23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/83

1.1

Tarkasteltavana olevalla ehdotuksella pyritään edistämään 18. kesäkuuta 1991 annetun direktiivin 91/477/ETY (1) ajantasaistamista. Vuonna 1984 Fontainebleaussa kokoontunutta Eurooppa-neuvostoa seuranneessa direktiivissä todetaan ensimmäistä kertaa, että tarvitaan ”tehokasta sääntelyä, joka mahdollistaa tuliaseiden hankinnan ja hallussapidon sekä niiden toiseen jäsenmaahan siirtämisen valvonnan jäsenvaltioissa”. Tämä näkemys perustui kriteereihin, jotka vahvistetaan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta täydentävässä lisäpöytäkirjassa, joka komissio valtuutettiin allekirjoittamaan Euroopan yhteisön puolesta. (2)

1.2

Ehdotuksella pyritään näin ollen siihen, että edellä mainitusta kansainvälisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjasta, jonka komissio hyväksyi unionin puolesta, tulee oikeudellisesti sitova. Tämän menettelytavan mukaisesti aiheen käsittely siirtyisi toisin sanoen unionille, joka olisi jatkossa suoraan vastuussa asian täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden ei näin ollen enää tarvitsisi liittyä vapaaehtoisesti edellä mainittuun pöytäkirjaan tai hyväksyä asiaa koskevia yhteisön suosituksia, koska aihe sisältyisi perustamissopimuksen V osastoon. (3)

1.3

Tärkeimmät tavoitteet koskevat seuraavia tarpeita:

1.4

Tarkasteltavana olevan ehdotuksen avulla siis edistetään ja otetaan käyttöön jäsenvaltioita sitovia mekanismeja, joilla pyritään lisäämään vuonna 1991 annetussa direktiivissä säädettyjen mekanismien ja tavoitteiden johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja ripeää täytäntöönpanoa.

1.5

Ehdotetussa direktiivissä

2.1

Kansainvälinen ja tehokkaasti järjestäytynyt rikollisuus liittyy nykyaikaisiin riskiyhteiskuntiin, joiden taustalla on osaamisen, viestinnän ja tiedon maailmanlaajuistuminen.

2.1.1

Se on myös yksi vakavimmista uhkista riskiyhteiskunnille ominaiselle valtioiden koskemattomuudelle sekä yleisesti ottaen demokraattiselle perustalle, ja se voi äärimmäisessä tapauksessa johtaa jopa yhteisön valvonnan vaihtoehtoisiin ja laittomiin muotoihin.

2.2

Tämäntyyppisessä rikollisuudessa erilaiset rikolliset toimet limittyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan riskin moniulotteisen ja hyvin vaihtelevan luonteen johdosta. Terrorismi jatehokkaasti järjestäytynyt rikollisuus ovat hyvin läheisesti kytköksissä toisiinsa, ja niillä on kummallakin yhtymäkohtia aseiden ja ampumatarvikkeiden kauppaan. (4)

2.3

Maailmalla liikkuu arvioiden mukaan satoja miljoonia kevyitä aseita, jotka aiheuttavat vuosittain satojen tuhansien ihmisten kuoleman. Yli puolet näistä ihmisistä kuolee Aasian ja Afrikan maiden sisäisissä konflikteissa. Kyse on ilmiselvästi materiaalisesti tuottoisasta mutta humaanisesti tuhoisasta liiketoiminnasta.

2.4

Euroopan unionin jäsenvaltioiden on vastattava vallitsevaan kansainväliseen tilanteeseen asianmukaisella ja johdonmukaisella tavalla. Tässä mielessä on olennaista yhdenmukaistaa sekä ennaltaehkäiseviä että rankaisevia lainsäädännöllisiä ratkaisuja, jotka johtavat yhdennettyihin ja yhteisiin politiikkoihin.

2.5

Tarkasteltavana oleva ehdotus koskee sekä markkinasääntöjä että yhteisön sisäiseen turvallisuuteen liittyviä keskeisiä kysymyksiä. Turvallisuus on olennainen arvo kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa, ja tältä osin unioni ei ole eikä voi olla poikkeus. Turvallisuus on itse asiassa ensisijainen edellytys kaikkien vapauksien harjoittamiselle.

