[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 7.2.2006

KOM(2006) 57 lopullinen

2004/0055 (COD)

Muutettu ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta

(komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

1. TAUSTAA

Komissio antoi 19 päivänä maaliskuuta 2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotosta[1]. Ehdotus toimitettiin parlamentille ja neuvostolle 19 päivänä maaliskuuta 2004. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa[2] ehdotuksesta 9 päivänä helmikuuta 2005. Euroopan parlamentti siirsi ehdotuksen oikeudellisten asioiden valiokunnan (mietinnön antamisesta vastaava valiokunta) ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan (lausunnon antava valiokunta) käsiteltäväksi. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta antoi lausuntonsa 13 päivänä kesäkuuta 2005 ja oikeudellisten asioiden valiokunta mietintönsä 14 päivänä heinäkuuta 2005. Neuvosto hyväksyi asetusehdotuksen artiklojen tekstin 2 päivänä joulukuuta 2005 pitämässään istunnossa. Euroopan parlamentti antoi ehdotuksesta päätöslauselman 13 päivänä joulukuuta 2003 pidetyssä täysistunnossa. Se hyväksyi komission ehdotuksen, mutta teki siihen useita tarkistuksia. Euroopan parlamentin tekemät tarkistukset vastaavat neuvostossa 2 päivänä joulukuuta 2005 hyväksyttyä tekstiä. Tarkistukset käytännössä korvaavat komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältyvät vastaavat artiklat.

2. MUUTETUN EHDOTUKSEN TAVOITE

Muutetussa ehdotuksessa on mukautettu eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annettua alkuperäistä ehdotusta Euroopan parlamentin tekemien tarkistusten perusteella.

3. KOMISSION KANTA PARLAMENTIN TEKEMIIN TARKISTUKSIIN

3.1 Tarkistukset, jotka komissio hyväksyy sellaisenaan

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 26, 27, 28, 32, 34, 35, 36, 37, 38, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 48, 49, 50, 54, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 61, 62, 63, 64, 65, 66, 67 ja 73 sellaisina kuin parlamentti on ne esittänyt, koska kyseisillä tarkistuksilla yksinkertaistetaan ehdotettua menettelyä, luodaan eurooppalaisten maksamismääräysten vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä lisäulottuvuus, lisätään säädöksen selkeyttä tai selkeytetään sen yksityiskohtia tai lisätään säännöksiä, joista voi olla hyötyä ehdotettua asetusta täytäntöön pantaessa.

Asetukseen on sisällytetty eksekvatuurimenettelyn poistamista koskeva säännös, minkä vuoksi johdanto-osaan on tarpeen lisätä kappaleita. Lisätyt kappaleet perustuvat suurelta osin riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun neuvoston ja Euroopan parlamentin asetukseen N:o (EY) 805/2004.

3.2 Tarkistukset, joiden sisällön komissio hyväksyy uudelleen muotoiltuna

Tarkistukset 30, 31, 33, 47, 51, 52, 53, 68, 69, 70, 72, 74 ja 75 voidaan hyväksyä sisältönsä puolesta, mutta ne on muotoiltava uudelleen.

Tarkistuksella 30 on tarkoitus selventää, että määräaikoihin sovellettava säädös on määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71. Kyseisellä tarkistuksella johdanto-osaan lisätyn kappaleen sanamuotoa on aiheellista hieman muuttaa, jotta sillä ei rajoitettaisi tulkintaa, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut asetuksen 1182/71 soveltamisesta yksityisoikeuden alalla voimassa oleviin säännöksiin.

Tarkistuksen 31 mukaan vakiolomakkeessa olisi ilmoitettava vastaajalle, että määräajat lasketaan määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaisesti. Tämän tarkistuksen sisältö voidaan hyväksyä, mutta johdanto-osaan ei ole tarpeen lisätä asiasta omaa kappaletta. Muutos olisi tehtävä suoraan vakiolomakkeeseen.

Tarkistuksessa 33 tuomioistuimet velvoitetaan ottamaan huomioon kaikki vastaajan esittämät vastustamisperusteet, jos ne on ilmaistu selkeästi. Tämän velvoitteen merkitystä on tärkeä korostaa vastaajan oikeuksien turvaamiseksi. Johdantokappaleen sanamuotoa olisi sen vuoksi tiukennettava.

Tarkistuksessa 47 olisi viitattava parlamentin tekstin 4 b artiklan 3 kohdan sijasta sen 4 b artiklaan.

Tarkistukseen 51 on sanan ”muutoksenhaun” jälkeen lisättävä sanat ”joka lähetetään”.

Tarkistuksia 52 ja 53 tarvitaan, koska asetukseen on otettu eurooppalaiseen maksamismääräykseen liittyvän eksekvatuurimenettelyn poistamista koskeva säännös. Niihin on otettu muuttamattomina ne tiedoksiantoa koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka asetetaan riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 805/2004. Tarkistukseen on kuitenkin tarpeen tehdä yksi tekninen muutos tarkistukseen 39 sisältyvän ”rajatylittävien tapausten” määritelmän perusteella (parlamentin tekstin 1 a artiklan 1 kohta). Tämän määritelmän mukaan on mahdollista, että vastaajalla on koti- tai asuinpaikka muussa valtiossa kuin jossakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Tällöin eurooppalainen maksamismääräys annetaan tiedoksi vastaajalle kyseisessä valtiossa voimassa olevien säännösten mukaisesti. Tämä olisi otettava huomioon tarkistuksissa 52 ja 53, joissa olisi viitattava pikemminkin ”valtion” kuin ”jäsenvaltion” kansallisiin tiedoksiantoa koskeviin säännöksiin.

Tarkistukseen 68 sisältyvän 16 artiklan toisen kohdan b alakohdassa olisi viitattava parlamentin tekstin 12 d – 12 f artiklaan.

Tarkistukseen 69 sisältyvän 16 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa on viitattava parlamentin tekstin 12 c artiklaan.

