[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 23.12.2005 KOM(2005)694 lopullinen 2005/0270(CNS) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi (komission esittämä) PERUSTELUT 1. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2082/92 nojalla on 24 päivästä heinäkuuta 1993 alkaen ollut mahdollista tunnustaa ja suojata yhteisön tasolla luonteeltaan erityisiä maataloustuotteita ja perinteisiä elintarvikkeita. Näiden tuotteiden erityisluonne liittyy tuotanto- ja/tai valmistusmenetelmään mutta ei maantieteelliseen alkuperään. 2. Kyseiseen järjestelmään on sen luomisesta alkaen on rekisteröity 15 maataloustuotetta ja elintarviketta, joista jotkut ovat taloudellisesti erittäin merkittäviä. Komissio on saanut eri jäsenvaltioilta 18 uutta rekisteröintihakemusta. 3. Tämän järjestelmän avulla tuottajilla on mahdollisuus nostaa tuotteidensa arvoa, samalla kun kuluttajia suojellaan vilpillisiltä käytännöiltä ja varmistetaan liiketoiminnan rehellisyys. Tässä asetuksessa säädetyn rekisteröinnin tarjoama tärkein etu on tuotteen tunnistaminen, joka on mahdollista maininnalla ”aito perinteinen tuote” varustetun rekisteröidyn nimen ja yhteisön tunnuksen yhdistetyn käytön myötä. Nimen käytön suhteen on olemassa kaksi vaihtoehtoa: rekisteröinti voidaan tehdä varaamalla tai varaamatta nimen käyttö eritelmää noudattaville tuottajille. Asetuksen voimaantulosta alkaen on tehty ainoastaan viisi rekisteröintiä, joihin liittyy nimen varaaminen. Jäsenvaltioilla on velvollisuus suojata maininta ”aito perinteinen tuote”, sitä vastaava tunnus ja varatut nimet. Aidot perinteiset tuotteet eivät kuulu TRIPS-sopimuksissa tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisalaan. 4. On tarpeen varmistaa, että WTO:n jäsenmaiden tuottajat voivat hyötyä rekisteröinnistä ilman vastaavuuteen ja vastavuoroisuuteen liittyviä edellytyksiä ja että kyseisten maiden kansalaiset voivat oikeutettuun etuun vetoamalla vastustaa rekisteröintiä. Lisäksi WTO:n jäsenmaiden tuottajien on kansallista kohtelua koskevan lausekkeen nojalla voitava käyttää aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi rekisteröityjä eritelmiä samalla tavoin kuin jäsenvaltioiden tuottajat. Niin ikään olisi vahvistettava säännökset, joilla taataan nykyisten teollis- ja tekijänoikeuksien, kuten maantieteellisten merkkien ja merkintöjen, olemassaolo ja soveltamisala. 5. Ehdotuksella pyritään myös yksinkertaistamaan ja täsmentämään menettelyjä sekä selventämään hakemusten tarkasteluun osallistuvien eri viranomaisten vastuualoja. Siinä selvennetään, että tehtävät, jotka voidaan parhaiten suorittaa kansallisella tasolla, on luonnollisesti uskottava kansallisille viranomaisille mutta samalla on valvottava, että asianosaisten, kolmannet maat mukaan luettuina, välillä noudatetaan tasavertaista kohtelua. 6. Aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröintimenettelyyn kuuluu nykyisellään kaksi vaihetta. Tuottajaryhmittymä jättää aluksi rekisteröintihakemuksen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Kansalliset viranomaiset toimittavat sen jälkeen hakemuksen komissiolle rekisteröintiä varten; komissio välittää käännetyn hakemuksen muille jäsenvaltioille. 7. Jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat asiakirjat ovat yleensä kuitenkin liian laajoja ja yksityiskohtaisia. Ehdotetaan, että yhteisön tasolle toimitettaisiin ainoastaan yksi varsinainen eritelmä ja että kansalliset viranomaiset vastaisivat asianomaisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden perinteisen ja erityisen luonteen arvioinnista. 8. Lisäksi komissio julkaisee hakemuksen pääkohdat Euroopan unionin virallisessa lehdessä , joten jokainen henkilö, jota asia laillisesti koskee, voi esittää väitteen rekisteröintiä vastaan. Ehdotuksessa määritellään rekisteröinnin vastaisen väitteen hyväksyttävät syyt, jotta komissio välttyisi käsittelemästä mahdollisia mielikuvituksellisia ja vilpillisiä vastaväitteitä. Näiden toimenpiteiden on mahdollistettava yhteisön tason hallintomenettelyjen keventyminen. 9. Ehdotus sisältää useita yksinkertaistuksia ja selvennyksiä. On nimittäin käynyt ilmi, että asetuksen tavoite ei ole tarpeeksi selkeä tuottajille ja muille asiaan liittyville toimijoille. Käytetyt ilmaisut ovat monimutkaisia ja määritelmät epätarkkoja. Ilmaisua ”perinteinen” ei ole edes määritelty. Samanaikaisesti ehdotetaan oikaisuja eräille epäjohdonmukaisuuksille, joita ovat esimerkiksi määräaika eritelmän muutoshakemuksen yhteydessä esitettäville vastaväitteille, joka on yhdessä kohdassa vahvistettu kuudeksi kuukaudeksi ja toisessa kohdassa kolmeksi kuukaudeksi. 10. Järjestelmään ehdotetaan tarpeen mukaan samanlaisia parannuksia kuin maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaamisjärjestelmään. Parannukset liittyvät erityisesti tarkastusjärjestelmään, rekisteröinti- ja vastaväitemenettelyihin, mainintaan ”aito perinteinen tuote” ja yhteisön tunnukseen tehtävään pakolliseen viittaukseen tuotteiden merkinnöissä sekä hallintokomiteaan vetoamiseen rekisteröintihakemuksia koskevissa näkökohdissa. 