[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 24.7.2006

KOM(2006) 411 lopullinen

2006/0134 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA |

110 | Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) hiljattain antamassa tieteellisessä lausunnossa todettiin, että Itämeren molemmat turskakannat kärsivät kestämättömästä hyödyntämisestä. ICES-osa-alueilla 25–32 itäisen turskakannan kalastuskuolevuus on ollut niin suurta, että se on vähentänyt kannan koon tasolle, jolla kanta ei ehkä pysty täydentymään lisääntymällä vaan on vaarassa romahtaa. ICES-osa-alueiden 22–24 läntiseen turskakantaan, vaikka sen tila onkin jonkin verran parempi, kohdistuu myös suuri kalastuspaine, mikä on johtanut selvästi pitkän aikavälin potentiaalista tasoa alhaisempaan tuottoon. Tästä syystä tavoitteena on vahvistaa monivuotinen suunnitelma Itämeren turskakantojen kalastuksen hoitamiseksi pitkällä aikavälillä sen varmistamiseksi, että Itämeren turskakantojen hyödyntäminen on yhteisen kalastuspolitiikan kestäviin taloudellisiin, ympäristöllisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin liittyvien yleistavoitteiden mukaista. |

120 | Yleistä Kansainvälinen Itämeren kalastuskomissio (IBSFC) hyväksyi vuonna 2003 Itämeren turskakantojen kalastuksen hoitosuunnitelman. Hoitosuunnitelmassa määriteltiin hoitotavoitteet, ja siihen sisältyi menettelyjä näiden kahden kannan suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistamiseksi, teknisiä toimenpiteitä pyyntiponnistuksen rajoittamiseksi ja valikoinnin parantamiseksi turskankalastuksessa sekä sitoumus jatkaa yhteistyötä sääntöjen täytäntöönpanossa ja täytäntöönpanon valvonnassa. ICES:n lausunnossa viitataan useisiin heikkouksiin hoitosuunnitelmassa ja osoitetaan, että suunnitelman täytäntöönpano on nykyisellään hyvin vaikeaa. Suurimpia heikkouksia ovat riippuvuus tulevan vuoden saalistasoja koskevasta tieteellisestä lausunnosta ja luottamus sovittujen TACien ja kiintiöiden noudattamiseen. Kantojen koon arviointia koskevan epävarmuuden vuoksi ICES ei pysty tuottamaan niin tarkkoja saalisennusteita kuin suunnitelman täytäntöönpano edellyttäisi. IBSFC:n hoitosuunnitelma on riippuvainen TACien ja kiintiöiden täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta. On kuitenkin käynyt selväksi, ettei sovittuja kiintiöitä noudateta, ja erityisesti itäisen kannan turskaa puretaan huomattavia määriä ilmoittamatta. ICES arvioi, että puretusta itäisen kannan turskasta on viime vuosina jäänyt ilmoittamatta 35–45 prosenttia. Itämerellä on voimassa turskankalastukseen vaikuttavia teknisiä toimenpiteitä. Näitä ovat pyyntikieltoalueet/-kaudet, joilla rajoitetaan pyyntiponnistusta, ja pyydyskohtaiset toimenpiteet kalastuksen valikoivuuden parantamiseksi. Erityisesti Bacoma-troolin (neliösilmäinen valikointiristikko troolin perässä) käyttöönotolla näyttää olleen myönteinen vaikutus, ja se on vähentänyt alamittaisen turskan saaliita. Tekniset toimenpiteet eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä kalastuksen kestämättömän tason ongelman ratkaisemiseksi. Kokonaispäätelmä on, ettei IBSFC:n nykyistä hoitosuunnitelmaa pystytä panemaan täytäntöön eikä sen täytäntöönpanoa pystytä valvomaan. Tästä syystä hoitosuunnitelmaa on tarkistettava. |

130 | Voimassa olevat säännökset Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 vahvistetaan kalavarojen kestävän hyödyntämisen yleiskehys ja määritetään tilanteet, joissa neuvosto hyväksyy hoitosuunnitelmat. Joulukuun 21 päivänä 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2187/2005 esitetään kaikki Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueiden kalavarojen pysyvät tekniset säilyttämistoimenpiteet. Turskakantojen pitkän aikavälin hoitoon liittyvät jatkuvat tekniset toimenpiteet sisältyvät kuitenkin tähän ehdotukseen. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat ehdotetut turskan pyyntikieltoalueet ja -kaudet. Eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 52/2006 sisältyy useita väliaikaisia säännöksiä, jotka liittyvät turskankalastuksen hoitoon Itämerellä. Ne on otettu mukaan tähän ehdotukseen silloin, kun ne ovat merkittäviä turskakantojen hoidolle. |

140 | Johdonmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa Ehdotuksen pyrkimys kestävään kehitykseen on yhdenmukainen yhteisön ympäristöpolitiikan ja erityisesti sen luontotyyppien suojelua ja luonnonvarojen säilyttämistä koskevien osien kanssa. |

ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Asianomaisten osapuolten kuuleminen |

