[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 6.6.2007 KOM(2007)286 lopullinen KOMISSION KERTOMUS PAREMPI SÄÄDÖSKÄYTÄNTÖ 2006 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti (14. kertomus) {SEK(2007)737} KOMISSION KERTOMUS PAREMPI SÄÄDÖSKÄYTÄNTÖ 2006 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti (14. kertomus) Tämä kertomus on 14. vuosikatsaus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamiseen. Siinä käsitellään myös Euroopan unionin sääntely-ympäristön parantamisessa tapahtunutta edistymistä[1]. Sääntelyn parantaminen Huolellisesti laadittu, selkeä, ymmärrettävä ja mahdollisimman yksinkertainen sääntely on tärkein keino suojata kansalaisten hyvinvointia, kansanterveyttä ja ympäristöä. Sen avulla myös pystytään luomaan oikeudenmukaiset markkinat, joilla Euroopan yritykset voivat kilpailla tehokkaasti innovatiivisilla tuotteilla. Sääntelyn parantamiseen tähtääviä toimia toteutetaan sekä EU:ssa että kansallisella tasolla: EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot toteuttavat toimia keskitetysti, jotta yhteisen politiikan edut olisivat mahdollisimman suuret ja sääntelystä EU:n taloudelle aiheutuvat kulut mahdollisimman pienet. EU:n toimielinten pääasialliset tavoitteet ja toimet EU:n sääntelyn parantamiseksi vahvistetaan parempaa sääntelyä koskevassa komission toimintasuunnitelmassa[2], sellaisena kuin se on tarkistettuna maaliskuussa 2005, ja parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa[3], jonka Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat joulukuussa 2003. Komissio esitti marraskuussa 2006 strategisen katsauksen[4] sääntelyn parantamiseen tähtäävistä toimista. Siinä käydään läpi jo aikaan saatua merkittävää ja rohkaisevaa edistystä ja kartoitetaan toimielinten ja jäsenvaltioiden tulevia haasteita, jos sääntelyn parantamisesta halutaan olevan yrityksille ja kansalaisille todellista ja kestävää vaikutusta. Keskeisimpiä haasteita on parantaa vaikutustenarvioinnin laatua ja välineen käyttämistä lainsäädäntöä valmisteltaessa ja hyväksyttäessä, edistyä hallintomenojen mittaamisessa ja Euroopan ja kansallisen lainsäädännön sisältämän tarpeettoman taakan poistamisessa, jatkaa ja tehostaa lainsäädännön nykyaikaistamis- ja yksinkertaistamisohjelmaa, jatkaa vireillä olevien ehdotusten läpikäymistä ja mahdollista perumista, jotta varmistetaan, että neuvoston ja Euroopan parlamentin eteenpäin viemät ehdotukset ovat edelleen komission painopisteiden mukaisia ja ajantasaisia sekä lisätä rakentavaa vuoropuhelua kaikkien sääntelijöiden kesken EU:ssa ja kansallisella tasolla sekä sidosryhmien kanssa. Komission toteuttamat toimet Komission institutionaaliseen rooliin lainsäädäntöaloitteiden tekijänä kuuluu vastuu sääntelyn parantamisen tavoitteiden saavuttamisesta lainsäädännön valmistelu-, seuranta- ja täytäntöönpanovaiheissa. Se on ottanut johtavan roolin sääntelyn parantamisessa, ja vuoden 2006 aikana se - toteutti 67 vaikutustenarviointia, käynnisti vaikutustenarviointijärjestelmänsä ulkoisen arvioinnin ja perusti riippumattoman vaikutustenarviointilautakunnan, joka tukee ja tarkkailee komission osastojen valmistelemien vaikutustenarviointien laatua, - jatkoi yksinkertaistamisohjelmaansa, raportoi sen edistymisestä[5] ja lisäsi siihen yli 40 uutta säädöstä sekä liitti vuoden 2007 lainsäädäntö- ja työohjelmaansa[6] yksinkertaistamiseen liittyviä kohtia, - lisäsi vaikutustenarviointia koskeviin suuntaviivoihinsa hallintokustannusten mittaamiseen tarkoitetun EU:n standardikustannusmallin ja ehdotti EU:n hallintotaakan vähentämiseksi uutta kunnianhimoista toimintaohjelmaa, - sai päätökseen edellisten komissioiden jäljiltä vielä vireillä olevien ehdotusten