[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 18.10.2006

KOM(2006) 594 lopullinen

2006/0196 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI,

Direktiivin 97/67/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista

(komission esittämä) {SEK(2006) 1291}{SEK(2006) 1292}

PERUSTELUT

1. TAUSTAA

Yhteisön postipalvelujen kehittymisestä 7. helmikuuta 1994 annetussa neuvoston päätöslauselmassa[1] kuvataan prosessia, jolla pyritään yhdistämään kaksi tavoitetta, joista toinen on postimarkkinoiden avaaminen kilpailulle asteittain ja säännellysti ja toinen yleispalvelun tarjonnan varmistaminen pysyvästi. Osana tätä prosessia postidirektiivissä[2] säädetään aikataulusta päätösten tekemiselle postimarkkinoiden kilpailulle avaamisen jatkamisesta. Postidirektiivin 7 artiklan mukaan

- komissio antaa 31. joulukuuta 2006 mennessä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä liittää siihen asianmukaisen ehdotuksen, jossa tarvittaessa vahvistetaan postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräinen toteuttaminen vuonna 2009 tai määritellään muu vaihe

- komission ehdotuksen on perustuttava päätelmiin ennakoivasta tutkimuksesta, jossa arvioidaan kunkin jäsenmaan osalta, mitä vaikutuksia postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisellä toteuttamisella vuonna 2009 on yleispalveluun.

Tämä ehdotus perustuu seuraaviin asiakirjoihin: ennakoiva tutkimus[3] ja sen päätelmät, joissa tarkastellaan, mitä vaikutuksia postialan sisämarkkinoiden täysimääräisellä toteuttamisella vuonna 2009 on yleispalveluun, siten kuin siitä säädetään postidirektiivissä, vaikutustenarvioinnista annettu raportti[4] ja postidirektiivin soveltamisesta annettu kertomus[5], jossa postialaa tarkastellaan perusteellisesti. Nämä asiakirjat sisältävät yksityiskohtaisempia tietoja jäljempänä olevissa kohdissa esitetyn ehdotuksen taustasta ja perusteluista.

2. KOMISSION EHDOTUS

2.1. Oikeudelliset näkökohdat

2.1.1. Toissijaisuusperiaate

Ehdotetun toimen tavoitteena on toteuttaa postipalvelujen sisämarkkinat poistamalla postialalta yksin- ja erityisoikeudet, takaamalla yleispalvelun yhtenäinen taso kaikille käyttäjille kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja vahvistamalla yhdenmukaiset periaatteet postipalvelujen sääntelemiseksi avoimessa markkinaympäristössä, jotta voidaan vähentää muita sisämarkkinoiden toiminnan esteitä.

Jäsenvaltiot eivät pysty saavuttamaan näitä tavoitteita yksinään. Selkein esimerkki tästä on se, että yleispalvelun rahoittamiseksi jotkin jäsenvaltiot ylläpitävät erilaajuisia monopoleja tiettyjen postipalveluiden tarjonnan alalla, kun taas toiset jäsenvaltiot ovat jo kokonaan tai osittain poistaneet palvelualan monopolit tai aikovat tehdä niin ennen vuotta 2009.

Koska nämä tavoitteet voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi paremmin saavuttaa yhteisön tasolla, yhteisö voi toimia asiassa perustamissopimuksen 5 artiklaan sisältyvän toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

2.1.2. Suhteellisuusperiaate

EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tässä ehdotuksessa direktiivin muuttamiseksi ei ole tarkoitus antaa yksityiskohtaisia sääntöjä postialan sääntelemiseksi vaan jatkaa yleisen sääntelykehyksen kehittämistä.

Suhteellisuusperiaatteen vuoksi ehdotus sisältää useita vaihtoehtoja, joista jäsenvaltiot voivat valita parhaan tavan saavuttaa ehdotetut tavoitteet. Ehdotuksen

- 7 artikla tarjoaa jäsenvaltioille useita rahoitusvaihtoehtoja yhden ainoan ratkaisun sijaan

- uudessa 11 a artiklassa tarkastellaan kysymystä postiverkkoon pääsystä ja jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi arvioida, onko tiettyihin postialan infrastruktuurin osiin tai palveluihin pääsyä tarpeen säännellä ja jos on, missä laajuudessa, ja säännellä pääsyä postiverkon lajittelu- ja jakeluketjun loppupäähän

- mukaan olisi poistettava 12 artiklan kuudes luetelmakohta, jossa säädetään vaatimuksesta valvoa ristikkäistukia alakohtaisten sääntöjen avulla, ja jätettävä tämän kysymyksen tosiasiallinen sääntely jäsenvaltioiden tehtäväksi

- mukaan ei olisi perustettava uusia elimiä koordinoimaan kansallisten sääntelyviranomaisten toimintaa.

3. EHDOTUKSEN OSAT

3.1. Vahvistetaan direktiivissä asetettu aikataulu markkinoiden avaamiselle niiden päätelmien perusteella, jotka on esitetty ennakoivassa tutkimuksessa vaikutuksista, joita postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisellä toteuttamisella vuonna 2009 on yleispalveluun

Ennakoivassa tutkimuksessa todetaan, että postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen kaikissa jäsenvaltioissa vuonna 2009 ei vaaranna yleispalvelun korkeaa laatua, ja vahvistetaan, että postiala avataan kilpailulle täysimääräisesti 1. tammikuuta 2009 mennessä.

Vuoden 2009 vahvistaminen postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisajankohdaksi merkitsee suurempaa kilpailua ja sen tuottamien hyötyjen myötä asiakkaiden saatavilla olevien palvelujen laadun, hinnoittelun ja valikoiman parantumista sekä postialan kasvu- ja työllisyyspotentiaalin vauhdittumista. Vuoden 2009 vahvistaminen on lisäksi tarpeellinen ja asianmukainen vastaus sekä käyttäjien että koko Euroopan talouden tarpeisiin.

Alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden säilyttämiseksi ja sen huomioon ottamiseksi, että jäsenvaltiot voivat mukauttaa joitakin erityisiä palveluja paikalliseen kysyntään käyttämällä postidirektiivissä säädettyä joustavuutta, on asianmukaista säilyttää kokonaisuudessaan yleispalvelu ja vastaavat laatuvaatimukset, siten kuin niistä säädetään kyseisessä direktiivissä.

Siksi tässä ehdotuksessa säädetään uudesta 7 artiklasta, jonka ensimmäisessä kohdassa jäsenvaltiota kielletään myöntämästä tai säilyttämästä yksin- ja erityisoikeuksia postialalla.

3.2. Täydentävät ja liitännäistoimet yleispalvelun turvaamiseksi

Ennakoivassa tutkimuksessa yksilöidään sekä EU:n että kansallisella tasolla joitakin liitännäistoimia tai "avustavia" toimia, joita jäsenvaltiot voivat tarvittaessa toteuttaa yleispalvelun turvaamiseksi. Eräät näistä toimista ovat säänteleviä, toiset markkinasuuntautuneita, mutta niillä kaikilla pyritään helpottamaan yleispalvelun tarjontaa taloudellisesti kannattavin ehdoin kilpailuilla markkinoilla ja/tai turvaamaan se. Näitä toimia pidetään riittävänä edellytyksenä postialan avaamiseksi kilpailulle kaikissa jäsenvaltioissa.

Myös muita suojatoimia on yksilöity. Niitä ovat erityiset rahoitusmekanismit, joiden avulla korvataan – jos tarpeellista ja oikeasuhtaista – yleispalvelun tarjontaan liittyvä kannattamattomuus tavalla, jolla on sisämarkkinoiden kannalta vähemmän vääristäviä vaikutuksia kuin monopolien ylläpitämisellä.

Joistakin yleispalvelun varmistamiseen tähtäävistä sääntelytoimista säädetään jo voimassaolevassa postidirektiivissä. Näitä ovat yleispalvelun tarjonnan mukauttaminen käyttäjien tarpeisiin postidirektiivin puitteissa, yleispalveluvelvoitteiden asettaminen toimiluvan haltijoille, sääntelyviranomaisten toimet kilpailun suojelemiseksi ja tarvittaessa pääsy postiverkon lajittelu- ja jakeluketjun loppupäähän. Tämä ehdotus sisältää sellaiset avustavat sääntelytoimet, joita yhteisön tasolla voidaan tarvita.

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi itse voitava päättää toimista, jotka koskevat markkinoiden toimintaa tai eivät kuulu yhteisön kehykseen. Kuten ennakoiva tutkimus ja alakohtaiset tutkimukset osoittavat, kyseeseen voivat tulla toimet, joita vakiintuneet yleispalvelun tarjoajat toteuttavat tehokkuuden lisäämiseksi, tulonlähteidensä diversifioimiseksi ja lähetysten määrän kasvattamiseksi.

EU:n postialalle ehdotetun kehyksen mukaisesti jäsenvaltiot voivat päättää itse, mikä toimenpideyhdistelmä soveltuu parhaiten yleispalvelun turvaamiseen uudessa markkinaympäristössä.

3.2.1. Muut kustannustehokkaat toimet yleispalvelun varmistamiseksi (3 ja 6 artikla)

Postidirektiivin 4 artiklan mukaan yleispalvelun tarjonnan edellytykseksi asetetaan yleispalvelun tarjoajien nimeäminen ennakkoon. Kilpailun ja markkinoilla olevan valinnanvaran lisääntyminen merkitsee sitä, että saatavilla voi olla myös muita yhtä tehokkaita tapoja varmistaa yleispalvelun tarjonta. Tällä ehdotuksella muutetaan 4 artiklaa ja 3 artiklan 3 kohtaa, jotta jäsenvaltiot voivat valita itse kaikkein tehokkaimmat ja soveltuvimmat mekanismit yleispalvelun tarjonnan turvaamiseksi noudattaen objektiivisuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden, suhteellisuuden ja markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen periaatteita.

