18.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/66

1.1

Vuoden 2006 alussa komissio esitti neuvostolle päätösehdotuksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuodeksi 2006.

Päätösehdotuksen mukaan vuonna 2005 kaudeksi 2005—2008 hyväksyttyjä suuntaviivoja ei muuteta ja jäsenvaltioille suositellaan, että ne toteuttaisivat työmarkkina- ja työllisyyspolitiikkaansa edelleen suuntaviivoihin sisältyvien painopistealojen mukaisesti.

1.2

Komission päätösehdotus on uuden hallintosyklin mukainen. Hallintosykli on osa Lissabonin strategian uudistusta, ja sen mukaan työllisyyspolitiikan suuntaviivoja, joista päätetään yhdennettynä kokonaisuutena talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa, tulee periaatteessa tarkistaa kokonaisuudessaan enää joka kolmas vuosi.

1.3

Tällöin jäsenvaltiot joutuvat neuvostossa samalla luopumaan vuoden 2006 osalta mahdollisuudesta tehdä tarvittaessa välttämättömät mukautukset välivuosina.

Ennen päätösehdotuksen antamista komissio arvioi vuosiraportissaan ja yhteisessä työllisyysraportissa jäsenvaltioiden vuoden 2005 syksyllä esittämiä kansallisia uudistusohjelmia.

2.1

ETSK kannattaa uutta yhdennettyä lähestymistapaa sekä monivuotista sykliä jo työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoja vuosiksi 2005—2008 käsittelevässä lausunnossaan (1), mutta huomauttaa siinä muun muassa seuraavaa:

2.2

Lisäksi komitea totesi vuosia 2005—2008 koskevia suuntaviivoja laadittaessa, että mukautukset ovat tarpeen erityisesti seuraavilla painopistealoilla:

2.3

ETSK yhtyy Cambridge Review Report -raportin arvioon, joka koskee eri valtioiden vuoden 2005 kansallisten toimintasuunnitelmien työllisyyspoliittista osuutta. Arvio tehtiin komission pyynnöstä, ja sen johtopäätös on, että juuri kohdassa 2.2 mainittujen horisontaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi on esitetty yksittäisiä toimia, mutta kaiken kaikkiaan useat jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole antaneet niille tarpeeksi painoarvoa.

Kun otetaan huomioon, että useissa jäsenvaltioissa työmarkkinatilanne ei ole juurikaan parantunut ja että jäsenvaltiot eivät ole vieläkään täysin toteuttaneet painopistealoihin kuuluvia toimia, ETSK:n mielestä on ensisijaisen tärkeää, että jäsenvaltioille vuosittain annettavissa suosituksissa kiinnitetään erityishuomiota näihin seikkoihin ja tehdään tarvittaessa myös tarpeelliset mukautukset monivuotisiin suuntaviivoihin.

2.4

Tämä pätee etenkin selkeiden ja sitovien työllisyys- ja työmarkkinapoliittisten tavoitteiden miltei täydelliseen puuttumiseen unionitasolla.

2.5

Komitea totesi vuosi sitten, että tämä voi johtaa siihen, että jäsenvaltiotasolla sitoudutaan unionintasolla sovittujen painopistealojen täytäntöönpanoon entistä heikommin sikäli, että jäsenvaltioiden työllisyyspoliittisia toimia on vaikeampi arvioida suhteessa konkreettisiin ja määrällisiin eurooppalaisiin tavoitteisiin.

Tämä huoli — erityisesti tavoitteita koskevien velvoitteiden jatkuva väheneminen — on nyt vuotta myöhemmin osoittautunut hyvinkin aiheelliseksi, kuten jäsenvaltioiden esittämien kansallisten uudistussuunnitelmien työllisyysosioiden ensimmäinen tarkastelu osoittaa. Kuten useat tahot ovat todenneet, komissiolle toimitetuista kansallisista uudistusohjelmista monet eivät ole kovinkaan kunnianhimoisia työntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia kunnioittavan työllisyyspolitiikan osalta seuraavista syistä:

Suuntaviivojen täytäntöönpanossa on yleensä mielekästä sallia jonkin verran joustavuutta, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset työmarkkinapoliittiset rakenteet ja ongelmat. Mikäli kohdassa 2.4 mainitut edellytykset täyttyvät, tulee ehdottomasti välttää sitä, että uudistetun Lissabonin strategian tavoitteet vesittyvät konkreettisuuden puuttumisen vuoksi.

2.6

ETSK kannattaa sen vuoksi tehokkaisiin toimiin ryhtymistä kansallisten ohjelmien laadun parantamiseksi tulevaisuudessa siten, että ne sisältävät entistä sitovampia aikarajoja ja vastuualueita ja — mikäli mahdollista — asianmukaisen rahoitusperustan.

