13.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 161/66

1.1.1

Perusoikeuskirjan 33 artiklassa vahvistetaan Euroopan unionin osallistuminen perhepolitiikkaa koskeviin pohdintoihin ja ehdotuksiin, vaikka on selvää, että tehokkuuden ja toissijaisuusperiaatteen vuoksi näiden toimintalinjojen muotoilu ja toteuttaminen kuuluu jäsenvaltioiden ja paikallisyhteisöjen tai jopa julkisista palveluista vastaavien viranomaisten ja yritysten toimivaltaan.

1.1.2

Komissio kuvaili 16. maaliskuuta 2005 julkaisemassaan vihreässä kirjassa oikeutetusti Euroopan unionin nykyistä väestötilannetta ennennäkemättömäksi ilmiöksi. Lokakuun 10. päivänä 2006 päivätyssä tiedonannossa korostetaan tämän olevan yksi Euroopan unionin suurimmista haasteista lähitulevaisuudessa. Pelkkä asiaintilan toteaminen ei riitä. Ainoa kysymys, jolla on merkitystä, kuuluu: Mitä yhteisön tasolla voidaan tehdä erityisesti perhepolitiikan sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen alalla? Korostettakoon, että myös Eurooppa-neuvosto peräänkuulutti hiljattain kattavaa eurooppalaista perhepolitiikkaa.

1.1.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittaa tutkimusohjelman perustamista, tiedotuskampanjoiden järjestämistä, ehdotuksien tekemistä ja seurannan varmistamista sekä yleisemmin sitä, että nykyään jokaisen lainsäädäntöehdotuksen yhteydessä tehtävissä pakollisissa vaikutustenarvioinneissa arvioidaan myös vaikutusta perheisiin silloin, kun asia koskee niitä suoraan. Vaikutustenarvioinnit tulisi kytkeä Euroopan unionin muihin suurin yhteiskunnallis-taloudellisiin aloihin eli työllisyyteen, kasvuun sekä energiakehitykseen ja sen seurauksiin.

1.2.1

Jotta väestörakenteen muutokseen voidaan vastata asianmukaisesti, poliittisilla päättäjillä Euroopan unionin tasolla sekä valtiollisella ja paikallisella tasolla on oltava käytössään perinpohjainen analyysi väestökehityksestä. Lokakuussa 2006 pidetty ensimmäinen Euroopan väestöfoorumi on erinomainen aloite, joka pitäisi vakiinnuttaa järjestämällä se säännöllisesti.

1.2.2

On niin ikään välttämätöntä tutkia tarkkaan väestönkehitystä (väestön maantieteellinen jakautuminen, luonnollinen liikkuminen, muuttoliike, ikä- ja sukupuolijakauma, odotetun eliniän kasvu jne.) sekä näiden syitä (taloudelliset, sosiaaliset, ympäristöön liittyvät ja kulttuuriset syyt, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus, naisten ja äitien tilanne työmarkkinoilla, perhesyistä tehdyt joustavat työjärjestelyt, työelämän riskien ja vaatimusten merkitys jne.) ja ottaa samalla huomioon maakohtaiset ja alueelliset eroavuudet. On ensiarvoisen tärkeää, että nämä tutkimukset toteutetaan riippumattomasti, sillä niiden tulokset saattavat asettaa kansalliset politiikat kyseenalaisiksi.

1.2.3

Voitaisiin tehdä erilaisia vero- ja sosiaalijärjestelmiä koskevia vertailututkimuksia naisten ja miesten työelämään paluun helpottamiseksi sen jälkeen, kun nämä ovat hoitaneet lapsia kotona, sekä tutkimuksia siitä, mikä saa miehet osallistumaan perhevelvollisuuksiin. Olisi niin ikään mielenkiintoista tutkia erilaisia verokannustinjärjestelmiä, joiden avulla voidaan kehittää kaikille avoimia julkisia tai yksityisiä perhepalveluja.

1.2.4

Olisi myös tehtävä erityistilanteessa olevia perheitä (yksinhuoltajaäidit, vammaiset lapset, huollettavana olevat iäkkäät vanhemmat, siirtolaisperheet, joilla on vaikeuksia integroitua yhteiskuntaan jne.) koskevia tarkkoja tutkimuksia.

1.2.5

Ikääntymisestä (1) sen eri muotoineen ja lukuisine maantieteellisine eroavaisuuksineen olisi tehtävä erityistutkimuksia, joissa otetaan eritoten huomioon ikääntymisen vaikutus perhe-elämään ja -politiikkaan. Sitä on tarkasteltu pääosin vanhempien ja lasten tai nuorten välisen suhteen näkökulmasta. Tästä lähtien sitä on tarkasteltava myös lasten ja ikääntyneiden vanhempien välisen suhteen näkökulmasta, etenkin työajan järjestämisen ja yhteiskunnan tarjoaman avun suhteen.

1.2.6

Olisi myös pohdittava sitä, kuinka hyvässä kunnossa olevat, dynaamiset ja itsenäiset ikääntyneet työntekijät voisivat paremmin ja kauemmin osallistua perhe-, talous- ja yhteiskuntaelämään. Tämä voitaisiin toteuttaa mukauttamalla työtä ja edistämällä sitä, että ikääntyneet osallistuvat entistä aktiivisemmin yhteisön elämään, sekä edistämällä sukupolvien välisiä suhteita (esimerkiksi ottamalla iäkkäähköt henkilöt mukaan koulujen ja päiväkotien toimintaan.) Perhe ei koostu ainoastaan vanhemmista ja lapsista, vaan myös isovanhemmista, joiden antama tuki on usein merkittävää (lasten hoitaminen, taloudellinen tuki jne.).

