Alkuperänimityksen ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun asetuksen (ETY) N:o 2081/92 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

(2005/C 240/07)

Tämä julkaiseminen sisältää oikeuden vastustaa rekisteröintiä mainitun asetuksen 7 ja 12 d artiklassa tarkoitetulla tavalla. Väitteet hakemusta vastaan on tehtävä jäsenvaltion, WTO:n jäsenvaltion tai 12 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä noudattaen hyväksytyn kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen välityksellä kuuden kuukauden kuluessa julkaisemisesta. Julkaiseminen perustellaan seuraavilla tekijöillä ja erityisesti 4 kohdan 6 alakohdalla, joiden mukaan hakemus katsotaan perustelluksi asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 tarkoitetulla tavalla.

YHTEENVETO

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 2081/92

”CLEMENTINE DE CORSE”

EY-numero: FR/00300/2.7.2003

SAN ( ) SMM (X)

Tämä yhteenveto on laadittu ainoastaan tiedotustarkoituksiin. Erityisesti asianomaisen SAN:n tai SMM:n tuottajia kehotetaan yksityiskohtaisten tietojen saamiseksi tutustumaan eritelmän täydelliseen toisintoon, joka on saatavissa tuottajaryhmittymältä, kansallisilta viranomaisilta tai Euroopan komission toimivaltaisista yksiköistä (1).

1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:

2.   Ryhmittymä:

2.1   Nimi: Association pour la Défense et la Promotion de la Clémentine de Corse (APRODEC)

2.2   Osoite:

2.3   Kokoonpano: tuottaja/jalostaja (x) muu (x): taimitarhat

3.   Tuotelaji:

Luokka 1.6. Jalostamattomat tai jalostetut hedelmät, vihannekset ja viljakasvit

4.   Eritelmä:

(yhteenveto 4 artiklan 2 kohdan edellytyksistä)

4.1   Nimi: ”Clémentine de Corse”

4.2   Kuvaus: ”Clémentine de Corse” on siemenetön klementiini (Citrus clémentina), jolla on oltava seuraavat ominaisuudet:

Värin on oltava punertavanoranssi; enintään yksi viidesosa pinnasta voi olla vihreää.

Sen on oltava keski- tai pienikokoinen; poikkileikkauksen halkaisija saa olla enintään 46—68 mm.

Mehupitoisuuden on oltava vähintään 42 prosenttia.

Maun on oltava kirpeä.

Hedelmän kypsyys määritellään mehun sokeripitoisuuden (E) ja mehun happamuuden (A) välisenä suhteena (E/A), jossa E ilmaistaan Brix-asteena ja A sitruunahapon määränä 100 grammassa. E/A-suhteen on oltava 8—17 ja happamuuden 0,65—1,4.

Myyntivaiheessa hedelmän kukkavarressa on oltava kiinni yksi tai kaksi lehteä; vaatimus koskee vähintään 30:tä prosenttia hedelmistä.

4.3   Maantieteellinen alue: Korsikan klementiinin tuotantoalue kattaa Välimeressä sijaitsevan Korsikan saaren departementteihin (Haute-Corse ja Corse-du-Sud) kuuluvien tiettyjen kuntien pinta-alan kokonaan tai osittain. Alue kattaa yleisimmin rannikkovyöhykkeet, ja se määritellään korkeutta, kaltevuutta ja etäisyyttä merestä koskevien perusteiden mukaisesti (ks. kohta 4.6).

Kaikki kolme vaihetta eli tuotanto, sadonkorjuu ja pakkaaminen toteutetaan suojatun maantieteellisen merkinnän saaneella alueella.

4.4   Alkuperätodisteet: Hakijaryhmittymä ja sertifiointielin tarkastavat ja valtuuttavat ennakolta jokaisen toimijan. Jäljitettävyys taataan yksilöimällä ensin jokainen hedelmäpuulohko. Tunnistetta täydennetään eri vaiheissa kunnes tuote päätyy loppukuluttajalle.

Jokaisella tilalla on hedelmätarhaluettelo, jossa yksilöidään palstat, joille on istutettu klementiinipuita, sekä hedelmäpuulohkot. Viljelijän toimintaeritelmän avulla voidaan seurata toteutettuja toimenpiteitä viljelijäkohtaisesti ja hedelmäpuulohkoittain. Jokainen poimittujen hedelmien erä nimetään tuottajan ja hedelmäpuulohkon mukaisesti. Tunnusnumeroa käytetään pakkaamoon viennin sekä pakkaamossa sisäänotto- ja ulosvientivaiheessa suoritettavan hyväksynnän, lähettämisen ja kuljetuksen aikana.

