P6_TA(2006)0231

Pienet ja keskisuuret yritykset kehitysmaissa

Euroopan parlamentin päätöslauselma pienistä ja keskisuurista yrityksistä kehitysmaissa (2005/2207(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Cotonoun kumppanuussopimuksen liitteen II [1],

- ottaa huomioon komission 22. maaliskuuta 2006 esittämän tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle: Kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttaminen: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla (KOM(2006)0136),

- ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseksi julistukseksi Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta "Eurooppalainen konsensus" [2],

- ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus [3],

- ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta [4],

- ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2005 esittämän tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa" (KOM(2005)0489),

- ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden (MDG) saavuttamiseksi [5],

- ottaa huomioon 29. lokakuuta 2004 annetun komission valmisteluasiakirjan, joka sisältää Euroopan komission selvityksen vuosituhannen kehitystavoitteista 2000-2004 (SEC(2004)1379),

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0151/2006),

A. katsoo, että eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevat toimintatavat eivät ole automaattisesti siirrettävissä kehitysmaihin,

B. katsoo, että kehitysmaiden pk-yrityksille ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää,

C. katsoo, että kehitysmaiden pk-yrityssektoriin kuuluu hyvin erilaisia yrityksiä, jotka toimivat vaihtelevissa markkinaolosuhteissa,

D. katsoo, että pk-yritykset luovat työpaikkoja ja rakentavat kansalaisyhteiskuntaa,

E. katsoo, että pk-yritykset vähentävät köyhyyttä ja ne ovat sen vuoksi yksi keino saavuttaa sekä sosiaalista että taloudellista kehitystä,

F. katsoo, että rajat ylittävä toiminta on useimmilla kehittyvillä alueilla laajalle levinnyttä, minkä vuoksi politiikkaa ja ohjelmia laadittaessa niihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

G. katsoo, että alueellinen näkökulma pk-yritysten kehittämiseen, jolloin mukana ovat kahden tai useamman valtion hallitukset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt, saattaa olla ratkaisu pk-yritysten kehittämiselle monilla alueilla kehitysmaissa,

H. katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yritysten merkitykseen pienten saarivaltioiden taloudelle,

I. katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yritysten rooliin konfliktinjälkeisessä tilanteessa olevissa maissa, joissa pk-yritykset voisivat olla keino integroida aikaisemmat konfliktin osapuolet tehokkaasti yhteiskuntaan,

J. katsoo, että valtion viranomaisten olisi pidettävä byrokratia mahdollisimman vähäisenä ja vältettävä siten luomasta esteitä pk-yritysten kehittämiselle,

K. katsoo, että rekisteröinti ei saisi olla este pienten yritysten käynnistämiselle tai mikroyritysten laajentamiselle pieniksi yrityksiksi,

L. katsoo, että paikallisten ja alueellisten verkostojen luominen voi tuoda merkittäviä etuja pienyrityksille,

M. katsoo, että on tarpeen levittää tietoa sellaisista hyvistä toimintatavoista, jotka edistävät pk-yritysten kasvua ja paikallista talous- ja työllisyyskehitystä koskevien aloitteiden suunnittelua, toteuttamista ja arviointia,

N. katsoo, että paikan päällä olevien toimijoiden, heidän järjestöjensä ja muiden organisaatioiden on oltava aina ratkaisevassa asemassa pk-yrityksiä koskevan politiikan luomisessa ja toteuttamisessa,

O. katsoo, että alueelliset erot ja kulttuurierot pitäisi ottaa huomioon pk-yrityksiä koskevan politiikan ja ohjelmien suunnittelussa,

P. katsoo, että useimmat mikrokokoiset yritykset ovat perheyrityksiä ja siksi niihin on kiinnitettävä aina erityistä huomiota pk-yrityspolitiikan suunnittelussa,

Q. katsoo, että naiset ovat tärkeitä talouden toimijoita mikroyritysten ja pienten yritysten perustamisessa ja kehittämisessä ja että naisten yrityksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota,

R. katsoo, että naisten yrityshankkeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, niin että vältettäisiin se, että menneisiin aikoihin kuuluvat toimintatavat ja perinteet estävät mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä koskevien aloitteiden ideoinnin ja täydellisen täytäntöönpanon,

