23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/185

1.1

ETSK katsoo, että unionin on asetettava energialähteiden monipuolista yhdistelmää koskeva strateginen päämäärä, joka vastaa parhaalla mahdollisella tavalla taloutta, toimitusvarmuutta ja ilmastopolitiikkaa koskevia tavoitteita. Kaikilla energialähteillä ja tekniikoilla on kyseisiin tavoitteisiin nähden etunsa ja haittansa, jotka on otettava huomioon ennakkoluulottomasti ja tasapainoisesti.

1.2

1.3

EU:n riippuvuutta energiantuonnista ei toistaiseksi voida välttää. Voimakas ja entistä suurempi riippuvuus yhdestä hankintalähteestä saattaa aiheuttaa poliittisia, taloudellisia ja teknisiä ongelmia. Tämä pätee etenkin riippuvuuteen öljystä ja maakaasusta, joita tuotetaan alueilla, joilla ei noudateta samoja pelisääntöjä tai joilla on poliittisia levottomuuksia.

1.4

Hiiltä ja uraania on saatavilla maailmanmarkkinoilla useista hankintalähteistä, myös EU:ssa, joten niiden osalta ei ole syytä huoleen.

1.5

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen sähköntuotannossa liittyy mahdollisuuksia, jotka on hyödynnettävä. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että uusiutuvilla energialähteillä voidaan näillä näkymin kokonaan korvata perinteiset energialähteet siinäkään tapauksessa, että Euroopan parlamentin ehdottama uusiutuvia energialähteitä koskeva tavoite — 20 prosentin osuus vuonna 2020 — saavutettaisiin.

1.6

Maakaasun käyttö on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen markkinasyistä, mutta myös poliittisten valintojen johdosta. Nyt on käynyt ilmeiseksi, että tämän suuntauksen jatkumiseen liittyy ongelmia. Toimitusvarmuuteen ja kustannuksiin liittyvistä syistä maakaasulla voidaan tuskin korvata hiiltä jatkossa, ja päästöjen takia maakaasu ei myöskään sovellu ydinenergian korvaajaksi. Eräät tahot ovat myös vastustaneet rajallisten maakaasuvarojen hyödyntämistä energiana, koska kaasu — kuten öljy — on arvokas raaka-aine käytettäväksi korkean lisäarvon teollisuudenaloilla.

1.7

Ydinturvallisuutta, ydinvoimaloiden käytöstä poistamista ja käytettyä polttoainetta sekä etenkin loppusijoitusta koskeviin, tähän mennessä useimmissa jäsenvaltioissa selvittämättömiin huolenaiheisiin on monissa EU:n jäsenvaltioissa käytävän kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun valossa kiinnitettävä huomiota, jotta kyseisen teknologian hyödyntämistä voidaan jatkaa ja jopa lisätä, kun otetaan huomioon sen edullisuus ilmastonmuutosta ajatellen, vähäinen taloudellinen riippuvuus ulkoisista tekijöistä ja vakaat kustannukset. Eri vaihtoehtojen valossa ydinvoiman mahdollinen korvaaminen lähitulevaisuudessa lienee vaikeaa ilman fossiilisten polttoaineiden käytön lisäämistä.

1.8

ETSK kehottaa varovaisuuteen tulevia valintoja tehtäessä. Ei ole järkevää olettaa, että tuleva kehitys on kaikilta osin ennustettavissa ja että kaikki sujuu täysin poliittisten tavoitteiden tai parhaimpien odotusten mukaisesti. Poliittisilla valinnoilla on turvattava kohtuuhintaisen energian riittävä saanti myös epäsuotuisan kehityksen oloissa. Muunlainen toiminta olisi erittäin vastuutonta.

1.9

Kaikki vaihtoehdot säilytettävä. Luvussa 4 esitetyt skenaariot 25 jäsenvaltion EU:sta tukevat selkeästi tätä päätelmää. Jopa vaihtoehto, joka perustuu oletukseen, että energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntymistä koskeva kehityskulku olisi mahdollisimman suotuisa, ei anna aihetta olettaa, että mikään energiatekniikka jäisi käytöstä pois aiheuttamatta kielteisiä vaikutuksia joko ympäristöön tai talouteen.

1.10

Nykyisen energialähteiden yhdistelmän kehittämisessä tulisi poliittisten strategioiden avulla pyrkiä vähentämään tuontiriippuvuutta sekä lisäämään päästöttömien energialähteiden saatavuutta Euroopassa. Tässä yhteydessä tulee pitää mielessä, että investoinneista eri tekniikoihin päättävät markkinatoimijat.

1.11

ETSK kehottaa laatimaan optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian. Tällöin on tärkeää selkiyttää EU:n, jäsenvaltioiden, riippumattomien viranomaisten sekä markkinatoimijoiden roolit. Koska jäsenvaltiot ovat energia-asioissa hyvin riippuvaisia toisistaan, voidaan parantamalla energiapolitiikan koordinointia EU:ssa lisätä valmiuksia reagoida sisäisiin ja ulkoisiin ongelmiin.

Optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian tulisi muodostua seuraavista tekijöistä:

1.12

Energiatehokkuus, lämmön ja sähkön yhteistuotanto mukaan luettuna, on ensimmäinen merkittävä vastaus energiapolitiikan haasteisiin. Tehokkuuden parantamisella ei suoraan edistetä energialähteiden tasapainoista yhdistelmää, mutta sillä tuetaan kaikkia energiapoliittisia tavoitteita — kilpailukykyä, toimitusvarmuutta sekä ilmastonmuutoksen torjumista.

1.13

Uusiutuviin energialähteisiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia EU:ssa, ja niitä on tuettava. Osa tekniikoista kaipaa ainoastaan tehokkuuden parantamista, jotta ne olisivat markkinakelpoisia, eräät tekniikat taas edellyttävät pitkäjänteisempää tutkimus- ja kehitystyötä. Politiikkoja laadittaessa on oltava huolellinen, jotta ei edistettäisi energian hintojen jo nykyisin voimakasta nousupainetta.

1.14

Liikenteen biopolttoaineiden käyttöä on edistettävä varovasti seikkaperäisten vaikutustenarviointien pohjalta. Ennen kaikkea on pantava täytäntöön voimassa oleva direktiivi biopolttoaineiden käytön edistämisestä (1).

1.15

Liikenteen energiatehokkuutta on parannettava erilaisin toimenpitein (ks. kohta 6.3.1.5).

