15.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 305/25

—

vahvistaa, että eurooppalaisen tutkimusalueen perustamisprosessia on tehostettava, jos halutaan saavuttaa tavoite eli kehittää Euroopasta johtava osaamisyhteiskunta ja maailman dynaamisin talousalue. Antamalla tutkimuspolitiikalleen suotuisat suunnittelua, rakenteita ja lainsäädäntöä koskevat perusedellytykset alueet vaikuttavat merkittävästi vahvan eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseen.

—

kannattaa alueellisten, kansallisten ja EU:n tutkimusohjelmien ja tutkimuksen painopisteiden koordinointia. Komitea painottaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten vastuuta tieteestä ja tutkimuksesta sekä torjuu edelleen unionitasolle keskitetyn ja unionitasolla suunnitellun tutkimustoiminnan.

—

pitää eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämisen kannalta erityisen tärkeinä tieteenharjoittajien liikkuvuuden edistämistä, tarvittavia oleskeluoikeutta ja eläke-ehtoja koskevan lainsäädännön mukautuksia sekä perheystävällisiä, tukevia liitännäistoimia.

—

painottaa, että on välttämätöntä luoda normeja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi. Eurooppalaisen peruskirjan laatiminen julkisten tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnasta voi antaa merkittävän panoksen eurooppalaisen tutkimusalueen muotoiluun ja yhteistyöverkostojen edistämiseen.

—

kannustaa korkeakouluja löytämään uusia julkis- ja yksityissektorin yhteistyömuotoja, kuten yhteiset innovointirahastot. Korkea-asteen oppilaitokset on ymmärrettävä alueidensa innovoinnin edistäjiksi, ja niitä on tuettava tässä yhteydessä.

Esittelijä

:

Michael SCHROEREN (DE, PPE) Nordrhein-Westfalenin maapäivien jäsen

1.

vahvistaa, että eurooppalaisen tutkimusalueen luomisella on huomattava merkitys, kun ajatellaan Euroopan taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä ja innovointikykyä, Lissabonin tavoitteiden saavuttamista, kestävää ja tasapainoista kasvua, Euroopan alueiden menestystä sekä Euroopan kansalaisten elämänlaadun parantamista.

2.

on samaa mieltä siitä, että sen jälkeen kun maaliskuussa 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti perustaa eurooppalaisen tutkimusalueen, on asian edistämiseksi toteutettu merkittäviä toimia. Komitea tukee myös käsitystä, että prosessia on kuitenkin tehostettava, jos halutaan saavuttaa tavoite eli kehittää Euroopasta johtava osaamisyhteiskunta ja maailman dynaamisin talousalue.

3.

kannattaa näin ollen Euroopan komission aloitetta tarkastella vihreässä kirjassa edistystä, onnistumisia ja epäonnistumisia eurooppalaisen tutkimusalueen valmisteluissa sen vuonna 2000 tapahtuneen perustamisen jälkeen sekä käsitellä ja esittää uusia ideoita uusien kehityskulkujen valossa.

4.

pitää eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämisen kannalta erityisen tärkeinä tieteenharjoittajien liikkuvuuden edistämistä, tarvittavia oleskeluoikeutta ja eläke-ehtoja koskevan lainsäädännön mukautuksia sekä perheystävällisiä, tukevia liitännäistoimia. Lisäksi entistä vahvempi jäsenvaltioiden ja alueiden välinen koordinointi ja yhteistyö saattaa tutkimusohjelmien yhteydessä luoda yhteisvaikutusta sekä näin luoda eurooppalaiselle tutkimusalueelle lisäarvoa ja vahvistaa Euroopan kilpailukykyä maailmanlaajuisilla tietomarkkinoilla. Tässä yhteydessä on myös välttämättä vahvistettava tietämyksen siirtoa innovointiklustereissa tehtävällä yhteistyöllä. EU:n tukiohjelmia, etenkin kahdeksatta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaa, tulisi tätä silmällä pitäen kehittää ja kohdentaa. Kahdeksas puiteohjelma tulisi nivoa nykyistä vahvemmin EU:n rakennerahastoon.

