[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 5.10.2006 KOM(2006) 569 lopullinen 2006/0182 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta (komission esittämä){SEK(2006) 1231}{SEK(2006) 1232} PERUSTELUT 1) EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Euroopan komissio ilmoitti vuonna 2001 julkaisemassaan liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa[1] ja kesäkuussa 2003 julkaisemassaan tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista toimintaohjelmaa koskevassa tiedonannossa aikovansa tehdä tieinfrastuktuurin turvallisuutta koskevan aloitteen. Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota antamaan suuntaviivat liikenteen vaarapaikkojen hallintaa ja turvallisuusauditointeja varten[2]. Kuljettajiin ja ajoneuvoihin liittyvien toimenpiteiden ohella infrastruktuuritoimenpiteiden tulisi olla kolmas osatekijä missä tahansa kattavassa tieturvallisuusohjelmassa. Tieverkon fyysiset ominaisuudet yhdessä liikennevolyymien kanssa ovat merkittävä onnettomuuksien osasyy. Ajoneuvoturvallisuuden suhteen on edistetty merkittävästi. Autossa matkustaviin kohdistuu nyt paljon pienempi kuoleman- tai onnettomuusriski kuin kymmenen vuotta sitten. Testaus- ja koulutusvaatimuksia on vähitellen lisätty, jotta varmistettaisiin, että eurooppalaiset kuljettajat selviytyvät tieliikenteen vaaroista. Koska ylinopeudet, turvavöiden käyttämättä jättäminen ja rattijuopumus ovat tärkeimmät syyt Euroopan tiekuolemiin, liikennesääntöjen noudattamisen valvontaa on tehostettu[3]. Tieinfrastruktuurin osalta ei ole kuitenkaan vielä ryhdytty vastaaviin yhteisiin toimiin, vaikka yhteisön lainsäätäjä peräänkuulutti tieturvallisuuden korkeaa tasoa vuonna 1996 annetuissa Euroopan laajuisten verkkojen suuntaviivoissa. Tutkimusta sekä rakennusalan tuotteiden sisämarkkinoiden luomista lukuun ottamatta Euroopan yhteisö ei ole vielä ryhtynyt tarpeellisiin toimiin tällä alalla. Tieturvallisuuden on todettu parantuneen teillä, jotka on varustettu tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvilla liikenteenhallinnan ja –valvonnan järjestelmillä. Tieto- ja viestintäteknisten välineiden käyttöönotto ei kuitenkaan ole vielä järjestelmällistä. Vallitsevana suuntauksena on supistaa tieinfrastuktuuriin suunnattuja määrärahoja, vaikka teiden käyttäjät kiinnittävät yhä enemmän huomiota teiden laatuun ja turvallisuustasoon. Tieviranomaiset ovat moniaalla vaikeassa tilanteessa, koska niiden on huolehdittava nykyaikaisinta turvallisuustasoa edustavan infrastruktuurin tarjoamisesta budjettirahoitusten vallitessa. Tieonnettomuuksissa loukkaantuneet kansalaiset ovat vieneet tieviranomaisia oikeuteen. Ehdotetun direktiivin tavoitteena on varmistaa, että turvallisuuskysymykset otetaan huomioon Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon (TEN-T) kuuluvan tieinfrastruktuurin suunnittelun ja toiminnan kaikissa vaiheissa. Direktiivin avulla pyritään takaamaan, että turvallisuus otetaan huomioon itsenäisenä tavoitteena taloudellisen analyysin ja ympäristöanalyysin ohella. Direktiivillä on määrä varmistaa, että tieinfrastruktuurin ylläpitäjille annetaan tarvittavat suuntaviivat, koulutus ja tieto, jotta tieverkon turvallisuutta voidaan parantaa teiden käyttäjien ja koko suuren yleisön hyödyksi. Tavoitteena on: - parantaa uusien teiden turvallisuutta ottamalla jatkuvasti huomioon viimeisimmät turvallisuusvaatimukset - saada aikaan yhteinen korkea turvallisuustaso kaikille teille EU:n jäsenvaltioissa - luoda turvallisuustietoisuutta, jotta suunnitteluvaiheessa voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä - lisätä avoimuutta päätöksiin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista - luoda edellytykset saatavilla olevan asiantuntemuksen kokoamiselle ja levittämiselle, jotta tutkimustulosten hyödyntäminen tehostuisi - käyttää rajallisia määrarahoja tehokkaampaan ja turvallisempaan teiden rakentamiseen ja kunnossapitoon - parantaa turvallisuuteen liittyvän tiedon kokoamista, käsittelyä ja levitystä. Yleinen tausta Euroopan unioni asetti itselleen vuonna 2001 vaativan tavoitteen: Euroopan tiekuolemien puolittamisen vuoteen 2010 mennessä 50 000:sta 25 000:een. Vaikka tavoitteen suhteen on edistytty (ks. tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman väliarviointi[4]), tieonnettomuudet vaativat EU:ssa vuonna 2005 vielä 41 500 kuolonuhria. Monet kuolemantapaukset ja onnettomuudet olisi voitu välttää, jos nykyistä tieinfrastruktuuria olisi johdettu viimeisimmän turvallisuusteknisen käytännön mukaisesti. Toimia tarvitaan onnettomuusalttiilla tieosuuksilla (vaarapaikoissa), jotka määritellään paikallisten onnettomuustilastojen perusteella. Valitettavasti nykyisellään kestää liian kauan, ennen kuin turvallisuustieto otetaan huomioon tieverkon ylläpidosta ja parannuksista vastaavien viranomaisten päätöksissä. Teiden suunnittelussa otetaan yleensä huomion kaupunki- tai aluesuunnittelun tavoitteet, matkustusaika, käyttäjämukavuus ja -toiminnallisuus, polttoaineen kulutus, rakennuskulut ja ympäristövaikutukset, mutta turvallisuustavoitteet katsotaan usein saavutetuiksi pelkästään sillä, että vaadittuja tielinjaus- ja kaavavaatimuksia noudatetaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei näiden vaatimusten noudattaminen riitä vaaratekijöiden välttämiseksi. Lisäksi tapaustutkimukset ovat osoittaneet, että yli puolet turvallisuuspuutteista on seurausta suunnitteluohjeiden ja –normien laiminlyönnistä[5]. Nykyiset tieverkot ovat tulosta vuosikymmeniä jatkuneesta rakentamisesta ja ylläpidosta aikana, jolloin turvallisuuskysymyksiä ei aina otettu huomioon samassa määrin kuin nykyään. Useat teihin liittyvät näkökohdat eivät enää täytä viimeisimpiä turvallisuusvaatimuksia. Lisäksi liikenneolosuhteet ovat muuttuneet tien suunnittelu- ja rakennusajankohdan jälkeen. Voimassa olevat aiemmat säännökset Aiempia säännöksiä ei ole. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että infrastruktuuri tukee osaltaan tieturvallisuuden parantamista ja kuolleisuuden ja onnettomuuksien vähentämistä Euroopan laajuisessa tieverkossa, kuten Euroopan komissio peräänkuulutti vuonna 2001 julkaisemassa liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa ja vuonna 2003 julkaisemassa tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista toimintaohjelmaa koskevassa tiedonannossa. 2) KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Asiantuntijalausuntojen ottamiseksi huomioon varhaisessa vaiheessa ja avoimuuspolitiikan mukaisesti komissio on perustanut infrastruktuurin turvallisuutta käsittelevän työryhmän, joka on kokoontunut useaan otteeseen vuosina 2002 ja 2003. Työryhmän lausunnot ovat vaikuttaneet merkittävästi tähän ehdotukseen. Työryhmään on osallistunut asiantuntijoita kymmenestä jäsenvaltiosta ja Norjasta. Asiantuntijat ovat antaneet yksityiskohtaista tietoa oman maansa tilanteesta ja siellä sovellettavista käytännöistä. Euroopan komission energian ja liikenteen pääosastoon kuuluvan maaliikenteestä vastaavan osaston yksiköt kuulivat intressitahoja 12. huhtikuuta 2006 – 19. toukokuuta 2006 internetissä järjestetyssä julkisessa kuulemisessa . Kannanottoja pyydettiin komission ehdottamaan tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamiseen ja sen aloitteeseen laatia asiaa koskeva neuvoston ja Euroopan parlamentin direktiivi. Komissio sai yhteensä 51 kannanottoa. Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Infrastruktuurin turvallisuutta käsittelevän työryhmän keskeiset päätelmät voidaan tiivistää seuraavasti: - Kaikki komission direktiiviehdotuksessaan esittämät menettelyt ovat osoittautuneet tehokkaiksi useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. - Monessa tapauksessa jäsenvaltioiden tarvitsee tehdä vain vähäisiä, joskin ratkaisevia muutoksia tai lisäyksiä nykyiseen käytäntöönsä, jotta ne voisivat täyttää direktiiviehdotuksen vaatimukset. - Yleisesti pätee, että turvallisuusjohtamisjärjestelmien toimivuudesta saatava palaute on paljolti puutteellista, minkä vuoksi yksinomaan "parhaisiin käytäntöihin" perustuvat parannukset eivät juurikaan tule kyseeseen. - Näin ollen tarvitaan johdonmukaisempaa sääntelykehystä. Internetissä järjestetyn kuulemistilaisuuden tärkeimmät tulokset voidaan tiivistää seuraavasti: - Kaikissa kannanotoissa ollaan yhtä mieltä ongelman määrittelystä sekä tarpeesta ryhtyä toimiin Euroopan tasolla. - Ehdotettuja toimenpiteitä ja keinovaroja pidetään laajalti tehokkaina. - Suuressa osassa kommentteja ehdotetaan, että direktiivin säännökset tulisi laajentaa koskemaan myös Euroopan laajuisen tieverkon ulkopuolisia teitä. - Odotuksena on, että komissio auttaa direktiivin täytäntöönpanossa jäsenvaltioita, joilla on vähemmän kokemusta tällä alalla, ja tarjoaa niille puitteet menetelmien ja osaamisen kehittämiseksi. - Valtaenemmistö kantaa ottaneista suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan lähestymistapaan, jossa jäsenvaltioille jätetään vapaus antaa oma lainsäädäntönsä pakollisista menettelyistä. Intressitahojen kuulemisen tuloksia esitellään tarkemmin tämän ehdotuksen liitteenä olevassa vaikutusarvioinnissa. Saadut vastaukset löytyvät Internet-sivulla http://ec.europa.eu/transport/road/index_en.htm. Asiantuntijatiedon käyttö Lähteenä olleet tieteenalat ja asiantuntemuksen alat Kansalliset viranomaiset, tieturvallisuusalan tutkimuslaitokset ja asiantuntijat, terveys-, liikenne- ja tieturvallisuusjärjestöt sekä teiden käyttäjien ja ylläpitäjien järjestöt. Käytetty menettely Julkinen kuuleminen, korkean tason asiantuntijoiden kuuleminen, jo käytössä olevien menettelyjen analyysi, konferenssit ja työryhmät. Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu Kannanottoja saatiin yhteensä 51: - 15 kansallisilta viranomaisilta - 11 tieturvallisuusalan tutkimuslaitoksilta ja asiantuntijoilta - 10 terveys-, liikenne- ja tieturvallisuusjärjestöiltä - 9 käyttäjäjärjestöiltä - 6 teiden ylläpitäjien järjestöiltä. Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista Esiin ei ole tuotu sellaisia mahdollisesti vakavia riskejä, jotka voisivat johtaa peruuttamattomiin seurauksiin. - Kaikissa kannanotoissa ollaan samaa mieltä ongelman määrittelystä sekä tarpeesta ryhtyä toimiin Euroopan tasolla. - Ehdotettuja toimenpiteitä ja keinovaroja pidetään laajalti tehokkaina. - Suuressa osassa kommentteja ehdotetaan, että direktiivin säännökset tulisi laajentaa koskemaan myös Euroopan laajuisen tieverkon ulkopuolisia teitä. - Odotuksena on, että komissio auttaa direktiivin täytäntöönpanossa jäsenvaltioita, joilla on vähemmän kokemusta tällä alalla, ja tarjoaa niille puitteet menetelmien ja osaamisen kehittämiseksi. Asiantuntijalausuntojen julkistaminen Saadut vastaukset löytyvät Internet-sivulla http://ec.europa.eu/transport/road/index_en.htm. Vaikutusten arviointi Temaattinen verkosto ROSEBUD[6] teki vuonna 2003 vaikutusarvioinnin tästä direktiiviehdotuksesta. ROSEBUDin mukaan realistinen arvio on, että infrastruktuurien turvallisuutta koskevan direktiivin täytäntöönpanolla voidaan TEN-verkon teillä vähentää yli 600 kuolemantapausta ja noin 7 000 loukkaantumisonnettomuutta vuodessa. Tämä vastaa TEN-teillä 12–16 prosentin vähennystä tiekuolemissa ja 7–12 prosentin vähennystä loukkaantumisonnettomuuksissa. ROSEBUD on myös arvioinut, että jos turvallisuusjohtamista sovellettaisiin moottoriteihin, voitaisiin välttyä 400 kuolemantapaukselta vuodessa, ja jos sitä sovellettaisiin pääasialliseen tieverkkoon eli kaupunkien välisiin teihin ja valtateihin (lukuun ottamatta moottoriteitä), vältyttäisiin lisäksi 900 kuolemantapaukselta vuodessa[7]. Kokonaisarvio siis on, että direktiivin ennakoidaan vähentävän kuolonuhrien määrää moottoriteillä ja pääteillä 1 300:lla vuodessa eli 12 prosenttia kyseisessä verkon osassa tapahtuvista tiekuolemista. 3) EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on rajoittaa vaatimukset vähimpään tarvittavaan, jotta turvallisuusvaikutus saataisiin aikaan ja jotta voitaisiin levittää menettelyjä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Ehdotettu kattava tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisen järjestelmä[8] rakentuu seuraavien neljän menettelyn ympärille: (1) Tieturvallisuuden vaikutusarvioinneilla arvioidaan uusien teiden rakentamisen sekä käytössä oleviin teihin tehtävien merkittävien muutosten vaikutukset erityisesti viereisiin verkkoihin. Tarkoituksena on tukea turvallisuusnäkökohtiin liittyvää strategista päätöksentekoa. (2) Turvallisuusauditoinneilla valvotaan riippumattomasti uuden tien rakentamiseen tai jo käytössä olevan tien kunnostukseen liittyvää teknistä tarkastustyötä ja annetaan sitä koskevia suosituksia. (3) Tieverkon turvallisuusjohtamisen puitteissa toteutetaan korjaavia toimenpiteitä niissä osissa verkkoa, joissa onnettomuuksia tapahtuu eniten (onnettomuusalttiissa tieosuuksissa eli vaarapaikoissa) ja/tai joissa niitä voidaan ehkäistä eniten tulevaisuudessa. (4) Säännölliseen teiden kunnossapitoon liittyvien turvatarkastusten avulla voidaan havaita ja vähentää ennalltaehkäisevästi onnettomuusriskejä kustannustehokkailla toimenpiteillä. Näitä menettelyjä on jo käytössä eri laajuudessa osassa jäsenvaltioita. Tämän direktiiviehdotuksen tavoitteena on laajentaa toimenpiteet koko EU:hun määrittelemättä teknisiä standardeja tai vaatimuksia, jolloin jäsenvaltiot voivat vapaasti pitää entiset menettelynsä käytössä tai ottaa käyttöön uusia. Kattavan toimenpidekokonaisuuden myötä tieturvallisuus voidaan ottaa huomioon Euroopan kannalta merkittävän tien koko eliniän ajan – suunnittelusta käyttöön asti. Oikeusperusta Ehdotetut toimenpiteet perustuvat EY:n perustamissopimuksen 71 artiklaan. Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä: Direktiivillä taataan yhteinen korkea turvallisuustaso kaikille teille EU:n jäsenvaltioissa. Direktiivi antaa kaikille jäsenvaltioille – mutta erityisesti uusille jäsenvaltioille, jotka ovat parhaillaan uudistamassa ja laajentamassa tieverkkojaan – mahdollisuuden kehittää tieverkkojaan siten, että turvallisuus otetaan täysimääräisesti huomioon. Parhaiden toimintatapojen vaihto ei itsessään riitä tieinfrastruktuurin turvallisuuden parantamiseksi. Sitä on jo vuosien ajan harjoitettu Euroopan unionissa ja kansainvälisesti tutkimushankkeiden, työryhmien, konferenssien ja seminaarien kautta. Tieinfrastruktuurien turvallisuuden ei tästä huolimatta ole havaittu yleisesti parantuneen. Lisäksi jäsenvaltiot, joiden on parannettava turvallisuustasoaan, suhtautuvat myönteisesti sääntelytoimenpiteisiin. Tämä on selvä merkki siitä, etteivät ne pidä parhaiden toimintatapojen vaihtoa riittävänä keinona turvallisuustasonsa parantamiseksi. Euroopan laajuista tieverkkoa varten tarvitaan yhteiset ja korkeat turvallisuusstandardit koko Euroopan unionissa, kuten yhteisön lainsäätäjä on todennut. Tien käyttäjällä on Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1692/1996 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan[9] mukaan oikeus samaan korkeaan turvallisuustasoon kaikkialla Euroopan laajuisessa tieverkossa. Ilman sitovia menetelmiä ja koko Euroopan unionin oikeudellista sitoumusta jäsenvaltiot eivät voi taata näitä yhteisiä korkeita turvallisuusstandardeja – kuten yksittäisten jäsenvaltioiden hyvin vaihteleva turvallisuustaso osoittaa. Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: Tämä direktiivi tarjoaa perustan turvallisuusmenettelyille, joiden avulla Eurooppa voi helpommin pyrkiä asettamaansa vaativaan tavoitteeseen eli tiekuolemien vähentämiseen puolella Euroopan laajuisessa verkossa. Direktiivin avulla tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta voidaan kehittää kattava järjestelmä, joka perustuu onnettomuuksien perusteelliseen analyysiin, riskialttiiden tiesuunnitelmien yksilöintiin, tarkistettuihin suuntaviivoihin ja koulutusohjelmiin sekä tehokkaisiin korjaaviin toimenpiteisiin. Se myös vähentää teiden ylläpitäjiin kohdistuvien oikeustoimien riskiä. Direktiivillä tehostetaan parhaiden toimintatapojen vaihtoa ottamalla käyttöön yhteiset menettelyvaatimukset sekä edistämällä ja mahdollistamalla niiden kodifiointia komiteamenettelyn kautta. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: Ehdotuksessa on pyritty löytämään tasapaino kahden eri vaatimuksen välillä: tieinfrastruktuurin parantamiseksi on ehdotettava tehokkuutensa osoittaneita menetelmiä samalla kun hallinnollisia ja muita täytäntöönpanokustannuksia on supistettava. Samalla on otettava huomioon eri jäsenvaltioiden perinteet ja niissä jo käytössä olevat menettelyt. Ehdotuksen nimenomaisena tarkoituksena on rajoittaa vaatimukset vähimpään tarvittavaan, jotta turvallisuusvaikutus saataisiin aikaan ja jotta voitaisiin levittää menettelyjä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Tavoitteena on näin ollen laajentaa nämä toimenpiteet koko EU:hun määrittelemättä teknisiä standardeja tai vaatimuksia, jolloin jäsenvaltiot voivat vapaasti pitää vanhat menettelynsä käytössä tai ottaa käyttöön uusia. Kattavan toimenpidekokonaisuuden myötä tieturvallisuus voidaan ottaa huomioon Euroopan kannalta merkittävän tien koko eliniän ajan – suunnittelusta käyttöön asti. Kustannukset nousevat vain marginaalisesti ja maksavat itsensä usein takaisin jo lyhyessä ajassa, kun onnettomuuksien määrä ja niiden aiheuttamat sosiaaliset kustannukset samoin kuin teiden käyttöönoton jälkeen toteutettavat kalliit parannukset vähenevät. Ehdotetut toimenpiteet eivät aiheuta lisäviiveitä teiden hyväksyntä- ja suunnittelumenettelyssä, koska turvallisuuden vaikutusarviointi ja turvallisuusauditointi suoritetaan samanaikaisesti niiden kanssa. Direktiivi ei vaadi uusien elinten tai virkojen luomista, vaan siinä nojaudutaan jo käytössä olevien voimavarojen tehokkaampaan käyttöön. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: Direktiivi, jossa edellytetään suuntaviivojen vahvistamista infrastruktuurin turvallisuusjohtamiselle ja jätetään täytäntöönpanon yksityiskohdat jäsenvaltioille. Muut sääntelytavat eivät soveltuisi seuraavista syistä: Parhaiden toimintatapojen vaihtoa on nyt harjoitettu vuosien ajan Euroopan unionissa ja kansainvälisesti keinona parantaa tieinfrastruktuurin turvallisuutta. Tieinfrastruktuurien turvallisuuden ei tästä huolimatta ole havaittu yleisesti parantuneen. Lisäksi tämä vaihtoehto ei anna takeita siitä, että jäsenvaltiot tosiasiassa ryhtyvät toimiin tieturvallisuuden parantamiseksi. Kokemus on osoittanut, että nojautuminen pelkästään parhaiden toimintatapojen vaihtoon ei edistä tieinfrastruktuurin turvallisuuden parantamista. Jäsenvaltiot, joilla on suurin tarve nostaa turvallisuustasoaan, vaativat johdonmukaista EY:n laajuista sääntelyä tässä asiassa. Tämä osoittaa, etteivät ne ole hyötyneet parhaiden toimintatapojen vaihdosta. Tieturvallisuuden arviointia, auditointia, turvallisuusjohtamista ja tarkastuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen antaisi käyttöön yhteiset välineet, joiden avulla turvallisuutta voidaan parantaa ja samalla maksimoida teiden käyttäjille ja koko suurelle yleisölle koituva hyöty. Laaja yhdenmukaistaminen olisi kuitenkin jäsenvaltioiden tahdon vastaista ja aiheuttaisi niille esteitä ja hankaluuksia: - Useimpien jäsenvaltioiden pitäisi uudistaa tieturvallisuuskäytäntöjään ja -lainsäädäntöään, vaikka ne olisivat jo käytössä ja toimivia. - Jo käytössä olevien tieturvallisuuskäytäntöjen väliset suuret erot aiheuttaisivat poliittista kiistaa jäsenvaltioiden ja komission välillä. - Yhdenmukaistetuissa suuntaviivoissa ei otettaisi huomioon jäsenvaltioiden välisiä organisatorisia ja sosiokulttuurisia eroja. - Yhdenmukaistamisen saattaminen päätökseen veisi aikaa. Vältetyt tiekuolemat näkyisivät tilastoissa vasta vuosia myöhemmin eivätkä näin ollen olisi täysi peruste jäsenvaltioiden mittaville toimille ja kustannuksille. 4) TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Jos direktiiviä sovelletaan vain TEN-verkon teihin, sen seurauksena EU:n kansalaisten tiekuolemien arvioidaan vähenevän kyseisessä verkon osassa yli 600:lla vuodessa ja loukkaantumisonnettomuuksien noin 7 000:lla vuodessa. Valkoisen kirjan rahamääräisten arvioiden mukaan tämä vähennys vastaisi yli 2,4 miljardin euron hyvinvointihyötyä vuodessa. Jos direktiiviä sovelletaan moottoriteihin ja pääteihin, kuolemantapausten arvioidaan vähenevän noin 1 300 vuodessa, mikä vastaisi yli viittä miljardia euroa vuodessa. Arviot ylittävät kustannukset huomattavalla kertoimella. Ehdotettujen neljän menettelyn talousarviovaikutukset ovat seuraavat: - Tieturvallisuuden vaikutusarviointi: Karkea kustannusarvio voidaan tehdä vastaavaan menettelyyn eli ympäristövaikutusten arviointiin (EIA) verraten. Yleensä EIA:n kustannukset ovat alle 0,5 % rakennushankkeen yleisistä pääomakustannuksista. Ne ovat vain poikkeustapauksessa yli 1 %. Hankkeissa, joiden pääomakustannukset ylittävät 100 miljoonaa euroa, EIA:n kustannukset voivat olla niinkin alhaiset kuin 0,2 % eli 200 000 euroa. - Turvallisuusauditoinnit toteutetaan samanaikaisesti tien suunnittelun ja rakentamisen kanssa, minkä vuoksi niiden ei ennakoida aiheuttavat viiveitä. Auditoinnin kulut ovat 600–6 000 euroa vaihetta kohti. Eri maissa tehdyt arviot osoittavat yleisesti, että auditoinnin kustannukset ovat merkittävästi alle 1 % koko hankkeen rakennuskustannuksista. - Turvatarkastukset: Jos tarkastukset tehdään säännöllisesti, kustannukset ovat 600–1 000 euroa moottoritiekilometriä kohti. Kun huomioon otetaan tiet, joilla direktiivin soveltamisen on määrä olla pakollista, voidaan arvioida, että suuressa maassa, jossa on noin 5 000 km Euroopan laajuista tieverkkoa, tarkastusten kustannukset olisivat 3–5 miljoonaa euroa. - Tieverkon turvallisuusjohtamisen kustannusten voidaan arvioida oleva samaa luokkaa kuin rutiiniturvatarkastusten. 5) LISÄTIEDOT Simulaatio, kokeiluvaihe ja siirtymäaika Ehdotukseen on liittynyt tai liittyy siirtymäaika. 2006/0182 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan c alakohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen[10], ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[11], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[12], noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[13], sekä katsovat seuraavaa: 1. Yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 1692/96/EY[14] määritellyllä Euroopan laajuisella tieverkolla on keskeinen merkitys tuettaessa Euroopan yhdentymistä ja yhteenkuuluvuutta ja varmistettaessa korkea hyvinvoinnin taso. Erityisesti olisi taattava korkea turvallisuuden taso. 2. Komissio totesi 12 päivänä syyskuuta 2001 julkaisemassaan valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika”[15], että on tehtävä tieturvallisuuden vaikutusarviointeja ja auditointeja, jotta voidaan määritellä onnettomuusalttiit tieosuudet yhteisössä ja hallita niitä. Lisäksi siinä asetettiin tavoitteeksi tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen yhteisössä vuosien 2001 ja 2010 välillä. 3. Tiedonannossaan ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu”[16] komissio totesi, että tieinfrastruktuurin on oltava tieturvallisuuspolitiikan kolmas osatekijä ja että sen on edistettävä onnettomuuksien vähentämiseen tähtäävän yhteisön tavoitteen saavuttamista. 4. Asianmukaisten menettelyjen käyttöönotto on olennainen keino parantaa tieinfrastruktuurin turvallisuutta Euroopan laajuisessa tieverkossa. Tieturvallisuuden vaikutusarvioinneilla on määrä osoittaa strategisella tasolla infrastruktuurihankkeen eri suunnitteluvaihtoehtojen vaikutukset tieturvallisuuteen. Turvallisuusauditoinneilla on lisäksi määrä kartoittaa yksityiskohtaisesti tieinfrastruktuurihankkeeseen liittyvät vaaratekijät. Näin ollen on tarkoituksenmukaista vahvistaa tieturvallisuuden vaikutusarviointeihin ja turvallisuusauditointeihin sovellettavat menettelyt, jotta voidaan parantaa tieinfrastruktuurien turvallisuutta Euroopan laajuisessa tieverkossa; tämä ei koske tietunneleita, jotka kuuluvat Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/54/EY[17] soveltamisalaan. 5. Jo käytössä olevien teiden turvallisuustasoa olisi parannettava suuntaamalla investointeja niihin tieosuuksiin, joilla onnettomuuksia tapahtuu eniten tai joilla niitä voidaan vähentää eniten. Jotta kuljettajat voisivat muuttaa käyttäytymistään ja noudattaa paremmin liikennesääntöjä, erityisesti nopeusrajoituksia, kuljettajien tulisi saada tieto onnettomuusalttiista tieosuudesta ennen saapumistaan sille. 6. Tieverkon turvallisuusjohtamisella voi olla merkittävä vaikutus jo heti sen käyttöönoton jälkeen. Kun onnettomuusalttiit osuudet on selvitetty ja korjaavat toimenpiteet toteutettu, turvatarkastusten merkitys ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä kasvaa. Säännölliset tarkastukset ovat olennainen keino ehkäistä kaikkiin tien käyttäjiin, mukaan luettuina suojattomat tielläliikkujat, kohdistuvia vaaroja, myös tietöiden tapauksessa. 7. Jäsenvaltioiden kelpuuttamien koulutusohjelmien ja pätevyysmenettelyjen avulla toteutettavan koulutuksen ja lupajärjestelmän pitäisi taata, että turvallisuushenkilöstöllä on tarvittava ajantasainen tietämys. 8. Tieturvallisuuden korkean tason varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi sovellettava infrastruktuurin turvallisuusjohtamisen suuntaviivoja. Suuntaviivojen ilmoittaminen komissiolle ja säännöllinen raportointi niiden täytäntöönpanosta mahdollistaa sen, että infrastruktuurien turvallisuutta voidaan parantaa järjestelmällisesti yhteisön tasolla ja siirtyä ajan mittaan kohti tehokkaampaa järjestelmää. Lisäksi muut jäsenvaltiot voivat suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevan raportoinnin ansiosta yksilöidä tehokkaimmat ratkaisut, ja ennen-jälkeentutkimuksista saatavan tiedon järjestelmällisen kokoamisen pohjalta voidaan valita tehokkaimmat toimenpiteet tulevaa toimintaa varten. 9. Koska toimien tavoitteita eli menettelyjä, joilla taataan tieturvallisuuden yhdenmukainen ja korkea taso koko Euroopan laajuisessa tieverkossa, ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden toimin ja ne voidaan siksi toimien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 10. Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[18] mukaisesti, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Kohde ja soveltamisala 11. Tässä direktiivissä vahvistetaan tieturvallisuuden vaikutusarviointeihin, turvallisuusauditointeihin ja turvatarkastuksiin liittyvät menettelyt. 12. Tätä direktiiviä sovelletaan Euroopan laajuisen tieverkon teihin riippumatta siitä, ovatko ne suunnitteluvaiheessa, rakenteilla vai käytössä. Sitä ei sovelleta tietunneleihin, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/54/EY soveltamisalaan. 