[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 21.12.2006

KOM(2006) 831 lopullinen

LUONNOS KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Arviointikertomus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan (entinen 92 artikla) ja 88 artiklan (entinen 93 artikla) soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 soveltamisesta (annettu asetuksen 5 artiklan mukaisesti)

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Annetut ryhmäpoikkeusasetukset 4

2.1. Ensimmäinen sukupolvi: pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus ja vähämerkityksistä tukea koskeva asetus (maatalous- ja kalastusalaa lukuun ottamatta) sekä koulutusta ja työllistämistä koskevat ryhmäpoikkeusasetukset 4

2.2. Toinen sukupolvi: asetus vähämerkityksisestä tuesta maatalous- ja kalastusalalla ja ryhmäpoikkeusasetukset maatalous- ja kalastustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pk-yrityksille myönnettävästä tuesta 6

2.3. Avoimuus ja valvonta 6

3. Valtuusasetuksen ja voimassa olevien ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisesta saadut kokemukset 7

3.1. Ryhmäpoikkeusasetusten käyttö jäsenvaltioissa 7

3.2. Pk-yrityksiä (maatalous- ja kalastusalaa lukuun ottamatta), koulutusta ja työllistämistä koskevat ryhmäpoikkeusasetukset 8

3.3. Maatalousalan pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus 10

3.4. Kalastusalan pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus 10

3.5. Avoimuus ja valvonta 11

4. Päätelmät valtuusasetuksen soveltamisesta ja tuleva kehitys 12

ANNEX 13

1. JOHDANTO

Toukokuun 7. päivänä 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 994/98[1], jäljempänä ’valtuusasetus’, antaa komissiolle mahdollisuuden antaa asetuksia, joilla todetaan, että tietyt tukimuodot soveltuvat yhteismarkkinoille (valtuusasetuksen 1 artikla –ryhmäpoikkeusasetukset) ja että tietyt tuet eivät täytä kaikkia EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan vaatimuksia (valtuusasetuksen 2 artikla – vähämerkityksistä tukea koskevat asetukset). Tällaiset tuet vapautetaan EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta ja jäsenvaltiot voivat siten panna ne täytäntöön komission päätöstä odottamatta.

Kun komissio ehdotti valtuusasetusta neuvostolle, sen pyrkimyksenä oli painopisteiden ja yksinkertaistettujen menettelyjen käyttöönotto valtiontukialalla. Tällä toivottiin olevan kolmenlaisia vaikutuksia:

- Aloilla, joilla komissiolla on riittävää kokemusta yleisten soveltuvuusperusteiden määrittämiseksi, jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön tukia, joiden soveltuvuus yhteismarkkinoille ei herätä epäilyksiä, saattamatta asiaa komission käsiteltäväksi.

- Koska asetuksia sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa (EY:n perustamissopimuksen 249 artikla), ryhmäpoikkeusasetusten noudattaminen voitaisiin varmistaa yksityisoikeudellisin keinoin kansallisissa tuomioistuimissa.

- Ryhmäpoikkeusasetukset antavat komissiolle tilaisuuden keskittää voimavaransa kilpailua eniten vääristäviin tapauksiin.

Jotta voitaisiin varmistaa tehokas valvonta ja se, että komissio pystyy täyttämään velvollisuutensa seurata jatkuvasti kaikkia tukijärjestelmiä (EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti), valtuusasetuksessa säädetään ryhmäpoikkeusasetusten nojalla toteutettujen kaikenlaisten tukitoimenpiteiden avoimuudesta, niitä koskevista kertomuksista ja valvonnasta.

Ryhmäpoikkeusasetuksia voidaan antaa seuraavien tukimuotojen osalta (valtuusasetuksen 1 artikla):

- pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset),

- tutkimus ja kehittäminen,

- ympäristönsuojelu,

- työllistäminen ja koulutus sekä

- komission kunkin jäsenvaltion osalta hyväksymän aluetukikartan mukainen tuki.

Komissio täsmentää näissä asetuksissa tuen tarkoituksen, tuensaajaryhmät, kynnysarvot, joiden mukaisesti poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvaa tukea rajoitetaan, ja tukien kasautumiseen ja valvontaan liittyvät edellytykset.

Vähämerkityksistä tukea koskevissa asetuksissa (valtuusasetuksen 2 artikla) varmistetaan, että samalle yritykselle tiettynä aikana myönnetty tuki ei ylitä tiettyä vahvistettua määrää.

Komissio antaa tämän valtuusasetuksen soveltamista koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle valtuusasetuksen 5 artiklan mukaisesti. Neuvoa-antava valtiontukikomitea on tarkastellut tätä kertomusta 9. marraskuuta 2006. Kertomusta valmistellessaan komissio pyysi jäsenvaltioita kertomaan kokemuksistaan.

Kaikille EU:n jäsenvaltioille ja ETA-sopimuksen sopimuspuolina oleville EFTA-valtioille lähetettiin asiaa koskeva kyselylomake, minkä jälkeen kokemuksista keskusteltiin 27. kesäkuuta 2006 pidetyssä komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten monenvälisessä kokouksessa. Jäsenvaltioilta saatua palautetta selostetaan tämän kertomuksen kolmannessa osassa.

