FI

|| EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO

Bryssel 14.7.2004

KOM(2004) 486 lopullinen

2004/0155 (COD) 2004/0159 (COD) Osa I

 

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVEIKSI

luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY uudelleenlaatimisesta

(komission esittämä) {SEC(2004) 921}

PERUSTELUT

1.           YLEISET PERUSTELUT

EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on keskeinen tekijä Euroopan talouden kilpailukyvyn edistämisessä, sillä se alentaa yritysten pääomakustannuksia. Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman mukaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten omien varojen riittävyyttä koskevat uudet säännöt on tarkoitus antaa vuonna 2004, jotta voidaan seurata G-10 ‑maiden tasolla Baselin pankkivalvontakomiteassa[1] tapahtuvaa kehitystä.

G-10 ‑maiden Baselin pankkivalvontakomitean vuonna 1988 tekemä ns. Baselin sopimus (Basel I) johti vähimmäispääomavaatimusten antamiseen yli 100 maassa[2]. Samoihin aikoihin annettiin myös tärkeimmät EU:n direktiivit (direktiivi 89/299/ETY, annettu 17 päivänä huhtikuuta 1989, luottolaitosten omista varoista; direktiivi 89/647/ETY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1989, luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta; nämä direktiivit on kodifioitu on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/12/EY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta).

Näissä direktiiveissä säädetään antolainaukseen liittyvistä luottolaitosten riskeistä. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetulla direktiivillä 93/6/ETY luotto- ja markkinariskiä koskevat säännöt laajennettiin kattamaan sijoituspalveluyritykset.

1) Eurooppalaisten sääntöjen parantaminen on tarpeellista

Nykyiset säännöt ovat edistäneet merkittävästi yhtenäismarkkinoiden toimintaa ja tiukkojen valvontastandardien käyttöä. Monia erilaisia puutteita on kuitenkin havaittu.

1. Summittaisten luottoriskiestimaattien käyttäminen johtaa erittäin summittaiseen riskien mittaamiseen eikä vaikuta suositeltavalta.

2. Mahdollisuus pääoma-arbitraasiin: markkinainnovaatioiden myötä rahoituslaitokset ovat voineet peittää sen, että ne eivät kata riskejä vähimmäispääomavaatimukset täyttävällä tavalla.

3. Tehokkaita riskien vähentämistekniikoita ei hyväksytä: nykyisten direktiivien nojalla riskien vähentämistekniikoita ei hyväksytä riittävällä tasolla.

4. Nykyisten direktiivien nojalla katetaan vain osa riskeistä. Moniin riskeihin kuten operatiiviseen riskiin ei sovelleta lainkaan pääomavaatimusta.

5. Valvontaviranomaisilta ei vaadita luottolaitoksen todellisen riskiprofiilin arvioimista sen varmistamiseksi, että pääomataso on riittävä riskiprofiiliin nähden.

6. Valvontayhteistyötä ei vaadita: rajatylittävän toiminnan lisääntyessä markkinoilla viranomaisten on valvottava tehokkaassa yhteistyössä rajatylittäviä konserneja, jotta sääntelytaakkaa voidaan vähentää.

7. Asianmukaisen tiedonantovelvollisuuden puuttuminen: nykyisissä direktiiveissä ei edistetä tehokasta markkinakuria, jonka perusteella markkinaosapuolille annetaan luotettavia tietoja, jotta nämä voivat tehdä perusteltuja arvioita.

8. Sääntelyn joustavuuden puute: EU:n nykyinen järjestelmä ei ole riittävän joustava, jotta se pystyisi seuraamaan rahoitusmarkkinoiden ja riskienhallintakäytäntöjen nopeaa kehitystä sekä sääntely- ja valvontavälineiden parantumista.

Mitä tapahtuisi, jos toimintalinjaa ei muutettaisi?

Useimmat pitävät nykytilanteen jatkumista mahdottomana. Pääomavaatimukset eivät olisi jatkossakaan suhteutettuja riskeihin. Tämä johtaisi vakavaraisuussääntöjen puutteelliseen tehokkuuteen ja lisäisi kuluttajille ja rahoitusalan vakaudelle aiheutuvia riskejä. Edelleenkään ei otettaisi huomioon eräiden rahoituslaitosten ottamien riskien koko laajuutta. Lisäksi uusimpia ja tehokkaimpia riskienhallintatekniikoita ei edistettäisi aktiivisesti tai tunnustettaisi. Useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimivat rahoituspalvelukonsernit kärsisivät edelleen suhteettomasta rasituksesta, joka aiheutuu moninkertaisesta sääntelystä ja valvonnasta. EU ei myöskään pystyisi hyötymään asianmukaisesti tulevasta kehitystä, sillä EU:n nykyisten sääntelypuitteiden nopea ajantasaistaminen on hankalaa. Kun ehdotettua uutta Baselin sopimusta aletaan soveltaa maailmanlaajuisella tasolla, EU:n rahoituspalvelujen ala jäisi huomattavasti heikompaan asemaan kansainvälisiin kilpailijoihinsa verrattuna.

2) Direktiivin lähestymistapa

Komission vuonna 1998 laatimassa rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmassa todettiin, että EU:ssa tarvitaan täsmälliset, kansainvälisesti yhdenmukaiset ja ajantasaiset vakavaraisuusvaatimukset. Vaatimukset olisi suhteutettava ottamaan huomioon riskien väheneminen vastuiden muodostumistilanteen perusteella, ja varsinkin kuluttajille ja pk-yrityksille suuntautuvan antolainauksen osalta. Sääntöjä olisi sovellettava sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin (tasapuoliset kilpailuedellytykset), mutta niiden pitäisi olla oikeasuhteisia ja ottaa täysin huomioon EU:ssa toimivien rahoituslaitosten moninaisuus.

2.           Kuuleminen ja vaikutusten arviointi

a) Sidosryhmien ja asianomaisten osapuolten kuuleminen

Komissio aloitti eri tahojen konsultoinnit marraskuussa 1999. Lausuntokierrosten perusteella on julkaistu kolme keskusteluasiakirjaa (22.11.1999, 5.2.2001 ja 1.7.2003). Sidosryhmien kanssa keskusteltiin laajasti 18. marraskuuta 2002 pidetyssä tilaisuudessa. Tietyistä teknisistä kysymyksistä on myös julkaistu tausta-asiakirjoja (kiinteistöt ja katetut joukkolainat, 7.4.2003; odotetut ja odottamattomat tappiot, 26.11.2003; yhteissijoitusyritykset, 3.2.2004).

Huomautusten esittäjät ovat yleisesti ottaen antaneet tukensa hankkeen päätavoitteille. Rahoitusalan vakautta lisäävää riskiherkkyyden tehostamista kannatetaan. Sääntöjen ajantasaistaminen on nyt erittäin tarpeellista, jotta voidaan vastata riskien mittaamis- ja hallintatekniikoiden merkittävään kehitykseen rahoitusalalla ja kehittää entisestään sääntelyä ja valvontaa. Komission lähestymistapa on saanut laajan kannatuksen. Sen mukaan EU:ssa sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia olisi tarkistettava siten, että ne ovat linjassa uusien kansainvälisten sääntöjen kanssa, mutta poikkeavat niistä tarvittaessa EU:n erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

Rakenteeltaan yksinkertaisemmat laitokset

Eri tahot kannattavat laajasti uusien sääntöjen soveltamista Euroopassa. Sääntöjä haluttaisiin soveltaa kaikkiin luottolaitoksiin ja sijoituspalvelujen tarjoajiin niiden oikeudellisesta muodosta ja organisaatiorakenteesta riippumatta. Näin voitaisiin välttää ”kakkosluokan” laitosten syntyminen, mikä olisi todennäköistä, jos osa laitoksista jätettäisiin sääntöjen ulkopuolelle. Ehdotetut uudet säännökset on suunniteltu siten, että laaja-alainen soveltaminen on mahdollista.

Uuden direktiivin joustavuus

Laajaa kannatusta on saanut lähestymistapa, jolla pyritään varmistamaan, että uusi lainsäädäntö pystyy reagoimaan nopeasti markkina- ja valvontainnovaatioihin. Näin EU:n rahoituspalvelujen ala voidaan pitää mahdollisimman tehokkaana ja kilpailukykyisenä. Sidosryhmät kannattavat lähestymistapaa, jossa artiklaosassa vahvistetaan pysyvät periaatteet ja tavoitteet sekä säädetään mahdollisuudesta muuttaa liitteisiin sisältyviä yksityiskohtaisempia ja teknisiä säännöksiä. Liitteiden muuttamista koskevassa menettelyssä on varmistettava asianomaisten osapuolten täysimääräinen ja tehokas konsultointi.

Sijoituspalveluyritykset

Merkittäviä muutoksia on tehty, ja niillä pyritään ratkaisemaan joidenkin sijoituspalveluyritysten alan edustajien esittämä huoli siitä, että alaan sovelletaan pääomavaatimuksia, jotka soveltuisivat paremmin luottolaitoksille.

Monimutkaisuus

Eräät kommentoijat toivoivat yksinkertaistamista ja säännösten vähentämistä. Komissio on selventänyt tekstiä ja tehnyt siitä käyttäjäystävällisemmän. Rakenne on suunniteltu siten, että laitosten on helppo löytää yksinkertaiset säännöt sovellettavaksi, ja ne voivat halutessaan edetä vähitellen monimutkaisempiin vakavaraisuussääntöihin. Ehdotetut uudet säännökset sisältävät monia vaihtoehtoja ja monimutkaisuudeltaan vaihtelevia menetelmiä.

Vuodesta 1999 on järjestetty useita kuulemistilaisuuksia myös yksityiskohtaisista kysymyksistä. Tässä ehdotuksessa on otettu huomioon eri tahojen, erityisesti pankki- ja sijoituspalvelualan edustajien, esittämät yksityiskohtaiset ja hyödylliset näkemykset.

b) Vaikutusten arviointi

Komission yksiköt ovat toteuttaneet laajennetun vaikutusten arvioinnin, jotta voidaan selvittää, onko toimenpiteiden toteuttaminen EU:n tasolla tarpeen ja jos on, millaisia toimenpiteiden pitäisi olla.

Baselin pankkivalvontakomitea julkaisi määrällisiä vaikutuksia koskevan selvityksen (QIS3). Selvitykseen osallistui luottolaitoksia 40 maasta, ja ne arvioivat pankkien vähimmäispääomavaatimuksia koskevien uusien Baselin ehdotusten vaikutusta. Komissio avusti selvitystä laajentamalla sen niihin EU-maihin, jotka eivät ole edustettuina Baselin pankkivalvontakomiteassa. Tärkeimmät päätelmät olivat, että uudet säännöt supistavat EU:ssa toimivien luottolaitosten pääomavaatimuksia yleensä noin 5 prosenttia nykytasoon verrattuna. Lisäksi eri menetelmiä soveltamalla saadut tulokset ovat tavoitteiden mukaisia – ne yhdistävät pääoman neutraliteetin asianmukaisiin kannustimiin laitoksille, jotta nämä siirtyisivät soveltamaan kehittyneempiä menetelmiä. Pienempiä kotimaassa toimivia luottolaitoksia, jotka soveltavat yksinkertaisempaa menetelmää, koskevat hieman alennetut pääomavaatimukset. Suurempia kansainvälisesti toimivia luottolaitoksia, jotka soveltavat edistyneempää menetelmää, koskevat pääosin muuttumattomat pääomavaatimukset. Pienemmät mutta erikoistuneet EU:ssa toimivat luottolaitokset, jotka valitsevat edistyneemmän menetelmän, voivat hyötyä huomattavasti nykyistä alhaisemmista pääomavaatimuksista. Pääomavaatimuksia on pääasiassa alennettu ”vähittäissalkun” osalta, joka useimmiten koostuu alle miljoonan euron lainoista pk-yrityksille ja asuinkiinteistövakuudellisista lainoista. Uusi operatiivista riskiä koskeva pääomavaatimus on pääasiallinen syy siihen, että luottolaitosten pääomavaatimukset eivät alene.

Komission on teettänyt Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston pyynnöstä selvityksen ehdotettujen uusien pääomavaatimusten vaikutuksista luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin EU:ssa[3]. PricewaterhouseCoopersin laatimassa loppuraportissa vaikutuksiin suhtaudutaan myönteisesti (kritiikkiä esitetään vain sijoituspalveluyritysten ja pääomasijoittamisen aloilla, mutta komissio on ottanut nämä ongelmat huomioon ehdotuksissaan)[4]. Tärkeimmät päätelmät ovat, että uudella vakavaraisuuskehikolla on todennäköisesti myönteinen vaikutus EU:hun ja toiminnan vakauden valvonnan sääntelyyn EU:ssa. EU:ssa toimivien luottolaitosten pääomavaatimukset alenisivat noin 5 prosenttia (90 miljardia euroa), ja vuosittaiset voitot kasvaisivat noin 10–12 miljardia euroa. Pienemmille luottolaitoksille ei aiheudu haittaa, eikä ole viitteitä siitä, että uusi järjestelmä johtaisi fuusioihin tai konsolidointeihin. Päätös sisällyttää kaikki luottolaitokset direktiivin soveltamisalaan ei aiheuta EU:ssa toimiville yrityksille kilpailuhaittoja. Myöskään Yhdysvaltojen päätöksellä soveltaa ainoastaan edistyneempiä menetelmiä noin 20 suureen luottolaitokseen ei ole varsinaista merkitystä kilpailulle. EU:n luottolaitoksille aiheutuvat täytäntöönpanokulut eivät johdu pelkästään Basel II ‑sopimuksesta, vaan monet näistä investoinneista (ehkä jopa 80 prosenttia) olisi tehty joka tapauksessa vaikkakin pidemmällä aikavälillä. Merkittävää on, että pk-yritysten rahoituksen saatavuudelle ja kustannuksille ei useimmissa EU:n jäsenvaltioissa aiheudu kielteisiä vaikutuksia (myötäsykliset vaikutukset ovat nykysääntöjä vähäisempiä ja vähemmän haitallisia). Pk-yritysten huolet johtuvat siitä, että niillä ei ole riittävästi tietoa Basel II –sopimuksesta. Basel II –sopimuksen makrotaloudelliset vaikutukset EU:n talouteen ovat vähäisiä. Lähinnä tarjontapuolella saatetaan nähdä suotuisa vaikutus, joka supistaa yritysten pääomakustannuksia. Tämä voi johtaa 0,07 prosentin kasvuun EU:n bruttokansantuotteessa. Yleisesti ottaen uudet vakavaraisuussäännökset vakauttavat pankkijärjestelmää, sillä riskit tiedostetaan paremmin ja riskienhallinta paranee. Pääoman tehokkaammalla kohdentamisella odotetaan olevan myönteisiä pitkän aikavälin vaikutuksia EU:n talouteen.

3.           oikeusperusta

Ehdotukset perustuvat EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohtaan, joka muodostaa oikeusperustan rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseen tähtääville yhteisön toimenpiteille. Säädösinstrumentiksi on valittu direktiivi. Se sopii parhaiten tavoitteiden saavuttamiseen, ja sillä muutetaan nykyisiä direktiivejä, joiden soveltamisala kattaa samat tekniset kysymykset. Sen säännökset eivät ylitä sitä, mikä on tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

4.           Artiklakohtaiset perustelut

Ehdotuksissa sovelletaan uudelleenlaadintatekniikkaa (toimielinten sopimus 2002/C 77/01), jonka avulla voidaan muuttaa voimassa olevaan lainsäädännön sisältöä ilman erillistä muutosdirektiiviä. Se johtaa yksinkertaisempaan lopputulokseen ja tekee EU:n lainsäädännöstä helpommin lähestyttävää ja ymmärrettävää.

Moniin säännöksiin on tehty pieniä muotoa koskevia muutoksia direktiivien rakenteen, muotoilun ja luettavuuden parantamiseksi.

A.          Direktiivi 2000/12/EY

4 artikla: Määritelmät

Direktiivin 4 artikla sisältää uusia määritelmiä tärkeimmistä käsitteistä. Pyrkimyksenä on selventää niiden merkitystä ja helpottaa ymmärtämistä.

22 artikla:

Nykyistä sanamuotoa on muutettu, jotta voidaan selventää ja kehittää luottolaitosten velvollisuutta ottaa käyttöön tehokkaat sisäiset riskienhallintajärjestelmät. Soveltamisalaan kuuluvien luottolaitosten moninaisuuden vuoksi vaatimukset on täytettävä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä V.

56–67 artikla:

Näihin artikloihin on tehty joitakin pieniä muutoksia. ’Omien varojen’ määritelmää ei ole tarkoitus uudistaa, mutta joitakin pieniä muutoksia on tehtävä Baselin pankkivalvontakomitean muutettua lähestymistapaansa ’odotettuun tappioon’ (Madridissa tehty päätös).

68–75 artikla:

Luottolaitoksilla on oltava jatkuvasti riittävät omat varat, ja niiden on ilmoitettava omien varojen vähimmäistaso. Säännöksissä täsmennetään, miten vaatimukset olisi täytettävä, jos luottolaitos kuuluu ryhmään (jäsenvaltioiden viranomaisten nykyinen mahdollisuus luopua eräistä vaatimuksista on säilytetty, mutta sitä on täsmennetty). Vaatimusten laskutapaa on selvennetty kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista annetun asetuksen (EY) N:o 1606/2002 perusteella.

76–101 artikla:

Nämä säännökset korvaavat nykyiset vakavaraisuussuhdetta koskevat vaatimukset luottoriskin osalta. Ne sisältävät kaksi menetelmää riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseksi.

