[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 18.4.2007 KOM(2007) 185 lopullinen VIHREÄ KIRJA Yleisön oikeus saada tietoja Euroopan yhteisön toimielinten hallussa olevista asiakirjoista Tarkistaminen VIHREÄ KIRJA Yleisön oikeus saada tietoja Euroopan yhteisön toimielinten hallussa olevista asiakirjoista Tarkistaminen JOHDANTO Euroopan unionin toimielinten avoimuus suhteessa yleisöön on vähitellen lisääntynyt 15 viime vuoden aikana. Avoimuusperiaate otettiin käyttöön vuonna 1991 Maastrichtin sopimuksella toimielinten kansanvaltaisuuden vahvistamiseksi. Neuvosto ja komissio antoivat sittemmin menettelysäännöt yleisön oikeudesta saada tietoja asiakirjoistaan. Menettelysäännöt muodostavatkin nykyisin niiden tiedotus- ja viestintäpolitiikan olennaisen ja sitä täydentävän osan. Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin kirjattiin vuonna 1996 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 255 artiklaan, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella. Asetuksessa (EY) N:o 1049/2001[1] vahvistetaan kansalaisten oikeus saada Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoja. Kyseinen asetus tuli voimaan 3. joulukuuta 2001, jonka jälkeen asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen määrä kääntyi jyrkkään kasvuun. Kasvu on jatkunut siitä lähtien tasaisena, kuten parlamentin, neuvoston ja komission julkaisemista vuosikertomuksista ilmenee[2]. Tammikuussa 2004 julkaistussa komission kertomuksessa[3] asetuksen täytäntöönpanosta luotiin ensimmäistä kertaa katsaus EU:n asiakirjoihin tutustumista koskevan järjestelmän käytännön toimivuuteen. Asiakirjapyyntöjen määrän todetaan kertomuksessa kasvaneen vuosittain noin 50 prosenttia. Koska keskimäärin kaksi kolmasosaa pyynnöistä hyväksyttiin, yleisö on saanut asetuksen ansiosta tietoja huomattavasta määrästä aiemmin julkaisemattomia asiakirjoja. Asetuksessa säädetyillä poikkeuksilla varmistetaan toisaalta riittävä suoja oikeutetuille eduille. Vaikka asetuksen täytäntöönpano on kasvattanut toimielinten työmäärää, kertomuksen yleispäätelmä on, että järjestelmä on toiminut erittäin hyvin. Komission kertomuksessa todetaankin, ettei asetusta ole syytä tarkistaa lyhyellä aikavälillä, sillä tarvittavat parannukset voidaan toteuttaa tekemättä muutoksia lainsäädäntöön. Ensimmäisestä arvioinnista on kulunut nyt kolme vuotta, joiden aikana kokemus asetuksen soveltamisesta on karttunut ja oikeuskäytäntö kehittynyt. Euroopan oikeusasiamies on lisäksi käsitellyt kyseisenä aikana useita kanteluita. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet uuden asetuksen[4] Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin. Kyseisellä asetuksella on vaikutusta ympäristöasioita koskevia tietoja sisältävien asiakirjojen julkisuuteen. Tämän perusteella näyttää siltä, että nyt on oikea aika arvioida, olisiko asetusta tarkistettava. Tehdessään 9. marraskuuta 2005 päätöksen Euroopan avoimuusaloitteen[5] käynnistämisestä komissio päätti sen vuoksi sisällyttää asetuksen N:o 1049/2001 tarkistamisen osaksi kyseistä aloitetta avoimuuden lisäämiseksi. Euroopan parlamentti kehotti 4. huhtikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa[6] komissiota esittämään asetusta koskevia muutosehdotuksia. Oikeus tutustua asiakirjoihin on yksi avoimuuspolitiikan osa-alue. Asetus onkin nähtävä osana toimielinten tiedotus- ja viestintäpolitiikkaa. Neuvoston kokouksiinsa soveltama uusi avoimuuspolitiikka on tässä yhteydessä erityisen merkityksellinen. Tässä tausta-asiakirjassa komissio luo aluksi katsauksen voimassa oleviin sääntöihin yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin sekä näiden sääntöjen täytäntöönpanoon. Sen jälkeen komissio esittelee eri vaihtoehtoja lainsäädännön parantamiseksi ja käytännön toimenpiteitä, joilla toimielinten asiakirjojen julkisuutta voitaisiin parantaa. Yleisöltä pyydetään kommentteja järjestelmästä, jota sen on noudatettava voidakseen tutustua EU:n toimielinten asiakirjoihin. Lisäksi yleisöä pyydetään ottamaan kantaa tässä asiakirjassa esiteltyihin vaihtoehtoisiin järjestelmiin. Kysymyksillä komissio pyrkii kartoittamaan kansalaisten, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan, elinkeinonharjoittajien, viranomaisten ja muiden EU-asioista kiinnostuneiden organisaatioiden näkemyksiä. Julkinen kuuleminen käynnistetään tämän vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen, ja se jatkuu kolmen kuukauden ajan. Komissio aikoo analysoida huolellisesti kuulemiskierroksella saamansa vastaukset ja julkaisee sen jälkeen kertomuksen, jossa esitetään yhteenveto julkisen kuulemisen tuloksista ja kaavaillaan jatkotoimia. Komissio esittää kertomuksen perusteella asetusta N:o 1049/2001 koskevat muutosehdotukset. Alustava aikataulu on seuraava: Julkinen kuuleminen: Kuulemisen tuloksia koskeva kertomus: Asetusta koskevat muutosehdotukset: | vuoden 2007 huhtikuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin syyskuu 2007 lokakuu 2007 | I OSA: ASIAKIRJOJEN JULKISUUTTA KOSKEVIEN NYKYISTEN SÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN | ASETUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO - Tilastotietojen perusteella voidaan yleisesti ottaen todeta, että neuvosto ja komissio hyväksyvät kaksi kolmesta asiakirjapyynnöstä. Parlamentti hyväksyy yli 80 prosenttia sille esitetyistä pyynnöistä, mikä johtuu pääasiassa sen menettelyiden julkisesta luonteesta. Parlamentille ja komissiolle osoitettujen alkuperäisten asiakirjapyyntöjen määrä on kasvanut tasaisesti. Neuvostolle esitettyjen pyyntöjen määrän pysyminen vakaana johtuu pääasiassa siitä, että