Pakatut yksiköt on näin loppukuluttajalle myytäessä yksilöity numerolla, jossa on pakatun erän numero, pakkaamon numero, tilan numero ja sen hedelmäpuulohkon numero, jolta hedelmät on poimittu.

4.5   Tuotantomenetelmä: Korsikan sitrushedelmänviljelijöiden käyttämän tuotantojärjestelmän lähtökohtana on hedelmäpuulohkoihin perustuva viljelynhallinta.

Hedelmäpuulohkoksi kutsutaan klementiinipuuryhmää, joka täyttää seuraavat edellytykset: se koostuu yhdestä lajikkeesta, se on istutettu homogeeniselle alueelle (maaperä, valo, korkeus) ja sitä hoidetaan yhdenmukaisesti ja tilan muista hedelmäpuulohkoista riippumatta (lannoitusta, kastelua, puiden terveyden suojaamista, erilaisia käsittelyjä, leikkaamista, sadonkorjuuta ym. koskevat kaudet ja menetelmät).

Tuottajien yhteisiin kokemuksiin, paikallisista agronomisista tutkimuksista kahdenkymmenen vuoden aikana saatuihin tuloksiin ja verkoston päätöksentekoa helpottavien välineiden kehittelyyn perustuvan osaamisen ansiosta hedelmät ovat tasalaatuisia ja ominaisuuksiltaan erityisluonteisia:

Klementiinipuut leikataan joka vuosi.

Lannoitus- ja kastelutoimia mukautetaan säännöllisesti mitattujen agronomisten ja analyyttisten muuttujien mukaan. Palstoilla on oltava kastelumahdollisuus.

Käsin tapahtuva sadonkorjuu aloitetaan, kun hedelmä on saavuttanut parhaan mahdollisen värin ja kypsyysasteen puussa. Korjuu suoritetaan useita kertoja poimittujen hedelmäerien tasalaatuisuuden varmistamiseksi. Hedelmän mukana poimitaan lehti, joka takaa sen tuoreuden.

Poimittuja hedelmiä ei saa käsitellä kemiallisesti. Värin aktivoimisaineita ei saa käyttää. Pakkausvaiheessa hedelmät vain suojataan luonnonvahalla ja niistä valitaan Clémentine de Corse -laatuvaatimukset täyttävät hedelmät.

Hedelmien lajittelu ja pakkaus tehdään suojatun maantieteellisen merkinnän saaneella tuotantoalueella, jotta voidaan säilyttää hedelmien korkealaatuisuus, taata tuotteiden jäljitettävyys ja helpottaa seurantaa näissä tuotantovaiheissa. Tuottajien yhdessä hyväksymien kokovaatimusten ansiosta hedelmiä voidaan verrata tiettyyn tarkkaan viitekokoon. Suojatun maantieteellisen merkinnän saavat vain hedelmät, jotka kuuluvat kokoluokkiin 1—5. Suojatun maantieteellisen merkinnän lopputarkastus tehdään pakatuille erille.

Hedelmien alkuperä voidaan tunnistaa pakkauksista, jotka myös suojaavat niiden laatua siihen saakka, kunnes ne myydään loppukuluttajille.

4.6   Yhteys maantieteelliseen alkuperään: Klementiinien viljely on nykyisin tärkeä osa Korsikan taloutta, ja sitrushedelmien viljelyllä onkin saarella hyvin pitkät perinteet. Joidenkin lähteiden mukaan viljely on aloitettu heti kristillisen ajanlaskun alussa. Tuolloin hedelmätarhoja oli etupäässä itäisen rannikon vuorenjuuriterasseilla aina Cap Corseen saakka sekä Balagnessa. Saaren vanhoissa sitrushedelmätarhoissa viljeltiin paitsi sukaattisitruunapuita, joiden kaupallinen viljely päättyi poikkeuksellisen tuhoisien luonnonilmiöiden ja niiden seurauksia pahentaneen epäsuotuisan taloudellisen suhdanteen myötä, myös appelsiini-, mandariini ja sitruunapuita, jotka mainitaan useissa lähteissä ja joita on vieläkin siellä täällä muistuttamassa saaren menneisyydestä sitrushedelmien viljelyalueena.

