30.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/68

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Uusi monikielisyyden puitestrategia”

KOM(2005) 596 lopullinen

(2006/C 324/24)

Euroopan komissio päätti 22. marraskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. syyskuuta 2006. Esittelijä oli An Le Nouail Marlière.

Komitean toimikauden vaihtumisen vuoksi ETSK päätti täysistunnossaan, että lausuntoa käsitellään lokakuun täysistunnossa, ja nimesi työjärjestyksensä 20 artiklan nojalla yleisesittelijäksi An Le Nouail Marlièren.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26. lokakuuta 2006 pitämässään 430. täysistunnossa seuraavan lausunnon äänin 105 puolesta, 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1

Komitea suosittelee, että

—

komissio pitäisi jäsenvaltiot ajan tasalla osoittamalla niille tarkemmin ne yhteydet ja täydentävät toimet, jotka on toteutettava pyydettyjen kansallisten toimintaohjelmien yhteydessä. Lisäksi komitea tarkentaa, että yksilöiden ja yhteisön monikielisyys voi edistää EU:n poliittista ja kulttuurista yhdentymistä ja lisätä ymmärtämystä ja sosiaalista osallisuutta.

—	opetuksen tarjonnan laajuus suunniteltaisiin Euroopan tasolla, jotta saavutettaisiin pitkäkestoisia tuloksia ja mahdollinen taitoreservi ei rajoittuisi vain muutamaan kieleen.

—	kaikenlaista monikielisyyttä edistettäisiin ja rohkaistaisiin ammatillisissa, kulttuurisissa, poliittisissa, tieteellisissä ja sosiaalisissa yhteyksissä.

—	asiaa käsittelevät asiantuntijat eivät olisi pelkästään yhteiskunnallisten ja tiedealojen asiantuntijoita, vaan heidän joukossaan olisi myös ammatissa toimivia kielitieteilijöitä, tulkkeja, kääntäjiä, opettajia ja muita kielen ammattilaisia.

—	nykyiset aikuisten ja nuorten aikuisten sukupolvet otettaisiin suuntaviivoissa aiempaa paremmin huomioon elinikäisen oppimisen ja kulttuurillisten oikeuksien kannalta, kun komissio siirtyy ohjelmavaiheeseen.

—	komissio tukeutuisi paitsi yliopistolliseen tutkimukseen, myös alalla toimivien järjestöjen toimintaan, ja tukisi kansalaisyhteiskunnan verkostojen laajalle yleisölle suunnattuja aloitteita.

2. Johdanto: komission tiedonannon tiivistelmä

Komission tiedonannossa määritellään uusi monikielisyyden puitestrategia ja toistetaan, että komissio on sitoutunut tukemaan monikielisyyttä. Kyseessä on ”ensimmäinen komission tiedonanto, jossa tätä politiikanalaa tarkastellaan”. Siinä tarkastellaan aihetta käsitteleviä EU:n politiikkoja eri näkökulmista ja ehdotetaan erityisiä toimia.

Tiedonannossa jäsenvaltioita kehotetaan käyttämään omaa rooliaan ja edistämään kielten opettamista, oppimista ja käyttöä. Komissio käynnistää aiheen käsittelyn luomalla uuden toimielinten väliseen kuulemiseen tarkoitetun sivuston, joka toimii kaikkiaan 20 kielellä.

Komissio esittelee tässä ensimmäisessä monikielisyyttä koskevassa poliittisessa asiakirjassa uuden puitestrategian, jossa on ehdotuksia erityisiksi toimiksi aloilla, jotka liittyvät yhteiskuntaan, talouteen ja toimielinten ja kansalaisten välisiin suhteisiin. Komissiolla on kolme tavoitetta: parannetaan kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta yhteiskunnassa, edistetään tervettä monikielistä taloutta ja asetetaan kansalaisten saataville EU:n lainsäädäntö ja menettelyt sekä tietoja EU:sta heidän omilla kielillään. Komissio muistuttaa, että Barcelonassa vuonna 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti tarvetta edistää vähintään kahden vieraan kielen opettamista, ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään monikielisyyttä edistäviä toimintasuunnitelmia, parantamaan kieltenopettajien koulutusta, myöntämään riittävät resurssit kieltenoppimisen mahdollistamiseksi varhaisesta iästä lähtien sekä lisäämään sisällön ja kielen integroitua opetusta. Komissio muistuttaa, että eurooppalaisten yritysten on hallittava Euroopan unionin kieliä ja EU:n ulkopuolisten kauppakumppanien kieliä ja että kieliin liittyvät alat kehittyvät nopeasti useimmissa Euroopan maissa. Näin ollen komissio ehdottaa joitakin toimia, joilla vahvistetaan unionin talouden monikielisyyttä. Monikielistä viestintää koskevan politiikkansa osalta komissio aikoo lujittaa Internet-sivujensa ja julkaisujensa monikielisyyttä luomalla sisäisen verkoston, jonka tehtävänä on varmistaa kielikäytäntöjen yhtenäisyys komission yksiköiden toiminnassa. Komissio aikoo perustaa riippumattomista asiantuntijoista koostuvan monikielisyyttä käsittelevän korkean tason työryhmän, joka avustaa komissiota jäsenvaltioiden saavuttaman edistyksen analysoinnissa. Lisäksi komissio järjestää piakkoin monikielisyyttä käsittelevän ministeritason kokouksen, jotta jäsenvaltiot voivat kertoa edistymisestään. Komissio aikoo myös laatia uuden tiedonannon, jossa kattavaa lähestymistapaa Euroopan unionin monikielisyyteen kehitetään edelleen.