kartoittamisen ja aloitti uudestaan ohjelman vanhentuneen lainsäädännön kodifioimiseksi ja kumoamiseksi. Useat näistä toimista toteutettiin niin, että ne tukivat toisiaan, jotta varmistettiin sääntelyn parantamisohjelman johdonmukaisuus. Esimerkiksi hallintokustannusten mittaaminen sisällytettiin vaikutustenarvioinnin menetelmiin. Komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan sisältyville yksinkertaistamisehdotuksille on myös tehtävä vaikutustenarviointi, johon puolestaan liittyy sidosryhmien kuuleminen. Asianosaisten kuuleminen Komission järjestämien kuulemisten määrä lisääntyi merkittävästi edellisvuodesta. Vuonna 2006 annettiin 217 tiedonantoa (28 enemmän kuin vuonna 2004) ja 129 kuulemista Internetin kautta (+23 ) "Sinun äänesi kautta Euroopassa" portaalin[7] kautta. Komissio toteutti Euroopan avoimuusaloitteen[8] yhteydessä avoimen julkisen kuulemisen asianosaisten kuulemismenettelyn vähimmäisvaatimuksista[9]. Sidosryhmien yleinen arvio komission kuulemismenettelyjen toteuttamistavasta oli myönteinen[10]. Parannuksia haluttiin kuulemisen yhteydessä saatuja tietoja koskevan yleisen palautteen antamiseen, kohdennettujen kuulemisten osallistujien väliseen tasapainoon ja vähimmäisaikojen noudattamiseen. Vähimmäisvaatimusten noudattamisella on vaikutusta komission osastojen työtaakkaan, mutta se tuo myös lisäarvoa aloitteiden lopullisiin versioihin. Asiantuntijatiedon käyttö Komissio jatkaa työtään ulkoisten asiantuntijoiden hankkimista ja käyttämistä koskevien periaatteiden ja standardien[11] mukaisesti. Erityisesti se aikoo edistää asiantuntijoiden ja EU:n poliittisten päättäjien välisen SINAPSE-verkon ( Scientific INformAtion for Policy Support in Europe )[12] käyttöä. Alku on ollut lupaava ja käyttö jatkuu vuonna 2007. Uudet hallintotavat ja useiden poliittisten kysymysten monimutkaisuus edellyttävät, että perinteisten neuvonantamisjärjestelyjen lisäksi tutkijoita ja asiantuntijoita kaikkialla EU:ssa voidaan konsultoida nopeasti ja että näiden keskinäinen viestintä Euroopassa ja sen ulkopuolella on tehokasta. SINAPSE-verkon kehittäminen ja yleisempi käyttö helpottaa tätä. Vaikutustenarviointi Komission yksiköt tekivät 67 vaikutustenarviointia vuonna 2006. Esimerkiksi kaikista vuotuisen lainsäädäntö- ja työohjelman tärkeimmistä lainsäädäntö- ja toimintalinjaehdotuksista tehtiin tällainen arviointi, kuten vuodesta 2005 on edellytetty. Lisäksi useista muista aloitteista, joiden vaikutus saattaa olla merkittävä, tehtiin ”vapaaehtoisia” vaikutustenarviointeja. Niiden seurauksena yhä useammassa tapauksessa lähestymistapa tai säädöksen luonne on muuttunut tai suunniteltua ehdotusta ei jopa ole tehty lainkaan[13]. Komissio myös vahvisti taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten yhdennettyä arviointia liittämällä vaikutustenarviointia koskeviin suuntaviivoihinsa menetelmän hallintokustannusten laskemiseksi[14]. Parantaakseen vaikutustenarvioinnin yleistä laatua myös käytännössä komission puheenjohtaja perusti vaikutustenarviointilautakunnan, joka toimii suoraan puheenjohtajan alaisuudessa riippumattomana komission yksiköistä. Lautakunta tarkastelee vaikutustenarviointien luonnoksia, antaa lausuntonsa niiden laadusta ja tarvittaessa antaa neuvontaa ja tarkkailee laatua. Vaikutustenarviointijärjestelmästä ryhdyttiin vuonna 2006 tekemään ulkoista arviota, joka saatiin päätökseen keväällä 2007. Sen seurauksena komission tekemiin vaikutustenarviointeihin todennäköisesti panostetaan entistä enemmän ja niiden laatu paranee. Toimintavälineiden valinta (itsesääntely ja yhteissääntely) Komissio on sitoutunut varmistamaan ehdotuksia valmistellessaan, olisiko perinteiselle sääntelylle EY:n perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta parempia vaihtoehtoja[15]. Komissio ja Euroopan sosiaali- ja talouskomitea ovat yhdessä kehittäneet itsesääntelyä ja yhteissääntelyä koskevan tietokannan[16] vaihtoehtoisten säännösten käytön lisäämiseksi. Sen avulla helpotetaan sellaisia itsesääntely- ja yhteissääntelyaloitteita koskevaa tiedonvaihtoa ja parhaiden käytänteiden löytämistä, joilla on EU-ulottuvuus (eli jotka koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota). Päätavoite on kannustaa ja tukea yksityistahoja, jotka ovat halukkaita kehittämään tai parantamaan itsesääntelyjärjestelyjä. Tietokannasta voi myös olla apua yhteissääntelystä vastuussa oleville lainsäätäjille. Komissio kuuli sidosryhmiä itsesääntelyn ja yhteissääntelyn asianmukaisesta käyttämisestä sekä vaikutustenarviointien yhteydessä että pyöreän pöydän keskusteluissa ja tutkimuksissa[17]. Vuonna 2006 otettiin käyttöön useita tärkeitä alakohtaisia itsesääntely- ja yhteissääntelyjärjestelyjä. Komissio kehotti kehittämään yhteisön ja/tai jäsenvaltioiden tasolle erityisiä menettelysääntöjä. Myös useissa säädöksissä mainittiin yhteissääntely asianomaisten kanssa[18]. Vuonna 2006 eräiden toimialojen edustajat pyysivät kuitenkin muuttamaan itsesääntelykäytänteitä yhteissääntelyksi tai jopa perinteiseksi lainsäädännöksi[19]. Vaikka komissio korostaa erilaisten sääntelyvaihtoehtojen mahdollisuuksia, se myös toteaa, että useissa tapauksissa säädökset ovat edelleen yksinkertaisin tapa saavuttaa EU:n tavoitteet ja tarjota yrityksille ja kansalaisille oikeusvarmuutta. EU:n lainsäädännöstä johtuvien hallintokustannusten minimoiminen Komissio on ottanut vuonna 2005 toteutetun valmistelutyön perusteella käyttöön yhteisen menetelmän (ehdotetun) lainsäädännön hallintokustannusten arvioimiseksi. Tätä EU:n standardikustannusmallia on sovellettu useisiin maaliskuusta 2006 lähtien laadittuihin ja/tai päätökseen saatettuihin vaikutustenarviointeihin. Komissio jatkaa työtä saadakseen jäsenvaltioiden kanssa ja niiden kesken käyttöön mahdollisimman yhdenmukaiset menettelyt. Euroopan komissio ehdotti sääntelyn parantamiseen tähtääviä toimia koskevassa strategisessa katsauksessaan ja siihen liittyvässä valmisteluasiakirjassa ”Hallintomenojen määrittäminen ja hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa”[20] vuodeksi 2007 kunnianhimoista toimintasuunnitelmaa hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi EU:ssa. Se kehotti neuvostoa asettamaan EU:n yhteiseksi vähentämistavoitteeksi 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä. Komissio ilmoitti myös, että ensimmäisessä vaiheessa se aikoi aloittaa laajan hallintotaakan mittaamisen tietyillä ensisijaisilla aloilla ja esittää useita nopeasti toteutettavia toimia, joiden avulla voidaan osoittaa, miten hallintotaakkaa voidaan vähentää ilman, tämä vaikuttaa lainsäädännön poliittisiin tavoitteisiin. Vireillä olevien säädösehdotusten seulonta ja peruminen Komissio käy osana sääntelyn parantamismenettelyä säännöllisesti läpi vireillä olevat säädösehdotukset tarkistaakseen, että ne ovat yhä tarpeellisia ja ajantasaisia. Se sai vuonna 2006 päätökseen kaikkien edellisten komissioiden tekemien ehdotusten seulonnan. Vuonna 2005 käytiin läpi 183 ehdotusta, jotka olivat olleet vireillä jo ennen vuotta 2004, ja tähän johdosta vuonna 2006 peruttiin 68 ehdotusta. Komissiossa seulottiin samana vuonna vielä 80 vireillä ollutta, komission vuonna 2004 ennen nykyisen komission virkaan astumista (22. marraskuuta 2004) hyväksymää ehdotusta, ja vielä 10 ehdotusta päätettiin perua. Ehdotukset sisältyvät komission vuoden 2007 lainsäädäntö- ja työohjelmaan[21]. Euroopan parlamentille on