[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 14.11.2006

KOM(2006) 689 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa

{KOM(2006) 690 lopullinen}{KOM(2006) 691 lopullinen}

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa

Tiivistelmä

Lakeja ja asetuksia tarvitaan varmistamaan tasapuoliset ja kilpailulliset markkinaolosuhteet, kansalaisten hyvinvointi sekä kansanterveyden ja ympäristön tehokas suojelu. Sääntelyn parantamisessa on kyse edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisesta siten, että voidaan maksimoida edut ja minimoida kustannukset. Sääntelyn parantaminen voi lisätä huomattavasti tuottavuutta ja työllisyyttä ja siten osaltaan edistää talouskasvua ja työpaikkojen syntymistä. Euroopassa kansainvälisten sääntelypuitteiden kehittämisestä vastaavat sekä Euroopan unioni että jäsenvaltiot. Sääntelyn parantaminen on siis niiden yhteisvastuulla .

Tässä strategisessa katsauksessa ja sitä seuraavissa asiakirjoissa lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja hallintomenoista analysoidaan asiassa jo tapahtunutta edistystä ja tarkastellaan keskeisiä tulevaisuuden haasteita.

Sääntelyn parantaminen kattaa koko päätöksentekoprosessin politiikan suunnittelusta sen toteuttamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan. Ensimmäinen vaihe on toissijaisuusperiaatteen huolellinen soveltaminen. Politiikkoja laadittaessa kuullaan nykyisin laajalti sidosryhmiä ja otetaan niiden edustamat näkökohdat järjestelmällisesti huomioon. Komissio on laatinut päätöstensä tueksi yli 160 vaikutustenarviointia kattavien suuntaviivojen pohjalta. Lisäksi komissio arvioi hallintomenojen suuruutta. Komissio on käynyt läpi kaikki lainsäädäntöehdotukset, joiden käsittely oli kesken komission astuessa virkaan vuonna 2004, ja perunut 68 ehdotusta. Vuonna 2007 on tarkoitus perua vielä 10 ehdotusta.

Suurin merkitys kansalaisille ja yrityksille on jo voimassa olevilla laeilla. Sen tähden komissio käynnisti vuosia 2005–2008 koskevan laajan yksinkertaistamisohjelman, joka kattaa yli 100 lainsäädäntöaloitetta. Tavoitteena on, että vuoden 2006 loppuun mennessä hyväksytään noin 50 ehdotusta. Yli 20 säädösehdotusta on jo neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävänä. Kyseiset ehdotukset on asetettava etusijalle.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat allekirjoittaneet toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja toteuttavat toimia sääntelyn parantamiseksi käytännössä (esim. tekevät vaikutustenarviointeja joistakin huomattavista muutoksista komission ehdotuksiin). Toimintaa on kuitenkin mahdollista vielä tehostaa.

Jäsenvaltiot ovat huomattavasti tehostaneet omaa toimintaansa sen jälkeen kun kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat hyväksyttiin: 19 jäsenvaltiota on jo laatinut tai on laatimassa strategiaa sääntelyn parantamiseksi ja 17 jäsenvaltiota on määrittänyt tai määrittää parhaillaan hallintomenojen suuruutta. Moni jäsenvaltio on asettanut kattavat tavoitteet hallinnollisen rasituksen keventämiseksi. Vaikutustenarviointeja tehdään nyt aiempaa yleisemmin, vaikka arvioinnit ovat usein vain osittaisia. Yhdeksällä jäsenvaltiolla on oma ohjelma lainsäädännön yksinkertaistamiseksi, ja kahdeksan jäsenvaltiota on laatinut yksinkertaistamista koskevia erityisaloitteita. Sidosryhmien kuuleminen on pakollista vain yhdeksässä jäsenvaltiossa.

Yleisvaikutelma on rohkaiseva: edistystä on tapahtunut huomattavasti sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Sääntelyn parantaminen on kuitenkin prosessi eikä kertaluonteinen tapahtuma, joten moni keskeinen kysymys odottaa vielä ratkaisua. Komission mukaan osapuolten ensisijaiset tavoitteet ovat seuraavat:

Euroopan komissio:

- lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan ohjelman päivittäminen tuntuvien taloudellisten hyötyjen aikaansaamiseksi erityisesti hallinnollista rasitusta keventämällä. Ohjelma on tarkoitus sisällyttää komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan. Vuodelle 2007 on suunniteltu 47 aloitetta[1];

- vaikutustenarviointien tehokkaampi tarkastaminen ja vaikutustenarvioinneista vastaavan riippumattoman lautakunnan perustaminen komission puheenjohtajan alaisuuteen;

- yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnan tehostaminen.

Neuvosto ja Euroopan parlamentti:

- vaikutustenarviointien laatiminen entistä järjestelmällisemmin kaikista huomattavista muutoksista komission ehdotuksiin;

- käsiteltävänä olevien yksinkertaistamisehdotusten, kodifioinnin ja vanhentuneen lainsäädännön kumoamisen asettaminen etusijalle.

