[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.10.2005

KOM(2005) 525 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Eurooppalaiset arvot globaalistuvassa maailmassa Komission panos valtioiden ja hallitusten päämiesten lokakuiseen tapaamiseen

Sisällys

1. Johdanto 3

2. Yhtenäisyys ja moninaisuus talous- ja sosiaalipolitiikkojen viittoittajina 4

3. Muutosprosessin loppuun saattaminen – tämän päivän saavutukset, tämän päivän ja huomisen haasteet 5

3.1. Nykypolitiikka ei ole tuonut sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikille 5

3.2. Globalisaatio 6

3.3. Ikääntyminen 10

4. Haasteeseen tarttuminen 11

4.1. Kuka vastaa mistäkin? Euroopan rooli 13

4.2. Muutosideoita 14

4.2.1. EU-tason toimet 14

4.2.2. Kansallisen tason toimet 15

4.2.3. EU:n ja jäsenvaltioiden uusi kumppanuus 16

5. Päätelmät 17

JOHDANTO

Euroopan on uudistuttava ja aktualisoitava politiikkojaan voidakseen pitää kiinni arvoistaan. Uudistuminen on välttämätöntä, jotta Euroopassa voitaisiin säilyttää perinteisesti korkea elintaso, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ympäristönsuojelu ja elämänlaatu.

Dynaamisuudesta, innovatiivisuudesta ja avoimuudesta samoin kuin 3G-matkapuhelinviestinnästä tai www:stä tunnetun Euroopan rinnalla vaikuttaa tänä päivänä 19 miljoonan työttömän Eurooppa, jossa lapset kärsivät köyhyydestä, kasvu polkee paikallaan ja liian monet ovat syrjäytyneitä ja puutteenalaisia. Tämä kiusallinen kaksinaisuus horjuttaa monia Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden saavutuksia nyt, kun rauhanaikaa on kestänyt puolenvuosisataa ja elintaso kohonnut jatkuvasti.

Euroopan yhteisön perustamisesta alkaen olemassa olleet rakenteet mahdollistivat useiden vuosikymmenien ajan sellaiset suoritukset, jotka vastasivat silloisen yhteisön tavoitteita. Yhä useammin tämä ei enää pidä paikkaansa.

Kasvu on hidastumassa, rakennetyöttömyys on jatkuvasti korkea, eriarvoisuus on lisääntymässä. Jos emme pysty muuttumaan, globaali kilpailu, uusien tekniikoiden vaikutukset ja ikääntyvä väestömme kasvattavat kuilua toisaalta kahden rinnakkaisen Euroopan, toisaalta Euroopan ja muun maailman välillä. Taloudellinen menestyksemme ja sosiaalijärjestelmiemme – eläkkeiden, sosiaaliturvan, terveydenhuollon – rahoituksen kestävyys joutuvat kyseenalaisiksi.

Tässä ei ole kyse pelkästään taloudesta tai julkisesta varainhoidosta: kysymys on ennen kaikkea sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Pelilaudalla on sellainen Eurooppa, jossa haluamme lastemme elävän – ja se, miten se rahoitetaan.

Tilanne ei voi jatkua nykyisellään. Kasvun avulla ja nostamalla työssäkäyvien määrää ja työn tuottavuutta pääsemme sellaisiin tuloksiin, jotka vastaavat eurooppalaisten odotuksia ja arvoja. Toimimalla kaikkein keskeisimmillä aloilla Euroopan yhdentymistä voidaan jatkaa. Kasvu ja työllisyys ovat eurooppalaisessa tärkeysjärjestyksessä etusijalla.

Muutostarve tunnustetaan laajalti, muun muassa Lissabonissa maaliskuussa 2000 alulle pannussa uudistusprosessissa. Tietoisuus ei ole kuitenkaan vielä kaikilta osin kanavoitunut teoiksi. Emme voi enää odottaa; nyt viisi vuotta myöhemmin tilanne on muuten sama mutta entistä kiireellisempi[1]. Globaali kilpailu, eritoten Aasian suunnalta, on voimistunut. Huippuosaaminen ei ole enää Euroopan tai Pohjois-Amerikan yksityisomaisuutta. Intian korkeakouluista valmistuu vuosittain yli neljännesmiljoona insinööriä. Nykykehityksen valossa Kiina yltää EU:n tasolle tutkimukseen käytettävien varojen määrässä vuoteen 2010 mennessä.

Positiivista asiassa on se, ettei työtä jouduta aloittamaan nollasta; monissa jäsenvaltioissa on jo pantu alulle merkittäviä uudistuksia, joiden perustana on euron sekä talous- ja rahaliiton luoma vakaus. ja kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kauaskantoisempiin ja nopeampiin muutoksiin. Meillä on myös aiemmin tänä vuonna lanseerattu Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategia. Euroopan unionilla on sitä paitsi ainutlaatuiset edellytykset tukea tätä muutosprosessia. Talous- ja rahaliitto yhdessä euron kanssa varmistaa vakaan toimintaympäristön ja matalan inflaation. Eurooppa voi tässä tilanteessa hyödyntää asemaansa maailman suurimpana kaupan alan yhteenliittymänä etsittäessä pitkälle tähtääviä ja tasapainotettuja ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja kaupankäynnin kaltaisiin kansainvälisiin ongelmiin. EU:n rahoituksella ja ohjelmilla voidaan merkittävällä tavalla tukea kansallisia toimia, mikä puolestaan tekee entistä tärkeämmäksi sen, että uusista rahoituskehyksistä päästään sopuun ennen vuodenvaihdetta. Ulkoisilla välineillä, olipa sitten kyse laajentumisesta tai kehitysyhteistyöstä, vaurautta ja turvallisuutta on mahdollista levittää yli Euroopan nykyisten rajojen.

Osittaiset ratkaisut eivät käy. Yksikään maa ei yksin pysty vastaamaan näihin haasteisiin. Toimimalla yhdessä eurooppalaisella ja kansallisella tasolla voimme tarjota Euroopalle tulevaisuuden: puhua asiastamme vakuuttuneina sekä jakaa eurooppalaista näkemystä ja eurooppalaisia arvoja kumppaniemme keskuudessa ympäri maailman.