11. Kyseisten muutosten suurista linjoista on keskusteltu asianomaisten osapuolten kanssa. Maataloustuotteiden laadun neuvoa-antavassa ryhmässä (kesäkuussa 2005) ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevien todistusten sääntelykomiteassa käydyissä keskusteluissa on korostettu järjestelmän etuja esittämällä esimerkkejä saaduista hyvistä kokemuksista. 12. Suunnitelluilla toimenpiteillä ei ole taloudellisia vaikutuksia Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon. 2005/0270(CNS) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [1], sekä katsoo seuraavaa: (1) Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotannolla, valmistuksella ja jakelulla on tärkeä asema yhteisön taloudessa. (2) Maataloustuotannon monipuolistumista olisi suosittava. Perinteisten, ominaisuuksiltaan erityisten tuotteiden edistämisestä olisi huomattavaa etua maaseudulle, erityisesti epäsuotuisilla alueilla ja syrjäseuduilla, sillä se varmistaisi paremmat tulot maanviljelijöille sekä maatalousväestön pysymisen näillä alueilla. (3) Jotta sisämarkkinoiden toiminta olisi elintarvikealalla moitteetonta, taloudellisille toimijoille olisi annettava keinot, joiden avulla ne voisivat nostaa tuotteidensa arvoa, samalla kun kuluttajia suojellaan vilpillisiltä käytänteiltä ja taataan liiketoiminnan rehellisyys. (4) Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2082/92 [2] on määritelty erityisluonnetta koskevat todistukset, ja maininta ”aito perinteinen tuote” on määritelty ja otettu käyttöön komission asetuksella (ETY) N:o 1848/93 [3], jolla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (ETY) N:o 2082/92 soveltamiseksi. Erityisluonnetta koskevien, useimmiten ”aidoille perinteisille tuotteille” myönnettävien todistusten avulla voidaan vastata perinteisiin, ominaisuuksiltaan erityisiin tuotteisiin kohdistuvaan kuluttajien kysyntään. Ottaen huomioon markkinoille saatettujen tuotteiden laaja valikoima ja niistä annettujen tietojen moninaisuus kuluttajille on annettava kyseisistä ominaisuuksista selkeää ja tiivistä tietoa, jotta he voisivat paremmin tehdä valintoja. (5) Selvyyden vuoksi ei pitäisi enää käyttää ilmaisua ”erityisluonnetta koskeva todistus” vaan yksinomaan ymmärrettävämpää ilmaisua ”aito perinteinen tuote”. Jotta myös asetuksen tavoite olisi selkeämpi tuottajille ja kuluttajille, olisi täsmennettävä erityisluonteen määritelmää ja määriteltävä ilmaisu ”perinteinen”. (6) Eräät tuottajat haluaisivat nostaa perinteisten maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden arvoa, koska niiden luontaiset ominaisuudet erottavat ne selvästi muista samankaltaisista tuotteista tai elintarvikkeista. Kuluttajansuojan varmistamiseksi todistettua erityisluonnetta olisi valvottava. Tällaisen vapaaehtoisen järjestelmän, joka auttaa toimijoita saamaan jonkin elintarvikkeen laadun tunnetuksi yhteisön tasolla, onkin tarjottava takeet siitä, että kaikki viittaukset, jotka siihen elinkeinotoiminnassa tehdään, ovat perusteltuja. (7) Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkintöihin sovelletaan yhteisön yleisiä sääntöjä ja erityisesti myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/13/EY [4]. Aitojen perinteisten tuotteiden erityisluonne huomioon ottaen kyseisten merkintöjen täydentämiseksi olisi kuitenkin annettava erityissäännöksiä. Jotta yhteisön alueella tuotettujen aitojen perinteisten tuotteiden tunnistaminen helpottuisi ja nopeutuisi, kyseisten mainintojen ja yhteisön tunnusten käyttö tuotteiden merkinnöissä olisi tehtävä pakolliseksi säätämällä kuitenkin kohtuullisesta määräajasta, jotta toimijoilla olisi aikaa sopeutua tähän velvoitteeseen. (8) Sen varmistamiseksi, että todistettuja erityisiä ominaisuuksia noudatetaan ja että ne ovat pysyviä, ryhmittymiksi yhdistyneiden tuottajien olisi itse määriteltävä ne eritelmässä. Myös kolmansien maiden tuottajille tarjotaan mahdollisuus rekisteröidä aito perinteinen tuote. (9) Yhteisön alueella suojattuihin aitoihin perinteisiin tuotteisiin on sovellettava uskottavaa valvontajärjestelmää, joka perustuu rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 882/2004 [5], sekä tarkastusjärjestelmää, jonka avulla varmistutaan ennen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kaupan pitämistä siitä, että toimijat noudattavat eritelmän määräyksiä. (10) Aidot perinteiset tuotteet on suojan saamiseksi rekisteröitävä yhteisön tasolla. Rekisteriin viennillä varmistetaan myös alan ammattilaisten ja kuluttajien tiedonsaanti. (11) Asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten olisi tarkasteltava jokaista rekisteröintihakemusta yhteisten vähimmäissääntöjen noudattamisen suhteen, kansallisen tason vastaväitemenettely mukaan luettuna, jotta voidaan varmistaa, että asianomainen maataloustuote tai elintarvike on perinteinen ja ominaisuuksiltaan erityinen. Komission on tämän jälkeen osallistuttava tarkasteluun, jonka tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden toimittamien hakemusten ja kolmansien maiden jättämien rekisteröintihakemusten välinen yhdenmukainen kohtelu. (12) Rekisteröintimenettelyn tehostamiseksi olisi vältettävä käsittelemästä vilpillisiä ja perusteettomia vastaväitteitä sekä täsmennettävä syyt, joiden perusteella komissio arvioi sille toimitettujen vastaväitteiden hyväksyttävyyttä. Vastaväitteiden esittämisoikeus myönnetään kolmansien maiden kansalaisille, joita asia laillisesti koskee, samoin perustein kuin yhteisön tuottajille. Todisteet ja mainittujen perusteiden arvioinnit on perusteltava suhteessa yhteisön alueeseen. Saadut kokemukset huomioon ottaen olisi mukautettava määräaikaa, joka on asetettu vastaväitteiden esittämiselle ja jäsenvaltioiden välisille neuvotteluille vastaväitteiden tapauksessa. (13) Olisi vahvistettava säännökset, joilla taataan nykyisten teollis- ja tekijänoikeuksien olemassaolo ja soveltamisala. (14) Eriarvoisten kilpailun edellytysten syntymisen estämiseksi tuottajilla, myös kolmansien maiden tuottajilla, on oltava mahdollisuus käyttää joko mainintaan yhdistettyä rekisteröityä nimeä ja tarvittaessa yhteisön tunnusta tai rekisteröityä nimeä sellaisenaan, jos hänen tuottamansa tai jalostamansa maataloustuote tai elintarvike täyttää vastaavan eritelmän vaatimukset ja jos hän käyttää tarkastuslaitosta tämän asetusten säännösten mukaisesti. (15) Perinteisen maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisiin ominaisuuksiin liittyville maininnoille olisi, ollakseen tuottajien kannalta houkuttelevia ja kuluttajien kannalta luotettavia, annettava oikeudellinen suoja ja niiden olisi oltava virallisen valvonnan alaisia. (16) Jos komissiolle ei jonkin aidon perinteisen tuotteen osalta ilmoiteta tiettynä määräaikana yhtään tarkastuslaitosta eikä kyseistä tuotetta näin ollen tuoteta rekisteröityä eritelmää noudattaen, rekisteröinti olisi peruutettava. (17) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [6] mukaisesti. (18) Tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännökset, joita voidaan soveltaa komissiolle ennen tämän asetuksen voimaantuloa toimitettuihin rekisteröintihakemuksiin, sen mukaan, mihin vaiheeseen rekisteröintimenettelyssä on edistytty. Toimijoille olisi lisäksi annettava kohtuullinen määräaika yksityisten tarkastuslaitosten sekä aitoina perinteisinä tuotteina kaupan pidettävien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkintöjen mukauttamiseksi. (19) Selkeyden ja avoimuuden vuoksi asetus (EY) N:o 2082/92 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella, ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Soveltamisala 1. Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti aidon perinteisen tuotteen nimitys voidaan antaa: a) perustamissopimuksen liitteessä I mainituille elintarvikkeeksi tarkoitetuille maataloustuotteille; b) tämän asetuksen liitteessä I mainituille elintarvikkeille. Tämän asetuksen liitettä I voidaan muuttaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2. Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta muiden yhteisön erityissäännösten soveltamista. 3. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/34/EY [7] ei sovelleta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin aitoihin perinteisiin tuotteisiin. 2 artikla Määritelmät 1. Tässä asetuksessa a) ’erityisluonteella’ tarkoitetaan tekijää tai tekijöitä, jotka erottavat maataloustuotteen tai elintarvikkeen selvästi muista samaan ryhmään kuuluvista samankaltaisista tuotteista tai elintarvikkeista; b) ’perinteisellä’ tarkoitetaan tuotetta, jota on osoitettu käytetyn yhteisön markkinoilla vähintään yhden sukupolven ajan; c) ’aidolla perinteisellä tuotteella’ tarkoitetaan perinteistä maataloustuotetta tai elintarviketta, jonka erityisluonteen yhteisö tunnustaa rekisteröimällä tuotteen tämän asetuksen mukaisesti; d) ’ryhmittymällä’ tarkoitetaan saman maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuottajista ja/tai jalostajista muodostuvaa yhteisöä sen oikeudellisesta muodosta tai kokoonpanosta riippumatta. 2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tekijät voivat liittyä tuotteen ominaispiirteisiin, kuten fyysisiin, kemiallisiin, mikrobiologisiin tai aistinvaraisiin ominaisuuksiin taikka tuotteen tuotanto- tai valmistusmenetelmään tai tuotteen tuotannon tai valmistuksen ajan vallitseviin erityisiin olosuhteisiin. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen esillepanoa ei pidetä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna tekijänä. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua erityisluonnetta ei saa rajoittaa laadulliseen tai määrälliseen koostumukseen. Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa ryhmittymässä voi olla osallisena myös muita asianosaisia. 