2. ANNETUT RYHMÄPOIKKEUSASETUKSET

Komissio on yleisten soveltuvuusperusteiden määrittämisestä saadun kokemuksen perusteella ja yhteismarkkinoiden kehityksen huomioon ottaen antanut vuodesta 2001 lähtien joukon pk-yrityksille sekä työllistämiselle ja koulutukselle myönnettävää tukea koskevia ryhmäpoikkeusasetuksia sekä vähämerkityksistä tukea koskevia asetuksia (näitä koskevat viitetiedot esitetään liitteessä A). Kaikkia näitä asetuksia sovelletaan 31. joulukuuta 2006 saakka [2] lukuun ottamatta maatalous- ja kalastusalan vähämerkityksisestä tuesta annettua asetusta, jota sovelletaan 31. joulukuuta 2008 saakka.

Ympäristönsuojeluun tarkoitettua tukea ja suuryritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaan (T&K) tarkoitettua tukea koskevia ryhmäpoikkeusasetuksia ei ole vielä annettu, koska ilmoitetuista tuista saatuja kokemuksia on pidetty riittämättöminä[3].

2.1. Ensimmäinen sukupolvi: pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus ja vähämerkityksistä tukea koskeva asetus (maatalous- ja kalastusalaa lukuun ottamatta) sekä koulutusta ja työllistämistä koskevat ryhmäpoikkeusasetukset

Ensimmäinen kolmen asetuksen paketti hyväksyttiin tammikuussa 2001. Siihen kuuluvat komission asetus (EY) N:o 68/2001 koulutustuesta, komission asetus (EY) N:o 69/2001 vähämerkityksisestä tuesta ja komission asetus (EY) N:o 70/2001 pk-yrityksille myönnetystä valtiontuesta. Ryhmäpoikkeusasetuksia täydennettiin joulukuussa 2002 komission asetuksella (EY) N:o 2204/2002 työllisyystuesta. Työllisyystukea koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan vain tukiohjelmiin, kun taas muut ryhmäpoikkeusasetukset kattavat myös ohjelmien ulkopuoliset yksittäiset tuet.

Pk-yrityksiä koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala laajennettiin helmikuussa 2004 komission asetuksella (EY) N:o 364/2004 koskemaan pk-yrityksille myönnettävää tukea tutkimus- ja kehitystyöhön. Mainitulla asetuksella ja komission asetuksella (EY) N:o 363/2004 mukautetaan samalla pk-yrityksiä ja koulutustukea koskevissa ryhmäpoikkeusasetuksissa esitetty pk-yritysten määritelmä vastaamaan uutta pk-yritysten määritelmää (ks. jäljempänä) ja säädetään, että kyseisissä ryhmäpoikkeusasetuksissa vahvistetut vuosikertomusten antamisvelvollisuutta koskevat erityissäännökset korvataan valtiontukialan vuosikertomuksia koskevalla yleisellä järjestelmällä heti, kun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004[4], jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’, kertomusten antamista koskevat säännökset tulevat voimaan.

Edellä mainittujen asetusten (sellaisina kuin ne ovat muutettuina ja EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä 23. heinäkuuta 2002) soveltamisala voidaan tiivistää seuraavasti: Koulutus- ja työllisyystukea koskevat ryhmäpoikkeusasetukset ja pk-yrityksiä koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen T&K-osa kattavat kaikki alat maatalous ja kalastus mukaan luettuina. Ainoastaan tuki hiiliteollisuudelle (koulutustuki ja pk-yritysten T&K-toiminta) ja tuki hiiliteollisuudelle, laivanrakennukselle ja liikenteen alalle (työllisyystuki) eivät kuulu niiden piiriin. Pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus (T&K-osaa lukuun ottamatta) sen sijaan ei koske maatalous- ja kalastusalalle myönnettävää tukea. Pk-yrityksiä koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ulkopuolelle jää myös tuki hiiliteollisuudelle, kun taas vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen ulkopuolelle jää maatalous-, kalastus- ja liikenneala. Ryhmäpoikkeusasetusten mukaan tietyn kynnysarvon ylittävä tuki tai tuki, johon liittyy tiettyjä erityispiirteitä, on ilmoitettava komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Komission asetuksessa (EY) N:o 70/2001 sallitaan tuen myöntäminen pk-yrityksille alkuinvestointeihin, ulkopuolisten konsulttien palveluihin ja ensimmäiseen osallistumiseen messuihin ja näyttelyihin. Yritykset määritellään komission suosituksessa[5] vahvistettua pk-yritysten määritelmää käyttäen.

Vaikka ”tuki pk-yrityksille” mainitaan valtuusasetuksessa omana tukimuotonaan, olisi huomattava, että kaikki muutkin poikkeusasetusten soveltamisalaan kuuluvat tukimuodot antavat mahdollisuuden tukea pk-yrityksiä erityisen edullisin ehdoin erilaisten lisien avulla.

Koulutustuesta annetulla komission asetuksella (EY) N:o 68/2001 annetaan mahdollisuus myöntää tukea yleis- ja erityiskoulutukseen.

Työllisyystuesta annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2204/2002 annetaan mahdollisuus myöntää tukea uusien työpaikkojen luomiseen, epäedullisessa asemassa olevien ja alentuneesti työkykyisten työntekijöiden palkkaamiseen ja alentuneesti työkykyisten työllistämisestä aiheutuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen.

Vähämerkityksisestä tuesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 säädetään, että jos yksittäiselle yritykselle myönnettävä tuki ei ylitä 100 000 euron enimmäismäärää kolmen vuoden ajanjaksolla, sitä ei pidetä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisena valtiontukena eikä siihen näin ollen sovelleta ilmoitusvelvollisuutta.