Tarkistuksessa nro 70 olisi viitattava liitteisiin (monikossa), koska asetus sisältää useita liitteitä.

Tarkistus nro 72 koskee yksityiskohtaista selontekoa, jossa arvioidaan asetuksen toimivuutta kansallisten maksamismääräysmenettelyjen näkökulmasta. Arviointi toteutetaan viiden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Koska tarkistuksessa 73 erotetaan toisistaan päivämäärä, jona asetus tulee voimaan, ja päivämäärä, jona sitä aletaan soveltaa, tarkistuksessa nro 72 olisi viitattava asetuksen voimaantulopäivän sijasta asetuksen soveltamisen aloittamispäivään. Tämä vastaa myös neuvostossa käytyä keskustelua.

Tarkistuksesta 74 on varmistettava, että sen sisältö on teknisesti asianmukainen, ja sitä on muokattava sen perusteella, millaisia ohjelmistoja eurooppalaisen maksamismääräyksen sähköinen käsittely edellyttää.

Tarkistus nro 75 sisältää ehdotuksen hakemuksen liitteeksi. Tämä liite muodostaa osan hakemusta, joten se olisi sisällytettävä tarkistukseen nro 74.

3.3 Komission osittain hyväksymät tarkistukset

Tarkistukset 29, 39 ja 76 ovat hyväksyttävissä osittain.

Tarkistuksessa 29 tarjotaan vastaajille mahdollisuus uudelleenkäsittelyyn sen jälkeen, kun eurooppalaista maksamismääräystä koskevan vastineen esittämiselle asetettu määräaika on kulunut umpeen, sekä selkeytetään tämän uudelleenkäsittelyn tavoitetta. Koska mahdollisuus uudelleenkäsittelyyn on tärkeää vastaajan oikeuksien turvaamisen kannalta, sanamuodon olisi oltava täsmällisempi, ja kohdassa olisi selvennettävä, että ”muihin poikkeuksellisiin oloihin” voi kuulua esimerkiksi tilanne, jossa eurooppalainen maksamismääräys perustuu kantajan hakemuksessa antamiin vääriin tietoihin. Tämä vastaa myös neuvostossa käytyä keskustelua.

Tarkistuksessa 39 määritellään, mitä asetuksessa tarkoitetaan ”rajatylittävillä tapauksilla”. Komissio voi hyväksyä rajatylittävien tapausten rajoittamisen määritelmässä esitetyllä tavalla, ja se hyväksyy pääosin myös ehdotetun määritelmän. Se ei kuitenkaan voi hyväksyä viittausta ”jäsenvaltioon” silloin, kun viitataan osapuolten koti- tai asuinpaikkaan. Tällä viittauksella ”jäsenvaltioihin” on merkittäviä oikeudellisia ja poliittisia seurauksia. Viittaus tarkoittaa käytännössä sitä, ettei eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä voida tietyissä tapauksissa käyttää silloin, kun kantajan tai vastaajan kotipaikka on EU:n ulkopuolella ja kun Euroopan unionin tuomioistuimilla on asiassa toimivalta, etenkään tapauksissa, joissa kyseinen toimivalta perustuu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001. Säännös, joka estää menettelyn käytön silloin, kun kantajan kotipaikka on EU:n ulkopuolella, on Euroopan unionin voimassa olevien kansainvälisten velvoitteiden näkökulmasta erittäin kyseenalainen, etenkin kun otetaan huomioon vuoden 1994 GATT–sopimuksesta, GATS-sopimuksesta ja TRIPS-sopimuksesta johtuvat velvoitteet. Tulevaa asetusta joudutaan lisäksi soveltamaan yhdessä tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan, vuonna 1988 tehdyn Luganon yleissopimuksen kanssa. Tämä aiheuttaa erittäin epätoivottavia tilanteita silloin, kun kantajan koti- tai asuinpaikka on EU:n ulkopuolisessa kyseisen yleissopimuksen sopimuspuolena olevassa maassa. Säännös on kyseenalainen myös ETA-sopimuksen kannalta.

Tarkistuksessa 76 ehdotetaan alkuperäisen komission ehdotuksen liitteiden 2 ja 3 poistamista. Liite 2 voidaan poistaa, mutta liitettä 3 ei. Liite 3 ja muut liitteet, jotka yhdessä muodostavat vakiolomakkeen, on laadittava uudelleen, jotta ne vastaisivat muutettua ehdotusta. Tällöin on otettava huomioon, millaisia ohjelmistoja tarvitaan eurooppalaisen maksamismääräyksen sähköiseen käsittelyyn.

3.4 Hylätyt tarkistukset

Tarkistusta 71 ei voida hyväksyä, koska ehdotettu muutos ei ole teknisesti asianmukainen. Tässä kohdassa on viitattava koko artiklaan eikä vain viittauksen sisältävään kohtaan.

4. PÄÄTELMÄT

Ottaen huomioon EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan Euroopan komissio muuttaa ehdotustaan jäljempänä esitetyllä tavalla.

2004/0055 (COD)

Muutettu ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[3],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[4],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää yhteisöä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tätä varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli ja jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi.

(2) Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa ja komissiota valmistelemaan uutta lainsäädäntöä asioista, jotka ovat välttämättömiä sujuvan oikeudellisen yhteistyön ja paremman oikeussuojan kannalta, ja mainitsi tässä yhteydessä erityisesti maksusuoritusmääräykset.

(3) Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 komission ja neuvoston yhteisen toimenpideohjelman tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla[5]. Ohjelmassa mainitaan mahdollisuus ottaa käyttöön yhtenäinen tai yhdenmukaistettu yhteisössä vahvistettu menettely tuomioistuimen päätöksen saamiseksi eri aloilla, muun muassa kun on kyse riitauttamattomista vaateista. Asiaa vietiin eteenpäin Haagin ohjelmassa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 5 päivänä marraskuuta 2004 ja jossa kehotetaan jatkamaan aktiivisesti eurooppalaisen maksamismääräyksen käsittelyä.