Jäsenvaltiot:

- kuulemiskeinojen kehittäminen ja soveltaminen;

- taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten aiempaa järjestelmällisempi arvioiminen, kattavien suuntaviivojen laatiminen sekä riittävät resurssit ja tulosten julkistaminen;

- lainsäädännön yksinkertaistamisohjelmien kehittäminen;

- yhteisön oikeuden parempi soveltaminen.

EU ja jäsenvaltiot:

Komissio ehdottaa, että käynnistetään laaja strategia hallinnollisen rasituksen keventämiseksi. Koska hallinnollinen rasitus johtuu sekä yhteisön oikeudesta että jäsenvaltioiden lainsäädännöstä, komissio ehdottaa, että keväällä 2007 kokoontuva Eurooppa-neuvosto asettaa yhteiseksi tavoitteeksi hallinnollisen rasituksen vähentämisen 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä.

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava vastaavia toimenpiteitä kansallisella tasolla ja noudatettava antamiaan sitoumuksia hallinnollisen rasituksen keventämisestä samalla ajanjaksolla. Toimenpiteiden edistymisestä olisi raportoitava kansallisissa uudistusohjelmissa. Edistymistä arvioidaan samassa yhteydessä, kun kevään Eurooppa-neuvostolle toimitetaan edistymistä koskevat vuosikertomukset.

****

I. OHJELMA SÄÄNTELYN PARANTAMISEKSI

Euroopan unioni pyrkii edistämään kansalaisia suojaavaa sääntely-ympäristöä ja auttamaan eurooppalaisia yrityksiä kilpailemaan tehokkaammin ja lisäämään innovointikykyään globaaleilla markkinoilla, joilla vallitsee kova kilpailu. Suuri osa yhteisön lainsäädännöstä kehitettiin yhtenäismarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi. Lisäksi EU:n lainsäädäntö kattaa muita toiminta-aloja, joilla jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisestä politiikasta (esim. maatalous, kalatalous, kauppa ja tulli) tai joilla toiminta EU:n tasolla tuo lisäarvoa (ympäristö, terveys ja kuluttajansuojelu). Näillä aloilla tarvitaan yhteisiä sääntöjä, joita myös noudatetaan johdonmukaisesti.

EU:n tasolla annettu lainsäädäntö on vähentänyt huomattavasti byrokratiaa. Yksi yhteinen sääntö, jota noudatetaan kaikissa jäsenvaltioissa, on paljon yksinkertaisempi ja tehokkaampi kuin lukuisien kansallisten ja alueellisten sääntöjen monimutkainen vyyhti. EU:n lainsäädäntö on tehokkaasti vähentänyt kilpailun haitallisia esteitä ja ristiriitaisia kansallisia sääntöjä.

EU:n lainsäädännön kehittäminen on tapahtunut asteittain: uusia sääntöjä on lisätty jo olemassa olevaan säädösperustaan. Vanhimmilla yhteisen politiikan aloilla on nyt aika katsoa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja tutkia, voidaanko sitä yksinkertaistaa. Tarkoituksena on vähentää talouden toimijoille ja kansalaisille lainsäädännöstä aiheutuvaa rasitusta ja varmistaa lainsäädännön selkeys, ajantasaisuus, tehokkuus ja käyttäjäystävällisyys. Lakeja on tarkasteltava jatkuvasti ja niitä on mukautettava vastaamaan kehittyvää teknologiaa ja markkinoiden globaalistumista.

Nykyinen komissio on asettanut lainsäädännön yksinkertaistamisen ja parantamisen toiminnassaan etusijalle. Komissio käynnisti vuonna 2005 aiempien aloitteiden pohjalta sääntelyn parantamiseen tähtäävän ohjelman, jonka tarkoituksena on parantaa säädösaloitteiden laatua ja nykyaikaistaa ja yksinkertaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ohjelma koskee kaikkia päätöksentekoprosessin vaiheita:

( Voimassa olevaa lainsäädäntöä on tarkoitus yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa esimerkiksi säädöksiä uudelleen laatimalla, kumoamalla, kodifioimalla ja tarkistamalla. Lisäksi tarkastellaan keinoja keventää hallinnollista rasitusta. Ensisijainen tavoite on varmistaa, että lait pannaan täytäntöön oikealla tavalla ja ajallaan.

( Uusia säädösehdotuksia varten on otettu käyttöön laaja järjestelmä niiden taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi sekä sidosryhmien[2] ja asiantuntijoiden kuulemiseksi. Tarkoituksena on parantaa lainsäädäntötoiminnan laatua ja johdonmukaisuutta sekä varmistaa, että ehdotukset ovat oikeassa suhteessa ratkaistavaan ongelmaan ja että kaikki toiminta tapahtuu oikealla tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

( Komissio käy läpi lainsäätäjän käsiteltävänä olevat ehdotukset havaitakseen, johtuvatko viiveet ehdotusten hyväksymisessä niiden laadusta ja merkityksestä ja olisiko ehdotukset mahdollisesti peruttava.