YHTENÄISYYS JA MONINAISUUS TALOUS- JA SOSIAALIPOLITIIKKOJEN VIITTOITTAJINA

Euroopan eri sosiaaliset mallit rakentuvat yhteisille arvoille. Ne toimivat kivijalkana leimallisesti eurooppalaiselle lähestymistavalle talous- ja sosiaalipolitiikan aloilla.

EU:n jäsenvaltiot ovat kukin kehittäneet oman lähestymistapansa historiansa ja yhteisöllisten valintojen pohjalta. Kussakin jäsenvaltiossa on yhdistelty kaikille yhteisiä tekijöitä, joista esimerkkejä ovat kansaneläkkeet, terveyden- ja pitkäaikaishoito, sosiaaliturva, koulutus, työmarkkinalainsäädäntö ja varojen uudelleenjako veropoliittisin keinoin. Jäsenvaltiot ovat vastuussa näiden palvelujen kehittämisestä ja tarjoamisesta.

Erot Euroopan sisällä ovat huomattavia. Esimerkiksi Liettua, Latvia ja Irlanti käyttävät 14:stä 15:een prosenttia bruttokansantuotteestaan sosiaaliturvajärjestelmiensä rahoittamiseen, Iso-Britannia ja Belgia 27, Ranska ja Ruotsi 30 prosenttia. Kansaneläkkeiden taso vaihtelee EU:n eri järjestelmissä huomattavasti: Belgiassa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa se on 31–37 prosenttia keskiansioista, kun Itävallassa, Espanjassa, Italiassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Suomessa ja Unkarissa vastaava luku on yli 70 prosenttia.

Tämän tiedonannon tarkoituksena ei ole ajaa tiettyä mallia vaan pikemminkin todeta, että i) toistaiseksi yksikään maa ei ole löytänyt kaikkia vastauksia ja ii) kaikilla järjestelmillä on yhteisiä leimallisesti eurooppalaisia piirteitä, jotka on syytä säilyttää:

- Ensinnäkin talous- ja sosiaalipolitiikat nojaavat yhteisiin arvoihin , kuten yhteisvastuuseen ja -kuuluvuuteen, yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja kaikkinaisen syrjinnän torjumiseen, asianmukaiseen työterveyteen ja -turvallisuuteen, koulutuksen ja terveydenhoidon yleiseen saatavuuteen, elämän yleensä ja erityisesti työelämän laatuun, kestävään kehitykseen sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen. Nämä arvot edustavat Euroopan valintaa eli sosiaalista markkinataloutta . Ne on otettu huomioon EU:n perussopimuksissa, toimissa ja lainsäädännössä samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja omassa perusoikeuskirjassamme.

- Toiseksi Euroopassa kansalaisten valtioon kohdistamat odotukset ovat suuremmat kuin Aasiassa tai Amerikassa. Julkisella sektorilla on joko sääntelyn tai julkisten varojen käytön kautta tyypillisesti merkittävä rooli kansallisten järjestelmien organisoinnissa ja rahoittamisessa. Lisäksi kaikilla jäsenvaltioilla on ollut vahva rooli talous- ja yhteiskuntakehityksen kannalta avainasemassa olleiden korkealaatuisten yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisessa. EU:n 25 jäsenvaltiota käyttävät keskimäärin 27 prosenttia bruttokansantuotteestaan sosiaaliturvamenoihin, kun luku Yhdysvalloissa on 15 ja Japanissa 17 prosenttia.

- Kolmanneksi vahva eurooppalainen ulottuvuus lujittaa kansallisia järjestelmiä . Vastakohtana maailman muille alueille Euroopan kansallisilla järjestelmillä on tukenaan Euroopan tasolla laadittavat politiikat (kuten makrotalouspolitiikan suoma vakaus, sisämarkkinoiden dynaamisuus, sosiaalinen toimintaohjelma sekä yhteenkuuluvuus, jota edistetään EU:n rakennerahastovaroin).

- Neljänneksi hallitusten, teollisuuden ja ammattiliittojen välillä on vahva työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja kumppanuuden perinne – olkoonkin, että järjestelyt eroavat yksityiskohdiltaan huomattavastikin jäsenvaltiosta toiseen. Euroopan tasolla tämä on näkyy EU:n perussopimuksissa ja esimerkiksi säännöllisesti järjestettävissä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksissa.

Riittävätkö nämä lähestymistavat kuitenkaan vastaukseksi nykyhaasteisiin?

MUUTOSPROSESSIN LOPPUUN SAATTAMINEN – TÄMÄN PÄIVÄN SAAVUTUKSET, TÄMÄN PÄIVÄN JA HUOMISEN HAASTEET

Nykypäivän poliittisia haasteita ovat uudet tekniikat, ikääntyminen ja globalisaatio. Ikääntyvä väestö elää entistä pidempään ja terveempänä, globalisaatio puolestaan luo mahdollisuuksia sekä kuluttajille että yrityksille. Ikääntyminen haastaa kuitenkin nykyjärjestelmien rahoituksen kestävyyden, kun taas globalisaatiossa haaste kohdistuu kilpailukykyymme. Onko Eurooppa valmis muuttumaan?

Nykypolitiikka ei ole tuonut sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikille

Talouden suorituskyvyn jatkuessa heikkona hallituksilla on ilman uusia haasteitakin vaikeuksia vastata ihmisten odotuksiin.

- 19 miljoonaa työtöntä on liikaa. Monissa jäsenvaltioissa vallitseva alhaisen työllisyysasteen ja sietämättömän korkeana jatkuvan työttömyyden yhdistelmä on yhteiskunnallisista ongelmistamme akuutein. Eniten tilanteesta kärsivät nuoret, naiset, siirtotyöläiset ja vanhemmat (55–64-vuotiaat) työntekijät; esimerkiksi naisten työllisyysaste on keskimäärin 13 prosenttia alhaisempi kuin miesten. Eläkejärjestelmien uudistuksista ja varhaiseläkejärjestelyistä huolimatta ainoastaan 40,2 prosenttia 55–64-vuotiaista työntekijöistä oli vuonna 2003 edelleen työelämässä – Yhdysvalloissa vastaava luku oli 60 ja Japanissa 62 prosenttia.

