P6_TA(2006)0243

Energiatehokkuus (vihreä kirja)

Euroopan parlamentin päätöslauselma energiatehokkuudesta annetusta vihreästä kirjasta "Enemmän tuloksia vähemmällä" (2005/2210(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission energiatehokkuudesta annetun vihreän kirjan "Enemmän tuloksia vähemmällä" (KOM(2005)0265),

- ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 16. joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY [1],

- ottaa huomioon hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla 11. helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY [2] ("yhteistuotantodirektiivi"),

- ottaa huomioon energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 6. heinäkuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY [3],

- ottaa huomioon energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY [4],

- ottaa huomioon kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22. syyskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/75/ETY [5],

- ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007-2013) (KOM(2005)0119),

- ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Toimintasuunnitelma energiatehokkuuden parantamiseksi Euroopan yhteisössä [6],

- ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission toisesta kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille energiamarkkinoiden vapauttamisen tilanteesta [7],

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenneja matkailuvaliokunnan lausunnot (A6-0160/2006),

A. ottaa huomioon, että energiatehokkuudella tarkoitetaan toimitetun energian ja käytetyn energia välistä suhdetta,

B. ottaa huomioon, että energiankulutus on kautta aikojen ollut yhteydessä taloudelliseen kasvuun ja että toimenpiteet energiatehokkuuden parantamiseksi poistavat energiankulutuksen ja taloudellisen tuotannon välisen positiivisen korrelaation parantaen siten talouden energiaintensiteettiä,

C. katsoo, että energiatehokkuuden parantamisella voidaan saada aikaan energiansäästöä,

D. katsoo, että energiatehokkuus on merkittävin, nopein ja halvin keino vastata energian toimitusvarmuuden, kasvavien ja epävakaiden energian hintojen sekä ympäristönäkökohtien asettamiin haasteisiin,

E. ottaa huomioon, että energiankulutus on kasvanut EU:ssa vuosittain noin prosentin ja että energiaintensiteetti on vähentynyt kolmanneksella viimeisten 35 vuoden aikana, mutta että viime aikoina se on suorastaan romahtanut,

F. katsoo, että komission arvio siitä, että EU:n olisi mahdollista säästää 20 prosenttia nykyisestä energiankulutuksestaan kustannustehokkaalla tavalla, perustuu sellaisiin tutkimuksiin, joissa ei ole otettu huomioon energian nykyistä korkeaa hintaa, jonka odotetaan myös tulevaisuudessa pysyvän korkeana,

G. ottaa huomioon, että energiaintensiteetin väheneminen ei johda BKT:n laskuun,

H. katsoo, että energiatehokkuus edistää merkittävästi EU:n kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä Lissabonin tavoitteiden saavuttamista,

I. ottaa huomioon, että rakennusten energiankulutus on 27 prosenttia, liikenteen 20 prosenttia ja teollisuuden 18 prosenttia kokonaiskulutuksesta,

J. ottaa huomioon, että vuonna 2004 nykyisen EU:n alueella energian loppukulutuksesta teollisuuden osuus oli 28 prosenttia, liikenteen 31 prosenttia ja rakennusten 41 prosenttia,

K. ottaa huomioon, että sähkön siirto ja jakelu kuluttaa noin 10-12 prosenttia energiasta riippuen sähkön toimittajan ja kuluttajan välisestä välimatkasta, kun taas lämmön siirron ja jakelun hävikki vaihtelee enemmän eikä riipu ainoastaan välimatkasta vaan myös eristysmenetelmästä,

L. katsoo, että EU:n laajuinen yhdenmukaistettu ja hallintokäytännöltään joustava vertailujärjestelmä voisi olla hyödyllinen väline saavutetun energiatehokkuuden mittaamisessa,

M. ottaa huomioon, että olemassa on jo useita voimassa olevia energiatehokkuutta koskevia säädöksiä sekä yksi, joka on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden sisällä, ja että jäsenvaltioiden ensimmäisen kansallisen energiatehokkuuden toimintasuunnitelman on oltava valmis 1. kesäkuuta 2007 mennessä,

N. katsoo, että voimassa olevien direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edistäisi merkittävästi energiatehokkuuden parantamista sekä vähentäisi talouden energiaintensiteettiä kustannustehokkaalla tavalla;

O. katsoo lisäksi, että kustannustehokkuuslaskelmissa on otettava huomioon passiivisuudesta aiheutuvat kustannukset sekä odotettavissa oleva taloudellinen hyöty, joka koituu varhaisesta toimenpiteisiin ryhtymisestä, innovoinnista ja teknisestä oppimisesta sekä niiden myötä saavutettavasta päästöjen hillitsemiskustannusten vähenemisestä,

P. ottaa huomioon, että ei ole olemassa liikenteen energiatehokkuutta koskevaa puitedirektiiviä,

Q. katsoo, että uutta rahoituskehystä koskevassa sopimuksessa on pienennetty huomattavasti tutkimuksen ja kehityksen talousarviota,

R. katsoo, että energiatehokkaat kodinkoneet ja tekniikat kuten lamput, liikkeen tunnistavat valokytkimet, lämpöpumput, kauko-ohjauksella toimivat älymittarit ja kaasulla toimivien lämmityskattiloiden päälle asennettavat energiaa säästävät yksiköt sekä energiapalvelut ovat kuluttajien käytettävissä mutta että kyseisten tuotteiden ja palvelujen pääsy markkinoille ei ole merkittävää, vaikka Lissabonin strategiassa korostetaan voimakkaasti käynnistämistukea yrityksille puhtaiden teknologioiden alalla, jota pidetään uutena potentiaalisena työpaikkojen lähteenä,

