25.4.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 105/16

—

kehottaa ottamaan tulevissa keskusteluissa huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolin joustoturvan toteuttamisessa Lissabonin strategian puitteissa. Tämän roolin todellisen merkityksen tulee heijastua sekä unioni- että jäsenvaltiotasolla. Keskeisinä joustoturvapolitiikkojen toteuttajina paikallis- ja alueviranomaiset luovat dynaamisia työmarkkinoita, auttavat kansalaisia työllistymään ja turvaavat työmarkkinoiden ulkopuolella olevien aseman. Niiden olisi siis voitava osallistua toimintalinjojen muotoiluun alusta alkaen.

—

kehottaa Euroopan komissiota soveltamaan yhteisömenetelmää aina kun se on mahdollista. Komitea toistaa lisäksi, että EU:n politiikkojen kehittämisessä yhä tärkeämmäksi käyvän avoimen koordinointimenetelmän osallistavuutta olisi lisättävä ja että eri sidosryhmien, myös paikallis- ja alueviranomaisten, olisi voitava osallistua siihen, sillä asianomaisten politiikkojen täytäntöönpano tapahtuu tavanomaisesti juuri kyseisellä tasolla.

—

kehottaa laajentamaan jäsenvaltioiden hallituksille avointa Lissabonin vertaisarviointiprosessia siten, että myös paikallis- ja alueviranomaiset ja muut sidosryhmät voivat hyötyä EU:n laajuisesta tietojenvaihdosta vertaistensa kanssa ja tutustua erilaisiin joustoturvamuotoihin.

—

suosittaa, että vuosittain järjestettäisiin ”huippukokouksia” EU:n toimielinten ja AK:n välisen osallistavan vuorovaikutuksen kehittämiseksi unionitasolla. Tämä helpottaisi työohjelmien suunnittelua, neuvonpitoa sekä tietojen vaihtoa joustoturvakysymyksistä ja laajemmin Lissabonin toimintasuunnitelmasta. Tällaisen toiminnan perustana olisivat AK:n ja komission järjestelmälliseen vuoropuheluun kuuluvat kokoukset sekä AK:n perustama Lissabonin prosessin seurantafoorumi.

Esittelijä

:

Dave QUAYLE (UK, PSE), Traffordin kaupunkipiirivaltuutettu

1.

kehottaa ottamaan tulevissa keskusteluissa huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolin joustoturvan toteuttamisessa Lissabonin strategian puitteissa. Tämän roolin todellisen merkityksen tulee heijastua sekä unioni- että jäsenvaltiotasolla. Keskeisinä joustoturvapolitiikkojen toteuttajina paikallis- ja alueviranomaiset luovat dynaamisia työmarkkinoita, auttavat kansalaisia työllistymään ja turvaavat työmarkkinoiden ulkopuolella olevien aseman. Niiden olisi siis voitava osallistua toimintalinjojen muotoiluun alusta alkaen.

2.

kehottaa Euroopan komissiota soveltamaan yhteisömenetelmää aina kun se on mahdollista. Komitea toistaa lisäksi, että EU:n politiikkojen kehittämisessä yhä tärkeämmäksi käyvän avoimen koordinointimenetelmän osallistavuutta olisi lisättävä ja että eri sidosryhmien, myös paikallis- ja alueviranomaisten, olisi voitava osallistua siihen, sillä asianomaisten politiikkojen täytäntöönpano tapahtuu tavanomaisesti juuri kyseisellä tasolla.

3.

kehottaa laajentamaan jäsenvaltioiden hallituksille avointa Lissabonin vertaisarviointiprosessia siten, että myös paikallis- ja alueviranomaiset ja muut sidosryhmät voivat hyötyä EU:n laajuisesta tietojenvaihdosta vertaistensa kanssa ja tutustua erilaisiin joustoturvamuotoihin.

4.

suosittaa, että vuosittain järjestettäisiin ”huippukokouksia” EU:n toimielinten ja AK:n välisen osallistavan vuorovaikutuksen kehittämiseksi unionitasolla. Tämä helpottaisi työohjelmien suunnittelua, neuvonpitoa sekä tietojen vaihtoa joustoturvakysymyksistä ja laajemmin Lissabonin toimintasuunnitelmasta. Tällaisen toiminnan perustana olisivat AK:n ja komission järjestelmälliseen vuoropuheluun kuuluvat kokoukset sekä AK:n perustama Lissabonin prosessin seurantafoorumi.

5.

kehottaa Euroopan komissiota tiedottamaan joustoturvasta käytyjen keskustelujen tuloksista.

