22.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 234/41

1.1

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus — etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset” (KOM(2004) 383 lopullinen). Tiedonannossa tarkastellaan sitä, minkälainen erityisrooli Euroopan unionilla voi olla pyrittäessä tekemään globalisaatiosta kaikille oikeudenmukainen prosessi.

1.2

katsoo, että historiansa ansiosta Euroopan unioni voi osallistua merkittävällä panoksella globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden muotoilemiseen. Sillä on myös kokemuksia mittavan alueellisen yhdentymisprosessin onnistuneesta toteuttamisesta. EU:n ei pidä kuitenkaan esittää, että kyseistä mallia voitaisiin seurata yksityiskohtaisesti kaikkialla maailmassa.

1.3

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2004 järjestetyn erityisen kuulemistilaisuuden tulokset. Kuulemistilaisuuteen osallistui Kansainvälisen työjärjestön ILO:n, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston edustajia, jotka kertoivat järjestöjensä roolista globalisaation sosiaalista ulottuvuutta koskevissa kysymyksissä (1). ETSK:n on tarkoitus julkaista raportti kyseisestä erityisistunnosta sekä siellä esitetyt puheenvuorot.

1.4

korostaa, että globalisaatioon on tärkeää soveltaa arvoihin perustuvaa lähestymistapaa niiden käsitteiden mukaisesti, jotka määrittävät sosiaalisen markkinatalouden olemuksen. Tällaisia arvoja ovat yksilön vastuu, oikeusvaltion, yksilön ja omaisuuden kunnioittaminen, avoimuus, koskemattomuus, ihmisarvon suojelu, tasa-arvo ja vapaus, ammatillista järjestäytymistä ja työelämää koskevat perusoikeudet, terveet työmarkkinasuhteet, yleinen mahdollisuus osallistua koulutukseen sukupuolesta riippumatta sekä korkea sosiaalisen suojelun taso. Kyseiset arvot muodostavat perustan EU:n globalisaatioon soveltaman lähestymistavan keskeisille elementeille, jotka ovat seuraavat:

1.5

on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että globaali markkinatalous on tuonut mukanaan monia merkittäviä etuja, että se tarjoaa erittäin hyvät mahdollisuudet tukea taloudellista, poliittista ja sosiaalista kehitystä ja että se on luonut uusia entistä parempia työpaikkoja. Komitea hyväksyy myös globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission (WCSDG) havainnot siitä, että globalisaatiokehitystä ovat tähän asti hallinneet markkinoiden avaaminen sekä rahoitusta koskevat ja taloudelliset näkökohdat ja että niiden sosiaaliset vaikutukset ovat toistaiseksi jääneet vaille huomiota. Lisäksi asiaa koskevat säännöt ja toimintalinjat ovat syntyneet sellaisen maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän toiminnan tuloksena, joka ei kykene riittävän hyvin turvaamaan muita heikommassa asemassa olevien toimijoiden etuja tai vastaamaan niiden tarpeisiin.

1.6

kiinnittää huomiota Maailmanpankin hiljattain teettämään tutkimukseen (2), joka osoittaa, että markkinoiden avaaminen ja taloudellinen integraatio ovat edistäneet merkittävästi taloudellista kehitystä niissä kehitysmaissa, jotka ovat onnistuneet saamaan tuotteensa kansainvälisille tavara- ja palvelumarkkinoille. Samalla tavalla kuin Maailmanpankin helmikuussa 2003 julkaisemassa toisessa tutkimuksessa, jossa tuloerojen ja palkkasyrjinnän vähentyminen sekä taloudellisen suorituskyvyn parantuminen yhdistetään työntekijöiden korkeaan järjestäytymisasteeseen ja toimiviin työmarkkinasuhteisiin (3), myös tässä tutkimuksessa korostetaan taloudellisten ja sosiaalisten arvojen tasapainon merkitystä. Myös WCSDG korostaa samaa asiaa kiinnittäessään huomiota globalisoituvan maailman ongelmana olevaan köyhyyteen.

1.7

huomauttaa, että globalisaation synnyttämistä lukuisista myönteisistä vaikutuksista huolimatta köyhyys — joka voidaan suoraan yhdistää epävirallisen talouden kasvuun sekä sen syynä että seurauksena — säilyy yhtenä vakavimmista maailmanlaajuisista haasteista.

