[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 28.4.2005 KOM(2005) 171 lopullinen 2005/0062 (CNS) 2005/0063 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta (komission esittämät) {SEC(2005)549} PERUSTELUT 1. Ehdotuksen tausta ( Ehdotuksen perusteet ja tavoitteet Komissio aikoo ajantasaistaa nykyiset lintuinfluenssaa (avian-influenssa, AI) koskevat yhteisön toimenpiteet, joista säädetään neuvoston direktiivissä 92/40/ETY, tarkoituksenaan estää ja rajoittaa tehokkaammin tautipesäkkeitä ja rajoittaa terveysriskejä, kustannuksia ja menetyksiä ja muita negatiivisia vaikutuksia, joita kyseinen sairaus aiheuttaa koko yhteiskunnalle. Lintuinfluenssaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön ehdotetut muutokset olisi tehtävä samaan aikaan kuin tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehtyyn neuvoston päätökseen 90/424/ETY tehtävät muutokset, jotta kyseinen päätös olisi yhdenmukainen tämän ehdotuksen kanssa ja jotta varmistetaan riittävä taloudellinen tuki jäsenvaltioille niiden toteuttaessa suunniteltuja torjuntatoimenpiteitä. ( Yleistä Lintuinfluenssa on vakava, erittäin tarttuva erityyppisten, erittäin laajaan Influenzaviridae- virusperheeseen kuuluvien influenssavirusten aiheuttama siipikarjan ja muiden lintujen tauti. Lintuinfluenssavirukset voivat levitä myös muihin eläimiin ja ihmisiin yleensä sen seurauksena, että tartunnan saaneisiin lintuihin on oltu suorassa kosketuksessa. Ihmisisännässä sairaus voi vaihdella lievästä silmän sidekalvotulehduksesta vakavaan, joskus kuolemaan johtavaan sairauteen. Tietyissä Aasian maissa yhä jatkuvassa epidemiassa sairastuneiden ihmisten kuolevuus on ollut hyvin korkea. Koska taudinaiheuttajissa tapahtuu jatkuvia geneettisiä muutoksia ja koska ne voivat mukautua juuri tartunnan saaneisiin eläin- tai ihmisisäntiin, lintuinfluenssavirusten aiheuttamat riskit eläinten ja ihmisten terveydelle ovat vaihtelevia ja enimmäkseen mahdottomia ennustaa. Nykyisen tietämyksen mukaan kuitenkin niin sanottujen matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten (LPAI) aiheuttamat riskit ovat vähäisempiä kuin korkeapatogeenisten virusten (HPAI) aiheuttamat, koska viimeksi mainitut syntyvät tiettyjen H5- ja H7-tyyppisten LPAI-virusten mutaation tuloksena, ja ne aiheuttavat siipikarjassa taudin, jossa kuolevuus on jopa 90 prosenttia. Kansaterveyden osalta käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että H5- ja H7-tyyppiset HPAI-virukset ovat aiheuttaneet suurimman osan ihmisissä todetuista lintuinfluenssatapauksista ja kaikki lintuinfluenssaviruksen aiheuttamat ihmiskuolemat. Kotieläiminä pidetyssä siipikarjassa ei yleensä esiinny lintuinfluenssavirusta. Kuitenkin tietyt luonnonvaraiset linnut (erityisesti muuttavat vesilinnut, kuten ankat ja hanhet) kantavat pysyvästi LPAI-viruksia ja aika ajoin tartuttavat niitä kotieläiminä pidettävään siipikarjaan. Nykyisin ei ole käytettävissä tai edes odotettavissa toimenpiteitä, joilla virusten leviäminen luonnossa elävissä linnuissa voitaisiin pysäyttää tai sitä voitaisiin vähentää. Tämä merkitsee jatkuvaa mahdollisesti hyvin vaarallisten lintuinfluenssavirusten tartuntariskiä luonnonvaraisista linnuista kotieläiminä pidettävään siipikarjaan ja lopulta muihin eläimiin ja ihmisiin. Ei ole saatu selville, miksi lintuinfluenssaepidemioita on esiintynyt aiempaa enemmän viime vuosina. Vakavia tautitapauksia (HPAI) on hiljattain todettu monissa lintulajeissa – myös erilaisin käytännöin kotieläiminä pidettävässä siipikarjassa – monilla eri alueilla maailmassa ja kaikilla mantereilla. Tällaiset tautipesäkkeet ovat aiheuttaneet sen, että sadat miljoonat linnut ovat joko kuolleet tai ne on jouduttu lopettamaan taudin torjumiseksi, ja siipikarja-ala on kärsinyt hyvin vakavia tappioita eri puolilla maailmaa. Samassa yhteydessä myös monet ihmiset saivat tartunnan, ja osa heistä kuoli. EU:n alueella merkittäviä HPAI-tautipesäkkeitä on viimeisten viiden vuoden aikana esiintynyt Italiassa (1999–2000) ja Alankomaissa, josta tauti levisi Belgiaan ja Saksaan (2003). Epidemioilla oli tuhoisat vaikutukset siipikarja-alaan ja negatiivinen yleisvaikutus koko yhteiskuntaan erityisesti Alankomaissa, jossa tauti tarttui myös moniin ihmisiin. Näin tapahtui siitäkin huolimatta, että jäsenvaltiot toteuttivat äärimmäisen tiukkoja torjuntatoimenpiteitä, joihin kuuluivat siipikarjan ja muiden lintujen massalopetukset ja hävittäminen tartunta-alueilla ja jotka olivat direktiivissä 92/40/ETY säädettyjä vähimmäistoimenpiteitä selvästi laajempia. EU:ssa aiemmin esiintyneiden eläinten terveyskriisien jälkeen nämä tautipesäkkeet ovat nostattaneet jäsenvaltioissa lisää kritiikkiä eläinten massateurastuksia kohtaan syistä, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin sekä eettisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristönäkökohtiin. Tällaisella toimenpiteellä on ollut hyvin kielteinen vaikutus yleiseen mielipiteeseen, ja se aiheuttanut vakavaa kritiikkiä varsinkin tiettyjen lintuluokkien osalta, joita ovat muun muassa uhanalaiset lajit ja lemmikkilinnut. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin on usein arvostellut komissiota massateurastuksen vaikutuksista yhteisön budjettiin. Tiedeyhteisön arvion mukaan tiettyjen virustyyppien aiheuttamat kontrolloimattomat lintuinfluenssapesäkkeet – sen jälkeen kun virus on tarttunut linnuista tai muista eläimistä ihmisiin – saattavat lopulta synnyttää sellaisen viruksen, joka on täysin sopeutunut ihmiseen ja pystyy aiheuttamaan samantyyppisen influenssapandemian kuin vuosina 1917–1919 esiintynyt espanjantauti. Tällainen pandemia voisi aiheuttaa miljoonien ihmisten kuoleman ja vakavia sosioekonomisia vaikutuksia kaikkialla maailmassa. Direktiivissä 92/40/ETY vahvistetaan pakolliset taudintorjuntatoimenpiteet, joita sovelletaan ainoastaan, jos kyseessä on HPAI-viruksen aiheuttama siipikarjatauti. Viimeaikaisista epidemioista on opittu monia asioita. Lintuinfluenssapesäkkeillä, jotka olivat HPAI-viruksiksi muuntuneiden, alun alkaen H5- ja H7-tyyppisten LPAI-virusten aiheuttamia, on ollut äärimmäisen vakavat seuraukset. Mutaation tapahduttua virusta on erittäin vaikea torjua. Kun otetaan huomioon lisääntynyt tietämys lintuinfluenssavirusten ihmisterveydelle aiheuttamista riskeistä, tiedekomitean lausunnot ja tuoreimmat tiedot lintuinfluenssan patogeneesistä, epidemiologiasta ja levinneisyydestä, nyt on selvästi tarpeellista tarkistaa ja ajantasaistaa nykyinen lainsäädäntö siten, että siinä otetaan huomioon uusimmat edistysaskelet ja kokemus ja tehostetaan sekä LPAI- että HPAI-tyyppisten virusten torjuntaa. Tällä edistetään välittömästi eläinten terveyttä ja välillisesti myös ihmisten terveyttä. ( Ehdotuksen soveltamisalaa koskevat nykyiset säännökset Neuvoston direktiivi 92/40/ETY; komission päätös 2002/649/EY; komission päätös 2002/673/EY. Komission päätöksellä 2002/649/EY vahvistettiin ohjeet koko yhteisön kattaville tutkimuksille, jotka koskevat lintuinfluenssan esiintymistä siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa. Komission päätöksillä 2002/673/EY ja 2004/630/EY hyväksyttiin siipikarjaa ja luonnonvaraisia lintuja koskevat jäsenvaltioiden tutkimusohjelmat, jotka ovat nyt käynnissä. Tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehdyssä päätöksessä 90/424/ETY vahvistetaan, että jäsenvaltio voi saada yhteisön rahoitusta joihinkin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on lintuinfluenssan (HPAI) torjunta ja hävittäminen. ( Yhdenmukaisuus yhteisön muiden politiikan alojen kanssa Koska elävä siipikarja luetellaan perustamissopimuksen liitteessä I, yhteisön tehtäviä eläinlääkintäalalla on parantaa siipikarjan terveydellistä asemaa, edistää näin siipikarjan ja siipikarjatuotteiden kauppaa ja varmistaa alan kehitys. Määriteltäessä ja pantaessa täytäntöön yhteisön politiikkaa ja toimia on lisäksi varmistettava ihmisten terveyden suojelun korkea taso. 2. Sidosryhmien kuuleminen ja vaikutusten arviointi ( Sidosryhmien kuuleminen Jäsenvaltioiden kuuleminen työryhmissä ja sähköinen mielipiteiden vaihto ehdotusluonnoksesta toteutettiin heinä-lokakuussa 2004. Lokakuussa 2004 eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä kuultiin ehdotusluonnoksesta. Kuulemisen tuloksena on otettu huomioon joitain ehdotusluonnoksen artikloja ja liitteitä koskevia parannusehdotuksia. ( Asiantuntemuksen kartuttaminen ja käyttäminen 1. Vuonna 2000 tiedekomitea antoi lintuinfluenssaa koskevan lausunnon ja suositteli direktiivissä 92/40/ETY säädetyn määritelmän muuttamista siten, että taudintorjuntatoimiin ryhdytään myös silloin, kun kyse on matalapatogeenisten viruskantojen aiheuttamista lintuinfluenssatartunnoista. 2. Vuonna 2003 annettiin toinen tieteellinen lausunto viimeisimmistä diagnoosimenetelmistä ja rokotusten käyttämisestä lintuinfluenssan torjunnassa. 3. Tiedekomitean lausunnot on julkaistu osoitteessa: http//europa.eu.int/comm/food/fs/sc/scah/outcome_en.html. Kyseiset lausunnot on otettu huomioon ehdotusta laadittaessa. ( Vaikutusten arviointi Kolme poliittista vaihtoehtoa, jotka tiedekomitea yksilöi vuonna 2000 antamassaan raportissa, on arvioitu ja vaikutusten arviointi on laadittu[1]. Tulokset voidaan tiivistää seuraavasti: Vaihtoehto 1: Ei muuteta direktiivissä 92/40/ETY vahvistettua lintuinfluenssan määritelmää ja torjuntatoimia, mutta annetaan suositus, että jäsenvaltiot asettavat rajoituksia LPAI-viruksen leviämisen rajoittamiseksi: Tilanteen säilyttäminen ennallaan ei vähentäisi HPAI-pesäkkeistä aiheutuvaa uhkaa, joka yhteisölle koituu LPAI-virusten levitessä kontrolloimattomasti siipikarjatiloilla. Jäsenvaltioille osoitettu yksinkertainen suositus panna täytäntöön kansallisia toimenpiteitä LPAI-viruksen torjumiseksi ei antaisi riittäviä takeita siitä, että taudin torjunta on tehokkaampaa ja tautiin liittyvät terveysriskit vähenevät, kun otetaan huomioon, että taloudelliset toimijat vastustavat tiukempia torjuntatoimia, joita ei ehkä sovelleta heidän kilpailijoihinsa muissa jäsenvaltioissa. Se, että yksittäiset jäsenvaltiot panevat täytäntöön kansallisia LPAI-viruksen valvonta- ja torjuntatoimenpiteitä, saattaa siten johtaa siipikarjan ja siipikarjatuotteiden kaupan vakaviin häiriöihin ja vilpilliseen kilpailuun siipikarjamarkkinoilla, joilla kilpailu on hyvin tiukkaa. Vaihtoehto 2: Muutetaan nykyistä lintuinfluenssan määritelmää siten, että siihen sisältyy myös LPAI, jolloin samat taudintorjuntatoimenpiteet koskevat sekä LPAI- että HPAI-viruksia: Nykyisin HPAI-viruksia koskevien torjuntatoimien soveltaminen LPAI-viruksiin olisi suhteetonta verrattuna riskeihin, joita LPAI-virukset aiheuttavat sekä eläinten että ihmisten terveydelle. Tämä saattaisi myös johtaa eläinten massalopetuksiin – joilla olisi negatiivinen vaikutus eläinten hyvinvointiin – ja korkeisiin taudintorjuntakustannuksiin olosuhteissa, joissa massalopetukset eivät välttämättä ole perusteltuja eivätkä kelvollisia pysyväksi järjestelyksi. LPAI-virusten ollessa kyseessä stamping out -politiikan (koko siipikarjan hävitys tilalta ja kolmen kilometrin säteellä tilasta) pakollinen ja järjestelmällinen soveltaminen ei vaikuta tarpeelliselta, vaikka tietyissä tapauksissa se voi silti olla mahdollinen vaihtoehto, kun otetaan huomioon sen kustannukset ja riskit ja toisaalta hyödyt. Lisäksi monia muita HPAI-viruksen osalta tarpeellisia taudintorjunnan lisäkeinoja olisi LPAI-virusten kohdalla sovellettava joustavammin. Vaihtoehto 3: Muutetaan lintuinfluenssan määritelmää siten, että siihen sisältyy myös LPAI, mutta säädetään, että torjuntatoimissa otetaan huomioon, minkä tyyppisestä viruksesta ja mistä eläinisännästä on kyse: Kolmannen vaihtoehdon tärkeimmäksi eduksi oletetaan se, että sen avulla vähennettäisiin HPAI-virusten aiheuttamien tautipesäkkeiden riskiä siipikarjassa ja muissa linnuissa torjumalla tehokkaammin LPAI-viruksia ja saataisiin aikaan lähestymistapa, joka on oikeassa suhteessa mainittujen kahden edellytyksen aiheuttamaan riskiin. Lisäksi tämä on lähestymistavoista ainoa, joka sopisi Maailman eläintautijärjestön (OIE) säännöstön uuteen lukuun, joka ilmeisesti hyväksytään lopullisesti toukokuussa 2005. Tällä tavoin estettäisiin se, että yhteisön torjuntatoimet haittaisivat kansainvälistä kauppaa. 3. Ehdotuksen oikeudelliset näkökohdat ( Ehdotetun toimen tiivistelmä Direktiivi 92/40/ETY korvattaisiin uudella direktiivillä, jolla ajanmukaistetaan nykyiset säännökset ja jonka tarkoituksena on taata tehokkaampi lintuinfluenssan torjunta ja ottaa huomioon tarve vähentää mahdollisimman paljon lintujen massateurastusten käyttöä. Vaihtoehdon 3 mukaisesti nykyisiin lintuinfluenssan torjuntatoimiin tehtäisiin seuraavat pääasialliset muutokset: 1. Muutos lintuinfluenssan määritelmään siten, että torjuntatoimien soveltamisalaa laajennetaan koskemaan myös niitä LPAI-viruksia, jotka saattavat muuntua HPAI-viruksiksi. Siinä erotettaisiin kuitenkin mainitut kaksi edellytystä, jotta torjuntatoimia voidaan soveltaa oikeassa suhteessa kyseisten virusten aiheuttamiin riskeihin. 2. LPAI-virusten pakollisen valvonnan käyttöönotto kaikissa jäsenvaltioissa. 3. Uudet, joustavammat rokotuksia koskevat säännökset. 4. Uudet, joustavammat säännökset LPAI- ja HPAI-virusten torjumiseksi muissa kotimaisissa linnuissa kuin siipikarjassa, kuten eläintarhoissa pidettävissä ja uhanalaisiin lajeihin kuuluvissa linnuissa. 5. Uudet säännökset, joilla taataan lintuinfluenssatapausten ilmaantuessa jäsenvaltioiden eläinlääkintä- ja kansanterveysviranomaisten yhteistyö ihmisten terveyden suojelemiseksi. 6. Komissio saa tehtäväkseen vahvistaa komiteamenettelyä noudattaen muita, kohdistetumpia lintuinfluenssan torjuntatoimenpiteitä sekä perustaa lintuinfluenssarokotepankin. ( Oikeusperusta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artikla. ( Toissijaisuusperiaate Tässä ehdotuksessa esitetyt eläinten terveyttä koskevat toimenpiteet kuuluvat yhteisön yksinomaiseen säädäntävaltaan. Vain hyvin harvat säännökset liittyvät toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kansanterveyteen, koska jäsenvaltioille annetaan täysi vastuu esimerkiksi toteuttaa taudintorjuntatoimenpiteitä, jotka koskevat lintuinfluenssatartunnan saaneelle siipikarjalle – tai jonka epäillään saaneen tartunnan – altistuvaa henkilöstöä. ( Suhteellisuusperiaate Tällä direktiiviehdotuksella säädetään torjuntaa koskevista vähimmäistoimenpiteistä, joita on sovellettava lintuinfluenssan puhjetessa siipikarjassa ja muissa linnuissa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ryhtyä tiukempiin hallinto- ja hygieniatoimiin tämän direktiiviehdotuksen kattamalla alalla. Lisäksi annetaan säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa toimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa vallitsevaan tautitilanteeseen. ( Säädöstyypin valinta Ehdotettu säädöstyyppi on direktiivi. Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä: Vuodesta 1964 lähtien saadut kokemukset yhteisön yhdenmukaistetusta eläinlääkintälainsäädännöstä ovat osoittaneet, että direktiivin avulla jäsenvaltioille jää tarpeeksi liikkumavaraa soveltaa lainsäädäntöä oman lainsäädäntö- ja hallintojärjestelmänsä rajoissa. Tähän liittyvät myös edellä esitetyt suhteellisuutta koskevat näkökohdat. 4. Vaikutukset talousarvioon Tämän ehdotuksen ja siihen liittyvän, päätöksen 90/424/ETY muuttamista koskevan ehdotuksen vaikutukset talousarvioon on esitetty vaikutusten arvioinnissa, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti: Edellä esitettyjen toimenpiteiden hyväksymisen ja täytäntöönpanon aiheuttamat vuotuiset lisäkustannukset yhteisön talousarvioon olisivat 3–8 miljoonaa euroa, toisin sanoen keskimäärin noin 5,5 miljoonaa euroa. Kustannusten odotetaan tasoittuvan, kun vähentynyt HPAI-epidemiariski tuottaa säästöjä tulevaisuudessa. Tietenkään ei voida osoittaa täsmällisesti, missä määrin uusi lainsäädäntö vähentäisi tulevaisuudessa HPAI-epidemioita, joiden esiintymistä ei edelleenkään pystytä juurikaan ennustamaan eikä täysin poistamaan, kun otetaan huomioon kyseisen riskin luonne. Kuitenkin jos nämä toimenpiteet olisivat viimeisten viiden vuoden aikana jo olleet olemassa ja ne olisi pantu täytäntöön EU:ssa, toinen yhteisössä puhjenneista kahdesta laajasta epidemiasta olisi hyvin todennäköisesti voitu estää. Tämän perusteella voidaan siis arvioida, että panemalla täytäntöön ehdotetut toimenpiteet voitaisiin onnistua estämään kaksi laajaa HPAI-epidemiaa seuraavien 10 vuoden aikana. Kustannukset, joita tartunta-alueen jäsenvaltioille aiheutui tiloille maksetuista korvauksista, eläinten systemaattisesta lopettamisesta sekä tilojen puhdistamisesta ja desinfioinnista (näihin kustannuksiin voidaan periaatteessa päätöksen 90/424/ETY nojalla myöntää 50 prosenttia yhteisön osarahoitusta) hiljattain EU:ssa esiintyneiden kahden laajan epidemian yhteydessä, nousivat 101–174 miljoonaan euroon. Siksi voidaan arvioida, että nykyisillä kustannuksilla kahden laajan epidemian estäminen tuottaisi 10 vuoden jaksolla yhteisön talousarvioon vähintään 100 miljoonan euron säästöt. Säästöt olisivat siis suuremmat kuin lisäkustannukset, joita aiheutuisi uusista LPAI-virusten valvonta- ja torjuntatoimenpiteistä (noin 55 miljoonaa euroa 10 vuodessa). Lisäksi muiden tämän ehdotuksen sisältämien torjuntatoimien ansiosta, rokotukset mukaan luettuna, lisäsäästöjä voidaan odottaa siitä syystä, että tulevien lintuinfluenssaepidemioiden ei otaksuta olevan yhtä laajoja kuin aiemmin. Säästöjen määrää on kuitenkin erittäin vaikea arvioida. 5. Muita tietoja ( Nykyisen lainsäädännön kumoaminen Ehdotuksen hyväksyminen johtaa nykyisen lainsäädännön kumoamiseen. ( Euroopan talousalue Ehdotus on Euroopan talousalueen kannalta merkittävä, minkä vuoksi ehdotus on ulotettava kattamaan myös Euroopan talousalue. 2005/0062 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen[2], ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[3], ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [4], ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon[5], sekä katsoo seuraavaa: (1) Lintuinfluenssa on vakava, erittäin tarttuva erityyppisten influenssavirusten aiheuttama siipikarjan ja muiden lintujen tauti. Mainitut virukset voivat myös levitä nisäkkäisiin, kuten sikoihin ja ihmisiin. (2) Koska elävä siipikarja mainitaan perustamissopimuksen liitteessä I olevassa luettelossa, yhteisön tehtäviä eläinlääkintäalalla on parantaa siipikarjan terveydellistä asemaa, edistää näin siipikarjan ja siipikarjatuotteiden kauppaa ja varmistaa alan kehitys. Määriteltäessä ja täytäntöön pantaessa yhteisön politiikkaa ja toimia on lisäksi varmistettava ihmisten terveyden suojelun korkea taso. (3) Yhteisön toimenpiteet lintuinfluenssan torjumiseksi luotiin yhteisön toimenpiteistä avian-influenssan torjumiseksi 19 päivänä toukokuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/40/ETY[6], jonka avulla varmistetaan eläinten terveyden suojelu ja edistetään siipikarja-alan kehitystä. (4) Direktiivillä 92/40/ETY säädettyjä toimenpiteitä olisi perusteellisesti tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon tuore tieteellinen tieto lintuinfluenssan riskeistä eläinten terveydelle ja kansanterveydelle, uusien laboratoriokokeiden ja rokotteiden kehitys sekä viimeisimmistä tautipesäkkeistä yhteisössä ja kolmansissa maissa saadut kokemukset. (5) Uusissa yhteisön toimenpiteissä olisi myös otettava huomioon eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean antamat tuoreimmat lausunnot sekä Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön ( Terrestrial Animal Health Code ) ja maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan ( Manual of Diagnostic Tests and Vaccines for Terrestrial Animals ) muutokset, jotka koskevat lintuinfluenssaa. (6) Influenssaviruksiin kuuluu suuri joukko eri viruskantoja. Eri influenssaviruskantojen eläinten terveydelle ja kansanterveydelle aiheuttamien riskien taso vaihtelee huomattavasti ja sitä on jossain määrin vaikea ennakoida, koska virusmutaatio on nopeaa ja perintöaineksen valikoituminen uudelleen eri kantojen välillä on mahdollista. (7) Tiettyjen lintuperäisten influenssaviruskantojen aiheuttama tartunta saattaa laukaista tautipesäkkeitä kotimaisissa linnuissa epitsoottisissa mittasuhteissa ja aiheuttaa laajamittaista siipikarjan kuolleisuutta ja häiriöitä, mikä voi uhata koko siipikarjankasvatuksen kannattavuutta. Lintuinfluenssavirukset voivat myös vaikuttaa ihmisiin ja aiheuttaa vakavaa uhkaa kansanterveydelle. (8) Nykytieto osoittaa, että niin kutsuttujen matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamat terveysriskit ovat vähäisemmät kuin tiettyjen matalapatogeenisten virusten mutaatiosta alkunsa saavien korkeapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamat terveysriskit. (9) Lintuinfluenssan torjuntaa koskevan yhteisön lainsäädännön olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus hyväksyä taudin torjuntatoimenpiteitä oikeasuhtaisesti ja joustavasti ottamalla huomioon eri viruskantojen aiheuttamien riskien eri tasot, näiden toimenpiteiden maatalousalalle ja muille kyseeseen tuleville aloille todennäköisesti aiheuttamat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ja varmistamalla samalla, että kussakin yksittäisessä tautitilanteessa käytetään siihen parhaiten soveltuvia toimenpiteitä. (10) Lintuinfluenssasta mahdollisesti kansanterveydelle aiheutuvien ongelmien ehkäisemiseksi ja ennakoimiseksi olisi pyrittävä eläinten terveys- ja kansanterveyspalvelujen väliseen tehokkaaseen viestintään ja tiiviiseen yhteistyöhön jäsenvaltioissa, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin myös ihmisten terveyden suojelemiseksi silloin kun se on välttämätöntä. (11) Koska on mahdollista, että matalapatogeeniset lintuinfluenssavirukset muuntuvat korkeapatogeenisiksi lintuinfluenssaviruksiksi, olisi varauduttava siipikarjatartunnan varhaiseen toteamiseen, jolloin siihen voidaan vaikuttaa nopeasti asianmukaisin toimenpitein, joihin olisi kuuluttava jäsenvaltioissa suoritettava aktiivisen valvonnan järjestelmä. Valvonnassa olisi noudatettava yleisiä suuntaviivoja, joita olisi mukautettava alan uusien tietojen ja kehityksen myötä. (12) Kaikkien lintuinfluenssatartuntaa koskevien epäilyjen, jotka voivat herätä kliinisten tai laboratoriotutkimusten seurauksena tai muusta tartuntaepäilyyn johtavasta syystä, olisi pantava liikkeelle välittömät viralliset tutkimukset, jotta ripeisiin ja tehokkaisiin toimiin voidaan ryhtyä silloin kun se on paikallaan. Mainittuja toimenpiteitä olisi vahvistettava heti kun tartunnan esiintyminen on vahvistettu, ja niihin olisi kuuluttava tartunnan saaneiden ja tartuntariskille alttiiden tilojen tyhjentäminen. (13) Jos matalapatogeenisen lintuinfluenssaviruksen tartunta tai serologisia merkkejä tartunnasta todetaan eikä viruksen esiintymistä voida vahvistaa viruseristystesteillä, torjuntatoimenpiteet saattavat erota niistä toimenpiteistä, joita olisi sovellettava korkeapatogeenisen lintuinfluenssaviruksen tartunnan toteamistapauksessa, koska näistä kahdesta tilanteesta aiheutuvien riskien tasot ovat erilaiset. (14) Taudintorjuntaan tarkoitetut toimenpiteet ja erityisesti rajoitusvyöhykkeen muodostaminen olisi niin ikään suunniteltava ottamalla huomioon siipikarjapopulaation tiheys ja muut riskitekijät alueella, jolla tartunta on todettu. (15) Taudin puhjetessa on myös tarpeen estää tartunnan leviäminen seuraamalla tarkasti ja rajoittamalla siipikarjan siirtämistä sekä mahdollisesti saastuneiden tuotteiden käyttöä, tiukentamalla bioturvallisuustoimenpiteitä kaikilla siipikarjatuotannon tasoilla, puhdistamalla ja desinfioimalla tilat, joissa tartuntaa on esiintynyt, ja muodostamalla suoja- ja valvontavyöhykkeitä tautipesäkkeen ympärille sekä tarvittaessa rokottamalla. (16) Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan torjuntaan tarkoitettujen yhteisön toimenpiteiden olisi perustuttava ensi sijassa tilan tyhjentämiseen tartunnan saaneista parvista eläinten hyvinvointia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä noudattaen. (17) Rokottaminen lintuinfluenssaa vastaan voi olla tehokas keino täydentää taudintorjuntatoimenpiteitä ja välttää siipikarjan ja lintujen massiivinen lopettaminen ja hävittäminen. Nykytiedon perusteella voi päätellä, että rokottaminen saattaa olla hyödyllistä paitsi hätätapauksissa myös taudin ehkäisemiseksi tilanteissa, joissa on suuri riski lintuinfluenssavirusten kulkeutumisesta villieläimistä tai muista lähteistä. Tämän vuoksi olisi annettava säännökset sekä hätä- että suojarokotuksista. (18) Vaikka rokotettu siipikarja on suojattu taudin kliinisiä oireita vastaan, se voi saada tartunnan ja saattaa siten vaikuttaa tartunnan leviämiseen. Rokottamiseen on sen vuoksi liitettävä asianmukaiset yhteisön tasolla vahvistetut valvonta- ja rajoitustoimenpiteet. Rokotusstrategiassa olisikin pystyttävä tekemään ero tartunnan saaneiden ja rokotettujen eläinten välillä. Rokotetusta siipikarjasta saadut tuotteet, kuten liha ja syötäväksi tarkoitetut munat, olisi tämän jälkeen saatettava markkinoille asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön ja tämän direktiivin mukaisesti. (19) Yhteisöllä ja jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus varautua lintuinfluenssan torjumiseen varastoimalla rokotteita, joita käytetään siipikarjaan ja lintuihin hätätapauksessa. (20) Olisi annettava säännökset, joilla taataan yhdenmukaistettujen menettelyjen ja menetelmien käyttö lintuinfluenssan taudinmäärityksessä, mukaan luettuna yhteisön vertailulaboratorion ja jäsenvaltioiden vertailulaboratorioiden toiminta. (21) Olisi annettava säännökset, joiden avulla varmistetaan, että jäsenvaltiot ovat riittävästi valmistautuneet puuttumaan tehokkaasti lintuinfluenssan yhden tai useamman tautipesäkkeen aiheuttamiin hätätilanteisiin, erityisesti laatimalla valmiussuunnitelmia ja perustamalla torjuntakeskuksia. Näissä valmiussuunnitelmissa olisi otettava huomioon lintuinfluenssan siipikarjanhoitajille ja muulle henkilöstölle aiheuttama kansanterveysriski. (22) Jos lintuinfluenssaa todetaan tuonnin aikana eläinten terveysvaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksesta muiden kuin siipikarjaan kuuluvien lintujen tuonnissa sekä karanteenivaatimuksista 16 päivänä lokakuuta 2000 tehdyssä komission päätöksessä 2000/666/EY[7]säädetyllä karanteenitilalla tai karanteeniasemalla, siitä olisi ilmoitettava komissiolle. Eläintaudeista ilmoittamisesta yhteisössä 21 päivänä joulukuuta 1982 annetussa neuvoston direktiivissä 82/894/ETY[8] säädetty ilmoittaminen ei olisi kuitenkaan tarkoituksenmukaista tapauksissa, joissa tauti puhkeaa jäsenvaltioissa. (23) Puhdistuksen ja desinfioinnin olisi