[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 2.3.2006

KOM(2006) 85 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kehitysyhteistyön rahoitus ja avun tuloksellisuus –EU:n avun lisäämisen haasteet 2006–2010{SEC(2006) 294}

1. Taustaa

Nopeuttaakseen vuosituhannen julistuksessa asetettujen kehitystavoitteiden (vuosituhattavoitteiden)[1] saavuttamista EU antoi ennen syyskuussa 2005 pidettyä YK:n vuosituhattavoitteiden seurantahuippukokousta merkittäviä uusia sitoumuksia, jotka pohjautuvat kehitysyhteistyön rahoituksesta Monterreyssä vuonna 2002 pidettyä kokousta edeltäneisiin Barcelonan sitoumuksiin. Nämä päätökset vaikuttivat ratkaisevasti muiden sitoumuspäätöksiin, ja kehitysmaakumppanimme pitivät niitä yleisesti erittäin hyvinä, varsinkin kun itse huippukokouksen tulokset jäivät EU:n toiveita laihemmiksi erityisesti kehitysyhteistyön rahoituksen osalta. YK:n yleiskokous sopi myöhemmin vuonna 2008 tai 2009 järjestettävästä jatkoseurantakokouksesta, jossa tarkastellaan jälleen Monterreyn konsensuksen edistymistä.

Uudet sitoumukset vahvistavat entisestään EU:n asemaa maailman suurimpana avunantajana ja muodostavat keskeisen osan kehitysyhteistyötä koskevaa eurooppalaista konsensusta[2] ja EU:n Afrikan-strategiaa[3], joista sovittiin myöhemmin vuonna 2005. Sitoumuksiin kuuluvat:

- uudet tavoitteet viralliselle kehitysavulle: asteittaisella virallisen kehitysavun lisäyksellä EU:n kollektiivisen avun määrä nousee 0,56 prosenttiin sen bruttokansantulosta (BKTL) vuoteen 2010 mennessä, mikä on välitavoite pyrittäessä YK:n asettamaan 0,7 prosentin tavoitteeseen vuoteen 2015 mennessä. Sitoumukseen liittyy lupaus siitä, että 50 prosenttia lisätystä avusta kohdennetaan Afrikkaan ;

- lisäsitoumukset, jotka koskevat innovatiivisia rahoituslähteitä kehitysyhteistyöhön velkahelpotusten ja kansainvälisten julkishyödykkeiden lisäksi;

- avun koordinoinnin ja tuloksellisuuden parantaminen EU:n tasolla sekä avun tuloksellisuudesta annetun Pariisin julistuksen täytäntöönpano, johon kuuluu paremmin ennakoitavat avustusmekanismit (erityisesti budjettituki), ulkosyntyisten sokkien lieventäminen, avun sidonnaisuuden purkaminen ja kansainvälisten rahoituslaitosten uudistus ;

- kauppaan liittyvä kehitysapu , jonka osalta neuvosto täsmensi vielä sitoumuksia ennen Hongkongissa pidettyä WTO:n ministerikokousta[4].

Neuvosto kehotti komissiota seuraamaan näiden sitoumusten täytäntöönpanoa ja raportoimaan vuosittain edistyksestä avun rahoituksessa ja tuloksellisuudessa, myös Afrikassa. Tässä tiedonannossa esitetään ensimmäinen EU:n laajennettujen sitoumusten täytäntöönpanon arvioinneista, joka perustuu jäsenvaltioiden vuosittaiseen seurantakyselyyn vuoden 2005 lopussa antamiin vastauksiin. Yksityiskohtainen arvio edistymisestä annetaan täydentävässä valmisteluasiakirjassa[5].

2. Virallisen kehitysavun rahoituslähteiden lisäämistä koskeva sitoumus

EU korotti vuonna 2005 Barcelonan sitoumuksiin (EU15: yksilöllisenä lähtötavoitteena virallisen kehitysavun osuudeksi 0,33 prosenttia BKTL:stä, jonka avulla on tarkoitus saavuttaa EU:lle kollektiivisesti asetettu 0,39 prosentin keskiarvotavoite) osallistuvien jäsenvaltioiden vuodeksi 2006 asettamia alkuperäisiä virallisen kehitysavun tavoitteita. Päästäkseen YK:n asettamaan 0,7 prosentin tavoitteeseen vuoteen 2015 mennessä kaikki 25 jäsenvaltiota, unioniin vuonna 2004 liittyneet jäsenvaltiot mukaan luettuina, sitoutuivat uusiin sitoumuksiin : EU15-jäsenvaltiot lupasivat vuoteen 2010 mennessä nostaa virallisen kehitysapunsa määrän uudelle yksilölliselle lähtötasolle, joka on 0,51 prosenttia BKTL:stä (0,17 prosenttia EU10-jäsenvaltiossa), jolloin virallisen kehitysavun määrä on kollektiivisesti 0,56 prosenttia BKTL:stä. Liittymässä olevat Bulgaria ja Romania mukautuivat näihin sitoumuksiin.

2.1. Kohti vuodeksi 2006 asetettua virallisen kehitysavun tavoitetta

EU näyttää edelleen saavuttavan alkuperäisen 0,39 prosenttia virallisen kehitysavun kollektiivisen tavoitteen vuoteen 2006 mennessä. Jos ennusteet pitävät paikkansa, EU:n keskiarvo voi vielä nousta 0,42 prosenttiin. EU:n suoritus vuonna 2004 on tyydyttävä sikäli, että kollektiivisen virallisen kehitysavun ollessa 0,34 prosenttia BKTL:stä EU:n antaman avun osuudet ovat merkittävästi korkeammat kuin EU:n ulkopuolisten OECD:n kehitysapukomitean (DAC) avunantajien osuudet (Norjaa ja Sveitsiä lukuun ottamatta) ja selvästi DAC:n 0,26 prosentin keskiarvoa suuremmat. Tämä tarkoittaa 2,3 miljardin euron lisäapua vuoteen 2003 verrattuna, vaikka prosenttimääräisesti lisäystä vuoteen 2003 verrattuna ei olekaan .

Taulukko 1: Julkinen kehitysapu EU:ssa 2004–2005–2006

[pic]

Tietolähteet: OECD/DAC:n vuosikertomus 2005 ja EU:n jäsenvaltioiden vastaukset Monterreyn kyselyyn.

Vuosien 2005 ja 2006 näkymät ovat lupaavammat. Jos nykyiset ennusteet pitävät paikkansa, EU15-jäsenvaltiot ylittävät yhdessä 0,39 prosentin tavoitteen jo vuonna 2005 . Näyttää siltä, että Italia , joka on ainoana maana vuosina 2003 ja 2004 laskenut virallisen kehitysavun määrää suhteessa BKT:hen, on tehnyt oikaisuja (virallisen kehitysavun arvioitu osuus 0,24 prosenttia BKTL:stä), mutta sen kehitysavun taso on edelleen ryhmän alhaisin. Vuoden 2006 kollektiivinen tulos riippuu niistä jäsenvaltioista, joissa kehitysavun osuus on edelleen 0,33 prosentin kynnystä alhaisempi . Niiden on varmistettava, että avun määrät kasvavat merkittävästi, jotta ne saavuttavat yksilöllisen tavoitteensa vuoteen 2006 mennessä eivätkä vaaranna EU:n hyvää kokonaissuoritusta. EU10-jäsenvaltion virallisen kehitysavun kollektiivinen osuus voi vuonna 2006 olla lähes 0,1 prosenttia niiden BKTL:stä, mikä varmistaisi odotettua paremman suorituksen.

