[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 30.11.2005 KOM(2005) 621 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Muuttoliikkeisiin liittyvät ensisijaiset toimet: Hampton Courtin kokouksen ensimmäinen jatkotoimi KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Muuttoliikkeisiin liittyvät ensisijaiset toimet: Hampton Courtin kokouksen ensimmäinen jatkotoimi Tällä tiedonannolla käynnistetään Hampton Courtissa 27. lokakuuta 2005 pidetyn EU:n valtioiden ja hallitusten päämiesten epävirallisen kokouksen jatkotoimet. Kokouksessa vaadittiin kokonaisvaltaista lähestymistapaa siirtolaisuuskysymysten ratkaisemiseen. Puheenjohtaja Barroso ilmoitti kokouksen jälkeen, että komissio laatii luettelon ensisijaisista toimista maailmanlaajuisten ja erityisesti Afrikkaa koskevien muuttoliikkeiden hallitsemiseksi. Tässä tiedonannossa käsitellään muuttoliikkeitä sekä turvallisuuden että kehityksen näkökulmasta. Siinä pyritään soveltamaan johdonmukaista lähestymistapaa eri aloihin, kuten neuvosto suositti siirtolaisuudesta ja ulkosuhteista 21. marraskuuta 2005 antamissaan päätelmissä. Komissio on sitoutunut tarkastelemaan kaikkia muuttoliikkeisiin liittyviä näkökohtia. Muuttoliikkeisiin liittyviä aloitteita kehitetään komission muun työn yhteydessä kehitysasioiden, ulkosuhteiden (erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan), vapauden, turvallisuuden ja oikeuden sekä työllisyysasioiden aloilla. Jotta nämä aloitteet voitaisiin toteuttaa, niille on osoitettava riittävä rahoitus. Kunhan rahoituskehyksestä päästään sopimukseen, komissio on valmis lisäämään rahoitusapuaan niille alueille, joita siirtolaisuuteen liittyvät ongelmat koskevat. EU on todennut monissa eri yhteyksissä, että näitä kysymyksiä on tarkasteltava tasapuolisesti ja kokonaisvaltaisesti siten, että edistetään muuttoliikkeiden ja kehityksen synergiaa ja painotetaan pitkän aikavälin strategiaa, jolla pyritään puuttumaan pakon saneleman siirtolaisuuden perimmäisiin syihin. Tämä on EU:n kehitysyhteistyön keskeisin tehtävä muuttoliikkeiden alalla. Komissio on tietoinen siitä, että muuttoliikkeisiin liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä johdonmukaisesti, kokonaisvaltaisesti ja tasapuolisesti, ja että selkeä ja yhtenäinen maahanmuuttopolitiikka lisäisi EU:n uskottavuutta maailmanpolitiikassa ja suhteissa kolmansiin maihin. Komissio esittää vuoden 2005 loppuun mennessä laillista maahanmuuttoa koskevan toimintasuunnitelman. Maahanmuutto on nähtävä kulttuuria ja yhteiskunnallista elämää rikastuttavana tekijänä, koska se lisää yrittäjyyttä, monimuotoisuutta ja innovaatiota. Sen taloudellinen vaikutus työllisyyteen ja kasvuun on niin ikään merkittävä, koska se lisää työvoiman tarjontaa ja auttaa selviämään talouden pullonkauloista. Lisäksi maahanmuutolla on yleensä kaiken kaikkiaan myönteinen vaikutus tuotteiden ja siten myös työvoiman kysyntään. Laillinen maahanmuutto ei kuitenkaan ole tämän tiedonannon varsinainen aihe. Tässä tiedonannossa keskitytään eräisiin Välimeren alueelta ja Afrikasta EU:hun suuntautuvan muuttoliikkeen hallintaan liittyviin näkökohtiin, vaikka myös idästä EU:hun suuntautuvan muuttoliikkeen hallinta on tärkeää. Erityisesti pyritään kehittämään puitteita muuttoliikkeisiin liittyvien