Kun tultiin 1920-luvulle ja Algeriasta löydettiin klementiinipuita, alettiin taimia tuoda ja istuttaa Korsikalle. Jo 1950-luvun lopulla Korsikassa toimintansa aloittaneen Station de Recherche Agronomique de San Giulianon (San Giulianon agronominen tutkimuslaitos) perusteelliset tekniset ja taloudelliset tutkimukset osoittivat, että klementiinipuu tulisi nostaa alueen yleisimmäksi sitrushedelmäpuuksi.

Sitrushedelmänviljelijät ovat istuttaneet vuodesta 1964 lähtien huomattavia määriä klementiinipuita. Nykyisin Korsikan klementiinitarhojen pinta-ala on yhteensä yli 2 000 hehtaaria ja tuotantomäärä keskimäärin 22 000 tonnia.

Korsikan klementiinin maine on nykyisin erittäin laajalle levinnyt, ja klementiinissä kiinni oleva lehti yhdistetään hyvin usein sen alkuperään. Korsikan klementiiniä pidetään ominaisuuksiltaan erityislaatuisena (koko, maku, mehukkuus, väri).

Sen erityiset ominaisuudet ovat paitsi viljelijöiden myös tiettyjen maaperään ja saaren ilmastoon liittyvien erityispiirteiden ansiota ja tulosta siitä, että hedelmät on viljelty saarella:

Suojatun maantieteellisen merkinnän saaneen Korsikan alueen sitrushedelmäviljelyssä käytetty maaperä eroaa Välimeren alueella yleisestä maalaadusta graniitti- ja liuskekiviperäisyytensä ja usein happamamman ja kevyemmän laatunsa osalta. Se muistuttaa enemmän lauhkeilla valtameri-ilmastoalueilla tavattua maalaatua. Puiden perusrungot, joista hedelmät saavat erikoisominaisuutensa, ovat maaperän ansiosta erityislaatuisia.

Meren vaikutus ja vuorten läheisyys tekevät tuotantoalueen ilmastosta erityisen, jolle on tyypillistä leuto lämpötila, runsaat sateet sekä korkea kosteuspitoisuus, jotka osaltaan vaikuttavat väriltään ja maultaan omaperäisen hedelmän syntyyn (kirpeämpi, ei niin makea).

Koska Korsika on saari, sen klementiinitarhat ovat lisäksi suojassa monilta vakavilta virustaudeilta, joita ei saarella esiinny nykyisin lainkaan. Saaren pinnanmuodoista johtuen hedelmätarhat ovat pieniä, mikä helpottaa hedelmätuholaisten hallintaa.

Maantieteellinen alue on kaikista näistä syistä määritelty alueeksi, jolla täyttyvät kyseiset maaperää ja ilmastoa koskevat yhteiset edellytykset sekä eräät sijaintiin liittyvät helposti määritettävät erityisperusteet, jotka ovat:

Korkeus merenpinnasta: tuotantoalueeseen luetaan vain sellaiset alueet, jotka sijaitsevat 2—300 metrin korkeudella merenpinnasta. Alle 2 metrin korkeudessa maaperä on yleensä epäsuotuisaa (suolaista, hydromorfista, turpeista, liian hiekkaista). Yli 300 metrin korkeudessa kaltevuus ja ilmasto ovat epäsuotuisia.

Kaltevuus: kaltevuuden on oltava alle 25 prosenttia.

Etäisyys merestä: etäisyyden on oltava alle 15 km, jotta alue hyötyy merellisistä vaikutuksista.

4.7   Valvontaelin:

4.8   Merkintä: Valvontaelin hyväksyy suojatun maantieteellisen merkinnän ”Clémentine de Corse” saaneiden hedelmien lähetykseen tarkoitetut erikoispakkaukset ja pakkauksiin liitettävät erityiset merkinnät.

Lainsäädännössä asetettujen kaupallisten vaatimusten mukaisten pakollisten merkintöjen lisäksi pakkauksissa on oltava seuraava maininta: ”Indication Géographique Protégée: Clémentine de Corse” (suojattu maantieteellinen merkintä: Korsikan klementiini).

4.9   Kansalliset vaatimukset: —

(1)  Euroopan komissio — Maatalouden pääosasto — Maataloustuotteiden laatupolitiikan yksikkö — B-1049 Bryssel.