Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

(2006/C 204/07)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTEENVETO

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

5 Artiklassa ja 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemus

”ŽATECKÝ CHMEL”

EY nro: CZ/PDO/005/0402/19.10.2004

SAN ( X ) SMM ( )

Tämä yhteenveto on laadittu ainoastaan tiedotustarkoituksiin. Hakemuksen täydelliset tiedot löytyvät eritelmästä, joka on saatavissa kohdassa 1 ilmoitetuilta kansallisilta viranomaisilta ja Euroopan komissiolta (1).

1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:

2.   Ryhmittymä:

3.   Tuotelaji:

Luokka 1.8 — Humala

4.   Eritelmä (yhteenveto 4 artiklan 2 kohdan edellytyksistä)

4.1   Nimi: ”Žatecký chmel”

4.2   Kuvaus: Saaz-humalan erottaa sen tähkästä, jolle on tyypillistä keskipitkä tai pitkänomainen munanmuoto. Sadan tähkän paino on 13—17 grammaa. Tähkävarsi on sileä ja säännöllinen, pituudeltaan 12—16 mm. Saaz-humalan tunnistaa lisäksi sen hienosta humala-aromista ja lupulonin kullankeltaisesta väristä. Niin ikään Saaz-humalan tunnusmerkkejä ovat köynnöksen punainen väri, sileä tähkävarsi, pieni myrseenisisältö ja tasapainoinen alfa- ja betahapposisältö. Humalan hartsien koostumukselle on ominaista suhteellisen vähäinen alfahapposisältö (2,5—5,5 %). Betahapposisältö on suurempi kuin alfahapposisältö, ja näiden keskinäinen suhde sijoittuu useimmiten välille 0,60—0,80. Myrseenisisältö on 25—40 %. Yhtenä erityisomaisuutena on myös suuri beta-farneseenin määrä (14—20 %). Muissa humalalajikkeissa beta-farneseenia on vain hyvin vähän. Saaz-humalan tuoksu määräytyy humalan eteeristen öljyjen ainesosien keskinäisen suhteen perusteella. Saaz-humala on puolivarhainen humalalajike. Se saatetaan markkinoille puristettuna tai murskattuna.

4.3   Maantieteellinen alue: Saaz-humalaa viljellään nk. Žatecin (Saaz) humalanviljelyvyöhykkeellä. Vyöhykkeen muodostavat Lounyn, Rakovníkin, Chomutovin, Kladnon, Plzeň-severin ja Rokycanyn maarekisterialueet. Alue käy ilmi eritelmästä.

4.4   Alkuperätodisteet: Humalaan sovelletaan Tšekissä sertifiointia, josta säädetään humalan suojelusta annetussa laissa 97/1996 sekä seuraavissa EU-asetuksissa: neuvoston asetus 1952/2005, komission asetus 1784/77 ja komission asetus 890/78. Humalan sertifioinnista Tšekissä vastaava laitos on maatalouden keskustarkastus- ja koelaitos ÚKZÚZ (Ústřední kontrolní a zkušební ústav zemědělský), jäljempänä ”tarkastuslaitos”.

Alkuperä todistetaan lakisääteisessä menettelyssä. Tuottaja punnitsee tuotetun humalan, merkitsee sen asianmukaisesti, sinetöi pakkaukset ja tekee ilmoituksen merkinnöillä varustettujen pakkausten lukumäärästä ja painosta maarekisterialueittain ja humalalajikkeittain. Tarkastuslaitos tekee tarkastuksia merkinnöillä varustetusta humalasta ja humalatuotteista ja antaa niistä tarkastustodistuksen. Lisäksi se valvoo, että humalan suojelua koskevassa laissa ja Euroopan yhteisön lainsäädännössä asetettuja velvoitteita noudatetaan. Tarkastuslaitos pitää myös kirjaa humalaviljelmistä ja humalanviljelijöistä.

Valtion maatalous- ja elintarvikevirasto (Státní zemědělská a potravinářská inspekce) tekee tarkastuksia eritelmistä ja vastaa päätöksistä yhdessä ÚKZÚZin kanssa.

