[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 3.5.2005

KOM(2005) 177 lopullinen

VIHREÄ KIRJA

Vihreä kirja rahoituspalvelupolitiikasta (2005–2010)

(komission esittämä)

SISÄLLYSLUETTELO

POLITIIKAN YLEINEN TAVOITE 3

1. TÄRKEIMMÄT POLIITTISET SUUNTAUKSET 4

2. PAREMPAA SÄÄNTELYÄ, TÄYTÄNTÖÖNPANOA, TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTAA JA JATKUVAA ARVIOINTIA 8

3. RAHOITUSPALVELULAINSÄÄDÄNNÖN KONSOLIDOINTI KAUDELLA 2005–2010 9

3.1. JÄLJELLÄ OLEVIEN TOIMENPITEIDEN SAATTAMINEN PÄÄTÖKSEEN 9

3.2. TEHOKAS JA TOIMIVA VALVONTA 10

3.3. RAJATYLITTÄVÄN SIJOITUSTOIMINNAN JA KILPAILUN MAHDOLLISTAMINEN 11

3.4. ULKOINEN ULOTTUVUUS 11

4. MAHDOLLISET UUDET TIETYILLE ALOILLE KOHDENNETUT ALOITTEET 11

LIITE I

(1) ECONOMIC BENEFITS FROM FINANCIAL INTEGRATION

(2) BETTER REGULATION, TRANSPOSITION, ENFORCEMENT AND CONTINUOUS EVALUATION

(3) EFFICIENT AND EFFECTIVE SUPERVISION

(4) BARRIERS TO CROSS-BORDER CONSOLIDATION

(5) THE EXTERNAL DIMENSION

(6) ASSET MANAGEMENT

(7) RETAIL FINANCIAL SERVICES

LIITE II

TIMELINES INCLUDING MEASURES ADOPTED, UNDER NEGOTIATION, UNDER PREPARATION

VIHREÄ KIRJA RAHOITUSPALVELUPOLITIIKASTA (2005-2010) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) |

Rahoituspalveluja koskevan komission politiikan[1] yleinen tavoite on viiden seuraavan vuoden aikana: |

vakiinnuttaa eteneminen kohti yhdentyneitä, avoimia, kilpailukykyisiä ja tehokkaasti toimivia Euroopan rahoitusmarkkinoita ja poistaa jäljellä olevat taloudellisesti merkittävät esteet, edistää sellaisten markkinoiden kehittymistä, joilla rahoituspalvelut ja pääoma voivat liikkua vapaasti mahdollisimman edulliseen hintaan koko EU:n alueella mutta joilla samalla varmistetaan riittävä ja tehokas vakavaraisuusvalvonta, taloudellinen vakaus ja korkeatasoinen kuluttajansuoja, ja panna täytäntöön, valvoa ja arvioida jatkuvasti nykyisiä lainsäädäntöpuitteita, noudattaa tiukasti tulevissa aloitteissa paremman sääntelyn periaatetta, lähentää valvontakäytäntöjä ja vahvistaa Euroopan vaikutusta maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla. |

Tässä vihreässä kirjassa esitetään komission alustava näkemys rahoituspalvelupolitiikan painopistealueista viiden seuraavan vuoden aikana. Tässä otetaan huomioon monet 2 vuotta kestäneen konsultoinnin aikana esitetyt toisiaan lähenevät kannat. Neljän asiantuntijaryhmän valmistelun jälkeen järjestettiin laaja julkinen kuuleminen[2]. EU:n rahoituspalvelukomitea laati samanaikaisesti raportin rahoitusalan yhdentymisestä[3] ja Euroopan parlamentin talous-ja raha-asioiden valiokunta mietintöluonnoksen rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen nykytilasta Euroopan unionissa[4]. |

Komissio toivoo saavansa kommentteja EU:n rahoituspalvelupolitiikkaa koskevista ensimmäisistä näkemyksistään. Kommentit olisi lähetettävä 1. elokuuta 2005 mennessä seuraavaan sähköpostiosoitteeseen: markt-consult-financialservices@cec.eu.int. Toimitetut kommentit julkaistaan komission Internet-sivustolla, ellei toisin nimenomaisesti pyydetä. Saadut kommentit ja komission jatkama valmistelutyö otetaan huomioon laadittaessa lopullista politiikkaohjelmaa, joka esitetään valkoisena kirjana marraskuussa 2005. |

1. TÄRKEIMMÄT POLIITTISET SUUNTAUKSET |

Viimeisen kuuden vuoden aikana on edistytty merkittävästi yhdentyneiden eurooppalaisten pääoma-ja rahoituspalvelumarkkinoiden luomisessa. Pääosa rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmassa (FSAP) esitetyistä säännöksistä on hyväksytty, ja niitä pannaan nyt täytäntöön. EU:n päätöksenteko-ja sääntelyrakenteet ovat muuttuneet järkevämmiksi ja tehokkaammiksi ns. Lamfalussyn prosessin tuloksena[5]. EU:n toimielinten ja markkinatoimijoiden välisestä oikeudellisesta yhteistyöstä on vasta nyt muodostunut jatkuvaa ja järjestelmällistä. Lisäksi poliittinen luottamus yhdentymisprosessiin on lisääntynyt euron käyttöönoton myötä. |

Työ ei kuitenkaan lopu tähän, vaan kaudella 2005–2010 siirrytään uuteen vaiheeseen, jossa painopistealueet ovat varsin erilaiset: Nykyistä lainsäädäntöä konsolidoidaan, ja esitetään vain muutamia uusia aloitteita. Varmistetaan, että EU:n säännökset saatetaan tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että valvontaviranomaiset valvovat entistä tiukemmin säännösten täytäntöönpanoa. Suoritetaan jatkuvasti jälkikäteisarviointeja, joissa komissio seuraa tarkasti säännösten käytännön soveltamista ja niiden vaikutusta rahoitusalan toimintaan EU:ssa. Jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten ja markkinatoimijoiden on hoidettava osuutensa. Komissio ei tarvittaessa epäröi muuttaa tai jopa kumota toimenpiteitä, joilla ei ole saavutettu tarkoitettuja hyötyjä. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa pitkään työstettyjen EU:n lainsäädäntöpuitteiden optimaalinen toiminta. Se hyödyttää kaikkia markkinatoimijoita eli yli 20 miljoonaa eurooppalaista yritystä ja 450 miljoonaa kansalaista, ja näin ollen koko Euroopan taloutta. |

Viimeisen kuuden vuoden toimintasuunnitelman lähtökohtana on ollut ajatus syvistä, likvideistä ja dynaamisista rahoitusmarkkinoista, jotka varmistavat pääoman ja palvelujen tehokkaan kohdentumisen ja tarjonnan koko Euroopan taloudessa – sekä tukku-että vähittäistasolla. Näin vahvistetaan perusta paremmalle pitkän aikavälin kasvulle ja tehostetaan työpaikkojen luomista talouden eri sektoreilla. Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman yhteydessä esitettyjen säädösehdotusten tunnussanoja ovat olleet rajatylittävä kilpailu, markkinoille pääsy, lisääntynyt läpinäkyvyys, markkinoiden eheys, rahoitusalan vakaus ja tehokkuus. Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman mukainen lainsäädäntö on yleisesti ottaen noudattanut uskollisesti näitä perusperiaatteita, ja ne pätevät edelleen. |

Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymisestä koituvista taloudellisista hyödyistä (liite I) ei ole epäilystä. Tämä todettiin Lissabonin strategiassa[6] ja vahvistettiin Lissabonin strategiaa koskevassa komission välitarkastelussa, jossa kiinnitettiin tehostettua huomiota kasvuun ja työllisyyteen[7]. |

Jäsenvaltioiden kansallisen sääntelypolitiikan saattaminen samansuuntaiseksi EU:n sääntelyjärjestelmän kanssa on haastavaa. Mukautuksista aiheutuu ennakolta huomattavia kustannuksia jäsenvaltioiden viranomaisille ja markkinatoimijoille. Nämä siirtymäajan ongelmat aiheuttavat jo sinänsä haasteita erityisesti siksi, että ne keskittyvät pääasiassa lyhyelle ajanjaksolle (vuosille 2005–2007). Siirtymäkustannuksista huolehtimisen ei kuitenkaan pidä antaa hämärtää laaja-alaisempia taloudellisia hyötyjä. Yhdentymisen vaihtoehto on ilmeinen: hajanaiset ja heikosti toimivat rahoitusmarkkinat ja/tai sekoitus kansallisista likviditeettipooleista, joilla sovelletaan vaihtelevia koordinoimattomia riskienhallintakäytäntöjä ja joilla pääomakustannukset ovat korkeammat. Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmalla on luotu suotuisat lainsäädäntöpuitteet, joiden avulla rahoitustuotteiden liikkeeseenlaskijat, sijoittajat ja rahoituspalvelujen tarjoajat voivat toimia koko EU:n tasolla ilman kohtuuttomia oikeudellisia esteitä. Olennaista on nyt tehdä puitteista hyvin toimivat. |