muodostettava olennainen osa lintuinfluenssan torjuntaa koskevasta yhteisön politiikasta. Desinfiointiaineita olisi käytettävä biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY[9] säännösten mukaisesti. (24) Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002[10] vahvistetaan säännöt eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämiselle, kuljetukselle, varastoinnille, esikäsittelylle, käsittelylle ja käytölle tai hävittämiselle, myös silloin kun eläimet on lopetettu epitsoottisten tautien hävittämiseksi, jotta niistä ei koituisi vaaraa eläinten terveydelle ja kansanterveydelle. Mainitulla asetuksella ja sen täytäntöönpanoa koskevilla toimenpiteillä luodaan yleinen kehys kuolleiden eläinten hävittämiseksi. On tarpeen antaa säännökset komiteamenettelystä, jossa hyväksytään erityisiä lisä- tai muita toimenpiteitä silloin kun se on välttämätöntä lintuinfluenssan torjuntatoimenpiteiden lisäämiseksi. (25) Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 853/2004[11] ja elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 852/2004[12] voidaan soveltaa tietyin edellytyksin sellaisilta tiloilta peräisin oleviin muniin, joilla pidettävän siipikarjan epäillään saaneen lintuinfluenssatartunnan. (26) Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. (27) Olisi säädettävä mahdollisuudesta tehdä tarvittaessa viipymättä muutoksia tämän direktiivin liitteisiin, jotta tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehitys voidaan ottaa huomioon. (28) Kun otetaan huomioon influenssavirusten ennalta arvaamattomuus, on tarpeen varmistaa, että käytössä on myös nopea menettely, jonka avulla yhteisön tasolla voidaan hyväksyä lisätoimenpiteitä tai yksilöllisempiä toimenpiteitä sellaisten lintuinfluenssavirusten aiheuttaman siipikarjan, muiden lintujen tai muiden eläinten tartunnan torjumiseksi, joista on vakavaa uhkaa eläinten terveydelle tai kansanterveydelle, silloin kun mainitut toimenpiteet ovat välttämättömiä. (29) Tällä direktiivillä säädetään torjunnan edellyttämistä vähimmäistoimenpiteistä, joita on sovellettava taudin puhjetessa siipikarjassa ja muissa linnuissa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ryhtyä tiukempiin hallinto- ja hygieniatoimiin tämän direktiivin kattamalla alalla. Tässä direktiivissä todetaan lisäksi, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa toimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa eri tautitilanteiden aiheuttamiin terveysriskeihin. (30) Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista vahvistaa säännöt lintuinfluenssan ehkäisemiseen ja torjumiseen tähtäävistä erityis- ja vähimmäistoimenpiteistä, jotta saavutetaan siipikarja-alan kehitystä ja eläinten terveyden suojelun edistämistä koskeva perustavoite. Tässä direktiivissä ei perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi. (31) Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[13] mukaisesti. (32) Selkeän ja järkiperäisen yhteisön lainsäädännön saavuttamiseksi direktiivi 92/40/ETY olisi kumottava ja korvattava tällä direktiivillä, ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN: I LUKU KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT 1 artikla Kohde ja soveltamisala 1. Tässä direktiivissä vahvistetaan a) tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet, jotka on tarkoitettu lintuinfluenssan valvontaan ja varhaiseen toteamiseen sekä toimivaltaisten viranomaisten ja maatalousyhteisön mainitun taudin riskejä koskevan tietoisuus- ja valmiustason lisäämiseen; b) torjunnan edellyttämät vähimmäistoimenpiteet, joita on sovellettava lintuinfluenssan puhjetessa siipikarjassa ja muissa linnuissa ja lintuinfluenssavirusten mahdollisesti levitessä nisäkkäisiin; c) muut toimenpiteet, joita on sovellettava silloin, kun on todettu lintuperäisistä influenssaviruksista aiheutuva lintu- tai nisäkästartunta sekä siihen liittyvä vakava uhka eläinten terveydelle tai kansanterveydelle ja kun pyritään estämään tartunnan siirtyminen mainituista eläimistä ihmisiin. 2. Jäsenvaltiot voivat ryhtyä tiukempiin toimenpiteisiin tämän direktiivin soveltamisalalla. 2 artikla Lintuinfluenssan, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan ja matalapatogeenisen lintuinfluenssan määritelmät Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä: 1. ’lintuinfluenssalla’ ( avian influenza ) tarkoitetaan seuraavien influenssa A-virusten aiheuttamaa siipikarjan tai muiden lintujen tartuntaa: a) alatyypit H5 ja H7, tai b) suonensisäisen patogeenisuuden indeksi kuusiviikkoisilla kananpojilla on suurempi kuin 1,2; 2. ’korkeapatogeenisellä lintuinfluenssalla (HPAI)’ tarkoitetaan siipikarjan tai muiden lintujen tartuntaa, jonka aiheuttavat a) alatyyppien H5 ja H7 lintuinfluenssavirukset, joilla on geenijaksoja, jotka koodaavat useita hemagglutiniinimolekyylin katkaisukohdalla sijaitsevia emäksisiä aminohappoja ja jotka ovat samanlaisia kuin muilla HPAI-viruksilla, mikä osoittaa, että hemagglutiniinimolekyylin voi halkaista kaikissa kudoksissa esiintyvä isäntäorganismin proteaasi, tai b) lintuinfluenssavirukset, joissa suonensisäisen patogeenisuuden indeksi kuusiviikkoisilla kananpojilla on suurempi kuin 1,2; 3. ’matalapatogeenisellä lintuinfluenssalla (LPAI)’ tarkoitetaan siipikarjan tai muiden lintujen tartuntaa, jonka aiheuttavat alatyyppien H5 ja H7 lintuinfluenssavirukset ja joka ei sisälly 2 kohdan määritelmään. 3 artikla Muut määritelmät Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä: 1. ’siipikarjalla’ tarkoitetaan kaikkia lintuja, joita kasvatetaan tai pidetään vankeudessa lihan tuotantoa, siitosmunia tai kulutukseen tarkoitettuja munia varten, muiden kaupallisten valmisteiden tuottamiseksi, riistan istuttamiseksi tai näihin luokkiin kuuluvien lintujen kasvattamiseksi; 2. ’luonnonvaraisella linnulla’ tarkoitetaan vapaana elävää lintua, jota ei pidetä millään tilalla siten kuin 5 kohdassa määritellään; 3. ’muulla linnulla’ tarkoitetaan mitä tahansa muuta lintua kuin siipikarjaa, jota pidetään vankeudessa esityksiä, lentokilpailuja, näyttelyitä ja kilpailuja varten, kuten koristelinnut ja kilpakyyhkyt, tai muusta kuin 1 kohdassa tarkoitetusta syystä; 4. ’virallisesti rekisteröidyillä harvinaisilla siipikarja- tai muilla linturoduilla’ tarkoitetaan siipikarjaa tai muita lintuja, jotka toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut harvinaisiksi osana 63 artiklassa säädettyä valmiussuunnitelmaa; 5. ’tilalla’ tarkoitetaan maatalous- tai muita tiloja, kuten hautomoja, sirkuksia, eläintarhoja, lintukauppoja, lintutoreja ja lintuhuoneita, joissa siipikarjaa tai muita lintuja kasvatetaan tai pidetään pysyvästi tai tilapäisesti, paitsi a) teurastamoja, kuljetusvälineitä, karanteenitiloja ja -asemia, rajatarkastusasemia ja laboratorioita, sekä b) mainituilla tiloilla ihmisten oleskeluun tarkoitettuja tiloja, joista säädetään 11 artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa, 19 artiklan e alakohdassa, 30 artiklan f alakohdassa, 39 artiklan 5 kohdan g alakohdassa ja 44 artiklan 1 kohdan h alakohdassa, ellei siipikarjaa tai muita lintuja pidetä niissä pysyvästi; 6. ’kaupallisella siipikarjatilalla’ tarkoitetaan tilaa, jolla pidetään siipikarjaa kaupallisissa tarkoituksissa; 7. ’ei-kaupallisella tilalla / lemmikkilintutilalla’ tarkoitetaan tilaa, jolla omistajat pitävät siipikarjaansa tai muita lintujaan a) siipikarjan tai muiden lintujen tai niistä saatavien tuotteiden omaa kulutusta varten, tai b) lemmikkeinä; 8. ’siipikarjaosastolla’ tai ’muulla lintuosastolla’ tarkoitetaan yhteiseen bioturvallisuuden hallintajärjestelmään kuuluvia yhtä tai useampaa siipikarjatilaa tai muita lintutiloja, joissa on siipikarjan tai muiden lintujen alapopulaatioita, joilla on erilainen terveydentila suhteessa lintuinfluenssaan ja joihin sovelletaan tarkoituksenmukaisia valvonta-, torjunta- ja bioturvallisuustoimenpiteitä; 9. ’parvella’ tarkoitetaan yhden tuotantoyksikön koko siipikarjaa tai muita lintuja; 10. ’tuotantoyksiköllä’ tarkoitetaan tilayksikköä, jonka osalta virkaeläinlääkäri on vakuuttunut siitä, että se on täysin erillään saman tilan muista yksiköistä, kun tarkastellaan sen sijaintia sekä siinä pidettyjen siipikarjan tai muiden lintujen päivittäistä hoitoa; 11. ’nuorikoilla’ tarkoitetaan siipikarjaa, joka ei vielä muni; 12. ’siitosmunilla’ tarkoitetaan siipikarjan munia, jotka on tarkoitettu haudontaan; 13. ’untuvikoilla’ tarkoitetaan kaikkea alle 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, jota ei ole vielä ruokittu; myskisorsia ( Cairina moschata ) tai niiden risteytyksiä voidaan kuitenkin ruokkia; 14. ’taudinmäärityskäsikirjalla’ tarkoitetaan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taudinmäärityskäsikirjaa; 15. ’tartunnan saaneella siipikarjalla’ tai ’tartunnan saaneilla muilla linnuilla’ tarkoitetaan mitä tahansa siipikarjaa tai muita lintuja, a) joissa lintuinfluenssan esiintyminen on vahvistettu taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti, tai b) jos on kyse lintuinfluenssan uusintapesäkkeestä tai myöhemmästä pesäkkeestä, mitä tahansa siipikarjaa tai muita lintuja, joissa kliiniset merkit, kuolemanjälkeiset muutokset tai 51 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan hyväksytyissä laboratorioissa (’hyväksytty laboratorio’) suoritetuissa laboratoriokokeissa todetut reaktiot vastaavat lintuinfluenssan taudinmääritystä taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; 16. ’siipikarjalla tai muilla linnuilla, joiden epäillään saaneen tartunnan’ tarkoitetaan mitä tahansa siipikarjaa tai muita lintuja, jotka osoittavat sellaisia kliinisiä merkkejä tai kuolemanjälkeisiä muutoksia taikka laboratoriokokeissa todettuja reaktioita, ettei lintuinfluenssan esiintymistä voida sulkea pois; 17. ’itämisajalla’ tarkoitetaan enintään 21 päivän aikaa, joka on todennäköisen tartuntapäivän ja lintuinfluenssan kliinisten merkkien esiintymisen välinen aika; 18. ’omistajalla’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka omistaa tai pitää siipikarjaa tai muita lintuja taikka on muutoin vastuussa niistä taloudellista korvausta vastaan tai korvauksetta; 19. ’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan jäsenvaltion viranomaista, joka on toimivaltainen suorittamaan eläinlääkärintarkastuksia tai hallintotoimia tämän direktiivin mukaisesti, tai muuta viranomaista, jolle tämä toimivalta on annettu; 20. ’eläinlääkärintarkastuksella’ tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa mitä tahansa fyysistä tutkimusta ja/tai hallinnollista muodollisuutta; 21. ’virkaeläinlääkärillä’ tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen nimittämää eläinlääkäriä; 22. ’virallisella valvonnalla’ tarkoitetaan lintuinfluenssaa koskevan terveystilanteen huolellista seuraamistointa, jonka suorittaa toimivaltainen viranomainen ja joka voi johtaa viranomaisen suorittamiin lisätutkimuksiin; 23. ’virallisella tarkkailulla’ tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen suorittamia toimia, joiden avulla varmennetaan ja tarkastetaan, että henkilö noudattaa tai on noudattanut mainitulta viranomaiselta saatuja lintuinfluenssaa koskevia ohjeita; 24. ’lopettamisella’ tarkoitetaan mitä tahansa muuta menetelmää kuin teurastusta, joka aiheuttaa eläimen tai linnun kuoleman; 25. ’teurastuksella’ tarkoitetaan mitä tahansa menetelmää, joka aiheuttaa eläimen tai linnun kuoleman verenlaskun seurauksena; 26. ’hävittämisellä’ tarkoitetaan eläimistä saatujen sivutuotteiden keräys-, kuljetus-, varastointi-, esikäsittely-, jatkokäsittely- ja käyttö- tai hävitystoimenpidettä, joka suoritetaan seuraavien säännösten mukaisesti: a) asetus (EY) N:o 1774/2002 tai b) tämän direktiivin 64 artiklan 1 kohdassa säädetyt yksityiskohtaiset säännöt; 27. ’yhteisön rokotepankilla’ tarkoitetaan tämän direktiivin 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti suunniteltuja asianmukaisia tiloja, jotka on tarkoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY[14] ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004[15] mukaisesti hyväksyttyjen yhteisön lintuinfluenssarokotteiden varastointiin; 28. ’kosketuksissa olleella tilalla’ tarkoitetaan tilaa, jolle lintuinfluenssa on voinut kulkeutua joko tilan sijainnin tai ihmisten, siipikarjan tai muiden lintujen taikka ajoneuvojen siirtymisen johdosta tai muulla tavoin; 29. ’epäillyllä tautipesäkkeellä’ tarkoitetaan tilaa, jolla pidetään siipikarjaa tai muita lintuja ja jolla toimivaltainen viranomainen epäilee esiintyvän lintuinfluenssaa; 30. ’tautipesäkkeellä’ tarkoitetaan tilaa, jolla toimivaltainen viranomainen on vahvistanut lintuinfluenssan esiintymisen; 31. ’primääritautipesäkkeellä’ tarkoitetaan tautipesäkettä, joka ei ole epideemisesti yhteydessä aikaisempaan tautipesäkkeeseen samalla jäsenvaltion alueella, siten kuin neuvoston direktiivin 64/432/ETY[16] 2 artiklassa määritellään, tai ensimmäistä tautipesäkettä saman jäsenvaltion eri alueella; 32. ’tartunnan saaneen ja rokotetun eläimen erottamisdiagnoosilla (DIVA-strategia)’ tarkoitetaan rokotusstrategiaa, joka mahdollistaa rokotettujen / tartunnan saaneiden eläinten erottamisen rokotetuista / tartuttamattomista eläimistä soveltamalla diagnostista testiä, joka on suunniteltu luonnon viruksen vasta-aineiden toteamiseen, ja käyttämällä rokottamattomia sentinellilintuja; 33. ’tilan tyhjentämisellä’ tarkoitetaan kaiken siipikarjan tai muiden lintujen poistamista tilalta, siipikarjaosastosta tai muusta lintuosastosta taikka tuotantoyksiköstä; 34. ’nisäkkäällä’ tarkoitetaan luokan Mammalia eläintä; 35. ’ruhoilla’ tarkoitetaan siipikarjaa tai muita lintuja, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu. II LUKU VALVONTA, ILMOITUKSET JA EPIDEMIOLOGISET SELVITYKSET 4 artikla Vuosittaiset valvontaohjelmat 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuosittain hyväksytään liitteen I mukaiset valvontaohjelmat, joiden tarkoituksena on a) todeta lintuinfluenssaviruksen alatyyppien H5 ja H7 aiheuttamien tartuntojen levinneisyys eri siipikarjalajeissa; b) lisätä tietämystä villieläinten aiheuttamista uhkista minkä tahansa linnuissa esiintyvän lintuperäisen influenssaviruksen suhteen. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittaiset valvontaohjelmansa komission hyväksyttäviksi 15 päivään kesäkuuta 2007 mennessä ja sen jälkeen vuosittain 15 päivään kesäkuuta mennessä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 3. Jäsenvaltioiden on annettava joka vuosi komissiolle vuosittaisten valvontaohjelmien täytäntöönpanokertomus täytäntöönpanoa seuraavan vuoden 15 päivään maaliskuuta mennessä. 5 artikla Raportointi ja ilmoitukset 1. Jäsenvaltioiden on annettava säännökset siitä, miten toimivaltaiselle viranomaiselle raportoidaan välittömästi tapauksista, joissa siipikarja on saanut tartunnan, muut linnut ovat saaneet tartunnan tai siipikarjan taikka muiden lintujen epäillään saaneen tartunnan. 2. Sen lisäksi mitä yhteisön lainsäädännössä on säädetty eläintautien puhkeamisen ilmoittamisesta, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liitteen II mukaisesti: a) toimivaltaisen viranomaisen vahvistamista positiivisista lintuinfluenssahavainnoista teurastamoissa, kuljetusvälineissä, rajatarkastusasemilla ja muissa paikoissa yhteisön rajoilla sekä karanteenitiloissa tai -asemilla, jotka toimivat siipikarjan tai muiden lintujen tuontia koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti; b) siipikarjaan tai muihin lintuihin taikka muihin eläimiin kohdistuneen lintuinfluenssan virallisen valvonnan tuloksista, mukaan luettuna positiiviset havainnot luonnonvaraisissa linnuissa, sekä c) siipikarjan, muiden lintujen tai muiden eläinten tartunnasta, jonka on aiheuttanut mikä tahansa muu lintuperäinen influenssavirus kuin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut virukset ja josta voi olla vakavaa uhkaa eläinten terveydelle tai kansanterveydelle. 6 artikla Epidemiologinen selvitys 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 63 artiklassa säädettyjen valmiussuunnitelmien osana suoritetaan kyselyihin perustuvat epidemiologiset selvitykset. 2. Epidemiologisessa selvityksessä on käsiteltävä seuraavia seikkoja: a) sen ajan pituus, jona lintuinfluenssaa on saattanut esiintyä tilalla tai muissa tiloissa taikka kuljetusvälineissä; b) lintuinfluenssan mahdollinen alkuperä tilalla, teurastamossa tai kuljetusvälineessä; c) kosketuksissa olleiden tilojen yksilöinti; d) lintuinfluenssaviruksen leviämisen todennäköisesti aiheuttaneiden siipikarjan tai muiden lintujen, ihmisten, ajoneuvojen tai aineiden taikka ainesten siirtyminen. 3. Toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon epidemiologinen selvitys, kun a) päätetään, onko tarpeen soveltaa lisätoimenpiteitä taudin torjumiseksi siten kuin tässä direktiivissä säädetään, sekä b) myönnetään poikkeuksia siten kuin tässä direktiivissä säädetään. 4. Jos epidemiologinen selvitys osoittaa, että lintuinfluenssa on saattanut levitä toisista jäsenvaltioista tai toisiin jäsenvaltioihin, komissiolle ja kyseisille toisille jäsenvaltioille on heti ilmoitettava selvityksen kaikkia havaintoja koskevista tuloksista. III LUKU EPÄILTYJEN TAUTIPESÄKKEIDEN ILMETESSÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 7 artikla Tiloilla sovellettavat toimenpiteet 1. Epäillyn tautipesäkkeen ilmetessä toimivaltaisen viranomaisen on heti pantava liikkeelle selvitys lintuinfluenssan esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi ja asetettava tila viralliseen valvontaan. Toimivaltaisen viranomaisen on myös varmistettava, että 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä noudatetaan. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tilalla sovelletaan seuraavia toimenpiteitä: a) siipikarja ja muut linnut sekä kaikki kotieläinlajien nisäkkäät on laskettava tai tarvittaessa arvioitava luokittain; b) tilalla olevien kunkin luokan sairastuneiden, kuolleiden tai todennäköisesti tartunnan saaneiden siipikarjan ja muiden lintujen sekä kotieläinlajien nisäkkäiden arvioidusta lukumäärästä on laadittava luettelo; luettelo on pidettävä päivittäin ajan tasalla kuoriutumisen ja kuolleisuuden huomioon ottamiseksi epäillyn tautipesäkkeen koko esiintymisajan, ja se on esitettävä vaadittaessa toimivaltaiselle viranomaiselle; c) siipikarja ja muut linnut on rajoitettava elinpaikkaansa tai siirrettävä toiseen paikkaan, jossa ne voidaan eristää ja jossa niitä voidaan estää pääsemästä kosketuksiin muun siipikarjan, muiden lintujen tai luonnonvaraisten lintujen kanssa; d) siipikarjaa ja muita lintuja ei saa tuoda tilalle eikä viedä tilalta; e) tilalta ei ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa saa viedä pois ruhoja, siipikarjan tai muiden lintujen lihaa, ei myöskään teurasjätteitä (’liha’), eläinrehua, tarvikkeita, aineita, jätettä, jätöksiä, siipikarjan tai muiden lintujen lantaa (’lanta’), käytettyjä pehkuja tai mitään sellaista, joka todennäköisesti levittäisi lintuinfluenssaa; f) tilalta ei saa viedä pois munia, lukuun ottamatta munia ja siitosmunia, joille toimivaltainen viranomainen on antanut luvan lähettää ne suoraan asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan II luvun X jaksossa mainittuun munatuotteita valmistavaan laitokseen sekä esi- ja jatkokäsitellä ne asetuksen (EY) N:o 852/2004 liitteessä II olevan IX luvun mukaisesti; kun toimivaltainen viranomainen antaa tällaisen luvan, lupaan sovelletaan tämän direktiivin liitteessä III asetettuja edellytyksiä; g) henkilöiden, kotieläinlajien nisäkkäiden, ajoneuvojen ja välineiden siirtyminen tilalle tai sieltä pois tapahtuu toimivaltaisen viranomaisen asettamin edellytyksin ja luvalla; h) siipikarjan ja muiden lintujen pitorakennusten ja itse tilan sisään- ja uloskäynneissä on käytettävä asianmukaisia desinfiointikeinoja toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 3. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että epidemiologinen selvitys suoritetaan 6 artiklan (’epidemiologinen selvitys’) mukaisesti. 8 artikla Poikkeukset tiettyihin tiloilla sovellettaviin toimenpiteisiin Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 7 artiklan 2 kohdan c–f alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä riskinarvioinnin perusteella ja ottamalla huomioon noudatetut varotoimet sekä siirrettävien lintujen ja tuotteiden määräpaikka. 9 artikla Tilalla sovellettavien toimenpiteiden kesto Edellä olevassa 7 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden, joita tiloilla on sovellettava epäiltyjen tautipesäkkeiden ilmetessä, soveltamista on jatkettava siksi kunnes toimivaltainen viranomainen on sulkenut pois lintuinfluenssan esiintymisen. 10 artikla Epidemiologiseen selvitykseen perustuvat lisätoimenpiteet 1. Toimivaltainen viranomainen soveltaa epidemiologisen selvityksen alustavien tulosten perusteella 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä erityisesti, jos tila sijaitsee alueella, jolla siipikarjatiheys on suuri. 2. Siipikarjan, muiden lintujen ja munien siirtämiselle sekä siipikarja-alaan liittyvien ajoneuvojen siirtymiselle voidaan asettaa väliaikainen rajoitus suurella alueella tai koko jäsenvaltiossa. Mainittu rajoitus voidaan ulottaa koskemaan kotieläinlajien nisäkkäiden siirtämistä, mutta se ei saa ylittää 72:ta tuntia, elleivät poikkeukselliset olosuhteet sitä edellytä. 3. Jäljempänä olevassa 11 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä voidaan soveltaa tilaan. Olosuhteiden niin salliessa toimenpiteiden soveltaminen voidaan kuitenkin rajoittaa ainoastaan siipikarjaan, jonka epäillään saaneen tartunnan, ja sen tuotantoyksiköihin. Siipikarjaa tai muita lintuja lopetettaessa niistä otetaan näytteet epäillyn tautipesäkkeen riskin vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 4. Tilan ympärille voidaan muodostaa väliaikainen valvontavyöhyke, ja joitakin tai kaikkia 7 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä on tarvittaessa sovellettava vyöhykkeen piirissä oleviin tiloihin. IV LUKU KORKEAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN (HPAI) TAUTIPESÄKKEEN ILMETESSÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 1 JAKSO TILOILLA SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 11 ARTIKLA Toimivaltaisen viranomaisen soveltamat toimenpiteet 1. HPAI-tautipesäkkeen ilmetessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä tämän artiklan 2–10 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan. 2. Kaikki siipikarja ja muut lintulajit, joissa HPAI-tauti on vahvistettu tilalla, on välittömästi lopetettava virallisessa tarkkailussa. Lopettaminen on suoritettava niin, että vältetään lintuinfluenssan leviämisriski erityisesti kuljetuksen tai lopettamisen aikana ja neuvoston direktiivin 93/119/ETY[17] mukaisesti. Lopettaminen voidaan ulottaa koskemaan muita tilan lintulajeja lintuinfluenssan leviämistä koskevan riskinarvioinnin perusteella. 3. Siipikarja ja muut linnut, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu, sekä tilalla olevat siitosmunat ja syötäväksi tarkoitetut munat on hävitettävä virallisessa tarkkailussa. 4. Sellaisista munista jo haudottu siipikarja, jotka on kerätty tilalta HPAI-taudin todennäköisen tilalle kulkeutumispäivän ja 7 artiklan 2 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisen välisenä aikana, on asetettava viralliseen tarkkailuun ja on suoritettava selvitykset taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 5. Sellaisen siipikarjan liha, joka on teurastettu, ja sellaiset siitosmunat ja syötäväksi tarkoitetut munat, jotka on kerätty tilalta HPAI-taudin todennäköisen tilalle kulkeutumispäivän ja 7 artiklan 2 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisen välisenä aikana, on mahdollisuuksien mukaan jäljitettävä ja hävitettävä virallisessa tarkkailussa. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin myöntää lupia syötäväksi tarkoitettujen munien lähettämiseksi suoraan asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan II luvun X jaksossa mainittuun munatuotteita valmistavaan laitokseen sekä esi- ja jatkokäsittelemiseksi asetuksen (EY) N:o 852/2004 liitteessä II olevan XI luvun mukaisesti. Näihin lupiin on sovellettava tämän direktiivin liitteessä III asetettuja edellytyksiä. 6. Kaikki todennäköisesti saastuneet ainekset ja jäte, kuten siipikarjan rehu (’rehu’) on tuhottava tai alistettava käsittelylle, jonka avulla varmistetaan lintuinfluenssaviruksen tuhoutuminen virkaeläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. 7. Todennäköisesti saastuneet lanta, liete ja kuivikkeet on käsiteltävä 49 artiklan mukaisesti. 8. Ruhojen hävittämisen jälkeen niiden säilytykseen käytetyt rakennukset, todennäköisesti saastuneet välineet sekä siipikarjan ja muiden lintujen, ruhojen, lihan, rehun, lannan, lietteen, kuivikkeiden tai minkä tahansa muun todennäköisesti saastuneen aineen tai aineksen kuljetukseen käytetyt ajoneuvot on puhdistettava, desinfioitava tai käsiteltävä 49 artiklan mukaisesti. 9. Muita kotieläiminä pidettäviä lintuja tai kotieläinlajien nisäkkäitä ei saa tuoda tilalle tai viedä tilalta ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa. Mainittua rajoitusta ei sovelleta kotieläinlajien nisäkkäisiin, jotka päästetään ainoastaan ihmisille tarkoitettuihin oleskelutiloihin. 10. Primääritautipesäkkeen ilmetessä virus on eristettävä laboratoriomenettelyssä taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti geneettisen alatyypin yksilöimiseksi. Mainittu virusisolaatti on toimitettava 52 artiklan 1 kohdassa mainittuun yhteisön vertailulaboratorioon niin pian kuin se on mahdollista. 12 artikla Poikkeukset tiettyihin tiloilla sovellettaviin toimenpiteisiin 1. Jäsenvaltioiden on laadittava yksityiskohtaiset säännöt poikkeuksien myöntämisestä siten kuin 13 ja 14 artiklassa säädetään, mukaan luettuna asianmukaiset vaihtoehtoiset toimenpiteet ja edellytykset. 2. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle 13 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan mukaisesti myönnetystä poikkeuksesta. 3. Kun 13 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklassa säädetty poikkeus on myönnetty, komissio tarkastelee viipymättä tilannetta kyseisen jäsenvaltion kanssa sekä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa (’komitea’) niin pian kuin se on mahdollista. 4. Jäljempänä olevassa 13 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklassa säädetyllä tavalla myönnetty poikkeus huomioon ottaen lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan hyväksyä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 13 artikla Tiettyjä tiloja koskevat poikkeukset 1. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä silloin, kun HPAI-tauti puhkeaa ei-kaupallisella tilalla / lemmikkilintutilalla, sirkuksessa, eläintarhassa, lintukaupassa, villieläinpuistossa tai aidatulla alueella, jolla siipikarjaa tai muita lintuja pidetään tieteellisissä tarkoituksissa tai uhanalaisten lajien taikka virallisesti rekisteröityjen harvinaisten siipikarja- tai muiden linturotujen säilyttämiseen liittyvissä tarkoituksissa edellyttäen, että mainitut poikkeukset eivät vaaranna taudin torjuntaa ei vätkä yhteisön perusetuja. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että silloin kun 1 kohdassa säädetty poikkeus on myönnetty, poikkeuksenalaiset siipikarja ja muut linnut a) pidetään täysin erillään muusta siipikarjasta tai muista linnuista ja tarvittaessa luonnonvaraisista linnuista; b) on alistettava lisävalvonnalle ja -testaukselle taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti, kunnes laboratoriokokeet ovat osoittaneet, että ne eivät ole enää merkittävä riski HPAI-taudin leviämiselle, sekä c) eivät ole siirrettävissä alkuperäiseltä tilaltaan, paitsi teurastusta varten tai toiselle tilalle, joka i) sijaitsee samassa jäsenvaltiossa, toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti, tai ii) toisessa jäsenvaltiossa edellyttäen, että määräjäsenvaltio antaa suostumuksensa. 2 jakso ERILLISISSÄ TUOTANTOYKSIKÖISSÄ JA KOSKETUKSISSA OLLEILLA TILOILLA SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 14 ARTIKLA Erillisissä tuotantoyksiköissä HPAI-tautipesäkkeiden ilmetessä sovellettavat toimenpiteet Tapauksissa, joissa HPAI-tauti puhkeaa tilalla, joka muodostuu kahdesta tai useammasta erillisestä tuotantoyksiköstä, toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä terveestä siipikarjasta koostuville tuotantoyksiköille edellyttäen, että tällaiset poikkeukset eivät vaaranna taudin torjuntatoimenpiteitä eivätkä yhteisön perusetuja. Mainittuja poikkeuksia voidaan myöntää kahden tai useamman sellaisen tuotantoyksikön kohdalla, joiden virkaeläinlääkäri toteaa olevan niiden rakenne, koko, toiminta, säilytystyyppi, ruokinta, vedenlähde, välineet, henkilöstö ja tilalla kävijät huomioon ottaen täysin erillisiä muista tuotantoyksiköistä, kun tarkastellaan niiden sijaintia ja niissä pidetyn siipikarjan päivittäistä hoitoa. 15 artikla Kosketuksissa olleilla tiloilla sovellettavat toimenpiteet 1. Toimivaltaisen viranomaisen on epidemiologisen selvityksen perusteella päätettävä, onko tilaa pidettävä kosketuksissa olleena tilana. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 7 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kosketuksissa olleisiin tiloihin, kunnes HPAI-taudin esiintyminen on poissuljettu taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on epidemiologisen selvityksen perusteella sovellettava 11 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä kosketuksissa olleisiin tiloihin erityisesti, jos tila sijaitsee alueella, jolla siipikarjatiheys on suuri. Tärkeimmistä perusteista 11 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamiselle kosketuksissa olleilla tiloilla säädetään liitteessä IV. 3. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siipikarjaa lopetettaessa siitä otetaan näytteet, jotta voidaan vahvistaa tai sulkea pois HPAI-viruksen esiintyminen näillä kosketuksissa olleilla tiloilla taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 3 jakso SUOJA- JA VALVONTAVYÖHYKKEET SEKÄ MUUT RAJOITUSVYÖHYKKEET 16 ARTIKLA Suoja- ja valvontavyöhykkeiden sekä muiden rajoitusvyöhykkeiden muodostaminen HPAI-tautipesäkkeiden ilmetessä 1. Toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi HPAI-taudin puhkeamisen jälkeen muodostettava a) suojavyöhyke, joka ympäröi tilaa ainakin kolmen kilometrin säteellä; b) valvontavyöhyke, joka ympäröi tilaa ainakin kymmenen kilometrin säteellä, suojavyöhyke mukaan luettuna. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa säädettyjä suoja- ja valvontavyöhykkeitä muodostaessaan otettava huomioon ainakin seuraavat perusteet: a) epidemiologinen selvitys; b) maantieteellinen sijainti, erityisesti luonnolliset rajat; c) tilojen sijainti ja läheisyys; d) siipikarjan ja muiden lintujen siirto- ja kauppatavat sekä käytettävissä olevat teurastamot; e) siipikarjan ja muiden lintujen, niiden ruhojen, lannan, kuivikkeiden tai käytettyjen pehkujen siirtämisen tarkastamiseen suoja- ja valvontavyöhykkeellä käytettävissä oleva kalusto ja henkilöstö, etenkin jos lopetettavat ja hävitettävät siipikarja ja muut linnut on siirrettävä alkuperätilaltaan. 3. Toimivaltainen viranomainen voi muodostaa muita rajoitusvyöhykkeitä suoja- ja valvontavyöhykkeiden ympärille tai viereen ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyt perusteet. 4. Jos suoja-, valvonta- tai muu rajoitusvyöhyke kattaa eri jäsenvaltioiden alueita, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on muodostettava vyöhyke yhteistyössä. 17 artikla Suoja- ja valvontavyöhykkeillä sovellettavat toimenpiteet 1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että suoja- ja valvontavyöhykkeillä sovelletaan seuraavia toimenpiteitä: a) otetaan käyttöön järjestelyt, joiden avulla pystytään jäljittämään siipikarjan ja muiden lintujen, lihan, munien, ruhojen ja rehun siirtäminen; b) omistajien on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle vaadittaessa asiaankuuluvat tiedot tilalle tuoduista tai tilalta viedyistä siipikarjasta tai muista linnuista ja munista. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat henkilöt ovat täysin tietoisia suoja- ja valvontavyöhykkeillä voimassa olevista rajoituksista. Nämä tiedot voidaan antaa varoitusilmoitusten, tiedotusvälineiden, kuten lehdistön ja television välityksellä tai millä tahansa muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. 4 jakso SUOJAVYÖHYKKEELLÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 18 ARTIKLA Laadittava luettelo ja virkaeläinlääkärin käynnit sekä valvonta Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että suojavyöhykkeillä sovelletaan seuraavia toimenpiteitä: a) kaikista tiloista on laadittava luettelo mahdollisimman pian; b) virkaeläinlääkärin on käytävä kaikilla tiloilla seitsemän päivän kuluessa suojavyöhykkeen muodostamispäivästä siipikarjan ja muiden lintujen kliinistä tutkimista varten ja tarvittaessa näytteiden keräämiseksi laboratoriokokeita varten; käynneistä ja havainnoista on pidettävä kirjaa; c) taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti on välittömästi toteutettava lisävalvontaa sen toteamiseksi, onko lintuinfluenssa levinnyt suojavyöhykkeellä sijaitsevilla tiloilla. 19 artikla Tiloilla sovellettavat toimenpiteet Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että suojavyöhykkeellä sijaitsevilla tiloilla sovelletaan seuraavia toimenpiteitä: a) siipikarja ja muut linnut on rajoitettava elinpaikkaansa tai siirrettävä toiseen paikkaan, jossa ne voidaan eristää ja jossa niitä voidaan estää pääsemästä kosketuksiin muun siipikarjan, muiden lintujen tai luonnonvaraisten lintujen kanssa; b) ruhot on hävitettävä; c) elävän siipikarjan ja muiden lintujen, lihan, rehun, lannan, lietteen ja kuivikkeiden sekä minkä tahansa muun todennäköisesti saastuneen aineen tai ainesten kuljetukseen käytetyt ajoneuvot ja kalusto on mahdollisimman pian saastumisen jälkeen puhdistettava, desinfioitava tai käsiteltävä 49 artiklan mukaisesti; d) kaikki henkilöstön tai muiden henkilöiden käyttämät ajoneuvot, jotka tulevat tilalle tai poistuvat tilalta ja jotka ovat todennäköisesti saastuneet, on välittömästi saastumisen jälkeen puhdistettava, desinfioitava tai käsiteltävä 49 artiklan mukaisesti; e) siipikarjaa, muita lintuja tai muita kotieläimiä ei ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa saa tuoda tilalle tai viedä tilalta, jossa siipikarjaa pidetään; tämä rajoitus ei koske eläimiä, jotka päästetään ainoastaan näiden tilojen ihmisille tarkoitettuihin oleskelutiloihin, ja kun kosketus siipikarjaan tai muihin lintuihin voidaan sulkea pois; f) tautisuuden tai kuolleisuuden lisääntyminen tiloilla tai merkittävä pudotus tilojen tuotantoluvuissa on raportoitava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle, joka suorittaa asianmukaiset tutkimukset taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; g) tiloille tulevien tai tiloilta poistuvien henkilöiden on noudatettava asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää lintuinfluenssan leviäminen; h) omistajan on pidettävä kirjaa kaikista tiloilla käyvistä henkilöistä taudin valvonnan ja torjunnan edesauttamiseksi, ja kirjanpito on esitettävä vaadittaessa toimivaltaiselle viranomaiselle. 20 artikla Kielto siirtää tai levittää käytettyjä pehkuja tai lantaa tiloilta Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että käytettyjen pehkujen tai lannan siirtäminen tai levittäminen suojavyöhykkeiden tiloilta kielletään, ellei toimivaltainen viranomainen anna siihen lupaa. Lannan siirtäminen tiloilta voidaan kuitenkin bioturvallisuustoimenpiteitä noudattaen sallia nimettyyn laitokseen käsiteltäväksi tai varastoimiseksi väliaikaisesti, minkä jälkeen se on käsiteltävä mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssan hävittämiseksi asetuksen (EY) N:o 1774/2002 tai 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityissääntöjen mukaisesti. 21 artikla Näyttelyt, markkinat tai muut kokoamiset ja riistan istuttaminen Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siipikarjan tai muiden lintujen näyttelyt, markkinat tai muut kokoamiset kielletään suojavyöhykkeillä. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siipikarjan tai muiden lintujen käyttämistä riistan istutukseen ei sallita suojavyöhykkeillä. 22 artikla Kielto siirtää ja kuljettaa siipikarjaa ja muita lintuja sekä munia Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että suojavyöhykkeillä kielletään siipikarjan ja muiden lintujen, nuorikkojen, untuvikkojen, siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien sekä ruhojen siirtäminen ja kuljettaminen maanteillä, lukuun ottamatta tilojen yksityisiä ajoteitä, tai rautateillä. Kieltoa ei kuitenkaan sovelleta suojavyöhykkeen kautta kulkuun maanteitse tai rautateitse lastia purkamatta tai pysähtymättä. 23 artikla Siipikarjan suoraa kuljettamista välittömästi teurastettavaksi koskevat poikkeukset Edellä olevasta 22 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan siipikarjan suoraan kuljettamiseen välittömästi teurastettavaksi seuraavin edellytyksin: a) virkaeläinlääkärin on suoritettava kliininen tutkimus alkuperätilan siipikarjalle, jotta sellaista siipikarjaa, jossa on todettu HPAI-taudin kliinisiä merkkejä, ei lähetettäisi teurastettavaksi; b) alkuperätilan siipikarjalle on tarvittaessa suoritettu laboratoriokokeet taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti, ja kokeiden tulokset ovat suotuisat; c) siipikarja on kuljetettava toimivaltaisen viranomaisen sinetöimissä ajoneuvoissa toimivaltaisen viranomaisen nimeämään teurastamoon (’nimetty teurastamo’), joka sijaitsee suoja- tai valvontavyöhykkeellä tai poikkeustapauksissa näiden vyöhykkeiden ulkopuolella; d) nimetystä teurastamosta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava siipikarjan matkaan lähettämisestä, ja mainitun toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava lähetyspaikasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle siipikarjan saapumisesta nimettyyn teurastamoon; e) suojavyöhykkeeltä lähetetty siipikarja on pidettävä nimetyssä teurastamossa erillään muusta siipikarjasta ja teurastettava erikseen tai eri aikoihin kuin muu siipikarja, mieluiten työpäivän päättyessä; teurastuksen jälkeinen puhdistus ja desinfiointi on saatava valmiiksi ennen muun siipikarjan teurastamista; f) virkaeläinlääkärin on otettava huomioon lintuinfluenssan esiintymiseen liittyvät merkit nimetyssä teurastamossa ante mortem - ja post mortem -tarkastuksissa; g) lihaa ei saa laskea yhteisön sisäiseen tai kansainväliseen kauppaan, ja siinä on oltava direktiivin 2002/99/EY[18] liitteessä II säädetty tuoreen lihan terveysmerkki, ellei tämän direktiivin 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toisin päätetä; h) liha on hankittava, leikattava, kuljetettava ja varastoitava erillään yhteisön sisäiseen ja kansainväliseen kauppaan tarkoitetusta lihasta ja käytettävä siten, että vältetään sen joutuminen yhteisön sisäiseen tai kansainväliseen kauppaan tarkoitettuihin lihatuotteisiin, ellei i) se ole käynyt läpi direktiivin 2002/99/EY liitteessä III mainittua käsittelyä, tai ii) 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toisin päätetä. 24 artikla Untuvikkojen suoraa kuljettamista koskevat poikkeukset 1. Edellä olevasta 22 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan untuvikkojen kuljettamiseksi suoraan saman jäsenvaltion tilalle tai tilalla olevaan suojaan, jossa ei ole muuta siipikarjaa ja joka sijaitsee mieluiten suoja- ja valvontavyöhykkeiden ulkopuolella seuraavin edellytyksin: a) ne on kuljetettava toimivaltaisen viranomaisen sinetöimissä ajoneuvoissa; b) asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä on sovellettava kuljetuksen aikana ja määräpaikkana olevalla tilalla; c) määräpaikkana oleva tila on asetettava viralliseen valvontaan untuvikkojen saapumisen jälkeen. 2. Edellä olevasta 22 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan sellaisten untuvikkojen suoraan kuljettamiseen, jotka on haudottu suoja- ja valvontavyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevista tiloista peräisin olevista siitosmunista, jollekin muulle saman jäsenvaltion tilalle edellyttäen, että lähettävä hautomo pystyy logistiikkansa ja hygieenisten työolosuhteidensa perusteella varmistamaan, että kyseiset munat eivät ole olleet missään kosketuksissa muihin siitosmuniin tai untuvikkoihin, jotka ovat peräisin mainittujen vyöhykkeiden siipikarjaparvista ja joiden terveydellinen asema on siksi erilainen. 25 artikla Nuorikkojen suoraa kuljettamista koskevat poikkeukset Edellä olevasta 22 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan nuorikkojen kuljettamiseksi suoraan samalla suoja- tai valvontavyöhykkeellä sijaitsevalle tilalle tai tilalla olevaan suojaan, jossa ei ole muuta siipikarjaa, sillä edellytyksellä, että a) virkaeläinlääkäri suorittaa alkuperätilan siipikarjan ja muiden lintujen sekä erityisesti siirrettävien lintujen kliinisen tutkimuksen; b) alkuperätilan siipikarjalle on tarvittaessa suoritettu laboratoriokokeet taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti, ja kokeiden tulokset ovat suotuisat; c) nuorikot kuljetetaan toimivaltaisen viranomaisen sinetöimissä ajoneuvoissa; d) määräpaikkana oleva tila asetetaan viralliseen valvontaan nuorikkojen saapumisen jälkeen. 26 artikla Siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien suoraa kuljettamista koskevat poikkeukset 1. Edellä olevasta 22 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan siitosmunien suoraan kuljettamiseen toimivaltaisen viranomaisen nimeämään hautomoon (’nimetty hautomo’), joka sijaitsee mieluiten suoja- tai valvontavyöhykkeellä, seuraavin edellytyksin: a) emoparvet, joista siitosmunat ovat lähtöisin, on tutkittu taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti suotuisin tuloksin; b) siitosmunat ja niiden pakkaukset on desinfioitava ennen matkaan lähettämistä, ja näiden munien jäljittäminen on voitava varmistaa; c) siitosmunat on kuljetettava toimivaltaisen viranomaisen sinetöimissä ajoneuvoissa; d) nimetyssä hautomossa on sovellettava bioturvallisuustoimenpiteitä toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 2. Edellä olevasta 22 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan syötäväksi tarkoitettujen munien kuljettamiseksi suoraan toimivaltaisen viranomaisen nimeämään pakkaamoon (’nimetty pakkaamo’) edellyttäen, että munat pakataan kertakäyttöisiin pakkauksiin ja että kaikkia toimivaltaisen viranomaisen vaatimia bioturvallisuustoimenpiteitä noudatetaan. 27 artikla Kuolleiden siipikarjan ja muiden lintujen suoraa kuljettamista koskevat poikkeukset Edellä olevasta 22 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan kuolleiden siipikarjan ja muiden lintujen suoraan kuljettamiseen edellyttäen, että ne kuljetetaan hävitettäväksi. 28 artikla Kuljetusvälineiden puhdistus ja desinfiointi 1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki 23–27 artiklassa säädetyllä tavalla kuljetukseen käytetyt tai lihan kuljetuksessa käytetyt ajoneuvot ja kalusto puhdistetaan ja desinfioidaan niin pian kuin mahdollista kuljetuksen jälkeen 49 artiklan mukaisesti. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että bioturvallisuustoimenpiteitä sovelletaan sen estämiseksi, että lintuinfluenssa leviää ajoneuvojen siirtyessä suojavyöhykkeellä sijaitseville tiloille ja niiltä pois, etenkin rehua kuljetettaessa. 29 artikla Toimenpiteiden voimassaoloaika 1. Tässä jaksossa säädetyt toimenpiteet on pidettävä voimassa vähintään 21 päivää siitä kun tartuntatilan alustava puhdistus ja desinfiointi on saatu valmiiksi 49 artiklan mukaisesti ja siksi kunnes suojavyöhykkeellä sijaitsevien tilojen kaikki siipikarja ja muut linnut ovat läpikäyneet laboratoriokokeet lintuinfluenssan mahdollisen esiintymisen toteamiseksi taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 2. Kun tässä jaksossa tarkoitettuja toimenpiteitä ei tarvitse enää pitää voimassa siten kuin tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, entisellä suojavyöhykkeellä on sovellettava 30 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä siksi kunnes niitä ei tarvitse enää soveltaa siten kuin 31 artiklassa säädetään. 5 Jakso VALVONTAVYÖHYKKEELLÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 30 ARTIKLA Valvontavyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että valvontavyöhykkeillä sovelletaan seuraavia toimenpiteitä: a) kaikista siipikarjatiloista on laadittava luettelo mahdollisimman pian; b) siipikarjan, nuorikkojen, untuvikkojen, siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien siirtäminen valvontavyöhykkeellä kielletään, ellei toimivaltainen viranomainen anna siihen lupaa, millä varmistetaan, että asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä sovelletaan lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi; tätä kieltoa ei sovelleta valvontavyöhykkeen kautta kuljetukseen maanteitse tai rautateitse lastia purkamatta tai pysähtymättä; c) siipikarjan, nuorikkojen, untuvikkojen ja siitosmunien sekä syötäväksi tarkoitettujen munien siirtäminen valvontavyöhykkeen ulkopuolella sijaitseville tiloille, teurastamoihin tai pakkaamoihin kielletään; toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa luvan kuljettaa suoraan i) siipikarjaa teurastettavaksi nimettyyn teurastamoon välitöntä teurastamista varten 23 artiklan a alakohdassa säädetyin edellytyksin; ii) nuorikkoja saman jäsenvaltion tilalle, jossa ei ole muuta siipikarjaa; tila asetetaan viralliseen valvontaan nuorikkojen saapumisen jälkeen; iii) untuvikkoja: - saman jäsenvaltion tilalle tai sillä olevan suojaan, jossa ei ole muuta siipikarjaa, edellyttäen, että sovelletaan asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä ja tila asetetaan viralliseen valvontaan kuljetuksen jälkeen, tai - jos ne on haudottu siitosmunista, jotka ovat peräisin suoja- ja valvontavyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevista siipikarjatiloista, jollekin muulle tilalle edellyttäen, että lähettävä hautomo pystyy logistiikkansa ja bioturvallisuutta koskevien työolosuhteidensa perusteella varmistamaan, etteivät kyseiset munat ole olleet kosketuksissa muihin siitosmuniin tai untuvikkoihin, jotka ovat peräisin mainittujen vyöhykkeiden siipikarjaparvista ja joilla on siksi erilainen terveydellinen asema; iv) siitosmunia nimettyyn hautomoon; munat ja niiden pakkaukset on desinfioitava ennen matkaan lähettämistä, ja näiden munien jäljittäminen on varmistettava; v) syötäväksi tarkoitettuja munia nimettyyn pakkaamoon edellyttäen, että ne pakataan kertakäyttöpakkauksiin soveltamalla bioturvallisuustoimenpiteitä toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti; d) tiloille tulevien tai tiloilta poistuvien henkilöiden on noudatettava asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää lintuinfluenssan leviäminen; e) elävän siipikarjan tai muiden lintujen, ruhojen, rehun, lannan, lietteen ja kuivikkeiden sekä minkä tahansa muun todennäköisesti saastuneen aineen tai ainesten kuljetukseen käytetyt ajoneuvot ja kalusto on puhdistettava ja desinfioitava niin pian kuin mahdollista saastumisen jälkeen 49 artiklan mukaisesti; f) siipikarjaa, muita lintuja tai muita kotieläimiä ei saa tuoda tilalle tai viedä tilalta, jossa siipikarjaa pidetään, ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa; tämä rajoitus ei koske eläimiä, jotka päästetään ainoastaan näiden tilojen ihmisille tarkoitettuihin oleskelutiloihin, ja kun kosketus siipikarjaan tai muihin lintuihin voidaan sulkea pois; g) tautisuuden tai kuolleisuuden lisääntyminen tiloilla tai merkittävä pudotus tilojen tuotantoluvuissa on raportoitava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on suoritettava asianmukaiset tutkimukset taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; h) käytettyjen pehkujen tai lannan siirtäminen tai levittäminen kielletään, ellei toimivaltainen viranomainen anna siihen lupaa; lannan siirtäminen valvontavyöhykkeellä sijaitsevalta tilalta bioturvallisuustoimenpiteitä noudattaen voidaan kuitenkin sallia nimettyyn laitokseen käsiteltäväksi tai varastoimiseksi väliaikaisesti, minkä jälkeen se on käsiteltävä mahdollisesti esiintyvien lintuinfluenssavirusten tuhoamiseksi asetuksen (EY) N:o 1774/2002 tai 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityissääntöjen mukaisesti; i) näyttelyt, markkinat, esitykset tai muut siipikarjan taikka muiden lintujen kokoamiset kielletään; j) siipikarjaa ei saa käyttää riistan istutukseen. 31 artikla Toimenpiteiden voimassaoloaika Tässä jaksossa säädetyt toimenpiteet on pidettävä voimassa vähintään 30 päivää siitä kun tartuntatilan alustava puhdistus ja desinfiointi on saatu valmiiksi 49 artiklan mukaisesti ja siksi kunnes valvontavyöhykkeellä sijaitsevilla tiloilla on suoritettu taudinmäärityskäsikirjan mukaiset laboratoriokokeet lintuinfluenssan mahdollisen esiintymisen toteamiseksi. 6 jakso MUILLA RAJOITUSVYÖHYKKEILLÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 32 ARTIKLA Muilla rajoitusvyöhykkeillä sovellettavat toimenpiteet 1. Toimivaltainen viranomainen voi määrätä, että kaikkia tai osaa 4 ja 5 jaksossa säädetyistä toimenpiteistä on sovellettava 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla muilla rajoitusvyöhykkeillä (’muut rajoitusvyöhykkeet’). 2. Toimivaltainen viranomainen voi määrätä, että ennalta ehkäisevää tilan tyhjentämistä joko teurastamalla tai lopettamalla siipikarja taikka muut linnut neuvoston direktiivin 93/119/ETY mukaisesti, sovelletaan muilla rajoitusvyöhykkeillä sijaitsevilla riskialtteilla tiloilla ja alueilla. Mainittujen tilojen siipikarjakannan uusimisen on tapahduttava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 3. Edellä olevassa 1 ja 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä soveltavien jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava niistä komissiolle. 4. Komissio tarkastelee tilannetta kyseisten jäsenvaltioiden kanssa ja komitean piirissä niin pian kuin se on mahdollista. 5. Ellei neuvoston päätöksen 90/424/ETY nojalla tehtävissä päätöksissä muutoin säädetä, lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi voidaan hyväksyä muita valvontaa, bioturvallisuutta ja torjuntaa koskevia toimenpiteitä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 7 jakso POIKKEUKSET JA BIOTURVALLISUUSTOIMENPITEET 33 ARTIKLA Poikkeukset 1. Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin perusteella myöntää poikkeuksia 4 ja 5 jaksossa säädetyistä toimenpiteistä tapauksissa, joissa HPAI-taudin esiintyminen on vahvistettu hautomossa. 2. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 18 artiklan b ja c alakohdassa, 22 artiklassa sekä 30 artiklan b, c ja f alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä tapauksissa, joissa HPAI-tauti puhkeaa ei-kaupallisella tilalla / lemmikkilintutilalla, sirkuksessa, eläintarhassa, villieläinpuistossa tai aidatulla alueella, jossa siipikarjaa tai muita lintuja pidetään tieteellisissä tarkoituksissa tai uhanalaisten lajien taikka virallisesti rekisteröityjen harvinaisten siipikarja- tai muiden linturotujen säilyttämiseen liittyvissä tarkoituksissa. 3. Edellä olevasta 4 ja 5 jaksosta poiketen jäsenvaltiot voivat HPAI-tautipesäkkeiden ilmetessä ottaa käyttöön riskinarviointiin perustuvia erityistoimenpiteitä, jotka koskevat kilpakyyhkyjen liikkumista suoja- ja valvontavyöhykkeille, niiltä pois ja niiden sisällä. 4. Edellä olevassa 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia saa myöntää ainoastaan edellyttäen, että tällaiset poikkeukset eivät vaaranna taudin torjuntaa eivätkä yhteisön perusetuja. 5. Edellä olevassa 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia myöntävien jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava niistä komissiolle. 6. Komissio tarkastelee kaikissa tapauksissa tilannetta kyseisten jäsenvaltioiden kanssa ja komitean piirissä niin pian kuin se on mahdollista. Edellä olevassa 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyllä tavalla myönnetyt poikkeukset huomioon ottaen lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan hyväksyä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 34 artikla Bioturvallisuustoimenpiteet 1. Toimivaltainen viranomainen voi lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi määrätä 4, 5 ja 6 jaksossa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi panemaan täytäntöön bioturvallisuustoimenpiteitä suoja- ja valvontavyöhykkeiden sekä muiden rajoitusvyöhykkeiden tiloilla sekä kyseisen jäsenvaltion yksittäisissä siipikarja- ja muissa lintuosastoissa. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla rajoitukset, jotka koskevat rehun toimittamisesta ja munien keräämisestä vastaavien ajoneuvojen ja henkilöiden siirtymistä, siipikarjan kuljettamista teurastamoihin, hävitettävien ruhojen keräämistä ja muuta henkilöstön, eläinlääkärien tai maatalouskalustoa toimittavien henkilöiden siirtymistä. 2. Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä hyväksyvien jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava niistä komissiolle. 3. Komissio tarkastelee tilannetta kyseisen jäsenvaltion kanssa ja komitean piirissä niin pian kuin se on mahdollista. 