S. katsoo, että tarvitaan kunnianhimoista energiatehokkuuspolitiikkaa teknisten mahdollisuuksien ja varsinaisen käytön välisen kuilun umpeenkuromiseksi,

T. katsoo, että teollisuuden vastuu energiatehokkuuden parantamisesta ja hiilidioksidipäästöjen hillitsemisestä on nähtävä tehokkaan tuotannon tukemisen, päästönormien ja innovatiivisten tekniikoiden kehittämisen yhteydessä,

U. katsoo, että monet kuluttajat eivät tunne saavansa riittävästi tietoa energiatehokkaasta kuluttamisesta ja energian todellisista kustannuksista, mutta olisivat valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan, jos tarjottaisiin erilaisia hintavaihtoehtoja ja jos heille annettaisiin kattavan merkintäjärjestelmän avulla tarkkaa tietoa kodinkoneiden ja ajoneuvojen energiatehokkuudesta,

V. katsoo, että EU:sta on tehtävä maailman energiatehokkain ja kestävin talous vuoteen 2020 mennessä,

W. katsoo, että sidosryhmien ja riippumattomien asiantuntijoiden on toimittava tiiviissä yhteistyössä Euroopan, kansallisella, paikallisella ja alueellisella tasolla energiatehokkuuden edistämiseksi;

1. kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön energiatehokkuutta koskevat EU:n direktiivit, etenkin rakennusten energiatehokkuudesta, yhteistuotannon edistämisestä, energiamarkkinoiden vapauttamisesta sekä energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetut direktiivit;

2. pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön täysin EU:n energia-alaa koskevan koko lainsäädännön; ehdottaa, että rikkomisesta johtuvaa menettelyä nopeutetaan toimielimissä, jotta yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano olisi uskottavaa;

3. muistuttaa, että jos jäsenvaltiot olisivat panneet täysimääräisesti täytäntöön olemassa olevan yhteisön lainsäädännön, EU:n tavoitteesta säästää energiaa 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä olisi jo puolet saavutettu;

4. kehottaa komissiota antamaan selvää ja helposti saatavilla olevaa tietoa EU:n energiadirektiivien täytäntöönpanon vaiheista ja pyytää komissiota päivittämään kuukausittain tätä koskevat tiedot ja julkaisemaan ne energian ja liikenteen pääosaston verkkosivulla;

5. pyytää komissiota analysoimaan vuorovaikutusta eri säädösten välillä (esimerkiksi päästökauppaa, suuria polttolaitoksia, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä sekä yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa koskevien direktiivien välillä) edistäessään energiatehokkuutta ja sen vaikutusta niihin aloihin, joihin sitä sovelletaan;

6. pyytää komissiota, aina silloin kun se voi toimia olemassa olevien direktiivien pohjalta komitologiamenettelyssä, tekemään näin viivytyksettä; korostaa tässä yhteydessä komission direktiivin 2005/32/EY mukaista velvoitetta hyväksyä toukokuuhun 2007 mennessä niin kutsuttuja täytäntöönpanotoimia niistä tuoteryhmistä, joihin liittyy suuria mahdollisuuksia kasvuhuonepäästöjen kustannustehokkaaseen vähentämiseen;

7. odottaa mielenkiinnolla komission energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman valmistumista ja on halukas varmistamaan, että se on yhdenmukainen edellä mainitun lainsäädännön kanssa;

8. pyytää komissiota esittelemään eurooppalaisessa energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa erilaisia energiatehokkuusskenaarioita selvittääkseen vaikutukset erityisesti energian kulutukseen, energialähteiden yhdistelmään ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen;

9. kiinnittää huomiota siihen, että öljyn hinta on noussut merkittävästi siitä ajankohdasta, jolloin esitettiin vihreässä kirjassa mainittu 20 prosentin säästötavoite, mikä nostaa huomattavasti energiatehokkuustoimien tehokkuutta; kehottaa komissiota tästä syystä nostamaan säästötavoitetta vastaavalla tavalla;

10. pyytää komissioita ehdottamaan eurooppalaisessa energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa sekä Euroopan laajuisesti että kansallisesti toteutettavia käytännön toimia;

11. kehottaa komissiota laatimaan johdonmukaisen strategian energiavarojen suojelemiseksi, energiatehokkuuden lisäämiseksi ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi; katsoo, että politiikan eri alojen olisi tämän asian suhteen täydennettävä toisiaan ja että lukuisien EU:n tason aloitteiden, sääntöjen ja hankkeiden takia kuluttajien on usein mahdotonta tunnistaa kunkin tavoitteet;

12. katsoo, että on ratkaisevaa, että uusiutuviin energianlähteisiin ja energiaa säästäviin tekniikoihin investoidaan enemmän varoja, sillä ne ovat avainasemassa energian kysynnän vähentämisessä, ilmastonmuutoksen estämisessä ja energiantuotannon varmistamisessa, ja että EU voisi myös hyötyä suuresti viemällä kyseisiä tekniikoita maihin, joiden on energiankulutuksen ennustetun räjähdysmäisen kasvun takia pakko investoida huomattavia summia ympäristötekniikoihin; pyytää siksi seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa takaamaan rahoituksen kyseisiä tekniikoita koskeville hankkeille;

13. kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa, ja tieteelliset ja taloudelliset tosiseikat täysimääräisesti huomioon ottaen, asettamaan EU:n talouden energiaintensiteetin vähentämiselle kunnianhimoisen, mutta realistisen tavoitteen energiatehokkuuden parantamisesta vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä sekä harkitsemaan yksittäisten tavoitteiden asettamista eri aloille, ottaen huomioon jäsenvaltioiden kansalliset olosuhteet ja aikaisemmat kokemukset sekä niiden kyvyn sopeutua tulevaan lainsäädäntöön tai voimassaolevaan ja täytäntöönpanoa odottavaan lainsäädäntöön;