2.2. Toinen sukupolvi: asetus vähämerkityksisestä tuesta maatalous- ja kalastusalalla ja ryhmäpoikkeusasetukset maatalous- ja kalastustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pk-yrityksille myönnettävästä tuesta

Toisen sukupolven asetukset mahdollistavat tuen myöntämisen maatalous- ja kalastusalan pk-yrityksille ja tarjoavat käyttöön vähämerkityksistä tukea koskevan erityisjärjestelyn näitä aloja varten.

Maatalousalalla toimiville pk-yrityksille myönnettävästä valtiontuesta annettu komission asetus (EY) N:o 1/2004 kattaa useita tukilajeja kuten tuotantoon myönnettävän investointituen, tuen perinteisten maisemien ja rakennusten säilyttämiseen, jalostamiseen ja kaupan pitämiseen tarkoitetun investointituen sekä tuen laadukkaiden maataloustuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edistämiseen.

Kalastusalalla toimiville pk-yrityksille myönnettävästä valtiontuesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 1595/2004 nojalla voidaan vapauttaa useita tukilajeja. Näihin kuuluvat muun muassa seuraavat: kalastustuotteiden menekinedistäminen ja/tai mainonta, innovatiiviset toimenpiteet ja tekninen apu, kalastusalusten romuttaminen sekä energiaveroista ja arvonlisäverosta annettujen neuvoston direktiivien mukaiset polttoainetta koskevat verovapautukset sikäli kuin ne ovat valtiontukea. Asetusta ei sovelleta pk-yrityksille myönnettävään tukeen, jonka määrä on yli 1 miljoonaa euroa vuodessa yksittäistä tuensaajaa kohti, eikä yksittäisiin hankkeisiin myönnettävään tukeen silloin, kun tukikelpoiset menot ovat yli 2 miljoonaa euroa.

Kokemus on osoittanut, että hyvin pienet maatalous- ja kalastusalalla myönnetyt tukimäärät eivät täytä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita tiettyjen edellytysten täyttyessä. Komissio antoi lokakuussa 2004 maatalous- ja kalastusalalla myönnettävää vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen (EY) N:o 1860/2004. Asetuksella vapautetaan ilmoitusvelvollisuudesta kansallinen tuki, jonka määrä on enintään 3 000 euroa viljelijää tai kalastajaa kohti kolmen vuoden aikana. Jotta tuet eivät vääristäisi kilpailua, jäsenvaltioiden on lisäksi noudatettava tukien kokonaismäärälle asetettua ylärajaa, joka on kolmen vuoden ajanjakson aikana noin 0,3 prosenttia maatalous- tai kalastusalan vuosituotannosta.

2.3. Avoimuus ja valvonta

Avoimuudesta ja valvonnasta säädetään sekä valtuusasetuksessa että kussakin ryhmäpoikkeusasetuksessa[6]. Avoimuus varmistetaan ensi kädessä julkaisemalla tiivistelmä Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja antamalla vuosittain ryhmäpoikkeuksia koskeva kertomus.

Ensimmäisen sukupolven ryhmäpoikkeusasetusten mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tiivistelmä komissiolle 20 työpäivän kuluessa toimenpiteen täytäntöönpanosta. Toisen sukupolven asetuksissa on lisää säännöksiä avoimuudesta. Lomakkeelle laadittava tiivistelmä on lähetettävä viimeistään 10 työpäivää ennen tukitoimenpiteen täytäntöönpanoa. Komissio julkaisee tiivistelmät Internetissä todistusvoimaisella kielellä viiden työpäivän kuluessa. Jäsenvaltion on julkaistava tukitoimenpiteen koko teksti Internetissä, kun toimenpide tulee voimaan.

Kertomusten antamisen osalta valtuusasetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat vuosittain kertomuksen ryhmäpoikkeusten soveltamisesta. Nämä kertomukset asetetaan kaikkien jäsenvaltioiden saataville. Täytäntöönpanoasetuksessa annettiin uudet säännökset tarkistetusta vakioidusta kertomusmallista[7], jota sovelletaan kaikkiin voimassa oleviin valtiontukiin, myös niihin, jotka kuuluvat ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisalaan.

Valvontaa koskevien sääntöjen mukaan jäsenvaltioiden on säilytettävä asiaankuuluvat tiedot kymmenen vuoden ajan[8]. Nämä säännöt koskevat myös vähämerkityksistä tukea, vaikkakaan vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa ei edellytetä toimenpiteen julkaisemista eikä vuotuista raportointia.

3. VALTUUSASETUKSEN JA VOIMASSA OLEVIEN RYHMÄPOIKKEUSASETUSTEN SOVELTAMISESTA SAADUT KOKEMUKSET

3.1. Ryhmäpoikkeusasetusten käyttö jäsenvaltioissa

Komission käsityksen mukaan valtuusasetuksen soveltamisessa ja eri ryhmäpoikkeusasetusten täytäntöönpanossa on onnistuttu suhteellisen hyvin. Kokemus on osoittanut, että jäsenvaltiot ovat hyötyneet suuresti tukitoimenpiteiden täytäntöönpanon nopeutumisesta ryhmäpoikkeusasetusten kattamilla aloilla. EU-10-maille asetus on tärkeä väline niiden valtiotukipolitiikan mukauttamisessa. Eräät jäsenvaltiot kuitenkin totesivat, että ryhmäpoikkeusasetukset ovat aiheuttaneet niille kohtuuttomia ja käytännössä vaikeasti hoidettavia hallinnollisia rasitteita ja tehtäviä. Komission näkökulmasta ryhmäpoikkeusasetukset ovat johtaneet ilmoitettujen tukien lukumäärän vähenemiseen, minkä olisi periaatteessa pitänyt antaa komissiolle mahdollisuus keskittää enemmän voimavaroja kilpailua eniten vääristäviin tapauksiin. Näin ei kuitenkaan ole juurikaan voitu tehdä, koska unionin äskettäinen laajentuminen on samalla johtanut valtiontukitapausten kokonaismäärän kasvuun.