ilmoitettu toukokuussa 2005 tehdyn Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen 32 artiklan mukaisesti komission aikeista peruuttaa kyseiset ehdotukset ja siitä, että peruuttaminen tulee voimaan, kun siitä on ilmoitettu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . Komissio suosittelee, että tulevat komissiot tekevät vastaavan seulonnan muutaman kuukauden kuluessa virkaan astumisesta varmistaakseen, että aiemmin hyväksytyt ehdotukset ovat kunkin komission ensisijaisten tavoitteiden mukaisia ja vahvistaakseen, että ne voivat ottaa ehdotuksista poliittisen vastuun. Yhteisön säännöstön yksinkertaistaminen ja ajantasaistaminen Lokakuussa 2005 esitettiin kolmevuotinen säännöllisesti tarkastettava yksinkertaistamissuunnitelma[22], josta komissio toteutti vuonna 2006 kyseiseksi vuodeksi tarkoitetuista toimista 27 ja vuodelta 2005 siirretyistä toimista kuusi. Vielä 23 muuta vuodeksi 2006 suunniteltua aloitetta lykättiin vuodelle 2007, jotta niitä voidaan analysoida edelleen. Komissio esitti marraskuussa 2006 ensimmäisen välikertomuksen[23] sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä osana sääntelyn parantamiseen tähtääviä toimia koskevaa strategista katsausta. Se ilmoitti 43 uudesta aloitteesta säännöllisesti tarkastettavan vuosia 2006–2009 koskevan yksinkertaistamissuunnitelman tueksi. Vuotta 2007 koskevaan komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan sisältyy ensimmäisen kerran 47 suurta yksinkertaistamisaloitetta. Kertomuksessa myös esitetään ajantasaistettu ohjelma lainsäädännön kodifioimiseksi vuoteen 2008 mennessä. Yksinkertaistamisohjelman onnistunut ja oikea-aikainen toteuttaminen edellyttää kuitenkin huolellista sidosryhmien kuulemista, aloitteiden todennäköisten vaikutusten arviointia ja vastuun jakamista yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäätäjien kesken. EU:n tasolla olisi jatkettava toimielinten välistä vuoropuhelua yksinkertaistamistoimien hyväksymisen nopeuttamiseksi. Jäsenvaltioiden omia yksinkertaistamisohjelmia on kehitettävä, jotta EU:n lainsäädännön yksinkertaistamisponnistelut eivät valu hukkaan, kun kansallisia sääntöjä ei mukauteta vastaavasti. EU:n oikeuden soveltamisen valvonta EU:n oikeuden moitteeton soveltaminen on hyvin tärkeää sääntelyn parantamistavoitteiden saavuttamisen kannalta. Lainsäädäntöä yksinkertaistamalla ja parantamalla saadaan aikaan toivottuja tuloksia yrityksille ja kansalaisille ainoastaan, jos jäsenvaltiot siirtävät EU:n lainsäädännön nopeasti ja sääntöjenmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä[24]. Jotta olisi helpompi välttää sellaisia puutteita siirtämisessä osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotka saattavat johtaa rikkomisesta johtuvan menettelyn aloittamiseen, komission yksiköiden on otettava vaikutustenarviointia koskevien suuntaviivojen nojalla kansalliset soveltamisvaikeudet huomioon jo lainsäädäntöehdotuksia valmisteltaessa. Lisäksi komissio mukauttaa parhaillaan valvontamenetelmiään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Näitä menetelmiä ovat vastaavuustaulukot, direktiivien ja kansallisten sääntöjen selkeä linkittäminen sekä soveltamistoimien sähköisen ilmoittamisjärjestelmän täysimittainen käyttöönotto. Järjestelmä on ollut kokonaan kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä alkuvuodesta 2006 ja komissio edisti sen käyttöä vuoden 2006 aikana useilla keinoin. EU:n toimielinten, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean toimet Sääntelyn parantaminen kuului kaikkien toimielinten painopisteisiin vuonna 2006. Komission lisäksi Euroopan parlamentti oli erityisen aktiivinen. Se käsitteli aihetta huhtikuun täysistunnossa ja hyväksyi