[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 25.1.2006 KOM(2006) 23 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Tulevien rahoitusnäkymien (2007–2013) puitteissa toteutettava temaattinen ohjelma demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä varten SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 3 2. Tausta 3 2.1. Aihepiirin tarkastelu 3 2.2. Nykyinen toiminta- ja yhteistyökehys 5 2.3. EIDHR-aloitteesta saadut kokemukset 5 2.4. Temaattisen ohjelman perustamisen perustelut 6 3. temaattinen ohjelma demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä varten – pääpiirteet 7 3.1. Soveltamisala ja tavoitteet 7 3.2. Suuntaviivat ja painopisteet 8 3.2.1. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen olosuhteissa, joissa ne ovat erityisesti uhattuina, ja sortotoimien ja väärinkäytösten uhrien tukeminen ja auttaminen 8 3.2.2. Kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistaminen demokratiaan tähtäävien uudistusten ja ihmisoikeuksien edistämisessä, konfliktinestotoimien tukemisessa ja poliittisten osallistumis- ja edustusmahdollisuuksien parantamisessa 9 3.2.3. Ihmisoikeuksien suojaamiseen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja demokratian edistämiseen tähtäävän kansainvälisen toimintakehyksen vahvistaminen 11 3.2.4. Kansalaisten demokraattisiin vaalimenettelyihin tunteman luottamuksen lisääminen vaalitarkkailutoimintaa kehittämällä 11 3.3. Ohjelmasuunnittelun periaatteet 12 KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Tulevien rahoitusnäkymien (2007–2013) puitteissa toteutettava temaattinen ohjelma demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä varten 1. JOHDANTO Euroopan komissio on ehdottanut rahoitusnäkymien 2007–2013 yhteydessä yhteisön ulkoisia toimia säätelevän oikeudellisen kehyksen järkeistämistä ja yksinkertaistamista niin, että se muodostuisi kuudesta rahoitusvälineestä. Välineistä kolme (humanitaarisen avu väline, vakautusväline ja makrotaloudellinen rahoitusapuväline) on suunniteltu horisontaalisiksi välineiksi tiettyihin erityistarpeisiin ja -olosuhteisiin. Muut kolme välinettä (liittymistä valmisteleva tukiväline, EU:n naapurialueiden tukiväline sekä kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusväline) on tarkoitettu määrättyjen Euroopan unionin politiikkojen täytäntöönpanoa varten, ja niillä on määrätty maantieteellinen kohdealue. Näitä rahoitusvälineitä koskevat säädökset ovat vastedes ne perussäädökset, joiden mukaisesti yhteisön varoilla tuetaan kolmansien maiden kanssa toteutettavia yhteistyöohjelmia, joihin kuuluvat myös temaattiset ohjelmat, ja ne korvaavat nyt voimassa olevat eri aihealoja koskevat asetukset. Uusia rahoitusvälineitä koskevien ehdotusten mukaan temaattisilla ohjelmilla on tarkoitus tuottaa lisäarvoa ja täydentää maantieteellisiä alueita koskevia ohjelmia, jotka kuitenkin ovat edelleen yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemän yhteistyön pääasiallinen toimintakehys[i]. Komissio avaa keskustelun Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa kunkin temaattisen ohjelman soveltamisalasta, tavoitteista ja painopisteistä antamalla ohjelmista viralliset tiedonannot. Keskustelun tuloksena laaditaan poliittiset suuntaviivat ohjelmasuunnittelun seuraavia vaiheita varten, ja tarkoitus on muun muassa laatia temaattiset strategia-asiakirjat edellä mainittuja rahoitusvälineitä koskevien säännösten mukaisesti. Tässä tiedonannossa käsitellään demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevaa temaattista ohjelmaa. Siinä on otettu huomioon komission järjestämän julkisen kuulemisen[ii] yhteydessä annettu palaute. Kuulemisia järjestetään myös ohjelmasuunnittelun myöhemmissä vaiheissa. Komissio pyrkii myös herättämään laajempaa pohdintaa ja keskustelua Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja temaattisen ohjelman yhteistyötahojen kanssa Euroopan unionin roolista demokratian ja ihmisoikeuksien edistäjänä[iii]. 2. TAUSTA 2.1. Aihepiirin tarkastelu Demokratia ja ihmisoikeuksien suojaaminen ovat yleismaailmallisia arvoja, joita on jo sinänsä syytä puolustaa. Niitä pidetään myös keskeisinä edellytyksinä sille, että köyhyyden lievittämiseen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen tähtäävissä toimissa päästään tuloksiin, ja ne ovat tärkeitä välineitä konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa sekä terrorismin vastaisessa toiminnassa[iv]. Hallintoportaan vastuullisuutta lisäävät demokraattiset prosessit ovat niin ikään olennaisia tekijöitä avoimuuden lisäämisen ja korruption torjunnan kannalta. Demokratia ja ihmisoikeuksien suojaaminen liittyvät erottamattomasti toisiinsa: perusoikeuksiin kuuluvat sananvapaus ja yhdistymisvapaus ovat poliittisen moniarvoisuuden ja demokratiakehityksen edellytyksiä, kun taas demokraattinen valvonta ja vallanjako ovat olennaisia riippumattoman oikeuslaitoksen ja oikeusvaltioperiaatteen kannalta, ja näitä puolestaan tarvitaan ihmisoikeuksien suojaamiseksi. Ihmisoikeuksia voidaan tarkastella yleismaailmallisesti hyväksyttyjen kansainvälisten normien valossa, mutta demokratia on nähtävä sisältä päin kehittyvänä, yhteiskunnan kaikille osa-alueille ulottuvana prosessina, jonka puitteissa eri instituutioiden tehtävänä on varmistaa kansalaisten mahdollisuudet osallistumiseen ja edustukseen sekä päätöksentekijöiden vastuullisuus ja kyky vastata kansalaisten toiveisiin. Vaikka ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvan kulttuurin ja kansalaisten kannalta toimivan demokratian rakentaminen ja säilyttäminen on erityisen tärkeää ja vaikeaa demokratiakehityksen alkuvaiheissa olevissa maissa, kyseessä on itse asiassa pysyvä haaste, johon ennen muuta asianomaisen maan asukkaiden on vastattava. Viime vuosina demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevat odotukset ja sitoumukset sekä avoin keskustelu aiheesta ovat lisääntyneet kaikilla tasoilla. Edistystä on tapahtunut ennen kaikkea paikallisten kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden ja kansainvälisen painostuksen ansiosta: monissa maissa yhteiskunta on muuttunut avoimemmaksi ja on siirrytty rehellisempään vaalijärjestelmään; moniin ihmisoikeuskysymyksiin on sitouduttu entistä voimakkaammin, tietoisuus niistä on lisääntynyt, ja alan lainsäädäntö on aiempaa kattavampaa ja sen täytäntöönpano tehokkaampaa; kehitysstrategioissa annetaan enemmän sananvaltaa paikallisyhteisöille ja pyritään erityisesti parantamaan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja syrjäytyneiden vaikutusmahdollisuuksia. Silti on vielä paljon tehtävää: poliittinen eliitti ei aina toimi vastuullisesti eikä ota huomioon kansalaisten odotuksia ja saattaa yrittää tukahduttaa eriävät mielipiteet ja opposition mielenilmaukset. Demokraattisen keskustelun sijasta yhteiskunta saattaa jakautua entistä selvemmin etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin tai sosiaaliluokkiin, mikä altistaa konflikteille ja ehkäisee moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumista. Demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset otetaan nykyään järjestelmällisesti huomioon EU:n ulkopolitiikassa ja ulkoisissa toimissa: niistä käydään poliittista keskustelua ja niitä käytetään poliittisina kehitysyhteistyön ehtoina, ne on otettu osaksi yhteistyöohjelmia ja lisäksi toteutetaan alan erityishankkeita. Kehitysyhteistyössä on yleistymässä laaja-alainen ihmisoikeuslähtöinen tarkastelutapa[v], ja valtiorakenteiden, hyvän hallintotavan ja kansalaisyhteiskunnan kehittäminen saavat entistä enemmän kannatusta. Kehitysyhteistyöpolitiikkaan kuuluu varmistaa, että kumppanimaa kantaa vastuunsa kehitys- ja demokratisoitumisprosessista ja että maan hallinto ja kansanedustuslaitos sekä kaikki tärkeimmät paikalliset sidosryhmät sitoutuvat siihen. Turvallisuuskysymykset ja terrorismin vastaiset toimet ovat hallinneet kansainvälistä keskustelua kenties liikaakin, mutta niiden myötä ovat nousseet esiin myös väkivallan perimmäiset syyt, ja samalla on alettu korostaa sitä, kuinka tärkeää on varmistaa ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian toteutuminen, jotta yhteisöt eivät vieraantuisi toisistaan eikä syntyisi turvattomuuden ilmapiiriä. Konfliktien ehkäisyn kautta kehitysstrategioihin ja kansalaisjärjestöyhteistyöhön on siis syntynyt uusi ulottuvuus. 2.2. Nykyinen toiminta- ja yhteistyökehys Euroopan unionin toimintaa, jolla tuetaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia kolmansissa maissa, on valotettu ja kehitetty komission tiedonannoissa, Euroopan parlamentin päätöslauselmissa ja neuvoston päätelmissä jo vuosia. Perussopimusten mukaisesti[vi] demokratian ja oikeusvaltion periaatteen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen kehittäminen ja lujittaminen ovat nykyään tavoitteena kaikessa kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Ihmisoikeusasiat ovat olleet näkyvästi esillä, ja aiheesta on laadittu vuosittain Euroopan unionin ihmisoikeusraportti, komission tiedonantoja, parlamentin päätöslauselmia ja mietintöjä sekä neuvoston kantoja[vii]. Neuvosto on myös korostanut sitä, että ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvät kysymykset on otettava huomioon ulkosuhteita koskevissa politiikoissa ja toimissa, ja pitää erityisen tärkeänä vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa. Unionin laajentumisprosessia varten vahvistetun poliittisen arviointiperusteen mukaan unioniin liittyviltä valtioilta edellytetään ”vakaita instituutioita, jotka turvaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun”. Tätä painotetaan erityisesti liittymistä valmistelevassa strategiassa. Nämä tavoitteet näkyvät eri tavoin vakautus- ja assosiaatioprosessissa[viii] ja Euroopan naapuruuspolitiikassa[ix]. Cotonoun sopimuksessa sekä hyvää hallintotapaa ja kehitysyhteistyötä koskevassa EU:n politiikassa[x] edellytetään, että ihmisoikeuksien ja demokratian suojaaminen ja edistäminen otetaan huomioon maakohtaisissa strategioissa, vuoropuhelussa ja alan kaikissa välineissä. Tuoreimmat esimerkit tästä ovat Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskeva ”Eurooppalainen konsensus” -tiedonanto[xi], EU:n Afrikka-strategia[xii] ja komission uusin EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskeva ehdotus[xiii]. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa EU:n politiikkaa toteutetaan monin eri tavoin: poliittisella vuoropuhelulla, diplomatian keinoin ja erilaisin rahoitukseen liittyvän ja teknisen yhteistyön välinein. Eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen (EIDHR) tehtävänä on ollut antaa apua toimintaan, joka tähtää kansainvälisten ja kansallisten ihmisoikeus- ja demokratiatavoitteiden saavuttamiseen. Se on täydentänyt yhteisön erilaisissa kansallisissa ja alueellisissa yhteistyöohjelmissa toteuttamia toimia. EIDHR-aloitteella on tällä hetkellä kaksi perusasetusta[xiv], ja sen pääasiallinen toimintakehys esitetään vuonna 2001 annetussa komission tiedonannossa[xv] ja siihen liittyvissä neuvoston ja Euroopan parlamentin kannanotoissa[xvi] (ks. jäljempänä oleva 2.3 kohta). Samalla kun Euroopan yhteisön rooli kriisinhallinnassa on viime vuosina muuttunut, on myös ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvä ulottuvuus korostunut konfliktien ehkäisyn, rauhanrakentamisen ja konfliktinjälkeisen jälleenrakennustoiminnan yhteydessä. Nopean toiminnan järjestelmällä[xvii], jonka puitteissa voidaan niin ikään tehdä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen ja muiden ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä edistävien paikallistoimijoiden kanssa, voidaan antaa EIDHR-aloitetta täydentävää tukea nopeasti toteutettaville toimille todellisissa tai potentiaalisissa konfliktitilanteissa. 