S. katsoo, että osuuskunnilla on tärkeä rooli paikallisen talouden ylläpitäjinä ja paikallisten yhteisöjen yhteenkuuluvuuden luojina,

T. katsoo, että paikallisilla instituutioilla on tärkeä rooli pk-yritysten tukijoina,

U. katsoo, että pk-yritysten perustamispolitiikalla voi olla tärkeä rooli epävirallisen talouden merkityksen vähentämisessä,

V. katsoo, että pk-yritysten perustamisen ja toiminnan turvallisuus olisi taattava,

W. katsoo, että osuuskunnat tuntevat hyvin perinteisiä yhteistoimintakäytäntöjä monissa maaseutu- ja kaupunkiyhdyskunnissa,

X. katsoo, että uusien osuuskuntien muodostaminen saattaa olla yksi toteuttamiskelpoinen keino muuttaa epävirallisia toimintamuotoja virallisiksi,

Y. katsoo, että olisi tuettava aloitteita, joilla parannetaan investointi-ilmapiiriä ja liiketoimintamahdollisuuksia, jotka auttavat luomaan työpaikkoja ja edistävät köyhien kansalaisten hyvinvointia,

Z. katsoo, että pk-yritykset tarvitsevat riittävästi aikaa ja niiden pitää voida kehittää valmiuksia sopeutuakseen toiminta-alojensa vähittäiseen avaamiseen maailmanmarkkinoiden kilpailulle; katsoo, että kriittisen dimension pitäisi yhteistoimintaprosessien kautta johtaa sellaiseen kriittiseen massaan, joka on välttämätön alkuvaiheen suojelun asteittaiseksi poistamiseksi,

AA. katsoo, että pk-yritysten toiminnassa olisi asteittain edistettävä yritysten yhteiskunnallisen vastuun käsitettä, jonka perusteella liiketoiminnassa otetaan huomioon sosiaaliset ja ympäristölliset huolenaiheet,

AB. katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yritysten sosioekonomiseen ympäristöön, esimerkiksi henkilöstön yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja viestintä- ja tietoinfrastruktuureihin, raaka-aineiden saantiin ja markkinoihin,

AC. katsoo, että on erittäin tärkeää rakentaa kumppanuuksia ja tiedonvälitysjärjestelmiä, joilla mahdollistetaan kehityksen kannalta tarpeellisten kokemusten saanti,

AD. katsoo, että pk-yrityksillä on tärkeä rooli kestävää matkailua koskevien aloitteiden kehittämisessä kehitysmaissa,

AE. katsoo, että strukturoimattomat rahoitusjärjestelmät ovat erityisen haitallisia mikroyritysten ja pienten yritysten kasvulle,

AF. katsoo, että tärkeimpiä pk-yritysten käytettävissä olevia rahoituslähteitä ovat epävirallisten yhdistysten, perheiden ja ystävien epäviralliset lainat, pienet säästöt ja aikaisemmat ansiot ja saadut rahalähetykset,

AG. katsoo, että alkupääoman hankkiminen voi olla avuksi pk-yritysten perustamisessa ja kehittämisessä,

AH. katsoo, että pk-yritysten kehittämisen kannalta tärkeää on luotonsaanti, erityisesti keskipitkien ja pitkäaikaisten luottojen saanti, sekä rahoituksen välittäjien aseman vahvistaminen,

AI. katsoo, että kokemus on osoittanut, että kehitysmaissa naiset ovat parhaita mikroluottojen käyttäjiä, minkä vuoksi heillä on tärkeä asema paikallisten talouksien kestävyyden kannalta,

AJ. katsoo, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioilla ja muilla kehitysmailla sekä kansallisilla ja alueellisilla instituutioilla on tärkeä rooli niiden varojen ohjauksessa, joilla pk-yritysten kehitystä edistetään,

AK. katsoo, että pk-yrityksiä varten olisi oltava ennakoiva rahoitus- ja verotuspolitiikka; katsoo, että erityisten luottomuotojen tai verokannustimien olisi oltava osa näitä politiikkoja;

1. katsoo, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa ainakin alueellisella tasolla kaikki pk-yritysten, myös mikroyritysten, olemassa olevat määritelmät; katsoo edelleen, että työntekijöiden lukumäärä on paras kriteeri määriteltäessä pk-yritystä;