3 artikla Rekisteri Komissio ylläpitää yhteisön tason rekisteriä tämän asetuksen mukaisesti tunnustetuista aidoista perinteisistä tuotteista. Rekisterissä erotetaan toisistaan kaksi aitojen perinteisten tuotteiden luetteloa sen mukaan, onko tuotteen tai elintarvikkeen nimen käyttö varattu eritelmää noudattaville tuottajille vaiko ei. 4 artikla Tuotteita ja nimiä koskevat vaatimukset 1. Päästäkseen 3 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin maataloustuotteen tai elintarvikkeen on oltava tuotettu perinteisistä raaka-aineista tai sillä on oltava perinteinen koostumus taikka sen tuotanto- tai jalostustavan on perustuttava perinteiseen tuotanto- tai jalostustapaan. Rekisteröintiä ei saa sallia, jos maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne johtuu sen lähtöpaikasta tai maantieteellisestä alkuperästä. Maantieteellisten ilmaisujen käyttö on kuitenkin sallittua. 2. Tullakseen rekisteröidyksi nimen on: a) oltava itsessään erityinen; b) tai ilmaistava maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne. Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun erityisen nimen on oltava perinteinen ja kansallisten säännösten mukainen tai käytössä vakiinnutettu. Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua erityisluonnetta ilmaisevaa nimeä ei saa rekisteröidä, jos: a) se viittaa ainoastaan tietyistä maataloustuotteista tai elintarvikkeista käytettyihin yleisiin väitteisiin tai yhteisön erityissäännöksissä säädettyihin väitteisiin; b) se on harhaanjohtava, ja erityisesti, jos se viittaa tuotteen ilmeisiin ominaisuuksiin tai ei vastaa eritelmää ja on näin ollen omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen ominaisuuksien suhteen. 5 artikla Suhteet teollis- ja tekijänoikeuksiin 1. Tuotetta ei rekisteröidä aidoksi perinteiseksi tuotteeksi, jos nimi on sama tai samankaltainen kuin vastaavien tai samankaltaisten tuotteiden osalta rekisteröity tavaramerkki tapauksissa, joissa on olemassa sekaannusten riski, tai jos nimi perustuu johonkin yhteisön alueen maantieteelliseen merkintään. 2. Kasvilajikkeen tai eläinrodun nimeä voidaan käyttää aidon perinteisen tuotteen nimessä edellyttäen, että se ei anna harhaanjohtavaa kuvaa tuotteen luonteesta. 6 artikla Eritelmä 1. Aidon perinteisen tuotteen nimityksen saadakseen maataloustuotteen tai elintarvikkeen on oltava eritelmän mukainen. 2. Eritelmässä on oltava seuraavat tiedot: a) edellä 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu nimi yhdellä tai useammalla kielellä sekä tiedot siitä, liittyykö ryhmittymän hakemaan rekisteröintiin nimen varaaminen vaiko ei ja pyytääkö ryhmittymä 13 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen säännösten noudattamista; b) maataloustuotteen tai elintarvikkeen tärkeimpien fyysisten, kemiallisten, mikrobiologisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien kuvaus; c) kuvaus tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, mukaan luettuina käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet ja maataloustuotteen tai elintarvikkeen valmistusmenetelmä; d) tärkeimmät erityisluonteen määrittelevät tekijät ja käytetyt vertailuarvot tapauksen mukaan; e) edellä 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt tärkeimmät tekijät, jotka todistavat perinteisestä luonteesta; f) erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt. 7 artikla Rekisteröintihakemus 1. Ainoastaan ryhmittymällä on oikeus hakea maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonteen rekisteröintiä. Useammat erilliset jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden ryhmittymät voivat jättää yhteisen hakemuksen. 2. Ryhmittymä voi jättää rekisteröintihakemuksen ainoastaan niistä maataloustuotteista tai elintarvikkeista, joita se tuottaa. 3. Rekisteröintihakemuksessa on annettava seuraavat tiedot: a) hakijaryhmittymän nimi; b) 6 artiklassa säädetty eritelmä; c) erityisestä ja perinteisestä luonteesta todistavat asiakirjat; d) 15 artiklassa säädettyjä tarkastuselimiä koskevat tiedot. 4. Jos kyseessä on johonkin jäsenvaltioon sijoittautunut ryhmittymä, hakemus on jätettävä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltio tarkastelee hakemusta asianmukaisin keinoin varmistaakseen, että se on perusteltu ja täyttää tämän asetuksen edellytykset. 5. Jäsenvaltio järjestää 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tarkastelun aikana kansallisen tason vastaväitemenettelyn, jolla varmistetaan mainitun hakemuksen riittävän laaja julkaiseminen ja annetaan kaikille jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille henkilöille, joita asia laillisesti koskee, kohtuullinen aika esittää väitteensä hakemusta vastaan. Jäsenvaltio tarkastelee saamiensa vastaväitteiden hyväksyttävyyttä 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti. 6. Kun 4, 5 ja 6 artiklan vaatimukset täyttyvät, toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava komissiolle: - hakijaryhmittymän nimi, - 6 artiklassa säädetty eritelmä, - 15 artiklassa säädettyjä tarkastuselimiä koskevat tiedot, - jäsenvaltion ilmoitus siitä, että ryhmittymän jättämä hakemus täyttää tämän asetuksen edellytykset ja sen soveltamiseksi annetut säännöt. 