[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 28.6.2006

KOM(2006) 345 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

tilanteesta jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden alalla {SEK(2006) 838}

- Esipuhe

Hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn yksinkertaistamisesta vuoden 2004 marraskuussa annetuissa puheenjohtajan päätelmissä komissiota kehotettiin laatimaan selvitys laajentumisesta johtuvasta uudesta tilanteesta EU:n markkinoilla jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja muiden punaisten hedelmien alalla sekä tarvittaessa tekemään ehdotuksia erityisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Tässä asiakirjassa käsitellään komission yksiköiden laatiman selvityksen pääkohtia ja tehdään EU:n politiikkoja koskevia päätelmiä. Kertomukseen liittyy komission valmisteluasiakirja, jossa tarkastellaan laajasti tilannetta jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja muiden punaisten hedelmien alalla.

1. TAUSTA

Tässä asiakirjassa keskitytään kirsikoihin (hapankirsikoihin, Prunus Cerasus , ja imeläkirsikoihin, Prunus Avium ) sekä marjoihin. Marjoihin lasketaan tavallisesti kuuluviksi seuraavat kolme tyyppiä: marjat ( Rubus - ja Morus -sukuiset), herukat ( Ribes -sukuiset) ja mustikat ( Vaccinium -sukuiset) sekä pohjushedelmät ( Fragaris -sukuiset, esim. mansikat).

Vuosi 2004 oli jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden alalla vaikea, koska monien tuotteiden (erityisesti mustaherukoiden, mansikoiden ja hapankirsikoiden) tuottajahinnat olivat alhaalla useissa jäsenvaltioissa. Alhaiset hinnat vaikuttivat moniin tuotteisiin myös vuonna 2005 (erityisesti mansikoihin ja mustaherukoihin).

EU:n jäseniksi liittyi uusia jäsenvaltioita, joissa jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja muiden punaisten hedelmien ala on suurehko, ja se muutti merkittävästi koko alaa EU:ssa. Kahden suuren tuottajamaan eli Unkarin ja Puolan liittymisen myötä EU:sta tuli maailman suurin jalostusteollisuudelle tarkoitettujen marjojen tuottaja.

2. SELVITYS ALAN TILANTEESTA

2.1. Alan pääpiirteet EU:ssa

Marjojen ja hapankirsikoiden[1] viljelyalat kattavat EU:ssa 0,25 prosenttia koko viljelyalasta. Alan merkitys on suurin Pohjois-Euroopan maissa mansikoita ja imeläkirsikoita lukuun ottamatta. Puolassa alan painoarvo on suurin 1,10 prosentin osuudella. Vuonna 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen EU:n marjantuotanto (herukoiden, karviaisten, vadelmien ja mansikoiden) sekä hapankirsikoiden tuotanto kasvoi merkittävästi: viljelyala kipusi vuosina 2002–2004 keskimäärin 69 000 hehtaarista 15 jäsenvaltion EU:ssa 237 000 hehtaariin 25 jäsenvaltion EU:ssa, ja näistä 141 000 hehtaaria sijaitsee Puolassa.

Lukuun ottamatta herukoita ja kirsikoita, joiden sato voidaan korjata koneiden avulla, marjantuotanto edellyttää paljon työvoimaa. Koska jalostusmarkkinoiden hinnat ovat alhaisempia kuin tuoreiden marjojen markkinoilla, kilpailu aiheuttaa sen, että marjojen jalostus tapahtuu pääasiassa maissa, joiden työvoimakustannukset ovat alhaisia.

Marjat kuuluvat usein niihin harvalukuisiin kasveihin, joita voidaan viljellä epäsuotuisilla alueilla (esim. osittain vuoristoisilla alueilla). Koska marjoja voidaan tuottaa pieniä määriä, ala soveltuu lisäksi erityisen hyvin pientiloille, joita on usein eniten epäsuotuisilla tai osittain vuoristoisilla alueilla. Näillä tiloilla marjantuotantoon voidaan paremmin käyttää perheen työvoimaa. Osa-aikaviljelijät saavat marjoista usein lisätuloja.

Vaikka alan taloudellinen osuus koko maataloustuotannosta on melko vähäinen, tuottajamaissa se on usein keskittynyt tietyille alueille, ja sen vuoksi se voi olla merkittävää alueen taloudelle.

2.2. Alan pääpiirteet Puolassa

Puolan osuus jalostusteollisuutta varten tuotetuista marjoista ja hapankirsikoista koko EU:ssa on kaksi kolmasosaa.

