[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 11.1.2006

KOM(2005) 718 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia{SE C(2006) 16}

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia

1. JOHDANTO

Kaupunkialueilla on tärkeä rooli pyrittäessä Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian tavoitteisiin[1]. Ympäristöä koskevat, taloudelliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet nivoutuvat tiukimmin yhteen juuri kaupunkialueilla[2]. Monet ympäristöongelmat keskittyvät kaupunkeihin, mutta kaupungit ovat myös talouden vetureita, liike-elämän keskuksia ja investointikohteita. Neljä viidestä eurooppalaisesta asuu kaupunkialueilla, ja kaupunkiympäristön tila vaikuttaa suoraan heidän elämänlaatuunsa. Korkealaatuinen kaupunkiympäristö antaa oman panoksensa myös uudistetun Lissabonin strategian ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluvalle pyrkimykselle ” tehdä Euroopasta houkuttelevampi paikka investoijille ja työntekijöille ”. Euroopan kaupunkien vetovoimaisuus kasvattaa niiden mahdollisuuksia kasvaa ja luoda työpaikkoja, ja sen vuoksi kaupungeilla on keskeinen merkitys Lissabon-ohjelman täytäntöönpanossa[3].

Euroopan kaupunkiympäristön tila aiheuttaa kuitenkin yhä enemmän huolta. Kaupunkien ympäristöongelmilla on huomattavia seurauksia ihmisten terveydelle, kaupunkien asukkaiden elämänlaadulle ja itse kaupunkien taloudelliselle suorituskyvylle. Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa kehotettiin laatimaan kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia, jonka tavoitteena on ” myötävaikuttaa elämänlaadun parantamiseen kaupunkialueisiin keskittyvän yhtenäisen lähestymistavan avulla ” ja ” edistää kansalaisten korkeatasoista elämänlaatua ja sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla heille ympäristö, jossa saasteiden määrä ei aiheuta ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisia vaikutuksia, ja edistää kestävää kaupunkikehitystä ”.

Komissio esitti kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaisesti alustavan analyysinsä kaupunkialueisiin kohdistuvista haasteista aiemmassa tiedonannossaan[4] ja ehdotti toimia, jotka koskevat seuraavia neljää ensisijaista teemaa: kaupunkien hoito, kestävä kaupunkiliikenne, rakentaminen ja kaupunkisuunnittelu. Ehdotettuja toimia olivat muun muassa hyvän käytännön laajamittainen omaksuminen ja mahdolliset EU:n tason velvoitteet, jotka koskevat suunnitelmien laatimista paikallistasolla. Tämä strategia perustuu sidosryhmien laajan kuulemisen ja mahdollisten etenemistapojen perusteellisen analyysin tuloksiin.

2. KAUPUNKIALUEIDEN YMPÄRISTÖHAASTEET

Useimpia kaupunkeja kohtaavat samat keskeiset ympäristöongelmat, kuten huono ilmanlaatu, liikenneongelmat ja -ruuhkat, ympäristömelun korkea taso, rakennetun ympäristön kehno laatu, joutomaat, kasvihuonekaasupäästöt, kaupunkien suunnittelematon laajeneminen sekä jätteiden ja jätevesien syntyminen.

Ongelmien syinä ovat elämäntapaa koskevat muutokset (yhä suurempi riippuvuus yksityisautoilusta, yhden hengen talouksien lisääntyminen, kasvanut varojen käyttö henkeä kohti) ja väestörakenteen muutokset, jotka on otettava huomioon, kun ratkaisuja kehitetään. Ratkaisujen on suuntauduttava tulevaisuuteen ja niihin on sisällytettävä riskien estämistä koskevia näkökohtia. On esim. tarkasteltava mahdollisuuksia ennakoida ilmastonmuutoksen vaikutuksia (esim. tulvien lisääntyminen) ja vähentää asteittain riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

Kaupunkien ympäristöongelmat ovat erityisen monimutkaisia, koska niiden eri syyt liittyvät toisiinsa. Paikalliset aloitteet ongelmien ratkaisemiseksi saattavat johtaa uusiin ongelmiin toisaalla, ja ne voivat olla ristiriidassa kansallisen tai alueellisen tason suunnitelmien kanssa. Esimerkiksi niiden toimenpiteiden tehokkuus, joilla tähdätään ilmanlaadun parantamiseen hankkimalla saasteettomia busseja, voi kärsiä siitä, että yksityisautoilu kasvaa maankäyttöä koskevien päätösten myötä (esim. pysäköintialueiden rakentaminen keskustoihin). Rakennetun ympäristön kehnoon laatuun liittyvät ongelmat kytkeytyvät usein sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin.