1.8

toteaa, että köyhyydestä johtuvien ongelmien poistaminen on vaikeinta erityisesti niissä maissa, jotka ovat syrjäytyneet globalisaatiokehityksestä. Kaksi miljardia maailman ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella pääasiassa maissa, jotka eivät osallistu aktiivisesti globalisaatioon ja uhkaavat jäädä syrjään maailmantaloudesta.

1.9

myöntää, että myös kehittyviksi markkinatalouksiksi luokiteltavissa, nopean talouskasvun kehitysmaissa on ongelmia ja että köyhyyttä voidaan torjua vain vähentämällä epätasa-arvoa, parantamalla virallisen talouden kilpailukykyä sekä harjoittamalla tehokasta sosiaalipolitiikkaa.

1.10

on tyytyväinen WCSDG:n raportin yhteen keskeiseen sanomaan, jonka mukaan muutoksen on käynnistyttävä kansallisella tasolla: sosiaalisen kehityksen on perustuttava alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan, ja kaikkien instituutioiden — sekä valtakunnallisten että paikallisten — keskeisenä tehtävänä on helpottaa integraatiota ja varmistaa, että entistä useammat ihmiset saavat osansa globalisaation tuomista hyödyistä ja ovat suojatut sen kielteisiltä vaikutuksilta. Globalisaation hedelmien oikeudenmukaisen jakamisen turvaamiseksi on elintärkeää, että kaikissa maissa ja kaikilla alueilla edistetään vahvojen, edustavien, riippumattomien ja vastuullisten toimijoiden osallistumiseen perustuvaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kansalaiskeskustelua.

1.11

katsoo, että paikallis-, valtio-, alue- ja globaalitasolla tarvitaan hyvää hallintojärjestelmää, joka perustuu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, ILO:n hyväksymiin työelämän perussääntöihin sekä työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevaan julistukseen, sillä hyvä hallinto muodostaa tärkeän perustan kaupan vapauttamiselle sekä maailmanlaajuiselle kasvulle ja kehitykselle. ETSK tukee EU:n pyrkimyksiä edistää kansainvälistä keskustelua, jonka tarkoituksena on luoda perusta maailmanlaajuisten ympäristönormien käyttöönotolle.

2.1

ETSK katsoo, että EU:lla voi olla keskeinen rooli globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden tukemisessa ja edistämisessä. Unioni voi aktiivisesti sitoutua harjoittamaan politiikkaa, jonka tarkoituksena on saada hallitukset vakuuttuneiksi siitä, että tarvitaan tasapuolista oikeudellista kehystä, omistusoikeuden kunnioittamista, kustannustehokasta riitojenratkaisujärjestelmää ja sopimusten täytäntöönpanojärjestelmää, koulutusmahdollisuuksia, asianmukaisesti säädeltyjä rahoituslaitoksia ja mahdollisuutta käyttää niiden palveluita, tasapuolista verojärjestelmää sekä keskittymistä etenkin henkilöresurssien kehittämiseen. Näiden päämäärien tavoitteleminen ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että kauppa lisääntyy vaikuttamatta mitenkään (tai vaikuttaen jopa kielteisesti) kestävään kehitykseen. Se ei myöskään saa johtaa rahoitusmarkkinoiden vapauttamiseen ilman tasapainoista vero- ja sosiaalilainsäädäntöä, työelämää, koulutusalaa ja terveydenhuoltoa koskevien sopeutustoimien ja rakennemuutoksen taustalla oleviin epäoikeudenmukaisiin olosuhteisiin eikä kaikissa maissa, myös teollisuusmaissa, lisääntyvään epätasa-arvoon. Jos EU haluaa toimia tehokkaasti asiassa, komission sekä jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava tarkoin oman politiikkansa johdonmukaisuudesta kyseisillä aloilla.

2.2

Euroopan komissio on kehittänyt useita välineitä, jotka ETSK:n mielestä sopivat hyvin globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden edistämiseen. Tällaisia välineitä ovat kahdenväliset ja alueelliset sopimukset, kehitysyhteistyö ja unionin ulkopuolelle suuntautuva yhteistyö, kauppapolitiikka, kehitysmaiden tuotteiden markkinoille pääsyn varmistaminen, sosiaalista kehitystä koskevien yksityisten aloitteiden tukeminen sekä maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän edistäminen. Komitea viittaa viimeisimpiin lausuntoihinsa, joissa se on käsitellyt kaikkia näitä välineitä (ks. liite 2). Komitea on komission kanssa samaa mieltä kyseisten välineiden tarjoamista mahdollisuuksista, mutta asettaa etusijalle monenväliset sopimukset. ETSK painottaa, että EU:n tulisi vastaisuudessakin tehdä uusia aloitteita etelän maiden välisen kaupan edistämiseksi.