1.2.7

Euroopan yhteisön seitsemännessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa (2007–2013) olisi lisättävä yhteiskunnallis-taloudellisen tutkimuksen osuutta ja parannettava sen rahoitusta väestönkehitystä koskevan tutkimuksen vahvistamiseksi (2).

1.3.1

Komission olisi perustettava eurooppalainen rekisteri, johon kerätään perhepolitiikan, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen, miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan politiikan sekä täysmääräisesti perhevelvollisuuksiin osallistuvia perheenäitejä ja -isiä tukevan politiikan hyviä käytäntöjä. Tarkoitus olisi levittää jäsenvaltioihin tietoa ympäri Eurooppaa saaduista hyvistä kokemuksista, jotta pariskunnilla olisi mahdollisuus hankkia haluamansa määrä lapsia (tällä hetkellä lasten määrä taloutta kohti on 1,5, vaikka tuoreimpien tutkimusten mukaan lapsia haluttaisiin selvästi tätä enemmän).

1.4.1

Väestörakenteen muutoksen vaikutuksia voidaan hillitä merkittävästi vain ajoissa toteutetuilla ja koordinoiduilla sosiaalipolitiikan, talouspolitiikan, ympäristöpolitiikan, perhepolitiikan ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan politiikan toimilla. Tässä on tärkeää säilyttää kokonaiskuva ja löytää asianmukaisin politiikkayhdistelmä. Euroopan unionin olisi tässä yhteydessä esitettävä monivuotinen toimintasuunnitelma, jossa ehdotetaan jäsenvaltioissa hyviksi havaittuja perhepoliittisia ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia toimia.

1.4.2

Kun otetaan huomioon, että väestönkehitystä koskevat politiikat vaikuttavat hitaasti, EU:n on korostettava tilanteen kiireellisyyttä ja ehdotettava jäsenvaltioille kestävällä pohjalla olevia perhepoliittisia toimia.

1.4.3

Avoimesta koordinointimenetelmästä pitäisi tulla perhe-, tasa-arvo-, talous- ja sosiaalipolitiikan vertailuväline, jonka avulla unioni voisi omaksua parhaat ominaisuudet jäsenvaltioidensa kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja kansallisista politiikoista.

1.4.4

Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission tulisi — läheisyysperiaatetta kunnioittaen — kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita allekirjoittamaan eurooppalainen ”perhesopimus”, joka voisi sisältää seuraavat sitoumukset:

1.4.5

Ihminen ei ole vain tuottaja ja kuluttaja. Ihmiseen kuuluu sosiaalinen ja tunne-elämän puoli, joka juuri tekee ihmisestä arvokkaan. Kaikenlaisessa aidosti humaanissa politiikassa pitäisi paitsi ottaa tämä ihmisyyden olennainen ulottuvuus huomioon, myös pyrkiä turvaamaan se. Perhepolitiikalla voidaan edistää suuresti henkilökohtaista hyvinvointia ja sopusointua yhteiskunnissa. ”Perhesopimuksen” hyväksymisellä Euroopan unioni osoittaisi sitoutumisensa EU:n perusoikeuskirjaan.

2.1

Vihreän kirjansa ”Kohti väestörakenteen muutoksia — uusi solidaarisuus sukupolvien välillä” (3) jatkoksi komissio on juuri julkaissut uuden tiedonannon aiheesta ”Euroopan väestökehitys — haasteista mahdollisuuksiin”. Se osoittaa, että komissio pitää aihetta ratkaisevan tärkeänä Euroopan unionin tulevaisuudelle.

2.2

On todettava jäsenvaltioiden pysyneen hyvin vaiteliaina tästä aiheesta Nizzan sopimuksen solmimiseen saakka, vaikka väestötieteilijät olivat yrittäneet jo kahdenkymmenen vuoden ajan kiinnittää poliitikkojen huomiota syntyvyyden laskuun ja ongelmiin, joita se tulee aiheuttamaan. On valitettavaa, että lukuisista ja toistuvista varoituksista huolimatta asiaan reagoitiin niin myöhään ja että nyt ollaan todellisen demografisen kriisin partaalla.

2.3

Komissio on kymmenen viime vuoden ajan korostanut, että tämä merkittävä ilmiö voi mitätöidä kaikki Lissabonin strategian tavoitteet, ja osoittanut siten huomattavaa havaintokykyä.

2.4

Vaikka syntyvyysluvut eivät ole jäsenvaltioiden elinvoimaisuuden ainoa edellytys, ja niiden ohella on muistettava kaikkien sukupolvien taitojen kehittäminen, koulutus ja luovuus, ilman suurta pessimismiäkin on kuitenkin todettava, että Euroopan unionin väestötilanne on suuri haaste sen tulevalle talouskehitykselle ja yhteiskunnalliselle tasapainolle.

2.5

Ammattitaitoisen työvoiman puute saattaa leikata tuottavuuden kasvun edellytyksiä, jos työn laatuun ja työpaikkojen toimintatapojen uudistamiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Tosiasiassa tulevaisuuden työt ja niiden edellyttämät ammattitaidot ovat erilaisia kuin tänään, mikä korostaa elinikäisen oppimisen merkitystä. Euroopan unionissa on valitettavasti lähes 17 miljoonan työtöntä. Tähän on lisättävä henkilöt, jotka ovat joutuneet vastaanottamaan osa-aikaisen työn, koska kokoaikaista ei ole ollut tarjolla. Yksi Euroopan unionin tärkeimmistä haasteista on mahdollistaa se, että nämä henkilöt löytävät vakituisen työn. Näin voitaisiin osittain vähentää niitä kielteisiä vaikutuksia, joita Euroopan työssäkäyvän väestön väheneminen taloudelle aiheuttaa.

