18.1.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/1

1.

Komission esittämän ehdotuksen tavoitteena on

2.

Komissio toteaa ehdotuksen perusteluissa, että varainhoitoasetuksen tarkistuksen tavoitteet on saavutettava sääntöjä, ja etenkään varainhoitoasetuksen perusperiaatteita, -käsitteitä ja -rakenteita muuttamatta, koska kyseinen säädös on talousarvion toteuttamisen tärkein lainsäädäntöväline (3).

3.

Tätä varten ehdotuksessa esitetään seuraavat kriteerit:

4.

Tilintarkastustuomioistuin on tutkinut komission esittämää asetusluonnosta edellä mainitut periaatteet, tavoitteet ja kriteerit huomioon ottaen. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että myönteisen tarkastuslausuman saaminen ei ole olennainen kriteeri, jonka perusteella varainhoitosäännösten tarkistus olisi tehtävä. Yhteisön varainhoidon tehostamista tulisi soveltaa kriteerinä määritettäessä, mitä muutoksia varainhoitoasetukseen olisi tarpeen tehdä.

5.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että ehdotetut mukautukset ja muutokset ovat monilla aloilla merkittävä askel kohti yksikertaisempia ja joustavampia säännöksiä, joita tehokas varainhoito edellyttää. Sellaisia periaatteita ja perusteita, jotka olisi täytynyt ottaa huomioon näitä muutoksia tehtäessä, ei ole kuitenkaan noudatettu eikä asetettuja tavoitteita ole täysin saavutettu jäljempänä mainituista syistä.

6.

Näin ollen eräät komission ehdottamat muutokset eivät ole perusteltuja ja ne saattavat monimutkaistaa hallinnointia. Ehdotetussa tarkistuksessa ei myöskään tarjota ratkaisuja tiettyihin varainhoidon tarpeisiin, kuten kohdista 21, 26, 29, 30, 32 ja 39 käy ilmi.

7.

Edellistä varainhoitoasetusta muutettiin useasti, mikä teki siitä epäyhdenmukaisen, kuten tilintarkastustuomioistuin totesi lausunnossa nro 4/97 (4). Tilintarkastustuomioistuimen kritiikki (5) kohdistui erityisesti tämän säädöksen yleiseen epäjohdonmukaisuuteen sekä seuraaviin seikkoihin:

Kyseisen lausunnon ja siinä yksilöityjen epäjohdonmukaisuuksien seurauksena komissio käynnisti vuonna 1998 tarkistusmenettelyn, joka johti mittavan toimielinten välisen valmistelutyön ja keskustelun jälkeen nykyisen asetuksen vahvistamiseen vuonna 2002.

8.

Komissio on myöntänyt, että nykyisen varainhoitoasetuksen, joka on osa komission toteuttamaa varainhoidon uudistusprosessia, eräitä osa-alueita (sisäisen valvonnan standardit, toimintoperusteinen budjetointi ja toimintojohtaminen) ei ole pantu kokonaisuudessaan täytäntöön ja että lisäponnistelut ovat tarpeen, jotta ne saataisiin toimimaan tehokkaasti (6). Lisäksi muut toimielimet ovat vasta viime aikoina ottaneet käyttöön kyseisen asetuksen joitakin kohtia.

9.

Ehdotuksen perusteluissa esitetään, että tarkistuksen johtavana ajatuksena on sääntöjen vakauden ja erityisesti varainhoitoasetuksen 2 artiklassa säädettyjen budjettiperiaatteiden vakauden varmistaminen (7).

10.

Tekstin rakenteeseen tai sanamuotoon tehtävien muutosten lisäksi tarkistusluonnos sisältää kuitenkin ehdotuksia yhteensä 74:ää eri artiklaa (noin 40 prosenttia nykyisistä artikloista) koskeviksi muutoksiksi, jotka vaikuttavat lähes jokaiseen asetuksen osastoon. Näin ollen komission ehdotus merkitsee varainhoitoasetuksen sanamuodon merkittävää muuttamista.