6.

suosittaa, että paikallis- ja alueviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja laajemman yhteisön kesken käytäisiin joustoturvasta ja sen toteuttamisesta hajautettuja keskusteluja.

7.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla olisi oltava toimivaltuudet ja taloudelliset resurssit toimia omalla hallintotasollaan. Joustoturvan edistäminen ei saa aiheuttaa paikallis- ja aluetasolle lisäkustannuksia tai ylimääräistä rasitetta tai johtaa työntekijöiden oikeuksien heikkenemiseen.

8.

katsoo, että ainoastaan kattava ja kestävästi varmistettu paikallis- ja alueviranomaisten järjestämien, organisoimien ja rahoittamien julkisten palvelujen perusrakenne, joka tarjoaa esim. liikenteen perusrakenteita, kohtuuhintaisia asuntoja sekä kohtuuhintaisia, helposti ja nopeasti saatavia lastenhoito-, vammais- ja vanhuspalveluja, tarjoaa kestävän perustan Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiselle.

9.

viittaakin siihen, että kilpailua, valtiontukea ja sisämarkkinoita koskevien unionin säädösten on tuettava tarvittavien sosiaalipalvelujen organisointia ja rahoitusta.

10.

katsoo, joustoturvan ei pidä käsitteenä olla vakiomalli, jota voitaisiin soveltaa samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa. Sitä vastoin joustoturva on käsite, joka on määriteltävä pikku hiljaa, koska sillä on toisissa jäsenvaltioissa laaja-alaisia seurauksia mutta toisissa jäsenvaltioissa vain vähän vaikutusta.

11.

katsoo, että joustoturvan käsitteessä olisi sovitettava yhteen vahvat työmarkkinat ja vankat sosiaaliturvajärjestelmät, jotta talouskasvua, työpaikkojen lisäämistä ja parantamista koskevat Lissabonin tavoitteet olisi helpompi saavuttaa ja Euroopan sosiaalimalli ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus vahvistuisivat.

12.

kannattaa työmarkkinoiden kehittämistä avoimiksi, osallistumiseen kannustaviksi ja joustaviksi siten, että tieto- ja viestintätekniikan asema tunnustetaan ja tällaista tekniikkaa edistetään ja että mahdollistetaan monimuotoiset työskentelymallit (esim. kotona työskentely ja etätyö).

13.

katsoo, että väestörakenteen muutos ja sukupolvikysymykset olisi otettava entistä paremmin huomioon. Tulisi kohdentaa yhä enemmän huomiota ikääntyneiden työskentelyä edistäviin toimenpiteisiin, kuten joustavaan työskentelyyn, eläkejärjestelyihin ja eläkeikään sekä koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Lisäksi olisi edistettävä elinikäistä oppimista, lisäkoulutusta ja nuorten mentorointijärjestelmiä.

14.

katsoo, että sekä naisten että kaikkien muiden yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeviin kysymyksiin olisi viitattava nykyistä voimakkaammin. Lissabonin strategian kannalta tarkasteltuna naisten työllisyysaste on vielä varsin alhainen, ja monilla vammaisilla on työmarkkinoille paljon annettavaa, ja he pystyvät työskentelemään täysipainoisesti. Siksi joustoturvaan on sisällytettävä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan pysyvästi kuroa umpeen yhä edelleen olemassa olevia eroja.

15.

katsoo, että joustoturva koskee sekä pysyvässä työsuhteessa olevia että työttömiä ja sosiaalisessa syrjäytymisvaarassa olevia. Joustoturvapolitiikalla luodaan uusia työllistymismahdollisuuksia työmarkkinoiden marginaalissa oleville ryhmille. Sillä voidaan myös vahvistaa pysyvässä työsuhteessa olevien ammatillista liikkuvuutta ja työpaikkojen vaihtamista. Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että Euroopan komissio mainitsee siirtymisen työsuhdeturvasta työllisyysturvaan (mikä merkitsee sitä, ettei sääntönä enää pidetä pysymistä yhdessä työpaikassa läpi koko elämän).

16.

katsoo, että joustoturvan toteutuminen edellyttää työmarkkinaosapuolten keskinäistä luottamusta ja vuoropuhelua sekä niiden voimakasta osallistumista unioni-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasoilla. On erittäin vaikeaa luoda yleispäteviä seurantamittareita joustoturvan toteutumisen arvioimiseksi. Joustoturvan toteutuminen jäsenvaltiossa on arvioitava kansallisista lähtökohdista poliittiset, lainsäädännölliset, institutionaaliset ja työmarkkinaolosuhteet huomioon ottaen. Nämä seikat on otettava huomioon eurooppalaista yhteistyötä kehitettäessä.

