28.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 289/1

Neuvoston 24 päivänä heinäkuuta 2006 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 19/2006

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2006 antamiseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista

(2006/C 289 E/01)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

1)

On tärkeää, että yhteisen liikennepolitiikan puitteissa turvataan kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien käyttäjänoikeudet jäsenvaltioiden välisillä matkoilla sekä parannetaan jäsenvaltioiden välisten rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen laatua ja tehokkuutta, jotta edistettäisiin rautatieliikenteen osuuden kasvua muihin liikennemuotoihin nähden.

2)

Komission tiedonannossa ”Kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2002—2006” (4) asetetaan tavoitteeksi saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja liikenteen alalla perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3)

Koska rautatiematkustaja on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, matkustajien oikeudet olisi turvattava tässä suhteessa.

4)

Rautatieliikennepalveluihin liittyviin käyttäjänoikeuksiin kuuluu palvelua koskevien tietojen saanti ennen matkaa ja matkan aikana. Aina kun se on mahdollista, rautatieyritysten ja lipunmyyjien olisi annettava nämä tiedot etukäteen ja mahdollisimman pian.

5)

Matkaa koskevien tietojen toimittamiseen liittyviä yksityiskohtaisempia vaatimuksia esitetään Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivissä 2001/16/EY (5) tarkoitetuissa yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä.

6)

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksien vahvistamisen olisi perustuttava jo voimassa olevaan kansainvälisen oikeuden järjestelmään, joka on sisällytetty kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan 9 päivänä toukokuuta 1980 tehdyn yleissopimuksen (COTIF), sellaisena kuin se on muutettuna kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen 3 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyllä muutospöytäkirjalla (vuoden 1999 pöytäkirja), liitteeseen A — yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV).

7)

Rautatieyritysten olisi tehtävä yhteistyötä helpottaakseen kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien siirtymistä yhden liikenteenharjoittajan palveluista toisen liikenteenharjoittajan palveluihin tarjoamalla suoria lippuja aina kuin se on mahdollista.

8)

Tiedottamista ja lippujen toimittamista kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajille olisi helpotettava sovittamalla tietokonepohjaiset järjestelmät yhteisten vaatimusten mukaisiksi.

9)

Matkatietojärjestelmiä ja paikanvarausjärjestelmiä olisi otettava edelleen käyttöön yhteentoimivuuden teknisten eritelmien mukaisesti.

10)

Rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen palvelujen tulisi hyödyttää kansalaisia yleisesti. Sen vuoksi henkilöillä, jotka ovat vammasta, iästä tai muusta tekijästä johtuen liikuntarajoitteisia, olisi oltava samanlaiset mahdollisuudet rautateitse matkustamiseen kuin muilla kansalaisilla. Liikuntarajoitteisilla henkilöillä on sama oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, valinnanvapauteen ja syrjimättömyyteen kuin kaikilla muilla kansalaisilla. Erityistä huomiota olisi muun muassa kiinnitettävä rautatiepalvelujen saatavuutta, liikkuvaan kalustoon pääsyyn liittyviä olosuhteita ja junatiloja koskevien tietojen antamiseen liikuntarajoitteisille henkilöille. Jotta aistivammaiset matkustajat saisivat tiedot junan viivästymisestä parhaalla mahdollisella tavalla, olisi käytettävä tarpeen mukaan visuaalisia ja auditiivisia tiedotusjärjestelmiä. Liikuntarajoitteisten henkilöiden olisi voitava ostaa matkalippuja junasta ilman lisäveloitusta.

11)

Rautatieyrityksille olisi asetettava velvollisuus ottaa vakuutus tai tehdä vastaavia järjestelyjä, jotta ne kykenevät kantamaan kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajia koskevan vastuunsa tapaturman sattuessa. Rautatieyritysten vakuutuksen vähimmäismäärän olisi oltava tulevan uudelleentarkastelun aiheena.

12)

Entistä varmemmista oikeuksista korvaukseen ja apuun kansainvälisen liikenteen junan viivästymisen, junayhteyden menettämisen tai matkan peruuttamisen yhteydessä olisi tultava suurempi kannustin kansainvälisen rautatieliikenteen markkinoille, mikä hyödyttää matkustajia.

13)

On suotavaa, että tässä asetuksessa luodaan matkustajille tarkoitettu korvausjärjestelmä sellaisia tapauksia varten, joissa viivästymiseen liittyy rautatieyrityksen vastuu, samalta pohjalta kuin COTIF:n ja erityisesti sen matkustajien oikeuksia koskevan CIV-liitteen määräysten mukainen kansainvälinen järjestelmä.

14)

On myös toivottavaa, että onnettomuuksien uhrien ja heidän huollettaviensa lyhyen aikavälin taloudellista tilannetta helpotetaan heti onnettomuuden jälkeen.

15)

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien edun mukaista on, että yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa toteutetaan asianmukaiset toimet heidän henkilökohtaisen turvallisuutensa varmistamiseksi sekä asemilla että junissa.

16)

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien olisi voitava tehdä valitus tähän asetukseen perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien osalta mille tahansa asianomaiselle rautatieyritykselle tai lipunmyyjälle, ja heillä olisi oltava oikeus saada vastaus kohtuullisen ajan kuluessa.

17)

Rautatieyritysten olisi määriteltävä, hallinnoitava ja valvottava kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajapalveluihin liittyviä palvelun laatunormeja.

18)

Tämän asetuksen sisältöä olisi tarkasteltava uudelleen markkinakehityksen perusteella siltä osin, kuin on kyse rahoituksen kokonaismäärien mukauttamisesta inflaatioon, tiedottamisesta sekä palvelun laatua koskevista vaatimuksista; olisi myös tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen vaikutuksia palvelun laatuun.

19)

Tämä asetus ei saisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY soveltamista (6).

20)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että seuraamuksia sovelletaan. Seuraamusten, joihin voi sisältyä korvausten maksaminen asianomaiselle henkilölle, olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat yhteisön rautateiden kehittäminen ja matkustajien oikeuksien käyttöönotto kansainvälisessä rautatieliikenteessä, koska toteutettavilla toimilla on merkittäviä kansainvälisiä ulottuvuuksia ja koska kansainvälisiä rautatiematkoja on tarpeen koordinoida kansainvälisellä tasolla, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

22)

Asetuksen tarkoituksena on tukea rajatylittävää yhdentymistä alueilla, joilla kahden tai useamman naapurijäsenvaltion kansalaiset — huomattavassa määrin — käyvät työssä ja asuvat toisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioilla olisi sitä varten oltava mahdollisuus myöntää väliaikaisesti poikkeuksia, jotka koskevat yksittäisiä rajatylittäviä palveluja. Palvelut voisivat olla liikennöintiä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevassa kaupunkiryhmässä tai sellaisilla alueilla, joilla liikennöinti tapahtuu huomattavalta osin yhteisön ulkopuolella, joilla lyhyt osa kauttakulkureittiä on toisessa jäsenvaltiossa tai joilla se ylittää toisen jäsenvaltion rajan vain lopullista pysähtymistä varten.

23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti (7),

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista seikoista:

a)

tiedot, jotka rautatieyritysten on annettava, kuljetussopimusten tekeminen, lippujen kirjoittaminen ja rautatieliikenteen tietokonepohjaisen tieto- ja varausjärjestelmän toteuttaminen,

b)

rautatieyritysten vastuu ja niiden vakuutusvelvollisuus matkustajiin ja matkustajien matkatavaroihin nähden,

c)

rautatieyritysten velvollisuudet matkustajiin nähden viivästymistapauksissa,

d)

rautateillä matkustavien liikuntarajoitteisten henkilöiden suojelu ja auttaminen,

e)

kansainvälisiä liikennepalveluja koskevien laatuvaatimusten määrittäminen ja seuranta, matkustajien henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvien riskien hallinta ja valitusten käsittely, ja

f)

yleiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan koko yhteisössä yhden tai useamman, rautatieyritysten toimiluvista 19 päivänä kesäkuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY (8) mukaisesti toimiluvan saaneen rautatieyrityksen kotimaan ja kansainvälisen liikenteen kansainvälisiin matkoihin, jollei 2, 3 ja 4 kohdasta muuta johdu,

2.   Tämän asetuksen IV lukua ja 25 artiklaa sovelletaan ainoastaan kansainvälisen liikenteen kansainvälisiin matkoihin.

3.   Tämän asetuksen V lukua sovelletaan myös kansainvälisen liikenteen kotimaan matkoihin.

4.   Jäsenvaltio voi myöntää avoimuutta ja syrjimättömyyttä noudattaen enintään viideksi vuodeksi väliaikaisen, uusittavissa olevan poikkeusluvan tämän asetuksen säännösten soveltamisesta, sellaisen tietyn kansainvälisen liikenteen tai sellaisten tiettyjen kansainvälisten matkojen osalta, jotka ovat poikkeuksellisessa tilanteessa, koska:

a)

kansainvälinen liikenne tapahtuu kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevan kaupunkiryhmän tai alueen kuljetustarpeiden täyttämiseksi, tai

b)

merkittävä osa kansainvälisestä liikenteestä, mukaan lukien vähintään yksi aikataulun mukainen asemalla pysähtyminen, tapahtuu yhteisön ulkopuolella, tai

c)

kansainvälinen liikenne alkaa ja päättyy samassa jäsenvaltiossa ja kulkee yhden muun jäsenvaltion kautta lyhyemmän kuin 100 kilometrin matkan pysähtyen välillä kaupallisessa tarkoituksessa asemalla tai pysähtymättä, tai

d)

kansainvälinen liikenne tapahtuu yhden jäsenvaltion rajan ylittäen ja päättyy rajaa lähinnä olevalla asemalle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisestä poikkeusluvasta. Komissio määrittää, onko poikkeuslupa tämän artiklan mukainen.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1.

’rautatieyrityksellä’ direktiivin 2001/14/EY (9) 2 artiklassa määriteltyä rautatieyritystä ja mitä tahansa muuta julkista tai yksityistä yritystä, jonka toimena on harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen huolehtimaan vetopalveluista; tähän kuuluvat myös yksinomaan vetopalveluja tarjoavat yritykset;

2.

’kuljettajalla’ sopimuspuolena olevaa rautatieyritystä, jonka kanssa matkustaja on tehnyt kuljetussopimuksen, tai peräkkäisiä rautatieyrityksiä, jotka ovat kyseisen sopimuksen perusteella vastuuvelvollisia;

3.

’suorittavalla kuljettajalla’ rautatieyritystä, joka ei ole tehnyt matkustajan kanssa kuljetussopimusta mutta jolle kuljetussopimuksen tehnyt rautatieyritys on antanut tehtäväksi suorittaa kuljetuksen osittain tai kokonaan;

4.

’rataverkon haltijalla’ elintä tai yritystä, joka on erityisesti vastuussa direktiivin 91/440/ETY (10) 3 artiklassa määritellyn rautateiden infrastruktuurin tai sen osan perustamisesta ja ylläpidosta, mihin voi kuulua myös rataverkon valvonta- ja turvajärjestelmien hallinnointi. Verkkoa tai verkon osaa koskevat rataverkon haltijan tehtävät voidaan osoittaa eri elimille tai yrityksille;

5.

’aseman haltijalla’ jäsenvaltiossa olevaa organisaatioyksikköä, jolle on annettu vastuu rautatieasemien hallinnosta ja joka voi olla rataverkon haltija;

6.

’matkanjärjestäjällä’ direktiivin 90/314/ETY (11) 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua matkanjärjestäjää tai välittäjää, joka ei ole rautatieyritys;

7.

’lipunmyyjällä’ liikennepalvelujen vähittäismyyjää, joka tekee kuljetussopimuksia ja myy lippuja rautatieyrityksen puolesta tai omaan lukuunsa;

8.

’kuljetussopimuksella’ rautatieyrityksen tai lipunmyyjän matkustajan kanssa tekemää sopimusta, joka koskee yhden tai useamman kuljetuspalvelun suorittamista maksua vastaan tai korvauksetta;

9.

’varauksella’ asiakirjan muodossa olevaa tai sähköistä vahvistusta, joka oikeuttaa matkustamiseen edellyttäen, että aiemmin on vahvistettu matkustusjärjestelyt, joihin on merkitty henkilötiedot;

10.

’suoralla lipulla’ lippua tai lippuja, jotka vastaavat kuljetussopimusta, joka on tehty yhden tai useamman rautatieyrityksen liikennöimien peräkkäisten rautatiematkojen tekemistä varten;

11.