5.

painottaa alueiden huomattavaa merkitystä, sillä antamalla tutkimuspolitiikalleen suotuisat suunnittelua, rakenteita ja lainsäädäntöä koskevat perusedellytykset ne vaikuttavat oleellisesti eurooppalaisen lisäarvon luomiseen tutkimusalalla sekä eurooppalaisen tutkimusalueen muotoiluun ja vahvistamiseen. EU:n lainsäädäntöä tulisi soveltaa vain silloin, kun se on välttämätöntä eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseksi ja kun koordinointitoimet eivät avoimen koordinointimenetelmänkään yhteydessä ole riittäviä. Komitea torjuu edelleen pidemmälle menevän keskitetyn unionitason suunnittelun.

6.

tuo painokkaasti esiin kaupunkien ja alueiden suuren merkityksen innovatiivisten ympäristöjen kehittäjinä. Niiden toiminnalla on suuri vaikutus sekä eurooppalaisen tutkimusalueen toteutumiseen tieteenharjoittajien liikkuvuuden kannalta — vain monipuoliset, suvaitsevaiset ja innovatiiviset ympäristöt houkuttelevat tieteenharjoittajia — että tutkimusinfrastruktuurien kehittäjänä. Tässä yhteydessä voidaan mainita alueelliset innovaatiopolitiikat, teknologiakeskukset, yrityshautomot, tiedepuistot ja riskipääomarahastot.

7.

katsoo, että eurooppalaista tutkimusaluetta käsittelevästä vihreästä kirjasta puuttuu yleisesti ottaen näkökulma, että julkisista varoista rahoitettavan tutkimuksen ja yhteiskunnan muiden toimijoiden yhteistyön vahvistaminen koskee myös alue- ja paikallisviranomaisia eikä ainoastaan elinkeinoelämää, kuten eräissä tapauksissa mainitaan. Useissa jäsenvaltioissa alue- ja paikallisviranomaiset vastaavat tärkeiden julkisten hyvinvointipalveluiden tarjoamisesta. Akateemisen maailman ja julkisen sektorin yhteistyön kehittäminen on tärkeää ja sosiaalisten innovaatioiden tarve suuri etenkin, jotta voidaan vastata merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja edistää siten Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista.

8.

kannattaa käsitystä, jonka mukaan tieteenharjoittajien alakohtainen, maantieteellinen ja institutionaalinen liikkuvuus on erittäin merkittävää tietämyksen kehittämiselle ja levittämiselle ja että näin ollen liikkuvuuden tulisi nykyisin sisältyä itsestään selvästi ansioluetteloihin ja urasuunnitelmiin.

9.

on samaa mieltä siitä, että edellä mainittua tieteenharjoittajien liikkuvuutta estävät nykyisin usein vielä riittämättömät lainsäädännölliset ja institutionaaliset perusedellytykset sekä huonot työehdot ja uraesteet.

10.

korostaa tieteenharjoittajien koulutuksen merkitystä Euroopan unionin eri osissa ml. uudet jäsenmaat. Tällaisella koulutuksella unionin eri osissa turvataan yhä paremmin tasa-arvoisten mahdollisuuksien toteutuminen myös tieteelliseen koulutukseen pääsemisessä, ja näin varmistetaan Euroopan lahjakkuuspotentiaalien tuleminen parhaaseen mahdolliseen koko unionia palvelevaan käyttöön. Tämän näkökohdan huomioon ottaminen korostaa korkea-asteen oppi- ja tutkimuslaitosten rahoituksen merkitystä yhteistyössä EU:n ja kansallisten rahoitusinstrumenttien sekä alueiden ja paikallishallinnon toimenpiteiden kesken.

11.

kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan niiden vastuualaan kuuluvat toimet liikkuvuuden edistämiseksi kaikilla aloilla, etenkin tiedemaailman ja teollisuuden välillä. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää luoda tiivis ja Euroopan laajuinen yhteistyö yritysten korkea-asteen oppi- ja tutkimuslaitosten välille. Myös jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason poliittisten toimijoiden ja viranomaisten tulisi osallistua yhteistyöhön. Naisten osuutta tieteenharjoittajista on lisättävä pysyvästi. Sen vuoksi joustavat urakehitysmahdollisuudet ja työaikasäännökset, eläkeoikeuksien siirrettävyyttä koskevat säännökset sekä tarpeita vastaava lastenhoitotarjonta ja muut perheystävälliset liitännäistoimet (esimerkiksi avustaminen avio- tai avopuolison työpaikan saannissa) ovat erityisen tärkeitä.