Diagrammi 1: Työttömyyden kesto 19 OECD-maassa (2003) [pic] |

Nopeampi uudelleentyöllistyminen Hitaampi uudelleentyöllistyminen

Lähde: OECD (2004). Työvoimatilastot 1983–2003.

- Puutteet koulutuksessa, tutkimuksessa, innovoinnissa ja tuottavuudessa rapauttavat työmarkkinoita ja talouden suorituskykyä joissakin jäsenvaltioissa. Ihmisillä ei ole yritysten tarvitsemia taitoja. Osaamisella ja teknologialla on merkitystä; mutta vaikka matematiikasta ja luonnontieteistä tutkinnon suorittaneiden määrä on saatu nousemaan, vain harvat heistä jatkavat tieteen parissa ja heistäkin monet jatkavat uraansa Yhdysvalloissa. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen ja EU:n elintasoeroista selittyy Euroopan alhaisella tuottavuudella. Kiinassa investoinnit tutkimukseen lisääntyvät vuosittain 20 prosenttia.

- Työmarkkinoille pääsyssä ja sieltä poistumisessa on liian suuria esteitä. Työmarkkinalainsäädännön ja yhteiskunnallisten laitosten on tuettava työmarkkinoiden ulkopuolella olevia ja markkinoille juuri päässeitä tarjoamalla heille mahdollisuudet edetä parempiin ja varmempiin työpaikkoihin.

- EU:ssa juopa rikkaiden ja köyhien välillä on huomattava niin jäsenvaltioiden sisällä kuin välillä. Yli 25 prosenttia EU:n kansalaisista asuu alueilla, joiden tuotanto on vähemmän kuin 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. Kokonaisuutena tarkasteltuna Euroopan väestön rikkaimman viidenneksen ja köyhimmän viidenneksen välinen kuilu on levenemässä. Joka viidettä lasta uhkaa köyhyys, ja suurin riski on yksinhuoltajien ja työttömien vanhempien lapsilla.

Globalisaatio

Globalisaatio ei ole uusi ilmiö, mutta sen nykytahti on ennenkokematon. Talouden uusien jättiläisten kuten Kiina ja Intian esiintulon vaikutukset tuntuvat jokapäiväisessä elämässämme. Eikä kuilu Yhdysvaltoihin nähden ole kaventumassa.

- Vuotta 1992 seuranneella kymmenvuotiskaudella maailmankauppa on kasvanut yli 8 prosentin vuosivauhtia ja markkinoille on tullut uusia kaupan alan jättiläisiä. Vielä 20 vuotta sitten vain 10 prosenttia teollisuustuotteista tuli kehitysmaista ja kehittyvien talouksien maista. Vuoteen 2020 mennessä yksistään Kiinan ja Intian osuus voi nousta 50 prosenttiin. Kiinan ja Intian osuus tavaroiden maailmankaupasta on kasvanut. Tilastojen mukaan Kiinan osuus maailman tavarakaupasta nousi vuonna 2004 ohi Japanin.

Diagrammi 2: Tavaroiden maailmankaupan jakaantuminen (ei sisällä EU-25:n sisäistä kauppaa)

[pic] | 1995 2004 EU-25 (paitsi 19,1% 18,5% sis. kauppa) USA 16,5% 17,1% Japani 9,5% 7,4% Kiina 3,4% 8,4% Intia 0,8% 1,2% |

Lähde: WTO:n tilastot ja IMF (DOTS).

- Kiina ja Intia houkuttelevat tutkimusinvestointeja ja ovat nopeasti pääsemässä eroon maineestaan halpatuotantomaina. Siinä missä Kiinan kasvu on perustunut teollisuustuotteiden vientiin, Intia on menestynyt paremmin palvelukaupassa. Teknologia kasvattaa jatkuvasti osuuttaan molempien maiden vientisektorista, mikä käy ilmi Kiinan ja Intian huipputeknologiatuotteiden ja -palvelujen osuudesta niiden koko viennistä.

Diagrammi 3: Huipputeknologian osuus viennistä (% maan teollisuustuotteiden viennistä) | Diagrammi 4: Tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen osuus viennistä (% maan kaupallisten palvelujen viennistä) |

[pic] | [pic] |

Kiina ▬ ▪ ▪ ▬ Intia ▪ ▪ ▪ ▪ Koko maailma ▬▬▬ | Kiina ▬ ▪ ▪ ▬ Intia ▪ ▪ ▪ ▪ Koko maailma ▬▬▬ |

Lähde: Maailmanpankki, Global Development Indicators

Huom. Kaupallisten tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen vienti sisältää tietokone-, tieto- ja viestintäpalvelut sekä muut kuin kuljetus-, matka-, vakuutus- ja rahoituspalvelut.

- Erot suorituskyvyssä suhteessa Yhdysvaltoihin eivät ole kaventuneet. Tämä ei koske yksinomaan elintasoa, kasvua ja työllisyyttä vaan myös investointeja tutkimukseen, kehitykseen ja uusiin tekniikkoihin, myönnettyjen patenttien määrää sekä korkeakoulututkinnon suorittaneiden prosenttiosuutta väestöstä. Eurooppa kulkee jälkijunassa myös uusien, tuottavuuden tehostamisen kannalta merkittävien tekniikkojen omaksumisessa.

- Rahoitusmarkkinat ovat toimineet tiennäyttäjinä globalisaatiokehityksessä. Kauppa ja investoinnit ovat kehittyneet rinta rinnan ruokkien rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä. Suorien ulkomaisten investointien osuus koko maailman bruttokansantuotteesta kasvoi vuoden 1985 viidestä prosentista 1990-luvun lopun 15 prosenttiin. Kiina, jonka osuus suorista ulkomaisista sijoituksista oli niinkin hiljattain kuin vuonna 1990 noin 1,4 prosenttia, sai niitä vuonna 2003 määrällisesti eniten, enemmän kuin Ranska ja Yhdysvallat. Kansainvälistymisestä kertoo myös se, että maailman sata suurinta monikansallista yritystä työllistää lähes puolet työvoimastaan kotimaansa ulkopuolella.