4.5   Tuotantomenetelmä: Saaz-humalaa viljellään humalatarhoissa Žatecin humalanviljelyvyöhykkeellä. Kevättyöt alkavat huhtikuussa karsimisella ja humalasalkojen virityksellä. Tätä seuraa kasvien sidonta ja kasvatus sekä kemialliset kasvinsuojelutoimenpiteet. Kasvukauden aikana tehdään sumutuksia tuholaisten ja tautien torjumiseksi. Sato korjataan elokuun jälkipuoliskolla ja syyskuun alussa. Humala prosessoidaan puristetuksi tai murskatuksi humalaksi.

Humalatarhat on rakennettu puisista (tai joissain tapauksissa betonisista) humalasaloista. Niissä käytetään lisäksi rautalankaa tai uudemmissa humalistoissa teräsköyttä. Humalasalot ovat noin 7 metrin korkuisia (optimaalinen korkeus tällä alueella viljeltävälle humalalle). Yhden hehtaarin humalaviljelmälle istutetaan 2 500—3 500 kasvia riippuen käytetystä istutustiheydestä (joka määritetään viljelymenetelmien, kasvuominaisuuksien ja kasvuston rakenteen optimoinnin perusteella). Humala on monivuotinen kasvi, joka kasvaa samalla paikalla aina 20 vuoden ikäiseksi. Tuotantotarkoituksiin viljellään vain emikasveja. Hedekasveja ei saa olla viljelmän lähettyvillä, koska ne vaikuttavat heikentävästi humalan laatuun.

Saaz-humalaa on sen perinteisellä viljelyalueella viljelty jo yli tuhannen vuoden ajan. Saaz-humaloiksi katsotaan vain seuraavat kloonit: Lučan (rekiströity 1941), Blato (1952), Osvaldův klon 31 (1952), Osvaldův klon 72 (1952), Osvaldův klon 114 (1952), Siřem (1969), Zlatan (1976), Podlešák (1989) ja Blšanka (1993).

4.6   Yhteys maantieteelliseen alkuperään: Saaz-humalan ainutlaatuisuus (ks. kohta 4.2) perustuu Žatecin humalanviljelyalueen erityisiin luonnonolosuhteisiin. Aluetta suojelevat luoteessa Malmivuoret (Erzgebirge), Doupovin ylängöt ja Keski-Böömin ylängöt muodostaen nk. sadekatvealueen. Niinpä keskimääräinen vuosittainen kokonaissademäärä on tällä alueella vain noin 450 mm. Sademäärän ajallinen jakautuminen on humalan kasvun kannalta suosiollinen (kasvukauden aikana keskisademäärä on noin 260 mm). Vuosittainen keskilämpötila on 8—9 °C (kasvukauden aikana 14—16 °C). Ilmasto-olosuhteiden ohella humalan laatuun vaikuttaa myös alueen maaperä, joka muodostuu pääasiassa permikautisista punakerrostumista sekä myös kevyemmästä merkelisavimaaperästä. Humalan kasvuun ja kehitykseen vaikuttaa myös humalatarhojen sijainti, jonka määräävinä tekijöinä ovat korkeus merenpinnasta (200—500 m), asema pinnanmuodostuksessa, kaltevuus sekä asema eri ilmansuuntiin nähden. Humalatarhat sijoittuvat pääasiassa leveisiin avoimiin laaksoihin, joissa ilma pääsee virtaamaan vapaasti ja jotka ovat riittävän suojassa voimakkailta länsi- ja pohjoistuulilta. Näistä olosuhteista johtuu, ettei sama humalalajike tuottaisi muilla alueilla vastaavaa laatua ja satoa. Ympäristö vaikuttaa erityisesti ainesisältöön ja kasvuun. Mainitut olosuhteet (keskisademäärä, keskilämpötila, maaperäprofiili, korkeus merenpinnasta ja valonsaanti) vallitsevat tällaisena yhdistelmänä vain Žatecin humalanviljelyalueella. Maailman muut humalanviljelyalueet eroavat Žatecin alueesta aina jonkin olennaisen olosuhteen osalta (esim. surempi sademäärä, korkeampi keskilämpötila tai päivän (valoisan vuorokaudenajan) lyhyempi keskipituus kasvukauden aikana).

4.7   Valvontaelin:

Lopullisen päätöksen tekee valtion maatalous- ja elintarvikevirasto.

4.8   Merkinnät: Jokainen päällyspakkaus varustetaan merkinnällä ŽATECKÝ CHMEL.

4.9   Kansalliset vaatimukset: —

(1)  Euroopan komissio, Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, Maataloustuotteiden laatupolitiikan yksikkö, B-1049 Bryssel.