[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.6.2006

KOM(2006) 335 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE

Lentoyhtiöiden PNR-tietojen käsittelemistä ja siirtämistä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön alaiselle tulli- ja rajavalvontalaitokselle koskevan Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen päättäminen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE

Lentoyhtiöiden PNR-tietojen käsittelemistä ja siirtämistä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön alaiselle tulli- ja rajavalvontalaitokselle koskevan Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen päättäminen

Yhdysvalloissa hyväksyttiin 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen saman vuoden marraskuussa lainsäädäntö, jonka mukaan lentoliikennettä Yhdysvaltoihin tai Yhdysvalloista harjoittavien lentoyhtiöiden on annettava Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontavirastolle (CBP) sähköinen pääsy kyseisen lentoyhtiön automaattisissa varaus- ja lähtöselvitysjärjestelmissä oleviin matkustajarekisteritietoihin (Passenger Name Records, PNR-tiedot). Samalla kun komissio tunnusti, että kyseessä olevat turvallisuusintressit olivat oikeutettuja, se ilmoitti Yhdysvaltojen viranomaisille jo kesäkuussa 2002, että kyseiset säännökset saattoivat olla ristiriidassa tietosuojaa koskevan yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön kanssa. Yhdysvaltojen viranomaiset lykkäsivät uusien säännösten voimaantuloa, mutta kieltäytyivät lopullisesti luopumasta sanktioiden asettamisesta lentoyhtiöille, jotka eivät noudata sähköistä pääsyä PNR-tietoihin koskevaa lainsäädäntöä 5. maaliskuuta 2003 jälkeen. Tästä ajankohdasta lähtien useat Euroopan unionin suuret lentoyhtiöt ovat antaneet mainituille viranomaisille pääsyn PNR-tietoihinsa.

Komissio aloitti Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa neuvottelut, jotka johtivat CBP:n antamia sitoumuksia (”undertakings”) sisältävän asiakirjan laatimiseen henkilötietojen suojan riittävää tasoa koskevan komission päätöksen antamiseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 6 kohdan nojalla (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31). Samaan aikaan komissio neuvotteli Yhdysvaltojen kanssa henkilötietojen suojan riittävää tasoa koskevan päätöksen rinnalle tulevasta kansainvälisestä sopimuksesta, joka muun muassa sisälsi määräyksiä, jotka sallivat Yhdysvaltojen viranomaisten ottaa PNR-tietoja Euroopan yhteisössä sijaitsevien lentoyhtiöiden varausjärjestelmistä. Sopimus velvoitti lentoyhtiöt välittämään PNR-tietoja Yhdysvaltojen viranomaisille tietyssä muodossa ja varmisti CBP:n sitoumuksille kansainvälisen oikeuden perustan. Tämä sopimusluonnos lähetettiin neuvostoon hyväksyttäväksi. Komissio antoi 1. maaliskuuta 2004 parlamentin käsiteltäväksi luonnoksen mainitun direktiivin 25 artiklan 6 kohdan nojalla tehtäväksi henkilötietojen suojan riittävää tasoa koskevaksi päätökseksi sekä luonnoksen CBP:n sitoumuksista.

EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti komissio toimitti 17. maaliskuuta 2004 parlamentille kuulemista varten ehdotuksen neuvoston päätökseksi sopimuksen tekemisestä Yhdysvaltojen kanssa.

Parlamentti hyväksyi 31. maaliskuuta 2004 päätöslauselman menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23) 8 artiklan mukaisesti. Päätöslauselmassa esitettiin oikeudellisia varauksia sille annetun ehdotuksen suhteen. Parlamentti katsoi erityisesti, että luonnoksessa henkilötietojen suojan riittävää tasoa koskevaksi päätökseksi ylitettiin direktiivin 25 artiklalla komissiolle annettu toimivalta. Se vaati sellaisen asianmukaisen kansainvälisen sopimuksen tekemistä, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia mainitussa päätöslauselmassa täsmennettyjen tiettyjen kohtien osalta, ja pyysi komissiota esittämään sille uuden päätösluonnoksen. Lisäksi se varasi itselleen oikeuden pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tutkimaan suunnitellun kansainvälisen sopimuksen laillisuuden ja erityisesti sen yhteensoveltuvuuden yksityisyyttä koskevan oikeuden suojan kanssa.

EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti neuvosto lähetti 28. huhtikuuta 2004 parlamentille kirjeen, jossa se pyysi parlamenttia antamaan lausuntonsa päätösehdotuksesta sopimuksen tekemiseksi ennen 5. toukokuuta 2004. Parlamentti hylkäsi 4. toukokuuta 2004 kyseisen ehdotuksen kiireellistä käsittelyä koskevan pyynnön, jonka neuvosto oli sille esittänyt 28. toukokuuta 2004.