yhä suurempi osa sen asiakirjoista asetetaan suoraan saataville asiakirjahakemistoon. Uudistettujen pyyntöjen (ts. hakemusten, joilla toimielintä pyydetään tarkistamaan asiakirjaan tutustumisesta tekemäänsä kielteistä päätöstä) määrässä ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia[7]. Kokonaisuutena tarkasteltuna vain 4 prosenttia kaikista toimielimille jätetyistä alkuperäisistä pyynnöistä johtaa uudistetun pyynnön esittämiseen. Yhteisöjen tuomioistuimessa nostettujen kanteiden ja Euroopan oikeusasiamiehelle tehtyjen kanteluiden osuus käsiteltyjen pyyntöjen kokonaismäärästä on häviävän pieni. Asetuksen N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta 30. tammikuuta 2004 annetussa kertomuksessa todetaan, että asiakirjojen julkisuutta koskevat säännöt ovat toimineet erittäin hyvin. Viime aikojen kokemukset vahvistavat valtaosan kertomuksen päätelmistä, erityisesti päätelmät, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyihin liittyvien asiakirjojen saatavuutta ja ennakoivan tiedotuskäytännön yleistymistä toimielimissä. Asiakirjoihin tutustumista koskevan yleisen oikeuden soveltamista on kuitenkin edelleen selkiytettävä siltä osin kuin kyseisen oikeuden soveltamisen yhteydessä on samalla otettava tasapuolisesti huomioon myös eri etunäkökohtia, joita nousee esiin esimerkiksi tietosuojaan tai asiakirjoihin tutustumista koskeviin erityisoikeuksiin liittyvien yksittäisten asioiden käsittelyn yhteydessä. Asiakirjoihin tutustumiseen oikeutetut ja pyydettyjen asiakirjojen lajit - Vaikka yhä useammat kansalaiset käyttävät oikeuttaan tutustua asiakirjoihin, suurin osa pyynnöistä saadaan EU-asioihin erikoistuneilta tahoilta : elinkeinonharjoittajilta, lakiasiaintoimistoilta, kansalaisjärjestöiltä ja tutkijoilta. - Suurimman mielenkiinnon kohteena olevia aiheita ovat kilpailuasiat [8], verotus, sisämarkkinat, ympäristö, julkiset hankinnat (komissio) sekä oikeus ja turvallisuus (neuvosto). - Komissiolle jätetyt hakemukset liittyvät usein tiettyihin asiakirjakokonaisuuksiin tai periaatteessa kaikkiin tiettyä aihetta käsitteleviin asiakirjoihin, mikä edellyttää suuren asiakirjamäärän analysointia. - Erityisesti komissiolle jätetyistä asiakirjapyynnöistä monet liittyvät riita-asioihin . Joissakin pyynnöistä pyydetään aineistoa, josta voi olla hyötyä kanteluiden tekemisessä tai asian panemisessa vireille tuomioistuimessa. Asiakirjoihin tutustumista koskevalle oikeudelle asetetut rajoitukset Pienessä osassa tapauksista vedotaan tiettyihin poikkeuksiin. Perusteina käytetään useimmiten seuraavia poikkeuksia: Päätöksentekomenettely | Neuvosto Komissio | Tarkastukset ja tutkimukset (esim. rikkomiset, kartellit, sulautumien valvonta, valtiontuet, kaupan suojatoimenpiteet ja petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimukset) | Komissio | Hallintomenettelyyn osallistuvien kolmansien edut (kaupalliset edut ja tietosuoja) | Komissio Parlamentti | Asiakirjojen julkisuus ja tietosuoja Oikeus tutustua asiakirjoihin (255 artikla) ja yksilöiden oikeus suojeluun henkilötietojensa käsittelyssä (286 artikla) on kirjattu EY:n perustamissopimukseen. Nämä on pantu täytäntöön kahdella asetuksella: tietosuojaa koskevalla asetuksella N:o 45/2001[9] ja yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevalla asetuksella N:o 1049/2001. Nämä kaksi oikeutta voivat kuitenkin joutua keskenään ristiriitaan, jos pyyntö kohdistuu nimenomaan tiettyä henkilöä koskeviin tietoihin. Euroopan tietosuojavaltuutettu on ottanut tämän kysymyksen esille tausta-asiakirjassa[10], jossa annetaan hyödyllisiä käytännön ohjeita henkilöä koskevien asiakirjapyyntöjen käsittelyä varten. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on parhaillaan vireillä kolme asiaa, jotka koskevat komission kieltäytymistä luovuttamasta henkilötietoja[11]. Kahdessa muussa vireillä olevassa asiassa on kyse muun muassa tietosuojasta[12]. Asiakirjoihin tutustumista koskevat yleiset ja erityiset oikeudet Asetuksen N:o 1049/2001 tarkoituksena on antaa yleisölle tilaisuus tutustua mahdollisimman laajasti yhteisön hallussa oleviin asiakirjoihin. Tietyssä menettelyssä mukana olevat osapuolet saavat erityissääntöjen perusteella etuoikeuden tutustua asiakirjoihin, joita ei voida luovuttaa yleisölle. Asiakirjoihin tutustuminen edellyttää näiden sääntöjen nojalla usein tiettyjen ehtojen ja menettelyiden noudattamista. Ehdoilla ja menettelyillä turvataan herkkä tasapaino puolustautumisoikeuksien ja menettelyiden tehokkuuden varmistamisen välille. Suhdetta yleisen, asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden ja erityisten oikeuksien välillä olisi ehkä selvennettävä epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Aktiivinen tiedotus Kansalaiset voivat hakea julkisista rekistereistä heitä kiinnostavia asiakirjoja ja käyttää siten tehokkaasti oikeuttaan tutustua asiakirjoihin. Jos asiakirjat voidaan julkistaa, toimielimet asettavat ne suoraan saataville Internetiin. Parantamisen varaa olisi: - erityisesti komission asiakirjarekisterin kattavuudessa, - yleisön saataville suoraan asetettavien asiakirjojen tai tietojen määrässä, - sähköisten tietojärjestelmien käyttäjäystävällisyydessä. Parlamentti, neuvosto ja komissio ovat jo alkaneet kartoittaa tapoja parantaa Internetin kautta tapahtuvaa tiedonvälitystä. Parannukset eivät edellytä muutoksia lainsäädäntöön. ASETUSTA N:O 1049/2001 KOSKEVA OIKEUSKÄYTÄNTÖ Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireille pantujen asioiden määrä on erittäin pieni verrattuna asiakirjapyyntöjen määrään, se on selventänyt äskeittäin antamissaan tuomioissa