2. suosittelee, että alueella, jolla kehitysmaat ovat enemmistönä, yritystä olisi pidettävä mikroyrityksenä, kun se työllistää 1-5 henkilöä, pienyrityksenä, kun se työllistää 6-25 henkilöä, ja keskikokoisena yrityksenä, kun se työllistää 26-100 henkilöä;

3. tukee politiikkoja, joilla pyritään vähentämään yritysten perustamisen, rekisteröinnin ja käynnistämisen esteitä; pyytää kehitysmaiden kansallisia hallituksia arvioimaan nykyisen ja tulevan talouslainsäädännön vaikutukset pk-yrityksiin;

4. suosittelee erityistukea yritysverkostojen luomiseksi paikallisella ja alueellisella tasolla;

5. korostaa, että verkostojen luomista helpottavat yhteenliittymät, jotka järjestävät erilaisia palveluja tuottavia keskuksia, kuten oikeudelliseen neuvontaan, kirjanpitoon, yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä tietotekniikan käyttöön liittyviä palveluja;

6. katsoo, että pienissä kaupungeissa ja kylissä tällaiset keskukset voitaisiin tarpeen vaatiessa käynnistää julkisella rahoituksella, mutta lopulliseksi toimintavaihtoehdoksi niiden osalta suositellaan yksityistä omistusta;

7. kehottaa laatimaan erityisesti suunniteltuja politiikkoja, ohjelmia ja hankkeita, jotka on tarkoitettu pkyrityksille ja myös mikroyrityksille, jotka ovat perinteisesti olleet aktiivisia rajat ylittävässä kaupassa;

8. korostaa hallitusten osuutta tällaisissa rajat ylittävissä politiikoissa, mikä lujittaisi valtioiden välistä luottamusta, lakien ja toimintatapojen yhdenmukaistamista ja alueellista kehitystä;

9. muistuttaa, että pk-yritykset, myös mikroyritykset, ovat pääosin perheyrityksiä, jotka ovat saaneet alkunsa sellaisessa ympäristössä, jossa kulttuureilla ja perinteillä on yhä keskeinen asema, ja niiden suhteen tarvitaan sen vuoksi huolellisesti sovitettua ja järkevää poliittista lähestymistapaa silloin, kun uusien lakien tai organisaatiomuotojen toteuttamista valmistellaan;

10. kehottaa kaikkia paikan päällä olevia toimijoita osallistumaan joko suoraan tai edustamiensa organisaatioiden kautta kaikilla tasoilla kaikkien pk-yrityksiä koskevien politiikkojen luomiseen ja toteuttamiseen;

11. tunnustaa sen ensiarvoisen tärkeän aseman, joka naisilla on kaikissa kehitykseen liittyvissä asioissa ja jonka päätöksentekijät usein unohtavat, ja vaatii, että naisten yrityshankkeisiin kiinnitetään erityistä huomiota;

12. tunnustaa sen roolin, joka paikallisilla instituutioilla on pk-yritysten, myös mikroyritysten, tukijoina; katsoo, että paikalliset instituutiot voivat panna alulle mikroyrityksille ja pk-yrityksille yhteisiä palveluja tarjoavien keskusten toteuttamisen, missä valtion pitäisi olla käynnistysvaiheessa mukana rahoittajana;

13. tunnustaa pk-yritysten merkityksen työpaikkojen luojina ja korostaa, että on tärkeää muuttaa nämä työpaikat ennakoivien kansallisten politiikkojen avulla ammattitaitoa vaatimattomista ammattitaitoa vaativiksi, kausiluonteisista päätoimisiksi, tilapäisistä pysyviksi;

14. korostaa sitä roolia, joka osuuskunnilla voi olla paikallisten talouksien ylläpitäjinä ja paikallisten yhteisöjen yhteenkuuluvuuden rakentajina ja luojina;

15. vaatii kehittämään kansallisia toimintalinjoja, joilla autetaan vähentämään epävirallisen talouden merkitystä kehitysmaissa; vaatii lisäksi edistämään aloitteita, joilla autetaan parantamaan investointi-ilmapiiriä ja luomaan siten liiketoimintamahdollisuuksia;