1.16

Ydinturvallisuuden parantaminen sekä käytettyä polttoainetta koskeva, useimmissa maissa tähän mennessä selvittämätön kysymys ovat ongelma, johon on pikaisesti löydettävä ratkaisu. Vastuun tulee olla toiminnanharjoittajilla, ja turvallisuusviranomaisten sekä asianomaisten kansainvälisten elinten on toteutettava asiaa koskevat tavoitteet. Käytetyn polttoaineen kuljetuksessa on noudatettava sekä EU:n säännöksiä että kansainvälisiä sitoumuksia.

1.17

Puhtaaseen hiiliteknologiaan on panostettava määrätietoisesti parantamalla voimalaitosten tehokkuutta sekä hiilen talteenottoa ja varastointia koskevia kaupallisia sovelluksia. Tämä on erityisen tärkeää maailmanlaajuista tilannetta ajatellen.

1.18

EU:n omien hiilivarantojen hyödyntämistä on valmistauduttava lisäämään uudelleen, myös nestemäisessä ja kaasumaisessa muodossa. Tässä ja muissakin yhteyksissä tulisi muistaa, että energiaa koskevilla poliittisilla päätöksillä on tavallisesti huomattavia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia ja että muutokset ovat suuria ja hitaita.

1.19

Nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemiin investoimista on kannustettava, jotta voidaan monipuolistaa maakaasun hankintalähteitä ja kehittää maakaasun varastointilaitoksia ja -menetelmiä. Tämä on välttämätöntä, mikäli halutaan vähentää ongelmia, jotka liittyvät maakaasun osuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen energialähteiden yhdistelmässä.

1.20

Riittävät investoinnit energiantuotantoon ja -siirtoon on varmistettava asianmukaisen sääntelykehyksen sekä tarkoituksenmukaisten rahoitustoimien avulla. Esimerkiksi pitkäaikaiset sopimukset voivat olla hyödyllinen väline riittävän kilpailun tarpeen asettamissa rajoissa.

1.21

EU:n tulisi esiintyä yksimielisenä sekä ottaa paikkansa yhtenä vahvimmista toimijoista kansainvälisellä areenalla neuvotellessaan energian toimittajien sekä etenkin Venäjän kanssa. Energiansaantia koskevia kysymyksiä käsiteltäessä ja niistä neuvoteltaessa on otettava huomioon keskinäiseen riippuvuuteen liittyvät seikat. Unioni ei voi toimia suoraan energiamarkkinoilla, mutta koska energia-asiat ovat monissa toimittajamaissa suurelta osin hallituksen valvonnassa, unionin tulisi tukea voimakkaasti EU:n toimijoiden intressejä.

1.22

Kun arvioidaan ympäristöä, jossa energiavalinnat on tehtävä, on analysoitava ulkoiset kustannukset sekä tukien vaikutukset. Lisäksi on arvioitava huolellisesti nykyiseen ja tulevaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan liittyvien toimien vaikutuksia muihin energiapolitiikan tavoitteisiin, kuten kilpailukykyyn ja toimitusvarmuuteen sekä energiahuollon monipuolistamiseen.

1.23

Kioton jälkeiseen ilmastopolitiikkaan on löydettävä maailmanlaajuinen ratkaisu, johon osallistuvat ainakin päästöjen suurimmat aiheuttajat. Muussa tapauksessa ilmastonmuutoksen torjuminen ei edisty merkittävästi, ja lisäksi on olemassa vaara, että EU:n taloudellinen ja sosiaalinen kehitys hidastuu.

1.24

Kun otetaan huomioon energian suuri merkitys yhteiskunnalle sekä energiakysymyksiin liittyvät merkittävät haasteet, on lisättävä tutkimus- ja kehitystoimia sekä EU:n tukea energia-alalla toteutettaviin t&k-toimiin. Lyhyellä aikavälillä on edistettävä suoraan energiatehokkuutta, uusiutuviin energialähteisiin liittyviä tekniikoita, jotka eivät ole vielä markkinakelpoisia, puhdasta hiiliteknologiaa sekä ydinturvallisuutta. Monet uusiutuviin energialähteisiin liittyvät sekä tehokkuutta lisäävät tekniikat tarvitsevat lähinnä älykkäitä teknisiä parannuksia, jotta niiden kustannuksia saataisiin vähennettyä. Tarvitaan paljon pitkäjänteistä perustutkimusta sekä kehitystyötä, jotta visio uusiutuvien energialähteiden sekä fuusio- ja vetyvoiman energiamarkkinoista olisi mahdollista toteuttaa. Samalla on edistettävä ja tuettava muihin lupaaviin tulevaisuudenvisioihin liittyviä osatekijöitä.

2.1

ETSK on vuodesta 2002 laatinut useita oma-aloitteisia ja valmistelevia lausuntoja eri energialähteistä ja -tekniikoista, kuten ydinenergiasta, uusiutuvista energialähteistä, fossiilisista polttoaineista sekä energiatehokkuudesta. Käsillä oleva lausunto perustuu kyseisiin lausuntoihin, vaikka siinä ei viitatakaan erityisesti niissä esitettyihin yksityiskohtaisiin tietoihin ja pohdintoihin.

2.2

Energia-alan kehitystä on mahdotonta ennustaa täsmällisesti. Kaikilla ennusteilla ja skenaarioilla on puutteensa. Kehityssuuntaukset voivat muuttua yllättävien tapahtumien tai voimaperäisten poliittisten toimien johdosta. Poliittisten näkemysten sekä etenkin poliittisten päätösten on kuitenkin perustuttava nykytilannetta koskeviin seikkaperäisiin tietoihin, parhaisiin mahdollisiin ennusteisiin ja skenaarioihin sekä ymmärrykseen muutosten aiheuttajista sekä jarruttajista. Tämä lausunto perustuu lähinnä Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ja Euroopan komission laatimiin skenaarioihin, ja se käsittää vuoteen 2030 ulottuvan aikajakson. Sen jälkeen kuva tulevaisuudesta on huomattavasti epätarkempi.

2.3

Investoijat tekevät energialähteitä ja -tekniikoita koskevat valinnat, ja niihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Jäsenvaltioiden energialähteitä koskevat valinnat eivät kuulu suoraan EU:n päätösvallan piiriin, mutta EU vaikuttaa niihin välillisesti ympäristöasioihin liittyvän toimivaltansa kautta. Jäsenvaltioiden tulisi mahdollisuuksien mukaan edistää kotimaisten resurssiensa hyödyntämistä. Jäsenvaltiot vaikuttavat toisiinsa tekemillään valinnoilla. Lisäksi energiankäyttäjät jäsenvaltioissa, joissa ei esimerkiksi ole ydin- tai hiilivoimaan perustuvaa sähköntuotantoa, ovat kuitenkin osa ydin- ja hiilivoimaa hyödyntäviä sähkömarkkinoita.

