16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/120

1.1

Komissio on käynnistänyt laajan keskustelun alennettujen arvonlisäverokantojen käytöstä julkaisemalla asiasta tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille (1). Komission päätarkoituksena on näin valmistella maaperää uudelle direktiiville sekä löytää kestäviä ja pysyviä kokonaisratkaisuja alennettujen arvonlisäverokantojen osalta. ”Alennetuilla arvonlisäverokannoilla” tarkoitetaan tavanomaista arvonlisäverokantaa (15 prosenttia) alempaa arvonlisäverokantaa.

1.2

Ehdotetun direktiivin kanssa samana päivänä julkaistussa tiedonannossa komissio toteaa, että ”— sopivan etenemistavan löytämiseen tarvitaan paljon aikaa”. Siihen asti on olemassa ongelma, jonka muodostavat unioniin viimeksi liittyneille jäsenvaltioille myönnetyt väliaikaiset poikkeukset (arvonlisäverodirektiivin 123–130 artikla) (2), jotka lakkaavat olemasta voimassa eri aikoina kesäkuun 2007 ja tammikuun 1 päivän 2010 välisenä aikana. Yksinkertaisin ratkaisu, josta komissio on päättänyt julkaisemalla käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltavan ehdotetun direktiivin, on ehdotus poikkeusten jatkamisesta vuoden 2010 loppuun. Pidennys ei kuitenkaan ole yleinen, vaan se koskee vain tiettyjä tavaroita tai palveluja. Poikkeukset päättyisivät siis samaan aikaan kun yleisen verokannan 15 prosentin vähimmäisvaatimuksen soveltaminen ja kokeilu, jossa tiettyihin työvoimavaltaisiin palveluihin sovelletaan alennettuja arvonlisäverokantoja.

1.3

Pidennys myönnetään tietyille tavaroille tai työvoimavaltaisille palveluille (kuten rakennus- ja ravintola-ala) ja eräissä maissa sosiaalisesti erityisen merkittäville tavaroille (esimerkiksi elintarvikkeet, tietyt kirjat ja erikoisalojen aikakauslehdet sekä lääkkeet). Tätä perustellaan sillä, että alennettua arvonlisäverokantaa sovelletaan hyvin todennäköisesti kaikissa maissa myös uusien säännösten määrittelyn jälkeen. Sisämarkkinoiden toiminnan sujuvuutta haittaavia poikkeuksia ei pidennetä (maataloustuotteet).

1.4

Pidennyksen ulkopuolelle jääviä tuotteita ovat etenkin hiili ja lämpöenergia, joiden osalta yksittäisissä liittymissopimuksissa sovitut poikkeukset päättyvät vuonna 2007 tai 2008, eikä niiden jatkamisesta ole sovittu. Lisäksi energialähteiden verotus on luku sinänsä, ja asiaa tutkitaan parhaillaan. Ratkaisuja, joihin aikanaan päädytään, on sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin.

2.1

Direktiivissä 2006/112/EY säädetään ennen vuotta 2001 unioniin liittyneitä jäsenvaltioita koskevista poikkeuksista (3). Kyseisten poikkeusten voimassaoloaikaa ei ole määritelty, tai tarkemmin sanottuna ne ovat voimassa siihen asti, kunnes ”yhteisön sisäisiä liiketoimia koskeva ’lopullinen järjestelmä’ tulee voimaan”. Nykytilanteessa ja kokemusten valossa lopullista järjestelmää ei otettane käyttöön lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Näin ollen ”vanhoille” jäsenvaltioille myönnettyjä poikkeuksia voidaan käytännössä jatkaa loputtomiin, kun taas ”uusia” jäsenvaltioita rangaistaan liittymisneuvotteluissa sovituilla määräajoilla. Lisäksi eräät jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettuja arvonlisäverokantoja paikallisesti tuotettuihin palveluihin (4) vuoden 2010 loppuun asti, kun taas muilla jäsenvaltioilla tätä mahdollisuutta ei ole. Tällainen tilanne ei ole perusteltavissa.

2.2

Ehdotettu direktiivi tarjoaa eräänlaisen siirtymäratkaisun, jonka ansiosta unioniin viimeksi liittyneet jäsenvaltiot voivat oleellisin osin toimia samoin edellytyksin kuin muutkin jäsenvaltiot, ainakin joulukuun 31:seen päivään 2010 asti. Komissio toivoo, että neuvosto antaa siihen mennessä uuden direktiivin, jossa säädetään kaikista poikkeuksista, kuten tiedonannossa toivotaan.

3.1

ETSK on tyytyväinen komission työhön: sekä ehdotettuun direktiiviin, jota komitea kannattaa varauksetta, että julkaistuun tiedonantoon, jossa ilmoitetaan yhtenäismarkkinoiden periaatteiden ja Lissabonin strategian kanssa yhdenmukaisen ”poikkeussäännösten” rakenteen määrittelystä. Komitea laatii tiedonannosta erillisen lausunnon ja antaa näin rakentavan panoksensa keskusteluun.

3.2

Saatujen kokemusten valossa on kuitenkin aiheellista pelätä, että yleinen etu päästä nopeasti yksimielisyyteen ehdotetusta direktiivistä saattaa hautautua erityisetujen ja politiikkojen alle. ETSK toivoo, että pelko osoittautuu aiheettomaksi. Ehdotettu direktiivi on teknisesti moitteeton. Jatkopäätöksiä tehtäessä ainoastaan poliittisilla näkökohdilla on merkitystä. ETSK kehottaa päätöksentekijöitä kiinnittämään huomiota siihen, että markkinat ja kansalaiset tarvitsevat avoimia, oikeudenmukaisia ja pikaisesti annettuja lakeja.