4. Ellei neuvoston päätöksen 90/424/ETY nojalla tehtävissä päätöksissä muutoin säädetä, lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi voidaan hyväksyä muita valvontaa, bioturvallisuutta ja torjuntaa koskevia toimenpiteitä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 8 Jakso KORKEAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN (HPAI) EPÄILLYISSÄ JA VAHVISTETUISSA TAPAUKSISSA TIETYISSÄ TILOISSA, EI KUITENKAAN ITSE TILOILLA, JA KULJETUSVÄLINEISSÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 35 artikla Tietyissä tiloissa, ei kuitenkaan itse tiloilla, ja kuljetusvälineissä epäillyn HPAI-taudin esiintymisen tutkiminen Kun HPAI-taudin esiintymistä epäillään tai esiintyminen vahvistetaan teurastamoissa, kuljetusvälineissä tai rajatarkastusasemilla, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi pantava liikkeelle tutkimus esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 36 artikla Teurastamoissa sovellettavat toimenpiteet 1. Kun HPAI-tautia epäillään tai se vahvistetaan teurastamossa, toimivaltaisen viranomaisen on riskinarvioinnin perusteella varmistettava, että kaikki teurastamossa oleva siipikarja joko lopetetaan tai teurastetaan virallisessa tarkkailussa niin pian kuin se on mahdollista. Kun siipikarja teurastetaan, lintujen liha on pidettävä virallisessa tarkkailussa erillään, kunnes uudet HPAI-taudin esiintymisen vahvistavat tai poissulkevat tutkimukset saadaan päätökseen 35 artiklassa säädettyjen tutkimusten lisäksi. 2. Jos HPAI-tauti vahvistetaan, tartunnan saaneiden siipikarjan tai muiden lintujen liha ja todennäköisesti saastunut liha on hävitettävä virallisessa tarkkailussa. 37 artikla Rajatarkastusasemilla ja kuljetusvälineissä sovellettavat toimenpiteet 1. Kun HPAI-tautia epäillään tai se vahvistetaan rajatarkastusasemilla tai kuljetusvälineissä, toimivaltaisen viranomaisen on riskinarvioinnin perusteella varmistettava, että kaikki rajatarkastusasemalla tai kuljetusvälineessä olevat siipikarja ja muut linnut siirretään tarkoitukseen sopivaan paikkaan lopetettaviksi tai teurastettaviksi virallisessa tarkkailussa niin pian kuin se on mahdollista. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää, ettei sellaisia rajatarkastusasemalla olevia siipikarjaa tai muita lintuja lopeteta, jotka eivät ole olleet kosketuksissa sellaisten siipikarjan tai muiden lintujen kanssa, joiden epäillään saaneen tartunnan. Kun siipikarja teurastetaan, lintujen liha on pidettävä virallisessa tarkkailussa erillään, kunnes uudet HPAI-taudin esiintymisen vahvistavat tai poissulkevat tutkimukset saadaan päätökseen 35 artiklassa säädettyjen tutkimusten lisäksi. 2. Jos HPAI-tauti vahvistetaan, tartunnan saaneiden siipikarjan tai muiden lintujen ruhot ja todennäköisesti saastunut liha on hävitettävä virallisessa tarkkailussa niin pian kuin se on mahdollista. 38 artikla Teurastamoihin, rajatarkastusasemiin ja kuljetusvälineisiin sovellettavat toimenpiteet Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että seuraavia lisätoimenpiteitä sovelletaan, kun HPAI-tautia epäillään tai se vahvistetaan teurastamossa, rajatarkastusasemalla tai kuljetusvälineessä: a) siipikarjaa tai muita lintuja ei saa tuoda teurastamoon, rajatarkastusasemalle tai kuljetusvälineeseen ennen kuin b alakohdassa säädetyn puhdistuksen ja desinfioinnin suorittamisesta 49 artiklan mukaisesti on kulunut vähintään 24 tuntia; rajatarkastusasemien tapauksessa tuontia koskeva kielto voidaan ulottaa koskemaan muita eläimiä; b) rakennukset, välineet, ja ajoneuvot on puhdistettava ja desinfioitava virkaeläinlääkärin tarkkailun alaisena 49 artiklan mukaisesti; c) on suoritettava epidemiologinen selvitys; d) 7 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä on sovellettava tartunnan saaneen siipikarjan tai ruhojen alkuperätilalla ja kosketuksissa olleilla tiloilla; e) ellei epidemiologinen selvitys ja 35 artiklassa säädetyt muut tutkimukset muuta osoita, 11 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä on sovellettava alkuperätilalla; f) lintuinfluenssaviruksen isolaatti on tutkittava laboratoriomenettelyssä viruksen alatyypin yksilöimiseksi taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. V LUKU MATALAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN (LPAI) TAUTIPESÄKKEEN ILMETESSÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 1 jakso TILOILLA SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 39 ARTIKLA Toimivaltaisen viranomaisen soveltamat toimenpiteet 1. Rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan a, b, c, e, g ja h alakohdassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamista toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että LPAI-tautipesäkkeiden ilmetessä tämän artiklan 2–6 kohdassa säädettyihin toimenpiteisiin ryhdytään riskinarvioinnin perusteella ja ottaen huomioon vähintään liitteessä V mainitut perusteet. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tilan siipikarja ja kaikki muihin lajeihin kuuluvat linnut, joissa LPAI-tauti on vahvistettu, poistetaan tilalta virallisessa tarkkailussa siten, että lintuinfluenssan leviäminen estetään. Tilan tyhjentäminen voidaan ulottaa koskemaan tilan muita lintuja, jos niistä aiheutuu riski lintuinfluenssan leviämiselle, ja muihin tiloihin, joita voidaan pitää kosketuksissa olevina tiloina, epidemiologisen selvityksen perusteella. Siipikarjaa tai muita lintuja ei saa tuoda tilalle tai viedä tilalta ennen sen tyhjentämistä, ellei toimivaltainen viranomainen anna toimenpiteisiin lupaa. 3. Tilan tyhjentäminen on suoritettava 2 kohdan tarkoitusta varten direktiivin 93/119/ETY mukaisesti, ja toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, että siipikarja tai muut linnut a) lopetetaan niin pian kuin se on mahdollista, tai b) teurastetaan nimetyssä teurastamossa edellyttäen, että bioturvallisuustoimenpiteitä sovelletaan. 4. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että seuraavat ainekset hävitetään virallisessa tarkkailussa: a) ruhot ja b) tilalla olevat siitosmunat. 5. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että seuraaviin toimenpiteisiin ryhdytään: a) siitosmunat, jotka on kerätty tilalta LPAI-taudin todennäköisen tilalle kulkeutumisen ja tässä direktiivissä säädettyihin toimenpiteisiin ryhtymisen välisenä aikana, jäljitetään mahdollisuuksien mukaan ja haudotaan virallisessa tarkkailussa; b) sellaisista munista jo haudottu siipikarja, jotka on kerätty tilalta LPAI-taudin todennäköisen tilalle kulkeutumisen ja tässä direktiivissä säädettyihin toimenpiteisiin ryhtymisen välisenä aikana, asetetaan viralliseen tarkkailuun ja tutkimukset suoritetaan taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; c) tilalla olevat ja ennen 2 kohdassa säädettyä tilan tyhjentämistä tuotetut syötäväksi tarkoitetut munat joko kuljetetaan nimettyyn pakkaamoon, käsitellään tai hävitetään; d) todennäköisesti saastuneet aineet tai ainekset joko käsitellään virkaeläinlääkärin ohjeiden mukaisesti tai hävitetään; e) todennäköisesti saastuneet lanta, liete ja kuivikkeet käsitellään 49 artiklan mukaisesti; f) tilan tyhjentämisen jälkeen siipikarjan ja muiden lintujen pitoon käytetyt rakennukset, todennäköisesti saastuneet välineet sekä ruhojen, rehun, lannan, lietteen ja kuivikkeiden tai muun todennäköisesti saastuneen aineen tai aineksen kuljettamiseen käytetyt ajoneuvot puhdistetaan, desinfioidaan tai käsitellään 49 artiklan mukaisesti niin pian kuin se on mahdollista; g) muita kotieläimiä kuin niitä, jotka päästetään ainoastaan ihmisille tarkoitettuihin oleskelutiloihin, ei saa tuoda tilalle tai viedä tilalta ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa; h) LPAI:n primääritautipesäkkeen ilmetessä virusisolaatille tehdään laboratoriokokeet viruksen alatyypin yksilöimiseksi taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; virusisolaatti toimitetaan 52 artiklan 1 kohdassa säädettyyn yhteisön vertailulaboratorioon niin pian kuin se on mahdollista; i) epidemiologinen selvitys saatetaan valmiiksi. 6. Toimivaltainen viranomainen voi ryhtyä ennalta ehkäiseviin lisätoimenpiteisiin LPAI-taudin leviämisen estämiseksi, mukaan luettuna munien kohtalon ja käsittelyn sekä saadun lihan käsittelyn määrittäminen edellyttäen, että noudatetaan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua menettelyä. 7. Edellä olevassa 2, 4 ja 5 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä soveltavien jäsenvaltioiden on ilmoitettava niistä komissiolle. 40 artikla Tiettyjä tiloja koskevat poikkeukset 1. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 39 artiklan 2 kohdassa ja 39 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä silloin, kun LPAI-tauti puhkeaa ei-kaupallisella tilalla / lemmikkilintutilalla, sirkuksessa, eläintarhassa, lintukaupassa, villieläinpuistossa, aidatulla alueella, jolla siipikarjaa tai muita lintuja pidetään tieteellisissä tarkoituksissa tai uhanalaisten lajien taikka virallisesti rekisteröityjen harvinaisten siipikarja- tai muiden linturotujen säilyttämiseen liittyvissä tarkoituksissa edellyttäen, että mainitut poikkeukset eivät vaaranna taudin torjuntaa eivätkä yhteisön perusetuja. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 1 kohdassa säädettyä poikkeusta myönnettäessä poikkeuksenalaiset siipikarja ja muut linnut a) pidetään täysin erillään muusta siipikarjasta tai muista linnuista ja tarvittaessa luonnonvaraisista linnuista; b) alistetaan lisävalvonnalle ja testaukselle taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti, kunnes laboratoriokokeet ovat osoittaneet, että ne eivät ole enää merkittävä riski LPAI-taudin leviämiselle, sekä c) eivät ole siirrettävissä alkuperätilaltaan, paitsi teurastusta varten tai toiselle tilalle, joka i) sijaitsee samassa jäsenvaltiossa, toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti, tai ii) toisessa jäsenvaltiossa edellyttäen, että määräjäsenvaltio antaa suostumuksensa. 3. LPAI-taudin puhjetessa hautomoissa toimivaltainen viranomainen voi myöntää riskinarvioinnin perusteella poikkeuksia joistakin tai kaikista 39 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä. 4. Jäsenvaltioiden on laadittava yksityiskohtaiset säännöt 1 ja 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta ottamalla huomioon saatavissa olevat eläinten terveystakeet ja säädettävä vaihtoehtoisista tarkoitukseen sopivista toimenpiteistä. 5. Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle 1 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista. 6. Komissio tarkastelee tilannetta kyseisen jäsenvaltion kanssa ja komitean piirissä niin pian kuin se on mahdollista. 7. Edellä olevassa 1 kohdassa säädetyllä tavalla myönnetyt poikkeukset huomioon ottaen lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan hyväksyä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2 JAKSO ERILLISISSÄ TUOTANTOYKSIKÖISSÄ JA KOSKETUKSISSA OLLEILLA TILOILLA LPAI-TAUTIPESÄKKEEN ILMETESSÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET 41 ARTIKLA Erillisissä tuotantoyksiköissä LPAI-tautipesäkkeiden ilmetessä sovellettavat toimenpiteet 1. Tapauksissa, joissa LPAI-tauti puhkeaa kahdesta tai useammasta erillisestä tuotantoyksiköstä muodostuvalla tilalla, toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 39 artiklan 2 kohdassa säädetyistä toimenpiteistä terveestä siipikarjasta koostuville tuotantoyksiköille edellyttäen, että tällaiset poikkeukset eivät vaaranna taudin torjuntatoimenpiteitä ei vätkä yhteisön perusetuja. 2. Jäsenvaltioiden on laadittava yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta ottamalla huomioon saatavissa olevat eläinten terveystakeet ja säädettävä vaihtoehtoisista tarkoitukseen sopivista toimenpiteistä. 3. Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista. 4. Komissio tarkastelee tilannetta kyseisen jäsenvaltion kanssa ja komitean piirissä niin pian kuin se on mahdollista. 5. Edellä olevassa 1 kohdassa säädetyllä tavalla myönnetyt poikkeukset huomioon ottaen lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan hyväksyä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 42 artikla Kosketuksissa olleilla tiloilla sovellettavat toimenpiteet 1. Epidemiologisen selvityksen perusteella toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, onko tilaa pidettävä kosketuksissa olleena tilana. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 7 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kosketuksissa olleisiin tiloihin, kunnes LPAI-taudin esiintyminen on suljettu pois taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on epidemiologisen selvityksen perusteella sovellettava 39 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä kosketuksissa olleisiin tiloihin erityisesti, jos tila sijaitsee alueella, jolla siipikarjatiheys on suuri. Tärkeimmistä perusteista 39 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamiselle kosketuksissa olleilla tiloilla säädetään liitteessä IV. 3. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siipikarjasta otetaan sitä lopetettaessa näytteet, jotta voidaan vahvistaa tai sulkea pois LPAI-viruksen esiintyminen kyseisillä kosketuksissa olleilla tiloilla taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 3 jakso RAJOITUSVYÖHYKKEIDEN MUODOSTAMINEN 43 ARTIKLA Rajoitusvyöhykkeiden muodostaminen LPAI-tautipesäkkeiden ilmetessä Toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi LPAI-taudin puhjettua muodostettava rajoitusvyöhyke, joka ympäröi tilaa vähintään kolmen kilometrin säteellä. 44 artikla Rajoitusvyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet 1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että rajoitusvyöhykkeellä sovelletaan seuraavia toimenpiteitä: a) kaikista siipikarjatiloista laaditaan luettelo mahdollisimman pian; b) laboratoriokokeet suoritetaan tilaa vähintään yhden kilometrin säteellä ympäröivillä siipikarjatiloilla taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti, c) kaikki rajoitusvyöhykkeen siipikarjan ja muiden lintujen, nuorikkojen, untuvikkojen sekä siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien siirtäminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen lupaa, ja siihen sovelletaan muita toimivaltaisen viranomaisen sopiviksi katsomia torjuntatoimenpiteitä; tätä rajoitusta ei sovelleta rajoitusvyöhykkeen kautta kuljetukseen maanteitse tai rautateitse lastia purkamatta tai pysähtymättä; d) siipikarjan ja muiden lintujen, nuorikkojen, untuvikkojen sekä siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien siirtäminen pois rajoitusvyöhykkeeltä on kiellettyä vyöhykkeen muodostamista välittömästi seuraavien 15 päivän aikana, ellei toimivaltainen viranomainen anna lupaa kuljettaa suoraan i) siipikarjaa teurastettavaksi saman jäsenvaltion teurastamoon; ii) nuorikkoja samassa jäsenvaltiossa virallisessa valvonnassa olevalle tilalle, jossa ei ole muuta siipikarjaa; mainittu tila on asetettava viralliseen valvontaan nuorikkojen saapumisen jälkeen; iii) untuvikkoja: - saman jäsenvaltion tilalle tai sillä olevan suojaan, jossa ei ole muuta siipikarjaa edellyttäen, että sovelletaan asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä ja tila asetetaan viralliseen valvontaan kuljetuksen jälkeen, tai - jos ne on haudottu siitosmunista, jotka ovat peräisin rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevista siipikarjatiloista, jollekin muulle tilalle edellyttäen, että lähettävä hautomo pystyy logistiikkansa ja bioturvallisuutta koskevien työolosuhteidensa perusteella varmistamaan, etteivät untuvikot ole olleet kosketuksissa muihin siitosmuniin tai untuvikkoihin, jotka ovat peräisin rajoitusvyöhykkeen siipikarjaparvista ja joilla on siksi erilainen terveydellinen asema; iv) siitosmunia nimettyyn hautomoon; munat ja niiden pakkaukset on desinfioitava ennen matkaan lähettämistä, ja näiden munien jäljittäminen on varmistettava; v) syötäväksi tarkoitettuja munia pakkaamoon edellyttäen, että ne pakataan kertakäyttöpakkauksiin soveltamalla bioturvallisuustoimenpiteitä toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti; e) ruhot hävitetään; f) rajoitusvyöhykkeen tiloille tulevien tai tiloilta poistuvien henkilöiden on noudatettava asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää lintuinfluenssan leviäminen; g) elävän siipikarjan tai muiden lintujen, rehun, lannan, lietteen ja kuivikkeiden sekä minkä tahansa muun todennäköisesti saastuneen aineen tai ainesten kuljetukseen käytetyt ajoneuvot ja kalusto puhdistetaan ja desinfioidaan niin pian kuin mahdollista saastumisen jälkeen 49 artiklan mukaisesti; h) siipikarjaa, muita lintuja tai muita kotieläinlajien nisäkkäitä ei saa tuoda tilalle tai viedä tilalta, jossa siipikarjaa pidetään, ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa; tämä rajoitus ei koske kotieläinlajien nisäkkäitä, jotka päästetään ainoastaan näiden tilojen ihmisille tarkoitettuihin oleskelutiloihin, ja kun kosketus siipikarjaan tai muihin lintuihin voidaan sulkea pois; i) tautisuuden tai kuolleisuuden lisääntyminen tiloilla tai merkittävä pudotus tilojen tuotantoluvuissa on välittömästi raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on suoritettava asianmukaiset tutkimukset taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; j) käytettyjen pehkujen tai lannan siirtäminen tai levittäminen kielletään, ellei toimivaltainen viranomainen anna siihen lupaa; lannan siirtäminen rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevalta tilalta bioturvallisuustoimenpiteitä noudattaen voidaan kuitenkin sallia nimettyyn laitokseen käsiteltäväksi tai varastoimiseksi väliaikaisesti, minkä jälkeen se on käsiteltävä mahdollisesti esiintyvien lintuinfluenssavirusten tuhoamiseksi asetuksen (EY) N:o 1774/2002 tai 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityissääntöjen mukaisesti; k) näyttelyt, markkinat, esitykset tai muut siipikarjan taikka muiden lintujen kokoamiset kielletään, ellei toimivaltainen viranomainen anna niihin lupaa; l) siipikarjaa tai muita lintuja ei saa käyttää riistan istutukseen. 2. Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin perusteella ottaa käyttöön muita toimenpiteitä tässä jaksossa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi, ja sen on ilmoitettava niistä komissiolle. 3. Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet huomioon ottaen muita toimenpiteitä voidaan hyväksyä lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi 65 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. 45 artikla Toimenpiteiden voimassaoloaika Tässä jaksossa säädetyt toimenpiteet on pidettävä voimassa joko a) vähintään 21 päivän ajan siitä, kun tartuntatilan alustava puhdistus ja desinfiointi on saatu valmiiksi 49 artiklan mukaisesti, ja kunnes toimivaltaiset viranomaiset katsovat rajoitusvyöhykkeellä taudinmäärityskäsikirjan ja riskinarvioinnin mukaisesti suoritettujen tutkimusten ja laboratoriokokeiden perusteella, että LPAI-taudin leviämisriski on häviävän pieni, tai b) vähintään 42 päivän ajan tautipesäkkeen vahvistamisesta ja kunnes toimivaltaiset viranomaiset katsovat rajoitusvyöhykkeellä taudinmäärityskäsikirjan ja riskinarvioinnin mukaisesti suoritettujen tutkimusten ja laboratoriokokeiden perusteella, että LPAI-taudin leviämisriski on häviävän pieni. 46 artikla Poikkeukset 1. Kun LPAI-tauti on vahvistettu hautomossa, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin perusteella poiketa joistakin tai kaikista 43 ja 44 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä. 2. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 43 artiklassa ja 44 artiklan c, d, h ja i alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä silloin, kun LPAI-tauti puhkeaa ei-kaupallisella tilalla / lemmikkilintutilalla, sirkuksessa, eläintarhassa, lintukaupassa, villieläinpuistossa tai aidatulla alueella, jolla siipikarjaa tai muita lintuja pidetään tieteellisissä tarkoituksissa tai uhanalaisten lajien taikka virallisesti rekisteröityjen harvinaisten siipikarja- tai muiden linturotujen säilyttämiseen liittyvissä tarkoituksissa edellyttäen, että mainitut poikkeukset eivät vaaranna taudin torjuntaa eivätkä yhteisön perusetuja. 3. Edellä olevassa 1 ja 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen myöntävien jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava siitä komissiolle. 4. Komissio tarkastelee tilannetta kyseisen jäsenvaltion kanssa ja komitean piirissä niin pian kuin se on mahdollista. 5. Edellä olevassa 1 ja 2 kohdassa säädetyllä tavalla myönnetyt poikkeukset huomioon ottaen lintuinfluenssan leviämisen estämiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan hyväksyä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. VI LUKU KANSANTERVEYTTÄ JA MUITA ELÄIMIÄ KUIN SIIPIKARJAA TAI MUITA LINTUJA KOSKEVAT TOIMENPITEET 47 artikla Kansanterveyttä koskevat toimenpiteet 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tautipesäkkeiden ilmetessä tai muiden havaintojen vahvistuttua siipikarjan ja muiden lintujen tai nisäkkäiden lintuperäisiksi lintuinfluenssaviruksiksi, jotka voivat aiheuttaa riskin kansanterveydelle, toimivaltai nen viranomainen ottaa yhteyttä kyseiseen kansalliseen kansanterveysviranomaiseen mahdollisimman pian, jotta voidaan päättää sellaisten asianmukaisten ehkäisevien toimenpiteiden hyväksymisestä varhaisessa vaiheessa, joilla pyritään estämään influenssan tarttuminen siipikarjanhoitajiin ja muihin riskihenkilöihin. 2. Kun riski kansanterveydelle on 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tunnistettu, kyseisen jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. 3. Tilannetta on tarkasteltava komitean piirissä niin pian kuin se on mahdollista. 4. Eläinten terveyttä koskevia lisätoimenpiteitä, joilla estetään lintuinfluenssan leviäminen siipikarjasta, muista linnuista tai nisäkkäistä ihmisiin, voidaan hyväksyä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 48 artikla Sikoja ja muita eläimiä koskevat laboratoriokokeet ja muut toimenpiteet 1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että taudin puhjettua tilalla oleville sioille suoritetaan laboratoriokokeet lintuinfluenssan esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi. Sikoja ei saa siirtää pois tilalta, ennen kuin mainittujen kokeiden tulokset ovat selvillä. 2. Kun 1 kohdassa säädetyt laboratoriokokeet vahvistavat positiiviset havainnot sikojen lintuinfluenssaviruksiksi, toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan siirtää mainitut siat muille sikatiloille tai nimettyihin teurastamoihin edellyttäen, että myöhemmät asianmukaiset kokeet ovat osoittaneet lintuinfluenssan leviämisriskin häviävän pieneksi. 3. Kun 1 kohdassa säädetyt laboratoriokokeet vahvistavat vakavan terveysuhan, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siat lopetetaan niin pian kuin mahdollista virallisessa tarkkailussa ja direktiivin 93/119/ETY mukaisesti, jotta estetään lintuinfluenssan leviäminen erityisesti kuljetuksen aikana. 4. Toimivaltainen viranomainen voi taudin puhjettua tai positiivisen havainnon vahvistuttua tilan sikojen lintuinfluenssaksi soveltaa riskinarvioinnin perusteella 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä muihin tilalla oleviin eläimiin ja ulottaa nämä toimenpiteet kosketuksissa olleisiin tiloihin. 5. Jäsenvaltioiden on komitean piirissä ilmoitettava komissiolle kokeiden tuloksista ja 1–4 kohdan nojalla sovelletuista toimenpiteistä. 6. Lisätoimenpiteitä, joilla estetään lintuinfluenssan leviäminen sikoihin ja muihin eläimiin, voidaan hyväksyä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 7. Tämän artiklan soveltamista koskevat säännöt voidaan vahvistaa 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. VII LUKU PUHDISTUS, DESINFIOINTI JA SIIPIKARJAKANNAN UUSIMINEN 49 artikla Puhdistus, desinfiointi ja käsittely Jäsenvaltioiden on varmistettava, että a) lintuinfluenssaviruksista saastuneiden tai todennäköisesti saastuneiden paikkojen, ajoneuvojen ja aineiden tai ainesten puhdistus, desinfiointi ja käsittely suoritetaan virallisessa tarkkailussa noudattaen i) virkaeläinlääkärin ohjeita, sekä ii) liitteessä VI vahvistettuja puhdistusta, desinfiointia ja käsittelyä koskevia periaatteita ja menettelyjä. b) käytettävät desinfiointiaineet ja niiden pitoisuudet ovat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä. 50 artikla Tilojen siipikarjakannan uusiminen 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 2–6 kohtia noudatetaan 11 ja 39 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisen jälkeen. 2. Kaupallisen siipikarjatilan siipikarjakantaa ei saa uusia niiden 21 päivän aikana, jotka seuraavat lopullisen puhdistuksen ja desinfioinnin valmiiksi saamista siten kuin 49 artiklassa säädetään. 3. Seuraavat toimenpiteet on suoritettava niiden 21 päivän aikana, jotka seuraavat kaupallisten siipikarjatilojen siipikarjakannan uusimispäivää: a) virkaeläinlääkäri suorittaa siipikarjalle viikoittaisen kliinisen tutkimuksen; b) laboratoriokokeet suoritetaan taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; c) kannan uusimisvaiheessa kuollut siipikarja testataan taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; d) kaupalliselle siipikarjatilalle tulevien tai tiloilta poistuvien henkilöiden on noudatettava asianmukaisia bioturvallisuustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää lintuinfluenssan leviäminen; e) siipikarjaa ei saa viedä pois kaupalliselta siipikarjatilalta kannan uusimisvaiheen aikana ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa; f) omistajan on pidettävä kirjaa tuotantotiedoista, jotka on säännöllisesti saatettava ajan tasalle; g) merkittävät muutokset f kohdassa tarkoitetuissa tuotantotiedoissa ja muut poikkeavuudet ilmoitetaan välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle. 4. Siipikarja- tai muun lintukannan uusiminen kaupallisella tilalla / lemmikkilintutilalla, sirkuksessa, eläintarhassa, lintutorilla, lintuhuoneessa, villieläinpuistossa tai aidatulla alueella, jolla siipikarjaa tai muita lintuja pidetään tieteellisissä tarkoituksissa tai uhanalaisten lajien taikka virallisesti rekisteröityjen harvinaisten siipikarja- tai muiden linturotujen säilyttämiseen liittyvissä tarkoituksissa, on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 5. Kosketuksissa olleiden tilojen siipikarjakannan uusimisen on tapahduttava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 6. Toimivaltainen viranomainen voi määrätä riskinarvioinnin perusteella, että 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä on sovellettava muihin tiloihin kuin kaupallisiin siipikarjatiloihin. VIII LUKU DIAGNOSTISET MENETTELYT, TAUDINMÄÄRITYSKÄSIKIRJA JA VERTAILULABORATORIOT 51 artikla Diagnostiset menettelyt ja taudinmäärityskäsikirja 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lintuinfluenssan esiintymisen toteamiseen tarkoitetut diagnostiset menetelmät, näytteenotto ja laboratoriotestaus suoritetaan taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti, jotta varmistetaan yhdenmukainen lintuinfluenssan taudinmääritys. Käsikirja on hyväksyttävä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kuuden kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta. Samaa menettelyä on noudatettava käsikirjaa myöhemmin muutettaessa. 