2.4

Keskeinen kysymys kuuluu, voimmeko jo tässä vaiheessa jättää vaille huomiota nykyisiä tai potentiaalisia tulevia järjestelmiä tai mahdollisia vaihtoehtoja? Toisin sanoen tiedämmekö jo tarpeeksi ja olemmeko riittävän varmoja rajoittaaksemme vaihtoehtojamme, joilla on tarkoitus saavuttaa energiapolitiikan tavoitteet — riittävä, turvattu energiansaanti; kohtuulliset, kilpailukykyiset hinnat sekä ympäristöön ja ilmastoon kohdistuvan rasituksen vähentäminen? Käsillä olevassa lausunnossa pyritään vastaamaan edellä esitettyyn kysymykseen sekä esittämään siihen liittyviä päätelmiä ja suosituksia.

3.1

Energia-alan tulevaisuus maailmassa vaikuttaa Euroopan energia-alan tulevaisuuteen. Energiaa kulutetaan ja kulutus kasvaa nykyään eniten Euroopan ulkopuolella. Kasvava fossiilisten polttoaineiden kysyntä maailmassa vaikuttaa hintoihin ja saatavuuteen Euroopassa. Lisäksi hinnanmuutokset aiheuttavat muutoksia energiaa koskeviin valintoihin, kuluttajien ja yritysten toimintatapaan sekä t&k-toiminnan suuntaamiseen. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat myös tilanteeseen EU:ssa. Siksi on tärkeää, että energia-alan tulevaisuudesta maailmassa muodostetaan kokonaiskuva, jonka pohjalta tarkastellaan Eurooppaa koskevia vaihtoehtoja. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) esittää näkemyksensä energia-alan tulevaisuudesta maailmassa julkaisussaan World Energy Outlook 2004, johon sisältyy kaksi, vuodet 2004-2030 käsittävää skenaariota.

Viiteskenaariossa (WEO-R04) otetaan huomioon hallitusten politiikat ja toimenpiteet, jotka hyväksyttiin tai pantiin toimeen vuoden 2004 puoliväliin mennessä. Vaihtoehtoisessa skenaariossa (The World Alternative Policy Scenario, WEO-A04) tarkastellaan, kuinka maailman energiamarkkinat voisivat kehittyä, jos maailman maat ryhtyisivät toteuttamaan tiettyjä politiikkoja ja toimia, joita ne joko parhaillaan harkitsevat tai jotka niiden kohtuudella voidaan odottaa panevan täytäntöön skenaarion kattaman aikajakson kuluessa. Sekä viiteskenaario että vaihtoehtoinen skenaario ajantasaistettiin eräiltä osin IEA:n julkaisussa World Energy Outlook 2005 (WEO-R05 ja WEO-A05).

3.2

WEO-R05-skenaariossa primaarienergian kysynnän ennustetaan kasvavan maailmassa 52 prosenttia vuosina 2002–2030. Yli kaksi kolmasosaa kasvusta on kehitysmaiden aikaansaamaa. Energiankysynnän vuosittainen kasvuvauhti (1,6 prosenttia) laskee kolmen viime vuosikymmenen tasosta (2,1 prosenttia). Liikenne ja sähköntuotantoala kuluttavat entistä suuremman osuuden maailman energiasta. Sähkönkulutus maailmassa kaksinkertaistuu tarkasteluajanjakson kuluessa.

3.3

WEO-A05-skenaariossa energiankysyntä maailmassa olisi 10 prosenttia alempi kuin WEO-R05-skenaariossa.

3.4

Energiankäyttö loppukäyttäjäsektoreilla kasvaa vuosittain 1,6 prosenttia vuoteen 2030 asti (WEO-R04). Liikenteen energiankulutus kasvaa nopeimmin: 2,1 prosenttia vuodessa. Asumisen ja palveluiden sekä teollisuuden energiankulutus kasvaa 1,5 prosentin vuosivauhdilla.

3.5

WEO-R04-skenaarion mukaan sähkönkysyntä maailmassa kaksinkertaistuu vuosien 2002 ja 2030 välillä. Alakohtaisesti eniten kasvaa asumiseen liittyvä sähkönkulutus (119 prosenttia) ja sen jälkeen palvelualalla (97 prosenttia) ja teollisuudessa (86 prosenttia). Uutta kapasiteettia tarvitaan noin 4 800 gigawattia tai lähes 10 000 uutta voimalaitosta arvioidun sähkönkysynnän kasvun kattamiseksi sekä vanhenevan infrastruktuurin korvaamiseksi.

3.6

WEO-R05-skenaarion mukaan fossiiliset polttoaineet ovat jatkossakin hallitsevassa asemassa maailman energiankäytössä. Niiden osuus primaarienergian kysynnän kasvusta maailmassa on noin 83 prosenttia. Ydinenergian osuus laskee 6,4 prosentista 4,7 prosenttiin, ja vastaavasti uusiutuvien energialähteiden osuuden arvioidaan kasvavan 13 prosentista 14 prosenttiin.

WEO-A04-skenaariossa fossiilisten polttoaineiden kysyntä laskee 14 prosenttia vuoteen 2030 mennessä WEO-R04-skenaarioon verrattuna, ja vastaavasti ydinenergian käyttö kasvaa 14 prosenttia sekä muiden uusiutuvien energialähteiden kuin vesivoiman (lukuun ottamatta biomassaa) 27 prosenttia.

3.7

Öljy säilyttää edelleen asemansa merkittävimpänä yksittäisenä polttoaineena. Öljynkysyntä maailmassa kasvaa vuosittain 1,4 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (WEO-R05). OPEC:in maailmanmarkkinaosuus kasvaa 39 prosentista (vuonna 2004) 50 prosenttiin (vuonna 2030). Alueidenvälinen nettomääräinen öljykauppa yli kaksinkertaistuu kyseisenä aikajaksona. Vienti Lähi-idästä kasvaa eniten.

WEO-A04-skenaariossa öljyn primaarikysyntä on 11 prosenttia alempi kuin WEO-R04 -skenaarion ennusteessa.

