[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 8.3.2007

KOM(2007) 100 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä [SEK(2007) 332]

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä

Johdanto

On laajalti tunnustettu, että sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan itseisarvo vaan perusoikeus ja osa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Lisäksi sukupuolten tasa-arvo vaikuttaa olennaisesti kasvuun ja köyhyyden vähentämiseen, ja sillä on keskeinen merkitys pyrittäessä vuosituhattavoitteisiin. Sukupuolten epätasa-arvoisuudella on kuitenkin vielä syvät juuret monien maiden kulttuureissa, yhteiskunnissa ja poliittisissa järjestelmissä.

Euroopan yhteisö ja EU:n jäsenvaltiot ovat keskeisiä toimijoita sukupuolten välisen kuilun kaventamisessa kehitysmaissa. Ne ovat allekirjoittaneet monia kansainvälisiä sopimuksia ja julistuksia, joilla tuetaan sukupuolten tasa-arvoa (1) (ks. kaikki viitteet liitteessä I ). Saman periaatteen mukaisesti EU:n nykyisessä kehitysyhteistyöpolitiikassa on sitouduttu tiukasti vauhdittamaan edistystä tässä tärkeässä asiassa.

Eurooppalainen konsensus (2) korostaakin sukupuolten tasa-arvon merkitystä uusien avustusmuotojen yhteydessä. Vaikka sukupuolten tasa-arvo on koko EU:n yhteinen tavoite ja yhteinen arvo, se tunnustetaan konsensuksessa erilliseksi päämääräksi. Lisäksi sukupuolten tasa-arvo mainitaan konsensusasiakirjassa yhtenä EU:n kehitysyhteistyöhön sovellettavasta viidestä yleisperiaatteesta (3) .

EU on sitoutunut naisten ja miesten sekä tyttöjen ja poikien tasa-arvoon myös kaikkien maantieteellisten alueiden kanssa tekemissään kehitysyhteistyösopimuksissa (4) . Lisäksi naisten oikeuksien edistäminen ja vaikutusvallan lisääminen EU:n ulkopuolella nostetaan naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa (5) yhdeksi kuudesta ensisijaisesta alasta (6) .

Useimmat jäsenvaltiot ja Euroopan komissio ovat noudattaneet sukupuolten tasa-arvon edistämisessä tähän saakka kaksitasoista strategiaa. Siihen on kuulunut sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikkiin politiikkoihin, strategioihin ja toimiin sekä sellaisten toimenpiteiden rahoittaminen, joilla tuetaan suoraan naisten vaikutusvallan lisäämistä (7) .

Tämän lähestymistavan mukauttamiseksi uusiin avustusmuotoihin ja kehitysavun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen vaatimuksiin komissio järjesti yhdessä UNIFEMin kanssa (8) marraskuussa 2005 suuren konferenssin, jonka aiheena oli kehityksen omistajuus ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen uusien avustusmuotojen ja kumppanuuksien yhteydessä. Konferenssissa tarkasteltiin sitä, miten sukupuolten epätasa-arvoisuuksien poistamisessa on edistytty kehitysmaissa, ja arvioitiin uudelleen EU:n roolia tasa-arvokehityksen nopeuttamisessa EU:n kehitysavun rakenteiden muutosvaiheessa.

Tämä tiedonanto perustuu kyseisen konferenssin tuloksiin, eurooppalaisessa konsensuksessa määriteltyyn politiikkaan ja tähänastiseen käytännön kokemukseen. Tiedonanto vastaa myös naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa tehtyihin sitoumuksiin, sillä siinä muotoillaan EU:n strategia seuraavien päämäärien saavuttamiseksi:

- naisten ja miesten sekä tyttöjen ja poikien yhtäläiset oikeudet (poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja kansalaisoikeudet sekä työllistymismahdollisuudet);

- naisten ja miesten yhtäläinen resurssien saatavuus ja hallinta;

- naisten ja miesten yhtäläiset poliittiset ja taloudelliset vaikutusmahdollisuudet.

Aiemmassa, vuosien 2001–2006 toimintaohjelmassa sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamiseksi EY:n kehitysyhteistyössä luotiin perusta, jolla valmiuksia Euroopan komissiossa on voitu kehittää. Tässä tiedonannossa sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen asetetaan vankkaan asemaan EU:n toiminnassa, ja tiedonannolla pyritään viestittämään mahdollisimman voimakkaasti sukupuolten tasa-arvon merkitystä kaikessa EU:n tulevassa kehitysyhteistyössä.

