[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 08.02.2006 KOM (2006) 40 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN YHTEISÖN ANTAMA NELJÄS KANSALLISIA TIEDONANTOJA KOSKEVA KERTOMUS, JOKA ANNETAAN ILMASTONMUUTOSTA KOSKEVAN YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN PUITESOPIMUKSEN MUKAISESTI (ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen 12 artiklan mukaisesti edellytetty kertomus){SEK(2006) 138} Sisällysluettelo 1. Tiivistelmä 3 1.1. Kansalliset olosuhteet 4 1.2. Kasvihuonekaasupäästöjä koskeva selvitys 4 1.3. Toimet 4 1.4. Ennusteet 5 1.5. Haavoittuvuuden arviointi, ilmastonmuutoksen seuraukset ja sopeutumistoimet 6 1.6. Tutkimus ja järjestelmällinen seuranta 6 1.7. Määrärahat ja teknologian siirto 7 1.8. Opetus, koulutus ja valistus 7 TIIVISTELMÄ Euroopan yhteisön antama neljäs kansallisia tiedonantoja koskeva kertomus on laadittu ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 12 artiklan mukaisesti. [1] Euroopan unioni ja sen 25 jäsenvaltiota toteuttavat jo useiden vuosien ajan merkittäviä ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, vaikka niiden vastuulle laskettava osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on vain 14 prosenttia. Tiukat kansalliset politiikat tukevat EU:n tehtävää tiennäyttäjänä; eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) on tätä varten määritelty kattava kokonaisuus poliittisia ja lainsäädännöllisiä EU:n tason toimenpiteitä. Jokainen jäsenvaltio toteuttaa myös omia kansallisia toimiaan, jotka esitellään kyseisten maiden raporteissa. Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma kohdistuu kaikkiin elinkeinoaloihin: siinä määritellään kotitalouksia, teollisuutta, kauppaa ja liikennettä koskevia politiikkoja. EU:n ilmastopolitiikka ei pääty vuonna 2012. Monet jo käyttöön otetuista EU:n politiikoista vaikuttavat merkittävästi myös Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden jälkeiseen aikaan. EU:n kasvihuonekaasuja koskeva päästökauppajärjestelmä jatkuu vuoden 2012 jälkeen. Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman toinen vaihe käynnistettiin jo lokakuussa 2005. Siinä käsitellään hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, maanteiden henkilöliikennettä, lentoliikennettä ja strategioita ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumiseksi. Nämä politiikat antavat teollisuudelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja laajemmalle kansainväliselle yhteisölle selviä ja pitkäkestoisia merkkejä siitä, että EU on sitoutunut torjumaan ilmastonmuutosta ja odottaa kaikkien hallinnollisten tahojensa, yritystensä ja kansalaistensa hoitavan oman osuutensa. Euroopan komissio on sitoutunut toteuttamaan nämä toimenpiteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta samanaikaisesti se myös arvioi toiminnan vaikutuksia EU:n taloudelliseen kehitykseen ja sen kansalaisten hyvinvointiin. Komissio aikoo erityisesti tarkastella edistymistä ja harkita uusia toimia, joilla voidaan järjestelmällisesti hyödyntää kustannustehokkaita päästöjenvähennyskeinoja Lissabonin strategian mukaisesti[2]. Euroopan komission ehdottamassa strategiassa vuoden 2012 jälkeisiksi jatkotoimiksi korostuu se, että mukaan on saatava enemmän maita ja aloja, hiilidioksidia vähän aiheuttavaa teknologiaa on kehitettävä, markkinapohjaisia