Näillä mekanismeilla voidaan helpottaa koko yleispalvelun tai sen osien tarjontaa esimerkiksi jättämällä se markkinavoimien varaan tai antamalla jäsenvaltioiden määritellä itse ne erityiset palvelut tai alueet, joiden osalta yleispalvelua ei voida varmistaa markkinavoimin, ja hankkimalla kyseiset palvelut kustannustehokkaasti julkisen tarjouskilpailun kautta.

Tässä ehdotuksessa otetaan huomioon jäsenvaltioille annettu suurempi joustavuus yleispalvelun tarjonnan varmistamiseksi muulla tavoin kuin yleispalvelun tarjoajien ennalta nimeämisen kautta ja muutetaan sen mukaisesti 6 artiklaa, jotta jäsenvaltiot voivat päättää itse, mikä on paras tapa asettaa yleispalvelua koskevat tiedot yleisesti saataville.

3.2.2. Lujitetaan ja selkeytetään periaatetta, jonka mukaan yleispalvelun hintojen on oltava kustannuslähtöisiä (12 artiklan toinen luetelmakohta ja 2 artiklan 20 kohta)

Periaate, jonka mukaan palvelujen on oltava kustannuslähtöisiä, on käännetty eri tavoilla direktiivin 97/67/EY eri kieliversioissa, mikä saattaa aiheuttaa tulkintaeroja. Käyttämällä kustannuslähtöisyyden käsitettä myös niissä kieliversioissa, joissa sitä ei tähän mennessä ole käytetty, voidaan edistää tämän periaatteen yhdenmukaista noudattamista. Lisäksi periaate, jonka mukaan hintojen on edistettävä tuottavuutta, helpottaa tämän säännöksen soveltamista käyttäjien eduksi. Postidirektiivin 12 artiklan toisen luetelmakohdan mukaan jäsenvaltiot saavat poiketa periaatteesta, jonka mukaan yleispalvelun hintojen on oltava kustannuslähtöisiä, ja käyttää alueellaan yhtenäistä hinnoittelua riippumatta etäisyydestä ja muiden palvelujen kustannuksista, jotta sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus voidaan varmistaa.

Kuten alakohtaiset tutkimukset osoittavat, yhtenäisen hinnoittelun sitova soveltaminen täysin kilpaillussa ympäristössä voi nostaa joidenkin palvelujen kustannuksia ja vaarantaa kyseisten palvelujen kannattavuuden, koska yleispalvelun tarjoaja saattaa menettää kannattavan liiketoiminnan kilpailluilla aloilla. Alakohtaiset tutkimukset osoittavat myös, että yleispalvelun tarjoajat todennäköisesti säilyttävät yhtenäisen hinnoittelun myös sen jälkeen, kun markkinat on avattu täysimääräisesti useiden palvelujen osalta.

Näin ollen jäsenvaltioiden olisi toteutettava sääntelytoimia ainoastaan yleispalvelun tarjonnan kannattavuuden varmistamiseksi. Jos yleispalvelun tarjoajiille annetaan tarvittavaa joustavuutta reagoida kilpailuun, voidaan vähentää yleispalvelun taloudellista tasapainoa uhkaavia riskejä. Tästä syystä tässä ehdotuksessa muutetaan 12 artiklan toista luetelmakohtaa siten, että jäsenvaltioiden on rajoitettava yhtenäinen hinnoittelu koskemaan oman maan sisäisiä ja muualle EU:hun osoitettuja lähetyksiä, joihin sovelletaan yksikköhintaa (esimerkiksi postimerkein maksettuja lähetyksiä). Useimmiten näitä lähetyksiä käyttävät kuluttajat ja pienet yritykset, ja niitä koskevan kilpailun odotetaan olevan vähäistä. Yksikköhinnan määritelmä annetaan 2 artiklan 20 kohdassa.

Ehdotettu muutos myös sallii jäsenvaltioiden vaatia yhtenäistä hinnoittelua, jos se voidaan perustella muilla julkisilla eduilla, esimerkiksi tapauksissa, joissa painotuotteita jaellaan postin kautta muiden jakelukanavien puuttuessa. Tätä näkökohtaa tarkastellaan lähemmin johdanto-osan 24 kappaleessa.

3.2.3. Yleispalvelun rahoittaminen (7 artikla)

Yleispalvelun turvaamiseksi toteutettujen liitännäistoimien jälkeen voi joissakin jäsenvaltioissa olla tarpeen rahoittaa yleispalvelun tarjonnasta aiheutuvia jäännöskustannuksia. Tämän ehdotuksen uudessa 7 artiklassa selvennetään, mitä vaihtoehtoja jäsenvaltioilla on käytettävissään, kun yleispalvelua on rahoitettava ulkoisesti.

Kunkin jäsenvaltion olisi voitava päättää itse, mikä rahotusmekanismi soveltuu parhaiten sen omaan tilanteeseen, ja samalla huolehdittava siitä, ettei markkinoiden toiminta vääristy.

Uuden 7 artiklan mukaisia rahoitusvaihtoehtoja ovat muun muassa julkinen korvaus suorien valtiontukien kautta (3 kohta) ja välillinen rahoitus julkisten hankintamenettelyjen kautta (2 kohta). Näiltä osin ei ole tarpeen ottaa käyttöön uusia sääntöjä, koska postialaan voidaan soveltaa sitä kattavaa yhteisön säännöstöä ja oikeuskäytäntöä, jolla säännellään julkisia hankintoja ja julkista korvausta yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen alalla.

Uuden 7 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdassa (vrt. voimassaolevan postidirektiivin 9 artikla) säädetään mahdollisuudesta ottaa käyttöön korvausrahasto yleispalvelun tarjoajille aiheutuvan kohtuuttoman rasitteen hyvittämiseksi. Tähän mennessä on saatu vain vähäistä kokemusta korvausrahastojen käytöstä postialan yleispalvelun rahoitusmekanismina. Tämä ei kuitenkaan ole yllättävää, sillä varatut palvelut, jotka useimmissa jäsenvaltioissa ovat edelleen merkittävät, ovat olleet itsestäänselvä rahoituslähde. Tilanteessa, jossa varatut palvelut on poistettu, monet jäsenvaltiot todennäköisesti ottavat käyttöön korvausrahaston turvatakseen yleispalvelun, mistä syystä korvausrahasto olisi säilytettävä rahoitusmekanismina. Uuden 7 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdassa säädetään myös mahdollisuudesta periä palveluntarjoajilta ja/tai käyttäjiltä maksu ratkaisuna kattaa yleispalvelun nettomääräiset jäännöskustannukset.

3.3. Ehdotuksen muut toimenpiteet

3.3.1. Valtuutukset ja toimiluvat (9 artikla)

Jäsenvaltiot voivat edelleen myöntää postidirektiivin 9 artiklassa säädettyjä valtuutuksia ja yksittäisiä toimilupia, kun se on perusteltua ja tavoitteeseen nähden oikeasuhtaista. Kuten komission antamassa kolmannessa postidirektiivin soveltamista koskevassa kertomuksessa korostetaan, näyttää kuitenkin olevan tarpeen edelleen yhdenmukaistaa hyväksyttyjä ehtoja ja kyseisiin ehtoihin ja menettelyihin sovellettavia periaatteita, jotta sisämarkkinoilta voidaan vähentää perusteettomia palvelujen tarjoamisen esteitä.

Kokemuksen ja alakohtaisten tutkimusten perusteella tässä ehdotuksessa muutetaan 9 artiklan 2 kohtaa siten, että on kiellettyä

- rajoittaa toimiluvanhaltijoiden lukumäärää. Tätä toimenpidettä on käytetty muilla verkkotoimialoilla, joilla infrastruktuurin moninkertaistaminen ei ole toivottavaa taloudellisista, fyysisistä tai sosiaalisista syistä, mikä ei kuitenkaan koske postialaa.

- samanaikaisesti vaatia tukiosuuden maksamista kustannustenjakojärjestelmään ja asettaa yleispalvelu- tai laatuvelvoitteita samojen laatu-, saatavuus- ja tehokkuusvaatimusten osalta. Yleispalveluvelvoitteiden myötä palvelun kannattamattomuus jaetaan usean yrityksen kesken, kun taas korvausrahaston käyttö merkitsee maksun perimistä yrityksiltä jonkin yrityksen kannattamattomuuden rahoittamiseksi. Näin ollen näiden kahden toimen yhtäaikainen soveltaminen ei ole perusteltua.

- ottaa käyttöön rinnakkaisia ehtoja, jotka ovat sovellettavissa yrityksiin muun kuin alakohtaisen kansallisen lainsäädännön perusteella. Näin voidaan vähentää postipalvelujen tarjoajille aiheutuvia tarpeettomia hallintokustannuksia.

- soveltaa kohtuuttomia tai perusteettomia teknisiä tai toiminnallisia ehtoja. Kaikki ehdot, joilla pyritään esimerkiksi suojaamaan kirjesalaisuus tai helpottamaan väärään osoitteeseen toimitetun postin palauttamista, ovat hyväksyttäviä myös jatkossa.

Nämä kiellot eivät koske nimettyjä yleispalvelun tarjoajia, joihin saatetaan soveltaa erilaista sääntelyä, koska niiden on mahdollisesti saavutettava muita tavoitteita tai toimittava muun lainsäädännön, esimerkiksi julkista omistusta koskevan lainsäädännön, perusteella.