Tarhojen pinta-ala on viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana pysynyt melko vakaana noin 260 000–290 000 hehtaarissa. Tästä määrästä 15 prosenttia on marja- ja herukkapensaita (herukoita, karviaisia, vadelmia ja muita pensaita) ja 10 prosenttia hapankirsikoita. Mansikoiden viljelyala on vaihdellut viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana: määrä oli alhaisimmillaan 38 000 hehtaarissa vuonna 2002 ja korkeimmillaan 65 800 hehtaarissa vuonna 2001.

Marjantuotanto on alueellisesti keskittynyttä. Sen merkitys on suurin kolmessa voivodikunnassa, joiden osuus oli noin 55 prosenttia Puolan marja- ja hapankirsikkatuotannosta vuosina 2002–2004: Lubelskie (24,1 % koko tuotannon määrästä), Mazowieckie (20,9 %) ja Łódzkie (11,4 %).

Koska maaseutualueiden ja pientilojen työttömyysaste on korkea, jalostettaviksi tarkoitetut marjat ovat merkittävä tulonlähde ja työllistäjä. Koko hedelmä- ja vihannesalalla on arviolta 250 000 kokopäiväistä työtä vastaava määrä työpaikkoja (tuotannon, markkinoinnin ja jalostuksen alalla). Yksinomaan marja- ja kirsikka-alalla tämä merkitsisi noin 80 000 kokopäivästä työpaikkaa.

Alalla on paljon pientiloja, vaikka viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana on tapahtunut yritysten sulautumista. Mustaherukoiden ja hapankirsikoiden tapauksessa hedelmänviljelyalaltaan yli hehtaarin suuruisten tilojen osuus on noin kaksi kolmasosaa jäsenvaltion tuotannosta.

Tuotannon hajanaisuuteen liittyy alhainen järjestäytymisaste. Järjestäytyneiden tuottajien (tuottajaryhmät ja tuottajaorganisaatiot) osuus on koko hedelmä- ja vihannesalalla vain kaksi prosenttia hedelmien ja vihannesten koko kaupan pidetystä tuotannosta.

Marja-alan tarjonnan hajanaisuudesta johtuen hedelmät kerätään ympäri tuotantoalueiden kyliä sijaitseviin keräyskeskuksiin, joista ne kuljetetaan jalostusyrityksiin. Suurtilat myyvät tuotantonsa tavallisesti suoraan teollisuudelle. Pieni osuus (noin 10–15 %) teollisuudelle tarkoitetuista marjoista ja hapankirsikoista toimitetaan tuottajien ja jalostajien välillä tehtyjen sopimusten perusteella.

2.3. Tilanne tärkeimmillä osa-alueilla

Marjojen osalta tarkastelussa keskitytään viljeltyihin marjoihin ja niiden tärkeimpiin lajeihin: mustaherukoihin, vadelmiin ja mansikoihin. Nämä marjat muodostavat yhdessä yli 90 prosenttia teollisuudelle tarkoitettujen marjojen tuotannosta. Kirsikoista on tehty hapankirsikoita ja imeläkirsikoita käsittelevät erilliset selvitykset.

2.3.1. Mansikat

EU:ssa erityisesti jalostusteollisuuden käyttöön tarkoitettujen mansikoiden tuotanto tapahtuu pääasiassa Puolassa. Muissa jäsenvaltioissa mansikoita tuotetaan tuoretuotteiden markkinoille, vaikka pieniä määriä myydään myös teollisuudelle. Puolan osuus EU:n teollisuuden käyttöön tarkoitettujen mansikoiden tuotannosta on noin 60 prosenttia. Kolmansista maista tuotavien jäädytettyjen mansikoiden osuus koko EU:n teollisuuden käyttöön tarkoitettujen mansikoiden tarjonnasta 25 jäsenvaltion EU:ssa kasvoi alle 20 prosentista vuoteen 2001/2002 mennessä 38 prosenttiin vuonna 2003/2004.

Jalostusteollisuudelle tarkoitettujen ja jäädytettyjen mansikoiden hinnat romahtivat EU:ssa vuosina 2004 ja 2005, koska EU:n tuotanto aiempiin vuosiin verrattuna on kasvanut ja koska halpatuonti kolmansista maista, erityisesti Kiinasta, on lisääntynyt.