11.

Kyseinen varainhoitoasetuksen tarkistus sisältää lisäksi kolme varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen muutosehdotusta, jotka esitettiin tai joista ilmoitettiin vuonna 2005.

12.

Eräät ehdotetut muutokset tehtiin komission osastojen aloitteesta budjettihallinnon yksinkertaistamiseksi. On kuitenkin olemassa riski, että budjettihallinto monimutkaistuisi poikkeusten ja muutosten myötä erityisesti maatalouden ja tutkimuksen aloilla. Muut ehdotukset ovat syntyneet joko alakohtaiseen lainsäädäntöön tehtyjen muutosten tai ajanjaksoa 2007—2013 koskevien komission lainsäädäntöehdotusten tuloksena (erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja tutkimuksen osalta).

13.

Näin ollen tilintarkastustuomioistuin katsoo, että eräitä komission asettamia periaatteita ja perusteita (sääntöjen vakaus, säännösten muuttaminen ainoastaan silloin, jos ongelmaan ei ole muuta ratkaisua, budjettiperiaatteita koskevien poikkeusten rajoittaminen mahdollisimman vähiin) on jätetty noudattamatta, mikä monimutkaistaa varainhoitoa ennen kuin nykyisen varainhoitoasetuksen myötä käyttöön otettujen merkittävien muutosten tulokset on saavutettu.

14.

Siitä huolimatta, että varainhoitoasetuksen 184 artiklassa säädetään kyseisen asetuksen tarkistamisesta kolmen vuoden välein, varainhoitosääntöjen vakauden säilyttämisen vuoksi muutokset on tarpeen rajoittaa mahdollisimman vähiin.

15.

Tilintarkastustuomioistuin kohdistaa lausuntonsa yhteisiä säännöksiä koskeviin I–VI osastoihin, koska asetuksen ensimmäisen osan (”yhteiset säännökset”) VII osastoon ”tilinpäätös ja kirjanpito” ja kolmanteen osaan (”siirtymä- ja loppusäännökset”) ehdotetut muutokset ovat suurimmaksi osaksi teknisiä ja liittyvät 1. tammikuuta 2005 voimaan tulleiden kirjanpitoa koskevien muutosten perusteella tehtävään säännösten ajan tasalle saattamiseen. Lisäksi toiseen osaan (”erityissäännökset”) ehdotetut muutokset vaikuttavat erityisesti yhteisten säännösten II osastossa säädettyihin budjettiperiaatteisiin.

16.

Varainhoitoasetusta koskevissa tilintarkastustuomioistuimen lausunnoissa nro 4/97 ja 2/2001 (8) suositellaan kummassakin budjettiperiaatteiden entistä tiukempaa noudattamista ja poikkeuksien rajoittamista mahdollisimman vähiin. Komissio hyväksyi nämä suositukset varainhoitoasetuksen nykyisen tarkistuksen pääperiaatteeksi.

17.

Ehdotetut muutokset vaikuttavat kuitenkin seuraaviin periaatteisiin:

18.

Vaikka jotkin muutokset johtuvat talousarviomäärärahojen hallinnoinnin yksinkertaistamisesta ja niillä otetaan käyttöön erityistilanteissa perusteltuja selvennyksiä (kuten talousarvion yhtenäisyys: ennakkomaksuista syntyvät korkotuotot; vuotuisuus: humanitaaristen kriisien hoitamiseksi tarvittavat ennakkositoumukset), ei ole aina osoitettu toteen, että muut poikkeukset olisivat välttämättömiä. Näitä seikkoja käsitellään jäljempänä.

19.