toukokuussa 2006 viiden päätöslauselman paketin, johon kuuluu monenlaisia toimenpide-ehdotuksia nykyisten välineiden ja menettelyjen parantamiseksi. Ehdotukset oli enimmäkseen tarkoitettu komissiolle, mutta myös neuvostolle ja jäsenvaltioille. Euroopan parlamentti kehotti vahvistamaan komission vaikutustenarviointien laadunvalvontaa, ja vastauksena tähän komission puheenjohtaja ilmoitti, että hänen suorassa alaisuudessaan toteutettaisiin riippumaton laaduntarkastus. Tämän johdosta komissio perusti vaikutustenarviointilautakunnan marraskuussa 2006. Vuoden 2006 aikana Euroopan parlamentti myös antoi tukensa[25] toimielinten väliselle yhtenäiselle vaikutustenarviointia koskevalle lähestymistavalle[26], joka oli neuvoteltu marraskuussa 2005. Kyseinen asiakirja on laadittu parempaa lainsäädäntöä koskevan vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen nojalla ja siinä vahvistetaan perussäännöt, joiden mukaan komission vaikutustenarviointia käytetään lainsäädäntöprosessissa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston vaikutustenarviointia käytetään niiden tekemissä myöhemmissä muutoksissa. Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat käyttäneet komission vaikutustenarviointia aiempaa enemmän tarkastellessaan komission ehdotuksia. Näin ne ovat vahvistaneet vaikutustenarvioinnin asemaa keinona varmistaa, että poliittisia päätöksiä tehtäessä potentiaaliset vaikutukset ovat mahdollisimman hyvin tiedossa. Neuvosto laati Itävallan puheenjohtajuuskaudella työryhmille ohjeet[27] vaikutustenarvioinnista neuvostossa. Euroopan parlamentti ja sen valiokunnat pyytävät yhä useammin, että tietyistä aiheista tehdään tutkimuksia ja vaikutusanalyysejä[28] tai että komission ehdotusten asiasisältöä muutetaan[29]. Myös alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ottivat vuonna 2006 aktiivisesti osaa parempaa sääntelyä koskevaan keskusteluun erityisesti toissijaisuuskysymyksissä. Alueiden komitea kehotti ottamaan paikalliset ja alueelliset viranomaiset järjestelmällisesti mukaan komission vaikutustenarviointiin, jotta varmistetaan, että niille EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta aiheutuva taloudellinen ja hallinnollinen taakka on suhteessa EU:n toimien tavoitteisiin. Alueiden komitea perusti vuonna 2006 toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaverkoston[30]. Sen avulla Euroopan alueelliset toimijat voivat vaihtaa tietoja komission ehdotuksista, joilla on vaikutusta paikallisiin ja alueellisiin viranomaisiin, ja vastuualaansa kuuluvista politiikan aloista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi vuonna 2006 omasta aloitteestaan mietinnön EU:n ja jäsenvaltioiden hallintojen käytännöistä, ja sen yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä aloitti työn, joka koskee yhteiskunnallisen vaikutuksen liittämistä komission vaikutustenarviointeihin. Tämän työn odotetaan valmistuvan vuonna 2007. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltaminen Komissio jatkoi ponnistelujaan selittääkseen aiempaa paremmin vaikutustenarviointien ja perustelujen[31] avulla, miten sen ehdottamat toimenpiteet ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia. Se päätti toukokuussa 2006[32] alkaa toimittaa uudet ehdotuksensa ja kuulemisasiakirjansa suoraan kansallisille parlamenteille ja toivoi näiden reagoivan niihin, jotta politiikan muotoilu tehostuisi. Kesäkuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto piti aloitetta myönteisenä. Valtioiden ja hallitusten päämiehet kehottivat komissiota tarkastelemaan kansallisten parlamenttien kommentteja asianmukaisesti erityisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden suhteen. Kuten