2.6

Väestörakenteen muutos seuraa ajanjaksoa, jota väestötiede kutsuu väestökehityksen siirtymäksi. Tuona aikana kuolleisuus ja erityisesti lapsi- ja synnytyskuolleisuus alenivat huomattavasti. Ilmiöön liittyy syntyvyyden lasku, joka on yhteydessä kuolleisuuden alenemiseen, sekä vastasyntyneiden eliniänodotteen huomattava piteneminen.

2.7

Väestökehityksen siirtymä ja ikääntyvien elinajanodotteen piteneminen (Euroopassa 1970-luvusta lähtien) edustavat hyvin myönteistä kehitystä. On kuitenkin varmistettava, että myös sukupolvien uudistumista tapahtuu ja että syntyvyyden ja kuolleisuuden välinen tasapaino ei rikkoudu pysyvästi. Sitä ei ole Euroopassa pystytty tekemään. Monissa jäsenvaltioissa kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän.

2.8

Korkean iän saavuttaminen parhaissa mahdollisissa olosuhteissa on arvokas asia, joka pysyy tavoitteena myös tulevaisuudessa. Se aiheuttaa terveydenhoitokulujen nousua ja edellyttää myös uudenlaisten palvelujen ja ikääntyneille suunnattujen hyödykkeiden luomista. Lisäksi se velvoittaa kehittämään työikäisen väestön tuottavuutta ja pidentämään ikääntyvien työntekijöiden työuraa, koska osa kypsässä iässä olevista henkilöistä suljetaan työelämän ulkopuolelle vastoin tahtoaan.

2.9

Tietyissä Euroopan maissa maahanmuutto kompensoi ja tulee epäilemättä kompensoimaan jatkossakin osittain väestömäärän vajauksen sillä edellytyksellä, että maahanmuuttajille tarjotaan kotouttamisohjelmia (kielenopetusta, ammatillista koulutusta jne.) (4). Maahanmuutto ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu väestökehityksen muodostamaan haasteeseen. Kyse ei ole ainoastaan Euroopan tarvitsemasta työvoimasta vaan myös inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta ongelmasta. Lisäksi kehitysmailta ei voida riistää niiden inhimillistä pääomaa ja varsinkaan niiden parhaiten koulutettuja ja pätevimpiä kansalaisia. Euroopan unionin on löydettävä itse ratkaisunsa väestörakenteen muutoksen aiheuttamiin ongelmiin.

3.1

Aluksi komissio muistuttaa keskustelussa liian usein unohdetusta näkökohdasta: väestön ikääntymisen eräs osatekijä, jota väestötieteilijät kutsuvat ”ikääntymiseksi ylhäältä päin” (engl. top-down ageing), on sinänsä hyvä uutinen, koska se on osoitus ikääntyvien odotettavissa olevan eliniän pidentymisestä ja siten myös huomattavasta lääketieteellisestä, yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta edistyksestä.

3.2

Eliniän pidentyminen tapahtuu samaan aikaan, kun eurooppalaisten syntyvyys laskee huomattavasti. Sen vuoksi Euroopan väestötilanteelle ovat ominaisia seuraavat neljä tekijää:

3.3

Tuloksena on, että Euroopan unionin väestö saattaa vähentyä jonkin verran. Sitä suurempi muutos on väestön huomattava ikääntyminen, kun sotienjälkeiset suuret ikäluokat tulevat seniori-ikään.

3.4

Komission projektiot (projections) ulottuvat vuoteen 2050, ja ne perustuvat pelkästään tilastollisiin laskelmiin. Komission näkemyksen mukaan näitä projektioita tulee käyttää välineinä, joiden avulla voidaan herättää tietoisuutta ja keskustelua.

3.5

Komission projektioissa arvioidaan, että vuonna 2050 Euroopan unionissa saattaisi olla kaksi työikäistä henkilöä kutakin yli 65-vuotiasta kohti, kun nykyään työikäisiä on neljä kutakin yli 65-vuotiasta kohti.

3.6

Näiden projektioiden perusteella komissio toteaa, että väestön ikääntymisellä voi olla voimakas vaikutus työmarkkinoihin, tuottavuuteen ja talouskasvuun samoin kuin sosiaaliturvaan ja julkiseen talouteen.

3.7

Alkuvaiheessa (vuoteen 2017 asti) naisten ja 55–64-vuotiaiden työntekijöiden työllisyysaste saattaa nousta, mutta kyseessä on vain väliaikainen tilanne, jonka jälkeen väestörakenteen muutoksen odotetaan vaikuttavan ankarasti talouskasvuun.

3.8

Niinpä Euroopan unionin bruttokansantuotteen kasvu saattaa pienentyä mekaanisesti väestön ikääntymisen takia vuosiksi 2004–2010 arvioidusta 2,4 prosentista vain 1,2 prosenttiin ajanjaksolla 2030–2050. Tämä tarkoittaisi Lissabonin strategian pyrkimysten ja tavoitteiden romahtamista.

3.9

Mikäli mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytä, väestön ikääntyminen voi johtaa myös julkisten menojen (eläkkeiden, terveydenhuoltomenojen ja vanhustenhoitopalvelujen) merkittävään nousuun. Lisäämällä budjettialijäämää ne johtaisivat kestämättömään julkisen velan kierteeseen.

3.10

Tällaisten ongelmien uhatessa komission on pohdittava, millaista tukea Euroopan unioni voi antaa jäsenvaltioilleen pyrittäessä kehittämään pitkän aikavälin strategiaa, jonka toteuttaminen riippuu periaatteessa ja käytännössä suurimmaksi osaksi niiden poliittisesta tahdosta ja toimivaltuuksista.