14. korostaa, että direktiivissä 2006/32/EY asetettu yhdeksän vuoden sisällä saavutettava yhdeksän prosentin säästötavoite voi olla vain vähimmäistavoite; korostaa myös, että yksittäinen säästötavoite kaikissa jäsenvaltioissa niiden erilaisesta kehityksestä huolimatta on vuosittain selvästi yli yhden prosentin; katsoo, että edelleen odotettavissa olevan kasvavan energiankulutuksen vuoksi on välttämätöntä säästää energiaa enemmän;

15. toivoo, että komissio arvio keskustelun aloituksiensa vaikutuksia epäedullisessa asemassa oleviin yhteiskunnan jäseniin; katsoo, että etenkin erilaiset verotusta koskevat ehdotukset uhkaavat rasittaa näitä henkilöitä kohtuuttomasti;

16. korostaa jäsenvaltioiden tarvetta hyväksyä energiatehokkuutta käsitteleviä kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka perustuvat kunnianhimoisiin ja realistisiin, pakollisiin vuositavoitteisiin; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää rahoitusta täytäntöönpanoviranomaisille ja ohjelmille kansallisella ja paikallisella tasolla;

17. ehdottaa, että komissio arvioisi energiatehokkuuden valvontajärjestelmän käyttöönoton aiheuttamat hallinnolliset kustannukset ennen kyseisten tavoitteiden asettamista; katsoo, että jokaiseen energiatehokkuutta koskevaan lakialoitteeseen olisi sovellettava kustannus-hyöty-periaatetta ja otettava huomioon maailmanlaajuisen lämpenemisen ja energiavarmuuden taloudelliset kustannukset, sillä energiatehokkuus on tärkeää hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ja energian toimitusvarmuuden parantamisessa;

18. suosittelee, että komissio järjestelmällisesti arvio odotettavissa olevat hyödyt ja laittaa ehdotetut toimet tärkeysjärjestykseen niin, että se antaa etusijan sellaisille aloille ja aloitteille, joissa tuloksia voidaan saavuttaa välittömästi ja näyttää näin myönteistä esimerkkiä jäsenvaltioille ja niiden kansalaisille; katsoo siksi, että tämän pitäisi näkyä myös kansallisissa toimintaohjelmissa;

19. katsoo, että myös paikallisia energia- ja ympäristövirastoja olisi tuettava taloudellisesti siten, että perustetaan energiatehokkuusrahasto ensisijaisesti sellaisia hankkeita ja ohjelmia varten, joita toteutetaan eri puolilla jäsenvaltiota; katsoo, että lisäksi on tarpeen edistää ja mainostaa alan asiantuntijoita, ammattilaisia, joilla on laaja energia-asioiden ja energiaan liittyvän tekniikan tuntemus sekä kontakteja useille aloille, joita energia-asiat koskevat, ja jotka voivat toimia välittäjinä julkishallinnon viranomaisten ja alan investoijien välillä;

20. katsoo, että paikallisen ja alueellisen tason mukaan ottamista on harkittava, kun koheesiorahaston ja rakennerahastojen toimintaa suunnitellaan, ja nämä tasot on otettava huomioon erityisesti Euroopan unionin tukiohjelmissa, etenkin älykästä energiaa Euroopalle -ohjelmassa sekä kilpailukykyä ja innovaatiota koskevassa puiteohjelmassa (CIP);

21. pyytää komissiota tarkistamaan energiatehokkuustoimia, jotta varmistetaan, että kuluttajat hyväksyvät ne, ja keskittämään ponnistelunsa vain sellaisiin toimiin, joiden voidaan selvästi osoittaa toimivan mahdollisimman nopeasti;

22. vaatii, että kaikkien ehdotettujen toimien vaikutukset pk-yrityksiin ja niiden kilpailukykyyn tutkitaan; painottaa pk-yritysten tärkeää merkitystä energiatehokkuuden tarjoamien mahdollisuuksien toteuttamisessa teollisuudessa; ymmärtää, että pk-yritysten saattaa olla vaikeaa toteuttaa EU:n lainsäädännössä vaadittavat energiatehokkuutta koskevat toimenpiteet; kehottaa komissiota kiinnittämään asiaan erityistä huomiota ja tarjoamaan apuaan siinä määrin, kuin sen on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, eikä ainoastaan yhteisön tuen muodossa, vaan myös siten, että se edistää parhaimpien saatavilla olevien tekniikoiden ja käytäntöjen avulla pk-yritysten tiedon saantia ja ajatusten vaihtoa;

23. panee merkille tarpeen tukea energiatehokkuuden parantamista julkisten varojen avulla; katsoo, että julkista rahoitusta on myönnettävä vain silloin, kuin se on oleellista, erityisesti toimien alkuvaiheessa, jonka jälkeen rahoitus on lopetettava ja annettava markkinoiden mekanismien korvata se;

24. ymmärtää, että uusien jäsenvaltioiden saattaa olla vaikeaa rahoittaa lukuisia kustannustehokkaita energiatehokkuustoimia niiden alkuvaiheen suurten kustannusten vuoksi etenkin asuntoalalla; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että asuntopolitiikkaan varataan asianmukaista rakennerahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja varmistamaan ainakin se, että uudet jäsenvaltiot voivat käyttää 10 prosenttia EAKR:n kokonaisrahoituksesta asuntojen energiatehokkuuden parantamiseksi;

