15.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 10/113

—

”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle — Jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmien koordinointi sisämarkkinoilla”

—

”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle — Tappioiden verokohtelu rajatylittävissä tilanteissa”

—

”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle — Maastapoistumisverotus (exit taxation) ja tarve koordinoida jäsenvaltioiden veropolitiikkoja”

1.1

Komitea on verotusta ja sisämarkkinoita koskevan työskentelyn tavoitteiden ja suunnan osalta samaa mieltä komission kanssa siitä, että jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin ja yhteistyön avulla voidaan saavuttaa veropoliittiset tavoitteet ja suojella veropohjaa. Samalla voidaan vähentää sääntöjen noudattamiskustannuksia ja raivata pois syrjintään ja kaksoisverotukseen liittyviä esteitä.

1.2

Komissio valitsee näissä tiedonannoissa sanansa varoen. Se esimerkiksi ”ehdottaa, että se tekisi”, ”ehdottaa, että asiaa selvitellään lähitulevaisuudessa” jne. ETSK katsoo, että komission ehdottamat aloitteet ovat luonteva osa verotukseen liittyvää työohjelmaa. Ne koskevat sellaisia aloja, joilla rajatylittävä toiminta aiheuttaa ongelmia.

1.3

Komission varovainen ote jättää kuitenkin paljon lukijan harteille. Eri tilanteiden kuvaukset ovat hyvin lyhyitä ja oikeudellista tilannetta koskevat tulkinnatkin ovat tunnustelevia. Tästä johtuen vastauksistakin komission tiedonannoissa esitettyihin ajatuksiin tulee pikemminkin periaatteellisia kuin konkreettisia kannanottoja. Komission edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa on myös käynyt selväksi, että tiedonantoja on pidettävä lähinnä selontekona komissiossa käynnissä olevista laajemmista toimista.

1.4

Rajatylittävän tappiovähennyksen osalta komissio katsoo, että kotimaassa sovellettavien järjestelmien ulottaminen koskemaan rajatylittäviä tilanteita ei ole ihanteellinen ratkaisu, mutta se on kuitenkin parannus. Juridisesti ja kansantaloudellisesti tarkasteltuna se olisi kuitenkin erittäin kyseenalaista, sillä se tarkoittaisi sitä, että toisen maan alueella sovellettaisiin ulkomaisten yritysten kautta käytännössä yrityksen kotimaan sääntöjä. Rajatylittävää toimintaa harjoittavien yritysten tappiovähennykseen liittyvät erilaiset juridiset ja taloudelliset ongelmat voitaisiin pitkällä aikavälillä ratkaista yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan avulla. Koska komissio käsittelee tätä asiaa erityisessä työryhmässä jäsenvaltioiden kanssa, ryhmässä tulisi keskittyä löytämään nopea ratkaisu ja omistautua näiden tiedonantojen pohjalta käsittelemään enemmänkin muita ongelmia.

1.5

Komissio pyrkii ratkaisemaan ongelman arvioimatta — ainakaan tässä tiedonannossa esitetyssä analyysissa — lainkaan sen laajuutta tai niitä konkreettisia seurauksia, joita syntyisi, jos otettaisiin käyttöön oikeus siirtää tappioita rajojen yli. Komissio ei ole pohdinnassaan myöskään ottanut riittävästi huomioon mahdollisuutta siirtää tappioita ajallisesti eteenpäin. Tappioiden siirtäminen rajojen yli ei useimmiten ole edes tarpeen.

1.6

Yritysten toteutumattomien voittojen siirtäminen jäsenvaltiosta toiseen ei voi täysin perustua yksityishenkilöiden voittojen siirtämistä koskevaan tapaukseen. Sääntö, jonka mukaan veroa ei saa periä siirrettäessä toteutumattomia voittoja käsittävää pääomaa, asettaa suuria tiedotusvaatimuksia. Veroviranomaisten yhteistyöllä tulisi voida taata, että molemmat valtiot saavat oikeudenmukaisen osan veroista sitten, kun ne lankeavat maksettaviksi. On olemassa myös sellaista siirrettyä omaisuutta, jota ei koskaan myydä — esimerkiksi aineeton omaisuus — tai joka yksinkertaisesti vain käytetään loppuun. Komissio kuvaa näitä tapauksia epäselvästi.