Taloutta ja markkinoita koskevat tiedot osoittavat, että rahoitusalan yhdentyminen on Euroopassa jo alkanut monilla osa-alueilla: tukkumarkkinoilla, arvopaperipörsseissä ja rahoitusmarkkinoiden perusrakenteissa kuten selvitys-ja toimitusjärjestelyissä. Yhdentyminen on parantanut kaikkien rahoituspalvelujen käyttäjien toimintaedellytyksiä. Eurooppalaisilla alkaa olla jo ”markkinarefleksiä”, mutta paljon on vielä tehtävä sekä edellä mainituilla aloilla että muilla vähittäis-ja tukkusektoreilla. Esimerkiksi vähittäismarkkinat ovat edelleen hajautuneet ja joillekin markkinoille on mahdotonta päästä. Näitä esteitä on arvioitava huolellisesti, ja erityisesti on tutkittava, muodostavatko ne tuntuvia taloudellisia haittoja pääoman ja rahoituspalvelujen vapaalle liikkuvuudelle. |

Hyvin toimivat riskipääomamarkkinat ovat strategisesti tärkeitä uusille ja innovatiivisille yrityksille, yrittäjyydelle, tuottavuuden kasvattamiselle ja kestävälle taloudelliselle kasvulle Euroopassa. Euroopan riskipääomamarkkinat ovat nykyisin huomattavasti tehottomammat kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinat. Tämän vuoksi on tärkeää määrittää painopistealueet mahdollisille uusille aloitteille tällä alalla. |

Parempaan sääntelyyn pyrkivää lähestymistapaa sovelletaan tiukasti kaikilla osa-alueilla: politiikan suunnittelussa, avoimessa konsultoinnissa kaikilla tasoilla, tehtäessä perusteellisia ja realistisia taloudellisia vaikutustenarviointeja ennen kuin annetaan uusia lainsäädäntöehdotuksia, sekä jälkikäteisarvioinneissa. Tämä on ratkaisevaa, jotta voidaan vähentää rahoituslaitoksille ja liikkeeseenlaskijoille aiheutuvia hallintokuluja ja parantaa Euroopan rahoitusalan kilpailukykyä. |

Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi sovellettava näitä periaatteita, jotta voidaan välttää konkreettisiin tietoihin perustuvien komission ehdotusten muuttuminen tarpeettoman monimutkaisiksi. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti vältettävä sellaisten tarpeettomien säännösten lisäämistä, jotka ylittävät direktiiveissä asetetut säännökset (ns. goldplating). Jos tällaisia lisäyksiä tehdään, EU ei saa yhteisistä säännöistä seuraavia hyötyjä ja aiheutetaan tarpeettomia rasitteita ja kustannuksia eurooppalaisille yrityksille[8]. |

Aikaisempaa vastaavalla tavalla myös nyt on oltava konkreettista näyttöä siitä, että kaikista rahoituspalveluja koskevista EU:n uusista lainsäädäntöehdotuksista ja täytäntöönpanosäännöistä saadaan tuntuvaa taloudellista hyötyä tehokkuuden ja vakauden ansiosta. Mittarina olisi pidettävä sitä, missä määrin toimenpiteet helpottavat rajatylittävää liiketoimintaa ja parantavat Euroopan rahoitusmarkkinoiden kilpailukykyä sekä turvaavat samalla markkinoiden sisäistä vakautta. |

Komission lähestymistapa perustuu jatkossakin mahdollisimman pitkälti jokaisessa valmisteluvaiheessa saavutettavaan yhteisymmärrykseen. Komissio toimii tiiviissä ja avoimessa yhteistyössä jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, EU:n valvontaviranomaisten verkkojen (CEBS[9], CEIOPS[10] ja CESR[11]), Euroopan keskuspankin, markkinatoimijoiden ja jatkossa entistä tiiviimmin myös kuluttajaryhmien[12] kanssa. Sääntelyperiaatteet vaihtelevat eri jäsenvaltioissa, joten EU:n lainsäädännön tavoitteena on löytää näissä monitahoisissa kysymyksissä Euroopan etua parhaiten palveleva tasapaino. Kaikessa lainsäädännössä olisi noudatettava perustamissopimuksessa mainittua toissijaisuus-ja suhteellisuusperiaatetta[13] sekä lisättävä kilpailua. |

Nyt on aika kannustaa keskusteluun eurooppalaisten valvontakäytänteiden lähentämisestä. Valvontajärjestelmällä on oltava sellaiset toimintakeinot, että rahoituspalveluja voidaan säännellä EU:ssa tehokkaasti ja helpottaa näin liiketoimintaa Euroopassa. Jäsenvaltioilla ja Euroopan parlamentilla on oltava kokonaisvaltainen demokraattinen vastuu. Tässä yhteydessä Euroopan perustuslakisopimuksen[14] voimaantulo on tärkeää Lamfalussyn prosessin[15] keskipitkän aikavälin jatkuvuudelle ja kestävyydelle. |

Komissio uskoo, että kun sääntelypuitteet ja valvontarakenteet on saatu pääosin valmiiksi, synergia muiden politiikan osa-alueiden kanssa – erityisesti kilpailu-ja kuluttajapolitiikan kanssa – lisääntyy viiden seuraavan vuoden aikana. Ilmoituksia on jo tullut muutamista rahoituspalvelujen alalla toteutettavista alakohtaisista kyselytutkimuksista. Komissio haluaisi, että markkinatoimijat toimisivat tehokkaammin ja ennakoivammin ja ilmoittaisivat aina sääntöjen selvästä rikkomisesta tai kilpailunvastaisesta toiminnasta ensin kansallisille viranomaisille ja sitten komissiolle. |

Muilla horisontaalisilla tai täydentävillä politiikan aloilla (yritysten hallinnointi-ja ohjausjärjestelmät, yhtiöoikeuden uudistaminen, tilinpäätökset ja lakisääteinen tilintarkastus) on erittäin tärkeä osuus luottamuksen ja läpinäkyvyyden aikaansaamisessa Euroopan rahoitusmarkkinoilla. Vaikka nämä politiikan alat eivät kuulukaan tämän vihreän kirjan piiriin, työt näillä aloilla etenevät sovitussa aikataulussa[16] ja noudattaen parempaa sääntelyä ja yksinkertaistamista koskevia periaatteita. Yrittäjien, kirjanpitäjien, tilintarkastajien ja muiden markkinatoimijoiden on noudatettava toiminnassaan korkeita ammattieettisiä vaatimuksia. Kansallisten valvontaviranomaisten on varmistettava, että periaatteita sovelletaan tehokkaasti myös offshore-rahoituskeskuksiin. Jos näin ei tehdä, markkinapaine ja poliittinen paine sääntelyn lisäämiseen näillä ja muilla aloilla kasvaa. Asiaa tarkastellaan parhaillaan tilinpäätösstandardeja koskevien 4. ja 7. yhtiöoikeusdirektiivin tarkistamisen yhteydessä. Tavoitteena on tehostaa tiedonantovelvollisuutta silloin, kun käytetään offshore-rahoituskeskuksiin sijoittautuneita yhteisöjä. |

Keskustelu kansainvälisiä normeja antavien elinten kuten IASB:n (International Accounting Standards Board) tulevista hallinnointi-ja rahoitusperiaatteista sekä poliittisesta vastuusta on poliittisesti yhä merkittävämpää. Komissio katsoo, että näiden yhteisöjen julkista valvontaa on tiukennettava, jotta voidaan varmistaa sidosryhmien näkemysten asianmukainen huomiointi, tyydyttävä läpinäkyvyys, asianmukaiset toimintaprosessit ja kestävä rahoitus. |

Kun tarkastellaan Euroopan asemaa maailmanlaajuisesti, voidaan todeta, että Euroopalla on merkittävä strateginen tilaisuus vaikuttaa kehittyvien maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn. Tämän vuoksi EU:n ja Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoiden vuorovaikutuksen lisääminen ja rahoitussuhteiden kehittäminen Japanin, Kiinan ja esimerkiksi Intian kanssa on tärkeää (ks. 3.4 kohta). Komission mielestä näissä keskusteluissa voitaisiin käsitellä laajempia aiheita, jotta tulevaisuudennäkymiin ja markkinatoimijoiden käsityksiin voidaan kiinnittää enemmän huomiota. Pyrkimyksiä kolmansien maiden rahoitusmarkkinoiden avaamiseksi jatketaan sekä Dohan kierroksen että kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten yhteydessä. |