On yleisesti tiedossa, että parhaiten menestyvät paikallisviranomaiset käyttävät kaupunkien ympäristöasiain hoidossa yhdennettyä lähestymistapaa laatimalla pitkän aikavälin strategisia toimintasuunnitelmia, joissa eri politiikkojen ja velvoitteiden väliset yhteydet hallinnon eri tasoilla tutkitaan yksityiskohtaisesti (ks. liite). Paikallisella, alueellisella, kansallisella tai koko Euroopan tasolla asetetut velvoitteet (esim. maankäyttö, melu ja ilmanlaatu) voidaan panna tehokkaammin täytäntöön paikallisella tasolla, jos ne ovat osa paikallista strategista hoitosuunnitelmaa.

3. EU-TASON TOIMINNASTA SAATAVA LISÄARVO

Kaupunkiympäristön parantamisessa paikallisviranomaiset ovat ratkaisevassa asemassa. Historiallisten, maantieteellisten, ilmastollisten, hallinnollisten ja lainsäädännöllisten tekijöiden vuoksi kaupunkiympäristöä on kehitettävä alueellisesti laadittujen tilannekohtaisien ratkaisujen avulla. Toissijaisuusperiaatteen soveltaminen, eli toimien toteuttaminen tasolla, jolla se on tehokkainta, edellyttää sekin toimia paikallistasolla.

Kaupunkiympäristön kehittäminen edellyttää kuitenkin toimia kaikilla tasoilla: kansallisilla ja alueviranomaisilla samoin kuin EU:llakin on kaikilla oma roolinsa.

Joissakin kaupungeissa on jo kehitetty useita ratkaisuja, jotka eivät kuitenkaan ole levinneet riittävän laajalle tai joiden täytäntöönpano on puutteellista. EU voi tukea jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia parhaiten siten, että se edistää parhaita käytänteitä ja helpottaa niiden leviämistä kaikkialle Eurooppaan sekä kannustaa kaupunkeja tehokkaaseen verkottumiseen ja kokemustenvaihtoon. EU voi tarjota investointitukea ensisijaisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ja tukea toimintaedellytysten parantamista osoittamalla varoja tutkimukseen ja koulutukseen, kehittämällä alan ohjausta ja kannustamalla kansallisten kaupunkiasiain neuvontapisteiden perustamista.

On erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot käyttävät paikallisviranomaistensa hyväksi EU:n tasolla tarjolla olevia mahdollisuuksia, niin kuin tässä strategiassa korostetaan. Jäsenvaltioita kehotetaan myös tukemaan paikallisviranomaisia tämän strategian tavoitteiden saavuttamisessa edistämällä hallintoelinten läheistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta kaupunkien ja alueiden ongelmiin voitaisiin löytää tehokkaita ratkaisuja.

Kaupunkiympäristön ongelmien arviointi, kaikkien tasojen toiminnan tarve ja EU-tason mukanaolosta saatava lisäarvo olivat kaikkien sidosryhmien ja jäsenvaltioiden[5] lukuisissa kuulemistilaisuuksissa tärkeiksi kokemia asioita. Komissio tarkasteli erilaisia vaihtoehtoja, joihin sisältyi myös mahdollisuus pyrkiä varmistamaan lainsäädännöllisin keinoin, että yhdennetty kaupunkiasiainhoito toteutetaan alueellisella tasolla (ks. vaikutusten arviointi). Päätökseksi kuitenkin tuli, että lainsäädäntö ei ole paras mahdollinen tapa saavuttaa tämän strategian tavoitteet, kun otetaan huomioon kaupunkialueiden ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten velvoitteiden eroavuudet sekä kaikkia kaupunkiympäristöasioita koskevien yhteisten standardien vahvistamiseen liittyvät vaikeudet. Useimmat jäsenvaltiot ja paikallisviranomaiset olivat tämän lähestymistavan kannalla ja kyseenalaistivat ympäristöasiain hoitoa ja kaupunkiliikennesuunnitelmia koskevien sitovien EU-velvoitteiden tarpeen.

4. STRATEGIAN TAVOITTEET

Tässä strategiassa esitettävillä toimenpiteillä pyritään tehostamaan EU:n voimassa olevien ympäristöpoliittisten linjausten ja lainsäädännön täytäntöönpanoa paikallistasolla tukemalla ja kannustamalla paikallisviranomaisia omaksumaan kokonaisvaltaisemman lähestymistavan kaupunkiasiainhoitoon sekä kehottamalla jäsenvaltioita tukemaan tätä menettelyä ja käyttämään hyväkseen EU:n tasolla tarjolla olevat mahdollisuudet.