Komissio teki 14. toukokuuta 2004 päätöksen 2004/235/EY Yhdysvaltojen tulli- ja rajavartiolaitokselle toimitettavien lentomatkustajia koskevaan matkustajarekisteriin sisältyvien henkilötietojen suojan riittävästä tasosta (EUVL 2004, L 235, s. 11) direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 6 kohdan nojalla. Neuvosto teki EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla 17. toukokuuta 2004 päätöksen 2004/496/EY (EUVL 2004, L 183, s. 83), jossa se valtuutti neuvoston puheenjohtajan allekirjoittamaan sopimuksen yhteisön puolesta. Sopimus allekirjoitettiin 28. toukokuuta 2004, ja se tuli voimaan samana päivänä. Euroopan parlamentti vaati kummankin päätöksen kumoamista. Parlamentti perusteli tätä muun muassa sillä, että päätösten oikeudellisen perusta oli virheellinen.

Yhteisöjen tuomioistuin kumosi komission 14. toukokuuta 2004 tekemän päätöksen henkilötietojen suojan riittävästä tasosta 30. toukokuuta 2006. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että komissiolla ei ole valtuuksia tehdä tällaista päätöstä, koska PNR-tietojen siirto CBP:lle on käsittelyä, joka koskee yleistä turvallisuutta ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa ja joka direktiivin 95/46/EY 3 artiklan nojalla ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan ja joka sen vuoksi ei voi perustua EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan. Yhteisöjen tuomioistuin kumosi myös neuvoston päätöksen, jolla hyväksyttiin henkilötietojen suojan riittävää tasoa koskevan päätöksen yhteydessä hyväksytty sopimus, koska ne olivat erittäin tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Yhteisöjen tuomioistuimen kannan mukaan tämä sopimus ei voi samasta syystä perustua perustamissopimuksen 95 artiklaan.

Yhteisöjen tuomioistuin käsitteli päätöksessään ensisijaisesti kummankin päätöksen kumoamisen seurauksia erityisesti kansainvälisen oikeuden kannalta: sisäistä lainsäädäntöä ei voida esittää syyksi siihen, että omia kansainvälisiä velvoitteita ei noudateta. Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin totesi, että sopimuksen 7 artiklassa määrätään, että kumpi tahansa osapuoli voi päättää sopimuksen. Sopimuksen päättäminen tulee voimaan 90 päivän kuluttua päivästä, jona sopimuksen päättämisestä on ilmoitettu. Yhteisöjen tuomioistuin viittasi tähän 90 päivän jaksoon päättäessään, etteivät tämä sopimus ja henkilötietojen suojan riittävää tasoa koskeva päätös ole lainvoimaisia 30. syyskuuta 2006 jälkeen. Yhteisöjen tuomioistuin näki hyvin suoran yhteyden henkilötietojen suojan riittävää tasoa koskevan päätöksen, johon sisältyy Yhdysvaltojen tulli- ja rajavartiolaitoksen sitoumukset, ja kyseisen sopimuksen välillä.

EY:n perustamissopimuksen 233 artiklan mukaan toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Edellä esitetyn perusteella komissio

SUOSITTAA, että neuvosto ja komissio toimivat yhteistyössä ilmoittaessaan Yhdysvalloille kyseisen sopimuksen irtisanomisesta sen 7 artiklan mukaisesti. Koska kyseessä on yhteisöjen tuomioistuimen kumoamispäätös 233 artiklan nojalla eikä EY:n perustamissopimuksessa määritetä erityisiä sääntöjä kansainvälisten sopimusten päättämisestä, näyttäisi riittävältä, jos nämä kaksi toimielintä yhdessä osoittaisivat Yhdysvaltojen viranomaisille kirjeen tai verbaalinootin, jossa irtisanomisesta ilmoitetaan. Ilmoituksessa olisi mainittava 30. syyskuuta 2006 irtisanomisen tosiasiallisena päivämääränä, niin että se olisi sama kuin yhteisöjen tuomioistuimen antama päivämäärä. Luonnosteksti on liitteenä.

ANNEX

DRAFT

The Presidency of the Council of the European Union and the European Commission present their compliments to …. and have the honour to state the following.

As you are undoubtedly aware, the Court of Justice of the European Communities in its Judgment of 30 May 2006 in cases C- 317 and C-318/04 has annulled the Council Decision of 17 May 2004 approving the Agreement between the European Community and the United States of America on the treatment and the transfer of PNR data ( complete title ), as well as the Commission Decision of 14 May 2004 (the so-called Adequacy Decision) which was closely linked to that agreement. As you will also be aware, the Court expressed itself explicitly on the continued validity under international law of the agreement, effectively prescribing to the defending institutions in these court cases that they should avail themselves of the provisions of Article 7 of the Agreement.

In the light of this judgment and the provision of the EC Treaty that enjoins the institutions whose act has been annulled to take all the necessary measures for the execution of the Court’s judgment, the Council of the European Union and the European Commission hereby, pursuant to Article 7 denounce the Agreement (full title) with September 30, 2006, as effective date.

( Diplomatic formula of politeness )

For the Council of the European Union For the European Commission

Presidency