Standardimenetelmä (78–83 artikla) perustuu nykyisiin säännöksiin, joihin on lisätty riskipainot, jotka määritetään jakamalla omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät tiettyihin riskiluokkiin. Riskiherkkyyttä on tehostettu lisäämällä vastuuryhmien ja riskiluokkien määrää (79 artikla). Vähittäismarkkinoilla myönnettävien muiden kuin kiinnelainojen (75 prosenttia) ja asuinkiinteistövakuudellisten lainojen (35 prosenttia) riskipaino on alhaisempi. Omaisuuserien, joiden erääntymisestä on kulunut 90 päivää, riskipainoksi ehdotetaan 150:tä prosenttia (100:aa prosenttia asuinkiinteistövakuudellisille lainoille). Luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten käyttäminen riskipainojen määrittämiseksi (ulkoiset luottoluokitukset) on sallittua, kun luokituksia on saatavilla (81–83 artikla). Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä VI.

Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB-menetelmä, 84–89 artikla) antaa luottolaitoksille mahdollisuuden käyttää omia estimaattejaan eri luottoriskiparametreista. Nämä parametrit otetaan huomioon kuvailluissa laskentamalleissa, jotka on suunniteltu varmistamaan vakavaraisuusvaatimusten täyttymisen 99,9 prosentin luottettavuustasolla. Perusmenetelmä antaa luottolaitoksille mahdollisuuden käyttää omia estimaattejaan maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä (PD) samalla, kun muihin riskitekijöihin sovelletaan säännösten mukaisia perusteita. Edistyneemmässä menetelmässä luottolaitokset voivat käyttää omia estimaattejaan maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä ja omasta vastuustaan maksukyvyttömyyshetkellä (EAD). Luottolaitokset voivat käyttää ryhmiteltyjä tietoja riskiparametrien arvioinnissa. Tämä antaa pienemmille luottolaitoksille mahdollisuuden soveltaa riskeihin herkemmin reagoivaa menetelmää pääomavaatimusten laskemiseen.

Sisäisten luottoluokitusten menetelmän vaiheittaista käyttöönottoa koskevat ehdotetut säännöt (85 artikla) antavat rahoituslaitoksille joustovaraa, jotta ne voivat kohtuullisen ajan kuluessa siirtyä soveltamaan perusmenetelmää tai edistyneempää IRB-menetelmää eri liiketoiminta-alueisiin ja vastuuryhmiin. ”Osittainen” soveltaminen on sallittua vähemmän merkittävien vastuuryhmien ja liiketoiminta-alueiden osalta (pääomavaatimukset voidaan laskea standardimenetelmän mukaisesti, vaikka rahoituslaitos käyttäisi IRB-menetelmää muihin vastuuryhmiin). Ehdotetussa EU:n kehyksessä tunnustetaan, että pieniin rahoituslaitoksiin kohdistettu vaatimus luokitusjärjestelmän luomisesta joitakin vastapuolia varten saattaa olla varsin raskas. Jatkuvaa osittaista soveltamista mainittuihin vastuuryhmiin ehdotetaan myös tapauksissa, joissa luottolaitosten kyseisiin vastapuoliin liittyvät riskit ovat merkittäviä (89 artikla).

IRB-menetelmää koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä VI.

90–93 artikla:

Säännöissä yksilöidään riskien vähentämistekniikoiden yhteiset piirteet ja käsitellään yhteisiä suojattavia riskejä tai taloudellisia vaikutuksia johdonmukaisesti. Niihin kuuluu nykyisiä säännöksiä huomattavasti useammanlaisten vakuuksien, takauksien ja luottojohdannaisten tarjoajien tunnustaminen. IRB-perusmenetelmässä hyväksytään rahoitussaamiset ja fyysiset vakuudet vakavaraisuuden kannalta asianmukaisella tasolla. Luottolaitosten käyttöön annetaan vaihtoehtoisia menettelytapoja, ja ne voivat valita yksinkertaisemman tai monimutkaisemman menetelmän (yksinkertainen menetelmä perustuu helppokäyttöiseen riskipainotusten tasoittamiseen; tai kattava menetelmä, jonka perustella saadun vakuuden arvoon tehdään volatiliteettikorjauksia). Volatiliteettikorjausten laskemiseen on myös käytettävissä monimutkaisia ja vähemmän monimutkaisia menetelmiä (selkeä ”valvontajohtoinen” lähestymistapa, jossa vertailukohdan vaihteluja vastaavat mukautukset esitetään taulukkona; tai riskeihin herkemmin reagoiva ”omiin estimaatteihin” perustuva menetelmä). Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä VIII.

94–101 artikla:

Näissä artikloissa esitetään ensimmäistä kertaa yhdenmukaistettu sääntökokonaisuus arvopaperistamista ja sijoitustoimintaa koskeville pääomavaatimuksille. Tämä parantaa pääomavaatimuskehystä tuntuvasti. Luottolaitokset voivat hyödyntää rahoitusta, taseen hallintaa ja muita etuja, joita tämäntyyppiset transaktiot voivat antaa. Säännökset vähentävät myös mahdollisuuksia käyttää arvopaperistamista pääoma-arbitraasin välineenä. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä IX.

102–105 artikla:

Näissä säännöksissä asetaan luottolaitosten operatiiviseen riskiin liittyviä vaatimuksia. Käytettävissä on kolme erilaista menetelmää. Yksinkertainen menetelmä (103 artikla) perustuu yhteen tuottoja kuvaavaan indikaattoriin (perusmenetelmä – Basic Indicator Approach, BIA). Tämä menetelmä tarjoaa pääomapuskurin operatiivisilta riskeiltä suojautumista varten, eikä se edellytä luottolaitoksilta pitkälle kehitettyjä ja kalliita tietojärjestelmiä riskien mittaamiseksi. Tätä tarkempi laskentamenetelmä perustuu eri liiketoiminta-alueisiin (standardimenetelmä – Standardised Approach, STA). Menetelmässä otetaan riskit tarkemmin huomioon, sillä operatiiviseen riskiin liittyvät pääomavaatimukset eriytetään vastaamaan eri liiketoiminta-alueiden suhteellista riskialttiutta. Menetelmä sopinee monille pienehköille ja suhteellisen yksinkertaisille laitoksille. Edistyneemmissä menetelmissä (kehittynyt menetelmä – Advanced Measurement Approach, AMA, 105 artikla) pystytään tuottamaan itse omat operatiivisen riskin estimaatit ja täyttämään muita vaativammat riskienhallintanormit. Suurten kansainvälisesti toimivien luottolaitosten ja pienempien erikoistuneiden luottolaitosten, joilla on kehittyneet riskienseurantajärjestelmät päätoimintaansa varten, odotetaan siirtyvän vähitellen soveltamaan AMA-menetelmiä. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä X.

106–119 artikla:

Tehdyt pienet muutokset lisäävät pääomavaatimusten ja suuria riskikeskittymiä koskevien sääntöjen välistä johdonmukaisuutta. Ne merkitsevät erityisesti riskien vähentämistekniikoiden laajempaa tunnustamista.

123 ja 124 artikla:

Nämä artiklat liittyvät Baselin pankkivalvontakomitean vakavaraisuussopimuksen toiseen pilariin. Sopimuksen 51 A artiklassa edellytetään, että luottolaitoksilla on oltava sisäiset menettelyt mitata ja hallita riskejä sekä sitä oman pääoman määrää, jonka ne katsovat riittävän kattamaan nämä riskit. Toimivaltaisten viranomaisten edellytetään (124 artikla) varmistavan, että luottolaitokset noudattavat erilaisia oikeudellisia velvoitteitaan, jotka koskevat niiden organisaatiota ja riskienhallintaa, ja arvioivan luottolaitosten ottamat riskit. Valvontaviranomaiset käyttävät tätä pääomanhallintaprosessin arviointia sen määrittämiseen, liittyykö valvontaan ja pääomaan heikkoja kohtia. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä XIII.

125–143 artikla:

EU:ssa harjoitetaan yhä enemmän rajatylittävää liiketoimintaa, ja suuntauksena on riskienhallinnan keskittäminen rajatylittävissä konserneissa. Tämä edellyttää, että EU:n kansalliset valvontaviranomaiset kehittävät keskinäistä koordinointia ja yhteistyötä. Konsolidointiryhmän valvonnasta vastaavan viranomaisen nykyistä vakiintunutta asemaa on tämän vuoksi kehitetty. Direktiivin 136 artiklassa säädetään valvontaviranomaisille myönnettävistä yhdenmukaistetuista vähimmäisvalvontavaltuuksista, joiden nojalla ne voivat vaatia luottolaitosta korjaamaan tilanteen, jos direktiivin vaatimuksia ei noudateta asianmukaisesti.

144 artikla:

Jäsenvaltioiden viranomaisille on asettu vähimmäistiedonantovelvollisuus, jotta täytäntöönpanon johdonmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan lisätä.

145–149 artikla:

Nämä säännökset liittyvät Baselin pankkivalvontakomitean uuden vakavaraisuussopimuksen kolmanteen pilariin. Luottolaitosten tiedonantoa markkinaosapuolille koskevat julkistamisvaatimukset edistävät rahoitusmarkkinoiden vakautta ja vahvuutta, pitävät kilpailuolosuhteet tasapuolisina ja niissä otetaan huomioon tiettyjen tietojen arkaluontoisuus. Direktiivin 147 artiklassa edellytetään, että useimmat luottolaitokset julkistavat tietoja vähintään vuosittain. Tätä useimmin tapahtuva julkistaminen voi olla tarpeen erityisten syiden vuoksi. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä XII.

150 artikla:

Direktiivin on pystyttävä seuraamaan markkinoiden kehitystä. Tarvittava joustavuus varmistetaan erottamalla toisistaan keskeiset periaatteet ja tekniset säännöt (erityisesti direktiivin liitteissä), jotka voivat edellyttää mukautuksia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Direktiivin 150 artiklassa lisätään uusia teknisiä seikkoja verrattuna direktiiviin 2000/12/EY (alkuperäinen vuodelta 1989) ja ehdotetaan, että uudet tekniset liitteet olisi voitava muuttaa samaa nopeaa menettelyä noudattaen.

B.           Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annettu direktiivi 93/6/ETY

2 artikla: Soveltamisala

Direktiivin 2 artiklassa täsmennetään, miten vaatimuksia sovelletaan yksittäisiin sijoituspalveluyrityksiin, sijoituspalveluyritysten ryhmiin ja monialaisiin ryhmiin.

3 artikla: Määritelmät

Direktiivi sisältää joitakin uusia ja muutettuja määritelmiä olennaisista käsitteistä. Pyrkimyksenä on selventää niiden merkitystä ja helpottaa niiden ymmärtämistä.

11 artikla: Kaupankäyntivaraston käsittely

‘Kaupankäyntivaraston’ määritelmää on kehitetty, jotta sovellettavien pääomavaatimusten varmuutta voidaan lisätä ja mahdollista arbitraasia ’muun rahoitustoiminnan’ ja ’kaupankäyntivaraston’ välillä voidaan rajoittaa. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä VII.

18 ja 20 artikla:

Direktiivin 18 artiklassa kuvaillaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vähimmäispääomavaatimukset markkinariskin osalta. Yhteissijoitusyrityksissä olevien osuuksien ja luottojohdannaisten käsittelyä koskeva osa sekä eräät muut muutokset riskiherkkyyden parantamiseksi ovat uusia. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteissä I–VII. Direktiivin 20 artiklassa ulotetaan direktiivin 2000/12 mukaiset luottoriskin ja operatiivisen riskin pääomavaatimuksia koskevat säännöt sijoituspalveluyrityksiin. Uuteen luottoriskikehykseen kuuluvat luottojohdannaisten käsittelyä koskevat säännökset ja muutettu vastuun mittaustapa takaisinostotrasaktioiden ja arvopaperi/hyödykerahoitustransaktioiden osalta. Operatiivisen riskin osalta on tehty merkittäviä muutoksia sijoituspalveluyritysten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Mahdollisuutena on jatkaa ”kiinteiden kulujen perusteella laskettavan pääomavaateen” soveltamista sijoituspalveluyrityksiin, jotka kuuluvat alhaisen, keskimääräisen ja keskimääräisen/korkean riskin luokkiin.

28 jakso - Suuret riskikeskittymät

Ehdotuksessa jatketaan nykyistä käytäntöä, jossa luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan samoja sääntöjä, mutta kaupankäyntivaraston suurten riskikeskittymien käsittelyä on muutettu. Uutuutena on muutettu vastuun mittaustapa takaisinostotrasaktioiden ja arvopaperi/hyödykerahoitustransaktioiden osalta. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä VI.

33 artikla: Positioiden arvostaminen raportointia varten

Vakavaraisuuden parantamiseksi säädetään kaupankäyntivaraston positioiden arvostamista koskevista tehostetuista vaatimuksista. Säännöt on tarkoitettu sovellettaviksi kaupankäyntivaraston positioihin, joille on päivittäin määritettävä hinta. Asiaa koskevat tekniset säännökset on esitetty liitteessä VII.

22 artikla: Konsolidoidun tason vaatimukset

Toimivaltaisten viranomaisten nykyinen mahdollisuus jättää soveltamatta konsolidoidun tason vaatimuksia sijoituspalveluyritysten muodostamaan ryhmään on säilytetty, mutta vakavaraisuusvaatimuksia on tehostettu.

34 artikla: Riskienhallinta ja pääomanhallintaprosessi

Ehdotuksen 34 artiklassa sijoituspalveluyritykset velvoitetaan luottolaitosten tapaan (direktiivin 2000/12 17 artikla) ottamaan käyttöön tehokkaat sisäiset riskienhallintajärjestelmät. Soveltamisalaan kuuluvien laitosten moninaisuuden vuoksi vaatimuksissa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta. Myös direktiivin 2000/12 51 artiklan mukaista vaatimusta sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin. Niiltä edellytetään sisäisiä mittaamis- ja hallintamenettelyjä riskeille, joille ne altistuvat, ja pääomalle (omalle pääomalle), jonka ne katsovat riittävän kattamaan kyseiset riskit. Nykyisiin riskienhallintavaatimuksiin lisätään direktiivissä 2004/39/EY sijoituspalveluyrityksille asetetut vaatimukset.

37 artikla: Valvonta

Tässä artiklassa sovelletaan direktiivin 2000/12 sääntöjä sijoituspalveluyrityksiin soveltuvin osin.

42 artikla

Kuten direktiivin 2000/12 osalta todettiin, myös direktiivin 93/6 vaatimukset on voitava pitää markkinakehityksen tasalla. Tarvittavaan joustavuuteen päästään erottamalla toisistaan pääperiaatteet ja tekniset säännöt (liitteet), jotka edellyttävät muutoksia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Teknisiä liitteitä olisi voitava muuttaa nopeassa menettelyssä. Koska valvontakäytäntöjen odotetaan kehittyvän edelleen merkittävästi tulevina vuosina, ehdotukseen on lisätty tarkistuslauseke vastapuoliriskin käsittelyä varten.

ê 2000/12/EY

2004/0155 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu)

ò uusi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

ê 2000/12/EY (mukautettu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[5],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[6],

sekä katsovat seuraavaa:

ê 2000/12/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

(1) Itsenäistä toimintaa harjoittavia pankkeja ja muita rahoituslaitoksia koskevien, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamisesta 28 päivänä kesäkuuta 1973 annettua neuvoston direktiiviä 73/183/ETY[7], luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annettua ensimmäistä neuvoston direktiiviä 77/780/ETY[8], luottolaitosten omista varoista 17 päivänä huhtikuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/299/ETY[9], luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annettua toista neuvoston direktiiviä 89/646/ETY[10], luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta 18 päivänä joulukuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/647/ETY[11], luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta 6 päivänä huhtikuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/30/ETY[12], luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta 21 päivänä joulukuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/121/ETY[13] on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin, sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainitut direktiivit saattamalla ne yhtenäiseksi tekstiksi. ÖLuottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/12/EY[14] on muutettu useita kertoja merkittävällä tavalla. Koska muutoksia on tehtävä lisää, asetus olisi selvyyden vuoksi laadittava uudelleen. Õ

ê 2000/12/EY johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

Perustamissopimuksen mukaisesti kielletään palvelutoiminnan aloittamiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvä syrjivä kohtelu joko kansallisuuden perusteella tai sen perusteella, ettei yritys ole sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa palveluja tarjotaan.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 3 kappale

(2) Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisen ja sen harjoittamisen helpottamiseksi on tarpeen poistaa jäsenvaltioiden väliltä vaikeimpina esteinä olevat näitä laitoksia koskevien lainsäädäntöjen väliset erot.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

(3) Tämän direktiivin tarkoituksena on olla keskeinen keino sisämarkkinoiden toteuttamiseksi sekä sijoittautumisvapauden että palvelujen tarjoamisen vapauden suhteen luottolaitosten osalta, josta on päätetty Euroopan yhtenäisasiakirjalla ja jonka aikataulu on määritelty komission valkoisessa kirjassa.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

(4) Talletuksien suojaamiseksi ja tasavertaisten kilpailuolojen luomiseksi luottolaitosten kesken yhteensovittamistoimien on koskettava kaikkia luottolaitoksia. Tarvittaessa on otettava kuitenkin huomioon kKansalliseen lainsäädäntöön perustuvat objektiiviset, niiden luottolaitosten yhtiöjärjestyksessä ja toiminnan tarkoituksessa ilmenevät erot Ö olisi kuitenkin Õ otettava huomioon.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

(5) Näitä yhteensovittamistoimia olisi sen vuoksi sovellettava mahdollisimman laajalla alalla, joka käsittää kaikki laitokset, joiden toimintaan kuuluu vastaanottaa yleisöltä takaisin maksettavia varoja joko talletuksina tai muussa muodossa kuten laskemalla jatkuvasti liikkeeseen joukkovelkakirjoja tai muita vastaavia arvopapereita sekä myöntämällä luottoja omaan lukuunsa. On Ö Olisi Õ säädettävä poikkeuksista tiettyjen luottolaitosten osalta, joihin tätä direktiiviä ei voida soveltaa. Tämän direktiivin säännösten eivät rajoita Ö ei pitäisi rajoittaa Õ sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään, että edellytyksenä on erityinen lisätoimilupa luottolaitosten erityisten liiketoiminnanen harjoittamiselle tai tietyntyyppisten liiketapahtumien toteuttamiselle.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

(6) Omaksutun lähtökohdan mukaisesti tarkoituksena on Ö Olisi aiheellista toteuttaa Õ saada aikaan sellainen olennainen yhdenmukaistaminen, joka on tarpeellinen ja riittävä varmistamaan toimilupien ja toiminnan vakavaraisuuteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen toimilupien myöntämiseksi siten, että on mahdollista myöntää yksi koko yhteisön alueella hyväksytty toimilupa ja soveltaa kotijäsenvaltion valvonnan periaatetta. Vaatimusta toimintasuunnitelman laatimisesta tulisi sen vuoksi pitää ainoastaan keinona tarkempien ja objektiivisiin perusteisiin pohjautuvien tietojen saamiseksi toimivaltaisten viranomaisten päätösten perusteeksi. Tietty joustavuus voi Ö Tietyn joustavuuden pitäisi Õ kuitenkin olla mahdollista luottolaitosten oikeudellista muotoa koskevien vaatimusten ja pankkinimien suojelun osalta Ö pankkinimien suojelemiseksi Õ.