’kansainvälisellä matkalla’ lähtö- ja määräpaikan välistä, yhden kuljetussopimuksen nojalla kahden jäsenvaltion välillä tehtävää henkilöliikenteen junamatkaa, jossa matkustaja ylittää vähintään yhden jäsenvaltion rajan ja jossa, saman sopimuksen nojalla, matkustaja matkustaa vähintään yhdellä kansainvälisen liikenteen junalla. Matkustaja voi kuljetussopimuksen mukaisista lähtö- ja määräpaikoista riippuen matkustaa myös yhdellä tai useammalla kotimaanliikenteen junalla;

12.

’kotimaanmatkalla’ yhden kuljetussopimuksen nojalla tehtävää henkilöliikenteen junamatkaa, jossa ei ylitetä jäsenvaltion rajaa;

13.

’kansainvälisellä liikenteellä’ henkilöjunaliikennettä, joka alkaa ja päättyy yhteisön alueella ja ylittää vähintään yhden jäsenvaltion rajan;

14.

’kotimaanliikenteellä’ henkilöjunaliikennettä, joka ei ylitä jäsenvaltion rajaa;

15.

’viivästymisellä’ eroa sen ajan, jolloin matkustajan oli julkaistun aikataulun mukaisesti määrä saapua, ja hänen tosiasiallisen tai arvioidun saapumisaikansa välillä;

16.

’rautatieliikenteen tietokonepohjaisella tieto- ja varausjärjestelmällä’ tietokonepohjaista järjestelmää, jossa on tiedot kaikista rautatieyritysten tarjoamista rautatieliikennepalveluista; matkustajaliikenteen osalta järjestelmään on tallennettu tiedot muun muassa:

a)

matkustajaliikenteen reiteistä ja aikatauluista;

b)

matkustajaliikenteen vapaista paikoista;

c)

kuljetusmaksuista ja erityisistä ehdoista;

d)

liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuuksista kulkea junalla;

e)

toiminnoista, joiden avulla voidaan tehdä varauksia tai kirjoittaa lippuja tai suoria lippuja sikäli kuin jokin näistä palveluista tai kaikki nämä palvelut ovat käytettävissä;

17.

’liikuntarajoitteisella henkilöllä’ henkilöä, jonka liikuntakyky on hänen kulkuneuvoja käyttäessään rajoittunut (pysyvän tai väliaikaisen sensorisen tai motorisen) fyysisen vamman, kehitysvamman tai älyllisen vajavaisuuden tai jonkin muun vamman tai iän takia ja jonka tilanne edellyttää asianmukaista huomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön erityisiin tarpeisiin;

18.

’yleisillä kuljetusehdoilla’ lain mukaisesti kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevien yleisten ehtojen tai tariffien muodossa asetettuja ja liikenteenharjoittajan noudattamia ehtoja, joista on tullut kuljetussopimuksen tekemisen myötä sen olennainen osa;

19.

’ajoneuvolla’ matkustajien kuljetuksen yhteydessä kuljetettavaa moottoriajoneuvoa tai perävaunua.

II LUKU

KULJETUSSOPIMUS, TIEDOTUS JA LIPUT

4 artikla

Kuljetussopimus

Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, kuljetussopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen sekä siihen liittyvään tiedottamiseen ja lippujen toimittamiseen sovelletaan liitteessä I olevien II ja III osan määräyksiä.

5 artikla

Velvollisuuksista luopumista koskeva kielto ja rajojen määrääminen

1.   Tämän asetuksen mukaisia matkustajiin kohdistuvia velvollisuuksia ei voida rajoittaa eikä niistä voida luopua esimerkiksi kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella.

2.   Rautatieyritykset voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa asetetut ehdot.

6 artikla

Velvollisuus tiedottaa kasainvälisen liikenteen keskeyttämisestä

Rautatieyritysten on tiedotettava yleisölle kansainvälisen liikenteen keskeyttämisestä asianmukaisia keinoja käyttäen ja ennen toteuttamista koskevien päätöstensä tekemistä.

7 artikla

Matkaa koskevat tiedot

1.   Rautatieyritysten ja lipunmyyjien, jotka tarjoavat yhden tai useamman rautatieyrityksen puolesta kuljetussopimuksia, on pyynnöstä annettava matkustajalle ainakin liitteessä II olevassa I osassa mainitut tiedot, jotka liittyvät kansainvälisiin matkoihin, joista asianomainen rautatieyritys tarjoaa kuljetussopimusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan soveltamista. Lipunmyyjien, jotka tarjoavat kuljetussopimuksia omaan lukuunsa, ja matkanjärjestäjien on annettava nämä tiedot, jos ne ovat saatavissa.

2.   Rautatieyritysten on annettava matkustajille kansainvälisen matkan aikana vähintään liitteessä II olevassa II osassa mainitut tiedot.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa.

8 artikla

Lippujen, suorien lippujen ja varausten saatavuus

1.   Rautatieyritysten ja lipunmyyjien on tarjottava lippuja ja suoria lippuja, jos niitä on saatavilla, ja otettava vastaan varauksia. Rautatieyritysten on toimitettava lippuja matkustajille seuraavista myyntipisteistä vähintään yhden välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

a)

lipputoimistoista tai lipunmyyntiautomaateista,

b)

puhelimen, Internetin tai muun yleisesti saatavilla olevan tietotekniikan välityksellä,

c)

junista.

2.   Rautatieyritysten on tarjottava mahdollisuutta lippujen saantiin kulloisellekin matkalle junasta, ellei mahdollisuutta ole rajoitettu tai evätty turvallisuussyistä tai petosten torjumiseksi tai siksi, että paikanvaraus on pakollinen tai ymmärrettävistä kaupallisista syistä johtuen.

9 artikla

Matkatietojärjestelmät ja varausjärjestelmät

1.   Rautatieyritysten ja lipunmyyjien on tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen antamista ja lippujen kirjoittamista varten käytettävä rautatieliikenteen tietokonepohjaista tieto- ja varausjärjestelmää, joka on tarkoitus perustaa tässä artiklassa tarkoitetuilla menettelyillä.

2.   Tähän asetukseen sovelletaan direktiivissä 2001/16/EY tarkoitettuja yhteensopivuutta koskevia teknisiä eritelmiä.

3.   Komissio hyväksyy Euroopan rautatieviraston ehdotuksesta matkustajia koskevien telemaattisten sovellusten yhteentoimivuuden tekniset eritelmät viimeistään … (12). Yhteentoimivuuden tekniset eritelmät mahdollistavat liitteessä II mainittujen tietojen antamisen ja lippujen kirjoittamisen tämän asetuksen mukaisesti.

4.   Rautatieyritykset muuttavat tietokonepohjaiset tieto- ja varausjärjestelmänsä yhteentoimivuuden teknisten eritelmien mukaisiksi yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä määritetyn käyttöönottosuunnitelman mukaisesti.

5.   Jollei direktiivin 95/46/EY säännöksistä muuta johdu, ei rautatieyritys eikä lipunmyyjä saa paljastaa yksittäisiin varauksiin liittyviä henkilötietoja muille rautatieyrityksille ja/tai lipunmyyjille.

III LUKU

RAUTATIEYRITYKSEN VASTUU MATKUSTAJISTA JA NÄIDEN MATKATAVAROISTA

10 artikla

Vastuu matkustajista ja näiden matkatavaroista

Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, matkustajia ja näiden matkatavaroita koskevasta rautatieyritysten vastuusta säädetään liitteessä I olevan IV osan I, III ja IV luvussa ja sekä VI ja VII osassa.

11 artikla

Vakuutus

1.   Direktiivin 95/18/EY 9 artiklassa asetetun velvollisuuden katsotaan siltä osin kuin se liittyy matkustajia koskevaan vastuuseen edellyttävän, että rautatieyritys on riittävästi vakuutettu tai se suorittaa järjestelyjä vastatakseen tämän asetuksen mukaisista vastuistaan.

2.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportin vakuutussuojan vähimmäismäärän asettamisesta rautatieyrityksille viimeistään … (12). Sen lisänä on tarvittaessa asiaa koskevia aiheellisia ehdotuksia tai suosituksia.

12 artikla

Ennakkomaksut

1.   Jos matkustaja kuolee tai loukkaantuu, rautatieyrityksen on viipymättä ja viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun korvaukseen oikeutetun luonnollisen henkilön henkilöllisyys on todettu, suoritettava ennakkomaksu, joka kattaa kyseisen henkilön välittömät taloudelliset tarpeet ja joka on suhteessa siihen, mitä vahinkoa hän on kärsinyt.

2.   Kuolemantapauksessa kyseisen ennakkomaksun on oltava vähintään 21 000 euroa matkustajaa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3.   Ennakkomaksun suorittaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista, ja se voidaan vähentää tämän asetuksen perusteella maksettavista myöhemmistä määristä, mutta se on maksettava takaisin ainoastaan, jos vahinko on aiheutunut matkustajan huolimattomuudesta tai virheestä tai jos henkilö, jolle ennakkomaksu suoritettiin, ei ollut korvaukseen oikeutettu henkilö.

IV LUKU

VIIVÄSTYMISET, JUNAYHTEYDEN MENETTÄMINEN JA LIIKENNEPALVELUN PERUUTTAMINEN

13 artikla

Vastuu viivästymisistä, junayhteyden menettämisestä ja liikennepalvelun peruuttamisesta

Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, rautatieyritysten vastuuseen viivästymisen, junayhteyden menettämisen ja liikennepalvelun peruuttamisen osalta sovelletaan liitteessä I olevan IV osan II lukua.

14 artikla

Korvaus tai uudelleenreititys

Jos perustellusti arvioidaan olevan todennäköistä, että kuljetussopimuksen mukaiseen lopulliseen määräpaikkaan saavutaan yli 60 minuuttia viivästyneenä, matkustajalla on heti oltava mahdollisuus valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:

a)

lipusta maksetun hinnan palauttaminen kokonaisuudessaan takaisin samoilla ehdoilla, joilla se on maksettu, kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos kansainvälisestä matkasta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, sekä tarvittaessa paluumatka mahdollisimman pian ensimmäiseen lähtöpaikkaan. Lipun hinnan palauttaminen on suoritettava samoilla ehdoilla kuin 15 artiklassa tarkoitetun korvauksen maksaminen; tai

b)

matkan jatkaminen tai uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa; tai

c)

matkan jatkaminen tai uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla lopulliseen määräpaikkaansa hänelle sopivana myöhempänä ajankohtana.

15 artikla

Matkalipun hinnan korvaaminen

1.   Matkustaja voi kuljetusoikeutta menettämättä vaatia rautatieyritykseltä korvausta häntä kohdanneesta viivästymisestä, jonka osalta lipun hintaa ei ole palautettu 14 artiklan säännösten mukaisesti. Viivästymisistä maksettavat vähimmäiskorvaukset ovat seuraavat:

a)

25 prosenttia matkalipun hinnasta 60—119 minuutin viivästymisestä,

b)

50 prosenttia matkalipun hinnasta 120 minuutin tai sitä pidemmästä viivästymisestä,

Jos kuljetussopimus on meno-paluumatkaa varten, korvaus viivästymisestä joko meno- tai paluumatkalla lasketaan suhteessa puoleen lipusta maksetusta hinnasta. Samaten viivästyneen liikennepalvelun hinta missä tahansa muussa kuljetussopimuksen muodossa, joka mahdollistaa matkustamisen useissa toisiaan seuraavissa jaksoissa, lasketaan osuutena koko hinnasta.

Viivästymisajan laskemisessa ei oteta huomioon viivästymistä, jonka rautatieyritys voi osoittaa tapahtuneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella.

2.   Korvaus matkalipun hinnasta on maksettava 14 päivän kuluessa korvausvaatimuksen esittämisestä. Korvaus voidaan maksaa matkakuponkeina ja/tai muina palveluina, jos niiden ehdot ovat joustavat (erityisesti voimassaoloaika ja määräpaikka). Korvaus on matkustajan pyynnöstä maksettava rahana, jos matkakupongeilla ja muilla palveluilla ei ole matkustajan kannalta arvoa.

3.   Matkalipun hinnasta maksettavasta korvauksesta ei saa vähentää rahoitustoimiin liittyviä kustannuksia, kuten maksuja tai puhelin- tai postimerkkikustannuksia. Rautatieyritykset voivat asettaa vähimmäisrajan, jonka alittuessa korvausta ei makseta. Tämä raja saa olla enintään neljä euroa.

4.   Matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos hänelle on ilmoitettu viivästymisestä ennen matkalipun ostamista tai jos viivästyminen eri liikennepalvelun käytön tai uudelleenreitityksen takia on edelleen alle 60 minuuttia.

16 artikla

Avunanto

1.   Kun liikennepalvelu lähtee tai saapuu viivästyneenä, rautatieyrityksen tai aseman haltijan on tiedotettava matkustajille tilanteesta sekä arvioidusta lähtö- ja saapumisajasta heti, kun kyseiset tiedot ovat saatavissa.