Komissio pyytää sidosryhmiltä mielipidettä seuraavista kysymyksistä: Kannatetaanko komission viideksi seuraavaksi vuodeksi suunnitteleman politiikan päätavoitteita? Kannatetaanko edellä kuvailtuja tärkeimpiä poliittisia suuntauksia? |

2. PAREMPAA SÄÄNTELYÄ, TÄYTÄNTÖÖNPANOA, TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTAA JA JATKUVAA ARVIOINTIA |

Taloudellisen suorituskyvyn parantaminen ja vaurauden lisääntyminen riippuvat pitkälti EU:n toimielinten, valvontaviranomaisten ja markkinatoimijoiden kyvystä varmistaa, että nykyisiä sääntöjä sovelletaan ja niiden soveltamista valvontaan johdonmukaisesti siten, että parhaita käytänteitä sovelletaan säännönmukaisesti (liitteessä I oleva II jakso). Näin luodaan tasapuoliset toimintaolosuhteet, joissa yhteisön oikeutta tulkitaan johdonmukaisesti ja täsmällisesti, ja vältetään oikeusvarmuuden puute ja sääntöjen monitulkintaisuus. Täytäntöönpanon valvontajärjestelyjä eri jäsenvaltioissa on vahvistettava ja kytkettävä toisiinsa mm. Euroopan valvontaviranomaisten verkkojen avulla. Tällainen yhteinen vastuu on merkittävä haaste 25 jäsenvaltion Euroopan unionille varsinkin, kun seuraavat laajentumiset ovat jo näköpiirissä. |

Painopistealueet ovat seuraavat: Jatketaan avointa politiikanvalmistelua ja käytetään konsultointijärjestelyjä laaja-alaisesti kaikilla tasoilla. Yksinkertaistetaan ja konsolidoidaan rahoituspalveluja koskevat (EU:n ja kansallisen tason) säännökset[17]. Lähennetään valvontasääntöjä ja –käytäntöjä, mutta otetaan samalla huomioon poliittinen vastuu ja nykyiset institutionaaliset rajat. Toimitaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan parantaa EU:n säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja varmistaa johdonmukainen täytäntöönpano. Arvioidaan, saavutetaanko odotetut taloudelliset edut nykyisillä direktiiveillä ja asetuksilla, ja kumotaan toimenpiteet, jotka eivät täytä tätä vaatimusta; ja varmistetaan asianmukainen täytäntöönpano ja täytäntöönpanon valvonta, tarvittaessa soveltamalla nykyiseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön perustuvia rikkomisesta johtuvia menettelyjä. |

Komissio pyytää sidosryhmiltä mielipidettä seuraavista kysymyksistä: Hyväksytäänkö esitetyt ensisijaiset toimenpiteet? Mitä muita toimenpiteitä olisi toteutettava, jotta voidaan edistää EU:n lainsäädännön johdonmukaista täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa? |

3. RAHOITUSPALVELULAINSÄÄDÄNNÖN KONSOLIDOINTI KAUDELLA 2005–2010 |

3.1. JÄLJELLÄ OLEVIEN TOIMENPITEIDEN SAATTAMINEN PÄÄTÖKSEEN |

KÄSITELTÄVÄNÄ OLEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA VALMISTELTAVANA OLEVAT TOIMENPITEET |

Seuraavien 12 kuukauden ensisijainen tavoite on saada valmiiksi Euroopan parlamentissa ja neuvostossa neuvoteltavina olevat säädökset ja tärkeimmät komission valmisteltavina olevat toimenpiteet. Valmisteltavia toimenpiteitä ovat (mahdollisesti) direktiivi kaupankäynnin jälkeisistä rahoituspalveluista (selvitys-ja toimitusjärjestelyt), vakuutusalan uudet solvenssisäännökset ja (mahdollisesti) maksuja koskeva säädösehdotus (ks. liite II). Tämä valmistelutyö edellyttää sekä perusteellista vaikutustenarviointia että laaja-alaista sidosryhmien konsultointia. |

ALAT, JOILLA KOMISSIO EI EHKÄ ESITÄ EHDOTUSTA |

Komissio on sitoutunut toimimaan vain silloin kun EU:n tasolla tehdyt aloitteet tuovat selkeää taloudellista hyötyä yrityksille, markkinoille ja kuluttajille. Komissio tarkastelee parhaillaan luokituslaitosten ja sijoitusanalyytikkojen toimintaa. Se on saanut kommentit CESR:ltä ja CEBS:ltä, ja tarkoituksena on ratkaista, tarvitaanko tässä vaiheessa uutta lainsäädäntöä vai riittävätkö markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin nykyiset säännökset sekä itsesääntely[18]-ja seurantajärjestelyt. On jo varmaa, että komissio ei ehdota täytäntöönpanotoimenpiteitä julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin nojalla. Vaikka komissio päättäisi, ettei se tee lainsäädäntöehdotuksia tällä ja muilla aloilla, komissio ei kuitenkaan epäröi tarkastella kantaansa uudelleen, jos markkinakehitys osoittaa voimakkaiden toimien olevan tarpeen. |

ALAT, JOILLA KOMISSIO VOI HARKITA UUDELLEEN EHDOTUSTAAN |

Sen jälkeen kun jäsenvaltiot hyväksyivät Haagin yleissopimuksen (monenvälinen sopimus välittäjien hallussa olevia arvopapereita koskevista lainvalintakysymyksistä[19]), komissio teki ehdotuksen sopimuksen allekirjoittamisesta. Eräät jäsenvaltiot ja Euroopan keskuspankki ovat kuitenkin ilmoittaneet yleissopimukseen liittyvistä ongelmista. Komissio laatii vuoden 2005 loppuun mennessä oikeudellisen arvioinnin esitetyistä ongelmakohdista ja päättää sen jälkeen, onko nykyistä allekirjoitusehdotusta tarpeen muuttaa. |

3.2. TEHOKAS JA TOIMIVA VALVONTA |

Euroopan rahoitusmarkkinoiden jatkuva yhdentyminen asettaa valvontaviranomaisille uusia haasteita. Rajatylittävien riskien seurannasta on tulossa entistä tärkeämpää, ja vaikka yhdentyminen lisää yleistä vakautta, mahdollisuudet häiriöihin (kuten useisiin rahoitusmarkkinoihin ja/tai EU:n tasolla toimiviin ryhmittymiin vaikuttaviin järjestelmän toimintahäiriöihin) kasvavat. Komissio uskoo, että näihin haasteisiin voidaan vastata kehittämällä alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa (ks. liitteessä I oleva III jakso). |

3.3. RAJATYLITTÄVÄN SIJOITUSTOIMINNAN JA KILPAILUN MAHDOLLISTAMINEN |

Rahoituspalvelualan yhdentymisen olisi tapahduttava markkinalähtöisesti. Samalla on kuitenkin varmistettava rahoitusmarkkinoiden vakaus ja rahoitusjärjestelmän eheys eräillä alueilla. Rajatylittävien transaktioiden kustannukset ja esteet niiden toteuttamiselle haittaavat tuntuvasti rajatylittäviä sijoituksia ja talouden rationalisointia Euroopassa. Komissio on alustavassa raportissaan osoittanut mahdolliset esteet ja kehottanut sidosryhmiä ilmoittamaan mielestään suurimmista esteistä[20]. Näiden perusteettomien esteiden poistaminen tai ainakin niiden vähentäminen lisää kilpailua rahoitusalalla ja yleisesti koko taloudessa sekä vaikuttaa suotuisasti kasvuun ja työpaikkojen luomiseen (ks. liitteessä I oleva IV jakso). |

3.4. ULKOINEN ULOTTUVUUS |

Komissio seuraa tarkasti, että ehdokasmaat täyttävät velvoitteensa rahoituspalvelujen alalla. Ensisijaisina tavoitteina olisi säilytettävä Euroopan painoarvon kasvattaminen maailmanlaajuisella tasolla ja Euroopan rahoitusalan maailmanlaajuisen kilpailukyvyn turvaaminen. Rahoituspalvelut ovat maailmanlaajuista liiketoimintaa, joten yhdellä lainkäyttöalueella tapahtuva kehitys vaikuttaa muihin alueisiin. Liitteessä I olevassa V jaksossa selostetaan asetettuja (sääntelyä koskevia) tavoitteita ja ennen lainsäädännön antamista käytävän avoimen keskustelun erinomaista edistymistä Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Komissio haluaisi seuraavan viisivuotiskauden aikana syventää rahoitusalan suhteita myös muiden maiden kanssa, kuten Japanin ja mahdollisesti myös Intian kanssa. |