2. Edellä olevassa 1 kohdassa säädetyssä taudinmäärityskäsikirjassa on vahvistettava vähintään seuraavaa: a) bioturvallisuuden vähimmäisvaatimukset ja laatustandardit, i) joita niiden hyväksyttyjen laboratorioiden on noudatettava, jotka suorittavat kokeita lintuinfluenssan taudinmääritystä varten, sekä ii) jotka koskevat näytteiden kuljettamista; b) perusteet ja menettelyt, joita on noudatettava suoritettaessa kliinisiä tai post mortem -tarkastuksia, joilla vahvistetaan tai suljetaan pois lintuinfluenssan esiintyminen; c) perusteet ja menettelyt, joita on noudatettava kerättäessä näytteitä siipikarjasta tai muista linnuista niitä laboratoriokokeita varten, joilla vahvistetaan tai suljetaan pois lintuinfluenssan esiintyminen; myös näytteenottomenetelmät tämän direktiivin mukaisesti suoritettavia serologisia tai virologisia seulontoja varten; d) lintuinfluenssan taudinmäärityksessä käytettävät laboratoriokokeet, mukaan luettuna i) kokeet erotusdiagnostiikkaa varten; ii) HPAI- ja LPAI-virusten erottamistestit; iii) rokotettujen lintujen ja lintuinfluenssan luonnonkannasta tartunnan saaneiden lintujen erottamiseen soveltuvat testit; iv) laboratoriokokeiden tulosten arviointiperusteet; e) lintuinfluenssaviruksen isolaattien tyyppimääritykseen tarkoitetut laboratoriotekniikat. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkimukseen, taudinmääritykseen tai rokotteen valmistukseen tarkoitettuja lintuinfluenssaviruksia, niiden genomeja ja antigeenejä sekä rokotteita käsitellään ja käytetään ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymissä paikoissa, laitoksissa tai laboratorioissa, joissa taataan asianmukaiset bioturvallisuusvaatimukset. Luettelo hyväksytyistä paikoista, laitoksista ja laboratorioista on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää heinäkuuta 2006 ja pidettävä ajan tasalla. 52 artikla Vertailulaboratoriot 1. Liitteessä VII mainittu laboratorio on yhteisön vertailulaboratorio lintuinfluenssaa varten (’yhteisön vertailulaboratorio’). Ellei päätöksessä 90/424/ETY muutoin säädetä, yhteisön vertailulaboratorio suorittaa mainitussa liitteessä olevassa 2 osassa luetellut toimet ja tehtävät. 2. Liitteessä VIII olevassa 1 osassa luetellut laboratoriot ovat kansallisia vertailulaboratorioita lintuinfluenssaa varten (’kansalliset vertailulaboratoriot’). Jäsenvaltioiden on saatettava komission ja muiden jäsenvaltioiden tietoon mainitussa liitteessä olevassa 1 osassa lueteltuja vertailulaboratorioitaan koskevat muutokset. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset vertailulaboratoriot a) suorittavat liitteessä VIII olevassa 2 osassa vahvistetut toimet ja tehtävät; b) vastaavat taudinmäärityksen standardien ja menetelmien yhteensovittamisesta kussakin jäsenvaltiossa liitteen VIII mukaisesti ja yhteistyössä yhteisön vertailulaboratorion kanssa. IX LUKU ROKOTUKSET 1 JAKSO YLEINEN ROKOTUSKIELTO 53 ARTIKLA Lintuinfluenssarokotteiden valmistus, myynti ja käyttö 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että a) rokottaminen lintuinfluenssaa vastaan kielletään niiden alueella, paitsi 2 ja 3 jaksossa säädetyissä tapauksissa; b) lintuinfluenssarokotteiden käsittely, valmistus, varastointi, toimittaminen, jakelu ja myynti niiden alueella suoritetaan virallisessa tarkkailussa; c) käytetään ainoastaan direktiivin 2001/82/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukaisesti luvan saaneita rokotteita. 2. Lintuinfluenssarokotteiden toimitus- ja varastointiolosuhteita yhteisössä koskevia sääntöjä voidaan hyväksyä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2 JAKSO HÄTÄROKOTUKSET 54 ARTIKLA Siipikarjan tai muiden lintujen hätärokotukset 1. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön siipikarjan tai muiden lintujen hätärokotukset tämän jakson mukaisesti, kun on olemassa tautipesäke ja riski, että lintuinfluenssa saattaa levitä. 2. Kun jäsenvaltio aikoo ottaa käyttöön 1 kohdassa säädetyn hätärokotuksen, sen on toimitettava hätärokotussuunnitelma komission hyväksyttäväksi. Suunnitelman on oltava DIVA-strategian mukainen, ja siinä on annettava vähintään seuraavat tiedot: a) tautitilanne, joka on johtanut hätärokotuksen soveltamiseen; b) maantieteellinen alue, jolla hätärokottaminen on tarkoitus toteuttaa, ja tällä alueella sijaitsevien tilojen lukumäärä; c) rokotettavat siipikarja- ja muut lintulajit sekä -luokat tai tarvittaessa siipikarja- tai muut lintuosastot; d) rokotettavan siipikarjan tai muiden lintujen arvioitu lukumäärä; e) yhteenveto rokotteen ominaisuuksista; f) hätärokotusohjelman ennakoitu kesto; g) siipikarjan tai muiden lintujen ja niistä saatavien tuotteiden siirtämistä koskevat toimenpiteet liitteessä IX asetettujen yleisvaatimusten mukaisesti paitsi silloin, kun kyseinen jäsenvaltio esittää perustelun yleisvaatimuksista poikkeaville toimenpiteille; h) perusteet, joiden mukaan päätetään hätärokotusten soveltamisesta kosketuksissa olleisiin tiloihin; i) kirjan pitäminen rokotetuista siipikarjasta ja muista linnuista sekä niiden rekisteröinti; j) tiloilla, joilla hätärokotukset on määrä suorittaa, ja muilla hätärokotusalueella sijaitsevilla tiloilla epidemiologisen tilanteen seuraamiseksi suoritettavat kliiniset ja laboratoriokokeet, hätärokotusohjelman tehokkuus ja rokotettujen siipikarjan ja muiden lintujen siirtämisen valvonta. 3. Hätärokotuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan vahvistaa 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 55 artikla Hätärokotusohjelmien hyväksyminen 1. Komissio tutkii välittömästi 54 artiklan 2 kohdassa säädetyn hätärokotussuunnitelman kyseisen jäsenvaltion kanssa ja tarkastelee tilannetta komiteassa niin pian kuin se on mahdollista. 2. Hätärokotussuunnitelma on hyväksyttävä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Hätärokotussuunnitelman hyväksyminen saattaa pitää sisällään toimenpiteitä, joilla rajoitetaan siipikarjan tai muiden lintujen ja niistä saatavien tuotteiden siirtämistä. Mainittuihin toimenpiteisiin saattaa kuulua määrättyjä siipikarjaosastoja tai muita lintuosastoja koskevia rajoituksia ja rajoitusvyöhykkeiden vahvistaminen. 56 artikla Poikkeukset 1. Edellä olevasta 54 artiklasta poiketen jäsenvaltiot voivat soveltaa hätärokotuksia tautipesäkkeen ympärillä ennen hätärokotussuunnitelman hyväksymistä edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät: a) hätärokotussuunnitelma ja päätös soveltaa hätärokotuksia on saatettava komission tietoon ennen hätärokotusten aloittamista; b) kyseisen jäsenvaltion on sovellettava siipikarjan ja siipikarjatuotteiden siirtämistä koskevia yleisvaatimuksia, jotka vahvistetaan liitteessä IX; c) päätös soveltaa hätärokotuksia ei saa vaarantaa taudin torjuntaa eikä yhteisön perusetuja. 2. Kun jäsenvaltio soveltaa 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, tautitilanne ja hätärokotussuunnitelma on käytävä läpi komiteassa niin pian kuin se on mahdollista. 3. Lisätoimenpiteistä voidaan päättää 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 3 JAKSO SUOJAROKOTUKSET 57 ARTIKLA Siipikarjan tai muiden lintujen suojarokotukset 1. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön siipikarjan tai muiden lintujen suojarokotukset tämän jakson mukaisesti, kun ne katsovat, että niiden alueen tietyt osat, siipikarjatuotannon tietyt erityispiirteet tai tietyt siipikarja- tai muut lintuluokat ovat lintuinfluenssan kulkeutumisen ja leviämisen kannalta erityisen suuressa vaarassa. 2. Kun jäsenvaltio aikoo ottaa käyttöön 1 kohdassa säädetyn suojarokotuksen, sen on toimitettava suojarokotusohjelma komission hyväksyttäväksi. Suunnitelman on oltava DIVA-strategian mukainen ja sisällettävä vähintään seuraavat tiedot: a) selkeä kuvaus suojarokottamisen syistä, mukaan luettuna tautihistoria; b) maantieteellinen alue, jolla suojarokottaminen on tarkoitus toteuttaa, ja tällä alueella sijaitsevien tilojen lukumäärä; c) rokotettavat siipikarja- ja muut lintulajit sekä -luokat tai tarvittaessa siipikarja- tai muut lintuosastot; d) rokotettavan siipikarjan tai muiden lintujen arvioitu lukumäärä; e) yhteenveto rokotteen ominaisuuksista; f) suojarokotusohjelman ennakoitu kesto; g) rokotettujen siipikarjan ja muiden lintujen siirtämistä koskevat erityismääräykset, ellei IV luvun 4, 5 ja 6 jaksossa ja V luvun 3 jaksossa muutoin säädetä; h) kirjan pitäminen rokotetuista siipikarjasta ja muista linnuista sekä niiden rekisteröinti; i) tiloilla, joilla suojarokotukset on määrä suorittaa, ja muilla rokotusalueen tiloilla epidemiologisen tilanteen seuraamiseksi suoritettavat laboratoriokokeet, suojarokotusohjelman tehokkuus sekä rokotettujen siipikarjan ja muiden lintujen siirtämisen valvonta. 3. Suojarokotuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan vahvistaa 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 58 artikla Suojarokotusohjelmien hyväksyminen 1. Komissio tutkii välittömästi 57 artiklan 2 kohdassa säädetyn suojarokotussuunnitelman kyseisen jäsenvaltion kanssa ja tarkastelee tilannetta komiteassa niin pian kuin se on mahdollista. 2. Suojarokotussuunnitelma on hyväksyttävä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Suojarokotussuunnitelman hyväksyminen saattaa pitää sisällään toimenpiteitä, joilla rajoitetaan siipikarjan tai muiden lintujen ja niistä saatavien tuotteiden siirtämistä. Mainittuihin toimenpiteisiin saattaa kuulua määrättyjä siipikarjaosastoja tai muita lintuosastoja koskevia rajoituksia ja rajoitusvyöhykkeiden vahvistaminen. 4 JAKSO ROKOTEPANKIT 59 ARTIKLA Yhteisön rokotepankki 1. Yhteisön rokotepankki voidaan perustaa 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2. Jäsenvaltiot voivat komissiolle esitettävästä pyynnöstä saada rokotteita yhteisön rokotepankista. 3. Komissio voi toimittaa rokotteita kolmansille maille, kun se on yhteisön edun mukaista. Ellei yhteisön ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa toisin mainita, kolmansille maille annetaan lupa käyttää yhteisön rokotepankkia 65 artiklan 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti edellyttäen, että komissio ja kyseinen kolmas maa hyväksyvät mainitun menettelyn mukaisesti yksityiskohdat, joiden mukaisesti taloudellinen ja tekninen yhteistyö järjestetään. 60 artikla Kansalliset rokotepankit 1. Jäsenvaltiot voivat 63 artiklassa säädetyn valmiussuunnitelman puitteissa perustaa tai säilyttää kansallisen rokotepankin direktiivin 2001/82/EY 5–15 artiklan mukaisesti hätä- tai suojarokotustarkoituksiin hyväksyttyjen lintuinfluenssarokotteiden varastoimista varten. 2. Kansallisen rokotepankin säilyttävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle varastoitujen rokotteiden määrät ja tyypit. X LUKU YHTEISÖN TARKASTUKSET, SEURAAMUKSET JA VALMIUSSUUNNITELMAT 61 artikla Yhteisön tarkastukset Komission asiantuntijat voivat tehdä tarkastuskäyntejä yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen kannalta komission päätöksen 98/139/EY [19] sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004[20] 45 artiklan mukaisesti. 62 artikla Seuraamukset Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämän direktiivin mukaisesti annettaviin kansallisiin säännöksiin kohdistuvien rikkomusten seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen niiden täytäntöönpanon. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 ja ilmoitettava viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. 63 artikla Valmiussuunnitelmat 1. Jäsenvaltioiden on laadittava liitteen X mukainen valmiussuunnitelma, jossa tarkennetaan taudinpuhkeamistilanteessa toteutettavat kansalliset toimenpiteet, ja toimitettava se komission hyväksyttäväksi. 2. Suunnitelman on mahdollistettava sellaisten laitteiden, välineiden, henkilöstön ja kaikkien muiden tarveaineiden saanti, jotka ovat välttämättömiä tautipesäkkeen hävittämiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Siinä on osoitettava selvästi kaikkien kaupallisten siipikarjatilojen lukumäärä, sijainti ja luettelot sekä vaadittavat rokotteet, jotka kukin kyseinen jäsenvaltio katsoo tarvitsevansa mahdollisen hätärokottamisen varalta. 3. Komissio tutkii valmiussuunnitelmat määritelläkseen, voidaanko niiden avulla saavuttaa asetettu tavoite, ja ehdottaa kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisesti tarvittavia muutoksia varmistaakseen erityisesti sen, että valmiussuunnitelmat ovat sopusoinnussa muiden jäsenvaltioiden suunnitelmien kanssa. Valmiussuunnitelmat on hyväksyttävä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Samaa menettelyä on noudatettava suunnitelmaa myöhemmin muutettaessa. 4. Jäsenvaltion on saatettava valmiussuunnitelma ajan tasalle vähintään viiden vuoden välein ja toimitettava se komissiolle hyväksyttäväksi 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 5. Edellä olevassa 1–4 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi voidaan 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyä muita sääntöjä lintuinfluenssan nopean ja tehokkaan hävittämisen varmistamiseksi, mukaan luettuna taudintorjuntakeskuksia, asiantuntijaryhmiä ja reaaliaikaisia hälytysharjoituksia koskevat säännökset. XI LUKU TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA JA KOMITEAMENETTELY 64 artikla Täytäntöönpanovalta 1. Tämän direktiivin täytäntöön panemisen edellyttämät yksityiskohtaiset säännöt on hyväksyttävä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ja nimenomaisesti erityissäännöt, jotka koskevat a) ruhojen hävittämistä, sekä b) saastuneiden tai saastuneiksi epäiltyjen rehun, kuivikkeiden, käytettyjen pehkujen, lannan ja lietteen siirtämistä ja käsittelyä. 2. Mahdolliset muutokset, jotka ovat tarpeen liitteiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen, on vahvistettava 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 3. Epidemiologisen tilanteen vaatimat yksityiskohtaiset säännöt, joilla täydennetään tässä direktiivissä säädettyjä torjunnan vähimmäistoimenpiteitä, on hyväksyttävä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 4. Ellei neuvoston direktiivin 89/662/ETY[21] 9 artiklassa tai neuvoston direktiivin 90/425/ETY[22] 10 artiklassa säädetyistä suojatoimenpiteistä muuta johdu, väliaikaiset hätätoimenpiteet, joihin on syynä muiden kuin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lintuperäisten influenssavirusten aiheuttama vakava terveysuhka, on hyväksyttävä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 65 artikla Komiteamenettely 1. Komissiota avustaa komitea. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä. Mainitun päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan 15 päiväksi. 4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. XII LUKU SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET 66 artikla Kumoamiset Kumotaan direktiivi 92/40/EY 31 päivästä joulukuuta 2006. Viittauksia direktiiviin 92/40/ETY on pidettävä viittauksina tähän direktiiviin tämän direktiivin liitteessä XI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. 67 artikla Siirtymäsäännökset 1. Lintuinfluenssan torjumiseksi tarkoitettujen valmiussuunnitelmien, jotka on hyväksytty direktiivin 92/40/ETY 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja jotka ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2006, soveltamista on tämän direktiivin tarkoituksessa jatkettava. Jäsenvaltioiden on kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä toimitettava komissiolle mainittujen valmiussuunnitelmien muutokset, jotta ne olisivat tämän direktiivin mukaisia. Muutetut suunnitelmat on hyväksyttävä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2. Muita lintuinfluenssan torjuntaa koskevia siirtymäsäännöksiä voidaan antaa ennen tämän direktiivin soveltamista 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 68 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2007. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetulta alalta antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 69 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 70 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu LIITE I SIIPIKARJAN JA MUIDEN LINTUJEN LINTUINFLUENSSAN VUOSITTAISILLE VALVONTAOHJELMILLE ASETETUT VAATIMUKSET A. YLEISVAATIMUKSET SIIPIKARJAN TARKASTAMISELLE 1. Näytteenoton on katettava talvikausi, sillä monissa jäsenvaltioissa suoritetaan laajamittainen siipikarjan, erityisesti kalkkunoiden ja hanhien teurastus joulu- ja tammikuun välisenä aikana. 2. Näytteiden testaaminen on suoritettava jäsenvaltioiden kansallisissa lintuinfluenssan vertailulaboratorioissa tai muissa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laboratorioissa ja kansallisen vertailulaboratorion suorittamassa tarkkailussa. 3. Kaikki tulokset, sekä serologiset että virologiset, on lähetettävä yhteisön vertailulaboratorion vertailtaviksi. Yhteisön vertailulaboratorion on annettava teknistä tukea ja pidettävä yllä laajennettua taudinmäärityksen reagenssien varastoa. 4. Kaikki lintuinfluenssaviruksen isolaatit on toimitettava yhteisön vertailulaboratorioon. Alatyyppien H5 ja H7 virusten ominaisuudet on määritettävä taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. 5. Kaikki positiiviset havainnot on testattava retrospektiivisesti tilalla ja testauksen päätelmät on raportoitava komissiolle ja yhteisön vertailulaboratoriolle. 6. Lähetettäessä aineistoa yhteisön vertailulaboratorioon siihen on liitettävä asiaa koskevat pöytäkirjat. 7. Tarkastustietojen keruun on oltava yhteisön vertailulaboratorion vahvistamien taulukoiden mukaista. Mainituissa taulukoissa osoitetaan laboratoriotestauksessa käytetyt menetelmät. 8. Verinäytteet serologisia kokeita varten on kerättävä vähintään 5–10 linnusta kaikista siipikarjalajeista, lukuun ottamatta ankkoja ja hanhia, tilaa kohti ja eri suojista, jos tilalla on enemmän kuin yksi suoja. 9. Näytteitä otetaan koko jäsenvaltion alueelta siten, että niitä voidaan pitää koko jäsenvaltiota edustavina, kun otetaan huomioon a) niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet otetaan; lukumäärä on määriteltävä siten, että varmistetaan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, jos tartunnan saaneiden tilojen esiintyvyys on vähintään viisi prosenttia ja luottamusväli 95 prosenttia, taulukon 1 ja 2 mukaisesti, ja b) niiden lintujen lukumäärä, joista näytteet otetaan kultakin tilalta; lukumäärä on määriteltävä siten, että varmistetaan 95 prosentin todennäköisyys todeta vähintään yksi positiivinen lintu, jos seropositiivisten lintujen esiintyvyys on ( 30 prosenttia. 10. Näytteenottoa suunniteltaessa on niin ikään otettava huomioon seuraavat näkökohdat: a) tuotantotyypit ja niille ominaiset riskit, kuten laidunkanalassa tai ulkonapito, munijoiden ikä, pintaveden käyttö, suhteellisesti pidempi elinkaari ja useamman kuin yhden lajin esiintyminen tilalla; b) niiden kalkkunatilojen lukumäärä, joilta näytteet otetaan, on määriteltävä siten, että varmistetaan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, jos tartuntatilojen esiintyvyys on vähintään viisi prosenttia ja luottamusväli 99 prosenttia; c) kun jäsenvaltiossa on sileälastaisia lintuja ja viiriäisiä tuottavia tiloja, ne on luettava mukaan vuosittaiseen valvontaohjelmaan; d) se, milloin näytteet otetaan; näytteenotto on tarvittaessa sovitettava määrättyihin kausiin, joina muiden isäntäsiipikarjojen esiintyminen tilalla saattaisi muodostua suuremmaksi riskiksi taudin alkamiselle; e) Jäsenvaltioiden, joiden on otettava näytteitä Newcastlen taudin toteamiseksi ja voidakseen säilyttää asemansa maana, jossa Newcastlen tautia vastaan ei rokoteta (komission päätös 94/327/EY[23]), voivat käyttää mainittuja kasvatusparvista otettuja näytteitä antigeenien H5/H7 valvomiseen. Taulukko 1: Niiden tilojen lukumäärä, joiden kustakin siipikarjaluokasta näytteet on otettava (ei kuitenkaan kalkkunatilat) Tilojen lukumäärä siipikarjaluokittain (ei kuitenkaan kalkkunatilat) | Niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet on otettava | Enintään 34 | Kaikki | 35–50 | 35 | 51–80 | 42 | 81–250 | 53 | <250 | 60 | Taulukko 2: Niiden kalkkunatilojen lukumäärä, joilta näytteet on otettava Kalkkunatilojen lukumäärä | Niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet on otettava | Enintään 46 | Kaikki | 47–60 | 47 | 61–100 | 59 | 101–350 | 80 | <350 | 90 | B. ERITYISVAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT H5- JA H7-ALATYYPIN LINTUINFLUENSSATARTUNTOJEN TOTEAMISTA ANKOISSA JA HANHISSA 1. Verinäytteet serologista testausta varten on otettava mieluiten ulkona laitumella pidetyistä linnuista. 2. Kultakin valitulta tilalta on otettava 40–50 verinäytettä serologista testausta varten. C. ERITYISVAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT TARTUNNAN TOTEAMISTA LUONNONVARAISISSA LINNUISSA Tutkimuksen suunnittelu ja täytäntöönpano 1. Näytteenoton moitteettoman suunnittelun ja täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden on pidettävä huolta eläinlääkintäviranomaisten, villieläimiä tutkivien biologien, lintuja tarkkailevien ja rengastavien järjestöjen ja metsästäjien välisestä yhteistyöstä. 2. Näytteenoton on keskityttävä syksyllä ja alkutalvella etelään muuttaviin lintuihin. Näytteenottomenettelyt sekä näytteiden varastointi ja kuljetus 3. Virologisia kokeita varten on otettava pyyhkäisynäytteet yhteissuolesta, erityisesti niistä lajeista, jotka ovat erityisen alttiita tartunnalle ja muita enemmän kosketuksissa siipikarjaan, kuten sinisorsat. 4. Eri lajien välisen jaon on mahdollisuuksien mukaan oltava seuraava: vesilinnut 70 prosenttia; kahlaajat 20 prosenttia; muut vapaana elävät linnut 10 prosenttia. 5. Ansalla pyydetyistä, metsästetyistä ja tuoreeltaan kuolleena löydetyistä linnuista on otettava ulosteita sisältävät pyyhkäisynäytteet tai tuoreet, huolellisesti kerätyt ulosteet. 6. Enintään viisi näytettä samasta lajista voidaan yhdistää yhdeksi näytteeksi. 7. Näytteiden varastointiin ja kuljetukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos nopeaa kuljetusta laboratorioon 48 tunnin sisällä 4 °C:ssa kuljetuselatusaineessa ei voida taata, näytteet on varastoitava ja kuljetettava tämän jälkeen kuivajäässä -70 °C:ssa. D. LABORATORIOTESTAUS Laboratoriokokeet on suoritettava taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat ottaa käyttöön eri kokeita, on kuitenkin annettava komissiolle ja yhteisön vertailulaboratoriolle asiaankuuluvat validointitiedot. Direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu LIITE II TAUDISTA ILMOITTAMINEN JA MUUT EPIDEMIOLOGISET TIEDOT, JOTKA JÄSENVALTIOIDEN ON ANNETTAVA 1. Jäsenvaltion on ilmoitettava 24 tunnin kuluessa primääritautipesäkkeen vahvistamisesta tai lintuinfluenssan toteamisesta teurastamossa tai kuljetusvälineessä direktiivin 82/894/ETY 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen: a) ilmoituksen päivämäärä; b) ilmoituksen kellonaika; c) kyseisen jäsenvaltion nimi; d) taudin nimi; e) tautipesäkkeiden lukumäärä tai lintuinfluenssan positiivisten havaintojen lukumäärä teurastamossa tai kuljetusvälineessä; f) ensimmäisen tautiepäilyn päivämäärä; g) vahvistamispäivä; h) vahvistamisessa käytetyt menetelmät; i) onko tauti vahvistettu tilalla, teurastamossa vai kuljetusvälineessä; j) lintuinfluenssan tautipesäkkeen tai teurastamossa taikka kuljetusvälineessä tehdyn positiivisen havainnon maantieteellinen sijainti; k) sovelletut taudintorjuntatoimenpiteet. 2. Kun teurastamoista tai kuljetusvälineistä on saatu positiiviset havainnot, kyseisen jäsenvaltion on 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi toimitettava seuraavat tiedot: a) tartunnalle alttiiden siipikarjan tai muiden lintujen lukumäärä teurastamossa tai kuljetusvälineessä; b) kunkin luokan kuolleiden siipikarjan tai muiden lintujen lukumäärä teurastamossa tai kuljetusvälineessä; c) kussakin siipikarja- tai muussa lintuluokassa todettu kuolleisuus ja sen siipikarjan lukumäärä, jossa lintuinfluenssa on vahvistettu; d) teurastamossa tai kuljetusvälineessä lopetettujen tai teurastettujen siipikarjan tai muiden lintujen lukumäärä; e) hävitettyjen siipikarjan tai muiden lintujen lukumäärä; f) teurastamon osalta etäisyys lähimpään siipikarja- tai muuhun lintutilaan; g) tartunnan saaneen siipikarjan tai ruhojen alkuperätilan tai -tilojen sijainti. 3. Uusintatautipesäkkeiden osalta 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava direktiivin 82/894/ETY 4 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetetuissa määräajoissa. 4. Asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että tautipesäkkeestä tai teurastamossa taikka kuljetusvälineessä tehdystä lintuinfluenssan positiivisesta havainnosta 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti annettavia tietoja täydennetään mahdollisimman pian komissiolle ja muille jäsenvaltioille toimitettavalla kirjallisella selvityksellä, jossa on vähintään seuraavat tiedot: a) päivämäärä, jona tilalla, teurastamossa tai kuljetusvälineessä olevat siipikarja tai muut linnut lopetettiin ja niiden ruhot hävitettiin tai ne teurastettiin; b) taudin mahdollista alkuperää koskevat tiedot tai todellinen alkuperä, jos se on saatu selville; c) tiedot torjuntajärjestelmästä, joka on perustettu sen varmistamiseksi, että voimassa olevat toimenpiteet, joiden avulla valvotaan eläinten siirtämistä, pannaan tehokkaasti täytäntöön; d) kun lintuinfluenssa on todettu teurastamossa tai kuljetusvälineessä, taudinaiheuttajaviruksen geenityyppi; e) kun siipikarjaa tai muita lintuja on lopetettu tai teurastettu kosketuksissa olleilla tiloilla tai tiloilla, joissa on siipikarjaa tai muita lintuja, joiden epäillään saaneen tartunnan lintuinfluenssaviruksesta, tiedot i) lopettamisen tai teurastuksen päivämäärästä ja kullakin tilalla kustakin luokasta lopetettujen siipikarjan tai muiden lintujen lukumäärästä; ii) tartunnan lähteen ja kunkin kosketuksissa olleen tilan välisestä epidemiologisesta yhteydestä tai muista syistä, jotka ovat aiheuttaneet epäilyn kullakin epäillyllä tilalla esiintyvästä lintuinfluenssasta; iii) kun kosketuksissa olleiden tilojen siipikarjaa tai muita lintuja ei ole lopetettu tai teurastettu, on annettava tiedot syistä, joiden perusteella ne päätettiin jättää lopettamatta tai teurastamatta. 