Jos strategiaa sovelletaan kaikilla tasoilla, se auttaa parantamaan kaupunkiympäristön laatua ja tekee kaupungeista vetovoimaisempia ja terveempiä asuin- ja työpaikkoja ja investointikohteita sekä vähentää kaupunkien kielteisiä – esimerkiksi ilmastonmuutoksen kautta tapahtuvia vaikutuksia – laajempaan ympäristöön.

5. TOIMENPITEET

Ympäristöasiain hoitoa ja erityisesti liikennettä koskeva paikallistasolla toteutettava yhdennetty lähestymistapa, joka perustuu kaikkien sidosryhmien perusteelliseen kuulemiseen, on avain ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon onnistumiseen sekä ympäristön laatua ja tilaa koskevien pysyvien parannusten aikaansaamiseen. Paikallisviranomaisia on syytä tukea näiden hoitoperiaatteiden omaksumisessa.

5.1. Yhdennetyn ympäristöasiain hoidon suuntaviivat

Kaupunkiympäristön hoitoa koskevan yhdennetyn lähestymistavan omaksuminen auttaa välttämään ristiriitoja kaupunkialueisiin sovellettavien eri politiikkojen ja aloitteiden välillä ja sen avulla on mahdollista luoda kaupungin kehittämistä koskeva pitkän aikavälin visio. Agenda 21 -paikallisohjelman ja Aalborgin sitoumusten[6] lisäksi useat jäsenvaltiot ovat säätäneet lakeja tai ottaneet käyttöön järjestelmiä, joilla pyritään yhdennettyyn kaupunkiympäristön hoitoon[7].

Yhdennetty lähestymistapa tuottaa parempaa suunnittelua ja parempia tuloksia. Selvästi määritellyt tavoitteet, hyväksytyt vastuut, edistymisen seurantamenettelyt, julkinen kuuleminen, tarkistukset, tarkastaminen ja raportointi ovat toimenpiteiden tehokkaan täytäntöönpanon kannalta keskeisiä tekijöitä. Monet menestyneet kaupungit ovat ottaneet käyttöön sellaisia ympäristöasioiden hoitojärjestelmiä kuin EMAS tai ISO 14001 varmistaakseen poliittisten tavoitteiden saavuttamisen ja edistymisen julkisen seurannan. Saavutettuja parannuksia koskevat tiedotuskampanjat ovat tärkeitä (esim. Eurooppalainen liikkuvuuden teemaviikko).

Komissio kehottaa painokkaasti paikallisviranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta paikallistasolla päästäisiin kokonaisvaltaisempaan asiainhoitoon, ja rohkaisee kansallisia ja alueviranomaisia tukemaan tätä prosessia.

Komissio laatii vuonna 2006 yhdennettyä ympäristöasiain hoitoa koskevat tekniset suuntaviivat, jotka perustuvat saatuihin kokemuksiin ja joissa annetaan esimerkkejä hyvistä käytänteistä. Niissä viitataan EU:n keskeiseen ympäristölainsäädäntöön, kuten ilmanlaatua, vettä, jätteitä ja energiatehokkuutta koskeviin direktiiveihin.

5.2. Kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia koskevat suuntaviivat

Kaupunkiliikenne, joka vaikuttaa suoraan ilmansaasteisiin, meluun, ruuhkiin ja hiilidioksidipäästöihin, on välttämätön ihmisille ja yritystoiminnalle. Joissakin jäsenvaltioissa kaupunkiliikennesuunnitelmien laatiminen ja täytäntöönpano on pakollista[8]. Jotkin kaupungit ovat laatineet suunnitelmia vapaaehtoisuuden pohjalta parantaakseen asukkaidensa elämänlaatua tai voidakseen noudattaa ihmisten terveyden suojelua (esim. ilmanlaatua) koskevia EU:n vaatimuksia.

Tehokas liikennesuunnittelu edellyttää pitkän aikavälin näkemystä, jonka pohjalta voidaan suunnitella infrastruktuureja ja ajoneuvoja koskevat rahoitustarpeet, laatia kannustinjärjestelmät, joilla edistetään julkisen liikenteen tason parantamista ja turvallisten kevyen liikenteen väylien rakentamista, sekä koordinoida nämä toimet maankäyttösuunnittelun kanssa kulloinkin parhaiten soveltuvalla hallinnollisella tasolla. Liikennesuunnittelussa olisi otettava huomioon turvallisuus, tavaroiden ja palveluiden saatavuus, ilmansaasteet, melu, kasvihuonekaasupäästöt ja energiankulutus sekä maankäyttö, ja sen olisi katettava niin matkustaja- kuin tavaraliikennekin ja kaikki kuljetusmuodot. Ratkaisujen on oltava tilannekohtaisia, niiden on perustuttava yleisön ja sidosryhmien laajaan kuulemiseen ja tavoitteiden on oltava paikallisiin oloihin mukautettuja. Komissio kehottaa painokkaasti paikallisviranomaisia laatimaan kestävää kaupunkiliikennettä koskevia suunnitelmia ja panemaan ne täytäntöön.