1.7

Yleisesti on tärkeää lisätä yhtiöverotusta koskevaa yhteistyötä ja koordinointia. Samalla on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kunnioitettava jäsenvaltioiden oikeutta tehdä itsenäisiä, kansallisiin lähtökohtiin perustuvia verotuspäätöksiä.

2.1

Komissio antoi 19. joulukuuta 2006 kolme tiedonantoa jäsenvaltioiden veropolitiikkojen koordinoinnista. Yksi tiedonannoista on yleisluonteinen, kahdessa muussa käsitellään erityisongelmia: tappioiden verokohtelua rajatylittävissä tilanteissa ja maastapoistumisverotusta. Tiedonannoilla on tarkoitus parantaa erilaisten kansallisten verojärjestelmien vuorovaikutusta — ei ehdottaa yhtenäistämistä.

2.2

Vaikka tiedonannoissa puhutaan välittömän verotuksen järjestelmistä, niissä käsitellään ainoastaan yritysverotusta. Tiedonannot on laadittu osittain siksi, että rajatylittävän yritystoiminnan ongelmiin löydettäisiin nopeita ratkaisuja. Tällaiset ongelmat voidaan pitkällä aikavälillä ratkaista yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan avulla. Toinen tiedonantojen tarkoitusperistä on sellaisten ongelmien ratkaiseminen, joita voi esiintyä vielä mainitunlaisen veropohjan käyttöönoton jälkeenkin.

2.3

ETSK on suhtautunut myönteisesti yhteisen konsolidoidun veropohjan käyttöönottoon ja esittänyt joukon periaatteita, joita tulee siinä tapauksessa soveltaa (1).

2.4

Komissio toteaa selvästi, että pohdinnalla ja ehdotuksilla pyritään paitsi poistamaan syrjintään liittyvät yritystoiminnan esteet ja kaksinkertaisen verotuksen riski myös auttamaan jäsenvaltioita suojelemaan veropohjiaan.

3.1

Koordinoidun verokohtelun periaatteita ovat komission mukaan verosyrjinnän ja kaksoisverotuksen poistaminen, verottamatta jättämisen ja veronkierron ehkäiseminen ja niille yrityksille tai yksityishenkilöille koituvien kustannusten vähentäminen, jotka kuuluvat useampaan kuin yhteen verojärjestelmään. Jos verojärjestelmät ovat jollain tapaa yhteensopimattomia, tilanne ratkaistaan ensisijaisesti kahdenvälisillä sopimuksilla. Määräysten yhdenmukaisuudesta ja yhteisön oikeuden kanssa voidaan päättää myös tuomioistuinkäsittelyssä. Esimerkiksi maastapoistumisveroihin, osinkojen lähdeverotukseen, konsernien tappiovähennyksiin ja sivuliikkeiden verotukseen liittyvät verolainsäädännön määräykset saattavat olla ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

3.2

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kehittää oikeuskäytäntöä jatkuvasti. Oikeustapaukset koskevat useimmiten erityistapauksia ja niitä voi harvoin tulkita yleisesti. Komissio katsoo, että oikeuskäytännön kattavampi tulkinta edellyttää ohjeistusta. Komissio haluaa näissä tiedonannoissa esitettyjen aloitteiden avulla auttaa jäsenvaltioita löytämään koordinoituja ratkaisuja.

3.3

Yksi komission tärkeistä tavoitteista on torjua kaksoisverotusta, joka saattaa estää rajatylittävää toimintaa. Komissio ehdottaa, että muodostettaisiin työryhmä, jossa se yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarkastelisi oikeuskäytäntöä verottamatta jättämisen ja veronkierron ehkäisemiseksi. Sen lisäksi, että asiaa koskevat säännöt ovat erilaisia, niitä on myös käsiteltävä 27 erilaisessa hallinnollisessa järjestelmässä. Komissio aikoo tutkia, kuinka jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä voitaisiin parantaa.