5. Kun lintuinfluenssa vahvistetaan yhteisöön tai yhteisön rajoille tuotavissa elävässä siipikarjassa tai siipikarjatuotteissa rajatarkastusasemilla tai karanteenitiloissa taikka karanteenikeskuksissa, jotka toimivat tuonnista annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tästä havainnosta viipymättä komissiolle ja annettava selvitys toteutetuista toimenpiteistä. 6. Siipikarjaa tai muita lintuja koskevan lintuinfluenssan valvonnan tulokset on ilmoitettava vuosittain komissiolle. Komissiolle ja muille jäsenvaltioille on kuitenkin ilmoitettava 24 tunnin kuluessa, jos valvonnassa on todettu vakava uhka eläinten terveydelle tai kansanterveydelle. 7. Muiden kuin 2 artiklan 1 kohdassa mainittujen lintuperäisten influenssavirusten laboratoriokokeista, jotka on suoritettu siipikarjalle tai muille linnuille, saadut positiiviset tulokset on ilmoitettava vuosittain komissiolle. Komissiolle ja muille jäsenvaltioille on kuitenkin ilmoitettava 24 tunnin kuluessa, jos testauksessa on todettu vakava uhka eläinten terveydelle tai kansanterveydelle. Direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu LIITE III 7 ARTIKLAN 2 KOHDAN f ALAKOHDAN JA 11 ARTIKLAN 5 KOHDAN MUKAINEN LUPA SIIRTÄÄ SYÖTÄVÄKSI TARKOITETTUJA MUNIA TILALTA Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan kuljettaa munia tilalta tämän direktiivin 7 artiklan 2 kohdan f alakohdassa ja 11 artiklan 5 kohdassa säädetyin edellytyksin asetuksen (EY) N:o 853/2004 säännösten mukaisesti hyväksyttyyn munatuotteita valmistavaan laitokseen (’nimetty laitos’) seuraavien ehtojen mukaisesti: 1. jotta munien siirtäminen alkuperätilalta voidaan sallia, a) niiden on oltava asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevassa X jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisia; b) ne on lähetettävä suoraan epäillyltä tilalta nimettyyn laitokseen; epäillystä tilasta vastaavan virkaeläinlääkärin on sinetöitävä kukin tavaralähetys ennen sen matkaan lähettämistä, ja lähetyksen on pysyttävä sinetöitynä koko nimettyyn laitokseen kuljetuksen ajan; 2. munien alkuperätilasta vastaavan virkaeläinlääkärin on ilmoitettava nimetyn laitoksen toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksesta lähettää munat laitokseen; 3. nimetystä laitoksesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että a) 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut munat pidetään eristettyinä muista munista niiden saapumisajankohdasta siksi kunnes ne jalostetaan; b) näiden munien kuoret hävitetään; c) muniin käytetyt pakkaukset joko tuhotaan tai puhdistetaan ja desinfioidaan siten, että kaikki lintuinfluenssavirukset tuhoutuvat; d) 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut munat kuljetetaan puhdistetuissa ja desinfioiduissa ajoneuvoissa. Direktiivin 15 artiklan 2 kohdassa ja 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu LIITE IV TÄRKEIMMÄT PERUSTEET JA RISKITEKIJÄT, JOIDEN MUKAAN PÄÄTETÄÄN, LOPETETAANKO KOSKETUKSISSA OLLEIDEN TILOJEN TAI RISKITILOJEN SIIPIKARJA Toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon seuraavat perusteet päättäessään, lopetetaanko kosketuksissa olleiden tilojen tai riskitilojen siipikarja: Perusteet | Päätös | Lopettamisen puolesta | Lopettamista vastaan | Lintuinfluenssaan viittaavat kliiniset merkit kosketuksissa olleilla tiloilla | Kyllä | Ei | Vallitsevien siipikarjalajien suuri tartunta-alttius | Kyllä | Ei | Siipikarjaa tai muita lintuja viety tautipesäkkeestä kosketuksissa olleille tiloille sen jälkeen, kun virus on todennäköisesti kulkeutunut tartunnan saaneelle tilalle | Kyllä | Ei | Kosketuksissa olleet tilat sijaitsevat korkean siipikarjatiheyden alueella | Kyllä | Ei | Viruksen todennäköinen leviäminen tautipesäkkeestä ennen hävittämistoimenpiteisiin ryhtymistä | Levinnyt erittäin laajalle / ei tietoa | Vähäinen | Kosketuksissa olleet tilat sijaitsevat 500 metrin(1) etäisyydellä tautipesäkkeestä | Kyllä | Ei | Kosketuksissa olleiden tilojen läheisyydessä on enemmän kuin yksi tautipesäke | Kyllä | Ei | Siipikarjan tai muiden lintujen lukumäärä tautipesäkkeessä ja/tai kosketuksissa olleilla tiloilla | Korkea | Alhainen | (1) Alueella, jossa siipikarjatiheys on erittäin suuri, on harkittava pitempää etäisyyttä. Direktiivin 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu LIITE V PERUSTEET, JOIDEN MUKAAN PÄÄTETÄÄN MUNIEN KOHTALOSTA JA TILOJEN TYHJENTÄMISESTÄ LPAI-TAUDIN YHTEYDESSÄ Päättäessään munien kohtalosta ja tilojen tyhjentämisestä 39 artiklan 1 kohdan perusteella toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon vähintään seuraavat perusteet: a) kyseiset lajit; b) virustyyppi ja sen mutaatioriski; c) tilatiheys; d) teurastamojen ja pakkaamojen sijainti; e) kuljetusreitti; f) näyttö leviämisestä; g) mahdollinen riski kansanterveydelle; h) kyseisten tuotteiden jatkokäsittelyt; i) sosioekonominen vaikutus ja muut vaikutukset. Direktiivin 49 artiklassa tarkoitettu LIITE VI PUHDISTUSTA, DESINFIOINTIA JA KÄSITTELYÄ KOSKEVAT PERIAATTEET JA MENETTELYT 1. Seuraavia yleisiä periaatteita ja menettelyitä on sovellettava 49 artiklassa säädettyyn puhdistukseen, desinfiointiin ja käsittelyyn: a) puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteet sekä tarvittaessa jyrsijöiden ja hyönteisten hävittämistoimenpiteet on tehtävä virallisessa tarkkailussa virkaeläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti; b) toimivaltaisen viranomaisen on virallisesti hyväksyttävä käytettävät desinfiointiaineet ja niiden pitoisuudet lintuinfluenssaviruksen tuhoutumisen varmistamiseksi; c) desinfiointiaineiden teho on tarkistettava ennen käyttöä, koska eräiden aineiden teho vähenee pitkään varastoitaessa; d) desinfiointiaineiden ja -menettelyjen valinnassa on otettava huomioon käsiteltävien tilojen, ajoneuvojen ja esineiden ominaisuudet; e) rasvanpoisto- ja desinfiointiaineiden käyttöolosuhteet eivät saa heikentää niiden tehoa; erityisesti on noudatettava valmistajan antamia teknisiä ohjeita esimerkiksi paineen, vähimmäislämpötilan ja vaaditun käyttöajan suhteen; f) seuraavia sääntöjä on sovellettava riippumatta käytettävästä desinfiointiaineesta: i) kuivikkeet, pehkut ja ulosteet on kasteltava perusteellisesti desinfiointiaineella; ii) maa, lattiat, luiskat ja seinät on pestävä ja puhdistettava huolellisesti harjaamalla ja hankaamalla sen jälkeen, kun kaikki tehokasta puhdistamista ja desinfiointia haittaavat välineet tai laitteet on mahdollisuuksien mukaan poistettu tai purettu; iii) tämän jälkeen käsittely on uusittava desinfiointiaineella, jonka on annettava vaikuttaa valmistajan suositteleman vähimmäisajan; g) jos pesemiseen käytetään nesteitä paineen alaisena, on vältettävä aikaisemmin puhdistettujen osien uudelleen saastuminen; h) todennäköisesti saastuneet laitteet, välineet, esineet tai osastot on pestävä, desinfioitava tai hävitettävä; i) uudelleen saastumista on vältettävä desinfiointitoimenpiteiden suorittamisen jälkeen; j) tässä direktiivissä vaadittu puhdistaminen ja desinfiointi on merkittävä tilan tai ajoneuvon rekistereihin ja, jos vaaditaan virallinen hyväksyntä, virkaeläinlääkärin on varmennettava merkintä; k) kuljetukseen käytetyt ja henkilöstön käyttämät ajoneuvot on puhdistettava ja desinfioitava. 2. Tartunnan saaneiden tilojen puhdistaminen ja desinfiointi on suoritettava seuraavien periaatteiden ja menettelyjen mukaisesti: a) alustava puhdistus ja desinfiointi: i) siipikarjaa ja muita lintuja lopetettaessa on ryhdyttävä kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin lintuinfluenssaviruksen leviämisen estämiseksi tai minimoimiseksi; näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä muun muassa tilapäisten desinfiointilaitteiden asentaminen, suojavaatteet, suihkut, käytettyjen laitteiden ja välineiden puhdistaminen sekä ilmanvaihdon poiskytkeminen; ii) lopetetut siipikarja tai muut linnut on ruiskutettava desinfiointiaineella; iii) jos lopetetut siipikarja tai muut linnut on siirrettävä pois tilalta hävitettäväksi, on käytettävä kannellisia ja vuotamattomia säiliöitä; iv) heti kun lopetetut siipikarja tai muut linnut on siirretty hävitettäväksi, ne osat tilasta, joissa lintuja pidettiin, ja kaikki lopettamisen tai post mortem -tarkastuksen aikana saastuneet muiden rakennusten, tarhojen ja vastaavien osat on ruiskutettava 49 artiklan mukaisesti hyväksytyillä desinfiointiaineilla; v) lopettamisen tai teurastuksen taikka post mortem -tarkastuksen aikana roiskunut kudos tai veri taikka rakennusten, tarhojen, kaluston tai vastaavien epäpuhtaudet on huolellisesti kerättävä ja hävitettävä lopetettujen siipikarjan tai muiden lintujen mukana; vi) käytetyn desinfiointiaineen on annettava vaikuttaa käsitellyllä pinnalla vähintään 24 tunnin ajan; b) lopullinen puhdistus ja desinfiointi: i) lanta ja käytetyt pehkut on poistettava ja käsiteltävä 3 kohdan a alakohdassa säädetyllä tavalla; ii) rasva ja lika on poistettava kaikilta pinnoilta rasvanpoistoaineella, ja pinnat on pestävä vedellä; iii) kylmällä vedellä pesun jälkeen desinfiointiaineella suihkuttamista on jatkettava; iv) seitsemän päivän kuluttua tilat on käsiteltävä rasvanpoistoaineella, huuhdeltava vedellä, ruiskutettava desinfiointiaineella ja huuhdeltava uudelleen vedellä. 3. Saastuneiden kuivikkeiden, lannan ja lietteen desinfiointi on suoritettava seuraavien periaatteiden ja menettelyjen mukaisesti: a) lanta ja käytetyt kuivikkeet on joko i) alistettava höyrykäsittelylle vähintään 70 °C:n lämpötilassa, ii) tuhottava polttamalla, iii) haudattava niin syvälle, etteivät luonnonvaraiset linnut ja muut eläimet pääse niihin käsiksi, tai iv) kompostoitava, ruiskutettava desinfiointiaineella ja jätettävä paikalleen vähintään 42 päivän ajaksi; b) liete on varastoitava vähintään 60 päivän ajan viimeisestä saastuneen aineen lisäyksestä, elleivät toimivaltaiset viranomaiset anna lupaa lyhennettyyn varastointiaikaan sellaisen lietteen osalta, joka on käsitelty virkaeläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan siten, että on varmistettu viruksen tuhoutuminen. Toimivaltainen viranomainen voi sallia todennäköisesti saastuneen lannan, pehkujen ja kuivikkeiden kuljettamisen joko hyväksyttyyn laitokseen lannan käsittelemiseksi siten, että suoritetaan influenssavirusten tuhoamisen varmistava käsittely, tai varastoitavaksi välittömästi ennen tuhoamista tai asetuksen (EY) N:o 1774/2002 tai 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityissääntöjen mukaista käsittelyä. Kuljettaminen on suoritettava suljetuissa, valumattomissa ajoneuvoissa tai säiliöissä virallisessa tarkkailussa siten, että estetään lintuinfluenssaviruksen leviäminen. 4. Edellä olevasta 1 ja 2 kohdasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi määrätä sellaisten tilojen osalta, joilla eläimet pidetään ulkona, erityisiä puhdistus- ja desinfiointimenettelyjä tilatyyppi ja ilmasto-olosuhteet huomioon ottaen. Direktiivin 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu LIITE VII YHTEISÖN LINTUINFLUENSSAN VERTAILULABORATORIO 1. Yhteisön lintuinfluenssan vertailulaboratorio on: Veterinary Laboratories Agency (VLA), New Haw, Weybridge, Surrey KT 15 3NB, Yhdistynyt kuningaskunta. 2. Yhteisön vertailulaboratorion toimet ja tehtävät ovat a) jäsenvaltioissa käytettyjen lintuinfluenssan taudinmääritysmenetelmien yhteensovittaminen yhteistyössä komission kanssa, erityisesti seuraavien toimenpiteiden avulla: i) lintuinfluenssan viruskantojen tyyppimääritys, säilyttäminen ja toimittaminen serologisia testejä ja antiseerumin valmistusta varten; ii) standardiseerumien ja muiden vertailureagenssien toimittaminen kansallisille vertailulaboratorioille jäsenvaltioissa käytettyjen kokeiden ja reagenssien standardoimiseksi; iii) lintuinfluenssan viruskantojen ja -isolaattien kerääminen kokoelmaksi ja kokoelman säilyttäminen; iv) diagnostisia menetelmiä koskevien vertailutestausten järjestäminen säännöllisin väliajoin yhteisössä; v) yhteisössä käytettyjä taudinmääritysmenetelmiä ja yhteisössä suoritettujen kokeiden tuloksia koskevien tietojen kerääminen ja vertaileminen; vi) lintuinfluenssavirusten isolaattien ominaisuuksien määritys viimeisimpien käytettävissä olevien menetelmien avulla, jotta saadaan entistä parempi käsitys lintuinfluenssan epidemiologiasta ja tarkka kuva viruksen epidemiologiasta sekä korkeapatogeenisten ja mahdollisesti patogeenisten kantojen syntymisestä; vii) pysyminen ajan tasalla lintuinfluenssan maailmanlaajuisessa valvonnassa, epidemiologiassa ja torjunnassa tapahtuvasta kehityksestä; viii) lintuinfluenssavirusta ja muita kyseeseen tulevia viruksia koskevan asiantuntemuksen ylläpitäminen nopean erotusdiagnoosin mahdollistamiseksi; ix) perusteellisen tietämyksen hankkiminen lintuinfluenssan hävittämiseen ja torjumiseen käytettävien immunologisen eläinlääketieteen alan valmisteiden valmistuksesta ja käytöstä; b) aktiivinen avustaminen yhteisön tautipesäkkeiden määrittämisessä ottamalla vastaan lintuperäisten influenssavirusten isolaatteja taudinmäärityksen vahvistamista, ominaisuuksien määritystä ja epidemiologisia tutkimuksia varten sekä primääritautipesäkkeiden virusisolaattien hankkiminen niitä toimittavista kolmansista maista, joilla on lupa tuoda elävää siipikarjaa ja lihaa yhteisöön asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön mukaisesti; yhteisön vertailulaboratorion on suoritettava vastaanotetuille virusisolaateille erityisesti seuraavat kokeet: i) nukleotidien sekvenssianalyysi, jonka avulla voidaan määrittää aminohappojakso hemagglutiniinimolekyylin katkaisukohdassa; ii) suonensisäisen patogeenisuuden määrittäminen (IVPI); iii) antigeenien tyyppimääritys; iv) fylogeneettinen analyysi epidemiologisten tutkimusten edistämiseksi; c) laboratoriodiagnoosin asiantuntijoiden koulutuksen tai jatkokoulutuksen edistäminen taudinmääritysmenetelmien yhdenmukaistamiseksi koko yhteisössä; d) ohjelman ja työasiakirjojen valmisteleminen kansallisten vertailulaboratorioiden vuosikokousta varten; e) jäsenvaltioissa suoritettavien siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssaa koskevien tutkimusten avustaminen toimittamalla antigeenejä ohjelman ja hyväksyttyjen testausmenettelyiden puitteissa sekä yhteenvetokertomuksen laatiminen tutkimusten tuloksista; f) lintuinfluenssavirusten mahdollisesti aiheuttaman zoonoottisen vaikutuksen seuranta ja yhteistyö kansainvälisesti tunnustettujen ihmisen influenssaa tutkivien laboratorioiden kanssa. Direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu LIITE VIII LUETTELO KANSALLISISTA LINTUINFLUENSSAN VERTAILULABORATORIOISTA SEKÄ NIIDEN TOIMISTA JA TEHTÄVISTÄ 1. Kansalliset lintuinfluenssan vertailulaboratoriot ovat seuraavat: Belgia ja Luxemburg: Centrum voor Onderzoek in Diergeneeskunde en Agrochemie (CODA) Centre d'Etude et de Recherches Veterinaires et Agrochimiques (CERVA) Groeselenbergstraat 99/ 99, Rue Groeselenberg B-1180 Brussel/Bruxelles Tšekki: National Reference Laboratory for Newcastle Disease and highly pathogenic Avian Influenza, Statni veterinarni ustav Praha Sidlistni 136/24 165 03 Praha 6-Lysolaje Tanska: Danmarks Fødevareforskning Hangøvej 2 DK-8200 Århus N. Saksa: Friedrich-Löffler-Institut, Bundesforschungsanstalt für Tiergesundheit (FLI) Boddenblick 5a D-17493 Greifswald - Insel Riems Viro: Estonian Veterinary and Food Laboratory, Tallinn laboratory Väike-Paala 3 11415 Tallinn Kreikka: National Reference Laboratory, (NRL) Center of Veterinary Institutes 80, 26th October Str GR-54627 Thessaloniki Espanja: Laboratorio Central de Veterinaria (L.C.V.) Carretera de Algete, Km. 8 E-28110 Algete, Madrid Ranska: Laboratoire d'Etudes de Recherches Avicoles et Porcines B.P. 53, AFSSA Ploufragan (Agence Française de Securité Sanitaire des Aliments) F-22440 Ploufragan Irlanti: Poultry Virology, Veterinary Research Laboratory Abbotstown, Castleknock Dublin 15 Italia ja San Marino: Istituto Zooprofilattico Sperimentale delle Venezie (IZS-VE) Via Romea 14/A I-35020-Legnaro – Padova Kypros: Veterinary Services, National Reference Laboratory for Newcastle Disease and Avian Influenza 1417 Nicosia Latvia: State Veterinary Medicine Diagnostic Centre (SVMDC) Lejupes str. 3 LV-1076 Riga Liettua: National Veterinary Laboratory J.Kairiukscio 10 LT -2021 Vilnius Unkari: Central Veterinary Institute, Országos Állategészségügyi Intézet Tábornok u.2 1149 Budapest Malta: Food and Veterinary Division Laboratory Civil Abbatoir Albertown Alankomaat: CIDC-Lelystad, Central Institute for Animal Disease Control, Lelystad, Centraal Instituut voor Dierziekte Controle Postbox 2004 NL -8203 AA Lelystad Itävalta: Österreichische Agentur für Gesundheit und Ernährungssicherheit (AGES) Veterinärmedizinische Untersuchungen Mödling, Robert Koch Gasse 17 A-2340 Mödling Puola: State Veterinary Institute in Puławy- Poultry Disease Department Al. Partyzantów 57 24-100 Puławy Portugali: Laboratório Nacional de Investigação Veterinária (LNIV) Estrada de Bemfica 701 P -1549-011 Lisboa Slovenia: National Veterinary Laboratory Gerbiceva 60 1000 Ljubljana Slovakia: State Veterinary Institute, Reference Laboratory for Newcastle Disease and Avian influenza Pod Dráhami 918 96086 Zvolen Suomi: Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos (EELA), Helsinki Anstalten för veterinärmedicin och livsmedel, Helsingfors PL 45 FIN-00581 Helsinki Ruotsi: Statens Veterinärmedicinska Anstalt Uppsala (SVA) S-75189 Uppsala Yhdistynyt kuningaskunta: Veterinary Laboratory Agency (VLA) Weybridge Avian Virology, Woodham Lane New Haw, Addlestone Surrey KT 15 3NB Disease Surveillance and Investigation Department Veterinary Sciences Division Soney Road Belfast BT4 3SD 2. Kansallisten vertailulaboratorioiden toimet ja tehtävät ovat seuraavat: a) Kansallisten vertailulaboratorioiden vastuulla on varmistaa, että lintuinfluenssan toteamiseksi ja virusisolaattien geneettisen tyypin tunnistamiseksi suoritettavat laboratoriokokeet suoritetaan kussakin jäsenvaltiossa taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. Tässä tarkoituksessa ne voivat tehdä erityissopimuksia yhteisön vertailulaboratorion tai muiden kansallisten laboratorioiden kanssa. b) Kansallisten vertailulaboratorioiden on viipymättä toimitettava lintuperäisen influenssaviruksen isolaatit yhteisön vertailulaboratorioon täydellistä ominaisuuksien määritystä varten i) kaikista lintuinfluenssan primääritautipesäkkeistä; ii) uusintatautipesäkkeiden osalta edustavasta määrästä tautipesäkkeitä; iii) silloin kun siipikarjassa, muissa linnuissa tai muissa eläimissä todetaan muita kuin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja influenssaviruksia, jotka aiheuttavat vakavan uhkan eläinten terveydelle tai kansanterveydelle. c) Kansallinen vertailulaboratorio vastaa kunkin jäsenvaltion standardien ja taudinmääritysmenetelmien yhteensovittamisesta kaikissa kyseisen jäsenvaltion lintuinfluenssan taudinmäärityksiä suorittavissa laboratorioissa. Tätä varten i) ne voivat toimittaa taudinmäärityksessä käytettäviä reagensseja yksittäisille laboratorioille; ii) niiden on valvottava kaikkien kyseisessä jäsenvaltiossa käytettävien diagnostisten reagenssien laatua; iii) niiden on järjestettävä säännöllisesti vertailutestauksia; iv) niiden on säilytettävä tautipesäkkeistä saatujen lintuinfluenssavirusten ja muiden kyseisessä jäsenvaltiossa todettujen lintuperäisten influenssavirusten isolaatteja; v) niiden on tehtävä yhteistyötä ihmisen influenssaa tutkivien kansallisten laboratorioiden kanssa. Direktiivin 54 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja 56 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu LIITE IX SIIPIKARJAN JA SIIPIKARJATUOTTEIDEN SIIRTÄMISTÄ KOSKEVAT YLEISET VAATIMUKSET, JOITA ON SOVELLETTAVA HÄTÄROKOTUSTEN YHTEYDESSÄ 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 54 ja 56 artiklan mukaisesti rokotettujen siipikarjan ja lintujen sekä niistä saatavien tuotteiden siirtämistä valvotaan 2–7 kohdassa vahvistetulla tavalla. 2. Elävän siipikarjan, siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien siirtämiseen rokotusalueella sovelletaan seuraavia säännöksiä: a) siitosmunat: i) niiden on oltava peräisin rokotetusta tai rokottamattomasta kasvatusparvesta, joka on tutkittu säännöllisesti suotuisin tuloksin 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; ii) ne on desinfioitu ennen matkaan lähettämistä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän menetelmän mukaisesti; iii) ne on kuljetettava suoraan määräpaikkana olevaan hautomoon kertakäyttöisissä pakkauksissa tai materiaaleissa, jotka voidaan tehokkaasti puhdistaa ja desinfioida; iv) ne on pystyttävä jäljittämään hautomossa; b) untuvikot: i) niiden on oltava peräisin a alakohdassa asetetut ehdot täyttävistä siitosmunista; ii) ne on kuljetettava kertakäyttöisissä pakkauksissa tai materiaaleissa, jotka voidaan tehokkaasti pestä tai desinfioida; iii) ne on sijoitettava siipikarjatarhaan tai -suojaan, jossa - ei ole pidetty siipikarjaa vähintään kolmeen viikkoon, ja - jossa on suoritettu puhdistus ja desinfiointi toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti; c) nuorikot: i) ne on säännöllisesti rokotettu lintuinfluenssaa vastaan, jos rokotusohjelmassa niin edellytetään; ii) ne on säännöllisesti tutkittu suotuisin tuloksin 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; iii) ne on sijoitettava siipikarjatarhaan tai -suojaan, jossa ei ole pidetty siipikarjaa vähintään kolmeen viikkoon ja jossa on suoritettu puhdistus ja desinfiointi; d) teurastettava siipikarja: i) se on tutkittava suotuisin tuloksin ennen lastausta 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; ii) se on lähetettävä suoraan teurastamoon välittömästi teurastettavaksi; iii) se on kuljetettava ajoneuvoissa, jotka on puhdistettu ja desinfioitu virallisessa tarkkailussa ennen kutakin kuljetusta ja kuljetuksen jälkeen; e) syötäväksi tarkoitetut munat: i) niiden on oltava peräisin rokotetusta tai rokottamattomasta munivasta parvesta, joka on tutkittu säännöllisesti suotuisin tuloksin 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; ii) ne on lähetettävä suoraan pakkaamoon tai lämpökäsittelylaitokseen; iii) ne on kuljetettava kertakäyttöisessä pakkausmateriaalissa tai materiaaleissa, jotka voidaan tehokkaasti pestä ja desinfioida. 3. Rokotusalueen ulkopuolelta peräisin olevien elävän siipikarjan, siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien siirtämiseen rokotusalueelle sovelletaan seuraavia säännöksiä: a) siitosmunat: i) ne on kuljetettava suoraan määräpaikkana olevaan hautomoon kertakäyttöisissä pakkauksissa tai materiaaleissa, jotka voidaan tehokkaasti puhdistaa ja desinfioida; ii) ne on pystyttävä jäljittämään hautomossa; b) untuvikot: i) ne on kuljetettava kertakäyttöisissä pakkauksissa; ii) ne on sijoitettava siipikarjatarhaan tai -suojaan, jossa - ei ole pidetty siipikarjaa vähintään kolmeen viikkoon, ja - jossa on suoritettu puhdistus ja desinfiointi toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti; c) nuorikot: i) ne on sijoitettava siipikarjatarhaan tai -suojaan, jossa ei ole pidetty siipikarjaa vähintään kolmeen viikkoon ja jossa on suoritettu puhdistus ja desinfiointi; ii) ne on rokotettava määräpaikkana olevalla tilalla, jos rokotusohjelmassa niin edellytetään; d) teurastettava siipikarja: i) se on lähetettävä suoraan teurastamoon välittömästi teurastettavaksi; ii) se on kuljetettava ajoneuvoissa, jotka on puhdistettu ja desinfioitu virallisessa tarkkailussa ennen kutakin kuljetusta ja kuljetuksen jälkeen; e) syötäväksi tarkoitetut munat: i) ne on lähetettävä suoraan pakkaamoon tai lämpökäsittelylaitokseen; ii) ne on kuljetettava kertakäyttöisissä pakkauksissa tai materiaaleissa, jotka voidaan tehokkaasti pestä ja desinfioida. 4. Rokotusalueelta peräisin olevien ja tulevien elävän siipikarjan, siitosmunien ja syötäväksi tarkoitettujen munien siirtämiseen rokotusalueen ulkopuolelle sovelletaan seuraavia säännöksiä: a) siitosmunat: i) niiden on oltava peräisin rokotetusta tai rokottamattomasta kasvatusparvesta, joka on tutkittu säännöllisesti suotuisin tuloksin 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; ii) ne on desinfioitu ennen matkaan lähettämistä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän menetelmän mukaisesti; iii) ne on kuljetettava suoraan määräpaikkana olevaan hautomoon kertakäyttöisissä pakkauksissa tai materiaaleissa, jotka voidaan tehokkaasti puhdistaa ja desinfioida; iv) ne on pystyttävä jäljittämään hautomossa; b) untuvikot: i) niiden on oltava peräisin siitosmunista, jotka täyttävät 2 kohdan a alakohdassa, 3 kohdan a alakohdassa tai 4 kohdan a alakohdassa asetetut ehdot; ii) ne on kuljetettava kertakäyttöisissä pakkauksissa; iii) ne on sijoitettava siipikarjatarhaan tai -suojaan, jossa - ei ole pidetty siipikarjaa vähintään kolmeen viikkoon, ja - jossa on suoritettu puhdistus ja desinfiointi toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti; c) nuorikot: i) niitä ei ole rokotettu; ii) ne on säännöllisesti tutkittu suotuisin tuloksin 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; iii) ne on sijoitettava siipikarjatarhaan tai -suojaan, jossa ei ole pidetty siipikarjaa vähintään kolmeen viikkoon ja jossa on suoritettu puhdistus ja desinfiointi; d) teurastettava siipikarja: i) se on tutkittava suotuisin tuloksin ennen lastausta 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; ii) se on lähetettävä suoraan teurastamoon välittömästi teurastettavaksi; iii) se on kuljetettava ajoneuvoissa, jotka on puhdistettu ja desinfioitu virallisessa tarkkailussa ennen kutakin kuljetusta ja kuljetuksen jälkeen; e) syötäväksi tarkoitetut munat: i) niiden on oltava peräisin rokotetusta tai rokottamattomasta munivasta parvesta, joka on tutkittu säännöllisesti suotuisin tuloksin 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukaisesti; ii) ne on lähetettävä suoraan pakkaamoon tai lämpökäsittelylaitokseen; iii) ne on kuljetettava kertakäyttöisissä pakkauksissa tai materiaaleissa, jotka voidaan tehokkaasti pestä ja desinfioida. 5. Rokotusalueella pidetystä siipikarjasta saatuun lihaan sovelletaan seuraavia säännöksiä: a) jos liha on peräisin rokotetusta siipikarjasta, siipikarja i) on rokotettu heterologisen alatyypin rokotteella; ii) on säännöllisesti tutkittu ja testattu negatiivisin tuloksin rokotusohjelman määräysten mukaisesti osana DIVA-strategiaa; iii) on virkaeläinlääkärin kliinisesti tarkastama enintään 48 tuntia ennen lastausta; sentinellilinnut on tutkittu erityisen huolellisesti; iv) on lähetettävä suoraan teurastamoon välittömästi teurastettavaksi; b) rokottamattomasta siipikarjasta saadun lihan osalta siipikarjan on käytävä läpi 54 artiklan 2 kohdan j alakohdassa säädetyn seurannan mukainen seuranta. 