haasteiden ratkaisemiseen tähtääviä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimia varten. Haagin ohjelma, joka hyväksyttiin 4. ja 5. marraskuuta 2004, käsittää joukon kunnianhimoisia toimenpiteitä ja sitoumuksia, joiden avulla pyritään tehostamaan muuttoliikkeiden hallintaa. Euroopan unioni on perustanut jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex), jonka tehtävänä on toteuttaa EU:n yhtenäistettyä rajavalvontaa yhteistyössä jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Lisäksi komissio hyväksyi 1. syyskuuta 2005 joukon aloitteita, jotka koskevat muuttoliikkeisiin liittyviä merkittäviä näkökohtia, kuten kotouttamista, muuttoliikkeiden ja kehityksen välisiä yhteyksiä sekä paluumuuttoa. Komissio kehittää edelleen EU:n politiikkaa tällä alalla ja esittää joulukuussa 2005 laillista maahanmuuttoa koskevan toimintasuunnitelman sekä vuoden 2006 aikana tiedonannon laittomasta maahanmuutosta. Ceutan ja Melillan viimeaikaiset tapahtumat ja tilanne Lampedusassa, Maltassa ja joillakin Kreikan saarilla osoittavat kuitenkin, että nyt tarvitaan ripeää toimintaa. Siirtolaisuus voi koitua sekä EU:n että lähtömaiden hyväksi, jos se pysyy hallinnassa. Maahanmuuton lisääntyminen johtaa kuitenkin siihen, että laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa joudutaan torjumaan muun muassa siksi, että vältettäisiin niihin usein liittyvät inhimilliset tragediat. Euroopan unioni on sitoutunut kohtaamaan nämä haasteet tehokkaasti, vastuullisesti ja solidaarisesti. Jäsenvaltioiden on tuettava EU:ta tässä työssä ja tehtävä yhteistyötä keskenään muuttovirtojen hallitsemiseksi. Samoin EU:n on toimittava yhteistyössä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ja annettava niille taloudellista apua tätä varten. Hampton Courtissa kokoontuneet valtioiden ja hallitusten päämiehet edellyttivät uusia toimia muuttovirtojen hallitsemiseksi ja kehottivat komissiota valmistelemaan joukon välittömiä käytännön toimia, jotka voitaisiin toteuttaa yhteistyössä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Tällaisia toimia on kolmenlaisia (niitä toteutettaessa on toki muistettava, että muuttoliike on maailmanlaajuinen ilmiö): - muuttoliikekysymyksiä koskevan jäsenvaltioiden yhteistyön tiivistäminen ja tehostaminen - yhteistyö Afrikan tärkeimpien lähtömaiden kanssa - yhteistyö naapurimaiden kanssa. Kaikkien kolmen kohderyhmän kanssa tehdään jo yhteistyötä, politiikkaa on kehitetty, keskusteluja on käyty ja monille muuttoliikkeisiin ja kehitykseen liittyville aloitteille on osoitettu varoja. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. I. Muuttoliike maailmanlaajuisena ilmiönä Muuttoliikkeisiin liittyvät ongelmat ovat erityisen haastavia Euroopan unionin kannalta, koska EU:hun tulee maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa. Vaikka Afrikka ja Välimeren maat ovat tämän tiedonannon pääaiheena, on tärkeää muistaa, että ne eivät ole ainoat merkitykselliset lähtöalueet. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat keskeisiä EU:n ja sen itäisten naapurimaiden välisissä suhteissa. Niitä käsitellään laajentumisprosessin sekä Länsi-Balkanin maiden vakauttamis- ja assosiaatioprosessin yhteydessä, läntisten UIV-maiden kanssa Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa sekä EU:n ja Venäjän välisissä keskusteluissa. Myös Latinalainen Amerikka ja Karibian maat ovat merkittävä lähtöalue. Wienissä toukokuussa 2006 pidettävä EU:n ja Latinalaisen Amerikan välinen huippukokous tarjoaa oivan tilaisuuden keskustella molempia osapuolia kiinnostavista muuttoliikekysymyksistä. Myös Aasiasta EU:hun suuntautuu huomattava muuttoliike, jonka myötä EU:hun tulee huomattavan paljon laittomia maahanmuuttajia Afrikan tai EU:n naapurimaiden kautta. Jotta EU voisi vastata näihin haasteisiin, on selvää, että sen on sitouduttava kyseisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kehityksen tukemiseen. EU:n kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden poistaminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen. Sen avulla pystytään luomaan uusia toimeentulomahdollisuuksia, jotka tarjoavat vaihtoehdon maastamuutolle, edistämään talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista sekä hyvää hallintoa ja ihmisoikeuksia. Näin voidaan puuttua muuttoliikkeiden perimmäisiin syihin. Tältä osin EU:n on äskettäin tekemänsä sitoumuksen mukaisesti lisättävä kehitysapuaan sekä määrällisesti että laadullisesti, kuten todetaan ”kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa” sekä toukokuussa 2005 annetuissa neuvoston päätelmissä vuosituhannen kehitystavoitteista. Muuttoliikkeiden ja kehitysasioiden yhteyden merkitys tunnustetaan yhä yleisemmin, mistä on osoituksena syyskuussa 2006 Yhdistyneiden Kansakuntien 61. yleiskokouksen yhteydessä järjestettävä korkean tason vuoropuhelu muuttoliikkeistä ja kehityksestä. Komissio osallistuu aktiivisesti tämän tapahtuman valmistelemiseen. Komissio muun muassa esittää vuoden 2006 alkupuolella tiedonannon, jossa tarkastellaan EU:n maahanmuuttopolitiikan suhdetta kehitystavoitteisiin globalisaatiota ja kehitysmaiden kanssa tehtävää alueellista yhteistyötä koskevan laajan vuoropuhelun näkökulmasta. II . Jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön tiivistäminen Jäsenvaltiot toteuttavat jo nyt useita yhteisiä muuttoliikkeiden hallintaa koskevia aloitteita. Frontex-viraston perustaminen oli ratkaiseva läpimurto, joka mahdollistaa operatiivisen yhteistyön tiivistämisen. Komissio on uutta rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessaan selkeästi viestinyt sitoutuneensa varmistamaan, että toiminnan käyttöön saadaan merkittävästi varoja. Haagin ohjelman mukaan kiireellisin tehtävä on Välimerellä tapahtuvien inhimillisten tragedioiden ja laittoman maahanmuuton estäminen. Ohjelmassa kehotetaan jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötään. Tätä varten olisi kehitettävä seuraavia lyhyen aikavälin toimia: - FRONTEX: - toteuttaa kiireellisesti vuoden 2006 työohjelmassaan suunnittelemansa rajavalvontatoimenpiteet torjuakseen laitonta maahanmuuttoa Välimeren alueella. Toimenpiteet toteutetaan pääasiassa pilottihankkeina ja yhteisinä operaatioina. - esittää Afrikkaa koskevan riskianalyysiraporttinsa neuvostolle toukokuuhun 2006 mennessä. - käynnistää vuonna 2006 siltä pyydettävän selvityksen mahdollisuuksista vahvistaa valvontaa Välimerellä. Selvityksessä tutkitaan Välimeren rannikkovartioverkoston toteuttamiskelpoisuutta. Jäsenvaltioiden merirajavalvontaviranomaiset sekä pelastus- ja