2.2 Eurooppa-neuvoston päätöksen vaikutus yhteisön avun lisäämiseen

Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymäpaketin yhteydessä Eurooppa-neuvosto totesi[6], että EY:n ulkoisten toimien budjettia kasvatetaan vuosittain 4,5 prosenttia, ja myönsi kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR) 22,682 miljardia euroa lisärahoitusta yhteistyöhön AKT-maiden kanssa vuosina 2008–2013. Näillä päätöksillä on seuraavanlaisia seurauksia: jos ne vahvistetaan, EY:n tosiasiallinen osuus (EY:n budjetista ja EKR:stä) EU:n kollektiivisesta virallisesta kehitysavusta laskisi nykyisestä 20 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja 13 prosenttiin vuoteen 2013 mennessä. Jos jäsenvaltiot pitävät virallista kehitysapua koskevat lupauksensa, niiden on maksettava noin 90 prosenttia EU:n lisäavusta kahdenvälisenä apuna.

EU:lla on siis edessään kaksoishaaste, jotta se varmistaa uskottavuutensa keskeisenä globaalina avunantajana kuten kehitysyhteistyötä koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa ilmoitetaan.

- Neuvoston päätelmissä ei varmisteta riittäviä varoja, jotta EY voisi vastata EY:n ja EU:n useiden kumppanimaiden kanssa eri puolilla maailmaa tekemiin kunnianhimoisiin assosiaatio-/kumppanuussopimuksiin perustuviin odotuksiin.

Jos jäsenvaltioiden kansalliset avustusjärjestelmät kuormittuvat huomattavasti avun lisäyksestä, se heikentää sitoumusta tehdä EU:sta kollektiivisesti vahvempi ja tehokkaampi avunantaja.

Tästä syystä ja EU:n globaalin johdonmukaisuuden ja näkyvyyden varmistamiseksi myös EU:n tasolla on välttämätöntä ottaa käyttöön tarvittavat rakenteet ja toimintatavat, joilla helpotetaan jäsenvaltioiden ja EY:n avun koordinoitua ja täydentävää kanavointia. Komissio osallistuu tähän kehittämällä jäsenvaltioiden vapaaehtoisille avustuksille erilaisia välittäjärakenteita, kuten eurooppalainen erityisrahasto Afrikan infrastruktuureja varten, ehdotuspyyntömekanismit sellaisina kuin niitä sovelletaan AKT-maiden vesi- ja energia-alan kehyksissä taikka selvitys sellaisten yhteisten välineiden toteutettavuudesta, joilla vastataan hyödykkeiden hinnanlaskuun ja luonnononnettomuuksiin liittyviin globaaleihin haasteisiin (esim. EU-FLEX tai vastaava).

2.3 EU:n virallisen kehitysavun lisääminen: uudet välitavoitteet vuodeksi 2010

Alustavien arvioiden mukaan suurin osa jäsenvaltioista on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet virallisen kehitysavun vuoden 2010 tavoitteiden saavuttamiseksi: kuusi jäsenvaltiota antaa virallista kehitysapua vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan, Ruotsi säilyttää virallisen kehitysapunsa 1,0 prosenttina bruttokansantulostaan ja Luxemburg pyrkii saavuttamaan saman tason. Neljä muuta jäsenvaltiota antaa kehitysyhteistyöhön noin 0,6 prosenttia omasta bruttokansantulostaan ja muut aikovat nostaa apuaan asteittain vuosittain siten, että virallisen kehitysavun osuudeksi tulee 0,51 prosenttia BKTL:stä.

Kaavio 1: Arvio EU:n virallisesta kehitysavusta suhteessa vuosien 2006–2010 kollektiivisiin tavoitteisiin

[pic]

Lähteet: EU:n jäsenvaltioiden vastaukset Monterreyn kyselyyn

Taulukko 2: Arvio EU:n vuosien 2006–2010 välitavoitteiden saavuttamisesta

[pic]

Lähde: EU:n jäsenvaltioiden vastaukset Monterreyn kyselyyn

Vaikka virallisen kehitysavun odotetaankin jatkuvasti kasvavan, merkittävä osa kasvusta näyttäisi liittyvän velkahelpotuksiin (erityisesti Irak ja Nigeria vuosina 2005–2007). Monterreyn konsensuksesta muistuttaen komissio korostaa tarvetta varmistaa, etteivät velkahelpotuksiin kohdennettavat varat vähennä kehitysmaille tarkoitettuja virallisen kehitysavun varoja. Tulevaisuuden haasteena on löytää tarvittava dynamiikka jäsenvaltioiden budjettisuunnitteluun, jotta virallisen kehitysavun määrää voidaan pysyvästi lisätä vuoden 2010 tavoitteiden suuntaan erityisesti maissa, jotka ovat vielä kaukana vuoden 2006 lähtötavoitteesta. Jäsenvaltioilla on selvä taipumus lykätä tarvittavia avustusbudjettien korotuksia.

2.4 Uusien jäsenvaltioiden osuus

EU:hun vuonna 2004 liittyneet 10 maata (EU10) ovat sopineet tilanteeseensa mukautetuista yksilöllisistä lähtötasoista. Ne ovat sitoutuneet pyrkimään EU:n vuoden 2002 säännöstön noudattamiseen vuoteen 2015 mennessä (virallisen kehitysavun osuus 0,33 prosenttia BKTL:stä) lisäämällä virallista kehitysapuaan asteittain siten, että vuoden 2010 välitavoitteena on 0,17 prosenttia.

Kaavio 2: EU10-jäsenvaltion suunnitellut virallisen kehitysavun lisäykset verrattuina Yhdysvaltoihin ja Japaniin

[pic]

Lähteet: OECD/DAC:n vuosikertomus 2005 ja EU:n jäsenvaltioiden vastaukset Monterreyn kyselyyn

Kokonaisuudessaan niiden suoritus on vaikuttava, etenkin kun sitä vertaa muihin OECD:n kehitysapukomitean suuriin avunantajiin. Nykysuuntausten mukaan yhteenlaskettu virallisen kehitysavun määrä kuusinkertaistuu vuodesta 2003 (vuosi ennen liittymistä EU:hun) vuoteen 2010 ja saavuttaa 0,17 prosentin tavoitteen. Vaikka joissakin maissa onkin suunniteltu avun lisäämistä asteittain, toisten on lisättävä ponnistuksiaan ja mukautettava virallisen kehitysavun budjettejaan erityisesti myöntämällä varoja muuhunkin kuin EY:n budjetin rahoitusosuuteen ja kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon. Vuoteen 2010 mennessä EU10-jäsenvaltion julkinen kehitysapu vastaisi BKTL-suhteeltaan Yhdysvaltojen suunniteltua apua.