6. Tässä liitteessä tarkoitettu puhdistus ja desinfiointi on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti. 7. Edellä olevassa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut lastaamista edeltävät testausvaatimukset on täytettävä taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti. Direktiivin 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu LIITE X VALMIUSSUUNNITELMIA KOSKEVAT PERUSTEET Valmiussuunnitelmissa on käsiteltävä ainakin seuraavia asioita: 1. Kansallisella tasolla on perustettava kriisikeskus, joka sovittaa yhteen kaikki kyseisen jäsenvaltion torjuntatoimenpiteet. 2. On laadittava luettelo paikallisista taudintorjuntakeskuksista, joilla on riittävät välineet taudin torjuntatoimenpiteiden yhteensovittamiseksi paikallisella tasolla. 3. Torjuntatoimenpiteisiin osallistuvasta henkilöstöstä, heidän taidoistaan ja vastuualueistaan sekä henkilöstölle annetuista ohjeista on annettava yksityiskohtaiset tiedot ottamalla huomioon henkilökohtaisen suojautumisen tarve ja lintuinfluenssan ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheuttama riski. 4. Kunkin paikallisen taudintorjuntakeskuksen on kyettävä ottamaan nopeasti yhteyttä henkilöihin ja organisaatioihin, joita tautipesäke välittömästi tai välillisesti koskee. 5. On pidettävä saatavilla välineitä ja aineita, jotka ovat tarpeen taudintorjuntatoimenpiteiden asianmukaisen toteuttamisen kannalta. 6. On annettava tarkat ohjeet toimista, joihin on ryhdyttävä, kun epäillään ja vahvistetaan, että kyseessä on tartunta tai saastuminen, mukaan luettuna ehdotetut keinot ruhojen hävittämiseksi. 7. On otettava käyttöön koulutusohjelmia kenttätaitojen ja hallinnollisten menettelytapojen pitämiseksi ajan tasalla ja niiden kehittämiseksi. 8. Diagnostisilla laboratorioilla on oltava välineet post mortem -tutkimuksen suorittamiseksi, tarvittavat valmiudet serologisia, histologisia ja vastaavia analyyseja varten, ja niiden on pidettävä yllä nopean taudinmäärityksen vaatimia taitoja. Näytteiden nopea kuljettaminen on järjestettävä. 9. On oltava voimassaolevat säännökset sen varalle, että lintuinfluenssaa vastaan joudutaan rokottamaan, ja niihin on sisällyttävä noudatettavat strategiat; täydellinen rokotussuunnitelma; ilmoitus siitä, mitä siipikarja- ja lintupopulaatioita sisällytetään strategiaan; tarvittavan rokotteen arvioitu määrä; toimenpiteen logistiikka, erityisesti rokotteen mahdollinen saatavuus, varastointi- ja jakelukapasiteetit; sekä rokoteohjelman hallinnointiin tarvittavan työvoiman saatavuus. 10. On annettava säännökset valtion alueella sijaitsevien kaupallisten siipikarjatilojen rekisteröintitietojen saatavuudesta rajoittamatta muiden tämän alan yhteisön lainsäädäntöön kuuluvien säännösten soveltamista. 11. On annettava säännökset virallisesti rekisteröityjen harvinaisten siipikarja- ja linturotujen tunnustamisesta. 12. On annettava säännökset niiden alueiden yksilöimiseksi, joiden siipikarjatiheys on suuri. 13. On oltava voimassaolevat säännökset toimivaltaisten eläinlääkintä-, kansanterveys- ja ympäristöviranomaisten välisestä läheisestä yhteistyöstä. 14. On annettava säännökset, joilla varmistetaan valmiussuunnitelmien täytäntöönpanon edellyttämä oikeudellinen toimivalta. LIITE XI VASTAAVUUSTAULUKKO Tämä direktiivi | Direktiivi 92/40/ETY | 1 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta | - | 1 artiklan 1 kohdan b alakohta | 1 artiklan ensimmäinen alakohta | 1 artiklan 2 kohta | - | 1 artiklan 3 kohta | 1 artiklan toinen alakohta | 2 artiklan 1 kohta | liitteessä III oleva kolmas alakohta | 2 artiklan 2 ja 3 kohta | - | 3 artiklan 1–14, 17, 18, 20 ja 22–33 kohta | - | 3 artiklan 15 kohta | 2 artiklan a alakohta | 3 artiklan 16 kohta | 2 artiklan b alakohta | 3 artiklan 19 kohta | 2 artiklan d alakohta | 3 artiklan 21 kohta | 2 artiklan e alakohta | 4 artikla | - | 5 artiklan 1 kohta | 3 artikla | 5 artiklan 2 kohta | - | 6 artiklan 1 kohta | - | 6 artiklan 2 kohta | 7 artiklan 1 kohta | 6 artiklan 3 ja 4 kohta | - | 7 artiklan 1 kohta | 4 artiklan 1 kohta | 7 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta | 4 artiklan 2 kohdan a alakohta | 7 artiklan 2 kohdan c alakohta | 4 artiklan 2 kohdan b alakohta | 7 artiklan 2 kohdan d alakohta | 4 artiklan 2 kohdan c alakohta | 7 artiklan 2 kohdan e ja g alakohta | 4 artiklan 2 kohdan d alakohta | 7 artiklan 2 kohdan f alakohta | 4 artiklan 2 kohdan e alakohta | 7 artiklan 2 kohdan h alakohta | 4 artiklan 2 kohdan f alakohta | 7 artiklan 3 kohta | 4 artiklan 2 kohdan g alakohta | 8 artikla | - | 9 artikla | 4 artiklan 5 kohta | 10 artikla | - | 11 artiklan 1 kohta | 11 artiklan 2 ja 3 kohta | 5 artiklan 1 kohdan a alakohta | 11 artiklan 4 kohta | 5 artiklan 1 kohdan d alakohta | 11 artiklan 5 kohta | 5 artiklan 1 kohdan c alakohta | 11 artiklan 6 ja 7 kohta | 5 artiklan 1 kohdan b alakohta | 11 artiklan 8 kohta | 5 artiklan 1 kohdan e alakohta | 11 artiklan 9 ja 10 kohta | - | 12 artikla | - | 13 artikla | - | 14 artikla | 6 artikla | 15 artikla | 8 artikla | 16 artiklan 1 ja 2 kohta | 9 artiklan 1 kohta | 16 artiklan 3 kohta | - | 16 artiklan 4 kohta | 9 artiklan 6 kohta | 17 artiklan 1 kohta | 10 artikla | 17 artiklan 2 kohta | 13 artikla | 18 artiklan a alakohta | 9 artiklan 2 kohdan a alakohta | 18 artiklan b kohta | 9 artiklan 2 kohdan b alakohta | 18 artiklan c alakohta | - | 19 artiklan a alakohta | 9 artiklan 2 kohdan c alakohta | 19 artiklan b, c ja d alakohta | 9 artiklan 2 kohdan d ja e alakohta | 19 artiklan e alakohta | 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan ensimmäinen alakohta | 19 artiklan f, g ja h alakohta | - | 20 artikla | 9 artiklan 2 kohdan g alakohta | 21 artikla | 9 artiklan 2 kohdan h alakohta | 22 artikla | 9 artiklan 2 kohdan e alakohta | 23 artikla | 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan i alakohta | 24 artikla | 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan ii alakohta | 25 artikla | - | 26 artiklan 1 kohta | 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan iii alakohta | 26 artiklan 2 kohta | - | 27 artikla | 9 artiklan 2 kohdan e alakohta | 28 artikla | - | 29 artikla | 9 artiklan 3 kohta | 30 artiklan a alakohta | 9 artiklan 4 kohdan a alakohta | 30 artiklan b ja c alakohta | 9 artiklan 4 kohdan b, c ja d alakohta | 30 artiklan d, e, g ja j alakohta | - | 30 artiklan f alakohta | 9 artiklan 4 kohdan b alakohta | 30 artiklan h alakohta | 9 artiklan 4 kohdan e alakohta | 30 artiklan i alakohta | 9 artiklan 4 kohdan f alakohta | 31 artikla | 9 artiklan 5 kohta | 32 artikla | - | 33 artikla | - | 34 artikla | - | 35 artikla | - | 36 artikla | - | 37 artikla | - | 38 artikla | - | 39 artikla | - | 40 artikla | - | 41 artikla | - | 42 artikla | - | 43 artikla | - | 44 artikla | - | 45 artikla | - | 46 artikla | - | 47 artikla | - | 48 artikla | - | 49 artikla | 11 artikla | 50 artikla | - | 51 artikla | - | 52 artiklan 1 kohta | 15 artikla | 52 artiklan 2 ja 3 kohta | 14 artikla | 53 artikla | - | 54 artikla | 16 artiklan a alakohdan ensimmäinen alakohta | 55 artikla | 16 artiklan a alakohdan ensimmäinen alakohta | 56 artikla | 16 artiklan a alakohdan toinen alakohta | 57 artikla | - | 58 artikla | - | 59 artikla | - | 60 artikla | - | 61 artikla | 18 artikla | 62 artikla | - | 63 artikla | 17 artikla | 64 artiklan 1, 2 ja 4 kohta | - | 64 artiklan 3 kohta | 20 artikla | 65 artikla | 21 artikla | 66 artikla | - | 67 artikla | - | 68 artikla | 22 artikla | 69 artikla | - | 70 artikla | 23 artikla | liite I | - | liite II | - | liite III | liite I | liite IV | - | liite V | - | liite VI | liite II | liite VII | liite V | liite VIII | liite IV | liite IX | - | liite X | liite VI | liite XI | - | LEGISLATIVE FINANCIAL STATEMENT Policy area(s): Health and Consumers Protection Activity: Food safety, animal health, animal welfare and plant health | TITLE OF ACTION: PROPOSAL FOR A COUNCIL DIRECTIVE ON COMMUNITY MEASURES FOR THE CONTROL OF AVIAN INFLUENZA | 1. BUDGET LINE(S) + HEADING(S) 17 01: Administrative expenditure of health and consumer protection policy area 17 04 02: Other measures in the veterinary, animal welfare and public-health field 17 04 03: Emergency fund for veterinary complaints and other animal contaminations which are a risk to public health 2. OVERALL FIGURES 2.1. Total allocation for action (Part B): 18,810 € million for commitment 2.2. Period of application: Action is open ended 2.3. Overall multiannual estimate of expenditure: (a) Schedule of commitment appropriations/payment appropriations (financial intervention) (see point 6.1.1) € million ( to three decimal places) Year [2006] | [n+1] | [n+2] | [n+3] | [n+4] | [n+5 and subs. Years] | Total | Commitments | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 18.810 | Payments | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 18.810 | (b) Technical and administrative assistance and support expenditure (see point 6.1.2) Commitments | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | Payments | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | Subtotal a+b | Commitments | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 18.810 | Payments | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 3.135 | 18.810 | (c) Overall financial impact of human resources and other administrative expenditure (see points 7.2 and 7.3) Commitments/ payments | 0.195 | 0.195 | 0.195 | 0.195 | 01195 | 01195 | 1.170 | TOTAL a+b+c | Commitments | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 19.980 | Payments | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 3.330 | 19.980 | 2.4. Compatibility with financial programming and financial perspective Proposal is compatible with existing financial programming. 2.5. Financial impact on revenue: [24] Proposal has no financial implications (involves technical aspects regarding implementation of a measure) 3. BUDGET CHARACTERISTICS Type of expenditure | New | EFTA contribution | Contributions form applicant countries | Heading in financial perspective | Comp | Non-diff | NO | NO | NO | No 5 – 1a | 4. LEGAL BASIS Council Decision 90/424/EEC 5. DESCRIPTION AND GROUNDS 5.1. Need for Community intervention [25] 5.1.1. Objectives pursued It is envisaged to update current Community legislation on avian influenza laid down in Council Directive 92/40/EEC, with the objective to achieve better prevention and control of outbreaks and to reduce the health risks, the costs and losses and the negative impact to the whole of society due to Avian Influenza. Since live poultry is listed in Annex II of the Treaty, one of the Community's tasks in the veterinary field is to improve the health status of poultry, thereby facilitating trade in poultry and poultry products to ensure the development of this sector. Furthermore, a high level of human health protection is to be ensured in the definition and implementation of all Community policies and activities. Furthermore, thanks to the adoption of other disease control measures envisaged under the current proposal, including vaccination, other savings should result from the expected reduced size of future AI epidemics. It is, however, extremely difficult to quantify these savings. Results would be achieved by means of surveillance and control measures targeted to the low pathogenic form of disease - to prevent virus mutation into its highly pathogenic form- by means of vaccination where appropriate and by other measures that take into account the most recent scientific knowledge on this disease, the lessons learned during recent outbreaks and the need to avoid massive killing and destruction of animals as much as possible. As mentioned already, these actions as such have no financial implications for the EU-budget. However, in combination with Council Decision 90/424/EC the following actions, as it is already the case with existing avian influenza legislation, have financial consequences: Objective 1: emergency fund eradication of the disease Objective 2: surveillance Objective 3: establishment of a vaccine bank Objective 4: establishment of a Community Reference Laboratory for avian influenza 5.1.2. Measures taken in connection with ex ante evaluation In view of the increased knowledge on the risks for human health posed by AI viruses, (which, particularly in the context of the ongoing outbreak in certain Asian countries, have prompted several actions by International organisations such the FAO, the WHO and the OIE), the opinions of the Scientific Committee and the most recent knowledge on the pathogenesis, the epidemiology and the distribution of AI, there is now a clear need to revise and update current legislation to reflect these new advances and experience and to improve disease control of both LPAI and HPAI in future. This will be of direct benefit to animal health and indirectly also human health.[26] 5.1.3. Measures taken following ex post evaluation Not applicable 5.2. Action envisaged and budget intervention arrangements Not applicable 5.3. Methods of implementation Not applicable 6. FINANCIAL IMPACT 6.1. Total financial impact on Part B - (over the entire programming period) (The method of calculating the total amounts set out in the table below must be explained by the breakdown in Table 6.2.) 6.1.1. Financial intervention Commitments (in € million to three decimal places) 1 | 2 | 3 | 4=(2X3) | Action 1 - Measure 1 - Measure 2 Action 2 - Measure 1 - Measure 2 - Measure 3 etc. | TOTAL COST | 7. IMPACT ON STAFF AND ADMINISTRATIVE EXPENDITURE 7.1. Impact on human resources Types of post | Staff to be assigned to management of the action using existing and/or additional resources | Total | Description of tasks deriving from the action | Number of permanent posts | Number of temporary posts | Officials or temporary staff | A B C | 1 - - | - - - | 1 - - | Other human resources | - | - | Total | 1 | - | 1 | 7.2. Overall financial impact of human resources Type of human resources | Amount (€) | Method of calculation * | Officials Temporary staff | 108,000 | 1 full time official per year | Other human resources (specify budget line) | Total | 108,000 | The amounts are total expenditure for twelve months. 7.3. Other administrative expenditure deriving from the action Budget line | Amount € | Method of calculation | Overall allocation (Title A7) 1701021101 – Missions 1701021102 – Meetings A07031 – Compulsory committees 1 A07032 – Non-compulsory committees 1 A07040 – Conferences A0705 – Studies and consultations Other expenditure (specify) | 35,000 - 52,000 - - - - | Based on 5 missions per year at an average of 7000 Euro per mission - 1meeting of the Standing committee on Food Chain and Animal Health only on the subject of avian influenza - - - | Information systems (A-5001/A-4300) | - | - | Other expenditure - Part A (specify) | - | - | Total | 87,000 | The amounts are total expenditure for twelve months. 1 Specify the type of committee and the group to which it belongs. I. Annual total (7.2 + 7.3) II. Duration of action III. Total cost of action (I x II) | 195,000 € 6 years 1,170,000 € | 8. FOLLOW-UP AND EVALUATION 8.1. Follow-up arrangements The Commission will have at its disposal several ways to evaluate the impact of the proposal: - the occurrence of future HPAI epidemics giving an overall indication on the effectiveness of the new measures, - results of the surveillance programmes, - control measures on LPAI outbreaks. Already at this stage the Commission has the basic tools to monitor, such as the Standing Committee for the Food Chain and animal health and the network of Community and national reference laboratories. 8.2. Arrangements and schedule for the planned evaluation As mentioned above, the Commission has at its disposal tools, such as the Standing Committee for the Food Chain and animal health and the network of Community and national reference laboratories; these instruments will allow 9. ANTI-FRAUD MEASURES Not relevant PERUSTELUT 1. Ehdotuksen tausta • Ehdotuksen perusteet ja tavoitteet - Komissio on saattamassa ajan tasalle yhteisön eläinlääkinnällisiin toimenpiteisiin antamaa rahoitusta koskevia nykyisiä menettelyitä, joista säädetään tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyssä neuvoston päätöksessä 90/424/ETY[28]. - Yleistavoitteena on saavuttaa entistä paremmin erityisesti lintuinfluenssaa koskevien eläinlääkinnällisten toimenpiteiden tavoitteet. • Yleistä - Käsillä oleva ehdotus päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta rajoitetaan koskemaan lintuinfluenssaa ( avian influenza ). - Ehdotuksellaan uudeksi neuvoston direktiiviksi yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi (KOM(2005)171) komissio on saattamassa ajan tasalle nykyisiä toimenpiteitä, joista säädetään neuvoston direktiivissä 92/40/ETY[29], tarkoituksena ehkäistä ja torjua entistä paremmin taudin puhkeamista ja vähentää terveysriskejä, kustannuksia ja menetyksiä sekä lintuinfluenssasta koko yhteiskunnalle aiheutuvaa kielteistä vaikutusta. Tavoite on määrä saavuttaa sellaisten taudin matalapatogeeniseen muotoon kohdistuvien valvonta- ja torjuntatoimenpiteiden avulla, joilla estetään viruksen muuntautuminen korkeapatogeeniseksi muodoksi, tarvittaessa rokottamalla ja sellaisten muiden toimenpiteiden avulla, joissa otetaan huomioon tätä tautia koskeva tuorein tieteellinen tietämys, viimeksi esiintyneistä tautipesäkkeistä saadut kokemukset ja tarve välttää mahdollisimman pitkälle eläinten massiivinen lopettaminen ja hävittäminen. - Ehdotetut muutokset lintuinfluenssan torjunnasta annettuun yhteisön lainsäädäntöön olisi tehtävä rinnakkain tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehtyä neuvoston päätöstä 90/424/ETY koskevien muutosten kanssa, jotta päätös vastaa uuden direktiivin säännöksiä ja jotta jäsenvaltiot varmasti saavat tarvitsemansa taloudellisen tuen eräiden uusien lintuinfluenssan torjuntatoimenpiteiden soveltamiseksi. - Tällä hetkellä neuvoston päätöksen 90/424/ETY 3 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioille on myönnettävä yhteisön rahoitusta (50 prosenttia) tiettyjen menojen osalta, joita niille voi aiheutua HPAI-taudin[30] hävittämisestä ja joissa on kyse korvauksen maksamisesta karjankasvattajille, joiden linnut on jouduttu teurastamaan ja hävittämään taudin tuhoamiseksi, tai joissa on kyse puhdistamisesta ja desinfioinnista sekä munien, rehujen ja muiden todennäköisesti saastuneiden aineiden hävittämisestä. Saman artiklan mukaisesti yhteisö voi niin ikään korvata 100 prosenttia rokotteen hankinnasta ja 50 prosenttia rokotuksen suorittamisesta aiheutuneista kustannuksista (nykyisin direktiivin 92/40/ETY mukaan sallitaan ainoastaan hätärokottaminen muttei ehkäisevää rokottamista). • Yhdenmukaisuus muiden politiikan alojen kanssa - Elintarvikehygieniaan liittyvien kriisien ehkäisemistä ja niihin vastaamista koskeva keskustelu on nyt käynnistynyt. Komissio on jo tuottanut alustavan tutkimuksen[31] EU:n karjassa puhkeavia epidemioita koskevasta riskirahoitusmallista, ja täydentävä tutkimus on ohjelmoitu vuodeksi 2005. Komissio on niin ikään ryhtynyt arvioimaan vaiheittain koko yhteisön eläinten terveyspolitiikkaa, mihin sisältyvät kysymykset nykyisten rahoitusmuotojen kustannustehokkuudesta eläintautien valvonnassa, torjunnassa ja hävittämisessä sekä kysymykset tavoista, joilla tuottajia olisi kannustettava ryhtymään kaikkiin soveltuviin toimenpiteisiin, joilla he voivat vähentää riskiä taudin kulkeutumisesta tiloille. Tässä yhteydessä tarkastellaan keskeisiä riskitekijöitä, kuten eläinpopulaatioiden tiheyttä ja tiloille ominaisia biouhkia sekä lieventäviä toimenpiteitä ja seurauksia EU:n talousarviolle. - Mainittujen tutkimusten ja arvioinnin tulosten pohjalta saatetaan esittää vaihtoehtoja tavalle, jolla yhteisön tukea nykyisin myönnetään jäsenvaltioille. Tästä huolimatta on katsottu aiheelliseksi hyväksyä käsillä oleva ehdotus odottamatta prosessin päättymistä, kun otetaan huomioon pakottava tarve tarkistaa tätä eittämätöntä terveysriskiä koskevaa nykyistä lainsäädäntöä. 2. Sidosryhmien kuuleminen ja vaikutusten arviointi • Sidosryhmien kuuleminen - Jäsenvaltioita kuultiin komission työryhmässä ja sähköisesti heinä-lokakuussa 2004 ehdotusluonnoksesta uudeksi neuvoston direktiiviksi yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi. Eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä kuultiin ehdotusluonnoksesta lokakuussa 2004. Kuulemisen tuloksena otettiin huomioon suosituksia parantaa ehdotusluonnoksen eräitä artikloja ja liitteitä. Lintuinfluenssaa koskevan asiantuntemuksen kartuttaminen ja käyttö - Ehdotetuissa uusissa toimenpiteissä on otettu kaikilta osin huomioon tiedekomitean vuonna 2000 ja 2003 toimittamat lausunnot lintuinfluenssasta. • Vaikutusten arviointi - Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean jaoksen vuoden 2000 raportissa Definition of Avian Influenza – Use of Vaccination against Avian Influenza (Lintuinfluenssan määritteleminen – rokottaminen lintuinfluenssaa vastaan) linjatut toimintavaihtoehdot arvioitiin. Tutkittiin kolmea mahdollista vaihtoehtoa torjua tautia ja hyödyllisimmäksi katsottiin vaihtoehto, jossa on kyse lintuinfluenssan määritelmän muuttamisesta siten, että se pitää sisällään myös LPAI-taudin, ja jossa eri virus- ja eläinlajit otetaan torjuntatoimenpiteissä huomioon. - Ehdotetuista uusista lintuinfluenssan torjuntatoimenpiteistä ja tällä ehdotuksella neuvoston päätökseen 90/424/ETY esitettävistä muutoksista on suoritettu vaikutusten arviointi (SEK(2005)549). 3. Ehdotuksen oikeudelliset näkökohdat • Yhteenveto esitetyistä toimista - Käsillä olevalla ehdotuksella on tarkoitus tehdä päätökseen 90/424/ETY ensisijassa seuraavat muutokset: - Jäsenvaltioiden valvontaohjelmiin suunnattu rahoitus (enintään 50 prosenttia) on määrä toteuttaa vuosittain. - Jäsenvaltioille on määrä maksaa rahoitusosuus (30 prosenttia) kustannuksista, joita niille aiheutuu, jos LPAI-tautipesäkkeiden seurauksena sovelletaan stamping out -politiikkaa (koko siipikarjan hävitys tilalta ja kolmen kilometrin säteeltä tilasta). HPAI-tautipesäkkeisiin verrattuna alhaisempi rahoitusosuus on perusteltavissa sillä, että jäsenvaltioiden ei pitäisi luopua mahdollisuudesta olla soveltamatta stamping out -politiikkaa LPAI-tautitapauksessa, ja korkeampi yhteisön rahoitusosuus saattaisi vaikuttaa niin, etteivät jäsenvaltiot käytä tätä vaihtoehtoa riittävästi hyväksi. Toisaalta yhteisön osarahoittaman valvontaohjelman pitäisi mahdollistaa LPAI-taudin toteaminen ajoissa, jolloin laajamittaisen hävittämisen tarpeen pitäisi vähetä, millä on myönteinen vaikutus myös jäsenvaltioiden talousarvioihin. - Rokottamisen osalta edellä selvitettyä yhteisön taloudellista tukea myönnettäisiin jatkossakin ainoastaan hätärokotuksiin. Vastaavasti muutoksia ei tehtäisi nykyisiin säännöksiin, jotka koskevat HPAI-taudin torjuntatoimenpiteiden osarahoittamista. Edellä kerrotun lisäksi on tarkoitus tehdä tarvittavat mukautukset ja selvennykset. • Oikeusperusta - Euroopan yhteisön perustamissopimus ja erityisesti sen 37 artikla. • Toissijaisuusperiaate - Tällä ehdotuksella säädettävät toimenpiteet kuuluvat yhteisön toimivaltaan. • Suhteellisuusperiaate - Ehdotuksella vahvistetaan yhteisön taloudellinen tuki jäsenvaltioiden vähimmäistoimenpiteille, joita on sovellettava lintuinfluenssan puhjetessa siipikarjassa ja muissa linnuissa, ja vähimmäistoimenpiteet, jotka mahdollistavat tehokkaan ja vaikuttavan monivuotisen lähestymistavan eläintautien ja zoonoosien hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmia varten. • Säädöstyypin valinta - Ehdotettu säädöstyyppi on päätös. Tällä ehdotuksella esitetään muutoksia eläinlääkintäalan kustannuksista annettuihin nykyisiin säännöksiin, joista säädetään neuvoston päätöksessä. Tämän vuoksi säännösten muuttamiseen valittu säädöstyyppi on tässäkin tapauksessa neuvoston päätös. 4. Vaikutukset talousarvioon Tämänhetkinen ehdotus aiheuttaa lisäkustannuksia jäsenvaltioille ja yhteisön talousarviolle uusien LPAI-taudin valvonta- ja torjuntatoimenpiteiden vuoksi. Yhteisön talousarviolle arviolta koituvat kustannukset ovat seuraavat: a) LPAI-taudin valvonta: 1–2 miljoonaa euroa vuodessa. Näissä luvuissa on mukana niiden lintuinfluenssan valvontaohjelmien kustannukset, jotka toteutettiin jäsenvaltioissa vuonna 2003 ja 2004. On kuitenkin mahdollista, että mainittuja ohjelmia joudutaan tulevaisuudessa entisestään vahvistamaan, mikä johtanee lisäkustannuksiin. b) LPAI-taudin torjunta stamping out -politiikan avulla: noin 1–4 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä luku perustuu seuraaviin tekijöihin: - jäsenvaltioissa vuonna 2003 suoritetun lintuinfluenssan valvonnan tulokset ja vuonna 2004 suoritetusta LPAI-taudin valvonnasta saadut alustavat tiedot; - sellaisen yksittäisen lintuinfluenssan tautipesäkkeen keskimääräiset kustannukset, johon yhteisössä on viime vuosina sovellettu stamping out -politiikkaa (noin 150 000 euroa siipikarjatilaa kohti); ja - mainituista tautipesäkkeistä EU:n talousarviolle koituneet kustannukset (30 prosentin osarahoitus eli 50 000 euroa tilaa kohti). Jos koko EU:ssa oletetaan esiintyvän noin 80–320 LPAI-tautipesäkettä vuodessa, katsotaan tarpeelliseksi soveltaa stamping out -politiikkaa 20–80 LPAI-tartuntatilaan vuosittain eli 25 prosenttiin tiloista, joilla LPAI-tauti todettaisiin. Jos vielä tehdään päätös perustaa lopulta lintuinfluenssan rokotepankki, mainitun pankin perustaminen ja ylläpito maksaisivat arviolta 1–2 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä luku on arvioitu ottamalla huomioon olemassa olevalle suu- ja sorkkataudin antigeenipankille rokotteen valmistuksesta aiheutuneet kustannukset. Tässä asiassa on kuitenkin korostettava, että - päätöksen 90/424/ETY 7 artiklan nykyisten säännösten mukaisesti yhteisön rokotepankkeja voidaan jo rahoittaa yhteisön talousarviosta; - ehdotetulla uudella direktiivillä yhteisöä ei velvoiteta perustamaan lintuinfluenssan rokotepankkia, vaan velvoitetaan vahvistamaan oikeusperusta, jonka nojalla yhteisö voi näin menetellä. Tästä syystä käsillä olevassa päätöksen 90/424/ETY muutosehdotuksessa ei oteta huomioon mainittua näkökohtaa. Kuten lintuinfluenssaa koskevaa kahta komission ehdotusta seuraavassa vaikutusten arvioinnissa selostetaan, yhteisön talousarvion vuosittaiset lisäkustannukset, jotka liittyvät edellä mainittujen toimenpiteiden hyväksymiseen ja täytäntöönpanoon (mukaan luettuna rokotepankin mahdollinen perustaminen), olisivat noin 3–8 miljoonaa euroa eli keskimäärin noin 5–6 miljoonaa euroa. Edellä mainittujen kustannusten odotetaan kuitenkin tasapainottuvan säästöillä, jotka liittyvät tulevien HPAI-epidemioiden riskien alenemiseen. On tietenkin mahdotonta osoittaa tarkasti, missä määrin ehdotetut toimenpiteet johtaisivat tulevien HPAI-epidemioiden lukumäärän laskuun, koska niiden esiintyminen on yhä suurelta osin ennalta arvaamatonta eikä sitä voida kyseisen riskin luonteesta johtuen koskaan täysin sulkea pois. Jos ehdotettavat toimenpiteet olisivat kuitenkin olleet jo käytössä ja niitä olisi toteutettu EU:ssa viitenä viime vuotena, yksi kahdesta yhteisössä esiintyneestä suuresta epidemiasta olisi mitä todennäköisemmin estetty. Tällä perusteella voidaankin arvioida, että ehdotettujen toimenpiteiden täytäntöönpano saattaisi onnistua estämään kaksi suurta HPAI-epidemiaa seuraavina kymmenenä vuotena. 