keinoja on hyödynnettävä jatkuvasti ja laajemmin, ja ilmastonmuutoksen väistämättömiin seurauksiin on sopeuduttava. EU tekee myös työtä kansainvälisellä tasolla auttaakseen unionin ulkopuolisia maita vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään. Se tekee tällä hetkellä yhteistyötä useiden maiden kanssa maailmanlaajuisesti ja avustaa niitä uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden toteuttamisessa, jolla tavoitellaan parempaa elämänlaatua ja kestävää kehitystä. EU tarjoaa rahoitustukea ohjelmille, joissa esimerkiksi käytetään aurinkoenergiaa puhtaan juomaveden saamiseen Sahelissa, parannetaan energiatehokkuutta ja lisätään uusiutuvien energialähteiden käyttöä Kiinassa, tuetaan metsänistutushankkeita Etelä-Amerikassa puhtaan toteutuksen mekanismeista saatavien tulojen hankkimiseksi ja vahvistetaan ilmastonmuutokseen liittyviä hallinnollisia valmiuksia Intiassa. EU on edistynyt toimissaan tähän mennessä hyvin. Jatkossa edistyminen riippuu siitä, kuinka nopeasti ja kokonaisvaltaisesti jäsenvaltiot panevat yhteisön lainsäädännön ja kansalliset toimenpiteensä täytäntöön. Viidentoista jäsenvaltion EU:n yhteenlasketut ennusteet osoittavat, että Kioton tavoitteet voidaan saavuttaa, jos jäsenvaltiot toteuttavat suunnitellut täydentävät kansalliset toimenpiteet ja hyödyntävät joustomekanismeja. Kioton sitoumusten saavuttaminen ei merkitse EU:n ponnistelujen loppumista. EU vaatii rajumpia leikkauksia päästöihin tulevina vuosikymmeninä, jotta maailmanlaajuinen ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. EU on sitoutunut kantamaan oman osuutensa maailmanlaajuisista ponnisteluista, joilla vähennetään ihmisen toiminnan vaikutuksia ilmastojärjestelmään. Kansalliset olosuhteet - Euroopan unionin toimielinjärjestelmä on ainutlaatuinen: 25 jäsenvaltiota luovuttavat osan suvereeniudestaan itsenäisille toimielimille. - 15 jäsenvaltion EU:n bruttokansantuote (BKT) on kasvanut reaalimääräisesti 18 prosenttia vuosina 1995–2002 (keskimääräinen vuosittainen kasvu yli 2 prosenttia), mikä on lisännyt kasvihuonekaasupäästöjen kasvupainetta. - Energiaintensiteetti on vähentynyt huomattavasti vuodesta 1990 lähtien. - Uusiutuvien energialähteiden osuus energian tarjonnasta on nykyisin 6 prosenttia ja tämän osuuden odotetaan kasvavan merkittävästi lähivuosina. - Maatalouden maankäyttö vähenee ja metsätalousalueet kasvavat vakaasti. Kasvihuonekaasupäästöjä koskeva selvitys - 25 jäsenvaltion EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt (maankäytön muutoksia ja metsätaloutta lukuun ottamatta) vähenivät yli 5 prosenttia vuosina 1990–2003. 15 jäsenvaltion EU:n päästöt vähenivät lähes 2 prosenttia samalla ajanjaksolla. - EU-15:n viiden viime vuoden päästöjen keskiarvo alitti lähes 3 prosenttia vuoden 1990 tason. - 15 jäsenvaltion EU:n hiilidioksidipäästöt (CO2) ja muiden kasvihuonekaasujen päästöt kasvoivat vuonna 2003 1,3 prosenttia vuoteen 2002 verrattuna. Tämä johtui pääasiassa siitä, että sähköntuotantoon käytettiin vuonna 2003 enemmän kivihiiltä. Toimet - Maailman ensimmäinen kansainvälinen hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmä otettiin käyttöön EU:ssa vuonna 2005. - Suurinta osaa toimista, jotka komissio on määrittänyt eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (ECCP) I vaiheen työskentelyn