[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel, 13.7.2006

SEK(2006) 922

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Lähimerenkulun edistämisohjelman väliarviointi (KOM(2003) 155 lopullinen) {KOM(2006) 380 lopullinen}{SEK(2006) 923}

Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista

Tämä raportti edustaa ainoastaan sen laadintaan osallistuneiden komission yksiköiden kantaa. Se ei rajoita komission mahdollisesti tekemien päätösten lopullista muotoa.

1. Ongelma

Raskaan maantieliikenteen nopea kasvu ja siihen liittyvät ruuhkat, onnettomuudet ja saastuminen ovat suurimmat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöongelmat, joihin lähimerenkulun edistämispolitiikalla pyritään puuttumaan. Mainitussa politiikassa keskitytään tämän lisäksi kyseisen liikennemuodon tehokkuuteen ja kestävyyteen. Eurooppa tarvitsee kaikkien liikennemuotojen edut yhdistävän tehokkaan logistisen kuljetusjärjestelmän Euroopan kilpailukyvyn ja vaurauden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi Lissabonin tavoitteiden ja eurooppalaista liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan väliarvioinnin mukaisesti.

Lähimerenkulku kehittyy nopeasti, mutta se voisi optimaalisissa olosuhteissa kehittyä nopeamminkin. Seuraavat tekijät hidastavat kuitenkin sen kehitystä:

- sitä ei ole vielä täysin integroitu multimodaaliseen ovelta ovelle -jakeluketjuun

- siihen liittyy monimutkaisia hallinnollisia menettelyjä

- se edellyttää satamilta entistä suurempaa toimintatehokkuutta ja hyviä yhteyksiä sisämaahan.

2. Ketä asia koskee

Tämä asia koskee kaikkia. Tieliikenne aiheuttaa ruuhkia, onnettomuuksia, melua ja ympäristön saastumista, jotka vaikuttavat kansalaisiin ja teollisuuteen. Maanpäällisten infrastruktuurien rakentaminen edellyttää huolellista maankäytön suunnittelua. Lähimerenkulun ala on merkittävä työllistäjä. Näiden näkökohtien poliittinen merkitys on niin ikään ilmeinen.

Asia koskee koko Eurooppaa, sillä sen liikennejärjestelmää ei käytetä tasapainoisesti vaan suositaan tieliikennettä jopa pidemmillä etäisyyksillä. Euroopan kilpailukyky ja vauraus voi kärsiä, jos liikennejärjestelmää ei hyödynnetä optimaalisesti. Tieliikennettä tarvitaan aina, koska tavaroita ei voida kuljettaa laivoilla perille asti, mutta parantamalla liikennemuotojen keskinäistä täydentävyyttä liikennemuotojen yhteistoiminnan (komodaalisuuden)[1] puitteissa voitaneen saada aikaan tehokkaampia tuloksia.

3. Ongelman arvioitu tuleva kehitys

Jos tilanne säilyy ennallaan eikä uusia toimenpiteitä toteuteta, lähimerenkulku menettää nykyisen asemansa, sen kehitys alkaa taantua eikä se voi vastata täysipainoisesti Euroopan liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan väliarvioinnissa asetettuihin haasteisiin tai Lissabonin tavoitteisiin.

4. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

Lähimerenkulun edistämispolitiikka pohjautuu perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohtaan.

Kansallinen politiikka ei välttämättä aina tuota yhteentoimivia liikenneratkaisuja, joita Eurooppa tarvitsee toimiakseen yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla alueella, jolla ei ole sisäisiä rajoja. Merkittäviä tuloksia voidaan saavuttaa vain siten, että Euroopan komissio laatii jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa koko Euroopan kattavan johdonmukaisen kehyksen.

Lähimerenkulkupolitiikasta mahdollisesti seuraavia yksittäisiä lainsäädäntötoimenpiteitä olisi tarkasteltava yksitellen toissijaisuuden näkökulmasta. Kuitenkin ainoa uusi lainsäädännöllinen toimi, johon vuoden 2003 edistämisohjelman väliarvioinnissa ja tässä vaikutusten arvioinnissa viitataan, on direktiivin 2002/6/EY (IMO-FAL-direktiivi)[2] liitteiden saattaminen yhdenmukaisiksi vuonna 2005 hyväksyttyjen IMOn toimenpiteiden kanssa, kunhan ne ovat tulleet voimaan. Tämä työ tehdään komitologiamenettelyssä, kuten direktiivin 5 artiklassa säädetään. Kaikki muut esitetyt toimenpiteet ovat joko ”pehmeitä” toimenpiteitä tai käynnissä olevia lainsäädäntöaloitteita tukevia toimenpiteitä (kuten ehdotus intermodaalisista lastausyksiköistä[3]). Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä perusoikeuksia noudatetaan täysipainoisesti.