Nämä toimet tukevat toisiaan. Ennen kuin säädöksiä yksinkertaistetaan, arvioidaan niiden vaikutukset ja tarkastellaan keinoja hallinnollisen rasituksen keventämiseksi. Päällekkäisyydet ja epäjohdonmukaisuudet havaitaan ja korjataan. Täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä tarkastellaan aiempaa huolellisemmin paitsi politiikan ja lainsäädännön suunnitteluvaiheessa myös niiden tarkistamisen ja muuttamisen yhteydessä. Sääntelyn parantamisessa on kyse korkeatasoisen lainsäädännön tuottamisesta parhaalla mahdollisella tavalla – ei sääntelyn purkamisesta.

Sääntelyn parantaminen on osapuolten yhteinen velvollisuus. Komissio tekee ehdotuksia, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät. Sen jälkeen jäsenvaltioiden hallitukset ja parlamentit saattavat EU:n lait osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi EU:n säädöksiä sovelletaan usein alueellisella ja paikallistasolla. On olemassa vaara, että säädökset muuttuvat edellä kuvatun lainsäädäntöprosessin aikana vähitellen monimutkaisemmiksi. Sen vuoksi vastuu lainsäädännön parantamisesta on kaikilla osapuolilla. Komissio tarvitsee muiden toimielinten, jäsenvaltioiden ja paikallishallintojen apua sääntelyn parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimielimet tekivät vuonna 2003 sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä, jossa ne sopivat yhteistyöstä sääntelyn parantamiseksi. Sopimukseen kuuluu useita lisäsopimuksia.

II . TÄHÄNASTINEN KEHITYS JA TULEVAISUUDEN HAASTEET

1. Voimassa olevan lainsäädännön nykyaikaistaminen

Vaikka EU:n lainsäädäntö jo sinänsä merkitsee yksinkertaistamista (yksi yhteinen säädös 25 eri säädöksen sijaan), on nopeasti muuttuvassa maailmassa tärkeää, että säädöksiä tarkistetaan ja yksinkertaistetaan, päällekkäisyyksiä poistetaan ja samalla hyödynnetään nopeasti kehittyvää teknologiaa.

Voimassa olevan lainsäädännön yksinkertaistaminen

Komissio on tehostanut toimiaan EU:n lainsäädännön nykyaikaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Säännöllisesti tarkastettava yksinkertaistamisohjelma[3] käsitti alun perin 100 ehdotusta vuosiksi 2005–2008. Vuoden 2006 loppuun mennessä ehdotuksista on hyväksytty noin 50. Ehdotukset käsittävät liike-elämän kannalta merkittäviä aloitteita, kuten tullikoodeksia koskeva ehdotus tietojen vaihdon helpottamiseksi sekä menettelyjen tehostamiseksi ja yksinkertaistamiseksi, jätealoite määritelmien selkeyttämiseksi ja kierrätysmarkkinoiden tehostamiseksi sekä maksupalvelualoite menettelyjen yksinkertaistamiseksi.

Komissio on nyt päivittänyt yksinkertaistamisohjelmaansa[4], joka käsittää uusia aloitteita esimerkiksi maatalouden, kalatalouden, tuotteiden merkitsemisen ja tilastotietojen alalla. Komissio jatkaa kunnianhimoista toimintaansa ja mukauttaa aikataulujaan varmistaakseen lainsäädäntöehdotusten laadukkaan valmistelun (esim. vaikutustenarviointi, kuuleminen ja voimassa olevan lainsäädännön jälkiarviointi).

Koska yksinkertaistaminen tarkoittaa muutoksia ja mukautuksia, se edellyttää sidosryhmien alakohtaista kuulemista. Komissio ottaa aktiivisesti huomioon kyseisten osapuolten näkökannat, tutkii ongelmia ja etsii käytännön ratkaisuja. Myös lainsäädännön kansainvälinen ulottuvuus on otettava huomioon (esim. tilinpidon, julkisten hankintojen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kohdalla).

Lainsäätäjän on asetettava yksinkertaistamista koskevat ehdotukset etusijalle. Tällä hetkellä vireillä on yli 20 ehdotusta lainsäädännön yksinkertaistamiseksi. Tässä yhteydessä olisi harkittava keinoja nopeuttaa kyseisten ehdotusten hyväksymistä.

Jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset yksinkertaistamisohjelmat sen varmistamiseksi, että yhteisön sääntely-ympäristön keventämisellä aikaansaatuja etuja ei tehdä tyhjäksi uusilla kansallisilla säännöillä. Usein juuri siinä vaiheessa, kun direktiivejä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, niihin tehdään lisäyksiä, joita yhteisön lainsäädäntö ei edellytä. Nämä lisäykset (englanniksi ” gold plating ”) menevät usein paljon pidemmälle kuin EU:n lainsäädännössä alun perin asetetut vaatimukset.

Hallinnollisen rasituksen keventäminen

Suurin osa lainsäädännöstä johtuvista kustannuksista liittyy investointeihin (esim. turvalaitteiston asentaminen), jotka ovat välttämättömiä säädöksen noudattamiseksi. Lisäksi lainsäädännön noudattamisesta aiheutuu hallintomenoja, jotka liittyvät esimerkiksi raportointivelvollisuuksien täyttämiseen. Jälkimmäisiä olisi vähennettävä mahdollisuuksien mukaan vaarantamatta kuitenkaan lainsäädännön tavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltioiden kokemukset osoittavat, että viranomaiset voivat huomattavasti myötävaikuttaa lainsäädännöstä johtuvan perusteettoman hallinnollisen rasituksen keventämiseen. Kyseisestä toiminnasta saatavan taloudellisen hyödyn suuruudeksi arvioidaan jopa 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli jopa 150 miljardia euroa[5].