(4) Komissio antoi 20 päivänä joulukuuta 2002 vihreän kirjan eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Vihreällä kirjalla käynnistettiin kuuleminen siitä, mitkä olisivat riitauttamattomien vaateiden perintää koskevan yhtenäisen tai yhdenmukaistetun eurooppalaisen menettelyn tavoitteet ja millainen sen pitäisi olla.

(5) Euroopan unionin talouden toimijoiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että maksamattomat mutta riitauttamattomat saatavat voidaan periä nopeasti ja tehokkaasti, sillä maksuviivästykset ovat merkittävä syy maksukyvyttömyyteen, joka uhkaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten olemassaoloa ja aiheuttaa runsaasti työpaikkojen menetyksiä.

(6) Riitauttamattomien vaateiden massakäsittelyyn liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan kaikissa jäsenvaltioissa, useimmiten ottamalla käyttöön yksinkertaistettu maksamismääräysmenettely, mutta sekä kansallisten lainsäädäntöjen sisältö että menettelyjen tehokkuus vaihtelevat huomattavasti. Lisäksi nykyisiä menettelyjä ei valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa useinkaan voida käyttää tai ne eivät sovellu käytettäviksi.

(7) Tämä aiheuttaa esteitä tehokkaan oikeussuojan saamiselle erityisesti valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, koska velkojien käytettävissä olevat menettelyt ovat eri jäsenvaltioissa tehokkuudeltaan erilaisia; tämän vuoksi on tarpeen antaa yhteisön lainsäädäntöä, joka takaa velkojille ja velallisille tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikkialla Euroopan unionissa.

(8) Tämän asetuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa riitauttamattomia rahavaateita koskevien rajat ylittävien asioiden käsittelyä ja vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia luomalla eurooppalainen maksamismääräysmenettely; lisäksi sen tarkoituksena on mahdollistaa eurooppalaisten maksamismääräysten vapaa liikkuvuus kaikissa jäsenvaltioissa säätämällä vähimmäisvaatimuksista, joiden noudattaminen tekee täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa ennen tunnustamista ja täytäntöönpanoa toteutettavat välivaiheen menettelyt tarpeettomiksi.

(9) Tällä asetuksella luotu menettely on valinnainen lisäkeino kantajalle, joka säilyttää edelleen täyden vapauden käyttää kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä menettelyjä. Tällä asetuksella ei näin ollen korvata eikä yhdenmukaisteta nykyisiä kansallisen lainsäädännön mukaisia riitauttamattomien saatavien perintämenettelyjä.

(10) Menettelyn olisi perustuttava mahdollisimman pitkälle siihen, että tuomioistuimet ja asianosaiset vaihtavat tietoja vakiolomakkeiden avulla, jotta menettelyn hallinnointia voidaan helpottaa ja mahdollistaa automaattinen tietojenkäsittely.

(11) Jäsenvaltioiden olisi riittävästi huolehdittava oikeussuojasta, kun ne päättävät, millä tuomioistuimilla on toimivalta antaa eurooppalainen maksamismääräys.

(12) Kantaja olisi velvoitettava antamaan eurooppalaista maksamismääräystä koskevassa hakemuksessaan tiedot, joiden perusteella vastaaja pystyy selkeästi tunnistamaan vaateen ja sen perustelut voidakseen päättää tämän perusteella, haluaako hän riitauttaa vaateen.

(13) Kantaja olisi velvoitettava mainitsemaan tässä yhteydessä todisteita, joiden perusteella hän voi osoittaa väitteidensä todenmukaisuuden, ilman että hänen kuitenkaan tarvitsee esittää tuomioistuimelle asiakirjatodisteita.

(14) Eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen tekijä on velvollinen maksamaan kaikki tuomioistuinkäsittelystä johtuvat maksut.

(15) Tuomioistuimen olisi tutkittava maksuvaade sekä toimivaltakysymys ja selostus todisteista lomakkeessa annettujen tietojen perusteella. Näin se voi tutkia alustavasti, onko vaade perusteltu ja muun muassa hylätä sellaiset vaateet, jotka ovat selvästi perusteettomia tai joita ei voida ottaa käsiteltäväksi. Tätä alustavaa tutkimusta ei välttämättä tarvitse antaa tuomarin tehtäväksi.

(16) Eurooppalaisessa maksamismääräyksessä olisi ilmoitettava vastaajalle, että hän voi joko maksaa kantajalle maksamattoman velkansa tai, jos hän haluaa vastustaa vaadetta, esittää vastineen 30 päivän määräajan kuluessa. Sen lisäksi, että vastaajalle olisi annettava kantajan vaateessaan esittämät kaikki tiedot, vastaajalle olisi kerrottava eurooppalaisen maksamismääräyksen oikeudellisesta merkityksestä ja erityisesti vaateen riitauttamatta jättämisen seurauksista.

(17) Vaikka eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen hylkäämistä ei voida saattaa uudelleen tutkittavaksi, tämä ei estä päätöksen uudelleen tutkimista samanasteisessa tuomioistuimessa.

(18) Koska riita-asioissa noudatettavaa menettelyä ja erityisesti asiakirjojen tiedoksiantoa koskevien kansallisten säännösten välillä on eroja, nämä vähimmäisvaatimukset olisi määriteltävä täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti. Varsinkaan mitään tiedoksiantotapaa, joka perustuu oikeudelliseen olettamukseen näiden vähimmäisvaatimusten täyttymisestä, ei voida pitää riittävänä eurooppalaisen maksamismääräyksen tiedoksiantamiseksi.

(19) Kaikki tämän asetuksen 13 ja 14 artiklassa luetellut tiedoksiantotavat ovat sellaisia, että niiden perusteella syntyy joko täysi varmuus (13 artikla) tai hyvin suuri todennäköisyys (14 artikla) siitä, että vastaanottaja on saanut tiedoksi annetun asiakirjan.