3.8

Maakaasun kysyntä kasvaa tasaisesti 2,1 prosenttia vuodessa (WEO-R05). Maakaasun kulutus kasvaa kolmella neljänneksellä vuosina 2003–2030. Maakaasun nestemäiseksi polttoaineeksi muuttavat laitokset avaavat maakaasulle merkittävät uudet markkinat, sillä näin on mahdollista hyödyntää varantoja, jotka sijaitsevat kaukana perinteisistä markkinoista. Tuotanto kasvaa eniten Venäjällä ja Lähi-idässä.

WEO-A04-skenaariossa maakaasun kysyntä olisi 10 prosenttia alempi.

3.9

Hiilellä on maailmassa jatkossakin keskeinen asema energialähteiden yhdistelmässä; sen käyttö kasvaa vuosittain 1,4 prosenttia (WEO-R05). Hiilen kysyntä kasvaa eniten Aasian kehittyvissä maissa. Sähköalan aiheuttama osuus kasvusta on yli 95 prosenttia. Yli 40 prosenttia maailman hiilivarannoista, jotka vastaavat lähes 200 vuoden tuotantoa nykyisellä hyödyntämisasteella, sijaitsee OECD-maissa.

Vaihtoehtoisessa skenaariossa hiilen kysyntä vuonna 2030 olisi lähes neljänneksen viiteskenaarion ennustetta alempi.

3.10

WEO-R05-skenaarion mukaan hiilidioksidipäästöt maailmassa kasvavat vuosittain 1,6 prosenttia aikajaksolla 2003–2030. Lähes 70 prosenttia kasvusta on kehitysmaiden aikaansaamaa. Sähköntuotannon oletetaan aiheuttavan noin puolet maailman päästöjen kasvusta. Liikenne on jatkossakin toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja maailmassa.

WEO-A05-skenaariossa hiilidioksidipäästöt ovat 16 prosenttia viiteskenaariota alemmat vuonna 2030. Vuotuinen kasvuvauhti ennustejaksolla laskee 1,1 prosenttiin.

4.1

Euroopan komissio on laatinut lukuisia erilaisiin oletuksiin perustuvia skenaarioita energia-alan tulevaisuudesta EU:ssa. Seuraavassa esitetään kaksi erilaista skenaariota. Perusskenaariossa 2005 (BL-05) esitetään nykyisiin suuntauksiin sekä EU:n ja jäsenvaltioiden ennen vuotta 2005 hyväksymiin politiikkoihin perustuva tulevaisuus. Korkeaan energiatehokkuuteen sekä uusiutuvien energialähteiden merkittävään osuuteen perustuvassa skenaariossa (HLEER-04) pyritään jäljittelemään energia- ja ympäristövaikutuksia, joita aikaansaadaan toteuttamalla onnistuneesti sekä energiatehokkuutta että uusiutuvia energianlähteitä edistäviä määrätietoisia politiikkoja — siltä osin kuin kyseisenlaisia toimia voidaan mallintaa. HLEER-04-skenaariota ei ole ajantasaistettu, joten vertailut tehdään perusskenaarioon 2004 (BL-04), toisin sanoen edellä mainitut kaksi skenaariota eivät ole suoraan verrannollisia. Komissio ei ole esittänyt laskelmia BL- ja HLEER-skenaarioiden kustannuseroista.

4.2

Vuonna 2005 EU:n nykyisissä 25 jäsenvaltiossa käytetystä primaarienergiasta 18 prosenttia koostui kiinteistä polttoaineista (lähinnä hiili), 37 prosenttia nestemäisistä polttoaineista (öljy), 24 prosenttia maakaasusta, 14 prosenttia ydinenergiasta ja 7 prosenttia uusiutuvista energialähteistä. Sähkön tuotannossa kivi- ja ruskohiilen osuus oli 29 prosenttia, maakaasun 20 prosenttia, ydinvoiman 31 prosenttia, uusiutuvien energialähteiden (suuret vesivoimalat mukaan luettuina) 15 prosenttia sekä öljytuotteiden 5 prosenttia.

4.3

BL-05-skenaariossa arvioidaan, että vuonna 2030 primaarienergian kysyntä EU:ssa on 15 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2000 (0,5 prosentin vuotuinen kasvu), ja vastaavasti BKT kasvaa 79 prosenttia. BL-05-skenaariosta käy myös ilmi, että energiankysyntä ja BKT eriytyvät yhä enemmän toisistaan. Energiaintensiteetti (energiankulutuksen suhde BKT:hen) paranee 1,5 prosenttia vuodessa.

HLEER-04-skenaariossa primaarienergian tarpeen arvioidaan vuonna 2030 olevan 14,1 prosenttia alle BL-04-skenaariossa ennustetun tason, mutta edelleen hieman vuoden 2000 tason yläpuolella.

4.4

Energiankäytön loppukäyttäjäsektoreilla arvioidaan kasvavan 25 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (BL-05). Vuonna 2030 palvelualojen energiankysynnän arvioidaan olevan 49 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2000. Tämän kehityksen taustalla on sähkön kysynnän kasvu. Kotitalouksien energiankysynnän odotetaan kasvavan 29 prosenttia vuosina 2000–2030. Vuonna 2030 liikenteen energiankysynnän ennustetaan olevan 21 prosenttia korkeampi ja teollisuuden 19 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2000.

HLEER-04-skenaariossa energiankysyntä on vuonna 2030 10,9 prosenttia BL-04 -skenaariossa ennustettua tasoa alempi.

4.5

Sähkönkysyntä EU:ssa nousee 43 prosenttia vuosina 2005–2030 (BL-05). Kysynnän kasvu on erityisen nopeaa kotitaloussektorilla (62 prosenttia), ja seuraavaksi nopeinta se on palvelualalla (53 prosenttia) sekä teollisuudessa (26 prosenttia).

4.6

Sähköntuotannon EU:ssa ennustetaan kasvavan 51 prosenttia vuosina 2000–2030 (BL-05). Sähköstä entistä suurempi osa tuotetaan lämmön ja sähkön yhteistuotannolla (sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuus kasvaa lähes 10 prosenttia ja nousee 24 prosenttiin vuonna 2030). Voimantuotannon rakenne muuttuu merkittävästi uusiutuvia energialähteitä ja maakaasua suosivaksi, ja vastaavasti ydinenergian ja kiinteiden polttoaineiden markkinaosuudet laskevat.