aiempinakin vuosina, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat esittäneet suhteellisen vähän tarkistuksia, jotka liittyvät selkeästi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin[33]. Suurin osa alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoja ei sisältänyt kritiikkiä toissijaisuusperiaatteen soveltamisesta. Suhteellisuusperiaatteeseen liittyviä ongelmia otettiin esiin hieman useammin. Samaan tulokseen päädyttiin myös alueiden komitean toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaverkoston kahdessa testitapauksessa[34]. Useissa kansallisten parlamenttien lähettämissä lausunnoissa komissiolta pyydettiin argumenttien selkiyttämistä tai perustelemista yksityiskohtaisemmin. Joissakin niistä katsottiin, että komission toimittamat ehdotukset olivat tietyiltä osin kyseisten periaatteiden vastaisia. Komissio vastaa näihin kommentteihin yksittäin. Näkökantojen eroavaisuudet osoittavat, että perussopimuksissa vahvistetuista edellytyksistä on oltava yhteisymmärrys. Komissio toivoo, että perusteluja laadittaessa käytettävät standardikysymykset ovat tässä apuna[35]. Yhtenevillä tulkinnoilla vältettäisiin esimerkiksi toimivallan siirtämisen periaatteeseen liittyvä sekavuus ja toissijaisuusperiaatteen rikkomiseen usein liittyvät väärinkäsitykset. Oikeudellisessa jälkivalvonnassa viitattiin vuonna 2006 toissijaisuusperiaatteeseen kahdessa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamassa tuomiossa. Näin vahvistettiin aiempi oikeuskäytäntö. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kummassakaan tapauksessa toissijaisuusperiaatetta ei rikottu[36]. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ei ole 31. joulukuuta 2006 jälkeen sisältynyt tuomioita, joiden mukaan toissijaisuusperiaatetta olisi rikottu tai sen noudattamisesta ei olisi tarpeeksi todisteita. Suhteellisuusperiaatteen mahdollisia rikkomisia käsiteltiin useissa tuomioissa ja joissakin tapauksissa yhteisön toimenpiteet peruttiin kokonaan tai osittain kyseisestä syystä. Tuomioistuin esimerkiksi totesi puuvillan tukijärjestelmän muuttamisesta annettua neuvoston asetusta koskevassa asiassa C-310/04 (Espanja v. neuvosto), että ”toimen perustana olevat seikat, jotka oli otettava huomioon kyseessä olevan toimen riidanalaisten osien perustelemiseksi ja joihin niiden [EU:n toimielinten] harkintavallan käyttö perustui” puuttuivat[37]. Tuomioistuin katsoi, että suhteellisuusperiaatetta oli rikottu ja kumosi säädöksen. LIITE Komission lainsäädäntöehdotukset, kuulemisasiakirjat ja raportit [pic] [pic] [1] Edinburghissa joulukuussa 1992 kokoontunut Eurooppa-neuvosto velvoitti komission esittämään Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta. Tämä velvoite on kirjattu Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan osana Amsterdamin sopimuksella vuonna 1997 tehtyjä muutoksia. Tässä kertomuksessa on vuodesta 1995 lähtien käsitelty myös lainsäädännön laadun ja saatavuuden parantamiseen tähtääviä toimia (aiempi kertomus, ks. KOM(2005)98 ja SEC(2005)364). Joitakin sääntely-ympäristöön vaikuttavia tekijöitä on arvioitu yksityiskohtaisemmin eurooppalaista hallintotapaa käsittelevässä kolmannessa kertomuksessa (2004–2005) http://www.europa.eu.int/comm/governance/index_en.htm. [2] ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa”, KOM(2005)97, maaliskuu 2005, (jäljempänä ’toimintasuunnitelma’). Tässä tiedonannossa ajantasaistetaan ja täydennetään vuonna 2002 vahvistettua toimintasuunnitelmaa (”Lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma”, KOM(2002)278, 5.6.2002). Toimintasuunnitelma on jatkoa eurooppalaista hallintotapaa koskevalle valkoiselle kirjalle (KOM(2001)727, 