P6_TA(2005)0030

Rikosoikeuden laatu Euroopan unionissa

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle rikosoikeudenkäytön laadusta ja rikoslainsäädännön yhdenmukaistamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (2005/2003(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon António Costan PSE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle rikosoikeudenkäytön laadusta Euroopan unionissa (B6-0234/2004),

- ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 10. joulukuuta 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (päätöslauselma 217 A (III)) ja erityisesti sen 7, 8, 9, 10 ja 11 artiklan,

- ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 16. joulukuuta 1966 hyväksymän kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (päätöslauselma 2200 A (XXI)), joka tuli voimaan 23. maaliskuuta 1976, ja erityisesti sen 2, 7, 9, 10 ja 14 artiklan,

- ottaa huomioon 4. marraskuuta 1950 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, joka tuli voimaan 3. syyskuuta 1953, ja erityisesti sen 6 ja 13 artiklan,

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

- ottaa huomioon jäsenvaltioiden Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoittaman sopimuksen Euroopan perustuslaista ja erityisesti sen I-42 ja III-260 artiklan (arviointijärjestelmät), III-270 ja III-271 artiklan (oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla) sekä II-107—II-110 artiklan, joissa toistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47—50 artiklan sisältö,

- ottaa huomioon yhteisön rikosoikeussäännöstön ja erityisesti yleissopimuksen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa [1], eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS [2], omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa 22. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/577/YOS [3], ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosoikeudenkäyntejä varten (KOM(2003)0688) ja ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella noudatettavista oikeuksista (KOM(2004)0328),

- ottaa huomioon liittymissopimuksen asiaa koskevat artiklat, joissa määrätään mahdollisuudesta keskeyttää tiettyjen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien määräysten soveltaminen tapauksissa, joissa tiettyjä sääntöjä ei noudateta (mikä edellyttää, että kyseiset säännöt määritellään ennalta),

- ottaa huomioon Euroopan parlamentin 14. lokakuuta 2004 hyväksymän suosituksen neuvostolle ja Eurooppa-neuvostolle vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen tulevaisuudesta sekä edellytyksistä sen legitimiteetin vahvistamiseksi ja toimivuuden tehostamiseksi [4],

- ottaa huomioon Haagin ohjelman, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan Brysselissä 4. ja 5. marraskuuta 2004,

- ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan ja 83 artiklan 5 kohdan,

- ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0036/2005),

A. palauttaa mieliin Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen II-107—II-110 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan, joissa määritellään oikeussuojan saatavuus, joka Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on oman toimivaltansa aloilla velvollisuus turvata Euroopan kansalaisille,

B. toteaa, että oikeussuojan saatavuuteen kuuluu muun muassa oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa, mahdollisuus saattaa asia puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa sekä oikeus saada oikeusapua ja että siihen kuuluu myös epäiltyjen henkilöiden perusoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ennen rikosprosessin alkua sekä tuomittujen oikeus ihmisarvon mukaiseen kohteluun prosessin päätyttyä YK:n kansainvälisten normien sekä kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti,

C. katsoo, että näiden oikeuksien turvaaminen on erityisen tärkeää rikosprosessissa, jossa perusvapaudet ovat vaakalaudalla,

D. on vakuuttunut, että näiden oikeuksien turvaaminen on ensisijaisesti kunkin jäsenvaltion vastuulla ja että jäsenvaltiot huolehtivat siitä oman perustuslaillisen järjestelmänsä ja oikeudellisten perinteidensä mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltioiden on käsiteltävä oikeusjärjestelmiensä nykyiset ongelmat, erityisesti ne, jotka Euroopan unionin ihmisoikeustuomioistuin on tunnistanut; katsoo, että todellinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue edellyttää kuitenkin, että toisaalta varmistetaan Euroopan kansalaisille yhtäläinen kohtelu missä tahansa unionin alueella ja toisaalta lujitetaan jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen mahdollistamiseksi, jopa siinä määrin, että oma kansalainen voidaan luovuttaa tuomittavaksi toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa,

E. ottaa huomioon Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja sen seikan, että molempien oikeuskäytännön olisi oltava yhdenmukaista,

F. toteaa, että Tampereen ohjelman (Eurooppa-neuvoston päätelmien 33 kohta) hyväksymisen jälkeen tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta on tullut unionin oikeudellisen yhteistyön peruskivi,

G. palauttaa mieliin, että sopimuksessa Euroopan perustuslaista (III-260 artikla) ja Haagin ohjelmassa (etenkin 3.2 kohdassa) tunnustetaan jäsenvaltioiden keskinäisen arvioinnin tärkeys pyrittäessä lujittamaan niiden välistä luottamusta, joka puolestaan on vastavuoroisen tunnustamisen välttämätön edellytys samoin kuin aineellisten ja menettelyllisten vähimmäisnormien hyväksyminen ja järkevien määräaikojen asettaminen,