Puolan mansikka-alan pääpiirteet voidaan tiivistää seuraavasti:

- Melko alhaisista investointikustannuksista johtuen jalostukseen tarkoitettujen mansikoiden tuotannosta on tullut lisätulonlähde monille maaseutualueiden talouksille. Sosiaaliselta kannalta katsottuna alalla on huomattava merkitys maaseudulla. Vuonna 2002 arviolta kaksi kolmasosaa tuotannosta oli peräisin niiltä 10 prosentilta tiloja, joiden pinta-ala oli yli 0,5 hehtaaria. Muut 90 prosenttia viljelijöistä, joiden mansikanviljelyala on alle 0,5 hehtaaria, tuotti yhden kolmasosan Puolan koko tuotannosta.

- Ala on erikoistunut jalostusteollisuuden suosiossa olevan Senga Sengana -lajikkeen viljelyyn. Tämä lajike ei kuitenkaan sovellu tuoretuotteiden markkinoille, sen sato on pieni ja korjuuaika erittäin lyhyt, ja korjuumäärät voivat vaihdella suuresti sääolosuhteiden mukaan. Nämä ominaisuudet ja viime vuosina kasvanut tuonti kolmansista maista lisäävät paineita kyseisen lajikkeen viljelyyn nykyisillä alhaisilla hinnoilla, erityisesti suurilla kaupallisilla tiloilla.

- Halpatuonti, markkinoiden kysynnän vaihtelut, tuottajien ja osa-aikaisesti toimivien jalostajien suuri määrä sekä Senga Senganan ominaispiirteet aiheuttavat hintojen vaihteluita vuodesta toiseen, mitä voi lisätä vielä EU:n elintarviketeollisuuden jäädytettyjen mansikoiden kysynnän määrä.

- Senga Sengana pilaantuu nopeasti sadonkorjuun jälkeen, ja sadonkorjuun jälkeen tapahtuva asianmukainen käsittely on välttämätöntä (erityisesti jäähdyttäminen). Markkinointi teollisuudelle on hajanaista ja pieniä määriä myydään sopimusten perusteella. Nykyisen kansainvälisen kilpailun ja alhaisten hintojen vuoksi näyttää epätodennäköiseltä, että hintajärjestelyitä sisältävät sopimukset ulottuisivat muille aloille kuin niille, joilla on erityistarpeita (esim. vauvanruoka, korkealaatuiset hillot). Senga Senganan viljelyyn liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi tutkitaan ekologisen marjantuotannon teknologiaa, uusia viljelymenetelmiä ja parempien viljelytekniikoiden kehittämistä harmaahomeen torjumiseksi.

Jalostettaviksi tarkoitettujen mansikoiden nykyiset alhaiset hinnat EU:ssa aiheuttavat sen, että joissakin jäsenvaltioissa on tuoreiden mansikoiden alalla vaikeaa käyttää jalostusteollisuuden markkinoita tuoretuotemarkkinoiden tarjonnan tasaajana.

Osittain jalostettujen mansikoiden kysyntä on kasvanut EU:ssa voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Kasvu on koskenut enimmäkseen kuitenkin marjavalmisteteollisuutta, jonka tuotteet eivät ole juurikaan riippuvaisia tietystä lajikkeesta. Kasvu koskee myös mehujen ja juomien valmistusta. Toisaalta hillojen tuotantoon tarvittavien marjojen kysyntä on pysynyt ennallaan.

2.3.2. Mustaherukat

Mustaherukoita kasvatetaan Pohjois-Euroopassa sijaitsevissa EU:n jäsenvaltioissa, ja Puola yksistään edustaa 70 prosenttia EU:n tuotannosta. EU on maailman suurin tuottaja, sillä kolmansien maiden tuotanto on melko vähäistä, ja mustaherukoiden tuontimäärät EU:hun ovat pieniä. Raaka-aineiden ja puolijalosteiden hinnat ovat romahtaneet sitten vuoden 2003, koska mustaherukoiden tuotanto on kasvanut keskimäärin lähes 150 000 tonnista vuosina 1998–2002 200 000 tonniin vuosina 2003 ja 2004. Tuotantomäärät ovat ennätystasolla, kun taas lopullisten elintarvikkeiden (lähinnä hedelmäpohjaisten juomien) kulutus ei ole ollut yhtä voimakasta, ja vientinäkymät EU:n ulkopuolelle ovat melko huonoja. Tuotteen talouteen vaikuttaa noin 10–12 vuoden pituinen tuotantokierto, joka johtuu tuottajien taipumuksesta istuttaa uusia viljelmiä hintojen ollessa korkealla, mikä puolestaan ennakoi myöhempää hintojen romahdusta.