Komissio pyytää sidosryhmiltä mielipidettä seuraavista kysymyksistä: Kannatetaanko sitä, että komissio ei tee ehdotuksia näillä aloilla, tai onko muita konkreettisia aloja, joilla komission ei pitäisi esittää nyt suunnitteilla olevaa ehdotusta tai joilla komission olisi harkittava vetäytymistä hankkeesta? Riittävätkö nykyiset sääntely-ja valvontapuitteet valvontaan, mitä puutteita on ja miten ne voitaisiin tehokkaimmin korjata? Mitkä ovat sääntely-ja yhteistyötoiminnan tavoitteet, mitä aloja toimintaan pitäisi kuulua ja mitkä ovat painopistealueet maailmanlaajuisella tasolla? |

4. MAHDOLLISET UUDET TIETYILLE ALOILLE KOHDENNETUT ALOITTEET |

Neljän asiantuntijaryhmän työllä aloitetussa 2 vuotta kestäneessä konsultointiprosessissa esitettyjen näkemysten perusteella komissio on tunnistanut kaksi politiikan alaa, joilla aloitteet voivat selvästi tarjota etuja Euroopan taloudelle: omaisuudenhoito (ks. liitteessä I oleva VI jakso) ja vähittäisrahoituspalvelut. Valmistelutyötä näillä aloilla tehdään ruohonjuuritasolta alkaen konsultoivasti ja markkinoiden tarpeiden mukaisesti. |

Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman jälkeisessä arvioinnissa todettiin, että vähittäisrahoituspalvelujen alalla tarvitaan lisätoimia (ks. liitteessä I oleva VII jakso). Vaikka rahoitusmarkkinoiden yhdentymisessä on edistytty tuntuvasti, vähittäisrahoituspalvelujen eli kuluttajille tarjottujen rahoituspalvelujen ala on edelleen erittäin sirpaloitunut. |

Komission tehtävänä on helpottaa vähittäisrahoituspalvelujen tarjoamista Euroopassa. Kun näitä palveluja tarjotaan rajatylittävällä tasolla, käytössä on seuraavat neljä eri vaihtoehtoa: (i) kuluttaja ostaa palvelun toisessa jäsenvaltiossa toimivalta palveluntarjoajalta matkustamalla kyseiseen jäsenvaltioon; (ii) yritys markkinoi/myy palveluja toisen jäsenvaltion kuluttajille sijoittautumatta kyseiseen maahan; (iii) yritys sijoittautuu useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon ja mukauttaa tarjontansa vastaamaan paikallisia markkinoita ja (iv) palvelut suunnitellaan yleiseurooppalaisen tason mukaan, vaikka ne tarjottaisiinkin paikallisesti. |

Koko Euroopan kattavan toimiluvan myöntäminen yrityksille ja vastaavan toimintavapauden antaminen kuluttajille vaikuttaa parhaalta lähestymistavalta. Parhaillaan keskustellaan kuitenkin vaihtoehtoisista järjestelyistä, kuten ns. 26. järjestelmästä, jota rajatylittäviä palveluja tarjoavat yritykset ja niitä hankkivat kuluttajat voivat hyödyntää jättäen huomiotta 25 erilaista kansallista sääntökokonaisuutta. Tällaisten järjestelmien hyötyjä ei ole vielä vakuuttavasti osoitettu, ja on hankalaa päästä sopimukseen vain tiettyjä tuotteita varten suunnitelluista eurooppalaisista standardeista. Komissio ottaa kuitenkin käydyn keskustelun huomioon, ja lupaa tarkastella tällaisia järjestelmiä lähemmin. Se käynnistää toteutettavuustutkimuksen mm. vakuutus-(määräaikaiset ja henkivakuutukset) ja säästötuotteiden alalla. |

Komissio ehdottaa, että tiettyjä vähittäistuotteita varten perustetaan alan asiantuntijoista sekä yritysten ja kuluttajien edustajista koostuvia työryhmiä, jotka selvittävät mahdolliset esteet ja tarkastelevat ratkaisuja. Näitä työryhmiä tuetaan laajoilla tutkimuksilla. |

MAHDOLLISET JATKOTOIMET |

Asuntoluotot ovat yksi aloista, joilla vähittäispalvelujen yhdentymisestä saattaisi olla hyötyä. Markkinoilla tarjottavien tuotteiden määrää ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa. Kesällä 2005 julkaistavaksi suunnitellussa erillisessä vihreässä kirjassa käsitellään 48 suositusta, jotka esitetään asuntoluottoja tarkastelevan työryhmän (Mortgage Credit Forum Group) raportissa. Konkreettisia aloitteita on tarkoitus esittää aikaisintaan vuonna 2006 perusteellisen konsultoinnin jälkeen. |

Asiantuntijaryhmissä ja julkisessa konsultoinnissa esitettyjen näkemysten perusteella voidaan päätellä, että myös seuraavia aloja saattaa olla syytä tarkastella: tiedonantovelvollisuutta koskevien nykyisten sääntöjen yhdistäminen ja mahdollinen yksinkertaistaminen, erityisesti jotta voidaan varmistaa eri tekstien välinen johdonmukaisuus[21], rahoituksenvälitys: Erityisesti olisi sallittava asiantunteville ja luotettaville välittäjille mahdollisuus rajatylittävien palvelujen tarjoamiseen. Samalla on vaadittava, että noudatetaan täyttä läpinäkyvyyttä palkkioiden osalta ja suhteissa tarjoajiin. Tällä alalla on jo toteutettu toimia[22]. Kun otetaan huomioon tuotteissa ja rahoituspalveluja tarjoavien yritysten rakenteissa tapahtuva kehitys, olisi kuitenkin tarkasteltava liiketoiminnan harjoittamista, myyntineuvontaa ja tiedonantoa koskevien sääntöjen lähentämistä edelleen. pankkitilit: erityisesti pankkitilin avaamiseen toisessa maassa liittyvien esteiden tarkastelu sekä niiden käsittelyyn, siirtämiseen ja sulkemiseen liittyvät kysymykset. Erityisiä ongelmia on havaittu liittyvän mm. asuinpaikkaa ja tunnistamista koskeviin vaatimuksiin. |

Komissio pyytää sidosryhmiltä mielipidettä seuraavista kysymyksistä: Hyväksytäänkö esitetyt uudet painopistealueet? Mitä haittoja tai etuja liittyy eri rajatylittävien palvelujen tarjoamisen eri malleihin, onko ns. 26. järjestelmän kehittäminen tarpeen ja mitkä liiketoiminta-alueet voisivat hyötyä siitä? Miten kuluttajat voisivat hyödyntää tehokkaammin rahoitustuotteita ja edellyttääkö tämä asiantuntijapalvelujen ja riippumattomien neuvontapalvelujen sekä rahoitusalan tuntemiseen tähtäävän koulutuksen lisäämistä? Hyväksytäänkö edellä mainitut vähittäistuotteita koskevat kysymykset vai halutaanko ehdottaa muita aloja, joilla EU:n tason toiminnan lisääminen voisi olla hyödyksi? |

Annex I, Section I-Economic benefits from financial integration

The financial sector plays a key role in the economy by allocating economic resources efficiently in time and space and thereby enabling real-sector activity to expand and develop optimally. In playing this role, a well-functioning financial sector should provide the means to:

- execute financial securities transactions on a cost-effective and safe basis through the appropriate mechanisms for trading, clearing, settlement and custody

- pool investor resources, subdivide shares in available investment opportunities, and spread the risk, thereby overcoming issues of scale in the resource allocation process

- rapidly be able to finance and respond to new business opportunities

- price and manage effectively the risks related to financial transactions

- reflect available information efficiently in prices so as to overcome problems of co-ordination in decentralised decision making;

- meet consumers’ needs at reasonable cost; and

- address possible incentive problems created by the existence of information asymmetries and by the principal-agent relationship in the financial intermediation process.

So that:

- small and medium sized entities (vital for EU job-creation) can access a wider availability of risk capital and more innovative and lower cost finance to fuel their growth

- larger companies profit from an overall reduction in the cost of capital and a wider range of financial products

- the public sector can meet its financing needs at lower cost

- consumers benefit from improved returns on investment funds or life products, or reduced borrowing costs; to access a wider choice of investment opportunities and cheaper and more reliable ways of paying for goods and services;

- financial stability can improve and the European market becomes more attractiveness for foreign capital inflows; and

- the society as a whole to help finance the major structural economic challenge Europe faces – namely its long run pension deficit – by introducing more efficient pan-European markets for long-term savings products.

To the extent that the financial sector is constrained in the performance of these various functions, there is a consequent cost in terms of sub-optimal economic performance and welfare loss.