Tilintarkastustuomioistuin totesi lausunnossaan nro 2/2001 (10), että määrärahojen siirrot eivät enää olleet toivottavia jaksotettujen määrärahojen järjestelmässä, koska niiden taloudellinen vaikutus oli vähäinen ja lisäksi ne mutkistivat hallintojärjestelmiä entisestään. Komissio ehdotti yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukia koskevien rahoituskuritoimenpiteiden hyväksymisen (11) seurauksena, että jaksottamattomia määrärahoja olisi voitava siirtää (149 artikla). Poikkeus ei ole perusteltu, sillä kyseessä olevat määrät ovat vähäisiä ja ne voitaisiin ottaa vaivatta seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon.

20.

Tilintarkastustuomioistuin ilmoitti niinikään vastustavansa vapautettujen määrärahojen uudelleen käyttöön ottamisen sallimista (12). Se totesi, että kyseinen poikkeus yleiseen sääntöön oli tarpeeton, sillä määrärahojen tarve voidaan kattaa uusilla maksusitoumusmäärärahoilla. Ehdotuksessa rajoitetaan mahdollisuutta ottaa määrärahoja uudelleen käyttöön rakennerahastojen osalta, mutta annetaan mahdollisuus käyttää uudelleen tutkimukseen osoitettuja määrärahoja (160 a artikla). Tilintarkastustuomioistuimen mukaan tämän tyyppiset poikkeukset eivät ole perusteltuja, koska nykyisissä säännöissä vahvistetuilla talousarviomuutoksilla ja hallintojärjestelmillä voidaan ottaa riittävällä tavalla huomioon kaikki mahdolliset tarpeet.

21.

Tiedossa olevien kiinteistöpoliittisten ongelmien ratkaisemiseksi ei ole esitetty muutosehdotuksia. Kiinteistöjen ostoon tai rakentamiseen liittyvien maksutapahtumien maksusitoumusmäärärahat eivät kata jo tehtyjen oikeudellisten sitoumusten kokonaiskustannuksia, koska hallintomäärärahat ovat varainhoitoasetuksen 179 artiklan mukaisesti jaksottamattomia määrärahoja vastoin kyseisen asetuksen 7 artiklassa esitettyä periaatetta. Tämän vuoksi tilintarkastustuomioistuin toistaa suosituksensa (13), jonka mukaan tämän tyyppisiin toimiin olisi käytettävä jaksotettuja määrärahoja.

22.

Yleiskatteisuuden periaatteeseen (käyttötarkoitukseensa sidotut tulot) tehtävien poikkeusten osalta tilintarkastustuomioistuin esitti lausunnossaan nro 2/2001 (14) suosituksen, jonka mukaan toissijaisia tapauksia ei tulisi käsitellä poikkeuksina ja että ne käsiteltäisiin yleisten säännösten mukaisesti. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan ehdotettu muutos ajoneuvojen, välineiden ja laitteiden tai teknisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien laitteiden, välineiden ja aineiden myynnistä saatavien tulojen käyttötarkoitukseen sitominen (18 artiklan 1 kohdan ea alakohta) on toissijainen tapaus, minkä vuoksi muutos ei ole perusteltu.

23.

Ehdotettu muutos 23 artiklan 1 kohdan b alakohtaan poistaa kaikki hallintomäärärahojen osastosta (politiikan alalta) toiseen tapahtuvan siirron rajoitukset sillä edellytyksellä, että kyseessä on samankaltainen meno. Ehdotus poistaa vastoin komission uudistuksen periaatteita toimintoperusteisen budjetoinnin ja toimintojohtamisen välisen yhteyden siten, että uudistus typistyy pelkästään talousarvion esittämistä koskevaksi muutokseksi. Kun budjettivallan käyttäjä myöntää hallintomäärärahoja yksittäisille politiikan aloille (talousarvion osastoille) ominaisten toimien hallinnointiin, määrärahat liittyvät erityisiin tavoitteisiin; tätä seikkaa ei oteta ehdotuksessa huomioon. Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että neuvosto ja Euroopan parlamentti harkitsisivat toimintoperusteisen budjetoinnin ja toimintojohtamisen yhteydessä, tulisiko budjettivallan käyttäjällä olla mahdollisuus tehdä tällainen päätös.