Komissio on kehittänyt yhteiset menetelmät hallintomenojen arvioimiseksi ja soveltaa niitä arvioidessaan ennalta uuden lainsäädännön vaikutuksia.

Tällä hetkellä etusijalla on voimassa olevasta lainsäädännöstä aiheutuvan hallinnollisen rasituksen keventäminen. Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kehittääkseen yhteisen lähestymistavan EU:n lainsäädännöstä aiheutuvan rasituksen määrittämiseksi. Komission tarkastelemia kysymyksiä (esim. määritysten vertailukelpoisuus, velvoitteiden alkuperän määrittäminen, rasituksen vähentämistä koskevat tavoitteet, rasitteiden jakaminen) sekä pilottihankkeesta saatuja kokemuksia esitellään tarkemmin komission valmisteluasiakirjassa.

Komissio etsii myös keinoja voimassa olevasta lainsäädännöstä aiheutuvien rasitteiden vähentämistä koskevien määrällisten tavoitteiden asettamiseksi. Useat jäsenvaltiot ovat jo suorittaneet määrityksiä ja todenneet, että tavoite hallinnollisen rasituksen vähentämisestä 25 prosentilla on kunnianhimoinen mutta saavutettavissa. Eräiden jäsenvaltioiden kokemusten pohjalta vaikuttaa siltä, että määrällisistä tavoitteista on apua, sillä ne muodostavat tarvittavat puitteet ja vauhdittavat toimintaa. Tavoitteet olisi eriytettävä sen mukaan, mistä rasituksesta on kyse. Eräillä aloilla (esim. maatalous ja tulli) voidaan rasitusta vähentää suoraan EU:n tason toimilla. Toisilla aloilla taas voidaan rasitusta vähentää tehokkaammin jäsenvaltioiden toimilla. Jäsenvaltioiden ja komission on sovittava yhdessä tietyistä perusmäärityksistä keskeisillä aloilla sekä vähentämistavoitteista, jotka jaetaan yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken hallinnollisen rasituksen alkuperästä riippuen.

Komissio aikoo esittää vuoden 2007 alussa toimintasuunnitelman hallintomenojen määrittämiseksi ja hallinnollisen rasituksen keventämiseksi. Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan välittömiä toimenpiteitä sekä yhtenäistä pitkän aikavälin strategiaa, joka koskee EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisiä tavoitteita menojen ja rasituksen määrittämiseksi ja vähentämiseksi. Komissio kehottaa EU:n toimielimiä harkitsemaan välittömien toimenpiteiden hyväksymistä nopeutetussa menettelyssä.

Komissio pyytää kevään 2007 Eurooppa-neuvostoa hyväksymään seuraavat asiat:

- yhteinen tavoite, jonka mukaan EU:n oikeudesta ja kansallisesta lainsäädännöstä johtuvaa hallinnollista rasitusta vähennetään 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä; lisäksi voidaan asettaa välitavoitteita. Tavoitteen saavuttaminen on osapuolten yhteinen velvollisuus ja edellyttää EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteisiä ponnisteluja;

- ensisijaiset alat, joilla EU:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia sekä välittömästi että pitkällä aikavälillä;

- menojen ja rasituksen määrittäminen ja käytettävät menetelmät.

Kodifiointi ja vanhentuneen lainsäädännön kumoaminen

EU:n lainsäädäntö on kehittynyt vähitellen, ja säädöksiä on muutettu ajan kuluessa. Muutoksia ei ole sisällytetty järjestelmällisesti osaksi alkuperäistä lakia. Kodifioinnissa yhdistetään voimassa olevan lain säännökset ja lakiin myöhemmin tehdyt muutokset yhdeksi laiksi. Näin vähennetään EU:n lainsäädännön kokonaismäärää ja tuotetaan ymmärrettävämpiä ja oikeudellisesti selkeitä tekstejä. Tämä puolestaan auttaa erityisesti pk-yrityksiä ja helpottaa lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa. Komission kodifiointiohjelma kattaa noin 500 säädöstä[6] kaikilta aloilta. Komissio on saattanut päätökseen 85 säädöksen kodifioinnin: säädöksistä 52 on hyväksytty lopullisesti ja julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä , ja 33 säädöstä on edelleen neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävänä. Nämä 85 säädöstä korvaavat 300 tällä hetkellä voimassa olevaa säädöstä. Kaikkiaan 500 kodifioidulla säädöksellä olisi tarkoitus korvata noin 2 000 säädöstä.

Komissio aikoo saada kodifiointiohjelman päätökseen vuonna 2008. Pyrkimyksenä on nopeuttaa kääntämistä ja jäädyttää mahdollisuuksien mukaan huomattavat muutokset. Komissio kehottaa muita toimielimiä tukemaan kodifiointiohjelman loppuunsaattamista hyväksymällä kyseiset säädökset mahdollisimman nopeasti.