ò uusi

(7) Koska tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa määritellyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti direktiivi rajoittuu kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaviin vähimmäistoimiin eikä ylitä sitä, mikä on sitä varten tarpeen.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 8 kappale

(8) Luottolaitoksia koskevat samankaltaiset taloudelliset vaatimukset ovat tarpeen samanlaisen säästäjien suojan takaamiseksi Luottolaitoksia koskevat samankaltaiset taloudelliset vaatimukset ovat tarpeen samanlaisen säästäjien suojan takaamiseksi ja tasapuolisten kilpailun edellytysten varmistamiseksi toisiinsa verrattavissa olevien luottolaitosryhmien kesken. Kunnes yhteensovittamista on jatkettu, olisi määritettävä rakenteelliset suhdeluvut, joiden avulla kansallisten viranomaisten yhteistyönä on mahdollista vakiomenetelmin tehdä havaintoja toisiinsa verrattavissa olevien luottolaitostyyppien asemasta. Tällä menettelyllä tulisi edistää jäsenvaltioiden määrittelemien ja soveltamien kerroinjärjestelmien asteittaista lähentämistä. On kuitenkin tarpeen erottaa toisistaan sellaiset kertoimet, joiden tarkoituksena on taata luottolaitosten järkevä hallinto, ja ne, jotka on luotu talous- ja rahapolitiikkaa varten.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

ð uusi

(9) Vastavuoroisen tunnustamisen ja kotijäsenvaltion valvonnan periaatteet edellyttävät, että minkään jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät myönnä toimilupaa tai että toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat toimiluvan, jos esimerkiksi toimintasuunnitelman, toiminnan alueellisen sijoittamisen tai tosiasiassa harjoitetun toiminnan perusteella on ilmeistä, että luottolaitos on valinnut yhden jäsenvaltion oikeusjärjestelmän kiertääkseen ankarammat vaatimukset, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jossa se pääasiallisesti harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaansa. Luottolaitoksella, joka on oikeushenkilö, on oltava Ö pitäisi olla Õ sen jäsenvaltion myöntämä toimilupa, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka. Sellaisen luottolaitoksen, joka ei ole oikeushenkilö, hallinnollisen keskustoimipaikan on oltava Ö pitäisi olla Õ siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt sille toimiluvan. Lisäksi jäsenvaltioiden on Ö olisi Õ vaadittava, että luottolaitoksen hallinnollinen keskustoimipaikka sijaitsee aina sen kotijäsenvaltiossa ja että se tosiasiassa toimii siellä.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

(10) Toimivaltaisten viranomaisten ei tulisi myöntää eikä pitää voimassa luottolaitoksen toimilupaa, jos tuon kyseisen yrityksen ja muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden väliset läheiset sidokset ovat laadultaan sellaisia, että ne estävät viranomaisia suorittamasta valvontatehtäväänsä tehokkaasti. Toimiluvan jo saaneiden luottolaitosten on myös oltava Ö pitäisi myös täyttää Õ toimivaltaisten viranomaisten kannalta tässä suhteessa vaatimukset tässä suhteessa täyttäviä. Tässä direktiivissä oleva "läheisten sidosten" määritelmä muodostaa vähimmäisvaatimukset eikä se estä jäsenvaltioita soveltamasta sitä muihinkin kuin määritelmässä tarkoitettuihin tilanteisiin. Huomattavan osuuden hankkimista yhtiön pääomasta ei sellaisenaan pidetä "läheisten sidosten" määritelmän mukaisena omistusyhteytenä, jos tuo omistusyhteys on hankittu ainoastaan väliaikaisena sijoituksena, jonka perusteella ei ole mahdollista vaikuttaa yrityksen rakenteeseen tai rahoituspolitiikkaan.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

(11) Viittauksella valvontaviranomaisten valvontatehtävien tehokkaaseen hoitamiseen tarkoitetaan myös luottolaitoksen konsolidoitua valvontaa, jota on harjoitettava silloin, kun yhteisön oikeudessa niin säädetään. Tässä tapauksessa niiden viranomaisten, joilta toimilupaa haetaan, on Ö olisi Õ pystyttävä nimeämään kyseisen luottolaitoksen konsolidoitua valvontaa varten toimivaltaiset viranomaiset.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)

Kotijäsenvaltio voi lisäksi antaa 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 2 kohdassa sekä 7, 16, 30, 51 ja 65 artiklassa säädettyjä ankarampia säännöksiä sellaisten luottolaitosten osalta, joille sen toimivaltainen viranomainen on myöntänyt toimiluvan.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

Yhteisössä toimivien luottolaitosten sivukonttoreita koskevan toimilupavaatimuksen poistamisen seurauksena tulee välttämättömäksi poistaa vaatimus sivukonttorin perustamispääomasta.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)

(12) Vastavuoroisen tunnustamisen ansiosta noudatettu lähestymistapa antaa mahdollisuuden sallia kKotijäsenvaltiossaan toimiluvan saaneille luottolaitoksille Ö olisi annettava mahdollisuus Õ harjoittaa kaikkia tai joitain liitteessä I lueteltuja toimia koko yhteisössä perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla palveluja. Sellaisen toiminnan harjoittamiseen, jota ei ole lueteltu liitteessä, sovelletaan perustamissopimuksen yleisiä sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

(13) On kuitenkin suotavaa ulottaa vastavuoroinen tunnustaminen koskemaan liitteessä lueteltuja toimia, kun niitä harjoittaa rahoituslaitos, joka on luottolaitoksen tytäryhtiö, Ö tytäyritys Õ edellyttäen, että kyseinen tytäryhtiö Ö tytäyritys Õ kuuluu emoyhtiönsä Ö emoyrityksensä Õ konsolidoidun valvonnan piiriin ja täyttää tietyt tiukat edellytykset.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)

(14) Vastaanottavan jäsenvaltion voi Ö olisi voitava Õ vaatia, että käytettäessä sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta laitokset, joille ei ole myönnetty toimilupaa toimia luottolaitoksena niiden kotijäsenvaltiossa, noudattavat tiettyjä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisten lakien ja asetusten erityisiä säännöksiä sellaisen toiminnan suhteen, jota ei ole lueteltu liitteessä I, edellyttäen, että kyseiset säännökset toisaalta ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia ja niiden tarkoituksena on yleisen edun suojeleminen, ja toisaalta, ettei laitoksiin tai toimintaan sovelleta kyseisen laitoksen kotijäsenvaltion vastaavanlaisia lakeja tai asetuksia.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 17 kappale

(15) Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, ettei ole esteitä harjoittaa vastavuoroisesti tunnustettua toimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samalla tavoin kuin kotijäsenvaltiossa, sikäli kuin toiminta ei ole ristiriidassa yleisen edun suojelemiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa annettujen lakien säännösten kanssa.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

Tämän direktiivin tavoitteilla ja yhteisön muulla lainsäädännöllä toteutettavalla pääomanliikkeiden vapauttamisella on välttämätön keskinäinen yhteys. Pankkipalvelujen vapauttamista koskevien toimenpiteiden on joka tapauksessa oltava yhdenmukaisia pääomanliikkeiden vapauttamista koskevien toimenpiteiden kanssa.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)

(16) Säännöksien, jotka koskevat sellaisten luottolaitosten sivukonttoreita, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, tulisi olla yhdenmukaiset kaikissa jäsenvaltioissa. On tärkeää huolehtia, etteivät nämä säännökset saa olla edullisempia kuin jäsenvaltioista olevien laitosten sivukonttoreita koskevat säännökset. Tulisi erityisesti täsmentää, että yYhteisön voi Ö olisi voitava Õ tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla taataan tällaisten sivukonttoreiden samanlainen kohtelu kaikkialla sen alueella ottaen huomioon vastavuoroisuuden periaate. Ö Yhteisön ulkopuolella toimiluvan saaneiden Õ lLuottolaitoksen sivukonttoreilla, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, koskee Ö pitäisi olla Õ perustamissopimuksen 49 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vapaus tarjota palveluja ja sijoittautumisvapaus ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joihin ne jo ovat sijoittautuneet. Kolmannen maan oikeuden alaisen yrityksen hakemuksen, joka koskee toimiluvan myöntämistä tytäryhtiölle tai luvan saamista omistusyhteyden hankintaan, sovelletaan kuitenkin menettelyä, jolla pyritään varmistamaan, että yhteisön luottolaitokset saavat vastavuoroisen kohtelun kyseisissä kolmansissa maissa.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 20 kappale (mukautettu)

Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen luottolaitokselle tämän direktiivin mukaisesti myöntämä toimilupa koskee koko yhteisöä eikä enää ainoastaan yhtä valtiota eikä olemassa olevilla vastavuoroisuuslausekkeilla siten vastedes ole vaikutusta. Sen vuoksi joustava menettely vastavuoroisuuden arvioimiseksi koko yhteisössä on tarpeen. Tämän menettelyn tavoitteena ei ole sulkea yhteisön rahoitusmarkkinoita ulkopuolisilta vaan, koska yhteisön tarkoituksena on pitää rahoitusmarkkinansa muulle maailmalle avoimina, ennemminkin edistää maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden vapautumista muissa kolmansissa maissa. Tässä direktiivissä säädetään neuvottelumenettelyistä kolmansien maiden kanssa ja - viimeisenä keinona - mahdollisuudesta toteuttaa toimenpiteet, joihin kuuluu uusien toimilupahakemusten lykkääminen tai uusien toimilupien rajoittaminen.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 21 kappale (mukautettu)

(17) On aiheellista, että Yhteisön ja kolmansien maiden väliset sopimukset olisi tehtävä vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti solmitaan yhteisön ja kolmansien maiden väliset sopimukset, jotta konsolidoitua valvontaa voitaisiin käytännössä toteuttaa maantieteellisesti mahdollisimman laajasti.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 22 kappale (mukautettu)

(18) Ö Luottolaitoksen kotijäsenvaltion olisi oltava vastuussa Õ Vastuu luottolaitoksen talouden vakauden valvonnasta ja erityisesti sen vakavaraisuuden valvonnasta on luottolaitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella. Vastuu maksuvalmiuden ja rahapolitiikan valvonnasta säilyy vVastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten Ö olisi oltava vastuussa sivukonttorien Õ maksuvalmiuden ja rahapolitiikan valvonnasta. Markkinariskiä tulee kKotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valvoa Ö olisi Õ valvottava markkinariskiä läheisessä yhteistyössä.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 23 ja 24 kappale (mukautettu)

ð uusi

(19) Sisäisten pankkimarkkinoiden Pankkialan sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan edellytyksenä on lainsäädännön lisäksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä ð ja lähentävät tuntuvasti sääntely- ja valvontakäytäntöjään ï. Ö Erityisesti tämän vuoksi Õ Yyksittäisten luottolaitosten ongelmien tarkastelun ð ja vastavuoroisen tietojenvaihdon olisi tapahduttava ï on tarkoituksenmukaisinta suorittaa pankkivalvontaviranomaisten välille ð komission päätöksellä 2004/5/EY[15] ï perustetussa yhteysryhmässä (groupe de contact) ð Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteassa ï. Mainittu ryhmä on sopiva toimielin 28 artiklassa tarkoitettuun keskinäiseen tietojen vaihtoon. Keskinäisen tiedotusmenettely tietojenvaihdon ei missään tapauksessa korvaa 28 artiklassa säädettyä Ö pitäisi korvata Õ kahdenvälistä yhteistyötä. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi Ö Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava Õ, joko kiireellisessä tapauksessa omasta aloitteestaan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta, edelleenkin tarkastaa, että sen Ö niiden Õ alueella olevien luottolaitosten toiminnassa noudatetaan lakeja sekä hyvien hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja riittävän sisäisen tarkastuksen periaatteita, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta viranomaisen varsinaisen valvontavallan käyttämistä.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

(20) Olisi säädettävä tietojen vaihdosta toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten viranomaisten tai toimielinten kesken, joiden tehtävänä on tehostaa rahoitusjärjestelmän toiminnan vakautta. Toimitettavien tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi tietojen vastaanottajien määrän on Ö olisi Õ pysyttävä erittäin rajoitettuna.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 26 ja 27 kappale (mukautettu)

(21) Tietynlainen vilpillinen käyttäytyminen, esimerkiksi petos ja sisäpiiririkkomukset, saattavat vaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen ja sen eheyteen silloinkin, kun ne koskevat muita yrityksiä kuin luottolaitoksia. On tarpeen säätää, millä edellytyksillä annetaan valtuudet edellä mainittujen tietojen vaihtamiseen Ö tällaisissa tilanteissa Õ.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)

(22) Silloin kun on säädetty, että tietoja saa antaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten erityisellä luvalla, viranomaisten voivat Ö olisi voitava Õ tarvittaessa asettaa suostumukselleen tiukkoja rajoituksia.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 29 kappale

(23) Olisi myös annettava valtuudet tietojen vaihtamiseen toisaalta toimivaltaisten viranomaisten ja toisaalta keskuspankkien ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisen tehtävän omaavien muiden elinten ja tarvittaessa maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten kesken.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 30 kappale (mukautettu)

(24) Luottolaitosten toiminnan vakauden valvonnan tehostamiseksi ja luottolaitosten asiakkaiden suojaamiseksi olisi säädettävä siitä, että tilintarkastaja on velvollinen Ö tilintarkastajan pitäisi Õ viipymättä ilmoittamaan Ö ilmoittaa Õ toimivaltaisille viranomaisille, kun hän tässä direktiivissä säädetyllä tavalla saa tehtäväänsä suorittaessaan tietoonsa seikkoja, joilla saattaa olla vakava vaikutus rahoitusalan yrityksen rahoitustilanteeseen Ö luottolaitoksen taloudelliseen asemaan Õ tai sen hallinnon ja kirjanpidon järjestelmään hallinto- ja kirjanpitojärjestelmään. Tavoitellun päämäärän kannalta Ö Samasta syystä Õ jäsenvaltioiden olisi Ö myös Õ säädettävä, että tämä velvollisuus koskee kaikkia tapauksia, joissa tilintarkastaja saa tietoonsa tällaisia seikkoja suorittaessaan tehtäväänsä yrityksessä, jolla on läheiset sidokset luottolaitokseen. Tilintarkastajien velvollisuuden ilmoittaa tarvittaessa toimivaltaisille viranomaisille luottolaitosta koskevista seikoista ja päätöksistä, jotka tulevat heidän tietoonsa heidän suorittaessaan tehtäviään muussa yrityksessä kuin luottolaitoksessa, ei sinänsä vaikuta Ö pitäisi vaikuttaa Õ heidän tehtäviensä luonteeseen tuossa kyseisessä yrityksessä eikä tapaan, jolla heidän on tehtävänsä hoidettava tällaisessa yrityksessä.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 31–35 kappale (mukautettu)

Pankkialan sisämarkkinoita luotaessa keskeisenä tekijänä ovat luottolaitosten omille varoille asetettavat yhteiset perussäännöt, sen vuoksi, että omilla varoilla voidaan taata luottolaitosten toiminnan jatkuvuus ja suojata säästöt. Tämä yhdenmukaistaminen vahvistaa luottolaitosten valvontaa ja edistää yhteensovittamista pankkialalla.

Tällaisia sääntöjä on sovellettava kaikkiin yhteisössä toimiluvan saaneisiin luottolaitoksiin.

Luottolaitoksen omilla varoilla voidaan kattaa tappioita, joiden kattamiseksi voittojen määrä ei ole riittävä. Viranomaisille omat varat ovat myös tärkeä peruste, erityisesti luottolaitosten vakavaraisuuden arvioimisessa ja valvontaan muutoin liittyen.

Luottolaitokset kilpailevat suoraan toistensa kanssa sisäisillä pankkimarkkinoilla, ja sen vuoksi omiin varoihin liittyvien määritelmien ja sääntöjen on oltava yhteneviä. Siksi omien varojen koostumusta koskevien perusteiden määrittelemisen ei tule jäädä yksinomaan jäsenvaltioiden tehtäväksi. Yhteisten perussääntöjen hyväksyminen on yhteisön edun mukaista, koska siten estetään kilpailun vääristymistä ja vahvistetaan yhteisön pankkijärjestelmää.