Taustatietoa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallasta

Naisilla on keskeinen sija kestävässä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä, köyhyyden vähentämisessä ja ympäristön suojelussa. Tästä huolimatta sukupuolten epätasa-arvoisuus on päivittäistä todellisuutta suurelle osalle maailman naisista. Epätasa-arvon monimutkaisuudesta huolimatta kokemus on osoittanut, että naisten aseman ja köyhyyden kestävän vähentämisen suhteen ymmärtämiseksi erityisen merkityksellisiä ovat jäljempänä käsitellyt alat.

Naisten asemaa työmarkkinoilla ja talouselämässä usein aliarvioidaan, koska useimmat naiset työskentelevät epävirallisella sektorilla, jolla tuottavuus ja tulotaso ovat usein matalia, työolot huonot ja sosiaalinen suojelu vähäistä tai olematonta. Esimerkiksi Afrikassa naisten osuus koko väestöstä on 52 prosenttia, mutta heidän osuutensa maataloustyöstä ja -tuotannosta on 75 prosenttia ja elintarvikekaupasta 60–80 prosenttia. Naistyövoimaa oli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vuonna 2005 noin 73 miljoonaa henkilöä. Sen osuus virallisen sektorin työvoimasta oli 34 prosenttia, sen tulot olivat vain 10 prosenttia kokonaistulosta ja se omisti prosentin kaikesta varallisuudesta (9) .

Vaikka kaupan vapauttamisella on ollut pitkällä aikavälillä myönteinen vaikutus useimpiin talouksiin, sillä voi lyhyellä aikavälillä olla myös kielteisiä vaikutuksia heikoimpien väestöryhmien ja varsinkin köyhien naisten kannalta (10) . Talouden eri alat voivat vaikuttaa merkittävästi sukupuolten tasa-arvoon, sillä esimerkiksi heikko infrastruktuuri voi vähentää tyttöjen koulunkäyntiä kulkuyhteyksien turvattomuuden takia tai koska veden hankinta kauempaa ”pakottaa” vanhemmat pitämään tytöt kotitöissä.

Naisten vaikutusvallan lisääminen on keskeinen asia hallinnossa . Monissa maissa naisten asema päätöstenteossa on marginaalinen. Kaikkien naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet (11) takaava lainsäädäntö on ratkaisevan tärkeää, ja se on myös pantava täytäntöön naisten perusoikeuksien suojelemiseksi ja köyhyyden vähentämisen ja talouskasvun tehostamiseksi. Naisilla on konfliktitilanteissa keskeinen rooli, ja heidät olisi otettava täysimääräisesti mukaan rauhanpyrkimyksiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (12) mukaisesti.

Sukupuolet ovat edelleen epätasa-arvoisia koulutukseen pääsyssä (13) . Kouluikäisistä, mutta koulua käymättömistä lapsista 57 prosenttia on tyttöjä (14) , ja lähes kaksi kolmannesta maailman lukutaidottomista on naisia (15) . Naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia lisätä taloudellista ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa kouluttautumalla tai osallistumalla kodin ulkopuoliseen tuotantoon tai yhteiskunnalliseen toimintaan rajoittaa heidän vastuunsa päivittäisestä kotitaloustyöstä.

Terveyteen liittyvänä huolenaiheena on se, ettei perusterveydenhuolto saavuta naisia riittävästi. Sukupuolten epätasa-arvo on vakava huolenaihe erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien osalta. Seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien investointien lisääminen tukee ihmisten perusoikeuksia, mutta naisten terveydentilan kohenemisella on myös myönteinen kokonaistaloudellinen vaikutus. Monia viime vuosikymmenten hienoisia parannuksia naisten terveydessä uhkaa nyt HIV/aids-pandemia. Lisäksi naisten ja tyttöjen HIV-tartuntojen lisääntyminen antaa aihetta syvään huoleen (16) .

Sukupuoleen perustuva väkivalta rikkoo naisten ihmisoikeuksia ja on vakava este tasa-arvolle, kehityksella ja rauhalle. Seksuaalinen väkivalta levittää hyvin usein HI-virusta/aidsia. Naiskauppa on rikos, jonka juuret ovat laajamittaisessa köyhyydessä, epätasa-arvossa, heikossa hallinnossa, aseellisissa selkkauksissa ja puutteellisessa suojelussa syrjinnältä.

Sukupuolten epätasa-arvoa käsitellään yksityiskohtaisemmin liitteessä II .