2.5 Afrikkaa koskeva erityissitoumus

EU sitoutui lisäämään Saharan eteläpuolisen Afrikan tukea ja varmistamaan, että puolet vuodesta 2006 suunnitellusta kollektiivisen avun lisäyksestä kohdennetaan Afrikkaan. Vaikka myös G8-maat lupasivat – pitkälti EU:n rahoituksen varassa – lisätä Afrikan saamaa apua vuoteen 2010 mennessä, muut eivät vielä ole vastanneet EU:n vetoomukseen laajuudeltaan tai todennettavilta indikaattoreiltaan yhtä mittavin sitoumuksin. Afrikkaa koskevaan lupaukseen liittyy pyrkimys pitää EU:n kollektiivinen apu ja yksittäisten jäsenvaltioiden kansallisen avun painopisteet erillään. Kehittämällä työnjakoa edelleen on varmistettava, että EU:n avunantajat ja kansainväliset kumppanit jakavat taakan tasapuolisesti.

Kaavio 3: Afrikan osuus EU:n virallisen kehitysavun kokonaismäärästä - keskiarvo 2000–2004

[pic]

Lähde: OECD/DAC Vuosikertomus 2005

Komissio kehottaa neuvostoa:

- pyytämään muita avunantajia sitoutumaan merkittävämmin vuosituhattavoitteiden riittävään rahoitukseen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erityisesti Afrikassa;

- pyytämään jäsenvaltioita osallistumaan erityisesti Afrikassa yhteisiin EU:n ja muihin välineisiin sen varmistamiseksi, että avun tulevan lisäyksen täytäntöönpano on tuloksellista, ottaen huomioon negatiivinen vaikutus, joka Eurooppa-neuvoston rahoitusnäkymiä koskevilla päätelmillä oli EY:n apuun;

- kannustamaan niitä jäsenvaltioita, joiden virallisen kehitysavun tasot jäävät edelleen yksilöllisen lähtötason alapuolelle, pyrkimään kaikin mahdollisin tavoin saavuttamaan vuosien 2006 ja 2010 tavoitteet;

- varmistamaan, että velkahelpotukset ovat Monterreyn konsensuksen ja EU:n sitoumusten mukaisia;

- kannustamaan EU:hun vuoden 2002 jälkeen liittyneitä jäsenvaltioita ylläpitämään ja lisäämään pyrkimyksiään saavuttaa yksilöllisesti virallisen kehitysavun 0,17 prosentin osuus BKTL:stä vuoteen 2010 mennessä.

3. Innovatiivisia rahoituslähteitä koskeva sitoumus

Neuvosto tarkasteli vuonna 2005 kehitysyhteistyön innovatiivisten rahoituslähteiden lupaavimpia vaihtoehtoja komission laatimien teknisten analyysien[7] perusteella. Tämän prosessin tuloksena eräät jäsenvaltiot antoivat tukensa kahdelle ehdotukselle:

- Espanjan, Italian, Ranskan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan syyskuussa 2005 käynnistämässä kansainvälisessä rahoitusjärjestelyssä ( International Finance Facility , IFF) rokotusohjelmia varten (IFF-Im) , jonka avulla pyritään saamaan ajoissa kokoon kumppanimaille jo luvatut varat rokotusohjelmiin, otetaan käyttöön 3,3 miljardia euroa kymmenen vuoden aikana. Ensimmäisiä suorituksia odotetaan vuonna 2006;

- yhteisvastuullinen lentolippumaksu , jolla helpotetaan nykyisten virallisen kehitysavun sitoumusten rahoitusta ja joka kohdennetaan erityisesti terveysalan hankkeisiin. Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että osa nykyisestä lentomatkustajaverosta olisi käytettävä kehitysyhteistyön rahoitukseen. Ranska päätti ottaa käyttöön lentolippuveron heinäkuusta 2006 ja arvioi näin keräävänsä vuosittain noin 210 miljoonaa euroa.

Komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden innovatiivisen rahoituksen teknisessä työpajassa helmikuussa 2006 kävi ilmi, että valmisteilla olevien aloitteiden täytäntöönpano voi vaikuttaa myönteisesti jäsenvaltioiden halukkuuteen tulla mukaan kehitysyhteistyön innovatiivisen rahoituksen ehdotuksiin tai edistää niitä.

Uusien rahoituslähteiden liittäminen erityisiin aiheisiin ja tavoitteisiin voi johtaa useampiin vertikaalisiin ja asiakohtaisiin rahastoihin ja ohjelmiin, joissa on varmistettava maakohtainen vastuunotto.

Innovatiivisista rahoituslähteistä ja avunannon yksityiskohtaisista säännöistä käytävän yleisen keskustelun johtotähtenä on oltava tavoite hyödyntää uusia ja entistä vakaampia rahoituslähteitä. Keskipitkällä aikavälillä pitäisikin päästä tilanteeseen, jossa rahoitus on paremmin ennakoitavissa.

Tämän perusteella komissio ehdottaa, että neuvosto jatkaa innovatiivisten rahoituslähteiden tarkastelua ja nykyisten aloitteiden täytäntöönpanon seuraamista.

4. VELKAHELPOTUKSIA KOSKEVA SITOUMUS

Velkojen osalta vuoden 2005 päätapahtuma oli G8-maiden ehdotus Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin jäljellä olevien velkojen peruuttamisesta maissa, jotka ovat voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan aloitteen (HIPC) päätösvaiheessa. Tämä monenvälinen velkahelpotusaloite ( Multilateral Debt Relief Initiative , MDRI) hyväksyttiin syyskuussa 2005 kansainvälisten rahoituslaitosten vuosikokouksissa ja kyseiset kolme laitosta saattavat sitä parhaillaan toteutuskuntoon. Ylimääräisestä velkahelpotuksesta hyötyvät maat saavuttanevat näin pitkäaikaisen velanhoitokyvyn.

5. Avun tuloksellisuutta koskeva sitoumus

EU ja avunantajatahot laajemmin sopivat vuonna 2004 – yhdessä avunsaajamaiden kanssa – konkreettisista avun tuloksellisuuden parannuksista. Tänä vuonna arvioidaan, kuinka olemme onnistuneet näiden sitoumusten täyttämisessä, kun asiaa tarkastellaan tosiasiallisen toteutuksen perusteella.

Komissio osallistuu aktiivisesti vahvan seurantamekanismin kehittämiseen Pariisin julistuksen tavoitteita ja indikaattoreita varten. Seurantatyökalun loppuun saattamisessa esiintyneiden viiveiden vuoksi on tärkeää, että prosessissa päästään vuonna 2006 hyvään vauhtiin sitoumuksia vesittämättä, jotta tarvittavat uudistukset voidaan tehdä ajoissa.

Tässä tilannekatsauksessa arvioidaan tulevaisuudessa tilannetta Pariisin korkean tason foorumissa kirjattujen EU:n omien sitoumusten osalta. Laajaan EU:n avun tuloksellisuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan on koottu yhdeksän suoritetta, joita EU:n on kehitettävä vuonna 2006 ja pantava käytännössä täytäntöön vuoteen 2010 mennessä[8].