3.4

Komissio mainitsee myös tulevien tiedonantojen aiheita. Niitä ovat esimerkiksi keinot väärinkäytösten estämiseksi, oman ja vieraan pääoman määrittely sekä välimiesmenettelyn käytön lisääminen jäsenvaltioiden välisissä veroriidoissa.

3.5

ETSK toistaa komission kolmen tiedonannon kommentoimisen yhteydessä tukevansa yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan parissa toteutettavia toimia. ETSK:n lausunnossaan esittämistä periaatteista mainittakoon se, että jos yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan halutaan olevan tehokas, sen on oltava pakollinen. Poliittiset tahot ovat esittäneet epäilyksiä yhteistä konsolidoitua yhtiöveropohjaa koskevien toimien asianmukaisuudesta. Komitea katsoo kuitenkin, ettei yrityksiä tällaisen veropohjan luomiseksi voida kyseenalaistaa, sillä se on pitkällä aikavälillä välttämätön sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Lisäksi se helpottaisi komission tiedonannoissa käsiteltyjen ehdotusten toteuttamista. Mielipiteitä voi tietysti esittää siitä, kuinka tällainen veropohja tulisi muodostaa. Tähän keskusteluun tulee keskittyä uudella innolla sitten, kun aiheesta on tehty konkreettinen ehdotus.

3.5.1

Yhteistä konsolidoitua yhtiöveropohjaa koskevassa ETSK:n lausunnossa todetaan, että olisi ehkä syytä tehdä asteittaisia ehdotuksia, jotka voidaan toteuttaa jo ennen kuin varsinainen ehdotus on valmis. Komitea pitää komission tiedonantoja tällaisen työn alkuna.

3.6

Komissio valitsee tiedonannossa sanansa erittäin varoen. ”Komissio ehdottaa, että se tekisi joukon aloitteita”. ”Komissio ehdottaa, että asiaa selvitellään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lähitulevaisuudessa erityisessä työryhmässä”. ”On tarpeen yleisemminkin selvittää, miten rajat ylittävässä toiminnassa aiheutuvia sääntöjennoudattamiskustannuksia voidaan alentaa”. Komission varovainen asenne verokysymyksiin on ymmärrettävissä, sillä erityisesti valtionvarainministerit suhtautuvat aiheeseen kielteisesti. Jos poliitikot eivät ole valmiita rakentavaan työskentelyyn yhteistyön, koordinoinnin ja tarvittaessa yhtenäistämisen (erityisesti yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan) hyväksi, on Euroopan yhteisöjen tuomioistuin jatkossakin se toimielin, joka vahvistaa, kuinka kansallisten verojärjestelmien tulee toimia yhdessä.

3.7

ETSK katsoo, että komission ehdottamat aloitteet ovat luonteva osa verotukseen liittyvää työohjelmaa. Ne koskevat sellaisia aloja, joilla rajatylittävä toiminta aiheuttaa ongelmia. Komission tulevien ehdotusten yhteydessä on tärkeää tiedottaa siitä, miten ehdotukset saattavat vaikuttaa Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

3.8

Tässä ja kahdessa muussa tiedonannossa käsiteltävät ongelmat liittyvät pääasiassa yritysten rajatylittävään toimintaan. Yksittäisiä henkilöitä käsitellään ainoastaan maastapoistumisverotusta koskevassa tiedonannossa. ETSK katsoo olevan oikein, että sisämarkkinoita ja verotusta koskevan keskustelun yhteydessä etusija annetaan yrityksille.

3.9

Kun yrityksessä harkitaan toiminnan aloittamista jossain toisessa maassa, tarvitaan paljon tietoa kyseisen maan verojärjestelmästä. Avointa ja saatavilla olevaa tietoa tarvitaan lisää. Komissiolla voi olla tärkeä tehtävä toimia linkkinä jäsenvaltioiden verohallintoon ja siellä olevaan tietoon. Ehkäpä mallina voitaisiin pitää tiedotusroolia, joka komissiolla on kilpailupolitiikan yhteydessä.

3.10

Yhteistyön ja koordinoinnin tarve on yritysverotuksen alalla suuri. Vaikka komissio puhuukin yhteistyöstä ja koordinoinnista, tiedonannoissa esitetyt ajatukset voisivat merkitä sitä, että verotusasioissa olisi käytännössä pakko luopua kansallisesta riippumattomuudesta. Tätä pitää tulevissa konkreettisissa ehdotuksissa välttää.