2 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä: (1) ’Euroopan laajuisella tieverkolla’ tarkoitetaan päätöksen 1692/96/EY liitteessä I olevassa 2 jaksossa määriteltyä tieverkkoa; (2) ’toimivaltaisella organisaatiolla’ tarkoitetaan kansallista, alueellista tai paikallista julkista tai yksityistä organisaatiota, joka osallistuu tämän direktiivin täytäntöönpanoon toimivaltansa vuoksi; (3) ’tieturvallisuuden vaikutusarvioinnilla’ tarkoitetaan strategista vertailuanalyysia uuden tien rakentamisen tai jo käytössä olevaan tieverkkoon tehtävien merkittävien muutosten vaikutuksista tieverkon turvallisuustasoon; (4) ’turvallisuusauditoinnilla’ tarkoitetaan yksityiskohtaista, järjestelmällistä ja teknistä turvallisuuden tarkastusta, joka koskee tieinfrastruktuurihankkeen suunnittelunäkökohtia ja kattaa kaikki vaiheet suunnittelusta käyttöönottoon; (5) ’onnettomuusalttiilla tieosuudella’ tarkoitetaan tieverkon osuutta, joka on ollut käytössä yli vuoden ja jolla on tapahtunut suuri määrä kuolemaan johtaneita ja vakavia onnettomuuksia; (6) ’turvallisuuden parantamisella käytössä olevassa tieverkossa’ tarkoitetaan tulevien onnettomuuksien vähentämistä suuntaamalla korjaavat toimenpiteet sellaisiin verkon osiin, joissa onnettomuuksia on tapahtunut edellisvuosina eniten tai joissa onnettomuuskustannuksia voidaan vähentää eniten; (7) ’turvatarkastuksella’ tarkoitetaan käytössä olevan tien turvallisuuden säännöllistä tarkastusta; (8) ’suuntaviivoilla’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten organisaatioiden antamia määräyksiä, joiden myötä vahvistetaan noudatettava menettely ja huomioon otettavat seikat sovellettaessa tässä direktiivissä vahvistettuja turvallisuusmenettelyjä; (9) ’infrastruktuurihankkeella’ tarkoitetaan uuden infrastruktuurin rakentamishanketta tai jo käytössä olevan infrastruktuurin kunnostamishanketta, jolla on todennäköisesti merkittävä vaikutus tieturvallisuuteen. 3 artikla Tieturvallisuuden vaikutusarviointi 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieturvallisuuden vaikutusarviointi tehdään infrastruktuurihankkeen kaikista eri toteutusvaihtoehdoista. 2. Tieturvallisuuden vaikutusarviointi on tehtävä suunnitteluvaiheessa ennen infrastruktuurihankkeen hyväksymistä liitteessä I esitettyjen perusteiden mukaisesti. 3. Turvallisuuden vaikutusarvioinnissa on selostettava tieturvallisuusnäkökohdat, jotka ovat johtaneet ehdotetun vaihtoehdon valintaan. Siinä on myös annettava kaikki tarvittavat tiedot arvioitujen eri toteutusvaihtoehtojen kustannus-hyötyanalyysia varten. 4 artikla Turvallisuusauditoinnit 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikista infrastruktuurihankkeista tehdään turvallisuusauditoinnit. 2. Turvallisuusauditoinnit on tehtävä liitteessä II esitettyjen perusteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nimetään auditoija tekemään auditointi infrastruktuurihankkeen suunnittelunäkökohdista. 3. Auditoinnin on oltava erottamaton osa infrastruktuurihankkeen suunnittelua, ja se on toteutettava toteuttavuustutkimusten, suunnitelmaluonnoksen ja yksityiskohtaisen suunnittelun vaiheissa, viimeistelyvaiheessa sekä käytön alkuvaiheessa. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että auditoija osoittaa turvallisuuden kannalta ratkaisevat suunnittelutekijät infrastruktuurihankkeen kussakin vaiheessa ja tekee ehdotuksia siitä, miten mahdolliset havaitut turvallisuuspuutteet voidaan korjata. Jos turvallisuuspuutteita todetaan auditoinnin aikana, mutta suunnittelua ei muuteta ennen asianomaista liitteessä II mainittua vaihetta, toimivaltaisen organisaation on ilmoitettava syyt tähän kyseisen raportin liitteessä. 5 artikla Turvallisuuden parantaminen käytössä olevassa tieverkossa 1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava turvallisuuden parantamisesta käytössä olevassa tieverkossa. Niiden on varmistettava, että onnettomuusalttiiden tieosuuksien hallinta ja tieverkon turvallisuusjohtaminen toteutetaan tieverkon vuositarkastelun perusteella liitteen III mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on luokiteltava jokainen Euroopan laajuiseen tieverkkoon alueellaan kuuluva tieosuus sen mukaan, missä määrin sillä voidaan vähentää onnettomuuskustannuksia. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastusryhmät arvioivat onnettomuusalttiit tieosuudet sekä tieosuudet, joilla onnettomuuskustannuksia voidaan vähentää eniten. Tarkastusryhmän jäsenistä vähintään yhden on täytettävä auditoijille 9 artiklassa asetetut vaatimukset. Jäsenvaltioiden on arvioitava kunkin 3 kohdassa tarkoitetun tieosuuden osalta, missä määrin liitteessä III olevan 3 kohdan e ja f alakohdan mukaisilla korjaavilla toimenpiteillä voidaan vähentää vakaviin loukkaantumisiin ja kuolemiin johtavia onnettomuuksia seuraavien kolmen vuoden aikana, sekä kunkin korjaavan toimenpiteen kustannukset. 4. Jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle liitteessä III olevassa 3 kohdan f alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä ne, joilla on paras kustannus-hyötysuhte. 5. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että teiden käyttäjiä varoitetaan onnettomuusalttiista tieosuudesta kaikin asianmukaisin tavoin. Jos käytetään opastetauluja, on noudatettava liikennemerkeistä ja -opasteista vuonna 1968 tehdyn Wienin yleissopimuksen määräyksiä. Jäsenvaltioiden on annettava yleisön käyttöön luettelo onnettomuusalttiiden tieosuuksien sijaintikohdista. 6 artikla Turvatarkastukset 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen teiden osalta tehdään turvatarkastukset, jotta voidaan määritellä tieturvallisuusriskit ja ehkäistä onnettomuuksia. 2. Turvatarkastukset ovat rutiinitarkastuksia sekä tietöiden tarkastuksia. Ne on tehtävä liitteessä III esitettyjen perusteiden mukaisesti. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen organisaatio tekee säännölliset rutiinitarkastukset. Näitä tarkastuksia on tehtävä riittävän usein, jotta voidaan taata riittävä turvallisuustaso kyseisessä tieinfrastruktuurissa. 4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava suuntaviivat tietöihin sovellettavia tilapäisiä turvallisuustoimenpiteitä varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan mukaisesti vahvistettavia suuntaviivoja. Niiden on myös otettava käyttöön sopiva tarkastusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että suuntaviivoja sovelletaan asianmukaisesti. 7 artikla Tiedon hallinta ja käsittely 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen organisaatio laatii täydellisen onnettomuusraportin jokaisesta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tiellä tapahtuneesta onnettomuudesta, joka johtaa yhden tai useamman henkilön kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen. Raportin on katettava kaikki liitteessä IV mainitut seikat. 2. Jäsenvaltioiden on laskettava alueellaan tapahtuvan kuolemaan johtavan onnettomuuden keskimääräiset sosiaaliset kustannukset ja vakavaan loukkaantumiseen johtavan onnettomuuden keskimääräiset sosiaaliset kustannukset. Jäsenvaltiot voivat halutessaan käyttää tarkempaa luokittelua näille kustannuksille, jotka on päivitettävä joka viides vuosi. 