5. Intressitahojen kuulemiset

Jäsenvaltioiden (lähimerenkulun yhteyshenkilöiden[4]), toimialan (merenkulkualan foorumin) ja lähimerenkulun edistämiskeskusten[5] kuulemiset aloitettiin lokakuussa 2005. Kirjalliset kommentit pyydettiin toimittamaan tammikuuhun 2006 mennessä. Komissio järjesti osapuolten kanssa toisen kokouksen toukokuussa 2006.

Saatujen kannanottojen perusteella varmistui, että lähimerenkulkua on tarpeen kannustaa ja edistää. Kannanotot olivat yleisesti ottaen myönteisiä, ja niissä vahvistettiin alkuperäisen lähimerenkulun edistämisohjelman ansiot. Vuoden 2003 edistämisohjelman esittämisen jälkeen saavutettu edistyminen on ollut myönteistä. Ohjelman toimet on tarpeen panna kaikilta osiltaan täytäntöön.

6. Yleiset tavoitteet

Vuoden 2003 lähimerenkulun edistämisohjelmassa esitetään 14 toimea, joiden tarkoituksena on tehostaa kyseistä liikennemuotoa ja poistaa sen kehittämisen esteet.

Odotettavissa olevina tuloksina ilmaistavat yleiset poliittiset tavoitteet ovat lähimerenkulun tehokkuuden lisääminen ja tavarakuljetusten siirtäminen tieliikenteestä lähimerenkulkuun edellä esitettyjen kestämättömien kehityssuuntauksien kääntämiseksi. Euroopan kilpailukyky ja vauraus on säilytettävä ja saatava lisääntymään, ja lähimerenkulku on olennainen osa tätä prosessia. Lähimerenkulku lisää myös yhteenkuuluvuutta ja parantaa yhteyksiä syrjäisiin ja saarialueisiin.

Tavoitteet SMART-kriteerien kannalta tarkasteltuina:

Täsmällisyys (Specific): Kehitetään entisestään lähimerenkulun tehokkuutta ja sen integroimista multimodaaliseen ovelta ovelle -logistiikkaketjuun.

Mitattavuus (Measurable): Voidaan mitata lähimerenkulun vuosittaisena kasvuna; poistettujen konkreettisten pullonkaulojen lukumääränä; lähimerenkululle annettuna poliittisena painoarvona; ja yritysten osoittamana kiinnostuksena.

Hyväksyttyys (Accepted): Lähimerenkulun edistämisohjelmasta käydyt kuulemiset osoittavat selvästi, että sekä jäsenvaltiot että teollisuus tukevat yhteisön edistämispolitiikkaa.

Realistisuus (Realistic): Lähimerenkulku on tällä hetkellä ainoa liikennemuoto, jonka kasvu on verrattavissa tieliikenteen kasvuun. Alkuperäinen 161 pullonkaulan luettelo on nyt lyhentynyt 35:een. Poliittinen tahto ja liike-elämän tuki ovat säilyneet ennallaan.

Aikatauluun sitominen (Timed): Alkuperäiseen vuoden 2003 edistämisohjelmaan sisältyville toimille vahvistettuja määräaikoja on noudatettu.

Lähimerenkulkua edistävä yhteisön politiikka vastaa kaikilta osin Lissabonin tavoitteita (vauraus ja kilpailukyky; sääntely-ympäristön parantaminen; sääntelystä liikemaailmalle aiheutuvien kustannusten minimointi) ja Euroopan liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan väliarvioinnin tavoitteita (liikennemuotojen yhteistoiminta, kilpailukyky, kestävyys, turvallisuus ja maaliikenteen pullonkaulojen ohittaminen).

7. Vaikutusten arviointi

Tässä vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan, miten eri poliittiset ratkaisut ovat vaikuttaneet lähimerenkulun kehittämiseen nyt, kun edistämisohjelmaa on toteutettu kolmen vuoden ajan. Tarkemmin sanoen siinä tarkastellaan eri vaihtoehtojen vaikutuksia, myös sitä, että edistämisohjelmasta esitetään väliarviointi, joka sisältää neljä uutta tai uudelleen kohdennettua toimenpidettä. Vaihtoehdot ovat seuraavat:

- Lakkautetaan EU:n lähimerenkulun edistämispolitiikka;

- Ei tehdä mitään uutta , mutta jatketaan voimassa olevaa edistämisohjelmaa sellaisenaan;

- Tarkistetaan vuoden 2003 lähimerenkulun edistämisohjelmaa esittämällä uusi komission tiedonanto, joka yhdistää lainsäädäntökehykseen uusia ja uudelleen kohdennettuja pehmeitä toimenpiteitä.