Viljelyalojen määrää on tarkistettava, jotta tuotanto palautuu lähemmäs tarkoituksenmukaista tasoa. Ylimääräisten istutusten raivaaminen on yksi viljelijöiden yleensä käyttämistä keinoista. Mustaherukka on monivuotinen kasvi ja osa tilan vuoroviljelyä. Sen vuoksi ylimääräiset alatkin raivataan osana viljelijöiden käyttämää viljelykiertoa.

Kysynnän kannalta tuotteiden, joissa käytetään mustaherukkaa, kulutus on säilynyt ennallaan tai jopa laskenut. Mustaherukkatuotteet kärsivät muiden tuotteiden (esim. appelsiini- ja karpalomehujen) aiheuttamasta kilpailusta. Kulutusta voitaisiin lisätä menekinedistämisen ja tuoteinnovaatioiden avulla.

2.3.3. Vadelmat

Vuoden 2004 laajentumisen jälkeen EU:n vadelmantuotanto on kahden uuden suuren tuottajamaan myötä kasvanut 28 000 tonnista 87 000 tonniin (vuosien 2002–2004 keskiarvoja): Puola (48 000 tonnia) ja Unkari (10 000 tonnia). Kahden uuden jäsenvaltion tuottamat marjat menevät pääasiassa jalostusteollisuuden käyttöön, kun taas muissa maissa sen merkitys on vähäisempää Ranskaa lukuun ottamatta. Siellä noin 10 prosenttia tuotannosta myydään teollisuudelle. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Skotlannin vadelma-ala keskittyi enimmäkseen tuottamaan marjoja teollisuudelle. Alan vähäisen kilpailun vuoksi siellä siirryttiin kuitenkin lähes kokonaan tuoretuotteiden markkinoille 2000-luvun alussa.

EU-25:n vadelmien tarjonta jalostusteollisuudelle on kasvanut 115 000 tonnista vuonna 2000 yli 160 000 tonniin vuonna 2004. Vuonna 2004 teollisuuden käyttöön tarkoitettujen vadelmien tarjonnan suuri määrä johti hintojen putoamiseen. Noin kaksi kolmasosaa teollisuudelle tarkoitetusta koko tuotannosta koostuu jäädytetyistä vadelmista. Serbia on ollut vuosia EU:n jäädytettyjen vadelmien päätuottaja, ja sen tuonti EU-25:een vuosina 2002–2004 oli keskimäärin 54 000 tonnia. Seuraavana oli Chile keskimäärin 14 000 tonnilla. Viime vuosina Puolan tuotannon kasvun vuoksi (keskimäärin 20 000 tonnista vuosina 1999–2002 30 000 tonniin vuosina 2003–2004) EU:ssa tuotettujen jäädytettyjen vadelmien osuus koko EU:n tarjonnasta on kasvanut 20 prosentista vuonna 2002 31 prosenttiin vuonna 2004.

Puola on onnistunut saamaan merkittävän osan markkinoista viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana, ja monista eduista johtuen sillä näyttää olevan valmiuksia parantaa asemaansa: vadelmien kasvatusperinteet, alhaiset työvoimakustannukset, uusien lajikkeiden tutkimus, laaja puolijalosteteollisuus. Toisaalta tuotannon hajanaisuus ja viljelijöiden toimesta teollisuudelle tapahtuva myynti haittaavat merkittävällä tavalla alan kilpailukyvyn paranemista. Tuotannon parantaminen tiloilla ja markkinointi puolijalosteita valmistavalle teollisuudelle ovat ratkaisevassa asemassa alan yhdentymisessä.

Unkarissa vadelmantuotanto on laskenut viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana. EU:n kysynnän säilymisestä huolimatta jäädytettyjen vadelmien vienti on laskenut, mikä kuvastaa kilpailukyvyn hiipumista. Unkari on todellakin joutunut vastaamaan kasvaneeseen markkinoiden kilpailuun, ja maan omat markkinat ovat kärsineet kustannusten noususta. Lisäksi Unkarin luonnonolosuhteet edellyttäisivät kastelun kehittämistä (maa sijaitsee Euroopan vadelmanviljelyyn soveltuvan alueen etelärajalla), mikä ei ole nykyisellään kannattavaa, kun tuotanto suuntautuu jalostusteollisuudelle.