(20) Tietyille muille henkilöille kuin vastaajalle itselleen annettavan 14 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisen tiedoksiannon olisi katsottava täyttävän mainittujen säännösten vaatimukset ainoastaan, jos nämä henkilöt tosiasiallisesti ovat vastaanottaneet eurooppalaisen maksamismääräyksen.

(21) Tämän asetuksen 15 artiklan olisi koskettava tilanteita, joissa vastaaja ei voi itse käyttää puhevaltaansa tuomioistuimessa, kuten silloin kun on kyse oikeushenkilöstä, tilanteita, jossa vastaajalla on lakisääteinen edustaja, sekä tilanteita, joissa vastaaja on valtuuttanut toisen henkilön, kuten asianajajan, edustamaan itseään tietyssä asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä.

(22) Tuomioistuimen olisi huolehdittava siitä, että menettelyä koskevia vähimmäisvaatimuksia on kaikilta osin noudatettu, ja annettava vakiomuotoinen eurooppalainen maksamismääräys.

(23) Vastaaja voi esittää vastineen, joka on laadittu liitteessä olevaa vakiolomaketta käyttäen. Tuomioistuinten olisi kuitenkin otettava huomioon missä tahansa muussa kirjallisessa muodossa esitetty vastine, kunhan vastustamisperusteet on ilmaistu siinä selkeästi.

(24) Määräajan kuluessa esitetyn vastineen seurauksena eurooppalainen maksamismääräysmenettely olisi lopetettava ja asian käsittely siirrettävä automaattisesti tavanomaiseen riita-asiain oikeudenkäyntiin, paitsi jos kantaja on nimenomaan pyytänyt, että menettely tällaisessa tapauksessa keskeytetään. Tavanomaisen riita-asiain oikeudenkäynnin käsitteellä ei tässä asetuksessa välttämättä tarkoiteta samaa kuin kansallisessa lainsäädännössä.

(25) Vastaajalla olisi poikkeustapauksissa oltava oikeus pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista, vaikka määräaika vastineen esittämiselle olisikin päättynyt. Tällainen poikkeustapauksissa tehtävä uudelleentutkiminen ei tarkoita sitä, että vastaajalle annettaisiin uusi mahdollisuus vastustaa vaadetta. Uudelleentutkimisen yhteydessä tulisi arvioida vaateen asiaperusteita ainoastaan siltä osin, kuin ne johtuvat poikkeuksellisista olosuhteista, joihin vastaaja vetoaa. Tämän asetuksen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin muihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin voi kuulua tilanne, jossa eurooppalainen maksamismääräys on annettu hakemuksessa esitettyjen väärien tietojen perusteella.

(26) Eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä ja sitä koskevan vastineen vuoksi aloitetusta tavanomaisesta riita-asiain oikeudenkäynnistä aiheutuvat yhteenlasketut kulut eivät saisi olla suuremmat kuin ne kulut, jotka aiheutuvat tavanomaisesta riita-asiain oikeudenkäynnistä ilman edeltävää eurooppalaista maksamismääräystä; näihin kuluihin eivät sisälly esimerkiksi asianajajapalkkiot tai kustannukset asiakirjojen tiedoksi antamisesta muun tahon kuin tuomioistuimen toimesta.

(27) Jossakin jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys olisi katsottava täytäntöönpanon kannalta annetuksi siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan. Keskinäinen luottamus lainkäyttöön jäsenvaltioissa antaa jäsenvaltion tuomioistuimelle perusteet katsoa, että kaikki eurooppalaisen maksamismääräyksen antamisedellytykset ovat täyttyneet siten, että määräys on pantava täytäntöön myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa ilman, että menettelyä koskevien vähimmäisvaatimusten asianmukaista noudattamista tutkitaan uudelleen siinä jäsenvaltiossa, jossa määräys on määrä panna täytäntöön. Eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoon sovelletaan edelleen kansallista lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen säännösten ja erityisesti sen 22 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 23 artiklan soveltamista.

(28) On syytä muistaa, että määräaikojen laskemiseen sovelletaan määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71[6].

(29) Koska tämän asetuksen tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(30) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa yhteisön oikeuden yleisperiaatteiksi tunnustettuja periaatteita. Asetuksessa pyritään erityisesti takaamaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa tunnustetun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kunnioittaminen kaikilta osin.

(31) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[7] mukaisesti.

(32) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(33) Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, eikä asetus siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Tarkoitus

1. Tämän asetuksen tarkoituksena on

– yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntejä ja vähentää niistä aiheutuvia kuluja riitauttamattomia rahavaateita koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely; ja

– mahdollistaa eurooppalaisten maksamismääräysten vapaa liikkuvuus kaikissa jäsenvaltioissa säätämällä vähimmäisvaatimuksista, joiden noudattaminen tekee täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa ennen tunnustamista ja täytäntöönpanoa toteutettavat välivaiheen menettelyt tarpeettomiksi.

2. Tämä asetus ei estä kantajaa perimästä 4 artiklassa tarkoitettua vaadetta jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai yhteisön lainsäädännön mukaista muuta menettelyä käyttäen.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan valtion rajat ylittäviin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Asetusta ei sovelleta etenkään vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä ( acta iure imperii ).

2. Tätä asetusta ei sovelleta

a) avio- ja varallisuussuhteisiin eikä testamenttiin ja perimykseen;

b) konkurssiin, selvitystilaan, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;

c) sosiaaliturvaan;

d) sopimukseen perustumattomiin vaateisiin, ellei jompikumpi seuraavista ehdoista täyty:

i) osapuolet ovat sopineet niistä tai velka on tunnustettu; tai

ii) ne johtuvat omaisuuden yhteisomistukseen perustuvista veloista, joiden määrä tunnetaan.

3. Tässä asetuksessa ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita, lukuun ottamatta Tanskaa.

3 artiklaValtion rajat ylittävät asiat

1. Tässä asetuksessa valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisista on kotipaikka tai asuinpaikka muussa valtiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu.