2.3

Kahdenvälisillä ja alueellisilla sopimuksilla voidaan saada aikaan myönteistä kehitystä hyvää hallintoa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa kysymyksissä. ETSK kannattaa neuvotteluita kahdenvälisten tai alueellisten sopimusten solmimiseksi EU:n ja sen kauppakumppaneiden välillä sillä edellytyksellä, että sopimukset pohjautuvat poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin näkökohtiin ja että ne perustuvat monenväliseen kauppajärjestelmään tai täydentävät sitä. Etusijalle olisi asetettava sellaiset toteuttamiskelpoiset sopimukset, joiden voidaan odottaa synnyttävän laajaa kauppavaihtoa ja helpottavan merkittävästi markkinoille (tavara-, palvelu- ja investointimarkkinoille) pääsyä. Kaikkien tällaisten sopimusten tulisi olla kaikilta osin WTO:n sääntöjen mukaisia. ETSK korostaa, että on tärkeää keskustella sopimusten vaikutuksesta globalisaation sosiaaliseen ulottuvuuteen sekä seurata tilanteen kehittymistä, ja kannattaa ajatusta kutsua ILO:n kaltaisia kansainvälisiä organisaatioita osallistumaan kyseiseen prosessiin.

2.3.1

Tässä yhteydessä komitea panee kiinnostuneena merkille komission aikomuksen luoda kahdenvälisten sopimusten yhteyteen uusia yhteisiä järjestelyjä, joiden myötä voidaan neuvotella globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden kannalta keskeisistä näkökohdista ja seurata niitä sekä pyytää kansainvälisiä järjestöjä osallistumaan näihin toimiin (”yhteiset kahdenväliset seurantakeskukset”). Tällaisten välineiden avulla voidaan tehokkaasti osoittaa vapaiden ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten sekä muiden asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kuten viljelijä-, kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen vastuullinen rooli. Kyseisten organisaatioiden edustajana ETSK katsoo, että sillä voi olla tärkeä rooli asiassa, kun otetaan huomioon komitean kokemukset kansalaisyhteiskunnan kansainvälisten kumppanuuksien organisoinnista myös kehitysmaissa, erityisesti Mercosur-, AKT- ja Euromed-maiden kanssa (4).

2.4

ETSK:n mielestä olisi erityisesti korostettava Euroopan naapuruuspolitiikan merkitystä. Komitea katsoo, että suhteiden kehittäminen EU:n itäisiin ja eteläisiin naapurimaihin voi edistää merkittävästi kyseisten maiden sosiaalista kehitystä, jos aluekehitys-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka otetaan osaksi naapuruusyhteistyötä. Yhteistyö, jota EU on tehnyt ehdokasvaltioiden kanssa unionin laajentumista edeltäneiden siirtymäkausien aikana, on kokemusten mukaan vaikuttanut unioniin liittyvien maiden kehitykseen myönteisesti.

2.5

Demokratian ja kehityksen tukemiseksi on oleellisen tärkeää edistää ihmisoikeuksia (ILO:n yleissopimuksilla 87 ja 98 vahvistetut työnantajia, työntekijöitä ja ammatillista yhdistymistä koskevat oikeudet mukaan luettuina) ja demokratiaa EU:n ulkopuolisissa maissa. Hyvän hallintotavan ja lahjonnantorjunnan, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamisen sekä oikeuden laadun välillä on tiivis yhteys. Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa, että ihmisoikeussopimukset ovat valtioidenvälisiä sopimuksia, joten niiden luomat velvoitteet koskevat ensi kädessä valtioita. Euroopan komission tulisi kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti kyseisiä velvoitteita sekä sitoutumaan kansainväliseen vuoropuheluun tietoisuuden lisäämiseksi valtioiden velvollisuuksista ja niiden muistuttamiseksi siitä, että ne ovat vastuussa myös sosiaalisesta kehityksestä. Kun kansainväliset säännöt on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai otettu huomioon muissa asianomaisissa kansallisissa säännöksissä, ne sitovat oikeudellisesti yksityisiä oikeushenkilöitä eli kansalaisia ja yrityksiä.