2.6

Tarkoituksena on yksinkertaisesti luoda asianmukaiset edellytykset tavoitellun, eurooppalaisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen aikaansaamiseksi kaikille kansalaisille. Tämä liittyy Euroopan integraatioprosessin kolmanteen pilariin. Sen lisäksi että asekauppa on uhka jäsenvaltioiden koskemattomuudelle, se on myös huomattava riskitekijä unionin sisäasioita ajatellen.

2.7

Yhteisössä oli jo havaittu tarve kiinnittää huomiota kyseiseen uhkaan sen rajojen sisäpuolella, minkä johdosta annettiin 18. kesäkuuta 1991 neuvoston direktiivi 91/477/ETY. Myöhemmin 17. joulukuuta 1998 tehdyllä päätöksellä Euroopan unionin yhteisistä toimista (5) jäsenvaltioita kannustettiin panemaan täytäntöön toimenpiteitä aseiden ja ampumatarvikkeiden valvonnan tehostamiseksi. Tämä käy ilmi useista sen jälkeen julkaistuista vuosikertomuksista (6).

2.8

Myös Yhdistyneet Kansakunnat on osoittanut viime aikoina suurta mielenkiintoa asiaa kohtaan, ja se on jopa kannustanut alan toimia. Niinpä sen alaisuuteen perustettiin erityiskomitea (7), jonka tehtävänä oli laatia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva kansainvälinenyleissopimus, joka hyväksyttiin (8) kaksi vuotta myöhemmin Palermossa. Tämä on johtanut nopeasti siihen, että ampuma-aseiden kaupan merkitys on alettu oivaltaa.

2.9

Kun Wienin prosessi oli saatu päätökseen, laadittiin edellä mainittuun yleissopimukseen lisäpöytäkirja, joka koskee ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laitonta valmistusta ja laitonta kauppaa ja johon kaikki asiasta kiinnostuneet maat ovat voineet liittyä syyskuun 1. päivästä 2001 lähtien, mutta jonka allekirjoittaminen ja ratifiointi ovat jossain määrin viivästyneet Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

3.1.1

EY:n perustamissopimuksen 95 artikla tarjoaa riittävän perustan tarkasteltavana olevan ehdotuksen sisällyttämiseksi osaksi yhteisön lainsäädäntöä, koska kyseessä on toimenpide, joka liittyy sisämarkkinoiden toimintaan ja johon sovelletaan perustamissopimuksen 251 artiklan mukaista menettelytapaa.

3.1.2

Säädöshierarkiaa koskevan periaatteen perusteella direktiivi on muutettavan säädöksen kannalta oikea oikeudellinen väline.

3.1.3

Komitea tukee näin ollen komission aloitetta ja kannattaa sen oikeusperustaa, jota se pitää asetettujen tavoitteiden mukaisena. (9)

3.2.1

Hyväksyessään kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta täydentävän lisäpöytäkirjan komission lähtökohtana ovat asiaankuuluvasti pöytäkirjan keskeiset periaatteet, jotka liittyvät tarpeeseen estää, torjua ja poistaa ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laiton valmistus ja laiton kauppa, koska ne muodostavat uhan kansojen hyvinvoinnille sekä niiden oikeudelle elää rauhassa.

3.2.2

Komitea suhtautuu myönteisesti tähän huolenaiheeseen ja tukee kaikilta osin komission aloitetta.

3.2.3

Komitea muistuttaa, että Euroopan parlamentti on useaan otteeseen käsitellyt tätä kysymystä ja että siitä on esitetty komissiolle useita kirjallisia kysymyksiä. (10)

3.2.4

Neuvosto on lisäksi ulkosuhteissaan kiinnittänyt erityistä huomiota tarpeeseen tarjota tukea unionin ulkopuolisille maille aseiden ja ampumatarvikkeiden omistamista, hallussapitoa, käyttöä, myyntiä ja siirtämistä koskevan asianmukaisen lainsäädännön ja sääntelyn valmistelussa keinona turvata rauha ja turvallisuus sekä edistää kestävää kehitystä. (11)

3.2.5

On kuitenkin ilmeistä, että kysymyksellä on läheiset yhtymäkohdat huolenaiheisiin, jotka liittyvät terrorismin torjuntaan (12), rahanpesuun, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn määrittelemiseen, havaitsemiseen, jäädyttämiseen, takavarikointiin ja menettämiseen (13), siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähteiden valvontaan (14) sekä yleisesti ottaen kaikenlaisiin gangsterismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeviin toimenpiteisiin.