Edistys ja haasteet

Euroopan unioni on tehnyt merkittävää työtä sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi sekä unionissa että sen ulkopuolella. Sukupuolten tasa-arvosta on tulossa hyväksytty vuoropuhelun aihe yhä useampien kumppanimaiden kanssa, ja sitä ollaan ottamassa aiheeksi EU:n kuullessa kansalaisyhteiskuntaa. Tämä on lisännyt kehitysyhteistyökumppaneiden tietoa sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan merkityksestä ja saanut ne tiedostamaan etenkin tasa-arvon lisäämisen yhteyden köyhyyden vähentämiseen (17) . Tämä prosessi on täydentänyt merkittävää maakohtaista edistystä nopeuttamalla tasa-arvon saavuttamista erilaisilla Euroopan komission ja EU:n jäsenvaltioiden tukemilla hankkeilla ja ohjelmilla (18) . Komissio korosti kaikissa 10. EKR:n ohjelmasuunnittelun vaiheissa erityisesti maakohtaisten strategioiden sukupuolitietoisuutta. Myös valmiuksien kehittäminen on edistynyt selvästi sekä jäsenvaltioissa että komissiossa. (19)

Edistyksestä huolimatta merkittäviä haasteita on kuitenkin vielä jäljellä. Ensinnäkin vuosituhattavoitteisiin on vielä pitkä matka. Ensimmäinen sukupuoleen liittyvä vuosituhattavoite oli häivyttää sukupuolten välinen ero perus- ja keskiasteen koulutuksessa vuoteen 2005 mennessä, mutta tätä tavoitetta ei saavutettu. Keskiasteen koulua käyvien tyttöjen määrä oli kehitysmaissa keskimäärin 89 prosenttia poikien määrästä. Naisten osuus kunnollisista työpaikoista on edelleen pienempi kuin miesten, ja joka kolmas nainen joutuu elämänsä aikana jonkinlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi. Lisäksi vuosituhattavoitteissa keskitytään sukupuolten tasa-arvoon vain terveyden ja koulutuksen yhteydessä eikä oteta huomioon sukupuolten tasa-arvon monia muita ulottuvuuksia (20) .

On myös merkittäviä sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka hidastavat sukupuolten tasa-arvon saavuttamista. Perinteiset sosiaaliset rakenteet saattavat tarjota vain vähäistä kannustusta miesten ja naisten vallanjaon muuttamiseen varsinkin niille, joiden oman edun mukaista vallitsevan tilanteen säilyttäminen on. Tämä saattaa osittain selittää sitä, miksi sukupuoleen liittyviä erityistoimia ei aina pidetä erityisen tärkeinä ja miksi sukupuoli on useimmissa maakohtaisissa strategioissa toisarvoinen aihe (21) .

Huolimatta huomattavasta edistyksestä on selvää, että sukupuolinäkökohtia ei ole tosiasiassa valtavirtaistettu aivan kaikkiin maakohtaisiin strategioihin tai EU:n kehitysyhteistyön käytänteisiin. Euroopan komissiossa vuonna 2003 suoritetussa sukupuolen huomioonottoa yhteisön ja sen ulkopuolisten maiden kehitysyhteistyössä koskevassa arvioinnissa tunnustettiin se, että komissio on toiminut rakentavasti, mutta todettiin, että erityiset sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolen huomioon ottamista EY:n kehitysyhteistyössä koskevat toimintapoliittiset saavutukset ovat jääneet heikoiksi. Lisäksi kertomuksessa pääteltiin, että rahoitus toimille, joilla tuetaan sukupuolen huomioon ottamista kehitysyhteistyössä, on ollut mitättömän vähäistä verrattuna muihin horisontaalisiin aiheisiin kohdennettuun rahoitukseen. Monet kyseisen arvioinnin suosituksista ovat kaikesta päätellen edelleenkin ajankohtaisia sekä komission että joidenkin jäsenvaltioiden osalta. (Ks. kertomuksen yhdeksän keskeisintä suositusta liitteessä IV ) (22).

Yksi EU:n tärkeimmistä valteista sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ulkosuhteissaan on sen kokemus parhaista käytännöistä unionin sisällä. Sukupuolten tasa-arvo tunnustetaan EU:ssa perusoikeudeksi ja välttämättömäksi edellytykseksi EU:n pyrkiessä kasvua, täystyöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeviin tavoitteisiinsa. EU onkin panostanut sukupuolten tasa-arvoon voimakkaasti lainsäädännöllä (23) , tasa-arvon valtavirtaistamisella, erityisillä naisten asemaa parantavilla toimenpiteillä, toimintaohjelmilla, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa sekä keskustelussa kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Aidosti eurooppalaisen lähestymistavan olisikin perustuttava tähän pitkäaikaiseen kokemukseen sekä Euroopan ainutlaatuisuuteen monikulttuurisena ryhmänä toisistaan voimakkaasti poikkeavia maita, joita yhdistää huomattavista kulttuuri- ja perinne-eroista huolimatta painokas suhtautuminen naisten ja miesten tasa-arvoon. Keskeisen eurooppalaisen tavoitteen mukaisesti EU:n olisi tuettava ulkopuolisia maita, jotka haluavat omaksua tasa-arvoon liittyviä kansainvälisiä sitoumuksia ja panna niitä täytäntöön (esimerkkinä Pekingin toimintaohjelma).