2.3. EIDHR-aloitteesta saadut kokemukset EIDHR-aloite on kehittynyt huomattavasti sitten alkuaikojen, ja siitä on julkaistu runsaasti asiakirjoja ja arviointeja[xviii]. EIDHR:n vahvuutena on se, että sitä voidaan käyttää myös ilman kohdevaltion hallituksen suostumusta, ja sen tärkeimpänä tehtävänä onkin ollut tukea ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä edistävää kansalaisjärjestöjen työtä. EIDHR-aloitetta toteuttavat yhteistyökumppanit ovat enimmäkseen kansainvälisiä ja paikallistason kansalaisyhteiskunnan organisaatioita[xix], mutta niiden joukossa on myös kansainvälisiä hallitustenvälisiä asiantuntijaelimiä. EIDHR:n avulla on pyritty kattamaan lukuisia EU:n ihmisoikeussuuntaviivoissa[xx] määriteltyjä aiheita ja myös muita ensisijaisesti ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä[xxi], jotka ovat nousseet esiin neuvoston ja parlamentin asettamissa tavoitteissa, toimeksiannoissa ja ehdotuksissa. Painopiste on ollut ”yhden asian hankkeissa”, joita voidaan arvioida itsenäisesti. Vaikka EIDHR-hankkeiden yhteis- tai synergiavaikutukset kansallisella tasolla eivät ole olleet kovin näkyviä, yksittäiset hankkeet ovat olleet laadukkaita, ja niillä on päästy myönteisiin tuloksiin usein varsin vaikeissa olosuhteissa. Kansalaisyhteiskuntaan liittyvän työn ohella EIDHR-aloitteesta on annettu huomattavaa tukea kansainvälisten ihmisoikeuksia edistävien välineiden ja järjestelmien sekä kansainvälisen rikostuomioistuinjärjestelmän toiminnalle. Rahoitusta on suunnattu muun muassa Kansainväliselle rikostuomioistuimelle (ICC) ja erilaisille väliaikaisille kansainvälisille rikostuomioistuimille. Tämä vastaa EU:n poliittisia tavoitteita[xxii] ja heijastaa EU:n voimakasta sitoutumista monenvälisyyteen. EIDHR:n avulla komissio on myös nostanut EU:n maailman johtavien vaalitarkkailijoiden joukkoon. Sen toimintaperiaatteet ja -menettelyt on linjattu Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta vuonna 2000 annetussa komission tiedonannossa[xxiii], jonka neuvosto hyväksyi vuonna 2001. Vuosien 2005 ja 2006 EIDHR-toimet jaetaan neljään painopistealueeseen, jotka ovat oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen, ihmisoikeuksien vaaliminen, demokratiakehityksen vauhdittaminen ja tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja rauhan edistäminen[xxiv]. EIDHR-hankkeita on toteutettu 68 maassa. Näistä 54:ssä on toteutettu myös mikrohankkeita, joilla pyritään parantamaan paikallisten kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuuksia. Sitä mukaa kuin EIDHR:lle on osoitettu uusia tehtäviä ja siihen on asetettu entistä suurempia odotuksia, sen toiminnan tavoitteet, toimialat ja kohdemaat ovat muuttuneet yhä moninaisemmiksi. Koska hanke-ehdotuksia on tehty selvästi enemmän kuin on voitu rahoittaa[xxv], on syntynyt priorisointipaineita ja esitetty vaatimuksia siitä, että toimien olisi täydennettävä kansallisia ohjelmia entistä paremmin. Uuden temaattisen ohjelman käynnistyessä on mahdollista tarkistaa ja täsmentää tavoitteita ja priorisointiperiaatteita. 2.4. Temaattisen ohjelman perustamisen perustelut On perusteltua perustaa erillinen temaattinen ohjelma, joka on kaikille neljälle uudelle rahoitusvälineelle yhteinen, koska demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen on määritelty tavoitteeksi ja tukikelpoiseksi toimenpiteeksi niin kaikissa kolmessa maantieteellisessä välineessä (eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden väline, kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön väline ja liittymistä valmisteleva tukiväline) kuin vakautusvälineessäkin. Yksittäisiä erityistoimenpiteitä on mahdollista toteuttaa tietyllä kohdealueella toteutettavien ohjelmien yhteydessä. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat kuitenkin ennen muuta globaaleja kysymyksiä. Siksi yhteisöllä on oltava valmiudet asettaa sellaisia erityistavoitteita ja tukea sellaisia toimenpiteitä kansainvälisellä tasolla, jotka eivät liity mihinkään tiettyyn maantieteelliseen alueeseen tai kriisiin[xxvi]. On myös huomattava, että maailmanlaajuiset demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät hankkeet edellyttävät valtioiden rajat ylittävää toteutustapaa, ja ne voivat käsittää sekä EU:n sisällä että eri kumppanimaissa toteutettavia toimia[xxvii]. Erillinen temaattinen ohjelma on hyödyllinen myös EU:n vaalitarkkailun ja muun vastaavan toiminnan kannalta, koska näin voidaan soveltaa johdonmukaista toimintapolitiikkaa, yhtenäistä hallintojärjestelmää ja yhteisiä toimintaperiaatteita. Mainittakoon vielä, että temaattisen ohjelman toiminnan puolueettomuus on ratkaisevan tärkeää, kun tehdään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa kansallisella tasolla, ja erityisesti silloin, kun yhteistyö koskee demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Temaattisen ohjelman olisi myös oltava niin joustava, että se pystyy mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin ja tukemaan innovaatioita toisin kuin maantieteellisiä alueita koskevat ohjelmat, jotka toimivat pitkän aikavälin ohjelmasuunnittelun pohjalta. Lisäksi temaattinen ohjelma, joka on neljän välineen yhteinen ja jota siis toteutetaan usealla eri mantereella, voi parantaa yhteistyöorganisaatioiden uskottavuutta ja lisätä EU:n näkyvyyttä. 