12.

painottaa, että Euroopan ulkopuolelta on saatava huippupäteviä tieteenharjoittajia, ja korostaa tämän vuoksi EU:n liikkuvuusohjelmien, kuten Marie Curie -ohjelman, merkitystä sekä kannattaa tukitoimia, joita on toteutettu eräillä alueilla tieteenharjoittajille suunnattujen paluuohjelmien muodossa.

13.

kannattaa tässä yhteydessä periaatteessa alueellisten ja valtakunnallisten t&k-ohjelmien nykyistä voimakkaampaa avaamista. Samalla on kuitenkin selvennettävä ohjelmien konkreettisia järjestelyjä.

14.

vahvistaa EU:n tukiroolin avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä. Menetelmän avulla edistetään avoimuutta ja alueiden hyvien käytänteiden esittelyä ja sovitetaan näin entistä paremmin yhteen alueiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten toimet liikkuvuuden tukemiseksi.

15.

tuo uudelleen julki kantansa, jonka mukaan on luotava ajanmukaiset ja tehokkaat eurooppalaisen tutkimuksen perusrakenteet etenkin ajanmukaisten virtuaalisten verkkojen ja tietokantojen avulla, sekä kannattaa ajatusta siitä, että niitä varten on onnistuttava houkuttelemaan unionin resurssien ohella alueellisia, valtiollisia ja yksityisiä varoja. Ratkaisevaa on saavuttaa tavoite, jonka mukaan t&k-toimintaan suunnattavan rahoituksen on oltava kolme prosenttia bkt:stä; tästä yksityissektorin osuuden on määrä olla kaksi kolmasosaa.

16.

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan eurooppalaisen tutkimusalueen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi on edistettävä olemassa olevien tutkimuslaitosten verkottumista ja kehittämistä. EU:n rakennerahastot voivat osallistua merkittävästi uusien tutkimuksen perusrakenteiden rahoitukseen ja toteuttamiseen. Lisäksi tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma tulisi pyrkiä nivomaan nykyistä tiiviimmin toimiin. Tämä näkökohta sekä rakennerahastojen rooli eurooppalaista tutkimusaluetta luotaessa on tähän mennessä jätetty vihreässä kirjassa liian vähälle huomiolle.

17.

kehottaa keskustelemaan tässä yhteydessä myös Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin ESFRIn esittämän eurooppalaisen suunnitelman (Roadmap) toteuttamisesta ja rahoittamisesta, sillä kyseessä on tärkeä virstanpylväs luotaessa eurooppalaista tutkimusaluetta. Etusijalle tulisi tässä yhteydessä asettaa selkeät ja avoimet päätöksentekoprosessit sekä huippuosaaminen.

18.

suhtautuu myönteisesti eri alueiden pyrkimyksiin lisätä yksityisiä sitoumuksia siten, että vahvistetaan korkeakoulujen autonomiaa. Komitea kannustaa niitä voimakkaasti löytämään uusia julkis- ja yksityissektorin yhteistyömuotoja, kuten yhteiset innovointirahastot, jotka voivat myös olla esimerkkinä julkisten varojen kestävästä käytöstä ja suojasta. Korkeakoulut on ymmärrettävä aiempaa vahvemmin alueidensa innovoinnin edistäjiksi, niitä on tuettava ja ne on alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla nivottava mukaan aiheesta käytäviin keskusteluihin.

19.

on samaa mieltä siitä, että julkis- ja yksityissektorin toimet sekä EU:n jäsenvaltioiden t&k-toimet on koordinoitava nykyistä tehokkaammin, ja pitää avointa koordinointimenetelmää tässä yhteydessä soveltuvana välineenä yhteisvaikutuksen luomiseksi.

20.

painottaa korkeakoulujen ja muiden kuin yliopistollisten tutkimuslaitosten merkitystä perustutkimuksessa ja soveltavassa tutkimuksessa yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja taloudellisen kehityksen moottoreina sekä alueillaan että alueiden välisissä yhteyksissä. Komitea kannattaakin innovoinnin käsitteen laaja-alaista tulkintaa, joka ulottuu pelkkää taloudellista merkitystä pidemmälle.

21.

painottaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rajatylittävää yhteistyötä korkeakoulujen ulkopuolisten teollisuus- ja talouselämän kumppanien sekä hallinnon, kulttuurielämän ja muiden yhteiskunnallisten tahojen kanssa.