Tämän direktiivin määritelmässä asetetaan erien enimmäis- ja vähimmäismäärät siten, että kunkin jäsenvaltion harkittavaksi jää, käyttävätkö ne kaikkia tai joitakin eriä vai hyväksyvätkö ne erien määrille alemmat ylärajat.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 36 kappale (mukautettu)

(25) Tässä direktiivissä täsmennetään Ö , että Õ perusteet tiettyjen omien varojen erien Ö hyväksymiseksi olisi määriteltävä siten Õ määrittelemiseksi niin, että jäsenvaltioilla säilyy oikeus soveltaa ankarampia säännöksiä ja määräyksiä.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 37 kappale (mukautettu)

Alkuvaiheessa yhteiset perussäännöt määritellään väljästi, jotta ne käsittäisivät kaikki yhteisön eri valtioissa omiin varoihin kuuluvat erät.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 38 kappale (mukautettu)

(26) Omiin varoihin kuuluvien erien laadun mukaan tässä direktiivissä erotetaan toisistaan toisaalta ne erät, joista muodostuu peruspääoma Ö ensisijaiset omat varat muodostuvat Õ, ja toisaalta ne erät, joista muodostuu lisäpääoma Ö toissijaiset omat varat muodostuvat Õ.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 39 kappale (mukautettu)

(27) Sen osoittamiseksi, että ne erät, joista lisäpääoma muodostuu Ö toissijaiset omat varat muodostuvat Õ, eivät ole samanlaatuisia kuin ne erät, joista peruspääoma muodostuu Ö ensisijaiset omat varat muodostuvat Õ, on Ö olisi Õ suotavaa, ettei omiin varoihin sisältyväien lisäpääoman Ö toissijaisten omien varojen Õ määrä ylitä 100 prosentilla peruspääomaa Ö ensisijaisia omia varoja Õ. Lisäksi eivät tietyt omiin varoihin sisältyvät lisäpääoman Ö toissijaiset omat varat Õ erät saa Ö eivät saisiÕ olla suurempia kuin 50 prosenttia peruspääomasta Ö ensisijaisista omista varoista Õ.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 39 kappale (mukautettu)

(28) Kilpailun vääristymisen välttämiseksi julkiset luottolaitokset eivät saa Ö saisi Õ sisällyttää omiin varoihinsa jäsenvaltioiden tai niiden alue- tai paikallishallintoviranomaisten niille myöntämiä takauksia.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 40 kappale (mukautettu)

(29) Aina kun valvonnan yhteydessä on tarpeen määrittääätä luottolaitosten ryhmän konsolidoitu omien varojen määrä, tämä laskelma on Ö olisi Õ tehtävä tämän direktiivin mukaisesti.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 41 kappale (mukautettu)

ð uusi

(30) Täsmällisessä laskentatekniikassa, jota käytetään laskettaessa Oomia varoja ja vakavaraisuussuhdeluvun ð niiden riittävyyttä kattamaan riskit, joille luottolaitos altistuu, ï laskemisessa sekä arvioitaessa riskien Ö vastuiden Õ keskittymistä arvioimisessa käytettävässä täsmällisessä laskentatekniikassa Ö , olisi Õ on otettava huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/635/ETY[16], johon sisältyy tiettyjä muutoksia perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan nojalla konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annettuun neuvoston direktiiviin 83/349/ETYÖ [17] Õ ð , tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002[18] riippuen siitä, kumpaa sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan luottolaitosten tilinpäätöksiin ï.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 42–47 kappale (mukautettu)

Tämä direktiivi on osa laajempaa kansainvälistä pyrkimystä lähentää toisiinsa tärkeimmissä maissa voimassa olevia omien varojen riittävyyttä koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Luottolaitosten edellytetään kilpailevan välittömästi keskenään sisäisillä pankkimarkkinoilla. Hyväksymällä yhteiset vakavaraisuutta koskevat standardit vakavaraisuussuhteelle asetetun vähimmäissuhdeluvun muodossa estetään kilpailun vääristymiä ja vahvistetaan yhteisön pankkijärjestelmää.

Komissio laatii kertomuksen ja tarkastelee määräajoin omia varoja koskevia säännöksiä niiden tiukentamiseksi ja siten selkeämmin yhdenmukaisen yhteisen omien varojen määritelmän saavuttamiseksi. Sellainen yhdenmukaistaminen antaa mahdollisuuden omien varojen riittävyyden parantamiselle.

Vakavaraisuussuhdetta koskevat säännöt ovat tulos neuvoa-antavan pankkikomitean työstä; komitean tehtävänä on tehdä ehdotuksia komissiolle jäsenvaltioissa sovellettavien kertoimien yhteensovittamisesta.

Luottolaitosten valvonnassa sopivan vakavaraisuussuhteen määrittämisellä on keskeinen merkitys.

Sellainen suhdeluku, jossa varoja ja taseen ulkopuolisia eriä painotetaan niihin sisältyvän luottoriskin mukaisesti, on erityisen hyödyllinen vakavaraisuuden mitta.

ò uusi

(31) Vähimmäispääomavaatimuksilla on keskeinen asema luottolaitosten valvonnassa ja valvontatekniikoiden vastavuoroisessa tunnustamisessa. Vähimmäispääomavaatimuksia koskevia sääntöjä olisi tässä suhteessa tarkasteltava yhdessä muiden erityissääntöjen kanssa, joilla yhdenmukaistetaan luottolaitosten valvonnan perustekniikoita.

(32) Kilpailun vääristymisen välttämiseksi ja pankkijärjestelmän vahvistamiseksi sisämarkkinoilla olisi aiheellista säätää yhteiset vähimmäispääomavaatimukset.

(33) Jotta voidaan varmistaa riittävä vakavaraisuus, on tärkeää säätää sellaiset vähimmäispääomavaatimukset, joissa varoja ja taseen ulkopuolisia eriä painotetaan niiden riskialttiuden perusteella.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 48–51 kappale (mukautettu)

Tämän vuoksi yhteisten standardien kehittäminen ilmaisemaan omien varojen suhdetta luottoriskille alttiisiin varoihin ja taseen ulkopuolisiin eriin on olennainen osa sitä yhdenmukaistamista, joka on välttämätöntä valvontamenetelmien vastavuoroiseksi tunnustamiseksi ja siten pankkialan sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi.

Tässä suhteessa vakavaraisuussuhdetta koskevia sääntöjä on tarkasteltava yhdessä muiden, luottolaitosten valvonnan perusmenetelmien yhdenmukaistamisessa käytettävien erityisasiakirjojen kanssa.

Luottolaitosten edellytetään kilpailevan välittömästi keskenään sisäisillä pankkimarkkinoilla. Hyväksymällä yhteiset vakavaraisuutta koskevat standardit vakavaraisuussuhteelle asetetun vähimmäissuhdeluvun muodossa estetään kilpailun vääristymiä ja vahvistetaan yhteisön pankkijärjestelmää.

Tässä direktiivissä säädetään erilaisia painotuksia erilaisten rahoituslaitosten myöntämille takauksille. Sen vuoksi komissio sitoutuu selvittämään, vääristetäänkö tällä direktiivillä huomattavasti luottolaitosten ja vakuutusyritysten välistä kilpailua kokonaisuudessaan, ja harkitsemaan mainitun selvityksen perusteella, onko aihetta toteuttaa toimenpiteitä asian korjaamiseksi.

ò uusi

(34) On olennaista ottaa huomioon yhteisössä toimivien luottolaitosten moninaisuus ja ottaa luottoriskin vähimmäispääomavaatimusten laskemiseksi käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Ulkoisten luottoluokitusten ja luottolaitosten omien estimaattien käyttö yksittäisten luottoriskiparametrien osalta merkitsee huomattavaa parannusta luottoriskisääntöjen riskiherkkyyteen ja varovaisuustasoon. Luottolaitoksille olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia, jotta ne siirtyisivät soveltamaan riskiherkempiä mennetelmiä.

(35) Vähimmäispääomavaatimukset olisi suhteutettava katettaviin riskeihin. Vaatimuksissa olisi otettava erityisesti huomioon riskitason aleneminen, jos laitoksella on paljon suhteellisen pieniä vastuita.

(36) Luottoriskin vähentämistekniikat olisi hyväksyttävä laajemmin osana sääntökehystä, jolla varmistetaan, ettei vakavaraisuutta vaaranneta perusteettomalla hyväksymisellä.

(37) Jotta varmistetaan, että luottolaitosten arvopaperistamis- ja sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit ja riskien vähentäminen otetaan asianmukaisesti huomioon luottolaitosten vähimmäispääomavaatimuksissa, olisi tarpeen antaa sääntöjä, jotka edellyttävät riskiherkän ja erityisen varovaisen käsittelyn soveltamista tällaiseen toimintaan ja sijoituksiin.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 52 kappale (mukautettu)

Liitteessä III määritetään, miten taseen ulkopuolisia eriä on käsiteltävä luottolaitosten pääomavaatimuksia laskettaessa. Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja erityisesti tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi jäsenvaltioiden on pyrittävä siihen, että niiden toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät yhdenmukaisin perustein sopimusnettoutukset. Liite III on erään toisen kahdenvälisen nettoutuksen hyväksymistä rahoitusvalvonnan toimesta käsittelevän rahoitusvalvonnan kansainvälisen foorumin työn tulosten mukainen erityisesti siinä, että tiettyjen toimien kohdalla on mahdollista laskea vaadittavat omat varat nettosumman eikä bruttosumman perusteella edellyttäen, että on olemassa laillisesti sitovia sopimuksia, joilla varmistetaan luottoriskin rajoittuminen nettosummaan. Kansainvälisesti toimivia, yhteisön luottolaitosten kanssa monissa kolmansissa maissa kilpailevia luottolaitoksia ja luottolaitosryhmiä koskevat, laajemmalla kansainvälisellä tasolla hyväksytyt säännöt johtavat pörssien ulkopuolisten (OTC-) johdannaissopimusten tarkempaan valvontaan. Näistä tarkennuksista seuraa entistä tarkoituksenmukaisemmat vaatimukset vähimmäispääomasta, joissa otetaan huomioon valvojien hyväksymien nettoutussopimusten riskejä alentavat vaikutukset mahdollisiin tulevaisuuden luottoriskeihin. Keskitettynä vastapuolena toimivien selvitysyhteisöjen suorittamalla OTC-johdannaissopimusten selvityksellä on keskeinen asema tietyissä jäsenvaltioissa. On asianmukaista tunnustaa tällaisen selvityksen edut luottoriskin ja siihen liittyvän järjestelmäriskin alenemisen kannalta laskettaessa luottoriskiin liittyvää vakavaraisuusvaatimusta; on tarpeen, että selvitettävänä olevista OTC-johdannaissopimuksista aiheutuvalle nykyhetken ja mahdolliselle tulevaisuuden luottoriskille on täysi vakuus ja että riski selvitysyhteisön riskien kasvamisesta yli asetetun vakuuden markkina-arvon poistetaan, jotta selvitettävänä olevia OTC-johdannaisia käsitellään siirtymäkautena vakavaraisuuslaskennassa samalla tavalla kuin johdannaisia, joilla käydään kauppaa pörssissä. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava vakuuttuneita siitä, että alkuperäisten vakuusvaatimusten ja lisävakuusvaatimusten taso sekä asetetun vakuuden antaman suojan laatu ja taso ovat riittävät. Liite III antaa niille luottolaitoksille, jotka sijaitsevat jossakin jäsenvaltiossa, saman mahdollisuuden saada viranomaishyväksyntä kahdenväliselle nettoutukselle ja näin antaa niille samat kilpailuedellytykset. Sääntöjen on oltava tasapainoisia ja omiaan edelleen tehostamaan toiminnan varovaisen valvonnan soveltamista luottolaitosalalla. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että korjaustekijöiden laskenta perustuu tosiasiallisiin eikä nimellisiin määriin.

ò uusi

(38) Operatiivinen riski on luottolaitoksiin liittyvä merkittävä riski, joka on katettava omin varoin. On olennaista ottaa huomioon yhteisössä toimivien luottolaitosten moninaisuus ja sallia operatiivisen riskin vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseksi vaihtoehtoiset menetelmät, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Luottolaitoksille olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia, jotta ne siirtyisivät soveltamaan riskiherkempiä menetelmiä. Jotta voidaan ottaa huomioon operatiivisen riskin mittaamis- ja hallintamenetelmien kehitys, sääntöjä olisi tarkistettava ja ajantasaistettava tarpeen mukaan, myös eri liiketoiminta-alueita koskevien vaatimusten sekä riskien vähentämistekniikoiden hyväksymisen osalta.

(39) Jotta voidaan varmistaa ryhmään kuuluvien luottolaitosten riittävä vakavaraisuus, on olennaista, että vähimmäispääomavaatimuksia sovelletaan ryhmän konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. Jotta voidaan varmistaa, että omat varat jakautuvat asianmukaisesti ryhmän sisällä ja ovat tarvittaessa käytettävissä talletusten suojaamiseen, vähimmäispääomavaatimuksia olisi sovellettava ryhmän yksittäisiin luottolaitoksiin, ellei tätä tavoitetta voida muuten tehokkaasti saavuttaa.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 53 kappale (mukautettu)

Tässä direktiivissä säädetty vakavaraisuussuhteen vähimmäismäärä nostaa yhteisön luottolaitosten omien varojen tasoa. On hyväksytty kahdeksan prosentin taso vuoden 1988 alussa voimassa olleita pääomavaatimuksia koskevan tilastoselvityksen perusteella.

ê 2000/12/ EY johdanto-osan 54 kappale

(40) On suotavaa, että luottolaitosten suurten riskikeskittymien seurantaa koskevat keskeiset säännöt yhdenmukaistetaan. On tärkeää jättää jäsenvaltioille mahdollisuus antaa tiukempia säännöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 55 kappale (mukautettu)

(41) Luottolaitosten suurten riskikeskittymien Ö vastuiden Õ valvonnan ja tarkastamisen on Ö pitäisi olla Õ olennainen osa niiden valvontaa. Ö Tämän vuoksi vastuiden Õ Riskien liiallinen keskittyminen yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa oleviin asiakkaisiin voi johtaa sellaisten tappioiden mahdollisuuteen, joita ei voida hyväksyä. Tällaisen tilanteen voidaan katsoa olevan haitallinen luottolaitoksen vakavaraisuudelle.

ê 2000/12/ EY johdanto-osan 56 kappale (mukautettu)

(42) Ö Koska sisämarkkinoilla toimivat Õ Lluottolaitokset kilpailevat itse asiassa suoraan keskenään sisäisillä pankkimarkkinoilla, ja sen vuoksi sovellettavien valvontavelvoitteiden on Ö olisi Õ oltava samanlaisia koko yhteisössä. Sen vuoksi niistä perusteista, joita sovelletaan suurten riskikeskittymien määrittelemiseksi, olisi oltava oikeudellisesti sitovia määräyksiä yhteisössä eikä niitä voida jättää täysin jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Yhteisten säännösten antaminen edistää paremmin yhteisön etuja, koska siten estetään eroavuuksia kilpailun edellytyksissä ja samalla vahvistetaan yhteisön pankkijärjestelmää.

ê 2000/12/ EY johdanto-osan 57 kappale (mukautettu)

ð uusi

(43) Luottolaitosten vakavaraisuussuhdetta koskevissa säännöksissä on luettelo luottolaitosten luottoriskeistä. Sen vuoksi on suotavaa, että tätä luetteloa käytetään riskien määrittelemiseksi, jotta suuria riskikeskittymiä voidaan rajoittaa. ð Vaikka on aiheellista, että suurten riskikeskittymien rajoittamiseksi sovellettu vastuiden määritelmä perustuu luottoriskin vähimmäispääomavaatimusta varten laadittuun vastuiden määritelmään, ï Eei ole kuitenkaan suotavaa viitata periaatteessa kyseisissä säännöksissä vahvistettuihin painotuksiin tai riskiryhmiin. Nämä painotukset ja riskiryhmät on tarkoitettu yleisen vakavaraisuuden vaatimuksen toteuttamiseksi, jotta katettaisiin luottolaitosten luottoriski. Suuria riskikeskittymiä koskevan sääntelyn tavoitteena on rajoittaa Ö Jotta rajoitetaan Õ luottolaitokselle yhdestä asiakkaasta tai keskenään sidossuhteessa olevista asiakkaista aiheutuvaa riskiä, joka aiheutuu tappion enimmäismääräästä., Sen vuoksi on tarpeen päättää varovaisesta menettelystä, jossa pääsääntöisesti otetaan huomioon riskien nimellisarvo soveltamatta Ö laatia sellaiset säännöt suurten riskikeskittymien määrittämiseksi, jotka ottavat huomioon vastuun nimellisarvon ilman Õ painotuksia tai riskiryhmiä.

ò uusi

(44) Vaikka laskentavaatimusten rajoittamiseksi onkin toivottavaa hyväksyä luottoriskin vähentämistekniikan vaikutukset vastaavalla tavalla kuin vähimmäispääomavaatimusten osalta, kunnes suuria riskikeskittymiä koskevat säännökset on tarkistettu, luottoriskin vähentämistekniikoita koskevat säännöt suunniteltiin tilanteisiin, joissa yleinen hajautunut luottoriski johtuu lukuisiin vastapuoliin liittyvistä vastuista. Hyväksyttäessä siis sellaisten vähentämistekniikoiden vaikutukset suurten riskikeskittymien rajoittamiseksi, jotka on suunniteltu rajoittamaan enimmäistappiota, joka voi aiheutua yksittäisestä asiakkaasta tai keskenään sidossuhteessa olevista asiakkaista, olisi varmistettava vakavaraisuusvaatimuksen täyttyminen.