Ryhmäpoikkeusasetusten hyödyntäminen vaihtelee huomattavasti tavoitteesta ja jäsenvaltiosta riippuen. Pk-yritystukien käyttöaste on ollut suhteellisen korkea, kun taas työllisyystukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla täytäntöön pantujen tukiohjelmien määrä on suhteellisen pieni. Ryhmäpoikkeusasetusten käytössä on usein kyse selkeästä poliittisesta valinnasta: esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriö on kehottanut tukia myöntäviä viranomaisia hyödyntämään ryhmäpoikkeusasetuksia mahdollisimman laajalti. Eräät muut jäsenvaltiot taas ovat antaneet tiedoksi melko pienen määrän toimenpiteitä.

Vuosina 2001–2005 jäsenvaltiot antoivat komissiolle tiedoksi lähes 1 300 ryhmäpoikkeusasetusten nojalla täytäntöön pantua tukitoimenpidettä. Yli puolessa niistä oli kyse tehdasteollisuus- ja palvelualan pk-yrityksille myönnetystä tuesta ja neljännes puolestaan liittyi koulutustukeen. Työllistämiseen ja kalastusalan pk-yrityksille tarkoitetusta tuesta tuli suhteellisen vähän tiedoksiantoja (liitteen C taulukko 1).

Vuonna 2001 pantiin täytäntöön noin 150 toimenpidettä kahden ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella. Toimenpiteiden määrä kasvoi huomattavasti vuodesta 2001 vuoteen 2005. Pelkästään vuonna 2005 jäsenvaltiot ottivat käyttöön yli 400 toimenpidettä. Näistä 198 koski poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvaa tukea pk-yrityksille[9] lähinnä tehdasteollisuudessa ja palvelualalla, 88 tukea maatalousalan pk-yrityksille, 69 koulutustukea, 26 työllisyystukea ja 22 tukea kalastusalan pk-yrityksille.

Vuosina 2001–2005 neljän jäsenvaltion osuus kaikista toimenpiteistä oli 75 prosenttia. Nämä jäsenvaltiot olivat Italia (28 prosenttia toimenpiteiden kokonaismäärästä), Yhdistynyt kuningaskunta (23 prosenttia), Saksa (14 prosenttia) ja Espanja (11 prosenttia). Joidenkin jäsenvaltioiden täytäntöön panemien toimenpiteiden määrä taas oli suhteellisen vähäinen: toimenpiteitä toteutettiin yhteensä noin 10 tai sitä vähemmän Tanskassa, Suomessa, Irlannissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Ruotsissa ja Ranskassa[10]. EU-10-maiden osuus vuonna 2005 täytäntöön pannuista toimenpiteistä oli yli 20 prosenttia (liitteen C taulukko 2).

Maatalousalan pk-yrityksille suunnattuja tukitoimenpiteitä on otettu käyttöön 160, mikä vastaa aiempia arvioita siitä, että noin 30 prosenttia kaikista maatalouden tukitoimenpiteistä kuuluisi ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Tähän mennessä maatalousalan ryhmäpoikkeusasetusta on hyödyntänyt eniten Italia (39 toimenpidettä vuosina 2004 ja 2005), Yhdistynyt kuningaskunta (23), Ranska (22) ja Espanja (21). Jäsenvaltiot ovat vuonna 2005 alkaneet hyödyntää myös kalastusalalla toimivia pk-yrityksiä koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta. Näin on tehnyt erityisesti Italia (13 toimenpidettä).

Kustannuksista voidaan todeta, että pk-yritystukea, koulutustukea ja työllisyystukea koskevien kolmen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla myönnettiin vuonna 2005 arviolta 2,9 miljardin euron määrä tukea[11]. Pk-yrityksille tarkoitettuun tukeen käytettiin 1,5 miljardia euroa, koulutustukeen 1,0 miljardia euroa ja työllisyystukeen 0,4 miljardia euroa. EU:n tasolla ryhmäpoikkeusasetusten nojalla täytäntöön pantujen tukien osuus kaikesta horisontaalisiin tavoitteisiin suunnatusta tuesta oli vuonna 2005 noin 8 prosenttia, vaikkakin useissa jäsenvaltioissa tämä osuus oli huomattavasti suurempi: Kreikassa 25 prosenttia, Virossa 29 prosenttia, Portugalissa 33 prosenttia ja Puolassa 63 prosenttia (liitteen C taulukko 3).

3.2. Pk-yrityksiä (maatalous- ja kalastusalaa lukuun ottamatta), koulutusta ja työllistämistä koskevat ryhmäpoikkeusasetukset

Komissio toteaa, että vaikka valtiontukia koskevien ilmoitusten määrä on vähentynyt, jäsenvaltiot ilmoittavat edelleen tietyistä tukitoimenpiteistä seuraavissa tapauksissa:

- toimenpide ei kuulu ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisalaan,

- ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistetun kynnysarvon perusteella; esimerkiksi koulutustukea koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään 1 miljoonan euron kynnysarvosta hanketta kohti,

- kun oikeusvarmuuteen uskotaan liittyvän puutteita.

Tarkasteltaessa niitä toimenpiteitä, joista edelleen ilmoitetaan, voidaan todeta, että huomattava osa niistä voitaisiin panna täytäntöön ryhmäpoikkeusasetusten nojalla. Komissio onkin useissa tapauksissa neuvonut jäsenvaltioita hyödyntämään ryhmäpoikkeuksia.