8 artikla Suuntaviivojen vahvistaminen ja ilmoittaminen 1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta vahvistetaan suuntaviivat, jotka auttavat toimivaltaisia organisaatioita tämän direktiivin täytäntöönpanossa. Suuntaviivat on annettava kaikkien asianosaisten käyttöön. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kansallisesti vahvistetut suuntaviivat komissiolle kolmen kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä tai muuttamisesta. Komissio antaa ne saataville Internetissä. 9 artikla Auditoijien ja tarkastajien nimeäminen ja koulutus 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuusauditoijien koulutusohjelmat vahvistetaan kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun turvallisuusauditoijat hoitavat tähän direktiiviin perustuvia tehtäviä, he suorittavat viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta peruskoulutuksen, jonka tuloksena heille myönnetään pätevyystodistus, sekä säännöllisen täydennyskoulutusjakson vähintään seitsemän vuoden välein. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuusauditoijilla on pätevyystodistus. Ennen tämän direktiivin voimaantuloa myönnetyt todistukset on otettava huomioon. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että auditoijat nimetään seuraavien vaatimusten mukaisesti: 13. heillä on kokemusta tiesuunnittelusta, tieliikenteen turvallisuustekniikasta sekä onnettomuusanalyysista; 14. kahden vuoden kuluttua siitä, kun jäsenvaltiot ovat vahvistaneet 8 artiklan mukaiset suuntaviivat, turvallisuusauditointeja saavat tehdä ainoastaan auditoijat, jotka täyttävät 2 ja 3 kohdassa asetetut vaatimukset; 15. auditoija ei olla osallisena auditoimansa infrastruktuurihankkeen suunnittelussa tai toiminnassa. Jos auditoinnin toteuttaa ryhmä, ainakin yhden sen jäsenistä on täytettävä 2 ja 3 kohdassa asetetut vaatimukset. 10 artikla Täytäntöönpanon raportointi 1. Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle tämän direktiivin täytäntöönpanosta viisi vuotta sen voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen joka neljäs vuosi. 2. Raportissa on oltava: a) selvitys suuntaviivojen täytäntöönpanosta vastaavista organisaatiorakenteista; b) arviointi tarpeesta muuttaa teiden suunnitteluun ja liikennemerkkeihin ja -opasteisiin sovellettavia ohjeistoja sekä luettelo ja kuvaus tiesuunnitelmista, jotka ovat osoittautuneet hyvin riskialttiiksi tai joiden myötä riskiä voidaan merkittävästi vähentää; c) tiedot 7 artiklan 2 kohdan mukaisista kustannuksista sekä niiden laskentaan käytetyistä menetelmistä ja kustannustekijöistä; d) toimivaltaisten organisaatioiden yhteystiedot. 3. Yhteinen raporttimuoto voidaan vahvistaa 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 4. Komissio analysoi raportit ja saadut tiedot ja antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta. 5. Jos on tarpeen varmistaa yhdenmukainen korkea turvallisuuden taso koko Euroopan laajuisessa tieverkossa, 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen suuntaviivojen sisältöä koskevat vähimmäisvaatimukset vahvistetaan 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 11 artikla Komiteamenettely 1. Komissiota avustaa komitea. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. 12 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään […]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset sekä niiden ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko kirjallisina komissiolle. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 13 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 14 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä […] Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja […] […] LIITE I Tieurvallisuuden vaikutusarviointi 1. Tieturvallisuuden vaikutusarvioinnin osatekijät: a) ongelman määrittely; b) nykytilanne ja nollaskenaario; c) tieturvallisuustavoitteet; d) ehdotettujen vaihtoehtojen vaikutusanalyysi; e) vaihtoehtojen vertailu, joka sisältää myös kustannus-hyötyanalyysin; f) parhaan ratkaisun esittely. 2. Huomioon otettava tekijät: a) onnettomuudet ja henkilövahingot; vähentämistavoitteet nollaskenaariota vasten; b) yleiset reittivalinnat ja liikennetilanteet; c) liittymät olemassa oleviin verkkoihin (ulosajotiet, risteykset, tasoristeykset); d) suojattomat käyttäjät (jalankulkijat, pyöräilijät ja kaksipyöräiset moottoriajoneuvot) e) liikennevirrat (ajoneuvojen määrä ajoneuvotyypeittäin). LIITE II Turvallisuusauditoinnit 1. Toteutettavuustutkimusvaiheessa sovellettavat perusteet: a) maantieteellinen sijainti (alttius maanvieremille, tulville, lumivyöryille jne.); b) liittymien tyypit ja niiden väliset etäisyydet; c) kaistojen lukumäärä ja tyyppi; d) uudellä tiellä sallittava liikenne. 2. Suunnitelmaluonnoksen vaiheessa sovellettavat perusteet: a) mitoitusnopeus; b) poikkileikkaus (ajoväylän leveys, pyörä- ja kävelykaistat jne.) c) näkyvyys; d) liittymien järjestely; e) linja-auto- ja rautiovaunupysäkit; f) tasoristeykset. 3. Yksityiskohtaisen suunnitelman vaiheessa sovellettavat perusteet: a) tiekaava; b) tielinjaus ja -profiili; c) liikennemerkit ja -opasteet; d) valaistus; e) tienvarsilaitteet; f) tienvarsiympäristö, myös kasvullisuus; g) pysyvät tienvarsiesteet. 4. Viimeistelyvaiheessa sovellettavat perusteet: a) käyttäjämukavuus eri olosuhteissa, kuten pimeässä ja huonossa säässä; c) liikennemerkkien ja -opasteiden luettavuus; c) ajoradan kitka. 5. Käytön alkuvaiheessa sovellettavat perusteet: Käyttöprofiilin arviointi käyttäjien todellisen käyttäytymisen perusteella. Auditoinnit voivat vaatia edellisten vaiheiden perusteiden huomioonottoa. LIITE III Onnettomuusalttiiden tieosuuksien hallinta, tieverkon turvallisuusjohtaminen ja turvatarkastukset 1. Onnettomuusalttiiden tieosuuksien määrittely Onnettomuusalttiiden tieosuuksien määrittelyssä otetaan huomioon vähintään edellisvuosina tapahtuneiden kuolemaan ja vakavaan loukkaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien määrä tiepituuden yksikköä kohti ja liittymien tapauksessa tällaisten onnettomuuksien määrä liittymää kohti. 