211 | Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus osallistujista Ehdotus perustuu jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa käytyihin useisiin neuvotteluihin. Komissio toimitti jäsenvaltioille ja sidosryhmille syyskuussa 2004 epävirallisen asiakirjan, jossa käsiteltiin turskankalastuksen hoitoon liittyviä ongelmia ja hoitosuunnitelmaan mahdollisesti sisällytettäviä seikkoja. Tästä asiakirjasta keskusteltiin jäsenvaltioiden kanssa epävirallisessa kokouksessa 5. lokakuuta 2004. Suhtautuminen oli yleisesti myönteistä. Kaikki jäsenvaltiot puolsivat uuden, pyyntiponnistuksen rajoitusjärjestelmän sisältävän turskakantojen hoitosuunnitelman kehittämistä. Tämä vahvistettiin vielä joulukuussa kalastusneuvoston kokouksessa, jossa neuvosto ja komissio antoivat yhteisen lausuman sitoumuksestaan laatia vuonna 2005 Itämeren turskan pitkän aikavälin hoitosuunnitelma ja itäisen kannan elvytyssuunnitelma. Neuvoston kanssa antamansa yhteisen lausunnon jatkotoimena komissio toimitti tarkistetun epävirallisen asiakirjan huhtikuussa 2005. Asiakirjasta keskusteltiin sidosryhmien kanssa Brysselissä 3. toukokuuta järjestetyssä alueellisessa työpajassa ja jäsenvaltioiden kanssa 6. kesäkuuta. Sekä sidosryhmät että jäsenvaltiot puolsivat epävirallisessa asiakirjassa esitetyn hoitosuunnitelman pääpiirteitä. Tärkeitä esille tulleita asioita olivat tarve vähentää hyödyntämistä asteittain pitkällä aikavälillä kestäville tasoille ja ottaa pyyntiponnistuksen hallinnoinnissa käyttöön järjestelmä, jonka kalatalousala voi hyväksyä. Tältä osin jäsenvaltiot eivät sen paremmin kuin sidosryhmätkään voineet hyväksyä Pohjanmerellä ja Skotlannin länsipuolisilla vesillä nyt voimassa olevaa ”satamastapoissaolopäivä"-järjestelmää vastaavaa järjestelmää. Jäsenvaltioiden ja sidosryhmien reaktioiden perusteella ja ottaen huomioon ICES:n uuden tieteellisen lausunnon komissio laati ehdotusluonnoksen neuvoston asetukseksi. Sidosryhmiä kuultiin ehdotusluonnoksesta 23. elokuuta ja jäsenvaltioita kuultiin IBSFC:n vuosikokouksen yhteydessä 5.–9. syyskuuta. |

212 | Yhteenveto vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon |

Asiantuntijalausunnot |

221 | Asianomaiset tieteenalat/erikoisalat ICES:ltä ja komission tieteellis-teknis-taloudelliselta kalatalouskomitealta pyydettiin tieteellistä lausuntoa turskaa Itämerellä hyödyntävän kalastuksen pitkän aikavälin hoidosta ja erityisesti sopivista pyyntisäännöistä, joita sovellettaisiin elvytysvaiheessa, ja sitten, kun kannat ovat elpyneet. Ehdotus perustuu saatuihin lausuntoihin. |

2249 | Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista lausunnoista Suunnitelman täytäntöönpanoon liittyvää vakavien riskien ja niiden peruuttamattomien seurausten mahdollisuutta ei ole mainittu. |

225 | ICES:ltä ja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalatalouskomitealta saatujen lausuntojen yleisohje on, että kalastuskuolevuutta olisi vähennettävä huomattavasti, jotta voidaan varmistaa korkea tuotto ja alhainen riski kalakannoille. Lisäksi lausunnoista käy ilmi, että asteittainen lähestymistapa, jossa pyyntiponnistusta vähennetään ohjetasoille asteittain useamman vuoden aikana, johtaisi suurella todennäköisyydellä kalastuksen kestävien tasojen saavuttamiseen, jos se pannaan täysimääräisenä täytäntöön ja sen täytäntöönpanoa valvotaan. |

226 | Asiantuntijalausuntojen saattaminen yleisesti saataville ICES:n ja komission tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean lausunnot ovat julkisesti saatavilla molempien omilla sivustoilla. |

230 | Vaikutusten arviointi Ehdotettujen toimenpiteiden seuraukset olisivat täytäntöönpantuina seuraavat: a) turskakantojen osalta Itämeren kalakantojen elpyminen kestäville tasoille ja näiden tasojen säilyttäminen jatkossa ikäjakauman siirtyminen kohti vanhempia ja suurempia kaloja b) muiden kantojen osalta turskan kanssa pohjakalastuksessa saatujen kantojen (pääasiassa kampelakantojen) kalastuskuolevuus vähenee näistä turskaan liittyvistä kannoista ei ole olemassa analyyttisia arvioita, eikä kalastuskuolevuuden vähenemisen vaikutusta kannan kehitykseen ja saaliisiin voida arvioida c) pyyntiponnistuksen osalta Itämeren pohjakalalajeja hyödyntävien laivaston osien pyyntiponnistuksen väheneminen yleisesti d) kalastuksen ympäristövaikutuksen osalta pohjakalastuksen ympäristövaikutuksen väheneminen e) pyyntisektorin osalta vakaat turskasaaliit elpymiskaudella ja sen jälkeen kasvavat saaliit suurempi saalis pyyntiponnistusyksikköä kohti Hoitosuunnitelmasta pyyntisektorille aiheutuvat taloudelliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka jäsenvaltiot panevat suunnitelman täytäntöön. Näiden kahden kannan kalastuskuolevuus on nyt kahdesta kolmeen kertaa suurempi kuin ehdotetut tavoitetasot, ja tavoitteiden saavuttamiseksi pyyntiponnistusta on vähennettävä suhteellisesti. Tästä syystä suunnitelma johtaa täytäntöönpantuna pyyntiponnistuksen vähenemiseen asteittain 50–75 prosentilla. Tämä tarkoittaa, että sallitut pohjakalastuskaudet vähenevät suhteellisesti laivastokapasiteetin säilyessä muuttumattomana. Jos turskaa hyödyntävien laivastonosien kapasiteettia kuitenkin vähennetään, esimerkiksi käytöstäpoistamisohjelmilla, pohjakalastuskausien vähennykset ovat pienempiä. |

EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT |

310 | Oikeusperusta Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artikla. Kun yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistettiin vuonna 2002 ja elvytyssuunnitelmia koskeva 5 artikla ja hoitosuunnitelmia koskeva 6 artikla sisällytettiin neuvoston asetukseen (EY) N:o 2371/2002, yksittäisten kantojen hoitosuunnitelmissa keskityttiin vahvasti elvyttämistoimenpiteisiin. Tällaisten kantojen osalta tarvittiin selvästi erilainen lähestymistapa kuin biologisesti turvallisissa rajoissa olevien kantojen osalta. Jotkin kalastukset vaikuttavat kuitenkin suuresti toisiinsa ja/tai niillä on linkkejä toisiinsa, joten niiden hoidossa tarvitaan yhteinen lähestymistapa pitkän aikavälin tavoitteiden määrittämiseksi ja tehokkaan hallintokehyksen kehittämiseksi. Koska molempia tämän ehdotuksen kohteena olevia turskakantoja kalastavat samat alukset, ennakkoehto on, että monivuotista pitkän aikavälin hoitosuunnitelmaa sovelletaan molempiin kantoihin rinnakkain, vaikka kantojen suojelutaso ei olekaan sama. Kalakannan suojelutaso voi olla niin niukasti biologisesti turvallisen rajan sisä- tai ulkopuolella, että kannan koko saattaa vaihdella kynnyksen ympärillä vuodesta toiseen. Koska tilanne voi muuttua tällaiseksi suunnitelman täytäntöönpanoaikana, sen hoitamiseen tarvitaan sisäänrakennettua joustoa samalla, kun pyritään säilyttämään kantojen kestävät tasot. Tästä syystä tätä ehdotusta ei voida hyväksyä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 ja 6 artiklan mukaisesti, vaikka ehdotus perustuu näiden artiklojen inspiraationa olleeseen monivuotisten suunnitelmien ajatukseen. |

329 | Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavasta syystä: |

331 | Turskakantoja esiintyy lähes kaikkialla Itämerellä ja kaikkien Itämeren rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden vesillä. Jäsenvaltioiden erikseen toteuttamat toimet eivät ole riittäviä takaamaan, että turskavaroja hyödynnetään yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti, mistä syystä tarvitaan yhteisön tason toimia. Turskankalastusta on tähän asti hoidettu suurimmilla sallituilla saaliilla, joiden tukena on ollut teknisiä toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi hyödyntämiseksi rajoittamisessa kestäville tasoille, vaan tarvitaan yhteisön tason lisätoimenpiteietä. Ehdotettuihin toimenpiteisiin sisältyy pyyntiponnistuksen asteittainen vähentäminen suurimpien sallittujen saaliiden vuotuisten mukautusten lisäksi. Toimenpiteisiin liittyy seuranta-, tarkastus- ja valvontatoimenpiteitä. |

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

409 | Ehdotuksella ei ole vaikutusta yhteisön talousarvioon. |

LISÄTIETOJA |

Tarkastelu-/tarkistus-/raukeamislauseke |

531 | Ehdotus sisältää tarkastelulausekkeen. |

532 | Ehdotus sisältää tarkistuslausekkeen. |

570 | Ehdotuksen yksityiskohtainen selitys Ehdotuksessa vahvistetaan suunnitelma Itämeren turskakantojen elvyttämiseksi ja hoitamiseksi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteiden saavuttamiseksi turskakantojen hyödyntämistä on vähennettävä tasoille, jotka suurella todennäköisyydellä takaavat sen, että kannat elpyvät hyväksyttäville kannan biomassatasoille, mikä antaa vakautta TACeille ja korkean tuoton. Tästä syystä tavoitteet asetetaan kalastuskuolevuutena, joka on riittävän alhainen mahdollistaakseen kantojen elpymisen kestäville tasoille ja riittävän korkea takaamaan korkean tuoton. Ehdotettu alhaisin kalastuskuolevuus perustuu ICES:n tieteellisiin lausuntoihin ja kuvastaa Itämeren nykyistä biologista tilaa. Ehdotus sisältää tarkistuslausekkeen sen varmistamiseksi, että alhaisin kalastuskuolevuus voidaan tarvittaessa muuttaa uuden tieteellisen tiedon ja uusien lausuntojen perusteella. Tavoitteisiin pyritään kaksoismekanismilla. Pyyntiponnistusta ja kalastuskuolevuutta on vähennettävä vuosittain 10 prosenttia, kunnes tavoitteet saavutetaan. Erityissäännöissä kuvataan, kuinka pyyntiponnistuksen mukautukset tehdään ja kuinka tieteellistä tietoa käytetään ponnistuksen rajoituksia vastaavien suurimpien sallittujen saaliiden määrittämisessä. Suunnitelmaa on määrä tarkastella uudelleen joka kolmas vuosi hoitojärjestelyjen toimivuuden ja soveltuvuuden tarkastamiseksi. |

1. 2006/0134 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[2],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) hiljattain antamassa tieteellisessä lausunnossa todetaan, että turskakanta Itämeren ICES-osa-alueilla 25–32 on pienentynyt tasolle, jolla sen lisääntymiskyky on huonontunut, ja kantaa pyydetään kestämättömästi.

(2) ICES:n hiljattain antamassa tieteellisessä lausunnossa todetaan, että turskakantaa Itämeren ICES-osa-alueilla 22, 23 ja 24 liikakalastetaan, ja kanta on tasolla, jolla sitä uhkaa huonontunut lisääntymiskyky.

(3) On tarpeen toteuttaa toimenpiteitä Itämeren turskakantojen kalastuksen hoitamiseksi tehtävän monivuotisen suunnitelman vahvistamiseksi.

(4) Suunnitelman tarkoituksena on varmistaa, että Itämeren turskakantoja voidaan hyödyntää kestävissä taloudellisissa, ympäristöllisissä ja sosiaalisissa olosuhteissa.

(5) Asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 säädetään muun muassa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi yhteisö noudattaa ennalta varautumisen periaatetta toteuttamalla toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään kantaa, mahdollistamaan sen kestävä hyödyntäminen ja saattamaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin mahdollisimman vähäisiksi. Yhteisön tavoitteena on ottaa kalastuksenhoidossa asteittain käyttöön ekosysteemiin perustuva lähestymistapa ja edistää taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla harjoitettavaa tehokasta kalastustoimintaa, joka tarjoaa kohtuullisen elintason niille, jotka ovat riippuvaisia Itämeren turskan kalastuksesta, ja ottamalla huomioon kuluttajien edut.