16. katsoo, että osuuskunnat ovat väline, jolla epävirallista toimintaa voidaan virallistaa, koska ne tuntevat paremmin perinteisiä yhteistoimintakäytäntöjä monissa maaseutu- ja kaupunkiyhdyskunnissa kuin muut virallisen muodon omaavat organisaatiot;

17. katsoo, että osuuskunnat ovat paras ympäristö takaamaan, että osana virallista taloutta toimivat pkyritykset eivät luisu takaisin epäviralliseen talouteen;

18. tunnustaa, että pk-yritykset tarvitsevat riittävästi aikaa ja niiden pitää voida kehittää valmiuksia sopeutuakseen toiminta-alojensa vähittäiseen avaamiseen maailmanmarkkinoiden kilpailulle; tunnustaa, että kriittisen dimension pitäisi yhteistoimintaprosessien kautta johtaa sellaiseen kriittiseen massaan, joka on välttämätön alkuvaiheen suojelun asteittaiseksi poistamiseksi;

19. kannustaa ottamaan asteittain käyttöön kehitysmaiden pk-yritysten yhteiskunnallisen vastuun käsitteen, ja kehottaa siksi komissiota edistämään kyseisen käsitteen käyttöönottoa ja tietoisuutta siitä kaikissa asiaa koskevissa kokouksissa ja kahdenkeskisissä tapaamisissa Cotonoun kumppanuussopimuksen allekirjoittajamaiden kanssa;

20. tunnustaa, että terveellä pohjalla olevan sosioekonomisen ympäristön luominen pk-yrityksille on mahdollista vain, jos niitä koskeviin politiikkoihin sisältyy esimerkiksi henkilöstön yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, viestintä- ja tietoinfrastruktuurien järjestäminen sekä helppo raaka-aineiden saanti ja paikallisille ja alueellisille markkinoille pääsy;

21. kehottaa perustamaan pk-yritysten välisiä kumppanuuksia ajankohtaisten tietojen ja kokemusten vaihtoa varten;

22. tunnustaa sen roolin, joka pk-yrityksillä voi olla useimpien alakohtaisten politiikkojen kehittämisessä;

23. vaatii järkevien, pk-yritysten kehittämistä edistävien rahoitusjärjestelmien toteuttamista;

24. korostaa, että monilla alueilla perinteisesti vallitsevaa käytäntöä käyttää epävirallisia luottoja ja lainoja pitäisi välttää, mikä voi tapahtua suosimalla erityisesti suunniteltuja rahoitustuotteita ja mikrorahoitusta;

25. suosittelee, että pk-yritysten perustamiseen ja kehittämiseen olisi järjestettävä alkupääomaa;

26. suosittelee politiikkoja, jotka helpottavat luotonsaantia, erityisesti keskipitkien ja pitkäaikaisten luottojen saantia, ja pk-yritysten rahoituksen alalla toimivien välittäjien aseman vahvistamista;

27. vaatii erityistä huomiota kiinnitettäväksi pääasiassa naisvoimin toimiviin mikroluottoja tarvitseviin yrityksiin erityisesti alueilla, joilla naisilla ei ole täysiä toimivaltuuksia;

28. ehdottaa kehitysmaissa rahoitusalalla toimiville alueellisille instituutioille kansainvälistä tukea ja rahoitusta, jolloin pk-yritysten toimintaan sovellettaisiin yhteistä monikansallista lähestymistapaa;

29. vaatii pk-yrityksille sovitettuja verokannustimia, erityisesti niiden käynnistysvaiheessa;

30. vaatii lainsäädännön uudistuksia, joilla nopeutetaan ja yksinkertaistetaan rekisteröintimenettelyjä ja alennetaan vähimmäispääomaa koskevia vaatimuksia;

31. vaatii oikeudenkäyntimenettelyjen uudistamista, jotta liiketoimintaan liittyvät kiistat voitaisiin ratkaista nopeammin ja voitaisiin tehostaa sopimusten täytäntöönpanoa ja omistusoikeuksien suojelua;

32. kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden hallituksille, AKT-EU-neuvostolle ja AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

[1] Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus (EUVL L 65, 8.3.2003, s. 27).

[2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0446.

[3] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

[4] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0445.

[5] EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311.

--------------------------------------------------