16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/73

1)

OTTAA HUOMIOON, että 16.—17. kesäkuuta 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ei päässyt yhteisymmärrykseen EU:n tulevan ohjelmakauden 2007—2013 rahoitusnäkymistä,

2)

OTTAA HUOMIOON, että puheenjohtajavaltiona toimivaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa pyydettiin jatkamaan keskusteluja ottaen huomioon tähän mennessä saavutettu edistys, jotta kaikki sopimukseen pääsyn edellyttämät kysymykset voidaan ratkaista mahdollisimman pian,

3)

SEKÄ KATSOO, ETTÄ vuonna 2005 tulee hyväksyä rahoitusnäkymät, jotka mahdollistavat vuodesta 2007 tehokkaan politiikan yhteisvastuullisuuden, alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi Euroopassa,

1.

ilmaisee jälleen tukensa (vrt. CdR 162/2004 fin) Euroopan komission alun perin esittämille tasapainoisille ehdotuksille, jotka perustuivat todenmukaisiin tarpeisiin ja jotka oli hyväksytty paikallis- ja alueviranomaisille neljän vuoden aikana järjestettyjen laajojen kuulemisten jälkeen. Komitea ilmaisi näkemyksensä lausunnossa ja toisti ne Euroopan parlamentin kanssa 6. huhtikuuta 2005 antamassaan yhteisessä julkilausumassa ja 20. toukokuuta 2005 annetussa Wrocławin julkilausumassa.

2.

antaa tunnustuksen puheenjohtajavaltio Luxemburgin tekemille ehdotuksille ja yhtyy erityisesti Euroopan parlamentin näkemykseen, jonka mukaan rahoitusnäkymissä tulisi varmistaa, että kilpailukyky- ja kasvutavoitteiden edistämiseksi on käytettävissä riittävät varat ja että alue- ja rakennerahastoja voidaan hyödyntää kaikilla Euroopan alueilla. Se on välttämätöntä, jotta unioni pystyy toteuttamaan sitoumuksensa ja jotta kansalaiset eivät pettyisi yhä pahemmin Euroopan unioniin. Talousarvion enimmäismäärän pienentäminen vaarantaisi koheesiopolitiikan perusperiaatteet ja siis myös yhteisvastuullisuuden periaatteen, joka on Euroopan yhdentymisen ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin ilmeinen ja keskeinen osatekijä. Kyseisen alan talousarvion leikkaaminen saattaisi johtaa aluepolitiikan uudelleenkansallistamiseen useimmissa vanhoissa jäsenvaltioissa, mikä on selvästi Euroopan alueiden ja paikallisyhteisöjen näkemysten vastaista.

3.

korostaa AK:n ja Euroopan parlamentin näkemysten lähentymistä sekä EP:n merkittävää roolia talousarvioneuvottelujen tasavertaisena osapuolena.

4.

kehottaa jäsenvaltioita vastustamaan vaatimuksia EU:n talousarvion supistamisesta ja ehdottaa, että unionille taataan sellainen talousarvio, joka mahdollistaa tehokkaat toimet aloilla, joilla unionin toiminnasta on kertynyt ja voi tulevaisuudessakin kertyä konkreettista lisäarvoa EU:n kansalaisille sekä heidän asuin- ja työskentelypaikoilleen. Komitea toteaa, että tulevina kuukausina tarvitaankin vahvaa johtamista, selkeää eri lohkojen välistä yhteistyötä ja jatkuvaa julkista keskustelua, jotta tällaisista aloista päästään yhteisymmärrykseen.

5.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että koheesiopolitiikassa EU tuo todellista lisäarvoa, sillä koheesiopolitiikkaan käytetyillä varoilla saadaan yhteisön tasolla aikaan enemmän ja suurempi vipuvaikutus kuin jäsenvaltiotasolla. Koheesiopolitiikka on osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi pyrittäessä tasoittamaan Euroopan alueiden välisiä ja niiden sisäisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja, jotka haittaavat merkittävästi eurooppalaisten sisämarkkinoiden toteutumista ja tehokasta toimintaa. Koheesiopolitiikka on perustavan tärkeää, jotta EU:n keskiarvosta jäljessä olevat alueet voivat saavuttaa Lissabonin tavoitteet. Täytyy siis tunnustaa selkeästi, että koheesiopolitiikka täydentää politiikkana oleellisella tavalla kaikkia Euroopan kasvu- ja työllisyysstrategioita.

6.

tukee Euroopan komission puheenjohtajan toimia rahoitusnäkymistä käytävien neuvottelujen uudelleenkäynnistämiseksi ja katsoo, että näin voitaisiin myös edistää keskusteluja EU:n talousarvion modernisointikeinoista. Komitea korostaa kuitenkin, että kaikki tällaiset ehdotukset tulee sisällyttää vähimmäisvaatimukset täyttävään rahoituskehykseen. Se kiinnittää tässä yhteydessä huomiota ehdotuksiin globalisaatioon mukautumista helpottavasta uudesta rahastosta sekä Jeremie- ja Jaspers-aloitteisiin ja toteaa, että kyseisten välineiden tulisi olla täydentäviä, eikä niitä tulisi esittää vaihtoehtoina budjettikohdille, joiden avulla pyritään saavuttamaan lähentymis-, kilpailukyky- ja työllisyystavoite.

7.

varoittaa lisäksi tässä yhteydessä ohjaamasta EU:n varoja vain jäsenvaltiotasolla toteutettaviin kilpailukykyä ja kasvua edistäviin toimiin, sillä EU-rahoitus voidaan parhaiten suunnata alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamiseen, joka toteutetaan kaikkia aloja koskevan kilpailukyky- ja kasvuohjelman yhteydessä osana EU:n laajuista koheesiopolitiikkaa. Lisäksi komitea katsoo, että rakennerahastojen yhteisrahoitussäännöissä tulee edelleen sallia yksityisen sektorin osallistuminen rahoitukseen.

8.

pahoittelee, ettei Hampton Courtissa 27. lokakuuta 2005 pidetyssä epävirallisessa huippukokouksessa onnistuttu saamaan rahoitusnäkymistä käytävää keskustelua uudelleen käyntiin.

9.

on erityisen huolissaan siitä, että sopimuksen viivästyminen huonontaa kansalaisten käsitystä unionista, heikentää mahdollisuuksia käynnistää seuraava ohjelmakausi sujuvasti ja aiheuttaa talouden epävakautta kaikkialla EU:n paikallis- ja alueyhteisöissä, mikä vaikuttaa kielteisesti etenkin uusien jäsenvaltioiden talouteen. Niillä saattaa olla suuria vaikeuksia täyttää siirtymäkaudelta periytyvät velvoitteet, joihin jäsenvaltiot sitoutuivat liittymissopimuksissa ennen Euroopan unionin viime laajentumista.

10.

toistaa toivovansa puheenjohtajavaltiona toimivan Yhdistyneen kuningaskunnan tekevän kaiken tarvittavan, jotta sopimukseen päästään ennen vuoden 2005 loppua.