- Teknologiakehitys ja markkinoiden avautuminen niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin ovat osaltaan stimuloineet nopeaa kasvua. Kaupan lisääntyminen muun muassa viestintä- ja kuljetuskustannusten alenemisen johdosta on tehnyt yrityksille helpommaksi hankkia tavaroita ja palveluja muualta maailmasta, mikä puolestaan kasvattaa ulkomaisten viejien liiketoimintaa mutta lisää myös kilpailupainetta. Laajakaistaviestinnän räjähdysmäinen leviäminen (samoin kuin kieli- ja teknologiaosaaminen Intian kaltaisissa paikoissa) on johtanut siihen, että kauppaa käydään entistä suuremmalla palveluvalikoimalla; tämä on kannustanut EU:n yrityksiä ulkoistamaan monia palvelutoimintoja mutta myös lisännyt kauppaa ja EU:hun suuntautuvien investointien määrää.

- Merkittävät erot palkkakustannuksissa ovat yksi talouden uusien toimijoiden menestystekijä. Huomattavat erot selittyvät varsin pitkälti suurilla vaihteluilla työn tuottavuudessa. Tämä merkitsee sitä, että Eurooppa ei voi kuvitella kilpailevansa ainoastaan kustannuksilla – sen on pikemminkin parannettava tuottavuutta ja laatua hyödyntämällä teknologista osaamistaan ja kykyään kilpailla entistä enemmän taitotietoon perustuvilla tuotteilla ja palveluilla.

Diagrammi 5: Palkkakustannukset (2002)

[pic] |

Keskimääräinen tuntipalkka Yhdysvaltain dollareissa, arvioitu teollisuustyöntekijän palkan vuoden 2002 valuuttakurssin mukaisesti.

Lähde: OECD (2005), jossa viitataan seuraaviin lähteisiin: OECD STAN -tietokanta ja U.S. Department of Labor, Bureau of Labor Statistics, Foreign Labor Statistics, marraskuu 2004. Intiaa koskevat palkkatiedot on arvioitu Oxford Economic Forecasting -tutkimuslaitoksen vuoden 2001 ja 2003 tietojen perusteella.

- Energian kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti tarjonnan pysyessä erittäin rajallisena. Öljyn ja kaasun hinta on noussut kaksinkertaiseksi viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Kiinan ja Intian talouskasvu on ruokkinut energiankysyntää kyseisissä maissa samaan aikaan, kun kulutus Yhdysvalloissa on lisääntynyt. On todennäköistä, että 25 vuoden kuluessa EU tuo jopa 90 prosenttia tarvitsemastaan öljystä ja kaasusta. Korkeat hinnat yhdessä ulkopuolisesta toimituksesta riippuvuuden kanssa ovat omiaan laskemaan tulevia kasvuennusteita entisestään.

Sen, millaisena miellämme globalisaation ja toisaalta käyttäytymisemme välillä on ristiriita. Erityisesti niissä EU-maissa, joissa on korkea työttömyys, globalisaatio on ahdistuksen aihe. Kuitenkin valtaosa työpaikoista syntyy ja menetetään kansantalouksissa – ei sen seurauksena, että tuotantoa siirtyy muualle maailmaan. On muistettava, että globalisaation vaikuttimet ovat inhimilliset: sen moottorina on miljardien ihmisten toive paremmasta elämästä itselleen ja perheilleen.

Me kaikki myötävaikutamme globalisaatioon valinnoillamme ja mahdollisuuksilla, joita se meille tarjoaa uusien asioiden kokemiseen. Eikä globalisaation tarvitse tarkoittaa sitä, että jos toiset rikastuvat, meidän on köyhdyttävä. Hyvinvointi on muuttuva käsite. Globalisaatio on keino kasvattaa "koko kakkua" niin, että siitä riittää kaikille.

Globalisaation pelko on kuitenkin todellinen, ja selän kääntämiseen sijaan siihen on puututtava. Globalisaation ansiosta on myös helpompi havaita vallitsevat heikkoudet. Se vahvistaa tarpeen hyvin toimiville markkinoille ja politiikoille, joilla lievennetään globaalista kilpailupaineesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia. Globalisaation myötä korostuu myös rakenteellisten uudistusten tarve, jotta voidaan varmistaa EU:n säilyminen houkuttelevana investointikohteena; painopisteenä on tällöin sellaisiin korkean lisäarvon omaaviin tuotteisiin ja palveluihin liittyvä tutkimus ja innovointi, jotka edustavat yritystemme huippuosaamista.

Ikääntyminen

Jos vallitseva kehityssuuntaus jatkuu, nykyisen Euroopan unionin väestö on vuonna 2050 vähälukuisempi ja ikääntyneempi johtuen muun muassa alhaisesta syntyvyydestä. Samanaikaisesti elinajan odote syntymähetkellä jatkaa nousuaan: vuoteen 2050 mennessä elinajan odote on noussut miehillä 81 vuoteen ja naisilla 86 vuoteen. Vaikka muuttoliike unioniin on viime vuosina ollut merkittävää, se ei kuitenkaan yksinään riitä pitkän aikavälin ratkaisuksi syntyvyyden laskulle ja väestön ikääntymiselle.

- Eurooppa vanhenee. Vuoteen 2050 mennessä 15–64-vuotiaiden määrä on laskenut mahdollisesti 48 miljoonalla ja yli 65-vuotiaiden määrä 58 miljoonalla. Eurooppa tulee seuraavien vuosikymmenten kuluessa muuttumaan niin, että kun vuonna 2004 kutakin vanhusta kohden oli neljä työikäistä, vastaava luku tulee olemaan kahden suhde yhteen. Hedelmällisyysluku on useimmissa jäsenvaltioissa laskussa eikä kehityksen voi olettaa muuttuvan ilman perheen nykyistä paremmin huomioon ottavan politiikan harjoittamista.

- Työvoiman pieneneminen hidastaa kasvua. Vuodesta 2015 vuoteen 2040 työvoiman supistuminen jarruttaa potentiaalista kasvua unionissa nykyisestä 2–2,5 prosentista 1,25 prosenttiin. Vaikutus on sitäkin suurempi EU:hun viimeksi liittyneissä 10 jäsenvaltiossa.