2.6

Edellä mainittujen ensisijaisten tavoitteiden on koskettava myös unionin ulkopuolelle suuntautuvaa yhteistyötä ja kehitysyhteistyötä. Yksi WCSDG:n keskeinen sanoma on, että muutoksen on käynnistyttävä valtioiden tasolla. ETSK:n mielestä on tärkeää keskittyä myös yksittäisiin kysymyksiin yhtenäisen yleisen kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa.

2.6.1

Tällaisia ensisijaisia kysymyksiä voivat olla ihmisarvoisen työn (5) edistäminen, johon tulisi kuulua integroitu työllisyyspolitiikka tuottavuuden parantamiseksi, työpaikkojen kestävyys, työntekijöiden ammattitaidon sovittaminen yhteen työelämän nykyisten ja tulevien vaatimusten kanssa sekä työ- ja elinolojen parantaminen. Asiaa koskevien poliittisten toimien tulisi synnyttää talouselämään entistä tuottavampia ja parempia työpaikkoja, edistää työttömien työllistymistä sekä kohdistaa julkiset ja yksityiset investoinnit sekä kansainvälinen apu parhaiten tuottaville aloille.

2.6.2

Yhtenä painopistealueena on oltava koulutus: tavoitteena on oltava koulutuksen sovittaminen yhteen työmarkkinoiden tarpeiden kanssa sekä perustietojen ja -osaamisen tarjoaminen kansalaisille. Yrityksillä on erittäin tärkeä rooli koulutuspolitiikan muotoilemisessa yhdessä työmarkkinaosapuolten ja valtion kanssa. Ne voivat myös esittää näkemyksiä siitä, minkälaista osaamista talouselämässä todennäköisesti tarvitaan lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

2.6.3

Lisäksi kehitysmaiden kanssa tehtävän yhteistyön ja kehitysavun ensisijaisena tavoitteena olisi oltava esimerkiksi osuuskuntien kaltaisten osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden suojeleminen, sillä niiden toiminnassa yhdistyvät markkinalähtöinen lähestymistapa ja sosiaaliset näkökohdat ja ne synnyttävät sekä taloudellista että sosiaalista hyvinvointia.

2.7

Maahanmuuttopolitiikkaa on suunniteltava siten, että sen avulla voidaan vastata työmarkkinoiden muutoksiin ja nykytilanteeseen. Tämän on tapahduttava oikeuksiin perustuvan monenvälisen kehyksen sisällä, ja samalla on otettava huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta sekä talouteen, politiikkaan, kauppaan, työmarkkinoihin, terveydenhuoltoon, kulttuuriin, turvallisuuteen, ulkopolitiikkaan ja kehitykseen liittyvien näkökohtien keskinäiset yhteydet. ETSK yhtyy Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Euroopan parlamentissa tammikuussa 2004 esittämään näkemykseen siitä, että ”vain kahdenvälisen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön avulla voimme luoda maahanmuuttajien lähtö- ja vastaanottomaiden välille kumppanuuksia, joista on hyötyä kaikille osapuolille, sekä muuttaa siirtolaisuuden kehityksen liikkeellepanevaksi voimaksi, torjua tehokkaasti ihmiskauppaa ja luoda yhteiset säännöt maahanmuuttajien kohtelulle ja maahanmuuton hallinnalle”.

2.8

Kansainvälisen kaupan merkitys kaikille talouksille lisääntyy jatkuvasti, ja sillä voi olla keskeinen rooli pyrittäessä vähentämään köyhyyttä. Joidenkin tuotantoteollisuutensa kilpailukykyä kehittäneiden kehitysmaiden tilanteesta saatujen kokemusten perusteella voidaan päätellä, että rakennettaessa uutta vientikapasiteettia on erittäin tärkeää luoda aktiivinen vientivetoinen strategia, joka perustuu suhteellisen kilpailuedun hankkimiseen matalan palkkatason sijaan laatua kehittämällä. Jotta strategia onnistuisi, on kuitenkin samaan aikaan pyrittävä strategisesti integroitumaan maailmantalouteen ensisijaisten kansallisten kehitystavoitteiden tukemiseksi. Myös paikallisia kehitysaloitteita on tuettava, sillä ne ovat erityisen tärkeitä. Kyseisellä prosessilla on oltava myös sosiaalinen ulottuvuus. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää erityishuomiota (nais)työntekijöiden hyväksikäyttöön useimmilla vientiteollisuuden vapaa-alueilla. ETSK:n mielestä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen olisi ryhdyttävä koordinoituihin toimenpiteisiin, jotta voidaan lopettaa työntekijöiden oikeuksien polkeminen vapaa-alueilla. Euroopan komission sekä EU:n jäsenvaltioiden tulisi aktiivisesti tukea tällaisia pyrkimyksiä.