EU:n strategia sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi nopeammin

Euroopan unionin kehitysyhteistyö on nyt taitekohdassa sukupuolten tasa-arvon osalta. Puitteet ja politiikat ovat olemassa. Tärkein kysymys onkin, miten strategioiden ja käytäntöjen toteutus varmistetaan uusien avustusmuotojen yhteydessä naisia todella hyödyttävällä tavalla. On tuotava selkeästi esiin, että toimenpiteet, joilla parannetaan sukupuolten tasa-arvoa, lisäävät sosiaalista yhteenkuuluvutta ja parantavat naisten ihmisoikeuksien suojaa, mutta lisäksi niillä on voimakas vaikutus talouskasvuun, työllisyyteen ja köyhyyden vähentämiseen.

Tavoitteet

EU:n uudelle strategialle on asetettava kaksi tavoitetta : ensinnäkin tasa-arvon valtavirtaistamista on tehostettava . Toiseksi kumppanimaissa on toteutettava erityistoimia naisten vaikutusvallan lisäämiseksi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevia yhteistyöstrategioita on mukautettava kehitysavun uusiin rakenteisiin ja ennen kaikkea budjettitukeen.

Valtavirtaistamisen tehostaminen

Jotta tasa-arvon valtavirtaistaminen ja naisten vaikutusvallan lisääminen tehostuisivat, tarvitaan muutoksia kolmella alueella:

1. Poliittinen toiminta

2. Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa on käsiteltävä kumppanimaiden kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa korkeimmalla tasolla (24) .

3. Kehitysyhteistyö

4. Naisten keskeinen asema kasvussa ja kehityksessä on otettava huomioon yhteistyöstrategioita laadittaessa ja täytäntöön pantaessa. Esimerkiksi maataloutta ja elintarviketurvaa koskevissa strategioissa on selkeästi puututtava erilaisiin maaseudun naisia koskeviin ongelmiin, koska naiset vastaavat joissakin kehitysmaissa jopa 80 prosentista peruselintarvikkeiden tuotannosta (25) .

5. Maakohtaisia strategioita ja avustusohjelmia valmisteltaessa tarvitaan todellista kumppanuutta, vuoropuhelua ja neuvottelua asianomaisten sidosryhmien kanssa (mukaan luettuina viranomaiset, tutkimuskeskukset, yliopistot, kansalaisyhteiskunta ja kansainväliset järjestöt).

6. On otettava käyttöön sellaisia molemminpuolisen vastuun (mutual accountability) mekanismeja, joissa otetaan huomioon myös sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvalta. Eri toimijoiden (viranomaiset, alueelliset talousyhteisöt, kehitysjärjestöt, kansainväliset järjestöt, kansalaisyhteiskunta, parlamentti ja tiedotusvälineet) vastuuvelvollisuutta on selkiytettävä.

7. On kehitettävä ja otettava käyttöön sukupuolittain jaottelevia tulosindikaattoreita.

8. Budjettituessa on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat sitomalla kannustusmäärärahojen maksatus sukupuolittain jaotteleviin indikaattoreihin ja käymällä korkeatasoista poliittista vuoropuhelua.

9. Institutionaalisten valmiuksien kehittäminen

10. Arviointi- ja täytäntöönpanovaihetta varten on kehitettävä nykyaikaisia käytännön välineitä (26) .

11. Parhaita käytäntöjä koskevan ja muun tiedon saantia on parannettava, ja kumppanimaille ja henkilöstölle on järjestettävä sukupuolinäkökohtia koskevaa koulutusta.