Jäsenvaltiot ovat kuitenkin ryhmäpoikkeusasetuksia soveltaessaan kohdanneet tiettyjä ongelmia. Monet jäsenvaltioista pitävät eräitä säännöksiä ja määritelmiä epäselvinä ja tulkinnanvaraisina.

Koulutustukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisessa on esiintynyt suhteellisen vähän ongelmia. Tukitoimenpiteitä on kuitenkin ilmoitettu huomattavan paljon, sillä asetuksessa vahvistettu tuen kynnysarvo (1 miljoonaa euroa) on niiden osalta ylittynyt, mikä on kussakin tapauksessa johtanut ilmoitusvelvollisuuden soveltamiseen. Näitä toimenpiteitä tarkasteltiin yleensä ryhmäpoikkeusasetuksen sääntöjen mukaisesti ja suurin osa niistä hyväksyttiin. Näiden tapausten ja esitettyjen kysymysten tarkastelu on kuitenkin osoittanut, että jäsenvaltioilla on vaikeuksia tiettyjen säännösten soveltamisessa. Näitä ovat muun muassa 4 artiklan 7 kohdan säännökset tukikelpoisista kustannuksista ja erityisesti koulutettavista aiheutuvista henkilöstökustannuksista, koulutusinfrastruktuurista aiheutuvista kustannuksista ja koulutus-/henkilöstöyksiköiden kustannuksista sekä 2 artiklan d ja e alakohdan säännökset yleis- ja erityiskoulutuksen välisestä erosta.

Asianomaisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti ilmoitettujen tai täytäntöön pantujen työllisyystukitoimenpiteiden määrä on suhteellisen pieni. Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet toimenpiteistä oikeusvarmuuden turvaamiseksi tai siksi, että tuet ovat kuuluneet asetuksen 9 artiklassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Tämä koskee erityisesti epäedullisessa asemassa olevien henkilöiden muita ryhmiä ja työsopimusten muuttamista. Jäsenvaltiot ovat esittäneet lukuisia kysymyksiä säännöistä ja määritelmistä, mikä osoittaa, että työllisyystukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten soveltamisessa on ongelmia. Näihin kuuluvat esimerkiksi tuetut työpaikat, alentuneesti työkykyisten henkilöiden palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset, epäedullisessa asemassa olevien ja alentuneesti työkykyisten henkilöiden työpaikkojen säilyttäminen tietyn ajan ja alentuneesti työkykyisten työskentelyolosuhteisiin liittyvät ylimääräiset kulut. Eräät jäsenvaltiot pitävät lisäksi asetuksen säännöksiä liian monimutkaisina, mikä saattaa osittain selittää sen nojalla täytäntöön pantujen toimenpiteiden suhteellisen pienen määrän. Jos tämä suuntaus jatkuu myös tulevaisuudessa, komissio saattaa joutua tarkastelemaan uudelleen työllisyystukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaa.

Belgia haki komissiota vastaan nostamassaan kanteessa[12] työllisyystukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen kumoamista. Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi tuomiossaan Belgian kanteen, pysytti voimassa komission asetuksen ja esitti seuraavat toteamukset komission ja neuvoston toimivaltuuksista valtiontukien alalla. Tuomioistuin katsoi, että komissio ei ylittänyt toimivaltuuksiaan määrittäessään valtiontukien soveltuvuusperusteita. Komission ei tarvinnut rajoittua ainoastaan aiemman käytäntönsä kodifioimiseen vaan sen oli sallittua käyttää kokemustaan uusien, jopa aiempaa ankarampien soveltuvuusedellytysten asettamiseksi. Neuvosto on asetuksella (EY) N:o 994/98 uskonut komissiolle toimivallan säätää, että eräät tukimuodot soveltuvat yhteismarkkinoille eikä ilmoitusvelvollisuus koske niitä.

Pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus on ollut ahkerassa käytössä useimmissa jäsenvaltioissa. Monet maat pitävät nykyistä pk-yritysten määritelmää monimutkaisena ja hankalana soveltaa. Tietyistä pk-yrityksiä koskevista tukitoimenpiteistä ilmoitetaan edelleen, koska on olemassa (oletettu) riski, että suuret yritykset hyötyvät toimenpiteestä. Komissio totesi lisäksi, että ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen on vaikeaa tietyillä aloilla tukiohjelmien monimutkaisuuden vuoksi (esimerkiksi laajakaistapalveluihin liittyvät tukitoimenpiteet).

Komissio on tarjonnut jäsenvaltioille apua ryhmäpoikkeusasetusten säännösten ja määritelmien tulkinnassa. Tämä on yhdessä jäsenvaltioiden huomattavan panoksen kanssa myötävaikuttanut siihen, että tiedoksi toimitettujen tiivistelmien laatu on parantunut ja hallinnollinen prosessi sujuu nyt suhteellisen kitkattomasti.

3.3. Maatalousalan pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus

Komission mukaan jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet asetusta (EY) N:o 1/2004 varsin eri tavoin. Tämä saattaa olla seurausta siitä, että eri maiden viranomaiset tarvitsevat eripituisen ajan uuteen asetukseen sopeutuakseen. Tämä pätee erityisesti niihin jäsenvaltioihin, joissa huomattavaa osaa tukitoimenpiteistä hallinnoidaan aluetasolla. Tarkasteltaessa niitä toimenpiteitä, joista edelleen ilmoitetaan, voidaan todeta, että huomattava osa niistä voitaisiin hyvinkin panna täytäntöön poikkeusasetuksen nojalla. Yhtenä syynä toimenpiteistä ilmoittamiseen saattaa olla huoli siitä, että tukitoimenpiteestä pääsisivät hyötymään muutkin kuin pk-yritykset, vaikka useimpien jäsenvaltioiden tapauksessa näyttääkin epätodennäköiseltä, että maatilat eivät vastaisi pk-yritysten määritelmää.