Neuvosto korosti toistuvasti tarvetta lisätä toimiemme täydentävyyttä parantamalla työnjakoa, mikä on keskeistä EU:n avun tuloksellisuuden parantamiseksi. Vaikka käynnissä olevien toimien uudelleenjärjestely onkin hankalaa, se on avun suunnitellun lisäämisen vuoksi välttämätöntä ja se on tehtävä yhdessä. EU:n toimintasuunnitelma vastaa näihin haasteisiin.

Avun tuloksellisuuden parantamiseen tarvitaan toimia niin kumppanimailta kuin avunantajilta. Kumppanimaiden on otettava käyttöön kansainvälisten standardien mukaiset hankinta- ja varainhoitojärjestelmät. Avunantajien on selvitettävä, miten ne voivat yhdenmukaistettujen järjestelmien puuttuessa alentaa toimista aiheutuvia kustannuksia. Lisäämällä alakohtaista ja budjettitukea sekä yksinkertaistamalla sopimusmenettelyjä kansainvälisten organisaatioiden kanssa ja tekemällä ehdotuksia sääntely- ja lainsäädäntökehyksensä yksinkertaistamiseksi komissio etenee Pariisin julistuksen velvoitteiden mukaisesti. EY:n avun kori- ja yhteisrahoitusta koskevien nykyisten menettelyjä koskevien ja oikeudellisten rajoitusten ei myöskään pitäisi enää päteä vuoden 2006 jälkeen rahoitusnäkymien 2007–2013 uusiin välineisiin eikä EKR:ään vuoden 2007 jälkeen.

Komissio pyytää neuvostoa:

- tukemaan sekä OECD:n kehitysapukomitean yhteydessä että EU:n tasolla toimivan vahvan seurantaprosessin käyttöönottoa vuoden 2006 loppuun mennessä;

- tukemaan sellaisten EY:n apua koskevien sääntöjen käyttöönottoa, joilla suositaan yhteisrahoitusta jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien kanssa EY:n vuosien 2007–2013 talousarvion uusissa yhteistyövälineissä ja kymmenennessä EKR:ssä;

- sopimaan toiminnallisen täydentävyyden syventämisestä ottamalla käyttöön parannetun työnjaon periaatteet;

- sopimaan EU:n yhteisstrategiasta, joka EU:n avun lisäämiseksi suunnitellaan laajemmassa yhteydessä avun tuloksellisuuden ja työnjaon kanssa;

- hyväksymään vuonna 2006 EU:n avun tuloksellisuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan kuuluvat suoritteet ja niiden vuoteen 2010 mennessä tapahtuvan asteittaisen käytännön täytäntöönpanon tavoitteet.

6. Paremmin ennakoitavien ja vakaampien avustusmekanismien luomista koskeva sitoumus

Jatkuva monivuotinen kehys ja tukikelpoisuuden tarkastusten harventaminen ovat parhaiten suoriutuville kehitysmaille keskeisiä tekijöitä, joilla budjettitukimaksuihin saadaan enemmän ennakoitavuutta. Vaikka useat jäsenvaltiot mainitsivatkin budjettituen mieluisimpana apuvälineenä, ainoastaan Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta vaikuttavat halukkailta siirtymään monivuotiseen budjettitukeen, jonka ehdot tarkistetaan harvemmin kuin vuosittain siten, kuin 24. toukokuuta 2005 annetuissa neuvoston päätelmissä todettiin. Jäsenvaltioiden näkemyserot tulivat ilmi myös komission helmikuussa 2006 järjestämässä teknisessä työpajassa, jossa etsittiin neuvoston kehotuksesta ehdotuksia parhaiten suoriutuviin maihin kohdistettavaa uutta pitkän aikavälin budjettitukimekanismia varten[9]. Jäsenvaltiot kuitenkin pääsivät yksimielisyyteen siitä, kuinka tärkeää on parantaa avun ennakoitavuutta, ja olivat kiinnostuneita komission esittämistä ajatuksista monivuotisesta ”vuosituhattavoitesopimuksesta” , jossa keskityttäisiin hyvin suoriutuviin maihin ja annettaisiin suuremmat takeet ennakoitavissa olevasta rahoituksesta kunhan avunsaajat hoitavat vuosituhattavoitteisiin tähtäävän suunnittelun, seurannan ja suoritukset paremmin. Komissio tarkastelee vielä asiaa myös epävirallisissa työryhmissä, joihin kuuluu asianomaisten jäsenvaltioiden asiantuntijoita, samoin ajattelevia avunantajatahoja ja asiaan liittyviä kansainvälisiä organisaatioita.

7. Ulkosyntyisten sokkien vaikutusten lieventäminen

EU on edennyt hyvin sitoumuksessaan tukea markkinaehtoisten vakuutusjärjestelmien toteuttamista ulkosyntyisten sokkien kehitysmaiden talouksille aiheuttamien kielteisten vaikutusten lieventämiseksi. Komissio on Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta korvamerkinnyt 25 miljoonaa euroa Maailmanpankin valmisteltavana vuonna 2005 olleen kokonaisindeksin vakuutusvälineen ( Global Index Insurance Facility , GIIF) tukemiseen. GIIF:ään kuuluu jälleenvakutuus, joka mahdollistaa sääoloihin, onnettomuuksiin ja perushyödykkeisiin kehitysmaissa liittyvien indeksoitavien hintariskien vakuuttamisen ja jonka pitäisi olla toiminnassa vuoden 2006 puoliväliin mennessä. Kehityspankkeja, kuten Euroopan investointipankki (EIP) ja German Investment and Development Company (DEG), kiinnostanee puhtaasti liiketaloudellisten etujen lisäksi GIIF:n osakkuus. Jäsenvaltioiden aktiivinen osallistuminen perushyödykkeiden riskinhallinnan kansainväliseen työryhmään ( International Task Force on Commodity Risk Management) on keskeistä riskinhallintatapoja koskevan tiedonvaihdon parantamisessa.

Luonnononnettomuuksiin keskittyvästä EU–AKT-välineestä AKT-ryhmän kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen komissio on nyt ehdottamassa onnettomuuksien ehkäisemiseen ja reagointivalmiuteen liittyvän kapasiteetin kehittämiseksi AKT-alueilla 12 miljoonan euron rahoitusta yhdeksännestä EKR:stä. Toisesta vaiheesta keskustellaan kansallisten ja alueviranomaisten kanssa kymmenettä EKR:ää valmisteltaessa, jotta tämä saataisiin liitettyä maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin, erityisesti maissa ja alueilla, jotka ovat alttiita onnettomuuksille.

Kun otetaan huomioon ulkosyntyisten sokkien kielteisten vaikutusten osalta vuonna 2005 toteutetut muut aloitteet (myös Pariisin klubissa sovitut velkojen uudelleenjärjestelyt tsunamin jälkeen ja IMF:n Exogenous Shocks Facility ) ja olemassa olleiden mekanismien jatkuminen ( FLEX AKT-maissa), eri välineiden hyvän koordinoinnin ja täydentävän reagoinnin tärkeys on yhä ilmeisempää. Kansainvälisen yhteisön olisi lisäksi varmistettava, että sen reagointi on nopeaa ja luotettavaa ja että se perustuu strategiaan, jossa otetaan riittävästi huomioon riskinehkäisy ja riskien lieventämisen suunnittelu. Alttius ulkoisille sokeille voidaan ottaa mukaan EY:n ja jäsenvaltioiden kehitysavun myöntämisperusteisiin samalla kun sokkien hallinnalla olisi varmistettava, että mahdollisella lisäavulla tasataan suhdanteita.