3.3.2. Pääsy postialan keskeiseen infrastruktuuriin ja tärkeimpiin palveluihin (11 a artikla)

Muutamien jäsenvaltioiden kokemuksen perusteella tässä ehdotuksessa otetaan käyttöön uusi 11 a artikla, joka velvoittaa jäsenvaltiot arvioimaan, ovatko jotkin postialan infrastruktuurin tai palveluiden osat monen toimijan ympäristössä

- välttämättömiä palvelujen tarjoamisen kannalta tai helpottavatko ne sitä merkittävästi niiden toimijoiden osalta, jotka haluavat kilpailla yleispalvelun tarjoajien kanssa ja/tai

- hyödyllisiä käyttäjien ja kuluttajien kannalta, koska ne vähentävät niiden lähetysten määrää, joissa on väärä osoite tai joita ei voida palauttaa lähettäjälle. Näin voidaan varmistaa postinjakelun yleinen laatu ja olennaisten vaatimusten noudattaminen kaikkien toimijoiden ja käyttäjien eduksi.

Koska näiden postialan infrastruktuurin tai palvelujen osien oikeudellinen asema ja markkinatilanne vaihtelee jäsenvaltioittain (ne voivat esimerkiksi olla yleispalvelun tarjoajan kokonaan omistamia tai tarjoamia taikka useiden toimijoiden omistamia tai tarjoamia), ehdotuksessa vaaditaan jäsenvaltioita ainoastaan tekemään perusteltu päätös sääntelyn tarpeesta ja laajuudesta, sääntelytavasta ja mahdollisesti korvaamistavasta.

Ehdotetulla 11 a artiklalla ei muuteta sitä, mitä postiverkon lajittelu- ja jakeluketjun loppupäähän pääsystä on säädetty. Tältä osin jäsenvaltioiden on edelleen noudatettava 12 artiklan viidettä luetelmakohtaa, ja ne voivat kansallisista olosuhteista johtuvista syistä toteuttaa lisätoimia pääsyn varmistamiseksi julkiseen postiverkkoon avoimin ja syrjimättömin ehdoin.

3.3.3. Kilpailun tasapuolisuuden valvonta (12 artiklan kuudes luetelmakohta ja 14 artikla)

Jäsenvaltioiden on tehokkaan kilpailun turvaamiseksi täysin kilpaillussa ympäristössä toisaalta annettava yleispalvelun tarjoajille riittävästi liikkumavaraa sopeutua kilpailuun ja toisaalta huolehdittava todennäköisesti määräävässä asemassa olevan toimijan riittävästä valvonnasta.

Koska tämä edellyttää kunkin jäsenvaltion markkinaolosuhteiden, institutionaalisten puitteiden ja valvontakapasiteetin arviointia, on asianmukaista antaa kunkin jäsenvaltion itse päättää, mitä sääntelytoimia se käyttää vakiintuneen toimijan valvomiseksi, samalla kun säilytetään riittävä yhteinen perusta. Näin voidaan perustella sen vaatimuksen poistaminen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on valvottava ristikkäistukia alakohtaisien sääntöjen avulla, ja kirjanpidon avoimuutta koskevien sääntöjen säilyttäminen.

Ottaen huomioon ristikkäistuet ja se, että nykyiset säännöt perustuvat varattuihin palveluihin, jotka ovat selkeä kilpailun vääristymisen lähde ja jotka siksi on poistettava, tässä ehdotuksessa poistetaan 12 artiklan kuudes luetelmakohta, jotta jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten voidaan parhaiten varmistaa, ettei yleispalvelu tarjoaja – joka yleensä on määräävässä asemassa oleva toimija – toimi tavalla, joka vääristää kilpailua. Jäsenvaltiot voivat tätä varten säätää erityisistä ennakkotarkastuksista (mitä voimassaolevassa direktiivissä edellytetään) tai pitää lähtökohtana sitä, että kilpailuviranomaiset ja/tai kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat kilpailulainsäädäntöä takautuvasti.

Kun otetaan huomioon yleispalvelun tarjoajiin sovellettavat kirjanpidon avoimuutta koskevat säännöt, kilpailuun siirtymisen aikana on edelleen tarpeen vaatia mukautettua eriytettyä kirjanpitoa. Muutokset, joita 14 artiklaan ehdotetaan, kuvastavat uutta tilannetta, jossa varatut palvelut on poistettu. Koska kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät yhteistyötä kehittääkseen parhaita käytäntöjä ja yhteisiä lähestymistapoja tällä alalla (esimerkiksi Euroopan postialan sääntelyviranomaisten komiteassa), direktiiviin ei paremman sääntelyn periaatteiden mukaisesti ole tarpeen sisällyttää yksityiskohtaisempia eikä sitovampia kustannustenjakoa koskevia sääntöjä.

3.3.4. Kuluttajansuojan vahvistaminen (12 artiklan ensimmäinen luetelmakohta ja 19, 22 sekä 22 a artikla)

Muihin palvelualoihin sovellettavien voimassaolevien sääntöjen mukaisesti ja kuluttajansuojan vahvistamiseksi kehittyvillä markkinoilla tässä ehdotuksessa muutetaan 19 artiklaa, jotta valitusmenettelyitä koskevien vähimmäisperiaatteiden soveltaminen voidaan ulottaa yleispalvelun tarjoajia pidemmälle.

Lisäsuojaa kuluttajien eduille antavat myös parannettu toimijoiden yhteentoimivuus, joka perustuu uuden 11 a artiklan mukaiseen pääsyyn tiettyihin infrastruktuurin ja palvelujen osiin (ks. edellä), muutetun 22 artiklan 2 kohdan mukainen vaatimus kansallisten sääntelyviranomaisten ja kuluttajansuojaelinten välisestä yhteistyöstä ja 22 artiklan 3 kohdan ja 22 a artiklan 1 kohdan mukainen selvennys kansallisten sääntelyviranomaisten asemaan ja toimivaltuuksiin yleispalvelun valvonnassa ja tarkastuksissa.

Koska postipalveluilla on suurta merkitystä sokeille ja heikkonäköisille kuluttajille, ehdotuksen 12 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa vahvistetaan, että markkinoiden avaaminen ei saa merkitä niiden maksuttomien palvelujen poistamista, jotka jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön sokeita ja heikkonäköisiä varten Maailman postiliiton puitteissa laadittujen voimassaolevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

3.3.5. Komission täytäntöönpanovallan käyttäminen (21 artikla)

Postidirektiivillä perustettu komitea avustaa komissiota tälle kuuluvan täytäntöönpanovallan käyttämisessä, erityisesti yhteisön sisäisen ulkomaanpostin laatustandardeja koskevan liitteen 1 muuttamisessa, ja laatustandardeja koskevien ehtojen vahvistamisessa (vrt. direktiivin 16 artikla).

Koska komitean sääntelytehtävät liittyvät direktiivin muiden kuin olennaisten osien muuttamiseen, on asianmukaista linjata komitean toimintaa koskevat säännöt sen sääntelymenettelyn kanssa, joka vastikään otettiin käyttöön menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyllä neuvoston päätöksellä[6], joka antaa Euroopan parlamentille lisää välineitä valvoa tällaisia toimia.

3.3.6. Kansalliset sääntelyviranomaiset (22 artikla)

Kansallisten sääntelyviranomaisten asema lienee myös jatkossa perustavanlaatuinen erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa kilpailuun ei ole vielä täysin siirrytty. Näiden elinten toiminnan tehostamiseksi ja ottaen huomioon samankaltaisilta säännellyiltä aloilta saadut kokemukset, Euroopan postialan sääntelyviranomaisten komitean keskustelut ja alakohtaisten tutkimusten tulokset tässä ehdotuksessa muutetaan 22 artiklaa seuraavasti:

- Erotetaan rakenteellisesti toisistaan sääntelytehtävät ja ne tehtävät, jotka liittyvät omistusoikeuteen tai määräysvaltaan jossakin toimijassa. Sääntely- ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus, erityisesti kun kyseessä ovat omistusoikeuteen liittyvät tehtävät, joiden hallinnoinnissa voi syntyä selkeä eturistiriita. Näin voidaan varmistaa näiden viranomaisten tekemien päätösten puolueettomuus. Tämä myös muilla verkkotoimialoilla käytössä oleva vaatimus ei välttämättä edellytä uusien hallintorakenteiden perustamista mutta kuitenkin sitä, että julkisten elinten tehtävät erotetaan toisistaan selkeästi ja pysyvästi (22 artiklan 1 kohta).

- Noudatetaan avoimuutta sääntelytehtävien jakamisessa ja sääntelytehtäviä hoitavien kansallisten elinten yhteistyössä. Koska sääntelytehtävien hoitamiseen osallistuu usein erilaisia kansallisia elimiä, ehdotuksessa vaaditaan, että tehtävänjaossa noudatetaan suurempaa avoimuutta, mikä lisää selkeyttä. Koska alan sääntelystä, kilpailusääntöjen soveltamisesta ja kuluttajansuojasta vastaavien elinten tehtävissä esiintyy usein päällekkäisyyksiä, ehdotuksessa vaaditaan, että nämä elimet tekevät yhteistyötä voidakseen hoitaa tehtävänsä paremmin (22 artiklan 1 ja 2 kohta).

- Vahvistetaan oikeus hakea muutosta kansallisten sääntelyviranomaisten tekemiin päätöksiin ja päätösten tilapäinen voimassaolo. Näin voidaan taata markkinaolosuhteiden selkeys markkinoiden avaamisen aikana, rajoittamatta kuitenkaan toimivallanjakoa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä sekä oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden oikeuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti (22 artiklan 3 kohta).