7. Kun maataloustuotetta tai elintarviketta koskevan hakemuksen esittäjänä on jonkin kolmannen maan ryhmittymä, hakemus on toimitettava komissiolle joko suoraan tai kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, ja sen on sisällettävä 3 kohdassa säädetyt tiedot. 8. Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitetut asiakirjat on laadittava jollain yhteisön virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain yhteisön virallisella kielellä laadittu oikeaksi todistettu käännös. 8 artikla Hakemuksen tarkastelu komissiossa 1. Komissio tarkastelee hakemusta varmistaakseen, että se on perusteltu ja täyttää tämän asetuksen edellytykset. Komissio julkaisee luettelon nimityksistä, joiden rekisteröintiä on haettu, sekä hakemusten komissiolle toimittamisen päivistä. 2. Jos komissio toteaa, että tämän asetuksen edellytykset täyttyvät, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä 6 artiklassa tarkoitetun eritelmän sekä tiedot hakijaryhmittymästä ja 15 artiklassa tarkoitetuista tarkastuselimistä. Päinvastaisessa tapauksessa komissio päättää 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen rekisteröintihakemuksen hylkäämisestä. 9 artikla Vastaväitteet 1. Muut jäsenvaltiot tai kolmannet maat voivat vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla komissiolle asianmukaisesti perustellun vastaväitteen neljän kuukauden kuluessa 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päivästä, jona ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 2. Myös sellainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jota asia suoranaisesti ja henkilökohtaisesti koskee ja joka on sijoittautunut muuhun tai asuu muussa kuin rekisteröintiä hakeneessa jäsenvaltiossa tai jossakin kolmannessa maassa, voi vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla asianmukaisesti perustellun vastaväitteen. Jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai jäsenvaltiossa asuvien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden osalta ilmoitus on toimitettava mainitun jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille määräajassa, joka mahdollistaa vastaväitteen esittämisen 1 kohdan mukaisesti. Kolmansien maiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden osalta vastaväite on toimitettava komissiolle joko suoraan tai asianomaisen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten välityksellä 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa. 3. Huomioon voidaan ottaa ainoastaan sellaiset vastaväitteet, jotka ovat saapuneet komissioon 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa ja joissa: a) joko osoitetaan, ettei 2, 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä ole noudatettu; b) tai osoitetaan 13 artiklan 2 kohdan mukaisen hakemuksen kyseessä ollen, että nimeä käytetään laillisella, tunnustetulla ja taloudellisesti merkittävällä tavalla samankaltaisista maataloustuotteista tai elintarvikkeista. Komissio tarkastelee väitteiden hyväksyttävyyttä. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen perusteiden olemassaolo on todistettava, ja niitä on arvioitava suhteessa yhteisön alueeseen. 4. Jos komissio ei saa yhtään 3 kohdan mukaisesti hyväksyttävää vastaväitettä, se rekisteröi asianomaisen aidon perinteisen tuotteen. Rekisteröinti julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 5. Jos vastaväite voidaan hyväksyä 3 kohdan mukaisesti, komissio pyytää asianomaisia osapuolia käymään asiaankuuluvat neuvottelut. Jos asianomaisten osapuolten kesken päästään sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa, osapuolten on ilmoitettava komissiolle kaikki ne tekijät, jotka mahdollistivat sopimukseen pääsemisen, mukaan luettuina hakijan ja väitteen tekijän lausunnot. Jos 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti julkaistut tiedot eivät ole muuttuneet tai jos ne ovat muuttuneet vain vähän, komissio toimii tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti. Muissa tapauksissa se aloittaa uudestaan 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun. Jos sopimukseen ei päästä, komissio tekee 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen ottaen huomioon perinteiset ja tarkasti noudatetut käytänteet ja sekaannusten todennäköisyyden. Kyseinen päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 6. Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitetut asiakirjat on laadittava jollain yhteisön virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain yhteisön virallisella kielellä laadittu oikeaksi todistettu käännös. 10 artikla Peruutus Komissio voi päättää peruuttaa aidon perinteisen tuotteen rekisteröinnin, jos myöhemmin määriteltävän määräajan päätyttyä käy ilmi, että kyseisen tuotteen osalta ei ole 15 artiklan mukaisesti ilmoitettu yhtään tarkastuslaitosta. 