Komissio laatii vuonna 2006 liikennesuunnitelmien pääkohtia koskevat tekniset suuntaviivat, jotka perustuvat asiantuntijaryhmän[9] vuonna 2004 antamiin suosituksiin ja joissa annetaan esimerkkejä parhaista käytänteistä.

5.3. Tuki EU:n laajuiselle parhaiden käytänteiden vaihdolle

On tärkeätä parantaa paikallisviranomaisten mahdollisuuksia tutustua olemassa oleviin ratkaisumalleihin, jotta nämä voivat oppia toisiltaan ja kehittää omiin erityistilanteisiinsa soveltuvia ratkaisuja. Tietojen on oltava hyvin esitettyjä, helposti saatavia ja asiantuntijoiden tukemia.

5.3.1. Verkottuminen ja demonstraatiohankkeet

Komission yhteistyöjärjestelmästä[10] rahoittama paikallisviranomaisten välinen kokemustenvaihto osoitti, että monia etuja voidaan saavuttaa kehittämällä yhteistyössä ja eri osapuolten kokemuksiin perustuen ratkaisuja erilaisiin paikallisiin tilanteisiin. Komissio ehdottaa, että vastaavia toimia tuettaisiin edelleen uuden Life+-asetuksen[11] nojalla. Koheesiopolitiikka[12] ja tutkimuksen puiteohjelma tarjoavat erilaisia kaupunkiympäristöasioita koskevia samanlaisia mahdollisuuksia sekä demonstraatiohankkeita.

Komissio tarjoaa näiden välineiden kautta paikallis- ja alueviranomaisille tukea hyvien käytänteiden vaihtamiseen ja demonstraatiohankkeisiin kaupunkiasioita koskevissa kysymyksissä. Jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia kehotetaan käyttämään näitä mahdollisuuksia. |

5.3.2. Kaupunkiasioiden kansallisten yhteyspisteiden verkosto

Paikallisviranomaiset ovat kertoneet vaikeuksista saada tietoja lupaavia tuloksia tuottaneista aloitteista. Suurin osa hyvistä käytänteistä on vailla riippumatonta arviointia, eikä niistä voi saada tietoja yhdestä paikasta. Komissio yhteisrahoittaa Urbact-ohjelmasta kansallisten yhteyspisteiden pilottiverkostoa (”eurooppalainen tietofoorumi”[13]), josta paikallisviranomaiset voivat saada jäsenneltyä ja tarkistettua tietoa kaupunkialueiden sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöä koskevista kysymyksistä.

Komissio arvioi pilottihankkeen (vuoden 2006 lopussa) ja harkitsee, voidaanko sitä käyttää kaupunkialueiden kehittämisestä saatujen kokemusten vaihtoa koskevan eurooppalaisen puiteohjelman rakentamiseen osana vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikkaa. |

5.4. Paikallisviranomaisille tarkoitettu komission Internet-portaali

Nykyisellään paikallisviranomaisten kannalta tärkeät tiedonannot, tutkimustulokset, selvitykset ja ohjeet löytyvät komission useilta eri verkkosivuilta, mikä tekee tietojen löytämisestä hankalaa.

Komissio selvittää osana toimintasuunnitelmaa[14], joka koskee Eurooppa-asioista tiedottamisen tehostamista, Eurooppa-palvelimelle luotavien, tietyille erityisryhmille suunnattujen temaattisten portaalien kehittämistä. Portaalissa olisi linkit kaikkiin tärkeisiin tietolähteisiin, millä parannettaisiin huomattavasti tiedonsaantia.

Komissio arvioi paikallisviranomaisille tarkoitetun temaattisen portaalin toteuttamismahdollisuudet. |

5.5. Koulutus

Monet paikallisviranomaiset ovat todenneet, että tarvitaan erityistaitoja, jotta voitaisiin ottaa käyttöön yhdennetty lähestymistapa asiainhoidossa, joka edellyttää monialaista yhteistyötä ja ympäristölainsäädännön erityiskysymyksiä koskevaa erityiskoulutusta, yleisön tiivistä osallistumista ja kansalaisten käyttäytymistapojen muutoksia.

Sidosryhmät pitävät parhaana opetusmenetelmänä paikalla annettavaa koulutusta, jossa ovat mukana niin kansalliset kuin alue- ja paikallisviranomaisetkin. Tulevassa Life+-asetuksessa ehdotetaan, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoon liittyvien paikallisten valmiuksien kehittämistä tuettaisiin. Tähän voisi sisältyä paikallistason virkamiesten vaihto-ohjelmia.