ê 2000/12/ EY johdanto-osan 58 kappale (mukautettu)

(45) On noudatettava erityistä varovaisuutta, kun luottolaitos ottaa oman emoyhtiön Ö luottolaitokseen liittyy vastuu emoyrityksen Õ tai muiden tämän emoyhtiön tytäryhtiöiden Ö emoyrityksen tytäryritysten Õ osalta riskin. Luottolaitoksen ottamien riskien Ö vastuiden Õ hallinta on Ö olisi Õ suoritettava täysin itsenäisesti noudattaen vakaan pankkijohtamisen periaatteita kiinnittämättä huomiota mihinkään muihin tämän periaatteen ulkopuolisiin seikkoihin. Tässä direktiivissä säädetään tapauksista, joissa Ö Jos Õ henkilöllä suoraan tai välillisesti määräosuuden välityksellä oleva määräämisvalta Ö määräysvalta Õ luottolaitoksessa on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, jolloin toimivaltaisten viranomaisten on Ö olisi Õ toteutettava tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet. Suurten riskikeskittymien ollessa kyseessä on myös tarpeen antaa luottolaitoksen omassa ryhmässään ottamia riskejä Ö omaan ryhmään liittyviä vastuita Õ koskevia erityisiä säännöksiä ja asettaa tällaisissa tapauksissa erityisesti tiukempia rajoituksia kuin muille riskeille. Tätä tiukkaa rajoitusta Ö Tällaisia säännöksiä Õ ei kuitenkaan pidä soveltaa silloin, kun emoyhtiö Ö emoyritys Õ on rahoitushallintayhtiö Ö rahoitusalan holdingyhtiö Õ tai luottolaitos, ja kun muut tytäryhtiöt Ö tytäryritykset Õ ovat luottolaitoksia, rahoituslaitoksia tai pankkitoimintaa avustavia palveluja tarjoavia yrityksiä sikäli, että kaikki nämä yritykset ovat luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan kohteena. Tässä tapauksessa näin muodostetun kokonaisuuden konsolidoitu valvonta itse asiassa mahdollistaa riittävän tehokkaan ja sellaisen valvonnan, ettei se vaadi tiukempia riskien rajoitusta koskevia säädöksiä, Samalla tavoin kannustetaan pankkiryhmittymiä järjestämään rakenteensa siten, että konsolidoitu valvonta voidaan toteuttaa, mikä on toivottavaa, koska siten on mahdollista saada aikaan kattavampi valvonta.

ò uusi

(46) Luottolaitosten olisi varmistettava, että niiden pääoma riittää määränsä, laatunsa ja jakautumisensa puolesta kattamaan riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua. Luottolaitoksilla pitäisi tämän vuoksi olla käytössään strategioita ja prosesseja pääomansa riittävän tason arvioimiseksi ja ylläpitämiseksi.

(47) Toimivaltaisten viranomaisten vastuulla on varmistaa, että luottolaitoksilla on asianmukainen organisaatiorakenne ja riittävät omat varat, kun otetaan huomioon riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua.

(48) Jotta pankkialan sisämarkkinat voivat toimia tehokkaasti, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi edistettävä tämän direktiivin johdonmukaista soveltamista ja valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista yhteisössä.

(49) Samasta syystä ja sen varmistamiseksi, että useammassa jäsenvaltiossa toimiville yhteisön luottolaitoksille ei aiheudu suhteetonta rasitusta toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta kussakin jäsenvaltiossa vastaavien toimivaltaisten viranomaisten jatkuvista velvoitteista, on olennaista tehostaa tuntuvasti toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava konsolidointiryhmän valvojan asemaa. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi tuettava ja edistettävä tällaista yhteistyötä.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 65 kappale (mukautettu)

(50) Luottolaitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteena on nimenomaan näiden laitosten Ö luottolaitosten Õ tallettajien etujen suojelu ja rahoitusjärjestelmän vakauden varmistaminen.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 59 kappale (mukautettu)

(51) Konsolidoitua valvontaa, jotta se olisi tehokas, on voitava Ö Jotta konsolidoitu valvonta olisi tehokasta, sitä pitäisi voida Õ soveltaa kaikkiin pankkiryhmiin, mukaan lukien emoyrityskset, jotka eivät ole luottolaitosksia. Toimivaltaisilla viranomaisilla on Ö olisi Õ oltava tarpeelliset oikeudelliset keinot tällaisen valvonnan toteuttamiseksi.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 60 kappale (mukautettu)

(52) Niiden ryhmien osalta, jotka toimivat usealla alalla ja joiden emoyrityksellä on ainakin yhdessä luottolaitoksena toimivassa tytäryhtiössä Ö tytäryrityksessä Õ määräysvalta, toimivaltaisten viranomaisten on Ö olisi Õ kyettävä arvioimaan luottolaitoksen taloudellinen tila Ö asema Õ tällaisessa ryhmässä. Jäsenvaltiot voivat siihen asti, kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, päättää aiheellisista konsolidointimenetelmistä tämän direktiivin tavoitteen toteuttamiseksi. Toimivaltaisilla viranomaisilla on Ö olisi Õ ainakin oltava käytettävissään keinot, jotka tekevät mahdolliseksi saada tehtävän hoitamiseksi tarpeelliset tiedot kaikista ryhmän yrityksistä. On Olisi järjestettävä eri rahoitusalojen valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten välinen yhteistoiminta niiden yritysryhmien osalta, jotka harjoittavat monia rahoitustoiminnan muotoja. Ö Siihen asti kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää aiheellisista konsolidointimenetelmistä tämän direktiivin tavoitteen toteuttamiseksi. Õ

ê 2000/12/EY johdanto-osan 61 kappale (mukautettu)

(53) Jäsenvaltioiden voivat myös Ö olisi voitava Õ kieltäytyä myöntämästä pankkitoimilupaa tai peruuttaa myöntämänsä pankkitoimilupavan, kun on kyse rakenteeltaan tietynlaisista ryhmistä, jotka ne arvioivat sopimattomiksi pankkitoiminnan harjoittamiseen nimenomaan, koska sellaisia rakenteita ei voida valvoa tyydyttävästi. Tältä osin toimivaltaisilla viranomaisilla on Ö pitäisi olla tarvittava Õ tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 2 kohdassa, 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 16 artiklassa mainittu toimivalta, jotta taataan luottolaitosten järkevä ja vakaa hoito.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 62–64 kappale (mukautettu)

Jäsenvaltiot voivat myös järjestää soveltuvin menettelyin niiden ryhmien valvonnan, joiden rakennetta tämä direktiivi ei koske. On aiheellista huolehtia tämän direktiivin säännösten täydentämisestä, jotta voitaisin kattaa tällaiset rakenteet sikäli kuin ne yleistyvät.

Konsolidoidun valvonnan on katettava kaikki liitteessä I määritellyt liiketoimet. Sen vuoksi kaikki yritykset, jotka harjoittavat pääasiallisesti näitä toimia, on sisällytettävä konsolidoituun valvontaan. Sen vuoksi rahoituslaitoksen määritelmän on katettava kaikki nämä liiketoimet.

Direktiivissä 86/635/ETY sekä direktiivissä 83/349/ETY säädetään luottolaitosten konsolidoitujen tilinpäätösten julkaisemista koskevista konsolidointisäännöksistä. Sen vuoksi on mahdollista määritellä tarkemmin toiminnan vakauden konsolidoidussa valvonnassa käytettävät menetelmät.

ò uusi

(54) Jotta pankkialan sisämarkkinat toimisivat yhä tehokkaammin ja yhteisön kansalaiset voisivat hyötyä asianmukaisesta läpinäkyvyydestä, toimivaltaisten viranomaisten olisi julkistettava riittävän vertailukelpoisesti tapa, jota noudattaen tämä direktiivi pannaan täytäntöön.

(55) Jotta vahvistetaan markkinakuria ja kannustetaan luottolaitoksia parantamaan markkinastrategiaansa, riskienvalvontaansa ja sisäistä hallinto-organisaatiotaan, olisi säädettävä luottolaitosten asianmukaisesta tiedonantovelvollisuudesta.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 66 kappale (mukautettu)

(56) Tämän direktiivin alaan sekä muiden luottolaitoksia koskevien direktiivien alaan kuuluvien ongelmien tutkiminen edellyttää toimivaltaisten viranomaisten ja komission yhteistyötä neuvoa-antavassa komiteassa etenkin pyrittäessä tiiviimpään yhteensovittamiseen. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten neuvoa-antavan komitean perustaminen ei estä luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista valvovien viranomaisten muunlaista yhteistyötä eikä etenkään yhteistyötä yhteysryhmässä (groupe de contact), joka on perustettu pankkitoimintaa valvovien viranomaisten välille.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 67 kappale (mukautettu)

(57) Tämän direktiivin teknisiin yksityiskohtaisiin sääntöihin voi määräajoin olla tarpeen pankkialan uusien kehityspiirteiden huomioon ottamiseksi tehdä teknisiä muutoksia. Komissio tekee sille perustamissopimuksen mukaan siirretyn täytäntöönpanovallan nojalla tällaiset tarpeelliset muutokset kuultuaan neuvoa-antavaa pankkikomiteaa. Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY Ö [19] Õ mukaisesti,.

ò uusi

(58) Jotta vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan omien varojen kokonaistason jatkuvuus, olisi aiheellista säätää erityisiä siirtymäjärjestelyitä.

(59) Vähimmäispääomavaatimuksia koskevien sääntöjen riskiherkkyyden vuoksi olisi toivottavaa seurata, onko niillä tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon. Komission olisi otettava huomioon Euroopan keskuspankin näkemykset ja raportoitava näistä kysymyksistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 68 kappale (mukautettu)

Tämän direktiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaan sallitaan osuuskunta- tai rahastomuotoisten luottolaitosten käsitellä lainanottajien yhteisvastuullisia sitoumuksia, 34 artiklan 2 kohdan 7 alakohdassa tarkoitettuina omina varoina. Tanskan hallitus on ilmaissut olevansa erittäin kiinnostunut siitä, että sen muutamat osuuskunta- tai rahastomuotoiset kiinnitysluottolaitokset muunnettaisiin julkisiksi osakeyhtiöiksi. Tämän muutoksen helpottamiseksi tai sen mahdollistamiseksi on välttämätöntä säätää tilapäisesti poikkeuksesta, jolla sallitaan niiden sisällyttää osan yhteisvastuullisista sitoumuksista omiin varoihin. Tällä tilapäisellä poikkeuksella ei saisi olla haitallisia vaikutuksia luottolaitosten väliseen kilpailuun.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 69–71 kappale

(69) Luottolaitosten asunto-obligaatioiden omistuksen painottaminen 20 prosentilla saattaa aiheuttaa häiriöitä sellaisilla kansallisilla rahoitusmarkkinoilla, joilla nämä sijoitusvälineet ovat keskeisiä. Siinä tapauksessa toteutetaan väliaikaiset toimenpiteet 10 prosentin riskipainotuksen soveltamiseksi. Arvopaperistamismarkkinat kehittyvät nopeasti. Sen vuoksi on toivottavaa, että komissio tarkastelee jäsenvaltioiden kanssa esinevakuudellisten arvopapereiden vakavaraisuusvalvonnan kannalta asianmukaista kohtelua ja esittää ennen 22 päivää kesäkuuta 1999 ehdotuksia, joiden tarkoituksena on mukauttaa olemassa oleva lainsäädäntö vakavaraisuusvalvonnan kannalta asianmukaisen kohtelun määrittämiseksi esinevakuudellisille arvopapereille. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 50 prosentin painotuksen sellaisten varojen osalta, joiden vakuutena on kiinnitys toimisto- tai monitoimiliiketiloihin 31 päivään joulukuuta 2006 saakka. Kiinnitetty omaisuus on arvioitava erittäin tiukkoja perusteita noudattaen ja arviointi on uusittava säännöllisesti liiketilamarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi. Omaisuuden on oltava omistajan käytössä tai tämän vuokralle antama. Tämä 50 prosentin painotus ei koske kiinteistönjalostukseen annettuja lainoja.

(70) Suuria riskikeskittymiä koskevien säännösten sopusointuisen täytäntöönpanon varmistamiseksi on suotavaa, että jäsenvaltioille sallitaan säätää kaksivaiheisesti uusien rajoituksien soveltamisesta. Pienten luottolaitosten osalta pidempi siirtymäkausi voi olla perusteltu siltä osin kuin 25 prosentin säännön liian pikainen soveltaminen voi vähentää niiden luotonantotoimintaa liian nopeasti.

(71) Myös luottolaitosten uudelleenorganisoinnin ja toiminnan lopettamisen edellytysten yhdenmukaistaminen jatkuu.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 72 kappale (mukautettu)

(60) On Ö Olisi Õ myös yhdenmukaistettava tarpeelliset välineet luottolaitosten maksuvalmiusriskien valvomiseksi.

ê 2000/12/EY johdanto-osan 73 kappale (mukautettu)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa niiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä liitteessä V olevassa B osassa tarkoitetut direktiivit,

ò uusi

(61) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita yhteisön lainsäädännön yleisinä oikeusperiaatteina.

(62) Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, joiden sisältö on muuttunut aiempiin direktiiveihin verrattuna. Velvoite saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ne säännökset, joiden sisältö ei ole muuttunut, on voimassa aiempien direktiivien nojalla.

(63) Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä XIII olevassa B osassa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

ê 2000/12/EY

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

ò uusi

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO || KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

II OSASTO || LUOTTOLAITOSTEN TOIMINNAN ALOITTAMISTA JA HARJOITTAMISTA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

III OSASTO || SÄÄNNÖKSET SIJOITTAUTUMISOIKEUDESTA JA PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUDESTA

1 jakso || Luottolaitokset

2 jakso || Rahoituslaitokset

3 jakso || Sijoittautumisoikeuden käyttö

4 jakso || Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttö

5 jakso || Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivalta

IV OSASTO || SUHTEET KOLMANSIIN MAIHIN

1 jakso || Kolmansien maiden yrityksistä ilmoittaminen ja näiden maiden markkinoille pääsyn edellytykset

2 jakso || Konsolidoitua valvontaa koskeva yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa

V OSASTO || VAKAVARAISUUSVALVONNAN JA TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN PERIAATTEET JA TEKNISET VÄLINEET

1 luku || Vakavaraisuusvalvonnan periaatteet

1 jakso || Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta

2 jakso || Tietojenvaihto ja salassapitovelvollisuus

3 jakso || Tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet

4 jakso || Oikeus määrätä seuraamuksia ja muutoksenhakuoikeus

2 luku || Vakavaraisuusvalvonnan tekniset välineet

1 jakso || Omat varat

2 jakso || Riskeiltä suojautuminen

1 alajakso || Soveltamistaso

2 alajakso || Vaatimusten laskeminen

3 alajakso || Omien varojen vähimmäistaso

3 jakso || Luottoriskin vähimmäispääomavaatimukset

1 alajakso || Standardimenetelmä

2 alajakso || Sisäisten luottoluokitusten menetelmä

3 alajakso || Luottoriskien vähentäminen

4 alajakso || Arvopaperistaminen

4 jakso || Operatiivisen riskin vähimmäispääomavaatimukset

5 jakso || Suuret riskikeskittymät

6 jakso || Määräosuus muissa yrityksissä kuin luotto- tai rahoituslaitoksissa

3 luku || Luottolaitosten pääomanhallintaprosessi

4 luku || Toimivaltaisten viranomaisten suorittama valvonta ja tiedonantovelvollisuus

1 jakso || Valvonta

2 jakso || Toimivaltaisten viranomaisten tiedonantovelvollisuus

5 luku || Luottolaitosten tiedonantovelvollisuus

VI OSASTO || TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA

VII OSASTO || SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

1 luku || Siirtymäsäännökset

2 luku || Loppusäännökset

LIITE I || Luettelo vastavuoroisesti tunnustetuista liiketoimista

LIITE II || Taseen ulkopuolisten erien luokitus

LIITE III || Johdannaissopimusten käsittely

LIITE IV || Johdannaissopimusten lajit

LIITE V || Riskien luokittelun ja käsittelyn tekniset kriteerit

LIITE VI || Standardimenetelmä

LIITE VI - 1 osa || Riskipainot

LIITE VI - 2 osa || Luottoluokituslaitosten hyväksyminen ja niiden luottoluokitusten kuvaus

LIITE VI - 3 osa || Luottoluokituslaitosten antamien luokitusten käyttö riskipainojen määrityksessä

LIITE VII || Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB-menetelmä, IRBA)

LIITE VII – 1 osa || Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä

LIITE VII – 2 osa || PD, LGD ja juoksuaika

LIITE VII – 3 osa || Vastuuarvo

LIITE VII – 4 osa || IRB-menetelmän soveltamisen vähimmäisvaatimukset

LIITE VIII || Luottoriskin vähentäminen

LIITE VIII – 1 osa || Hyväksyttävyys

LIITE VIII – 2 osa || Vähimmäisvaatimukset

LIITE VIII – 3 osa || Luottoriskin vähentämisen vaikutusten laskeminen

LIITE VIII – 4 osa || Maturiteettierot

LIITE VIII – 5 osa || Luottoriskin vähentämismenetelmien yhdistelmät standardimenetelmässä

LIITE VIII – 6 osa || Saamisten koriin sovellettavat luottoriskin vähentämismenetelmät

LIITE IX || Arvopaperistaminen

LIITE IX – 1 osa || Liitteessä X käytettävät määritelmät

LIITE IX – 2 osa || Vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat merkittävän luottoriskin siirron sekä arvopaperistetuille vastuille laskettavan riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän hyväksymistä

LIITE IX – 3 osa || Ulkoiset luottoluokitukset

LIITE IX – 4 osa || Laskenta

LIITE X || Operatiivinen riski

LIITE X – I osa || Perusmenetelmä

LIITE X – 2 osa || Standardimenetelmä

LIITE X – 3 osa || Kehittynyt menetelmä

LIITE X – 4 osa || Eri menetelmien yhdistelmät

LIITE X – 5 osa || Tappiotyyppien luokittelu

LIITE XI || Toimivaltaisten viranomaisten suorittaman tarkastelun ja arvioinnin tekniset kriteerit

LIITE XII || Tietojen julkistamisen tekniset kriteerit

LIITE XII – 1 osa || Yleiset kriteerit

LIITE XII – 2 osa || Yleiset vaatimukset

LIITE XII – 3 osa || Ehdot yksittäisten välineiden tai menetelmien käytölle

LIITE XIII – A osa || Kumotut direktiivit ja niiden muutokset (joita tarkoitetaan 158 artiklassa)

LIITE XIII – B osa || Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle (joita tarkoitetaan 157 artiklassa)

LIITE XIV || Vastaavuustaulukko

ê 2000/12/EY (mukautettu)

I OSASTO

ÖKOHDE, SOVELTAMISALA JA Õ MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA

ê 2000/12/EY 2 artiklan 1 ja 2 kohta (mukautettu)

1 artikla

1.           Tässä direktiivissä sovelletaan Ö vahvistetaan säännöt, jotka koskevat Õ luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista Ö sekä luottolaitosten vakavaraisuuden valvontaa Õ. Sitä sovelletaan kaikkiin luottolaitoksiin.