2005/0063 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen[32], ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[33], ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [34], sekä katsoo seuraavaa: (1) Lintuinfluenssa, aiemmin ”linturutoksi” kutsuttu, on erittäin ankara lintujen tartuntatauti, joka aiheuttaa erittäin vakavan riskin eläinten terveydelle. Lintuperäinen influenssavirus voi myös aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle. (2) Tietyistä eläinlääkinnällisistä kustannuksista annetussa päätöksessä 90/424/ETY[35] säädetään mahdollisuudesta myöntää yhteisön rahoitusta jäsenvaltioille tiettyjen eläintautien hävittämiseksi. Mainitussa päätöksessä on nykyisin mahdollisuus myöntää rahoitusta niin kutsutun korkeapatogeenisen viruskannan aiheuttaman lintuinfluenssan hävittämiseksi. (3) Viimeisten lintuinfluenssaepidemioiden aikana tautipesäkkeitä aiheuttaneet matalapatogeeniset lintuinfluenssavirukset muuntuivat myöhemmin korkeapatogeenisiksi viruksiksi, mistä aiheutui vakavia seurauksia ja riskejä kansanterveydelle. Mutaation jälkeen virusta on äärimmäisen vaikea torjua. Yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi annetussa direktiivissä xxx vahvistetaan pakolliset valvonta- ja torjuntatoimenpiteet[36] myös matalapatogeenisten virusten varalta, jotta korkeapatogeenisen lintuinfluenssataudin puhkeaminen voidaan estää. (4) Kun direktiivi xxx 5 hyväksytään, on aiheellista muuttaa direktiiviä 90/424/ETY, jotta yhteisön taloudellista apua voidaan myöntää myös niille jäsenvaltioiden suorittamille hävittämistoimenpiteille, joiden avulla torjutaan lintuinfluenssan matalapatogeenisia viruskantoja, jotka voivat muuntua korkeapatogeenisiksi. (5) Neuvoston päätöksen 90/424/ETY 3 artiklan 4 kohdassa oleva viittaus 40 artiklaan on virheellinen, sillä tarkoitettu menettely mainitaan 41 artiklassa, ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Neuvoston päätös 90/424/ETY muutetaan seuraavasti: 1. Päätöksen 3 artikla muutetaan seuraavasti: a) poistetaan 1 kohdassa kuudes luetelmakohta; b) korvataan 2 kohdassa ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti: - ”taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten, jotka ovat saaneet tartunnan tai sairastuneet taikka jotka ovat voineet saada tartunnan tai sairastua, teurastaminen ja hävittäminen sekä, kun on kyse lintuinfluenssasta, munien hävittäminen,” c) korvataan 4 kohta seuraavasti: ”Jos yhteisön tilanteen kehityksen vuoksi osoittautuu suotavaksi jatkaa 2 kohdassa säädettyjä toimia, voidaan 41 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tehdä uusi päätös yhteisön rahoitusosuudesta, joka voi olla suurempi kuin 5 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty 50 prosenttia. Tätä päätöstä tehtäessä voidaan säätää kaikista kyseisen jäsenvaltion toteutettaviksi tarkoitetuista toimenpiteistä, joilla varmistetaan toimien onnistuminen, ja erityisesti muista kuin 2 kohdassa mainituista toimenpiteistä.” 2. Lisätään seuraava 3 a artikla: ”3 a artikla 1. Tätä artiklaa on sovellettava lintuinfluenssan puhjetessa jäsenvaltion alueella. 2. Kyseinen jäsenvaltio saa yhteisöltä rahoitusta lintuinfluenssan hävittämiseksi, jos direktiivissä xxx 5 säädetyt torjunnan vähimmäistoimenpiteet on pantu kaikilta osin tehokkaasti täytäntöön yhteisön asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti ja jos taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet, jotka ovat saaneet tartunnan tai sairastuneet tai jotka ovat voineet saada tartunnan tai sairastua, on lopetettu ja karjanomistajille on maksettu nopeasti riittävä korvaus. 3. Useaan erään tarvittaessa jaetun yhteisön rahoitusosuuden on oltava - korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tapauksessa 50 prosenttia ja matalapatogeenisen lintuinfluenssan tapauksessa 30 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat jäsenvaltiolle eläinten lopettamisen ja hävittämisen, eläintuotteiden hävittämisen, tilojen ja välineiden puhdistuksen ja desinfioinnin, saastuneiden rehujen hävittämisen ja sellaisten saastuneiden välineiden hävittämisen, joita ei voi desinfioida, korvaamisesta karjanomistajille, - kun hätärokottamisesta päätetään direktiivin xxx 5 55 artiklan mukaisesti, 100 prosenttia rokotteen hankintakustannuksista ja 50 prosenttia rokotuksen suorittamiskustannuksista.” 3. Lisätään liitteessä olevassa 1 ryhmässä seuraava luetelmakohta: - ”lintuinfluenssa.”. 2 artikla Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja LEGISLATIVE FINANCIAL STATEMENT Policy area(s): Health and Consumers Protection Activity: Food safety, animal health, animal welfare and plant health | TITLE OF ACTION: PROPOSAL FOR A COUNCIL DECISION AMENDING COUNCIL DECISION 90/424/EEC ON EXPENDITURE IN THE VETERINARY FIELD | 1. BUDGET LINE(S) + HEADING(S) 17 04 01: Animal disease eradication and monitoring programmes and monitoring of the physical conditions of animals that could pose a public-health risk linked to an external factor 17 04 02: Other measures in the veterinary, animal welfare and public-health field 17 04 03: Emergency fund for veterinary complaints and other animal contaminations which are a risk to public health 2. OVERALL FIGURES 2.1. Total allocation for action (Part B): 33 € million for commitment 2.2. Period of application: Action is open ended 2.3. Overall multiannual estimate of expenditure: (a) Schedule of commitment appropriations/payment appropriations (financial intervention) (see point 6.1.1) € million ( to three decimal places) Year [2006] | [n+1] | [n+2] | [n+3] | [n+4] | [n+5 and subs. Years] | Total | Commitments | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 33.0 | Payments | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 33.0 | (b) Technical and administrative assistance and support expenditure (see point 6.1.2) Commitments | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | Payments | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | 0.000 | Subtotal a+b | Commitments | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 33.0 | Payments | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 5.5 | 33.0 | (c) Overall financial impact of human resources and other administrative expenditure (see points 7.2 and 7.3) Commitments/ payments | 0.216 | 0.216 | 0.216 | 0.216 | 0.216 | 0.216 | 1.296 | TOTAL a+b+c | Commitments | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 34.296 | Payments | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 5.716 | 34.296 | 2.4. Compatibility with financial programming and financial perspective Proposal is compatible with existing financial programming. 2.5. Financial impact on revenue: [37] Proposal has no financial implications (involves technical aspects regarding implementation of a measure) 3. BUDGET CHARACTERISTICS Type of expenditure | New | EFTA contribution | Contributions form applicant countries | Heading in financial perspective | Comp | Non-diff | YES | NO | NO | No 1a | Comp | Non-diff | YES | NO | NO | No 1a | Comp | Non-diff | NO | NO | NO | No 1a | 4. LEGAL BASIS Council Decision 90/424/EEC 5. DESCRIPTION AND GROUNDS 5.1. Need for Community intervention [38] 5.1.1. Objectives pursued Objective 1: EXTENSION of the surveillance programmes to avian influenza Objective 2: EXTENSION of emergency measures (Article 3 of Decision 90/424/EEC) to low pathogenic avian influenza stamping out Objective 3: POSSIBILITY to establish of an avian influenza vaccine bank ONLY THE REALIZATION OF OBJECTIVE 2 LEADS TO AN ADDITIONAL DIRECT COST FOR THE EU-BUDGET. HOWEVER, THE STAMPING OUT OF LPAI COULD, COMPARED TO THE EXISTING SITUATION, LEAD TO AN OVERALL ECONOMY BECAUSE THE AIM IS TO PREVENT/REDUCE MUTATION FROM LPAI INTO HPAI. 5.1.1.1. Compulsory surveillance and control measures for LPAI. Very often LPAI viruses do not cause any clinical signs in domestic poultry and therefore circulate unnoticed in the poultry population, due to direct or indirect contact between poultry farms or movements of poultry. Spread of LPAI viruses in domestic poultry is a major risk factor for their mutation into HPAI viruses, which then cause devastating disease outbreaks. The compulsory surveillance is needed so that disease control measures can be rapidly applied and mutation of LPAI into HPAI is prevented. The prevention of HPAI will protect the EU budget against high costs for its eradication. 5.1.1.2. Possible establishment of an avian influenza vaccine bank In some cases, it might be necessary to proceed to a rapid vaccination which again will protect the EU budget against high costs for its eradication. 5.1.2. Measures taken in connection with ex ante evaluation AI is a serious, highly contagious disease of poultry and other birds caused by different types of viruses included in the very large virus family called Influenzaviridae. AI viruses may also spread to mammals, including humans, usually following direct contact with infected birds. In the human host, the disease may vary from mild conjunctivitis to serious disease, sometimes fatal; during the still ongoing AI epidemic in certain Asian countries, the case fatality rate in humans has been very high. Due to continuous genetic changes of the disease agents and their possible “adaptation” to newly infected animal or human hosts, the risks posed by the different AI viruses to animal and public health is variable and to a large extent unpredictable. However, current knowledge indicates that the health risks posed by the so-called Low Pathogenic AI (LPAI) viruses - are inferior to the one posed by Highly Pathogenic AI (HPAI) viruses, which originate from a mutation of certain LPAI viruses, namely those of types H5 and H7, and which can cause a disease in poultry with a mortality rate as high as 90%. As regards public health, data available indicate that HPAI viruses of types H5 and H7 have been responsible for the vast majority of the cases of AI reported in humans, and of all cases of human deaths due to AI viruses. In general, domestic poultry populations are free from AI viruses. However, certain wild birds (particularly migratory waterfowl, such as ducks and geese) act as a permanent “reservoir” of LPAI viruses, from which they occasionally spread to domestic poultry. No measures are currently available or can be envisaged to stop or reduce virus circulation in wild birds living in nature; this means that there is a permanent risk of introduction of potentially very dangerous AI viruses from wild to domestic birds, and ultimately to other animals and humans. For unclear reasons, an increase of AI outbreaks has occurred in recent years. Serious AI outbreaks (HPAI) have been recently reported in many different species of birds – including domestic poultry, kept under different husbandry and management practices - in several different areas of the world, and across all continents. These outbreaks have caused the death or killing for disease control purposes of hundreds of millions of birds and very serious losses to the poultry industry worldwide. In connection with these outbreaks, several human cases of infection were also reported, some of them fatal. In the EU, in the last five years, major outbreaks of HPAI have occurred in Italy (1999-2000) and the Netherlands, with secondary spread to Belgium and Germany (2003). These outbreaks had devastating consequences on the poultry sector and a negative impact on the society as a whole - particularly in the Netherlands, where several human cases of disease also occurred. This was despite the draconian control measures applied by the Member States (MSs) including massive killing and destruction of poultry and other birds in the affected areas, which often went far beyond the minimum requirements of Council Directive 92/40/EEC on Community control measures for the control of AI. These outbreaks have also entailed significant costs for the Community budget, in the framework of existing rules laid down in Council decision 90/424/EEC. After previous EU animal health crises (classical swine fever, 1997-1998; foot and mouth disease, 2001) these outbreaks have prompted further criticisms in the MSs against massive slaughter of animals, due to animal welfare, ethical, social, economic and environmental reasons. The implementation of this measure has had a very negative impact on public opinion, and raised serious criticisms in particular in relation to special categories of birds, such as endangered species or breeds, or pets. The Court of Auditors has also often criticised the Commission due to the economic impact of massive slaughter on the Community budget. Scientists deem that uncontrolled AI outbreaks, particularly those caused by certain virus types may, following transmission of the virus from birds or other animals into humans, eventually lead to the emergence of a virus fully adapted to humans and able to cause an Influenza pandemic, like the “Spanish flu” of 1917-1919. Such a pandemic could cause millions of human deaths and major socio-economic consequences all over the world. Directive 92/40/EEC establishes compulsory disease control measures only in case of disease in poultry caused by HPAI. Lessons have been learnt during the recent epidemics. Outbreaks of AI caused by LPAI viruses of types H5 and H7, that subsequently mutated into HPAI viruses have caused devastating consequences. Once mutation has occurred, the virus is extremely difficult to control. Council Decision 90/424/EEC provides for a Community financial contribution (50%) to be granted to the MSs for some of the expenditure which they may incur when eradicating HPAI (Decision 90/424/EEC currently uses the old terminology “avian plague” for HPAI), namely for reimbursement to farmers who have had their birds slaughtered and destroyed to eradicate the disease, for cleansing and disinfection, and for the destruction of eggs, feedingstuff and other materials likely to be contaminated. The Community may also reimburse 100% of vaccine costs. In view of the increased knowledge on the risks for human health posed by AI viruses, the opinions of the Scientific Committee and the most recent knowledge on the pathogenesis, the epidemiology and the distribution of AI, there is now a clear need to revise and update current legislation to reflect these new advances and experience and to improve disease control of both LPAI and HPAI in future. This will be of direct benefit to animal health and indirectly also human health. The current proposal envisages the following changes to Decision 90/424/EEC: - to foresee a financial contribution (30%) to MSs, for the costs which they incurred in case of a stamping out policy being applied following LPAI outbreaks. The reduced contribution compared with HPAI outbreaks is justified by the fact that MSs should keep the option not to apply a stamping-out policy in case of LPAI, and a higher Community contribution might induce them not to make adequate use of this option. On the other hand, the Community co-financed surveillance programme should allow the detection of LPAI in a timely manner and thus the need for extensive stamping out should be reduced, with a positive impact also on MSs budgets; - to foresee a financial contribution (up to 50%) for the MSs surveillance programmes to be implemented annually in accordance with the first proposal (see also footnote 8). The current proposal would therefore entail additional costs for the MSs and the Community budget, due to the measures being introduced for the surveillance and control of LPAI. However, it is expected that the above costs will be counterbalanced by the savings related to the reduced risks for future HPAI epidemics. Of course, it cannot be precisely indicated to what extent the proposed measures would lead to a decrease in the number of future HPAI epidemics, the occurrence of which is still largely unpredictable and can never be totally excluded, given the nature of the risk in question. However, if the envisaged measures had been already in place and implemented in the EU in the last five years, one of the two major epidemics which have occurred in the Community would have been most likely prevented. Based on this, it may therefore be estimated that the implementation of the proposed measures could successfully prevent two major epidemics of HPAI in the next ten years. The expenditure incurred by the MSs concerned for compensating farmers, for stamping out measures and for cleansing and disinfection (expenditure that are in principle eligible for a 50% Community co-financing in accordance with current provisions of Decision 90/424/EEC) in relation to the two major epidemics which recently occurred in the EU has been between 101 and 174 M€. It can therefore be estimated that at the current costs the prevention of two major epidemics would lead to savings for the Community budget of 100 M€ or more over a ten year period. This would largely outweigh the additional costs foreseen for the new LPAI surveillance and control measures (~50-60 M€ in ten years). As seen above in this document, a decrease in the AI risk in poultry and other birds in the Community is bound to indirectly but significantly reduce the public health risks posed by AI viruses, including the one of an Influenza pandemic, since the circulation of AI viruses in domestic birds is the main source of the AI risk for humans. The implementation of regular surveillance would also have the positive effect that circulation of any AI virus in domestic poultry having a potential impact on public health could be rapidly detected, so allowing the adoption of any appropriate preventive measures, by both animal and public health authorities. However, it is not possible to quantify more precisely the benefit of the proposed measures on public health. As regards the prevention of an Influenza pandemic, this event may have its origin in any country in the world and may then spread into the Community due to human-to-human transmission of virus via movements of people. In this case, animal health control measures in place in the Community would have no effect in reducing that risk. However, the cost and the impact of an Influenza pandemic would be so serious that even a slight reduction of the overall risk stemming from the proposed measures should not be disregarded in the overall cost/benefit evaluation of such measures. Furthermore, if such a catastrophic event originated in the EU in the absence of appropriate and scientifically updated Community legislation on animal health, the Community, as well as MSs, would be exposed to very serious criticisms, probably not inferior to the ones made in the past in relation to the emergence and spread of Bovine Spongiform Encephalopathy. From all the data above, it emerges that both the Community as a whole and the MSs have a clear interest in the updating of Community policy on AI control, and to allocate appropriate resources for the prevention and control of disease. 5.1.3. Measures taken following ex post evaluation Not applicable 5.2. Action envisaged and budget intervention arrangements Not applicable 5.3. Methods of implementation Not applicable 6. FINANCIAL IMPACT 6.1. Total financial impact on Part B - (over the entire programming period) (The method of calculating the total amounts set out in the table below must be explained by the breakdown in Table 6.2.) 6.1.1. Financial intervention Commitments (in € million to three decimal places) 1 | 2 | 3 | 4=(2X3) | Action 1 - Measure 1 - Measure 2 Action 2 - Measure 1 - Measure 2 - Measure 3 etc. | TOTAL COST | 7. IMPACT ON STAFF AND ADMINISTRATIVE EXPENDITURE 7.1. Impact on human resources Types of post | Staff to be assigned to management of the action using existing and/or additional resources | Total | Description of tasks deriving from the action | Number of permanent posts | Number of temporary posts | Officials or temporary staff | A B C | 2 - - | - - - | 2 - - | Other human resources | - | - | Total | 2 | - | 2 | 7.2. Overall financial impact of human resources Type of human resources | Amount (€) | Method of calculation * | Officials Temporary staff | 216,000 | 1 full time official per year | Other human resources (specify budget line) | Total | 216,000 | The amounts are total expenditure for twelve months. 7.3. Other administrative expenditure deriving from the action Budget line | Amount € | Method of calculation | Overall allocation (Title A7) 1701021101 – Missions 1701021102 – Meetings A07031 – Compulsory committees 1 A07032 – Non-compulsory committees 1 A07040 – Conferences A0705 – Studies and consultations Other expenditure (specify) | Information systems (A-5001/A-4300) | Other expenditure - Part A (specify) | Total | The amounts are total expenditure for twelve months. 1 Specify the type of committee and the group to which it belongs. I. Annual total (7.2 + 7.3) II. Duration of action III. Total cost of action (I x II) | 216,000 € 6 years 1,296,000 € | 8. FOLLOW-UP AND EVALUATION 8.1. Follow-up arrangements The Commission will have at its disposal several ways to evaluate the future impact of the proposals: - from the occurrence of future HPAI epidemics on poultry, it will be evident whether the measures put in place have been effective to prevent and control those epidemics; - from the results of the regular LPAI surveillance programmes, future programmes could be better modulated to ensure that the resources allocated are proportionate to the risks posed by LPAI; this would prevent under- or over-expenditure both for the Community and MSs in connection with surveillance; - from the control measures applied by the MSs in relation to future LPAI outbreaks and related costs, it will be more clear what the real impact of the new financial measures introduced in relation to LPAI control will be. The Commission has already in place the necessary basic tools to gather and analyse this information in the proper manner, such as the Standing Committee for the Food Chain and Animal Health, the inspectors of the Food and Veterinary Office and the network of Community and National Reference Laboratories, whose role will be confirmed and strengthened by the current proposal. However, in the future new scientific opinions could also be useful to assist the Commission for policy formulation and fine tuning of legislation, as well as for MSs when implementing disease control measures. The Commission has also started a process of evaluation of the whole Community Animal Health Policy, which will include questions on the cost/effectiveness of the current financial instruments to cope with animal disease surveillance, control and eradication and on ways in which producers should be induced to take all appropriate measures to reduce the risk of disease introduction onto their farms. In this context major risk factors such as density of animal populations and on-farm biohazards will be considered, together with mitigating measures and consequences on the EU budget. Based on the outcome of these studies and evaluation, alternatives to the current way Community financial support is granted to the MSs might be proposed. 8.2. Arrangements and schedule for the planned evaluation As mentioned above, the Commission has at its disposal tools, such as the Standing Committee for the Food Chain and animal health and the network of Community and national reference laboratories; these instruments will allow 9. ANTI-FRAUD MEASURES Not relevant [1] SEC(2005)549. [2] EYVL C , , s. . [3] EYVL C , , s. . [4] EYVL C , , s. . [5] EYVL C , , s. . [6] EYVL L 167, 22.6.1992, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla. [7] EYVL L 278, 31.10.2000, s. 26. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2002/279/EY (EYVL L 99, 16.4.2002, s. 17). [8] EYVL L 378, 31.12.1982, s. 58. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2004/216/EY (EUVL L 67, 5.3.2004, s. 27). [9] EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1822/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). [10] EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 668/2004 (EUVL L 112, 19.4.2004, s. 1). [11] EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22. [12] EUVL L 139, 30.4.2004, s. 7. [13] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. [14] EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/28/EY. [15] EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1. [16] EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1/2005 (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1). [17] EYVL L 340, 31.12.1993, s. 21. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1). [18] EYVL L 18, 23.1.2003, s. 11. [19] EYVL L 38, 12.2.1998, s. 10. [20] EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. [21] EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/41/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 33). [22] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14). [23] EYVL L 146, 11.6.1994, s. 17. [24] For further information, see separate explanatory note. [25] For further information, see separate explanatory note. [26] For minimum information requirements relating to new initiatives, see SEC 2000 (1051) [27] For further information, see separate explanatory note. [28] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1). [29] EYVL L 167, 22.6.1992, s. 1. [30] Päätöksessä 90/424/ETY HPAI-taudista käytetään tällä hetkellä varsin vanhahtavaa termiä ”linturutto”. [31] http://europa.eu.int/comm/food/animal/diseases/financial/risk_financing_model_10-04_en.pdf. [32] EYVL C , , s. . [33] EYVL C , , s. . [34] EYVL C , , s. . [35] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/99/EY (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1). [36] COM(2005)171. [37] For further information, see separate explanatory note. [38] For further information, see separate explanatory note. [39] For further information, see separate explanatory note.