4.1

Yritysten ja konsernien rajatylittävien tappiovähennysten käsittely perustuu ennen kaikkea Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuun asiassa Marks and Spencer. Jos tappioiden vähentäminen rajojen yli ei ole mahdollista, saatetaan sellaista yritystä, joka toimii useammassa maassa, verottaa ankarammin kuin vain yhdessä maassa toimivaa yritystä. Tämä useammassa kuin yhdessä maassa toimivien yritysten ongelma voitaisiin ratkaista yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan avulla. Tällaista mahdollisuutta odotettaessa komissio ehdottaa erilaisia rajatylittävän tappiovähennyksen menettelyjä, joiden avulla emoyhtiö voi vähentää toisessa maassa sijaitsevan tytäryhtiön tappioita ja yritys toisessa maassa sijaitsevan kiinteän toimipaikan/sivuliikkeen tappioita.

4.2

EU:n kokonaistilannetta on mahdotonta kuvata, sillä säännöissä on jäsenvaltioiden välistä vaihtelua.

4.3

Yritys, jolla on useita yksiköitä samassa maassa, voi aina toteuttaa tappiovähennyksiä yksiköiden välillä. Tiedonannossa esitetyn taulukon mukaan rajatylittävä tappiovähennys on mahdollinen useimmissa tapauksissa, ei kuitenkaan kaikkien jäsenvaltioiden välillä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että yrityksiä täytyy kohdella samalla tavalla riippumatta siitä, onko niillä erilaisia toimintamuotoja vain yhdessä vai useammassa jäsenvaltiossa. Näin ollen komissio katsoo tappiovähennyksen olevan seurausta vapaasta sijoittautumisoikeudesta.

4.4

Konsernien (emoyhtiö ja tytäryhtiö) osalta tappiovähennys yhdessä maassa on mahdollinen useimmissa jäsenvaltioissa. Jos yrityksellä on tytäryhtiöitä muissa maissa, vähennystä ei ole mahdollista tehdä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Tätä tilannetta käsiteltiin asiassa Marks and Spencer. Ratkaisun mukaan tappiovähennys voidaan tehdä emoyhtiössä vasta sitten, kun kaikki mahdollisuudet ottaa tappiot huomioon tytäryhtiön sijaintivaltiossa on käytetty loppuun. Tappiovähennys voidaan tehdä ainoastaan ylöspäin emoyhtiön hyväksi. Lisäksi sen on oltava väliaikaista.

4.4.1

Konserniin kuuluvat yritykset ovat juridisesti erillisiä yksiköitä, ja niitä verotetaan erikseen. Yhdeksässätoista jäsenvaltiossa on kuitenkin otettu käyttöön maan sisäinen konserniverotusjärjestelmä. Useimmat konsernit ovat yhdistäneet koko verotuksensa, mutta joissakin yrityksissä ainoastaan tappiovähennys on mahdollista. On itsestään selvää, että rajatylittävän tappiovähennyksen salliminen edellyttää erityisiä sääntöjä, sillä tulosta verotetaan erilaisten järjestelmien mukaan. Nämä säännöt ovat eri jäsenvaltissa erilaisia. Tällainen useammassa kuin yhdessä maassa toimivien yritysten ongelma voitaisiin ratkaista yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan avulla. Komission tavoitteena on saada aikaan konsernien rajatylittävää tappiovähennystä koskevia väliaikaisia, yhteisiä ratkaisuja.

4.5

Tiedonannossa käsitellään tappiovähennystä, mutta lähtökohtana on luonnollisesti voittojen verotus. Paras lähtökohta olisi ollut se, että sekä voittojen verotusta että tappiovähennystä olisi käsitelty selvästi ja muodollisesti samassa asiakirjassa. Tappiovähennystä ei voida käsitellä erillään voittojen verotuksesta. Keskittymällä mahdollisuuteen siirtää tappioita komissio on välttynyt käsittelemästä toista mahdollisuutta alijäämän rahoittamiseen, eli konserniavustusta. Jos konserniavustus voidaan maksaa ennen yritysveron maksamista, verovaikutus on sama kuin tappiovähennyksellä.