Euroopan sosiaalirahastoa koskevassa komission ehdotuksessa[15] tarjotaan myös mahdollisuuksia lisätä julkishallinnon tehokkuutta alueellisella ja paikallistasolla.

Komissio käyttää tulevaa Life+-asetusta ja muita välineitä tukeakseen alue- ja paikallisviranomaisten kaupunkiasiainhoitoa koskevien valmiuksien lisäämistä ja kannustaa jäsenvaltioita käynnistämään tällaisia toimia. |

5.6. Yhteisön muihin tukiohjelmiin turvautuminen

Tavoitteiden saavuttamiseksi strategiassa on turvauduttava myös muiden politiikkojen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

5.6.1. Koheesiopolitiikka

Komission koheesiorahastoa[16] ja rakennerahastoja[17] kaudeksi 2007–2013 koskeviin ehdotuksiin sisältyy merkittäviä mahdollisuuksia tuen saamiseksi kaupunkialueiden ensisijaisiin ympäristökohteisiin (esim. jätehuolto, kaupunkien jätevedenkäsittely, ilmanlaatu, saasteeton kaupunkiliikenne, energiatehokkuus, saastuneen maaperän kunnostaminen ja yhdennetyt kaupunkialueiden elvytysstrategiat).

Komissio kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita käyttämään näitä mahdollisuuksia kaupunkialueiden ongelmien ratkaisemiseen ja kohdentamaan kansalliset strategiset viitekehyksensä kaupunkiasioihin tarkoituksenmukaisella tavalla. |

5.6.2. Tutkimus

EU:ssa on jo tehty paljon kaupunkiasioihin liittyvää tutkimusta[18], jonka tuloksista tiedottamista saadaan parannettua 5.3 ja 5.4 kohdissa esitetyillä toimilla. Komission ehdotuksessa seitsemänneksi tutkimuksen puiteohjelmaksi[19] todetaan, että innovatiivista kaupunkiasiainhoitoa, ihmisen rakentaman ympäristön ja kulttuuriperinnön kunnostamista, ympäristöriskejä, energiatehokkuutta, saasteettomia ajoneuvoja ja vaihtoehtoisia polttoaineita, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskevat lisätutkimukset katsotaan hyödyllisiksi.

Komissio tukee edelleen kaupunkiasiain tutkimusta ja kytkee paikallisviranomaiset siihen aktiivisesti mukaan sekä pyrkii tuottamaan näiden käyttöön useilla kielillä saatavissa olevaa aineistoa, jonka käyttö paikallistasolla olisi helppoa. |

6. SYNERGIA MUIDEN POLITIIKKOJEN KANSSA

Tämä strategia on monialainen ja se kattaa monia ympäristöasioita ja -kysymyksiä. Se antaa oman panoksensa kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ja ympäristöpolitiikan muiden alojen sekä muiden temaattisten strategioiden ensisijaisten tavoitteiden täytäntöönpanoon.

Ympäristöpolitiikan eri aloilla (ilmanlaatu, melu jne.) on tarpeen laatia vähennyssuunnitelmia. Kun nämä suunnitelmat saatetaan osaksi paikallista yhdennettyä toimintamallia, kuten tässä strategiassa ehdotetaan, voidaan saada aikaan synergiaetuja monien politiikan alojen välillä ja sitä kautta parempia tuloksia niin kaupunkialueiden ympäristön kuin elämän kokonaislaadunkin osalta.

6.1. Ilmastonmuutos

Kaupunkialueilla on suuri merkitys niin ilmastonmuutokseen sopeutumisessa kuin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessäkin.

Kaupunkialueet kärsivät helposti ilmastomuutoksen seurauksista, kuten tulvista, helleaalloista ja yhä useammin esiintyvästä vakavasta vesipulasta. Yhdennettyihin kaupunkiasiainhoitosuunnitelmiin tulisi sisällyttää toimenpiteitä ympäristöriskien rajoittamiseksi, jotta kaupunkialueet voisivat selviytyä paremmin näistä muutoksista.

Paikallisviranomaisten ensisijaiset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskohteet ovat liikenne ja rakennukset.

Kestävää kaupunkiliikennettä koskevien suunnitelmien laajempi täytäntöönpano ja siihen sisältyvät erityistoimenpiteet, joilla edistetään sellaisten ajoneuvojen käyttöä, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alhaisia ja energiatehokkuus suuri, auttavat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä paikallistasolla.