2.3.4. Hapankirsikat

Hapankirsikoita kasvatetaan kylmän ilmanalan maissa, pääasiassa Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Euroopassa. Hapankirsikoita, joita kutsutaan myös kirpeiksi kirsikoiksi, ei juurikaan kuluteta tuoreina. Yleensä niistä tehdään säilykkeitä tai ne jäädytetään sadonkorjuun jälkeen, ja niitä käytetään eri tuotteissa kuten hillokkeissa, hilloissa ja mehuissa.

EU:ssa hapankirsikka-alaa hallitsee kolme maata: Puola (190 000 tonnia vuosina 2002–2004), Unkari (51 000 tonnia) ja Saksa (31 000 tonnia). Yhdessä näiden kolmen maan osuus EU:n kokonaistuotannosta on 87 prosenttia. Vuosina 1998–2004 EU-25:n hapankirsikoiden tuotanto kasvoi vuosittain keskimäärin 5 prosenttia ja oli 340.000 tonnia vuonna 2004. Suurin osa kasvusta tapahtui Puolassa. Myös Unkarissa tuotanto on kasvanut. Saksassa ala on taantunut sitten 1990-luvun Keski- ja Itä-Euroopan maiden tuonnin aiheuttaman kasvaneen kilpailun vuoksi. Puolan osuus EU:n hapankirsikoiden tuotannosta on 60 prosenttia.

Saksan ja Puolan maatilat ovat pieniä, vaikka suurtilojen painoarvo on Puolassa kasvussa. Unkarissa sitä vastoin on paljon suurtiloja (kokonaispinta-alasta 50 % on vähintään 10 hehtaarin tiloja, Puolassa vastaava luku on 3 %). Tilojen pienestä koosta johtuen kirsikat poimitaan Saksassa ja Puolassa käsin. Unkarissa koneilla korjataan 30 prosenttia tuotannosta. Sen vuoksi työvoimakustannuksilla on ratkaiseva merkitys tuotannon kannattavuudessa, ja Saksa on Unkariin ja Puolaan nähden epäedullisessa asemassa.

Saksassa ja Unkarissa tuottajaorganisaatioilla ja tuottajaryhmillä on tärkeä asema hapankirsikoiden markkinoinnissa jalostusteollisuudelle: 40 prosenttia kokonaistuotannosta Saksassa ja 50–60 prosenttia Unkarissa. Puolassa sen sijaan tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaryhmien merkitys on yhä vähäinen.

EU-25:n tuonnilla kolmansista maista ei ole suurta merkitystä EU:n jalostusteollisuudelle tarkoitettujen hapankirsikoiden kokonaistuotannossa. Kyseisen tuonnin osuus oli keskimäärin 11 prosenttia vuosina 2002–2004.

Hapankirsikoiden tuotanto on kasvanut voimakkaasti uusissa jäsenvaltioissa sitten 1990-luvun. Selvityksen mukaan hintojen lasku vuonna 2004 johtui EU:n ja Serbian suuresta sadosta, joka ylitti teollisuuden tarpeet. Koska uusia tarhoja perustetaan paljon, erityisesti Puolassa, alan hinnat saattavat hyvinkin pysyä alhaalla, jollei sää vaikuta satoon, kuten tapahtui vuonna 2005.

2.3.5. Imeläkirsikat

Jalostusteollisuus käyttää noin 15 prosenttia EU:n imeläkirsikoiden tuotannosta. Kolmessa jäsenvaltiossa osa tuotannosta suuntautuu jalostusteollisuuden käyttöön: Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Tärkeimmät käyttötarkoitukset ovat säilykkeet (sokeriliemeen säilötyt kirsikat ja muut tuotteet), alkoholia sisältävät tuotteet (osittain konditoriateollisuuden käyttöön) ja sokerin avulla tapahtuva säilöntä (sokeroidut kirsikat).

Säilöttyjen imeläkirsikoiden tuotanto on laskenut EU:ssa 1990-luvun alusta lähtien, osittain koska ne on korvattu Keski-Euroopasta tuoduilla säilötyillä hapankirsikoilla tai tuoduilla säilötyillä imeläkirsikoilla. Myös alkoholiin säilöttyjen imeläkirsikoiden tuotanto on EU:ssa saanut kilpailijan kolmansista maista tuotavista vastaavista tuotteista. Ala on supistunut huomattavasti.