3. TEMAATTINEN OHJELMA DEMOKRATIAN JA IHMISOIKEUKSIEN MAAILMANLAAJUISTA EDISTÄMISTÄ VARTEN – PÄÄPIIRTEET 3.1. Soveltamisala ja tavoitteet Tämän EIDHR:n jalanjäljissä jatkavan ja siitä saatuja kokemuksia hyödyntävän temaattisen ohjelman yleispäämääränä on vaikuttaa EU:n toimintapolitiikan ja suuntaviivojen mukaisesti siihen, että demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen lisääntyvät ja vakiintuvat kolmansissa maissa. Ohjelman on tarkoitus toimia maailmanlaajuisesti vastaavilla aloilla ja maantieteellisillä alueilla kuin EIDHR, mutta sen toimintamalli on strategisempi ja joustavampi. Se täydentää maantieteellisiä ohjelmia, ja siitä tuetaan erityisesti toimia, joiden tarkoituksena on edistää demokratiakehitystä ja ihmisoikeuksien suojaamista integroidusti ottaen huomioon myös turvallisuus- ja kehitysnäkökohdat. Painopisteenä on kansalaisyhteiskunnan tukeminen toimissa, jotka lisäävät sen vaikutusvaltaa alan vuoropuhelussa ja uudistustyössä. Ohjelmalle on siis leimallista se, että sitä on – EIDHR:n tavoin – tarkoitus toteuttaa pääasiassa kansalaisjärjestöjen kanssa ja avulla. Ohjelmalla on kaksi keskeistä strategista tavoitetta: - Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen olosuhteissa, joissa ne ovat erityisesti uhattuina, ja sortotoimien ja väärinkäytösten uhrien tukeminen ja auttaminen - Kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistaminen demokratiaan tähtäävien uudistusten ja ihmisoikeuksien edistämisessä, konfliktinestotoimien tukemisessa ja poliittisten osallistumis- ja edustusmahdollisuuksien parantamisessa Ohjelman toteuttaminen ei edellytä kohdemaan hallituksen suostumusta. Siitä annetaan erityistä rahoitusapua ja teknistä apua toimiin, joita ei voida toteuttaa asianmukaisesti tai tehokkaasti muiden EY:n ohjelmien puitteissa[xxviii]. Siitä voidaan tukea kansainvälisesti, yhden tai useamman maan sisällä tai paikallisella tasolla toteutettavia toimia. Siitä voidaan tukea myös EU:n sisällä toteutettavia toimia, jotka liittyvät suoraan jonkin kolmannen maan ihmisoikeusrikkomuksiin, esimerkiksi kolmansista maista peräisin olevien kidutuksen uhrien kuntoutusta. Ohjelmasta tuetaan myös konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen tähtäävää toimintaa, joka voi tarpeen mukaan liittyä uuden vakautusvälineen perusteella toteutettaviin kriisitilanteiden tukitoimiin. Se täydentää erityisesti niitä maantieteellisiä ja muita temaattisia ohjelmia, jotka koskevat valtiosta riippumattomia toimijoita, inhimillistä ja sosiaalista kehitystä tai siirtolaisuus- ja turvapaikkakysymyksiä ja jotka jollakin tavoin liittyvät ihmisoikeuksien suojeluun ja demokratiakehityksen tukemiseen[xxix]. Ohjelmalla on myös täydentävä tavoite, joka heijastaa EU:n jatkuvaa sitoutumista monenväliseen yhteistyöhön demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksissä: - Ihmisoikeuksien suojaamiseen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja demokratian edistämiseen tähtäävän kansainvälisen toimintakehyksen vahvistaminen Ohjelman soveltamisalaan kuuluu EIDHR:n tavoin myös vaalitarkkailutyö, joka on vastedeskin olennainen osa demokratiaa ja ihmisoikeuksia tukevaa EU:n toimintaa. Sen puitteissa voidaan toteuttaa EU:n vaalitarkkailuhankkeita kaikkialla maailmassa yhtenäistä politiikkaa ja hallintomenettelyjä noudattaen seuraavan tavoitteen mukaisesti: - Kansalaisten demokraattisiin vaalimenettelyihin tunteman luottamuksen lisääminen vaalitarkkailutoimintaa kehittämällä 3.2. Suuntaviivat ja painopisteet 3.2.1. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen olosuhteissa, joissa ne ovat erityisesti uhattuina, ja sortotoimien ja väärinkäytösten uhrien tukeminen ja auttaminen Tämän strategisen tavoitteen puitteissa pyritään yleisesti avartamaan poliittista liikkumatilaa, jossa kansalaisyhteiskunta voi kehittyä, edistämään yhteiskunnan moniarvoisuutta ja edesauttamaan demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tarkoitus on keskittyä erityisesti tilanteisiin, joissa perusvapauksien kunnioittamisessa on vakavia puutteita, kansalaisyhteiskunta ei toimi kunnolla eikä poliittinen moniarvoisuus ole juurikaan toteutunut. Joissakin maissa ongelmana ovat valtiovallan harjoittamat tukahduttamistoimet, toisissa taas perusvapaudet ja ihmisoikeudet ovat vaarantuneet valtiorakenteiden heikennyttyä tai romahdettua tai maan jouduttua väkivaltaiseen konfliktiin. Tällaisia tilanteita voi syntyä maissa, joiden kanssa EU:lla ei vielä ole sopimussuhteita, kumppanimaissa, joiden kanssa tehty yleisluonteinen yhteistyö on kenties osittain tai kokonaan keskeytetty, ja muissa epävakaissa valtioissa ja vaikeissa kumppanuusmaissa[xxx]. Painopisteenä ovat perusoikeuksiin kuuluvien sananvapauden ja yhdistymisvapauden edistäminen ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelu, sillä ne ovat normaalin kansalaistoiminnan ja kaiken demokratiakehityksen perusedellytyksiä[xxxi]. Toiminnan olisi mahdollisuuksien mukaan oltava kokonaisvaltaista. Siinä olisi otettava huomioon avoimen yhteiskunnan perustana olevat kansalaisvapaudet ja perusperiaate, jonka mukaan ”kaikki ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvia ja toisiinsa liittyviä”[xxxii], ja korostettava näiden välisiä yhteyksiä. Toimien olisi kaikissa tapauksissa tähdättävä konfliktien ehkäisyyn, mutta niissä voidaan myös kunkin maan erityistilanteen mukaan keskittyä johonkin tiettyyn ihmisoikeuskysymykseen[xxxiii]. Tämän tavoitteen puitteissa kansalaisjärjestöt voivat toteuttaa maakohtaisesti esimerkiksi erilaisia tiedotus- ja koulutustoimia, käydä vuoropuhelua asianomaisen maan tärkeimpien sidosryhmien kanssa tai toimia ihmisoikeusaktivistien puolestapuhujina. Erityistavoitteena voivat olla kansainvälisten yleissopimusten ratifiointi ja lainsäädännön muuttaminen, lainvalvontaan ja oikeudellisiin menettelyihin liittyvät kysymykset, vaalien rehellisyys tai myös paljon laajemmat lakiin ja järjestykseen liittyvät kysymykset. Jos maassa on jo toteutettu näihin kysymyksiin liittyviä EU:n yhteisiä toimia kriisitilanteen yhteydessä (esimerkiksi suunnitteilla olevan vakautusvälineen kautta), temaattisen ohjelman avulla