2.   Kun 1 kohdassa tarkoitettu viivästyminen ylittää 60 minuuttia, matkustajille on lisäksi tarjottava ilmaiseksi:

a)

aterioita ja virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan, mikäli niitä on junassa tai asemalla saatavissa,

b)

silloin kun se on fyysisesti mahdollista, hotelli- tai muu majoitus sekä rautatieaseman ja majoituspaikan välinen kuljetus, jos majoittuminen yhdeksi tai useammaksi yöksi on välttämätöntä tai jos aiottua pitempi oleskelu osoittautuu välttämättömäksi,

c)

jos juna on pysähtynyt raiteille, kuljetus junasta rautatieasemalle, vaihtoehtoiseen lähtöpaikkaan tai liikennepalvelun lopulliseen määräpaikkaan, silloin kun se on fyysisesti mahdollista.

3.   Jos kansainvälistä rautatieliikennepalvelua ei voida enää jatkaa, rautatieyritysten on järjestettävä matkustajille mahdollisimman nopeasti vaihtoehtoinen kuljetuspalvelu.

4.   Rautatieyrityksen on matkustajan pyynnöstä merkittävä lippuun tapauksesta riippuen, että liikennepalvelu on viivästynyt, johtanut junayhteyden menettämiseen tai peruutettu.

5.   Rautatieyrityksen on 1, 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin ja mahdollisiin saattajiin.

V LUKU

LIIKUNTARAJOITTEISET HENKILÖT

17 artikla

Liikuntarajoitteisille henkilöille tiedottaminen

1.   Rautatieyrityksen, lipunmyyjän tai matkanjärjestäjän on pyynnöstä ilmoitettava liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuudesta käyttää rautatiepalveluja ja liikkuvaan kalustoon sekä junan palvelutiloihin pääsyn edellytyksistä.

2.   Rautatieyrityksen on laadittava palvelujen käyttöä koskevat syrjimättömät säännöt, joita sovelletaan liikuntarajoitteisten henkilöiden matkustamisen yhteydessä, sovellettavien lakisääteisten turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi. Rautatieyritysten, lipunmyyjien ja/tai matkanjärjestäjien on pyynnöstä annettava heti tiedoksi kyseiset säännöt.

18 artikla

Oikeus kuljetukseen

1.   Rautatieyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä ei saa kieltäytyä liikuntarajoitteisuuden perusteella hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta lippua. Liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varaukset ja liput ilman lisäkustannuksia.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, rautatieyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä voi kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta lippua liikuntarajoitteiselle henkilölle tai vaatia, että liikuntarajoitteisen henkilön seurassa matkustaa toinen henkilö 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen käyttöä koskevien sääntöjen mukaisesti.

3.   Kun rautatieyritys, lipunmyyjä ja/tai matkanjärjestäjä soveltaa 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, sen on pyynnöstä ilmoitettava kyseiselle liikuntarajoitteiselle henkilölle perustelunsa kirjallisesti viiden arkipäivän kuluessa varauksen tai matkalipun kirjoittamisen epäämisestä tai saattajan vaatimisesta.

19 artikla

Avunanto rautatieasemilla

1.   Liikuntarajoitteisen henkilön lähtiessä rautatieasemalta, jolla on virantoimituksessa olevaa henkilöstöä, matkustaessa tällaisen rautatieaseman kautta tai saapuessa tällaiselle rautatieasemalle aseman haltijan on huolehdittava korvauksetta siitä, että kyseinen henkilö saa sellaista apua, että hän voi nousta lähtevään junaan, vaihtaa junaa tai poistua määräpaikkaan saapuvasta junasta matkalla, jota varten hän on ostanut lipun, sanotun rajoittamatta 17 artiklassa tarkoitettuja palvelujen käyttöä koskevia sääntöjä. Tätä artiklaa sovellettaessa asemana, jolla on virantoimituksessa olevaa henkilöstöä, ei pidetä sellaista asemaa, jolla työvuorossa olevan henkilöstön turvallisuuteen, turvatoimiin, lipunmyyntiin tai lipputulojen suojaamiseen liittyvät tehtävät väistämättä estävät sitä antamasta tällaista apua.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää 1 kohtaa koskevasta poikkeuksesta silloin, kun henkilöt käyttävät liikennepalvelua, josta on tehty voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus, edellyttäen että toimivaltainen viranomainen on perustanut vaihtoehtoisia palveluja tai järjestelyjä, jotka takaavat vastaavantasoisen tai paremman liikennepalvelujen saatavuuden.

20 artikla

Avunanto junissa

Rajoittamatta 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja palvelujen käyttöä koskevia sääntöjä rautatieyrityksen on huolehdittava siitä, että liikuntarajoitteinen henkilö saa korvauksetta apua noustessaan junaan, ollessaan junassa tai poistuessaan junasta.

Tätä artiklaa sovellettaessa avunanto junissa tarkoittaa sellaista liikuntarajoitteiselle henkilölle annettavaa apua, jonka avulla kyseinen henkilö voi junassa käyttää samoja palveluja kuin muut matkustajat, kun henkilön liikuntarajoitteisuus estää häntä käyttämästä näitä palveluja itsenäisesti ja turvallisesti.

21 artikla

Avunannon edellytykset

Rautatieyritysten, aseman haltijoiden, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toimittava yhteistyössä 19 ja 20 artiklan mukaisen avun antamiseksi liikuntarajoitteisille henkilöille seuraavien alakohtien mukaisesti:

a)

Apua annetaan sillä ehdolla, että rautatieyritykselle, aseman haltijalle, lipunmyyjälle tai matkanjärjestäjälle, jolta lippu on ostettu, on ilmoitettu kyseisen henkilön avuntarpeesta vähintään 48 tuntia ennen kuin apua tarvitaan. Silloin kun samalla lipulla voidaan matkustaa useita matkoja, yksi ilmoitus riittää, edellyttäen, että seuraavien matkojen aikataulusta annetaan asianmukaiset tiedot.

b)

Rautatieyritysten, aseman haltijoiden, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toteutettava tarvittavat toimet ilmoitusten vastaanottamiseksi.

c)

Jos ilmoitusta ei ole tehty a alakohdan mukaisesti, rautatieyrityksen ja aseman haltijan on pyrittävä kaikin tavoin huolehtimaan avun antamisesta siten, että liikuntarajoitteinen henkilö voi matkustaa.

d)

Aseman haltijan on ilmoitettava rautatieasemalla ja sen ulkopuolella sijaitsevat pisteet, joissa liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa tulostaan rautatieasemalle ja pyytää tarvitsemaansa apua, sanotun rajoittamatta muiden yhteisöjen toimivaltaa rautatieaseman tilojen ulkopuolella sijaitsevien alueiden suhteen.

e)

Apua annetaan sillä edellytyksellä, että kyseinen henkilö saapuu ilmoitettuun pisteeseen

—

rautatieyrityksen etukäteen ilmoittamaan määräaikaan mennessä, joka on aikaisintaan 90 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa, tai

—

jos määräaikaa ei ole ilmoitettu, viimeistään 30 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa.

22 artikla

Liikkumisvälineiden tai muiden erityisvälineiden korvaaminen

Jos rautatieyritys on vastuussa liikuntarajoitteisen henkilön käyttämien liikkumisvälineiden tai muiden erityisvälineiden täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vaurioitumisesta, minkäänlaista taloudellista ylärajaa ei sovelleta.

VI LUKU

TURVALLISUUS, VALITUKSET JA LIIKENNEPALVELUN LAATU

23 artikla

Matkustajien henkilökohtainen turvallisuus

Rautatieyritysten, rataverkon haltijoiden ja aseman haltijoiden on kunkin omalla vastuualueellaan toteutettava yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa asianmukaiset toimenpiteet ja mukautettava ne viranomaisten määrittelemän turvallisuustason mukaisiksi matkustajien henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseksi rautatieasemilla ja junissa ja riskien hallitsemiseksi. Niiden on toimittava yhteistyössä ja vaihdettava tietoja sellaisten toimien ehkäisemistä koskevista parhaista toimintatavoista, jotka todennäköisesti heikentävät turvallisuustasoa.

24 artikla

Valitukset

1.   Rautatieyrityksen on perustettava valitustenkäsittelymenettely tämän asetuksen kattamia oikeuksia ja velvoitteita varten. Tämä on tehtävä yhteistyössä lipunmyyjän kanssa. Rautatieyrityksen on huolehdittava siitä, että rautatieyrityksen yhteystiedot ja työkieli (työkielet) tunnetaan yleisesti matkustajien keskuudessa.

2.   Matkustaja voi tehdä valituksen mille tahansa osallisena olleelle rautatieyritykselle tai lipunmyyjälle. Valituksen vastaanottajan on 20 päivän kuluessa joko annettava perusteltu vastaus tai perustelluissa tapauksissa ilmoitettava matkustajalle, mihin päivään mennessä enintään kolmen kuukauden kuluttua valituksen jättämisestä vastausta voidaan odottaa.

3.   Rautatieyrityksen on julkistettava vastaanotettujen valitusten määrä ja luokat, käsitellyt valitukset, vastausaika ja mahdollisesti toteutetut parannustoimet 25 artiklassa mainitussa vuosikertomuksessa.

25 artikla

Liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset

1.   Rautatieyritysten on määriteltävä kansainvälisiä liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset ja otettava käyttöön laadunhallintajärjestelmä pitääkseen yllä liikennepalvelujen laatua. Laatuvaatimuksissa on otettava huomioon ainakin liitteessä III luetellut seikat.

2.   Rautatieyritysten on valvottava omien liikennepalvelujensa tasoa liikennepalveluja koskevien laatuvaatimusten mukaisesti. Niiden on joka vuosi julkistettava kertomus liikennepalvelujensa laadun tasosta yhdessä vuosikertomuksensa kanssa. Nämä tulokset on julkistettava myös rautatieyritysten Internet-sivuilla.

VII LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO

26 artikla

Täytäntöönpano

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä elin tai elimet, joka vastaa tai jotka vastaavat tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan.

Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton rataverkon haltijoista, maksujenperintäelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä rautatieyrityksistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan mukaisesti nimetystä elimestä tai elimistä sekä sen tai niiden vastuualueista.

2.   Matkustaja voi valittaa 1 kohdan mukaisesti nimetylle asianmukaiselle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle asianmukaiselle elimelle tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta.

27 artikla

Täytäntöönpanoelinten välinen yhteistyö

Edellä 26 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanoelinten on vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään päätöksentekoperiaatteiden sovittamiseksi yhteen koko yhteisössä. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

28 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännökset tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä ja toimenpiteistä komissiolle viimeistään … (13) ja viipymättä kaikista säännöksiin myöhemmin tehdyistä muutoksista.

29 artikla

Liitteet

Liitteet, lukuun ottamatta liitettä I, muutetaan 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

30 artikla

Muutossäännökset

1.   Edellä olevien 2, 9 ja 11 artiklan täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tässä asetuksessa tarkoitettuja rahoitusmääriä, liitettä I lukuun ottamatta, muutetaan inflaatiokehityksen mukaisesti 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 91/440/ETY 11 a artiklalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 5 ja 7 artiklaa otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

32 artikla

Kertomus

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja erityisesti liikennepalvelujen laadun tasoista viimeistään … (14).

Kertomus perustuu tämän asetuksen sekä direktiivin 91/440/ETY 10 b artiklan mukaisesti toimitettuihin tietoihin. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 18 kuukauden kuluttua siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä …

Euroopan parlamentin puolesta

…

Puhemies

Neuvoston puolesta

…

Puheenjohtaja

(1)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 8.

(2)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. syyskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 24. heinäkuuta 2006 ja Euroopan parlamentin kanta, tehty … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 137, 8.6.2002, s. 2.

(5)  EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114).

(6)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(7)  EYVL 184, 17.7.1999, s. 23.

(8)  EYVL L 143, 27.6.1995, s. 70, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/49/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä (EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY.

(10)  Neuvoston direktiivi 91/440/ETY, annettu 29 päivänä heinäkuuta 1991, yhteisön rautateiden kehittämisestä (EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/51/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164)

(11)  Neuvoston direktiivi 90/314/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista (EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59).

(12)  Vuoden kuluttua tämän asetuksen antamisesta.