joitakin asetuksen säännöksiä ja erityisesti joidenkin tutustumisoikeudesta tehtävien poikkeusten soveltamisalaa. Nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa on voitu tämän seurauksena merkittävästi parantaa. Vakiintuneen oikeuskäytännön sisällyttäminen uuteen säädökseen lisäisi oikeudellista selkeyttä kansalaisten kannalta ja parantaisi toimielimille suunnattua ohjeistusta asiakirjapyyntöjen käsittelystä. Asetuksen yleinen luonne Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut yksiselitteisesti, että asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että jokainen henkilö voi tutustua julkisiin asiakirjoihin. Erityistä intressiä, jonka perusteella henkilö saattaa pyytää oikeutta tutustua asiakirjaan ja josta voidaan mainita esimerkkinä puolustautuminen riita-asiassa, ei oteta huomioon tehtäessä päätöstä siitä, voidaanko kyseinen asiakirja luovuttaa, jos toimielin soveltaa 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä pakottavia poikkeuksia tai jäsenvaltio vastustaa tietojen luovuttamista 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti[13]. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen äskettäisessä tuomiossa todetaan, että koska oikeuden hakijalla ei ole asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklan 1 kohdan mukaan velvollisuutta perustella hakemustaan, kyseistä hakemusta on tarkasteltava samalla tavalla kuin kenen tahansa muun henkilön tekemää hakemusta[14]. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa samassa tuomiossa myös, että hakijan puolustautumisoikeus on luonteeltaan yksityinen. Se ei sen vuoksi voi muodostaa yleisen edun kannalta pakottavaa syytä, jonka perustella asiakirja olisi luovutettava[15]. Menettelyihin liittyvät kysymykset Konkreettisen analyysin laatiminen tutustumispyynnön kohteina olevista asiakirjoista Päätöksen, jolla toimielin kieltäytyy luovuttamasta asiakirjoja, on lähtökohtaisesti perustuttava asiakirjojen sisällön konkreettiseen analysointiin, jotta voitaisiin arvioida, voidaanko tutustumisoikeudesta tehtäviä poikkeuksia soveltaa ja olisiko mahdollista myöntää oikeus tutustua asiakirjojen osiin. Konkreettinen analyysi ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeen silloin, kun käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvien erityisten seikkkojen perusteella on selvää, että asiakirjoihin tutustuminen on evättävä tai siihen päinvastoin on suostuttava[16]. Laajojen pyyntöjen käsittely Edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan pelkästään se seikka, että asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus kohdistuu suureen asiakirjamäärään, ei vapauta toimielimiä asiakirjojen konkreettista tutkimista koskevasta velvollisuudesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa samassa tuomiossa, että jos asiakirjojen konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkiminen on hallinnollisesti erityisen työlästä ja ylittää sen, mitä voidaan kohtuudella vaatia, tästä tutkimisvelvollisuudesta voidaan poikkeuksellisesti vapautua. Toimielinten on kuitenkin tutkittava kaikki muut kuviteltavissa olevat vaihtoehdot rajoittaakseen työmääräänsä ja myöntääkseen oikeuden tutustua ainakin hakijan pyytämien asiakirjojen osiin[17]. Poikkeuksia koskevat selvennykset Oikeudellisen neuvonannon suoja – 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut, että oikeudellisen neuvonannon suojaa koskeva poikkeus, josta säädetään asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa, koskee kaikkea toimielinten oikeudellisten yksikköjen antamaa oikeudellista neuvontaa eikä rajoitu pelkästään riita-asioiden käsittelyä varten annettavaan neuvontaan. Kuten kaikkien muiden suojattuja etuja koskevien asiakirjojen tapauksessa, tutustumisoikeus asiakirjaan, joka sisältää oikeudellisen lausunnon, voidaan evätä vain konkreettisen, tapauskohtaisen tutkimuksen perusteella[18]. Yhteisöjen tuomioistuin käsittelee parhaillaan tätä tuomiota vastaan nostettua kumoamiskannetta. Tutkintasuoja – 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on täsmentänyt, että tietyntyyppisillä vireillä olevaan asiaan liittyvillä asiakirjoilla on tutkintatoimien tarkoituksen suoja. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltioilla on oikeus odottaa komissiolta luottamuksellisuutta sellaisen tutkinnan aikana, joka voi mahdollisesti johtaa mainittuun menettelyyn. Tämä luottamuksellisuuden vaatimus säilyy vielä senkin jälkeen, kun asia on pantu vireille yhteisöjen tuomioistuimessa[19]. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen uudemmassa tuomiossa todetaan, että tutkinta- tai tarkastustoimiin voidaan soveltaa tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien suojaa koskevaa poikkeusta niin kauan kuin tutkinta- tai tarkastustoimet jatkuvat, vaikka siihen kertomukseen johtanut nimenomainen tutkinta tai tarkastus, johon tutustumista koskevaa oikeutta on haettu, olisikin päättynyt. Mahdollisuutta myöntää oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin ei kuitenkaan voida tehdä riippuvaiseksi sattumanvaraisesta, tulevasta ja mahdollisesti kaukaisesta tapahtumasta[20]. Näiden periaatteiden konkreettista soveltamista olisi ehkä syytä tarkentaa. Jäsenvaltioiden mahdollisuus vastustaa niistä peräisin olevan asiakirjan luovuttamista – asetuksen 4 artiklan 5 kohta Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa N:o 35 todetaan, että jäsenvaltio voi vaatia komissiota tai neuvostoa olemaan toimittamatta kolmansille osapuolille kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirja, jollei tämä jäsenvaltio ole antanut etukäteen