25.6.2001). [3] EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1. [4] KOM(2006)689 lopullinen. [5] Ensimmäinen välikertomus sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä, KOM(2006)690. [6] KOM(2006)629. [7] http://ec.europa.eu/yourvoice/. [8] Euroopan avoimuusaloitetta koskeva vihreä kirja: KOM(2006)194. [9] Nämä vähimmäisvaatimukset otettiin käyttöön vuonna 2003 (KOM(2002)704, 11.12.2002). [10] Komissio sai yli 100 vastausta, jotka on julkaistu osoitteessa http://ec.europa.eu/comm/eti/contributions.htm [11] KOM(2002)713, 11.12.2002. [12] http://europa.eu.int/sinapse [13] Esimerkkejä: ks. tämän kertomuksen liitteen 2.1.3 kohta, alaviitteet 18–20. [14] SEC(2005)791. [15] Vaikutustenarviointia koskevien suuntaviivojen mukaan komission on tarkistettava, olisivatko muunlaiset säädökset mahdollisia. [16] http://www.eesc.europa.eu/smo/prism/presentation/index.asp [17] Ks. esimerkiksi ”Mainonnan alan itsesääntely EU:ssa” heinäkuu 2006 (http://ec.europa.eu/consumers/overview/report_advertising_fi.pdf); ”Self and co-regulatory practices in the European Union”, lokakuu 2006 (http://europa_eu.staging.entr.cec.eu.int/enterprise/regulation/better_regulation/docs/simplification/Final-report-SCR2.pdf); tai ”Study on co-regulation measures in the media sector” (http://ec.europa.eu/comm/avpolicy/info_centre/library/studies/index_en.htm#finalised). [18] Esimerkkejä: ks. tämän kertomuksen liitteen 2.1.4 kohta. [19] Esimerkiksi Euroopan hedelmämehutuottajien yhdistys (AIJN) pyysi sisällyttämään EU:n lainsäädäntöön hedelmämehua koskevan normin, joka oli aiemmin määritelty AIJN:n jäsenten neuvoston direktiivin 2001/112/EY täytäntöönpanemiseksi laatimissa vapaaehtoisissa menettelysäännöissä. [20] KOM(2006)691. [21] KOM(2006)629, 24.10.2006, liite 4. [22] KOM(2005)535. [23] KOM(2006)690. [24] Ks. komission vuosikertomus yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2005), KOM(2006) 416. [25] Neuvosto ja komissio olivat hyväksyneet sen jo loppuvuodesta 2005. [26] Neuvoston asiakirja 14901/05. [27] Neuvoston asiakirja 9382/06, 15.5.2006. [28] Esimerkiksi yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin lisäämisestä komission vaikutustenarviointeihin. [29] Esimerkiksi ENVI-valiokunnan vaikutustenarviointi ilmanlaatua koskevan direktiiviehdotuksen muutosten yhteydessä. [30] http://www.cor.europa.eu/fi/activities/sub_mon.htm. [31] Komissio päätti joulukuussa 2003 vahvistaa kaikkiin lainsäädäntöehdotuksiin liitettäville perusteluille vakiomallin rakenteen ja sisällön parantamiseksi. Ks. K(2003) 4555, jonka komissio teki 13.12.2003. [32] ”Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelma – EU:n tuloksenteko”, KOM(2006) 211. [33] Esimerkiksi Euroopan parlamentti viittasi vuonna 2006 suoraan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin 11:ssä lainsäädäntöä koskevassa mietinnössä ja kolmessa valiokunta-aloitteisessa mietinnössä. [34] Alueiden komitea toteutti nämä testit ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (KOM(2006)479) ja eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuutta ja tasapuolisuutta koskevasta komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille (KOM(2006) 481). Alueiden komitea julkaisee tulokset vuonna 2007. [35] Ks. tämän tiedonannon liitteenä oleva komission työasiakirjan liite 3. [36] Asia T-168/01 GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomio 27.9.2006, 196 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ei vielä julkaistu, ja asia T-253/02 Chafiq Ayadi v. neuvosto, tuomio 12.7.2006, 105 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ei vielä julkaistu (muutoksenhaku meneillään, asia C-403/06P). [37] Tuomio 7.9.2006, 123 kohta.