- Kasvu hidastuu juuri, kun väestön ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset alkavat kohota huippuunsa. Nykyisten politiikkojen mukaiset ennusteet viittaavat siihen, että ikääntymiseen liittyvät esimerkiksi eläkkeistä sekä terveyden- ja pitkäaikaishoidosta aiheutuvat menot lisääntyvät tulevina vuosikymmeninä 4–8 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Joissakin EU-maissa menot voivat olla vielä suuremmat. Yli puolessa EU:n jäsenvaltioista, joiden valtaosa kuuluu euroalueeseen, julkisen talouden kestävyys on vakavasti uhattuna. Koko EU:n kannalta tämä merkitsee julkisen velan kestämätöntä kasvua tai verotuksen kiristymistä ja/tai palvelujen tai etujen leikkaamista vaikeasti hyväksyttävässä mitassa.

Diagrammi 6: Ikääntymisen vaikutus kasvupotentiaaliin |

[pic] |

Lähde: Euroopan komissio. |

Jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet ovat ryhtyneet toimiin vastatakseen ikääntymisen haasteeseen. Kansallisella tasolla on monissa jäsenvaltioissa pantu alulle merkittäviä eläkejärjestelmien uudistuksia ja otettu käyttöön varhaiseläkejärjestelyjä. EU:n tasolla makrotalouspolitiikoilla pyritään edistämään vakautta ja tervettä julkistaloutta ja näin auttamaan jäsenvaltioita selviämään paremmin menojen kasvusta tulevaisuudessa. Toteuttamalla (Lissabonin toimintasuunnitelman puitteissa) sovitut uudistukset talouden suorituskyvyn pitäisi pitkällä aikavälillä parantua. Samanaikaisesti käydään tärkeää keskustelua siitä, millaisia politiikkoja hallitusten ja työmarkkinaosapuolten olisi harjoitettava ”aktiivisen ikääntymisen” tukemiseksi sekä työ- ja yksityiselämän yhteen sovittamiseksi nykyistä paremmin.

HAASTEESEEN TARTTUMINEN

Ennen kuin edellä kuvattuihin haasteisiin aletaan etsiä vastauksia, on tärkeää tunnustaa, että haasteisiin tarttumisen edellytyksenä on, että talouden tehostunut suorituskyky ja tuloksekkaat sosiaalijärjestelmät ovat toisiaan tukevia. Näistä toisiaan vahvistavista kytköksistä on monia esimerkkejä:

- Ikääntyvä väestö. Haluamme, että useammat ihmiset pysyvät työelämässä tuottavina pidempään. Jotta tämä olisi mahdollista, he tarvitsevat taitoja, joiden avulla he voivat hyödyntää uuttaa tekniikkaa täysimääräisesti. Meidän on myös luotava työpaikkoja ja annettava ihmisille tilaisuus täyttää ne. Tämä koskee erityisesti niitä, joille työssäkäynnin edellytys on kohtuuhintainen lastenhoito, mutta se tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi vero- ja etuusjärjestelmiä on tarkistettava, jotta työssäkäynti kannattaa.

- Globalisaatio ja muutos. Yrityksemme hyötyvät avoimista markkinoista ja teknisistä innovaatioista niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin. Meidän on kuitenkin oikeanlaista politiikkaa harjoittamalla tuettava työnsä menettäneitä ihmisiä ja autettava heitä löytämään nopeasti uutta työtä. Tämä koskee erityisesti ihmisiä, joiden koulunkäynti on jäänyt kesken ja jotka tarvitsevat uusia taitoja myöhemmin elämässään.

- Liikkuvuus. Globalisaation ja väestön ikääntymisen myötä liikkuvuuden lisääminen Euroopan unionissa (niin jäsenvaltioiden sisällä kuin niiden välillä) nousee etusijalle, jos halutaan parantaa ihmisten mahdollisuuksia löytää työtä sekä oppia ja käyttää uusia taitoja. Sama koskee EU:n siirtotyöläisiä. Onnistumisen esteet on purettava, mutta samanaikaisesti on toteutettava toimenpiteitä syrjinnän poistamiseksi ja integroitumisen edistämiseksi.

Koruton tosiasia on, että näihin uusiin haasteisiin voidaan vastata vain, jos ihmiset omaksuvat uuden asenteen työntekoon ja sosiaalijärjestelmissämme omaksutaan uusi tapa suhtautua ihmisiin. Tähän päästään kytkemällä talousuudistukset sosiaalijärjestelmien uudistamiseen.

Sosiaalijärjestelmiemme kestävyys pitkällä aikavälillä

Maaliskuun 22. ja 23. päivänä 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi, että ”komissio pohtii…sitä, miten sosiaalisen mallimme kestävä rahoitus voidaan varmistaa".

Jäsenvaltiot rahoittavat sosiaalijärjestelmät välittömiä ja välillisiä veroja sekä sosiaaliturvamaksuja eri tavalla yhdistelemällä. Vastuu useimpien veropolitiikan osatekijöiden määrittämisestä samoin kuin verokantojen vahvistamisesta on edelleen tiukasti jäsenvaltioilla. Miten ne voivat sopeutua uusiin olosuhteisiin?

Ne voisivat nostaa veroja. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä tulevaisuuden kannalta kestävä ratkaisu, kun otetaan huomioon kansallisissa järjestelmissä ratkottaviksi tulevien budjettivaikeuksien mittavuus, ja globalisaatio saattaa rajoittaa jäsenvaltioiden vapautta mukauttaa kantoja omaehtoisesti. Vaihtoehtoisesti voitaisiin leikata kuluja,

mutta se voisi joissakin tapauksissa heikentää sitoumustamme panostaa osaamiseen, verkostoihin ja ihmisiin.

Valitaan mikä ratkaisumalli hyvänsä, nykyisten verotusjärjestelmien toimintaa on tarve tehostaa kaikkialla EU:ssa. Koordinoidumpi lähestymistapa EU:n tasolla ja tehokkaampi hallinnollinen yhteistyö jäsenvaltioiden kesken voisi tehostaa verotusjärjestelmien toimintaa merkittävästi. Näin olisi mahdollista pitää taloudellinen toiminta ja ”liikuteltavat” resurssit (pääoma, yritykset) EU:ssa ja samalla välttyä verojen keskittämiseltä vaikeammin liikuteltaviin kohteisiin kuten työhön. Jäsenvaltioiden kanssa on jo aloitettu yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottoon, rajat ylittävässä toiminnassa sovellettavien verotussääntöjen yksinkertaistamiseen ja yhtenäistämiseen sekä tietojenvaihtojärjestelmän parantamiseen tähtäävä toiminta.