25. katsoo edelleen, että energiamarkkinoiden vapauttaminen kokonaan edistäisi merkittävästi kilpailukykyä, pitäisi energian hintoja kurissa ja parantaisi toimitusvarmuutta ja energiatehokkuutta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan ja edistämään pontevammin markkinoiden vapauttamisprosessin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, mutta kannattaa tasapainoisemman kehyksen luomista investointien edistämiseksi, jotta innovointia ja kilpailua voidaan parantaa; toteaa, että tällaisessa kehyksessä jäsenvaltioiden ja EU:n sääntelyvalmiutta on parannettava;

26. katsoo, että taloudelliset kannustimet ja rahoitusvälineet ovat ratkaisevan tärkeitä kannustettaessa investointeja uusiin energiatuotteisiin ja -palveluihin; katsoo, että siksi taloudellisten kannusteiden tarkoitus on määriteltävä tarkasti ja selkeästi niin, että otetaan huomioon muun muassa eurooppalaisten tuotteiden ja palveluiden kilpailukyky;

27. kehottaa komissiota edistämään sellaista lainsäädäntöympäristöä, jolla tuetaan ja kannustetaan suuritehoisten sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten koko potentiaalin käyttämistä, erityisesti teollisuuskäytössä sekä pienempimuotoista yhteistuotantoa pk-yrityksille, ja pyytää jäsenvaltioita panemaan sähkön ja lämmön yhteistuotannosta annetun direktiivin täytäntöön siten, että se kuvastaa realistisia ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia menettelytapoja, eikä siten luo esteitä tämän tyyppisille sijoituksille; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti hyväksi mahdollisuuksia olemassa olevasta teknologiasta, mukaan lukien kolmituotanto, jossa hyödynnetään teollisuudessa ja energiantuotannossa nykyisin hukkaan menevää energiaa, ja laajentamaan näitä mahdollisuuksia;

28. kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön täysimääräisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannosta annetun direktiivin, jotta sähkön ja lämmön yhteistuotannon tarjoamat valtavat energiansäästömahdollisuudet voidaan toteuttaa, ja pyytää Euroopan lämmön ja sähkön yhteistuotantoa koskevan aloitteen perustamista direktiiviä täydentämään, jotta varmistetaan, että tulevina vuosina saadaan selviä ja näkyviä tuloksia; katsoo, että yhteistuotannon edistäminen pitäisi sisällyttää kaikkiin EU:n politiikan aloihin, joihin energiaasiat liittyvät, kuten ympäristö-, tutkimus-, koulutus-, kilpailu-, teollisuus-, kauppa- ja aluepolitiikkaan;

29. katsoo, että verotuksellisten kannusteiden ja hallinnollisten sanktioiden lisääminen tarjoaa tehokkaan kannustimen ja että niitä voidaan käyttää yhtenä sääntelykeinona, jonka avulla nopeutetaan energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoa; katsoo, että verotusjärjestelmään on myös sisällytettävä "saastuttaja maksaa -periaate";

30. katsoo, että verotuksella on merkittävä asema energiatehokkuuden edistämisessä; katsoo että jäsenvaltioiden kansalliset verojärjestelmät tulisi saattaa sellaisiksi, että ne suosivat energiatehokkaita käytäntöjä;

31. katsoo, että monenvälisten pankkien ja julkisten rahoituslaitosten olisi perustettava energiatehokkuusrahasto, joka myöntäisi varoja energiatehokkuushankkeille; katsoo, että energiatehokkuustavoitteet olisi yhdistettävä muuhun alakohtaiseen politiikkaan, erityisesti vero-, liikenne- ja koheesiopolitiikkaan; katsoo, että on ehdotettava innovatiivisia rahoitusohjelmia ja sopimussuhteeseen perustuvia välineitä, kuten mikroluottoja sekä yksityisyritysten ja kuntien välisiä yhteishankkeita, jotta paikalliset kumppanit ja päättäjät saadaan osallistumaan toimintaan aktiivisesti;

32. katsoo kodinkoneista saatujen myönteisten kokemusten perusteella, että on tarpeen tutkia mahdollisuutta ulottaa myös muihin tuotteisiin merkintä energiatehokkuudesta tai muu vastaava ratkaisu, jolla annetaan tietoa kuluttajille;

33. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan paikallisviranomaisia ryhtymään innovatiivisiin toimiin energialähteiden tehokkaan käytön varmistamiseksi, mukaan luettuna vaihtoehtoisen energiantuotannon edistäminen verohelpotusten ja EU:lta saatavan tuen lisäämisen avulla;

34. katsoo, että infrastruktuurien ja yhteyksien parantamista varten olisi oltava kannusteita, jotta siirrossa ja jakelussa hukkuvan energian määrää voitaisiin pienentää; katsoo myös, että tuotantolaitokset olisi sijoitettava järkevästi jäsenvaltioiden alueille, mahdollisimman lähelle paikkaa, jossa energia kulutetaan; huomauttaa, että uusiutuvat energialähteet soveltuvat erityisen hyvin hajautettuun energiantuotantoon;

35. toteaa, että sähkön siirron ja jakelun osuus tuotetun sähkön hävikistä on jopa kymmenen prosenttia; kiinnittää huomiota siihen, että tietyissä jäsenvaltioissa kyseinen hävikki on yli 20 prosenttia tuotetusta sähköstä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti toimiin minimoidakseen hävikin sähkönsiirto- ja sähkönjakeluverkossa;

36. kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön direktiivin 2002/91/EY; pyytää komissiota kiireesti arvioimaan direktiivin vaikutukset energiankulutukseen ja talouteen, ja jos tulokset ovat myönteisiä, harkitsemaan direktiivin soveltamisalan asteittaista laajentamista koskemaan täysin kaikkia rakennuksia, varmistaakseen erityisesti, että myös kaikki muut, alle 1000 m:n kokoiset asuinrakennukset kuuluvat velvoitteen piiriin, jonka mukaan rakennuskomponenttien (esimerkiksi katon lämpöeristyksen ja ikkunoiden) energiatehokkuusstandardit on saatettava nykyisten uusien rakennusstandardien tasolle, kun komponentteja uudistetaan, ja ottamaan tässä perustaksi jäsenvaltioissa jo tehdyt samankaltaiset aloitteet;

37. kehottaa komissioita, kun direktiiviä 2002/91/EY tarkistetaan seuraavan kerran, tekemään enemmän sen hyväksi, että passiivisia tai luonnollisia valon, jäähdytyksen ja lämmityksen lähteiden käyttöä edistetään, sekä ehdottamaan direktiivin soveltamisalan ulottamista kattamaan kaupunkipalvelut ja muutkin tilat kuin vain rakennukset suppeassa merkityksessä;

38. korostaa kansallisen tason energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien huomattavaa merkitystä sekä tarvetta tehdä ne tunnetuksi suurelle yleisölle, jotta myös yhteiskunta, kansalaisjärjestöt, teollisuus ja poliitikot voivat osallistua niiden valmisteluun ja seurantaan;

39. vaatii sellaisen Euroopan rakennusaloitteen laatimista, jolla koordinoidaan uusien rakennusten energiansäästön sääntöjen parantamista ja luodaan kannusteita nopeuttamaan olemassa olevan rakennuskannan peruskorjaamista; katsoo, että huomiota pitää erityisesti kiinnittää passiiviseen lämmitykseen ja jäähdytykseen; katsoo edelleen, että taloudellisen tehokkuuden maksimoimiseksi aloitteella on koordinoitava myös arkkitehtien, rakennuttajien, kiinteistöjen omistajien ja paikallisten politiikkojen toimia ja siihen pitää sisältyä kiinteistönhoitajien koulutus;

40. painottaa, että samalla kun direktiivin 2002/91/EY soveltamisalaa olisi laajennettava, jotta mukaan luettaisiin kaikenkokoisten rakennusten merkittävät korjaustyöt, olisi myös tarjottava asianmukaista rahoitusta kerrostalojen korjausten nopeuttamiseksi, sillä nämä tarjoavat suurimpia säästömahdollisuuksia; katsoo, että silloin, kun on kyse kaukolämmöllä lämmitettävistä rakennuksista, kyseisiin hankkeisiin olisi yhdistettävä näiden lämmitysjärjestelmien uudistaminen, mutta katsoo, että väestömäärän jäädessä kriittisen rajan alapuolelle kaukolämpö ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto;

41. katsoo, että kaukolämpöjärjestelmien kunnostamista ja uudenaikaistamista sekä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa olisi tuettava voimakkaasti selkeillä tavoitteilla ja kannustimilla;

42. katsoo, että Euroopan unionin toimielinten rakennusten pitäisi olla korkeimpien energiatehokkuusstandardien mukaisia, jotta kyseisistä rakennuksista tulisi innovoinnin keskuksia;

43. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi näytettävä esimerkkiä välttämättömien energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamisessa julkisella sektorilla muun muassa uudistettaessa julkisen liikenteen ajoneuvokantaa sekä energiatehokkuutta koskevien standardien soveltamisessa suoritettaessa laajoja rakennusten peruskorjauksia, ja sisällyttämällä muun muassa energiatehokkuutta koskevat kriteerit julkisiin hankintasopimuksiin; pitää siksi myönteisenä kansallisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien laatimista;

44. katsoo, että toimintasuunnitelmalla olisi siinä määrin kuin on mahdollista luotava kustannustehokas, yhtenäinen ja markkinaolosuhteiden kanssa yhteensopiva kehys, jonka ympäristövaikutukset on arvioitava; katsoo myös, että toimintasuunnitelman on oltava yhdenmukainen kaikkien energiamarkkinoiden toimijoiden tehtävien kanssa;

45. pitää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia myönteisinä, koska niillä voidaan saavuttaa huomattavia tuloksia; huomauttaa, että pyrittäessä yhteiseen energiatehokkuuden parantamiseen EU:ssa julkisen ja yksityisen sektorin yhdistetyn voiman vaikutus on suurempi kuin yksittäisten pyrkimysten summa (esimerkiksi tiedotuskampanjoissa ja parhaiden käytäntöjen levittämisessä);

46. kehottaa komissiota edistämään sellaisten vapaiden energiapalveluiden markkinoiden luomista, joilla kaikkia toimijoita kohdellaan samalla tavalla ja yhtä avoimesti, mikä voi johtaa siihen, että energiayhtiöt kehittävät vaihtoehtoista energiatehokkuuteen liittyvää liiketoimintaa ja saa heidät edistämään merkittävästi kulutuksen vähentämistä;

47. kehottaa EU:n toimielimiä näyttämään positiivista esimerkkiä vähentämällä eri toiminnoistaan aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä esimerkiksi lisäämällä toimistorakennusten ja kaikkien niissä käytettävien laitteiden energiatehokkuutta sekä suosimalla vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia liikennemuotoja; katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä Euroopan parlamentin jäsenten matkustukseen, mihin liittyvät myös kysymykset Euroopan parlamentin usean toimipaikan oikeutuksesta sekä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvojen käyttöön ottamisesta kuljettajapalvelussa jne.;

48. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään korkean energiatehokkuustason julkisia hankintoja koskeviin valintaperusteisiin;

49. korostaa, että energiapalveluyritykset voivat energiansäästötoimia koskevien palvelusopimusten avulla tarjota rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen liittyviä korjauspalveluja ilman, että urakoitsijan tarvitsee tehdä etukäteisinvestointeja;