(13)  Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(14)  Kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

LIITE I

OTE KANSAINVÄLISIÄ RAUTATIEKULJETUKSIA KOSKEVAN 9 PÄIVÄNÄ TOUKOKUUTA 1980 TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN (COTIF), SELLAISENA KUIN SE ON MUUTETTUNA KANSAINVÄLISIÄ RAUTATIEKULJETUKSIA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN (CIV)

 

3 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyllä muutospöytäkirjalla,

liitteenä A

olevista yhtenäisistä oikeussäännöksistä, jotka koskevat sopimusta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta

II OSA

KULJETUSSOPIMUKSEN SOLMIMINEN JA TOIMEENPANO

6 artikla

Kuljetussopimus

1.   Kuljetussopimuksella kuljettaja sitoutuu kuljettamaan matkustajan sekä tarvittaessa matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikkaan sekä luovuttamaan matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikassa.

2.   Kuljetussopimuksen todisteena on yksi tai useampi matkustajalle kirjoitettu matkalippu. Matkalipun puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta kuljetussopimuksen olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan kuljetussopimus pysyy näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisena, ottaen kuitenkin huomioon 9 artiklan mukaiset seuraukset.

3.   Matkalippu on, kunnes toisin osoitetaan, todiste kuljetussopimuksen solmimisesta ja sen sisällöstä.

7 artikla

Matkalippu

1.   Matkalippujen muoto ja sisältö sekä se, millä kielellä ja millaisin kirjaimin ne on painettava ja täytettävä, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2.   Matkalipussa on oltava ainakin seuraavat merkinnät:

a)

kuljettaja tai kuljettajat;

b)

ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c)

kaikki muut merkinnät, jotka tarvitaan todistamaan kuljetussopimuksen solmiminen sekä sen sisältö ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan tästä sopimuksesta johtuvat oikeutensa.

3.   Matkustajan on lipun vastaanottaessaan varmistauduttava siitä, että se on hänen pyyntönsä mukainen.

4.   Matkalippu voidaan luovuttaa toiselle ainoastaan, ellei siinä ole mainittu matkustajan nimeä eikä matkaa ole aloitettu.

5.   Matkalippu voi olla myös luettaviksi kirjoitusmerkeiksi muunnettavien elektronisten tietotallenteiden muodossa. Tietojen tallennukseen ja käsittelyyn käytettävien menettelyjen on taattava tällaisen matkalipun samanarvoisuus muussa muodossa olevan matkalipun kanssa, erityisesti sen todistusvoiman suhteen.

8 artikla

Kuljetusmaksun maksaminen ja palauttaminen

1.   Ellei matkustajan ja kuljettajan kesken ole toisin sovittu, on kuljetusmaksu maksettava etukäteen.

2.   Ehdot, joilla kuljetusmaksu palautetaan, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

9 artikla

Matkustusoikeus. Junasta poistaminen

1.   Matkustajalla on matkan alusta lähtien oltava voimassa oleva matkalippu, jonka hänen on esitettävä lippuja tarkastettaessa. Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä,

a)

että matkustajan, joka ei esitä voimassa olevaa matkalippua, on maksettava kuljetusmaksu ja sen lisäksi lisämaksu;

b)

että matkustaja, joka kieltäytyy heti maksamasta kuljetusmaksua tai lisämaksua, voidaan poistaa junasta;

c)

palautetaanko lisämaksu ja millä ehdoin.

2.   Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä, ettei matkustajia, jotka

a)

vaarantavat liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden tai muiden matkustajien turvallisuuden,

b)

häiritsevät kohtuuttomasti muita matkustajia, ei oteta kuljetettavaksi

tai että heidät voidaan poistaa junasta kesken matkaa ja ettei tällaisilla henkilöillä ole oikeutta vaatia kuljetusmaksun ja matkatavararahdin palauttamista.

10 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä.

11 artikla

Junan peruuntuminen tai myöhästyminen. Jatkoyhteyden menettäminen

Kuljettajan on tarvittaessa merkittävä matkalippuun, että juna on peruutettu tai jatkoyhteys menetetty.

III OSA

KÄSIMATKATAVARAN, ELÄINTEN, MATKATAVARAN JA AJONEUVOJEN KULJETUS

I LUKU

Yhteiset määräykset

12 artikla

Sallitut esineet ja eläimet

1.   Matkustaja saa kuljettaa mukanaan helposti kannettavia esineitä (käsimatkatavara) ja eläviä eläimiä yleisten kuljetusehtojen mukaisesti. Lisäksi hän saa kuljettaa mukanaan suuri-kokoisia esineitä yleisten kuljetusehtojen erityismääräysten mukaisesti. Esineitä ja eläimiä, jotka voivat häiritä muita matkustajia tai aiheuttaa vahinkoja, ei saa kuljettaa käsimatkatavarana.

2.   Matkustaja voi jättää esineitä ja eläimiä kuljetettavaksi matkatavarana yleisten kuljetusehtojen mukaisesti.

3.   Kuljettaja voi henkilökuljetuksen yhteydessä ottaa kuljetettavaksi ajoneuvoja yleisten kuljetusehtojen erityismääräysten mukaisesti.

4.   Vaarallisia aineita voidaan kuljettaa käsimatkatavarana, matkatavarana tai ajoneuvoissa, jotka kuljetetaan rautateitse tämän osan määräysten mukaisesti, vain jos vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskeva ohje-sääntö (RID) sen sallii.

13 artikla

Tarkastus

1.   Kuljettajalla on oikeus tarkastaa, että kuljetettavat esineet ja eläimet (käsimatkatavara, matkatavara, ajoneuvot kuormineen) ovat kuljetusmääräysten mukaisia, milloin on perusteltua syytä epäillä kuljetusmääräysten rikkomista ja edellyttäen, etteivät sen valtion lait ja määräykset, jonka alueella tarkastus suoritetaan, sitä kiellä. Matkustaja on kutsuttava olemaan läsnä tarkastuksessa. Ellei hän siihen saavu tai ellei hän ole tavattavissa, kuljettajan on toimitettava tarkastus kahden riippumattoman todistajan läsnä ollessa.

2.   Jos todetaan, ettei kuljetusmääräyksiä ole noudatettu, kuljettaja voi vaatia matkustajaa suorittamaan tarkastuksesta aiheutuneet kulut.

14 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on kuljetettavien esineiden ja eläinten (käsimatkatavara, matkatavara, ajo- neuvot kuormineen) osalta noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä. Hänen tulee olla läsnä näiden esineiden tarkastuksessa, elleivät kunkin valtion lait ja määräykset myönnä poikkeusta.

II LUKU

Käsimatkatavara ja eläimet

15 artikla

Valvonta

Matkustajan on valvottava käsimatkatavaraa ja mukanaan kuljettamiaan eläimiä.

III LUKU

Matkatavara

16 artikla

Matkatavaran kirjaaminen

1.   Matkatavaran kuljetusta koskevat sopimusvelvoitteet määritellään matkatavaratodistuksessa, joka on luovutettava matkustajalle.

2.   Matkatavaratodistuksen puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta matkatavaran kuljetusta koskevien sopimusten olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan ne pysyvät näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisina, ottaen kuitenkin huomioon 22 artiklan mukaiset seuraukset.

3.   Matkatavaratodistus on, kunnes toisin osoitetaan, todiste matkatavaran kirjaamisesta ja sen kuljetusehdoista.

4.   Kunnes toisin osoitetaan, oletetaan, että matkatavara oli kuljettajan ottaessa sen kuljetukseen ulkonaisesti hyvässä kunnossa ja että kollien lukumäärä ja paino täsmäsivät matkatavaratodistuksen merkintöjen kanssa.

17 artikla

Matkatavaratodistus

1.   Matkatavaratodistuksen muoto ja sisältö sekä se, millä kielellä ja millaisin kirjaimin se on painettava ja täytettävä, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa. 7 artiklan 5 kohtaa sovelletaan vastaavasti.

2.   Matkatavaratodistukseen tulee olla merkitty ainakin seuraavat tiedot:

a)

kuljettaja tai kuljettajat;

b)

ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c)

kaikki muut ilmoitukset, jotka tarvitaan osoittamaan sopimusvelvoitteet matkatavaran kuljetuksessa ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeutensa.

3.   Ottaessaan vastaan matkatavaratodistuksen matkustajan on tarkistettava, että todistus on laadittu hänen ilmoitustensa mukaisesti.

18 artikla

Kirjaaminen ja kuljetus

1.   Ellei yleisissä kuljetusehdoissa ole määrätty poikkeuksia, kirjattua matkatavaraa otetaan kuljetettavaksi ainoastaan esitettäessä vähintään matkatavaran määräpaikalle saakka kelpaava matkalippu. Muussa suhteessa matkatavaran kirjaaminen tapahtuu niiden määräysten mukaan, jotka ovat voimassa paikkakunnalla, jolla matkatavara jätetään kuljetettavaksi.

2.   Jos yleisten kuljetusehtojen mukaan matkatavara voidaan ottaa kuljetettavaksi esittämättä matkalippua, on näiden yhtenäisten oikeussäännösten määräyksiä matkustajan oikeuksista ja velvollisuuksista matkatavaroidensa suhteen sovellettava vastaavasti myös matkatavaran lähettäjään.

3.   Kuljettaja voi kuljettaa matkatavaran toisella junalla, toista reittiä tai toisilla liikennevälineillä kuin mitä matkustaja käyttää.

19 artikla

Matkatavararahdin maksaminen

Ellei matkustajan ja kuljettajan välillä ole toisin sovittu, on matkatavararahti maksettava jätettäessä matkatavara kuljetettavaksi.

20 artikla

Matkatavaran merkitseminen

Matkustajan on merkittävä jokaiseen kolliin hyvin näkyvään paikkaan kestävästi ja selvästi:

a)

nimensä ja osoitteensa,

b)

määräpaikka.

21 artikla

Matkustajan määräämisoikeus matkatavaraan nähden

1.   Jos olosuhteet sallivat eivätkä tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräykset ole esteenä, matkustaja voi vaatia matkatavaran luovuttamista lähetyspaikalla matkatavaratodistuksen palauttamista sekä yleisten kuljetusehtojen niin määrätessä matkalipun esittämistä vastaan.

2.   Yleiset kuljetusehdot voivat sisältää lisäksi muita määräyksiä määräämisoikeudesta matkatavaraan nähden, erityisesti määräyksiä määräpaikan muutoksesta ja tämän mahdollisista kustannusseurauksista matkustajalle.

22 artikla

Matkatavaran luovutus

1.   Matkatavara luovutetaan matkatavaratodistusta ja tapauksen mukaan lähetystä rasittavien kulujen suoritusta vastaan.

Kuljettaja on oikeutettu, ei kuitenkaan velvollinen, toteamaan, onko matkatavaratodistuksen haltija oikeutettu saamaan matkatavaran haltuunsa.

2.   Matkatavara katsotaan luovutetuksi matkatavaratodistuksen haltijalle myös, kun määräpaikalla voimassa olevien määräysten mukaisesti

a)

se on jätetty tulli- tai veroviranomaisille heidän toimipaikkoihinsa tai varastoihinsa silloin, kun nämä eivät ole kuljettajan valvonnassa;

b)

elävät eläimet on annettu kolmannen henkilön huostaan.

3.   Matkatavaratodistuksen haltija voi vaatia määräpaikalla, että matkatavara annetaan hänelle niin pian kuin on sovittu sekä tarpeen vaatiessa tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräysten täyttämiseen tarpeellinen aika on kulunut.

4.   Ellei matkatavaratodistusta esitetä, on kuljettaja velvollinen luovuttamaan matkatavaran vain sille, joka todistaa oikeutensa siihen; jos tätä oikeutta ei katsota riittävän selvästi toteennäytetyksi, voi kuljettaja vaatia vakuuden.

5.   Matkatavara luovutetaan kirjauksessa määräpaikaksi merkityllä paikalla.

6.   Matkatavaratodistuksen haltijalla, joka ei ole saanut matkatavaraansa 3 kohdassa mainitulla tavalla, on oikeus vaatia, että matkatavaratodistukseen merkitään päivä ja kellonaika, jolloin hän on käynyt matkatavaraa vaatimassa.

7.   Oikeudenomistaja voi kieltäytyä vastaanottamasta matkatavaraa, jos kuljettaja ei noudata hänen pyyntöään olla läsnä tarkistettaessa matkatavaran kunto väitetyn vahingon toteamiseksi.

8.   Muussa suhteessa matkatavaran luovutus tapahtuu luovutuspaikalla voimassa olevien määräysten mukaisesti.

IV LUKU

Ajoneuvot

23 artikla

Kuljetusehdot

Yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevissa erityismääräyksissä määrätään erityisesti kuljetukseen otto-, kirjaamis-, kuormaus-, kuljetus-, purkaus- ja luovutusehdot sekä matkustajan velvollisuudet.