3.11

Komissio ehdottaakin asianmukaisia mutta jokseenkin yleisluonteisia suuntaviivoja ja toimia, sillä alan toimivalta kuuluu jäsenvaltioille tai jopa paikallisviranomaisille.

3.12

Ehdotukset liittyvät perhepolitiikkaan, jonka tarkoituksena on elvyttää väestökehitystä erityisesti kehittämällä keinoja työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi lastenhoito- ja vanhempainlomajärjestelmien kehittäminen, työn organisoinnin joustavoittaminen ja vuosittaisen väestökehitystä käsittelevän foorumin järjestäminen.

3.13

Suositeltavia ovat myös toimenpiteet, joilla pyritään lisäämään yli 55-vuotiaiden työllisyysastetta ja tuottavuutta EU:ssa, sekä säännökset, joiden tarkoituksena on edistää laillista maahanmuuttoa ja laillisten maahanmuuttajien kotouttamista.

3.14

Lisäksi komissio suosittaa kehittämään erilaisten rahoitusvälineiden riittävän ja monipuolisen valikoiman eläkejärjestelmien säilyttämiseksi. Tähän kuuluu etenkin yksityisten säästöjen ja pääoman kartuttaminen, jotta ihmiset voisivat määrätä itsenäisemmin tulevien eläketulojensa tason. Tämä edellyttää rahoitusmarkkinoiden tehokasta ja avointa toimintaa ja erityisesti eläkerahastojen korkeatasoista valvontaa.

3.15

Euroopan väestön ikääntyminen pakottaa uudistamaan ajattelutapoja, sosiaaliturvajärjestelmiä ja perhepolitiikkoja, koska itse asiassa kyseessä on vaikean haasteen muuttaminen mahdollisuudeksi.

3.16

Koska Euroopan unionilla ei ole käsiteltävällä alalla varsinaista toimivaltaa, komission on täytynyt rajoittua esittämään yleisiä periaatteita. Olisikin vaikea ymmärtää, kuinka Euroopan unionilla voisi olla toiminnallista toimivaltaa näissä kysymyksissä, koska ratkaisut ovat niin riippuvaisia kunkin jäsenvaltion tilanteesta ja kunkin kansan tottumuksista sekä sosiaalisista ja kulttuurisista perinteistä. Tietyt toimenpiteet, kuten päivähoitopalvelujen kehittäminen, ovat sitä paitsi toteutettavissa ainoastaan paikallistasolla lähellä perheitä. Euroopan unionin on kuitenkin ehdottomasti ryhdyttävä kiireisiin toimiin vastatakseen väestömuutoksen luomiin haasteisiin.

3.17

Unionin puheenjohtajavaltio Saksa on ilmaissut mielenkiintonsa komission tiedonantoa kohtaan. Se on toivonut, että perhepoliittista näkökulmaa syvennettäisiin, ja pyytänyt Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa tutkimaan, missä määrin kestävällä perhepolitiikalla voidaan edistää Euroopan unionin taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.

4.1

Kahden viime vuosisadan aikana Euroopassa tapahtuneet huomattavat poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet myös perhekäsitykseen, elämäntapaan ja arvojärjestelmään. Teollinen vallankumous ja kaupungistuminen ovat muuttaneet perhekäsitystä. Suurperheet ovat pienentyneet ja uusia perhe-elämän muotoja on kehittynyt, sukupolvien väliset yhteydet ovat muuttuneet, ajattelutavat ovat kehittyneet, taloudelliset riippuvuussuhteet ovat muuttuneet tai hämärtyneet, ja samaan aikaan naisten kasvava taloudellinen riippumattomuus on nostanut sellaisten perheiden elintasoa, joissa on kaksi palkansaajaa.

4.2

Perhe-elämän muodot ovat muuttuneet ja monipuolistuneet. Avioliittoja solmitaan aiempaa vähemmän ja entistä vanhempina. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on lisääntynyt samoin kuin erityisesti Euroopan ulkopuolelta peräisin olevien lasten adoptoiminen. Avioerojen määrä on kasvanut samoin kuin perheiden, joissa on lapsia edellisestä avioliitosta. Pääasiassa naispuolisten yksinhuoltajien määrä nousee, ja yksinhuoltajien taloudellinen tilanne on usein vaikea. Perheissä, joissa on kehitysvammaisia lapsia, on omat erityiset vaikeutensa, jotka vaativat erityistoimia julkishallinnolta. On kehitetty uusia avunantoverkostoja, jotka perustuvat yhteisvastuullisuuteen ja ystävyyssuhteisiin (esimerkiksi perhepäiväkodit). Talouksien koko on pienentynyt ja yhä useammat elävät yksin tai kaksin ilman lapsia. Iäkkäät pariskunnat, heidän roolinsa yhteiskunnassa ja heidän tarvitsemansa tuki on yhä polttavampi kysymys. Maahanmuuton myötä Eurooppaan on ilmestynyt uusia perhekulttuureja, jotka osaltaan lisäävät perhemuotojen monimutkaisuutta.