etsintäpartiot voisivat tarvittaessa pitää jatkuvasti yhteyttä ja koordinoida toimintaansa tämän verkoston välityksellä. Myös hankkeen kehittämiseen mahdollisesti osallistuvien Pohjois-Afrikan maiden vastaavat viranomaiset voisivat liittyä verkostoon. Frontex käynnistää rannikkovartioverkoston pikaista perustamista valmistelevan pilottihankkeen. Sillä pyritään kehittämään Välimerellä kulkevien EU:n ulkorajojen valvonnasta vastaavien kansallisten yhteyspisteiden verkoston organisaatiota ja toimintaa. Lisäksi Frontexin olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa järjestettävä pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tehostaa EU:n merirajojen valvontaa. Jos verkosto osoittautuu hyödylliseksi, siitä voitaisiin kehittää pysyvämpi Frontexin alainen järjestelmä, joka edistäisi yhteistyötä itäisen ja läntisen Välimeren kaikkien rannikkoalueiden välillä. Näissä hankkeissa on tärkeää hyödyntää uusinta tekniikkaa. EU:n on tutkittava, onko pitkällä aikavälillä mahdollista kehittää koko Välimeren kattava valvontajärjestelmä, jonka avulla voitaisiin havaita laittomat maahanmuuttoyritykset ja pelastaa ihmishenkiä merellä oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. - Maahanmuuttoasioiden yhteyshenkilöverkosto: Jäsenvaltiot ja komissio edistävät maahanmuuttoasioita seuraavien kansallisten yhteyshenkilöiden hyödyntämistä ja perustavat kyseisten yhteyshenkilöiden alueellisia verkostoja. Näiden jäsenvaltioista lähetettyjen edustajien tehtävänä on hoitaa kotimaansa yhteyksiä tärkeimpiin lähtö- ja kauttakulkumaihin. Afrikan keskeisissä lähtö- ja kauttakulkumaissa toimivat maahanmuuttoasioiden yhteyshenkilöt toimivat tiiviissä yhteistyössä EU:n edustustojen kanssa ja raportoivat EU:lle asemamaahansa liittyvästä laittomasta maahanmuutosta ja ihmiskaupasta. Heidän on esitettävä raporttinsa komissiolle ja neuvostolle toukokuuhun 2006 mennessä. - Nopean toiminnan ryhmät: Komissio esittää kevääseen 2006 mennessä kansallisten asiantuntijoiden ryhmien perustamista koskevan ehdotuksen. Näiden tehtävänä olisi antaa jäsenvaltioille teknistä ja operatiivista rajavalvonta-apua nopeasti tilanteissa, joissa jäsenvaltioihin kohdistuu poikkeuksellisia maahanmuuttopaineita tai niihin tulee joukoittain maahanmuuttajia. - Maahanmuutto Välimeren alueella ja merioikeus : Komissio laatii maaliskuuhun 2006 mennessä analyysin nykyisistä kansainvälisen merioikeuden välineistä ja niiden tehokkuudesta laittoman maahanmuuton torjunnassa. III. Vuoropuhelu ja yhteistyö Afrikassa ja erityisesti Saharan eteläpuolella sijaitsevien lähtömaiden kanssa Hyvin hoidettuna siirtolaisuus voi olla sekä Afrikan että Euroopan kehitystä edistävä voima. Neuvosto esitti 21. marraskuuta antamissaan päätelmissä poliittiset suuntaviivat niiden ehdotusten toteuttamiseksi, jotka komissio esitti 1. syyskuuta 2005 antamassaan tiedonannossa maahanmuutosta ja kehitysyhteistyöstä. Komissio toimii tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa edistäen aktiivisesti yhtenäistä ja johdonmukaista toimintamallia. Toimiin on syytä ryhtyä jo nyt, ja maahanmuuttajia on rohkaistava osallistumaan niiden toteuttamiseen. Kuten neuvoston 21. marraskuuta 2005 antamissa päätelmissä EU:n Afrikka-strategiasta todetaan, EU pyrkii optimoimaan