2.9

EU:n kauppa-, investointi- ja kehitysyhteistyöpolitiikka tulisi integroida EU:n yleisiin poliittisiin tavoitteisiin ja niiden tulisi tukea kyseisiä tavoitteita täysimääräisesti. ETSK kannattaa EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän tavoitteita, mutta kysyy, aiheuttavatko järjestelmään kuuluvat kannustusmenettelyt (sosiaalisia kysymyksiä, ympäristöä ja huumausaineiden torjuntaa koskevat menettelyt) liikaa byrokraattista taakkaa viejille sillä seurauksella, että köyhät maat ja pienyritykset, joiden oletetaan olevan järjestelmän pääedunsaajia, eivät käytä sitä laajasti. ETSK kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään erityishuomiota sen edistämiseen, että edunsaajamaat ratifioivat, saattavat osaksi lainsäädäntöään ja panevat käytännössä täytäntöön ILO:n hyväksymät työelämän perussäännöt. Lisäksi komission olisi ryhdyttävä vuonna 2005 tapahtuvan uudelleentarkastelun yhteydessä toimenpiteisiin sen arvioimiseksi, miten edunsaajien järjestelmästä saamat hyödyt voidaan maksimoida. Työmarkkinaosapuolten ja muiden asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on voitava osallistua täysimääräisesti kyseiseen uudelleentarkasteluun.

2.10

Monikansallisia yhtiöitä koskevien OECD:n toimintaohjeiden osalta ETSK suosittaa, että Euroopan komissio käynnistää tiedotuskampanjan, jonka tarkoituksena on lisätä tämän tärkeän ja hyödyllisen välineen tunnettuutta yrityksissä ja eurooppalaisissa yritysneuvostoissa. Toimintaohjeiden tulisi säilyttää ei-sitova luonteensa, mutta toimintaohjeet hyväksyneiden hallitusten tulisi jatkossakin edistää niiden noudattamista sekä monikansallisten yritysten sitoutumista niihin. Olisi myös ryhdyttävä toimenpiteisiin sen estämiseksi, että kolmansien maiden kanssa solmittavat kauppasopimukset voidaan tulkita uudenlaiseksi protektionismiksi. Komission olisi tuettava OECD:n pyrkimyksiä edistää toimintaohjeiden noudattamista myös niissä maissa, jotka eivät ole järjestön jäseniä. Sama koskee ILO:n kolmikantaista julistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta.

2.11

Sosiaalista kehitystä koskevien yksityisten ja vapaaehtoisten aloitteiden edistämisen osalta ETSK katsoo, että yrityksillä voi olla tärkeä rooli sosiaalisen kehityksen tukemisessa. Yritysten sosiaalisen vastuun käsite kuvaa sitä, miten kansalliset ja monikansalliset yritykset voivat siirtää kestävyyden käsitteen osaksi liiketapojaan. Tässä yhteydessä ETSK viittaa lausuntoonsa aiheesta ”Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä” (CES 355/2002). Yritysten sosiaalinen vastuu käsittää työpaikkojen luomisen ja turvaamisen lisäksi myös parempien työpaikkojen kehittämisen ja riittävästä työterveydestä ja -turvallisuudesta huolehtimisen, vammaisten tarpeiden huomioon ottamisen sekä elinikäisen oppimisen kulttuurin edistämisen. Sosiaalisesti vastuullinen toiminta tarkoittaa sitä, että yritykset soveltavat voimassa olevia sosiaalisäännöksiä vakuuttavasti ja pyrkivät luomaan kumppanuushenkeä asianomaisten sidosryhmien kanssa.