4.3

Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa perhe oli tunnesiteisiin, talouteen ja maantieteelliseen sijaintiin perustuva kolmitasoinen kokonaisuus. Käytännössä taloudellinen toiminta tapahtui useimmiten samassa paikassa, johon perhe oli asettunut asumaan (esimerkkinä maatilat, verstaat tai kauppaliikkeet). Tämä kolmitasoinen yhteys on hämärtynyt tai kadonnut teollistumisen ja kaupungistumisen tuloksena. Useimmiten perhe ei asu ja työskentele samassa paikassa, ja perheenjäsenet eivät työskentele samassa yrityksessä tai samalla toimialalla. Vanhemmat ovat vähemmän kotona, sukulaiset ovat usein etäisiä ja perheen yhteenkuuluvuus on heikompi kuin ennen. Lasten on nykyään tultava usein toimeen omin päin, mutta he pysyvät kuitenkin perheen parissa pitempään kuin ennen, etenkin koska opiskeluajat ovat pidentyneet ja koska nuorten on vaikea päästä kiinni työelämään. Eräissä jäsenvaltioissa on yleistä, että kolmekymmenvuotiaat nuoret aikuiset elävät yhä vanhempiensa luona ja ovat heistä taloudellisesti riippuvaisia. Lisäksi on huomattava, että hoito- ja sosiaalipalveluja ja koulutusta on nykyään tarjolla suuremmalle määrälle lapsia kuin aiemmin.

4.4

Vahvat tunnesiteet ovat edelleen perheen perusta niin kuin entisaikoinakin, koska kyseessä on yleismaailmallinen inhimillinen pyrkimys. On kuitenkin selvää, että talouteen ja maantieteelliseen sijaintiin perustuvat yksiköt (maatilat, perinteinen kaupankäynti ja käsiteollisuus) ovat nykyään enemmänkin poikkeus kuin sääntö.

4.5

Nykyelämä on aiempaa monimutkaisempaa ja eittämättä yksilökeskeisempää. Yksilöiden välisestä kilpailusta on tullut hyvin tärkeä tavoite, joka liian usein syrjäyttää yhteisvastuullisuuteen liittyvät arvot.

4.6

Perhe on säilynyt, vaikkakin heikentynyt, huolimatta talouden muutoksista, kaupungistumisesta ja yksilölle yhteisön sijaan annetusta etusijasta. Perhe vastaa ihmiskunnan luonnolliseen ja perimmäiseen tarpeeseen löytää kiintymystä, rakkautta, keskinäistä apua ja yhteishenkeä. Kansan ja erityisesti nuorten parissa tehdyt tutkimukset osoittavat tämän pyrkimyksen säilyneen.

4.7

On kuitenkin selvää, että yksi tärkeimmistä haasteista on mahdollistaa ja sovittaa yhteen sekä naisten että miesten työ-, yksityis- ja perhe-elämä sekä vastata vanhemmuuden asettamiin yhä suurempiin vaatimuksiin.

4.8

Lukuisat seikat ovat ratkaisevan tärkeitä kaikelle perhepolitiikalle eurooppalaisen yhteiskunnan taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä johtuen: lastenhoito ja kasvatus, iäkkäiden ja muista riippuvaisten vanhempien avustaminen, työn organisoinnin joustavuus, vanhempainlomat ja vapaat sairaan perheenjäsenen hoitamista varten, tuki työhön palaavalle vanhemmalle, joka on keskeyttänyt uransa lastenkasvatuksen vuoksi, lasten — yhteiskunnan tulevaisuuden lupausten — koulutustuki, köyhyyden ja työttömyyden torjuminen, sairauksista, alkoholismista tai muista vahingollisista riippuvuuksista (huumeet, tupakointi jne.) kärsivien perheiden tukeminen, perheväkivallan torjuminen, vammaisten henkilöiden perheiden tukeminen jne.

4.9

On esitettävä konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotta lastenhankintaiässä oleviin nuoriin aikuisiin ei kohdistettaisi liian suurta painetta. Mikäli naisten odotetaan saavan lapsia, rakentavan ammatillista uraa ja lisäävän osallistumistaan työmarkkinoilla, on toteutettava tarvittavia toimia äitiyden ja perhe-elämän sekä työn yhteensovittamisen helpottamiseksi. On myös kehitettävä painokkaita ja tehokkaita toimenpiteitä, jotta voitaisiin kannustaa isiä osallistumaan perhe-elämään ja ottamaan vastuuta vanhemmuudesta sekä rohkaisemaan heitä osallistumaan tasa-arvoisesti lastenhoitoon perheessä. Tämä edellyttää työlainsäädännön kehittämistä sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa tällaisia säännöksiä ei vielä ole, siten, että pienten lasten vanhemmat, myös isät, voivat pitää vanhempainvapaita ja joustavoittaa työaikoja huolehtiakseen lapsistaan.

5.1

Euroopan unioni on jo korostanut perheen merkitystä juhlallisella tavalla. EU:n perusoikeuskirjan 33 artiklan 1 kohdassa todetaan: ”Perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja varmistetaan”. Se tarkoittaa, että perhe, talous ja yhteiskunta eivät ole täysin toisistaan riippumattomia kokonaisuuksia. Päinvastoin ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja on jäsenvaltioiden tehtävä varmistaa perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja.

5.2

EU:n perusoikeuskirja yhtyy tässä paljon vanhempaan asiakirjaan eli vuonna 1948 annettuun YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet. Sen 16 artiklan 3 kohdassa todetaan: ”Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.”

5.3

Perusoikeuskirja on vielä selkeämpi käsiteltäessä perheen ja talouden välisiä yhteyksiä, koska 33 artiklan 2 kohdassa määritellään unionin tavoitteeksi tällä osa-alueella työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen.

5.4

Siten Euroopan unioni on jo sen perusarvot määrittelevässä asiakirjassa korostanut pitävänsä perhe- ja työelämää erityisen tärkeinä ja katsovansa, että niiden välillä ei tulisi olla ristiriitaa.

5.5

On vielä todettava, että perusoikeuskirjan 33 artiklassa vahvistetaan toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen Euroopan unionin tehtäväksi perhepolitiikan alalla vähintäänkin virikkeiden antaminen jäsenvaltioille sekä niiden valistaminen ja kannustaminen yhteistyöhön.