- Lujitetaan kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä EU:ssa. Näin voidaan antaa oikeudellinen perusta ja lisäpontta työlle, jota tehdään eri elimissä, esimerkiksi Euroopan postialan sääntelyviranomaisten komiteassa ja postidirektiivikomiteassa. Tavoitteena on edistää parhaita käytäntöjä ja sääntelymenettelyjen yhdenmukaistamista sisämarkkinoilla, ilman että se välttämättä edellyttää uusien hallintorakenteiden perustamista (22 artiklan 2 kohta).

3.3.7. Tietojen toimittaminen kansallisille sääntelyviranomaisille (22 a artikla)

Voidakseen hoitaa tehtäviään tehokkaasti kansallisten sääntelyviranomaisten on kerättävä tietoa markkinatoimijoilta. Erityisten toimivaltuuksien puuttuminen tietojen keräämiseksi postialan toimijoilta on direktiivin ja kansallisten täytäntöönpanosäännösten soveltamisen kannalta erittäin suuri haitta, mitä on toistuvasti korostettu Euroopan postialan sääntelyviranomaisten komiteassa, tilastoalan elimissä ja alakohtaisissa tutkimuksissa. Tällä ehdotuksella otetaan käyttöön uusi 22 a artikla, jossa kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan valtuudet kerätä tietoja, kun se on asianmukaista ja perusteltua, myös tilastointitarkoituksiin.

3.3.8. Postidirektiivin soveltamisen arviointi ja soveltamista koskevat kertomukset (23 artikla)

Tämän ehdotuksen mukaan myös jatkossa on valvottava säännöllisesti direktiivin soveltamista ja raportoitava siitä neuvostolle ja parlamentille, jotta voidaan ennakoida, mitkä lisäsääntelytoimet voisivat olla tarpeen yleispalvelun ja/tai markkinoiden avaamisen varmistamiseksi. Saadun kokemuksen perusteella ehdotuksessa muutetaan 23 artiklaa kaksivuotisen raportointikauden pidentämiseksi vuodella. Pidemmän raportointikauden myötä voidaan ottaa huomioon markkinakehityksen vauhti ja direktiivin soveltamisen sosiaalisen näkökohdat sekä antaa riittävästi aikaa poliittisten suositusten tekemiselle.

3.3.9. Postidirektiivin voimassaolon umpeutumista koskevan säännöksen poistaminen (26 ja 27 artikla)

Sen päätöksen mukaisesti, joka koskee yksin- ja erityisoikeuksien poistamista vuonna 2009 (7 artiklan 1 kohta), tässä ehdotuksessa kumotaan postidirektiivin voimassaolon umpeutumista koskeva säännös (26 artiklan 2 kohta ja 27 artikla).

3.3.10. Johdonmukaisuus ja parempi sääntely (1, 2, 9, 10 ja 11 artikla)

Tämä ehdotus sisältää useita muutoksia, joilla on tarkoitus parantaa postidirektiivin oikeudellista selkeyttä ja johdonmukaisuutta.

- 1 artiklan toinen luetelmakohta: ehdotettu muutos on johdonmukainen 7 artiklaan tehdyn muutoksen kanssa ja siten sen vaatimuksen kanssa, ettei postipalveluja saa enää varata.

- 2 artiklan 6 kohta: ehdotettu muutos selventää direktiivin soveltamisalaa ja erityisesti sitä, että direktiivi koskee kaikkia postipalvelujen tarjoajia eikä ainoastaan yleispalvelun tarjoajia.

- 2 artiklan 8 kohta: ehdotettu muutos on johdonmukainen 7 artiklaan tehdyn muutoksen kanssa, koska suoramainonnan käsitettä on käytetty ainoastaan sellaisten palvelujen yhteydessä, joita voidaan varata.

- 9 artiklan 5 kohta: ehdotettu muutos on johdonmukainen 7 artiklaan tehdyn muutoksen kanssa, koska suoramainonnan käsitettä on käytetty ainoastaan sellaisten palvelujen yhteydessä, joita voidaan varata.

- 4 luvun otsikko: ehdotettu muutos on johdonmukainen 7 artiklaan tehdyn muutoksen kanssa, koska tässä ehdotuksessa ei tehdä eroa varattujen ja muiden postipalvelujen välillä.

- 10 artikla: ehdotetuissa muutoksissa otetaan huomioon EY:n perustamissopimuksen uusi numerointi sekä se, että tässä ehdotuksessa ei tehdä eroa varattujen ja muiden postipalvelujen välillä.

- 11 artikla: ehdotetussa muutoksessa otetaan huomioon EY:n perustamissopimuksen uusi numerointi.

- 12 artiklan viides luetelmakohta: ilmaisu 'yksittäisiä' poistetaan, koska sillä, onko asiakas julkinen taho vai yksityishenkilö, ei ole merkitystä, ja lisäksi tämä ilmaisu voi olla jopa harhaanjohtava.

- 26 artiklan 1 kohta: ehdotettu 26 artiklan 1 kohdan poistaminen on johdonmukainen 7 artiklaan tehdyn muutoksen kanssa, koska postipalveluja ei enää saa varata, mistä syystä pidemmälle menevä alan vapauttaminen ei ole mahdollista.

Jotta uuden sääntelykehyksen yhdenmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä voidaan helpottaa, komissio aikoo määrätietoisesti valvoa ja tarkastella jäsenvaltioiden kanssa direktiivin uusien säännösten asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanoa ja soveltamista.

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI,

Direktiivin 97/67/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan, 55 artiklan ja 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[7],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[9],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[10],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Yhteisön postipalvelujen kehittymisestä 7 päivänä helmikuuta 1994 antamassaan päätöslauselmassa[11] neuvosto määrittelee yhdeksi yhteisön politiikan tärkeimmistä tavoitteista postialalla postimarkkinoiden asteittaisen ja valvotun avaamisen kilpailulle sekä yleispalvelun tarjonnan takaamisen pysyvästi.

(2) Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/67/EY[12] luodaan yhteisön tasolla postialaa varten sääntelykehys, jossa muun muassa säädetään toimenpiteistä yleispalvelun takaamiseksi, vahvistetaan enimmäisrajat postipalveluille, jotka jäsenvaltiot voivat varata yleispalvelun tarjoajilleen yleispalvelun ylläpitämiseksi ja joita on määrä vähentää asteittain, ja asetetaan aikataulu markkinoiden kilpailulle avaamisen jatkamista koskevien päätösten tekemiselle, jotta voidaan luoda postipalvelujen sisämarkkinat.

(3) Perustamissopimuksen 16 artiklassa korostetaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen painoarvoa unionin yhteisten arvojen joukossa ja merkitystä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisen kannalta. Lisäksi siinä todetaan, että olisi huolehdittava siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin perustein ja ehdoin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

(4) Tämän alan toimet olisi suunniteltava niin, että yhteisö voi täyttää EY:n perustamissopimuksen 2 artiklaan perustuvat tehtävänsä eli edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehitystä koko yhteisössä, työllisyyden ja sosiaalisen suojelemisen korkeaa tasoa, kestävää kasvua, joka ei edistä rahan arvon alenemista, hyvää kilpailukykyä ja talouden suorituskyvyn korkeaa lähentymisastetta, elintason ja elämän laadun nousua sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta jäsenvaltioiden välillä.

(5) Vuoden 2005 maaliskuun 22 ja 23 päivänä kokoontunut Eurooppa-neuvosto toistaa Lissabonin strategian väliarviosta antamissaan päätelmissä, että sisämarkkinoiden toteuttaminen on tärkeää kasvun edistämiseksi sekä uusien ja korkealaatuisten työpaikkojen luomiseksi, ja korostaa tosiasiallisten yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen merkitystä kilpailukykyiselle ja dynaamiselle taloudelle. Näitä päätelmiä voidaan soveltaa myös postipalveluihin, joilla on olennaista merkitystä viestinnän ja kaupan alalle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle.

(6) Vuoden 2006 helmikuun 2 päivänä antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti korostaa tehokkaiden postipalvelujen sosioekonomista merkitystä ja tärkeää asemaa Lissabonin strategian puitteissa ja toteaa, että tähänastiset uudistustoimet ovat aikaansaaneet postialalla huomattavaa myönteistä kehitystä, muun muassa parannuksia laadussa, tehokkuudessa ja asiakaslähtöisyydessä.

(7) Direktiivin 97/67/EY mukaisesti on tehty ennakoiva tutkimus, jossa kunkin jäsenmaan osalta arvioidaan, mitä vaikutuksia postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisellä toteuttamisella vuonna 2009 on yleispalveluun. Lisäksi komissio on tehnyt yhteisön postialaa koskevan perusteellisen selvityksen, tilannut tutkimuksia alan taloudellisesta, sosiaalisesta ja teknologisesta kehityksestä ja kuullut laajalti intressitahoja.

(8) Ennakoivan tutkimuksen mukaan perustavoite eli yleispalvelun tarjonnan turvaaminen kestävällä tavalla noudattaen jäsenvaltioiden direktiivin 97/67/EY mukaisesti määrittelemää laatustandardia voidaan saavuttaa koko yhteisössä vuoteen 2009 mennessä ilman, että on tarpeen säilyttää varatut palvelut.

