[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 18.12.2006

SEK(2006) 1696

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

Oheisasiakirja KOMISSION NEUVOSTOLLE ANTAMAAN TIEDONANTOON: KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN JA -TEKNOLOGIAN VIENTIÄ KOSKEVAN YHTEISÖN VALVONTAJÄRJESTELMÄN TARKISTAMINEN TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA {KOM(2006) 828 lopullinen}{KOM(2006) 829 lopullinen}

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

Oheisasiakirja KOMISSION NEUVOSTOLLE ANTAMAAN TIEDONANTOON: KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN JA -TEKNOLOGIAN VIENTIÄ KOSKEVAN YHTEISÖN VALVONTAJÄRJESTELMÄN TARKISTAMINEN TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA

1. TAUSTA JA MENETELMÄT

A) Tausta

Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian viennin valvonnasta annettu EY:n asetus auttaa osaltaan jäsenvaltioita noudattamaan asesulkuun liittyviä sitoumuksiaan. Kaksikäyttötuotteet ovat nimittäin siviilituotteita, joita voidaan käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin ja joissakin tapauksissa joukkotuhoaseiden (ydinaseet, biologiset ja kemialliset aseet tai ohjukset) valmistukseen tai maaliin saattamiseen.

B) Menetelmät

1) Tutkimuskohteen rajaus

Päätös vaikutustenarviointitutkimuksen toteuttamisesta alihankintana tehtiin joulukuun 2004 alussa siitä syystä, ettei pääosastolla ollut siihen tarpeeksi resursseja. Tutkimuskohteen alustava erittely toimitettiin jäsenvaltioille tammikuussa 2005. Tarjouspyyntö julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 2. maaliskuuta 2005 (EUVL S 43).

Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli tarkastella kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan EU:n valvontajärjestelmän eri uudistusvaihtoehtojen todennäköisiä vaikutuksia ja toteutettavuutta. Uudistuksen tarkoituksena on varmistaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1540 asetettuja vaatimuksia noudatetaan, ja panna täytäntöön suositukset, jotka perustuvat asetuksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskeviin vuonna 2004 tehtyihin vertaisarviointeihin (taustatietoja EU:n järjestelmän uudistamista koskevassa tiedonannossa ja aiemmassa asetuksen täytäntöönpanokertomuksessa vuosilta 2000–2004[1]).

2) Tutkimuksen toteuttajayrityksen valintamenettely saatiin päätökseen heinäkuussa 2005

Konsulttiyritys[2] aloitti tutkimuksen tekemisen syyskuussa 2005. Loppuraportti julkaistiin 23. helmikuuta 2006 seuraavassa URL-osoitteessa: http://ec.europa.eu/comm/trade/issues/sectoral/industry/dualuse/pr230206_en.htm.

3) Tutkimusmenetelmä

Ensimmäinen tehtävä oli määrittää soveltuva otos viejiä. Sitä varten lähetettiin kyselylomake EU:hun sijoittautuneille noin 450 potentiaaliselle kaksikäyttötuotteiden viejälle (joista suuri osa oli EU:ssa toimivia toimialaliittoja (70)). Tutkimuksen kohteena olevien viejien ja muiden sidosryhmien kuulemisesta ilmoitettiin julkisesti kauppapolitiikan pääosaston verkkosivuilla 5. lokakuuta 2005. Tutkimuksessa haastateltujen sidosryhmien otos (noin 150 yritystä) perustui vastauksiin, joita viejät olivat antaneet ensimmäiseen kyselyyn. Otoksessa pk-yritysten, suurten ja keskisuurten yritysten sekä asetuksen liitteessä I lueteltujen kymmenen kaksikäyttötuotteiden luokan toimittajien[3] jakauma oli tyydyttävä. Myös kuljetusyrityksiä ja kauppiaita kuultiin. Kaikkia sidosryhmiä pyydettiin tutkimuksen aikana arvioimaan asetuksen uudistusvaihtoehtoja, ja ne osallistuivat prosessiin aktiivisesti. Jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien näkemyksiä tutkimuksen tuloksista ja komission yksiköiden kaavailemista jatkotoimista kerättiin tammikuusta heinäkuun 2006 alkuun ja ne on otettu tarkasti huomioon tässä ehdotuksessa. |