4.6

Perustelu, jonka mukaan yritystä, jolla on toimintaa useassa maassa, on kohdeltava samalla tavoin kuin yritystä, jolla on useita toimipisteitä, kattaa vain puolet ongelmasta. Komissio haluaa yhdenmukaisuutta niiden yritysten välille, joilla on rajatylittävää toimintaa. Koska tappiovähennyksiä koskevat säännöt vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä, syntyy myös yritysten välille uusia eroja. Jos yritys on kotoisin valtiosta, joka sallii rajatylittävän tappiovähennyksen, ja se saa soveltaa niitä sääntöjä maassa, jossa emo- ja tytäryhtiön välinen tappiovähennys ei ole sallittua, syntyy kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välille ero. Kaikkia kolmea yritystyyppiä ei voida kohdella yhdenmukaisesti niin kauan kuin säännöt vaihtelevat; yhdenmukainen kohtelu vain vaihtaa paikkaa. Aikaisemmin vallinnut samassa maassa toimivien yritysten yhdenmukainen kohtelu muuttuu samasta maasta peräisin olevien yritysten yhdenmukaiseksi kohteluksi riippumatta siitä, missä yritys toimii. Toisin sanoen tappioiden siirtämistä koskevat säännöt siirretään maasta toiseen toisessa maassa sijaitsevien tytäryhtiöiden tai sivuliikkeiden kautta. Tämä ei voi olla hyväksyttävää. Komission analyysissa ei toisin sanoen ole käsitelty niitä vaikutuksia, joita voi ilmetä vain yhdessä maassa toimivissa yrityksissä.

4.6.1

Komissio katsoo, että kotimaassa sovellettavien järjestelmien ulottaminen koskemaan rajatylittäviä tilanteita ei ole ihanteellinen ratkaisu, mutta se on kuitenkin parannus. Juridisesti ja kansantaloudellisesti tarkasteltuna se olisi kuitenkin erittäin kyseenalaista, sillä se tarkoittaisi sitä, että toisen maan alueella sovellettaisiin ulkomaalaisten yritysten kautta käytännössä yrityksen kotimaan sääntöjä. Komitea katsoo, että komission mainitsemista rajatylittävän tappiovähennyksen puuttumisen kielteisistä vaikutuksista vakavimpia ovat sijoittautumiseen liittyvät vaikeudet. Tappiot ovat tavallisia toimintaa aloitettaessa. Alkuvaiheessa ei siis yrityksen lähtömaassa saamista voitoista ole mitään mahdollisuuksia tehdä vähennyksiä. Tämän vuoksi yritykset pelkäävät aloittaa toimintaa uudessa maassa. Tällaisten alkukustannusten kantaminen on sitä paitsi raskainta pienille ja keskisuurille yrityksille. Tietysti myös kotimaisilla yrityksillä on mainittuja ongelmia, joten ne eivät liity pelkästään ulkomaille sijoittautumiseen.

4.7

Komissio ei ole pohdinnassaan ottanut riittävästi huomioon myöskään mahdollisuutta siirtää tappioita ajallisesti eteenpäin. Tällaisissa tapauksissa tappioiden siirtäminen rajojen yli ei useimmiten ole tarpeen. Tappioiden vähentäminen samassa maassa tulevina vuosina ansaittavista tuloista eroaa rajatylittävästä tappiovähennyksestä ajallisesti. Rajatylittävässä tappiovähennyksessä tappiot voidaan vähentää voitosta heti. On syytä pohtia, voidaanko niitä vaikeuksia, joita rajatylittävän tappiovähennyksen takaamiseen EU:ssa tarvittavien erityisratkaisujen laatiminen aiheuttaa, perustella hyödyllä, joka saavutetaan tappiovähennysten tekemisestä tappiovuoden aikana. Tappioita voidaan väliaikaisesti rahoittaa väliaikaisen konserniavustuksen avulla. Ongelmat, jotka komissio pyrkii ratkaisemaan, eivät ehkä olekaan niin suuria kuin miltä ne näyttävät. Rajatylittävää tappiovähennystä ja tappioiden vähentämistä pidemmän ajan kuluessa olisi komission analyysissa käsiteltävä rajatylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille tarjottavina vaihtoehtoina sen sijaan, että keskitytään vain yhteen menettelyyn.