HLEER-04-skenaariossa sähkön kokonaistuotannon arvioidaan olevan vuonna 2030 16 prosenttia BL-04-skenaariossa ennustettua tasoa alempi. Kiinteiden polttoaineiden ja ydinenergian osuudet sähköntuotannossa laskevat vastaavasti absoluuttisesti mitattuna (toisin sanoen 9,3 prosenttia vähemmän kuin BL-04-skenaariossa vuonna 2030).

4.7

Öljy on edelleen tärkein polttoaine, vaikka sen kulutuksen vuonna 2030 ei uskota ylittävän nykyistä tasoa (BL-05). Maakaasun kysynnän ennustetaan kasvavan huomattavasti (38 prosenttia vuoteen 2030 mennessä) 1990-luvulla jo havaitun tuntuvan kasvun jälkeen. Kiinteiden polttoaineiden käytön arvioidaan vähenevän jonkin verran vuoteen 2020 mennessä, mutta se palautuu lähes nykyiselle tasolle vuoteen 2030 mennessä öljyn ja kaasun korkeiden hintojen johdosta sekä eräiden jäsenvaltioiden luopuessa ydinvoimasta.

HLEER-04-skenaariossa energiatarpeen väheneminen sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävät politiikat laskevat merkittävästi fossiilisten polttoaineiden kysyntää tulevaisuudessa. Kiinteiden polttoaineiden osalta lasku on kaikkein suurin (37,5 prosentin vähentymä BL-04-skenaariossa ennustettuun tasoon verrattuna).

4.8

BL-05-skenaariossa uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy suhteellisesti enemmän kuin muiden polttoaineiden (niiden osuus yli kaksinkertaistuu nykyisestä tasosta vuoteen 2030 mennessä). Energiankysynnän kasvua tarkastellen niiden osuus on lähes yhtä suuri kuin maakaasun.

HLEER-04-skenaariossa uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävillä politiikoilla lisätään merkittävästi uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa 25 jäsenvaltion EU:n energiajärjestelmässä. Kyseinen lisäys on 43,3 prosenttia BL-04-skenaariossa vuodelle 2030 ennustettua tasoa korkeampi.

4.9

Ydinenergian käyttö vuonna 2030 on BL-05-skenaarion mukaan hieman vähäisempää kuin vuonna 2000 (11 prosentin vähentymä). Syynä ovat eräiden vanhojen jäsenvaltioiden ydinvoimasta luopumista koskevat poliittiset päätökset sekä eräiden uusien jäsenvaltioiden voimalaitoksiin liittyvät turvallisuusongelmat.

HLEER-04-skenaariossa ydinenergian osuus olisi 19,9 prosenttia pienempi kuin BL-04 -skenaariossa.

4.10

Tuontiriippuvuus kasvaa jatkossakin ja yltää 65 prosenttiin vuonna 2030, mikä merkitsee lähes 15 prosenttiyksikön lisäystä nykyiseen tasoon verrattuna (BL-05). Öljyn tuontiriippuvuus on jatkossakin suurin ja yltää 94 prosenttiin vuonna 2030. Tuontiriippuvuus maakaasusta nousee nykyisestä hieman yli 50 prosentista 84 prosenttiin vuonna 2030. Samoin kiinteiden polttoaineiden tuonti kasvaa, ja tuonnin osuus yltää 59 prosenttiin vuonna 2030.

HLEER-04-skenaariossa tuontiriippuvuus olisi 4–6 prosenttia pienempi kuin BL-04 -skenaariossa.

4.11

Hiilidioksidipäästöt vähenivät vuosina 1990–2000. Nykyisin ne ovat jälleen vuoden 1990 tasolla. Lähivuosina hiilidioksidipäästöjen arvioidaan lisääntyvän ja ylittävän vuoden 1990 tason kolmella prosentilla vuonna 2010 ja viidellä prosentilla vuonna 2030. Pitkällä aikavälillä hiilidioksidipäästöjen maltillinen kasvu heijastaa energiankulutuksen hidasta kasvua sekä hiilidioksidipäästöttömien uusiutuvien energialähteiden ja ydinvoiman suhteellisen merkittävää roolia.

HLEER-04-skenaariossa hiilidioksidipäästöt ovat huomattavasti alemmat kuin BL-04 -skenaariossa ennustetussa kehityskulussa (11,9 prosenttia alemmat verrattuna vuoden 2010 tasoon ja vastaavasti 22,5 prosenttia alemmat verrattuna vuoden 2030 tasoon). Vuoteen 2000 verrattuna vähentymä olisi noin 10 prosenttia.

5.1.1

Kysyntään perustuvilla ja maailmanlaajuisilla hinnankorotuksilla — vaikka ne vaikuttavatkin kuluttajiin — ei ole voimakkaita vaikutuksia kansantalouksiin, kun hinnankorotukset luovat kysyntää tuottajamaissa. Yhdellä talousalueella toteutettavat hinnankorotukset, kuten nykyään on osittain tilanne sähkön osalta, haittaavat sekä kuluttajia että kilpailukykyä. Korkeammat hinnat muuttavat pitkällä aikavälillä eri energialähteiden ja teknologioiden kilpailutilannetta, tehokkuutta lisäävien toimien kannattavuutta sekä toimintatapoja yleensä.

5.1.2

Öljyn ja öljytuotteiden hinnat ovat nousseet merkittävästi viime vuosina. Öljyn hinta saattaa pysyä korkealla tasolla tai jopa nousta lähivuosina ennen kaikkea seuraavista syistä:

5.1.3

Maakaasun hinta on seurannut öljyn hintakehitystä ja noussut voimakkaasti kaikilla alueilla. Euroopassa kaasun hinta on yleensä kytketty öljyn hintaan. Koska Eurooppa on keskittänyt hankintansa Venäjälle ja Norjaan ja koska ei ole todennäköistä, että nesteytetystä maakaasusta tulee pian kilpailukykyinen, hintojen välinen kytkös säilyy. Kilpailu kaasuntoimittajien välillä saattaisi lisätä painetta laskea kaasun hintoja, mutta nousevat toimituskustannukset kompensoisivat vaikutuksen suurelta osin.

5.1.4

Hiilen hinta pysyy todennäköisesti kohtuullisella tasolla pitkällä aikavälillä, koska monet markkinoiden perustekijät pysyvät muuttumattomina. Nykyisiä ja potentiaalisia toimittajia on useita, markkinat ovat edelleen erittäin kilpailukykyiset ja hiilen hinnan ennustetaan jäävän alhaisiksi muiden primaarienergialähteiden hintoihin verrattuna.