Jäsenvaltioiden valitsemalla verotusmallilla voi olla vaikutusta myös sosiaalijärjestelmiemme kestävään rahoitukseen. Vuosina 1970–1999 työn tosiasiallinen verotus kiristyi, kun taas pääoma- ja kulutusverot pysyivät jokseenkin vakaina. Työn raskaampi verottaminen näyttäisi jarruttaneen uusien, erityisesti vain vähäistä ammattitaitoa vaativien työpaikkojen syntymistä; veropohjan laajentaminen saamalla useampia ihmisiä työelämään on kuitenkin tehokkain tapa, jolla valtiot voivat kasvattaa tuloja verokantoja nostamatta. Siirtämällä verotuksen painopiste työstä kulutuksen ja/tai saastuttamisen verottamiseen voitaisiin myös tukea laajempaa strategiaa työllisyystasojen nostamiseksi.

Kuka vastaa mistäkin? Euroopan rooli

Tänä päivänä tehtävänjako on suhteellisen selvä. Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu sosiaalijärjestelmiensä suunnittelusta ja täytäntöönpanosta. EU:lla on laaja vastuu sisämarkkinoista, mutta sen tehtävänä on myös edistää monenlaisia tavoitteita työllisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta tutkimukseen ja innovointiin – kaikki politiikkoja, jotka vaikuttavat kansallisten järjestelmien menestymiseen. Vaikka talouspolitiikat ja hyvinvointivaltio ovat toisistaan riippuvaisia, kaikkia päätöksiä ei tarvitse tehdä samalla päätöksenteon tasolla.

Meidän ei pitäisi aliarvioida Euroopan unionin kykyjä edesauttaa uudistamisprosessia .

Kansainvälistä vastausta globalisaatioon muotoiltaessa jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuudet niiden toimiessa yksin ovat hyvin vähäiset. Mutta Euroopalla on 25:n yhteiset arvot omaavan maan ja vahvojen toimielinten yhdessä toimiessa todelliset mahdollisuudet vaikuttaa globalisaatioon kaupan, kansainvälisten työnormien sekä maailmanlaajuisten terveys- ja turvallisuusriskien kaltaisilla aloilla. Euroopalla on paljon annettavana: se on maailman suurin kaupan alan yhteenliittymä, tärkein avunantaja ja siinä ominaisuudessa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäjä kaikkialla maailmassa sekä monenvälisten vastausten puolestapuhuja kestävään kehitykseen liittyvissä ympäristö- ja muissa haasteissa. Yhdelläkään muulla maalla tai alueella ei ole vastaavaa etulyöntiasemaa.

EU:lla on käänteentekevä asema sen tarjotessa kansallisten toimien ja kansainvälisten sääntöjen väliin sijoittuvan toimintatason. Se on onnistunut esimerkki alueellisen tason globalisaatiosta. Se tarjoaa tehokasta sääntelyä ja yhteisvastuuta suosivan ympäristön, jossa globalisaatiosta voi saada suuremman hyödyn alueellisen yhdentymisen tulosten ansiosta. 450 miljoonan ihmisen yhtenäismarkkinat tarjoavat uusia kasvu- työllistymis- ja investointimahdollisuuksia, ja poliittisilla liitännäistoimilla jäsenvaltioita voidaan auttaa lieventämään muutosten vaikutuksia.

Laajentuminen vahvistaa kansainvälisen toimintamme tehokkuutta samalla, kun se tekee yhdentymisestä enemmän – ei vähemmän – toivottavan tavoitteen kautta EU:n. Se on ratkaisevalla tavalla kohentanut liittyvien maiden talouksia ja avannut oven uusille kasvu-, investointi- ja työllistymismahdollisuuksille.

Euroopan unionilla on kaiken lisäksi käytettävissään ainutlaatuinen välinekokoelma.

- Lainsäädäntö , jolla sekä ajetaan talouden muutosta, esimerkiksi toteuttamalla yhtenäismarkkinat, että varmistetaan, että muutosten tueksi omaksutaan arvomme ja elämänlaatumme säilyttävät normit.

- Toimivalta, jonka nojalla EU voi esimerkiksi kauppaneuvotteluissa hyödyntää painoarvoaan tavalla, johon yksikään jäsenvaltio ei yksinään pystyisi, sekä täytäntöönpanovaltuudet ja oikeuslaitos, jotka tarvitaan sen varmistamiseksi, että lainsäädännöllisistä tavoitteista tulee totta kaikkien eurooppalaisten hyötyä ajatellen.

- Nykyisen komission äskettäin läpiviemien uudistusten tuloksena entisestään parantuneilla kilpailuun ja valtiontukiin liittyvillä valtuuksilla varmistetaan Euroopan pienille ja suurille yrityksille tasavertaiset toimintaedellytykset ja autetaan niitä parantamaan kilpailukykyään, stimuloidaan innovaatiota ja kasvua sekä taataan kuluttajille laaja valikoima kohtuuhintaisia tavaroita ja palveluita.

- Budjetti , jolla tuetaan Euroopan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, eurooppalaisia tietotekniikka-, energia- ja liikenneverkkoja, koulutusta, eurooppalaista tutkimusta sekä Galileo-satelliittijärjestelmän kaltaisia innovatiivisia teollisia hankkeita.

- Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue , jolla edistetään kilpailukyvyn edellytysten luomista Euroopassa esimerkiksi hallinnoimalla paremmin laillista siirtolaisuutta EU:n tasolla, jotta Euroopan talouksien koko potentiaali saataisiin hyödynnettyä.

- Ulkopoliittisilla välineillä , oli sitten kyse laajentumisesta, Euroopan naapuruuspolitiikasta tai kehitysyhteistyöstä, voimme stimuloida kasvua ja ilmentää arvojamme rajojemme ulkopuolella. Viimeisimpien laajentumisten taloudellisia hyötyjä on voitu nauttia niin uusissa kuin vanhoissakin jäsenvaltioissa.