Kestävä rakentaminen parantaa energiatehokkuutta ja vähentää vastaavasti hiilidioksidipäästöjä. Paikallisviranomaiset voivat edistää tällaisia menetelmiä kohottamalla tietoisuutta, vahvistamalla ja soveltamalla vaatimuksia silloin kun se on mahdollista ja ottamalla käyttöön parhaita käytänteitä omissa rakennuksissaan ja rakennuksissa, joita he hankkivat ympäristöystävällisten julkisten hankintojen menettelyä käyttäen. Tässä suhteessa nykyisen rakennuskannan kunnostaminen on myös erittäin tärkeää. Komissio kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia laatimaan ohjelmia, joilla edistetään kestävää kaupunkirakentamista.

Paikallisten ja alueellisten toimijoiden energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi komissio myös jatkaa energiapolitiikkaansa tukeakseen ”Euroopan älykäs energiahuolto” -ohjelmaa[20]. Energiatehokkuudesta annetussa vihreässä kirjassa[21] kysytään, olisiko rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi[22] laajennettava koskemaan myös pienempiä rakennuksia, kun ne kunnostetaan.

Jotta voitaisiin verrata eri puolilla Eurooppaa sijaitsevia rakennuksia ja kannustaa vaihtamaan parhaita käytänteitä , komissio on valtuuttanut Euroopan standardointijärjestön (CEN) laatimaan arviointimenetelmiä rakennusten ympäristönsuojelun kokonaistason arvioimiseksi (muiltakin osin kuin vain energiatehokkuuden kannalta) [23].

6.2. Luonto ja sen monimuotoisuus

Kestävä kaupunkisuunnittelu (asianmukainen maankäytön suunnittelu) auttaa vähentämään kaupunkien suunnittelematonta laajenemista sekä luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden katoamista. Yhdennetyn kaupunkiympäristön hoidon pitäisi edistää kestävää maankäyttöpolitiikkaa, jonka avulla voidaan ehkäistä kaupunkien suunnittelematonta laajenemista ja vähentää rakentamisen kautta tapahtuvaa maaperän sulkemista sekä edistää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja lisätä kaupunkilaisten ympäristötietoisuutta.

Kehitteillä olevassa maaperän suojelua koskevassa teemakohtaisessa strategiassa käsitellään hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamista ja uusiokäyttöä ja tilaa säästävää aluesuunnittelua tavoitteena vähentää rakentamisen kautta tapahtuvaa maaperän sulkemista ja turvata maaperän järkevä käyttö.

6.3. Ympäristö ja elämänlaatu

Kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat auttavat vähentämään ilmansaasteita ja melua ja kannustavat pyöräilemään ja kävelemään, mikä kohentaa terveyttä ja vähentää ylipainoa. Kestävät rakennusmenetelmät auttavat lisäämään mukavuutta, turvallisuutta ja helppokäyttöisyyttä ja vähentävät niin sisä- kuin ulkoilmankin saasteiden (erityisesti lämmitysjärjestelmistä peräisin olevien hiukkasten) terveysvaikutuksia.

Ilmanlaatua koskevassa voimassa olevassa lainsäädännössä[24] edellytetään suunnitelmia sellaisten tilanteiden varalle, joissa raja-arvot ylittyvät tai saattavat ylittyä. Tällaisia tilanteita koetaan monissa kaupungeissa, erityisesti maantieliikenteen ja polttolaitosten hiukkaspäästöjen (PM10) johdosta. Komissio punnitsee ilmansaasteita koskevan teemakohtaisen strategian[25] yhteydessä tavoitteita ja toimenpiteitä[26] hiukkaspäästöjen ja otsonisaasteen valvomiseksi; näihin sisältyvät liikennettä, uusia ajoneuvoja ja pieniä polttolaitoksia koskevat toimenpiteet. Yhteisön ilmanlaatutavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa ja kaupunkiviranomaisten osallistumista. Kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien ja kaupunkialueiden yhdennetyn hoidon parantamisen sekä kaukolämmityksen avulla kaupunkeja voitaisiin auttaa täyttämään nämä velvoitteet.

Liikenne on keskeisessä asemassa, kun on kyse ilmastonmuutoksesta, ilmanlaadusta ja kestävästä kehityksestä. Komissio harkitsee monenlaisia kaupunkiympäristön parantamiseen tähtääviä toimia, kuten uusia ajoneuvostandardeja (EURO 5, EURO VI). Se tutkii toimenpiteitä, joilla voitaisiin edistää eritellyn hinnoittelun laajempaa käyttöä ympäristön kannalta herkillä alueilla ja mahdollisuutta nimetä vähäpäästöisiä alueita, joilla saastuttavaa liikennettä rajoitettaisiin. Komissio antoi äskettäin direktiiviehdotuksen saasteettomien ajoneuvojen julkisista hankinnoista[27].

Osana yhteisen liikennepolitiikan tarkistusta[28] komissio tuo käsittelyyn kaupunkiliikennettä koskevien lisätoimien tarpeen; tarkastelun kohteena ovat erityisesti yksityisajoneuvojen asema kaupungeissa ja keinot julkisen liikenteen parantamiseksi.