perusteella EU:n ensisijaisiksi tavoitteiksi, toteutetaan nyt käytännössä. - Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma tarjoaa edelleen tärkeimmän toimintakehyksen ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi. Ohjelman toisessa vaiheessa keskitytään erityisesti liikenteeseen (lento- ja ajoneuvoliikenteen päästöt mukaan luettuina), hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin sekä EU:n rooliin haavoittuvuuden vähentämisessä ja sopeutumistoimien edistämisessä. - Euroopan yhteisöllä on uusia toimia useimmilla aloilla. - Kytkökset Kioton mekanismeihin varmistavat sen, että EU:n päästökauppajärjestelmä edistää myös teknologian siirtoa kehitysmaihin. - Euroopan yhteisön toimet vahvistavat ja tukevat moninaisia kansallisia toimia ilmastonmuutoksen lieventämiseksi. Ennusteet - Tällä hetkellä jo käytössä olevien toimenpiteiden ansiosta 25 jäsenvaltion EU:n kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan vuonna 2010 olevan 5 prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 1990. - 15 jäsenvaltion EU:n kasvihuonekaasupäästöjen ilman LULUCF:ia (maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden toimenpiteet) ennustetaan olevan vuonna 2010 jo käytössä olevien toimenpiteiden ansiosta 1,6 prosenttia vertailuvuoden alapuolella. Jos otetaan huomioon vähennykset, jotka jäsenvaltiot arvioivat saavuttavansa Kioton mekanismeja käyttämällä, ennustetut päästöt alittavat vuonna 2010 vertailuvuoden päästöt 4,1 prosentilla. - Pelkästään nykyisten ja uusien ehdotettujen toimenpiteiden ennustetaan vähentävän 25 jäsenvaltion EU:n kasvihuonekaasupäästöjä siten, että ne ovat vuonna 2010 9,3 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolella. 15 jäsenvaltion EU:n päästöt alittaisivat vuoteen 2010 mennessä 6,8 prosentilla vertailuvuoden päästöt. Kioton mekanismien käyttö vähentää 15 jäsenvaltion EU:n kokonaispäästöjä vuosiin 2008–2012 mennessä kahdeksan prosenttia vertailuvuodesta, mikä siten vastaa yhteistä Kioto-tavoitetta. Kuvio 1: Nykyiset ja ennakoidut päästöt (ilman LULUCF:ia) EU-15:ssä ja EU-25:ssä [pic] Huom.: Y-akseli kuvaa perusvuotta. Useimpien jäsenvaltioiden osalta se on 1990, kun kyseessä on hiilidioksidi CO2, metaani (CH4) ja typpioksiduuli N2O), mutta fluorattujen kaasujen osalta se on 1995, kuitenkin seuraavin poikkeuksin: Unkarissa hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulien perusvuotena käytetään vuosien 1985–1987 keskiarvoa, Sloveniassa vuotta 1986 ja Puolassa vuotta 1988. Ranskassa ja Suomessa fluorattujen kaasujen perusvuosi on 1990. Tästä johtuu, että EU-15:n ja EU-25:n vuoden 1990 arvo ei ole täsmälleen 100. Tavanomaisella kasvulla tarkoitetaan ennustettua päästötasoa ilman ilmastopolitiikkojen ja -toimenpiteiden toteuttamista. Haavoittuvuuden arviointi, ilmastonmuutoksen seuraukset ja sopeutumistoimet - Ennustettu merenpinnan nousu voi vaikuttaa jopa 68 miljoonan ihmisen elämään EU:ssa. - Lämpötilojen odotetaan nousevan. Tämän johdosta kesän korkeat lämpötilat kasvattaisivat kuolleisuutta, kun taas talven kylmyydestä aiheutuvat kuolemat vähenisivät. - Sateiden odotetaan lisääntyvän Pohjois-Euroopassa, kun taas Etelä-Euroopassa on odotettavissa päinvastainen kehitys, mikä mahdollisesti lisää kuivuutta. - Euroopan komissio osallistuu jo eräisiin sopeutumiseen liittyviin toimiin