2. VAIKUTUSTENARVIOINTITUTKIMUKSESSA TESTATUT PÄÄVAIHTOEHDOT, KOMISSION YKSIKÖIDEN NÄKEMYKSET VAIKUTUSTENARVIOINNIN TULOKSISTA JA KOMISSION YKSIKÖIDEN EHDOTUKSET NEUVOSTOLLE

A) Alihankintana teetetyssä vaikutustenarviointitutkimuksessa testatut vaihtoehdot, joita ei kuitenkaan otettu huomioon komission ehdotuksissa asetuksen muuttamiseksi

1) Lainsäädännön läpinäkyvyys viejien näkökulmasta

Vaikutustenarviointitutkimuksessa testatun vaihtoehdon avulla arvioitiin, millaiset kustannukset jäsenvaltioille koituisi siitä, jos kansallisten viejien mahdollisuudet tutustua asiaa käsittelevään lainsäädäntöön ja saada täytäntöönpanoa helpottavia ohjeita saatettaisiin yhteisen läpinäkyvyyttä koskevan EU:n vähimmäisvaatimuksen mukaisiksi. Lopputulos oli se, että niiden jäsenvaltioiden, joilla ei ole verkkosivuja tai joiden verkkosivuilla ei ole tutkimuksessa määriteltyjä vähimmäistietoja, pitää korjata tilanne viipymättä.

Toinen kauppapolitiikan pääosaston hyväksymä vaihtoehto oli se, että sen verkkosivuja[4] laajennetaan siten, että ne kattavat enemmän taustatietoa kansainvälisistä vientivalvontajärjestelmistä[5] ja että ne tarjoavat näin hyödyllisen ja lisäarvoa tarjoavan portin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden verkkosivuille. Toinen tärkeä kauppapolitiikan pääosaston kannattama suositus on se, että perustetaan komissioon ns. yksi luukku, josta EU:hun sijoittautuneet taloudelliset toimijat saavat kaikki tärkeät tiedot vientiä ja tuontia koskevasta EU:n lainsäädännöstä yhdestä paikasta.

2) Mahdollisuus asettaa vientiä koskevien koontilupien (määritelty asetuksen 6 artiklassa) myöntämisen ehdoksi viejän sisäisen vaatimustenmukaisuusohjelman täytäntöönpano

Tällaisen vaihtoehdon testaaminen perustui

- kauppapolitiikan pääosaston tekemiin alustaviin kyselytutkimuksiin, joiden tulokset vahvistuivat myös vertaisarvioinneissa, joissa havaittiin eroja jäsenvaltioiden käytännöissä

- siihen tosiseikkaan, että muissa maissa viejät ovat ottaneet käyttöön sisäisen vaatimustenmukaisuusohjelman suositeltujen parhaiden käytäntöjen mukaisesti (erityisesti Yhdysvallat).

Tulokset osoittivat, että sisäiset vaatimustenmukaisuusohjelmat parantavat merkittävästi viejien valmiuksia noudattaa tarkasti niille myönnettyjen vientilupien soveltamisalaa ja ehtoja erityisesti aineettomaan teknologian siirtoon liittyvissä tapauksissa. Tutkimus oli kuitenkin ajallisesti liian lyhyt siihen, että olisi voitu arvioida perusteellisesti, miten pakollinen vaatimustenohjelmien käyttöönotto vaikuttaisi toimialaan ja jäsenvaltioiden hallintoon.

Kauppapolitiikan pääosasto päätti kaikkien näiden näkökohtien valossa luopua alkuperäisestä vaihtoehdosta ja ehdottaa sen sijaan asetuksen nykyisen 8 artiklan muuttamista siten, että siinä viitataan sisäiseen vaatimustenmukaisuusohjelmaan myönteisenä tekijänä, joka on otettava huomioon arvioitaessa koontilupia koskevia hakemuksia.