2. Kotipaikka määritetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001[8] 59 ja 60 artiklan mukaisesti.

3. Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, on määritettävä silloin, kun eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus jätetään tämän asetuksen mukaisesti.

4 artikla

Eurooppalainen maksamismääräysmenettely

Eurooppalainen maksamismääräysmenettely otetaan käyttöön sellaisten tiettyä määrää koskevien rahavaateiden perimistä varten, jotka ovat erääntyneet siihen mennessä, kun eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus tehdään.

5 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1. ’määräyksen antavalla jäsenvaltiolla’ sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalainen maksamismääräys annetaan;

2. ’täytäntöönpanevalla jäsenvaltiolla’ sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa haetaan;

3. ’tuomioistuimella’ jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, joilla on toimivaltaa eurooppalaisen maksamismääräyksen tai muiden asiaan liittyvien kysymysten osalta;

4. ’määräyksen antavalla tuomioistuimella’ tuomioistuinta, joka antaa eurooppalaisen maksamismääräyksen.

6 artiklaTuomioistuimen toimivalta

1. Tuomioistuimen toimivalta tätä asetusta sovellettaessa määritetään tätä asiaa koskevien yhteisön oikeussäännösten, erityisesti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaisesti.

2. Jos vaade kuitenkin liittyy kuluttajan tekemään sopimukseen, jonka ei voida katsoa kuuluvan tämän elinkeinoon tai ammattiin, ja jos vastaajana on kyseinen kuluttaja, toimivaltaisia ovat ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa vastaajalla on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EY) N:o 44/2001 59 artiklassa tarkoitettu kotipaikka.

7 artiklaEurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus

1. Eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehtävä liitteessä I olevalla vakiolomakkeella.

2. Hakemuksessa on mainittava:

a) asianosaisten ja heidän mahdollisten edustajiensa nimet ja osoitteet sekä sen tuomioistuimen nimi ja osoite, jolle hakemus tehdään;

b) vaateen määrä, mukaan lukien pääoma ja mahdollinen korko sekä mahdolliset sopimuksen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset;

c) jos vaateelle haetaan myös korkoa, korkokanta ja aika, jolta kyseistä korkoa vaaditaan, paitsi jos pääomaan lisätään korko ilman eri pyyntöä määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan;

d) vaateen peruste, mukaan luettuna kuvaus vaateen sekä mahdollisen koron perusteena olevista seikoista;

e) kuvaus vaateen tueksi esitettävistä todisteista;

f) tuomioistuimen toimivallan perusteet; ja

g) asian valtion rajat ylittävä luonne 3 artiklan mukaisesti.

3. Kantajan on ilmoitettava hakemuksessaan, että annetut tiedot ovat hänen parhaan tietonsa ja ymmärryksensä mukaan oikeita ja että hän on tietoinen siitä, että tahallinen väärien tietojen antaminen saattaa johtaa määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin seuraamuksiin.

4. Kantaja voi ilmoittaa tuomioistuimelle hakemuksen liitteessä, että hän vastustaa asian siirtämistä 17 artiklassa tarkoitettuun tavanomaiseen menettelyyn siinä tapauksessa, että vastaaja vastustaa maksamismääräystä. Tämä ei estä kantajaa ilmoittamasta asiasta tuomioistuimelle jälkeenpäin, kunhan ilmoitus annetaan ennen määräyksen antamista.

5. Hakemus on tehtävä paperilla tai käyttäen muita määräyksen antavan jäsenvaltion hyväksymiä ja määräyksen antavan tuomioistuimen käytettävissä olevia viestintävälineitä, myös sähköisiä.

6. Kantajan tai tapauksen mukaan hänen edustajansa on allekirjoitettava hakemus. Jos hakemus tehdään 5 kohdan mukaisesti sähköisesti, se on allekirjoitettava allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY[9] 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Allekirjoitus on tunnustettava määräyksen antavassa jäsenvaltiossa, eikä sille voida asettaa lisäedellytyksiä.

Sähköistä allekirjoitusta ei kuitenkaan vaadita, jos määräyksen antavan jäsenvaltion tuomioistuimissa on käytössä sellainen vaihtoehtoinen sähköinen viestintäjärjestelmä, johon on pääsy vain sellaisista rekisteröityneistä käyttäjistä koostuvalla ryhmällä, joiden henkilöllisyys on todennettu ja jotka voidaan tunnistaa suojatulla tavalla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista viestintäjärjestelmistä.

8 artiklaHakemuksen tutkiminen

Tuomioistuin, jolle eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehty, tutkii hakemuslomakkeen pohjalta viipymättä, täyttyvätkö 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset ja vaikuttaako vaade perustellulta ja voidaanko se ottaa käsittelyyn. Tämä tutkiminen voi tapahtua myös automaattista menettelyä käyttäen.

9 artikla Täydentäminen tai oikaisu

1. Jos 7 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, tuomioistuimen on annettava kantajalle mahdollisuus täydentää tai oikaista hakemusta, paitsi jos hakemus on selvästi perusteeton tai jos sitä ei voida ottaa käsiteltäväksi. Tuomioistuimen on käytettävä liitteessä olevaa vakiolomaketta.

2. Jos tuomioistuin pyytää kantajaa täydentämään tai oikaisemaan hakemusta, sen on määrättävä olosuhteisiin nähden sopivaksi katsomansa määräaika. Tuomioistuin voi halutessaan pidentää tätä määräaikaa.

10 artikla Hakemuksen muuttaminen

1. Jos hakemus täyttää 8 artiklassa säädetyt edellytykset vain osittain, tuomioistuimen on ilmoitettava siitä kantajalle käyttäen liitteessä olevaa vakiolomaketta. Kantajaa on pyydettävä hyväksymään tai hylkäämään ehdotus eurooppalaiseksi maksamismääräykseksi, jonka määrän tuomioistuin on määrittänyt, ja hänelle on annettava tieto hyväksymisen ja hylkäämisen seurauksista. Kantajan on vastattava palauttamalla tuomioistuimen hänelle toimittama vakiolomake tuomioistuimen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettamassa määräajassa.