Uusien tukitoimenpiteiden suhteellisen pieni määrä ja poikkeusasetuksen vähäinen käyttö EU-10-maissa saattaa johtua lähinnä maatalousalan voimassa olevaa tukea koskevista erityisjärjestelyistä[13]. Tilanne saattaa muuttua, kun voimassa oleviin tukitoimenpiteisiin ryhdytään 1. toukokuuta 2007 jälkeen soveltamaan poikkeuksen päättymistä koskevaa lauseketta.

Asetuksen (EY) N:o 1/2004 soveltamisessa on havaittu suhteellisen vähän ongelmia. Suurimmat ongelmat liittyvät siihen, miten tulkita asetuksen 4 artiklan 8 kohdan ja 7 artiklan 7 kohdan säännöksiä, joiden mukaan asetuksen soveltamisalaan kuuluu vain investointituki, joka ei rajoitu tiettyihin maataloustuotteisiin. Myös 4 artiklan 8 kohdan sääntö, jonka mukaan ”pelkät korvaavat investoinnit” eivät kuulu poikkeuksen soveltamisalaan, on herättänyt kysymyksiä. Kaiken kaikkiaan noin 10 prosenttia niistä toimenpiteistä, joista toimitettiin tiivistelmä asetuksen (EY) N:o 1/2004 nojalla, herätti jonkinasteisia epäilyjä siitä, että kaikkia asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä ei ollut täytetty.

3.4. Kalastusalan pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus

Uutta kalastusalalla toimivia pk-yrityksiä koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta kohtaan tunnettiin aluksi vain vähän kiinnostusta, mutta nyttemmin komissio on havainnut, että asetuksen tuntemus ja käyttö on lisääntynyt tietyissä jäsenvaltioissa. Komission suorittama toimenpiteiden ennakkoseuranta auttaa jäsenvaltioita soveltamaan asetuksen säännöksiä asianmukaisesti ja tekemään tarvittaessa muutoksia. Poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden julkaiseminen Internetissä on osaltaan lisännyt avoimuutta ja tehostanut valtiontukien valvontaa kalastusalalla.

3.5. Avoimuus ja valvonta

Ryhmäpoikkeusasetusten nojalla toteutettujen toimenpiteiden julkaiseminen

Koska ryhmäpoikkeusasetusten nojalla toteutettuja toimenpiteitä koskevat tiedot on käännettävä 19 kielelle, ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä noin kuuden kuukauden kuluttua. Lisää viivästyksiä sattui uusien jäsenvaltioiden liittymisen jälkeisenä aikana. On myös keskusteltu siitä, onko julkaiseminen virallisessa lehdessä paras keino varmistaa avoimuus. Toimenpiteiden nopea julkaiseminen Internetissä todistusvoimaisella kielellä voi olla sopivampi tapa. Jotta avoimuutta saataisiin heti lisättyä, komissio julkaisee Internetissä 1. tammikuuta 2006 jälkeen toimitettujen tiivistelmien todistusvoimaisen kielitoisinnon, vaikka sillä ei olekaan tähän oikeudellista velvoitetta.

Toisen sukupolven ryhmäpoikkeusasetusten lisäsäännökset ovat lisänneet avoimuutta huomattavasti (ks. 2.3 kohta).

Vuosikertomukset

Täytäntöönpanoasetuksessa vahvistetut uudet kertomuksia koskevat vaatimukset ovat yhtenäistäneet ja yksinkertaistaneet kaikkien tukitoimenpiteiden osalta vaadittavia tietoja ja näin vähentäneet jäsenvaltioiden työmäärää. Komissio on valtuusasetuksessa vaaditun mukaisesti myös toimittanut jäsenvaltioille CIRCAn[14] kautta tietoja ryhmäpoikkeusasetusten nojalla täytäntöön pantujen toimenpiteiden määrästä ja kustannuksista.

Valvonta

Kilpailun pääosasto tarkastaa vastuullaan olevien ryhmäpoikkeusasetusten osalta tiivistelmissä esitettyjen tietojen kattavuuden pääpiirteittäin. Maatalouden pääosasto tarkastaa tiivistelmät ennen täytäntöönpanoa, joten mahdolliset ongelmat pystytään havaitsemaan jo varhaisessa vaiheessa.

Vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen suurin ero muihin ryhmäpoikkeusasetuksiin verrattuna on se, että siinä ensinnäkin edellytetään virallisesti, että tuen myöntävä viranomainen ilmoittaa (mahdolliselle) tuensaajalle siitä, että tuki on vähämerkityksistä, minkä lisäksi viranomaisen on selvitettävä, onko tuensaaja jo saanut muuta vähämerkityksistä tukea, varmistaakseen, että uusi tuki ei nosta vähämerkityksisen tuen kasautunutta kokonaismäärää asetuksessa vahvistettua enimmäismäärää suuremmaksi. Asetusta (EY) N:o 69/2001 annettaessa sovittiin, että ensimmäisestä edellytyksestä voitaisiin poiketa, jos jäsenvaltio on perustanut keskusrekisterin, jossa on tiedot kaikesta jäsenvaltion viranomaisten myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta. Komission tietojen mukaan vain muutamat jäsenvaltiot (Slovakia, Liettua) ovat perustaneet tällaisen rekisterin.