(6) Tavoitteen saavuttamiseksi itäinen kanta on elvytettävä biologisesti turvallisiin rajoihin ja molempien kantojen osalta on varmistettava tasot, joilla niiden täysi lisääntymiskyky säilyy ja päästään korkeimpiin pitkän aikavälin tuottoihin.

(7) Tähän päästään ottamalla käyttöön soveltuva menettely turskaa pyytävien kalastusten pyyntiponnistuksen vähentämiseksi asteittain tasoille, jotka ovat johdonmukaisia tavoitteen kanssa, ja vahvistamalla turskakantojen suurimmat sallitut saaliit (TACit) tasoille, jotka ovat johdonmukaisia pyyntiponnistuksen kanssa.

(8) Koska turskasaaliit silakan ja kilohailin kalastuksessa sekä lohen verkko- tai pussiverkkokalastuksessa ovat hyvin pienet, pyyntiponnistuksen asteittaisen vähennyksen ei pitäisi koskea näitä kalastuksia.

(9) Kalastusmahdollisuuksien vakauden varmistamiseksi on aiheellista rajoittaa TACien vaihtelua vuodesta toiseen.

(10) Pyyntiponnistuksen valvonta on aiheellista panna täytäntöön sääntelemällä sallittujen turskankalastuskausien pituutta.

(11) Erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1627/94[3], yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93[4] ja jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83[5] säännösten lisäksi tai niistä poiketen tarvitaan valvontatoimenpiteitä, jotta tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden noudattaminen varmistetaan,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraavia turskakantoja, jäljempänä ’kyseiset turskakannat’, ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma:

a) osa-alueilla 22, 23 ja 24 elävä turska;

b) osa-alueilla 25–32 elävä turska.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin (yhteisön alukset), jotka toimivat Itämerellä ja Itämeren rannikolla sijaitsevissa jäsenvaltioissa, jäljempänä ’kyseiset jäsenvaltiot’.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 2187/2005 2 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

a) kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vyöhykkeet siten kuin ne määritellään asetuksessa (ETY) N:o 3880/91;

b) ’Itämerellä’ tarkoitetaan ICES-alueita III b, III c ja III d;

c) ’suurimmalla sallitulla saaliilla (TAC)’ tarkoitetaan sitä määrää, joka voidaan pyytää kustakin kannasta kunakin vuonna;

d) ’VMS-järjestelmillä’ tarkoitetaan alusten satelliittiseurantajärjestelmiä alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2244/2003[6] mukaisesti.

II LUKUTARKOITUS JA TAVOITTEET

4 artikla

Tarkoitus ja tavoitteet

Suunnitelmalla varmistetaan kyseisten turskakantojen kestävä hyödyntäminen vähentämällä asteittain kalastuskuolevuus vähintään seuraaville tasoille ja pitämällä ne siinä:

1) 0,6 3–6-vuotiaista osa-alueiden 22, 23, ja 24 turskakannan osalta, ja

2) 0,3 4–7-vuotiaista osa-alueiden 25–32 turskakannan osalta.

II I LUKU SUURIMMAT SALLITUT SAALIIT

5 artikla

TACien vahvistaminen

1. Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella kyseisten turskakantojen TACeista seuraavaksi vuodeksi.

2. Kyseisten turskakantojen TACit vahvistetaan 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Kyseisten turskakantojen TACien vahvistamismenettely

1. Neuvosto hyväksyy kyseisten turskakantojen TACin, joka on tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean tekemän arvion mukaan seuraavista korkeampi:

a) TAC, joka johtaisi sen soveltamisvuonna 10 prosentin vähennykseen kalastuskuolevuudessa verrattuna edellisen vuoden arvioituun kalastuskuolevuuteen.

b) TAC, joka johtaisi 4 artiklassa määritettyyn kalastuskuolevuuteen.

2. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi TACiin, joka ylittää edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto hyväksyy TACin, joka on 15 prosenttia suurempi kuin edellisen vuoden TAC.

3. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi TACiin, joka alittaa edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto hyväksyy TACin, joka on 15 prosenttia pienempi kuin edellisen vuoden TAC.

4. Edellä 3 kohtaa ei sovelleta, jos tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean tekemä tieteellinen arvio osoittaa, että kalastuskuolevuus TACin soveltamisvuonna on suurempi kuin 1 vuodessa 3–6-vuotiaista osa-alueiden 22, 23 ja 24 turskakannan osalta ja suurempi kuin 0,6 vuodessa 4–7 vuotiaista osa-alueiden 25–32 turskakannan osalta.

7 artikla

Asetuksen 6 artiklaa koskeva poikkeus

Poiketen siitä, mitä 6 artiklassa säädetään, neuvosto voi, jos se pitää sitä tarpeellisena, hyväksyä TACin, joka on alhaisempi kuin 6 artiklaa soveltamalla saatava TAC.

I V LUKU PYYNTIPONNISTUKSEN RAJOITTAMINEN

8 artikla

Menettely niiden kausien vahvistamiseksi, jolloin kalastus pyydyksillä, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, tai pohjasiimoilla, on sallittua

1. Kalastaminen trooleilla, nuotilla tai muilla vastaavilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, tai tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla taikka riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, sekä pohjasiimoilla on kiellettyä:

a) 15 päivästä maaliskuuta 14 päivään toukokuuta osa-alueilla 22, 23 ja 24; ja

b) 15 päivästä kesäkuuta 14 päivään syyskuuta osa-alueilla 25–27.

2. Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä seuraavan vuoden lisäkausista, jolloin kalastaminen 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä on kiellettyä, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

3. Jos tieteellis-teknis-taloudellinen kalatalouskomitea arvioi, että kalastuskuolevuus on kyseisistä turskakannoista toisen osalta vähintään 10 prosenttia suurempi kuin 4 artiklassa määritetty alhaisin kalastuskuolevuus, niiden päivien kokonaismäärää, jolloin kalastus on sallittu 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä, vähennetään 10 prosenttia suhteessa kuluvana vuonna sallittujen päivien kokonaismäärään.

4. Jos tieteellis-teknis-taloudellinen kalatalouskomitea arvioi, että kalastuskuolevuus on kyseisistä turskakannoista toisen osalta alle 10 prosenttia suurempi kuin 4 artiklassa määritetty alhaisin kalastuskuolevuus, niiden päivien kokonaismäärää, jolloin kalastus on sallittu 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä, on sama kuin kuluvana vuonna sallittujen päivien kokonaismäärä kerrottuna 4 artiklassa määritetyllä alhaisimmalla kalastuskuolevuudella ja jaettuna tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean arvioimalla kalastuskuolevuudella.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komission pyynnöstä kuvaus järjestelmästä, jota sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdan noudattamisen varmistamiseksi.

6. Poiketen siitä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 12-metriset yhteisön alukset saavat pitää aluksella ja purkaa turskaa enintään 10 prosenttia elopainona ilmaistuna, kun ne kalastavat tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla ja/tai riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 110 millimetriä.

9 artikla

Menettely kalastuspäivien korvaamiseksi

1. Komissio voi jakaa uudelleen jäsenvaltioille kalastuspäivät, jolloin turskankalastus on sallittua 8 artiklan 1 kohdassa määritellyillä alueilla, seuraavin perustein:

a) kalastustoiminnan pysyvä lopettaminen kyseisellä alueella 1 päivän tammikuuta 2005 jälkeen neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 7 artiklan mukaisesti;

b) kalastusalusten pysyvä kalastuskäytöstä poistaminen kyseiseltä alueelta.

2. Aluksille tietyn pyydysluokan osalta myönnettävien lisäpäivien määrän on oltava suoraan suhteessa kyseistä pyydystä käyttäneiden, poistettujen alusten kilowattipäivinä mitattuun vuoden 2005 kapasiteettiin, verrattuna kaikkien samanlaista pyydystä vuonna 2005 käyttäneiden alusten pyyntiponnistuksen verrattavissa olevaan tasoon. Jos laskutoimituksen tuloksena on osa päivästä, se pyöristetään lähimpään kokonaiseen päivään.

3. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lisäpäiviä, on toimitettava komissiolle pyyntö, johon on liitettävä asianomaisen kalastustoiminnan pysyvää lopettamista koskevat yksityiskohtaiset tiedot sisältävät raportit. Komissio voi tällaisen pyynnön perusteella muuttaa kalastuskausia kyseisen jäsenvaltion osalta asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Kalastusta koskevat aluerajoitukset

1. Kielletään kaikki kalastustoiminta 1 päivästä toukokuuta 31 päivään lokakuuta seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien rajaamalla alueella, joka mitataan WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen:

a) Alue 1:

- 55°45’N, 15°30’E

- 55°45’N, 16°30’E

- 55°00’N, 16°30’E

- 55°00’N, 16°00’E

- 55°15’N, 16°00’E

- 55°15’N, 15°30’E

- 55°45’N, 15°30’E

b) Alue 2:

- 55°00’N, 19°14’E

- 54°48’N, 19°20’E

- 54°45’N, 19°19’E

- 54°45’N, 18°55’E

- 55°00’N, 19°14’E

c) Alue 3:

- 56°13’N, 18°27’E

- 56°13’N, 19°31’E

- 55°59’N, 19°13’E

- 56°03’N, 19°06’E

- 56°00’N, 18°51’E

- 55°47’N, 18°57’E

- 55°30’N, 18°34’E

- 56°13’N, 18°27’E.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kalastaminen tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla tai riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 157 millimetriä, tai siimoilla, on sallittua. Kun kalastetaan siimoilla, turskaa ei saa pitää aluksella.

V LUKUSEURANTA, TARKASTUS JA VALVONTA

11 artikla

Erityislupa turskan kalastukseen Itämerellä

1. Poiketen siitä, mitä erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1627/94[7] 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kaikilla vähintään 8 metrin pituisilla yhteisön aluksilla, joilla on Itämerellä turskankalastukseen asetuksen (EY) N:o 2187/2005 3 artiklan mukaisesti sallittu pyydys tai jotka käyttävät tällaista pyydystä, on oltava erityislupa turskankalastukseen Itämerellä.

2. Jäsenvaltio myöntää 1 kohdassa tarkoitetun erityisluvan turskan kalastukseen ainoastaan sellaisille yhteisön aluksille, joilla on yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 22 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 27/2005[8] liitteessä III olevan 6.2.1 kohdan mukainen erityislupa turskan kalastukseen Itämerellä vuonna 2005. Jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää erityisluvan turskan kalastukseen yhteisön alukselle, joka purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla, vaikka aluksella ei olisikaan erityislupaa vuonna 2005, jos se varmistaa, että kilowatteina (kW) mitattuna vähintään vastaavien kapasiteettimäärien kalastaminen estetään Itämerellä kaikilla 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä.

3. Kunkin kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo aluksista, joilla on erityislupa turskan kalastukseen Itämerellä, ylläpidettävä luetteloa ja asetettava se saataville viralliselle Internet-sivustolleen.

4. Aluksen päällikön tai hänen edustajansa, jolle jokin jäsenvaltio on myöntänyt erityisluvan turskan kalastukseen Itämerellä, on pidettävä kalastusaluksella jäljennös mainitusta luvasta.