11 artikla Eritelmän muuttaminen 1. Eritelmän muutospyynnön voi tehdä jäsenvaltio alueelleen sijoittautuneen aidon perinteisen tuotteen tuottajaryhmittymän pyynnöstä tai kolmanteen maahan sijoittautuneen aidon perinteisen tuotteen tuottajaryhmittymä. Viimeksi tarkoitetussa tapauksessa pyyntö toimitetaan komissiolle joko suoraan tai kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten välityksellä. Pyynnöstä on käytävä ilmi laillinen taloudellinen etu, ja siinä on kuvailtava pyydettyjä muutoksia ja niiden perusteluja. Muutoksen hyväksymispyyntöön sovelletaan 7–9 artiklassa säädettyä menettelyä. Jos ehdotetut muutokset ovat kuitenkin vähäisiä, komissio päättää muutoksen hyväksynnästä noudattamatta 8 artiklan 2 kohdassa ja 9 artiklassa säädettyä menettelyä. 2. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikille tuottajille tai jalostajille, jotka noudattavat eritelmää, jonka osalta muutosta on pyydetty, ilmoitetaan julkaisemisesta. Edellä 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vastaväitteiden lisäksi voidaan hyväksyä vastaväitteet, joista käy ilmi aidon perinteisen tuotteen tuotantoon liittyvä taloudellinen etu. 12 artikla Maininnat ja tunnus 1. Ainoastaan eritelmää noudattavat tuottajat saavat käyttää merkinnöissä, mainonnassa taikka maataloustuotetta tai elintarviketta koskevissa asiakirjoissa ilmaisua ”aito perinteinen tuote”. 2. Jos yhteisön alueella valmistetun maataloustuotteen tai elintarvikkeen merkinnöissä halutaan viitata aitoon perinteiseen tuotteeseen, merkinnöissä on annettava rekisteröity nimi, maininta ”aito perinteinen tuote” tai sen lyhenne ”APT” sekä siihen liittyvä yhteisön tunnus. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut maininnat ovat vapaaehtoisia yhteisön alueen ulkopuolella tuotettujen aitojen perinteisten tuotteiden merkinnöissä. 13 artikla Rekisteröityä nimeä koskevat yksityiskohtaiset säännöt 1. Edellä olevassa 3 artiklassa säädettyyn rekisteriin merkittyä, aidon perinteisen tuotteen eritelmää vastaavan maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimeä saa 9 artiklan 4 kohdassa säädetystä julkaisupäivästä alkaen käyttää ainoastaan 12 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Rekisteröityjä nimiä voidaan kuitenkin edelleen käyttää sellaisten tuotteiden merkinnöissä, jotka eivät vastaa rekisteröityä eritelmää, mutta tällaiset merkinnät eivät voi sisältää mainintaa ”aito perinteinen tuote”, sen lyhennettä ”APT” tai siihen liittyvää yhteisön tunnusta. 2. Nimitys ”aito perinteinen tuote” voidaan kuitenkin rekisteröidä varaamalla julkaistua eritelmää vastaavaa maataloustuotetta tai elintarviketta koskeva nimi, edellyttäen, että ryhmittymä on sitä pyytänyt rekisteröintihakemuksessaan ja että 9 artiklassa säädetyssä menettelyssä ei osoiteta, että nimeä käytetään laillisella, tunnustetulla ja taloudellisesti merkittävällä tavalla samankaltaisista maataloustuotteista tai elintarvikkeista. Edellä 9 artiklan 4 kohdassa säädetystä julkaisupäivästä alkaen kyseistä nimeä, vaikkei siihen liittyisi mainintaa ”aito perinteinen tuote”, lyhennettä ”APT” tai yhteisön tunnusta, ei voida enää käyttää sellaisten samankaltaisten maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden merkinnöissä, jotka eivät vastaa rekisteröityä eritelmää. 3. Sellaisten nimitysten osalta, joiden rekisteröintiä haetaan ainoastaan yhdellä kielellä, ryhmittymä voi määrätä eritelmässä, että pidettäessä tuotetta kaupan sen merkinnöissä on tuotteen alkuperäiskielisen nimen lisäksi oltava muilla kielillä maininta siitä, että tuote on valmistettu noudattaen sen alueen, jäsenvaltion tai kolmannen maan perinteitä, josta hakemus on peräisin. 14 artikla Valvontajärjestelmä 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimijoihin sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädettyä valvontajärjestelmää. 2. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat toimijat asetuksen (EY) N:o 882/2004 41, 42 ja 43 artiklassa säädettyihin monivuotisiin kansallisiin valvontasuunnitelmiinsa sekä mainitun asetuksen 44 artiklassa säädettyihin vuosiraportteihinsa. 3. Jäsenvaltioiden on nimettävä asetuksen (EY) N:o 882/2004 4 artiklan mukaisesti toimivaltainen keskusviranomainen, joka vastaa tähän asetukseen liittyvän valvontajärjestelmän soveltamisesta. 15 artikla Toimijoiden eritelmän noudattamista koskevat tarkastukset 1. Edellä olevan 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi nimetä yhden tai useamman virallisen tarkastuslaitoksen tarkastamaan ennen asianomaisten tuotteiden kaupan pitämistä, että asianomaiset toimijat noudattavat niitä koskevia eritelmiä, tai antaa mainitut tarkastukset yhden tai useamman yksityisen tarkastuslaitoksen tehtäväksi. Edellä olevan 7 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti rekisteröintihakemuksessa nimetään yksi tai useampi laitos, joka vastaa asianomaisten maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden tarkastuksesta. Jos tuotanto on tapahtunut kolmannessa maassa, rekisteröintihakemuksessa nimetään yksi tai useampi julkinen tai yksityinen laitos, joka vastaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten toteuttamisesta. 