Valtuusasetuksella laajennettiin myös kansallisten tuomioistuinten roolia. Asianosaiset voivat valittaa kansallisiin tuomioistuimiin, jos niiden kilpailijat ovat saaneet tukea, joka ei täytä kyseessä olevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettuja edellytyksiä. Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että edellytykset eivät täyty, tukea on pidettävä ilmoittamattomana tukena kaikkine siitä johtuvine seurauksineen, mukaan luettuna tuen periminen takaisin tuensaajilta. Komission tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa tukiasia olisi viety kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

4. PÄÄTELMÄT VALTUUSASETUKSEN SOVELTAMISESTA JA TULEVA KEHITYS

Kokemukset ovat osoittaneet, että valtuusasetuksen tavoitteet on suurelta osin saavutettu, sillä jäsenvaltiot ovat pystyneet panemaan täytäntöön 1 300 eri tavoitteisiin suunnattua tukitoimenpidettä yksinkertaistettua menettelyä käyttäen. Ilmoitettujen tukitoimenpiteiden määrä on tämän seurauksena vähentynyt merkittävästi, mikä kuitenkin tarjosi komissiolle pelkästään mahdollisuuden selviytyä unionin äskettäisen laajentumisen aiheuttamasta työmäärän lisääntymisestä. Eräät jäsenvaltiot ilmoittavat kuitenkin edelleen, lähinnä oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä, tukitoimenpiteistä, jotka voitaisiin panna täytäntöön ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla. Komissio pyrkii ryhmäpoikkeusasetusten tarkistusta valmistellessaan parantamaan ja selkeyttämään säännöksiä ja määritelmiä ja harkitsemaan uudelleen asetusten soveltamisalaa. Tavoitteena on rajoittaa edelleen ilmoitusvelvollisuuden soveltamista samalla, kun varmistetaan, että ryhmäpoikkeusasetukset kattavat jatkossakin vain ne tukimuodot, joiden osalta komissio voi riittävän varmasti todeta, että kilpailuongelmia ei aiheudu.

Komissio aikoo valtiontuen toimintasuunnitelman[15] mukaisesti koota kaikki vastuullaan olevat nykyiset ryhmäpoikkeusasetukset yhdeksi yleiseksi ryhmäpoikkeusasetukseksi ja laajentaa sen soveltamisalaa niin, että se kattaisi myös tietynlaiset ympäristötuet. Tämä käsittää myös aluetukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen, joka annettiin 24. lokakuuta 2006[16]. Koska lainsäädäntömenettelyjä ei saada päätökseen ennen vuoden 2006 loppua, komissio on joulukuussa 2006 pidentänyt mainittujen asetusten voimassaoloaikaa 30. kesäkuuta 2008 saakka. Uusi ryhmäpoikkeusasetus, joka koskee maataloustuotteiden tuottamisen alalla toimiville pk-yrityksille myönnettävää tukea, hyväksyttiin 6. joulukuuta 2006. Tällä uudella ryhmäpoikkeusasetuksella pk-yrityksiä koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen (12 päivänä tammikuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 70/2001, sellaisena kuin se on muutettuna 25 päivänä helmikuuta 2004 annetulla asetuksella (EY) N:o 364/2004) soveltamisalaa laajennetaan kattamaan maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimivat pk-yritykset. Vähämerkityksestä tuesta hyväksyttiin uusi asetus 12.12.2006.[17] (liite A).

Valtiontuen toimintasuunnitelman mukaisesti komissio aikoo myös tehostaa valvontatoimiaan varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat ryhmäpoikkeusasetusten säännöksiä. Tätä varten avoimuutta, kertomuksia ja valvontaa koskevat säännöt olisi otettava huolelliseen uudelleentarkasteluun.

ANNEX

A List of all (group exemption and de minimis) Regulations on the basis of the Enabling Regulation

- Commission Regulation (EC) No 68/2001 of 12 January 2001 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to training aid (OJ L 10, 13.01.2001, p. 20-29); (Press release IP/00/1415) and No 363/2004 of 25 February 2004 amending Regulation (EC) No 68/2001 (OJ L 63, 28.02.2004, p. 20-21); (Press release IP/03/1788)

- Commission Regulation (EC) No 69/2001 of 12 January 2001 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to de minimis aid (OJ L 10, 13.1.2001, p. 30-32); (Press release IP/00/1415)

- Commission Regulation (EC) No 70/2001 of 12 January 2001 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to State aid to SME s (OJ L 10, 13.01.2001, p. 33-42); (Press release IP/00/1415) and No 364/2004 of 25 February 2004 amending Regulation (EC) No 70/2001 as regards the extension of its scope to include aid for research and development (OJ L 63, 28.02.2004, p. 22-29); (Press release IP/03/1788)

- Commission Regulation (EC) No 2204/2002 of 5 December 2002 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to State aid for employment (OJ L 337, 13.12.2002, p. 3-14); (Press release IP/02/1618)

- Commission Regulation (EC) No 1/2004 of 23 December 2003 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to State aid to SMEs active in the production, processing and marketing of agricultural products (OJ L 1, 03.01.2004, p. 1-16); (Press release IP/03/1691)

- Commission Regulation (EC) No 1595/2004 of 8 September 2004 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to State aid to SMEs active in the production, processing and marketing of fisheries products (OJ L 291 of 14.09.2004, p. 3-11); (Press release IP/04/827)

- Commission Regulation (EC) No 1860/2004 of 6 October 2004 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to de minimis aid in the agriculture and fisheries sector (OJ L 325, 28.10.2004, p. 4-9); (Press release IP/04/1188)