Within the European Union, the financial sectors of the Member States have evolved to reflect specific national conditions and preferences. While these systems are generally efficient from a national perspective, they are much less so when viewed from the perspective of a progressively integrating European economy. Over time, a divergence has emerged at European level between the real sector which increasingly operates on a cross-border basis and a still highly fragmented financial sector. The degree of fragmentation has been such that the European financial sector cannot function efficiently and therefore acts as a drag on the overall performance of the European economy. The costs and risks associated with cross-border financial transactions are unnecessarily high, thereby discouraging the conduct of financial activity on a pan-European basis. The result has been an inefficient allocation of economic resources due to unexploited scale/scope economies, sub-optimal risk management, inefficient pricing and reduced opportunities for an optimal distribution of investment/consumption over time.

In light of these inefficiencies, financial integration has been a European policy priority since 1998 and now forms an integral part of the Lisbon strategy. The underlying economic rationale is that financial integration will enhance the level of financial development throughout Europe and thus contribute positively to the performance of the European economy. A more efficiently functioning economy will mean more jobs as new business opportunities open up. The largest benefits could accrue to those Member States with the least developed financial markets – facilitating over time economic convergence within the Union.

Given their growth potential and their share of GDP, financial service sectors have a direct and decisive impact on the aggregate competitiveness of modern economies. For example, the key differences in economic performance between Europe and the United States, with US productivity growth showing a strong acceleration during the second half of the 1990s, can be found in a limited number of intensive ICT-using services which account for much of the overall US-EU gap in productivity growth since 1995. More specifically, the US showed rapid productivity expansion in securities trading[23]. According to a study by McKinsey Global Institute, the introduction of pro-competitive regulations played a significant role in this remarkable performance. Very recently both the Sapir report[24] and the Kok report[25] have stressed the importance of completing the single market for financial services because of the role that financial services play both on the supply and on the demand side of the different national economies.

Despite the fact that it will take a considerable time before the overall financial and economic impact of the FSAP measures can be assessed directly, the case for creating integrated, open and efficient EU capital and financial services markets remains as strong as ever. This view is supported by the economic literature.

Consecutive studies calculated the economic benefits of financial integration:

- the Cecchini report of 1988 estimated that the integration of the financial markets of 8 Member States would increase the value–added of their financial services by 0.7% of GDP[26]

- the London Economics study[27] (end of 2002) focused on the benefits from integration by calculating the static efficiency gains from deeper and more liquid equity and bond markets in EU15. The study concluded that fully integrated markets would lower the cost of capital for companies by 0.5% and increase the GDP-level over time by 1.1%

- the CEPR study[28] (end 2002) looked at the relationship between financial integration and growth from a micro-economic point of view.The study concludes that, in a scenario in which manufacturing companies would have the same access to finance as the US companies, value-added growth in European manufacturing is estimated to increase by 0.75-0.94% on a durable basis.

Quantifying the costs and benefits of financial integration is very difficult and is subject to significant data, statistical and model uncertainty. Accordingly, the results of these studies can be considered only as indicative of the potential benefits of European financial integration. Nevertheless, the results of these and other studies underscore the validity of European policy on financial integration. All future proposed regulation will be accompanied by an impact assessment aimed at showing the economic benefits of the proposed measures.

Annex I, Section II-Better regulation, transposition, enforcement and continuous evaluation

The benefits from financial integration can only be delivered if the European institutions, supervisory authorities and market participants can ensure that the existing rules are consistently applied and enforced. The Commission’s priority measures to make this happen are outlined below.

Preparation of initiatives.

Open and transparent policy making

The Commission will continue to apply the most open, transparent and evidence-based policy-making in line with the Lamfalussy process. Thorough and wide consultation and economic impact assessments will continue to ensure that, where legislation is necessary, sound rules will be drawn up with clear and demonstrable added-value for Europe’s markets and consumers. The Commission favours publishing all responses to open consultations.Summaries of consultation procedures will be drawn up by the Commission and published. Responses to the recent public consultation on the Commission’s working paper[29] evaluating the Lamfalussy process[30], strongly endorsed the Commission’s general approach.

Simplification

Although the Commission has tried to keep the FSAP legislative framework as simple as possible, there is room for improvement. Simplification and consolidation of the existing rules (codification) is a continuous objective and will be factored in when preparing any new piece of legislation.

Legal coherence

A robust and clear legal framework is necessary for the efficient operation of both financial market participants and the public authorities responsible for regulation and supervision. The Community framework of law for the European financial markets and services is now highly developed, increasing cross-border activity and integration. New market practices can sometimes raise uncertainties or discussions as to how the existing law will apply or as to how it should develop. The Commission has already put in place arrangements to identify and analyse these areas. For example, in January 2005 the Commission launched the Legal Certainty Group dealing with cross-border securities rights and transfers.In conformity with its aim of promoting better regulation, the Commission will consider whether it should encourage more actions in this domain.

Full co-operation among the supervisory committees (CEBS, CEIOPS and CESR) is needed to ensure consistent application of European rules across the board. Also, further work on convergence of reporting, organisational and other requirements for businesses will help create homogenous business environments throughout the Union. Cooperation at level 3 must take place in a carefully modulated, open and transparent environment that fully respects institutional boundaries and the need for political accountability.

The Commission intends to carry out an exercise to read across the connected (existing and proposed) directives to ensure consistency and internal coherence of terminology and effect[31]. Launching a feasibility study in the securities area might be helpful to find out if over time all rules (at European, and also national level) can be fused in one body of consistent law, a “Financial services rulebook”. Some texts could be simplified, or even repealed; a number of reviews will be carried out (see below). If needed, changes to the legislation could be proposed – with the flexibility of the Lamfalussy process, this could be achieved in reasonable time.

Transposition

Regrettably, the rate of transposition by Member States within the agreed deadlines is worsening[32] (for example in the transposition of the Market Abuse Directive). What can be done to improve the situation? The following actions could help.

Renewed political commitment

Member States should demonstrate their commitment by providing clear and detailed transposition tables-preferably in one of the working languages of the Commission[33]. The Commission will enhance monitoring and control. To give visibility to the state of transposition, the Commission will be bringing forward an on-line FSAP transposition matrix – showing which texts have been implemented by the Member States, when and how, with hyper links to the Member States’ own texts.Where available, transposition tables will also be provided. A special chapter in the Internal Market Scoreboard[34], planned for July 2005, will be devoted to this.

Realistic deadlines for transposition

Allocating sufficient time to Member States and market participants to apply Community rules is important.In the future, more care is needed to work out the necessary time for implementation of Directives and the implementing measures. The Markets in Financial Instruments Directive is an example where the deadline for transposition needed to be extended after adoption[35]-something that should be avoided in the future.

Transposition workshops

A continuation of transposition workshops with Member States and European regulators to iron out, ex-ante , the main problems by providing explanatory guidance to the Member States, regulators and markets if needed, while fully respecting the role of the European Court of Justice. The Member States have a duty under the Treaties[36] to implement and apply Community law. However, the Commission – as guardian of the Treaties – will remain vigilant in addressing any shortcomings and will launch infringement proceedings swiftly if this obligation is not carried out properly. At the same time, market participants and regulators should help the Commission identify any flagrant failures and address any shortcomings to national courts.

The Lamfalussy arrangements should also play an important role in the continuous monitoring of consistent transposition and effective enforcement. Peer group reviews, benchmarking and efficient mediation mechanisms within the level of the supervisory networks could help find agreement on implementation/enforcement problems and help raise standards and best practises. Good work has already been done by CESR in a number of areas ( e.g. transitional provisions for UCITS III).

Mediation and alternative dispute resolving

However, at the same time, Europe needs to strengthen its enforcement mechanisms further – to ensure legal consistency and predictability. Mediation and alternative dispute resolution schemes , such as the already existing SOLVIT and FIN-NET networks[37], offer considerable potential. Other, additional complaints and mediation procedures – in particular within the supervisory committees (Lamfalussy level 3) need to be developed and could be very effective.

CESR’s recent paper[38] illustrates a number of urgent day-to-day problems that CESR thinks could arise under Directives currently being agreed and implemented in the securities sector ( e.g. how to supervise the conduct of business rules of an intermediary organised on a trans-national basis, with branches in several Member States; or how to apply a particular International Accounting and Financial Reporting Standard to a market operation). Similar problems could arise in other sectors, such as banking.For example, a branch could have a significant impact on financial stability in the host Member State – where the branch represents a major player – while being much less significant in size in the home Member State where it is supervised.Non-binding mediation is one idea – but further reflection is needed within current institutional boundaries. Similar pan-European enforcement issues arise in the area of audit oversight.

Whatever alternative dispute solving mechanisms are developed, they cannot be a substitute for ultimate proceedings before the European Court of Justice.