17.

katsoo, että sisäinen joustoturva on käsitteen merkittävä osa, sillä se tarjoaa työnantajille tuottavuus- ja kilpailukykyetua ja työntekijöille mahdollisuuden työskennellä pidempään samassa työpaikassa. Paikallis- ja alueviranomaisten olisi yhdistettävä voimansa työmarkkinaosapuolten kanssa paikallistasolla kartoittaakseen ja poistaakseen sisäisen joustoturvan esteitä (jotka liittyvät esim. työntekijöiden tarpeeseen hankkia uusia taitoja). Näin selvittäisiin mahdollisimman vähillä irtisanomisilla ja vältyttäisiin tarpeettomilta siirroilta.

18.

katsoo, että sosiaaliturvan puute voi vaarantaa työmarkkinoiden joustavuuden. Tämän riskin minimoimiseksi joustoturvan kaikkia neljää periaatetta olisi noudatettava yhtä tarkasti ja ne olisi konkretisoitava.

19.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikeeseen kaventaa ”sisäpiiriläisten” (työssä olevien) ja ”ulkopuolisten” (työtä vailla olevien) välistä kuilua. Komitea korostaa kuitenkin, ettei kuilun kaventaminen saa heikentää työssä olevien oikeuksia ja suojaa (jotka ovat joissain tapauksissa varsin suppeat).

20.

kannattaa näkemystä, että jäsenvaltioissa olisi oltava tasapuolinen ja oikeudenmukainen työlainsäädäntö.

21.

toteaa, että joustavassa eurooppalaisessa työmarkkinapolitiikassa on tarkasteltava kulloisenkin väestön elinoloja ja tarpeita sekä otettava ne huomioon. Joustoturva-iskusanan varjolla ei saa yksipuolisesti heikentää mahdollisia alueellisia sosiaalistandardeja.

22.

huomauttaa, että ilmaukset kuten ”joustavat ja luotettavat sopimusjärjestelyt” ovat huolestuttavia, sillä ne mahdollistavat sisältönsä puolesta myös tavanomaista työsuhdetta määrittävien säännösten kattavan purkamisen ja siten myös epävarmojen työsuhteiden yleistymisen.

23.

on vakaasti sitä mieltä, että Lissabonin strategiassa keskeistä on sekä työpaikkojen laatu että niiden määrä ja että työnteon olisi oltava kannattavampaa kuin työttömyyskorvauksilla elämisen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä laadukkaiden työpaikkojen luomista tukemalla kehitystä kohti osallistumiseen kannustavia ja kestäviä työmarkkinoita, puututtava sellaisiin valitettaviin ongelmiin kuin työssäkäyvien köyhyys ja syrjintä sekä kohdennettava huomiota työpaikkojen määrään edistämällä työttömyyden torjuntaan tähtäävää aktiivista työmarkkinapolitiikkaa. Työpaikka on paras suoja sosiaalista syrjäytymistä vastaan: työttömyys tai työmarkkinoiden ulkopuolella olo saattaa johtaa epätasa-arvoon ja yhteiskunnan jakautumiseen.

24.

olettaa, että aktiivisen työmarkkinapolitiikan ja joustoturvan edistäminen voisi lisätä paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuvia paineita auttaa työmarkkinoilta pahiten syrjäytyneitä.

25.

katsoo, että todellinen kehitys edellyttää jäsenvaltioiden ja EU:n aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen sekä työllisyys- ja koulutusohjelmien toteutuksen hajauttamista, kytkemistä paikallistasoon ja kannustimien luomista, sillä moniin ohjelmiin ja järjestelmiin liittyy sääntöjä ja kriteerejä, jotka voivat haitata avainryhmien työllistymistä. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi voida — siellä, missä tällaisia käytäntöjä on — käyttää omaa harkintaansa ja soveltaa joustavasti kansallisia sääntöjä esimerkiksi siitä, miten pitkään työnhakijan on saatava työttömyyskorvausta ennen kuin hän voi saada aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan kuuluvaa tukea eli sellaista tukea ja ohjausta, jota työttömyyskortistoon säännöllisesti palaavien henkilöiden olisi saatava, taikka työttömyyskorvausta saaville tarjolla olevaa koulutusta.