2. Jos kantaja hyväksyy tuomioistuimen ehdotuksen, tuomioistuin antaa eurooppalaisen maksamismääräyksen 12 artiklan mukaisesti hakemuksen niiltä osin, jotka kantaja on hyväksynyt. Alkuperäisen vaateen jäljelle jäävää osaa koskevat seuraukset määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Jos kantaja ei lähetä vastaustaan tuomioistuimen asettamassa määräajassa tai ei hyväksy tuomioistuimen ehdotusta, tuomioistuimen on hylättävä eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus kokonaisuudessaan 11 artiklan mukaisesti.

11 artikla Hakemuksen hylkääminen

1. Tuomioistuimen on hylättävä hakemus, jos

a) kantaja ei lähetä vastaustaan tuomioistuimen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettaman määräajan kuluessa; tai

b) kantaja ei lähetä vastaustaan tuomioistuimen asettaman määräajan kuluessa tai hylkää tuomioistuimen ehdotuksen 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla; tai

c) 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty; tai

d) vaade on selvästi perusteeton tai sitä ei voida ottaa käsiteltäväksi.

Kantajalle on ilmoitettava hylkäämisen syyt liitteessä olevaa vakiolomaketta käyttäen.

2. Hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen ei voi hakea muutosta.

3. Hakemuksen hylkääminen ei estä kantajaa jatkamasta vaateen perimistä uuden eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen avulla tai jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista muuta menettelyä käyttäen.

12 artiklaEurooppalaisen maksamismääräyksen antaminen

1. Jos 8 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, tuomioistuimen on annettava eurooppalainen maksamismääräys liitteessä olevaa vakiolomaketta käyttäen mahdollisimman pian ja tavallisesti 30 päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä.

Tähän 30 päivän määräaikaan ei sisälly aika, jonka kantaja on käyttänyt täydentääkseen, oikaistakseen tai muuttaakseen hakemusta.

2. Eurooppalaiseen maksamismääräykseen on liitettävä kopio hakemuslomakkeesta. Siinä ei ilmoiteta kantajan 7 artiklan 4 kohdan nojalla toimittamia tietoja.

3. Vastaajalle on eurooppalaisessa maksamismääräyksessä ilmoitettava hänen käytettävissään olevista vaihtoehdoista, jotka ovat joko

a) maksaa määräyksessä ilmoitettu määrä kantajalle; tai

b) vastustaa maksamismääräystä lähettämällä vastine määräyksen antaneelle tuomioistuimelle 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.

4. Vastaajalle on eurooppalaisessa maksamismääräyksessä ilmoitettava, että

a) määräys on annettu pelkästään kantajan antamien tietojen perusteella, joita tuomioistuin ei ole tarkistanut;

b) määräyksestä tulee täytäntöönpanokelpoinen paitsi jos tuomioistuimelle esitetään vastine 16 artiklan mukaisesti;

c) jos vastine esitetään, menettely jatkuu määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaisen riita-asiain oikeudenkäynnin sääntöjen mukaisesti, paitsi jos kantaja on nimenomaisesti pyytänyt menettelyn lopettamista tällaisessa tapauksessa.

5. Tuomioistuimen on varmistettava, että määräys annetaan vastaajalle tiedoksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti sellaista menettelyä noudattaen, joka täyttää jäljempänä 13–15 artiklassa säädetyt vähimmäisvaatimukset.

13 artiklaTiedoksianto, johon liittyy vastaajan vastaanottotodistus

Eurooppalainen maksamismääräys voidaan antaa vastaajalle tiedoksi jollakin seuraavista tavoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa määräys pannaan täytäntöön:

a) henkilökohtainen tiedoksianto, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä;

b) henkilökohtainen tiedoksianto, mikä osoitetaan tiedoksiannon toimittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa todetaan, että vastaaja on vastaanottanut asiakirjan tai kieltäytynyt vastaanottamasta sitä ilman laillista perustetta, ja johon on merkitty tiedoksiantopäivä;

c) postitiedoksianto, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla ja palauttamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä;

d) sähköinen tiedoksianto, esimerkiksi faksilla tai sähköpostitse, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla ja palauttamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä.

14 artiklaTiedoksianto, johon ei liity vastaajan vastaanottotodistusta

1. Eurooppalainen maksamismääräys voidaan myös antaa vastaajalle tiedoksi jollakin seuraavista tavoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa täytäntöönpanoa haetaan:

a) henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan kotiosoitteessa henkilölle, joka asuu samassa taloudessa kuin vastaaja tai työskentelee siellä;

b) jos vastaaja on itsenäinen ammatinharjoittaja tai oikeushenkilö, henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan liiketiloissa henkilölle, joka työskentelee vastaajan palveluksessa;

c) määräyksen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon;

d) määräyksen toimittaminen postitoimistoon tai toimivaltaisten viranomaisten haltuun ja tätä koskevan kirjallisen ilmoituksen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon, jos kirjallisessa ilmoituksessa on selkeä maininta siitä, että kyse on tuomioistuinasiakirjasta tai että ilmoitus vastaa oikeusvaikutuksiltaan tiedoksiantoa ja käynnistää määräaikojen kulumisen;

e) postitiedoksianto ilman 3 kohdan mukaista todistusta, jos vastaajan osoite on määräyksen antavassa jäsenvaltiossa;

f) sähköinen tiedoksianto, mistä on osoituksena tiedoksiannon toimittamisen automaattinen vahvistus, edellyttäen että vastaaja on etukäteen nimenomaisesti hyväksynyt tämän tiedoksiantotavan.

2. Tätä asetusta sovellettaessa 1 kohdan mukainen tiedoksianto on sallittu vain, jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa.