24.

Asetuksen 29 artiklan muutosehdotus pidentää talousarvion julkaisemisen määräaikaa nykyiseen asetukseen verrattuna yhdellä kuukaudella. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan talousarvion julkaisemisen määräajan pidentäminen on seurattavuusperiaatteen vastaista ja saattaa vaikeuttaa asianmukaista hallinnointia.

25.

Ehdotettujen muutosten (46 artikla) tavoitteena on eriyttää talousarvioon kuuluva tieto muista liitteenä olevista tiedoista, jotka kuuluvat alustavaan talousarvioesitykseen ja jotka on tarkoitettu lisätiedoksi budjettivallan käyttäjälle. Tilintarkastustuomioistuin kannattaa tätä erottelua, joka vaikuttaa erityisesti maksumäärärahojen täytäntöönpanon aikatauluun. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että oletetun vaikutuksen huomioon ottamiseksi näistä tiedoista olisi kuitenkin säädettävä varainhoitoasetuksen 33 artiklassa.

26.

Tilintarkastustuomioistuimen kannan mukaan tätä varainhoitoasetuksen osaa voitaisiin myös yksinkertaistaa perusteellisemmin seuraavasti:

27.

Varainhoitoasetuksen IV osastoon ehdotetuilla muutoksilla pyritään erityisesti

28.

Talousarviota eri tavoin toteuttavien henkilöiden roolit ja vastuualueet oli suurimmaksi osaksi kuvattu jo nykyisessä varainhoitoasetuksessa ja alakohtaisissa asetuksissa ja ne on nyt koottu komission ehdotukseen. Vaikka tilintarkastustuomioistuin pitääkin myönteisenä komission aloitetta pyrkiä esittämään tämä tieto järjestelmällisemmin, se katsoo, että komission olisi ollut suotavampaa säätää varainhoitoasetuksessa yhteisön sisäisen valvonnan menettelystä (15).

29.

Tilintarkastustuomioistuin pitää myönteisenä komission ehdotusta selkeyttää taloushallinnon henkilöstön tehtäviä ja vastuualueita tilien laatimisen osalta säätämällä valtuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien sekä tilinpitäjien antamista todistuksista seuraavasti:

30.

Nykyisen varainhoitoasetuksen 61 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että tilinpitäjät hyväksyvät tulojen ja menojen hyväksyjien määrittelemät järjestelmät, joiden tarkoituksena on tuottaa tai perustella kirjanpitotietoja. Jotta tilinpitäjät voivat varmistaa nykyisen varainhoitoasetuksen 123 artiklan mukaisesti, että tilinpäätös antaa oikean kuvan, hyväksynnän on katettava järjestelmien vaikuttava toiminta kyseisellä ajanjaksolla ja näin ollen myös tuotetun tiedon luotettavuus, eikä nykyisen käytännön mukaisesti ainoastaan näiden järjestelmien käyttöön ottamista tai muuttamista. Toimielinten tilinpäätösten (19) osalta on olemassa vaara, että tilinpäätösten laatiminen jää pelkäksi tilien mekaaniseksi koonniksi, tätä tarkoitusta varten luotujen kirjanpitomenettelyiden tulokseksi tai — konsolidoitujen tilien osalta — menettely jää konsolidoinnin sijaan pelkäksi tilien yhdistämiseksi. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan varainhoitoasetuksen 61 artiklan 1 kohdan e alakohdassa olisi selvennettävä, että tilinpitäjillä on valtuudet hyväksyä näiden järjestelmien vaikuttava toiminta.

31.