12 artikla

Kalastuspäiväkirjat

1. Poiketen siitä, mitä yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93[9] 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, vähintään 8-metristen yhteisön alusten päälliköiden on pidettävä toiminnastaan kalastuspäiväkirjaa mainitun asetuksen 6 artiklan mukaisesti.

2. Satelliittiseurantajärjestelmällä (VMS) varustettujen alusten osalta jäsenvaltioiden on tarkistettava, että kalastuksen seurantakeskuksen saamat tiedot vastaavat kalastuspäiväkirjaan kalastuksesta VMS-tietoja käyttäen kirjattuja tietoja. Nämä ristiintarkastukset on säilytettävä sähköisessä muodossa kolmen vuoden ajan.

3. Kunkin jäsenvaltion on pidettävä yllä yhteystietoja kalastuspäiväkirjojen, purkamisilmoitusten ja tämän asetuksen 18 artiklassa täsmennettyjen ennakkoilmoitusten toimittamista varten, ja tietojen on oltava saatavilla jäsenvaltion virallisella Internet-sivustolla.

13 artikla

Saalistietojen sähköinen kirjaaminen ja toimittaminen

1. Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83[10] 1 artiklassa säädetään, aluksiin, joissa on VMS-laitteet, on voitu asentaa lippujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät toimivat tietokoneistetut välineet kalastuspäiväkirjaan kirjattavaa kalastustoiminnan sähköistä kirjaamista ja ilmoitusten tekemistä varten.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen alusten on lähetettävä kaikki kalastustoiminnasta kirjatut tiedot, jotka vaaditaan kirjattaviksi kalastuspäiväkirjaan, lippujäsenvaltion kalastuksen seurantakeskukseen. Lippujäsenvaltion kalastuksen seurantakeskuksen on varmistettava, että tällaiset tiedot kirjataan sähköisessä muodossa ja säilytetään kolmen vuoden ajan.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastuksen seurantakeskukset saavat 2 kohdassa tarkoitetut tiedot vähintään päivittäin tai useammin, jos kalastuksen seurantakeskus niin vaatii.

4. Lippujäsenvaltion on välitettävä saadut tiedot 2 kohdan mukaisesti rannikkovaltion kalastuksen seurantakeskukselle päivittäin niin kauan, kun niiden kalastusalukset ovat kyseisen rannikkovaltion vesillä. Rannikkovaltion kalastuksen seurantakeskus voi vaatia saada tiedot useammin.

14 artikla

Pyyntiponnistustietojen kirjaaminen

1. Kalastusalusten on välitettävä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 19 b artiklassa säädetyt tiedot lippujäsenvaltion kalastuksen seurantakeskukselle ja lisättävä ne komission asetuksen (EY) N:o 2244/2003 13 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen tietokantaansa.

2. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 19 b artiklaa ei sovelleta aluksiin, joilla on VMS-laitteet.

15 artikla

Pyyntiponnistuksen seuranta ja valvonta

1. Lippujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on seurattava ja valvottava seuraavien noudattamista:

a) 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt pyyntiponnistusrajoitukset;

b) 10 artiklassa säädetyt kalastusta koskevat rajoitukset.

2. Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo aluksista, joihin sovelletaan tämän asetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä, kunkin vuoden 31 päivään tammikuuta mennessä sekä pidettävä luetteloa ajan tasalla ja asetettava se saataville viralliselle Internet-sivustolleen. Luettelossa on oltava merkintä kalenteripäivien määrästä, jonka kukin alus on käyttänyt tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa määritellyillä alueilla.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua luetteloa on päivitettävä päivittäin, jotta siitä näkyy kunkin aluksen käyttämät päivät.

16 artikla

Kalastuspäiväkirjojen sallitut poikkeamat

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2807/83 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, sallittu poikkeama arvioitaessa aluksella pidettävien sellaisten kalojen määrää kilogrammoina, joille on määritetty TAC, on 8 prosenttia kalastuspäiväkirjamerkinnästä.

Sellaisten saaliiden osalta, jotka puretaan lajittelematta, arvioidut määrät saavat poiketa enintään 8 prosenttia aluksella pidetystä kokonaismäärästä.

17 artikla

Erityisalueille saapuminen tai niiltä poistuminen

1. Kalastusalus voi aloittaa kalastustoiminnan yhteisön vesillä sekä osa-alueilla 22–24 (alue A) että osa-alueilla 25–27 (alue B) alle 100 kilogrammaa turskaa laivalla.

2 Kun kalastusalus poistuu joko alueelta A tai B taikka osa-alueilta 28–32 (alue C) yli 100 kilogrammaa turskaa aluksella, sen on

a) mentävä suoraan sillä alueella olevaan satamaan, jolla se on kalastanut, ja purettava kalat, tai

b) mentävä suoraan sen alueen ulkopuolella olevaan satamaan, jolla se on kalastanut, ja purettava kalat.

c) Aluksen poistuessa alueelta, jolla se on kalastanut, on verkot säilytettävä siten, etteivät ne ole käyttövalmiita, mikä edellyttää seuraavaa:

i) verkot, painot ja vastaavat osat on irrotettava niiden trooliovista, veto- tai hinausköysistä tai -vaijereista;

ii) kannella tai kannen yläpuolella olevat verkot on kiinnitettävä tukevasti johonkin kansirakenteen osaan.

18 artikla

Ennakkoilmoitus

1. Alueelta A, B tai C yli 300 kilogrammaa turskaa aluksella poistuvan yhteisön aluksen päällikön on ilmoitettava lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaksi tuntia ennen alueelta poistumista

a) poistumisen kellonaika ja sijainti,

b) kaikkien aluksella pidettyjen saaliiden määrät elopainona lajeittain.

Tämä velvoite ei koske aluksia, joihin sovelletaan tämän asetuksen 13 artiklaa.