Komissio kehottaa neuvostoa osallistumaan GIIF:n tukemiseen , jotta kehitysmaat voivat helpommin hyödyntää markkinaehtoisia vakuutusvälineitä.

8. Avun sidonnaisuuden purkamista koskeva sitoumus

Suurin osa OECD:n kehitysapukomiteaan kuuluvista jäsenvaltioista on kokonaan purkanut sidonnaisuuden kahdenvälisestä avustaan ja 40 prosenttia muista aikoo purkaa avun sidonnaisuutta nykyisestään laajentaen pääsyä kehitysapunsa piiriin.

Tämän lisäksi yli puolessa jäsenvaltioista, useat uudet jäsenvaltiot mukaan luettuina, on poistettu ehdot, jotka liittyivät niiden varojen kanavointiin YK:n järjestöjen tai kansalaisjärjestöjen kautta. Kolmanneksessa jäsenvaltioista on lisäksi käytäntönä suosia paikallisia yhteistyötahoja paikallisten valmiuksien ja markkinoiden parantamiseksi.

Joulukuussa 2005 EY antoi kaksi asetusta, joilla annetaan osallistumismahdollisuus kaikkeen EY:n ulkoiseen apuun . Sidonnaisuus on nyt laajalti purettu yli kahdesta kolmasosasta maantieteellisten tai temaattisten välineiden kautta annettavasta EY:n avusta. Lopun tuen sidonnaisuus puretaan kehitysmaiden ja kaikkien avunantajien osalta sitä mukaa kuin ne purkavat oman apunsa sidonnaisuuden.

Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet vähiten kehittyneille maille annettavan kehitysavun sidonnaisuuden purkamista koskevan OECD:n kehitysapukomitean suosituksen soveltamisalan laajentamisesta ja kehottaneet, että elintarvikeavun ja elintarvikekuljetusten sidonnaisuus purettaisiin kokonaan. Komissio on pettynyt, että muiden avunantajien kielteinen kaupallinen näkökulma estää yhä edistystä tässä asiassa.

Komissio toistaa, että sen tehtävänä on varmistaa yhtenäismarkkinoiden johdonmukaisuus ja että se aikoo perustamissopimuksen mukaisesti valvoa kaikkien jäsenvaltioiden pääsyä hankintamenettelyihin muissa jäsenvaltioissa myös kehitysyhteistyön alalla.

Komissio suosittaa, että neuvosto jatkaa pyrkimyksiään edistää elintarvikeavun ja elintarvikeapukuljetusten sidonnaisuuden purkamista Lontoon yleissopimuksen tarkistusta varten annettujen neuvotteluohjeiden mukaisesti.

9. Kansainväliset julkishyödykkeet

Kansainvälisiä julkishyödykkeitä koskeva sitoumus liittyy globaaleja julkishyödykkeitä käsittelevän työryhmän loppuraportin käytettävissä oloon ja sisältöön. Monien jäsenvaltioiden ja komission mielestä työryhmä on osaltaan arvokkaalla tavalla edistänyt keskustelua ja lisännyt tietoisuutta kansainvälisistä julkishyödykkeistä, ja pahoitellen loppuraportin julkaisemisen viivästymistä ne toivovat sen olevan lopulta saatavilla. Komissio toteaa myös, että erityisesti EU:n antamia kunnianhimoisia kehitysyhteistyösitoumuksia (virallisen kehitysavun määrän lisääminen ja kehitysyhteistyötä koskeva eurooppalainen konsensus) on seurannut kiinnostuksen väheneminen kansainvälisiä julkishyödykkeitä koskevaa lähestymistapaa ja erityisesti sen rahoitusta kohtaan. Tämän perusteella komissio kehottaa neuvostoa pyytämään kansainvälistä globaaleja julkishyödykkeitä käsittelevää työryhmää julkaisemaan nopeasti loppuraporttinsa .

10. KANSAINVÄLISTEN RAHOITUSLAITOSTEN UUDISTAMINEN

Suurin osa jäsenvaltioista kannattaa EU:n jäsenvaltioiden edustajien systemaattisempaa yhteistä kannanottoa kansainvälisten rahoituslaitosten hallintoelimissä ja virallisempaa koordinointia EU:n jäsenvaltioiden kesken EU:lle strategisesti merkittävissä Maailmanpankin asioissa.

Esittämällä yhteisiä julkilausumia mahdollisimman usein EU lisää näkyvyyttään ja vaikutustaan kansainvälisissä rahoituslaitoksissa kehitysyhteistyötä koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja EU:n Afrikan-strategian mukaisesti. Komissio on perustanut tämän prosessin tukemiseen yksiköiden välisen yhteistyöverkoston.

EU:n jäsenvaltiot ovat ilmaisseet olevansa yleisesti tyytyväisiä epävirallisen koordinaation parantumiseen IMF:n ja Maailmanpankin johtokuntien EU-maista kotoisin olevien jäsenten välillä Washingtonissa. Koordinaatiota on parannettu säännöllisin koordinaatiokokouksin , joihin komissio osallistuu aktiivisesti. Talous- ja rahoituskomitea on perustanut erityisen alakomitean (SCIMF) koordinoimaan EU:n kantaa IMF:ään ja sitä sivuaviin kysymyksiin, mutta Maailmanpankkia koskevissa asioissa ei ole vastaavaa virallista koordinaatiomekanismia. Maailmanpankin johtokunnan EU-maista kotoisin olevien jäsenten vuotuisilla vierailuilla EU:n toimielimiin on yhteistyötä lisäävä vaikutus. Vastaavia mekanismeja olisi kehitettävä EU:n johdonmukaisuuden parantamiseksi johtokuntien EU-maista kotoisin olevien jäsenten välillä alueellisissa kehityspankeissa , joissa EU:n kollektiivinen osakkuus on merkittävä, kuten Afrikan kehityspankissa, Aasian kehityspankissa ja Latinalaisen-Amerikan kehityspankissa. Komissio järjestää piakkoin alueellisten kehityspankkien johtokuntien EU-maista kotoisin olevien jäsenten vierailun EU:n toimielimiin.

Komissio kehottaa neuvostoa:

- tukemaan Maailmanpankin käytännön mukaisen epävirallisen koordinaatiomekanismin perustamista alueellisten kehityspankkien johtokuntien EU-maista kotoisin olevien jäsenten välille yhdessä komission kanssa silloin, kun EU:n kollektiivinen omistusosuus on merkittävä;

- varmistamaan, että EU:n koordinointikokouksia, joissa on komission edustajat, järjestetään systemaattisesti ennen merkittäviä päätöksiä sellaisten kansainvälisten rahoituslaitosten hallintoelimissä, joissa EU:n osakkuus on merkittävä;

- lisäämään avoimuutta johtokuntien jäsenten ja komission välillä ensinnäkin toimittamalla IMF:n, Maailmanpankin ja alueellisten kehityspankkien hallintoelinten asiakirjat komissiolle ajoissa ja säännöllisesti.