3) Yhteisön yleiseen vientilupaan tehtävä muutos, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat peruuttaa luvan rikollisilta

Tämä vaihtoehto perustui kyselytutkimuksiin, joissa tarkasteltiin jäsenvaltioiden käytäntöjä ja rikosoikeudellisten seuraamusten määräämistä asetuksen rikkomistapauksissa. Kävi ilmi, että noin 50 EU:hun sijoittautunutta viejää on tuomittu rikosoikeudellisiin seuraamuksiin yhteisön yleisen vientilupajärjestelmän rikkomisen vuoksi. Neuvonantajat ja eräät jäsenvaltiot olivat tämän perusteella sitä mieltä, ettei asetuksen muuttamiselle ollut perusteita. Kauppapolitiikan pääosasto luopui tästä vaihtoehdosta muiden raportoitujen täytäntöönpanovaikeuksien valossa.

4) Uusien täydentävien yhteisön yleisten vientilupien perustaminen (mahdollisesti EU002 ja EU003)

Tutkimus osoitti, että viejät, jotka hyötyisivät kansallisista yleisistä vientiluvista kansallisella tasolla, saavat etulyöntiaseman muihin viejiin verrattuna. Jotta kaikki EU:n viejät saisivat tasa-arvoiset toimintaedellytykset, komissio on sitoutunut tekemään ehdotuksia uusien täydentävien yhteisön yleisten vientilupien perustamisesta, mutta aika ei riittänyt siihen, että tällaisia ehdotuksia olisi sisällytetty jo tähän asiakirjaan. Yksityiskohtaisempia tietoja löytyy EU:n asetuksen uudistusta koskevan komission tiedonannon liitteestä V.

5) Mahdollisuus määrätä enimmäisaika vientilupien käsittelylle

Tutkimus osoitti, että viejät kärsivät joissakin tapauksissa huomattavista viivästyksistä, joita aiheutuu jäsenvaltioiden viranomaisten käsitellessä vientihakemuksia. Viivästykset haittaavat asianomaisten viejien pääsyä kolmansille markkinoille (erityisesti nousevat taloudet, kuten Kiina ja Intia), sillä markkinoita hallitsevat ne ulkomaiset kilpailijat, jotka joko saavat luvat nopeammin tai ovat jo asettautuneet markkinoille.

Tämän perusteella on suositeltu, että uudelleen laaditussa asetuksessa on säännös, jolla jäsenvaltioita kehotetaan sisällyttämään lainsäädäntöönsä ohjeellinen aikaraja, jota on noudatettava, kun käsitellään vientilupahakemuksia tai kansallisille viranomaisille osoitettuja viejien kyselyitä, jotka koskevat luetteloon kuulumattomien tuotteiden vientilupien tilannetta, kun tuotteiden loppukäytöstä on epäilyjä.

6) Mahdollisuus korjata liitteessä I lueteltujen tuotteiden kansallisissa tulkinnoissa ilmeneviä ristiriitoja

Ainoa keino korjata eroja, joita saattaa esiintyä jäsenvaltioiden tai EU:n ja järjestelmiin osallistuvien kolmansien maiden välillä, on saattaa tapaukset kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien alaisuuteen, sillä niissä määritellään valvonnan sisältö. Koska Euroopan yhteisöllä ei kuitenkaan ole minkäänlaista asemaa kyseisissä järjestelmissä eikä se ole halunnut vaatia aktiivisempaa roolia, tällaisista toimista luovuttiin, mutta toimialaa rohkaistaan raportoimaan sellaisista tapauksista komissiolle, jotta komissio voi raportoida niistä jäsenvaltioille.

B) Alihankintana teetetyssä vaikutustenarviointitutkimuksessa tutkitut vaihtoehdot, joiden pohjalta komissio on ehdottanut EY:n asetuksen muuttamista

1) Liitteessä IIIa esitetyn vientilupalomakemallin yhdenmukaistaminen

Tutkimuksessa havaittiin tarve laatia asetus uudelleen siten, että nykyisen sanamuodon aiheuttamat moniselitteisyysmahdollisuudet poistuvat. Näin luodaan tasa-arvoiset toimintaedellytykset ja helpotetaan asetuksen täytäntöönpanon valvontaa EU:ssa, sillä havaintojen mukaan eräät kansalliset vientivalvontaluvat eivät ole liitteen IIIa vaatimusten mukaisia.