Ranska ja Italia ovat EU:n sokeroitujen kirsikoiden suurimmat tuottajat, ja kolmantena on Espanja. Ala on kehittynyt Ranskassa ja Italiassa eri suuntiin 1990-luvulta lähtien. Italiassa teollisuus siirtyi 1990-luvun alussa Italiassa tuotetuista raaka-aineista kolmansista maista (Bulgariasta, Turkista ja Romaniasta) tuotaviin raaka-aineisiin. Merkittävä osa kolmansista maista tuotavasta raaka-aineesta (väliaikaisesti säilötyt kirsikat) viedään uudelleen kolmansiin maihin vähäisen jalostuksen (luokitus, lajittelu jne). jälkeen. Osa raaka-aineesta jalostetaan sokeroiduiksi kirsikoiksi. Ranskassa kirsikka-alalla on noudatettu vakaata perushyödykeketjuun sisällyttämisen strategiaa ja keskitettyä toimintatapaa sekä toimialojen välistä toimintaa. Toimialojen välisen toiminnan tuloksena on kehitetty eri toimenpitein perushyödykeketjun kilpailukykyä. Kasvaneesta kilpailusta huolimatta teollisuus käyttää yhä paikallisesti tuotettua raaka-ainetta.

3. TÄRKEIMMÄT PÄÄTELMÄT

Monien jalostettaviksi tarkoitettujen hedelmien alat ovat kärsineet viime vuosina vaikeuksista EU:n markkinoilla, kun hinnat ovat pudonneet (tuottajahinnat ja puolijalosteiden hinnat). Vaikeudet johtuvat lähinnä kolmentyyppisistä syistä, jotka vaikuttavat eri tavoin eri tuotteisiin: 1) kolmansien maiden kasvanut kilpailu (mansikka-alalla), 2) ylituotanto verrattuna markkinoiden tarpeisiin ja 3) alan eri osien riittämätön kilpailukyky, mikä johtuu perushyödykeketjujen hajanaisuudesta (tuottajien alhainen järjestäytyneisyys jne.).

Tilapäisiä vaikeuksia voi aiheutua myös olosuhteiden (esim. epäsuotuisan sään) vuoksi, kuten muillakin viljelykasvialoilla.

3.1. Kolmansien maiden tuonnin aiheuttama kilpailu

Selvityksen mukaan kolmansien maiden tuonnin merkitys EU-25:ssä on hapankirsikoiden osalta vähäinen, ja mustaherukoiden kannalta sillä ei ole lainkaan merkitystä. Tuonnilla on enemmän merkitystä vadelmien ja imeläkirsikoiden tapauksessa, vaikka vadelmien osalta merkitys on viime vuosina vähentynyt. Merkitys on kasvanut jäädytettyjen mansikoiden osalta viimeksi kuluneina kolmena vuonna. Jalostettaviksi tarkoitettujen jäädytettyjen mansikoiden alalla on siitä syystä ollut enemmän kilpailua kolmansista maista, erityisesti Kiinasta alhaisin hinnoin tuotavien jäädytettyjen mansikoiden vuoksi.

Komissio tutkii parhaillaan, onko Kiinan-tuontiin liittynyt polkumyyntiä.

3.2. Selviytyminen markkinoiden tarpeet ylittävästä tuotannosta

3.2.1. Tuotantokapasiteetin mukauttaminen kysyntään

EU:n mustaherukoiden ja hapankirsikoiden tuotantokapasiteetti ylittää nykyisellään teollisuuden kysynnän. Hinnat pysyvät todennäköisesti alhaisina, ellei tapahdu satoon vaikuttavaa sääoloista johtuvaa mullistusta. Molempien kyseisten alojen tuotantokapasiteetti on kasvanut viime vuosina merkittävästi, koska viime aikoihin saakka on perustettu uusia istutuksia korkeista hinnoista johtuen.

Näissä olosuhteissa jotkut viljelijät saattavat haluta lopettaa kyseisen tuotannon ja siirtyä viljelemään muita kasveja. Valtiontukea koskevien EU:n sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin sallia tuen myöntämisen raivausohjelmille. Jotta helpotettaisiin viljelymaan tuotantosuunnan muuttamista muihin kuin marja- ja herukkapensaisiin (jotka ovat EU:n lainsäädännön mukaan monivuotisia kasveja), aiemman mallin mukaan YMP:n tilatukijärjestelmää soveltavat jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoa vahvistaakseen uusia viitemääriä sellaisilla alueilla toimiville viljelijöille, joihin sovelletaan jotakin rakenneuudistusohjelmaa[2].