2. Myös yhteisön kalastusaluksen päällikön edustaja voi tehdä 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen.

3. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, sellaisen yhteisön aluksen päällikön, jolla on yli 300 kilogrammaa turskaa elopainona, tai päällikön edustajan, on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa purkaminen tapahtuu, vähintään tunti ennen purkamispaikkaan saapumista

a) purkamispaikan nimi,

b) arvioitu kyseiseen purkamispaikkaan saapumisaika,

c) kaikkien aluksella pidettyjen saaliiden määrät elopainona lajeittain.

19 artikla

Nimetyt satamat

1. Kun aluksella on yli 750 kilogrammaa turskaa elopainona, turskan saa purkaa ainoastaan nimetyissä satamissa.

2. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä satamat, joissa yli 750 kilogrammaa suuremmat Itämeren turskamäärät voidaan purkaa.

3. Kunkin jäsenvaltion, joka on vahvistanut luettelon nimetyistä satamista, on 15 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta laitettava saataville virallisella Internet-sivustollaan luettelo nimetyistä satamista ja pidettävä se ajan tasalla.

20 artikla

Ensikerran puretun turskan punnitseminen

1. Kalastusalukset, joilla on aluksella yli 100 kilogrammaa turskaa, eivät saa aloittaa saaliin purkamista ennen kuin purkamispaikan toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet siihen luvan.

2. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki Itämerestä pyydetyt turskamäärät, jotka on purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan valvojien läsnä ollessa ennen niiden kuljettamista muualle kyseisestä purkamissatamasta.

21 artikla

Tarkastusten vertailuarvot

Kunkin Itämeren rannalla sijaitsevan jäsenvaltion on vahvistettava tarkastuksille erityiset vertailuarvot. Näitä vertailuarvoja on ajoittain tarkistettava saavutettujen tulosten tarkastelun perusteella. Tarkastusten vertailuarvojen on kehityttävä asteittain, kunnes liitteessä I määritetyt vertailuarvot on saavutettu.

22 artikla

Kauttakulku- ja jälleenlaivaamiskielto

1. Alus ei saa kulkea turskankalastukselta kielletyn alueen kautta, ellei aluksella oleva pyydys ole tukevasti kiinnitettynä ja varastoituna asetuksen 17 artiklan 2 kohdan ja c alakohdan mukaisesti.

2. Turskan jälleenlaivaus saa tapahtua vain toimivaltaisten viranomaisten jälleenlaivaukseen nimeämässä satamassa.

3. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava luettelo jälleenlaivaukseen nimetyistä satamista, pidettävä luetteloa ajan tasalla ja asetettava se saataville viralliselle Internet-sivustolleen.

23 artikla

Itämeren turskan kuljettaminen

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan vähintään 8-metrisen yhteisön aluksen päällikön on täytettävä purkamisilmoitus, kun kala kuljetetaan muualle kuin purkamis- tai tuontipaikkaan.

Purkamisilmoituksen on seurattava asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädettyjä asiakirjoja.

24 artikla

Yhteinen valvonta ja tarkastajien vaihto

1. Kyseisten jäsenvaltioiden on toteutettava yhteisiä tarkastus- ja valvontatoimia ja vahvistettava sitä varten yhteiset toimintamenettelyt.

2. Yhteisiin tarkastus- ja valvontatoimiin osallistuvien jäsenvaltioiden on varmistettava, että kunkin osallistuvan jäsenvaltion tarkastajia kutsutaan ottamaan osaa ainakin näihin toimiin.

3. Komission tarkastajat voivat osallistua näihin yhteisiin tarkastus- ja valvontatoimiin.

4. Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto kutsuu toimivaltaiset kansalliset tarkastusviranomaiset koolle ennen kunkin vuoden marraskuun 15:tä päivää yhteisen tarkastus- ja valvontaohjelman koordinoimiseksi.

25 artikla

Kansalliset valvontaohjelmat

1. Itämeren rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallinen valvontaohjelma Itämerelle liitteen II mukaisesti.

2. Itämeren rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden on vahvistettava tarkastuksille erityiset vertailuarvot liitteen I mukaisesti. Näitä vertailuarvoja on ajoittain tarkistettava saavutettujen tulosten tarkastelun perusteella. Tarkastusten vertailuarvojen on kehityttävä asteittain, kunnes liitteessä I määritetyt vertailuarvot on saavutettu.

3. Itämeren rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden on ennen kunkin vuoden joulukuun 31:tä päivää saatettava komission ja muiden Itämereen rajoittuvien jäsenvaltioiden saataville viralliselle Internet-sivustolleen 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen valvontaohjelmansa ja sen täytäntöönpanoaikataulu.

4. Komissio järjestää vähintään kerran vuodessa yhden kalastus- ja vesiviljelyalan komitean kokouksen Itämeren turskakantoja koskevien kansallisten valvontaohjelmien noudattamisen ja niiden tulosten arvioimiseksi.

26 artikla

Erityinen seurantaohjelma

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa säädetään, kyseisten turskakantojen erityinen valvontaohjelma voi jatkua pitempään kuin kolmen vuoden ajan.

V I LUKU JATKOTOIMENPITEET

2 7 artikla

Suunnitelman arviointi

1. Komissio arvioi tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean ja Itämeren alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan lausuntojen perusteella hoitotoimenpiteiden vaikutusta kyseisiin kantoihin ja näitä kantoja hyödyntävään kalastukseen tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja jokaisena sitä seuraavana vuonna.

2. Komissio pyytää tieteellisiä lausuntoja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalatalouskomitealta 4 artiklassa eriteltyjen tavoitteiden saavuttamisesta tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja jokaisena sitä seuraavana kolmantena soveltamisvuonna. Jos lausunto osoittaa, ettei tavoitteita todennäköisesti saavuteta, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella täydentävistä ja/tai vaihtoehtoisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen.