3. Yleistä

3.1

Komitea kannattaa aloitetta ja toteaa, että puitestrategiaa luonnehditaan ”uudeksi” ja tiedonantoa ”ensimmäiseksi poliittiseksi asiakirjaksi, jossa käsitellään monikielisyyttä”. Tässä suhteessa runsaat viittaukset aikaisempaan strategiseen puitekehykseen (1) eivät riitä luomaan selkeää kuvaa lopputuloksesta. Komitea katsoo, että komission kannattaisi laatia tiivistelmä uuden kehyksen odotettavissa olevasta lisäarvosta sekä sen vertailuvaikutuksista. Onkohan aiheesta tarkoitus tehdä komission ja ETSK:n tekemän toimielintenvälisen sopimuksen (2) mukainen ja säädösympäristön ja hallinnon yksinkertaistamiseen liittyvä vaikutustenarviointi? Komitea lisää, että pelkkä tiedonanto ei riitä tuottamaan sellaista huomioarvoa, että jäsenvaltiot hyväksyisivät ohjelmat, jotka eivät ole luonteeltaan sitovia. Vaikka puitestrategia onkin laadittu neuvoston pyynnöstä, se edellyttää tiettyä yhtenäistämistä, jotta voidaan optimoida jäsenvaltioiden ja EU:n itsensä mahdollisesti myöntämät varat. Yhtenäistämisessä voidaan edistyä ainoastaan, jos tunnetaan tarkasti jäsenvaltioiden tai EU:n jo toteuttamat toimet.

3.2

Komissio vahvistaa sitoumuksensa, minkä perusteella komitea toteaa, että komissio on sitoutunut asiaan jo aiemmin. Komitea huomauttaa, että monikielisyyttä koskevat komission sisäiset käytännöt eivät tällä hetkellä saavuta yksimielistä hyväksyntää sen enempää komission yksiköiden sisällä kuin komission suhteissa ulospäinkään.

3.3

Komitea kiinnittää huomiota haittoihin sekä kohtelun epätasa-arvoisuuteen eri toimielinten ja Euroopan kansalaisyhteiskunnan eri osatekijöiden (työmarkkinaosapuolten riippumaton vuoropuhelu ja kansalaisvuoropuhelu) välillä. Kaikki muistiot, tutkimukset ja asiakirjat, jotka ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia unionin lainsäädännön kehittämisessä ja tarkastelussa sekä siitä keskustelemisessa, tuotetaan ja asetetaan saataville suhteettoman usein englanniksi. Tämä on tilanne yhä useammissa sisäisissä tai komission järjestämissä kokouksissa. Näin ollen on puhuttava englantia, jos haluaa toimia komissiossa asiantuntijana tai edustaa kansalaisyhteiskuntaa Brysselissä. Samoin monet tilastolliset ja laadulliset tutkimukset, joihin tarkasteltavana olevassa tiedonannossa viitataan (3), ovat saatavilla ainoastaan englanniksi.

3.4

Tietyt asiakirjat eivät ole aina saatavilla toimielinten esittelijöiden tai säännöllisesti kuultujen toimijoiden äidinkielellä, mikä osoittaa, että sopimusta kolmesta EU:n toimielinten työskentelyssä käytettävästä pivot-kielestä ei kunnioiteta sen enempää epämuodollisessa kuin toimielintenkään viestinnässä. Lienee tarpeen lisätä, että tällä tavoin on helppo sulkea osa osallistujista yhä useampien keskustelujen ulkopuolelle. Niinpä ei olekaan yllättävää, että useissa tilastollisissa tutkimuksissa osa haastatelluista henkilöistä ilmoittaa suorittavansa opintonsa mieluummin englanniksi, koska kielen hallinnasta on todennäköisesti myöhemmin hyötyä yhä useammissa tärkeissä tilanteissa. Juuri tästä syystä vanhemmat ja hallitukset ovat jo useiden sukupolvien ajan valinneet englannin ensisijaiseksi opeteltavaksi kieleksi, mikä on johtanut nykyiseen tilanteeseen.

3.5

Tarkasteltavana olevan tiedonannon liitteessä täsmennetään lisäksi, että EU:n puhutuin ”vieras” kieli ei ole se, jolla on eniten äidinkielisiä puhujia. Tätä kieltä puhunee (potentiaalissa, koska Eurostat ei määrittele tarkemmin, minkä tasoista taidon on oltava tai kuinka paljon sanoja on tunnettava ennen kuin voidaan sanoa, että jotain kieltä puhutaan) 47 prosenttia haastatelluista, vaikka se on ainoastaan 13 prosentille äidinkieli.

3.6

Komitea katsoo, että tämä estää niin kansalaisilta kuin heitä edustavilta parlamentilta ja komiteoiltakin (ETSK ja AK) demokraattisen toiminnan, jonka taustalla on suora ja epäsuora osallistuminen itseä koskevan sääntelyn valmisteluun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun toimielinten esittelijöitä tai kansalaisyhteiskunnan edustajia kuullaan demokraattisissa ja oikeudellisissa elimissä, heiltä edellytetään usein kohtuutonta vaivannäköä tai arvaamista, jotta he voi saada käsityksen komission esittämistä asioista. Miten voidaan jättää huomiotta se, että tiedot eivät ole etukäteen olleet aidosti kansalaisten saatavilla? Tämä on erityisen epäjohdonmukaista tästä aiheesta annetussa tiedonannossa. Pääseminen eroon tästä yhteisestä, älyllisestä ja kulttuurisesta epäjohdonmukaisuudesta sekä tarvittavaa hyvää osallistumista haittaavasta taloudellisesta riippuvuudesta edellyttää varoja ja poliittista tahtoa.