2.12

WCSDG:n raportin yhtenä keskeisenä sanomana on, että sekä kansallisella että globaalilla tasolla tarvitaan entistä parempaa hallintoa. ETSK on samaa mieltä siitä, että kansainvälisten organisaatioiden monenkeskisen järjestelmän vahvistaminen globaalilla tasolla on erittäin tärkeää. Maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän kehittämiseksi on keskeisen tärkeää lisätä eri organisaatioiden välistä poliittista koordinointia. Koordinaation on oltava entistä tehokkaampaa, sen käyttöön on annettava nykyistä enemmän voimavaroja, sen reaktiokykyä ja herkkyyttä on lisättävä ja sen yhteydessä on vältettävä päällekkäisyydet ja väärinkäytökset. EU:n jäsenvaltioiden tulisikin kansainvälisten organisaatioiden päätöksentekoelimissä vaatia kiireesti kyseisen prosessin vauhdittamista. On syytä panna merkille, että koordinaatiota ja johdonmukaisuutta koskevissa kysymyksissä jäsenvaltioilla on vähintään yhtä tärkeä rooli kuin komissiolla. Olisikin myönteistä, jos tiedonanto sisältäisi enemmän asiaa koskevia suosituksia. Komission ja jäsenvaltioiden yhteistyöhön kansainvälisillä foorumeilla tapahtuvan politiikanteon yhteydessä tulisi kiinnittää riittävästi huomiota. On erittäin tärkeää, että EU:n hyödyntää täysimääräisesti potentiaalinsa kansainvälisessä hallintoprosessissa. Jäsenvaltioiden on lujitettava yhteistyötään, parannettava ehdotustensa ja toimenpiteidensä valmistelua kansainvälisissä instituutioissa sekä koordinoitava kantojaan.

3.1

ETSK katsoo, että EU:n pyrkimykseen edistää globalisaation sosiaalista ulottuvuutta sisältyy sekä sisäinen että ulkoinen ulottuvuus.

3.2

Sisäinen ulottuvuus liittyy EU:n kykyyn käsitellä rakenteellisia uudistuksia: ETSK:n mielestä Lissabonin strategian onnistuminen on keskeisen tärkeää, jos halutaan, että myös EU:n poliittiset erityistoimet globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi onnistuvat. Euroopan unioni voi tarjota maailmanlaajuisen vertailukohdan vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot onnistuvat toteuttamaan tarvittavat rakenteelliset uudistukset vahvistamalla vastavuoroisesti taloudellista kehitystään, parantamalla työllisyystilannettaan sekä tehostamalla sosiaalipolitiikkaansa. Lisäksi niiden on onnistuttava lujittamaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuuttaan. EU:n on jatkettava pyrkimyksiään päästä eroon protektionistisista painotuksista, joita unionin kauppapolitiikkaan nykyään sisältyy erityisesti — mutta ei yksinomaan — maatalouden alalla. Etenkin tämä koskee jalostettuja tuotteita. EU:n on yleisesti pyrittävä luomaan olosuhteet, joissa kauppapolitiikkaa voidaan harjoittaa ilman vientitukia. Lisäksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on ryhdyttävä aktiivisiin uudistustoimenpiteisiin vastatakseen väestön ikääntymisen ja korkeana pysyvän työttömyysasteen asettamiin haasteisiin. Jotta kyetään nostamaan työllisyysastetta kestävästi, on oleellisen tärkeää, että sosiaalisen suojelun järjestelmiä ja sosiaalivakuutusjärjestelmiä uudistetaan työn kannustavuuden lisäämiseksi ja välillisten työvoimakustannusten pienentämiseksi. Joustavat työjärjestelyt ovat aivan yhtä tärkeitä kuin niiden piiriin kuuluvien työntekijöiden suojeleminen ja tietopääomaan tehtävät investoinnit. Myös taloudellisiin syihin perustuvaa maahanmuuttoa koskevat aktiiviset uudet politiikat ovat tarkoituksenmukaisia, kuten Thessalonikissa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa todettiin ja kuten komissio ja ETSK ovat ehdottaneet. Kaikki tällaiset uudistukset on toteutettava huolellisesti työnantajien ja ammattijärjestöjen yhteistyön pohjalta.

3.3

ETSK viittaa Kansainvälisen talousfoorumin äskettäin julkaisemaan, vuosia 2003–2004 kuvaavaan kansainväliseen kilpailuraporttiin, jonka mukaan Skandinavian maat ovat menestyneet huomattavan hyvin. Kyseisissä maissa on vahvat perinteet sosiaalisen markkinatalouden alalla, mutta samaan aikaan ne ovat onnistuneet toteuttamaan sosiaalisen markkinatalouden perusperiaatteiden säilyttämisen kannalta elintärkeitä rakenteellisia uudistuksia. Tämä on osoitus siitä, että eurooppalainen yhteiskuntamalli voi tarjota perustan onnistuneille rakennemuutoksille.