- Talous- ja rahaliiton puitteissa harjoitettavilla EU-tason valvonta- ja koordinointivaltuuksilla varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat samansuuntaista makrotalouspolitiikkaa, vaikka ne etenisivätkin eri tahtiin.

- Ideoiden ja uudistusten katalysaattorina toimiminen komission johdolla ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tarkoituksena rohkaista uusia suhtautumistapoja muutokseen.

Muutosideoita

Mitä siis on tehtävissä sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla? Talouden, työmarkkinoiden ja sosiaalijärjestelmien uudistaminen on haasteellista ja välttämätöntä; toiminnan lähtökohtana on kuitenkin oltava johdonmukaisuuden ja koordinaation lisääminen niin eri päätöksentekijöiden kuin talous- ja sosiaalipolitiikkojen välillä. Politiikassa on tärkeää pitää mielessä, että talous- ja työmarkkinauudistusten rinnalla tavoitteena on oltava sosiaalinen oikeudenmukaisuus – kyseessä on saman kolikon kaksi puolta. Päätöksentekijöiden osalta todettakoon, että monet päätökset tehdään ja pitääkin tehdä ja panna täytäntöön kansallisella tai alueellisella tasolla, kun taas toiset kuuluvat selvästi EU:lle sille perussopimuksissa määrättyjen valtuuksien mukaisesti. Seuraavassa pohdinnassa keskitytään siihen, mitä on tehtävä ja millä tasolla.

EU-tason toimet

- Sisämarkkinoiden loppuun saattaminen palvelut, televiestintä, energia ja rahoituspalvelut mukaan luettuina. Sisämarkkinat tuovat Euroopan talouteen dynaamisuutta ja valinnanvaraa. Tänä päivänä haasteena on ulottaa sen monet hyödyt palvelualalle; näin saadaan lisää kilpailua ja voidaan kehittää kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten yleishyödyllisten palvelujen vahvaa perinnettämme edelleen. Myös yhteisöpatenttiasiassa on edistyttävä.

- Markkinoiden kehittäminen avoimemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi EU:ssa jatkamalla kilpailu- ja valtiontukisääntöjen täytäntöönpanoa.

- Yrittäjyyden kannustaminen luomalla eurooppalaisten, varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten perustamiselle ja menestymiselle suotuisat olosuhteet.

- Sääntelykehyksen parantaminen EU-tasolla , myös kansallisella tasolla, yritysten ja kansalaisten vapauttamiseksi tarpeettomista kuluista ja byrokratiasta sekä EU-lainsäädännön keskittämiseksi aloille, joilla siitä on eniten hyötyä ja joille siitä on lisäarvoa.

- Kolmansien maiden markkinoiden avaaminen eurooppalaisille tuottajille erityisesti solmimalla pitkälle tähtäävä ja tasapainoinen sopimus Dohan neuvottelukierroksella. Meidän on edistettävä vapaata ja reilua kauppaa, josta hyötyvät niin Eurooppa kuin köyhätkin maat.

- Rahoituskehyksistä sopiminen vuoden loppuun mennessä esimerkiksi yhteenkuuluvuutta, maaseudun kehittämistä, koulutusta, tutkimusta, innovaatioita, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskevien monivuotisten ohjelmien turvaamiseksi samoin kuin uudesta mukautumista globalisaatioon helpottavasta rahastosta (Globalisation Adjustment Fund) sopiminen; rahastosta täydennettäisiin rakennerahastovaroja ja varsinkin Euroopan sosiaalirahastoa myöntämällä nopeasti tukea globalisaatiosta johtuviin akuutteihin ongelmiin painopisteen ollessa ihmisissä.

- Talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan varmistaminen ennakkoedellytyksenä kasvun ja työpaikkojen luomiselle.

- Talouden ohjausjärjestelmän parantaminen sekä talous- ja sosiaalipolitiikkojen vahvistaminen. Tämä tapahtuu esimerkiksi vahvistamalla kasvua ja työllisyyttä koskevien EU:n yhdennettyjen suuntaviivojen kaltaisia välineitä ja tehostamalla niiden EU-tason koordinointia sosiaalisen suojelun alalla. Tavoitteeksi on asetettava paremmat edellytykset seurata jäsenvaltioiden edistymistä ja tarvittaessa tarjota tukea.

Kansallisen tason toimet

- Uudistetun Lissabonin strategian yhteydessä sovittujen, kasvua ja työllisyyttä edistävien rakenneuudistusten ja politiikkojen täytäntöönpaneminen

- Työllisyyden lisääminen ja työttömyyden vähentäminen erityisesti harjoittamalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja edistämällä sellaista joustoa ja mukautumiskykyä, joiden tarkoituksena on suojata ennen muuta ihmisiä, ei niinkään työpaikkoja: meidän on ajateltava työntekijää yhtä paljon kuin itse työpaikkaa.

- Eläkkeiden ja terveyden- ja pitkäaikaishoidon sovittaminen muuttuviin tarpeisiin vastaamiseksi , asianmukaisen suojelun tarjoamiseksi ja korkealaatuisen hoivan yleisen saatavuuden varmistamiseksi sekä sen aktualisointi, miten riskit ja vastuut jaetaan valtion ja kansalaisten kesken. Kansallisilla sosiaaliturvajärjestelmillä pitäisi pystyä vastaamaan esimerkiksi yksinhuoltajuuden ja suhteiden kariutumisen seurauksena muuttuneisiin realiteetteihin. Kansallisella tasolla pitäisi myös harjoittaa perheen huomioon ottavia politiikkoja, joilla puututaan EU:n alhaisiin hedelmällisyyslukuihin ja tarjotaan kohtuuhintaisia lastenhoitojärjestelyjä , jotta naiset ja yksinhuoltajat pääsisivät työmarkkinoille ja pysyisivät niillä.