Komitea toteaakin tyytyväisenä, että komissio aikoo puuttua näihin epäkohtiin luomalla suorituskykyisemmän sivuston. Sivusto kuitenkin koskee monikielisyyttä eikä kaikkea komission viestintää. Tavoitteet, jotka komissio esittää tiedonantonsa luvussa ”Monikielisyys komission suhteissa kansalaisiin”, eivät ole kovin selkeät. Tiedonanto näyttäisi olevan ainoastaan jatkoa K-suunnitelmalle. Viestintä 20 virallisella kielellä ei muuta hallinnollisen viestinnän luonnetta eli sitä seikkaa, että asioista kerrotaan vasta, kun päätökset on jo tehty ilman kansalaisten osallisuutta. Näin ollen se ei myöskään yksinään lisää kansalaisten osallistumista.

3.7

Monet tarkkailijat ovat huomauttaneet, että portaalien tai toimielinten omien sivustojen ensimmäisille sivuille on sijoitettu asiakirjoja, jotka näyttävät olevan saatavilla useilla kielillä. Sivujen tarkempi tutkiminen kuitenkin osoittaa, että ainoastaan englanninkieliset asiakirjat ovat saatavilla.

3.8

Komitea korostaa, että jokainen kieli kuuluu inhimilliseen kulttuuriperintöön ja on sen vuoksi tärkeä. Se myös toteaa, että englannin kieli saattaa kärsiä runsaasta ja taitamattomasta käytöstä, joka johtuu kielen yleistymisestä teknisellä alalla ja sen arvon alenemisesta kulttuurielämässä. Tämä huomio viittaa jäljempänä esitettäviin, sääntöjä ja käyttöä koskeviin erityishavaintoihin.

3.9

Komitea katsoo, että monikieliseen talouteen (kuluttajat, tietoyhteiskunta, ammatit ja teollisuus, osaamisyhteiskunta) perustuva lähestymistapa on epätasapainoinen, mutta sitä voisi tasapainottaa tarkastelemalla humanitaarisia, sosiaalisia ja sosiologisia sekä kulttuurisia ja poliittisia seikkoja. Tiedonannon julkistamisen yhteydessä pidetyssä lehdistötilaisuudessa todettiin, että tärkein ero ihmisen ja eläimen välillä on kieli ja ihmisten välinen viestintä. Jos tämä on totta, tiedonannossa olisi syytä muistaa, että ihmisten välinen viestintä ei koske ainoastaan kaupantekoa tai oman reviirin ja siellä olevien varantojen puolustamista. Jotta tiedonannossa voitaisiin tehdä myönteisiä suosituksia, siinä kannattaisikin tukeutua siihen työhön, jota Unesco (4) on aiheen parissa tehnyt.

3.10

Komitea hyväksyy yhteyden, joka on luotu Lissabonin strategian, sen täytäntöönpanon, Euroopan työllisyysstrategian ja uuden puitestrategian välille, mutta ehdottaa, että tiedonannossa käsiteltäisiin syvällisemmin tarpeellisia ja konkreettisia säännöksiä (yhtenäisempi työskentely komission sisäisten yksiköiden ja esimerkiksi työllisyydestä ja kulttuurista vastaavien pääosastojen kanssa). Komitea suosittelee, että komissio pitäisi jäsenvaltiot ajan tasalla osoittamalla niille tarkasti ne yhteydet tai täydentävät toimet, jotka on syytä toteuttaa. Lisäksi komitea tähdentää, että yksilöiden ja yhteisön monikielisyys voi edistää EU:n poliittista ja kulttuurista yhdentymistä ja lisätä ymmärtämystä ja sosiaalista osallisuutta. Alakohtaisessa vaikutustenarvioinnissa olisi huomioitava säilyneiden tai syntyneiden työpaikkojen määrä ja laatu sekä odotettavissa olevat todelliset palkkavaikutukset.

Komitea kannattaa sitä, että jäsenvaltioita kehotetaan ”laatimaan kansallisia suunnitelmia monikielisyyttä edistävien toimien muotoilemiseksi, yhdenmukaistamiseksi ja suuntaamiseksi”, mutta toteaa, että tarjonnan laajuutta on koordinoitava Euroopan tasolla, jos halutaan saavuttaa pitkäkestoinen ratkaisu, jossa mahdollinen taitoreservi ei rajoitu vain muutamaan kieleen.

Sellaisen strategian yhteydessä, jonka tavoitteena on maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous, olisi hyödyllistä ajatella laajasti, kuinka paljon kieliä Euroopan unionilla on käytettävissään. Kieliä on nimittäin oltava enemmän kuin sisämarkkinoilla käytössä olevia kieliä, jos EU ei halua jäädä kielirajojensa vangiksi.

Maahanmuuttajien oikeuteen oppia vastaanottavan maan kieltä tulisi kuulua myös oikeus säilyttää alkuperäinen kielensä ja kulttuurinsa (5). Euroopan unionin olisi nähtävä nämä kielet ylimääräisenä inhimillisenä voimavarana matkalla kohti maailmanlaajuista kilpailukykyä. Tietyt yritykset ovat jo ajatelleet asiaa, mutta on vielä syytä muistuttaa, että pohdintoihin on otettava mukaan työntekijät ja heidän ammattiyhdistysedustajansa sekä kohteena olevien kuluttajien järjestöt. Lisäksi olisi tukeuduttava paikallisviranomaisiin, jotka ovat käynnistäneet konkreettisia toimia. Esimerkkinä niistä voidaan mainita se, että viranomaiset ovat integroitumista silmällä pitäen alkaneet palvella hiljattain saapuneita maahanmuuttajia kaikkein yleisimmillä näiden käyttämillä kielillä.