6.1

On yleisesti tiedossa, että kolme voimakkaan talouskasvun vuosikymmentä olivat myös voimakkaan väestökasvun aikaa ja että kyseessä ei ole sattuma. On välttämätöntä, että Euroopan syntyvyyden lasku korvautuu dynaamisella väestökehityksellä ja että siihen liittyy kaikkien sukupolvien mahdollisuus kehittää taitojaan, luovuuttaan ja henkilökohtaista suorituskykyään. Samalla on kunnioitettava ympäristöä ja maapallon ekologista tasapainoa.

6.2

Perhe on taloudellinen perusyksikkö, ja perheen ja talouden välinen yhteys on itsestään selvä. Perheyhteisöllä on tarpeita, joilla on usein myös taloudellinen ulottuvuus: ravinto, asuminen, tavarat, kulttuuri, vapaa-aika, ilman ja veden laatu jne. Lisäksi perhe on monissa jäsenvaltioissa tulonsiirtojen ja sosiaalipalvelujen käyttäjä. Perhe on selkeästi yksi talouden moottoreista silloin, kun sen jäsenillä on riittävästi ja pysyvästi ostovoimaa.

6.3

Perheen käsittäminen taloudelliseksi yksiköksi ei merkitse rajoittumista ainoastaan sen taloudelliseen tehtävään tai määrällisiin näkökohtiin. Loppujen lopuksi perhe ja talous pyrkivät yhteiseen hyvään, inhimilliseen hyvinvointiin ja henkiseen tasapainoon (5).

6.4

Lisäksi perhe vaikuttaa myönteisesti taloudelliseen kehitykseen ja yhteiskunnalliseen tasapainoon ainakin neljällä tavalla:

6.5

Jo renessanssiaikana Jean Bodin kirjoitti, että ”kaikki rikkaus on ihmisissä”. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tunnustavat perheen myönteisen vaikutuksen inhimilliselle kehitykselle, taloudelle, yhteiskunnalle ja henkiselle tasapainolle, ja siksi ne harjoittavat tavalla tai toisella perhepolitiikkaa. Jäsenvaltioissa tiedetään, että lapsissa on kansojen tulevaisuus.

7.1

Kaikkialla Euroopan unionissa harjoitetaan perhepolitiikkaa sekä sukupuolten tasa-arvoon ja työ-, yhteiskunta- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtäävää politiikkaa. Nämä kolme näkökohtaa liittyvät toisiinsa ja muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, vaikkakin niiden painotus on eri maissa erilainen. Näitä politiikkoja harjoitetaan kaikissa jäsenvaltioissa, ovatpa ne sitten implisiittisiä tai eksplisiittisiä, voimakkaita tai heikkoja.

7.2

Perustelut ovat moninaiset. Perhepolitiikan perusta on toisinaan lähinnä moraalinen ja kansalaiskasvatukseen liittyvä, toisinaan enemmän talous- tai poliittispainotteinen. Lasten henkinen hyvinvointi, terveys ja kasvatus ovat kuitenkin aina perhepolitiikan keskeisiä osatekijöitä, samoin kuin tarve antaa vanhemmille mahdollisuus yhdistää onnistuneesti perhe-, työ- ja yhteiskunnallinen elämä.

7.3

Myös sukupuolten tasa-arvoa koskevat ja työelämään mutta myös perhevelvollisuuksiin liittyvät vaatimukset ovat vaikuttaneet perhepolitiikkoihin tietyissä maissa, erityisesti Pohjoismaissa. Yrityksissä ei aina hyväksytä ja ymmärretä toimenpiteitä, joita tarvitaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, kun työpaikka sijaitsee kaukana kodista tai työura katkeaa lasten syntymän tai kasvatuksen vuoksi. Tällaiset toimenpiteet ovat kuitenkin yksi perhepolitiikan keskeisistä tekijöistä pyrittäessä ottamaan lapset mukaan yhteiskunnan jäseniksi.

7.4

Perhepolitiikkojen taustalla voi olla myös halu varmistaa lasten yhtäläiset mahdollisuudet yhteiskunnassa. Usein tavoitteena on myös kompensoida taloudellisia velvoitteita ja perhevastuun aiheuttamia kuluja. Tähän sisältyy erilaisia toimenpiteitä ratkaisujen löytämiseksi ongelmiin, joita isät ja erityisesti äidit kohtaavat työmarkkinoilla siksi, että he huolehtivat lasten kasvatuksesta erityisesti lasten ollessa pieniä.

7.5

Muissa tapauksissa kysymystä käsitellään pikemminkin yhteiskunnallisista kuin perhe-elämään liittyvistä näkökohdista. Tällöin pyritään jakamaan tulot uudelleen köyhyyden torjumiseksi, mutta perhepolitiikkaa ei kuitenkaan aina yhdistetä ajatukseen perheille aiheutuvien erityisten kustannusten korvaamisesta.

7.6

On myös ollut politiikkoja, joiden selkeänä tavoitteena on ollut syntyvyyden lisääminen Euroopassa, jossa syntyy liian vähän lapsia.

7.7

Kaikki Euroopassa suoritetut tutkimukset syntyvyyslukujen ja naisten korkean työllisyystason välisestä suhteesta osoittavat, että syntyvyyden kohoaminen on selkeä seuraus perhevelvollisuuksien ja työelämän yhteensovittamiseen tarjotuista mahdollisuuksista. Syntyvyyslukujen nostamisessa voitaisiin päästä yhä parempiin tuloksiin toimenpiteillä, joilla kannustettaisiin pienten lasten isiä jakamaan perhevelvollisuudet tehokkaammin äitien kanssa. Kyseessä on tärkeä osatekijä, jota on korostettava nuorille sukupolville.