voitaisiin tukea kansalaisjärjestöjen pitkän aikavälin työtä konfliktien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Alueellisia hankkeita voidaan toteuttaa tapauksissa, joissa on mahdollista hyödyntää naapurimaiden vaikutusvaltaisten sidosryhmien luomaa vertaispainetta, tai erilaisten alueellisten elinten avulla. Kussakin tilanteessa vallitsevien erityisolosuhteiden mukaan määritellään, mitkä toimintamuodot ovat mahdollisia ja missä määrin paikalliset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voidaan ottaa toimintaan mukaan asettamatta niitä alttiiksi riskeille ja lisäämättä demokratiaa edistävien uudistusten vastustusta. Kansainväliset tai alueelliset valtiosta riippumattomat järjestöt tai joissakin tapauksissa myös hallitustenväliset elimet voivat toimia välittäjinä paikallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien suuntaan. Ohjelman on oltava niin joustava, että sen avulla voidaan reagoida muuttuviin olosuhteisiin ja ryhtyä toimiin sitä mukaa kuin toimintamahdollisuuksia avautuu. Tämän strategisen tavoitteen puitteissa on erillisenä toiminta-alueena sortotoimien uhrien auttaminen ja erityisesti kidutuksen ja pahoinpitelyn uhrien kuntoutuksen tukeminen. Vastaavanlaista tukea on jo vuosien ajan annettu sekä EU:n sisällä että ulkopuolella toimiville kuntoutuskeskuksille. Tämä on käytännön osoitus EU:n solidaarisuudesta ja täydentää kidutuksen vastaista työtä, jota se tekee kansallisella ja kansainvälisellä tasolla poliittisten aloitteiden kautta. Marraskuussa 2003 ja maaliskuussa 2005 julkaistuissa arvioinneissa[xxxiv] on ehdotettu lukuisia toimenpiteitä, joilla kuntoutusprosessien tehokkuutta voitaisiin parantaa. 3.2.2. Kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistaminen demokratiaan tähtäävien uudistusten ja ihmisoikeuksien edistämisessä, konfliktinestotoimien tukemisessa ja poliittisten osallistumis- ja edustusmahdollisuuksien parantamisessa Maissa, joissa kansalaisjärjestöillä on riittävät toimintamahdollisuudet ja -vapaudet, pyritään tämän strategisen tavoitteen puitteissa yleisesti tekemään yhteistyötä, joka edistää tällaisten järjestöjen työtä yhteenkuuluvuuden parantamiseksi ja lisää niiden mahdollisuuksia toimia aktiivisesti demokratian, konfliktien ehkäisemisen ja ihmisoikeuksien suojaamisen hyväksi. Samalla on tarkoitus kannustaa ”yhden asian” organisaatioita keskinäiseen yhteistyöhön laajemmalla rintamalla, jotta kansalaisyhteiskunnan toiminta olisi vähemmän hajanaista. Tämän tavoitteen puitteissa on tarkoitus antaa myös täydentävää tukea paikallisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden pienimuotoisille aloitteille. Tämän tavoitteen mukaista toimintaa toteutetaan kolmella tasolla: Kansallisella tasolla painopistealueena olisi esimerkiksi seuraavanalaisen vuoropuhelun ja yhteistyön tukeminen kansalaisyhteiskunnassa: - kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskinäiseen tukeen tähtäävä yhteistyö, laajojen yhteenliittymien luominen eri alueiden, yhteisöjen ja ihmisryhmien välille sekä talouden ja yhteiskunnan toimijoiden sitouttaminen yhteisiin ihmisoikeus- ja demokratiauudistustavoitteisiin. Kyseessä voi olla yhteinen kampanjointi tai valistustoiminta, yhteistyö ihmisoikeuksien ja poliittisten uudistusten seurannassa tai muu vastaava. Aihepiirejä ei ole tarpeen rajata ennalta, sillä ne määräytyvät paikallisten tarpeiden mukaan, mutta olisi toivottavaa, että joukossa olisi erilaisia monialaisia kysymyksiä kuten sukupuolten tasa-arvo, perustyönormit sekä alkuperäiskansojen, lasten ja muiden muita heikoimmassa asemassa olevien ryhmien oikeudet; - jyrkästi jakautuneissa yhteiskunnissa kansalaisyhteiskunnan eri tahojen vuoropuhelu, jossa eri sidosryhmät[xxxv] erittelevät yhdessä kiistanalaisia toiminta-aloja, käyvät niistä keskustelua ja yrittävät päästä niistä yhteisymmärrykseen (esimerkkialoina mainittakoon vähemmistöt, armahdukset ja sovintotyö, uskonto ja politiikka). Konfliktien ehkäisyyn ja tasa-arvoon liittyvät näkökohdat ovat tässä yhteydessä tärkeällä sijalla; - kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten puolueiden, vaaleilla valittujen edustajien ja eri instituutioiden välinen vuoropuhelu, jolla pyritään esimerkiksi edistämään tasapuolista poliittista edustusta ja osallistumismahdollisuuksia (kuten naisten ja muiden aliedustettujen väestöryhmien vaikutusmahdollisuuksia) tai päättäjien vastuullisuutta ja kykyä täyttää kansalaisten tarpeita. Osapuolina olisivat kaikki merkittävät puolueet, jotka ovat ilmoittaneet sitoutuneensa demokratian arvoihin. Tarkoituksena ei ole tukea suoraan puolueiden muodostamista. Alueellisella tai valtioiden välisellä tasolla painopistealueena olisi esimerkiksi seuraavanlainen yhteistyö, joka lisää kansallisella tasolla toteutettavien toimien tehokkuutta ja tuottaa lisäarvoa: - kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välinen yhteistyö alueilla (esimerkiksi suurten järvien alue ja Manojoen alue Afrikassa, Länsi-Balkan), joiden konfliktien vaikutukset ulottuvat yksittäisiä maita laajemmalle alueelle; - sellaisia poliittisia kiistakysymyksiä (esimerkiksi uskonnolliset vähemmistöt ja sekularismi, sovintomenettelyt ja oikeudenmukaisuuskysymykset) koskeva yhteistyö ja vuoropuhelu, joita on parasta käsitellä ensin kansainvälisellä tasolla; - toimintaedellytysten kehittäminen niin, että ylikansalliset kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verkostot toimivat tehokkaammin ja tuottavat selvää lisäarvoa (esimerkkinä mainittakoon viestintäaineiston tuottaminen alueen yhteisillä kielillä). Paikallistasolla on tarkoitus myöntää apurahoja pienimuotoisille paikallisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hankkeille. Myöntämisehdot vastaisivat muuten nykyisten mikrohankkeiden ehtoja, mutta pienten