muuttoliikkeistä kaikille asianosaisille koituvat hyödyt yhteisen kumppanuuden hengessä muun muassa seuraavin keinoin: - käymällä Afrikan unionin, alueellisten järjestöjen ja Afrikan maiden kanssa tasapuolista vuoropuhelua erilaisista muuttoliikkeitä koskevista asioista, - kehittämällä valmiuksia hallita muuttoliikettä, muun muassa antamalla teknistä tukea ja rahoitustukea (josta on tarkoitus sopia uusien maakohtaisten strategia-asiakirjojen yhteydessä), - puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, kuten köyhyyteen ja turvattomuuteen, - edistämällä kehityksen ja muuttoliikkeiden välistä yhteyttä muun muassa kehittämällä turvallisempia, helpompia ja edullisempia rahalähetyskanavia ja helpottamalla maasta muuttaneiden toimintaa kehityksen edistäjinä kotimaissaan, tarkastelemalla mahdollisuuksia tilapäiseen tai kiertävään siirtolaisuuteen ja lievittämällä ammattitaitoisten henkilöiden poistumisesta aiheutuvia vaikeuksia haavoittuvilla aloilla, - torjumalla ihmisten salakuljetusta, ihmiskauppaa ja laitonta maahanmuuttoa muun muassa pitämällä kiinni takaisinottovelvoitteista Cotonoun sopimuksen 13 artiklan ja muiden vastaavien määräysten mukaisesti, - sekä tehostamalla kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten suojelua ja heitä koskevien kestävien ratkaisujen hakemista kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Yksityiskohtaiset ensisijaiset tavoitteet ovat seuraavat: - Muuttoliikekysymykset ovat olennainen osa EU:n, Afrikan unionin ja muiden aluejärjestöjen poliittista vuoropuhelua. Afrikan unionin piirissä tehty työ tarjoaa hyvän lähtökohdan AU:n ja EU:n rakentavaan kumppanuuteen perustuvalle yhteistyölle kummankin maanosan kannalta tärkeissä muuttoliikekysymyksissä. - EU-Afrikka-ministerikokous: Vuoden 2006 alkupuoliskolla järjestetään Afrikan ja EU:n välinen ministerikokous, jonka tehtävänä on kehittää yhteinen poliittinen lähestymistapa muuttoliikekysymyksiin. - Muuttoreittialoite: Lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaita olisi kannustettava toteuttamaan strategisen ja operatiivisen yhteistyön kehittämistä koskevia yhteisiä aloitteita muuttoliikkeiden hallinnan tehostamiseksi tärkeimpien muuttoreittien varrella. Tämän solidaarisuuteen perustuvan vuoropuhelun puitteissa voitaisiin toteuttaa toimia, joilla parannetaan laillisen maahanmuuton onnistumismahdollisuuksia ja tehostetaan samalla laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaa. - Vuoropuhelu tärkeimpien lähtömaiden kanssa: Muuttoliikeasioita käsitellään AKT-maiden kanssa käytävän vuoropuhelun osana. Uusia maakohtaisia strategia-asiakirjoja koskevien neuvottelujen yhteydessä esitetään tarvittaessa konkreettisia muuttoliikkeeseen ja kehitykseen liittyviä toimia. Tässä yhteydessä painotetaan varsinkin seuraavia erityiskysymyksiä: - Rahalähetykset: EU toteuttaa toimia kilpailun lisäämiseksi EU:n maksuliikennemarkkinoilla[1]. Toimien voidaan odottaa vaikuttavan myönteisesti myös rahalähetysmarkkinoihin ja pienentävän rahalähetyksistä veloitettavia kuluja helpottamalla pääsyä markkinoille ja lisäämällä kilpailua. Lisäksi niillä pyritään edistämään avoimuutta ja tukemaan innovatiivisia maksulähetysjärjestelmiä. EU:n olisi työskenneltävä myös rahoituksen välityksen parantamiseksi