3.2.6

Näin ollen komitea on erittäin tyytyväinen komission aloitteeseen, jota se pitää tervetulleena, ja toivoo, että Euroopan parlamentti ja neuvosto suhtautuvat siihen myönteisesti.

4.1

Tarkasteltavana olevan ehdotuksen 1 artiklalla muutetaan direktiivin 91/477/ETY seuraavia artikloja:

4.1.1

Kaikki ehdotetut muutokset saavat komitean tuen, sillä ne sisältävät asianmukaisesti pöytäkirjan määräykset, jotka ovat niiden lähtökohtana.

4.2

Ehdotetun direktiivin 2 artiklassa säädetään jäsenvaltioita sitovista järjestelyistä siinä tapauksessa, että direktiivi hyväksytään, mutta jätetään siirtymäaika avoimeksi siitä huolimatta, että direktiivi tulee välittömästi voimaan (ks. ehdotetun direktiivin 3 artikla).

4.2.1

Tältä osin komitea ei usko, että direktiivin voimaansaattamiseen tarvitaan pitkä määräaika sen jälkeen, kundirektiivi on hyväksytty. Direktiivi vaikuttaa kohderyhmäänsä käytännössä lähinnä lainsäädäntöprosessin, etenkin rikoslainsäädännön, välityksellä sekä taloudellisten toimijoiden sopeutumisena uusiin sääntöihin, jotka koskevat asekauppiaan toiminnan aloittamista ja kaupankäyntiä koskevien rekisterien organisoimista. Näiltä osin 12—18 kuukauden määräajan katsotaan riittävän.

4.3

Laittomien toimien luokittelun osalta jäsenvaltioiden voimassa olevan lainsäädännön vertailu (15) voi osoittautua hyödylliseksi totus comunitataen kannalta. Eurooppa-neuvostossa voitaisiin lisäksi ryhtyä mahdollisimman pian keskustelemaan vastaavista seuraamusjärjestelmistä.

4.4

Saattaa niin ikään olla syytä täsmentää, että ehdotuksessa käytettävää laittoman kaupan käsitettä on tarkasteltava kansainvälisen rikollisuuden torjunnan yhteydessä, jotta rangaistusseuraamusten soveltaminen rajoitetaan tilanteisiin, joissa on yksinomaan kyse Yhdistyneiden Kansakuntien edellä mainittua pöytäkirjaa koskevasta erityistavoitteesta.

4.5

Direktiivin liitteessä I olevassa 3 kohdan c alakohdassa mainitaan säännös, joka koskee antiikkiaseiden tai niiden jäljennösten määrittelyä. ETSK kehottaa komissiota koordinoimaan asiaa yhteisön tasolla.

4.6

Lisäksi olisi ehkä syytä säätää aseiden käytöstä metsästyksen, urheilun ja keräilytoiminnan yhteydessä, koska turvallisuusnäkökohdat on asetettava ensisijaiseen asemaan myös näillä aloilla kyseessä olevien esineiden ominaislaadun tai ennemminkin hengenvaarallisen luonteen johdosta. Käytännössä aseiden hallussapidon tarkoituksen arvioimisessa on loppujen lopuksi kysymys harkinnanvaraisesta seikasta. Siihen voi liittyä rikkomuksia ja väärinkäyttöä, jotka on aiheellista estää mahdollisuuksien mukaan. Tätä taustaa vasten suositetaan, että tarkasteltavana olevan ehdotuksen yleisten linjausten mukaisesti eri jäsenvaltiot velvoitetaan vaatimaan ilmoitus aseen hallussapidosta, aseenkantolupa tai huolehtimaan muusta aseen käyttöön ja hallussapitoon liittyvästä hallinnollisesta menettelystä, johon seurannasta ja valvonnasta vastuulliset kansalliset turvallisuusviranomaiset osallistuvat.