2. Niiden tieosuuksien määrittely, jotka analysoidaan tarkemmin osana tieverkon turvallisuusjohtamista a) onnettomuuden peruskustannukset lasketaan tietyn tieluokan parasta käytäntöä edustavalle tieosuudelle onnettomuuskustannuksina kilometriä kohti; b) tietyn tieluokan kullekin tieosuudelle lasketaan onnettomuuskustannusten vähentämispotentiaali, joka on kyseisen tieosuuden tosiasiallisten kilometrikohtaisten onnettomuuskustannusten ja onnettomuuden peruskustannusten välinen ero. 3. Perusteet ja osatekijät tarkastusryhmien raportointia varten sekä toimenpiteet: a) tieosuuden rajat; b) viittaus mahdolliseen aiempaan raporttiin samasta tieosuudesta; c) onnettomuusraporttien analyysi; d) onnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrä kolmen edellisvuoden aikana; e) vuoden sisällä toteutettavat korjaavat toimenpiteet, esimerkiksi: - pysyvien tienvarsiesteiden poistaminen tai estesuojaus; - nopeusrajoitukset ja niiden noudattamisen valvonta paikallisesti; - näkyvyys eri sää- ja valo-olosuhteissa; - tienvarsilaitteiden (kuten kaiteiden ja törmäysvaimentimien) turvaedellytykset; - liikennemerkkien ja -opasteiden näkyvyys, luettavuus ja sijainti (mihin sisältyy myös tärinäraitojen käyttö); - putoavat kivet; - ajoradan kitka/karheus; f) yli vuoden pituisen ajanjakson kuluessa toteutettavat korjaavat toimenpiteet, esimerkiksi: - kaiteiden ja törmäysvaimentimien uudelleensuunnittelu; - keskivalli; - ohitusmahdollisuuksien luominen; - liittymien, myös tasoristeysten, turvaparannukset; - linjausmuutokset; - tien leveyden muuttaminen, hätäkaistan lisääminen; - liikenteen hallinta- ja valvontajärjestelmän käyttöönotto; - mahdolliset ristiriidat suhteessa suojattomiin tienkäyttäjiin; - tien perusparannus nykyisiä suunnitteluvaatimuksia vastaavaksi; - ajoratojen kunnostus tai uudistus. LIITE IV Onnettomuusraporttien sisältämät onnettomuustiedot Onnettomuusraporteissa on oltava seuraavat tiedot: 1) onnettomuuden tarkka tapahtumapaikka; 2) kuvat ja kaaviot onnettomuuspaikasta; 3) onnettomuuden päivämäärä ja ajankohta; 4) tiedot tiestä (esim. alueen tyyppi, tietyyppi, liittymän tyyppi, mukaan luettuina liikennemerkit ja -opasteet, kaistojen lukumäärä, tiemerkinnät, tien pinnoitus, valo- ja sääolosuhteet, nopeusrajoitus ja tienvarsiesteet); 5) onnettomuuden vakavuusaste, mukaan luettuina kuolleiden, sairaalahoitoon joutuneiden ja lievästi loukkaantuneiden määrä. Tässä yhteydessä kuolleilla tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka kuolivat onnettomuuden seurauksena 30 päivän kuluessa onnettomuudesta, ja sairaalahoitoon joutuneilla kaikkia niitä, jotka sijoitettiin onnettomuuden seurauksena sairaalaan vähintään 24 tunnin ajaksi; 6) tiedot onnettomuudessa mukana olleista, kuten ikä, sukupuoli, kansalaisuus, alkoholitaso, käyttikö henkilö turvavarusteita vai ei. 7) tiedot onnettomuudessa mukana olleista ajoneuvoista (tyyppi, ikä, rekisteröintimaa, turvavarusteet); 8) onnettomuustiedot (onnettomuustyyppi, törmäystyyppi, ajoneuvon liikkeet, kuljettajan ajoneuvonhallinta). SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. EHDOTUKSEN NIMI: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta 2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ Toimintalohko(t) sekä toiminto/toiminnot: Maaliikenne – Tieturvallisuus 3. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT 3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat)) ja budjettinimikkeet: BGUE-B2006-06.010211.00.03.C1-TREN.PMO 3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto: 5 vuotta 3.3. Budjettitiedot (rivejä lisätään tarvittaessa): Budjetti-kohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitusnäkymien otsake | BGUE-B2006-06.010211.00.03.C1-TREN.PMO | ei-pakoll. | EI-JM[19] | EI | EI | EI | nro 5 | 4. YHTEENVETO RESURSSEISTA 4.1. Taloudelliset resurssit 4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM) milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Menolaji | Kohdan nro | Vuosi n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. | Yht. | Toimintamenot[20] | Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1. | a | Maksumäärärahat (MM) | b | Viitemäärään sisältyvät hallintomenot[21] | Tekninen ja hallinnollinen apu (EI-JM) | 8.2.4. | c | VIITEMÄÄRÄ YHTEENSÄ | Maksusitoumus-määrärahat | a+c | Maksumäärärahat | b+c | Hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[22] | Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5. | d | Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6. | e | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0 | 0,217 | Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä | MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0 | 0,217 | MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0 | 0,217 | Tiedot yhteisrahoituksesta Jos ehdotukseen liittyy jäsenvaltioilta tai muilta tahoilta (jotka on ilmoitettava) saatavaa osarahoitusta, seuraavassa taulukossa ilmoitetaan kyseisen osarahoituksen arvioitu määrä (rivejä voidaan lisätä, jos rahoitusta saadaan useilta tahoilta): milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Rahoitukseen osallistuva taho | Vuosi n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. | Yht. | EI | f | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | MSM YHTEENSÄ yhteisrahoitus mukaan luettuna | a+c+d+e+f | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0 | 0,217 | 4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa X Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen. ( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista. ( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista[23] (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista). 4.1.3. Vaikutukset tuloihin X Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin. ( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin: milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella) Ennen toteu-tusta [vuosi n-1] | Toteutuksen jälkeen | Henkilöstön määrä yhteensä | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET 5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä Komissiota avustaa komitea direktiivin edellyttämien suuntaviivojen vähimmäisvaatimusten vahvistamisessa. Nämä vähimmäisvaatimukset on määrä vahvistaa viiden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta. 5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut Vähimmäisvaatimukset määritellään jäsenvaltioiden aiemmin vahvistamien suuntaviivojen pohjalta. Yhteisön mukanaololla varmistetaan, että yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeet otetaan huomioon ja tulkitaan asianmukaisesti. 5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa Jäsenvaltiot raportoivat komissiolle säännöllisesti direktiivin täytäntöönpanosta ja siitä, miten täytäntöönpano on vaikuttanut kuolemaan johtavien onnettumuuksien vähentämiseen. Viime vaiheessa vahvistetaan direktiivin edellyttämien suuntaviivojen vähimmäisvaatimukset. 5.4. Toteutustapa (alustava) Mitä seuraavista menettelyistä[25] käytetään toiminnan toteuttamisessa? ( Keskitetty hallinnointi ( komissio hallinnoi suoraan ( hallinnointivastuu siirretään ( toimeenpanovirastoille ( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille X kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille ( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi ( jäsenvaltioiden kanssa ( kolmansien maiden kanssa ( Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava) Huomautukset: 6. SEURANTA JA ARVIOINTI 6.1. Seurantamenettely Komitean hallinnosta ja puheenjohdosta huolehtivat asianmukaiset komission virkamiehet. Komitean toiminnan kehitystä ja tuloksia seurataan näin ollen jatkuvasti. 