Vaihtoehtoja verrataan lähtötilanteeseen (vakaa, neutraali vaihtoehto), joka on vuoden 2006 tilanne siihen asti, kun toteutetaan mahdollisia uusia toimia.

Vaikutusten arvioinnissa käytetyt arviointiperusteet ovat seuraavat: positiivinen (++), lievästi positiivinen (+), neutraali (0), lievästi negatiivinen (-) ja negatiivinen (--).

Aikaperspektiivinä pidetään lyhyttä tai keskipitkää aikaväliä.

7.1. Yleisen lähestymistavan kokonaisvaikutukset

Yhteenvetotaulukko vaikutuksista |

Taloudelliset vaikutukset | Sosiaaliset vaikutukset | Ympäristövaikutukset |

Lakkautetaan EU:n edistämispolitiikka | -- | -/-- | -/-- |

Ei toteuteta toimia | 0/- | 0/- | 0/- |

Tarkistetaan vuoden 2003 edistämisohjelmaa laatimalla komission tiedonanto | + | 0/+ | 0/+ |

7.2. Mahdollisten uusien toimien tai toimenpiteiden erityisvaikutukset

7.2.1. Yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista annetun direktiivin (IMO-FAL-direktiivi) liitteiden muuttaminen – uusi toimi

Yhteenvetotaulukko vaikutuksista |

Taloudelliset vaikutukset | Sosiaaliset vaikutukset | Ympäristövaikutukset |

Lakkautetaan EU:n edistämispolitiikka | 0/- | 0 | 0 |

Ei toteuteta toimia | 0/- | 0 | 0 |

Sisällytetään tämä toimi vuoden 2003 edistämisohjelman tarkis-tamista koskevaan vaihtoehtoon | 0/+ | 0 | 0 |

7.2.2. Merten moottoriteiden käyttöön otto – uusi toimi

Yhteenvetotaulukko vaikutuksista |

Taloudelliset vaikutukset | Sosiaaliset vaikutukset | Ympäristövaikutukset |

Lakkautetaan EU:n edistämispolitiikka | -- | - | - |

Ei toteuteta toimia | 0/- | 0/- | 0/- |

Sisällytetään tämä toimi vuoden 2003 edistämisohjelman tarkis-tamista koskevaan vaihtoehtoon | + | 0/+ | 0/+ |

7.2.3. Lähimerenkulun edistämiskeskusten (SPC-keskusten) toiminta-alan laajentaminen multimodaalisuuteen sisämaan logistiikkaratkaisuissa – uusi toimi

Yhteenvetotaulukko vaikutuksista |

Taloudelliset vaikutukset | Sosiaaliset vaikutukset | Ympäristövaikutukset |

Lakkautetaan EU:n edistämispolitiikka | -- | -- | -- |

Ei toteuteta toimia | - | 0/- | 0 |

Sisällytetään tämä toimi vuoden 2003 edistämisohjelman tarkis-tamista koskevaan vaihtoehtoon | + | 0/+ | 0/+ |

7.2.4. Lähimerenkulun julkisuuskuvan uudelleen kohdentaminen – uudelleen kohdennettu toimi

Yhteenvetotaulukko vaikutuksista |

Taloudelliset vaikutukset | Sosiaaliset vaikutukset | Ympäristövaikutukset |

Lakkautetaan EU:n edistämispolitiikka | -- | - | - |

Ei toteuteta toimia | 0/- | 0/- | 0/- |

Sisällytetään tämä toimi vuoden 2003 edistämisohjelman tarkis-tamista koskevaan vaihtoehtoon | + | 0/+ | + |

7.3. Vaihtoehtojen luokittelu

Seuraavassa luetellut yhdistetyt vaikutukset ovat seurausta kohdissa 7.1 ja 7.2 esitetyistä vaikutuksista. Kuhunkin vaikutukseen on sovellettu painotuskerrointa 1.