(9) Postimarkkinoiden asteittaisen kilpailulle avaamisen myötä yleispalvelun tarjoajilla on ollut riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavat nykyaikaistamis- ja rakenneuudistustoimet, jotka ovat välttämättömät niiden kannattavuuden takaamiseksi pitkällä aikavälillä uusissa markkinaolosuhteissa, ja jäsenvaltiot ovat voineet mukauttaa sääntelyjärjestelmiään avoimempaan ympäristöön. Jatkaakseen tarvittaessa nykyaikaistamis- ja rakenneuudistustoimia yleispalvelun tarjonnan alalla jäsenvaltiot voivat lisäksi hyödyntää siirtymäkauden tarjoamia mahdollisuuksia ja sitä pitkää aikaa, joka on tarpeen tosiasiallisen kilpailun aikaansaamiseksi.

(10) Ennakoiva tutkimus osoittaa, että palvelujen varaamista ei enää ole pidettävä suositeltuna yleispalvelun rahoitusvaihtoehtona. Tämän arvion taustalla on yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kiinnostus sisämarkkinoiden toteuttamiseen, sen tuomiin mahdollisuuksiin kasvun ja työllisyyden alalla sekä tehokkaiden yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yleisen saatavuuden varmistamiseen. Siksi on aiheellista vahvistaa 1 päivä tammikuuta 2009 postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen tavoitepäivämääräksi.

(11) Postialalla vallitsee useita muutosvoimia, kuten kysyntä ja vaihtelevat asiakastarpeet, organisatoriset muutokset, automaatio ja uusien tekniikoiden käyttöönotto, perinteisten viestimien korvaaminen sähköisellä viestinnällä ja markkinoiden avaaminen.

(12) Markkinoiden täysimääräinen avaaminen edistää postimarkkinoiden laajenemista. Lisäksi se edistää pysyvien ja korkealaatuisten työpaikkojen säilymistä yleispalvelua tarjoavissa yrityksissä sekä uusien työpaikkojen luomista muiden toimijoiden ja tulokkaiden alalla sekä asiaan liittyvillä elinkeinoaloilla.Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa säännellä työehtoja postipalvelujen alalla.

(13) Kilpailukyvyn lisääntymisen myötä postialalla voitaneen hyödyntää vaihtoehtoisia viestintämenetelmiä ja tarjota entistä korkealuokkaisempia palveluja yhä vaativammille käyttäjille.

(14) Postialaan läheisesti liittyvillä viestintämarkkinoilla tapahtuneella kehityksellä on ollut monenlaisia vaikutuksia yhteisön eri alueisiin ja väestönosiin sekä postipalvelujen käyttöön. Koska alueellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus olisi säilytettävä, ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden mahdollisuus mukauttaa joitakin erityisiä palveluja paikalliseen kysyntään käyttämällä direktiivissä 97/67/EY säädettyä joustavuutta, on asianmukaista säilyttää kokonaisuudessaan yleispalvelu ja vastaavat laatuvaatimukset, siten kuin niistä säädetään kyseisessä direktiivissä. Sen varmistamiseksi, että markkinoiden avaaminen hyödyttää myös jatkossa kaikkia käyttäjiä, erityisesti kuluttajia ja pk-yrityksiä, jäsenvaltioiden on seurattava ja valvottava markkinoiden kehitystä. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia sääntelytoimia, siten kuin niistä säädetään postidirektiivissä, jotta postipalvelujen saatavuus vastaa myös jatkossa kuluttajien tarpeita, ja tarvittaessa taattava palvelujen vähimmäismäärä samantyyppisissä lähetyspaikoissa.

(15) Direktiivin 97/67/EY mukaan yleispalvelun tarjonnan olisi ensisijaisesti tapahduttava yleispalvelun tarjoajien nimeämisen kautta. Kilpailun ja valinnanvaran lisääntymisen vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään enemmän joustavuutta valita kaikkein tehokkain ja tarkoituksenmukaisin mekanismi yleispalvelun saatavuuden takaamiseksi, minkä yhteydessä on noudatettava objektiivisuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden, suhteellisuuden ja markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen periaatteita, jotta voidaan varmistaa postipalvelujen vapaa tarjonta sisämarkkinoilla. Jäsenvaltiot voivat päättää käyttää yhtä tai useampaa seuraavista vaihtoehdoista: yleispalvelun tarjonta markkinavoimin, yhden tai useamman yrityksen nimeäminen tarjoamaan yleispalvelun eri osia tai kattamaan jäsenvaltion alueen eri osia ja julkinen palvelunhankinta.

(16) On tärkeää, että käyttäjille tiedotetaan kattavasti tarjottavasta yleispalvelusta ja että postipalveluja tarjoavat yritykset tuntevat yleispalvelun tarjoajien oikeudet ja velvollisuudet. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kuluttajat saavat jatkuvasti yksityiskohtaista tietoa yksittäisten palvelujen ominaisuuksista ja saatavuudesta. On kuitenkin aiheellista sallia jäsenvaltioiden päättää itse näiden tietojen levittämistavasta saman suuremman joustavuuden mukaisesti, jota jäsenvaltiot voivat noudattaa yleispalvelun tarjonnan varmistamiseksi muulla tavoin kuin yleispalvelun tarjoajien nimeämisen kautta.

(17) Tutkimustulosten perusteella ja ottaen huomioon postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisten mahdollisuuksien hyödyntäminen on aiheellista lakkauttaa varattujen palvelujen ja erityisoikeuksien käyttö yleispalvelun rahoitusmekanismina.

(18) Joissakin jäsenvaltioissa voi silti olla tarpeen rahoittaa ulkoisesti yleispalvelun nettomääräisiä jäännöskustannuksia. Siksi on määriteltävä tarkkaan, mitä vaihtoehtoja yleispalvelun rahoittamiseksi on käytettävissä – kun tällainen rahoitus on tarpeen ja asianmukaisesti perusteltua – mutta jättää jäsenvaltioiden tehtäväksi valita rahoitusmekanismit. Näitä vaihtoehtoja ovat julkiset hankintamenettelyt ja – kun yleispalveluvelvoitteet aiheuttavat yleispalvelulle nettokustannuksia, jotka muodostavat nimetylle yritykselle kohtuuttoman rasitteen – julkinen korvaus ja kustannustenjako palveluntarjoajien ja/tai käyttäjien kesken avoimella tavalla korvausrahastoon maksettavien tukiosuuksien muodossa.Jäsenvaltiot voivat käyttää myös muita yhteisön lainsäädännön mukaisia rahoituskeinoja ja esimerkiksi päättää, että voitot, jotka ovat peräisin yleispalvelun tarjoajien yleispalvelun piiriin kuulumattomasta toiminnasta, on osoitettava kokonaan tai osittain yleispalvelun nettokustannusten rahoittamiseen, edellyttäen että ne ovat tämän direktiivin mukaisia.

(19) Määritellessään, mitkä yritykset voidaan velvoittaa maksamaan tukiosuus korvausrahastoon, jäsenvaltioiden olisi arvioitava, voidaanko tällaisten yritysten tarjoamia palveluja käyttäjän näkökulmasta katsottuna pitää yleispalvelua korvaavina, kun otetaan huomioon näiden palvelujen ominaispiirteet, myös lisäarvo, ja aiottu käyttötarkoitus. Jotta palveluja voidaan pitää yleispalvelua korvaavana, niillä ei välttämättä tarvitse olla kaikkia yleispalvelun ominaispiirteitä, joita ovat esimerkiksi päivittäinen jakelu ja maanlaajuinen kattavuus. Määritellessään edellä tarkoitetuilta yrityksiltä vaadittua tukiosuutta yleispalvelun tarjonnan kustannuksien rahoittamiseksi jossakin jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden on suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi käytettävä avoimia ja syrjimättömiä perusteita, kuten näiden yritysten osuutta toimissa, jotka kuuluvat yleispalvelun piiriin kyseisessä jäsenvaltiossa.

(20) Direktiiviin 97/67/EY sisältyviä avoimuuden, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita on myös jatkossa sovellettava kaikkiin rahoitusmekanismeihin, ja kaikkien tällä alalla tehtävien päätösten on perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja todennettaviin perusteisiin. Erityisesti yleispalvelun nettokustannukset on kansallisen sääntelyviranomaisen valvonnassa laskettava niiden nettokustannusten erotuksena, joita nimetylle yritykselle aiheutuu toisaalta toiminnasta yleispalveluvelvoitteiden piirissä ja toisaalta toiminnasta niiden ulkopuolella. Laskennassa on otettava huomioon kaikki muut olennaiset tekijät, myös kaikki yleispalvelua tarjoamaan nimetylle yritykselle kertyvät markkinaedut, oikeus kohtuulliseen voittoon ja kustannustehokkuuden kannustimet.

(21) Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää valtuutuksia ja yksittäisiä toimilupia, kun se on perusteltua ja tavoitteeseen nähden oikeasuhtaista. Kuten kolmannessa direktiivin 97/67/EY soveltamista koskevassa kertomuksessa korostetaan, näyttää kuitenkin olevan tarpeen edelleen yhdenmukaistaa hyväksyttyjä ehtoja, jotta voidaan vähentää palvelujen tarjonnan perusteettomia esteitä sisämarkkinoilta. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat esimerkiksi antaa yritysten valita velvollisuuden tarjota palvelu tai osallistua toisen yrityksen tarjoamasta palvelusta aiheutuneiden kustannusten rahoittamiseen, mutta ne eivät enää saa samanaikaisesti vaatia tukiosuuden maksamista kustannustenjakojärjestelmään ja asettaa yleispalvelu- tai laatuvelvoitteita, koska niillä molemmilla pyritään samaan tavoitteeseen. Lisäksi on aiheellista selventää, että joitakin valtuutuksia ja toimilupia koskevia säännöksiä ei tule soveltaa nimettyihin yleispalvelun tarjoajiin.