22.

kannattaa toimia myös virtuaalisten osaamiskeskusten luomiseksi ja korostaa tässä yhteydessä alueiden pyrkimyksiä edistää toimijoiden yhteistyötä myös virtuaalisissa klustereissa.

23.

ilmaisee tyytyväisyytensä EU:n pyrkimyksiin vahvistaa tällaisia toimia soveltuvin tukiohjelmin tai niihin sisältyvin toimintalinjoin esimerkiksi EU:n seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman yhteydessä. Komitea kannustaa kehittämään kyseisiä ohjelmia mainittujen instituutioiden ja toimijoiden yhteistyön vahvistamiseksi, jotta saavutetaan tarvittava kriittinen massa sekä luodaan kohdennetusti huippuosaamiseen perustuvia, kansainvälistä huomiota kerääviä klustereita.

24.

huomauttaa, että kun tutkimuslaitosten tasolla tavoitellaan kriittistä massaa, tämä kriittinen massa riippuu aihepiiristä, tutkimusalasta ja osallistujista. Käsitettä yleisratkaisuja ei pitäisi soveltaa kaikilla tutkimusaloilla eikä kaikissa tukimuodoissa.

25.

kiinnittää myönteisesti huomiota vihreän kirjan myötä esiin nostettuun tavoitteeseen löytää sopiva tasapaino tutkimuslaitosten perusrahoituksen ja kilpaillun rahoituksen välillä. Viitaten aiempiin kannanottoihinsa alueiden komitea peräänkuuluttaa jatkokeskustelua perusrahoituksen ja kilpaillun rahoituksen sopivasta tasapainosta. Sillä, miten tämä tasapaino asettuu, on suuri merkitys järjestelmän dynamiikalle.

26.

on aiempiin kannanottoihinsa viitaten taipuvainen luottamaan enemmän tieteentekijöiden sekä tieteenharjoittajayhteisöjen kiinnostavien ja hyödyllisten tutkimusaiheiden valintaan ja vapaaehtoiseen verkostoitumiseen (bottom-up) kuin vahvasti ylhäältä ohjattuihin prosesseihin ja niiden mukanaan tuomaan rituaalinomaiseen yhteistyöhön.

27.

painottaa samalla, että huippuosaamisen edistämisen ohella kaikilla alueilla on varmistettava hyvä perus- ja ammattikoulutus, sillä se on henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin sekä alueiden innovointikyvyn perusta.

28.

on samaa mieltä digitaalisten viestinten huomattavasta merkityksestä, kun ajatellaan tietämyksen ja tieteellisen tiedon demokraattista, rajatylittävää ja kohderyhmän huomioon ottavaa levittämistä sekä politiikan muotoilua. Komitea kannattaa tiedon levittämistä myös kansainvälisen verkottumisen avulla.

29.

painottaa nimenomaan kansainvälistä yhteistyötä ajatellen, että on välttämätöntä luoda normeja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi. Tällaisen suojan puuttuminen haittaisi huomattavasti luottamuksellista yhteistyötä instituutioiden välisissä ja rajatylittävissä yhteyksissä, esimerkiksi klustereissa ja huippuosaamiskeskuksissa.

30.

vahvistaa kantansa, jonka mukaan olisi edistettävä eurooppalaisten ja kansainvälisten normien järjestelmällistä kehittämistä ja käyttöä sekä tuettava etenkin tiedon siirtoa teollisuuden ja julkisten tutkimuslaitosten välillä julkaisemalla esimerkkejä parhaista käytänteistä. Eurooppalaisen peruskirjan laatiminen julkisten tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnasta voi antaa merkittävän panoksen eurooppalaisen tutkimusalueen muotoiluun ja yhteistyöverkostojen edistämiseen.

31.

muistuttaa painokkaasti, että myös suurten EU:n yhteistyöhankkeiden, kuten Euroopan teknologiainstituutin, yhteydessä on varmistettava alueiden ja pk-yritysten nivominen mukaan toimiin sekä niiden vaikutusmahdollisuudet.

32.

kannattaa alueellisten ja valtakunnallisten tutkimusohjelmien ja tutkimuksen painopisteiden koordinointia ja sovittamista yhteen, kun ajatellaan eurooppalaista tutkimusaluetta ja eurooppalaisia tutkimusmarkkinoita, tavoitetta parantaa yksittäisten jäsenvaltioiden tutkimustoimien koordinointia sekä entistä merkittävämpää suuntautumista eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseen tähtäävään yhteiseen päämäärään. Komitea painottaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten vastuuta tieteestä ja tutkimuksesta sekä torjuu edelleen unionitasolle keskitetyn ja unionitasolla suunnitellun tutkimustoiminnan.