24 artikla

Kuljetusasiakirja

1.   Ajoneuvojen kuljetusta koskevat sopimusvelvoitteet määrätään kuljetusasiakirjassa, joka luovutetaan matkustajalle. Kuljetusasiakirja voi olla matkalipun osa.

2.   Kuljetusasiakirjan muoto ja sisältö sekä se, millaisin kirjaimin se on painettava ja täytettävä, määrätään yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevissa erityismääräyksissä. 7 artiklan 5 kohtaa sovelletaan vastaavasti.

3.   Kuljetusasiakirjassa on oltava ainakin seuraavat merkinnät:

a)

kuljettaja tai kuljettajat;

b)

ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c)

kaikki muut ilmoitukset, jotka tarvitaan osoittamaan sopimusvelvoitteet ajoneuvojen kuljetuksessa ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeutensa.

4.   Ottaessaan vastaan kuljetusasiakirjan matkustajan on tarkistettava, että se on laadittu hänen ilmoitustensa mukaisesti.

25 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tässä luvussa toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvojen kuljetukseen III luvun mukaisia matkatavaran kuljetusmääräyksiä.

IV OSA

KULJETTAJAN VASTUU

I LUKU

Vastuu matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta

26 artikla

Vastuuperiaatteet

1.   Kuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut matkustajan kuolemasta, ruumiinvammasta tai muusta fyysisen tai henkisen koskemattomuuden haitasta rautatien käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa junassa, noustessa siihen tai siitä poistuessa, käytettävästä rataverkosta riippumatta.

2.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa:

a)

jos onnettomuus on aiheutunut rautatien käyttöön kuulumattomasta seikasta, jota kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia;

b)

onnettomuus on aiheutunut matkustajan syystä;

c)

onnettomuus johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä, jota kuljettaja tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia. Toista kuljetusyritystä, joka käyttää samaa rataverkkoa, ei katsota kolmanneksi henkilöksi; takautumisoikeus säilyy muuttumattomana.

3.   Jos onnettomuus johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä eikä kuljettaja tästä huolimatta ole kokonaan vapaa vastuustaan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, hän vastaa kaikesta vahingosta näiden yhtenäisten oikeussäännösten rajoituksin, ottaen kuitenkin huomioon kolmanteen henkilöön kohdistuvat mahdolliset takautumisoikeudet.

4.   Nämä yhtenäiset oikeussäännökset eivät vaikuta siihen vastuuseen, joka saattaa tulla kuljettajan kannettavaksi muissa kuin 1 kohdassa edellytetyissä tapauksissa.

5.   Jos yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia, matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta vastaa se kuljettaja, jonka kuljetussopimuksen mukaan tuli suorittaa kuljetusta onnettomuuden sattuessa. Jos kuljetuksen suorittajana oli tällöin kuljettajan asemesta suorittava kuljettaja, molemmat vastaavat yhteisvastuullisesti näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti.

27 artikla

Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

1.   Jos matkustaja on saanut surmansa, vahingonkorvaus käsittää:

a)

matkustajan kuolemasta aiheutuvat välttämättömät kustannukset, erityisesti kustannukset ruumiin kuljetuksesta ja hautauksesta;

b)

ellei kuolema ole seurannut välittömästi, 28 artiklassa määrätyt korvaukset.

2.   Jos matkustajan kuoleman johdosta henkilöt, joita hän lain nojalla oli tai olisi ollut tulevaisuudessa velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, on myös tämän menetys korvattava. Sellaisten henkilöiden vahingonkorvausvaateet, joiden elatuksesta matkustaja on huolehtinut lain häntä siihen velvoittamatta, ratkaistaan kansallisen oikeuden mukaan.

28 artikla

Vahingonkorvaus loukkaantumistapauksissa

Jos matkustaja on saanut ruumiinvamman tai hänen fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan on muuten loukattu, vahingonkorvaus käsittää:

a)

korvauksen välttämättömistä kuluista, erityisesti hoidosta ja kuljetuksesta;

b)

korvauksen joko täydellisestä tai osittaisesta työkyvyttömyydestä tai tarpeiden lisääntymisestä aiheutuneesta haitasta.

29 artikla

Muiden henkilövahinkojen korvaaminen

Kansallisen oikeuden mukaan ratkaistaan, onko ja missä määrin kuljettajan suoritettava korvausta muusta kuin 27 ja 28 artiklassa tarkoitetusta haitasta.

30 artikla

Vahingonkorvauksen muoto ja yläraja kuoleman- ja loukkaantumistapauksissa

1.   Edellä 27 artiklan 2 kohdassa ja 28 artiklan b alakohdassa tarkoitettu vahingonkorvaus on suoritettava kertakaikkisen pääoman muodossa. Jos kuitenkin kansallisen oikeuden mukaan elinkoron maksaminen on sallittua, korvaus suoritetaan tässä muodossa, jos loukkaantunut matkustaja tai 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut oikeudenomistajat sitä pyytävät.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan nojalla maksettavan vahingonkorvauksen suuruus määrätään kansallisen oikeuden mukaan. Kuitenkin näiden yhtenäisten oikeussäännösten soveltamista varten määrätään 175 000 laskentayksikön yläraja pääomana tai tätä pääomaa vastaavana elinkorkona kutakin matkustajaa kohti siinä tapauksessa, että tämä raja kansallisen oikeuden mukaan on alhaisempi.

31 artikla

Muut kuljetusvälineet

1.   Muissa kuin 2 kohdan tapauksissa vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä ei sovelleta vahinkoihin, jotka syntyvät kuljetuksessa, joka kuljetussopimuksen mukaisesti ei tapahdu rautateitse.

2.   Jos rautatievaunut kuljetetaan junalautalla, vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä sovelletaan 26 artiklan 1 kohdassa ja 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vahinkoihin, jotka aiheutuvat matkustajalle rautatien käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa näissä vaunuissa, noustessa niihin tai niistä poistuessa.

3.   Jos rautatieliikenne poikkeuksellisista syistä keskeytyy tilapäisesti ja matkustajat kuljetetaan muulla kulkuneuvolla, kuljettaja on vastuussa näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti.

II LUKU

Vastuu aikataulun noudattamatta jättämisestä

32 artikla

Vastuu junan peruuntumisesta tai myöhästymisestä tai jatkoyhteyden menettämisestä

1.   Kuljettaja vastaa matkustajalle vahingosta, joka aiheutuu siitä, ettei junan peruuntumisen tai myöhästymisen tai jatkoyhteyden menettämisen johdosta matkaa voida jatkaa samana päivänä tai kyseisissä olosuhteissa matkan jatkamista samana päivänä ei voida kohtuudella vaatia. Vahingonkorvaus käsittää matkustajalle yöpymisestä sekä häntä odottaville henkilöille ilmoittamisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

2.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos peruutus, myöhästyminen tai jatkoyhteyden menetys johtuu jostakin seuraavasta syystä:

a)

rautatien käytöstä riippumattomat seikat, joita kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia,

b)

matkustajan virhe tai

c)

kolmannen henkilön käyttäytyminen, jota kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia. Toista kuljetusyritystä, joka käyttää samaa rataverkkoa, ei katsota kolmanneksi henkilöksi; takautumisoikeudet säilyvät muuttumattomana.

3.   Se, onko kuljettajan suoritettava korvausta muista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista vahingoista ja missä määrin, määräytyy kansallisen oikeuden mukaan. Tätä määräystä ei sovelleta 44 artiklan tapauksessa.

III LUKU

Vastuu käsimatkatavarasta, eläimistä, matkatavarasta ja ajoneuvoista

1 osasto

Käsimatkatavara ja eläimet

33 artikla

Vastuu

1.   Matkustajan kuollessa tai loukkaantuessa vastaa kuljettaja myös vahingosta, joka aiheutuu matkustajan yllä olevien tai hänen käsimatkatavarana mukanaan kuljettamiensa esineiden täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta. 26 artiklaa sovelletaan vastaavasti.

2.   Muussa suhteessa kuljettaja on vastuussa vahingoista, jotka aiheutuvat esineiden, käsimatkatavaran tai eläinten, joiden valvonta 15 artiklan mukaan kuuluu matkustajalle, täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta vain silloin, kun vahinko on luettava kuljettajan syyksi. IV osan muita artikloita, 51 artiklaa lukuun ottamatta, ja VI osan artikloita ei sovelleta tässä tapauksessa.

34 artikla

Vahingonkorvauksen yläraja esineiden kadotessa tai vahingoittuessa

Kuljettajan ollessa vastuussa 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti on hänen suoritettava vahingonkorvausta enintään 1 400 laskentayksikön määrään saakka kutakin matkustajaa kohti..

35 artikla

Vastuusta vapauttaminen

Kuljettaja ei vastaa matkustajalle vahingosta, joka johtuu siitä, ettei matkustaja ole noudattanut tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä.

2 osasto

Matkatavara

36 artikla

Vastuuperiaatteet

1.   Kuljettaja on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu matkatavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisesta luovuttamiseen saakka, samoin kuin matkatavaran luovutuksen viivästymisestä.

2.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos katoamiseen, vahingoittumiseen tai viivästyneeseen luovuttamiseen on syynä matkustajan virhe, hänen määräyksensä, joka ei johdu kuljettajan virheestä, matkatavarassa itsessään oleva vika tai seikat, joita rautatie ei ole voinut välttää ja joiden seurauksia se ei ole voinut estää.

3.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut erityisistä vahingonvaaroista, jotka liittyvät yhteen tai useampaan seuraavista seikoista:

a)

päällyksen puuttuminen tai puutteellisuus;

b)

matkatavaran erikoinen laatu;

c)

esineiden, joita ei oteta kuljetettavaksi, lähettäminen matkatavarana.

37 artikla

Todistustaakka

1.   Kuljettaja on velvollinen näyttämään toteen, että katoamiseen, vahingoittumiseen tai viivästyneeseen luovuttamiseen on ollut syynä jokin 36 artiklan 2 kohdan tarkoittamista seikoista.

2.   Jos kuljettaja osoittaa, että katoaminen tai vahingoittuminen on, asianhaarat huomioon ottaen, voinut johtua yhdestä tai useammasta 36 artiklan 3 kohdassa mainitusta erityisestä vahingonvaarasta, oletetaan sen johtuneen siitä tai niistä. Oikeudenomistajalla on kuitenkin oikeus osoittaa, ettei vahinko kokonaan tai osaksikaan ole aiheutunut jostakin näistä vahingonvaaroista.

38 artikla

Perättäiset kuljettajat

Jos yhden kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on useampia perättäisiä kuljettajia, jokainen näistä ottaessaan kuljetettavaksi matkatavaran matkatavaratodistuksineen tai ajoneuvon kuljetusasiakirjoineen liittyy matkatavaran tai ajoneuvon kuljetuksen osalta kuljetussopimukseen matkatavaratodistuksen tai kuljetusasiakirjan ehtojen mukaisesti ja sitoutuu tästä johtuviin velvoitteisiin. Jokainen kuljettaja on tällöin vastuussa kuljetuksen suorituksesta koko kuljetusmatkalla luovutukseen saakka.

39 artikla

Suorittava kuljettaja

1.   Vaikka kuljettaja, olipa hän siihen kuljetussopimuksen nojalla oikeutettu tai ei, on siirtänyt kuljetuksen tosiasiallisen suorittamisen kokonaan tai osaksi suorittavalle kuljettajalle, vastaa kuljettaja kuitenkin koko kuljetuksesta.

2.   Kaikkia näiden yhtenäisten oikeussäännösten kuljettajan vastuuta säänteleviä määräyksiä sovelletaan myös suorittavan kuljettajan vastuuseen suorittamastaan kuljetuksesta. 48 ja 52 artiklaa sovelletaan niissä tapauksissa, jolloin suorittavan kuljettajan henkilökuntaa ja muita hänen kuljetuksen suorittamiseen käyttämiään henkilöitä vastaan nostetaan kanne.

3.   Erityissopimus, jolla kuljettaja ottaa itselleen velvoitteita, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan eivät kuulu hänelle, tai luopuu oikeuksista, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan kuuluvat hänelle, koskee suorittavaa kuljettajaa vain, jos hän on nimenomaan suostunut tähän kirjallisesti. Riippumatta siitä, onko suorittava kuljettaja antanut tällaisen suostumuksen, erityissopimuksesta johtuvat velvoitteet ja luopumisilmoitukset sitovat kuljettajaa.

4.   Jos sekä kuljettaja että suorittava kuljettaja ovat vastuussa, he vastaavat yhteisvastuullisesti.

5.   Korvaus, joka voidaan vaatia kuljettajalta, suorittavalta kuljettajalta sekä heidän henkilökunnaltaan ja muilta henkilöiltä, joita he käyttävät kuljetuksen suorittamiseen, ei saa kokonaismäärältään ylittää näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytettyjä vastuun enimmäismääriä.