2 8 artikla

Alhaisimman kalastuskuolevuuden tarkistus

Jos komissio tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean lausuntojen perusteella toteaa, etteivät 4 artiklassa annettu alhaisin kalastuskuolevuus sovi yhteen hoitosuunnitelman tavoitteiden kanssa, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella tarkistetusta alhaisimmasta kalastuskuolevuudesta, joka on tavoitteen mukainen.

VI I LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET

2 9 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan Itämeren pyyntiponnistusten hallintojärjestelmästä 24 päivänä huhtikuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 779/97[11].

2. Kumotaan asetuksen (ETY) N:o 2847/93 19 a artiklan 1 a kohta.

30 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

TARKASTUKSIA KOSKEVAT ERITYISET VERTAILUARVOT

Tavoite

1. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava tarkastuksille erityiset vertailuarvot tämän liitteen mukaisesti.

Strategia

2. Kalastustoimien tarkastukset ja valvonta on keskitettävä aluksiin, jotka todennäköisesti pyytävät turskaa. Turskan kuljetuksia ja kaupan pitämistä koskevia satunnaistarkastuksia käytetään lisäksi ristiintarkastusmekanismina, jolla testataan tarkastusten ja valvonnan tehokkuutta.

Painopisteet

3. Eri pyydystyypit asetetaan erilaiseen tärkeysjärjestykseen riippuen siitä laajuudesta, jolla kalastusmahdollisuuksia koskevia rajoituksia laivastoihin sovelletaan. Sen vuoksi kunkin jäsenvaltion on vahvistettava omat painopisteensä.

Tavoitteena olevat vertailuarvot

4. Jäsenvaltioiden on pantava tarkastussuunnitelmansa täytäntöön kuukauden kuluessa tämän asetuksen hyväksymisestä ottaen huomioon jäljempänä asetetut tavoitteet.

Jäsenvaltioiden on eriteltävä ja kuvattava, mitä näytteenottostrategiaa sovelletaan.

Komissio saa pyynnöstä jäsenvaltion käyttämän näytteenottosuunnitelman.

a. Tarkastusten taso satamissa

Pääsääntöisesti olisi saavutettava vähintään sellainen tarkkuus, joka saataisiin yksinkertaisella satunnaisotannalla, kun tarkastukset kattavat 20 painoprosenttia turskan puretuista saaliista kaikki purkupaikat mukaan luettuina.

b. Kaupan pitämistä koskevien tarkastusten taso

Huutokaupassa myytäväksi tarjotuista turskamääristä on tarkastettava 5 prosenttia.

c. Merellä tehtävien tarkastusten taso

Joustava vertailuarvo vahvistetaan kunkin alueen kalastustoiminnan yksityiskohtaisen analysoinnin jälkeen. Merellä käytettävien vertailuarvojen on viitattava valvontapäivien lukumäärään merellä turskanhoitoalueella; erityisalueiden valvontapäiville voidaan vahvistaa erillinen vertailuarvo.

d. Ilmavalvonnan taso

Joustava vertailuarvo vahvistetaan kunkin alueen kalastustoiminnan yksityiskohtaisen analysoinnin jälkeen ottaen huomioon jäsenvaltion käytettävissä olevat resurssit.

LIITE II

Kansallisten valvontaohjelmien sisältö

Kansallisissa valvontaohjelmissa on muun muassa määriteltävä seuraavat tekijät.

1. VALVONTARESURSSIT

Henkilöstö

1.1. Maissa ja merellä toimivien tarkastajien lukumäärä sekä näiden toiminta-ajankohdat ja -alueet.

Tekniset resurssit

1.2. Valvonta-alusten ja ilma-alusten lukumäärä sekä niiden toiminta-ajankohdat ja -alueet.

Taloudelliset resurssit

1.3. Henkilöresursseihin, valvonta-aluksiin ja ilma-aluksiin osoitettava talousarviomääräraha.

2. KALASTUSTOIMINNAN KIRJAAMINEN JA ILMOITUSTEN TEKEMINEN SÄHKÖISESTI

Kuvaus 13, 14, 15 ja 18 artiklan noudattamisen varmistamiseksi käyttöönotetuista järjestelmistä.

3. SATAMIEN NIMEÄMINEN

Tarvittaessa luettelo 19 artiklan mukaisesti turskan purkamiseen nimetyistä satamista.

4. ERITYISALUEILLE SAAPUMINEN TAI NIILTÄ POISTUMINEN

Kuvaus 17 artiklan noudattamiseksi käyttööntotetuista järjestelmistä.

5. SAALIIDEN PURKAMISTA KOSKEVA VALVONTA

Kuvaus tämän asetuksen 12, 16, 20 ja 22 artiklan säännösten noudattamisen varmistamiseksi käytettävissä olevista välineistä sekä toteutetuista järjestelmistä.

6. TARKASTUSMENETTELYT

Kansallisissa valvontaohjelmissa määritellään menettelyt, joita noudatetaan:

a) suoritettaessa tarkastuksia maissa ja merellä,

b) oltaessa yhteydessä muiden jäsenvaltioiden nimeämiin, turskaa koskevan kansallisen valvontaohjelman vastuullisiin toimivaltaisiin viranomaisiin,

c) toteutettaessa yhteistä valvontaa ja tarkastajien vaihtoa, mukaan lukien toisten jäsenvaltioiden vesialueilla toimivien tarkastajien valtuuksia ja toimivaltaa koskevat määrittelyt.

[1] EUVL C [...], [...], s. [...].

[2] EUVL C [...], [...], s. [...].

[3] EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7.

[4] EYVL 261, 20.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

[5] EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1.

[6] EUVL L 333, 20.12.2003, s. 17.

[7] EYVL 171, 6.7.1994, s. 7.

[8] EUVL L 12, 14.1.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1936/2005 (EUVL L 311, 26.11.2005, s. 1).

[9] EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

[10] EYVL L 276, 10.10.1883, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1804/2005 (EUVL L 290, 4.11.2005, s. 10).

[11] EYVL L 113, 30.4.1997.