3. Edellä olevan 1 kohdan a–d alakohdan mukaisesti toimitettu tiedoksianto on todistettava:

a) tiedoksiannon toimittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa ilmoitetaan:

i) tiedoksiantotapa,

ii) tiedoksiantopäivä,

iii) jos määräys on annettu tiedoksi muulle henkilölle kuin vastaajalle, kyseisen henkilön nimi ja hänen suhteensa vastaajaan,

tai

b) edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tiedoksiannon vastaanottaneen henkilön antamalla vastaanottotodistuksella.

15 artiklaTiedoksianto vastaajan edustajalle

Edellä 13 ja 14 artiklassa tarkoitettu tiedoksianto voidaan toimittaa myös vastaajan edustajalle.

16 artiklaEurooppalaisen maksamismääräyksen vastustaminen

1. Vastaaja voi esittää vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen määräyksen antaneessa tuomioistuimessa käyttäen liitteessä olevaa vakiolomaketta, joka toimitetaan hänelle eurooppalaisen maksamismääräyksen mukana.

2. Vastine on lähetettävä 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona määräys annettiin tiedoksi vastaajalle.

3. Vastaajan on ilmoitettava vastineessa, että hän vastustaa vaadetta, mutta hänen ei tarvitse perustella tätä.

4. Vastine on toimitettava paperilla tai käyttäen muita määräyksen antaneen jäsenvaltion hyväksymiä ja määräyksen antaneen tuomioistuimen käytettävissä olevia viestintävälineitä, myös sähköisiä.

5. Vastaajan tai hänen mahdollisen edustajansa on allekirjoitettava vastine. Jos vastine annetaan sähköisesti 4 kohdan mukaisesti, se on allekirjoitettava sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä allekirjoitus on tunnustettava määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, eikä sille voida asettaa lisäedellytyksiä.

Kyseistä sähköistä allekirjoitusta ei kuitenkaan vaadita, jos määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa on käytössä sellainen vaihtoehtoinen sähköinen viestintäjärjestelmä, johon on pääsy vain sellaisista rekisteröityneistä käyttäjistä koostuvalla ryhmällä, joiden henkilöllisyys on todennettu ja jotka voidaan tunnistaa suojatulla tavalla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista viestintäjärjestelmistä.

17 artiklaVastineen esittämisen vaikutukset

1. Jos vastine on esitetty 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, menettely jatkuu määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaisen riita-asiain oikeudenkäynnin sääntöjen mukaisesti, paitsi jos kantaja on nimenomaisesti pyytänyt, että tässä tapauksessa menettely lopetetaan 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Jos kantaja on perinyt vaadetta eurooppalaista maksamismääräystä koskevan menettelyn kautta, kansallisen lainsäädännön säännökset eivät saa haitata hänen asemaansa myöhemmissä tavanomaisissa menettelyissä.

2. Asian siirtäminen 1 kohdassa tarkoitettuun tavanomaiseen menettelyyn tapahtuu sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa eurooppalainen maksamismääräys on annettu.

3. Kantajalle on ilmoitettava siitä, onko vastaaja esittänyt vastineen sekä siitä, jatkuuko asian käsittely tavanomaisena riita-asiana.

18 artiklaTäytäntöönpanokelpoisuus

1. Jos eurooppalaista maksamismääräystä ei ole vastustettu 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa ottaen huomioon vastineen perille saapumiseen kuluvan ajan, määräyksen antaneen tuomioistuimen on viipymättä julistettava määräys täytäntöönpanokelpoiseksi käyttämällä liitteessä olevaa vakiolomaketta. Tuomioistuimen on tarkistettava tiedoksiannon päivämäärä.

2. Täytäntöönpanokelpoisuuden muotovaatimuksiin sovelletaan määräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3. Tuomioistuimen on toimitettava täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys kantajalle.

19 artikla Eksekvatuurimenettelyn poistaminen

Määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa ilman, että on tarpeen julistaa se täytäntöönpanokelpoiseksi, ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

20 artikla Uudelleentutkiminen poikkeuksellisissa tapauksissa

1. Vastaajalla on 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää maksamismääräyksen tutkimista uudelleen määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa siinä tapauksessa, että

a) i) maksamismääräys on annettu tiedoksi jollakin 14 artiklassa säädetyistä menettelyistä, ja

ii) tiedoksiantoa ei vastaajasta riippumattomista syistä ole toimitettu riittävän ajoissa siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa;

tai

b) vastaaja ei ole voinut vastustaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi,

edellyttäen että hän toimii kummassakin tapauksessa viipymättä.

2. Vastaajalla on 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen tutkimista uudelleen määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos määräys on tämän asetuksen vaatimukset huomioon ottaen annettu selvästi virheellisin perustein, tai muissa poikkeuksellisissa olosuhteissa.

3. Jos tuomioistuin hylkää hakemuksen sillä perusteella, että mitään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista uudelleentutkimiseen oikeuttavista perusteista ei voida soveltaa, eurooppalainen maksamismääräys pysyy voimassa.

Jos tuomioistuin päättää, että uudelleentutkiminen on perusteltua jostakin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista syistä, eurooppalainen maksamismääräys on mitätön.

21 artiklaTäytäntöönpano

1. Täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen säännösten soveltamista.

Eurooppalainen maksamismääräys, josta on tullut täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanokelpoinen päätös.

2. Eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanemiseksi toisessa jäsenvaltiossa kantajan on toimitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille täytäntöönpanoviranomaisille:

a) määräyksen antaneen tuomioistuimen täytäntöönpanokelpoiseksi toteaman eurooppalaisen maksamismääräyksen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi; ja

b) tarvittaessa eurooppalaisen maksamismääräyksen käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, oikeudenkäynneissä sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, käytettävälle viralliselle kielelle tai jollekin niissä käytettävistä virallisista kielistä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan yhteisön toimielinten ne viralliset kielet, jotka eivät ole sen oma kieli, joiden käytön se voi hyväksyä eurooppalaisen maksamismääräyksen yhteydessä. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen kelpoisuus jossakin jäsenvaltiossa.