11. Kauppa ja kehitysyhteistyö

Toukokuussa 2005 pidetyn neuvoston kokouksen jälkeen EU syvensi kauppaan liittyvää kehitysapua koskevia sitoumuksiaan. G8-maiden huippukokouksessa komission puheenjohtaja Barroso sitoutui kasvattamaan kaupan kehittämiseksi vuosittain annettavan EY:n avun miljardiin euroon. Joulukuussa 2005 neuvosto sopi[10], että jäsenvaltiot pyrkivät kollektiivisesti kasvattamaan kaupan kehittämiseen vuosittain antamansa avun miljardiin euroon vuoteen 2010 mennessä. EU:n yhteenlaskettu osuus olisi näin 2 miljardia euroa. Jäsenvaltiot ja EY lupautuivat myös antamaan riittävästi ennakoitavissa olevaa rahoitusta lujitettuun yhtenäiseen toimintakehykseen , johon EY:n osuudeksi on korvamerkitty 10 miljoonaa euroa. Komissio on valmis tarkastelemaan, onko jäsenvaltioiden ja EY:n varat mahdollista yhdistää kaupan kehittämiseksi annettavan avun tuloksellisuuden lisäämiseksi, ja selvittää tätä vastaavissa myöhemmissä kertomuksissa, kuinka komissio ja jäsenvaltiot ovat panneet nämä sitoumukset täytäntöön.

WTO:n ministerikokouksen Hongkongissa antaman julistuksen mukaan perustetaan kaupan kehittämiseksi annettavan avun työryhmä, jossa komissio aikoo toimia vakaasti kaupan kehittämiseksi annettavan avun ohjelman hyväksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja tavanomaisia kanavia käyttäen.

Kaupan kehittämiseksi annettavan avun koordinoinnista EU:ssa vuosina 2005–2006 tehdyn arvioinnin mukaan kauppa- ja kehityskysymyksiä käsittelevä EU:n epävirallinen asiantuntijaryhmä on päätoimipaikassa edelleen keskeisin väline komission ja jäsenvaltioiden välisessä koordinoinnissa. Arvioinnissa esitettiin lisäksi seuraavat päätelmät: päätoimipaikassa tiedonvaihto kulkee pääosin komissiosta jäsenvaltioihin muttei toisin päin; kentällä koordinointi on varsin tapauskohtaista, ja siinä on vältetty päällekkäisyydet, mutta prosessia on vielä kehitettävä yhteisen strategisen lähestymistavan luomiseksi kaupan kehittämiseksi annettavan avun tarpeisiin; jotkut jäsenvaltiot osallistuvat monenvälisten aloitteiden laatimiseen, mutta tällaisia aloitteita varten ei ole yhteistä EU:n strategiaa.

Tämän perusteella komissio kehottaa neuvostoa :

- panemaan täytäntöön kaupan kehittämiseksi annettavaa tukea koskevat päätelmät erityisesti varmistamalla, että jäsenvaltiot täyttävät kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrälliset tavoitteet tehokkaasti ja ajoissa vuoteen 2010 mennessä; tehostamaan ja lisäämään kauppaan liittyvään infrastruktuuriin kohdistuvaa toimintaa; tukemaan lujitettua yhtenäistä toimintakehystä ja antamaan uskottavaa apua kaupan alan mukautumisen helpottamiseen;

- edistämään kauppa-asioiden parempaa valtavirtaistamista köyhyyden vähentämiseen ja kehitysstrategioihin ; käyttämään kaupan alan tarvearviointeja järjestelmällisesti ja mahdollisimman pitkälle yhteisesti kaupan kehittämiseksi annettavan tuen ohjelmasuunnittelua varten;

- parantamaan EU:n koordinointia päätoimipaikassa ja kentällä (päätoimipaikassa olisi systemaattisemmin hyödynnettävä kauppa- ja kehityskysymyksiä käsittelevää epävirallista asiantuntijaryhmää tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen, ja kentällä lujitettuun yhtenäiseen toimintakehykseen tai, tapauksen mukaan, kaupan alan tarvearviointeihin olisi sisällytettävä vahva koordinointimekanismi) ja antamaan Dohan tietokantaan ajoissa täydelliset tiedot kaupan kehittämiseksi annettavaan apuun liittyvistä sitoumuksista.

12. Päätelmät

EU pyrki vuonna 2005 voimakkaasti varmistamaan YK:n huippukokouksen positiivisen tuloksen uusilla ja kunnianhimoisilla sitoumuksilla sekä lujittamalla EU:n toimintakehystä kehitysyhteistyötä koskevalla eurooppalaisella konsensuksella ja EU:n Afrikan-strategialla. Näiden lupausten lunastaminen on nyt aloitettu. EU näyttäisi – vaikkakin pienin vaikeuksin – olevan valmis täyttämään virallisen kehitysapunsa välitavoitteet vuonna 2006. Vuoden 2010 tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan lisäponnistuksia ja uskottavia toimia, joilla on yleinen tuki. Tiedotusta EU:n kehitysyhteistyötoimista olisi lisättävä. Jotkut jäsenvaltiot ottavat käyttöön innovatiivisia rahoituslähteitä, kun monenvälinen velkahelpotusaloite ( Multilateral Debt Relief Initiative , MDRI) taas vastaa EU:n huoleen köyhien maiden velanhoitokyvystä. Nyt on sovittava avun tuloksellisuutta koskevista konkreettisista suoritteista, esimerkiksi EU:n yhteisestä maastrategiakehyksestä[11] ja toimintasuunnitelmasta.

LIITE

TIIVISTELMÄ KEHITYSYHTEISTYÖN RAHOITUSTA JA AVUN TULOKSELLISUUTTA

koskevista vuoden 2005 tarkistetuista EU:n sitoumuksista

Otteita vuosituhattavoitteista 24. toukokuuta 2005 annetuista neuvoston päätelmistä sekä viittauksia kehitysyhteistyön rahoitusta koskeneesta kansainvälisestä kokouksesta 14. maaliskuuta 2002 annettuihin neuvoston päätelmiin täydennettyinä kaupan kehittämiseksi annettavasta avusta 9. joulukuuta 2005 annetuilla neuvoston päätelmillä

1. VIRALLINEN KEHITYSAPU

1.1 Virallisen kehitysavun määrän lisääminen vuodesta 2006: ”Virallista kehitysapua (ODA) on pikaisesti lisättävä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Nykyiseksi ODA-tavoitteeksi on kansainvälisesti sovittu 0,7 prosenttia BKTL:stä ja tämän sitoumuksen saavuttamisen osalta EU panee tyytyväisenä merkille, että sen jäsenvaltiot edistyvät hyvin 0,39 prosentin tavoitteen saavuttamisessa vuonna 2006 Barcelonan sitoumuksiin sisältyvien ODA-määrien osalta. Tällä hetkellä neljä viidestä YK:n ODA-tavoitteen, joka on 0,7 prosenttia BKTL:stä, ylittävästä valtiosta on Euroopan unionin jäsenvaltioita. Viisi muuta on sitoutunut aikatauluun tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Samalla kun EU vahvistaa pyrkivänsä päättäväisesti saavuttamaan kyseiset tavoitteet, se sopii uudesta EU:ta koskevasta yhteisestä ODA-tavoitteesta, joka on 0,56 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2010 mennessä, minkä johdosta ODA kasvaisi tuohon ajankohtaan mennessä 20 miljardia euroa vuodessa.