5.1.5

Uusiutuvien energialähteiden pääomakustannusten oletetaan laskevan myös tulevaisuudessa. Aurinkosähkö on nykyään kaikkein pääomaintensiivisin energiajärjestelmä, ja sen kustannukset laskevat nopeimmin. Myös merelle rakennettavien tuulivoimaloiden, aurinkolämpö- sekä vuorovesi- ja aaltoteknologioiden pääomakustannusten odotetaan laskevan merkittävästi. Vesivoiman kustannukset ovat yleisesti ottaen alhaiset ja vakaat, mutta mahdollisuudet rakentaa uusia voimaloita ovat rajalliset ja rakentaminen on entistä kalliimpaa.

5.1.6

Sähkön hinta on noussut EU:ssa monista eri syistä. Kaasun hinnan nousu vaikuttaa sähkön hintaan suuressa osassa EU:n alueita, joilla kaasu on sähköntuotannossa käytettävä täydentävä polttoaine. Hiilivoimaloissa tuotettavan sähkön hinnannousua on kuitenkin vaikea perustella raaka-aineen hinnannousulla. Entistä herkempi tarjonnan ja kysynnän tasapaino on myös alkanut heijastua hintoihin. Energiahuoltoyritykset perustelevat hinnannousuja osittain päästökaupalla, jolloin ne lisäävät päästöoikeuksien väitetyn ”hinnan” vähittäishintoihin, vaikka ne saivat päästöoikeudet ilmaiseksi. Uusiutuvia energialähteitä tukevat toimenpiteet, kuten myös verot ja muut maksut, ovat eräissä tapauksissa nostaneet sähkön hintoja. Lisäksi komissio tutkii parhaillaan, onko riittämätön kilpailu sähkömarkkinoilla vaikuttanut haitallisesti hintoihin.

5.2.1

Toimitusvarmuutta koskevassa vihreässä kirjassaan komissio tuo esiin olevansa asiasta vakavasti huolestunut. EU:n riippuvuuden energiantuonnista ennustettiin kasvavan 50 prosentista 70 prosenttiin kolmessa vuosikymmenessä. Vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan (2) ETSK jakaa selkeästi kyseisen huolen. Nykyään kysymys toimitusvarmuudesta on vieläkin kiireellisempi.

5.2.2

Riippuvuus öljyntuonnista kasvaa ja kohdistuu yhä enemmän Lähi-itään. Kaasun kysynnän kasvaessa myös riippuvuus ulkopuolisista kaasuntoimittajista lisääntyy ja koskee Venäjää. Lisähuolenaiheena on kuljetus pitkin pitkiä putkistoja, jotka monesti kulkevat poliittisesti epävakaiden alueiden kautta.

5.2.3

Eräät verkkojen toimintahäiriöt ovat tuoneet esiin hallintoon ja sääntelyyn liittyvien ongelmien lisäksi riittämättömät investoinnit suhteessa siirtopalveluiden lisääntyneeseen kysyntään ja entistä pidempiin etäisyyksiin. Sähkö- ja kaasuverkkojen yhdistäminen koko Euroopan alueella on edistynyt, mutta jäsenvaltioiden välillä on vielä huomattavia rakenteellisia pullonkauloja. Verkostoja koskevalla sääntelyllä on tuettava turvallisuutta, laatua ja riittäviä investointeja.

5.2.4

Voimalaitoksiin ja öljynjalostamoihin on kahtena viime vuosikymmenenä investoitu vähän. Ylikapasiteettivaihe sähkön osalta on päättymässä, ja investointeja tarvitaan sähköntuotantokapasiteetin lisäämiseksi 600–750 gigawatilla vuoteen 2030 mennessä, jotta voidaan vastata sähkön kasvavaan kysyntään ja korvata vanhentuvia voimalaitoksia. Yhdistämällä verkot kaikilta osin, voitaisiin välttää erityisesti kulutushuipuista aiheutuva tarve investoida lisätuotantokapasiteettiin.

5.2.5

EU:n politiikat uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi ovat merkittävä keino estää tuontiriippuvuuden kasvua. Samalla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä sekä — eräissä tapauksissa — riippuvuutta verkoista. Kun kyse on biomassasta ja biopolttoaineista, on myös tarkasteltava mahdollisimman tehokasta maankäyttöä pitkällä aikavälillä.

5.2.6

EU tuo 95 prosenttia uraanista eri toimittajilta. Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja OECD:n Ydinenergiajärjestön mukaan nykyisin tunnetut uraanivarat riittävät kattamaan nykytasoisen maailmanlaajuisen kysynnän 50 vuoden ajan. Mahdollisia esiintymiä koskevien geologisten tietojen pohjalta arvioidaan, että varannot ehtyvät 280 vuoden kuluttua. Myöhemmin uudet tekniikat saattavat tarjota uudenlaisia keinoja hankkia polttoainetta.

5.3.1

EU on ottanut johtavan roolin maailmassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU:n politiikat — etenkin päästökauppajärjestelmään sekä uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen liittyvät politiikat — ovat ainutlaatuisia, erittäin pitkälle kehitettyjä ja kunnianhimoisia. Monet muut alueet maailmassa, päästöjen suurimmat aiheuttajat mukaan luettuina, eivät ole seuranneet EU:n esimerkkiä.

5.3.2

Tilanteessa, jossa ilmasto lämpenee, Kioton pöytäkirjan tavoitteet ovat vaatimattomat, mutta siitä huolimatta valtaosalla EU:n jäsenvaltioista näyttää olevan vaikeuksia niiden saavuttamisessa.

5.3.3

Suurin osa tähänastisista vähennyksistä on saatu aikaan korvaamalla hiili kaasulla lämmityksessä ja sähköntuotannossa (Yhdistynyt kuningaskunta) sekä sulkemalla ja uudistamalla vanhoja tuotantoyksikköjä Saksan itäosissa. Tästä eteenpäin päästöjen vähentäminen on monessa tapauksessa työlästä ja kallista.

5.3.4

Kioton jälkeiseen ilmastopolitiikkaan on löydettävä maailmanlaajuinen ratkaisu, johon osallistuvat ainakin päästöjen suurimmat aiheuttajat. Muussa tapauksessa ilmastonmuutoksen torjuminen ei edisty merkittävästi, ja lisäksi on olemassa vaara, että EU:n taloudellinen ja sosiaalinen kehitys hidastuu.