26.

katsoo, että työmarkkinoiden luontainen viitetaso on valtiotasoa alempi hallintotaso. Työmarkkinoilla esimerkiksi työllisyys ja ansiotaso vaihtelevat paikallisesti tai alueellisesti ja paikalliset elinkeinot edellyttävät erityisosaamista. Lisäksi sosiaalietuuksien hakijoita, osaamisen puutetta ja työttömyyttä voi olla paikoitellen paljon, ja erilaiset tahot voivat tukea huono-osaisia paikallisyhteisöissä. Työttömyyden syyt tulee ymmärtää, ja huomio tulee kohdentaa juuri niihin. Työttömyys on yleisempää esim. seuraavissa väestöryhmissä: aikuistuneet lastensuojelulapset, ikääntyvät työntekijät, yksinhuoltajat, vammaiset, entiset rikoksentekijät, eräät etniset vähemmistöt sekä huume-, alkoholi- tai mielenterveysongelmista kärsivät.

27.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset huolehtivat työmarkkinoilta pahiten syrjäytyneistä ja opastavat ja auttavat heitä räätälöimällä ja muokkaamalla jäsenvaltioiden aktiivista työmarkkinapolitiikkaa yksilön ja paikallisyhteisön tarpeita vastaavaksi. Ne koordinoivat yksityisen, vapaaehtois- ja koko julkisen sektorin kanssa solmittavia kumppanuuksia, joiden avulla edistetään työnhakijoiden työllistämiseksi tarvittavien erilaisten palvelujen ja organisaatioiden verkottumista. Paikallis- ja alueviranomaisia olisi kannustettava hyödyntämään uusia, innovatiivisia lähestymistapoja ja menetelmiä työllisyys- ja koulutuspolitiikkojen yhteensovittamiseksi. Kumppanuudet edistävät yhteisten painopisteiden hyödyntämistä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja mahdollistavat usein resurssien yhdistämisen toimintojen päällekkäisyyden ehkäisemiseksi. Näin toimittaessa tulokset ovat kohdennetumpia.

28.

katsoo, että tukea tarvitaan hakevan toiminnan muodossa (toimintaa toteuttavat usein erilaiset paikallisjärjestöt), jotta uusia työntekijöitä voidaan tukea sekä ennen kuin he aloittavat työnteon että sen jälkeen. Näin voidaan taata, että uudet työntekijät voivat säilyttää paikkansa työmarkkinoilla.

29.

katsoo, että työmarkkinoilla tarvitaan tehokkaita ja kohdennettuja työnvälityspalveluja, joiden avulla työntekijöille löydetään työpaikka, joka vastaa heidän kiinnostustaan ja ammattitaitoaan mahdollisimman hyvin. Työntekijän on aina helpompi parantaa asemaansa, jos hän on työmarkkinoilla eikä niiden ulkopuolella.

30.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä vaikuttamaan taitotasoon tarjoamalla koulutusta. Ne ovat myös merkittäviä työllistäjiä, joten niiden velvollisuutena on kohottaa työntekijöidensä ja yleensä yhteisön taitotasoa.

31.

katsoo, että elinikäisen oppimisen olisi oltava aidosti kaikenikäisten ulottuvilla. Jokaista olisi kannustettava hyödyntämään koko potentiaalinsa, ja työnantajien ja yhteiskunnan olisi tunnustettava tämä ja kannustettava siihen. Koulutuksen ja täydennyskoulutuksen laatua tulisi edistää sekä ennen työllistymistä että sen jälkeen.

32.

pitää elintärkeänä, että kansalaisia kannustetaan hankkimaan yrittäjätaitoja. Tämä auttaa heitä perustamaan omia yrityksiä ja edistää siten pk-sektorin kasvua. Pk-yritykset ovat luonteeltaan paikallisia, sillä ne työllistävät paikallisia asukkaita, käyttävät paikallispalveluja ja investoivat paikallisesti.

33.

katsoo, että kouluttajien tulisi nykyistä paremmin tunnistaa, ketkä tarvitsevat apua opiskelussaan, sillä suuri määrä luku- ja laskutaidottomia henkilöitä työskentelee jatkuvasti matalapalkkaisessa työssä ilman, että heidän tarpeitaan koskaan havaitaan.

34.

suosittaa, että koulutusta, täydennyskoulutusta ja eräissä tapauksissa myös uudelleenkoulutusta tarjoaisivat osittain työnantajat: he hyötyvät työntekijöidensä osaamisesta, ja heidän olisi näin ollen investoitava osaamisen kehittämiseen. Paikallis- ja alueviranomaisille tulee osoittaa asianmukaiset resurssit, mikäli niiden vastuu elinikäisten oppimismahdollisuuksien turvaamisesta lisääntyy sen johdosta, että työntekijöiden liikkuvuuden lisääntyminen vähentää työnantajien halukkuutta henkilöstönsä kouluttamiseen.