Erityistoimia naisten vaikutusvallan lisäämiseksi

Edellä 2. luvussa esitellyn tilanneanalyysin mukaisesti on laadittu luettelo 41:stä sukupuoleen liittyvästä erityistoimesta seuraavilla aloilla:

- hallinto (ihmisoikeudet, naisten poliittinen vaikutusvalta, indikaattoreiden kehittäminen, naisten rooli konflikteissa ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa);

- työmarkkinat ja talouselämä (naisten taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta, työllisyys, sukupuolinäkökulmaan perustuva budjetoinnin analysointi ja julkisen talouden hoito);

- koulutus (koulumaksuista luopuminen, kannustimet tyttöjen koulunkäynnin lisäämiseksi, kouluolojen parantaminen ja aikuisten lukutaito);

- terveys (sosiaaliturvajärjestelmät, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet);

- sukupuoleen perustuva väkivalta (lainsäädäntö, uhrien suojelu, valistus tiedotusvälineiden avulla ja koulutus).

Näiden alojen mahdollisista tukitoimista on laadittu luettelo, joka esitetään liitteenä III . Niiden esimerkin avulla voidaan yksilöidä kullekin maalle tai alueelle soveltuvia ohjelmapaketteja. Käytännössä toteutettavista toimista päätetään tapauskohtaisesti tarkan tilanneanalyysin perusteella.

Omistajuuden periaate ja uudet avustusmuodot

Keskeinen periaate Pariisin julistuksessa on se, että vastaanottajamaan tulisi kokea kehitysyhteistyöaloitteet omikseen. Sukupuolten tasa-arvoa edistävien ja naisten vaikutusvaltaa lisäävien toimien osalta on havaittu, että omistajuutta ei vaadita ainoastaan kumppanimaan hallitukselta vaan myös toimien kohderyhmältä, naisilta. Käytännössä tähän pyritään usein ottamalla toimintaan mukaan kansalaisjärjestöjä ja yhteisöperustaisia järjestöjä (27) . Kansalaisjärjestöjä on erityisen tärkeää tukea sukupuolten tasa-arvon edistämisessä maissa, joissa paikallis- tai keskushallinnossa toimivia naisia tai naisparlamentaarikkoja on vähän. EU pyrkiikin tukemaan tällaisten kansalaisjärjestöjen perustamista, jos niitä ei vielä ole olemassa, ja investoimaan tuntuvasti olemassa olevien järjestöjen valmiuksien kehittämiseen, jos niissä on puutteita esimerkiksi edunvalvonnan, neuvottelun, tasa-arvoanalyysin tai taloutta koskevien tietojen tulkinnan osalta.

EU pyrkii kanavoimaan kehitysavun tehokkaasti maiden omien tasa-arvopolitiikkojen tueksi käytyään kumppanimaan viranomaisten ja keskeisten valtiosta riippumattomien sidosryhmien kanssa perusteellista vuoropuhelua toimintapolitiikasta. Kunkin maan erityisongelmat ja tarpeet analysoidaan, jotta sekä vastaanottajamaan hallitus että kansalaisyhteiskunta samoin kuin avunantajayhteisö pystyisivät todella ottamaan asian omakseen.

Pariisin julistuksessa ilmaistu painopisteen siirto näkyy siinä, että apua annetaan nykyään mieluiten budjettitukena ja sektoriohjelmien välityksellä sen sijaan, että tuettaisiin erillisiä yksittäishankkeita. Jotta budjettitukea voidaan myöntää, tiettyjen ehtojen on täytyttävä. Vastaanottajalla on oltava kansallinen tai sektorikohtainen kehitysstrategia täytäntöönpanovaiheessa, sen on noudatettava tärkeimpien kansainvälisten avunantajien (yleensä IMF:n) hyväksymää makrotalouden uudistusohjelmaa ja sen sitoutumisesta uudistuksiin on oltava näyttöä.

Budjettituella voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa, jos erilaisten maksuosuuksien maksatus sidotaan sukupuolittain eriytetyillä indikaattoreilla havaittaviin parannuksiin. Lisäksi se voi lujittaa julkisen talouden hoitoa ja virittää laajempaa keskustelua kumppanimaiden toimintapoliittisista prioriteeteista.

Euroopan komissio ja jäsenvaltiot tukevat sellaisten indikaattoreiden kehittämistä ja tietojen keruuta, joilla voidaan seurata sukupuolten tasa-arvoisuudessa tapahtuvia muutoksia ja jotka voidaan kytkeä tiettyjen maksuosuuksien maksatukseen.