6.1.1

Yhdessä ihanteellisimmassa energiavisiossa, jossa ympäristö- ja ilmastovaikutukset on minimoitu ja riittävä kokonaistarjonta turvattu, lämpöenergian tarve ja sähköntuotannon kuormitusvaihtelut katetaan uusistuvin energialähtein, perussähkö tuotetaan fuusioenergialla ja energiankantajana käytetään vetyä. Kyseisenlaisen energialähteiden yhdistelmän ei uskota toteutuvan ennen vuotta 2050, vaan todennäköisesti paljon myöhemmin. Eräs toinen visio perustuu korkeaan energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, joita tuetaan sähkön varastoimisen mahdollistavalla tekniikalla — esimerkiksi vety –, sekä hiilivoimaan, johon yhdistettäisiin hiilidioksidin talteenotto ja varastointi.

6.1.2

Fuusiotekniikkaan sisältyy vielä suuria haasteita ja epävarmuustekijöitä. Taloudellinen kannattavuus edellyttää keskeisiä teknisiä läpimurtoja ja erityisesti runsasta kehitystyötä. Vetytalouden yleistyminen edellyttää puolestaan, että sähköä on runsaasti saatavilla. Pelkästään uusiutuviin energialähteisiin tai kaasuun perustuvalla vedyntuotannolla ei voida — ainakaan yksinomaan — saada aikaan kaikilta osin toimivaa vetytaloutta.

6.1.3

On vaikea arvioida uusiutuvien energialähteiden maailmanlaajuisia mahdollisuuksia, kun otetaan huomioon tietyt luontaiset rajoitukset ja talous. Eräissä tutkimuksissa on tuotu esiin mahdollisuus, että uusiutuvien energialähteiden osuus Euroopassa olisi vuonna 2050 lähes 100 prosenttia, mutta tämä näkemys ei saa laajaa kannatusta eivätkä komission laatimat skenaariot tue sitä, sillä jopa kaikkein voimakkaimmin uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa vaihtoehtoisessa skenaariossa uusiutuvien energialähteiden osuuden ennustetaan olevan ainoastaan 15 prosenttia vuonna 2030. Tähän mennessä uusiutuvien energialähteiden käyttö 25 jäsenvaltion EU:ssa on edennyt asetettuja tavoitteita hitaammin.

6.2.1

Energiatehokkuus ja energian säästäminen ovat energiapolitiikan keskeisiä osatekijöitä. ETSK on energiatehokkuutta koskevasta vihreästä kirjasta äskettäin antamassaan lausunnossa antanut voimakkaan tukensa kyseisellä alalla toteutettaville toimille sekä esittänyt näkemyksiään laajasta joukosta mahdollisia välineitä ja toimenpiteitä.

6.2.2

Tehokkuutta parantamalla vaikutetaan tulevaan energialähteiden yhdistelmään. Kysynnän suhteellinen lasku kohdistuisi markkinavoimien kaikkein epätaloudellisimpaan energialähteeseen, jonka käyttö vähenisi — tai mahdollisesti poliittisten toimenpiteiden avulla kaikkein vähiten haluttuun energialähteeseen.

6.2.3

Äskettäin laatimassaan energiatehokkuutta käsittelevässä tiedonannossa komissio arvioi, että talouden tehokkuutta on mahdollista parantaa vielä 20 prosentilla, 1,5 prosentin vuosivauhdilla. Tällä tavoin kysyntä 25 jäsenvaltion EU:ssa palaisi vuoden 1990 tasolle. Edes kaikkein järeimpiä poliittisia toimia sisältävissä komission julkaisemissa skenaarioissa tällaista laskua ei kyetä saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä.

6.2.4

ETSK kannattaa lausunnossaan voimakkaasti ajatusta siitä, että energiatehokkuuden parantaminen on kestävän kehityksen, kilpailukyvyn ja taloudellisen riippumattomuuden ennakkoedellytys. Energiatehokkuuden parantaminen on yksinkertaisesti taloudellisesti järkevää, kunhan sitä ei viedä liian pitkälle. Energiatehokkuuden lisääminen on osa tavanomaista toimintaa yrityksissä, ja vapaaehtoiset sopimukset ovat tarkoituksenmukainen väline. Muilla aloilla tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä, kuten valveutuneisuuden ja tiedon lisäämistä sekä tarkoituksenmukaisia taloudellisia toimenpiteitä. ETSK pitää kuitenkin vihreässä kirjassa esitettyjä tavoitteita optimistisina.

6.2.5

Tehokkuutta lisäävistä toimista huolimatta skenaarioiden valossa näyttää epätodennäköiseltä, että energian kysyntä 25 jäsenvaltion EU:ssa alkaisi laskea ennen vuotta 2030, vaan se voi mahdollisesti jopa kasvaa. Edistämällä energiatehokkuutta entistä määrätietoisemmin saavutettaisiin merkittäviä etuja.

6.3.1.1

Liikenne on lähes kokonaan riippuvainen nestemäisistä polttoaineista, käytännössä öljytuotteista. Nykyisin ainoa korvike tietyssä määrin on sähköinen raideliikenne. Julkisessa liikenteessä käytettävän maakaasun osuus on pieni, mutta kasvamaan päin, mikä edistää energialähteiden monipuolistumista, mutta nostaa esiin maakaasun lisääntyvään käyttöön liittyvät kysymykset.

6.3.1.2

EU on asettanut tavoitteeksi korvata 5,75 prosenttia öljystä saatavista polttoaineista biopolttoaineilla vuoteen 2010 mennessä. Nyt kalliin öljyn aikana keskustellaan laajalti korvattavan osuuden lisäämisestä. Helmikuussa 2006 komissio esitti tiedonannon biopolttoaineiden käytön lisäämisestä (biomassaa koskeva toimintasuunnitelma). Mikäli suunnitelmana on ohjata politiikkoja kyseiseen suuntaan, huomioon on otettava monet tekijät, kuten nettoenergiataseet (net energy balances), kauppa-, rahoitus-, ympäristö- ja maatalouspolitiikat sekä käyttäjille aiheutuvat kustannukset. Muita merkittäviä näkökohtia ovat jatkuvan saannin turvaaminen sekä vaikutukset biomassan vaihtoehtoisiin käyttötapoihin.

6.3.1.3

Polttokennoilla toimivat autot ovat kokeiluvaiheessa. Avainasemassa on käytettävä polttoaine. Tulevaisuudessa on mahdollista, että vetyä tuotetaan uusiutuvista energialähteistä tai maakaasusta sekä vedestä sähkön avulla. Toistaiseksi polttokennot ovat huomattavasti polttomoottoreita kalliimpia.