suostumustaan asiakirjan toimittamiseen. Kyseinen julistus muodostaa asetuksen 4 artiklan 5 kohdan perustan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että jos jäsenvaltio, josta asiakirja on lähtöisin, on pyytänyt olemaan luovuttamatta sitä, kyseistä asiakirjaa koskeviin tutustumispyyntöihin ei sovelleta asetusta vaan kyseisen jäsenvaltion asiaa koskevaa lainsäädäntöä[21]. Mainitun oikeuskäytännön mukaan toimielinten on kuultava kyseisen jäsenvaltion viranomaisia, kun tutustumispyyntö koskee kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa. On kuitenkin huomattava, että asiassa T-168/02, Internationaler Tierschutz-Fonds GmbH vastaan komissio, annettua tuomiota vastaan on nostettu kumoamiskanne yhteisöjen tuomioistuimessa. Asetuksen ja luottamuksellisuutta koskevien erityissääntöjen välinen suhde Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut kahdessa tuomiossa, että valintalautakuntien työskentelyn luottamuksellisuuden, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaan 6 artiklaan, on katsottava perustuvan erityissäännökseen ( lex specialis ), joka poikkeaa asiakirjojen julkisuutta koskevista yleissäännöistä[22]. Tätä näkemystä ei toistaiseksi ole ulotettu muille sellaisille aloille, joilla on voimassa luottamuksellisuutta koskevia erityissääntöjä. Jonkin elimen työskentelyn luottamuksellisuus ei myöskään tarkoita sitä, että kyseisen elimen laatimat tai käsittelemät asiakirjat katsottaisiin samalla tavoin luottamuksellisiksi. Asiakirjoihin tutustumiseen sovellettavan yleisen järjestelmän ja yhteisön lainsäätäjän vahvistamien erityissääntöjen välistä suhdetta olisi kuitenkin selvennettävä tiettyjen menettelyiden kannalta olennaisten tiedonkeruuvaltuuksien tehokkaan käytön turvaamiseksi. Avoimuus ja salassapitovelvollisuus EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan mukaisen avoimuusperiaatteen vastapainoksi perustamissopimuksen 287 artiklassa määrätään salassapitovelvollisuudesta, joka mainitaan erikseen monissa johdetun oikeuden säädöksissä. Salassapitovelvollisuus on erityisen tärkeässä asemassa kilpailupolitiikkaan liittyvissä asioissa, joita käsitellessään komissio saa haltuunsa yritysten toimittamia tai niiltä hankittuja tietoja. Lisäksi sen noudattaminen on erittäin tärkeää myös kaupan suojatoimenpiteisiin[23] ja julkisiin hankintoihin liittyvissä tapauksissa. Asetuksen N:o 1/2003 28 artiklassa säädetään, että tarkastuksissa tai tutkimuksissa kerättyjä tai tietopyynnön perusteella saatuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu, eikä tällaisia salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja saa luovuttaa muille. Vaikka perustamissopimuksen 287 artiklassa ja asetuksen N:o 1/2003 28 artiklassa ei ilmoiteta erikseen, millaiset tiedot kuuluvat tämän salassapitovelvollisuuden piiriin,ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo tarkentanut käsitettä ”liikesalaisuudet” toteamalla, että ne ovat tietoja, joiden saattaminen julkisuuteen mutta myös pelkkä toimittaminen muulle henkilölle kuin tietojen antajalle saattaa vakavasti vahingoittaa tämän etuja[24]. Salassapitovelvollisuus saattaa kuitenkin estää myös sellaisten tietojen luovuttamisen yleisölle, jotka eivät edellytä liikesalaisuuksille annettua erityissuojaa. Näitä kysymyksiä voisi olla aiheellista käsitellä perusteellisemmin. JATKOKEHITYS Århusin yleissopimuksen soveltaminen yhteisön toimielimiin ja elimiin Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 6. syyskuuta 2006 asetuksen N:o 1367/2006[25] tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin. Asetusta aletaan soveltaa 28. kesäkuuta 2007. Uusi asetus kattaa monia näkökohtia kansalaisten osallistumisessa ympäristöpolitiikkaan: - tiedon saatavuutta koskevat pyynnöt; - aktiivinen tiedonvälitys; - suunnitelmia ja ohjelmia koskeva kuuleminen; - oikeus pyytää, että päätös tai päätöksen tekemättä jättäminen käsitellään hallinnollisesti uudelleen. Tässä vihreässä kirjassa tarkastellaan vain tiedon saatavuutta koskevista pyynnöistä annettuja säännöksiä. Asetuksessa N:o 1049/2001 säädetään asiakirjoihin tutustumista koskevasta yleisestä järjestelmästä. Koska asetuksen N:o 1049/2001 oikeusperusta on perustamissopimuksen 255 artikla, asetusta sovelletaan vain Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon sekä sittemmin myös yhteisön erillisvirastoihin. Asetuksen N:o 1367/2006 säännöksiä ympäristötietojen saatavuudesta sovelletaan sitä vastoin yhteisön kaikkiin toimielimiin ja elimiin. Asetuksen N:o 1049/2001, uuden asetuksen N:o 1367/2001 ja muiden toimielinten ja elinten antamien vapaaehtoisten asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä. On myös huomattava, että kyseisissä asetuksissa säädetyt poikkeukset tutustumisoikeudesta asiakirjoihin eivät ole täysin yhteneväiset. Soveltamisalan ja asiakirjoihin tutustumiseen oikeutettujen osalta tilanne on seuraava: Soveltamisala ja asiakirjoihin tutustumiseen oikeutetut | Oikeudellinen kehys | Asetusten ja sääntöjen kattamat toimielimet ja elimet | EU:n kansalaiset ja EU:ssa asuvat | Kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt | Asetukset N:o 1049/2001 +1367/2006 | Parlamentti Neuvosto Komissio Erillisvirastot | Kaikki asiakirjat | Vapaa-ehtoiset säännöt + asetus N:o 1367/2006 | Tilintarkastustuomioistuin Euroopan keskuspankki Euroopan investointipankki Euroopan talous- ja sosiaalikomitea Alueiden komitea Euroopan oikeusasiamies | Kaikki asiakirjat | Vain ympäristötiedot | Asetus N:o 1367/2006 | Euroopan tietosuojavaltuutettu Yhteisöjen tuomioistuin (paitsi toimiessaan lainkäyttötehtävissä) | Vain