(22) Kun useat postialan yritykset tarjoavat yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluita, on aiheellista vaatia, että kaikki jäsenvaltiot arvioivat, olisiko postialan infrastruktuurin jotkin osat tai tietyt palvelut, joiden tarjonnasta vastaavat yleensä yleispalvelun tarjoajat, avattava muille samankaltaisia palveluja tarjoaville toimijoille, jotta voidaan edistää tosiasiallista kilpailua ja/tai suojella käyttäjiä ja kuluttajia varmistamalla postipalvelujen yleinen laatu. Koska näiden osien tai palvelujen oikeudellinen ja markkinatilanne vaihtelee jäsenvaltioittain, on asianmukaista vaatia ainoastaan, että jäsenvaltiot tekevät perusteltuja päätöksiä sääntelyn tarpeesta, laajuudesta ja välineistä sekä tarvittaessa kustannustenjaosta. Tällä säännöksellä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta toteuttaa toimia julkiseen postiverkkoon pääsyn varmistamiseksi avoimin ja syrjimättömin ehdoin.

(23) Koska postipalvelut ovat tärkeitä sokeille ja heikkonäköisille, on aiheellista korostaa, että markkinoiden avaaminen ei saa merkitä niiden maksuttomien palvelujen lakkauttamista, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön sokeita ja heikkonäköisiä varten voimassaolevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

(24) Täysin kilpaillussa ympäristössä on sekä yleispalvelun taloudellisen tasapainon varmistamisen että markkinoiden vääristymisen rajoittamisen kannalta tärkeää, että periaatteesta, jonka mukaan hintojen on kuvastettava tavanomaisia markkinaolosuhteita ja kustannuksia, poiketaan ainoastaan yleisen edun suojelemiseksi. Tämä tavoite saavutetaan sallimalla jäsenvaltioiden myös jatkossa soveltaa yhtenäistä hinnoittelua yksikköhintaisiin lähetyksiin, joita käyttävät useimmiten kuluttajat ja pk-yritykset. Yksittäiset jäsenvaltiot voivat jatkaa yhtenäisen hinnoittelun soveltamista myös joihinkin muihin postilähetyksiin yleisen edun suojelemiseen liittyvistä syistä, esimerkiksi kulttuurisisällön saatavuuden sekä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi.

(25) Kun otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet niiden ehtojen sääntelyssä, joiden mukaisesti vakiintuneen yleispalvelun tarjoajan on toimittava täysin kilpaillussa ympäristössä, on aiheellista antaa jäsenvaltioiden päättää itse, miten ristikkäistukia voidaan valvoa parhaiten.

(26) Odotellessa siirtymistä täysin kilpailluille markkinoille on aiheellista edelleen velvoittaa jäsenvaltiot vaatimaan yleispalvelun tarjoajilta eriytettyä ja avointa kirjanpitoa rajoittamatta tarpeellisten muutosten tekemistä. Tämän velvollisuuden myötä kansalliset sääntelyviranomaiset, kilpailuviranomaiset ja komissio saavat käyttöönsä tarvittavat tiedot yleispalvelua koskevien päätösten tekemiseksi ja markkinaolosuhteiden tasapuolisuuden valvomiseksi, kunnes kilpailu on täysimääräistä. Näiden sääntöjen yhdenmukaista soveltamista olisi voitava edistää yhteistyöllä, jota kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät kehittääkseen tätä alaa koskevia vertailuarvoja ja suuntaviivoja.

(27) Muilla palvelualoilla sovellettavien sääntöjen mukaisesti ja kuluttajansuojan lujittamiseksi on asianmukaista ulottaa valitusmenettelyitä koskevien vähimmäisperiaatteiden soveltaminen myös muihin tarjoajiin kuin yleispalvelun tarjoajiin. Valitusten käsittelymenettelyjen tehostamiseksi on aiheellista, että direktiivissä rohkaistaan käyttämään tuomioistuimen ulkopuolisia riitojenratkaisumenettelyitä, siten kuin ne on määritelty tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetussa komission suosituksessa 98/257/EY[13] ja kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetussa komission suosituksessa[14]. Kuluttajien etuja olisi edistettävä myös parannetulla toimijoiden yhteentoimivuudella, joka perustuu pääsyyn tiettyihin infrastruktuurin osiin ja palveluihin, ja vaatimuksella kansallisten sääntelyviranomaisten ja kuluttajansuojaelinten välisestä yhteistyöstä.

(28) On asianmukaista mukauttaa täytäntöönpanovaltaa koskevaa säännöstä, jotta siinä otetaan huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyyn neuvoston päätökseen 1999/468/EY[15] tehdyt muutokset.

(29) Kansallisten sääntelyviranomaisten asema on todennäköisesti myös jatkossa perustavanlaatuinen erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä ole täysin siirtyneet kilpailuun. Sääntely- ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus, jotta voidaan varmistaa niiden tekemien päätösten puolueettomuus. Tämä riippumattomuuden vaatimus ei rajoita jäsenvaltioiden institutionaalista itsemääräämisoikeutta, niiden perustuslaillisia velvollisuuksia eikä puuttumattomuuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, siten kuin perustamissopimuksen 295 artiklassa määrätään. Kansallisille sääntelyviranomaisille olisi niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi annettava tarpeelliset resurssit henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta.

(30) Koska sääntelytehtävien hoitamiseen osallistuu usein erilaisia kansallisia elimiä, on asianmukaista noudattaa avoimuutta tehtävänjaossa ja velvoittaa ne eri elimet, jotka vastaavat alan sääntelystä, kilpailusääntöjen soveltamisesta ja kuluttaja-asioista, tekemään yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa niiden tehtävien tehokas hoitaminen.

(31) Kaikilla osapuolilla, joita kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee, olisi oltava oikeus hakea siihen muutosta elimeltä, joka on kyseisestä viranomaisesta riippumaton. Tämä elin voi olla tuomioistuin. Tällä muutoksenhakumenettelyllä ei vaikuteta kansallisten tuomioistuinjärjestelmien toimivallanjakoon eikä rajoiteta kansallisen oikeuden mukaisia oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeuksia. Oikeusturvan ja markkinoiden vakauden takaamiseksi on huolehdittava siitä, että kansallisten sääntelyviranomaisten päätökset ovat tilapäisesti voimassa, kunnes nämä menettelyt saatetaan päätökseen.

(32) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tämän direktiivin mukaisia tehtäviään toteuttaessaan tarvittaessa koordinoitava toimintaansa muiden jäsenvaltioiden sääntelyelinten ja komission kanssa. Näin voitaisiin edistää postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittymistä ja tämän direktiivin säännösten yhdenmukaista soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti aloilla, joiden osalta yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanevassa kansallisessa lainsäädännössä annetaan kansallisille sääntelyviranomaisille laaja harkintavalta asianomaisten sääntöjen soveltamisessa. Tällainen yhteistyö voisi sisältyä esimerkiksi direktiivillä 97/67/EY perustetun komitean ja eurooppalaisista sääntelyviranomaisista koostuvan työryhmän toimintaan. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä, mitkä elimet ovat tässä direktiivissä tarkoitettuja kansallisia sääntelyviranomaisia.

(33) Voidakseen hoitaa tehtäviään tehokkaasti kansallisten sääntelyviranomaisten on kerättävä markkinatoimijoilta tietoa. Tietopyyntöjen olisi oltava tarkoituksenmukaisia, eivätkä ne saa aiheuttaa yrityksille kohtuutonta rasitetta. Myös komission saattaa olla tarpeen kerätä tällaisia tietoja, jotta se voi täyttää yhteisön lainsäädännön mukaiset velvollisuutensa.

(34) Komission olisi määräajoin annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus direktiivin 97/67/EY soveltamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston pitämiseksi ajan tasalla postipalvelujen sisämarkkinoiden kehityksestä.

(35) Alan sääntelykehyksen vahvistamiseksi olisi poistettava direktiivissä 97/67/EY säädetty voimassaolon umpeutumispäivä.

(36) Jäsenvaltiot eivät pysty yksin riittävän tehokkaasti täyttämään ehdotetun toimen tavoitetta, joka on postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen, yleispalvelun yhteisen tason turvaaminen kaikille käyttäjille ja yhdenmukaisten periaatteiden vahvistaminen postipalvelujen sääntelyä varten, vaan se voidaan toimen laajuus ja vaikutukset huomioon ottaen saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(37) Sen vuoksi direktiiviä 97/67/EY olisi muutettava.

(38) Tämä direktiivi on yhdenmukainen muiden voimassaolevien palveluja koskevien yhteisön säädösten kanssa. Jos tämä direktiivi on ristiriidassa jonkin muun yhteisön säädöksen kanssa, erityisesti sisämarkkinoiden palveluja koskevan direktiivin [2006/../EY] kanssa, tämän direktiivin säännökset ovat ensisijaisia ja kaikilta osin sovellettavissa postialaan.

(39) Tämä direktiivi ei vaikuta perustamissopimuksessa vahvistettuihin kilpailusääntöihin eikä palvelujen tarjoamisen vapauteen. Jos rahoitusmekanismeihin liittyy jäsenvaltion myöntämä tai valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa perustamissopimuksessa vahvistettuja valtiontukisääntöjä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 97/67/EY seuraavasti:

1. Korvataan 1 artiklan toinen luetelmakohta seuraavasti:

"- postipalvelujen tarjoamista koskevia ehtoja"

2. Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3. Korvataan 6 kohta seuraavasti:

"6. 'postilähetyksellä' postipalvelun tarjoajan kuljetettavaa valmista lähetystä, joka on osoitettu jollekin vastaanottajalle. Nämä lähetykset voivat kirjelähetysten lisäksi olla esimerkiksi kirjoja, luetteloita, sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja sekä postipaketteja, jotka sisältävät joko kaupallista arvoa omaavaa tai sitä vailla olevaa tavaraa,"

4. Poistetaan 8 kohta.

5. Lisätään kohta seuraavasti:

"20. 'yksikköhintaan tarjotuilla palveluilla' postipalveluita, joiden hinta vahvistetaan yleispalvelun tarjoajia koskevissa yleisissä ehdoissa postilähetysten kuljettamisen osalta."