35.

uskoo paikallis- ja alueviranomaisten reagoivan ripeästi ja tehokkaasti työpaikkojen uudelleenjärjestelyjen — esim. teollisten tuotantolaitosten sulkemisista johtuvien irtisanomisten — seurauksiin. Niillä on tietoa ja kokemusta siitä, miten suunnitellaan Euroopan sosiaalirahaston tms. rahoittamia hankkeita, joiden tavoitteena on järjestää työpaikkansa menettäneille uudelleenkoulutusta, neuvontaa ja mahdollisuuksia kohottaa taitotasoaan, jotta heidän osaamisensa mahdollistaisi työllistymisen uusiin työpaikkoihin. Paikallis- ja alueviranomaisten olisi voitava saada tukea myös Euroopan globalisaatiorahastosta muutoksiin vastaamiseksi sekä uudelleenkoulutuksen ja taitojen päivitysmahdollisuuksien tarjoamiseksi. Merkittävän työllistäjän menettämisellä on pitkäaikaisia vaikutuksia paikallisyhteisöön, mihin sisältyvät nuorten osaamis- ja työllistymisnäkymät, tyhjilleen jäävä yrityskiinteistö ja vaikutus erilaisiin paikallisiin tavaroiden ja palveluiden tarjoajiin. On keskeisen tärkeää pyrkiä vastaamaan tällaisiin haasteisiin kumppanuuspohjalta, jotta kaikki osapuolet — paikallis- ja alueviranomaiset, työnvälitys- ja koulutusviranomaiset, ammattijärjestöt, paikalliset ryhmät ja toimialajärjestöt voivat koordinoida toimintansa sen varmistamiseksi, että resurssit kohdennetaan tehokkaasti.

36.

pitää perusteltuna, että ihmisten tulee kartuttaa osaamistaan voidakseen mukautua uusiin haasteisiin. Komitea katsoo kuitenkin, että tarvitaan kulttuurin muutosta, jotta riskit työmarkkinoilla voitaisiin tasapainottaa. Asennemuutos tapahtuu vain, jos joustoturvan osatekijät eivät merkitse työntekijöiden oikeuksien heikkenemistä ja mekanismit niiden täytäntöönpanemiseksi ovat vankalla pohjalla ja niihin kiinnitetään huomiota tasapuolisesti.

37.

kehottaa luomaan EU-tasolla nykyistä paremmat yhteydet joustoturvakeskustelun ja osallisuuden aktiivista edistämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman välille. EU:n olisi pidettävä mielessä laajemmat sosiaalisen osallisuuden tavoitteensa ja Euroopan sosiaalimalli. Hatarat sosiaaliturvaohjelmat haittaavat työmarkkinoiden joustavuutta ja hidastavat viime kädessä talouskasvua. Turvattu talous on perusedellytys kaikille työntekijöille, olipa heillä työssään vähän, jonkin verran tai paljon vastuuta, ja työpaikasta toiseen tai työmarkkinoille siirtyvillä henkilöillä olisi oltava tukenaan asianmukaiset sosiaaliturvajärjestelmät.

38.

kehottaa käymään jäsenvaltioissa hallitusten, paikallis- ja alueviranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten välisiä keskusteluja joustoturvan saavuttamisen edellyttämästä sosiaaliturvan tasosta. Siirtymien vaikuttavuus riippuu siitä, miten vahvat sosiaaliturvajärjestelmät jäsenvaltioilla on.

39.

katsoo, että kansalaisjärjestöjen ohella paikallis- ja alueviranomaiset ovat työtä vailla oleville voimakas kanava saada äänensä kuuluviin. Huono-osaisimpia olisi suojeltava vastaisuudessakin.

40.

toteaa, että työttömyysaste on edelleen korkea kaikkialla EU:ssa ja ihmisiä — monet heistä työttömyyskortistoon yhä uudestaan palaavia — on kannustinloukussa. Komitean mielestä todellinen kehitys edellyttää jäsenvaltioiden ja EU:n työllisyys- ja koulutusohjelmien toteutuksen hajauttamista, kytkemistä paikallistasoon ja kannustimien luomista.

41.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi voida käyttää omaa harkintaansa ja hallinnoida sosiaaliturvaetuuksien ja työmarkkinatoimien kokonaisbudjettia kansallisessa kehyksessä hyväksi katsomallaan tavalla myös niissä jäsenvaltioissa, joissa maan hallitus määrittelee budjetin. Näin paikallis- ja alueviranomaiset voisivat käyttää varat mahdollisimman tehokkaasti ja pyrkiä pienentämään sosiaalietuuksia tarvitsevien määrää.