ympäristötiedot | Neuvoston kokousten avoimuus Eurooppa-neuvosto korosti 15. ja 16. kesäkuuta 2006 pidetyssä kokouksessaan, että kansalaisille on annettava mahdollisuus saada ensi käden tietoja EU:n toiminnasta muun muassa lisäämällä edelleen avoimuutta. Pannakseen tämän uuden avoimuuspolitiikan täytäntöön neuvosto muutti työjärjestystään 15. syyskuuta 2006. Uutuutena on muun muassa se, että neuvoston julkisia käsittelyitä ja keskusteluita voidaan seurata Internetin välityksellä EU:n kaikilla virallisilla kielillä. Neuvoston kokousten avoimuus meneekin perustamissopimuksen 255 artiklan ja asetuksen N:o 1049/2001 vaatimuksia pitemmälle. Kokousten pitämisellä julkisina on kuitenkin vaikutusta kokouksissa käsiteltävien asiakirjojen luovutettavuuteen. II OSA: VAIHTOEHDOT ASIAKIRJOJEN JULKISUUTTA KOSKEVIEN SÄÄNTÖJEN PARANTAMISEKSI | YLEISARVIO Asetuksen N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja myös EU:n toimielinten avoimuudessa viime aikoina tapahtuneesta kehityksestä saatujen kokemusten perusteella asiakirjojen julkisuutta koskevaan järjestelmään tehtävillä muutoksilla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin: - rekisterien käyttömahdollisuuksien parantaminen ja asiakirjojen suora saatavuus; - kattavampien tietojen antaminen suurelle yleisölle EU:n toimielinten toiminnasta; - lainsäädännön selventäminen; - sopivan tasapainon löytäminen yleisön tiedonsaantioikeuden ja oikeutettujen yleisten ja yksityisten etujen suojaamisen välille. AKTIIVISEMPI TIEDONVÄLITYSPOLITIIKKA Lainsäädäntömenettelyn avoimuus Vapaata tiedonaantia koskevien lakien päätarkoituksena on parantaa kansalaisten mahdollisuuksia olla tiiviimmin mukana demokraattisessa päätöksenteossa. Asetuksen N:o 1049/2001 täytäntöönpanossa onkin kiinnitetty huomiota ensisijaisesti EU:n toimielinten lainsäädäntömenettelyn muuttamiseen avoimemmaksi ja suuren yleisön kannalta helpommin lähestyttäväksi. Parlamentin, neuvoston ja komission julkiset asiakirjarekisterit sisältävät pääasiassa viittauksia asiakirjoihin, jotka on laadittu ja joita toimielimet ovat vaihtaneet keskenään EU:n lainsäädäntöprosessissa. Monet asiakirjat ovat saatavilla kokonaisuudessaan. Tämä käytäntö noudattaa asetuksen N:o 1049/2001 12 artiklaa, jossa säädetään, että toimielimet ”asettavat asiakirjat suoraan yleisön saataville niin laajalti, kuin se on mahdollista” ja ”erityisesti lainsäädäntöasiakirjojen” on oltava suoraan saatavilla. Koska näitä lainsäädäntöasiakirjoja ei määritellä tarkemmin kyseisessä 12 artiklassa, asetusta voitaisiin muuttaa siten, että siinä määriteltäisiin lainsäädäntöprosessiin sisältyvät asiakirjat, jotka olisi lähtökohtaisesti asetettava kokonaisuudessaan suoraan saataville, ja ilmoitettaisiin, missä vaiheessa menettelyä ne on asetettava saataville. Eur-Lexiin on jo päätetty asettaa enemmän lainsäädäntöä koskevia valmisteluasiakirjoja. Kansalaisten ei toisaalta ole aina helppo tutustua saatavilla olevaan tietoon. Parlamentti, neuvosto ja komissio pohtivat parhaillaan tapoja helpottaa lainsäädäntöasiakirjoihin tutustumista. Aktiivinen tiedonvälitys muilla aloilla Toimielimet välittävät runsaasti tietoja verkkosivuillaan. Monimutkaisia teknisiä aiheita helppotajuisessa muodossa käsittelevät lehdistötiedotteet ovat arvokkaita tietolähteitä suurelle yleisölle. Tämäntyyppinen tiedonvälitys perustuu paljolti vapaaehtoisuuteen. Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin annettu uusi asetus sisältää kuitenkin säännöksiä ympäristötiedon aktiivisesta levittämisestä[26]. Toimielimet voisivat pyrkiä järjestelmällisemmin asettamaan asiakirjat yleisön saataville mahdollisimman käyttäjäystävällisellä tavalla. Tämä edellyttäisi henkilöstö- ja rahoitusresurssien lisäämistä asiakirjojen, tietokantojen ja verkkosivustojen hallinnoimiseksi. Toisaalta kuten neuvoston kokemukset osoittavat, tämä voisi hillitä asiakirjapyyntöjen määrää tai ainakin keventää pyyntöjen käsittelystä aiheutuvaa työtaakkaa. Toimielinten tärkeimmät verkkosivustot ovat seuraavat: EUR-Lex (EU:n lainsäädäntö):http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm Valmisteltavana oleva lainsäädäntö:http://ec.europa.eu/prelex/apcnet.cfm?CL=en Euroopan parlamentin lainsäädäntötyön seurantakeskus:http://www.europarl.europa.eu/oeil/ Euroopan parlamentin asiakirjarekisteri:http://www.europarl.europa.eu/registre/recherche/RechercheSimplifiee.cfm?langue=EN Neuvoston asiakirjahakemisto:http://www.consilium.europa.eu/cms3_applications/showPage.asp?lang=en&id=549&mode=g&name= Komission asiakirjarekisteri:http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/registre.cfm?CL=en&testjs=1 Komiteamenettelyrekisteri:http://ec.europa.eu/transparency/regcomitology/registre.cfm?CL=en Kysymys 1: Ovatko toimielinten rekistereissä ja verkkosivuilla olevat tiedot mielestänne: | A | kattavia ja helposti saatavilla? | B | kattavia mutta vaikeasti saatavilla? | C | helposti saatavilla mutta eivät riittävän kattavia? | D | suppeita ja vaikeasti saatavilla? | Muita kommentteja rekistereistä ja verkkosivuista: | Kysymys 2: Olisiko aktiivista tiedonvälitystä lisättävä erityisen merkityksellisiä aihealueita nykyistä enemmän painottaen? | KYLLÄ | EI | Ei osaa sanoa | Selitykset ja kommentit: | YMPÄRISTÖTIETOJEN JULKISUUTTA KOSKEVIEN SÄÄNTÖJEN SISÄLLYTTÄMINEN ASIAKIRJOIHIN TUTUSTUMISTA KOSKEVAAN YLEISEEN JÄRJESTELMÄÄN Kuten kohdassa 3.1 mainittiin, asetuksen ja Århusin yleissopimuksen välillä on joitakin eroja. Tiedon saatavuuden osalta yleissopimus sisältää ympäristötietojen aktiivista levittämistä koskevia erityismääräyksiä, jotka ovat tiukempia kuin