Sukupuoli kansallisissa strategioissa

Köyhyyden vähentämiseen tähtäävää strategiaa, kansallista kehityssuunnitelmaa tai maakohtaista strategia-asiakirjaa valmisteltaessa tarjoutuu erinomainen tilaisuus analysoida naisten asemaa, kartoittaa sukupuoleen tai sukupuolten epätasa-arvoon liittyviä kehityksen ja kasvun esteitä ja määritellä maakohtaiset politiikat siten, että sukupuoli otetaan niissä huomioon. Sukupuolten asemaa tietyssä maassa on analysoitava kaikilla aloilla pyrkien samalla ymmärtämään sen vaikutus kasvuun ja köyhyyteen. Tässä yhteydessä EU:n jatkuvassa poliittisessa vuoropuhelussa kumppanimaiden kanssa varmistetaan, että sukupuolten tasa-arvoa koskevat asiat sisällytetään analyysiin köyhyyttä koskevista muuttujista. Tätä poliittista vuoropuhelua täydennetään avulla, jota EU antaa kansallisten viranomaisten tasa-arvoa koskevien valmiuksien parantamiseen. Köyhyyden määrittelyssä painotetaan sitä, että köyhyys ei ole ainoastaan tulojen tai taloudellisten resurssien puutetta, vaan se käsittää myös epätasa-arvoisuuden yhteiskunnan aineellisten ja aineettomien etujen saatavuudessa ja hallinnassa. Tämän vuoksi poliittisiin ohjelmiin olisi sisällytettävä seuraavat asiat:

- Köyhyydelle olisi saatava hyväksyttyä tulojen puutteellisuutta moniulotteisempi määritelmä, joka sisältäisi ajan puutteen ja jossa mitattaisiin köyhyyden vaikutusta erikseen naisiin ja miehiin sekä ajan puutetta vähentävän teknologian edistämisen.

- Olisi saatava sovittua siitä, että kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava poliittiseen vuoropuheluun sekä köyhyyden vähentämiseen tähtäävien strategia-asiakirjojen laatimiseen ja seurantaan sukupuolinäkökulmasta. Lisäksi olisi sovittava asianmukaisista valmiuksia kehittävistä toimenpiteistä.

Sukupuolittain jaottelevat indikaattorit

Tasa-arvon valtavirtaistamisen ja sukupuoleen liittyvien erityistoimien tulosten mittaamiseen tarvitaan indikaattoreita (28) . Useimmat tällä hetkellä käytetyt indikaattorit kuvaavat yleisimmin sukupuolten tasa-arvoa sosiaaliasioissa. Useimmissa kehitysmaissa on vain harvoja luotettavia indikaattoreita, joilla voitaisiin mitata muutoksia naisten työllisyydessä, palkattomassa hoivatyössä, kansalaisoikeuksissa, naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydessä, perimys- ja omistusoikeudessa ja maankäytössä, naisten edustuksessa ja osallistumisessa päätöksentekoon.

EU tukeekin sukupuolittain jaottelevien indikaattoreiden kehittämistä ja käyttöä sekä niiden edellyttämää perustilastointia, jotta kaikenlaisia tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevia kysymyksiä voitaisiin käsitellä paremmin (29) . Liitteessä VII on luettelo, joka sisältää esimerkkejä mahdollisista indikaattoreista, joilla voidaan seurata seuraavia aloja: koulutus, terveys, hallinto/naisten vaikutusvalta, työllisyys/talouselämä, ajankäyttö ja naisiin kohdistuva väkivalta.

Sukupuolinäkökulmaan perustuvat budjetointistrategiat

Budjettituen lisääntyvä käyttö tärkeimpänä kehitysavun välineenä nostaa esiin kysymyksen siitä, miten sukupuolten tasa-arvoa voidaan edistää budjettitukiohjelman avulla. Jotta tällaiseen vaikutukseen päästäisiin, on erittäin tärkeää varmistua siitä, että kumppanimaiden budjetoinnissa otetaan sukupuolten tasa-arvonäkökohdat huomioon. Edellytyksiä tälle ovat:

- huomion kohdentaminen sukupuolitietoisuuteen ja tasa-arvon valtavirtaistamiseen kansallisessa ja paikallisessa budjetointiprosessissa;

- menojen uudelleenpriorisointi ja alakohtaisten ohjelmien painotuksen siirtäminen siten, että niillä voidaan edistää sekä sukupuolten tasa-arvoa että inhimillistä kehitystä;

- julkisten tulojen ja menojen seuranta sen varmistamiseksi, että naisten ja miesten epätasa-arvo on todella vähenemässä.