i. Jäsenvaltiot, joissa ODA ei ole vielä noussut 0,51 prosenttiin BKTL:stä, sitoutuvat saavuttamaan omien talousarviomenettelyjensä mukaisesti kyseisen tason vuoteen 2010 mennessä, kun taas ne jäsenvaltiot, jotka ovat jo kyseisen tason yläpuolella, lupaavat jatkaa ponnistelujaan.

ii. Vuoden 2002 jälkeen EU:hun liittyneet jäsenvaltiot, joissa ODA ei ole vielä 0,17:ää prosenttia BKTL:stä, pyrkivät nostamaan omien talousarviomenettelyjensä mukaisesti ODA-määräänsä päästäkseen edellä mainitulle tasolle vuoteen 2010 mennessä, kun taas ne jäsenvaltiot, jotka ovat jo kyseisen tason yläpuolella, sitoutuvat jatkamaan ponnistelujaan.

iii. Jäsenvaltiot sitoutuvat saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä ODA-tavoitteen, joka on 0,7 prosenttia BKTL:stä, kun taas kyseisen tavoitteet saavuttaneet jäsenvaltiot sitoutuvat pysyttäytymään mainitun tavoitteet yläpuolella; vuoden 2002 jälkeen EU:hun liittyneet jäsenvaltiot pyrkivät nostamaan ODA-määränsä vuoteen 2015 mennessä 0,33 prosenttiin BKTL:stä.”

1.2 Afrikka-keskeisyys: ”EU lisää Saharan eteläpuoliselle Afrikalle tarkoitettua rahoitustukeaan ja myöntää yhdessä Afrikan mantereelle ainakin 50 prosenttia niistä ODA-varoista, joiden lisäämisestä on sovittu, ja ottaa täysimääräisesti huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden kehitysapua koskevat prioriteetit.”

1.3 Virallisen kehitysavun tavoite vuonna 2006 (neuvoston päätelmät 14.3.2002): ”[ …] ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä saavuttaneet 0,7 prosentin tavoitetta, sitoutuvat ensimmäisenä merkittävänä toimenpiteenä kukin yksittäin lisäämään virallisen kehitysapunsa määrää […] omien talousarviomenettelyjensä mukaisesti […] siten, että koko EU:ssa keskimääräinen kehitysavun määrä on 0,39 prosenttia vuoteen 2006 mennessä. Tätä tavoitetta silmällä pitäen kaikki EU:n jäsenvaltiot pyrkivät joka tapauksessa osoittamaan omien talousarviomenettelyjensä mukaisesti vähintään 0,33 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun vuoteen 2006 mennessä”

2. INNOVATIIVISET RAHOITUSLÄHTEET

”Neuvosto pohtii edelleen lupaavimpia innovatiivisia kehitysyhteistyön rahoituslähteitä käytettävissä olevien resurssien lisäämiseksi kestävällä ja ennakoitavalla tavalla. Se panee merkille, että eräät jäsenvaltiot aikovat ottaa käyttöön kehitysmaiden avustamiseen tarkoitetun lentolippuveron”.

3. VELKA

”EU on edelleen sitoutunut etsimään yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa ratkaisuja kestämättömään velkataakkaan ja sitoutuu panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita (HIPC) koskevan velka-aloitteen. On välttämätöntä sopia monenvälisten lisävelkahelpotuksien laajuudesta ja niiden yksityiskohdista pitkän aikavälin velanhoitokyvyn turvaamiseksi tapauskohtaisesti.

EU jatkaa ja tehostaa velanhoitokyvyn palauttamiseen ja ylläpitämiseen liittyviä ponnisteluja tapauskohtaista arviointia soveltaen; muun muassa

a) tutkitaan mahdollisuuksia velanhoidon väliaikaista keskeyttämistä koskeviin järjestelyihin ulkoisten häiriöiden kohteeksi joutuneiden kehitysmaiden osalta,

b) toteutetaan erityistoimenpiteitä konfliktin jälkeistä vaihetta elävien maiden osalta, joilla on ulkoisia menorästejä ja jotka eivät tästä syystä vielä täytä HIPC-maita koskevan velka-aloitteen kriteerejä.”

4. AVUN TEHOKKUUS

”EU jatkaa ja tehostaa velanhoitokyvyn palauttamiseen ja ylläpitämiseen liittyviä ponnisteluja tapauskohtaista arviointia soveltaen; muun muassa

a) tutkitaan mahdollisuuksia velanhoidon väliaikaista keskeyttämistä koskeviin järjestelyihin ulkoisten häiriöiden kohteeksi joutuneiden kehitysmaiden osalta,

b) toteutetaan erityistoimenpiteitä konfliktin jälkeistä vaihetta elävien maiden osalta, joilla on ulkoisia menorästejä ja jotka eivät tästä syystä vielä täytä HIPC-maita koskevan velka-aloitteen kriteerejä.

Pariisin korkean tason foorumin valmistelun yhteydessä neuvosto hyväksyi 22.11.2004 kokonaisvaltaiset EU:n toimet "Yhteensovittamisen ja yhdenmukaistamisen edistäminen" -nimisen raportin myötä. EU huolehtii siinä olevien konkreettisten suositusten täytäntöönpanosta. Niihin kuuluu tehokkaampi kehitysapukehys EU:n tasolla ja työnjako ja täydentävyys maatasolla kumppanimaan köyhyyden vähentämisstrategioihin perustuvan yhteisen ja monivuotisen ohjelmoinnin yhteydessä.

EU sitoutuu täysin Pariisin julistuksen ajallaan tapahtuvaan täytäntöönpanoon ja seurantaan, muun muassa vuotta 2010 koskevien seurattavien tavoitteiden asettamiseen, ja Pariisin foorumissa hyväksyttyjen EU:ta koskevien sitoumusten ajallaan tapahtuvaan täyttämiseen ja valvontaan.”

5. PAREMMIN ENNAKOITAVAT JA VAKAAMMAT AVUSTUSMEKANISMIT

”Jotta vastataan paremmin vakaiden resurssien tarpeeseen ja otetaan huomioon odotettavissa oleva IDA-virtojen kasvu, EU kehittää uusia, ennustettavampia ja vakaampia apujärjestelmiä. Tällaisten järjestelmien puitteissa voitaisiin myöntää pienintä mahdollista budjettitukea, jonka saanti on taattu keskipitkällä aikavälillä ja joka on kytkeytynyt kumppanimaiden poliittiseen suorituskykyyn erityisesti kansallisissa köyhyyden vähentämisstrategioissa vuosituhattavoitteiden saavuttamista koskevan sitoumuksen osalta.”