velvollisuus antaa tietoja pyynnöstä. Asetusten N:o 1049/2001 ja N:o 1367/2006 rinnakkaiselo aiheuttaa sen, että käytössä on kaksi järjestelmää, joilla on monia yhteneväisyyksiä ja yhtymäkohtia sekä toisaalta erilaisiin tulkintoihin mahdollisesti johtavia muutamia eroavaisuuksia. Eroja voitaisiin kaventaa joko noudattamalla erityisjärjestelmää, kun on kyse ympäristötietojen luovuttamisesta yleisölle, tai muuttamalla asetuksen N:o 1049/2001 säännöksiä siten, että niiden täyttä yhteensopivuutta asetuksen N:o 1367/2006 säännösten kanssa selvennettäisiin, jolloin parlamentin, neuvoston ja komission hallussa olevien ympäristö- ja muiden tietojen luovuttamisessa noudatettaisiin samaa järjestelmää. Jälkimmäinen vaihtoehto muuttaisi lainsäädäntöä kansalaisten kannalta selkeämmäksi, vaikka yhteisön muissa toimielimissä ja elimissä olisikin käytössä erilaisia järjestelmiä. Asetuksessa N:o 1049/2001 säädettyjä poikkeuksia oikeudesta tutustua asiakirjoihin olisi tarkistettava yhtenäisen järjestelmän luomiseksi. Huomiota olisi kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin: - Poikkeuksia sovellettaessa olisi otettava huomioon se, onko tietojen luovuttaminen yleisen edun mukaista, ja erityisesti se, liittyvätkö pyydetyt tiedot ympäristöpäästöihin. - Kun asiakirjoihin sovelletaan poikkeusta, jonka tarkoituksena on yhteisön tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikan suojaaminen [asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljännen luetelmakohdan mukaisesti], kyseisiin asiakirjoihin sisältyvät ympäristötiedot luovutettaisiin siitä huolimatta. - Järjestelmään lisättäisiin erityispoikkeus, jonka tarkoituksena olisi suojella ympäristöä, johon pyydetyt tiedot liittyvät (kuten harvinaisten lajien lisääntymispaikkoja). - Koska jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan Århusin yleissopimusta ja ympäristötiedon saatavuutta koskevaa direktiiviä[27], ne rikkoisivat kyseisiä säännöksiä ja määräyksiä, jos ne vastustaisivat sellaisten asiakirjojen luovuttamista, jotka niiden olisi luovutettava kansallisen lainsäädännön nojalla. Asetuksessa on toisaalta otettava huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetty julistus N:o 35. Jäsenvaltioita, jotka vastustavat sitä, että toimielin luovuttaa niistä lähtöisin olevia asiakirjoja, voitaisiin pyytää perustelemaan kantansa ja esittämään sen perustana olevat poikkeukset joko asetuksen N:o 1049/2001 nojalla tai kansallisen lainsäädäntönsä perusteella. Kysymys 3: Olisiko kansalaisten kannalta selkeämpää, jos käytössä olisi vain yksi asiakirjojen ja myös ympäristötietojen saatavuutta koskeva säännöstö? | KYLLÄ | EI | Ei osaa sanoa | Selitykset ja kommentit: | ERI ETUNÄKÖKOHTIEN TASAPAINOTTAMINEN Asiakirjojen julkisuus ja henkilötietojen suoja On suositeltavaa odottaa näiden kahden oikeuden välistä ristiriitaa koskevan oikeuskäytännön kehittymistä[28] ennen henkilötietoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyä koskevien käytännön sääntöjen laatimista. Toimielimet voisivat kuitenkin määritellä jo nyt voimassa olevan oikeudellisen kehyksen pohjalta perusteet henkilötietojen luovuttamiselle seuraavien periaatteiden perusteella: - Henkilötietojen luovuttaminen on yleisen edun mukaista. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kyse on julkisten virkojen haltijoista, jotka toimivat viranomaisasemassa, ja luovutettavat tiedot liittyvät vain heidän virkatehtäviensä hoitoon, jollei heidän henkilöllisyytensä suojaamiseen ole erityisiä syitä (esim. kyse on tutkijoista). - On ilmeistä, että tietojen luovuttaminen ei loukkaa henkilön yksityisyyttä eikä koskemattomuutta. Kysymys 4: Millä tavalla asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta olisi täsmennettävä, jotta henkilötietojen suojataso olisi riittävä? | A | Oikeus tutustua asiakirjojen osiin siten, että henkilötiedot on poistettu, on hyvä tapa löytää tasapaino avoimuuden ja henkilötietojen suojaamisen välille. | B | Henkilötietojen luovuttamista olisi aina arvioitava henkilötietojen käsittelystä annetun asetuksen (asetus N:o 45/2001) mukaisin perustein. | C | Asetuksessa N:o 1049/2001 olisi oltava perusteet tietyntyyppisten henkilötietojen luovuttamista varten, jolloin tietojen luovuttamisen laillisuutta ei ole tarpeen arvioida tapauskohtaisesti asetuksen N:o 45/2001 nojalla. | Selitykset ja kommentit: | Asiakirjojen julkisuus ja kaupalliset tai taloudelliset edut EY:n perustamissopimuksessa luodaan tasapaino 255 artiklan mukaisen avoimuusperiaatteen ja 287 artiklan mukaisen salassapitovelvollisuuden välille. Salassapitovelvollisuus koskee erityisesti yrityksiä ja niiden liikesuhteita tai kustannustekijöitä koskevia tietoja. Tasapainon löytäminen avoimuuden ja salassapitovelvollisuuden välille on erityisen tärkeää komissiossa, jonka hallussa on yksityisten tahojen toimittamia tietoja tai tietoja, jotka on hankittu yksityisiltä tahoilta valtiontukea, kilpailunrajoituksia, sulautumia, kaupan suojatoimenpiteitä tai petostentorjuntaa koskevissa tutkimuksissa ja julkisia hankintoja tai avustuksen myöntämistä koskevissa menettelyissä. Näiden tietojen riittävä suojaaminen on keskeistä menettelyiden osapuolten välisen yhteistyön ja sitä kautta myös yhteisön kyseisillä aloilla harjoittaman politiikan tehokkaan täytäntöönpanon kannalta. Yhteisön lainsäätäjät ovat tämän vuoksi antaneet erityissääntöjä oikeudesta tutustua tällaisiin tietoihin. Sääntöjä on sovellettava samanaikaisesti asetuksen kanssa, joten olisi varmistettava, että nämä kaksi näkökohtaa ovat sopusoinnussa keskenään. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti 30. toukokuuta 2006 antamassaan tuomiossa[29], minkälaiset tiedot kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin. Kyseisen oikeuskäytännön seurauksena asetuksessa voitaisiin säätää, että yleisölle ei voida myöntää oikeutta tutustua asiakirjoihin, joiden sisältämistä tiedoista ainoastaan rajoitettu henkilömäärä on tietoinen ja joiden luovuttaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa sille henkilölle, joka on antanut kyseiset tiedot, tai kolmansille. Perusteiden käytännön soveltamista on täsmennettävä ja tiedot antavilla oikeushenkilöillä tai luonnollisilla henkilöillä on oltava mahdollisuus esittää näkemyksiään ennen tietojen luovuttamista siitä mahdollisesti aiheutuvien ongelmien varalta ja ottaen huomioon, että oikeutettuihin etuihin mahdollisesti kohdistuvaa vakavaa haittaa on vaikeampi arvioida myöhemmässä vaiheessa. Toisaalta Århusin yleissopimuksen määräyksiin perustuvan asetuksen N:o 1367/2006 nojalla se, että pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin ja poikkeus koskee kaupallisten etujen suojaamista, on katsottava yleisen edun kannalta pakottavaksi syyksi, jolla voidaan perustella asiakirjan luovuttamista. Teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen muodostaa erityistapauksen, johon sovelletaan kansainvälisiä sopimuksia. Kysymys 5: Millä tavalla asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaista poikkeusta olisi täsmennettävä, jotta kolmansien osapuolten kaupallisten ja taloudellisten etujen suojan taso olisi riittävä? | A | Nykyinen järjestelmä, jossa kaupallisten etujen suojaaminen suhteutetaan tietojen luovuttamiseen liittyvään yleiseen etuun, takaa sopivan tasapainon. | B | Tietojen luovuttamista puoltaville näkökohdille olisi annettava enemmän painoarvoa. | C | Nykyisillä säännöillä ei varmisteta riittävää suojaa kaupallisille ja taloudellisille eduille. | Selitykset ja kommentit: | Asiakirjojen julkisuus ja hyvä hallintotapa Kokemus on osoittanut, että asiakirjapyyntöjen käsittely voi olla työlästä. Koska asetuksen N:o 1049/2001 tarkoituksena on tietojen luovuttaminen silloin, kun se on yleisen edun mukaista, toimielinten on suhteutettava luovuttamiseen liittyvät etunäkökohdat pyyntöjen käsittelystä aiheutuvaan työmäärään. Mittavien resurssien käytön muutamien laajojen, monimutkaisten tai muulla tavalla erittäin työläiden pyyntöjen käsittelyyn ei voida katsoa palvelevan yleistä etua. Sen vuoksi voisi olla hyödyllistä määritellä perusteet tutustumispyyntöjen suhteuttamiselle niistä aiheutuvaan työmäärään. Avoimuusperiaatteen sovittamiseksi yhteen hyvää hallintotapaa koskevan periaatteen kanssa voitaisiin ottaa huomioon seuraavat tekijät: - pyydetyn asiakirja-aineiston laajuus; - toimielinten hallussa olevien asiakirjojen määritelmä; - ajan kulumisen vaikutus siihen, voidaanko poikkeuksien soveltamista pitää tarkoituksenmukaisena. Kohtuuttomat pyynnöt Toisin kuin monissa asiakirjojen tai tietojen julkisuutta koskevissa kansallisissa järjestelmissä, asetuksessa N:o 1049/2001 ei ole kohtuuttomia tai epäasianmukaisia pyyntöjä koskevia säännöksiä. Kokonaisen asiakirja-aineiston yksityiskohtainen tutkiminen, jotta yleisö voisi tutustua siihen, aiheuttaa käytännössä kohtuuttoman työmäärän suhteessa luovuttamiskelpoisista asiakirjoista tai niiden osista saatavaan hyötyyn. Jos kyse on erityisen laajan tai monimutkaisen pyynnön käsittelystä, toimielimet voivat ainoastaan pidentää vastausaikaa 15 työpäivällä tai neuvotella hakijan kanssa epävirallisesti kohtuullisen ratkaisun löytämiseksi[30]. Jälkimmäistä säännöstä voitaisiin täsmentää siten, että toimielimet voisivat pyytää hakijoita joko tarkentamaan tai supistamaan pyyntöään tai hyväksymään realistisen aikataulun sen käsittelylle. Lisäksi pyynnöt, joiden tarkoituksena on mitä ilmeisimmin jarruttaa tietyn yksikön normaalia toimintaa, voidaan katsoa epäasianmukaisiksi ja hylätä sillä perusteella. Tällä voi olla erityistä merkitystä komission täytäntöönpanovaltuuksien tehokkaan käytön kannalta. Kysymys 6: Voidaanko tähänastisten kokemusten perusteella päätellä, että sellaisten asiakirjapyyntöjen käsittelystä olisi annettava erityissäännöksiä, jotka ovat mitä ilmeisimmin kohtuuttomia tai epäasianmukaisia, erityisesti määräaikojen osalta? | KYLLÄ | EI | Ei osaa sanoa | Selitykset ja kommentit: | Käsite ”toimielimen hallussa oleva asiakirja” Toimielimen hallussa olevan asiakirjan nykyinen määritelmä perustuu asetuksen 3 artiklan a alakohdassa olevaan asiakirjan määritelmään ja 2 artiklan 3 kohdassa määriteltyyn asetuksen soveltamisalaan[31]. Näiden määritelmien yhdistäminen toisiinsa voisi selventää käsitettä ”toimielimen hallussa oleva asiakirja”. Erityisesti seuraavat kaksi näkökohtaa kaipaavat selventämistä: - toimielimen hallussa olevan asiakirjan määritelmän ja kyseisen toimielimen asiakirjahallintosääntöjen ja eritysesti rekisteröintisääntöjen välinen suhde; - tietokannoissa olevien tietojen asema; koska sähköiset tietokannat sisältävät yhä enemmän tietoja, asetuksessa voitaisiin määritellä, missä määrin tietokantojen sisältö voidaan katsoa asiakirjaksi; tietokantojen voitaisiin katsoa olevan elektronisia kirjastoja; määrätyt rajalliset tiedot, jotka voidaan poimia tietokannasta tavanomaisten toimintojen avulla nykyisillä hakuvälineillä, katsottaisiin asetuksessa tarkoitetuiksi asiakirjoiksi. Kysymys 7: Olisiko käsitteen ”asiakirja” katettava tiedot, jotka voidaan poimia tietokantojen sisällöstä nykyisillä hakuvälineillä? | KYLLÄ | EI | Ei osaa sanoa | Selitykset ja kommentit: | Asiakirjojen julkisuus ja ajan kuluminen Asetuksessa ei