3.11

Toinen taloudenala, jota tiedonannossa kannattaisi syventää, liittyy niihin tarpeisiin ja motivaatiotekijöihin, joita työntekijöillä on, kun he harjoittavat ammattiaan tai toimivat neuvoa-antavissa elimissä, esimerkiksi eurooppalaisissa yritysneuvostoissa. Komitea pitää valitettavana, että tiedonannossa suositellaan sellaisia yhtenäistettyjä ohjelmia, joissa ei huomioida erityistarpeita. Näin laajassa tiedonannossa on esitettävä teemoja, jotka tarjoavat yrityksille ja työntekijöille mahdollisuudet ja keinot olla maailman kilpailukykyisimmän tietoon perustuvan talouden edistäjiä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä perusoikeuksia (6) kunnioittaen.

3.12	Komitea toteaa, että monikielisyys on EU:n erityispiirre (7). Eurooppa ei kuitenkaan ole ainoa maanosa, maa tai poliittinen kokonaisuus, jossa puhutaan useita eri kieliä.

4. Erityistä

4.1

Keskustelut ja Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (8) eivät saa peittää alleen muita haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi seuraaviin asioihin:

Kielten asema. Kieli voi olla virallinen kieli, työkieli, yhteisön kieli, vähemmistökieli, dominoiva kieli tai kieli, jota käytetään kulttuurisessa, tieteellisessä tai kaupankäyntiin liittyvässä vuorovaikutuksessa tai toimielinten välisissä ja diplomaattisissa yhteyksissä. Se voi olla myös yleinen käyttökieli tai ammattikieli (terveydenhoito, opetus, rakentaminen, teollisuus, muoti- ja taideteollisuus jne.). Euroopan unioni suosittelee ja puolustaa kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamista. Kunnioittaminen kuitenkin edellyttää sitä, että erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin ehdotetaan eriytettyjä ja oikeasuhtaisia ratkaisuja. Jos tarjotaan vain yhtä ratkaisua, jolla kielikysymys pyritään rajaamaan esimerkiksi seuraavanlaisiin loogisiin päättelyketjuihin ”opetus–valmistuminen–työpaikka” tai ”kielitekniikat — uusien tuotteiden markkinat –sisämarkkinat”, ei saavuteta sitä tavoitetta, että jokainen EU:n kansalainen puhuisi äidinkielensä lisäksi kahta vierasta kieltä. Sen sijaan saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa Euroopan kulttuurialueella ymmärrettyjen ja puhuttujen kielten määrä pikemminkin vähenee. Komitea suosittelee, että kaikki esimerkiksi ammatillinen, kulttuurinen, poliittinen ja tieteellinen kielenkäyttö sallitaan omalla erityisalueellaan ja siihen rohkaistaan. Lisäksi komitea tukee kansalaisyhteiskunnan käynnistämiä lukuisia kansalaisaloitteita. Kaiken alkuperäiskielisen suullisen ja kirjallisen viestinnän salliminen ja tukeminen lisää ilmaisun vapautta. Kaikkea tällaista viestintää ei kuitenkaan ole välttämättä tarkoitettu käännettäväksi tai tulkattavaksi. Kysymystä käytettävien kielten määrästä ei siis automaattisesti tarvitse liittää kääntämisestä ja tulkkauksesta tai opettamisesta aiheutuviin kuluihin.

Kykyyn käyttää yhtä tiettyä tai useampia kieliä liittyy tietty sosiaalinen valta. Monikieliseen oppimiseen liittyvien varojen saatavuus ja käyttöön osoittaminen määrittelee joiltain osin sosiaalista syrjäytymistä tai osallisuutta ja materiaalista tai kulttuurista köyhyyttä, sillä kielen osaaminen avaa pääsyn yhteiskunnallis-ammatillisiin ja ennen kaikkea kulttuurisiin ja solidaarisiin verkostoihin. Verkostoon kuuluminen lisää yksilön itsenäisyyttä ja parantaa osaltaan nyky-yhteiskuntaan integroitumista. Jos monikielisyyden kunnianhimoista tavoitetta ei jo tässä vaiheessa laajenneta koskemaan kaikkia oleellisia yhteiskunnan tasoja — siis myös suojattomia ja muita epäsuotuisammassa asemassa olevia ryhmiä — on vaarana, että tietyt väestönosat jäävät sen ulkopuolelle.