Koordinointi ja yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden kanssa

Jotta sukupuolten tasa-arvoa voitaisiin todella edistää kehitysyhteistyöllä, tarvitaan koordinointia EU:n jäsenvaltioiden ja komission ohjelmien keskinäisen täydentävyyden maksimoimiseksi. Komissio jatkaa säännöllisten kokousten järjestämistä jäsenvaltioiden tasa-arvoasiantuntijoiden kanssa ja pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lisäämään sekä EU:n laajuista koordinointia että sukupuolten tasa-arvoa edistävien toimien yhdenmukaistamista kehitysyhteistyössä. Ensisijaisesti pyritään parantamaan komission ja jäsenvaltioiden asiantuntemusta yksilöimällä ja levittämällä parhaita käytäntöjä. Maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja yhteisten avustusstrategioiden laatiminen pysyy keskeisellä sijalla tehostetussa koordinoinnissa ja yhdenmukaistamisessa. Lisäksi komission lähetystöt ja EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöt jatkavat olemassa olevien koordinointimekanismien käyttöä tasa-arvoon liittyvässä kenttätoiminnassa.

EU:n kansainväliset ja alueelliset toimet

Kahdenvälistä sukupuolten tasa-arvoon liittyvää yhteistyötä kumppanimaiden kanssa täydennetään EU:n kansainvälisillä toimilla. Kansainvälisesti yhtenäisenä esiintyvä Eurooppa lujittaa EU:n asemaa merkittävänä globaalina toimijana kehitysyhteistyössä. Komissio ja EU:n jäsenvaltiot pyrkivät aktiivisesti edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja lisäämään naisten vaikutusvaltaa sopivilla kansainvälisillä foorumeilla. Erityisen tärkeää on pyrkiä laajentamaan sukupuolten tasa-arvoistamista terveyteen ja koulutukseen liittyvistä asioista vuosituhattavoitteen 3 kattaman alan ulkopuolelle.

Alueellisessa ja alueiden välisessä yhteistyössä kannustetaan jakamaan tietoa alueellisten organisaatioiden jäsenten välillä sukupuolisidonnaisista välineistä, analyyttisistä asiakirjoista ja koulutuksesta. Komissio ja jäsenvaltiot jatkavatkin alueellisen yhteistyön edistämistä tasa-arvoasioissa sekä pyrkivät yhteyteen tämän alan kansainvälisten ja alueellisten verkostojen kanssa.

Sukupuolten tasa-arvoa edistävät EY:n erityistoimet

Euroopan komission rooliin tämän strategian täytäntöönpanossa kuuluu kolmenlaisia toimia:

Maakohtainen ohjelmasuunnittelu

Euroopan komissio varmistaa erityisesti, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen otetaan mukaan kaikkiin tuleviin maa- ja aluekohtaisiin strategioihin (30) . Tähän liittyy seuraavanlaisia toimia:

- sisäisiä välineitä ja ohjelmasuunnittelun ohjeita kehitetään edelleen;

- maa- ja aluekohtaisille strategioille tehdään järjestelmällisesti sukupuolivaikutusten arviointi, myös strategioiden puoliväli- ja loppuarviointien yhteydessä;

- maakohtaisia strategioita mukautetaan edellä mainittujen arviointien tulosten perusteella;

- pyritään luomaan kumppanuuksia sellaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa, joilla on merkittävää kokemusta tasa-arvon valtavirtaistamisesta hankkeisiin ja ohjelmiin. (31)

Temaattiset ohjelmat ja muut rahoitusvälineet

Maa- ja alueohjelmien lisäksi komissio antaa vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien kaudella rahoitusta lisäksi monivuotisten temaattisten ohjelmien kautta. Temaattinen ”Investointi ihmisiin” -ohjelma (32) sisältää EY:n määrärahan toimille sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi. Tässä temaattisessa ohjelmassa myönnetään EY:n rahoitusta seuraaville laajoille toiminta-aloille:

- tuen hankkiminen kansainvälisten sitoumusten täytäntöönpanolle;

- sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien hyväksi toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen valmiuksien kehittäminen;

- viranomaisten tilastointivalmiuksien parantaminen.

Käytettävissä olevat varat jaetaan ehdotuspyyntöjen avulla valituille tukikelpoisille organisaatioille ja valittujen kumppaneiden kanssa tehdyillä suorilla sopimuksilla.

Sukupuolten tasa-arvoa tuetaan myös ympäristöalaa (33) ja elintarviketurvaa (34) koskevien temaattisten ohjelmien, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevan uuden rahoitusvälineen (EIDHR II) (35) ja vakautusvälineen (36) täytäntöönpanon yhteydessä.