Jotta myöhemmin ei jälleen kehittyisi suurta määrää kodifioinnin tarpeessa olevia säädöksiä, on jatkossa tärkeää varmistaa uudelleenlaatimisen[7] avulla aiempaa järjestelmällisemmin, että muutokset sisällytetään voimassa olevaan lakiin heti kun ne hyväksytään.

EU:n lainsäädännöstä olisi poistettava vanhentuneet säädökset, joilla ei enää ole todellista vaikutusta mutta jotka ovat muodollisesti voimassa, koska niitä ei ole nimenomaan kumottu. Komissio alkoi vuonna 2003 käydä läpi lainsäädäntöä löytääkseen tällaiset säädökset ja otti käyttöön yksinkertaistetut menettelyt niiden poistamiseksi. Prosessia olisi jatkettava ja lisäksi sitä voidaan vauhdittaa, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsevät sopuun nopeutetuista menettelyistä.

2. Ehdotusten valmistelun parantaminen

Vaikutusten arviointi

Keskeinen osa lainsäädännön parantamista on selvittää säädösehdotusten taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset myös kansainvälisellä tasolla. Sen lisäksi, että komissio kuulee sidosryhmiä, se on ottanut käyttöön yhtenäisen vaikutustenarviointijärjestelmän, laatinut suuntaviivat ja soveltaa niitä kaikkiin tärkeisiin ehdotuksiin. Komissio on laatinut vuodesta 2003 lähtien yli 160 vaikutustenarviointia. Syyskuusta 2006 lähtien komission vaikutustenarviointiraporttien tiivistelmät on käännetty unionin kaikille virallisille kielille. Komissio päättää, jatketaanko aloitteita ja millä tavalla, vasta sen jälkeen kun se on analysoinut perusteellisesti käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Aina otetaan huomioon myös se mahdollisuus, että EU ei ryhdy asiassa lainkaan toimiin ja että oikeudellisesti sitoville säädöksille etsitään muita vaihtoehtoja (itsesääntely ja yhteissääntely). Sen vuoksi joitakin jo suunniteltuja toimenpiteitä on muutettu huomattavasti. Esimerkiksi biomassaa, kaupunkiympäristöä ja verkkomusiikkialan tekijänoikeuksia koskevien vaikutustenarviointien perusteella on päätetty, että kyseisillä aloilla ei tarvita sitovia toimenpiteitä.

Tärkeä uusi keino komission päätöksenteon parantamiseksi on vaikutustenarviointilautakunnan perustaminen. Lautakunnan tehtävänä on antaa laadunneuvontaa, tukea vaikutustenarvioinnin kehittämistä komissiossa ja huolehtia siitä, että vastuu arviointien ja ehdotusten valmistelusta säilyy edelleen asianmukaisilla komission yksiköillä ja komission jäsenillä. Korkeista virkamiehistä koostuva vaikutustenarviointilautakunta on riippumaton poliittisesta päätöksenteosta vastaavista komission yksiköistä ja raportoi toiminnastaan suoraan komission puheenjohtajalle. Lautakunta antaa lausuntoja vaikutustenarviointien laadusta. Se huolehtii osaltaan siitä, että vaikutustenarvioinnit ovat laadukkaita, että niissä tarkastellaan erilaisia toimintavaihtoehtoja ja että niitä voidaan hyödyntää koko lainsäädäntöprosessin ajan. Vaikutustenarviointilautakunta voi pyytää apua ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Komissio uskoo, että lautakunnasta kehittyy alan osaamiskeskus.

Muista käynnissä olevista tärkeistä toimenpiteistä voidaan mainita ulkopuolisen asiantuntijan suorittama arviointi komission vaikutustenarviointijärjestelmästä. Lisäksi komissio aikoo laatia toimintasuunnitelman[8], jonka tavoitteena on tehostaa jälkiarvioinnin hyödyntämistä politiikan laadinnassa.

Myös muiden toimielinten olisi arvioitava järjestelmällisesti, millaiset vaikutukset niiden komission ehdotuksiin tekemillä huomattavilla muutoksilla on. Muiden toimielinten olisi pyrittävä käyttämään mahdollisuuksien mukaan samoja menetelmiä kuin komissio. Kaikista ehdotuksista, joita neuvosto/jäsenvaltiot tekevät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston alalla (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa), olisi laadittava vaikutustenarvioinnit.

Vireillä olevien ehdotusten seulominen ja peruminen

Eräissä jäsenvaltioissa hallituksen ja parlamentin lainsäädäntöohjelmat raukeavat automaattisesti lainsäädäntöelimen toimikauden lopussa. Tällainen periaate ei sisälly EU:n perussopimuksiin. Kun otetaan huomioon Euroopan yhdentymisen haasteet ja EU:n toimielinjärjestelmän luonne, on todettava, että tällaisen periaatteen yleinen soveltaminen voisi muuttaa huomattavasti tärkeimpien toimielinten välistä nykyistä tasapainoa ja johtaa liian pitkiin keskeytyksiin koko unionin toiminnassa.