2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut yksityiset tarkastuslaitokset hyväksytään standardin EN 45011 tai sitä vastaavan standardin mukaisesti. 3. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetuilla julkisilla tai yksityisillä tarkastuslaitoksilla on oltava valtuudet valvoa tämän asetuksen noudattamista sekä vahvistaa tarvittaessa seuraamuksia, jos ne toteavat, että jokin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi rekisteröity maataloustuote tai elintarvike ei vastaa eritelmän vaatimuksia. 4. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen nimi ja yhteystiedot, mahdollisesti nimitetyt viralliset tarkastusviranomaiset ja 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimeksiannon saaneet yksityiset laitokset, niiden toimivaltuudet sekä kaikki näiden tietojen muutokset. Kolmansien maiden tuottajien osalta ryhmittymän tai, ryhmittymän puuttuessa, tuottajan on toimitettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle joko suoraan tai asianomaisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä. Komissio julkaisee ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut, säännöllisesti päivitettävät tiedot. 5. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tässä artiklassa tarkoitetut laitokset voivat valvoa tämän asetuksen säännöksiä noudattavia tuottajia. 6. Tässä asetuksessa tarkoitetuista tarkastuksista aiheutuvista kustannuksista vastaavat toimijat, joita mainitut tarkastukset koskevat. 16 artikla Tarkastuslaitokselle annettava tuottajien ilmoitus 1. Jäsenvaltion tuottajan, joka aikoo ensimmäistä kertaa rekisteröinnin jälkeen tuottaa aidon perinteisen tuotteen, on, vaikka hän kuuluisi alkuperäisen hakemuksen esittäneeseen ryhmittymään, hyvissä ajoin ilmoitettava tästä sen jäsenvaltion nimetylle tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle, johon hän on sijoittautunut, 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 2. Kolmannen maan tuottajan, joka aikoo ensimmäistä kertaa rekisteröinnin jälkeen tuottaa aidon perinteisen tuotteen, on, vaikka hän kuuluisi alkuperäisen hakemuksen esittäneeseen ryhmittymään, hyvissä ajoin ilmoitettava tästä tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle tuottajaryhmittymän tai kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 3. Nimetyn tarkastusviranomaisen tai -laitoksen on varmistettava, että tuottaja noudattaa tuotteesta julkaistuja tietoja, ennen kuin tuotetta aletaan pitää kaupan. 17 artikla Suojaaminen 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maininnalla ”aito perinteinen tuote” ja siihen liittyvällä yhteisön tunnuksella on oikeudellinen suoja väärinkäytöksiä ja harhaanjohtavaa käyttöä vastaan sekä kaikenlaista 13 artiklan mukaisesti rekisteröityjen ja varattujen nimien jäljittelyä vastaan. 2. Rekisteröidyt nimet suojataan kaikenlaisia sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajia harhaan, ja erityisesti sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka antavat ymmärtää, että maataloustuote tai elintarvike on yhteisön tunnustama aito perinteinen tuote. 3. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansallisella tasolla käytettävät myyntinimitykset eivät sekaannu 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti rekisteröityihin ja varattuihin nimiin. 18 artikla Aitojen perinteisten tuotteiden pysyvä komitea 1. Komissiota avustaa aitojen perinteisten tuotteiden pysyvä komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. 19 artikla Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja siirtymäsäännökset 1. Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ne koskevat erityisesti: a) tietoja, jotka on annettava 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa eritelmässä; b) jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden erillisten ryhmittymien 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämiä rekisteröintihakemuksia; c) 7 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen rekisteröintihakemusten sekä 11 artiklassa tarkoitettujen muutospyyntöjen toimittamista komissiolle; d) 3 artiklassa tarkoitettua aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriä; e) 9 artiklassa tarkoitettuja vastaväitteitä sekä osapuolten välisiä asiaankuuluvia neuvotteluja; f) 10 artiklassa tarkoitettua aidon perinteisen tuotteen rekisteröinnin peruuttamista; g) 12 artiklassa tarkoitettuja mainintoja ja tunnuksia; h) 11 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuja vähäisiä muutoksia; i) 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tarkastuslaitoksiin sovellettavia vastaavia standardeja; j) 15 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä, jotka koskevat sen tarkastamista, noudattavatko toimijat eritelmiä. 2. Tämän asetuksen voimaantulopäivänä asetuksen (ETY) N:o 2082/92 mukaisesti jo rekisteröidyt nimet viedään ilman eri toimenpiteitä 3 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin. Niitä vastaavat eritelmät rinnastetaan 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin eritelmiin. 