2) Kaksikäyttötuotteiden kauttakulun ja uudelleenlastauksen valvonnan aloittaminen

Vaihtoehdot perustuvat

- huhtikuussa 2004 hyväksytyssä ja vuonna 2006 uudistetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1540 asetettuihin vaatimuksiin

- siihen, että kyseinen valvonta on jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle sen 3–4 artiklan mukaisesti.

Vaihtoehdot perustuivat kolmeen mahdolliseen valvontatyyppiin, joita käytetään tällä hetkellä muutamissa jäsenvaltioissa[6]. Ehdotuksessa käytetty kauttakulun määritelmä kattaa myös uudelleenlastauksen.

Koska EU:n kautta kulkee suuri määrä kauppatavaraa, vaihtoehto vaatia kauttakulku- ja uudelleenlastaustapauksissa kaikilta EU:hun saapuvilta ja EU:n ulkopuoliseen määränpäähän kuljetettavilta kaksikäyttötuotteilta etukäteen annettava lupa suljettiin pois. Toinen vaihtoehto, jonka mukaan vain tietyiltä (epäilyttäviltä) kauttakulku- ja uudelleenlastaustapauksilta vaaditaan lupa, hylättiin jäsenvaltioiden ja kuljetusyritysten kommenttien perusteella. Näin ollen päätettiin ehdottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille annetaan mahdollisuus ottaa haltuun maan kautta kulkeva tai uudelleenlastattava kaksikäyttötuote, mikäli on vakavasti otettavia viitteitä (lähinnä tiedustelulähteistä) siitä, että tuote on tai saattaa olla tarkoitettu laittomaan aseiden levitykseen kolmannessa valtiossa.

3) Kaksikäyttötuotteiden välitystoimintaa tai niihin liittyvien välityspalvelujen tarjoamista koskevien tarkastusten käyttöönotto

Erilaisissa vaihtoehdoissa otettiin huomioon se, että välitystoiminnan (kolmannessa maassa sijaitsevien kaksikäyttötuotteiden vientiä helpottava palvelu) valvonta kohdistuu EU:n ulkopuolella sijaitseviin tavaroihin ja se kuuluu siten kolmannen maan lainsäädännön piiriin. Tutkimus osoitti, että tällaisen valvonnan toteuttaminen on äärimmäisen vaikeaa. Pääteltiin, että valvonnan pitäisi kattaa vain kaksi tarkasti rajattua tapausta:

- välittäjä on tietoinen tavaroiden laittomasta joukkotuhoaseisiin liittyvästä loppukäytöstä kolmansissa maissa

- jäsenvaltio, johon välittäjä on sijoittautunut, on ilmoittanut tälle aseiden leviämiseen liittyvistä riskeistä.

Näissä tapauksissa välittäjän on haettava lupaa, mikäli hän aikoo jatkaa vientihanketta.

4) Loppukäyttövalvonnan toteutuksen yhdenmukaistaminen

Testatussa vaihtoehdossa asetuksen nykyisestä 4 artiklan 6 kohdasta poistettiin sana ” tarvittaessa ”. Kyseisellä sanalla rajataan ne tapaukset, joissa jäsenvaltioiden kesken jaetaan tietoa luetteloon kuulumattomien, tietyille loppukäyttäjille tarkoitettujen tuotteiden valvontaa koskevista kansallisista vaatimuksista, vain niihin tapauksiin, joita jäsenvaltiot pitävät ”tarvittavina”. Tutkimus osoitti, että ”tarvittaessa” tarkoitti jäsenvaltioiden käytännöissä ”ei koskaan”. Myös komission tekemä kyselytutkimus vahvisti ja täydensi tutkimuksen tuloksia siitä, että jäsenvaltioiden käytäntöjen välillä on huomattavia eroja, jotka eivät pelkästään luo kaupan vääristymiä, vaan myös heikentävät turvallisuutta EU:ssa ja vientiä koskevan EU:n valvontajärjestelmän tehokkuutta.