7.8

Eliniän pidentyminen, nuorten opiskeluaikojen pidentyminen ja elinikäiseen oppimiseen kuuluvat koulutusjaksot ovat muuttaneet tapoja organisoida työ- ja perhe-elämää ja muuttavat sitä edelleen. Olisi hyödyllistä pohtia keinoja lisätä joustavuutta sekä koulutuksessa että työelämässä, jotta perheen perustaminen olisi helpompaa sitä haluaville ilman tarvetta luopua työuran kehittämisestä.

8.1

Käytännössä tärkeimmät perhepoliittiset toimenpiteet ovat välittömiä taloudellisia tukia ja joko tuettuja tai ilmaisia lastenhoitopalveluita (päiväkodit, lastentarhat, lastenhoitajaverkostot). On huolehdittava siitä, että nämä toimenpiteet edistävät työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Lisäksi on tärkeää, että lastenhoitopalvelut ovat kaikille avoimia ja kohtuuhintaisia.

8.2

Osa politiikoista keskittyy lastenhoidon perusrakenteisiin, houkutteleviin vanhempainlomiin ja aktiiviseen politiikkaan, joka mahdollistaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen ja helpottaa työhön palaamista vanhempainloman jälkeen.

8.3

Toiset perustuvat verojärjestelmään, joka helpottaa yhden henkilön tuloilla elävien perheiden asemaa, ja avustusjärjestelmiin, jotka mahdollistavat toisen vanhemman kotiinjäämisen lapsen ensimmäisiksi vuosiksi.

8.4

Jotkut maat yhdistävät lasten kasvatuksesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen tarkoitettuja taloudellisia tukia sekä työelämän ja perhevelvollisuuksien yhteensovittamiseen tähdättyjä toimenpiteitä, kuten vanhempainlomia, lastenhoitopalveluja ja ilmaisia lastentarhoja. Perheille tarjottavien taloudellisten tukien ja palvelujen yhdistelmä vaikuttaa tehokkaalta.

8.5

Naisten ja miesten tasa-arvo perhevelvollisuuksien hoidossa sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ovat selvästi hyvin tärkeitä kysymyksiä pyrittäessä vahvistamaan eurooppalaisten perheiden asemaa. Samaan aikaan on pyrittävä poistamaan naisten ja miesten tuloerojen rakenteelliset syyt, jotka liittyvät erityisesti lastenhoidon ja -kasvatuksen sälyttämiseen liian usein pelkästään naisten harteille.

8.6

Väestökehityksen ja syntyvyyden kannalta on tärkeää saavuttaa naisten ja miesten välinen tasa-arvo ja tasapaino, joka antaa — kunkin toiveet, taipumukset ja lahjakkuuden huomioon ottaen — molemmille mahdollisuuden ansaita elantonsa, jakaa vanhempain vastuut, perhevelvollisuudet ja kotityöt sekä osallistua politiikkaan ja muuhun yleishyödylliseen toimintaan. Useimmat naiset, kuten miehetkin, haluavat oikeutetusti tehdä työtä, saada lapsia ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

8.7

Kaikkialla Euroopassa äidiksi ja isäksi tulevien ikä on yleisesti kohonnut, millä on vaikutuksensa hedelmällisyyteen, vaikka nykyaikainen lääketiede ja kansanterveyden tutkimus mahdollistavat hedelmättömyyshoidot kypsässäkin iässä. Syinä lasten hankinnan venymiseen ovat erityisesti opiskeluaikojen pidentyminen sekä se, että pariskunnat odottavat riittävän vakaita ja hyvinpalkattuja työpaikkoja ennen kuin voivat alkaa suunnitella lasten kasvatusta. Tässä suhteessa nuorten työttömyydellä ja etenkin naisten työpaikkojen epävarmuudella on selvästi kielteinen vaikutus syntyvyyteen ja perhe-elämään. Yleensä ottaen eurooppalainen talous- ja yhteiskuntaelämän organisointimalli, jossa nuoret pääsevät vakituiseen työhön yhä myöhemmin ja jossa työntekijöiden on poistuttava työelämästä yhä aiemmin, sekä nuorten uudet elintavat eivät kannusta lasten hankintaan ja perhevelvollisuuksien ottamiseen.

8.8

Jotta asiaa voidaan parantaa ja jotta naisten ja miesten tilanne saadaan oikeudenmukaiseksi, on yhdistettävä perhepoliittisia ja sukupuolten tasa-arvoon tähtääviä toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi laadukkaita lastenhoitopalveluita, joihin kuuluvat yritysten lastentarhat, ja oikeudellisia, verotuksellisia ja sosiaalipoliittisia toimia, joiden tarkoituksena on antaa sekä miehille että naisille mahdollisuus perhe-, työ- ja yhteiskuntaelämän yhteensovittamiseen. On annettava myös työelämässä edelleen mukana oleville ja siinä jatkaville isovanhemmille mahdollisuus joustaviin työaikoihin, jotta he voivat toteuttaa tehtäväänsä isovanhempina. Jos näihin tavoitteisiin ei päästä, on olemassa suuri riski, että naiset luopuvat edelleen lasten hankkimisesta ja perhe-elämästä omistautuakseen täysin työuralleen.