Demokratia: Komitea tukee tavoitetta, että jokainen kansalainen puhuisi tai käyttäisi äidinkielensä lisäksi kahta vierasta kieltä. On kuitenkin kysyttävä, kuinka monella kansalaisella on nykyään realistiset mahdollisuudet toteuttaa tavoite elinaikanaan. Tämän hetken aikuissukupolven ammatillisen, poliittisen ja taloudellisen eliitin kannalta tavoite on jo vaikeasti saavutettavissa kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman ja vuosia 2007–2013 koskevan kulttuuriohjelman (9) puitteissa yhtä lailla EU:n kuin jäsenvaltioidenkin elimissä. Jos kunnianhimoinen tavoite ”jokainen kansalainen” kuitenkin säilytetään, komitea katsoo, että hanke on melko laaja. On esimerkiksi tiedossa, mikä on yleisin kieli, josta vieraiden kielten opiskelu aloitetaan. Niin sanottuja harvinaisia tai vähemmän puhuttuja (10) kieliä osaavat harvemmat, sillä niiden opiskelu aloitetaan myöhemmin peruskoulun tai yliopisto-opintojen aikana. Näin ollen komitea tukee suositusta, jolla pyritään antamaan mahdollisuus oppia yksi vieras kieli jo hyvin nuorena. Edellytyksenä kuitenkin on, että opetettavien kielten valikoima harkitaan kokonaisvaltaisemmin. Tämän tulisi olla tiedonannossa pääasiallisesti käsiteltävä aihe. Kyse on nimittäin tulevaisuudesta sekä siitä, minkä tyyppisen yhteiskunnan jätämme tuleville sukupolville.

Euroopan kielellisen pääoman muodostavien kielten säilyminen. Ei ole sama asia toivoa, että monet ihmiset puhuvat kahta tai kolmea kieltä ja toivoa, että useat eurooppalaiset kielet säilyvät Euroopassa ja maailmassa. Nämä tavoitteet eivät ole ristiriidassa, mutta niitä on tarkasteltava ja toteutettava erillään. Tässä suhteessa olisi erityisen tärkeää, että kielten ja uusien tieto- ja viestintäteknologioiden käytön yhteensovittamiseen pyrkivää standardointia koskevassa komission aloitteessa otettaisiin huomioon kielellisen köyhtymisen vaara, jos kaikki energia keskitetään vain tälle yhdelle alalle (11). Komitea suosittelee, että asiaa käsittelevät asiantuntijat eivät olisi pelkästään yhteiskunnallisten ja tiedealojen asiantuntijoita, vaan heidän joukossaan olisi myös ammatissa toimivia kielitieteilijöitä, tulkkeja, kääntäjiä, opettajia ja muita kielen ammattilaisia. Edellä mainituissa Unescon julistuksissa ja yleissopimuksissa todetaan muun muassa selvästi, että Internetissä on jo nyt käytössä liian vähän kieliä suhteessa maailmanperintöön. Lisäksi todetaan, että tällainen rajoittunut käyttö vaikuttaa vielä toistaiseksi olemassa olevien kielten laatuun ja määrään.

Euroopan vähemmistökielten ja alueellisten tai jopa paikallisten kielten käytön säilymistä ei tule arvioida niiden opettamisesta aiheutuvien kulujen valossa. Alan kirjallisuudessa myönnetään nykyään laajasti, että kielten oppiminen jo hyvin nuorena kehittää älyllistä joustavuutta ja myöhemmässä oppimisessa tarvittavia kognitiivisia taitoja. Samalla helpottuu sukulaiskielten oppiminen. Näin ollen ajan myötä ei riitä, että pääoma säilytetään siirtämällä sitä nuoresta iästä lähtien tai elvyttämällä sitä sekä yksityisissä että julkisissa yhteyksissä. Huomioon on otettava lisäksi se, että kieli tarvitsee elääkseen puhujia sekä ympäristön, jossa sitä voidaan käyttää julkisissa ja siten sosiaalisissa yhteyksissä. Ei nimittäin ole mitään hyötyä opetella alaluokilla jotain kieltä, joka saatavilla olevan opetuksen puutteessa hylätään opintojen myöhemmässä vaiheessa (12). Taloudellinen dynamiikka voidaan huomioida opetusjärjestelmissä, jos käytetään hyödyksi kielten välisiä yhteyksiä. Alueellisen tai vähemmistökielen oppimista voidaan hyödyntää myöhemmin kouluaikana toisen kielen opettelemisen tukena. Tässä suhteessa kielten sukulaisuussuhteiden tutkiminen on yhtä tärkeää kuin huomion kiinnittäminen puhuttujen kielten määrään (13).

Kansalaisläheisyydellä ei tarkoiteta ainoastaan virallisten tai toimielinten asiakirjojen saatavuutta Internetin välityksellä, vaan myös sitä, että maantieteellisesti lähekkäin sijaitsevien Euroopan maiden kansalaiset voisivat oppia tuntemaan paremmin toisensa ja toistensa kielet sekä olemaan vuorovaikutuksessa, sillä kieli on paitsi viestinnän väline, myös osa maailmankatsomusta. Tällainen ominaisuus on kielen lisäksi myös muilla ”välineillä”, mm. maalaustaiteella, musiikilla, graafisella taiteella, mimiikalla ja tanssilla sekä kuvaamataiteella. Samoille kansalaisille on taattava mahdollisuus oppia ja viestiä omilla, eri kieliryhmiin kuuluvilla kielillään ja kunnioittaa siten eurooppalaisen identiteetin ja arvojen taustalla olevia kulttuureita ja identiteettejä. Komitea painottaa vaihto-ohjelmien ja ystävyyskaupunkien myönteistä roolia, johon alueiden komitea viittaa (14), ja korostaa, että olipa kieltenoppimiseen liittyvä strategia mikä tahansa, kysyntä on aivan yhtä tärkeää kuin tarjonta. Näin ollen kielten oppimisen motivaatiota olisi käsiteltävä muidenkin kuin hyötynäkökohtien (talous ja työllisyys) kannalta.