Tutkimuksen tulosten valossa on ehdotettu kantaa, joka sijoittuu alun perin testatun vaihtoehdon ja nykyisen tilanteen välimaastoon. Ehdotuksen tarkoituksena on velvoittaa jäsenvaltiot ilmoittamaan muille jäsenvaltioille ja komissiolle keskeiset yksityiskohdat (tuotteet ja loppukäyttäjät) niistä yleisistä vaatimuksista, joita jäsenvaltiot asettavat kansallisille viejille ja joilla niitä vaaditaan hakemaan vientilupaa ennen luettelossa mainitsemattoman tuotteen vientiä tietylle loppukäyttäjälle (asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdan tai 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti). Lisäksi ehdotetaan, että jäsenvaltiot vaihtaisivat säännöllisesti tietoa käytännöistään, jotta niitä saataisiin lähennettyä ja yhdenmukaistettua.

5) Yhteisön yleisen vientiluvan ja kansallisen yleisen vientiluvan käyttöedellytysten yhdenmukaistaminen

a) Komissio esitti vaikutustenarviointitutkimuksen valossa yhteisön yleistä vientilupaa koskevan ehdotuksen, jonka avulla

- täsmennetään se, että riittää, kun viejät kirjautuvat kansallisten viranomaisten rekisteriin ilmoittamalla aikomuksestaan käyttää yhteisön yleistä vientilupaa ennen ensimmäistä toimitusta tai viimeistään 30 päivää sen jälkeen

- yhdenmukaistetaan raportointivaatimukset asetuksen 16 artiklassa esitettyjen vaatimusten mukaisiksi

- luetellaan kriteerit, joiden perusteella yhteisön yleisen vientiluvan käyttö voidaan kieltää.

b) Kansallisen yleisen vientiluvan käyttöedellytysten yhdenmukaistamismahdollisuudella pyritään tehostamaan täytäntöönpanoa asettamalla kaikille kyseisiä kansallisia lupia käyttäville viejille rekisteröintivaatimus.

6) Kaikkien vientilupia käyttävien viejien ja uudelleen laadittuun liitteeseen V kuuluvien kaksikäyttötuotteiden siirtoa yhteisön alueella kaavailevien toimittajien rekisteröinti (uudelleen laadittu 25 artikla)

Muutoksen vaikutukset ovat myönteiset, sillä jäsenvaltioiden valmiudet valvoa asetuksen täytäntöönpanoa paranevat.

C) Muut EY:n asetuksen muutosehdotuksissa huomioon otetut suositukset, joita ei käsitelty alihankintana teetetyssä vaikutustenarviointitutkimuksessa, mutta joiden vaikutukset arvioitiin pääosastossa sisäisesti yhteistyössä muiden asiaankuuluvien pääosastojen kanssa

1) Aineettoman teknologian siirron (uudelleen laadittu 2 artiklan b kohdan iii alakohta) valvonnan sisällön selkiyttäminen

Ehdotuksella saattaa olla joitakin vaikutuksia toimialaan, sillä tällä hetkellä aineettoman teknologian valvonnasta ei ole annettu EU:n laajuista määritelmää eikä sen toteutustapaa ole yhdenmukaistettu. Yksi syy tähän on ollut se, että viime aikoihin asti on ollut epäselvää, kattaako nykyinen 2 artiklan b alakohdan iii alakohta valvonnanalaisen kaksikäyttöteknologian siirtämisen intranet-yhteyden kautta EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle kolmannelle osapuolelle.

2) Uudelleen laaditun 7 artiklan 2 kohdan tavoitteena on pienentää riskiä siitä, että jäsenvaltio vie kaksikäyttötuotteen loppukäyttäjälle, vaikka vienti voi haitata toisen jäsenvaltion olennaisia turvallisuusetuja

Kauppapolitiikan pääosaston tekemä tutkimus osoitti, että 50 prosentissa tapauksista jäsenvaltio, joka oli pyytänyt 7 artiklan 2 kohdan nojalla toista jäsenvaltiota estämään viennin, joka haittaa sen olennaisia turvallisuusetuja, ei päässyt toivomaansa tulokseen. Ehdotuksen tuomana lisäarvona on ottaa nykyisiin kahdenvälisiin neuvotteluihin mukaan myös muut jäsenvaltiot, mikäli asianomaiset kaksi jäsenvaltiota ovat asiasta eri mieltä. Näin parannetaan EU:n turvallisuutta.