EU:n maaseudun kehittämisohjelmissa voidaan myös tilojen tasolla helpottaa uudelleen suuntautumista muuhun maataloustoimintaan (maaseudun kehittämisestä annetun uuden asetuksen[3] maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn parantamista koskevan toimintalinjan 1 mukaiset toimenpiteet) tai muuhun kuin maataloustoimintaan (maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista ja maaseutualueiden elämänlaatua koskevan toimintalinjan 3 mukaiset toimenpiteet). Toimintalinjan 3 mukaisissa tukitoimenpiteissä edistetään maaseutualueiden toimintojen monipuolistamista, jolloin lujitetaan maaseudun taloutta ja sen kykyä selvitä maatalouden eri aloilla ilmenevistä ongelmista.

3.2.2. Kysynnän kasvattaminen: menekinedistäminen ja tuoteinnovaatiot

Muihin hedelmiin verrattuna marjojen markkinat on melko pieniä. Tämä pätee niin tuoreisiin kuin jalostettuihinkin tuotteisiin. Menekinedistämisohjelmissa ei juurikaan keskitytä alan tuotteisiin, ja sen vuoksi kuluttajat eivät usein tunne tuotteita kunnolla. Joissakin jäsenvaltioissa alan tuottajat ovat tehneet aloitteita tuotteidensa menekin edistämiseksi. EU:n tuki maataloustuotteiden menekinedistämistä varten voi silloin olla tärkeää marjoja koskevan tiedottamisen ja niiden kysynnän lisäämisen kannalta.

Tuoteinnovaatiot ovat merkittävä keino laajentaa tai luoda uusia markkinoita. Monilla maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteillä voidaan avustaa toimijoita uusien tuotteiden kehittämisessä: kaupan pitämisen ja jalostuksen alan investointeihin myönnettävä tuki, viljelijöiden väliseen yhteistyöhön myönnettävä tuki uusien tuotteiden kehittämiseksi ja viljelijöille elintarvikkeiden laatujärjestelmiin osallistumiseksi myönnettävä tuki.

3.3. Alan kilpailukyvyn edistäminen

Selvityksessä esiin tulleista perushyödykeketjujen puutteista kaikkein ratkaisevimpia on hedelmien tuotantoa ja niiden jalostusteollisuudelle markkinointia koskeva hajanaisuus Puolassa.

Joidenkin käsitysten mukaan neuvoston asetusten (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 mukaisesti jalostusteollisuudelle tuoretuotteitaan myyvien tuottajaorganisaatioiden tukemiseksi tarkoitettu vastaavanlainen järjestelmä edistäisi tuotannon hajanaisuudesta johtuvien esteiden poistamista ja rationalisoisi suuren osan teollisuudelle suuntautuvaa markkinointia, mikä vakauttaisi alaa. Edellä mainittujen asetusten mukaisesti sovellettavat nykyiset välineet olivat perusteltuja kuitenkin ensisijaisesti siksi, että EU:n tuottajahinnat olivat korkeampia kuin kolmansissa maissa. Tämä ei koske suurinta osaa jalostusteollisuudelle tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden alaa. Lisäksi parhaillaan laaditaan voimassa olevien järjestelmien katsausta, jotta niitä voitaisiin yhdenmukaistaa enemmän YMP:n uudistuksen kanssa.

Sen vuoksi komissio katsoo, että tällaisen tukijärjestelmän käyttöönottaminen olisi sekä riittämätöntä tekniseltä kannalta että huonosti ajoitettua. Komissio myöntää, että alan alhainen järjestäytyneisyys Puolassa ja teollisuudelle suuntautuvan markkinoinnin hajanaisuus haittaavat vakavasti alan kilpailukykyä. Komissio katsoo kuitenkin, että voimassa olevia yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen ja toisen pilarin mukaisia politiikkoja voidaan käyttää esteiden poistamiseksi.

YMP:n kulmakivi on tuottajaorganisaatioille tarkoitettu tuki niiden kilpailukyvyn parantamiseksi. Tuki kanavoidaan tuottajaorganisaatioiden toteuttamien osarahoitettavien toimintaohjelmien kautta.