Siitä huolimatta vireillä olevaa lainsäädäntöä koskevat arvioinnit, joita komissio laatii koko poliittisen toimikautensa ajan, voivat osaltaan lisätä poliittista vastuunottoa ja parantaa EU:n strategisen poliittisen asialistan johdonmukaisuutta.

Sen vuoksi kun nykyinen komissio astui virkaan vuoden 2004 lopulla, se päätti käydä läpi kaikki edellisen komission tekemät ehdotukset, jotka olivat edelleen neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävänä. Tarkoituksena oli selvittää, vastasivatko ehdotukset kasvun ja työllisyyden tavoitetta ja olivatko ne sääntelyn parantamista koskevien normien mukaiset. Käsiteltävänä olleista ehdotuksista peruttiin vuoden 2006 alkupuolella 68. Vuoden 2007 aikana on tarkoitus perua vielä 10 ehdotusta. Lisäksi komissio aikoo jatkossa säännöllisesti tarkastella käsiteltävänä olevia säädösehdotuksia varmistaakseen, että säädökset ovat asianmukaisia ja ajantasaisia.

Nykyinen komissio tarkastelee vireillä olevia ehdotuksia säännöllisesti työohjelmien valmistelun yhteydessä varmistaakseen, että lainsäätäjälle tehdyt säädösehdotukset vastaavat poliittisia painopistealueita, ja poistaakseen tarpeettomat tai vanhentuneet ehdotukset, tämän kuitenkaan rajoittamatta komission oikeutta perua vireillä olevia ehdotuksia milloin tahansa. Komissio katsoo, että jokaisen uuden komission olisi noudatettava samaa käytäntöä periaatteessa virkakautensa ensimmäisen puolen vuoden aikana.

3. EU:n lainsäädännön soveltaminen

Komission toimet sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi eivät johda toivottuihin tuloksiin, ellei EU:n lainsäädäntöä sovelleta jäsenvaltioissa oikein ja tehokkaasti. Jos ongelmia esiintyy, yritysten, kuluttajien ja kansalaisten on voitava käyttää oikeuksiaan nopeasti ja tuloksellisesti. Komission tehtävänä on huolehtia yhteisön lainsäädännön oikeasta soveltamisesta. On kuitenkin tärkeää, että jäsenvaltiot tekevät asiassa oman velvollisuutensa. Suuri osa EU:n lainsäädännöstä koostuu direktiiveistä, joissa asetetaan suuntaviivat ja tavoitteet mutta jätetään jäsenvaltioiden valittavaksi keinot tulosten saavuttamiseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sekä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja ne ovat vastuussa lainsäädännön noudattamisesta. Jos jäsenvaltio ei täytä näitä velvoitteita, asia voidaan viedä esimerkiksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jäsenvaltioita vastaan aloitettujen rikkomismenettelyjen määrä osoittaa, että EU:n lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen tavoitetta ei useinkaan saavuteta. Rikkomismenettely ei myöskään aina ole tehokkain keino ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmia. Tarvitaan tehokkaampia toimia.

Komissio aikoo toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimia ja seurata täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa jo varhaisessa vaiheessa helpottaakseen keskeisten direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio toivoo, että jäsenvaltiot sitoutuvat laatimaan vastaavuustaulukoita osoittamaan direktiivien ja kansallisten säännösten vastaavuuksia täytäntöönpanon arvioinnin ja oikeudellisen valvonnan helpottamiseksi sekä avoimuuden varmistamiseksi. EU:n direktiivien soveltamisesta aiheutuva hallinnollinen rasitus voi lisäksi vaihdella huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Komissio pyrkii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa havaitsemaan hyvät käytännöt ja jakamaan niitä eteenpäin.

Kun ennaltaehkäisevät toimet epäonnistuvat, komissio yrittää korjata tilanteen nopeasti. Unohtamatta asemaansa perustamissopimuksen valvojana komissio aikoo jatkossa keskittyä mahdollisuuksien mukaan keskeisiin asiaryhmiin, joita ovat kansallisten täytäntöönpanotoimien ilmoittamatta jättäminen, EU:n lainsäädännön rikkomiset, joilla on kauaskantoiset kielteiset vaikutukset kansalaisiin tai liike-elämään, sekä yhteisöjen tuomioistuimen päätösten noudattamatta jättäminen. Lisäksi komissio aikoo tehostaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kehittääkseen täydentäviä ongelmanratkaisukeinoja jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen ja onnistuneiden järjestelyjen, kuten SOLVIT-mekanismin[9], pohjalta. Tarkoituksena on kyetä vastaamaan kansalaisten ja yritysten kysymyksiin ja ongelmiin nopeasti ja tehokkaasti käyttäen mitattavissa olevia tapoja. Komissio toimittaa järjestelmällisesti tietoja EU:n lainsäädännön soveltamisesta[10]. Näitä aloitteita esitellään tarkemmin myöhemmin julkaistavassa tiedonannossa EU:n lainsäädännön soveltamisesta, ja ne muodostavat tärkeän osan pian ilmestyvästä yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta.