lähtömaissa. Näin helpotettaisiin maksulähetysten hyödyntämistä rahoituspalvelualan ja muun muassa mikrotason rahoituslaitosten kehittämisessä. - Muuttoliikkeiden hallintaan liittyvien valmiuksien kehittäminen : Olisi edelleen tiivistettävä muuttoliikkeiden hallintaan liittyvää EU:n ja kehitysmaiden yhteistyötä; tätä varten on muun muassa kehitettävä laillista maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja tehostettava näiden ilmiöiden hallintaa. Olisi tehostettava kansallista lainsäädäntöä, jotta sen avulla voidaan ehkäistä ja torjua laitonta maahanmuuttoa sekä vahvistaa rikosten, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption vastaisia toimia. Olisi panostettava instituutioiden kehittämiseen ja tekniseen tukeen, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden valmiuksia torjua ihmiskauppaa ja -salakuljetusta. Olisi parannettava viisumialan ja rajavalvonnan valmiuksia muun muassa antamalla tarvittaessa käyttöön laitteita. Samalla on kuitenkin huolehdittava tarvittavista turvatoimista erityisesti mahdollisen väärinkäytön varalta. - Muuttovirtojen hallinta ja aivovienti: Jäsenvaltioihin suuntautuvien laillisten maahanmuuttokanavien tunnettuuden lisäämiseksi siirtolaisuudesta ja ulkosuhteista annettujen neuvoston päätelmien 6 kohdan mukaisesti komissio laatii yleiskatsauksen laillisista maahanmuuttokanavista ja -menettelyistä ja arvioi erilaisia tapoja tiedottaa näistä lähtömaissa. EU:n ja lähtömaiden olisi tuettava hankkeita, joilla voidaan edistää opiskelijoiden, tutkijoiden ja työntekijöiden pysyvää tai väliaikaista laillista maahanmuuttoa. Lisäksi komissio esittää lähiaikoina ehdotuksia Afrikan terveydenhuoltoalan henkilöstökriisin ratkaisemiseksi. Yksi kriisin syistä on aivovienti EU:hun. Yhtenä painopisteenä olisi oltava laittoman työnteon ehkäiseminen ja torjuminen. EU:n ja keskeisiksi todettujen lähtömaiden yhteistyö olisi aloitettava kokemusten ja asiantuntijoiden vaihdolla. - Kotoutumisen edistäminen kohdemaissa: EU:n jäsenvaltioiden olisi edelleen työskenneltävä sen varmistamiseksi, että maahanmuuttajat kotoutuvat tehokkaasti ja kestävästi siten, että sekä maahanmuuttajien että vastaanottavan yhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudet tunnustetaan. Erityisesti olisi pyrittävä helpottamaan laillisesti tulleiden maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden nopeaa kotoutumista huolehtimalla asiallisista vastaanotto-olosuhteista sekä tarvittaessa maahantuloa edeltävän koulutuksen järjestämisestä. Olisi myös tuettava jäsenvaltioissa toteutettavia hankkeita, joiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta maahanmuuton eduista vastaanottavan yhteiskunnan kannalta. On myös tärkeää antaa riittävästi painoa maahanmuuttajien yhteyksille lähtömaahansa. IV. Yhteistyö naapurimaiden kanssa EU:n ja sen naapurimaiden yhteistyön tiivistäminen muuttoliikkeeseen liittyvissä asioissa on ratkaisevan tärkeää. Siinä on otettava huomioon kyseisten maiden kaksoisrooli lähtö- ja kauttakulkumaina. Osa näistä maista on jo neuvotellut valmiiksi Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisen toimintasuunnitelman, joka tarjoaa järjestyneet puitteet vuoropuhelulle muun muassa erityisen alakomitean piirissä. Tämän yhteistoiminnan ansiosta ja