2.           Rahoitushallintayhtiöihin ja monialan hallintayhtiöihin Ö Rahoitusalan holdingyhtiöihin ja monialan holdingyhtiöihin Õ, joiden kotipaikka on yhteisössä, sovelletaan myös 25 ja 52–56 Ö 39 Õ artiklaa Ö ja V osaston 4 luvun 1 jaksoa Õ.

3.           Laitoksia, jotka ovat 3 kohdan Ö 5 artiklan Õ nojalla pysyvästi poissuljettuja laitoksia, lukuun ottamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden keskuspankkeja, pidetään rahoituslaitoksina 25 ja 52–56 Ö 39 Õ artiklaa Ö ja V osaston 4 luvun 1 jaksoa Õ sovellettaessa.

ê 2000/12/EY 2 artiklan 3 kohta (mukautettu)

2 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta Ö seuraaviin Õ:

– jäsenvaltioiden keskuspankkeihin,

– postisiirtoa hoitaviin laitoksiin,

– Belgiassa seuraavaan laitokseen: "Institut de Réescompte et de Garantie / Herdiscontering- en Waarborginstituut",

– Tanskassa seuraaviin laitoksiin: "Dansk Eksportfinansieringsfond", "Danmarks Skibskreditfond" ja "Dansk Landbrugs Realkreditfond",

– Saksassa seuraavaan laitokseen: "Kreditanstalt für Wiederaufbau", yrityksiin, joita "Wohnungsgemeinnützigkeitsgesetz"-lain nojalla pidetään osana valtion asuntopolitiikkaa ja jotka eivät pääasiallisesti harjoita pankkitoimintaa, sekä yrityksiin, joita kyseisen lain nojalla pidetään voittoa tavoittelemattomina asuntoalan yrityksinä,

– Kreikassa seuraaviin laitoksiin: ”Ελληνική Τράπεζα Βιομηχανικής Αναπτύξεως,” (Elliniki Trapeza Viomichanikis Anaptyxeos), ”Ταμείο Παρακαταθηκών και Δανείων” (Tamio Parakatathikon kai Danion) ja ”Ταχυδρομικό Ταμιευτήριο” (Tachidromiko Tamieftirio),

– Espanjassa seuraavaan laitokseen: "Instituto de Crédito Oficial",

– Ranskassa seuraavaan laitokseen: "Caisse des dépôts et consignations",

– Irlannissa "credit unions"- ja "friendly societes" -luotto-osuuskuntiin,

– Italiassa seuraavaan laitokseen: "Cassa Depositi e Prestiti",

– Alankomaissa seuraaviin laitoksiin: "Nederlandse Investeringsbank voor Ontwikkelingslanden NV", "NV Noordelijke Ontwikkelingsmaatschappij", "NV Industriebank Limburgs Instituut voor Ontwikkeling en Financiering", sekä "Overijsselse Ontwikkelingsmaatschappij NV",

– Itävallassa yrityksiin, joita pidetään voittoa tavoittelemattomina rakennusalan yrityksinä, sekä "Österreichische Kontrollbank AG" -pankkiin,

– Portugalissa "Caixas Económicas" -laitoksiin, jotka ovat olemassa 1 päivänä tammikuuta 1986 ja jotka eivät ole osakeyhtiömuotoisia, ja "Caixa Económica Montepio Geral" -laitokseen,

– Suomessa seuraaviin laitoksiin: "Teollisen yhteistyön rahasto Oy / Fonden för industriellt samarbete Ab" ja "Kera Oy / Kera Ab",

– Ruotsissa seuraavaan laitokseen: "Svenska Skeppshypotekskassan",

– Yhdistyneessä kuningaskunnassa seuraaviin laitoksiin: "National Savings Bank", "Commonwealth Development Finance Company Ltd", "Agricultural Mortgage Corporation Ltd", "Scottish Agricultural Securities Corporation Ltd", "Crown Agents for Overseas Governments and Administrations", luotto-osuuskuntiin sekä kunnallisiin pankkeihin.

êVuoden 2003 liittymisasiakirja

– Latviassa ”krājaizdevu sabiedrības” -laitoksiin, joita ”kriājaizdevu sabiedrību likums” -lain nojalla pidetään rahoituspalveluja ainoastaan jäsenilleen tarjoavina osuustoiminnallisina yrityksinä,

– Liettuassa ”kredito unijos” -laitoksiin, muihin kuin ”Centrinė kredito unija”,

– Unkarissa seuraaviin laitoksiin: ”Magyar Fejlesztési Bank Rt.” ja ”Magyar Export-Import Bank Rt.”,

– Puolassa seuraaviin laitoksiin: ”Spółdzielcze Kasy Oszczdno.ciowo - Kredytowe” ja ”Bank Gospodarstwa Krajowego”.

êDirektiivi 2004/xx/EY 3 artiklan 1 kohta (mukautettu)

4.         Komissio päättää 60 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti kaikista 3 kohdan luetteloon tehtävistä muutoksista."

ê 2000/12/EY 2 artiklan 5 ja 6 kohta (mukautettu)

3 artikla

1.         Luottolaitokset, jotka Ö Yksi tai useampi luottolaitos, joka Õ 15 päivänä joulukuuta 1977 sijaitsi samassa jäsenvaltiossa ja joka mainittuna päivänä kuului pysyvästi niitä valvovaan ja samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuslaitokseen, voidaan vapauttaa 6 Ö 7 artiklan ja 11 Õ artiklan 1 kohdan sekä 8 ja 59 artiklan edellytyksistä, jos viimeistään 15 päivänä joulukuuta 1979 kansallisessa lainsäädännössä on säädetty, että:

a)           keskuslaitoksen ja siihen kuuluvien laitosten sitoumukset ovat yhteisvastuullisia tai keskuslaitos takaa siihen kuuluvien laitosten sitoumukset kokonaisuudessaan,

b)           keskuslaitoksen ja kaikkien siihen kuuluvien laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuudessaan konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella,

c)           keskuslaitoksen johdolla on valtuudet antaa ohjeita siihen kuuluvien laitosten johdolle.

Ensimmäisessä kohdassa Ö alakohdassa Õ säädetty koskee myös paikallisesti toimivia luottolaitoksia, jotka on 15 päivän joulukuuta 1977 jälkeen liitetty Ö pysyvästi Õ ensimmäisessä kohdassa Ö alakohdassa Õ tarkoitettuun keskuslaitokseen, jos ne muodostavat tavanomaisen osan keskuslaitokseen kuuluvaa verkkoa.

êDirektiivi 2004/xx/EY 3 artiklan 2 kohta (mukautettu)

Muita kuin hiljattain mereltä vallatuille alueille perustettuja luottolaitoksia tai olemassa olevista, keskuslaitoksesta riippuvista tai toiminnastaan sille vastuussa olevista luottolaitoksista sulautumalla tai jakautumalla muodostuneita luottolaitoksia varten komissio voi 60 artiklan 2 kohdassa Ö 150 artiklassa Õ säädetyn menettelyn mukaisesti antaa lisäsäännöksiä toisen kohdan soveltamisesta, mukaan lukien vapauttamista koskevien ensimmäisen kohdan säännösten kumoaminen, jos se katsoo, että sellaisten uusien laitosten liittämisellä, joita toisessa kohdassa säädetyt järjestelyt koskevat, saattaisi olla kielteinen vaikutus kilpailuun.

ê 2000/12/EY 2 artiklan 5 ja 6 kohta (mukautettu)

2.         Luottolaitos, joka 5 kohdan ensimmäisen kohdan määritelmän mukaisesti on sidoksissa samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan keskuselimeen, Ö Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu luottolaitos Õ voidaan vapauttaa 5 Ö 9 ja 10 Õ artiklan sekä 40-51 ja 65 artiklan Ö V osaston 2 luvun 2, 3, 4, 5 ja 6 jakson sekä 3 luvun Õ soveltamisesta sillä edellytyksellä ja rajoittamatta kyseisten säännösten soveltamista keskuslaitokseen, että keskuslaitoksen ja siihen sidoksissa olevien laitosten muodostama kokonaisuus on Ö kuuluu Õ konsolidoinnin perusteella edellä mainittujen Ö kyseisten Õ säännösten alainen Ö soveltamisalaan Õ.

Vapautuksen ollessa kyseessä sovelletaan Ö 16, 23, 24, 25 artiklaa, 26 artiklan 1–3 kohtaa, 28 artiklaa ja 29–37 artiklaa Õ 13, 18, 19 artiklaa, 20 artiklan 1-6 kohtaa, 21 ja 22 artiklaa kokonaisuuteen, jonka muodostavat keskuselin Ö keskuslaitos Õ ja siihen liittyvät laitokset.

ê2000/12/EY 1 artikla (mukautettu)

4 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan Ö sovelletaan seuraavia määritelmiä Õ:

ê2000/28/EY 1 artiklan 1–5 kohta (mukautettu)

(1) ’luottolaitoksella’ tarkoitetaan:

a)      yritystä, jonka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa; tai

b)      18 päivänä syyskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/46/EY tarkoitettua sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaa[20].

            Luottolaitoksena pidetään konsolidoinnin perusteella tapahtuvan valvonnan soveltamisessa 1 alakohdan mukaista luottolaitosta tai jokaista julkista tai yksityistä yritystä, joka vastaa 1 alakohdan määritelmää ja joka on saanut toimiluvan kolmannessa maassa.

            Luottolaitoksena pidetään suurten riskien valvonnassa ja tarkastamisessa 1 alakohdan mukaista luottolaitosta, mukaan lukien tällaisen luottolaitoksen sivukonttorit kolmansissa maissa, ja jokaista yksityistä tai julkista yritystä, mukaan lukien sen sivukonttorit, joka vastaa 1 alakohdan määritelmää ja joka on saanut toimiluvan kolmannessa maassa;

(2) ’toimiluvalla’ Ö tarkoitetaan Õ viranomaisten missä tahansa muodossa antamaa asiakirjaa, jolla luottolaitokselle annetaan lupa harjoittaa liiketoimintaansa;

(3) ’sivukonttorilla’ Ö tarkoitetaan Õ liiketoimipaikkaa, joka on luottolaitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain luottolaitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia; yhteen jäsenvaltioon luottolaitoksen perustamia useita liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivukonttorina niiden lukumäärästä rippumatta silloin, kun luottolaitoksen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa;

(4) ’toimivaltaisilla viranomaisilla’ Ö tarkoitetaan Õ kansallisia toimivaltaisia viranomaisia, joilla on toimivalta lain tai muun säädöksen perusteella valvoa luottolaitoksia;

(5) ’rahoituslaitoksella’ Ö tarkoitetaan Õ muuta yritystä kuin luottolaitosta, jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusyhteyksiä Ö omistusosuuksia Õ tai harjoittaa yhtä tai useampaa liitteessä I olevassa 2–12 kohdassa lueteltua toimintaa;

ò uusi

(6) ’laitoksella’ tarkoitetaan V osaston 2 luvun 2 ja 3 jaksossa [neuvoston direktiivin 96/3/ETY[21] 2 artiklan 3 kohdassa] määriteltyjä laitoksia;

ê2000/12/EY 1 artiklan 6–8 kohta (mukautettu)

(7) ’kotijäsenvaltiolla’ Ö tarkoitetaan Õ jäsenvaltiota, jossa luottolaitokselle on 4-11 Ö 6–9 ja 11–14 Õ artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa;

(8) ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ Ö tarkoitetaan Õ jäsenvaltiota, jossa luottolaitoksella on sivukonttori tai jossa se tarjoaa palveluja;

(9) ’määräämisvallalla’ Ö määräysvallalla’ tarkoitetaan Õ direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan määritelmän mukaista suhdetta emoyrityksen ja tytäryhtiön Ö tytäryrityksen Õ välillä tai samanluonteista suhdetta minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välillä;

ê 2002/87/EY 29 artiklan 1 kohdan a alakohta (mukautettu)

ð uusi

(10) ’omistusyhteydellä’ konsolidoinnin perusteella tapahtuvan valvonnan soveltamisessa ja 34 Ö 57 Õ artiklan 2 kohdan 15 ja 16 Ö o ja p alakohdan, 71–73 artiklan ja V osaston 4 luvun Õ soveltamiseksi Ö tarkoitetaan neuvoston Õ direktiivin 78/660/ETYÖ [22] Õ 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai vähintään 20 prosentin suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta;

ê 2000/12/EY 1 artiklan 10–13 kohta (mukautettu)

(11) ’määräosuudella’ sitä, että omistaa yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta suoraan tai välillisesti Ö tarkoitetaan suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksessä, kun tämä osuus on Õ vähintään 10 prosenttia taikka jonka Ö pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen Õ nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti sen Ö kyseisen Õ yrityksen johtamiseen, jossa omistusyhteys on. Ö ; Õ

(12) "perustamispääomalla" 34 artiklan 2 kohdan 1 ja 2 alakohdan mukaista pääomaa;

(12) ’emoyrityksellä’ Ö tarkoitetaan: Õ

a)      direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklan määritelmän mukaista emoyritystä;

b)      Konsolidoinnin perusteella tapahtuvan valvonnan soveltamisessa ja suurten riskien valvonnassa pidetään emoyrityksenä: Ö71–73 artiklan, V osaston 2 luvun 5 jakson ja 4 luvun soveltamiseksi Õ direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua emoyritystä sekä kaikkia muita yrityksiä, joilla on toimivaltaisten viranomaisten mukaan tosiasiassa määräävä vaikutusvalta toiseen yritykseen;

(13) ’tytäryhtiöllä’ Ö tytäryrityksellä’ tarkoitetaan: Õ

a)      direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklan määritelmän mukaista tytäryritystä;

b)      Konsolidoinnin perusteella tapahtuvan valvonnan soveltamisessa ja suurten riskien valvonnassa pidetään emoyrityksenä: Ö 71–73 artiklan V osaston 2 luvun 5 jakson ja 4 luvun soveltamiseksi Õ direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä sekä kaikkia muita yrityksiä, joihin emoyritys toimivaltaisten viranomaisten mukaan käyttää määräävää vaikutusvaltaa;

jokaisen tytäryrityksen tytäryritys katsotaan kuuluvan emoyritykseen, joka on näiden tytäryritysten johdossa;

ò uusi

(14) ’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella’ tarkoitetaan luottolaitosta, jolla on tytäryrityksenä luottolaitos tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaiseen laitokseen ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys ja johon millään toisella samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneella luottolaitoksella ei ole omistusyhteyttä;

(15) ’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys;

(16) ’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa luottolaitosta, joka ei ole minkään toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys ja johon millään muulla jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneella luottolaitoksella ei ole omistusyhteyttä;

(17) ’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys;

ê 2000/12/EY 1 artiklan 14–18 kohta (mukautettu)

(14) "A alueella" kaikkia jäsenvaltioita ja kaikkia muita maita, jotka ovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) täysjäseniä, sekä maita, jotka ovat solmineet erityisiä lainanantosopimuksia Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa valuuttarahaston ns. yleisten lainajärjestelyjen (GAB) puitteissa. Kuitenkin jokainen maa, joka järjestelee uudelleen ulkomaanvelkansa aikaa, poistetaan "A alue" -luokituksesta viiden vuoden ajaksi;

(15) "B alueella" kaikkia maita, jotka eivät kuulu A alueeseen;

(16) "A alueen luottolaitoksella" kaikkia jäsenvaltioissa toimiluvan saaneita luottolaitoksia 4 artiklan mukaisesti, mukaan lukien niiden kolmansissa maissa olevat sivukonttorit, ja kaikkia 1 kohdan 1 alakohdan määäritelmän mukaisia yksityisiä ja julkisia yrityksiä, joilla on toimilupa muissa A alueen maissa niiden sivukonttorit mukaan lukien;

(17) "B alueen luottolaitoksilla" kaikkia 1 kohdan 1 alakohdan määritelmän mukaisia yksityisiä ja julkisia A alueen ulkopuolella toimiluvan saaneita yrityksiä mukaan lukien niiden yhteisössä olevat sivukonttorit;

(18) "muulla kuin pankkialalla" kaikkia muita lainanottajia kuin 16 ja 17 kohdassa määriteltyjä luottolaitoksia, keskuspankkeja ja keskushallintoa, aluehallintoa ja kunnallisia viranomaisia, Euroopan yhteisöjä, Euroopan investointipankkia (EIP) ja 19 alakohdassa määriteltyjä monenkeskisiä kehityspankkeja;

ê 2004/69/EY 1 artikla (mukautettu)

"monenkeskisillä kehityspankeilla" Kansainvälistä jäeenrakennuspankkia, Kansainvälistä rahoitusyhtiötä, Latinalaisen Amerikan kehityspankkia, Aasian kehityspankkia, Afrikan kehityspankkia, Euroopan neuvoston asutusrahastoa, Pohjoismaiden Investointipankkia ja Karibian alueen kehityspankkia; Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia, Euroopan investointirahastoa, Keski-Amerikan rahoitusyhtiötä ja Monenkeskistä investointitakuulaitosta;