H. huomauttaa, että arvioinnin oikeudenkäytön laadusta EU:ssa on koskettava myös tuomarien työmenetelmiä ja oikeushallinnon erilaisia järjestelmiä jäsenvaltioissa; katsoo, että tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että täysin kunnioitetaan tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta,

I. katsoo, että tämän arvioinnin on perustuttava yhteiseen vertailukehykseen, jolla varmistetaan arvioinnin yhdenmukaisuus ja objektiivisuus,

J. katsoo, että on määriteltävä arviointiin parhaiten soveltuvat välineet ja menettelyt, vahvistettava tietojenvaihtoa ja lisättävä koulutusmahdollisuuksia rikosoikeudenkäytön laadun kohentamiseksi Euroopassa,

K. katsoo, että viime vuosina tapahtunut eurooppalaisten verkostojen kuten ylimpien hallintotuomioistuinten yhdistyksen, ylimpien tuomioistuinten presidenttien verkoston, ylimpien tuomioistuinten verkoston ja eurooppalaisen tuomarien neuvostojen verkoston (ENCJ) perustaminen on todiste siitä kasvavasta tietoisuudesta, että on toimittava yhteistyössä, jotta voidaan parantaa unionin kansalaisille tarjotun oikeudenkäytön laatua,

L. ottaa huomioon ammatillisen koulutuksen avainaseman yhteisen oikeudellisen kulttuurin ja perusoikeuksia koskevan kulttuurin kehittämisessä Euroopan unionissa erityisesti oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutuksen eurooppalaisen verkoston toimien avulla,

M. huomauttaa, että arvioinnin perusteella toteutetulla oikeudenkäytön laadun kohentamisella on voitava lujittaa rikosoikeuden aineellisia ja menettelyllisiä normeja ja parantaa niiden soveltamista, mikä ei sinänsä ole ristiriidassa tuomioistuinten riippumattomuuden periaatteen kunnioittamisen kanssa,

N. katsoo, että keskinäinen arviointi vaatii erityisiä menetelmiä, joilla otetaan huomioon tämän prosessin monimutkaisuus,

O. toteaa, että Haagin ohjelmassa tunnustetaan tarve hyväksyä sopimus Euroopan perustuslaista viitekehykseksi sekä aloittaa valmistelut, jotta perustuslakisopimuksessa kaavaillut toimet voidaan toteuttaa heti, kun sopimus tulee voimaan,

P. palauttaa mieliin, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta järjesti 18. tammikuuta 2005 julkisen seminaarin aiheesta "Oikeudenkäytön laadun kohentaminen Euroopassa",

Q. hyväksyy Haagin ohjelmaan sisältyvät suuntaviivat keskinäisen luottamuksen vahvistamisesta (3.2 kohta) erityisesti parantamalla oikeudenkäytön laatua, kehittämällä arviointia ja tukeutumalla oikeudenkäyttöelinten ja -järjestöjen korvaamattomaan apuun,

R. muistuttaa Haagin ohjelman 3.2 kohdasta, jossa korostetaan, että olisi kunnioitettava kansallisten oikeudenkäyttöjärjestelmien rakenteiden monimuotoisuutta ja perinteisiä piirteitä ja kunkin jäsenvaltion oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja parannettava samalla oikeudenkäytön laatua Euroopassa keskinäisen luottamuksen avulla;

1. suosittaa Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle, että

a) ne panevat viipymättä alulle Euroopan unionin toiminnan, jotta Euroopan kansalaisille voidaan turvata missä tahansa unionin alueella ja riippumatta heidän oleskelujäsenvaltionsa oikeudellisesta ja perustuslaillisesta järjestelmästä oikeussuojan saatavuus verrattavissa olevissa ja yhä korkeammat laatuvaatimukset täyttävissä olosuhteissa, ja lisätä siten luottamusta oikeushallintoa kohtaa,

b) jäsenvaltioiden kanssa määritellään "Euroopan rikosoikeudenkäytön laatuperuskirja", joka muodostaisi yhteisen viitekehyksen kaikille jäsenvaltioille ja varmistaisi yhtenäisen ja objektiivisen arvioinnin, ja että peruskirjaa laadittaessa otetaan huomioon kansallisella tasolla jo saadut kokemukset ja tehty työ samoin kuin Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen tason kokemukset ja työ,

c) kansallisten oikeudenkäyttöjärjestelmien välisen keskinäisen luottamuksen vahvistamiseksi monimuotoisuuden kunnioittamisen perustalta otetaan käyttöön pysyvä, laatuperuskirjaa objektiivisena viitekehyksenä käyttävä keskinäisen arvioinnin järjestelmä, jossa otetaan huomioon muilla aloilla (Schengeninyhteistyö, terrorismin torjunta, laajentuminen jne.) jo käytettävät keskinäisen arvioinnin järjestelmät ja joka ennakoi mahdollisuuksien rajoissa perustuslakisopimuksen III-260 artiklassa tarkoitettua järjestelmää ja jonka tavoitteena on