3. Komissio antaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asetuksen, jolla helpotetaan siirtymistä asetuksessa (ETY) N:o 2082/92 säädetyistä säännöistä tässä asetuksessa säädettyihin sääntöihin. Tässä asetuksessa määritellään erityisesti menettelyt, joita on noudatettava asetuksen (ETY) N:o 2082/92 nojalla edelleen vireillä olevien rekisteröintihakemusten tehokasta analysointia varten. Näihin menettelyihin voi kuulua hakijoille asetettu velvoite toimittaa täydentäviä tietoja myöhemmin vahvistettavan määräajan kuluessa. 20 artikla Maksut Jäsenvaltiot voivat periä hallinnollisen maksun, jolla katetaan tämän asetuksen mukaisista rekisteröintihakemusten tarkasteluista, vastaväitteistä ja muutospyynnöistä aiheutuneet kulut. 21 artikla Kumotaan asetus (ETY) N:o 2082/92. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. 22 artikla Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . Asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2007. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja LIITE I 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut elintarvikkeet - Olut, - suklaa ja muut kaakaota sisältävät elintarvikevalmisteet, - makeis-, leipomo-, konditoria- ja keksituotteet, - makaronivalmisteet, myös kypsennetyt tai täytetyt, - esivalmistetut ateriat, - valmiit maustekastikkeet, - keitot tai liemet, - kasviuutteista valmistetut juomat, - jäätelöt ja sorbetit. LIITE II Vastaavuustaulukko Asetus (ETY) N:o 2082/92 | Tämä asetus | 1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 1 artiklan 2 ja 3 kohta | 1 artiklan 2 ja 3 kohta | 2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 2 artiklan 1 kohdan a alakohta | 2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 2 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | 2 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta | 2 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta | 2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke | 2 artiklan 1 kohdan d alakohta | 2 artiklan 2 kohdan toinen virke | 2 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta | 2 artiklan 3 alakohta | 2 artiklan 1 kohdan c alakohta | – | 2 artiklan 1 kohdan b alakohta | – | 2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 3 artikla | 3 artikla | 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 4 artiklan 2 kohta | 4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 5 artiklan 1 kohta | 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 5 artiklan 2 kohta | 4 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta | 5 artiklan 3 kohta | 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke | 5 artiklan 4 kohta | 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toinen virke | – | 5 artikla | 6 artiklan 1 kohta | 6 artiklan 1 kohta | 6 artiklan 2 kohta | 6 artiklan 2 kohta | 7 artiklan 1 kohta | 7 artiklan 1 kohta | – | 7 artiklan 2 kohta | 7 artiklan 3 kohta | 7 artiklan 6 kohta | – | 7 artiklan 7 ja 8 kohta | 7 artiklan 2 kohta | 7 artiklan 3 kohta | – | 7 artiklan 4 ja 5 kohta | – | 8 artiklan 1 kohta | 8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | – | 8 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 8 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 8 artiklan 2 kohta | – | 8 artiklan 3 kohta | 9 artiklan 1 ja 2 kohta | – | 9 artiklan 3 kohta | 9 artiklan 1 kohta | 9 artiklan 4 kohta | 9 artiklan 2 kohta | 9 artiklan 5 kohta | 10 artikla | 10 artikla | 11 artiklan 1 kohta | 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 11 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 11 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta | – | 11 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 11 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | 11 artiklan 2 kohta | 11 artiklan 3 ja 4 kohta | – | 12 artikla | 19 artiklan 1 kohdan g alakohta | 13 artiklan 1 kohta | 13 artiklan 1 kohta | 13 artiklan 2 kohta | 13 artiklan 2 kohta | – | 13 artiklan 3 kohta | 14 artikla | 14 ja 15 artikla | 15 artiklan 1 kohta | 12 artiklan 1 kohta | – | 12 artiklan 2 ja 3 kohta | 15 artiklan 2 kohta | 16 artiklan 1 kohta | 15 artiklan 3 kohta | 16 artiklan 3 kohta | 16 artikla | – | 17 artikla | 17 artiklan 1 ja 2 kohta | 18 artikla | 17 artiklan 3 kohta | 19 artikla | 18 artikla | 20 artikla | 19 artikla | 21 artikla | – | – | 21 artikla | 22 artikla | 22 artikla | Liite | Liite I | – | Liite II | [1] EUVL C ..., ..., s. ... [2] EYVL L 208, 24.7.1992, s. 9. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1). [3] EYVL L 168, 10.7.1993, s. 35. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2167/2004 (EUVL L 371, 18.12.2004, s. 8). [4] EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/89/EY (EUVL L 308, 25.11.2003, s. 15). [5] EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. Oikaistu versio: EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1. [6] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. [7] EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.