskevat vuonna 2008 sovellettavia siirtymätoimenpiteitä. Sidosryhmien ja jäsenvaltioiden toivotaan osallistuvan aktiivisesti keskusteluun. 4. Tekniset toimenpiteet Vuosittaisiin kalastusmahdollisuuksista annettuihin asetuksiin sisältyvien teknisten toimenpiteiden lukumäärää vähennetään siirtämällä kyseiset toimenpiteet kolmeen muuhun asetukseen. Neuvoston on määrä hyväksyä toukokuussa 2007 säilyttämis- ja valvontatoimenpiteitä NAFO-alueella koskeva ehdotus. Atlantilla harjoitettavan kalastuksen teknisiä toimenpiteitä tarkastellaan parhaillaan uudelleen, ja ehdotus neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 tarkistamiseksi tullaan esittämään vuoden 2007 syksyllä. Komissio aikoo myös vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla antaa ehdotuksen asetukseksi Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) suosittamista teknisistä toimenpiteistä. Syvänmeren verkkokalastusta koskevien toimenpiteiden uudelleentarkastelu tapahtuu osana teknisten toimenpiteiden yleistä uudelleentarkastelua. Siirtymätoimenpiteitä voidaan ehdottaa vuoden 2008 asetuksen liitteessä III. Komissio aikoo keskustella kalastuksenhoitotoimenpiteistä Välimerellä sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa. Jos keskusteluissa todetaan, että toimenpiteiden hyväksyminen varhaisessa vaiheessa on hyödyllistä, komissio voi ehdottaa niitä liitteessä III. Poisheitettyjä saaliita [9] käsitellään perusteellisemmin erillisessä tiedonannossa. Tarvittaessa liitteessä III voidaan myös ehdottaa alustavia toimenpiteitä poisheitettyjen saaliiden vähentämiseksi. 5. Muuta Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toimittamaan tietoja piikkihaisaaliista vuonna 2007. Näiden tietojen perusteella komissio ehdottaa jäsenvaltioille yhtä tai useampaa TACia ja kiintiöitä vakavasti ehtyvän kannan suojelemiseksi. Komissio laatii vuonna 2007 pitkän aikavälin suunnitelman pohjoiselle kummeliturskakannalle. Suunnitelmaan sisältyy myös vaikutusten arviointi ja sidosryhmien kuuleminen, ja se on vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa tehdyn kestävää enimmäistuottoa koskevan päätöksen mukainen. Sillihain osalta komissio aikoo jäsenvaltioita kuultuaan antaa vuonna 2007 suositusehdotuksen kansainväliselle Atlantin tonnikalojen suojelukomissiolle. Siihen liittyviä suojelutoimenpiteitä ehdotetaan vuoden 2008 kalastusmahdollisuuksien vahvistamisen yhteydessä. 6. Päätelmät Sidosryhmiä ja jäsenvaltioita kehotetaan tarkastelemaan yksityiskohtaisesti edellä käsiteltyjä kysymyksiä. Jotta kuulemismenettelyn tulokset olisivat käytettävissä hyvissä ajoin, komissio toivoo saavansa asiaa koskevat huomautukset 31. heinäkuuta 2007 mennessä. [1] Vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa tehtyjen yhteisön sitoumusten täytäntöönpanemiseksi; KOM(2006) 360. [2] Vihreä kirja yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta. Luxemburg, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2001. ISBN 92-894-0904-5. 47 s. [3] Taulukon tekniset perusteet ovat pyynnöstä saatavissa Euroopan komissiolta. [4] Lukuun ottamatta kantoja, joiden osalta pyynnin lopettamista sekakalastuksessa suositeltiin vuonna 2002, ja lukuun ottamatta vuonna 2006 annettua uutta lausuntoa uhanalaisista hai- ja rauskukannoista. [5] Asetus (EY) N:o 1954/2003. [6] Asetus (EY) N:o 2340/2002 ja sen myöhemmät mukautukset. [7] Vuosittaiset TAC- ja kiintiöasetukset vuodesta 2003 ja vuoden 2007 osalta asetuksen (EY) N:o 41/2007 liite II. [8] Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59) 2 artikla. [9] Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskeva politiikka. KOM(2007) 136 lopullinen. --------------------------------------------------