50. katsoo, että tarkistettaessa yhteisön ympäristönsuojelun valtiontukea koskevia suuntaviivoja, toimiin on ryhdyttävä sen hyväksi, että investointeja energiatehokkaisiin toimiin kannustetaan yhä enemmän;

51. huomauttaa, että EU:n aluepoliittisia rahastoja voidaan käyttää myös rahoittamaan alueiden välisiä hankkeita, joiden avulla siirretään osaamista sellaisille jäsenvaltioille ja alueille, joilla ei ole kehittynyttä teknologiaa energiatehokkuuden edistämiseksi;

52. muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että yhdessä komission ja sen energiakasvatusta koskevien aloitteiden kanssa vastuu tiedon jakamisesta kansalaisille on pääasiallisesti kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, ja vaatii suurempia ponnisteluja, jotta tiedon jakaminen kansalaisille ja yksityiselle sektorille helpottuisi; katsoo, että kyseiseen tietoon olisi sisällyttävä tietoa käytössä olevien ja kustannustehokkaiden tekniikoiden saatavuudesta sekä energiaresurssien niukkuudesta; kehottaa komissiota tukemaan yhdessä toimivaltaisten kansallisten, paikallisten ja alueellisten toimielinten kanssa Euroopan laajuista tiedotus- ja valistuskampanjaa energiatehokkuuden parhaista käytännöistä sekä tukemaan huippuosaamisen verkostoja;

53. vahvistaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä (ns. EU:n päästökauppadirektiivi) 13. lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY [8] tärkeyden energiatehokkuuden parantamisen välittämisessä teollisuuteen, hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ja EU:n Kioton sopimuksen nykyisten ja vuoden 2012 jälkeisten velvoitteiden täyttämisessä; kehottaa ilmailualan sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään;

54. kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja paikallisia viranomaisia vähentämään byrokratiaa, joka estää kansalaisia ja yksityistä sektoria käyttämästä julkisia kannusteita energian tehokkaampaan säästämiseen;

55. huomauttaa, että yhdyskuntajätteessä on suuria määriä kemiallista energiaa, jota voitaisiin hyödyntää taloudellisesti, mikäli myös ympäristönsuojeluoloja parannettaisiin;

56. painottaa, että myös hiilessä piilee huomattavia energiavaroja, ja tekniikka mahdollistaa hiilen tehokkaan ja puhtaan polttamisen sekä sen muuttamisen kaasuksi ja dieselpolttoaineiksi;

57. muistuttaa jäsenvaltioita tarpeesta uudistaa vanhoja lämpövoimaloita ja tuotantolaitoksia;

58. uskoo, että koska EU:ssa on eri aikavyöhykkeitä, rajatylittävät sähköverkot helpottaisivat energian toimittamista kulutuspiikkien aikana ja vähentäisivät huomattavasti tappioita, jotka aiheutuvat valmiuskapasiteetin ylläpitämisestä;

59. kehottaa jäsenvaltioita ja alueita, joissa on laajoja teollisuustaajamia, arvioimaan yhteistuotannon mahdollisuudet sekä hukkaenergian määrän näillä alueilla;

60. kehottaa komissiota hyödyntämään Save-ohjelmasta ja Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmasta saatuja kokemuksia jäsenmaissa ja lisäämään ponnistelujaan levittämällä ja jakamalla parhaita käytäntöjä;

61. suhtautuu myönteisesti komission CARS21-aloitteeseen ja katsoo, että yhtenäinen lähestymistapa liikenteen alalla on tarpeen; katsoo kuitenkin, ettei kyseisen lähestymistavan pidä merkitä sidosryhmien velvoitteiden vähenemistä; korostaa liikenteen energiatehokkuutta koskevan puitedirektiivin välttämättömyyttä ja tarpeellisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään kansallisia kestävää liikennettä koskevia aloitteita, joissa keskitytään kaupunkiliikkumiseen, rautateiden infrastruktuuriin, energiaa tehokkaasti käyttäviin ajoneuvoihin ja liikennemuotosiirtymiin; katsoo, että EU:n pitäisi ehdottaa uusia tehokkuusnormeja ajoneuvoille arvioituaan ajoneuvoteollisuuden kanssa tehdyt vapaaehtoiset sopimukset;

62. katsoo, että kaupunkiliikenteen ja kaupunkien toiminnan, erityisesti liikenneverkkojen, energiaarvioinnista pitäisi tehdä ensisijaisia ja tutkia perusteellisesti, voiko niihin saada tukea rakennerahastoista;

63. toteaa, että viime aikoina kehitetyt lentokoneet kuluttavat selvästi vähemmän polttoainetta, mutta pyytää silti, että asiaan liittyvää tutkimusta tehostettaisiin;

64. muistuttaa, että liikenneala käytti noin 59 prosenttia Euroopassa vuonna 2004 kulutetusta öljystä ja että lopusta öljystä 17 prosenttia käytettiin rakennuksissa, 16 prosenttia muussa kuin energiatarkoituksessa ja kahdeksan prosenttia teollisuudessa; panee merkille, että komissio ennustaa energiankysynnän kasvavan liikennealalla vähintään 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja että lentoliikenteen osuus tästä kasvusta on vuosittain jopa viisi prosenttia, mikä lisää päästöjä sekä riippuvuutta tuontienergiasta;