organisaatioiden mahdollisuuksia saada apurahoja parannettaisiin[xxxvi]. Tässä yhteydessä olisi mahdollista parantaa kansalaisyhteiskunnan edustavuutta esimerkiksi tukemalla aiemmin aliedustettuja ryhmien uusien organisaatioiden toimintaa tai edistämällä muulla tavoin tällaisten ryhmien (kuten syrjäseutujen asukkaiden, vähemmistöjen tai vähäosaisten) vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä. Se, millä aloilla kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelua tarvitaan, voitaisiin määritellä tarkemmin yhdessä paikallisten kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Samalla olisi mahdollista varmistaa, että toimet täydentävät maantieteellisiä ohjelmia, ja lisätä paikallisten tahojen vastuuta demokratisotumisprosessista[xxxvii]. Maantieteelliseltä kannalta tarkasteltuna tämän strategisen tavoitteen puitteissa toteutettavat toimet voisivat luonnollisesti ulottua varsin moniin maihin. Resursseja ei kuitenkaan aiota hajottaa entistä useampiin kohteisiin, vaan tarkoituksena on alkuvaiheessa kohdentaa toimintaa maihin, joissa on jo toteutettu onnistuneesti EIDHR:n mikrohankkeita, joissa on suhteellisen avoin yhteiskunta ja joissa EY voi kansalaisyhteiskuntaa tukemalla päästä tuloksiin. Joissakin maissa pitäisi olla mahdollista asettaa sellaisia kansalaisyhteiskunnan toiminnan vakiinnuttamiseen liittyviä tavoitteita, jotka voitaisiin saavuttaa 5–7 vuoden kuluessa. Tavoitteet voitaisiin asettaa yhteistyössä asianomaisen maan tärkeimpien sidosryhmien kanssa. 3.2.3. Ihmisoikeuksien suojaamiseen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja demokratian edistämiseen tähtäävän kansainvälisen toimintakehyksen vahvistaminen Tämän tavoitteen yleisenä päämääränä on edistää EIDHR:n tavoin kansainvälisten välineiden toiminnan tuloksekkuutta EU:n politiikan tavoitteiden mukaisesti. Tästä uudesta ohjelmasta voidaan antaa apua seuraavanlaisiin tarkoituksiin siltä osin kuin niitä ei tueta muista rahoitusvälineistä tai ohjelmista: - keskeiset ihmisoikeussopimukset, joiden soveltamista voidaan tukea YK:n eri järjestöjen, elinten ja järjestelmien kuten YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston, CEDAW-komitean tai ILO:n kautta; - kansainväliset rikosoikeusjärjestelmät, kuten Kansainvälinen rikostuomioistuin[xxxviii]; - alueelliset ihmisoikeussopimukset; - kehitysmaiden asiantuntijoiden alueelliset koulutusverkostot, jotka järjestävät kansainvälisten ihmisoikeussopimusten soveltamista koskevaa koulutusta; - tietyt kansainväliset välineet, joilla tuetaan demokratiaa edistäviä toimia[xxxix]. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi alueellisten organisaatioiden, kuten Euroopan neuvoston, kanssa toteutettavat yhteishankkeet; - ihmisoikeusalan erityiskysymyksiin liittyvät kansalaisjärjestöjen toimet, erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät YK:n aloitteisiin (esimerkiksi Rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden vastainen maailmankonferenssi). Tämän tavoitteen ensisijaiset toiminta-alueet on tarkoitus määritellä EU:n tavoitteiden mukaisesti ja alan järjestöjä kuullen. Tällä alalla kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja verkostot voivat toimia myös täytäntöönpanosta vastaavina yhteistyökumppaneina. 3.2.4. Kansalaisten demokraattisiin vaalimenettelyihin tunteman luottamuksen lisääminen vaalitarkkailutoimintaa kehittämällä Vaalitarkkailu on erittäin arkaluonteinen toiminta-alue, jolla Euroopan unioni on saavuttanut arvostetun auktoriteettiaseman. Tämä on lisännyt unionin vaikutusvaltaa poliittisessa vuoropuhelussa ja helpottanut sen työtä ihmisoikeuksien ja demokratian hyväksi. EU on toiminnallaan pyrkinyt edistämään vaalijärjestelyjen ammattimaisuutta ja avoimuutta, ehkäisemään vaalivilppiä ja väärinkäytöksiä sekä lisäämään kansalaisten luottamusta vaaleihin. Koska Euroopan komissio on vastannut koordinoinnista ja hallinnoinnista ja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat noudattaneet yhtenäisiä menetelmiä ja ohjelmia, toiminta on ollut erittäin johdonmukaista, puolueetonta ja näkyvää. Tämän tavoitteen puitteissa pyritään ensisijaisesti käyttämään tätä temaattista ohjelmaa EIDHR:n tavoin EU:n vaalitarkkailuvalmiuksien parantamiseen. On myös mahdollista tukea alueellisen ja kansallisen vaalitarkkailutoiminnan kehittämistä. EU:n vaalitarkkailutoimintaa on tarkoitus tehostaa toimintaohjelman ja toteutuksen osalta. Komissio on hyväksynyt uudet kansainvälisen vaalitarkkailun yleisperiaatteet[xl] ja aikoo jatkaa yhteistyötä muiden vaalitarkkailutyötä pitkään tehneiden elinten kuten Etyjin kanssa. Toiminnassa olisi vastedeskin keskityttävä suhteellisen pieneen määrään vaaleja, joissa vaalitarkkailu voidaan katsoa hyödylliseksi ja aiheelliseksi ja joissa on riittävät toimintaedellytykset. Tarkkailun laatua olisi pyrittävä parantamaan ja kohteiden määrää lisäämään asteittain. Ensisijaiset vaalitarkkailukohteet on edelleen tarkoitus valita vaalikalenterin ja poliittisten tapahtumien mukaan ottaen huomioon periaatteet, jotka esitetään neuvoston vuonna 2001 hyväksymässä Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta annetussa tiedonannossa[xli]. Kehittämällä vaaliprosessin alkuvaiheiden (kuten äänioikeutettujen ja ehdokkaiden rekisteröinnin) tarkkailua ja tiedotusvälineiden seurantaa, tarkentamalla raportointia ja antamalla systemaattisemmin apua vaaliseurannassa voidaan tukea entistä paremmin demokratiakehitykseen ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Tarkoituksena on kehittää myös konfliktien aikana ja jälkeen järjestettävien vaalien tarkkailuun soveltuvia operaatioita. Tästä temaattisesta ohjelmasta tuettaisiin myös vaalitarkkailuvalmiuksien kehittämistä aluetasolla alueellisten järjestöjen kautta, ellei toimia tueta maantieteellisistä ohjelmista. Tähän mennessä tällaista yhteistyötä on tehty Afrikan unionin kanssa, ja jatkossa se voisi ulottua myös muille alueille, esimerkiksi arabimaihin. Tukea olisi mahdollista antaa myös paikallisten vaalitarkkailu- ja seurantavalmiuksien kehittämiseen ja kattavampiin hankkeisiin, joilla pyritään lisäämään kansalaisten vaaliaktiivisuutta ja luottamusta vaalijärjestelmään[xlii]. 