- luoda vertailukelpoisia tietoja ja tilastotietoja sisältävä tietokanta,

- harjoituttaa esikuva-analysointia (benchmarking),

- levittää parhaita käytänteitä,

- tiedottaa muiden jäsenvaltioiden oikeuslaitosten luonteesta ja toiminnasta,

- julkaista vuosittainen arviointikertomus oikeudenkäytön laadusta Euroopassa ja antaa sen yhteydessä neuvostolle ja jäsenvaltioille suosituksia havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi,

d) keskinäisen arvioinnin järjestelmä (menettelyt, rakenteet, indikaattorit, raportointi jne.) virallistetaan yhdellä tai useammalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklaan perustuvalla päätöksellä, joissa pannaan täytäntöön Strasbourgin ja Luxemburgin tuomioistuinten oikeuskäytännön periaatteet sekä oikeudenkäytön tehostamista tarkastelevan Euroopan neuvoston toimikunnan (CEPEJ) antamat suuntaviivat,

e) tuomarien ja muiden lakimiesten yhdistykset, oikeudelliset asiantuntijat, oikeusjärjestelmän käyttäjät sekä kansalliset parlamentit osallistuvat arviointiin perustuslakisopimuksen I-42 artiklan 2 kohdan hengen ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti esimerkiksi perustamalla oikeudenkäytön laatua seuraavan komitean; Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voisivat yhdessä johtaa arviointia,

f) otetaan huomioon, että keskinäiseen luottamukseen perustuvaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta ei voida perustaa lähentämättä edes jossain määrin kansallisia lainsäädäntöjä; aineellisen oikeuden osalta parlamentti yhtyy neuvoston kantaan siitä, että painopiste on pantava rikoksiin, joihin nimenomaisesti viitataan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa; prosessioikeuden osalta painopistealueiksi on asetettava seuraavat aiheet:

- oikeushallinnon avoimuus ja myös epäiltyjen henkilöiden perusoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ennen rikosprosessin alkua sekä tuomittujen oikeus kunnioittavaan ja ihmisarvon mukaiseen kohteluun prosessin päätyttyä

- asian selvittämistoimet ja todisteiden arviointi

- vankien siirrot tuomioiden täytäntöönpanemiseksi asuinjäsenvaltiossa

- muiden kuin vapausrangaistusten täytäntöönpano asuinjäsenvaltiossa

- pakkotoimien täytäntöönpano asuinjäsenvaltiossa

- vankien vähimmäisoikeudet kaikissa jäsenvaltioissa

- sellaisten rikosten uusiminen, joita koskevaa lainsäädäntöä on jo yhdenmukaistettu

- järjestelmä todistajina ja asianomistajina kuultavien suojelemiseksi,

otetaan huomioon, että arviointi olisi tehtävä myös edellä mainittujen osatekijöiden perusteella, jotta voidaan käynnistää tai jatkaa aloitteita Euroopan unionin tasolla näillä alueilla,

g) tunnustetaan, että keskinäisen arvioinnin välittömänä seurauksena on oltava se, että edistetään kaikille oikeusalan ammattilaisille annettavia koulutustoimenpiteitä, jotka perustuvat oikeudellisten järjestöjen ja elinten eurooppalaisiin verkostoihin; kehottaa siten rahoitusnäkymiä vuosille 2007—2013 hyväksyttäessä ja Haagin ohjelman (3.2 kohdan 2 alakohta) mukaisesti antamaan taloudellista tukea oikeudellisten järjestöjen ja elinten eurooppalaisille verkostoille, oikeusviranomaisten välisille vaihto-ohjelmille, joissa parlamentti on aloitteen tekijänä (erityisesti budjettikohdassa 18 05 01 03), sekä toimijoiden tai järjestöjen välistä yhteistyötä jäsenvaltioissa mahdollistaville pilottiohjelmille, joiden tavoitteena on oikeudenkäytön laadun parantaminen,

h) komissiota kehotetaan sisällyttämään jo tässä vaiheessa "Euroopan rikosoikeudenkäytön laatuperuskirja", keskinäisen arvioinnin järjestelmä sekä tiettyjen rikosoikeudellisten normien täydentävät yhdenmukaistamistoimet toimintasuunnitelmaan, joka sen on määrä esittää vuonna 2005 Haagin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti; Euroopan parlamentti suosittaa tältä osin Eurooppa-neuvoston tavoin komissiolle, että toimintasuunnitelman viitekehykseksi otettaisiin Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa vahvistetut määräykset;

2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

[1] Neuvoston säädös, annettu 29. toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (EYVL C 197, 12.7.2000, s. 1).

[2] EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.

[3] EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45.

[4] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2004)0022.

--------------------------------------------------