6. Korvataan 3 artiklan 3 kohdan johdantolause seuraavasti:

"Niiden on toteutettava toimenpiteitä siitä huolehtimiseksi, että yleispalvelu taataan jokaisena työpäivänä (vähintään viitenä päivänä viikossa), paitsi kansallisen sääntelyviranomaisen poikkeuksellisiksi katsomissa tilanteissa tai maantieteellisissä olosuhteissa, ja että yleispalvelu kattaa vähintään"

7. Korvataan 4 artikla seuraavasti:

"4 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava yleispalvelun tarjonnan varmistamisesta ja ilmoitettava komissiolle tämän velvoitteen täyttämiseksi toteuttamistaan toimista. Jäsenvaltioiden yleispalvelun tarjonnan varmistamiseksi toteuttamien toimien edistymisestä on ilmoitettava direktiivin 21 artiklan nojalla perustetulle komitealle, joka valvoo edistymistä.

2. Jäsenvaltiot voivat nimetä yhden tai useamman yrityksen tarjoamaan yleispalvelun tai sen osia jollakin alueellaan tai maanlaajuisesti. Tässä yhteydessä niiden on yhteisön lainsäädännön mukaisesti vahvistettava ja julkaistava yleispalvelun tarjoajia koskevat velvoitteet ja oikeudet. Jäsenvaltioiden on erityisesti toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että yleispalvelun myöntämisehdot perustuvat objektiivisuuden, syrjimättömyyden, suhteellisuuden ja markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen periaatteisiin ja että yritykset nimetään yleispalvelun tarjoajiksi määräajaksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämiensä yleispalvelun tarjoajien nimet."

8. Korvataan 5 artiklan 2 kohdassa ilmaisu "36 ja 56 artiklassa" ilmaisulla "30 ja 46 artiklassa".

9. Korvataan 6 artikla seuraavasti:

"6 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä huolehtiakseen siitä, että käyttäjät ja postipalveluja tarjoavat yritykset saavat säännöllisesti riittävän tarkkaa ja ajanmukaista tietoa tarjottavan yleispalvelun erityispiirteistä, varsinkin palvelujen käyttöä koskevista yleisistä ehdoista sekä hinnottelusta ja laatustandardeista. Nämä tiedot on julkaistava asianmukaisella tavalla.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, millä tavoin ensimmäisen kohdan mukaisesti julkaistavat tiedot asetetaan saataville."

10. Korvataan 3 luvussa otsikko seuraavasti:

"3 LUKU

Yleispalvelun rahoittaminen"

11. Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

1. Vuoden 2009 tammikuun 1 päivästä lähtien jäsenvaltiot eivät saa myöntää tai säilyttää voimassa yksin- eikä erityisoikeuksia postipalvelujen käyttöönottoa ja tarjontaa varten. Jäsenvaltiot voivat rahoittaa yleispalvelun tarjonnan yhdellä tai useammalla 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista tavoista tai muulla EY:n perustamissopimuksen mukaisella tavalla.

2. Jäsenvaltiot voivat varmistaa yleispalvelun tarjonnan hankkimalla niihin kuuluvia palveluja julkisiin hankintoihin sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

3. Jos jäsenvaltio toteaa, että yleispalveluvelvoitteet, siten kuin niistä säädetään tässä direktiivissä, aiheuttavat nettokustannuksia ja yleispalvelun tarjoajille kohtuuttoman taloudellisen rasitteen, se voi

a) ottaa käyttöön mekanismin myöntääkseen asianomaisille yrityksille julkisiin varoihin perustuvan korvauksen

(b) jakaa yleispalveluvelvoitteiden nettokustannukset palvelujen tarjoajien ja/tai käyttäjien kesken.

4. Jos nettokustannukset jaetaan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, jäsenvaltiot voivat perustaa korvausrahaston, jota voidaan rahoittaa palveluntarjoajilta ja/tai käyttäjiltä perittävillä maksuilla ja jota tätä tarkoitusta varten hallinnoi edunsaajasta/edunsaajista riippumaton elin. Jäsenvaltiot voivat valtuutusten myöntämisen ehtona vaatia yleispalvelun tarjoajia maksamaan tukiosuus kyseiseen rahastoon tai noudattamaan yleispalveluvelvoitteita, siten kuin siitä säädetään 9 artiklan 2 kohdassa. Vain 3 artiklassa tarkoitettuja palveluja voidaan rahoittaa tällä tavalla.

5. Jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että korvausrahastoa perustettaessa sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tukiosuuksien suuruutta vahvistettaessa noudatetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita. Päätösten, jotka tehdään 3 ja 4 kohdan nojalla, on perustuttava objektiivisiin ja todennettaviin perusteisiin, ja ne on julkaistava."

12. Korvataan 4 luvussa otsikko seuraavasti:

"4 LUKU

Postipalvelujen tarjoamisen ja postiverkkoon pääsyn ehdot"

13. Korvataan 9 artikla seuraavasti:

"9 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat ottaa 3 artiklassa määriteltyyn yleispalveluun kuulumattomia palveluja varten käyttöön yleisvaltuutuksia, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi.

2. Jäsenvaltiot voivat ottaa 3 artiklassa määriteltyyn yleispalveluun kuuluvia palveluja varten käyttöön valtuutusmenettelyjä, myös yksittäisiä toimilupia, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi ja yleispalvelun turvaamiseksi.

Valtuutusten myöntämisen ehdoksi voidaan

- tarvittaessa määrätä yleispalveluvelvoitteita,

- tarvittaessa asettaa kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia,

- tarvittaessa määrätä velvoite maksaa tukiosuus 7 artiklassa tarkoitettuihin rahoitusmekanismeihin.

Lukuun ottamatta yrityksiä, jotka on nimetty yleispalvelun tarjoajiksi 4 artiklan mukaisesti, valtuutukset eivät saa

- olla määrällisesti rajoitettuja,

- edellyttää palveluntarjoajalta sekä yleispalveluvelvoitteita että velvollisuutta maksaa tukiosuus kustannustenjakomekanismiin samojen laatu-, saatavuus- ja tehokkuusvaatimusten osalta,

- johtaa rinnakkaisiin ehtoihin, jotka ovat sovellettavissa yrityksiin muun kuin alakohtaisen kansallisen lainsäädännön perusteella,

- edellyttää muita teknisiä tai toiminnallisia ehtoja kuin sellaisia, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen, velvoitteiden ja vaatimusten on oltava avoimia, saatavilla, syrjimättömiä, oikeasuhtaisia, täsmällisiä, yksiselitteisiä ja perustuttava objektiivisiin perusteisiin, ja ne on julkaistava ennakkoon. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että perusteet, joilla valtuutus evätään kokonaan tai osittain, saatetaan hakijan tietoon, ja lisäksi niiden on vahvistettava asianmukainen muutoksenhakumenettely."

14. Korvataan 10 artiklan 1 kohta seuraavasti:

"1. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksesta ja perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 sekä 95 artiklan perusteella toimenpiteet, jotka ovat tarpeen 9 artiklassa tarkoitettujen, postipalvelujen kaupallista tarjoamista yleisölle koskevien menettelyjen yhdenmukaistamiseksi."

15. Korvataan 11 artiklan ilmaisu "57 artiklan 2 kohdan ja 66 sekä 100 a artiklan" ilmaisulla "47 artiklan 2 kohdan ja 55 sekä 95 artiklan".

16. Lisätään 11 a artikla seuraavasti:

"11 a artikla

Jos käyttäjien edun suojelemiseksi ja/tai tosiasiallisen kilpailun edistämiseksi ja kansallisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi on tarpeen, jäsenvaltioiden on taattava avoin ja syrjimätön pääsy seuraaviin postialan insfrastruktuurin osiin tai palveluihin: postinumerojärjestelmä, osoitetietokanta, postilokerot, kirjelaatikot, osoitemuutostiedot, jälkilähetyspalvelu, perille toimittamattomien lähetysten palautuspalvelu."

17. Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

18. Korvataan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

" - hintojen on oltava kohtuulliset, ja niiden on mahdollistettava se, että palvelut ovat kaikkien käyttäjien saatavilla. Jäsenvaltiot voivat ylläpitää tai ottaa käyttöön sokeille ja heikkonäköisille tarkoitettuja maksuttomia postipalveluita,"

19. Korvataan toinen luetelmakohta seuraavasti:

"- hintojen on oltava kustannuslähtöisiä ja tuotettava tehokkuusetuja. Jos yleinen etu niin vaatii, jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa yhtenäistä hinnoittelua yksikköhintaan tarjottaviin palveluihin ja muihin lähetyksiin koko alueellaan ja/tai muiden jäsenvaltioiden alueilla,"

20. Korvataan viidennen luetelmakohdan viimeinen virke seuraavasti:

"Kaikkien tällaisten hintojen on oltava niiden asiakkaiden saatavilla, jotka lähettävät postilähetyksiä samoin ehdoin,"

21. Poistetaan kuudes luetelmakohta.

22. Korvataan 14 artikla seuraavasti:

"14 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleispalvelun tarjoajien kirjanpito vastaa tämän artiklan säännöksiä.