Komissio aikoo jatkaa rahoitustaan Civitas-aloitteelle[29], joka auttaa kaupunkeja toteuttamaan merkittäviä muutoksia liikennemuotojakaumassa, edistämään saasteettomien ajoneuvojen käyttöä ja selviytymään liikenneruuhkista. Civitas-aloitteesta myös tuetaan koulutusta, tietojenvaihtoa ja tulosten hyödyntämistä.

EU-lainsäädännössä[30] edellytetään ympäristömelua koskevia melukarttoja ja toimintasuunnitelmia melun vähentämiseksi keskeisillä kaupunkialueilla, joilla melulle altistumisella voi olla haitallisia terveysvaikutuksia, ja hiljaisten alueiden suojelemiseksi melun lisääntymiseltä. Kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat auttavat noudattamaan näitä vaatimuksia, kun niissä esitetään toimenpiteitä kaupunkiliikenteen aiheuttaman melun hallitsemiseksi.

6.4. Luonnonvarojen kestävä käyttö

Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa[31] korostetaan sitä, miten tärkeätä on, että luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ympäristövaikutuksia vähentävällä tavalla. Kaupunkien paremman hoidon avulla voidaan vähentää sellaisten luonnonvarojen kuin energian ja veden päivittäisen käytön vaikutuksia. Välttämällä kaupunkien suunnittelematonta laajenemista tiiviimmällä rakentamisella ja suosimalla sekakäyttöön tarkoitettuja asutusrakenteita saavutetaan maankäyttöä, liikennettä ja lämmitystä koskevia ympäristöhyötyjä ja voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä henkeä kohti.

Jätteiden ehkäisemistä ja kierrätystä koskevaan teemakohtaiseen strategiaan[32] sisältyvä ehdotus direktiiviksi selkiyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia laatia jätteiden ehkäisemistä koskevia ohjelmia parhaiten soveltuvalla maantieteellisellä tasolla. Yhdennetyn kaupunkiympäristön hoidon olisi katettava paikalliset jätteiden ehkäisemistoimenpiteet.

7. TIETÄMYSKANNAN LUOMINEN – EDISTYMISEN SEURANTA

Tämän strategian tehokkuuden seuranta edellyttää, että kaupunkeja koskevat tiedot ovat ajan tasalla ja käytettävissä. Komissio tekee työtä Euroopan ympäristökeskuksen avustamana ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan kaupunkialueiden ympäristökysymyksiä koskevien tietojen parantamiseksi kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten työtaakkaa lisäämättä, jotta Euroopan kaupunkialueiden ympäristönsuojelun tason kehittymistä voitaisiin arvioida. Se tehdään Inspire-hankkeen (Infrastructure for Spatial Information in Europe) yhteydessä, ja se liittyy GEO-[33] ja GMES[34]-aloitteisiin.

Komissio käynnistää vuonna 2006 uuden Urban Audit -kaupunkitutkimuksen ja julkaisee raportin, joka perustuu elinoloja useissa EU:n kaupungeissa kuvaaviin indikaattoreihin, jotka kattavat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat.

8. PÄÄTELMÄT

Korkealaatuisten kaupunkialueiden luominen edellyttää eri politiikkojen ja aloitteiden läheistä koordinointia ja hallinnon eri tasojen parempaa yhteistyötä. Jäsenvaltioiden tehtävänä on auttaa alue- ja paikallisviranomaisia parantamaan kaupunkiensa ympäristönsuojelun tasoa. Tässä strategiassa esitettävillä tukitoimenpiteillä paikallisviranomaisia ja muita toimijoita voidaan auttaa löytämään kuhunkin erityistilanteeseen parhaiten soveltuvat toimenpiteet ja hyötymään koko EU:n laajuisesta tietojenvaihdosta. Toimenpiteet voivat auttaa edistämään hyviä kaupunkiympäristön hoidon käytänteitä myös EU:n ulkopuolella (esim. YK:n ympäristöohjelman vihreä kaupunki -aloite[35]).

Jäsenvaltioita, paikallis- ja alueviranomaisia ja muita sidosryhmiä pyydetään esittämään näkemyksensä tähän strategiaan sisältyvien toimenpiteiden vaikutuksista säännöllisin väliajoin ja lisäksi osana vuonna 2009 järjestettävää laajaa kuulemiskierrosta. Nämä näkemykset samoin kuin kaupunkialueiden ympäristönsuojelun tasoa koskevat käytettävissä olevat tiedot arvioidaan osana kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tarkistusta vuonna 2010, jolloin harkitaan lisätoimenpiteiden tarpeellisuutta.