8.9

On myös huolehdittava siitä, että toteutettavilla politiikoilla annetaan mahdollisuus valita vapaasti ansiotyöhön paluusta lasten syntymästä tai pienten lasten kasvatuksesta aiheutuvan työuran keskeytymisen jälkeen. Kehittämisen arvoisia keinoja ovat muun muassa vanhempainlomien aikana tarjottavat koulutusjaksot ja joustavat työajat, jotka mahdollistavat pienistä lapsista huolehtimisen. Mahdollisuutta osa-aikatyöhön on kehitettävä hankaloittamatta paluuta kokopäiväiseen työskentelyyn, kun osa-aikaisuuteen ei ole enää tarvetta. Lisäksi on huolehdittava siitä, että vanhempainloman jälkeen työelämään palaava, työuransa lastenhoidon takia keskeyttänyt äiti tai isä ei palatessaan joudu kykyjänsä vastaamattomaan työhön. Äskettäin pidettyä vanhempainlomaa ei tule nähdä epäsuotuisana tekijänä, mikäli työntekijöitä vähennetään taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

8.10

On tärkeää, että sekä viranomaistahot että yritykset, joiden on oltava lähellä kansalaisia, toteuttavat ja edistävät politiikkoja, toimintatapoja ja yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka helpottavat sellaisten parien työelämää, jotka odottavat lapsia tai joilla on lapsia. Puheiden ja säännösten ohella kysymys on myös kollektiivisesta psykologisesta asenteesta, joka määrää, pidetäänkö lasta häiriötekijänä, ja siten perheenäitiä tai -isää vähemmän tuottavana tai vähemmän ”kilpailukykyisenä”. Yhä lukuisampia aloitteita yritysten ylläpitämien päivähoitopaikkojen tai samalla alueella sijaitsevien yritysten yhteisesti ylläpitämien päivähoitopaikkojen perustamiseksi olisi tuettava, tarjoavathan ne työelämässä oleville pareille arvokkaan palvelun vähentämällä matkoja, joita näiden täytyy tehdä, ja helpottamalla ajankäytön suunnittelua.

8.11

Tärkeää on niin ikään, että sekä viranomaistahot että yritykset tuntevat ongelmat, joita pienten lasten isät saattavat kohdata työelämässä halutessaan ottaa vanhempainlomaa tai perhesyistä noudattaa lyhyempää työaikaa. Viranomaistahojen ja yritysten olisi luotava sellaiset olosuhteet, että myös isät voisivat hoitaa lapsiaan. Tässä työmarkkinaosapuolien merkitys on suuri.

8.12

Yleisesti on tarpeen, että isiä kannustetaan osallistumaan aidosti kaikkiin perheeseen liittyviin velvollisuuksiin, etenkin lasten kasvatukseen. Useat sosiologiset tutkimukset nimittäin osoittavat, että isän ”poissaolo” on syy lisääntyneisiin vaikeuksiin nuorten kasvatuksessa.

8.13

Toteutettujen tai toteutettavien politiikkojen muodot voivat vaihdella, ratkaistavat ongelmat voivat olla erilaisia, mutta tavoite on sama: mahdollistaa, että miehet ja naiset, jotka haluavat perustaa perheen ja hankkia lapsia, voivat sen tehdä. Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että eurooppalaiset eivät ole tyytyväisiä lapsilukuunsa ja että usein esiintyvää toivetta kolmannesta lapsesta ei toteuteta monesti taloudellisista tai aineellisista syistä sekä erityisesti äitejä koskettavien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisongelmien takia.

8.14

Asiaan liittyy kuitenkin myös henkinen ulottuvuus. Euroopan unionissa, vaikka se onkin yksi maailman kehittyneimmistä ja rikkaimmista alueista, vallitsee tällä hetkellä syvä huolestuneisuus. Kolmenkymmenen vahvan talouskasvun vuoden jälkeen taloudellinen epävarmuus, huoli ympäristön pilaantumisesta ja ilmastonmuutoksesta, eräät globalisaation kielteiset seuraukset, modernien yhteiskuntien monimutkaisuus ja ihmisten luottamuksen romahtaminen siihen, että vallankäyttäjät voivat vaikuttaa asioiden kulkuun, ovat luoneet Eurooppaan laajalle levinneen pessimismin ilmapiirin, joka ei edesauta syntyvyyttä. Ensimmäiseen kertaan pitkään aikaan useissa Euroopan maissa vanhemmilla on tunne, että he eivät voi luvata lapsilleen parempaa tulevaisuutta.

8.15

Voidaan myös pohtia sitä, onko vallitseva kulttuuri perhe- ja lapsimyönteistä, onko onnistuneesta perhe-elämästä annettu kuva riittävän myönteinen, ovatko individualismi ja kulutukseen suuntautuva materialismi saaneet meidät unohtamaan, että ihminen on eittämättä paitsi yksilö, myös luotu elämään yhteisössä. Ja kuitenkin eurooppalaisten polttavimmat ja syvimmät huolenaiheet koskevat perhe-elämää: kasvatusta, asumista, työnsaantimahdollisuuksia, tunne-elämän tasapainoa ja henkilökohtaista hyvinvointia. Ensisijaisena tavoitteena olisikin kenties oltava entistä optimistisemman ja perhemyönteisemmän näkemyksen omaksuminen, sillä kun käsitellään perhe- ja syntyvyyskysymystä, liikutaan nimenomaisesti ihmiselämän intiimeimmällä alueella. Näin ollen julkisen vallan käyttäjien, joiden vastuulla on varmistaa yhteinen hyvä, on luotava mahdollisuuksia ja varmistettava, että nykypäivän miehillä ja naisilla on todellinen vapaus perustaa perhe ja hankkia niin monta lasta kuin haluavat, puuttumatta ihmisten henkilökohtaista elämää koskeviin päätöksiin.

8.16

Perheet ovat taloudellisen hyvinvoinnin ja yhteisvastuun lähteitä, etenkin silloin, kun molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus käydä ansiotyössä. Euroopan unionin olisi näin ollen edesautettava perhekysymysten huomioimista unionin talous- ja sosiaalipolitiikoissa ja edistettävä kestävällä pohjalla olevaa perhepolitiikkaa hyödyntämällä hyviä käytäntöjä.