6.   Tämä artikla ei vaikuta kuljettajan ja suorittavan kuljettajan keskinäisiin takautumisoikeuksiin.

40 artikla

Katoamisolettamus

1.   Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa kollin kadonneeksi, ellei sitä luovuteta hänelle tai aseteta haettavaksi 14 päivän kuluessa siitä, kun luovutusta 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti on pyydetty.

2.   Jos kadonneeksi katsottu kolli löytyy vuoden kuluessa siitä, kun pyyntö sen luovuttamisesta on esitetty, on kuljettajan ilmoitettava siitä oikeudenomistajalle, jos tämän osoite tiedetään tai voidaan saada selville.

3.   Oikeudenomistaja voi 30 päivän kuluessa 2 kohdan mukaisen ilmoituksen saamisesta vaatia, että matkatavara luovutetaan hänelle. Hänen on tällöin suoritettava matkatavaran kuljetuskustannukset lähetyspaikalta paikalle, jolla luovuttaminen tapahtuu, ja palautettava saamansa korvausmäärä vähentämällä siitä tähän korvaukseen ehkä sisältyneet kustannukset. Hänellä on kuitenkin edelleen oikeus vaatia vahingonkorvausta luovutuksen viivästymisestä 43 artiklan mukaisesti.

4.   Ellei löytynyttä matkatavaraa vaadita takaisin 3 kohdassa mainitun määräajan kuluessa tai jos matkatavara löytyy yli vuoden kuluttua luovutuspyynnön esittämisestä, on matkatavara kuljettajan käytettävissä sen paikkakunnan lakien ja määräysten mukaan, jolla matkatavara on.

41 artikla

Korvaus katoamistapauksessa

1.   Matkatavaran kadotessa täydellisesti tai osittain kuljettajan on suoritettava, olematta enemmälti korvausvelvollinen:

a)

jos vahingon määrä on todistettu, tätä määrää vastaava korvaus, enintään kuitenkin 80 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 1200 laskentayksikköä kollia kohti;

b)

ellei vahingon määrää ole todistettu, kertakaikkinen korvaus, jonka suuruus on 20 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 300 laskentayksikköä kollia kohti.

Korvaustapa puuttuvaa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2.   Lisäksi kuljettajan on korvattava suoritetut kuljetusmaksut ja muut kadonneen matkatavaran kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset sekä jo suoritetut tullit ja valmisteverot.

42 artikla

Korvaus vahingoittumistapauksesta

1.   Jos matkatavara on vahingoittunut, kuljettajan on suoritettava matkatavaran arvonvähennyksen määrä. Muita korvausvaateita ei oteta huomioon.

2.   Korvaus ei saa ylittää:

a)

jos koko lähetyksen arvo on vahingoittumisen johdosta alentunut: määrää, johon se olisi noussut lähetyksen kokonaan kadottua;

b)

jos vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen johdosta arvoltaan laskenut: määrää, johon se olisi noussut arvoltaan alentuneen osan kokonaan kadotessa.

43 artikla

Korvaus luovutuksen viivästyessä

1.   Matkatavaran luovutuksen viivästyessä kuljettajan on suoritettava kultakin alkavalta 24 tunnin ajalta matkatavaran luovutusvaatimuksen tekemisestä luettuna, enintään kuitenkin 14 päivältä:

a)

jos oikeudenomistaja todistaa siitä aiheutuneen vahingon, tavaran vaurioituminen mukaan luettuna: korvausta, jonka määrä vastaa aiheutunutta vahinkoa, enintään 0,80 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 14 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti;

b)

ellei oikeudenomistaja osoita siitä aiheutuneen vahinkoa: kertakaikkista korvausta, jonka määrä on 0,14 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 2,80 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti.

Korvaustapa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2.   Jos matkatavara on kokonaan kadonnut, 1 kohdassa mainittua korvausta ei suoriteta 41 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

3.   Jos osa matkatavarasta on kadonnut, 1 kohdassa mainittu korvaus on suoritettava siitä osasta, joka ei ole kadonnut.

4.   Jos matkatavara on vahingoittunut eikä vahingoittuminen johdu luovutuksen viivästymisestä, suoritetaan 1 kohdassa mainittu korvaus tarvittaessa 42 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

5.   Missään tapauksessa 1 kohdassa sekä 41 ja 42 artiklassa edellytettyjen korvausten kokonaismäärä ei saa ylittää määrää, joka maksettaisiin matkatavaran kokonaan kadotessa.

3 osasto

Ajoneuvot

44 artikla

Korvaus viivästymisestä

1.   Jos ajoneuvon kuormaus tai luovutus viivästyy kuljettajan syystä, kuljettajan on, mikäli oikeudenomistaja osoittaa viivästyksestä aiheutuneen vahinkoa, suoritettava korvaus, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

2.   Jos kuormauksen viivästyessä kuljettajan syystä oikeudenomistaja luopuu kuljetussopimuksesta, kuljetusmaksu maksetaan hänelle takaisin. Mikäli oikeudenomistaja osoittaa tästä viivytyksestä aiheutuneen vahinkoa, hän voi lisäksi vaatia korvausta, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

45 artikla

Korvaus ajoneuvon katoamisesta

Jos koko ajoneuvo tai osa siitä katoaa, oikeudenomistajalle todistetusta vahingosta suoritettava korvaus lasketaan ajoneuvon käyvän arvon mukaan eikä se saa ylittää 8000 laskentayksikköä. Kuormattu tai tyhjä perävaunu katsotaan ajoneuvoksi.

46 artikla

Vastuu muista esineistä

1.   Ajoneuvoon jätettyjen tai ajoneuvoon kiinnitetyissä säiliöissä (esim. matkatavarasäiliöt tai suksilaatikot) kuljetettavien esineiden osalta kuljettaja vastaa ainoastaan vahingosta, joka on aiheutunut kuljettajan syystä. Kokonaiskorvaus ei saa ylittää 1400 laskentayksikköä.

2.   Ajoneuvon ulkopuolelle kiinnitetyistä esineistä, 1 kohdassa mainitut säiliöt mukaan luettuna, kuljettaja vastaa vain, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

47 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tämän osaston säännöksissä toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvoihin 2 osaston vastuuta matkatavarasta koskevia säännöksiä.

IV LUKU

Yhteiset määräykset

48 artikla

Vastuurajoitusoikeuden menettäminen

Näiden yhtenäisten oikeussäännösten vastuurajoituksia sekä kansallisen oikeuden määräyksiä, jotka rajoittavat korvaukset tiettyyn määrään, ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

49 artikla

Korvausmäärän muuntaminen ja korko

1.   Jos korvausmäärää laskettaessa on muunnettava ulkomaisissa rahayksiköissä ilmoitettuja summia, muuntaminen tapahtuu korvauksen maksupäivänä maksupaikalla voimassa olevan kurssin mukaan.

2.   Oikeudenomistaja voi vaatia korvausmäärälle korkoa, joka lasketaan viiden prosentin vuotuiskoron mukaan alkaen 55 artiklassa mainitun maksuvaatimuksen esittämispäivästä tai, ellei tällaista maksuvaatimusta ole tehty, kanteen vireillepanopäivästä.

3.   Kuitenkin 27 ja 28 artiklan nojalla maksettavasta korvauksesta korkoa lasketaan vasta siitä päivästä, jolloin ne olosuhteet, joihin korvaussumman määrääminen on perustunut, ovat syntyneet, jos tämä päivä on myöhäisempi kuin maksuvaatimuksen esittäminen tai kanteen vireillepanopäivä.

4.   Matkatavaran osalta korkoa suoritetaan vain, jos korvaus ylittää 16 laskentayksikköä matkatavaratodistusta kohden.

5.   Ellei oikeudenomistaja hänelle määrätyn kohtuullisen ajan kuluessa toimita matkatavaran osalta kuljettajalle vaateen lopullista käsittelyä varten tarpeellisia asiakirjoja, ei korkoja lasketa tämän määräajan umpeen kulumisen ja asiakirjojen sisäänjättöpäivän väliseltä ajalta.

50 artikla

Vastuu ydintapahtuman yhteydessä

Kuljettaja on vapaa hänelle näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuusta, kun ydintapahtuma on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin sopimusvaltiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka koskevat vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa asianomaisen laitoksen haltija tai joku muu henkilö hänen asemastaan.

51 artikla

Henkilöt, joista kuljettaja on vastuussa

Kuljettaja on vastuussa henkilökunnastaan ja muista kuljetuksen suorittamiseen käyttämistään henkilöistä heidän suorittaessaan tehtäviään. Rataverkon, jolla kuljetus tapahtuu, hallinnot katsotaan henkilöiksi, joita kuljettaja käyttää kuljetuksen suorittamiseen.

52 artikla

Muut kanteet

1.   Kaikissa tapauksissa, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan kuljettajaa vastaan ajaa vahingonkorvauskannetta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä oikeussäännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2.   Sama koskee kanteita henkilökuntaa ja muita henkilöitä vastaan, joista kuljettaja on vastuussa 51 artiklan nojalla.

V OSA

MATKUSTAJAN VASTUU

53 artikla

Erityiset vastuuperiaatteet

Matkustaja on vastuussa kuljettajalle kaikista vahingoista,

a)

jotka aiheutuvat siitä, ettei hän ole noudattanut

1.

10, 14 ja 20 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan,

2.

yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevista erityismääräyksistä johtuvia velvollisuuksiaan,

3.

vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevasta ohjesäännöstä (RID) johtuvia velvollisuuksiaan, tai

b)

jotka ovat matkustajan mukanaan kuljettamien esineiden tai eläinten aiheuttamia,

mikäli hän ei voi todistaa vahingon aiheutuneen olosuhteiden johdosta, joita matkustaja tunnolliselta matkustajalta vaadittavasta huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia. Tämä määräys ei koske kuljettajalle 26 artiklan ja 33 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvaa vastuuta.

VI OSA

VAATEIDEN TOTEUTTAMINEN

54 artikla

Osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

1.   Jos kuljettaja huomaa tai otaksuu tai oikeudenomistaja väittää, että osa kuljettajan vastuulla kuljetetusta esineestä (matkatavara, ajoneuvo) on kadonnut tai että esine on vahingoittunut, kuljettajan on viipymättä ja mikäli mahdollista oikeudenomistajan läsnä ollessa laadittava vahingon laadun mukainen tarkastuspöytäkirja esineen kunnosta ja mikäli mahdollista vahingon suuruudesta ja syystä sekä vahingon tapahtumahetkestä.

2.   Jäljennös tästä tarkastuspöytäkirjasta on lunastuksetta toimitettava oikeudenomistajalle.

3.   Ellei oikeudenomistaja hyväksy pöytäkirjassa esitettyjä seikkoja, hän voi vaatia, että matkatavaran tai ajoneuvon kunto sekä vahingon syy ja määrä todetaan kuljetussopimuksen osapuolten nimeämän asiantuntijan toimesta tai oikeudenkäyntiteitse. Menettelyssä noudatetaan sen valtion lakeja ja määräyksiä, jossa toteaminen tapahtuu.

55 artikla

Vaateiden esittäminen

1.   Kuljettajan vastuuta matkustajien kuoleman- ja loukkaantumistapauksessa koskevat vaateet on esitettävä kirjallisesti sille kuljettajalle, jota vastaan kannetta voidaan ajaa. Jos kyseessä on kuljetus, jonka suorittavat perättäiset kuljettajat yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla, vaateet voidaan esittää myös ensimmäiselle tai viimeiselle kuljettajalle samoin kuin kuljettajalle, jolla on siinä maassa, jossa matkustajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee, pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimipaikka, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu.

2.   Muut kuljetussopimukseen perustuvat vaateet on esitettävä kirjallisesti 56 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainitulle kuljettajalle.

3.   Asiakirjat, joiden liittämistä vaatimuksiin oikeudenomistaja pitää tarpeellisena, on esitettävä joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä, jotka on vahvistettava asianmukaisesti, jos kuljettaja niin vaatii. Selvittäessään vaatimukset lopullisesti voi kuljettaja vaatia takaisin matkalipun, matkatavaratodistuksen ja kuljetusasiakirjan.

56 artikla

Kuljettajat, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

1.   Vahingonkorvauskannetta, joka perustuu kuljettajan vastuuseen matkustajien kuoleman- tai loukkaantumistapauksessa, voidaan ajaa ainoastaan 26 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vastuussa olevaa kuljettajaa vastaan.