Komissio ehdottaa (185 artiklassa), että komission sisäisen tarkastuksen toimialan tehtävät rajoittuvat vastedes sen seikan vahvistamiseen, että toimeenpanovirastojen sisäinen tarkastus toimii kansainvälisten tarkastusstandardien mukaisesti. Vaatimus yhteisön virastojen tilien konsolidoimisesta toimielinten virastojen tileihin aiheuttaa sen, että komissio menettää mahdollisuuden saada käyttöönsä nykyisin sen käytettävissä olevaa riippumatonta suoraa tietoa näiden virastojen tilien luotettavuudesta siitä huolimatta, että ne saavat toiminta-avustuksia komission talousarviosta ja toisinaan hallinnoivat merkittäviä toimintamäärärahoja.

32.

Asetuksen 66 artiklaa koskevassa muutosehdotuksessa henkilöstösääntöihin palautetaan taloudelliseen vastuuseen saattamista koskeva vaatimus. Tilintarkastustuomioistuin on jo aiemmin antanut lausunnon (20), jonka mukaan henkilöstösäännöissä vahvistetut säännökset ja menettelyt eivät vastaa riittävällä tavalla vaatimusta saattaa taloushallinnon henkilöstö taloudelliseen vastuuseen. Jotta varmistutaan sääntöjen vaikuttavasta noudattamisesta ilman, että rasitetaan yhteisön hallintoa kohtuuttomasti menettelyihin liittyvillä säännöillä, joilla pyritään vastuussa olevan taloushallinnon henkilöstön suojeluun, näiden tahojen saattamisessa taloudelliseen vastuuseen olisi noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Tämän vuoksi olisi tehtävä ero tahallisen/petollisen toiminnan, vakavan laiminlyönnin, vähäisen huolimattomuuden ja virheen välillä. Lisäksi olisi otettava huomioon taloushallinnon toimijoiden toimintaympäristö, kuten resurssit, jotka ovat heidän käytössään tehtävien hoitamiseksi.

33.

Asettamatta kyseenalaiseksi budjettihallinnon ja varainhoidon perusperiaatteiden ja sääntöjen edellyttämää lainsäädännöllistä vakautta tilintarkastustuomioistuin katsoo, että toimielinten välistä yhteistyötä olisi hyödynnettävä paremmin tarpeettoman byrokratian välttämiseksi varsinkin pienissä toimielimissä. Tätä varten useiden toimielinten kesken voitaisiin perustaa yhteinen taloudellisten väärinkäytösten tutkintaelin.

34.

Julkisten hankintojen alalle ehdotetuilla muutoksilla pyritään muun muassa mukauttamaan varainhoitoasetuksen säännöt julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (21) (jäljempänä ”direktiivi”) säännöksiin. Mukauttaminen yksinkertaistaa ja lieventää tarjoajilta edellytettyihin asiakirjoihin liittyviä vaatimuksia hankintamenettelyn ulkopuolelle jättämisperusteiden osalta (93 artikla).

35.

Muutoksilla pyritään lisäksi

36.

Kuten tilintarkastustuomioistuin toteaa lausunnossa nro 3/2005 (22), se suhtautuu myönteisesti julkisia hankintoja koskevien menettelyiden modernisoimiseen ja yksinkertaistamiseen, mutta katsoo, että yksinkertaistaminen olisi tehtävä siten, että direktiiviä noudatetaan tiukemmin ja että sopimuksen tekoon osallistuvien viranomaisten perusteettoman harkintavallan mahdollisuus voidaan sulkea pois.

37.

Direktiivissä erotellaan menettelyn ulkopuolelle jättämisen kriteerit niiden vakavuuden perusteella ja annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus olla ottamatta huomioon vähäisemmät kriteerit. Direktiivissä täsmennetään, että säännöt ovat tässä kohdin tarpeen (23). Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että 93 artiklaan sisältyvä vaatimus hankintaviranomaisen tekemästä riskianalyysistä on riittämätön ja se suosittaa, että varsinaiseen varainhoitoasetukseen tai sen soveltamissääntöihin tehtäisiin lisäselvennys.