vastauksena naapurimaiden kahdenvälisesti esittämiin pyyntöihin ja toivomuksiin EU on jo kehittänyt yksilöllisiä ratkaisuja, joissa otetaan huomioon muun muassa asianomaisten maiden kansalliset erityispiirteet. Assosiaatiosopimukset tai kumppanuus- ja yhteistyösopimukset muodostavat puolestaan oikeusperustan vastaiselle yhteistyölle ja vuoropuhelulle niiden maiden kanssa, joille ei vielä ole neuvoteltu toimintasuunnitelmaa. Itä-Euroopan, Etelä-Kaukasian ja Keski-Aasian maille on viime vuosina annettu rajavalvonnan tehostamista varten rahoitusapua sekä kahdenvälisistä että alueellisista avustusohjelmista. Komission tarkoituksena on jatkaa kyseistä apua Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä rahoitettavien maakohtaisten ja alueellisten ohjelmien välityksellä. Takaisinottosopimusten tekeminen on tärkeä osa muuttoliikeasioiden kokonaisvaltaista käsittelyä. Sopimusten täytäntöönpanon yhteydessä on pohdittava tarkkaan niiden vaikutuksia ihmisoikeuksien kannalta ja toimittava solidaarisesti yhteistyössä naapurimaiden kanssa. EU:n naapurimaiden, erityisesti Euro–Välimeri-kumppanimaiden, on pyrittävä rakentavan kumppanuuden hengessä edelleen kehittämään muuttoliikkeiden hallintaa. Poliittinen kehys tälle toiminnalle on luotu. Nyt on toteutettava seuraavat toimenpiteet: - EU pyrkii auttamaan Pohjois-Afrikan maita ja muita naapurimaitaan muuttoliikkeiden hallinnan kehittämisessä. Tähän kuuluu vuoden 1951 Geneven yleissopimuksesta ja muista kansainvälistä suojelua koskevista sopimuksista johtuvien velvoitteiden täyttäminen, laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuminen sekä laillisten maahanmuuttokanavien edistäminen. EU tukee näitä maita tarjoamalla niiden käyttöön teknisiä asiantuntijoita, lisäämällä twinning-ohjelmien käyttöä, antamalla koulutusta ja tarvittaessa laitteita ja välineitä sekä myöntämällä rahoitustukea Euro–Välimeri-kumppanimaiden esittämille aloitteille. Komission 1. syyskuuta 2005 antamassa tiedonannossa suositetaan alueellisten suojeluohjelmien tehostamista. Tämä tukisi EU:n pyrkimyksiä edistää kansainvälistä suojelua. - Laillinen maahanmuutto: Komissio tutkii, miten voitaisiin järjestää laillista maahanmuuttoa koskeva riittävä tiedonkulku EU:n ja asianomaisten naapurimaiden kanssa. Sen tärkeimpänä tavoitteena olisi kerätä systemaattisesti tietoa Välimeren kumppanimaissa tarjolla olevista työpaikoista ja työvoiman ammattitaidosta. Samalla kumppanimaat saisivat tietoa työnsaantimahdollisuuksista EU:ssa ja jäsenvaltioiden työnhakumenettelyistä. Yhteisön etuuskohteluperiaatetta on kuitenkin noudatettava, koska on selvää, että EU:ssa jo olevia työvoimaresursseja on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti. - Euro–Välimeri-alueen ministerikokous: Oikeutta, turvallisuutta, muuttoliikkeitä ja maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan käsittelevä Euro–Välimeri-alueen oikeus- ja sisäministereiden kokous järjestetään mahdollisimman pian vuoden 2006 aikana. - Välimeren rannikkovartioverkosto: Jotta rannikkovartioverkosto (ks. edellä) toimisi mahdollisimman tehokkaasti, se olisi ulotettava kattamaan Välimeren kolmannet maat heti kun tämä on teknisesti mahdollista. Vuoden 2006 aikana käynnistettävässä pilottihankkeessa tutkitaan, miten kyseiset