3.4

Ulkoinen ulottuvuus liittyy siihen, että EU:n tulisi olla johtavassa asemassa, kun korostetaan monenvälisyyden ja maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän merkitystä. Keskeisiä kysymyksiä ovat kansainvälisten organisaatioiden aseman vahvistaminen YK:n järjestelmän puitteissa sekä poliittisten linjausten johdonmukaisuuden lisäämien kyseisten organisaatioiden, Bretton Woodsissa perustettujen instituutioiden ja WTO:n välillä. EU:n tulisi erityisesti sitoutua vahvistamaan sosiaalista kehitystä koskevia olemassa olevia standardeja, kuten ILO:n hyväksymiä työelämän perussääntöjä, ihmisarvoisia työoloja koskevia yleisiä tavoitteita ja YK:n ihmisoikeussopimuksia, ja pyrkiä edistämään niiden täytäntöönpanoa YK:n jäsenvaltioissa sekä lainsäädännön keinoin että käytännössä. Unionin tulisi varmistaa sosiaalisen ulottuvuuden ja ihmisarvoisen työn periaatteen entistä parempi sisällyttäminen EU:n ulkopuolelle suuntautuvaa yhteistyötä koskeviin ohjelmiinsa. Lisäksi EU:n jäsenmaiden tulisi lisätä antamansa kehitysavun määrää.

3.5

Tässä yhteydessä EU voisi edistää työnantajajärjestöjen, ammattijärjestöjen ja muiden asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien muodollista osallistumista Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja WTO:n kaltaisten rahoitusorganisaatioiden ja kauppajärjestöjen toimintaan sekä niiden kuulemista kyseisissä instituutioissa. Edellä mainitut instituutiot voivat ottaa oppia OECD:stä, jossa tällainen järjestelmä on ollut käytössä useiden vuosien ajan ja jossa se on osoittautunut hyödylliseksi.

3.6

Komission ja jäsenvaltioiden tulisi tiiviissä yhteistyössä harkita vakavasti WCSDG:n ehdotusta talous- ja sosiaaliturvaneuvoston perustamisesta. Kyseessä on yksi tärkeimmistä ehdotuksista todellisen globaalin johtajuuden luomiseksi, sillä ehdotuksen mukaan yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii talous- ja sosiaalipoliittisten toimien tasapainottamista johdonmukaisella tavalla. Komission ja jäsenvaltioiden tulisi myös kiinnittää asianmukaista huomiota kaikkiin vakaviin pyrkimyksiin uudistaa ja vahvistaa YK:n talous- ja sosiaalineuvoston toimintamahdollisuuksia ja sen vielä toteutumatonta roolia talous- ja sosiaalipoliittisten kysymysten maailmanlaajuisessa koordinoinnissa. Jos YK:n talous- ja sosiaalineuvoston roolia todella onnistutaan uudistamaan, ETSK tutkii tapoja saada Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ääni entistä paremmin kuuluviin YK:ssa kyseisen neuvoston kautta.

3.7

Euroopan komission ja neuvoston tulisi suhtautua vakavasti WCSDG:n viestiin, jonka mukaan ihmisarvoisen työn edistäminen on keskeinen väline pyrittäessä poistamaan köyhyys. Niiden tulisi edistää ihmisarvoisten työolojen asettamista kansainväliseksi tavoitteeksi, jonka Yhdistyneet kansakunnat ottaa huomioon, kun se tarkastelee uudestaan vuosituhatjulistustaan ja -tavoitteitaan.

3.8

Yksi painokkaimmista WCSDG:n viesteistä on valtioille esitetty vetoomus siitä, että ne pyrkisivät pikaisesti varmistamaan poliittisten linjausten koordinoinnin ja johdonmukaistamisen kansainvälisten rahoituslaitosten, WTO:n ja ILO:n sisällä ja niiden välillä. Ennakkoedellytyksenä tällaisen koordinoinnin ja johdonmukaistamisen onnistumiselle on, että hallitukset ryhtyvät vastaaviin toimenpiteisiin myös kansallisella tasolla. Tämä merkitsisi loppua nykyiselle käytännölle, jonka mukaan jäsenmaiden edustajat Kansainvälisessä valuuttarahastossa saavat ohjeensa pääasiassa valtionvarainministereiltä, WTO:ssa talousministereiltä ja ILO:ssa työvoima-, sosiaali- ja työministereiltä. ETSK kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa harkitsemaan ehdotusta, jonka mukaan niiden jäsenvaltioiden hallitukset, joissa toimii talous- ja sosiaalineuvosto, pyytävät talous- ja sosiaalineuvoston lausunnon siitä, miten edellä mainittu yhteistyö ja johdonmukaistaminen voidaan toteuttaa kansallisella tasolla. Niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole talous- ja sosiaalineuvostoa, hallitukset voisivat pyytää maidensa edustavimpia työnantaja- ja ammattijärjestöjä esittämään näkemyksensä asiasta tai ne voisivat turvautua olemassa olevaan kuulemisjärjestelmään, jonka puitteissa kansalaisyhteiskunta osallistui YK:n sosiaalisesta huippukokouksen ja Social Summit +5 -seurantakokouksen valmisteluun.