65. pyytää liikennealan osalta laatimaan kattavan strategian, jolla fossiilisten polttoaineiden käyttö voitaisiin asteittain lopettaa liikennealalla ja alan hiilidioksidipäästöt vähentää mahdollisimman pieniksi, mukaan lukien uusimman tekniikan mukaisesti tuotettujen biopolttoaineiden tuottamisen ja käytön lisääminen huomattavasti komission biopolttoaineita koskevan strategian mukaisesti, ja että matalapäästöisille ajoneuvoille annettaisiin huomattavasti parempia verokannusteita, kuten komissio on jo esittänyt ehdotuksessaan neuvoston direktiiviksi henkilöautojen verotuksesta (KOM(2005)0261);

66. katsoo, että komission on kiireellisesti laadittava ehdotuksia liikennealan energiatehokkuuden ja energiansäästön kestäviksi, pitkän aikavälin parannuksiksi, mukaan luettuna lainsäädäntöehdotukset, joilla pyritään a) kehittämään polttoainetta kaksi kertaa tehokkaammin hyödyntäviä henkilö- ja kuorma-autoja, b) siirtämään liikennettä teiltä ja ilmasta raiteille ja vesille ja c) lisäämään julkista liikennettä;

67. katsoo, että liikenteen - erityisesti maantieliikenteen - kasvu on yksi tärkeimmistä esteistä Euroopan energiankulutuksen hillitsemiselle; pyytää komissiota tutkimaan Euroopan autonvalmistajien kanssa tehdyllä vapaaehtoisella sopimuksella saavutettua edistystä ja tarvittaessa harkitsemaan lisätoimia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

68. katsoo, että sidonnaiskuljetusajoneuvot tarjoavat erityisesti suurissa kaupungeissa hyvät mahdollisuudet edistää uusia entistä tehokkaampia kaupunkiliikenteen ratkaisuja; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään julkisia hankintoja ja verohelpotuksia tehokkaampien liikennemuotojen edistämiseksi ja siten edistämään markkinoiden luomista entistä puhtaammille ja tehokkaammille ajoneuvoille ja polttoaineille;

69. kehottaa jäsenvaltioita edistämään markkinoiden muutosohjelmia, jotka nopeuttavat tehokkaimpien saatavilla olevien tekniikoiden, kuten lämmön ja sähkön yhteistuotantotekniikoiden ja huipputeknologioiden, kuten tehokkaiden "A+/A++"-energialuokan kodinkoneiden, levittämistä markkinoille, ja kehottaa komissiota harkitsemaan top runner -lähestymistavan käyttöönottoa Euroopassa;

70. kannattaa standardien yhtenäistämistä sisämarkkinoilla merkintäjärjestelmien ja vertailuperusteiden avulla, mutta korostaa tarvetta ottaa nämä standardit käyttöön kansainvälisellä tasolla kansainvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä;

71. pyytää komissiota tarkastelemaan ja tarkistamaan säännöllisesti eri välineitä, kuten tuotemerkintöjä ja energiatehokkuusnormeja, jotta ne vastaavat teknistä kehitystä;

72. korostaa Euroopan markkinoiden muuttamisen tärkeyttä kodinkoneiden, toimistolaitteiden, viihdeelektroniikan ja teollisuusmoottoreiden energiatehokkuuden lisäämiseksi; katsoo, että tämä voitaisiin saavuttaa ottamalla käyttöön tiukempia vähimmäisstandardeja, edistyksellisiä julkisia hankintaohjelmia, hyvin kohdistettuja tiedotuskampanjoita ja parempia energiamerkintöjä;

73. katsoo, että kaupattavien valkoisten todistusten järjestelmää ei pitäisi jatkaa tällä hetkellä, ennen kuin päästökaupasta on saatu tuloksia, ja päästökauppajärjestelmä pitää ensin optimoida tähän asti saatujen kokemusten perusteella;

74. korostaa, että valkoisten todistusten järjestelmän vaikutukset olisi todennettava tarkasti ennen sen mahdollista käyttöönottoa; katsoo, että samat säästöt voidaan saavuttaa muidenkin keinojen avulla;

75. kehottaa komissiota tutkimaan energian säästämisen mahdollisuuksia maataloudessa ja sisällyttämään ne kyseistä alaa koskeviin aloitteisiinsa;

76. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisten tuotteiden ja tekniikoiden leviämistä, joilla varmistetaan, että tavarat ja kodinkoneet käyttävät energiaa vain silloin, kun sitä tarvitaan (esimerkiksi liikkeeseen reagoiva valaistus ja kodinkoneet, joissa ei ole valmiustilatoimintoa);

77. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden markkinoiden valvontajärjestelmät ovat tiukkoja ja tehokkaita, niin että kodinkoneet, jotka eivät ole EU:n voimassa olevien merkintäjärjestelmien mukaisia, eivät pääse EU:n markkinoille;

78. pyytää ottamaan pikaisesti käyttöön kilometrikohtaisen energiankulutuksen ilmoittavan merkintätavan liikennealalla, jotta kuluttajat voivat valita esimerkiksi juna-, lento- ja henkilöautoliikenteen välillä ymmärtäessään kyseisten liikennemuotojen vaikutuksen energiankulutukseen;

79. katsoo lisäksi, että EU:n autojenmerkintäjärjestelmää pitää vahvistaa toimenpiteillä, jotka edistävät niiden ajoneuvojen markkinoille pääsyä, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alhaisia ja/tai jotka kulkevat biovetypolttoaineella, sekä laajemmilla toimenpiteillä, kuten nopeusrajoitusten tarkemmalla valvomisella, tie- ja liikennehallintajärjestelmien ja -infrastruktuurin kehittämisellä sekä parempien ajotaitojen tukemisella;