2.   Tämän artiklan 4 kohdan tapausta lukuun ottamatta muita matkustajan kuljetussopimukseen perustuvia kanteita voidaan ajaa ainoastaan ensimmäistä, viimeistä tai sitä kuljettajaa vastaan, jonka kuljetusosuudelle kanteen aiheuttanut seikka tapahtui.

3.   Jos kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia ja kuljettaja, joka on velvollinen luovuttamaan matkatavaran tai ajoneuvon, on suostumuksellaan merkitty matkatavaratodistukseen tai ajoneuvon kuljetusasiakirjaan, voidaan 2 kohdan mukaisia kanteita ajaa häntä vastaan siinäkin tapauksessa, ettei hän ole vastaanottanut matkatavaraa tai ajoneuvoa.

4.   Kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista koskevaa kannetta voidaan ajaa joko sitä kuljettajaa vastaan, joka on tämän maksun kantanut, tai sitä vastaan, jonka hyväksi maksu on kannettu.

5.   Kannetta voidaan ajaa muitakin kuin 2 ja 4 kohdassa mainittuja kuljettajia vastaan, milloin se esitetään vastahaasteena tai väitteenä samaan kuljetussopimukseen perustuvaa päävaatimusta koskevassa oikeudenkäynnissä.

6.   Mikäli näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan suorittavaan kuljettajaan, voidaan kannetta ajaa myös häntä vastaan.

7.   Jos kantajalla on oikeus valita jokin useammasta kuljettajasta, hänen valintaoikeutensa lakkaa niin pian kuin kanne on voitu panna vireille niistä jotakuta vastaan; tämä on voimassa myös silloin, kun kantajalla on oikeus valita yhden tai useamman kuljettajan ja suorittavan kuljettajan välillä.

58 artikla

Kuoleman- ja loukkaantumistapauksista johtuvan vaateen raukeaminen

1.   Oikeudenomistajan kuljettajan vastuuseen matkustajien kuoleman- tai loukkaantumis-tapauksissa perustuva vaade raukeaa, ellei hän ilmoita matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta 12 kuukauden kuluessa vahingosta tiedon saatuaan jollekin niistä kuljettajista, joille korvausvaatimus 55 artiklan 1 kohdan mukaan voidaan esittää. Jos oikeudenomistaja ilmoittaa onnettomuudesta suullisesti, on kuljettajan annettava hänelle tästä ilmoituksesta kirjallinen todistus.

2.   Vaade ei kuitenkaan raukea:

a)

jos oikeudenomistaja on 1 kohdassa mainittuna aikana esittänyt korvausvaatimuksen jollekin 55 artiklan 1 kohdassa mainituista kuljettajista;

b)

vastuussa oleva kuljettaja on 1 kohdassa mainitun ajan kuluessa saanut tiedon matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta muuta tietä;

c)

jos onnettomuudesta ei ole lainkaan ilmoitettu tai siitä on ilmoitettu liian myöhään ja laiminlyönti on johtunut oikeudenomistajasta riippumattomista olosuhteista;

d)

jos oikeudenomistaja osoittaa, että onnettomuus on aiheutunut kuljettajan tuottamuksesta.

59 artikla

Matkatavaran kuljetuksesta johtuvan vaateen raukeaminen

1.   Oikeudenomistajan ottaessa matkatavaran vastaan raukeavat kaikki ne kuljetussopimukseen perustuvat vaateet kuljettajaa vastaan, jotka johtuvat matkatavaran osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta tai luovutuksen viivästymisestä.

2.   Korvausvaateet eivät kuitenkaan raukea:

a)

kysymyksen ollessa osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta:

1.

jos katoaminen tai vahingoittuminen on todettu 54 artiklan mukaisesti, ennen kuin oikeudenomistaja on ottanut matkatavaran haltuunsa;

2.

jos toteaminen, joka 54 artiklan mukaisesti olisi pitänyt suorittaa, on laiminlyöty yksinomaan kuljettajan omasta syystä;

b)

kysymyksen ollessa sellaisesta ulkonaisesti näkymättömästä vahingosta, joka todetaan vasta oikeudenomistajan otettua matkatavaran haltuunsa, mikäli oikeudenomistaja:

1.

pyytää 54 artiklan mukaista toteamista heti, kun vahinko on havaittu ja viimeistään kolmantena päivänä matkatavaran haltuunotosta sekä

2.

lisäksi todistaa vahingon syntyneen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana;

c)

kysymyksen ollessa luovutuksen viivästymisestä, jos oikeudenomistaja esittää 21 päivän kuluessa vaatimuksensa jollekin 56 artiklan 3 kohdassa mainituista kuljettajista;

d)

jos oikeudenomistaja osoittaa, että vahinko on aiheutunut kuljettajan tuottamuksesta.

60 artikla

Vaateen vanhentuminen

1.   Vahingonkorvausvaateet, jotka perustuvat kuljettajan vastuuseen matkustajien kuolemasta tai loukkaantumisesta, vanhentuvat seuraavasti:

a)

matkustajan osalta kolmessa vuodessa onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien;

b)

muiden oikeudenomistajien osalta kolmessa vuodessa matkustajan kuolemaa seuraavasta päivästä lukien, kuitenkin niin, ettei tämä aika saa ylittää viittä vuotta onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien.

2.   Muiden kuljetussopimukseen perustuvien vaateiden vanhentumisaika on yksi vuosi. Vanhentumisaika on kuitenkin kaksi vuotta, jos kyseessä on kanne sellaisen vahingon johdosta, joka johtuu teosta tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

3.   Edellä 2 kohdassa mainittu vanhentumisaika alkaa:

a)

kun kyseessä on korvausvaade täydellisestä katoamisesta: neljännestätoista päivästä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluttua umpeen

b)

kun kyseessä on korvausvaade osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen tai luovutuksen viivästymisen johdosta: päivästä, jolloin matkatavara on luovutettu matkustajalle;

c)

kaikissa muissa matkustajakuljetusta koskevissa tapauksissa: päivästä, jolloin matkalipun kelpoisuusaika päättyy.

Vanhentumisajan alkukohdaksi ilmoitettua päivää ei lueta tähän aikaan.

4.   […]

5.   […]

6.   Muussa suhteessa vanhentumisen lakkaamisesta tai keskeyttämisestä on voimassa kansallinen oikeus.

VII OSA

KULJETTAJIEN VÄLISET SUHTEET

61 artikla

Kuljetusmaksun jako

1.   Kunkin kuljettajan on maksettava muille kuljetukseen osallistuneille kuljettajille näille tuleva osa kuljetusmaksusta, jonka se on kantanut tai jonka sen olisi pitänyt kantaa. Maksutapa määrätään kuljettajien välisillä sopimuksilla.

2.   6 artiklan 3 kohtaa, 16 artiklan 3 kohtaa ja 25 artiklaa sovelletaan myös perättäisten kuljettajien välisiin suhteisiin.

62 artikla

Takautumisoikeus

1.   Kuljettajalla, joka on suorittanut näiden yhtenäisten oikeussäännösten perusteella korvausta, on kuljetukseen osallistuneisiin kuljettajiin kohdistuva takautumisoikeus seuraavien määräysten mukaan:

a)

kuljettaja, joka on aiheuttanut vahingon, on yksin siitä vastuussa;

b)

jos useat kuljettajat ovat aiheuttaneet vahingon, vastaa kukin kuljettaja siitä vahingosta, jonka se on aiheuttanut; jos tällaista erittelyä ei voida suorittaa, korvausmäärä on jaettava niiden kesken c alakohdan mukaisesti;

c)

ellei voida näyttää toteen, kuka kuljettajista on aiheuttanut vahingon, korvausmäärä on jaettava kaikkien kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken, lukuun ottamatta niitä, jotka osoittavat, etteivät ne ole aiheuttaneet vahinkoa; jako toimitetaan kuljettajille tulevan kuljetusmaksun osuuden mukaisessa suhteessa.

2.   Jos jokin kuljettajista on maksukyvytön, sen osalle tuleva maksamaton osuus on jaettava kaikkien muiden kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken kuljettajille tulevan kuljetusmaksuosuuden mukaisessa suhteessa.

63 artikla

Menettely takautumisjutuissa

1.   Kuljettajalla, jota vastaan 62 artiklassa mainittua takautumiskannetta ajetaan, ei ole oikeutta kiistää sen maksun oikeellisuutta, jonka takautumiskanteen esittänyt kuljettaja on suorittanut, jos korvausmäärän on vahvistanut tuomioistuin, sen jälkeen kun ensiksi mainitulle kuljettajalle on asianmukaisesti annettu tieto haasteesta ja sillä on ollut tilaisuus esiintyä väliintulijana jutussa. Pääkannetta käsittelevä tuomioistuin määrää haasteen tiedoksi antamista ja väliintulijana esiintymistä varten määräajat.

2.   Kuljettajan, joka esittää takautumiskanteen, on esitettävä vaatimuksensa samassa kanteessa kaikkia kuljetukseen osallistuneita kuljettajia vastaan, joiden kanssa ei ole päästy sovintoratkaisuun sillä uhalla, että takautumisoikeus niitä vastaan, joita ei ole haastettu, raukeaa.

3.   Tuomioistuimen tulee yhdistää kaikki sen käsiteltävänä olevat takautumiskanteet.

4.   Kuljettaja, joka haluaa toteuttaa takautumisoikeutensa, voi nostaa oikeusjutun sen maan tuomioistuimissa, jossa jollakin kuljetukseen osallistuneista kuljettajista on pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu.

5.   Jos kanne on nostettava useita kuljettajia vastaan, kanteen nostavalla kuljettajalla on oikeus valita jokin 4 kohdan mukaan laillisista tuomioistuimista, jossa se panee kanteen vireille.

6.   Takautumiskannetta ei saa yhdistää oikeudenomistajan kuljetussopimuksen perusteella vireille panemaan korvauskanteeseen.

64 artikla

Takautumista koskevat sopimukset

Kuljettajat voivat tehdä keskenään 61 ja 62 artiklasta poikkeavia sopimuksia.

LIITE II

VÄHIMMÄISTIEDOT, JOTKA RAUTATIEYRITYSTEN JA/TAI LIPUNMYYJIEN ON ANNETTAVA

I OSA: ENNEN MATKAA ANNETTAVAT TIEDOT

Sopimukseen sovellettavat yleiset ehdot

Nopeimman matkan aikataulut ja siihen liittyvät ehdot

Halvimpiin hintoihin liittyvät aikataulut ja ehdot

Liikuntarajoitteisen henkilön mahdollisuus käyttää kyseistä liikennepalvelua, käyttöehdot ja junassa olevien palvelutilojen saatavuus

Polkupyörien kuljetusmahdollisuus ja kuljetusehdot

Mahdollisuus saada paikkoja savuttomista ja tupakkavaunuista, ensimmäisestä ja toisesta luokasta sekä lepo- ja makuuvaunuista

Toimet, jotka todennäköisesti keskeyttävät liikennepalvelun tai viivästyttävät sitä

Palvelujen saatavuus junassa

Menettelyt kadonneiden matkatavaroiden takaisin saamiseksi

Valitustentekomenettelyt

II OSA: MATKAN AIKANA ANNETTAVAT TIEDOT

Junassa tarjottavat palvelut

Seuraava asema

Viivästymiset

Tärkeimmät junayhteydet

Turvallisuusasiat

LIITE III

LIIKENNEPALVELUJEN LAATUA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Tiedotus ja liput

Kansainvälisten liikennepalvelujen täsmällisyys ja liikennepalvelujen keskeytymistä koskevat yleiset periaatteet

Kansainvälisten liikennepalvelujen peruuttaminen

Liikkuvan kaluston ja rautatieasemien siisteys (vaunujen ilman laatu, saniteettitilojen puhtaus jne.)

Asiakastyytyväisyystutkimus

Valitusten käsittely, takaisinmaksut ja korvaukset, kun laatuvaatimuksia ei ole noudatettu

Avunanto liikuntarajoitteisille henkilöille

NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio esitti 3.3.2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista, joka on yksi kolmannen rautatiepaketin (1) neljästä ehdotuksesta.

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 28.9.2005.

Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa 24. heinäkuuta 2006 perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

Neuvosto otti työssään huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (2) sekä alueiden komitean (3) lausunnot.

II   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1.   Yleistä

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta asetuksesta käytyjen neuvottelujen taustalla vaikutti kaksi Euroopan komission julkaisua, jotka ovat valkoinen kirja ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (4) ja komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Kohti yhdennettyä eurooppalaista rautatieliikennealuetta” (5). Näissä julkaisuissa komissio tähdentää, että liikennejärjestelmän käyttäjät on otettava jälleen Euroopan liikennepolitiikan keskeiseksi asiaksi ja että on kohennettava rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen palvelujen tasoa. Asetusehdotus on myös vastaus valituksiin, joita komissio on saanut Euroopan kansalaisilta ja jotka koskevat rautatieyritysten tarjoamien palvelujen puutteita rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen alalla.