3.9

Komissio voisi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa mennä vielä askeleen pidemmälle entistä tehokkaamman yhteistyön edistämisessä ILO:n ja WTO:n välillä (ja itse asiassa myös ILO:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston sekä ILO:n ja Maailmanpankin välillä) kuin mitä tiedonannon kohdassa 5.5 ehdotetaan. WTO (joka on tähän asti suhtautunut erittäin vastahakoisesti huomion kiinnittämiseen toimivaltaansa kuuluvien politiikkojen sosiaaliseen ulottuvuuteen), Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki voisivat jäsenvaltioidensa niille antaman mandaatin perusteella luoda yhdessä ILO:n kanssa koordinointielimiä, joiden avulla voitaisiin turvata sosiaalisen ulottuvuuden sisällyttäminen niiden työskentelyyn sekä asian kehittymisen seuranta. Esimerkiksi tekstiileistä ja vaatetuksesta tehdyn WTO:n sopimuksen voimassaolon päättyminen vuoden 2004 lopussa aiheuttaa useille tekstiileitä vieville maille välittömiä sopeutumisongelmia ja johtaa lukuisten työpaikkojen menettämiseen. Kun otetaan huomioon asian monialainen luonne, se tarjoaa epäilemättä sopivan kohteen politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan aloitteen toteuttamiselle. Kaikkien asianomaisten toimijoiden — WTO:n, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston, ILO:n ja muiden asianomaisten YK:n järjestöjen — tulisi osallistua kyseiseen aloitteiseen ottamalla sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ennakolta huomioon ja antamalla suosituksia toimenpiteistä, joihin niiden valtioiden, joihin asia vaikuttaa, olisi kansainvälisen avun tukemina ryhdyttävä.

3.10

EU:n olisi vastaisuudessakin kannustettava vuonna 2004 antamansa esimerkin perusteella sitä, että työelämän perussäännöt otetaan vertailukohdaksi WTO:ssa toteutettavissa, sen jäsenvaltioiden kauppapolitiikkaa koskevissa tarkasteluissa. ETSK:n mielestä olisi asianmukaista, jos se voisi olla edustettuna tällaisiin tarkasteluihin osallistuvissa komission valtuuskunnissa. Komissio voisi lisäksi kehottaa EU:n tärkeimpiä kauppakumppaneita sitoutumaan tämäntyyppisiin kauppapoliittisiin tarkasteluihin.

3.11

ETSK pitää kiinnostavana WCSDG:n ajatusta perustaa YK:n alainen globalisaatiopolitiikan foorumi, joka kokoaa yhteen monenkeskisen järjestelmän toimijat sekä muut globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden kanssa tekemisissä olevat organisaatiot, ryhmät ja henkilöt. Komitea katsoo kuitenkin, että hanke saattaa nykyoloissa olla liian kunnianhimoinen. Aika on kypsä kyseisen ehdotuksen vakavalle harkitsemiselle vasta sen jälkeen, kun hallitukset ovat tosissaan alkaneet koordinoida ja johdonmukaistaa poliittisia linjauksiaan kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, WTO:ssa ja ILO:ssa ja kun siltä pohjalta on alettu tehostaa kyseisten kansainvälisten instituutioiden yhteistyötä.

—

Gerry Rodgers, integraatiojohtaja, ILO

—

Dominique Peccoud, ulkosuhteisiin ja kumppanuuksiin erikoistunut neuvonantaja, ILO

—

Haleh Bridi, Maailmanpankin Brysselin-toimiston erityisedustaja EU:n toimielimissä

—

Pierre Dhonte, Kansainvälisen valuuttarahaston erityisedustaja EU:ssa.