6.3.1.4

Sähkö voi olla ajateltavissa oleva vaihtoehto liikenteen energiankantajana esimerkiksi hybridiajoneuvoissa, jotka voidaan ladata sähköverkosta.

6.3.1.5

Näköpiirissä ei ole ratkaisua, jolla nopeasti luotaisiin muuhun kuin öljyyn perustuva liikennejärjestelmä. Siksi on suunnattava voimakkaita toimia liikenteen energiatehokkuuden lisäämiseen

Kuljetustarpeita voidaan vähentää alueellisen suunnittelun ja etätyön avulla.

Euroopan liikenneinfrastruktuurista ja sen tulevista haasteista esitetään tätä kattavampi seikkaperäinen analyysi ETSK:n lausunnossa ”Tulevaisuuden liikenneinfrastruktuurit: suunnittelu ja naapurimaat — kestävä liikkuvuus — rahoitus”.

6.3.2.1

Euroopassa lämmitykseen käytetään lähinnä fossiilisia polttoaineita — öljyä, maakaasua ja hiiltä. Maakaasun osuus kasvaa nopeasti. Sähköä käytetään jossain määrin, ja vastaavasti biomassa on tullut markkinoille pohjoisessa ja aurinkoenergia etelässä. Sähkö on jäähdytyksessä edelleen pääasiallisin energialähde, mutta muunlaiset vaihtoehdot, etenkin sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten kaukojäähdytyspalvelut, ovat yleistymässä.

6.3.2.2

Euroopassa 40 prosenttia energiasta käytetään rakennusten lämmitykseen ja jäähdytykseen. Asiantuntijoiden mukaan mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta ja energian säästämistä ovat merkittävät, ja EU on jo ryhtynyt tältä osin toimenpiteisiin.

6.3.2.3

Uusiutuviin energialähteisiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia tällä alalla. Biomassaa voitaisiin käyttää paljon laajemmin nykyaikaisissa kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmissä ja tuottaa samalla sähköä, kun se on mahdollista. Geotermisen energian tarjoamat mahdollisuudet ovat lähes hyödyntämättä. Aurinkolämmitystä hyödynnetään hämmästyttävän vähän eräissä eteläisissä maissa. Lisäksi ottamalla ympäristölämpö talteen lämpöpumppujen avulla saadaan runsaasti uusiutuvaa energiaa energiatehokkaalla tavalla.

6.3.2.4

Lämmityksessä ja jäähdytyksessä energiaa käytetään hyvin paikallisesti. Toimenpiteet energian tehokkaan käytön lisäämiseksi rakennuksissa on toteutettava paikallisesti. EU:n tasolla olisi tuettava tekniikan kehittämistä, tiedon ja parhaiden käytänteiden jakamista sekä tähän liittyvien tuotteiden ja palveluiden sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamista.

6.3.3.1

Sähköntuotantoon voidaan käyttää monenlaisia energialähteitä: hiiltä, maakaasua, öljyä, vesivoimaa, ydinenergiaa ja tuulivoimaa sekä ei-fossiilisia kiinteitä polttoaineita, kuten biomassaa. Aurinkosähkö- ja vuorovesiteknologioita ollaan kehittämässä.

6.3.3.2

Suurin osa voimalaitoksista Euroopassa on korvattava lähitulevaisuudessa. Tämä koskee voimalaitosten päätyyppejä, sekä fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia että ydinvoimaloita. Tällöin on ainutlaatuinen mahdollisuus edetä merkittävästi hiilettömien energialähteiden käytössä sekä vähentää samalla tuontiriippuvuutta ja parantaa sähköntuotannon tehokkuutta.

6.3.3.3

Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä voidaan panna täytäntöön sähköntuotannon ja sen hyödyntämisen kaikissa vaiheissa polttoaine- ja voimalaitosteknologiasta sähköllä toimivien tuotteiden ekotehokkaaseen suunnitteluun.

6.3.3.4

Yleinen näkemys kuitenkin on, että sähkön kysyntä kasvaa edelleen joitakin vuosikymmeniä ja että kasvavan kysynnän kattamiseksi 25 jäsenvaltion EU:ssa uusia voimalaitoksia on rakennettava lähes 400 gigawatin verran — toisin sanoen 400–800 yksikköä. Lisäksi tarvitaan uusia voimalaitoksia satojen gigawattien edestä korvaamaan vanhoja laitoksia.

6.3.3.5

Sähköntuotannon optimaaliseen yhdistelmään sisältyy erityyppistä tuotantokapasiteettia, jolla vastataan erilaiseen kysyntään. Vesivoima, ydinenergia tai muita halvempia polttoaineita — kuten hiiltä — käyttävät polttolaitokset soveltuvat parhaiten sähkön peruskuorman tuottamiseen vakaata ja jatkuvaa kysyntää varten. Vaihteleva sähkökuorma, joka vastaa suurinta osaa kulutuksesta, edellyttää helposti mukautettavaa tarjontaa, kuten vesi- tai lämpövoimaloita. Huippukuorman kattamiseen soveltuvat parhaimmin sellaiset voimalaitokset, joiden pääomakustannukset ovat alhaiset ja joiden käyttökustannukset ovat tavallisesti samalla korkeat, kuten kaasuturbiineilla. Sähkön peruskuorman tuotantokapasiteetilla voidaan myös tukea vesivoimaa kulutushuippujen yhteydessä. Epäsäännöllisten energialähteiden hyödyntäminen edellyttää, että sääntelyvoiman tarjontaa voidaan säännellä helposti.

6.3.3.6

Jotta voimalaitosten käyttöä voitaisiin tehostaa sekä vähentää uusien laitosten tarvetta, siirtoverkkojen ja rajayhdysjohtojen on oltava riittävät ja toimittava asianmukaisesti. Lisäksi järjestelmää on optimoitava niin, että ei turvauduta sähkön siirtämiseen pitkiä matkoja, vaan rakennetaan uusia voimalaitoksia alueilla, joilla kysyntä on suurta. Hajautettu sähköntuotanto, joka perustuu mieluimmin sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksiin, on vaihtoehto, jota on kehitettävä. Hyvin toteutetulla kysynnänhallinnalla voitaisiin asianmukaisesti toimivilla markkinoilla vähentää huippukysyntää.