ê 2000/12/EY 1 artiklan 20 kohta

(20) "korkean riskin, keskimääräisen riskin, keskimääräisen/alhaisen riskin tai alhaisen riskin" sisältävillä taseen ulkopuolisilla erillä 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ja liitteessä II lueteltuja eriä;

ò uusi

(18) ’julkisyhteisöillä ja julkisoikeudellisilla laitoksilla’ tarkoitetaan yleishyödyllisiä hallintoyksiköitä, jotka vastaavat toiminnastaan keskushallinnolle, aluehallinnolle ja paikallisviranomaisille, tai viranomaisia, jotka toimivaltaisten viranomaisten mukaan hoitavat samoja tehtäviä kuin alue- ja paikallisviranomaiset;

ê 2002/87/EY 29 artiklan 1 kohdan b alakohta (mukautettu)

(19) 'rahoitusalan holdingyhtiöllä' Ö tarkoitetaan Õ rahoituslaitosta, jonka tytäryhtiöt Ö tytäryritykset Õ ovat yksinomaan tai pääasiallisesti luotto- tai rahoituslaitoksia, ja tällaisista tytäryrityksistä vähintään yksi on luottolaitos, ja joka ei ole finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/87/EY[23] tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

(20) 'monialan holdingyhtiöllä' Ö tarkoitetaan Õ emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusholdingyhtiö Ö rahoitusalan holdingyhtiö Õ tai luottolaitos tai direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on luottolaitos;

ê 2000/12/EY 1 artiklan 23 kohta (mukautettu)

(21) ’pankkitoimintaa avustavia palveluja tuottavalla yrityksellä’ Ö tarkoitetaan Õ yritystä, jonka pääasiallisessa liiketoiminnassa on kyse kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietopalvelujen hoidosta tai kaikesta muusta vastaavasta toiminnasta, jonka ominaispiirteenä on, että se on yhden tai useamman luottolaitoksen toimintaa avustavaa,

ò uusi

(22) ’operatiivisella riskillä’ tarkoitetaan riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista aiheutuvan tappion riskiä, mukaan lukien oikeudellinen riski;

ê 2000/12/EY 1 artiklan 24 kohta (mukautettu)

”riskillä” sovellettaessa 48, 49 ja 50 artiklaa 43 artiklassa ja liitteessä II ja IV tarkoitettuja varoja ja taseen ulkopuolisia eriä kuitenkaan soveltamatta näissä säännöksissä säädettyjä painotuksia tai riskiryhmiä; kyseisessä liitteessä IV tarkoitetut riskit lasketaan liitteessä III esitetyn jonkin menetelmän mukaisesti kuitenkaan soveltamatta vastapuolta varten säädettyjä painotuksia; toimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan sopia, että laskettaessa kaikki erät, jotka omat varat kattavat kokonaan edellyttäen, että sellaisia omia varoja ei käytetä vakavaraisuussuhdetta ja muita valvontaa koskevia suhdelukuja laskettaessa, joista on säädetty tässä direktiivissä ja muissa yhteisön säädöksissä, voidaan olla ottamatta lukuun riskiä määriteltäessä; riskeihin ei saa sisältyä:

– kun on kyse valuuttakauppaan liittyvistä tapahtumista riskit, jotka esiintyvät tavallisesti maksuselvittelyn aikana 48 tunnin kuluessa maksusta, tai

– kun on kyse arvopapereiden ostoa tai myyntiä koskevista maksutapahtumista riskit, jotka esiintyvät tavallisesti maksuselvittelyn aikana viiden työpäivän kuluessa maksusta tai arvopapereiden luovuttamisesta, jos tämä on aikaisemmin;

ò uusi

(23) ’keskuspankeilla’ tarkoitetaan myös Euroopan keskuspankkia, ellei toisin todeta;

(24) ’laimentumisriskillä’ tarkoitetaan riskiä siitä, että saamisen määrä supistuu velalliselle myönnettävien käteisluottojen tai muiden kuin käteisluottojen kautta;

(25) ’maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä’ tarkoitetaan vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä vuoden aikana;

(26) ’tappiolla’ tarkoitetaan taloudellista tappiota, mukaan lukien olennaiset diskonttausvaikutukset, ja olennaisia suoria ja välillisiä menoja, jotka liittyvät maksun perintään rahoitusvälineestä;

(27) ’tappio-osuudella (LGD)’ tarkoitetaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvan vastuun aiheuttaman tappion suhdetta odotettavissa olevaan vastuun määrään hetkellä, jolloin vastapuoli todetaan maksukyvyttömäksi;

(28) ’luottovasta-arvokertoimella (CF)’ tarkoitetaan laskentahetkellä nostamattomasta luottolimiitistä maksukyvyttömyyshetkeen mennessä tehtyjen lisänostojen suhdetta nostamattomaan limiittiin;

(29) ’odotetulla tappiolla (EL)’ tarkoitetaan sen määrän, joka odotetaan menetettäväksi laimentumisen tai vastapuolen mahdollisen maksukyvyttömyyden johdosta vuoden aikana, ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän välistä suhdetta;

(30) ’luottoriskin vähentämisellä’ tarkoitetaan luottolaitoksen soveltamaa tekniikkaa, jota soveltamalla luottolaitos vähentää vastuusta tai vastuista sille aiheutuvaa luottoriskiä;

(31) ’vastikkeellisella luottosuojalla’ tarkoitetaan luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa luottolaitokselle olevasta vastuusta johtuvan luottoriskin vähentäminen perustuu luottolaitoksen oikeuteen – vastapuolen maksukyvyttömyyden tai muiden vastapuoleen liittyvien erityisten luottotapahtumien vuoksi – realisoida, saada luovutuksena tai siirtona tai pitää hallussaan tiettyjä omaisuuseriä tai määriä, tai vähentää vastuuta määrään tai korvata se määrällä, joka saadaan luottolaitokselle olevan vastuun ja luottolaitosta koskevan vaateen määrän välisestä erotuksesta;

(32) ’takauksen luonteisella luottosuojalla’ tarkoitetaan riskin vähentämistekniikkaa, jossa luottolaitokselle olevasta vastuusta johtuvan luottoriskin vähentäminen perustuu kolmannen sitoumukseen maksaa määrä luotonsaajan maksukyvyttömyyden tapauksessa tai muissa erityisissä tilanteissa;

(33) ’takaisinostosopimuksella’ tarkoitetaan kaikkia transaktioita, jotka kuuluvat [direktiivin 93/6/ETY 3 artiklan m kohdassa] määritellyllä ’takaisinostosopimuksella’ tai ’takaisinmyyntisopimuksella’ tarkoitettujen sopimusten soveltamisalaan;

(34) ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisella tai lainaksi ottamisella’ tarkoitetaan kaikkia transaktioita, jotka kuuluvat [direktiivin 93/6/ETY 3 artiklan n kohdan] mukaisten ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen’ tai ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisen’ määritelmien soveltamisalaan;

(35) ’käteiseen verrattavalla rahoitusvälineellä’ tarkoitetaan talletustodistusta tai muuta vastaavaa luottoa myöntävän luottolaitoksen liikkeeseen laskemaa rahoitusvälinettä;

(36) ’arvopaperistamisella’ tarkoitetaan transaktiota tai järjestelmää, jolla vastuuseen tai vastuuryhmään liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jolla on seuraavat ominaisuudet:

a)      transaktion tai järjestelmän maksut riippuvat vastuun tai vastuuryhmän suorituskyvystä;

b)      etuoikeusluokkien järjestys määrittää tappioiden jakautumisen transaktion tai järjestelmän voimassaoloaikana;

(37) ’perinteisellä arvopaperistamisella’ tarkoitetaan arvopaperistamista, jossa vastuut luovutetaan arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle (SSPE), joka laskee liikkeeseen arvopapereita. Tämä toteutetaan siten, että alullepaneva luottolaitos siirtää arvopaperistettujen saamisten omistusoikeuden, tai osittaisen omistusyhteyden kautta. Liikkeeseenlasketut arvopaperit eivät aiheuta maksuvelvoitteita alullepanevalle luottolaitokselle;

(38) ’synteettisellä arvopaperistamisella’ tarkoitetaan arvopaperistamista, jossa etuoikeusluokkiin jakaminen tapahtuu käyttämällä luottojohdannaisia tai takauksia ja jossa saamisten ryhmät säilyvät alullepanevan luottolaitoksen taseessa;

(39) ’etuoikeusluokalla’ tarkoitetaan sopimusperusteisesti muodostettua, yhteen tai useampaan vastuuseen liittyvää luottoriskisegmenttiä, kun positioon segmentissä liittyy suurempi tai pienempi luottotappioriski kuin samansuuruiseen positioon kussakin muussa segmentissä, lukuun ottamatta suojaa luottoriskiltä, jonka kolmas osapuoli tarjoaa suoraan position haltijoille kyseisessä segmentissä tai muissa segmenteissä;

(40) ’arvopaperistetulla omaisuuserällä’ tarkoitetaan arvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta;

(41) ’alullepanijalla’ tarkoitetaan seuraavia:

a)      yksikköä, joka on osallistunut joko itse taikka suoraan tai välillisesti siihen etuyhteydessä olevien yksiköiden kautta alkuperäiseen sopimukseen, jonka perusteella velallisen tai mahdollisen velallisen sellaiset velvoitteet tai mahdolliset velvoitteet, joihin liittyvä saaminen arvopaperistetaan, ovat syntyneet;

b)      yksikköä, joka hankkii kolmannen osapuolen saamiset taseeseensa ja arvopaperistaa ne;

(42) ’järjestäjällä’ tarkoitetaan sellaista muuta luottolaitosta kuin alulle panevaa luottolaitosta, joka järjestää omaisuusvakuudellisen yritystodistusohjelman tai muun arvopaperistamisjärjestelmän, jonka kautta kolmansilta yksiköiltä hankitaan saamisia, ja hoitaa sitä;

(43) ’erillisellä takauksella’ tarkoitetaan sopimusjärjestelyä, jolla parannetaan arvopaperistettavan position luottoluokitusta verrattuna tilanteeseen ilman erillistä takausta, mukaan lukien takaukset, joissa etuoikeusasemaltaan alempia luokkia käytetään suojaamaan korkeamman luottoriskiluokituksen arvopapereita, ja muut luottosuojan muodot;

(44) ’arvopaperistamista varten perustetulla erillisyhtiöllä (SSPE)’ tarkoitetaan trustia tai muuntyyppistä yhteisöä kuin luottolaitosta, joka on perustettu arvopaperistamisen tai arvopaperistamisten toteuttamiseksi, jonka toiminta on rajattu tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttämiin tehtäviin, jonka rakenteen tarkoituksena on erottaa SSPE:n velvoitteet alulle panevan luottolaitoksen velvoitteista ja johon liittyvän etuyhteyden haltijoilla on rajoitukseton oikeus antaa vakuudeksi tai luovuttaa kyseiset etuyhteydet;

ê 2000/12/EY 1 artiklan 25–27 kohta (mukautettu)

(45) ’keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmillä’ Ö tarkoitetaan Õ:

a)      kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka muodostavat kokonaisuuden riskin osalta, jollei toisin osoiteta, koska yhdellä niistä on suoraan tai välillisesti määräysvalta toiseen tai toisiin nähden, tai;

b)      kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka eivät harjoita toisiinsa nähden mitään määräysvaltaa ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti, mutta joita on pidettävä riskin kannalta kokonaisuutena sen vuoksi, että niiden välillä on sellainen sidossuhde, että on todennäköistä, että jos yhdellä niistä on taloudellisia rahoitusongelmia niin yhdellä tai kaikilla muilla on todennäköisesti maksuvaikeuksia;

(46) ’läheisillä sidoksilla’ Ö tarkoitetaan Õ tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on sidossuhde Ö jokin seuraavista sidossuhteista Õ:

a)      omistusyhteys kautta, eli että yrityksestä suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta pidetään hallussa Ö , kun hallussa pidetään suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta Õ vähintään 20 prosenttia yrityksen äänivallasta Ö äänioikeuksista Õ tai pääomasta; tai

b)      määräysvalta kautta, eli kaikissa direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa emoyrityksen ja tytäryhtiön välisen sidoksen kautta taikka samanluonteisen minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välisen sidoksen kautta; myös tytäryrityksen tytäryritys katsotaan näiden yritysten johdossa toimivan emoyrityksen tytäryritykseksi.;

c)      Tilanteiden, joissa kaksi luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai useampi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on Ö molemmat tai kaikki ovat Õ määräysvallan kautta pysyvyästi sidoksissa yhteen ja samaan Ö kolmanteen Õ henkilöön, katsotaan myös muodostavan läheisen sidoksen tällaisten henkilöiden välille;

(47) ’virallisesti hyväksytyillä pörsseillä’ Ö tarkoitetaan Õ toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä pörssejä, Ö jotka täyttävät seuraavat edellytykset: Õ

a)      jotka Ö ne Õ toimivat säännöllisesti;

b)      joilla Ö niillä Õ on pörssin kotimaan asianomaisten viranomaisten antamat tai hyväksymät säännöt, joissa määritellään pörssin toiminnan edellytykset, pörssiin pääsyn edellytykset sekä ne edellytykset, jotka sopimusten on täytettävä, jotta niillä voitaisiin tehokkaasti käydä kauppaa pörssissä;

c)      joilla Ö niillä Õ on selvitysjärjestelmä, jossa vaaditaan Ö jonka nojalla Õ liitteessä IV luetelluilla sopimuksilla osalta Ö on Õ sellainen päivittäinen vakuusvaatimus, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat antavan riittävän suojan.

ê 2000/12/EY 3 artikla (mukautettu)

5 artikla

Muita yrityksiä kuin luottolaitoksia koskeva kielto vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja

Jäsenvaltioiden on kiellettävä henkilöitä tai yrityksiä, jotka eivät ole luottolaitoksia, harjoittamasta liiketoimintaa, johon kuuluu talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottaminen yleisöltä.

Ö Ensimmäistä kohtaa Õ Tätä kieltoa ei sovelleta talletusten tai muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen jäsenvaltiolta tai jäsenvaltion alueellisilta tai kunnallisilta Ö paikallisilta Õ viranomaisilta tai julkisilta kansainvälisiltä elimiltä, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on jäsenenä, eikä kansallisessa tai yhteisön oikeudessa nimenomaisesti säänneltyihin tapauksiin, edellyttäen, että kyseiseen toimintaan sovelletaan tallettajien ja sijoittajien suojelemiseksi tarkoitettuja säännöksiä ja valvontaa ja että ne ovat sovellettavissa näihin tapauksiin.

ê 2000/12/EY

II OSASTO

LUOTTOLAITOSTEN TOIMINNAN ALOITTAMISTA JA HARJOITTAMISTA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

ê 2000/12/EY 4 artikla (mukautettu)

è1 Direktiivi 2004/xx/EY 3 artikla (mukautettu)

6 artikla

Toimilupa

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitokset hankkivat toimiluvan ennen toimintansa aloittamista. Niiden on säädettävä toimiluvan edellytyksistä, jollei 5–9 artiklasta muuta johdu, ja ilmoitettava ne è1 komissiolle ç, Ö sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7–9, 11 ja 12 artiklan soveltamista Õ.

ê 2000/12/EY 8 artikla (mukautettu)

7 artikla

Toimintaohjelma ja organisaatiorakenne

Jäsenvaltioiden on myös vaadittava, että toimilupahakemuksiin liitetään toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti minkä tyyppistä liiketoimintaa on tarkoitus harjoittaa sekä kuvaus laitoksen organisaatiorakenteesta.

ê 2000/12/EY 9 artikla (mukautettu)

8 artikla

Liiketoiminnan harjoittamisen taloudellinen tarkoitus

Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että toimilupahakemuksen käsittelyssä perusteena pidetään markkinoilla vallitsevia taloudellisia tarpeita.

ê 2000/12/EY 5 artiklan 1 kohta (mukautettu)

9 artikla

Perustamispääoma

1.           Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen yleisten ehtojen soveltamista toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää toimilupaa, jos luottolaitoksella ei ole erillisiä omia varoja tai perustamispääoma on pienempi kuin 5 miljoonaa euroa.

ê 2000/12/EY 1 artiklan 11 kohta (mukautettu)

’Perustamispääoma’ Ö muodostuu 57 Õ 34 artiklan 2 kohdan 1 ja 2 Ö a ja b Õ alakohdassa mukaisesta Ö tarkoitetusta Õ pääomasta Ö ja rahastoista Õ.

ê 2000/12/EY 5 artiklan 1 ja 2 kohta (mukautettu)

Jäsenvaltiot voivat päättää, että luottolaitokset, jotka eivät täytä erillisiä omia varoja koskevaa edellytystä ja jotka olivat olemassa 15 päivänä joulukuuta 1979, voivat jatkaa toimintaansa. Ne voivat vapauttaa tällaiset yritykset 6 Ö 11 Õ artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämisestä.

2.           Jäsenvaltiot on kuitenkin oikeus Ö voivat seuraavin edellytyksin Õ myöntää toimiluvan tietyille luottolaitosryhmille, joiden perustamispääoma on 1 kohdassa säädettyä Ö täsmennettyä Õ pienempi. Sellaisissa tapauksissa:

(a)     perustamispääoman on oltava vähintään 1 miljoona euroa;

(b)     asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle perusteet, joiden vuoksi ne käyttävät tässä kohdassa annettua Ö tätä Õ mahdollisuutta;

(c)     kun 11 artiklassa tarkoitettu luettelo julkaistaan, on kunkin sellaisen luottolaitoksen nimen yhteydessä Ö toiminimi Õ, jolla ei ole 1 kohdassa säädetyn Ö määritellyn Õ suuruista vähimmäispääomaa, oltava tästä merkintä Ö on merkittävä 14 artiklassa tarkoitettuun luetteloon Õ.