mainita ajan kulumisen vaikutusta poikkeusten soveltamiseen. Selkeä viittaus ajan kulumisen vaikutuksesta erityisesti tiettyihin poikkeuksiin (esim. tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimet, tuomioistuinkäsittely ja vireillä olevat päätökset muissa kuin lainsäädäntöasioissa) mahdollistaisi avoimuusnäkökohtien sovittamisen yhteen hyvän hallintotavan kanssa siten, että toimielimille vältettäisiin aiheuttamasta tarpeetonta työtaakkaa. Asetuksessa voitaisiin viitata ajankohtiin, - joita ennen tietyt asiakirjalajit kuuluvat selkeästi poikkeusten piiriin. Asetuksessa määriteltäisiin näin ollen periaatteet, joiden perusteella voitaisiin varmistaa yhdenmukaisuus yhteisön lainsäätäjän muussa lainsäädännössä vahvistamien, asiakirjoihin tutustumista koskevien erityissääntöjen kanssa. - joiden jälkeen asiakirjat muuttuvat julkisiksi. Kysymys 8: Olisiko asetuksessa mainittava ajankohdat, joita ennen ja joiden jälkeen poikkeuksia sovellettaisiin tai lakattaisiin soveltamasta? | KYLLÄ | EI | Ei osaa sanoa | Selitykset ja kommentit: | LOPPUKOMMENTIT Muita kommentteja säännöistä, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission hallussa oleviin asiakirjoihin: | LIITE Tilastotietoja toimielinten käsittelemistä asiakirjapyynnöistä Neuvosto | 2394 | 2830 | 2160 | 2100 | 2224 | Komissio | 991 | 1523 | 2600 | 3173 | 6712 | Uudistetut pyynnöt | Parlamentti | 1 | 1 | 1 | 10 | (3) | Neuvosto | 43 | 45 | 35 | 51 | 40 | Komissio | 96 | 143 | 162 | 167 | 112 | Huom: 1. Tämä parlamentin vuonna 2002 käsittelmiä alkuperäisiä pyyntöjä koskeva luku sisältää myös julkaistuja asiakirjoja koskevat pyynnöt. 2. Vuotta 2006 koskevat luvut ovat arvioita. 3. Euroopan parlamenttia koskevat luvut eivät ole vielä saatavilla. [1] EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43. [2] Kertomukset ovat saatavilla seuraavilla verkkosivustoilla:Parlamentti: http://www.europarl.europa.eu/register/pdf/FINAL_605496_1_EN.pdfNeuvosto: http://www.consilium.europa.eu/cms3_fo/showPage.asp?id=305&lang=EN&mode=gKomissio: http://ec.europa.eu/transparency/access_documents/index_en.htm [3] KOM(2004) 45: Komission kertomus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjen periaatteiden toteuttamisesta. [4] Yleissopimus tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa, tehty Århusissa, Tanskassa, 25. kesäkuuta 1998.Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6 päivänä syyskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13). [5] Ks. 9. marraskuuta 2005 pidetyn komission kokouksen nro 1721 pöytäkirja, kohta 6. Ks. myös asiakirjat SEK(2005) 1300 ja SEK(2005) 1301. [6] P6_A(2006) 052. [7] Parlamentille esitettyjen uudistettujen pyyntöjen määrä kasvoi yhdestä kymmeneen vuosien 2004 ja 2005 välisenä aikana. [8] Komission käsittelemistä pyynnöistä 13 prosenttia koskee kilpailupolitiikkaa ja liittyy pääasiassa valtiontukitapauksiin. [9] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001). [10] ”Public Access to Documents and Data Protection”, Background Paper Series, heinäkuu 2005, nro 1. [11] Asia T-194/04, The Bavarian Lager Company Ltd. v. komissio, asia T-170/03, BAT v. komissio, ja asia T-161/04, Valero Jordana v. komissio. [12] Asiat T-121/05 ja T-166/05, Borax Europe Ltd. v. komissio. [13] Yhdistetyt asiat T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, J.M. Sisón v. neuvosto, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 26.4.2005, joka on vahvistettu asiassa C-266/05 P 1.2.2007 annetulla yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla, ja asia T-98/04, Società imballaggi metallici Salerno Srl (SIMSA) v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 15.6.2005. [14] Yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.7.2006, 82 kohta. [15] Sama tuomio, 136–139 kohta. [16] Asia T-2/03, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 13.4.2005. [17] Ks. edellinen alaviite. [18] Asia T-84/03, Maurizio Turco v. neuvosto, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.11.2004. [19] Asia T-191/99, David Petrie ym. v. komissio. [20] Yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio. [21] Asia T-168/02, Internationaler Tierschutz-Fonds GmbH v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 30.11.2004. Ks. myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiot asioissa T-76/02, Mara Messina v. komissio, ja T-87/03, Scippacercola v. komissio. [22] Asia T-376/03, Hendrickx v. neuvosto, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 5.4.2005, ja asia T-371/03, Le Voci v. neuvosto, tuomio 14.7.2005. [23] Ks. asetuksen (EY) N:o 384/96 19 artikla, asetuksen (EY) N:o 2026/97 29 artikla ja asetuksen (EY) N:o 3285/94 9 artikla. [24] Asia T-353/94, Postbank v. komissio (Kok. 1996, s. II-921, 87 kohta). [25] EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13. [26] Asetuksen N:o 1367/2006 4 artikla. [27] Direktiivi 2003/4/EY. [28] Ks. alaviitteissä 11 ja 12 mainitut vireillä olevat asiat. [29] Asia T-198/03, Bank Austria Creditanstalt AG v. komissio, erityisesti 71 kohta. [30] Asetuksen 6 artiklan 3 kohta. [31] 2 artiklan 3 kohta: Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin, toisin sanoen toimielimen laatimiin tai sen vastaanottamiin ja sen hallussa oleviin asiakirjoihin kaikilla Euroopan unionin toiminnan aloilla . 3 artiklan a alakohta: ’asiakirjalla’ mitä tahansa tallennetta (paperille tulostettua tai sähköisessä muodossa tallennettua tekstiä taikka ääni- tai kuvatallennetta tai audiovisuaalista tallennetta), joka koskee toimielimen vastuualueeseen kuuluvia politiikkoja, toimintaa ja päätöksiä .