Ex-post evaluation

While consistent transposition and enforcement of European legislation is key in creating the benefits of a level playing-field, the more fundamental question as to whether the rules actually achieve what they were meant to achieve must be addressed. The Commission will continue to report on an annual basis on the state of financial integration[39], also addressing competitive structures in Europe, the efficiency gains of integration and related financial stability issues.

With the FSAP having reached its closing chapter, the logical next step is to evaluate its impact on financial markets and institutions as well as on the consumers and users. Ex-post evaluation of the FSAP and of all new legislative measures will in the future be a top priority for the Commission. The Commission plans to carry out a full evaluation of the FSAP in the course of 2006-2008, when all measures are implemented and the empirical and possibly the first economic effects start to be measurable[40]. The Commission will also carry out a number of reviews mandated by legislation adopted under the FSAP- e.g. on large exposures, own funds, commodities dealers, regulated markets and regarding the Financial Conglomerates, Insurance Groups and E-money Directives-, with a view to achieving greater coherence and more effective supervisory tools.

Not all measures need to deliver direct economic benefits. Measures can be needed to improve consumer protection, strengthen financial stability etc . However, if – over time – careful assessment and analysis reveal that specific legal texts have not worked – and will not produce their desired effect in the years to come – they will be modified or even repealed entirely. The Commission would be interested to learn from stakeholders which measures could be repealed and why.

Moreover, the Inter-institutional Monitoring Group[41] has so far proved a useful, independent mechanism for evaluating progress on achieving the objectives of the Lamfalussy report.A new Group has recently been furnished with a mandate to provide annual reports until the end of 2007. The mandate has been expanded, in line with the extension of the Lamfalussy process, to cover banking, insurance and occupational pensions as well as securities law.

Annex I, Section III – Efficient and effective supervision

Challenges

Cross-border penetration of financial services and capital markets in Europe is increasing. Delivering efficient and effective supervision remains a key issue for the further development of the Single Market for financial services in Europe. The Economic and Monetary Union (EMU) and the FSAP, almost complete, have acted as catalysts for change. This poses challenges for supervisory systems, which remain nationally-rooted.

Financial systems have increased their interoperability and become more integrated, providing services across borders. Large firms have shifted from country-based structures to structures focused more on business lines with centralised management functions. There is demand for supervisory arrangements that better reflect the way in which risk is managed and business is done. In the integrating European market, effective supervisory cooperation is essential, both in terms of day-to-day supervision and in the event of a crisis. More consistency between regulators and supervisors is important to avoid market uncertainty. Firms are demanding more streamlined and less costly cross-border and cross-sectoral supervisory arrangements. Concerns exist about the lack of equivalent powers and tools in exercising European supervisory functions.

A three-step, evolutionary approach

Rushing into a debate on a future supervisory model for Europe without first laying down the necessary groundwork would be counter-productive and not deliver the desired results. Looking ahead at supervisory developments over the 2005-2010 horizon, an evolutionary approach is needed that strikes the right balance between ensuring effective supervision and financial stability, and minimising the regulatory burden for firms, systems and markets.The Commission proposes the following three steps:

Step 1: Agreement on overall policy objectives

The Commission’s policy objectives for the coming five-year period are two-fold:

- to advance the Lisbon agenda by enhancing the competitiveness of EU financial markets and institutions. To the extent possible, activities should be subject to the same supervisory requirements both on a cross-border and cross-sectoral basis. A ll Member States must ensure in their implementation processes that their supervisors have the necessary powers to supervise and cooperate as required in the Directives. Avoiding unnecessary duplication in regulation and supervision will reduce industry burdens and foster expansion of cross-border financial services

- to maintain the highest, most up-to-date standards of regulation, oversight and supervision for EU financial institutions, systems and markets to ensure financial stability, market integrity and consumer protection. Supervisory requirements should accurately reflect the risks run in the market while converged supervisory practices and powers are crucial to ensure a level playing field and to avoid regulatory arbitrage.

Step 2: Maximise current framework, identify gaps and develop existing tools

Convergence of supervisory practices in all financial sectors is one of the key functions of the recently established Lamfalussy process. The second Lamfalussy review expected in 2007 is a milestone in this regard. Existing supervisory tools and the potential of CEBS, CEIOPS, and CESR should be exploited to the maximum extent. All possibilities to cooperate under the existing framework should be pursued, within the contours of existing institutional boundaries and in full respect of ensuring democratic accountability. Factual evidence needs to be gathered to see whether and where there are difficulties in day-to-day supervision in the various sectors, the efficiency of current supervisory networks should be assessed and gaps effectively filled. Particular attention should be paid to cross-sectoral issues, by providing greater clarity to the roles and responsibilities of supervisors and through convergence of supervisory practices.In addition, a number of practical features could be developed to help improve supervision in European financial markets and to enhance cross-border regulatory and supervisory cooperation, e.g. common reporting templates, effective dispute settlement procedures etc. Future legislative proposals (e.g. post-trade and insurance solvency) will need to anticipate specific solutions for supervisory cooperation. More consolidated supervision is a legitimate demand from industry. However, this should be a long-term objective. We should give the new supervisory committees a few years before they deliver their full potential, instead of rushing into a more integrated supervisory system at a time when markets are not yet really integrated. Targeted EU-level action may be needed to underpin supervisory cooperation in the following three strands:

(i) Removing inconsistencies within and between Directives, paying particular attention to cross-sectoral issues. The Commission will review overlapping, conflicting or outdated supervisory requirements in the directives, e.g. whether exceptions to the home country prudential control principle are still justified. Regulation should set the ground rules for an environment that allows well­run firms to succeed without encountering unnecessary supervisory barriers. Present and programmed Directives could create overlapping or conflicting supervisory requirements ( e.g. Financial Conglomerates, Insurance Groups and future Solvency Directives). Working with stakeholders, an ongoing cross-sector review of supervisory approaches will be carried out and any necessary adjustments made to ensure coherence, clarity and supervisory efficiency. However , changes should only be considered after sufficient practical experience and after having maximised the current supervisory potential.

(ii) Greater clarity in the roles and responsibilities of supervisors. Home country control remains the core concept for supervision in Europe. The role of supervisors is now slowly starting to follow the way in which firms organise and manage themselves. In banking, for example, the Capital Requirements Directive proposes in some areas decision-making powers for supervisors that apply also to subsidiaries in other Member States, thus avoiding multiple decisions and reducing burdens. Before extending these powers to other areas, the respective roles and responsibilities of supervisors need to be reinforced and a number of key underlying and interrelated issues should be addressed (liquidity, crisis management, lender of last resort, deposit guarantees, and winding-up and bankruptcy proceedings). In insurance and securities markets, similar issues may require attention. As a matter of priority, work will commence with all interested parties to determine how to optimally address the nature, location and supervision of risks in cross-border operations.

(iii) Convergence of supervisory practices. The three supervisory committees (CESR, CEBS and CEIOPS) are focusing on promoting cooperation and seeking similar responses to similar issues ( e.g. developing common reporting rules and formats to reduce regulatory costs, peer pressure/mediation, and sharing information and data). In doing so, any new differences between supervisory powers and approaches which could impede proper market functioning should be identified and addressed. Possible solutions are: a review of divergences stemming from national legislation; enhanced cooperation through Memoranda of Understanding; coordinated or joint investigations; or coordinated group supervision. This should be done in a transparent way that respects institutional boundaries and democratic accountability. All tools underpinning supervisory cooperation, including non­binding standards agreed between supervisors, must of course be fully compatible with binding European legislation and must not prejudice the political process.

Step 3: Development of new structures

New structures should only be developed if all possibilities for cooperation under the current framework have been exhausted and if there is compelling evidence that, once fully implemented and developed, this framework cannot fulfil its financial stability and integration objectives or meet the requirements of European legislation.

Annex I, Section IV – Barriers to cross-border consolidation

Background

The Informal ECOFIN Council in September 2004 in Scheveningen (NL) discussed findings that suggest that cross-border acquisitions in Europe are less common in the financial sector (particularly banking) than in other sectors of the economy.

Eliminating or at least reducing unjustified barriers to cross-border investment and economic rationalisation within Europe will strengthen the competitiveness of the economy at large – and foster growth and job creation. However, consolidation is not an end in itself, and takeovers and mergers will not automatically produce improved economic performance.Rather, market-driven consolidation will enable European financial service providers to reach their effective potential and compete internationally – via economies of scale and scope.

Possible explanations

There are a number of possible explanations why in the financial sector cross-border acquisitions in Europe are less common, e.g. factors related to structural, cultural, language and taxation issues , which weaken the business case for consolidation. It was also suggested that inappropriate intervention by national supervisory authorities and political interference are reasons for banks’ failure to consolidate significantly on a cross-border basis. This debate is not about the overall level of ‘foreign’ participation in individual Member States’ financial sectors, which depends on a range of factors (such as profitability, cost effectiveness, etc .). It is rather about whether or not national supervisors use solely prudential criteria to assess the merits or demerits of a particular merger or acquisition. Supervision should not be misused for protectionist purposes.