Neuvoston vahvistamassa yhteisessä kannassa on näin ollen säännöksiä seuraavista asioista:

—

tiedot, jotka rautatieyritysten on annettava, kuljetussopimusten tekeminen, lippujen kirjoittaminen ja rautatieliikenteen tietokonepohjaisen tieto- ja varausjärjestelmän toteuttaminen

—

rautatieyritysten vastuu ja niiden vakuutusvelvollisuus matkustajiin ja matkustajien matkatavaroihin nähden

—

rautatieyritysten vähimmäisvelvollisuudet matkustajiin nähden viivästymistä, junayhteyden menettämistä ja liikennepalvelujen peruuttamista koskevissa tapauksissa

—

rautateillä matkustavien liikuntarajoitteisten henkilöiden suojelu ja auttaminen

—

kansainvälisiä liikennepalveluja koskevien laatuvaatimusten määrittäminen ja seuranta, matkustajien henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvien riskien hallinta ja valitusten käsittely

—

yleiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

2.   Keskeiset poliittiset kysymykset

i)   Yhteensopivuus COTIF:n ja CIV:n kanssa

Jotkin komission ehdotuksessaan esittämistä järjestelyistä perustuivat COTIF:n (kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus) ja sen CIV-liitteen (yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta) määräyksiin.

Yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisen sopimuksen välisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi neuvosto päätti istunnossaan 21.4.2005 sisällyttää uuteen säädöstekstiin eräitä COTIF/CIV-määräyksiä. Tämä tehtiin johdantoartiklojen (4,10 ja 13) avulla. Niissä mainitaan asetuksen liitteessä I olevat otteet COTIF:stä ja CIV:stä. Kyseiset säännökset mahdollistavat yhdenmukaisuuden COTIF:n ja CIV:n kanssa, ja niiden ansiosta COTIF:ään ja CIV:hen jo sisältyvistä asioista ei enää tarvitse säätää (kuljetussopimuksia koskevat säännöt, rautatieyritysten vastuu matkustajiin ja matkustajien matkatavaroihin nähden, viivästymiset, junayhteyden menettäminen ja liikennepalvelujen peruuttaminen).

Euroopan parlamentti sovelsi samanlaista lähestymistapaa ensimmäisessä käsittelyssä antamassaan lausunnossa ja hyväksyi tarkistuksia, jotka — kokonaan tai osittain — edellyttävät asiaa koskevien COTIF/CIV-määräysten soveltamista (tarkistukset 138/rev + 32, 50, 80, 81, 83 ja 108). Euroopan parlamentti ehdotti myös, että alkuperäisestä komission tekstistä poistettaisiin joukko CIV:n kanssa yhteensopimattomia säännöksiä (esim. tarkistukset 34, 35, 52, 53, 54 ja 108).

ii)   Soveltamisala

Neuvoston yhteisen kannan yleinen soveltamisala kattaa kansainväliset matkat koko yhteisössä yhden tai useamman rautatieyrityksen kotimaan ja kansainvälisessä liikenteessä.

a)

Rajoitukset: kotimaan liikenne

Neuvosto päätti rajoittaa soveltamisalaa viivästymisen, junayhteyden menettämisen ja liikennepalvelun peruuttamisen osalta (IV luku) ja liikennepalvelujen laatuvaatimusten (VI luku, 25 artikla) osalta. Kohtuuttoman taloudellisen rasitteen välttämiseksi seuraavia säännöksiä sovelletaan vain kansainvälisen liikenteen kansainvälisiin matkoihin ja kotimaan liikenteen tarjoajat suljetaan pois:

—

(kansainvälisen matkan osat) korvausta ja uudelleenreititystä koskevat velvoitteet, matkalipun hinnan korvaaminen ja avunanto liikennepalvelun lähtiessä tai saapuessa viivästyneenä

—

kaikki velvoitteet, jotka koskevat liikennepalvelujen laatua koskevien järjestelmien perustamista ja valvontaa, niistä raportoimista ja niiden hallinnointia.

b)

Rajoitukset: väliaikaiset poikkeusluvat

Neuvosto päätti myös rajoittaa yhteisen kantansa soveltamisalaa siltä osin, kuin siinä säädetään jäsenvaltioille myönnettävistä poikkeusluvista tietyn alueellisen rajatylittävän liikenteen ja kansainvälisen liikenteen osalta, jos liikennöinti tapahtuu huomattavalta osin yhteisön ulkopuolella. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat näitä säännöksiä, on ilmoitettava asiasta komissiolle, joka määrittää, onko poikkeuslupa tämän artiklan mukainen.

Säätäessään mahdollisuudesta myöntää kyseisiä poikkeuslupia neuvoston tarkoituksena oli, että jäsenvaltiot päättäisivät näistä asioista kyseisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ja näin palvelujen tarjoajat välttyisivät taloudelliselta lisärasitteelta.

c)

Laajennettu soveltamisala: liikuntarajoitteiset henkilöt

Asetusehdotuksen keskeisiä päämääriä on lisätä liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuuksia kulkea junalla. Neuvosto päätti tämän vuoksi edetä pidemmälle kuin komissio ehdotuksessaan ja sääti, että liikuntarajoitteisia henkilöitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös kansainvälisen liikenteen kotimaan matkoihin.

Ensimmäisessä käsittelyssä antamassaan lausunnossa Euroopan parlamentti päätti noudattaa erilaista lähestymistapaa ja ehdotti, että asetusehdotuksen säännöksiä sovellettaisiin kaikkiin junamatkustajiin (tarkistus 11 ym.). Neuvosto katsoo, että lähestymistapa on ennenaikainen, ja se haluaa yhteisen kantansa täydentävän markkinoillepääsyä koskevaa direktiiviä, jossa säädetään vain rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen markkinoiden avaamisesta.

iii)   Rautatieliikenteen tietokonepohjainen tieto- ja varausjärjestelmä

Asetuksessa tarkoitettujen tietojen antamista ja lippujen kirjoittamista varten neuvosto päätti velvoittaa rautatieyritykset ja lipunmyyjät käyttämään rautatieliikenteen tietokonepohjaista tieto- ja varausjärjestelmää. Järjestelmän perustamista koskevista menettelyistä säädetään neuvoston yhteisen kannan 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa, ja niissä sovelletaan direktiivissä 2001/16/EY (6) tarkoitettuja yhteensopivuutta koskevia teknisiä eritelmiä (II luku ja liitteen II kohta 2.5). Säätäessään tämän järjestelmän perustamisesta neuvosto poikkesi komission ehdotuksesta, joka perusti matkatietojärjestelmien käyttömahdollisuuden järjestelmän toimittajien varaan. Neuvosto piti tällaisten väliportaiden osallistumista tarpeettomana ja päätti sen sijaan osoittaa asiaankuuluvat säännökset suoraan rautatieyrityksille ja lipunmyyjille.

iv)   Viivästyminen, junayhteyden menettäminen ja liikennepalvelun peruuttaminen

Kuten edellä jo todettiin, neuvosto päätti mukauttaa säännökset rautatieyrityksen vastuusta viivästymistä, junayhteyden menettämistä ja liikennepalvelujen peruuttamista koskevissa tapauksissa asiaa koskevaan COTIF/CIV-lukuun. Tämän lisäksi neuvosto päätti sisällyttää mukaan erityisiä säännöksiä korvauksesta tai uudelleenreitityksestä, matkalipun hinnan korvaamisesta ja velvoitteesta antaa apua liikennepalvelun lähtiessä tai saapuessa viivästyneenä. Matkalipun hinnan korvaamisen osalta neuvoston yhteinen kanta on lähellä Euroopan parlamentin kantaa (tarkistus 61), ja siinä säädetään yksinkertaisemmasta ja avoimemmasta järjestelmästä kuin se, jota komissio ehdotti. Hyväksytyssä säännöksessä keskeistä on viivästyksen kesto, johon korvauksen suuruus perustuu. Lisäksi neuvosto teki korvauksen maksamisen joustavammaksi (matkakupongit ja/tai muut palvelut tai käteinen raha), mikä noudattaa myös Euroopan parlamentin ehdotusta (tarkistus 124).

v)   Liikuntarajoitteisia henkilöitä koskevat erityissäännökset

Junalla kulkemisen helpottamiseksi neuvoston yhteisessä kannassa on erityisiä säännöksiä kuljetusta koskevista oikeuksista, rautatieasemilla ja junissa annettavasta avusta ja edellytyksistä, joiden mukaan apua annetaan, liikkumisvälineiden korvaaminen ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettavat tiedot. Neuvosto pyrkii tällä tavoin varmistamaan, että asianomaisilla henkilöillä on yhtäläinen mahdollisuus kulkea junalla ilman lisäkustannuksia. Neuvosto on vakuuttunut, että kyseiset säännökset edesauttavat liikuntarajoitteisia henkilöitä käyttämään samoja matkustusmahdollisuuksia kuin muut kansalaiset.

3.   Muut asiat

i)   Turvallisuus, valitukset ja palvelujen laatu

Matkustajien henkilökohtainen turvallisuus on tullut viimeaikoina keskeiseksi periaatteeksi liikenteen alalla. Tämän vuoksi neuvoston yhteisessä kannassa on säännöksiä, jotka velvoittavat sidosryhmiä toteuttamaan aiheellisia toimenpiteitä yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa, jotta varmistetaan matkustajien henkilökohtainen turvallisuus rautatieasemilla ja junissa ja jotta hallitaan riskejä. Neuvosto noudatti näin Euroopan parlamentin ehdotusta (tarkistus 100) ja laajensi nämä velvoitteet koskemaan aseman haltijaa.

Neuvoston vahvistama yhteinen kanta velvoittaa rautatieyritykset myös yhteistyössä lipunmyyjiensä kanssa perustamaan valitustenkäsittelymenettelyn ehdotetussa asetuksessa säädettyjä oikeuksia ja velvoitteita varten. Tämän lisäksi rautatieyritysten on annettava vuosikertomus, jossa ne julkistavat vastaanottamansa valitukset ja selvityksen niiden käsittelystä.

Palvelujen laadun osalta yhteisessä kannassa on säännöksiä, jotka velvoittavat rautatieyritykset määrittämään liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset ja ottamaan käyttöön järjestelmän liikennepalvelujen laadun ylläpitämiseksi. Asetusehdotuksen liitteessä III on vähimmäisluettelo asioista, jotka näiden vaatimusten on katettava. Rautatieyritysten on myös julkistettava joka vuosi kertomus liikennepalvelujensa laadun tasosta.

Mainituin toimenpitein neuvosto pyrkii edistämään kuluttajansuojaa rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen alalla ja parantamaan liikennepalvelujen laatuvaatimuksia rautatieyrityksissä.

ii)   Täytäntöönpano

Neuvosto vahvistamassa yhteisessä kannassa säädetään myös jäsenvaltioiden velvoitteesta nimetä elin tai elimet, joka vastaa tai jotka vastaavat tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Tämän lisäksi yhteisessä kannassa täytäntöönpanoelimet velvoitetaan tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja päätöksentekoperiaatteiden sovittamiseksi yhteen koko yhteisössä.

III   LOPUKSI

Vahvistaessaan yhteisen kantansa neuvosto otti täysin huomioon komission ehdotuksen ja Euroopan parlamentin ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä antaman lausunnon. Neuvosto toteaa Euroopan parlamentin ehdottamien tarkistusten osalta, että yhteiseen kantaan on jo sisällytetty huomattava määrä tarkistuksista sisällöltään, osittain tai kokonaan. Päällekkäisen lainsäädännön välttämiseksi tehty COTF/CIV-määräysten sisällyttämispäätös osoittaa selkeästi, että parlamentin ja neuvoston välillä vallitsee yhteisymmärrys asiasta.

Mitä tulee tärkeimpään erimielisyyden aiheeseen, joka on rautateiden kotimaan matkustajaliikenteen sisällyttäminen asetusehdotuksen soveltamisalaan, neuvosto pitää lähestymistapaansa tasapainoisena ja asianmukaisena ratkaisuna.

(1)  Kolme muuta säädösehdotusta:

—

direktiivi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta (asiak. 7147/04 TRANS 107 CODEC 335)

—

direktiivi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä (asiak. 7148/04 TRANS 108 CODEC 336)

—

asetus rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (asiak. 7150/04 TRANS 110 CODEC 338).

(2)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 8.

(3)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(4)  Asiak. 11932/01 TRANS 131 AVIATION 70 MAR 76.

(5)  KOM (2002) 18, 23.1.2002.

(6)  EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1.