38.

Ehdotuksella pyritään ulottamaan tutkimuksen alalla sovellettua yksinkertaistetulla menettelyllä tapahtuvaa asiantuntijoiden nimeämistä myös muille aloille hankintoja koskevia säännöksiä muuttamalla. Tutkimuksen alalla (24) yksinkertaistettu menettely koskee asiantuntijoiden palvelukseen ottamista ja nimeämistä. Menettelyt vastaavat pikemminkin yhteisöjen muiden toimihenkilöiden palvelukseenottosääntöjä kuin julkisia hankintasopimuksia koskevia sääntöjä. Itse asiassa, kuten asetusluonnoksen perusteluissa todetaan, sopimusten tekeminen pelkästään ehdokkaiden valmiuksien perusteella ottamatta hintaa lainkaan huomioon (ehdotetut muutokset varainhoitoasetuksen 97 artiklan 2 kohtaan) poikkeaa direktiivin ja varainhoitoasetuksen periaatteista palveluhankintoja koskevien sopimusten osalta.

39.

Toimielimille yhteisen tietokannan luominen menettelyiden ulkopuolelle jätettävistä tapauksista (ehdotettu muutos varainhoitoasetuksen 95 artiklaan) on esimerkki toimielinten välisestä yhteistyöstä. Jotta voitaisiin välttyä hallinnollisen työn turhalta toistamiselta, olisi hyödyllistä tutkia muita mahdollisuuksia tämänkaltaisen yhteistyön tiivistämiseksi toimielinten ja yhteisön toimeenpanovirastojen kesken. Olisi tarkasteltava mahdollisuutta käyttää muiden toimielinten tai toimeenpanovirastojen tekemiä sopimuksia tietyin edellytyksin ja/tai määrällisin rajoituksin, jotka takaavat kilpailun ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteet. Siinä tapauksessa, että sopimus koskee useita toimielimiä, olisi niinikään tutkittava mahdollisuutta jakaa joitakin hankintaviranomaisen vastuualueita (eli tarjousten avaaminen ja arviointi) toiselle toimielimelle tai virastolle.

40.

Tämän osaston artikloihin on ehdotettu seuraavia muutoksia:

41.

Tilintarkastustuomioistuin pitää ehdotettuja selvennyksiä, selityksiä ja yksinkertaistuksia myönteisinä, mutta katsoo, että eräät poikkeukset voitontavoittelun kiellon ja vain yhdestä lähteestä saatavan avustuksen periaatteisiin sekä julkisiin hankintoihin eivät ole riittävän perusteltuja seuraavista syistä:

42.

Nykyiset soveltamissäännöt sisältävät jo tiettyjä poikkeuksia voitontavoittelun kiellon periaatteeseen. Nämä poikkeukset on sisällytetty muutosehdotuksen 109—113 a artikloihin:

43.

Tilintarkastustuomioistuin on jo aiemmassa lausunnossa (25) todennut, että voitontavoittelun kiellon periaatteen noudattamista on vaikea tarkistaa sellaisissa tapauksissa, joissa järjestö saa avustusta myös muista lähteistä.

44.

Lisäksi 109 artiklaa koskevassa muutosehdotuksessa esitetään voitontavoittelun kiellon periaatteen soveltamista pikemminkin toiminnan kuin kunkin yksittäisen saajan tasolla. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että ehdotettu muutos antaisi mahdollisuuden väärinkäytöksiin sellaisen toiminnan kohdalla, jossa kumppaneita on useita. Sen seurauksena useita kumppaneita käsittävään toimintaan myönnetyt avustukset saattavat tulevaisuudessa tuottaa joillekin saajille voittoa.

45.

Lisäksi ehdotettuihin muutoksiin on lisätty ainoastaan osa nykyisissä soveltamissäännöissä vahvistetuista tiukoista poikkeuksia koskevista edellytyksistä:

sillä komissio aikoo antaa soveltamissäännöissä yksityiskohtaisempia säännöksiä asiasta.