VAIHTOEHTOJEN LUOKITTELU |

Yhdistetyt vaikutukset yhteensä |

Lakkautetaan EU:n edistämispolitiikka | Lievästi negatiivisista negatiivisiin |

Ei toteuteta toimia | Neutraaleista lievästi negatiivisiin |

Tarkistetaan vuoden 2003 edistämisohjelmaa laatimalla komission tiedonanto | Lievästi positiiviset |

7.4. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto

Parhaaksi arvioitu vaihtoehto on laatia komission tiedonanto vuoden 2003 lähimerenkulun edistämisohjelman tarkistamisesta. Tarkistuksessa olisi vuonna 2003 noudatetun lähestymistavan mukaisesti yhdistettävä lainsäädäntökehykseen pehmeitä toimenpiteitä.

8. Seuranta ja arviointi

8.1. Tärkeimmät edistymistä kuvaavat indikaattorit

Espanjan ja Alankomaiden puheenjohtajakausilla (vuosina 2002 ja 2004) lähimerenkulku asetettiin yhdeksi ensisijaiseksi tavoitteeksi, ja asiasta järjestettiin EU:n liikenneministerien epävirallisia kokouksia. Suomi on ilmoittanut, että lähimerenkulku on sen puheenjohtajakaudella (vuoden 2006 jälkipuolisko) yksi poliittisista prioriteeteista.

On tärkeää, että jäsenvaltiot, yritykset ja lähimerenkulun edistämiskeskukset saavat tietoa saavutetusta kokonaisedistyksestä ja kohdentavat jatkotoimet sen mukaan. Tämä toisaalta kannustaa lähimerenkulun kehittämistä ja toisaalta auttaa keskittämään pyrkimykset tärkeimpien ongelma-alueiden ratkaisemiseen.

Tärkein edistymistä koskeva indikaattori on lähimerenkulun nykyisen myötätuulen säilyminen.

Lähimerenkulun kehittymistä voidaan mitata kyseisen liikennemuodon kasvulla suhteessa tieliikenteeseen. Lähimerenkulun kasvu on tällä hetkellä hyvin lähellä tieliikenteen kasvua.

Toinen mahdollinen mittari voisi olla painoarvo, jonka jäsenvaltiot antavat lähimerenkululle liikennepolitiikassaan. Tämä painoarvo on nykyisin merkittävä. Tässä yhteydessä voitaisiin ottaa huomioon myös painoarvo, jonka jäsenvaltiot antavat Euroopan laajuisen liikenneverkon puitteissa merten moottoriteiden hankkeille muihin liikennemuotoihin verrattuna.

Yhtenä mittarina voisi olla myös lähimerenkulun edistämistoimien hyväksymistaso. Mainittu taso on tällä hetkellä korkea.

Kohtuullisen luotettava mittari voisi olla myös edistyminen vuoden 2003 edistämisohjelmaan sisältyvien eri toimien alalla.

8.2. Mahdollisen seurannan ja arvioinnin yleiset suuntaviivat

Komissio jatkaa yhdessä jäsenvaltioiden, yritysten ja lähimerenkulun edistämiskeskusten kanssa kyseisen liikennemuodon kannustamista, sen kehittämisen seuraamista ja lähimerenkulun edistämisohjelman tulosten arvioimista. Tämä tapahtuu lähimerenkulun yhteyshenkilöiden, yritysten ja lähimerenkulun edistämiskeskusten säännöllisissä kokouksissa, joiden puheenjohtajuudesta vastaa komissio.

Vuonna 2008 on tarkoitus laatia uusi tiedonanto, jossa tehdään ohjelmaa koskevat päätelmät ja esitellään tulevia toimia.

[1] Liikennemuotojen yhteistoiminnalla (komodaalisuudella) tarkoitetaan liikennemuotojen tehokasta käyttöä Euroopan liikennejärjestelmässä joko yksinään tai multimodaalisesti voimavarojen optimaalisen ja kestävän käytön mahdollistamiseksi.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/6/EY, annettu 18 päivänä helmikuuta 2002, yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista (EYVL L 67, 9.3.2002, s. 31).

[3] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi intermodaalisista lastausyksiköistä, KOM(2003) 155 lopullinen, 7.4.2003, sellaisena kuin se on muutettuna asiakirjalla KOM(2004) 361 lopullinen, 30.4.2004.

[4] Lähimerenkulun yhteyshenkilöt ovat kansallisten merenkulkuviranomaisten edustajia, jotka vastaavat lähimerenkulkuasioista maassaan.

[5] Näitä keskuksia ohjaavat kaupalliset edut, ja ne tarjoavat puolueettomia neuvoja lähimerenkulun käytöstä liikenteen käyttäjien tarpeisiin vastaamiseksi. Nämä 21 kansallista edistämiskeskusta ovat verkostoituneet Euroopan tasolla eurooppalaiseksi lähimerenkulkuverkostoksi ( European Shortsea Network , ESN).