3) Uudelleen laaditun 9 artiklan tavoitteena on parantaa epäämistapauksista ilmoittamista ja pienentää riskiä siitä, että jokin jäsenvaltio vie kaksikäyttötuotteen loppukäyttäjälle, vaikka toinen jäsenvaltio olisi estänyt viennin

Komission alkuperäisten vuonna 2003 esittämien ehdotusten ja vertaisarviointien tulosten valossa asetuksen muutosehdotuksilla pyritään

- noudattamaan vertaisarviointien suosituksia

- yhdenmukaistamaan EU:n järjestelmä kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien suuntaviivojen mukaisiksi; niissä vaaditaan, että epäämispäätösten pätevyys tarkistetaan säännöllisesti tietyn ajan jälkeen

- mahdollistamaan se, että EU kehittää tarvittaessa suojatun sähköisen järjestelmän arkaluontoisten tietojen, kuten epäämispäätösten, ilmoittamista varten komission yksiköiden parhaillaan käytössä olevasta pilottitietokannasta saamien kokemusten valossa.

Arvio tällaisen järjestelmän perustamiskustannuksista on asetuksen muuttamista koskevan ehdotuksen perustelujen liitteessä.

4) Uudelleen laaditun 10 artiklan mukaan jäsenvaltio voi hoitaa koko vientilupakäsittelyn sähköisesti

Asetuksen 10 artiklaan tehtävällä muutoksella pyritään helpottamaan työskentelyä toimialan toiveiden mukaisesti.

5) Uudelleen laadittu 11 artikla EU:ssa valvottavien tuotteiden luettelosta Tarkoituksena on mukauttaa asetus toukokuusta 2004 lähtien vallinneeseen institutionaaliseen tilanteeseen, sillä kaikki uudet jäsenvaltiot eivät ole liittyneet kansainvälisiin vientivalvontajärjestelmiin.

6) Uudelleen laadittu asetuksen 16 artikla

Edellä kohdassa B-6 kuvatun rekisteröintivaatimuksen lisäksi kirjanpitovaatimuksia on muutettu vastaamalla sidosryhmien toiveisiin tilanteen parantamisesta siten, että otetaan käyttöön suhteutetut ja valvottavissa olevat vaatimukset erityisesti aineetonta teknologiansiirtoa ja välityspalvelujen tarjoajia varten.

7) Uudelleen laaditulla 19 artiklalla perustetaan komitologiamenettely valvontaluettelon tarkistamista varten

Tarkoituksena on perustaa komitologiamenettely valvonnanalaisten tuotteiden luettelon (asetuksen liite I) tarkistamista varten. Sillä on myönteisiä vaikutuksia jäsenvaltioihin ja toimialaan. Komission näkökulmasta vaikutukset ovat pääasiassa teknis- ja hallinnollisluonteisia.

8) Uudelleen laaditulla 21 artiklalla lisätään viittaus rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ainakin vakavissa asetuksen ja jäsenvaltioiden antamien täytäntöönpanosäännösten rikkomistapauksissa

a) Vaikutukset ovat hyödyllisiä, sillä tällä tavalla on mahdollista ehkäistä ennalta vientivalvontasäännösten rikkomista. Muutos vastaa 12. joulukuuta 2003 hyväksytyssä joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa Euroopan unionin strategiassa esitettyä kehotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä laittoman joukkotuhoaseisiin liittyvän materiaalin kauppaan, välitykseen ja salakuljetukseen kohdistuviin rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin liittyviä yhteisiä toimintalinjoja. Muutos on myös vastaus YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1540 esitettyyn kehotukseen, jonka mukaan olisi otettava käyttöön asianmukaisia siviili- tai rikosoikeudellisia seuraamuksia tällaisten vientivalvontasäännösten rikkomistapauksia varten. Muutoksessa otetaan samalla huomioon jäsenvaltioiden nykyiset käytännöt, jotka kävivät ilmi komission yksiköiden vuonna 2005 Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2004 antaman julistuksen mukaisesti suorittamasta kyselytutkimuksesta.