6. ULKOISET HÄIRIÖT

”Jotta lievennetään ulkoisten häiriöiden, myös hintaherkkyyden, vaikutuksia kehitysmaiden talouksiin, EU tukee markkinaperusteisten vakuutusjärjestelmien käyttöönottoa ja tutkii mahdollisuuksia velanhoidon väliaikaiseen keskeyttämiseen tapauskohtaista arviointia soveltaen. Lisäksi EU tehostaa ja parantaa nykyisten rahoitusjärjestelmien saatavuutta; niistä esimerkkinä mainittakoon Cotonoun sopimuksen mukaiset järjestelmät (FLEX) lyhyen aikavälin suojan saamiseksi tällaisia maiden tuloihin kohdistuvia häiriöitä vastaan.”

7. AVUN SIDONNAISUUDEN PURKAMINEN

Lisäksi neuvosto työskentelee edelleen muilla Barcelonan sitoumuksiin kuuluvilla aloilla: ”…vastaamalla haasteeseen vapauttaa apu sidonnaisuuksista antamalla mahdollisimman pian komission ehdotukseen perustuvan asetuksen EY:n ulkoisen avun saatavuudesta; EU antaa tukensa keskusteluille, joita parhaillaan käydään kansainvälisellä tasolla siitä, että avun sidonnaisuuksista vapauttamisessa mentäisiin nykyisiä OECD:n ja kehitysapukomitean (DAC) suosituksia pitemmälle.”

8. KANSAINVÄLISET JULKISHYÖDYKKEET

”…tarkastelemalla globaaleja julkishyödykkeitä käsittelevän erityisryhmän raportin pohjalta mahdollisuuksia laatia vuoteen 2006 mennessä EU:n toimintasuunnitelma ensisijaisten kansainvälisten julkishyödykkeiden (IPG) tarjoamisesta ja sopimalla kyseisten julkishyödykkeiden rahoituksen yksityiskohtien tarkastelusta.”

9. KANSAINVÄLISEN RAHOITUSJÄRJESTELMÄN UUDISTAMINEN

9.1 Päätelmät 24.5.2005: ”…edistämällä yhteistä eurooppalaista näkemystä, jotta kehitys- ja siirtymätalousmaat saisivat paremmin äänensä kuuluviin, ja parantamalla edelleen nykyisen EU-koordinoinnin laatua kansainvälisissä rahoituslaitoksissa”.

9.2 Päätelmät 14.3.2002: ”EU vaikuttaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistukseen torjumalla talouden maailmanlaajuistumiseen liittyviä väärinkäytöksiä, lisäämällä kehitysmaiden osallistumista kansainvälisen talouden päätöksentekoon sekä samalla vahvistamalla Yhdistyneiden Kansakuntien, kansainvälisten rahoituslaitosten ja Maailman kauppajärjestön toimien keskinäistä johdonmukaisuutta niiden tehtävät huomioon ottaen”.

10. KAUPPA JA KEHITYS

10.1 Päätelmät 24.5.2005: ”…EU sitoutuu parantamaan edelleen ja sovittamaan entistä paremmin yhteen kaupankäyntiin liittyviä apuohjelmia ja – ottaen huomioon kehitysmaille koituvat mahdolliset integrointikustannukset – antamaan lisätukea kaupan sopeuttamiseen ja integroimiseen maailmantalouteen. Tästä syystä se on yhtä mieltä siitä, että avun parantamista ja lisäämistä koskevassa tiedonannossa esitetyt eri vaihtoehdot, muun muassa kaupan sopeuttamista ja vastaanottokyvyn kehittämistä koskeva vaihtoehto, ovat edelleen ohjenuorana EU:ssa ja kansainvälisessä yhteisössä.”

”EU tukee edelleen kehitysmaita, jotta ne pystyisivät hyödyntämään kaupankäyntimahdollisuuksia, erityisesti auttamalla niitä sisällyttämään kaupankäynnin kansallisiin kehitysstrategioihinsa ja varmistamalla tarvittavat kansalliset uudistukset.”

10.2 Päätelmät 9.12.2005: Yhtenäinen toimintakehys : ”Pitäen lähtökohtana sitä, että integroitujen puitteiden tehostamiseksi niiden nykyiset heikkoudet on ratkaistava kokonaisuudessaan, EU toteaa, että se voi tarjota käytettävissä olevien budjettivarojen rajoissa ja yhdessä muiden avunantajien kanssa tarvittavat resurssit tehostettujen integroitujen puitteiden riittävään ja ennakoitavissa olevaan rahoitukseen. Jotkut jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti päättää tarjota apua samaan tarkoitukseen muita kanavia käyttäen.”

Kauppaan liittyvä apu : ”Jäsenvaltiot pyrkivät lisäämään kehitysavun määrän tulevaa lisäämistä koskevien sitoumustensa puitteissa EU:n yhteismäärällistä (asiaa koskevan määritelmän mukaista) kauppaan liittyvää tukea niiden tarpeiden täyttämiseksi, jotka on määritelty ensisijaisiksi kumppanimaiden köyhyyden vähentämisstrategioissa tai kehityssuunnitelmissa, tavoitteena määrän kasvattaminen miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2010 mennessä. Määrä sisältää tehostettujen integroitujen puitteiden määrärahat. Tämän perusteella EU:n avun kokonaismäärä Euroopan yhteisön osuus mukaan lukien kasvaisi vuoteen 2010 mennessä 2 miljardiin euroon vuotta kohti.”

[1] Neuvoston päätelmät, toukokuu 2005. ’Millenium Development Goals: EU Contribution to the Review of the MDGs at the UN 2005 High Level Event’ .

[2] Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julkilausuma, Euroopan unionin neuvoston asiakirja 14820/05.

[3] Eurooppa-neuvosto, 15.–16.12.2005, EU ja Afrikka: kohti strategista kumppanuutta (asiakirja 15961/05, 19.12.2005).

[4] Kaupan kehittämiseksi annettava apu , neuvoston asiakirja 15579/01 DEVGEN 250/RELEX 748, 9.12.2005.

[5] The EU monitoring of Financing for Development and Aid Effectiveness: Starting to deliver on the new commitments, SEC(2006) 294.

[6] Rahoitusnäkymät 2007–2013, neuvoston asiakirja 15915/05 CADREFIN 268, 19.12.2005.

[7] New Sources of Financing for Development: A Review of Options, SEC(2005) 467, 5.4.2005; An analysis of a possible contribution based on airline tickets as a new source of financing development, SEC(2005) 733, 15.6.2005; A possible contribution based on airline tickets as a new source of financing development: technical reflections in the run up to the UN High Level Event, SEC(2005) 1067, 1.9.2005.

[8] Komission tiedonanto EU aid: delivering more, better and faster, KOM(2006) 87.

[9] Neuvoston päätelmät, 22.11.2005, Orientation Debate on the Effectiveness of EU External Action (asiakirja 14821/05 DEVGEN230 RELEX 679).

[10] ”Kaupan kehittämiseksi annettava apu” neuvoston asiakirja 15579/01 DEVGEN 250/RELEX 748, 9.12.2005.

[11] Increasing the impact of EU aid: a common framework for drafting country strategy papers and joint multiannual programming, KOM(2006) 88 ; EU Aid: Delivering more, better and faster, KOM(2006) 87 .