4.8

Lisäksi — ainakaan tässä tiedonannossa — ei ole lainkaan analysoitu ongelman laajuutta eikä niitä konkreettisia seurauksia, joita syntyisi oikeudesta siirtää tappioita rajojen yli. Tällaisen analyysin laatiminen on ehdottoman välttämätöntä ennen kuin voidaan tehdä päätöksiä rajatylittävän tappiovähennyksen sallimisesta.

4.9

Komission tulkinnassa oikeudellisesta tilanteesta — tappiovähennys on sallittava vapaan sijoittautumisoikeuden vuoksi silloin, kun toimintaa harjoitetaan muissa jäsenvaltioissa kiinteissä toimipaikoissa tai sivuliikkeissä — ei kerrota, tuleeko oikeuden olla väliaikainen vai ei. Tällä hetkellä ainoastaan väliaikainen tappiovähennys näyttäisi olevan mahdollista. Näin ollen olisi syytä ilmoittaa selkeästi, että juuri sitä ollaan tukemassa.

4.10

Komissio käyttää tulevaa toimenpide-ehdotusta laatiessaan oppaana asiassa Marks and Spencer asetettuja rajoitteita. ETSK katsoo, että tuleva ehdotus tulee lisäksi muotoilla siten, että tappiovähennykseen liittyvän veronkierron mahdollisuus minimoidaan.

4.11

Komissio on jo aiemmin tehnyt ehdotuksia, joissa on sallittu tappioiden siirtäminen varsinaista tappiollista vuotta seuraaviin vuosiin. Tappio siirretään takaisin emoyhtiöstä heti, kun tytäryhtiöllä on vähennykseen tarvittava määrä voittoja. Se näyttäisi olevan tässä tapauksessa paras vaihtoehto, sillä tällöin veropohjaa siirretään vain väliaikaisesti asianomaisten maiden välillä.

4.12

Näyttää siltä, että komissio ei ole käsitellyt riittävästi sitä laajaa ongelmaa, joka tulee esiin, jos rajatylittävään tappiovähennykseen liittyvät ongelmat pyritään ratkaisemaan ennen kuin yhteinen konsolidoitu yhtiöveropohja on otettu käyttöön. Miten voidaan tietää, mitkä tappiot tulee siirtää toiseen maahan, jos voitot ja tappiot asianomaisissa maissa perustuvat erilaisiin veropohjalaskelmiin? Näin ollen ei päästä yksimielisyyteen siitä, kuinka suuresta tappiosta todellisuudessa on kysymys. Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että rajatylittävään tappiovähennykseen liittyvät erilaiset juridiset ja taloudelliset ongelmat voitaisiin pitkällä aikavälillä ratkaista ainoastaan yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan avulla. Jos ongelma ratkaistaan suhteellisen pian, komission kannattaa keskittyä enemmän muihin tiedonannoissa käsiteltyihin ongelmiin.

5.1

Komissio katsoo, että kun toteutumattomia voittoja siirretään yritysten välillä, verojen lykkäämistä koskevien sääntöjen on oltava samat niin yhdessä maassa kuin maiden välilläkin. Ongelmia kuitenkin syntyy, sillä toteutumattomien voittojen verotusta koskevat säännöt vaihtelevat. Erilaisten sääntöjen lisäksi saattavat myös tiedonkulun puutteet veroviranomaisten ja asianomaisten yritysten tai yksityishenkilöiden välillä aiheuttaa verottamatta jättämistä tai kaksoisverotusta. Komissio antaa esimerkkejä siitä, kuinka jäsenvaltioiden sääntöjä voitaisiin koordinoida paremmin. Vielä on kuitenkin työsarkaa jäljellä, ennen kuin ongelma on täysin poistunut.