pitämällä yllä EU:n laajuisia tulvista ja metsäpaloista varoittavia järjestelmiä. - Uusia sopeutumistoimia on tarkoitus toteuttaa eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman seuraavassa vaiheessa. Tutkimus ja järjestelmällinen seuranta - Ilmastonmuutoksen kattavan aihealueen talousarvio kuudennessa puiteohjelmassa on 2,12 miljardia euroa. Tämän on määrä kasvaa seitsemännessä puiteohjelmassa. - Kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa ensisijaisia aihealueita. - Euroopan unioni on tukenut useita erilaisia ilmastontutkimukseen, ilmastonmuutoksen seurauksiin sekä muutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen liittyviä hankkeita. - Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (PO JRC) on keskittynyt tutkimustoiminnassaan tärkeimpiin toiminta-aloihin, ilmastonmuutos mukaan luettuna. - Maapallon tilan seurantaa käsittelevän ryhmän (Group on Earth Observations, GEO) jäsenenä EU työskentelee maapallon tilan seurantajärjestelmien yhteensovittamisen ja yhdenmukaistamisen kehittämiseksi aivan uudelle tasolle, minkä tarkoituksena on mahdollistaa GEOSS-järjestelmän (Global Earth Observation System of Systems) luominen. Määrärahat ja teknologian siirto - Euroopan unioni antaa erittäin merkittävää apua kehitysyhteistyöhön. - On ehdotettu erityistä strategiaa, jotta EU:n kehitysyhteistyökumppaneina olevia maita voitaisiin auttaa vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Lisäksi parhaillaan toteutetaan tähän liittyvää toimintasuunnitelmaa. - Lähes 200 hankkeeseen, joiden kokonaismäärärahat ovat 300 miljoonaa euroa, on todettu sisältyvän ilmastonmuutoksen kannalta merkittäviä tekijöitä. - Tutkimus sekä tieteellinen ja teknologinen yhteistyö kehitysmaiden kanssa ovat avaintekijöitä ilmastonmuutosta ja kehitystä koskevan EU:n strategian toteuttamiseksi. Kaikki kumppanuusmaat voivat osallistua yhteisön tutkimusohjelmiin (kuudes puiteohjelma). Opetus, koulutus ja valistus - Euroopan komissio on sitoutunut avoimen hallinnon periaatteiden noudattamiseen ja se tarjoaakin yleisölle suuren määrän tietoa eri muodoissa. - Euroopan komission Internet-sivut tarjoavat kattavan tietolähteen ilmastonmuutosta koskevista yhteisön toimista ja huolenaiheista. - Euroopan komission myöntämän eurooppalaisen ympäristöpalkinnon tarkoituksena on antaa tunnustusta ja tukea sellaisille yrityksille, jotka ovat saavuttaneet erinomaisia tuloksia kestävän kehityksen alalla. - Vuoden 2005 Green Week -tapahtuma oli omistettu kokonaisuudessaan ilmastonmuutokselle. Tapahtuma kokoaa ympäristöalalla toimivia sidosryhmiä yhteen ajattelemaan ääneen, kuinka käyttäytymistämme olisi mahdollista muuttaa. - EU:n jäsenvaltiot tukevat toimia, joita YK on toteuttanut ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) 6 artiklan (opetus, koulutus ja valistus) mukaisesti. Näihin toimiin on vuodesta 2002 lähtien kuulunut useita alueellisia seminaareja ja YK:n aloitteesta alustavasti kehitelty Internet-tietokeskus sekä yksittäisten jäsenvaltioiden kansallisesti toteuttamia toimia. [1] Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston päätöksen 94/69/EY perusteella (EYVL L 33, 7.2.1994). [2] KOM(2005)35 lopullinen, 9.2.2005: Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen http://europa.eu.int/comm/environment/climat/pdf/comm_en_050209.pdf