Yhteenkuuluvuuteen ja eurooppalaiseen identiteettiin liittyvät tarpeet eivät koske ainoastaan kaupankäyntiä tai identiteettiä. Olemassa on myös oikeita yhteisymmärrykseen liittyviä tarpeita, joita kokevat ihmiset, joilla on toisinaan samaan, toisinaan eri suuntaan kehittynyt maantieteellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen tausta. Sellaista vaikutusten arviointia ei ole tehty, jossa olisi otettu huomioon pienetkin seikat, joilla saattaa olla merkitystä pitkällä aikavälillä. On kuitenkin huomioitava, että kielikoulutukseen liittyvän kysynnän ja tarjonnan vaatima aika lasketaan vuosissa ja sukupolvissa.

Yleisemmällä tasolla voidaan todeta, että asiaan sitoutumista ei tiedonannossa määritellä ajallisesti eli suhteessa menneisyyteen, lähitulevaisuuteen ja tulevaisuuteen keskipitkällä aikavälillä eikä liioin suhteessa tuleviin sukupolviin.

Mainitut seikat koskevat myös humanitaarisia ja kulttuurisia näkökohtia, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita, paikallisviranomaisten roolia ja tarpeita tällä alalla sekä yhteiskunnallis-ammatillisia näkökohtia. Talouselämän edustajia ja työmarkkinaosapuolia (UNICE, CEEP, EAY), ihmisoikeuksia sekä sosiaali- ja kulttuuriasioita käsitteleviä valtiovallasta riippumattomia organisaatioita sekä tiedemaailman ja hallinnon edustajia olisi kuultava tasapuolisesti. Toisin sanoen täytäntöön tulee panna vain sellaisia strategioita, joista päätettäessä mainitut tahot ovat olleet mukana. Tämä olisi paras tapa varmistaa näiden kunnianhimoisten suuntaviivojen onnistumisen edellyttämä laaja huomiointi. Neuvoston ”1+2”-strategian (15) täytäntöönpano ja onnistuminen edellyttää institutionaalisen kehyksen ylittäviä varoja sekä sitä, että mahdollisimman monet EU:n kansalaisista ja unionin alueella asuvista osallistuvat siihen ja tuntevat olevansa sen edunsaajia.

Komitea pitää kielten opettamista ja oppimista edistävää toimintakehystä hyväksyttävänä ja toteaa, että sen onnistuminen riippuu niiden henkilöiden — opettajien ja oppilaiden — sitoutumisesta, joita asia ensisijaisesti koskee.

Näin ollen komission ja neuvoston olisi ennen uusiin toimiin ryhtymistä vakiinnutettava strategiansa kertomalla paremmin suurelle yleisölle ja nuorisolle niistä selkeistä syistä, jotka ovat johtaneet tähän erityiseen monipuolistamiseen sen sijaan, että rohkaistaisiin yhden ainoan yhteisen, käytössä olevan tai vanhan, uuden tai keinotekoisen kielen käyttämiseen.

Perustavanlaatuiset syyt voidaan tiivistää lyhyesti ja pääpiirteittäin seuraavalla tavalla:

—	Yhden ja yhtenäisen kielen käytön ja levittämisen rohkaiseminen antaa epäreilua taloudellista etua kielen pääasialliselle alkuperämaalle ja saattaa johtaa kulttuurioikeuksien ja maailmanperinnön heikkenemiseen.

—

Esperanton kaltaisen tieteellisesti ja keinotekoisesti suunnitellun eurooppalaisen kielen opettamisesta ja yleistämisestä aiheutuvat kustannukset (oppimisaika ja yhteiseen kieleen siirtyminen) (16) olisivat pienemmät kuin luonnollisen kielen aiheuttamat kulut, mutta EU:ssa vallitsevat poliittiset ja kulttuuriset olosuhteet eivät ole tähän vuosisataan mennessä muuttuneet sellaisiksi, että tämä olisi ollut mahdollista (17).

—	Väliaikainen suunnitelma, jonka mukaan laajennetaan tunnettujen ja käytettyjen kielten määrää Euroopassa maantieteellisesti ja poliittisesti, on vakiinnutettava lisäämällä niiden henkilöiden määrää, jotka puhuvat näitä kieliä.

Tästä syystä komitea suosittelee, että nykyiset aikuisten ja nuorten aikuisten sukupolvet otettaisiin suuntaviivoissa aiempaa paremmin huomioon elinikäisen oppimisen ja kulttuurillisten oikeuksien kannalta, kun komissio siirtyy ohjelmavaiheeseen.

Nuoria olisi valmistettava ja motivoitava siirtymään 2000-luvun viestintäammatteihin, jotka perustuvat monikielisyyteen (18). Ammatteja, jotka edellyttävät kielten syvällistä ja ammatillista osaamista (kielitieteilijät, tulkit, kääntäjät, opettajat), olisi tuotava enemmän ja paremmin esiin. Eräs varma tapa onnistua tässä olisi tunnustaa mainittujen ammattien sosiaalinen merkitys ja hyödyntää ammatteja käytännössä harjoittavia henkilöitä esimerkkeinä.

Komission suosittelema varhainen kieltenoppiminen edellyttää — kuten komissio toteaakin — varoja ja sopivalla tavalla koulutettua henkilökuntaa, mutta myös vanhempien sitoutumista heille ehdotettuun suuntautumiseen eli vaihtoehtojen monipuolistamiseen.

Komitea tiedostaa, että myös perhe voi vaikuttaa myönteisesti varhaisoppimisprosessin helpottamisessa. Lisäksi komitea korostaa monikulttuuristen perheiden kulttuurista antia esimerkiksi tilanteissa, joissa vanhemmat ovat kotoisin eri maista. Tällaisissa perheissä avoimuuden ja suvaitsevaisuuden kulttuuri vaikuttaa yleensä monessa sukupolvessa, kuten monet eurooppalaiset ja kanadalaiset tutkimukset osoittavat.