III . JÄSENVALTIOIDEN EDISTYMINEN SÄÄNTELYN PARANTAMISESSA

EU:N SÄÄNTELY-YMPÄRISTÖN PARANTAMINEN ON RIIPPUVAINEN JÄSENVALTIOIDEN PANOKSESTA. NE OVAT VASTUUSSA SEKÄ EU:N LAINSÄÄDÄNNÖN SAATTAMISESTA OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ JA SEN SOVELTAMISESTA ETTÄ KANSALLISEN JA ALUEELLISEN SÄÄNTELYN LAADUSTA. SEN JÄLKEEN KUN KASVUA JA TYÖLLISYYTTÄ KOSKEVAT YHDENNETYT SUUNTAVIIVAT [11] annettiin maaliskuussa 2005[12], jäsenvaltiot ovat selvästi pyrkineet tehostamaan toimiaan sääntelyn parantamiseksi, mikä ilmenee sekä kansallisista uudistusohjelmista että edistymistä koskevista kertomuksista.

Useimmat jäsenvaltiot ovat laatineet strategian sääntelyn parantamiseksi ja luoneet sen tueksi tietyt rakenteet. Eniten edistystä on tapahtunut hallintomenojen määrittämisen ja rasituksen keventämisen kohdalla: useimmat jäsenvaltiot ovat valinneet saman mallin hallintomenojen määrittämiseksi, ja moni jäsenvaltio on jo asettanut prosenttimääräisen tavoitteen menojen ja rasituksen vähentämiselle. Lisäksi moni jäsenvaltio laatii vaikutustenarviointeja, ja jotkin jäsenvaltiot ovat laatineet suuntaviivat. Sen sijaan vain suhteellisen harva jäsenvaltio laatii järjestelmällisesti vaikutustenarviointeja uusista säädösehdotuksista, eikä arviointien tuloksia useinkaan julkisteta.

Noin puolet jäsenvaltioista on laatinut kattavan yksinkertaistamisohjelman, ja lisäksi on tehty useita erityisaloitteita (esim. sähköisestä hallinnosta, keskitetyistä palvelupisteistä ja keskusrekisteritoimistoista). Moni jäsenvaltio lisää sidosryhmien kuulemista, mutta lisätoimia tarvitaan edelleen.

Sääntelyn parantaminen vie luonnollisesti aikaa ja edellyttää taloudellisia ja henkilöresursseja sekä nykyisten institutionaalisten rakenteiden mukauttamista. Tämä puolestaan edellyttää pysyvää ja tuntuvaa poliittista tukea.

IV . SEURAAVAT VAIHEET

Tästä katsauksesta ilmenee, että EU on noudattanut sitoumustaan parantaa sääntelyä. Komissio, Euroopan parlamentti, neuvosto ja jäsenvaltiot voivat kuitenkin yhteistyössä vielä tehostaa toimia sääntelyn parantamiseksi.

Lainsäädännön yksinkertaistaminen

- Yksinkertaistaminen asetetaan etusijalle komission työohjelmassa sisällyttämällä säännöllisesti tarkastettava yksinkertaistamisohjelma komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan .

- Säännöllisesti tarkastettavaa yksinkertaistamisohjelmaa tehostetaan tekemällä lähivuosina yli 40 aloitetta lainsäädännön yksinkertaistamiseksi useilla politiikan aloilla.

- Lainsäätäjä hyväksyy käsiteltävänä olevat yksinkertaistamiseen liittyvät ehdotukset nopeammin, ja toimielinten välistä yhteistyötä tehostetaan.

Hallinnollisen rasituksen keventäminen

- Komissio esittää toimintasuunnitelman hallintomenojen määrittämiseksi ja hallinnollisen rasituksen keventämiseksi sekä käynnistää määrittämistä ja keventämistä koskevan laajan tutkimuksen.

- Kevään 2007 Eurooppa-neuvostoa pyydetään asettamaan edellä mainittujen toimien pohjalta yhteiseksi vähentämistavoitteeksi 25 prosenttia sekä määrittämään EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla keskeiset toiminta-alat ja niihin liittyvät ensisijaiset käytännön toimet, joiden osalta on mahdollista päästä nopeasti huomattaviin tuloksiin, samoin kuin käytettävät määritysmenettelyt ja -tavat.

Vaikutustenarvioinnit

- Uusi vaikutustenarviointilautakunta alkaa järjestelmällisesti käydä läpi komission tekemiä vaikutustenarviointeja.

- Ulkopuolinen taho arvioi nykyisin käytössä olevaa vaikutustenarviointijärjestelmää , ja arvioinnin tulokset otetaan asianmukaisesti huomioon.

- Vaikutustenarviointiin sovellettavaa yhteistä lähestymistapaa tarkistetaan vuonna 2008. Komissio toivoo, että toimielimet suostuvat tarkistuksen yhteydessä tekemään vaikutustenarviointeja jäsenvaltioiden aloitteista , jotka koskevat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon kuuluvia aloja ( poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ).

Vireillä olevien ehdotusten seulominen ja peruminen

- Nykyinen komissio katsoo, että jokaisen tulevan komission olisi käytävä käsiteltävänä olevat ehdotukset läpi periaatteessa virkakautensa ensimmäisen puolen vuoden aikana varmistaakseen, että lainsäätäjälle tehdyt säädösehdotukset vastaavat poliittisia painopistealueita.