2. Yleispalvelun tarjoajien on sisäisessä kirjanpidossaan pidettävä selkeästi erillään toisaalta ne palvelut ja tuotteet, jotka saavat tukea tai joista maksetaan tukiosuus yleispalvelun nettokustannusten korvaamiseksi, ja toisaalta muut palvelut ja tuotteet. Eriytetyn kirjanpidon avulla jäsenvaltiot voivat laskea yleispalvelun nettokustannukset. Sisäisen kirjanpidon on perustuttava objektiivisesti perusteltavissa olevien kirjanpitoperiaatteiden yhdenmukaiseen noudattamiseen.

3. Rajoittamatta 4 kohdan soveltamista 2 kohdassa tarkoitetussa kirjanpitojärjestelmässä kustannukset jaotellaan seuraavasti:

a) Tiettyyn palveluun tai tuotteeseen suoraan kohdennettavissa olevat kustannukset kohdennetaan vastaavasti.

b) Yhteiset kustannukset eli kustannukset, joita ei voida kohdentaa suoraan tiettyyn palveluun tai tuotteeseen, jaotellaan seuraavasti:

i) aina kun mahdollista yhteiset kustannukset jaotellaan kustannusten alkuperästä tehdyn suoran analyysin perusteella,

ii) jos suora analyysi ei ole mahdollinen, yhteisten kustannusten jakoperusteena on epäsuora sidonnaisuus toiseen kustannusluokkaan tai kustannusluokkien ryhmään, joihin kustannukset on mahdollista kohdentaa tai jaotella suoraan. Epäsuoran sidonnaisuuden on perustuttava vertailukelpoisiin kustannusrakenteisiin,

iii) kun ei ole mahdollista jakaa kustannuksia suoraan eikä epäsuoraan, kustannusluokka jaotellaan yleisen kustannustenjakoperusteen mukaan, joka lasketaan käyttämällä kaikkien toisaalta kuhunkin yleispalvelun piiriin kuuluvaan palveluun ja toisaalta muihin palveluihin suoraan tai epäsuorasti kohdennettujen tai jaoteltujen kustannusten välistä suhdelukua.

4. Muita kirjanpitojärjestelmiä voidaan käyttää vain, jos ne ovat 2 kohdan säännösten mukaisia ja kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymiä. Niiden käyttöönotosta on ilmoitettava komissiolle ennakkoon.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava siitä, että yleispalvelun tarjoajasta riippumaton toimivaltainen elin tarkastaa, että jotakin 3 ja 4 kohdassa mainituista kirjanpitojärjestelmistä noudatetaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kirjanpitojärjestelmän noudattamisesta julkaistaan lausunto säännöllisin väliajoin.

6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on pidettävä saatavilla riittävän yksityiskohtaisia tietoja yleispalvelun tarjoajan käyttämistä kirjanpitojärjestelmistä ja annettava nämä tiedot komissiolle tämän pyynnöstä.

7. Näistä järjestelmistä saatavat yksityiskohtaiset kirjanpitotiedot on pyynnöstä annettava luottamuksellisina sekä kansalliselle sääntelyviranomaiselle että komissiolle.

8. Jos asianomainen jäsenvaltio ei ole luonut 7 artiklan mukaista rahoitusmekanismia yleispalvelun tarjontaa varten ja jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, ettei yksikään kyseisen jäsenvaltion nimetyistä yleispalvelun tarjoajista saa valtiolta piilo- eikä muuta tukea ja että markkinat ovat tosiasiallisesti kilpaillut, kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan vaatimuksia. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava komissiolle ennalta tällaisen päätöksen tekemisestä."

23. Korvataan 19 artikla seuraavasti:

"19 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että postipalveluja tarjoavat yritykset ottavat käyttöön avoimet, yksinkertaiset ja kustannuksiltaan kohtuulliset menettelyt postipalvelujen käyttäjien valitusten käsittelemiseksi, erityisesti kun on kyse lähetysten katoamisesta, varastamisesta ja vahingoittumisesta sekä palvelujen laatustandardien noudattamatta jättämisestä (mukaan lukien menettelyt vastuun määrittelemiseksi tapauksissa, joissa osapuolina on useampi kuin yksi toimija).

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että riidat voidaan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen menettelyjen avulla ratkaista oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa ja että tarvittaessa käytössä on takaisinmaksu- ja/tai korvausjärjestelmä.

Lisäksi jäsenvaltioiden on edesautettava riippumattomien tuomioistuimen ulkopuolisten järjestelmien kehittämistä postipalveluja tarjoavien yritysten ja kuluttajien välisten riitojen ratkaisemiseksi.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käyttäjät voivat – itsenäisesti tai kansallisen lainsäädännön niin salliessa yhdessä käyttäjien ja/tai kuluttajien etujärjestöjen kanssa – kääntyä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen puoleen, jos valituksiin, jotka he ovat esittäneet yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoaville yrityksille, ei ole löytynyt tyydyttävää ratkaisua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita kansallisen tai yhteisön lainsäädännön mukaisia muutoksenhakumahdollisuuksia.

Jäsenvaltioiden on 16 artiklan mukaisesti huolehdittava siitä, että yleispalvelun tarjoajat ja tarvittaessa yleispalveluun kuuluvia palveluja tarjoavat yritykset julkaisevat suoritustason tarkkailua koskevan vuosikertomuksen yhteydessä tiedot, joista käy ilmi valitusten määrä ja niiden käsittelytapa."

24. Korvataan 21 artikla seuraavasti:

"21 artikla

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a ja 7 artiklaa.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.”

25. Korvataan 22 artikla seuraavasti:

"22 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä postialaa varten yksi tai useampi kansallinen sääntelyviranomainen, joka on oikeudellisesti ja toiminnallisesti postialan toimijoista riippumaton. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistusoikeutta tai määräysvaltaa postipalveluja tarjoavissa yrityksissä, on varmistettava, että sääntelytoiminta ja omistusoikeuteen tai määräysvaltaan liittyvä toiminta tosiasiallisesti erotetaan rakenteellisesti toisistaan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tästä direktiivistä johtuvia tehtäviä hoitamaan nimeämänsä kansalliset sääntelyviranomaiset. Jäsenvaltioiden on julkaistava kansallisille sääntelyviranomaisille kuuluvat tehtävät helposti saatavilla olevassa muodossa, varsinkin jos tehtävät annetaan useammalle kuin yhdelle elimelle. Yhteisen edun mukaisissa asioissa jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava kuuleminen ja yhteistyö kyseisten viranomaisten ja kilpailu- ja kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten erityisenä tehtävänä on huolehtia tästä direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamisesta ja ennen kaikkea luoda sääntely- ja valvontamenettelyjä yleispalvelun tarjonnan varmistamiseksi. Ne voivat saada tehtäväkseen myös kilpailusääntöjen noudattamisen varmistaminen postialalla.

Jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja annettava keskinäistä apua tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kansallisella tasolla on käytössä tehokkaita mekanismeja, joiden myötä jokaisella sellaisella käyttäjällä ja postipalveluja tarjoavalla yrityksellä, johon kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös vaikuttaa, on oikeus hakea päätökseen muutosta asianomaisista osapuolista riippumattomalta muutoksenhakuelimeltä. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on voimassa muutoksenhakukäsittelyn päättymiseen saakka, jollei muutoksenhakuelin toisin päätä."

26. Lisätään 22 artiklan jälkeen luvun otsikko seuraavasti:

"9 a LUKU

Tietojen antaminen"

27. Lisätään 22 a artikla seuraavasti:

"22 a artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että postipalveluja tarjoavat yritykset antavat kaikki tarvittavat tiedot, myös rahoitustiedot ja yleispalvelun tarjoamista koskevat tiedot, jotta

a) kansalliset sääntelyviranomaiset voivat varmistaa niiden olevan tämän direktiivin säännösten tai sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisia

b) niitä voidaan käyttää selkeästi määriteltyihin tilastointitarkoituksiin.

2. Yritysten on pyynnöstä toimitettava tällaiset tiedot viipymättä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämässä aikataulussa ja edellyttämällä tarkkuudella. Kansallisen sääntelyviranomaisen pyytämien tietojen on oltava oikeasuhtaisia sen tehtävien suorittamiseen nähden. Kansallisen sääntelyviranomaisen on perusteltava tietopyyntönsä."

28. Korvataan 23 artikla seuraavasti:

"23 artikla

Kolmen vuoden välein ja ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, johon sisältyy asianmukaiset tiedot alan kehityksestä, erityisesti talouden, yhteiskunnan ja työllisyyden rakenteista ja teknologiaa koskevista näkökohdista sekä palvelun laadusta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle."

29. Poistetaan 26 artikla.

30. Poistetaan 27 artikla.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[1] EYVL C 48, 16.2.1994, s. 3.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1997, yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä, EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/39/EY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2002, direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi, EYVL L 176, 5.7.2002, s. 21.

[3] KOM(2006) 596.

[4] SEK(2006) 1291.

[5] KOM(2006) 595.

[6] Neuvoston päätös 1999/468/EY, tehty 28 kesäkuuta 1999, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna 17 heinäkuuta 2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

[7] EUVL C [...], [...], s. [...].

[8] EUVL C [...], [...], s. [...].

[9] EUVL C [...], [...], s. [...].

[10] EUVL C [...], [...], s. [...].

[11] EYVL C 48, 16.2.1994, s. 3.

[12] EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003, 29.7.2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

[13] EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

[14] EYVL L 109, 4.4.2001, s. 56.

[15] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).