- Innovatiivisten ratkaisujen tarjoaminen matalapalkkaisille , esimerkiksi tulojen täydentäminen toimeentuloturvan tasolle ja työntekijöiden tuotantopotentiaalin nostaminen, jotta he voisivat ansaita enemmän; tämä tarkoittaa sitä, että valtiolle on annettava aktiivisempi vastuu työllistyvyyden edistämisessä sekä pitkäaikais- että nuorisotyöttömyyden vähentämisessä.

EU:n ja jäsenvaltioiden uusi kumppanuus

On selvää, ettei EU eivätkä jäsenvaltiot pysty yksinään aikaansaamaan muutosta. Seuraavassa esitetään konkreettisia keinoja parantaa kansallisen ja kansainvälisen tason yhteensovittamista talous- ja sosiaalipolitiikan uusilla toiminta-aloilla. Komissio on valmis harkitsemaan uusien kumppanuuksien solmimista eurooppalaisten toimien tehostamiseksi näillä aloilla. Mahdollisia keinoja ovat

- Innovointiin kannustavan ympäristön luominen. Tieto, tutkimus, taidot ja koulutus ovat avain menestykseen globaalistuvassa maailmassa. Ne ovat myös lähtökohtana toimissa, joilla ihmisiä autetaan mukautumaan muuttuvaan maailmaan koko elämänkaarensa ajan. Meidän on selvitettävä Airbusin ja Galileon menestyksen ja niistä saatujen kokemusten pohjalta, miten tällä alalla voidaan kehittää tuloksellisia eurooppalaisia hankkeita. Näiden ohella on tuettava korkeakoulujemme huippuosaamista ja tiiviimpää kanssakäymistä korkeakoulujen ja yritysten välillä .

- Pitkän aikavälin johdonmukaisen energiapolitiikan formulointi. Uusi poliittinen lähestymistapa , jossa energiakysymystä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti niin käytön kuin energiavarmuuden ja tarjonnan monipuolisuuden näkökulmasta ja jossa energiakysymykset, esimerkiksi bioenergia, kytketään muihin politiikan aloihin, kuten tutkimukseen, maatalouteen tai ympäristöön. Tällainen politiikka on olennainen osa pyrkimyksiä huolehtia ympäristön kannalta kestävästä talouskasvusta.

- Lisävarojen osoittaminen (niin julkisista kuin yksityisistä lähteistä) yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja osaamiseen. Työsuhdeturvaan tarvitaan uusia lähestymistapoja: ihmisille on annettava taidot, joiden avulla he pysyvät mukautumiskykyisinä koko työelämänsä ajan sen sijaan, että pyrittäisiin turvaamaan määrätynlaiset työpaikat.

- Työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun uudistaminen kaikilla tasoilla. Vuoropuhelun pitäisi onnistua laaja-alaisen kannatuksen saamisessa sekä yhteisen käsityksen muodostamisessa edessä olevista haasteista ja niihin ehdotetuista ratkaisuista. EU-tason ja kansallisten toimien välinen tiivis kytkös huomioon ottaen työmarkkinaosapuolten pitäisi ilmaista selvemmin, mitä ne tekevät kullakin tasolla.

- Tukitoimet talouden rakenneuudistuksen sosiaalisista seurauksista selviämiseksi. Sisämarkkinauudistukset, työmarkkinoiden modernisointi ja sosiaalijärjestelmien mukauttaminen ovat kaikki olennainen osa pyrkimyksiämme hallita globalisaatiota sekä luoda kasvua ja työllisyyttä. Kaikilla EU:n politiikoilla ja ohjelmilla on voitava tukea kansallisia ponnisteluja, ajaa muutosta ja hankkia kannatusta esimerkiksi sosiaalisen vuoropuhelun keinoin.

- Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisääminen verotusjärjestelmien tehokkuuden ja kestävyyden parantamiseksi; näin varmistetaan valtiontulojen kasvaminen, helpotetaan veronmaksajien elämää ja tehostetaan talouden suorituskykyä. Tämä edellyttää nykyjärjestelmien uudistamista ja yksinkertaistamista.

Näiden toimien onnistuminen edellyttää terveiden makrotalouspolitiikkojen harjoittamista vakauden, terveen julkistalouden ja matalan inflaation varmistamiseksi. Oikeilla makrotalouspolitiikoilla luodaan suotuisat olosuhteet kasvulle, työllisyydelle ja investoinneille; ne pitävät inflaation aisoissa, millä edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ja laskevat ajan mittaan julkisen velan kokonaismäärää, minkä ansiosta jäsenvaltioilla on paremmat eväät selvitä ikääntymisen jatkossa aiheuttamista kustannuksista.

PÄÄTELMÄT

Uudistamisen ja uudistumisen tarve on kiistämätön. Kaikkien jäsenmaiden on varauduttava sosiaalipalvelujen kysynnän kasvuun ja niiden rahoittamisen haasteisiin. Meidän on uudistuttava voidaksemme jatkossakin tarjota korkealaatuista koulutusta ja terveydenhoitoa, tyydyttäviä työpaikkoja ja riittävät eläkkeet. Uudistumisen myötä saamme lisää luottamusta poimia globalisaation tarjoamat hedelmät. Euroopalla on kehityksessä keskeinen rooli, ja komission tehtävänä on varmistaa se. Komissio aikoo oma-aloitteisesti ja varsinkin kansalaisten kanssa käytävän vuoropuhelun (nk. K-suunnitelma) yhteydessä havainnollistaa, miksi Euroopalla on aiempaa tärkeämpi rooli etsittäessä ratkaisuja edessämme oleviin haasteisiin. Komissio on valmis tekemään jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden kanssa yhteistyötä laadittaessa suunnitelmaa sille, miten Eurooppaa uudistetaan niin, että taloudellinen hyvinvointi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuvat. Uudistumalla voimme säilyttää yhteiset arvomme.

[1] Jobs, Jobs, Jobs, Creating more employment in Europe , korkean tason työllisyystyöryhmä, marraskuu 2003, ja Facing the Challenge , korkean tason työryhmä, marraskuu 2004.

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

2000

2010

2020

2030

2040

2050

%

USA

EU-15

JAPANI

Kiina (yläosa) + Intia (viivoitettu osa)

JapanI

USA

EU-25

2004

1995

25,0%

20,0%

15,0%

10,0%

5,0%

0,0%