Seuranta ja jatkotoimet

Tämän uuden EU-strategian käytännön tuloksia on seurattava. Edistyksen arvioimiseksi ja strategian parantamiseksi ja mukauttamiseksi kansainvälisellä tasolla tapahtuneisiin muutoksiin Euroopan komissio järjestää vuonna 2010 toisen merkittävän sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän kansainvälisen konferenssin, johon kaikki merkittävät sidosryhmät osallistuvat (37) . Lisäksi ulkopuolinen arvioija toteuttaa strategian täytäntöönpanon puolivälissä vuonna 2010 ja sen päättyessä (eli kun 10. EKR:n rahoituskausi päättyy) arvioinnin. Näihin arviointeihin sisältyy EY:n rahoittamien hankkeiden ja ohjelmien sukupuolinäkökulmaan perustuva budjetoinnin analysointi, joka kattaa myös yleisen budjettituen vähintään kahdessatoista valitussa pilottimaassa.

Komission lähetystöt jatkavat läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kanssa käytäntöä, jonka mukaisesti vuosikertomuksiin sisällytetään arvio sukupuolten tasa-arvon edistymisestä ja saavuttamisesta kumppanimaassa. Lisäksi Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja ulkoisen avun täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen sukupuolten tasa-arvoa koskevassa luvussa julkaistaan jatkossakin yhteenveto sukupuolten tasa-arvon edistymisestä. Komissio ja jäsenvaltiot selvittävät, olisiko mahdollista ottaa käyttöön EU:n yhteinen vuosiraportointijärjestelmä, joka kattaisi tasa-arvon valtavirtaistamisen seurannan EU:n kehitysyhteistyössä.

PÄÄTELMÄT

KÖYHYYDEN POISTAMINEN EDELLYTTÄÄ, ETTÄ NAISILLA JA MIEHILLÄ ON TALOUSELÄMÄSSÄ JA YHTEISKUNNASSA YHTÄLÄISET MAHDOLLISUUDET JA ETTÄ YHTEISKUNNAN RESURSSIT OVAT TASAPUOLISESTI MOLEMPIEN KÄYTETTÄVISSÄ JA HALLITTAVISSA. JOTTA EU:N KEHITYSMAAKUMPPANIT EDISTYISIVÄT MERKITTÄVÄSTI SUKUPUOLTEN TASA-ARVOISTAMISESSA, EU:N ON KUITENKIN PUUTUTTAVA JÄRJESTELMÄLLISESTI NIIHIN ESTEISIIN, JOITA TÄMÄN TAVOITTEEN TIELLÄ ON SEKÄ KEHITYSMAISSA ETTÄ JOISSAKIN EU:N OMISSA KEHITYSYHTEISTYÖN MEKANISMEISSA. NÄITÄ AIHEITA VOIDAAN KÄSITELLÄ AINOASTAAN TEHOSTETUSSA POLIITTISESSA VUOROPUHELUSSA, JOSSA TASA-ARVO NOSTETAAN YHDEKSI VARSINAISISTA AIHEISTA JA JONKA AVULLA EU VOI SAADA MUKAAN TOIMINTAAN SELLAISIA KANSALAISJÄRJESTÖJÄ JA MUITA ORGANISAATIOITA, JOTKA KANNATTAVAT TASA-ARVON EDISTÄMISTÄ KYSEISISSÄ MAISSA.

Näissä puitteissa tärkeintä sukupuolten tasa-arvoa edistävää välinettä, tasa-arvon valtavirtaistamista , on käytettävä tehokkaammin ja konkreettisemmin, jotta tasa-arvotavoitetta saataisiin todella edistettyä. Toista naisten vaikutusvallan lisäämistä edistävää välinettä eli kohdennettuja erityistoimia on käytettävä valtavirtaistamisen täydennyksenä ja sellaisten keskeisten strategisten ongelmien ratkaisussa, jotka vaikuttavat erityisen heikossa asemassa olevien naisryhmien hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin. Molempia välineitä on sovellettava EU:n kehitysmaakumppaneiden yksilöllisen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tilanteen mukaisesti. Tämän lähestymistavan tueksi tähän saakka pääasiassa terveyteen ja koulutukseen keskittynyttä sukupuolten tasa-arvon käsitettä on laajennettava muillekin yhteistyön aloille.

Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä tarvitaan yhdistelmää, johon sisältyy neuvottelua, naisryhmien tukea ja erityistoimia kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten toimintatapojen muuttamiseksi ja poliittisen ja taloudellisen vallan jakamiseksi tasa-arvoisemmin. Tämä on haasteellinen tehtävä, mutta EU on sitoutunut tukemaan kumppanimaitaan esteiden raivaamisessa tasa-arvon tieltä.