Kääntämistä ja tulkkausta käsittelevien lukujen osalta komitea korostaa, että tarpeet eivät ole ainoastaan toimielimiin tai ammatteihin liittyviä tai taloudellisia, vaan muitakin vuoropuhelun osallistujia on kuultava. Sosiaaliasioihin ja kulttuuriin liittyvät tarpeet on huomioitava, koska ne liittyvät paitsi perusihmisoikeuksiin, myös sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseen.

Kaikkialla kuulee sanottavan, että käännös- ja tulkkaustarpeeseen ei voida vastata kääntäjien ja tulkkien vähyyden tai taloudellisten seikkojen vuoksi. Komitea ehdottaa, että pohdittaisiin jäsenvaltioiden ja EU:n vastuuta seuraavissa asioissa: riittävän monien kääntäjien ja tulkkien kouluttaminen, kielten monipuolisuus, koulutuksesta, palkoista ja asiaankuuluvista säännöistä koituvat kulut. Komitea viittaa edellä mainittuihin seikkoihin ja lisää, että tämä ei ole ainoa sektori, jolla on puutetta ammattitaitoisista työntekijöistä, ja että väestömäärän laskua ei voida syyttää kaikista näistä puutteista. Työmarkkinoiden tällä lohkolla ei varmasti ole kiinnitetty riittävästi huomiota kysynnän ja tarjonnan tasapainoon, vaikka Euroopan rakentaminen, yhteisön monet laajentumiset ja kaupan globalisoituminen olisivat antaneet mahdollisuuksia oppia saaduista kokemuksista.

Tiivistetysti sanottuna komitea suosittelee, että jäsenvaltiot osallistuisivat aktiivisesti alan tulevaan kehittämiseen. Tässä komitea siis tukee komission näkemystä.

4.2	Komitea toivoo, että komissio järjestäisi hallussaan tai saatavillaan olevat tiedot, jotka koskevat aikaisempien kielipolitiikkojen jatkotoimia jäsenvaltioissa. Näin komitea voisi arvioida toimia, jotka komissio osoittaa jäsenvaltioiden vastuulle.

4.3

Komitea toteaa, että komissio on nähnyt paljon vaivaa, ja suhtautuu myönteisesti uudenlaiseen toimintatapaan, kannattaa kielellisen monimuotoisuuden tukemista kulttuurisen, sosiaalisen ja poliittisen moninaisuuden ja monimuotoisuuden lisääjänä ja tiedostaa riskit, jotka sisältyvät siihen, että supistetun kielimäärän käyttöä vakiinnutetaan entisestään. Komitea odottaa, että seuraavassa aiheesta annettavassa tiedonannossa kerrotaan laajemmasta kansalaisyhteiskunnan keskuudessa toteutetusta kuulemisesta.

4.4

Komitea kannattaa komission aloitetta lisätä korkea-asteen koulutuksen yliopistollisen tutkimuksen saamaa tukea tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä ja suosittelee tukeutumista paitsi yliopistolliseen tutkimukseen, myös alalla toimivien järjestöverkostojen (19) työhön.

Käsillä olevan lausunnon liitteessä esitellään marraskuussa 2005 järjestetyn monikielisyyttä käsitelleen eurooppalaisen konferenssin työskentelyä. Konferenssin järjestämiseen osallistui järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioita (20) sekä Pariisissa sijaitsevien kulttuuri-instituuttien foorumi (Forum des Instituts culturels) (21). Konferenssin tuloksena syntyi ”Monikielisyyden peruskirja”, josta voi keskustella ASEDIFRES-yhdistyksen Internet-sivuilla. Yhdistyksen tarkoituksena on, että peruskirja luovutettaisiin Euroopan parlamentin jäsenille ja toimielinten edustajille. Komitea on ”silta kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten välillä”, ja tässä roolissaan se kannattaa tämänkaltaisia aloitteita, joita se pitää hyvinä käytänteinä.

Bryssel, 26. lokakuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS

(1) KOM(2002) 72/ KOM(2003) 449/ KOM(2005) 24, 2.2.2005 / 2005/29/EC/ KOM(2005) 356/ KOM(2005) 229 ja 465.

(2) Euroopan komission ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean yhteistyöpöytäkirja (marraskuu 2005).

(3) Komission tiedonannon KOM(2005) 596 alaviitteet [2], [12], [17], [19], [24], [25], [26], [30], [31], [32], [37], jne.

(4) Unescon universaalissa kulttuurisen monimuotoisuuden julistuksessa (2.11.2001) ja yleissopimuksessa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (10.12.2005) muistutetaan, että jotta voitaisiin toteuttaa kulttuurista erilaisuutta ja monimuotoisuutta, jotka ovat kiistattomia, universaaleja, erottamattomia ja toisistaan riippuvia oikeuksia, tarvitaan kielellistä monimuotoisuutta sekä erilaisia ilmaisutapoja. Lisäksi on syytä mainita Barcelonassa 6.–8. kesäkuuta 1996 pidetyssä kielellisiä oikeuksia käsitelleessä maailmankonferenssissa annettu kielellisiä oikeuksia koskeva yleisjulistus, jonka allekirjoitti 66 valtiovallasta riippumatonta kansallista ja kansainvälistä järjestöä ja asianajajaverkostoa.