Lissabonin strategian yleiset työllisyystavoitteet (kokonaistyöllisyys, naiset, ikääntyneet) on kansallisissa uudistussuunnitelmissa määritetty useimmiten vain kansallisella tasolla. ETSK kannattaa muidenkin konkreettisten tavoitteiden asettamista esimerkiksi nuorisotyöttömyyden torjunnassa, tasa-arvon ja elinikäisen oppimisen edistämisessä, vammaisten tukemisessa (2) sekä lastenhoitopalvelujen ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan resurssien laajentamisessa. Tältä osin vain harvat jäsenvaltiot ovat esittäneet kunnianhimoisia ehdotuksia.

Tämän vuoksi on pyrittävä vakavasti siihen, että suuntaviivoissa palataan eurooppalaisiin tavoitteisiin ja sitoudutaan niihin.

2.7

ETSK on myös huomauttanut, että kansallisten uudistussuunnitelmien onnistumisen keskeinen edellytys on kaikkien asianomaisten yhteiskuntaelämän toimijoiden — erityisesti työmarkkinaosapuolten — mahdollisimman laaja osallistuminen prosessiin sen kaikissa vaiheissa.

Komitea pahoittelee sen vuoksi, että kansallisia toimintasuunnitelmia laadittaessa ei useinkaan kuultu työmarkkinaosapuolia eikä käyty kansalaisyhteiskunnan kanssa todellista keskustelua. Tämä johtui varsinkin uudistussuunnitelmien hyvin tiukasta laatimisaikataulusta, kuten myös työllisyyskomitean Cambridge Review Report -raportin maakohtaisten kertomusten analyysissa todetaan.

Tällainen yhteiskunnan kaikkien asianomaisten toimijoiden osallistuminen on ETSK:n näkemyksen mukaan edellytys sille, että voidaan esimerkiksi sovittaa yhteen työmarkkinoiden joustavuus ja hyvä työsuhdeturva.

Kansalaisyhteiskunnan osallistumisen vähäisyys on ETSK:n mielestä myös yksi syy, miksi useimmissa jäsenvaltioissa on ponnisteltu liian vähän ”sosiaaliturvan pilarin” integroimiseksi.

2.8

Tässä yhteydessä tulee todeta, että useimmissa uudistussuunnitelmissa ei oteta tarpeeksi huomioon, että työmarkkinoiden rakenteellisten uudistusten ohella kasvun ja työllisyyden elvyttämiseksi on myös tarpeen toteuttaa kysyntään kohdistuvia toimia. ETSK on viime aikoina todennut tässä yhteydessä monta kertaa, että lisäksi edellytetään unioni- ja jäsenvaltiotasolla tervettä makrotaloudellista toimintaympäristöä.

Useissa jäsenvaltioissa työllisyyspoliittisen tilanteen huomattava parantaminen edellyttää kestävää noususuhdannetta. Kasvun ja täystyöllisyyden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi on luotava sellaiset olosuhteet, jotka edistävät sekä ulkoista että sisäistä kysyntää. Vain harvat jäsenvaltiot korostavat uudistusohjelmissaan riittävästi talouden elvyttämistä.

2.9

ETSK on lisäksi todennut useasti, että työllisyyspoliittiset toimet ilman asianmukaista jäsenvaltio- tai unionitason rahoitusta eivät voi onnistua. Asianomaiset painopistealat on sen vuoksi otettava huomioon talousarviosuunnitelmissa. Myös tältä osin Cambridge Review -raportissa todetaan, että useimmissa jäsenvaltioissa työmarkkinapoliittisia aloitteita koskevien ehdotusten ja talousarviossa niihin varattujen määrärahojen välillä on kuilu.

Sen vuoksi jäsenvaltioiden tulee esimerkiksi lisätä talousarvioidensa liikkumavaraa asianomaisten infrastruktuuri-investointien osalta. Kansalliset uudistusohjelmat tulisi laatia mahdollisimman pitkälle siten, että niiden tuloksena luotaisiin Euroopan laajuinen ja koordinoitu talouden elvytysohjelma. Julkiset investoinnit ovat siinä tärkeä tekijä. Tässä yhteydessä TEN-hankkeille tarkoitettujen varojen suunnitellut erittäin suuret leikkaukset EU:n talousarviossa tulisi peruuttaa jakamalla määrärahat uudelleen.

ETSK kehottaa ottamaan huomioon nämä ja myös muut kasvua ja työllisyyttä estävät rajoitukset, kun on kyse kauden 2007—2013 rahoitusnäkymien konkreettisesta muotoilusta.

3.1

ETSK kehottaa antamaan osallistavan demokratian periaatteelle sille kuuluvan aseman paitsi kansallisten uudistussuunnitelmien täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa, myös työllisyyspoliittisten suuntaviivojen käsittelyssä tulevina vuosina. Lissabonin prosessin työllisyyspilarin toteuttamisessa kipeästi tarvittava edistys riippuu ratkaisevasti tästä.

3.2

ETSK toistaa tässä yhteydessä, että se on halukas toimimaan tulevaisuudessa aktiivisesti yhdessä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten kanssa ennen kaikkea jäsenvaltioissa toteutettavan suuntaviivojen tehokkaan soveltamisen seurannassa.

3.3

Komitea harkitsee erillisen oma-aloitteisen lausunnon antamista suuntaviivoihin tulevina vuosina tarvittavista mukautuksista.