Tukea myönnetään myös tuottajaryhmille, jotka ottavat käyttöön hyväksymissuunnitelman täyttääkseen tuottajaorganisaatioksi hyväksymistä koskevat perusteet. Tuki on erityisen merkityksellistä uusille jäsenvaltioille, joissa alan järjestäytyneisyys on usein vähäistä ja uudet tuottajaorganisaatiot liian pieniä, jotta ne tulisivat hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi ensimmäisten toimintavuosiensa aikana. Tuottajaryhmille myönnettävä tuki voi olla kahdenlaista: tuella voidaan kannustaa ryhmien perustamista ja helpottaa niiden hallinnollista toimintaa, ja voidaan myöntää investointitukea (erityisen lainoin tai pääoman avulla).

Hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen myötä komissio voi ehdottaa erityisen lisätuen myöntämistä jäsenvaltioille, joissa järjestäytyneisyys on vähäistä.

EU:n maaseudun kehittämisohjelmilla on myös merkitystä, erityisesti maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn parantamista koskevan toimintalinjan 1 mukaisilla toimenpiteillä. Tämä koskee erityisesti toimenpiteitä kuten maatilojen uudenaikaistamiselle myönnettävä tuki ja maataloustuotteiden arvon lisäämiseksi (markkinointi ja jalostus) myönnettävä tuki. Saman toimintalinjan 1 mukaisia siirtymätoimenpiteitä sovelletaan uusissa jäsenvaltioissa, jotka tukevat osaelantotiloja ja tuottajaryhmien perustamista.

Koska suurimman tuottajajäsenvaltion tuottajat eivät ole järjestäytyneitä ja koska kyseisiltä aloilta ei ole tarpeeksi taloutta koskevia tietoja, alan taloudellista tilannetta olisi seurattava paremmin EU:n tasolla ja järjestettävä mahdollisesti säännöllisiä kokouksia alan asiantuntijoiden kanssa.

3.4. Kriisitilanteesta selviytyminen

Jalostusteollisuudelle tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden tuotanto riippuu suuresti sääoloista, mikä pätee muihinkin hedelmiin. Sade voi pilata sadon, kun taas koko kasvukauden kestävä suotuisa sää voi kasvattaa sitä.

Maataloutta koskevissa EU:n valtiontukisäännöissä sallitaan tuen maksaminen viljelijöille, joille epäsuotuisat sääolot aiheuttavat tappioita. Komissio ehdottaa tässä yhteydessä näiden sääntöjen yksinkertaistamista ja tuen myöntämisen helpottamista kriisitilanteissa. Komissio ehdottaa erityisesti, että huonon sään vaikutusten korvaamiseksi myönnettävään tukeen ei edellytettäisi komission lupaa. Se nopeuttaisi suuresti korvausten maksamista viljelijöille.

Sadon korjaamatta jättämistä voitaisiin käyttää, jos markkinoilla ilmenee ennalta arvaamattomia ja tilapäisiä ongelmia ylituotannon vuoksi. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen yhteydessä olisi keskusteltava mahdollisuudesta saada sadon korjaamatta jättäminen tukikelpoiseksi tuottajaryhmien toimintaohjelmissa.

3.5. Loppuhuomautukset

Kaiken kaikkiaan jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden alan kriisi vuosina 2004 ja 2005 johtui ylituotannosta (hapankirsikat vuonna 2004 sekä herukat) ja perushyödykeketjujen hajanaisuudesta.

Kultakin ongelma-alueelta on laadittu katsaus voimassa olevista yhteisön politiikan välineistä, joita voitaisiin ottaa käyttöön. Katsaus on osoittanut, että useimmat ongelmista ovat ratkaistavissa nykyisillä välineillä. EU:lla on erityisesti hedelmien ja vihannesten yhteisessä markkinajärjestelyssä ja maaseudun kehittämisohjelmissa käytössään soveltuvat keinot perushyödykeketjujen toimivuuden parantamiseksi marja- ja kirsikka-alalla.

Tämä kertomus ja siihen liittyvä komission valmisteluasiakirja, jossa luodaan katsaus EU:ssa jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden alaan, otetaan asianmukaisesti huomioon yhdessä ulkopuolisten arvioiden ja vaikutustenarvioinnin kanssa, kun laaditaan hedelmiä ja vihanneksia koskevan yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta.

[1] Tässä yhteydessä ei käsitellä imeläkirsikoita, koska jalostusmarkkinoiden osuus kokonaistuotannosta on pienempi (noin 10 %) kuin muiden hedelmien.

[2] Ks. neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003) 42 artikla.

[3] Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (EUVL L 277, 21.10.2005).