- Nykyinen komissio jatkaa vireillä olevien ehdotusten säännöllistä tarkastelua valmistellessaan vuotuista työohjelmaa ja poistaa tarvittaessa ehdotuksia käsittelystä.

EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltaminen

- Komissio aikoo tehdä vuonna 2007 uuden aloitteen vahvistaakseen toimiaan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa esiintyvien ongelmien ennakoimiseksi ja ehkäisemiseksi parantamalla yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, nopeuttaakseen keskeisten asiaryhmien käsittelyä ja tehostaakseen tiedonsaantia lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnasta.

- Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä hyviä kokemuksia, joita on saatu direktiivien täytäntöönpanon tehostamisesta, tiedottamisen parantamisesta, kansalaisten ja yritysten ongelmien ratkaisemisesta sekä vastaavuustaulukoiden lisääntyneestä käytöstä.

Kodifiointi ja kumoaminen

- Komissio aikoo esittää noin 350 kodifiointia koskevaa aloitetta ennen vuoden 2008 loppua ja suosittaa, että neuvosto ja parlamentti hyväksyvät aloitteet viimeistään vuonna 2009.

- Keinoja lainsäädännön kodifioimiseksi on kehitettävä .

- Komissio aikoo jatkaa vanhentuneiden säädösten tunnistamista ja kumoamista. Lisäksi komissio kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kehittämään nopeutettuja menettelyjä vanhentuneen lainsäädännön kumoamiseksi.

V . PÄÄTELMÄT

Sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa on edistynyt huomattavasti, mutta hanketta on nyt vietävä eteenpäin entistä tarmokkaammin, jotta siitä saadaan kaikki mahdollinen hyöty. Komissio on sitoutunut voimakkaasti hankkeeseen ja valmistelee parhaillaan huomattavia aloitteita kehittääkseen vaikutustenarviointijärjestelmäänsä ja yksinkertaistamisohjelmaansa sekä tiedottaakseen toimistaan sääntelyn parantamiseksi. Lisäksi komissio ehdottaa, että käynnistetään uudenlainen kampanja hallinnollisen rasituksen keventämiseksi. Komissio ei kuitenkaan voi aikaansaada tuloksia yksin. Siksi se kehottaa Eurooppa-neuvostoa, EU:n lainsäätäjää ja jäsenvaltioita tukemaan tässä tiedonannossa esitettyjä ensisijaisia tavoitteita, jotka muodostavat yhteisen toimintasuunnitelman sääntelyn parantamiseksi Euroopan unionissa.

[1] Komission lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2007 - KOM(2006) 629, 24.10.2006.

[2] Komissio on kuullut sidosryhmiä julkista kuulemista koskevista vähimmäisvaatimuksista. Se raportoi kuulemisen tuloksista pian julkaistavassa tiedonannossa Euroopan avoimuusaloitteesta.

[3] KOM(2005) 535, 25.10.2005.

[4] "First progress report on the strategy for the simplification of the regulatory environment" - COM(2006) 690.

[5] Ks. ”Measuring administrative costs and reducing administrative burdens in the European Union” - COM(2006) 691.

[6] Vuonna 2001 valittiin kodifioitavaksi alun perin 940 säädöstä. Näistä säädöksistä 198 on kumottu, 16 säädöksen voimassaolo on päättynyt, 8:aa säädöstä on muutettu niin usein, ettei niitä voida kodifioida, ja 152 säädöstä on vanhentunut tai niitä ei kannata kodifioida, koska niihin on tehty vain vähäisiä muutoksia.

[7] Uudelleenlaatimisessa luodaan uusi oikeudellisesti sitova säädös, jolla kumotaan korvattavat säädökset ja joka sisältää sekä säädöksen asiasisältöön tehdyt muutokset että muuttamatta jätettävän osan kodifioituna.

[8] Komissaari Grybauskait[pic] ja puheenjohtaja Barroso aikovat julkaista lähiaikoina tiedonannon Responding to Strategic Needs: Reinforcing the use of evaluation .

[9] SOLVIT on komission perustama vaihtoehtoinen ongelmanratkaisumekanismi, jolla pyritybauskaitė ja puheenjohtaja Barroso aikovat julkaista lähiaikoina tiedonannon ”Responding to Strategic Needs: Reinforcing the use of evaluation”.

[10] SOLVIT on komission perustama vaihtoehtoinen ongelmanratkaisumekanismi, jolla pyritään auttamaan EU:n kansalaisia ja yrityksiä, jotka eivät ole voineet käyttää EU:n sisämarkkinoihin liittyviä oikeuksiaan, koska jonkin toisen jäsenvaltion viranomaiset ovat soveltaneet sisämarkkinalainsäädäntöä väärin (http://europa.eu.int/solvit/site/index.htm).

[11] Komissio esittää vuosittain kertomuksen yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (ks. KOM(2006) 416).

[12] KOM(2005) 141, 12.4.2005.

[13] Jäsenvaltioiden kokemuksia sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden käyttöönotosta kuvaillaan tarkemmin pian julkaistavassa vuoden 2006 kilpailukykyraportissa ja komission asiakirjassa Note for the Economic Policy Committee - Promoting Better Regulation (Bryssel, 18.10.2006).