6.2. Arviointimenettely 6.2.1. Ennakkoarviointi Ei sovelleta 6.2.2. Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet (aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta) Ei sovelleta 6.2.3. Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit Komitea kokoontuu kahdesti vuodessa. 7. Petostentorjunta Komitean hallinnosta ja puheenjohdosta huolehtivat asianmukaiset komission virkamiehet. Komitean toiminnan kehitystä ja tuloksia seurataan näin ollen jatkuvasti. 8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA 8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Vuosi n | Vuosi n + 1 | Vuosi n + 2 | Vuosi n + 3 | Vuosi n + 4 | Vuosi n + 5 | Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt[27] (XX 01 01) | A*/AD | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | B*, C*/AST | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö[28] | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | Momenteilta XX 01 04/05 rahoitettava muu henkilöstö[29] | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | YHTEENSÄ | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus Komitean hallinnointi 8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö) X Korvattavan tai jatkettavan ohjelman hallinnointiin osoitetut tämänhetkiset virat ja/tai toimet ( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta n koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet ( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet ( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely) ( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn 8.2.4. Muut viitemäärään sisältyvät hallintomenot ( XX 01 04/05 – hallintomenot ) milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Budjettikohta (numero ja nimi) | Vuosi n | Vuosi n + 1 | Vuosi n + 2 | Vuosi n + 3 | Vuosi n + 4 | Vuosi n + 5 ja myöh. | YHT. | Muu tekninen ja hallinnollinen apu | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – sisäinen | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – ulkoinen | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | Tekninen ja hallinnollinen apu yhteensä | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 8.2.5. Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Laji | Vuosi n | Vuosi n + 1 | Vuosi n + 2 | Vuosi n + 3 | Vuosi n + 4 | Vuosi n + 5 ja myöh. | Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt (XX 01 01) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö (ylim. toimihlöt, kans. asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.) (budjettikohta ilmoitettava) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | Laskelma – Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt | Ei sovelleta | Laskelma – Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö | Ei sovelleta | 8.2.6. Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) | Vuosi n | Vuosi n + 1 | Vuosi n + 2 | Vuosi n + 3 | Vuosi n + 4 | Vuosi n + 5 ja myöh. | YHT. | XX 01 02 11 01 – Virkamatkat | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | XX 01 02 11 02 – Konferenssit ja kokoukset | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | XX 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset[31] | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,217 | XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 3 Muut hallintomenojen kaltaiset menot (eritellään budjettikohdittain) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0,0434 | 0 | 0,217 | Laskelma – Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään | Ei sovelleta | [1] Komission valkoinen kirja, 12. syyskuuta 2001: ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika”, KOM(2001) 370. [2] Euroopan parlamentin päätöslauselma A5-0381/2000, 18.1.2001. [3] Vuonna 2003 annettu komission suositus sääntöjen noudattamisen valvonnasta tieliikenneturvallisuuden alalla, EUVL 111, 17.4.2004, s. 75. [4] Komission tiedonanto, annettu 22. helmikuuta 2006: ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman väliarviointi”, KOM(2006) 74. [5] European Transport Safety Council (ETSC), 1997, Road Safety audit and safety impact assessment , s. 11. [6] ROSEBUD on kirjainlyhenne sanoista Road safety and Environmental Benefit-Cost and Cost-Effectiveness Analysis for Use in Decision-Making . ROSEBUDissa on mukana tietutkimuslaitoksia 11 jäsenvaltiosta sekä Israelista ja Norjasta (http://partnet.vtt.fi/rosebud/) [7] Arvio koskee 25 EU-maata sekä Bulgariaa, Romaniaa ja Sveitsiä. [8] Tässä direktiivissä ehdotettuja menettelyjä on suositellut tieturvallisuutta käsittelevä korkea tason työryhmä, jonka komissio perusti avustamaan eurooppalaisen tieturvallisuuspolitiikan kehittämisessä ja kansallisten toimintaperiaatteiden koordinoinnissa. Alatyöryhmän 4 laatima loppuraportti Recommended Safety measures for short term application on trunk roads vahvistettiin 12. toukokuuta 1995. [9] Alakohdan mukaan "Verkon on a) taattava alueella, jolla ei ole sisäisiä rajoja, henkilöiden ja tavaroiden kestävä liikkuvuus parhaissa mahdollisissa yhteiskunnallisissa ja turvallisuusolosuhteissa […]." [10] EUVL C [...], [...], s. [...]. [11] EUVL C [...], [...], s. [...]. [12] EUVL C [...], [...], s. [...]. [13] EUVL C [...], [...], s. [...]. [14] EYVL L 228, 9.9. 1996, s. 1, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 884/2004/EY (EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1). [15] KOM(2001) 370 lopullinen. [16] KOM(2003) 311 lopullinen. [17] EUVL L 167, 30.4.2004, s. 39. [18] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11). [19] Jaksottamattomat määrärahat (EI-JM). [20] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01. [21] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 04. [22] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 04 tai xx 01 05. [23] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta. [24] Taulukkoon lisätään sarakkeita, jos toiminnan kesto ylittää kuusi vuotta. [25] Jos käytetään useampaa kuin yhtä menettelyä, tämän kohdan huomautuksissa olisi annettava lisätietoja. [26] Kuten kuvattu kohdassa 5.3. [27] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään. [28] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään. [29] Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään. [30] Tässä olisi viitattava asianomaisia toimeenpanovirastoja koskeviin rahoitusselvityksiin. [31] Ilmoitetaan, millaisesta komiteasta on kysymys ja mihin ryhmään se kuuluu.