b) Uudelleen laadittu kansainvälistä yhteistyötä käsittelevä 22 artikla

Se auttaa ratkaisemaan nykyisiä ongelmatilanteita, joissa esimerkiksi kolmansiin maihin ja EU:hun sijoittautuneet viejät joutuvat joko rikkomaan kolmansien maiden lainsäädäntöä tai periaatetta, jonka mukaan kaksikäyttötuotteet voivat liikkua vapaasti yhtenäismarkkinoilla. Lisäksi se helpottaa vientilupien vastavuoroista tunnustamista, mikä puolestaan voi edesauttaa suuresti yhteisten teollisuus- tai tutkimushankkeiden toteuttamista kolmansien maiden kanssa. Se mahdollistaa erityisten vientivalvontamenettelyjen käyttöönoton tapauksissa, joissa kolmansien maiden kanssa toteutettaviin hankkeisiin liittyy EU:n (aineellista ja aineetonta) kaksikäyttöteknologiaa.

9) Uudelleen laaditulla 24 artiklalla lisätään jäsenvaltioiden käytäntöjä käsittelevän Euroopan komission kertomuksen avoimuutta

Tämän seurauksena toiminta on avoimempaa, mistä hyötyvät kaikki osapuolet.

10) Uudelleen laaditun 25 artiklan mukaan korvataan uudelleen laaditussa liitteessä V lueteltujen tuotteiden nykyiset ennalta annettavat toimitusluvat ennakkoilmoitusjärjestelmällä, joka on kaksikäyttötuotteiden vapaata liikkuvuutta yhtenäismarkkinoilla koskevien periaatteiden ja EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan mukainen

Vaikutus on toimialan kannalta myönteinen, sillä muutoksen avulla helpotetaan sisämarkkinoilla tapahtuvia siirtoja, eikä turvallisuuden kannalta aiheudu kielteisiä vaikutuksia, sillä jäsenvaltioilla on mahdollisuus estää tällaiset siirrot perustelluista syistä.

11) Uusi tarkastelulauseke, joka lisätään sääntelyn parantamiseen liittyvän komission sitoumuksen edellyttämän hyvän käytännön mukaisesti

Vaikutus kaikkiin sidosryhmiin on myönteinen.

[1] Saatavilla kauppapolitiikan pääosaston verkkosivuilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/comm/trade/issues/sectoral/industry/dualuse/index_en.htm .

[2] Valintailmoitus julkaistiin kauppapolitiikan pääosaston verkkosivuilla 10. elokuuta 2005.

[3] Muutamat jäsenvaltiot ovat suostuneet ilmoittamaan kauppapolitiikan pääosastolle haastateltavien viejien nimet tai niiden viejien määrän, joille ne myöntävät vientilupia. Kaksikäyttötuotteiden viejiä on EU:ssa yhteensä kuitenkin todennäköisesti 5 000–6 000. Jäsenvaltioissa, jotka myöntävät eniten lupia, on kussakin noin 1 000 viejää. Maissa, joissa lupia myönnetään keskinkertainen määrä, on 50–100 viejää, ja joissakin jäsenvaltioissa ei ole lainkaan viejiä.

[4] http://ec.europa.eu/comm/trade/issues/sectoral/industry/dualuse/index_en.htm.

[5] Sivustosta (http://ec.europa.eu/comm/trade/issues/sectoral/industry/dualuse/links.htm) on tällä hetkellä linkit kaikkien kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien verkkosivuille: niitä ovat esimerkiksi ydintekniikan valvontajärjestely, Wassenaarin järjestely, Australian ryhmä (biologiset ja kemialliset kaksikäyttötuotteet) ja ohjusteknologian valvontajärjestely.

[6] Seuraavat kolme valvontatyyppiä on määritetty:

– järjestelmällinen etukäteen annettava lupa

– etukäteen annettava lupa, jonka kansalliset viranomaiset vaativat vain epäilyttävissä vientitoimissa

– kansallisille viranomaisille lainsäädännössä säädetty mahdollisuus pysäyttää maan kautta kulkevat kaksikäyttötuotteet ja tietyissä tapauksissa takavarikoida ne.