3. Kantajalta, joka hakee toisessa jäsenvaltiossa annetun eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa, ei saa vaatia minkäänlaista vakuutta, takuuta tai talletusta sillä perusteella, että hän on muun maan kansalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

22 artiklaTäytäntöönpanon epääminen

1. Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on vastaajan pyynnöstä evättävä täytäntöönpano, jos eurooppalainen maksamismääräys on ristiriidassa jossakin toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa aiemmin annetun päätöksen tai määräyksen kanssa, kun

a) samojen asianosaisten välillä on aiemmin annettu samaa vaadetta koskeva päätös, ja kun

b) aiempi päätös täyttää sen tunnustamiselle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetetut edellytykset, ja kun

c) tähän ristiriitaan ei olisi voitu vedota määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinmenettelyssä.

2. Täytäntöönpano on evättävä pyynnöstä myös, jos vastaaja on maksanut kantajalle eurooppalaisessa maksamismääräyksessä määrätyn summan.

3. Eurooppalaista maksamismääräystä ei sen sisältämän asiaratkaisun osalta saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

23 artiklaTäytäntöönpanon lykkääminen tai rajoittaminen

Jos vastaaja on pyytänyt maksamismääräyksen tutkimista uudelleen 20 artiklan mukaisesti, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin voi vastaajan hakemuksesta:

a) rajoittaa täytäntöönpanomenettelyn turvaamistoimiin; tai

b) asettaa täytäntöönpanon edellytykseksi määrittämänsä vakuuden asettamisen; tai

c) poikkeuksellisissa olosuhteissa keskeyttää täytäntöönpanomenettelyn.

24 artiklaOikeudellinen edustus

Asianajajan tai muun oikeudellisen neuvonantajan käyttäminen ei ole pakollista

a) kantajalle tämän hakiessa eurooppalaista maksamismääräystä;

b) vastaajalle tämän vastustaessa eurooppalaista maksamismääräystä.

25 artiklaOikeudenkäyntikulut

1. Eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä ja sitä koskevan vastineen vuoksi jossakin jäsenvaltiossa aloitetusta tavanomaisesta riita-asiain oikeudenkäynnistä aiheutuvat yhteenlasketut kulut eivät saa olla suuremmat kuin ne kulut, jotka aiheutuvat tavanomaisesta riita-asiain oikeudenkäynnistä, jota ennen ei ole käyty eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Tässä asetuksessa oikeudenkäyntikulut muodostuvat tuomioistuimelle suoritettavista maksuista ja kuluista, joiden määrät on vahvistettu kansallisessa lainsäädännössä.

26 artiklaSuhde kansalliseen prosessioikeuteen

Kaikkiin prosessioikeudellisiin kysymyksiin, joista ei erikseen säädetä tässä asetuksessa, sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

27 artikla

Suhde asetukseen (EY) N:o 1348/2000

Tämä asetus ei vaikuta oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 soveltamiseen.

28 artikla

Tiedoksiantokuluista ja täytäntöönpanosta ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä tiedottaakseen yleisölle ja asianomaisille ammattialoille

a) tiedoksiantokuluista ja

b) siitä, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia täytäntöönpanon osalta 21–23 artiklaa sovellettaessa,

erityisesti 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/470/EY perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä.

29 artiklaToimivaltaisten tuomioistuinten, uudelleentutkimista koskevien menettelyjen, viestintävälineiden ja kielten ilmoittaminen

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ../../200_ mennessä:

a) millä tuomioistuimilla on toimivalta antaa eurooppalainen maksamismääräys;

b) uudelleentutkimismenettely ja toimivaltaiset tuomioistuimet 20 artiklaa sovellettaessa;

c) eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä varten hyväksytyt ja tuomioistuinten käytössä olevat viestintävälineet; ja

d) 21 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla hyväksytyt kielet.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista näihin tietoihin.

2. Komissio asettaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot yleisön saataville julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muilla asianmukaisilla tavoilla.

30 artiklaLiitteisiin tehtävät muutokset

Liitteissä oleviin vakiolomakkeisiin tehdään 31 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tarkistuksia tai teknisiä mukautuksia sen varmistamiseksi, että ne noudattavat kaikilta osin tämän asetuksen säännöksiä.

31 artikla Komitea

1. Komissiota avustaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 75 artiklassa säädetty komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

32 artikla

Kertomus

Komissio toimittaa ../../200_mennessä[10] Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa tarkastellaan eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöä. Kertomuksessa on oltava arvio menettelyn toimivuudesta ja laaja vaikutusten arviointi kunkin jäsenvaltion osalta.

Tätä varten ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin paras käytäntö otetaan huomioon ja lainsäädännön parantamista koskevia periaatteita noudatetaan, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja eurooppalaisen maksamismääräyksen valtion rajat ylittävästä käytöstä. Tietoja on annettava oikeudenkäyntikuluista, menettelyn nopeudesta, tehokkuudesta, käytön helppoudesta ja jäsenvaltioiden sisäisistä maksamismääräysmenettelyistä.

Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.

33 artiklaVoimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan ../../200_.

Tätä asetusta sovelletaan ../../200_ alkaen lukuun ottamatta 29, 30 ja 31 artiklaa, joita sovelletaan ../../200_ alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] KOM(2004) 173 lopullinen, 19.3.2004, ja KOM(2004) 173 lopullinen/3, 25.5.2004.

[2] CESE/2005/133, EUVL C 221, 8.9.2005, s. 77.

[3] KOM(2004) 173 lopullinen, 19.3.2004, ja KOM(2004) 173 lopullinen/3, 25.5.2004.

[4] CESE/2005/133, EUVL C 221, 8.9.2005, s. 77

[5] EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1.

[6] EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1.

[7] EYVL 184, 17.7.1999, s. 23.

[8] EYVL L 12, 16.1.2001, p. 1.

[9] EYVL L 13, 19.1.2000, p. 12.

[10] Viiden vuoden kuluttua asetuksen soveltamispäivästä.