3.3. Ohjelmasuunnittelun periaatteet Ohjelmasuunnittelun perustana on temaattinen strategia-asiakirja (ohjelma-asiakirja), joka laaditaan ensin nelivuotiskaudelle 2007–2010 ja sen jälkeen kolmivuotiskaudelle 2011–2013. Komissio päättää strategia-asiakirjoista komiteamenettelyllä. Tämän monivuotisen suunnitelman pohjalta komissio hyväksyy vuotuiset toimintaohjelmat, joissa määritetään erityistavoitteet, ensisijaisesti tuettavat toimet, odotettavissa olevat tulokset ja alustavat määrärahat. Tässä yhteydessä otetaan huomioon saman alan toimet, joita rahoitetaan muista ohjelmista. Ohjelmaa hallinnoi komissio, ja se käyttää kaikkia varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen[xliii] mukaisia välineitä. Kolmen ensimmäisen vuoden (2007–2009) toimista teetetään ulkopuolinen väliarviointi, jota hyödynnetään toisen temaattisen strategia-asiakirjan (2011–2013) valmistelussa. Arviointiraporteista keskustellaan jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa. LIITE: Viitteet [i] Ks. komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Tulevien rahoitusnäkymien 2007–2013 yhteydessä temaattisina ohjelmina toteutettavat ulkoiset toimet - KOM(2005) 324 , 3.8.2005. [ii] Ks. http://europa.eu.int/comm/external_relations/consultations/er.htm [iii] Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi vuosittaista kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumia ja käyttää myös muita täydentäviä keinoja. [iv] Ks. esim. YK:n vuonna 2005 julkaisema raportti In Larger Freedom . [v] Ks. esimerkiksi YK:n vuoden 1997 uudistusohjelma ja YK:n jäsenjärjestöjen toukokuussa 2003 yhteisesti hyväksymä periaate ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan soveltamisesta kehitysyhteistyössä. [vi] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 1 kohta; EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan 2 kohta ja 181 a artiklan 1 kohta. [vii] EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa yhteisön ulkopuolisiin maihin kuolemanrangaistusta koskevissa kysymyksissä, kesäkuu 1998; EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä, huhtikuu 2001; Lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevat EU:n suuntaviivat, joulukuu 2003; Ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat, kesäkuu 2004. [viii] Vrt. Zagrebissa marraskuussa 2000 pidetyn huippukokouksen loppujulkilausuma http://europa.eu.int/comm/enlargement/intro/sap/summit_zagreb.htm [ix] Vrt. komission strategia-asiakirja KOM(2004) 373, 12.5.2004; neuvoston päätelmät, 14.7.2004. [x] Vrt. komission tiedonanto KOM(2003) 615, 20.10.2003; neuvoston päätelmät, 17.11.2003. [xi] Vrt. Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskeva komission tiedonanto ”Eurooppalainen konsensus” - KOM(2005) 311, 13.7.2005; neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julkilausuma Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus, 22.11.2005. [xii] Asiakirja The EU and Africa: towards a strategic partnership , joka hyväksyttiin 15. ja 16.12.2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. [xiii] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: A stronger partnership between the EU and Latin America - KOM(2005) 636, 8.12.2005. [xiv] Neuvoston asetus (EY) N:o 975/1999, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003, ja asetus (EY) N:o 2240/2004; neuvoston asetus (EY) N:o 976/1999, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 907/2003, ja asetus (EY) N:o 2242/2004. [xv] Euroopan unionin tehtävä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa - KOM(2001) 252, 8.5.2001; komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEK(2004) 1041, 30.7.2004. [xvi] Vrt. neuvoston päätelmät Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa, 25.6.2001; Euroopan parlamentin päätöslauselma, 25.4.2002; neuvoston päätelmät, 23.2.2004. [xvii] Neuvoston asetus (EY) N:o 381/2001, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, nopean toiminnan järjestelmän perustamisesta. [xviii] Ks. esim. EIDHR:n tuorein arviointiraportti, jossa käsitellään rasismin, muukalaisvihamielisyyden ja vähemmistöryhmien syrjinnän vastaisia hankkeita (http://europa.eu.int/comm/europeaid/projects/eidhr/documents_en.htm#eidhr). Ks. myös heinäkuussa 2005 julkaistu EIDHR:n uusin yleisarviointi “No lasting peace and prosperity without democracy and human rights”, joka tehtiin Euroopan parlamentin tilauksesta ja toteutettiin Netherlands Institute for Multiparty Democracy -instituutin (NIMD) johdolla (http://www.nimd.org/upload/publications/2005/epfinal.doc). [xix] Termin ’kansalaisyhteiskunnan organisaatio’ on tarkoitus kattaa suuri joukko erilaisia kansalaisyhteiskunnan yhteistyökumppaneita, kuten ammattiliitot, työnantajajärjestöt, uskonnolliset ryhmät, tutkimuslaitokset yms. [xx] Ks. alaviite 9. [xxi] EIDHR:n toimissa ovat vuosien saatossa korostuneet ja saaneet näkyvyyttä kuolemanrangaistuksen poistaminen sekä kidutuksen, rasismin ja vähemmistöjen syrjinnän vastainen toiminta. Huomiota on kiinnitetty myös naisten, lasten ja alkuperäiskansojen oikeuksiin. EIDHR:n avulla edistetään sananvapautta ja yhdistymisvapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksia. Sen erityistehtävänä on tukea kidutuksen uhrien suojelua ja kuntoutusta, ja siitä annetaan apua sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella toteutettaviin alan hankkeisiin. Se on myös ollut yhtenä tärkeimmistä tahoista tukemassa ihmisoikeusalan koulutuksen käynnistämistä korkeakoulutasolla. Lisäksi EIDHR:stä on annettu jonkin verran tukea kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen, demokratiakulttuurin ja moniarvoisuuden edistämiseen sekä demokraattisten yhteiskuntarakenteiden kehittämiseen. [xxii] Ks. Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan yhteisen kannan jatkotoimena laadittu tarkistettu toimintasuunnitelma, Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskeva neuvoston yhteinen kanta, 16.6.2003; Yleisten asioiden neuvoston Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevasta yhteisestä kannasta annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma, 24.10.2002. [xxiii] Komission tiedonanto Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta KOM(2000) 191, 11.4.2000; neuvoston päätelmät, 31.5.2001; Euroopan parlamentin päätöslauselma, 15.3.2001. [xxiv] European Initiative for Democracy and Human Rights Programming for 2005 and 2006 - C(2004) 4475, 6.12.2004. Näihin neljään painopistealueeseen sisältyy yhteensä 17 toimintatyyppiä, ja lisäksi on määritelty kolme yleisteemaa (naiset ja lapset, alkuperäiskansat, konfliktien ehkäiseminen). [xxv] Vuonna 2004 hanke-ehdotusten ja hyväksyttyjen hankkeiden välinen suhdeluku oli 10:1. [xxvi] Esimerkkeinä mainittakoon tuki sellaisille demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyville YK:n aloitteille, kampanjoille ja monenvälisille yhteistyötoimille, joiden näkökulma on maailmanlaajuinen. EIDHR:n esimerkkiä seuraten tukea annettaisiin myös kansainvälisten ihmisoikeus- ja rikosoikeusvälineiden perustamiseen ja toimintaan. [xxvii] Tämä koskee esimerkiksi pahoinpitelyn ja kidutuksen uhrien suojelua ja kuntoutusta. Muita tukivälineitä ei tällä alalla juurikaan ole. [xxviii] Kansallisten julkisten instituutioiden, kuten oikeuslaitoksen, vaalien järjestämisestä vastaavien elinten tai kansanedustuslaitoksen toimintaedellytysten kehittämiseen tähtäävä koulutus ja tekninen apu ovat keskeisiä tekijöitä demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvässä yhteistyössä. Ne toteutetaan kuitenkin yleensä osana kattavampia maantieteellisiä ohjelmia, joista sovitaan asianomaisten hallitusten kanssa. Tämä pätee yleensä myös alueellisille hallitusten välisille elimille annettavaan apuun. [xxix] Näiden temaattisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluva toiminta, kuten valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistuminen kehitysstrategioihin, sosiaalisten oikeuksien edistäminen tai siirtolaisten suojaaminen hyväksikäytöltä ja syrjäytymiseltä, jäisi siis demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan temaattisen ohjelman ulkopuolelle. [xxx] Ajan mittaan kohdemaat todennäköisesti vaihtuvat, sillä vallanvaihdosten myötä joissakin maissa saatetaan siirtyä kohti demokratiaa ja toisissa, aiemmin vapaammissa maissa taas saatetaan alkaa tukahduttaa ja rajoittaa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia tai ajautua levottomuuksiin. [xxxi] Tällainen kansalaisyhteiskunnan kautta tapahtuva toiminta täydentää EU:n muita keinoja, kuten poliittista vuoropuhelua, virallisia yhteydenottoja, pakotteita yms., joilla hallituksia painostetaan toimimaan sananvapauden ja yhdistymisvapauden laajentamisen tai oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen hyväksi. [xxxii] Ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytty Wienin julistus ja toimintaohjelma, YK:n yleiskokouksen asiakirja A/CONF.157/23, 12.7.1993, 5 ja 8 kohta. [xxxiii] Tällaisia erityiskysymyksiä voivat olla EU:n suuntaviivoissa mainitut ihmisoikeuskysymykset kuten kidutus, kuolemanrangaistus, lasten osallistuminen aseellisiin selkkauksiin ja ihmisoikeuksien puolustajat tai muut riskiryhmät. Niitä voivat olla myös esimerkiksi lehdistön vapaus, järjestäytymisoikeus, pakkotyö, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, ihmiskauppa ja (rotuun, uskontoon, etniseen alkuperään, kastijakoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, sairauteen, vammaisuuteen tms. perustuva) leimautuminen ja syrjintä. [xxxiv] Ks. europa.eu.int/comm/europeaid/projects/eidhr/documents_en.htm#evaluations. [xxxv] Sosiaalisella vuoropuhelulla voi olla erityisen suuri merkitys tässä yhteydessä. [xxxvi] Oletuksena on, että yksinkertaistettujen menettelyjen noudattamisesta silloin, kun avustusmäärä on alle 25 000 euroa, päästään sopimukseen varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen 164 artiklan muuttamista koskevan komission ehdotuksen mukaisesti - SEK(2005) 1240, 12.10.2005. Tällöin myös pienillä kansalaisjärjestöillä olisi mahdollisuus tehdä mikrohanke-ehdotuksia. [xxxvii] Tilanteet vaihtelevat tapauskohtaisesti, joten tällaisia neuvotteluja olisi syytä käydä ensin kokeiluluonteisesti ja kehittää menettelyä vähitellen uusien ohjelmakausien 2007–2010 ja 2011–2013 aikana. [xxxviii] Kohteena voivat olla myös kansainvälisen rauhanvälitystyön tuloksena syntyneellä rauhansopimuksella perustetut kansainväliset ja kansalliset tuomioistuimet, jollei niitä tueta vakautusvälineestä. [xxxix] Esimerkiksi hiljattain perustettu YK:n demokratiarahasto. [xl] Kansainvälisen vaalitarkkailun periaatejulistus ja kansainvälisten vaalitarkkailijoiden toimintasäännöt, joista sovittiin YK:n johdolla 27.10.2005. [xli] KOM(2000) 191, 11.4.2000; neuvoston päätelmät 31.5.2001. [xlii] Yleensä tämäntyyppisiä vaaliapuhankkeita, joiden tavoitteena on parantaa paikallistoimijoiden valmiuksia järjestää vaaleja asianmukaisesti ja ammattimaisesti, tuettaisiin maantieteellisten ohjelmien puitteissa. [xliii] Komissio on esittänyt varainhoitoasetukseen ja sen soveltamissääntöihin muutoksia - KOM(2005) 181, 3.5.2005; SEK(2005) 1240, 12.10.2005 - joiden myötä temaattinen ohjelma voi tehostua entisestään.