maat saataisiin mukaan kehittämään tätä aloitetta. - Marokko: Lisätään EU:n apua Marokolle muuttoliikkeiden hallitsemiseksi muun muassa toteuttamalla ihmiskaupan tehokkaaseen torjumiseen tähtääviä hankkeita, saatetaan loppuun neuvottelut EY:n ja Marokon välisestä takaisinottosopimuksesta ja tehostetaan maan etelä- ja itärajan valvontaa. - Algeria: Kehitetään Algerian kanssa tehtävää yhteistyötä EY:n ja Algerian assosiaatiosopimuksen maahanmuuttomääräysten nojalla. Yhteistyö koskee mm. laillista maahanmuuttoa, laittoman maahanmuuton valvontaa, muuttoliike- ja kehitystavoitteiden yhdistämistä ja neuvottelujen aloittamista EY:n ja Algerian välisestä takaisinottosopimuksesta. Ensimmäinen kokous on määrä pitää alkuvuodesta 2006. - Libya: EU:n ja Libyan välisten suhteiden merkittävän paranemisen ansiosta joulukuussa 2005 järjestetään ensimmäinen muuttoliikettä käsittelevä korkean tason tapaaminen, jonka aikana on tarkoitus sopia laitonta maahanmuuttoa koskevasta EU:n ja Libyan toimintasuunnitelmasta. Toimintasuunnitelma kattaa yhteistyön pelastus- ja etsintäoperaatioissa Välimerellä ja Saharan autiomaassa. Lisäksi olisi huolehdittava useiden toimintasuunnitelmaan kuuluvien hankkeiden toteuttamisesta vuoden 2006 aikana. - EU–Välimeri-vuoropuhelu muuttoliikkeistä: Olisi tutkittava keinoja helpottaa edellä esitettyjen kahden- ja monenvälisten yhteistyöaloitteiden toteuttamista. Nykyiset poliittiset ja institutionaaliset järjestelyt, jotka mahdollistavat alueidenvälisten aloitteiden joustavan toteuttamisen, on otettava täysimääräisesti huomioon, ja päällekkäisyyksiä on vältettävä. Tämän lisäksi olisi hyvä hyödyntää ministeritasolla käytävästä läntisten Välimeren maiden epävirallisesta vuoropuhelusta (ns. 5+5 -dialogi) saatuja kokemuksia, jotka voitaisiin yhdistää Barcelonan prosessin ja teknisten alakomiteoiden muodostamaan kokonaiskehykseen. Sen puitteissa voitaisiin myös pohtia yhteisiä huolenaiheita ja uusia yhteistyömahdollisuuksia muun muassa laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumisessa. - Tutkimuksen lisääminen: On syytä jatkaa ja täydentää Meda-ohjelman alueellisten oikeus- ja sisäasioiden osion puitteissa aloitettua kansainvälistä tutkimustyötä, jotta voidaan lisätä tietämystä muuttoliikkeistä ja niiden syistä ja seurauksista lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaille ja huolehtia toimien koordinoinnista Euroopan muuttoliikkeiden verkoston ( European Migration Network , EMN) kanssa. Lopuksi Nämä ensisijaiset toimet edistävät merkittävästi muuttoliikkeiden hallintaa hyödyntämällä ja koordinoimalla jo käytössä olevia EU:n välineitä ja politiikkoja. Komissio kehittää näitä toimia tekemällä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa tiivistä yhteistyötä solidaarisen kumppanuuden hengessä. Näin EU pystyy hyödyntämään muuttoliikkeiden tarjoamat mahdollisuudet ja kohtaamaan siihen liittyvät haasteet. Komissio seuraa ehdotettujen aloitteiden edistymistä ja pystynee raportoimaan neuvostolle ensimmäisistä tuloksista vuoden 2006 loppuun mennessä. Nämä tulokset on otettava huomioon, kun Haagin ohjelman yleisiä painopisteitä tarkistetaan ohjelman väliarvioinnin yhteydessä. [1] Tässä viitataan maksupalveludirektiiviin, joka on määrä hyväksyä 1. joulukuuta 2005.