The Commission’s approach

In January 2005, the Commission issued a call for advice to CEBS notably on the criteria used by national supervisory authorities when reviewing acquisitions of qualifying shareholdings (cf. Article 16 of Directive 2000/12/EC).Many of these issues are also pertinent for other financial sectors, where similar provisions exist. In the insurance sector, the Commission issued a call for advice to CEIOPS on the “fit and proper” concept in December 2004. In the UCITS area, the industry is calling for cross-border mergers to be facilitated in order to increase size and reap economics of scale. Transparency in the bond market and how government debt markets function have also been raised as areas where integration would be beneficial. Cross-sectoral consistency will need to be checked regarding these outcomes.

In addition, the Commission will analyse the reasons for the low level of cross-border consolidation to date and investigate whether there are unjustified obstacles hampering the proper functioning of an internal market. In parallel, the Commission will review the application of the Treaty-based freedom of capital movements (Articles 56-60) in the area of cross-border bank mergers and acquisitions[42].

In particular regarding its ongoing review of Article 16 of the Banking Directive, the Commission considers that, at the very least, more clarity, transparency and disclosure are needed, based on a set of well-defined common prudential criteria. Supervisors ought to make explicit the criteria they apply when reviewing qualifying shareholdings and their decisions should be made within a reasonable timeframe.

Supplementary action through competition policy is an important complement to financial integration measures. In line with its proactive approach to enforcing antitrust rules, the Commission will undertake sectoral enquiries in the areas of retail financial services and business insurance, with increasing focus on market monitoring. The objective will be to implement selective competition screening, and in particular to enhance competition in certain European retail financial services markets. Special attention will be given to the identification of obstacles to the provision of cross-border services and entry barriers, both in the form of regulation as well as “typical” antitrust issues.

Annex I, Section V – External Dimension

Future enlargement and neighbourhood policy

The Commission will monitor carefully that candidate countries fulfil their responsibilities in the financial services area and assess whether they are ready to play their role as full members of the Union. As with previous accessions to the EU, the Commission intends to take a pro-active approach by asking candidate countries to apply existing rules already before their accession.

Regarding the countries with which Partnership and Cooperation Agreements are in force and which fall within the framework of the European Neighbourhood policy, the Commission will seek to ensure adherence to the main principles of the European rules.

Global dimension

Enhancing European influence on the global stage and ensuring the global competitiveness of the European financial sector should remain a priority. Financial services are a global business-developments in one jurisdiction have an impact on others.

Three regulatory objectives can be identified:

1. the need to remove barriers to open and competitive financial services markets worldwide and to ensure market access, based, where appropriate, on equivalent regulatory approaches

2. the need to manage major structural changes on the global stage – seeking cooperative solutions where possible

3. the need to protect the international financial system from instability, fraud and financial crime.

Good progress has been made in building open, ex-ante regulatory dialogues-exchanging information, identifying potential regulatory problems upstream and seeking mutually acceptable solutions. With the United States, a number of important regulatory understandings ( e.g . on the cooperative model for the implementation of the Sarbanes Oxley Act and on financial conglomerates) have helped reduce transatlantic friction. Working as far upstream of the political process as possible to converge regulatory and supervisory principles minimises compliance and adjustment costs in the different jurisdictions.

Recently, the Commission has had a first successful macro-economic and financial sector regulatory dialogue with China – which will be repeated in the near future. A number of important areas for cooperation and regulatory dialogue in the financial services area have been identified, such as accounting and the experience with the Lamfalussy regulatory model. The Commission also would like to deepen financial relations with Japan, and, if possible, also with India over the next five years.

The Commission is committed to an ambitious opening of global financial services markets, as modern and efficient financial markets are a prerequisite for further economic development in these countries. This commitment will therefore be reflected in the WTO negotiations on financial services.

The Commission would like to deepen further these regulatory dialogues, more particularly the EU-US dialogue which is already well on track – working closely with the Member States, the European Parliament and the private sector.In the Commission’s view, the informality and practicality of the dialogue are proven strengths. The current participants should thus not be changed – although experts could be included on an ad-hoc basis.

Important themes for the EU-US regulatory dialogue in the coming years are:

- work towards equivalence/convergence between IAS and US-GAAP – agreeing a roadmap and timetable are now urgent. The Commission intends to take a decision on equivalence of the major third-country accounting systems (required under the Transparency and Prospectus Directives) end 2006 or early 2007

- facilitate deregistration from US securities exchanges

- increase co-operation with the US insurance supervisors and remove collateral requirements for EU reinsurers

- ensuring that the Basel Capital Accord (in Europe the Capital Requirements Directive) is implemented on time and in a way that effectively delivers a level playing field between Europe and the US

- cooperation on a policy response for Credit Rating Agencies[43]

- work toward a cooperative model in supervising auditors (in cooperation with the US Public Company Accounting Oversight Board)

- closely follow the Securities and Exchange Commission’s market regulation review and facilitating placement of trading screens of EU exchanges in the US

- look into the governance, financing and participants of international standard setting bodies.

Annex I, Section VI – Asset management

Alongside pension funds and insurance companies, investment funds play an increasingly important role in European financial markets-mobilising household savings and channelling them towards productive investments. The European fund industry currently manages some € 4.7 trillion of assets on behalf of a growing segment of the European population-in some Member States, over 20% of the adult population hold UCITS[44]. A cost-effective fund industry will diversify risk more efficiently, allow retail investors to earn higher returns and make capital available for investment projects.

Investment funds will assume greater importance as public sector pensions remain under funding pressure and occupational pension funds shift to a defined-contribution basis. Small differences in net return on investments in funds can make a huge difference to the accumulated value of capital at pay-out date. A cost-efficient fund industry, where gains are passed on to end-investors, can be part of the solution to Europe’s pension deficit.

The 1985 UCITS Directive seeks to facilitate the cross-border offer of investment funds to retail investors. It has provided a focal point for the development of the fund industry in Europe. However, cross-border sales remain constrained: the 'product passport' continues to encounter difficulties and fund managers have not been able to export their expertise. UCITS legislation may entail significant missed opportunities for the industry if it does not provide for effective exercise of other single market freedoms by fund managers, or respond to the reality of a fast developing business. This may translate into higher costs and a more limited range of investment opportunities for investors.

The Commission services will publish a comprehensive review of UCITS legislation this summer. This will identify concrete steps to improve consistent transposition of existing UCITS legislation and to ensure that it delivers its intended effects. The focus will be on consolidating and enhancing the UCITS framework. However, the growing importance of this business warrants a longer-term reflection on whether the UCITS framework is capable of harnessing the full potential of this industry-taking into account the need for appropriate protection of retail investors-or of responding to profound structural changes affecting the asset management business

On the basis of this review, the Commission services will prepare a Green Paper on asset management for publication in July 2005.

Annex I, Section VII – Retail Financial Services

Retail Financial Services integration is needed

The post-FSAP stocktaking process identified the market for retail financial services as an area requiring further attention. A number of important factors have increased the need to consider encouraging future integration in the retail financial services markets:

- the introduction of the euro has resulted in price transparency and exchange rate stability

- technological innovations, such as Internet, are providing new opportunities to sell financial services at a distance and hence cross-border

- increased consumer mobility of European citizens is driving demand for efficient cross-border financial services[45]

- there is a growing need for more efficient long term financial services products to complement state welfare provision .

The way forward

However, integration of retail markets is complex and demanding. Product characteristics, distribution systems, consumer protection, contract law, differences in consumption culture or other economic or structural realities play a more prominent role in this area – and create considerable complexity for cross-border supply.

Integration of retail financial services should not only enable consumers to purchase products cross-border, but also facilitate the sale of products, developed in one domestic market, throughout Europe without the need for substantial modification. This would deliver more choice and better prices to consumers.

The Green Paper should help to identify the most significant cross-border barriers and risks for consumers so that the Commission can carefully prioritise a limited number of actions where there is a business case for further retail integration and tangible results can be achieved.

Supplementary action through active application of competition policy is therefore important. Accordingly, the Commission will undertake sectoral enquiries, with a focus on market monitoring (see Section 3.3 of the Green Paper and Annex I, Section IV).

Future measures should be based on an appropriate policy mix between harmonised rules and mutual recognition. Such measures must neither erode well-founded consumer protection measures, nor stifle or distort competition.

The consumer perspective

The Commission is committed to listen to all interested parties before coming up with new initiatives. The Commission is committed to ensure the consumer and user perspective is heard[46], and that the consumer interest is prominent in the major debates. The consumer and user perspective can be further developed with the help of representative organizations which need to continue efforts to improve their organisation and their knowledge and experience in the area of financial services. Additional action to promote and support consumer awareness might be needed – starting at Member State level.