46.

Komissio perustelee mahdollisuutta, että toimenpiteille voidaan myöntää avustusta useammasta yhteisön talousarvion lähteestä (111 artikla), rakennetoimien ja Euroopan laajuisten verkkojen aloilla vallitsevan tilanteen vuoksi. Tämä poikkeus koskee sääntöä, jolla suljetaan pois mahdollisuus rahoittaa samoja menoja kahdesti talousarviosta.

47.

Tilintarkastustuomioistuimen viimeaikaisissa tämän alan tarkastuksissa yksilöitiin riski, että tuen määrä saattaa ylittää 100 prosenttia rahoitetuista menoista ja että tutkimuksen alalla ei noudateta valtion tukeen sovellettavaa tuen enimmäismäärää (26). Tuen päällekkäisyys voi itse asiassa — vastoin hallinnon yksinkertaistamisen tavoitetta — myös lisätä hallinnollista työtä, varsinkin jos tukikelpoisuuskriteereissä on eroja.

48.

Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että olisi suotavaa jatkaa periaatteen ”yksi toimenpide — yksi yhteisön tuki” noudattamista seuraavin keinoin:

49.

Lopuksi tilintarkastustuomioistuin toteaa, että ehdotettu muutos 120 artiklan 1 kohtaan ei ole perusteltu. Jos toiminnan toteuttaminen edellyttää avustuksen saajalta julkisia hankintoja — yhteisön rahoitus huomioon ottaen — on luonnollista, että avustuksen saajalta edellytetään varainhoitoasetuksen V osaston periaatteiden (kaikkien tarjoajien tasapuolinen kohtelu, kilpailu ja avoimuus) noudattamista. Tämän perusteella soveltamissäännöissä olisi säädettävä yksinkertaistetuista menettelyistä sopimuksen suuruudesta riippuen.

50.

Edellinen varainhoidon uudistus on toteutettu varsin hiljattain, joten kaikkia sen tavoitteita ei ole voitu saavuttaa; näin ollen komission ehdottaman tarkistuksen laajuus ei ole perusteltu. Tarkistuksen laajuuden ja eräiden muutosten asiasisällön riskinä on, että hallinnointi monimutkaistuu turhaan.

51.

Tämä koskee erityisesti budjettiperiaatteisiin sovellettavia uusia poikkeuksia, jotka on otettu käyttöön eräissä komission osastoissa koettujen ongelmien ratkaisemiseksi ja alakohtaisiin asetuksiin tehtyjen muutosten vuoksi. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että useimpiin näistä tarpeista voidaan löytää ratkaisu voimassa olevan varainhoitoasetuksen puitteissa.

52.

Julkisia hankintoja ja avustuksia koskevat varainhoidon yksinkertaistamistoimet sekä yhteisöjen taloudellisten etujen suojelemiseen tähtäävät pyrkimykset (saamisten perintää, sopimusten keskeyttämistä tai täytäntöönpanoa ja seuraamuksia koskevat muutosehdotukset) ovat edistysaskeleita kohti moitteettomampaa varainhoitoa.

53.

Ehdotettu tarkistus ei tarjoa kuitenkaan ratkaisua tiettyihin hallinnollisiin tarpeisiin (henkilöstöhallinnon joustavuus, kiinteistöjen ostoa/rakentamista koskevat maksutapahtumat, taloushallinnon toimijoiden vastuualueiden selkeyttäminen). Toisinaan ehdotetut muutokset eivät ole riittävän merkittäviä, jotta niillä voitaisiin ratkaista todetut ongelmat (talousarvion toteuttamistavat, tilinpitäjän tehtävät). Lisäksi tilintarkastustuomioistuin katsoo, että toimielinten välistä yhteistyötä olisi hyödynnettävä tehokkaammin.