ANNEX

- Examples -

Integrated environmental management - Copenhagen Under Danish law, the city of Copenhagen adopted a Local Agenda 21 strategy. Together with several other more specific strategies for different sectors (e.g. traffic, waste, CO2, risks) and Copenhagen's own environmental management system for the entire city (called ‘Dogme 2000’), these constitute Copenhagen’s integrated approach to the management of the city’s environment. The Local Agenda 21 Strategy is not yet fully implemented, but noticeable improvements are reported by the city authority in many environmental challenges including air quality, greenhouse gas emissions, energy use, ecological footprint, recycling and the number of buildings constructed using sustainable construction methods and techniques. The Copenhagen authority also believes that there has been an increase in the city’s competitive advantage as a result, since the city can present its environmental policies and projects to companies interested in relocating there. Properties near to the now cleaner bathing water have seen their rental value rise. Work with ethnic minorities on developing solutions to environmental issues has led to greater social inclusion of these communities and better community relations with the city authority. The authority itself is more efficient at planning and managing the urban environment and the level of staff awareness of environmental issues is higher than before. |

Sustainable Urban Transport Planning - Nantes The 'Plan de déplacements urbains' (PDU) of the Nantes conurbation (24 municipalities and 569 000 inhabitants) was adopted in 2000 under French law. The law set ambitious targets for controlling private car traffic demand (target: a reduction to 50% of all journeys by 2010 from 62% in 2002) and reducing its related emissions (noise, CO2, air pollutants) by developing efficient and clean collective transport systems, managing parking supply and fees, promoting intensive use of cycling and supporting development of travel plans by businesses and public institutions. To date, a 6-7% annual increase in demand for transport has been recorded. The main actions implemented in the PDU are: * complete renewal of the bus fleet (150 vehicles) with natural gas buses which will make it one of the cleanest urban bus fleets in Europe. * funding dedicated extensions of the public transport network (tramway, bus, tram-bus and rail infrastructures) and increasing frequency, accessibility, coordination with other modes and operating hours. * integrated public transport pricing and ticketing for all collective transport networks. * voluntary development of travel plans in cooperation with the major employers of the conurbation (13 to date are signed). * extension and improvement of the cycling network (300km to date) and development of cycle hire services. * integrated parking policy favouring residents, short duration parking for visitors, supervision of parking areas, development of Park and Ride areas (2,500 parking places) close to major railway stations, parking spaces dedicated to bicycles. |

[1] KOM(2001) 264.

[2] Tämä käy ilmi Bristolin sopimuksesta: http://www.odpm.gov.uk/index.asp?docid=1162287

[3] KOM(2005) 330.

[4] ”Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa”, KOM(2004) 60.

[5] Neuvoston päätelmät, 14.10.2004.

[6] www.aalborgplus10.dk

[7] Belgia (Flanderi), Tanska, Ranska, Unkari, Puola ja Slovenia: lainsäädäntöä; Tšekki, Kypros: järjestelmiä suunnitteilla; Yhdistynyt kuningaskunta: joitakin hankkeita.

[8] Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta: lainsäädäntöä; Tšekki, Kypros: järjestelmiä suunnitteilla; Italia: joitakin hankkeita.

[9] europa.eu.int/comm/environment/urban/pdf/final_report050128.pdf

[10] Päätös 1411/2001/EY.

[11] KOM(2004) 621.

[12] KOM(2004) 495.

[13] Ohjelmaa johtaa Alankomaiden sisäministeriö, ja siihen osallistuu 15 jäsenvaltiota.

[14] SEC(2005) 985.

[15] KOM(2004) 493.

[16] KOM(2004) 494.

[17] KOM(2004) 495.

[18] Esim. 145 ”Huomisen kaupunki ja kulttuuriperintö” -hanketta.

[19] KOM(2005) 119.

[20] Rakennusten ja teollisuuden energiatehokkuus (Save), sähkön ja lämmön yhteistuotanto, uudet ja uusiutuvat sähköntuotannon lähteet, lämpö, biopolttoaineet (Altener), liikenteen energianäkökohdat (Steer).

[21] KOM(2005) 265.

[22] Direktiivi 2002/91/EY.

[23] CEN toimeksianto M/350.

[24] europa.eu.int/comm/environment/air/ambient.htm

[25] KOM(2005) 446.

[26] Toimenpiteistä tehdään vaikutusten arviointi.

[27] KOM(2005) 634.

[28] KOM(2001) 370.

[29] www.civitas-initiative.org

[30] Direktiivi 2002/49/EY.

[31] KOM(2005) 670.

[32] KOM(2005) 667.

[33] Group on Earth Observation (kaukokartoitusta käsittelevä toimikunta).

[34] KOM(2004) 65.

[35] www.wed2005.org