European legislation emphasises the importance of information provision. However, unless consumers themselves develop the skills and knowledge needed to understand increasingly complex financial products, consumers cannot make well-informed (investment) decisions on the basis of this information.

[pic] |

[pic] |

[pic] |

[pic] |

[pic] |

[pic] |

[1] Yksi komission strategisista tavoitteista kaudella 2005–2009, ks. KOM(2005) 12, 26.1.2005: vrt. 1.1 jakson toinen kappale, ja KOM(2005) 24, 2.2.2005, 3.2.1 kohta.

[2] Ks. http://europa.eu.int/comm/internal_market/en/finances/actionplan/stocktaking_en.htm

[3] EU:n valtiovarainministereille 2.6.2004 toimitettu raportti, rajoitettu jakelu.

[4] Ks. http://www.europarl.eu.int/meetdocs/2004_2009/documents/PR/553/553131/553131en.pdf

[5] Lamfalussyn johtaman työryhmän raportti, julkaistu 15.2.2001. Siihen voi tutustua komission Internet-sivustolla osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/internal_market/securities/lamfalussy/index_en.htm; ks. myös liitteessä I oleva alaviite 8.

[6] Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti Euroopan unionin uudeksi strategiseksi päämääräksi tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietopohjaiseksi taloudeksi, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

[7] Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi, Uusi alku Lissabonin strategialle, helmikuu 2005, http://europa.eu.int/growthandjobs/pdf/COM2005_024_fi.pdf

[8] Ks. komission suositus jäsenvaltioille sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, SEC 2004 (918) lopullinen..

[9] Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea (Committee of European Banking Supervisors), perustettu 1.1.2004.

[10] Euroopan vakuutus-ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea (Committee of European Insurance and Occupational Pensions Supervisors), perustettu 24.11.2003.

[11] Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea (Committee of European Securities Regulators), perustettu 7.6.2001.

[12] Rahoitusalan asiantuntijoiden FIN-USE-foorumi antaa jo komissiolle arvokkaista tietoja käyttäjien näkökulmasta.

[13] Kun vaikuttaa perustellulta antaa lainsäädäntöä, lait säädetään EU-tasolla ainoastaan silloin kun paikallisten toimenpiteiden voidaan osoittaa selvästi epäonnistuneen tai olevan käytännössä mahdottomia; niiden vaikutukset eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

[14] Erityisesti uudessa I-36 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron komissiolle.

[15] Tiettyjen ehtojen täyttyessä tietyt sääntelymuodot poistuvat automaattisesti (ns. sunset clauses ) vuodesta 2007 alkaen. Näiden lausekkeiden mukaan komissiolle siirretty toimivalta täytäntäntöönpanotoimenpiteiden säätämiseen komiteamenettelyn avulla (Lamfalussyn prosessin taso 2) lakkaa, ellei Euroopan parlamentti ja neuvosto nimenomaisesti suostu toimivallan pidentämiseen (komissio ehdotus yhteispäätösmenettelyssä tehtäväksi päätökseksi).

[16] Yritysten ohjaus-ja hallinnointijärjestelmiä sekä yhtiöoikeutta koskeva toimintasuunnitelma; se sisältää seuraavat toimenpiteet: IAS-standardien soveltaminen, 8. yhtiöoikeusdirektiivi, IAS-standardien hyväksyminen kolmansissa maissa kuten Yhdysvalloissa; yritysten hallinnointi-ja ohjausjärjestelmien rakenteiden läpinäkyvyys; osakasrakenteiden kehittäminen jne.

[17] Tuleville vuosille on suunnitteilla joitakin sääntöjen yksinkertaistamiseen tähtääviä pilottihankkeita. Toteutettavuustutkimuksen käynnistäminen voisi olla hyödyllistä, jotta voidaan selvittää, onko tulevaisuudessa mahdollista sulauttaa kaikki säännöt yhteen säännöskokonaisuuteen (eräänlaiseen ”rahoituspalvelujen sääntökokoelmaan”).

[18] Esim. valvontaviranomaisten kansainvälisen yhteistyöjärjestön IOSCO:n (International Organisation of Securities Commissions) säännöt.

[19] Yhtenäistä oikeudellista järjestelyä omistusoikeuksien määrittämiseksi pidetään erityisen hyödyllisenä tapauksissa, joissa arvopaperit ovat eri maissa toimivista rahoituksenvälittjäistä muodostuvan ketjun hallussa.

[20] Ks. http://europa.eu.int/comm/internal_market/finances/cross-sector/index_en.htm#obstacles.

[21] Komissio valmistelee yhteistä viitekehystä, jota voidaan käyttää eurooppalaisen sopimusoikeuden johdonmukaisuuden lisäämiseen.

[22] Vakuutusedustajia koskevan direktiivin ja rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin nojalla.

[23] Bart van Ark, Robert Inklaar, Robert H. McGuckin “Changing Gear” Productivity, ICT and Service Industries: Europe and the United States”, Paper for ZEW Conference 2002 on Economics of Information and Communication Technologies, June 24-25, Mannheim.

[24] Sapir et al. “An Agenda for a growing Europe”, Oxford University Press, March 2004.

[25] Kok et al. “Facing the challenge: the Lisbon strategy for growth and employment”, Report to the Commission, November 2004

[26] This estimate was based on first round effects only and did not take dynamic effects into account, which were expected to have generated a higher figure.

[27] London Economics (2002), "Quantification of the Macroeconomic Impact of Integration of EU Financial Markets” Available in the Commission web-site at: http://europa.eu.int/comm/internal_market/en/finances/mobil/overview/summary-londonecon_en.pdf.

[28] Giannetti M., L.Guiso, T. Jappelli, M. Padula and M. Pagano (2002), “Financial market Integration, Corporate Financing and Growth”, DG ECFIN Economic Paper N° 179. available at:http://europa.eu.int/comm/economy_finance/publications/economic_papers/economicpapers179_en.htm.

[29] See “The application of the Lamfalussy process to EU securities markets legislation: a preliminary assessment by the Commission services”-SEC(2004) 1459.

[30] European regulatory and supervisory process via a four-level approach: (1) framework legislation adopted in co-decision (between Council and European Parliament) at “level-1”, concentrating on the core political principles; (2) “level-2” implementing measures to fill in the details of “level-1” legislation subject to precise constraints fixed in that legislation; (3) day-to-day cooperation by national supervisors and regulators to ensure consistent implementation and enforcement; and (4) more effective enforcement of Community law.

[31] See ‘European Contract Law and the revision of the acquis: the way forward’-COM(2004) 651-for an explanation of the development and role of the Common Frame of Reference in reviewing the contract law acquis.

[32] An overview of transposition deficits will be put on the Commission’s website, see: http://europa.eu.int/comm/internal_market/en/finances/actionplan.

[33] See “Recommendation from the Commission on the transposition into national law of Directives affecting the Internal Market-SEC(2004) 918, 12.7.2004-suggesting that correlation tables should be attached to the notification letter.

[34] http://europa.eu.int/comm/internal_market

[35] The Commission came forward with a proposal for a one year extension – to be agreed upon by Council and European Parliament.

[36] EC Article 10.

[37] http://europa.eu.int/comm/internal_market

[38] http://www.cesr-eu.org/consultation_details.php?id=48

[39] http://www.europa.eu.int/comm/internal_market/finances/docs/cross-sector/fin-integration/sec-2004-559_en.pdf. Each year’s report will focus on specific issues; in 2005 these issues will be reflected in special features on financial consolidation, retail financial services and new Member States.

[40] This exercise will require careful preparation and fine-tuned calibration. To that end, the Commission envisages the organisation of a workshop with economic experts in mid-2006.

[41] Composed of 6 people, made up of 2 representatives nominated by the European Parliament, Council and the Commission respectively.

[42] The Commission will present a factual report on obstacles to the ECOFIN Council by September 2005 along with recommendations stemming from its review of Article 16 of the Banking Directive. It also intends to prepare a Communication on the application of the Treaties based freedom of capital movements this summer.

[43] See also Section 3.1.

[44] UCITS are harmonised collective investment undertakings that can operate throughout the EU.

[45] For an analysis of factors which affect consumers’ propensity to buy from firms in another country see Optem survey on cross-border shopping for financial services carried out for the Commission, available at :http://europa.eu.int/comm/consumers/cons_int/fina_serv/cons_experiences/index_en.htm

[46] One of the initiatives already taken is the establishment of the FIN-USE forum of financial services experts, providing the Commission with valuable input from a user perspective, see http://europa.eu.int/comm/internal_market/finservices-retail/finuse_en.htm.