(5) AK:n lausunto CdR 33/2006, annettu 65. täysistunnossa 14. kesäkuuta 2006, esittelijä Seamus Murray, kohta 2.6.

(6) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kieleen perustuva syrjintä ja 22 artiklassa todetaan, että EU kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta. On jo mahdollista mainita riitatapauksia, jotka ovat syntyneet työtilanteissa, joissa kansallisessa lainsäädännössä taattuja oikeuksia ei ole noudatettu. (General electric medical systems GEMS, Versailles'n muutoksenhakutuomioistuimen 2. maaliskuuta 2006 antama tuomio).

(7) Tiedonannon IV.2 kohta.

(8) Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja annettiin 5. marraskuuta 1992. Sen on ratifioinut 21 Euroopan neuvoston jäsentä, joista 13 on EU:n jäsenvaltioita.

(9) KOM(2004) 469.

(10) ”Vain pienellä alueella käytettäviä”.

(11) Barna, Judith: Les processus de modernisation dans l'enseignement des langues pour adultes, [uudistamisprosessi aikuisille tarkoitetussa kieltenopetuksessa], väitöskirja, Université Charles de Gaulle — Lille 3, Ranska, 2005.

(12) Ranskalaisen Aquitainen alueen talous- ja sosiaalineuvoston täysistunnossaan 14. joulukuuta 2005 antama lausunto aiheesta Langues et cultures d'Aquitaine, [Aquitainen kielet ja kulttuurit], esittelijä Sèrgi Javaloyes.

(13) Neuvoston päätelmät eurooppalaisesta kielitaitoindikaattorista (EUVL C 172, 2006, s. 1).

(14) CdR 33/2006.

(15) Yksi äidinkieli, kaksi vierasta kieltä, Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto, Puheenjohtajan päätelmät, osa I, 43.

(16) Grin, François: L'enseignement des langues étrangères comme politique publique, [kieltenopetus julkisena politiikkana], 2005.

(17) Grin, 2005, mt., alaviitteet 59 ja 84. ”Kaikki ovat unohtaneet, että Kansainliiton aikana monet valtiot tukivat esperanton valitsemista kansainväliseksi kieleksi ja että Unescon yleiskokouksissa hyväksyttiin vuosina 1954 ja 1985 esperanton kannalta myönteiset päätöslauselmat. Asian edistymisen keskeytti aikanaan (syyskuussa 1922) Ranska, joka kielsi esperanton opettamisen ja propagoinnin vaarallisena internationalismin edistäjänä ja ranskan kielen aseman uhkaajana maailmassa”. Lisäksi voidaan viitata siihen, mitä Collège de Francen eurooppa-asioiden professuuria vuonna 1992 hoitanut Umberto Eco sanoi avajaisluennollaan aiheesta ”la Quête d'une langue parfaite dans l'histoire de la culture européenne” [täydellisen kielen etsintä Euroopan kulttuurihistoriassa].

Komitea haluaa tässä yhteydessä huomauttaa, että vanhojen, ”kuolleiden” kielten opettaminen on vähitellen lakannut. Pohdittaessa, mikä yhteinen kieli (lingua franca) olisi mahdollisesti kaikkein sopivin nykyiseen Eurooppaan, on kuitenkin hyvä muistaa, että vanhoissa kielissä on aiheet helpompaan eurooppalaisten väliseen yhteisymmärrykseen, sillä ne ovat monien eurooppalaisten (niin indoeurooppalaisten kuin suomalais-ugrilaistenkin) kielten lähde ja niiden osaaminen edesauttaa muiden kielten nopeaa oppimista.

(18) Monikielisyys voidaan määritellä monella tavalla. Jotkut erottavat toisaalta yksilön kyvyn puhua useita kieliä (plurilingvismi) ja toisaalta tietyllä maantieteellisellä alueella sijaitsevan sosiaalisen ympäristön, jossa käytetään useita kieliä (multilingvismi) (Euroopan tasoinen monikielisyyttä käsittelevä konferenssi, Assises européennes du plurilinguisme, 2005). Toiset määrittelevät termit juuri päinvastoin (Grin, 2005). Komission määritelmä monikielisyydelle kattaa sekä yksilön että yhteisön monikielisyyden.

(19) Tällaisia verkostoja ovat esimerkiksi Lingua Mon, Casa de les llengues, ”Maison des langues en danger” [uhanalaisten kielten talo] -hanke, linguamon@linguamon.cat, Babel-verkosto, johon kuuluu kansainvälisillä ja alueellisilla sosiaalifoorumeilla vapaaehtoisina toimivia tulkkeja ja kääntäjiä, ASEDIFRES (www.europe-avenir.com), yhdistys, joka oli mukana järjestämässä monikielisyyttä käsittelevää eurooppalaista konferenssia marraskuussa 2005.

(20) Tiedot osallistujista ja tuloksista sekä työskentelyn kattavat tiivistelmät löytyvät alaviitteessä 20 mainitusta verkko-osoitteesta.

(21) Foorumin jäsenet: Alliance française, Ruotsin kulttuurikeskus (Centre culturel suédois), Italian kielen ja kulttuurin keskus (Centre de langue et culture italienne), Lontoon yliopiston Pariisin-instituutti (Institut de l'Université de Londres à Paris), Camoes-instituutti (Institut Camoes), Cervantes-instituutti (Institut Cervantes), Suomen Ranskan-instituutti (Institut finlandais), Goethe-instituutti (Goethe Institut), Unkarin instituutti (Institut hongrois), Alankomaiden instituutti (Institut néerlandais),

http://www.forumdeslangues.net.