5.2

Komission perusteenaan käyttämässä tapauksessa (2) yksittäistä henkilöä verotettiin toteutumattomista voitoista, kun hän muutti pois maasta, kun taas yhdessä maassa pysyviä henkilöitä verotetaan vasta sitten, kun voitot toteutuvat. Tuomioistuin katsoi tämän eron olevan vapaata liikkuvuutta koskevien EY:n perustamissopimuksen määräysten vastainen. Tällöin kuitenkin syntyy toinen ongelma: maa, jossa voitto on saatu, ei saa verotuloja. Jos asiasta ei ole erityisiä sääntöjä, toteutuva voitto verotetaan siinä maassa, johon on muutettu. Tuomioistuin totesi, että muuttohetkellä on sallittua vaatia veroilmoitus, ja sen perusteella verotusvalta jaetaan voittojen toteutuessa.

5.3

Useimmissa jäsenvaltioissa sovelletaan nykyään tuomion mukaisia säännöksiä, ja välittömästi muuton yhteydessä kannettava vero on poistettu. On epävarmaa, millä tavoin osa tulevasta verotuksesta saadaan siihen maahan, josta on muutettu, vai saadaanko sitä mahdollisesti ollenkaan. Komissio kannattaa järjestelmää, jossa uusi asuinvaltio myöntää verovähennyksiä siitä voiton osasta, joka on syntynyt ennen muuttoa. Tämä edellyttää sitä, että asianomaisten maiden veroviranomaiset koordinoivat verotustaan. Komission näkemyksen mukaan yksityishenkilöä koskevan oikeustapauksen tulkinnan voidaan katsoa koskevan myös toteutumattomia voittoja siirtäviä yrityksiä.

5.4

ETA/EFTA-maat ovat erityistapaus, sillä ne kuuluvat vapaan liikkuvuuden piiriin, mutta eivät EU:n verolainsäädännön. Tältä osin komissio katsoo, että lähtömaalla olisi verosaataviensa turvaamiseksi oltava oikeus vaatia verojen maksamista sinä hetkenä, jona muutto tapahtuu, ellei kahdenvälisissä sopimuksissa ole päätetty muista menetelmistä.

5.5

Komission pohtiessa erilaisia siirtotapauksia sellaisten yritysten välillä, joilla on toteutumattomia voittoja käsittäviä varoja, vaikuttaa siltä, että yritysten oikeudellinen asema on yksityishenkilöiden asemaa epävarmempi. Komission yrityksiä koskevat tulkinnat perustuvat yksityishenkilöitä koskevaan tuomioistuimen ratkaisuun. Yksityishenkilöitä koskevaa tuomiota ei voi sellaisenaan soveltaa yrityksiin. Sen vuoksi komission on välttämätöntä täydentää analyysiaan ottamalla huomioon erityisesti yrityksiä koskevat ongelmat.

5.6

Tarvittaisiin kattavampi selvitys siitä, mitä menettelyjä komission mielestä tulisi soveltaa eri tilanteissa, esimerkiksi suhteessa emo- ja tytäryrityksiin ja sivuliikkeisiin ja kiinteisiin toimipaikkoihin. Komission kuvaus jättää auki kysymyksen muun muassa siitä, voiko toteutumattomien voittojen kohtelu todellakin vaihdella sen mukaan, mikä on asianomaisten yritysten suhde toisiinsa.

5.7

Sääntö, jonka mukaan veroa ei saa periä siirrettäessä toteutumattomia voittoja käsittävää pääomaa, asettaa suuria tiedotusvaatimuksia. Tuntuu kohtuuttomalta vaatia vuosittain ilmoitus siitä, että varoja ei ole luovutettu eteenpäin siihen asti, kunnes ne luovutetaan. Veroviranomaisten yhteistyöllä tulisi sen sijaan voida taata, että molemmat valtiot saavat oikeudenmukaisen osan veroista sitten, kun ne lankeavat maksettaviksi.

5.8

On olemassa myös sellaista siirrettyä omaisuutta, jota ei koskaan myydä — esimerkiksi aineeton omaisuus — tai joka yksinkertaisesti vain käytetään loppuun. Komission kuvaus näistä tapauksista ei ole tyhjentävä. Kuinka se jäsenvaltio, josta varallisuus on peräisin, voisi koskaan saada verotuloja aiemmin toteutumattomasta arvosta, jos se ei saa periä niitä siirron yhteydessä?