- Commission Regulation (EC) No 1628/2006 of 24 October 2006 on the application of Articles 87 and 88 of the EC Treaty to national regional investment aid (OJ L 302 of 1.11.2006, p. 29-40); ( IP/06/1453 of 24/10/2006 )

- Commission Regulation (EC) No 1857/2006 of 15 December 2006 on the application of Articles 87 and 88 of the Treaty to State aid to small and medium-sized enterprises active in the production of agricultural products and amending Regulation (EC) 70/2001 (OJ L 358 of 16.12.2006, p.3-21); (IP/06/1697 of 6.12.2006)

- Commission Regulation (EC ) on the application of Articles 87 and 88 of the Treaty to de minimis aid, adopted by the Commission on 12.12.2006 (IP/06/1765), state aid reform/Legislation section on Commission Web page: http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/reform/reform.html

- Commission Regulation (EC) amending Regulations (EC) No 2204/2002, (EC) No 70/2001 and (EC) No 68/2001 as regards the extension of the periods of application (publication forthcoming)

B List of draft (group exemption and de minimis) Regulations on the basis of the Enabling Regulation

- Draft Commission Regulation (EC) on the application of Articles 87 and 88 of the Treaty to de minimis aid in the fisheries sector and amending Regulation (EC) No 1860/2004, (Press release IP/06/825), OJ C 276 of 14.11.2006, p. 7., available at http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/en/oj/2006/c_276/c_27620061114en00070013.pdf

C Statistical annexes

Table 1 : Trend in the number of measures for which summary information forms were submitted under the State aid GER, 2001-2005, EU-25

[pic]

Note: The table excludes cases withdrawn. Figures for the EU-10 Member States are included as of 1 May 2004. Source: DG Competition, DG Fisheries, DG Agriculture

Table 2: Number of measures by Member State for which summary information forms were submitted under the State aid GER, 2001-2005

[pic]

Note: The table excludes cases withdrawn. Figures for the EU-10 Member States are included as of 1 May 2004. Source: DG Competition, DG Fisheries, DG Agriculture

Table 3: Aid awarded under measures for which summary information forms were submitted under the State aid GER, 2005 (in million Euro)

[pic]

Source: DG Competition - Scoreboard Autumn 2006 (Table 13). Figures exclude expenditure for measures submitted under the group exemptions for agriculture and fisheries. Figures for the EU-10 Member States are included from 1 May 2004.

Useful links and addresses:

D State aid Scoreboard

Web-address: http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/studies_reports/studies_reports.html

E Web-page addresses of the publication of the GER measures in authentic language

- DG COMP:

http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/register/

- DG AGRI:

http://ec.europa.eu/agriculture/stateaid/exemption/info_en.htm

- DG FISH:

http://ec.europa.eu/fisheries/legislation/state_aid/block_exemption_en.htm

F List of Commission Units responsible for GER/Contact addresses

DG COMP:

- Unit I1 - State aid Policy,

Head of Unit Alain ALEXIS, tel: +32 2 29 55303

- Unit I3 - State aid network and transparency,

Head of Unit Wolfgang MEDERER, tel: +32 2 29 53584

DG AGRI:

- Unit H2 Competition

Head of Unit Susana MARAZUELA AZPIROZ tel: +32 2 29 65725

DG FISH:

- Unit D3 – Legal issues,

Michel MORIN, tel: +32 2 29 67022

DG TREN:

- Unit A4 – Internal market and Competition,

Anna COLUCCI, tel: +32 2 29 68319

Questions and information on the Evaluation Report:

Wolfgang Mederer

European Commission

DG Competition

Unit I3 - State aid network and transparency

Rue de la Loi, 200

1000 Brussels

Belgium

E-mail to DG Competition: stateaidgreffe@ec.europe.eu

[1] Neuvoston asetus (EY) N:o 994/98, annettu 7 päivänä toukokuuta 1998, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin, EYVL L 142, 14.5.1998, s. 1.

[2] Voimassaoloajan pidennyksen osalta ks. 4 kohta.

[3] Alueellisen investointituen osalta ks. 4 kohta ja alaviite 16.

[4] Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

[5] Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36). Tällä suosituksella, joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005, korvattiin 3 päivänä huhtikuuta 1996 annettu komission suositus 96/280/EY (EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4).

[6] Valtuusasetuksen 3 artikla.

[7] Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004 (EUVL L 140, 30.4.2004), ks. III luku ja liitteet III A, III B (maatalous) ja III C (kalastus).

[8] Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999 (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 6), 15 artiklan 1 kohta: Komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa.

[9] Noin 20 prosenttia näistä toimenpiteistä koski tutkimukseen ja kehittämiseen tarkoitettua tukea.

[10] Ranskan tapauksessa lukuun ei sisälly maatalousala.

[11] Maatalous- ja kalastusalasta ei ole vielä saatavilla tietoja.

[12] Asia C-110/03, Belgia vastaan komissio , tuomio 14.4.2005.

[13] Liittymissopimuksen liitteen IV kohta 4 ”Maatalous”, EUVL:ssä L 236 (23.9.2003) julkaistun toisinnon sivu 798.

[14] Viestintä- ja tietoresurssikeskuksen hallintojärjestelmän CIRCAn (Communication & Information Resource Centre Administrator) kautta voidaan vaihtaa sekä luottamuksellisia että muita tietoja komission ja jäsenvaltioiden kesken.

[15] http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/reform/reform.html.

[16] Komission asetus (EY) N:o 1628/2006, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen (EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29).

[17] Mukaan luettuna tuki liikennealalle.