33.

esittää uudelleen näkökantansa, jonka mukaan eurooppalaisen tutkimusalueen luomista ja tutkimustoiminnan sisällön koordinointia voidaan huomattavasti edistää siten, että alue- ja paikallisviranomaisille taataan hyvät tutkimuksen perusedellytykset. Tämä varmistetaan EU:n tukiohjelmissa, kuten EU:n seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa, mutta asiaa voidaan huomattavasti helpottaa myös asianmukaisesti yhteen sovitetuilla ja kohdennetuilla rakennerahastojen toimintaohjelmilla, jotka mahdollistavat rakenne- ja tutkimustuen yhteisvaikutuksen.

34.

katsoo kuitenkin, ettei tietyllä alueella onnistuneita tutkimus- ja innovointimalleja voida yksinkertaisesti kopioida ja siirtää muille alueille tai poliittisille viranomaisille. Ne voivat kuitenkin — kulloisetkin rakenteelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset seikat huomioon ottaen — olla esimerkkeinä kehitettäessä mukautettuja malleja muilla, myös heikossa asemassa olevilla alueilla.

35.

on samaa mieltä siitä, että alueiden ja unionin tutkimusohjelmia koordinoiva Era-Net-ohjelma on osoittautunut onnistuneeksi ja että sitä tulisi kehittää edelleen.

36.

muistuttaa, että EU:n vertailuanalyysi hyväksytään alueilla vain, jos siinä otetaan huomioon kunkin alueen erityiset kehitysedellytykset, -asteet ja -vaatimukset. Jotta EU:n vertailuanalyysi onnistuu alueilla, on kehitettävä indikaattoreita ja tutkimusmenetelmiä, jotka todella mahdollistavat alueiden keskinäisen vertailun ja toteuttamiskelpoiset tulokset. Vertailuanalyysin onnistumiseksi tulevaisuudessa alueet on välttämättä otettava mukaan kyseiseen kehittämisprosessiin.

37.

olisi toivonut, että eurooppalaista tutkimusaluetta käsittelevässä vihreässä kirjassa olisi tarkasteltu niin kutsuttuja sosiaalisesti perusteltuja tutkimusyhteisöjä. Tällaiset yhteisöt ovat aidosti uusi tapa pyrkiä muotoilemaan ja toteuttamaan strategisia tutkimuslinjauksia, jotka koskevat ympäristökysymysten, väestön ikääntymisen ja integraation kaltaisia merkittäviä eurooppalaisia yhteiskuntapoliittisia haasteita. Joulukuussa 2006 julkaistun erityisohjelman ”Yhteistyö” yhteiskunta- ja taloustieteitä sekä humanistisia tieteitä koskevassa osassa kehotetaan tosin perustamaan kaupunkien tilannetta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsitteleviä foorumeja, mikä on myönteinen askel. On kuitenkin tärkeää, että komissio kehittää edelleen kyseistä innovatiivista tapaa määritellä tulevia tutkimusaiheita. Näin tapahtuu jo sen mm. tieteenharjoittajien, julkisen alan toimijoiden, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käymän vuoropuhelun puitteissa.

38.

kannattaa käsitystä siitä, että tiede ja tutkimus ovat kaiken kaikkiaan kansainvälistä toimintaa, ja korostaa, että myös EU:n rajat ylittävä yhteistyö sekä tiedon ja tieteenharjoittajien vaihto ovat välttämättömiä.

39.

suhtautuu myönteisesti niihin jäsenvaltioiden toimiin, joilla edistetään kansainvälistä yhteistyötä ja luodaan sitä varten perusedellytykset esimerkiksi uudistamalla asianmukaisesti maahanmuuttolainsäädäntöä, ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiiviistä yhteistyötä tällä alalla.

40.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen käynnistää laaja-alainen julkinen keskustelu ja nivoa alueiden komitea siihen mukaan. Keskustelussa on konkretisoitava ja kehitettävä esitettyjä ensisijaisia aloja ja toimia eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseksi sekä otettava huomioon tutkimusalalla sovellettava toissijaisuusperiaate.