[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.5.2006

KOM(2006) 225 lopullinen

2006/0077 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Sloveniassa 1 päivänä tammikuuta 2007

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Komission ehdotus perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaiseksi neuvoston päätökseksi

Neuvosto päätti 3. toukokuuta 1998, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Itävalta ja Suomi täyttivät yhtenäisvaluuttaan siirtymiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset. Koska Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttivät oikeuttaan jättäytyä talous- ja rahaliiton ulkopuolelle, neuvosto ei arvioinut, täyttävätkö ne vastaavat edellytykset. Neuvosto katsoi, että Kreikka ja Ruotsi olivat jäsenvaltioita, joita koski poikkeus. Neuvosto päätti 19. kesäkuuta 2000, että Kreikka täytti tarvittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta 2001. Tšekki, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Liittymisasiakirjan 4 artiklan mukaisesti nämä maat ovat jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus.

Poikkeuksien kumoamisesta määrätään perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa. Kyseisessä kohdassa tarkoitettu menettely käynnistetään joka tapauksessa kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus. Näiden menettelyjen mukaan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) on annettava neuvostolle 121 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kertomus jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksien täyttämisessä. Komissio voi esittää omaan kertomukseensa ja EKP:n kertomukseen perustuvan ehdotuksen neuvoston päätökseksi vaaditut edellytykset täyttäviä jäsenvaltioita koskevan poikkeuksen kumoamiseksi.

Koska edelliset kertomukset yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseen liittyvien edellytysten täyttymisestä esitettiin lokakuussa 2004, jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus, on tarkoitus tarkastella uudelleen vuonna 2006. Vuoden 2006 alkupuolella komissio ja EKP sopivat, että lokakuussa 2006 laadittaisiin kattava kertomus, jossa arvioitaisiin, miten lähentymisprosessi on edennyt kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joita koskee poikkeus. Slovenia pyysi 2. maaliskuuta, että lähentymiskehitystä arvioitaisiin aikaisemmin. Näin loppuvalmisteluihin jäisi riittävästi aikaa, jotta euro voidaan ottaa 1. tammikuuta 2007, jos poikkeus kumotaan. Vastauksena pyyntöön komissio ja EKP arvioivat Slovenian lähentymiskehitystä.

Komissio hyväksyi Sloveniaa koskevan lähentymiskertomuksen kokouksessaan 16. toukokuuta 2006. EKP antoi oman kertomuksensa 15. toukokuuta. Komission ja EKP:n kertomuksissa tutkitaan, onko jäsenvaltion lainsäädäntö, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä EKPJ:n perussäännön kanssa. Kertomuksissa tarkastellaan myös sitä, onko jäsenvaltio saavuttanut kestävän lähentymisen korkean tason lähentymisperusteiden mukaisesti, ja kiinnitetään huomiota myös useisiin muihin 121 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa mainittuihin näkökohtiin.

Komissio katsoo lähentymiskertomuksessaan, että Slovenia on saavuttanut kestävän lähentymisen korkean tason.

Kertomuksensa ja EKP:n kertomuksen perusteella komissio on hyväksynyt oheisen ehdotuksen neuvoston päätökseksi Sloveniaa koskevan poikkeuksen kumoamisesta 1. tammikuuta 2007 lukien.

2006/0077 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Sloveniassa 1 päivänä tammikuuta 2007

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 122 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon komission kertomuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin kertomuksen[2],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuneessa neuvostossa käydyt keskustelut,

sekä katsoo seuraavaa:

1. Talous- ja rahaliiton (EMU) kolmas vaihe alkoi 1 päivänä tammikuuta 1999. Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998 valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi täyttivät yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset[3].

2. Neuvosto teki 19 päivänä kesäkuuta 2000 päätöksen, jonka mukaan Kreikka täytti edellytykset yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi 1 tammikuuta 2001[4].

3. Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn perustamissopimuksen pöytäkirjan 1 kohdan mukaisesti, että se ei aikonut siirtyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen 1 päivänä tammikuuta 1999. Tätä ilmoitusta ei ole muutettu. Tanska on eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyn perustamissopimuksen pöytäkirjan 1 kohdan ja valtion- tai hallitusten päämiesten Edinburghissa joulukuussa 1992 tekemän päätöksen mukaisesti ilmoittanut neuvostolle, että se ei osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Tanska ei ole pyytänyt perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista.

4. Ruotsia koskee päätöksen 1998/317/EY nojalla perustamissopimuksen 122 artiklassa määritelty poikkeus. Liittymisasiakirjan[5] 4 artiklan mukaisesti Kyprosta, Latviaa, Liettuaa, Maltaa, Puolaa, Slovakiaa, Sloveniaa, Tšekkiä, Unkaria ja Viroa koskee perustamissopimuksen 122 artiklassa määritelty poikkeus.

5. Euroopan keskuspankki (EKP) perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1998. Euroopan valuuttajärjestelmän on korvannut valuuttakurssijärjestelmä (ERM), jonka perustamisesta sovittiin valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 16 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöslauselmalla[6]. Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia (ERM II) koskevista toimintamenettelyistä määrätään talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 1 päivänä syyskuuta 1998 tehdyssä Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisessä sopimuksessa[7].

6. Poikkeuksen kumoamisesta asianomaisten jäsenvaltioiden osalta määrätään perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa. Mainitun artiklan mukaan komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen 121 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus. Slovenia esitti 2 päivänä maaliskuuta 2006 virallisen pyynnön lähentymiskehityksen arvioimisesta.

7. Kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on tarpeen mukaan muutettava, jotta se olisi sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) perussäännön kanssa. Komission ja EKP:n kertomuksissa arvioidaan yksityiskohtaisesti Slovenian lainsäädännön yhteensopivuutta perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä EKPJ:n perussäännön kanssa.

8. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 121 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 1 artiklan mukaan perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alentumisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosentilla enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Hintavakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetuilla kuluttajahintaindekseillä (YKHI), jotka on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95[8]. Hintavakausperusteen arvioimiseksi jäsenvaltion inflaatiota on mitattu kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettisen keskiarvon prosentuaalisena muutoksena verrattuna edellisen jakson kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettiseen keskiarvoon. Maaliskuussa 2006 päättyneen yhden vuoden tarkastelujakson aikana kolme hintavakaudessa parhaiten suoriutunutta jäsenvaltiota olivat Ruotsi, jonka inflaatio oli 0,9 prosenttia, Suomi, jonka inflaatio oli 1,0 prosenttia ja Puola, jonka inflaatio oli 1,5 prosenttia. Komission ja EKP:n kertomuksissa on käytetty viitearvoa, joka on saatu laskemalla kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion inflaation yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty 1,5 prosenttiyksikköä. Maaliskuussa 2006 päättyneen vuoden jakson viitearvo oli 2,6 prosenttia.

9. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 121 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 2 artiklan mukaan 121 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste merkitsee, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.

10. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 121 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaan perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä (ERM) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Erityisesti jäsenvaltio ei ole omasta aloitteestaan saanut alentaa valuutan kahdenvälistä keskuskurssia suhteessa toisen jäsenvaltion valuuttaan samana aikana. Valuuttakurssia koskevan lähentymisperusteen täyttymistä on arvioitu 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen ERM II:n puitteissa. Arvioidessaan kertomuksissaan tämän lähentymisperusteen täyttymistä komissio ja EKP ovat tarkastelleet huhtikuussa 2006 päättynyttä kahden vuoden jaksoa.

11. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 121 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 4 artiklan mukaan 121 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin enintään kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaava taso. Korkokantojen lähentymisperusteen tarkastelussa on käytetty vertailukelpoisia valtion 10 vuoden viitelainan korkoja. Korkokantojen lähentymisperusteen täyttämistä arvioitaessa komission ja EKP:n kertomuksissa on laskettu viitearvo lisäämällä kaksi prosenttiyksikköä kolmen hintavakauden parhaiten saavuttaneen jäsenvaltion pitkäaikaisten nimelliskorkojen yksinkertaiseen aritmeettiseen keskiarvoon. Maaliskuussa 2006 päättyneen vuoden jakson viitearvo oli 5,9 prosenttia.

12. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 121 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan mukaan komissio toimittaa lähentymisperusteiden täyttämisen arvioinnissa käytettävät tiedot. Komissio on toimittanut tiedot tämän päätöksen valmistelua varten. Komissio on toimittanut julkista taloutta koskevat tiedot jäsenvaltioiden ilmoitettua ne 1 päivään huhtikuuta 2006 mennessä Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 22 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 mukaisesti[9].

13. Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Slovenian edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, komissio katsoo seuraavaa:

Slovenian kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä EKPJ:n perussäännön kanssa.

Siltä osin, täyttääkö Slovenia perustamissopimuksen 122 artiklan 1 kohdan neljässä luetelmakohdassa mainitut lähentymisperusteet, voidaan todeta seuraavaa:

- Slovenian keskimääräinen inflaatio oli maaliskuussa 2006 päättyneen vuoden aikana 2,3 prosenttia, joka on viitearvon alapuolella, ja inflaatio todennäköisesti pysyy lähikuukausina viitearvon alapuolella,

- Sloveniasta ei ole tehty liiallista julkisen talouden alijäämää koskevaa neuvoston päätöstä,

- Slovenia on ollut ERM II:n jäsen 28 päivästä kesäkuuta 2004; huhtikuussa 2006 päättyneen kahden vuoden jakson aikana Slovenian tolariin (SIT) ei ole kohdistunut merkittäviä paineita eikä Slovenia ole omasta aloitteestaan alentanut tolarin kahdenvälistä keskuskurssia suhteessa euroon,

- maaliskuussa 2006 päättyneen vuoden aikana Slovenian pitkäaikaiset korot olivat keskimäärin 3,8 prosenttia, mikä alittaa viitearvon.

Slovenia on saavuttanut kestävän lähentymisen korkean tason näiden lähentymisperusteiden perusteella tarkasteltuna.

Näin ollen Slovenia täyttää yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset.

14. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, mitkä niistä jäsenvaltioista, joita koskee poikkeus, täyttävät yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset, ja kumoaa poikkeukset näiden jäsenvaltioiden osalta,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Slovenia täyttää yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset. Sloveniaa koskeva liittymisasiakirjan 4 artiklassa tarkoitettu poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

3 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tehty

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja[pic][pic][pic]

[1] KOM(2006) 224, hyväksytty 16 päivänä toukokuuta 2006.

[2] Hyväksytty 15 päivänä toukokuuta 2006.

[3] Neuvoston päätös 1998/317/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 1998 (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 30).

[4] Neuvoston päätös 2000/427/EY, tehty 19 päivänä kesäkuuta 2000 (EYVL L 167, 7.7.2000, s. 19).

[5] EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33.

[6] EYVL C 236, 2.8.1997, s. 5.

[7] EYVL C 345, 13.11.1998, s. 6, sellaisena kuin se on muutettuna 14 päivänä syyskuuta 2000 tehdyllä sopimuksella (EYVL C 362, 16.12.2000, s. 11).

[8] Neuvoston asetus (EY) N:o 2494/95, annettu 23 päivänä lokakuuta 1995, yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä (EYVL L 257, 27.10.1995, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

[9] EYVL L 332, 31.12.1993, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 2103/2005 (EUVL L 337, 22.12.2005, s. 1).