80. katsoo, että on välttämätöntä varata tutkimukselle ja kehittämiselle korkeat määrärahat kansallisella ja EU:n tasolla, jotta energiatehokkuuden mahdollisuudet voidaan hyödyntää, ja arvostelee tässä yhteydessä hallitusten ja valtion päämiesten päätöstä vuosien 2007-2013 rahoituskehyksestä ja siitä johtuvaa seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman määrärahojen leikkausta; pitää tärkeänä, että EU näyttää esimerkkiä pitämällä tutkimusta koskevan puiteohjelman tutkimusmäärärahoja energiatehokkuuden alalla ensisijaisina, ja ottaa huomioon huomattavat mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen, päästöjen vähentämiseen sekä uusien ja tehokkaiden välineiden ja järjestelmien maailmanlaajuisten markkinoiden luomiseen, ja pidättäytyy leikkaamasta tukimusta koskevan seitsemännen puiteohjelman määrärahoja energiatehokkuuden alalla, ja kehottaa jäsenvaltioita, teollisuutta ja tutkimusta koskevaa seitsemättä puiteohjelmaa näyttämään esimerkkiä kaikilla kyseisillä aloilla; katsoo, että kilpailukykyä ja innovointia koskevalla puiteohjelmalla on oltava merkittävä asema uusien tekniikoiden edistämisessä ja markkinoinnissa;

81. painottaa, että sellaisissa eurooppalaisissa rahoitusvälineissä kuten rakennerahastoissa, koheesiorahastossa, tutkimus- ja kehittämisohjelmissa ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa pitäisi antaa huomattavasti vahvempi sija energian säästölle ja energiatehokkuuteen tähtääville investoinnille; kehottaa kansainvälisiä rahoituselimiä, kuten Euroopan investointipankkia, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia, Maailmanpankkia sekä myös kansallisia julkisoikeudellisia pankkeja sisällyttämään kaikkeen toimintaansa energian kulutuksen tarkastusmenettelyjä, varmistamaan, että niillä on energian säästöön erikoistuneita osastoja, sekä käynnistämään erityisiä luottojärjestelmiä investoinneille, jotka koskevat esimerkiksi rakennuksien tai joukkoliikenteen nopeutettuja uudistuksia, keventää riskipääoman saantia energiatehokkuutta parantaville investoinneille sekä ottaa käyttöön energiatehokkuuteen liittyvien investointien yhdenmukaistettu riskienarviointi hallinnollisen taakan vähentämiseksi;

82. pyytää, että koheesiorahaston soveltamisala ulotetaan kattamaan energiatehokkuuden kaltaisia aloja ja toimia, joilla edistetään puhtaita kaupunkiyhteyksiä ja joukkoliikennejärjestelyjä, joista on erityistä hyötyä uusille jäsenvaltioille, sillä niissä energian säästämiselle on suurimmat mahdollisuudet;

83. kehottaa komissiota omaksumaan monialaisen lähestymistavan, kun se laatii tulevia politiikkoja tai lainsäädäntöehdotuksia varmistaakseen, että energiatehokkuuskriteerit otetaan poikkeuksetta huomioon; katsoo myös, että energiatehokkuutta olisi pidettävä myönteisenä seikkana, kun yhteisön tukia myönnetään;

84. toteaa, että komission omat resurssit eivät ole sen tällä alalla osoittaman kunnianhimon eivätkä toiminnan kiireellisyyden vaatimuksen tasalla; kehottaa komission puheenjohtajaa varmistamaan, että voimavaroja lisätään, niin että komission kunnianhimo tällä alalla vastaa sen omia resursseja;

85. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan kansainvälistä yhteistyötä energiatehokkuuden alalla sen varmistamiseksi, etteivät uudet säännökset ja standardit pirsto maailmanlaajuisia markkinoita;

86. katsoo, että energiatehokkuuden edistäminen maailmanlaajuisesti on vähintään yhtä tärkeää kuin vuoropuhelu energian tuottajamaiden kanssa; katsoo, että energiatehokkuus on otettava mukaan EU:n ulkopolitiikkaan, ei vähiten kehitysyhteistyöpolitiikkaan, mutta myös energian tuottajamaiden ja nousevien talouksien (Kiina, Intia ja Brasilia mukaan luettuina), Itä-Euroopan, Balkanin ja Välimeren maiden sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden vastapuolien kanssa käytävien vuoropuheluiden yhteyteen;

87. korostaa, että tällä hetkellä Euroopassa on noin 188 miljoonaa kodinkonetta, jotka ovat yli kymmenen vuotta vanhoja ja että jos nämä laitteet vaihdettaisiin uusiin, 50 prosenttia niiden vaatimasta energiasta säästettäisiin; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan kodinkoneiden vaihtamista asianmukaisilla taloudellisilla keinoilla, kuten valmistajille suunnatuilla verokannusteilla tai alennuskampanjoilla;

88. kehottaa komissiota tutkimaan tieto- ja viestintätekniikan älykästä käyttöä energia- ja materiaalitehokkuuden parantamiseksi hyödyntämällä dematerialisaatiota, älykkäitä rakennuksia, liikenteen korvaamista jne. sekä tarjoamaan tarvittavat poliittiset kehykset kyseisen kehityksen kannustamiseksi;

89. kehottaa komissiota tutkimaan sisäisten sähkömarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia energiankäytön tehostamiseksi hyödyntämällä tiettyjen maiden tehokkaan sekä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan energiantuotannon tarjoamaa suhteellista etua ja harkitsemaan samalla, ovatko kansalliset päästörajoituskiintiöt järkeviä tilanteessa, jossa rajat ylittävä kauppa lisääntyy;

90. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65.

[2] EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50.

[3] EUVL L 191, 22.7.2005, s. 29.

[4] EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.

[5] EYVL L 297, 13.10.1992, s. 16.

[6] EYVL C 343, 5.12.2001, s. 190.

[7] EYVL C 121, 24.4.2001, s. 451.

[8] EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.

--------------------------------------------------