ê 2000/12/EY 5 artiklan 3–7 kohta (mukautettu)

10 artikla

1.         Luottolaitoksen omat varat eivät saa olla pienempiä kuin toimilupaa myönnettäessä 1 ja 2 kohdan perusteella Ö 9 artiklan nojalla Õ vaadittu perustamispääoman määrä.

2.         Jäsenvaltiot voivat päättää, että luottolaitos, joka oli olemassa 1 päivänä tammikuuta 1993 ja jonka omat varat eivät olleet 1 ja 2 kohdassa Ö 9 artiklassa Õ säädetyn perustamispääoman tason mukaisia, voi jatkaa toimintaansa. Siinä tapauksessa sen omat varat eivät saa olla vähemmän kuin suurin määrä, jonka ne ovat saavuttaneet 22 päivän joulukuuta 1989 jälkeen.

3.         Jos määräysvalta 4 Ö 2 Õ kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvaan laitokseen Ö luottolaitokseen Õ siirtyy muulle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle kuin sille, jolla se aikaisemmin oli, laitoksen Ö luottolaitoksen Õ omien varojen on oltava määrältään vähintään 1 ja 2 kohdassa säädetyn Ö 9 artiklassa täsmennetyn Õ perustamispääoman suuruiset.

4.         Tietyissä erityisolosuhteissa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella kahden tai useamman 4 Ö 2 Õ kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvan luottolaitoksen sulautumisesta syntyvän laitoksen Ö luottolaitoksen Õ omat varat eivät saa olla vähemmän kuin sulautuneiden laitosten Ö luottolaitosten Õ omien varojen yhteismäärä sulautumishetkellä, jos 1 ja 2 kohdan mukaisia Ö 9 artiklassa täsmennettyjä Õ vähimmäismääriä ei ole saavutettu.

5.         Jos omat varat ovat pienentyneet 3, 4 ja 6 Ö 1, 2 ja 4 Õ kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos se niissä olosuhteissa on perusteltua, myöntää laitokselle Ö luottolaitokselle Õ määräajan tilanteen korjaamiseksi tai toimintansa lopettamiseksi.

ê 2000/12/EY 6 artikla (mukautettu)

11 artikla

Johdon vastuuhenkilöt ja luottolaitosten keskushallinnon sijainti

1.           Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan ainoastaan edellyttäen, että luottolaitoksen toimintaa hoitaa tosiasiallisesti ainakin kaksi henkilöä.

Viranomaisten ei tule liioin Ö Viranomaiset eivät saa Õ myöntää toimilupaa, jos kyseisten henkilöiden maine ei ole riittävän hyvä tai heillä ei ole riittävää kokemusta tällaisten tehtävien hoitamiseksi.

2.           Jäsenvaltioiden on vaadittava, että:

a)      luottolaitoksen, joka on oikeushenkilö ja jolla siihen sovellettavan kansallisen lain mukaisesti on sääntömääräinen kotipaikka, hallinnollisen keskustoimipaikan on Ö oltava Õ samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka,

b)      muun luottolaitoksen hallinnollisen keskustoimipaikan on Ö oltava Õ siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt sen toimiluvan ja jossa se tosiasiassa harjoittaa toimintaansa.

ê 2000/12/EY 7 artikla (mukautettu)

12 artikla

Osakkeenomistajat ja jäsenet

1.           Toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää toimilupaa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ennen kuin sille on Ö , ellei sille ole Õ ilmoitettu niiden suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten tai oikeushenkilöiden nimiä, joilla on määräosuus luottolaitoksessa, ja näiden omistusyhteyksien Ö omistusosuuksien Õ määriä.

Tässä tarkoitettua määräomistusyhteyden Ö määräosuuden Õ määritelmää sovellettaessa otetaan huomioon Ö Euroopan parlamentin ja Õ neuvoston direktiivin 88/627/EY[24] Ö 2001/34/EY[25] 92 Õ 7 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet.

2.           Toimivaltaisen viranomaisen on evättävä toimilupa, jos viranomainen ei, ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito, ole vakuuttunut edellä tarkoitettujen osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta luottolaitoksen omistajiksi.

3.           Jos luottolaitoksen ja muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä vallitsee läheinen sidos, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan ainoastaan, jos nuo sidokset eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa myös, jos luottolaitokseen läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavan kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset taikka niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitoksia toimittamaan niille tiedot, jotka ne tarvitsevat valvoakseen, että tässä kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan jatkuvasti.

ê 2000/12/EY 8 ja 9 artikla (mukautettu)

8 artikla

Toimintaohjelma ja organisaatiorakenne

Jäsenvaltioiden on myös vaadittava, että toimilupahakemuksiin liitetään toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti minkä tyyppistä liiketoimintaa on tarkoitus harjoittaa sekä kuvaus laitoksen organisaatiorakenteesta.

9 artikla

Liiketoiminnan harjoittamisen taloudellinen tarkoitus

Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että toimilupahakemuksen käsittelyssä perusteena pidetään markkinoilla vallitsevia taloudellisia tarpeita.

ê 2000/12/EY 10 artikla (mukautettu)

13 artikla

Toimiluvan hylkääminen

Ö Toimilupaa koskevan Õ Hhakemuksen hylkääminen on perusteltava ja hakijalle on annettava tämä tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, kuuden kuukauden kuluessa siitä kun hakija on lähettänyt päätöstä varten tarvittavat tiedot. Päätös on aina tehtävä 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

ê 2000/12/EY 11 artikla (mukautettu)

14 artikla

Toimiluvan tiedoksi antaminen komissiolle

Jokainen toimilupa on annettava tiedoksi komissiolle.

Kukin luottolaitos Ö Kunkin toimiluvan saaneen luottolaitoksen toiminimi Õ merkitään luetteloon. , jonka kKomissio julkaisee Ö luettelon Õ Euroopan yhteisöjen Ö unionin Õ virallisessa lehdessä ja jota se pitää Ö sen Õ ajan tasalla.

ê 2000/12/EY 12 artikla (mukautettu)

15 artikla

Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kuuleminen ennakolta

1.         Ö Ennen kuin toimivaltainen viranomainen voi myöntää luottolaitokselle toimiluvan, sen on kuultava Õ Ttoisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava ennalta luottolaitoksen toimiluvasta, kun Ö seuraavissa tapauksissa Õ:

Ö a)   kyseinen Õ luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ, tai

Ö b)   kyseinen Õ luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksen tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ, taikka

Ö c)   määräysvalta kyseisessä Õ luottolaitoksessa on samoilla luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 2 kohta (mukautettu)

2.         Ö Ennen kuin toimivaltainen viranomainen voi myöntää luottolaitokselle toimiluvan, sen on kuultava Õ Aasianomaisen jäsenvaltion vakuutusyritysten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavaa toimivaltaista viranomaista on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään luottolaitokselle, Ö seuraavissa tapauksissa: Õ

a)      Ö kyseessä oleva luottolaitos Õ joka on yhteisössä toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ; tai

b)      Ö kyseessä oleva luottolaitos on Õ yhteisössä toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyhtiön tytäryhtiö Ö emoyrityksen tytäryritys Õ; tai

c)      jossa määräysvalta Ö kyseessä olevassa luottolaitoksessa Õ on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa vakuutusyrityksessä tai sijoituspalveluyrityksessä.

3.         Ensimmäisessä ja toisessa Ö Edellä 1 ja 2 Õ kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta sekä saman ryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuvien johtajien mainetta ja kokemusta. Viranomaisten on ilmoitettava toisilleen Ö vaihdettava keskenään Õ kaikki osakkeenomistajien sopivuutta sekä johtajien mainetta ja kokemusta koskevat tiedot, jotka ovat merkityksellisiä muiden toimiluvan myöntämisen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten sekä toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.

ê 2000/12/EY 13 artikla (mukautettu)

16 artikla

Toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten sivukonttorit

Vastaanottavat jäsenvaltiot eivät saa vaatia toimilupaa tai perustamispääomaa muussa jäsenvaltiossa toimiluvan jo saaneen luottolaitoksen sivukonttorilta. Sellaisten sivukonttoreiden perustamiseen ja valvontaan sovelletaan 17 artiklan, 20 artiklan 1–6 kohdan sekä 22 ja 26 artiklan Ö 22 ja 25 artiklan, 26 artiklan 1–3 kohdan, 29–37 ja 40 artiklan Õ säännöksiä.

ê 2000/12/EY 14 artikla (mukautettu)

17 artikla

Toimiluvan peruuttaminen

1.           Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan, jos laitos:

a)      ei ryhdy käyttämään toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai on lopettanut liiketoiminnan yli kuudeksi kuukaudeksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt toimiluvan raukeamisesta tällaisissa tapauksissa,

b)      on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla,

c)      ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä,

d)      ei enää omista riittäviä omia varoja, tai sen ei voida uskoa täyttävän velvoitteitaan velkojilleen, eikä se varsinkaan enää kykene turvaamaan sille uskottuja varoja,

e)      kuuluu johonkin niistä Ö muista Õ tapauksista, joissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimilupa voidaan peruuttaa.

2.           Toimiluvan peruuttaminen on perusteltava ja siitä on ilmoitettava asianosaisille;. Pperuuttaminen on annettava tiedoksi komissiolle.

ê 2000/12/EY 15 artikla (mukautettu)

18 artikla

Nimi

Harjoittaessaan toimintaansa luottolaitokset voivat vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevista nimitysten "pankki", "säästöpankki" tai muiden pankkinimien käyttöä koskevista Ö vastaanottavan jäsenvaltion Õ säännöksistä riippumatta käyttää kaikkialla yhteisön alueella samaa nimeä Ö toiminimeä Õ, jota ne käyttävät jäsenvaltiossa, jossa on niiden kotipaikka. Jos on sekaannuksen vaara, vastaanottavat jäsenvaltiot voivat selvyyden vuoksi vaatia nimeen Ö toiminimeen Õ liitettäväksi selittäviä osia.

ê 2000/12/EY 16 artiklan 1 kohta (mukautettu)

19 artikla

Määräosuus luottolaitoksessa

1.           Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka suoraan tai välillisesti aikoo hankkia omistukseensa määräosuuden luottolaitoksesta, ensin ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille hankittavaksi aiotun omistusyhteyden Ö omistusosuuden Õ suuruuden.

Samoin luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille aikomuksestaan lisätä määräosuuttaan siten, että hänen osuutensa äänivallasta Ö äänioikeuksista Õ tai pääomasta on 20 prosenttia, 33 prosenttia tai 50 prosenttia tai suurempi taikka siten, että luottolaitoksesta tulee hänen tytäryhtiönsä Ö kyseisen henkilön tytäryrityksen Õ.

Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, toimivaltaiset viranomaiset voivat kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdassa Ö ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa Õ säädetyn ilmoituksen tekemisestä vastustaa tällaista suunnitelmaa, jos toimivaltainen viranomainen, pyrkiessään varmistamaan, että luottolaitosta hoidetaan järkevästi ja vakaasti, ei ole vakuuttunut ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun Ö kyseisen Õ henkilön sopivuudesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos ne eivät vastusta suunnitelmaa, asettaa enimmäismääräajan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suunnitelman toteuttamiselle.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 3 kohta (mukautettu)

2.           Jos 1 kohdassa tarkoitetun omistusyhteyden hankkija Ö omistusosuuden hankkimista ehdottava henkilö Õ on luottolaitos, vakuutusyritys tai sijoituspalveluyritys, jonka toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa, tai se on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen, vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyritys tai luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa, vakuutusyrityksessä tai sijoituspalveluyrityksessä, ja yrityksestä, josta hankkija aikoo hankkia omistusyhteyden Ö omistusosuuden Õ, tulisi hankinnan myötä hankkijan tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ tai hankkija saisi siinä määräysvallan, yritysostoa on arvioitava 12 Ö 15 Õ artiklassa tarkoitetuissa ennakkolausunnoissa.

ê 2000/12/EY 16 artiklan 3 kohta (mukautettu)

20 artikla

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ilmoittaa ennakolta toimivaltaisille viranomaisille aikomuksestaan luopua suoraan tai välillisesti luopua määräosuudestaan luottolaitoksessa ja ilmoittaa samalla kyseessä olevan omistusyhteyden Ö omistusosuuden Õ suuruuden. Tällaisen henkilön on myös ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille aikomuksestaan vähentää määräosuuttaan siten, että hänen osuutensa äänioikeudesta tai pääomasta on pienempi kuin 20 prosenttia, 33 prosenttia taikka 50 prosenttia tai siten, että luottolaitos lakkaa olemasta tällaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ.

ê 2000/12/EY 16 artiklan 4–6 kohta (mukautettu)

21 artikla

14.         Luottolaitoksen on heti asiasta tiedon saatuaan ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille sellaisista sen omaa pääomaa koskevista omistusosuuksien hankinnoista tai niistä luopumisista, joiden vuoksi kyseinen omistusosuus muodostuu 1 ja 3 kohdassa Ö 19 artiklan 1 kohdassa ja 20 artiklassa Õ tarkoitettua rajoitusta suuremmaksi tai pienemmäksi.

Vähintään kerran vuodessa luottolaitoksen on myös ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle määräosuuden omistavien osakkaiden ja jäsenten nimet sekä näillä olevien omistusyhteyksien Ö omistusosuuksien Õ suuruudet esimerkiksi sellaisina kuin nämä tiedot esitetään yhtiö- tai vuosikokouksessa tai sellaisina kuin tiedot saadaan pörssiyhtiöitä koskevien määräysten mukaisesti.

25.         Niissä tapauksissa, joissa 1 kohdassa Ö 19 artiklan 1 kohdassa Õ tarkoitettujen henkilöiden käyttämä vaikutusvalta on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet. Toimenpiteet voivat olla esimerkiksi kieltoja, johtokunnan jäsenille ja johtajille asetettavia pakotteita tai kyseessä olevien osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin tai osuuksiin kuuluvan äänioikeuden käyttöön kohdistuvia keskeytyksiä.

Samanlaisia toimenpiteitä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 1 kohdan mukaisesti Ö 19 artiklan 1 kohdassa Õ määrättyä velvoitetta antaa ennakkotietoja. Jos osuus hankitaan toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta ryhdytäänkö muihin mahdollisiin pakotteisiin, joko määrättävä keskeytettäväksi osuuksia vastaavan äänioikeuden käyttäminen tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.

36.         Määräosuuden määritelmää sovellettaessa Ö Määritettäessä määräosuutta Õ sekä muita tässä artiklassa tarkoitettuja omistusyhteyttä koskevia tasoja yhteydessä otetaan huomioon direktiivin 88/627/ETY Ö 2001/34/EY 92 Õ 7 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet.

ê 2000/12/EY 17 artikla (mukautettu)

ð uusi

22 artikla

Sisäisen tarkastuksen järjestelyt ja menetelmät

1.           Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokaisessa luottolaitoksessa on järkevät hallinto- ja kirjanpitomenetelmät ja riittävät sisäisen tarkastuksen menetelmät. ð toimiva päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmä, joka muodostuu selkeästä organisaatiorakenteesta, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, läpinäkyvästi ja kattavasti, tehokkaista prosesseista sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallinnoimiseksi, seuraamiseksi ja raportoimiseksi, joille se on tai saattaa olla alttiina, sekä riittävistä sisäisen valvonnan menetelmistä, mukaan lukien luotettavat hallinto- ja laskentamenetelmät. ï

2.           Tällaisten 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien, prosessien ja menetelmien on oltava kattavia ja suhteutettuja luottolaitoksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Liitteessä V määritellyt tekniset vaatimukset on otettava huomioon.

ê 2000/12/EY

III OSASTO

SÄÄNNÖKSET SIJOITTAUTUMISOIKEUDESTA JA PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUDESTA

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö 1 jakso Luottolaitokset Õ

ê 2000/12/EY 18 artikla (mukautettu)

23 artikla

Luottolaitokset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toisessa jäsenvaltiossa toimivaltaiselta viranomaiselta toimiluvan saanut ja niiden valvoma luottolaitos niiden alueella saa harjoittaa liitteessä I lueteltuja toimia 20 artiklan 1-6 kohdan, 21 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 22 artiklan Ö 25 artiklan, 26 artiklan 1–3 kohdan, 28 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 29–37 artiklan Õ mukaisesti joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla suoraan palveluja edellyttäen, että toimilupa käsittää nämä toimet.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö 2 jakso Rahoituslaitokset Õ

ê 2000/12/EY 19 artiklan ensimmäinen ja kolmas kohta (mukautettu)

24 artikla

Rahoituslaitokset

1.           Jäsenvaltioiden on myös säädettävä, että toisen jäsenvaltion rahoituslaitos voi harjoittaa liitteessä I lueteltuja liiketoimia niiden alueella sen mukaisesti, mitä säädetään 20 artiklan 1-6 kohdassa, 21 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 22 artiklassa Ö 25 artiklassa, 26 artiklan 1–3 kohdassa, 28 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 29–37 artiklassa Õ, joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla palveluja taikka luottolaitoksen tytäryhtiön Ö tytäryrityksen Õ tai kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisesti omistaman tytäryhtiön Ö tytäryrityksen Õ välityksellä, jonka perustamisasiakirjan ja yhtiöjärjestyksen mukaan tällaisen toiminnan harjoittaminen on sallittua ja joka täyttää seuraavat edellytykset:

a)      emoyritys tai –yritykset ovat saaneet luottolaitostoimilupansa siinä jäsenvaltiossa, jonka lakia sovelletaan tytäryhtiöön, Ö rahoituslaitokseen; Õ

b)      kyseessä olevaa liiketoimintaa harjoitetaan tosiasiallisesti saman jäsenvaltion alueella,;

c)      emoyrityksellä tai -yrityksillä on vähintään 90 prosenttia tytäryhtiön Ö rahoituslaitoksen Õ osuuksien tai osakkeiden tuottamasta äänioikeudesta,

d)      emoyritys tai -yritykset pystyvät osoittamaan toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että tytäryhtiötä Ö rahoituslaitosta Õ hoidetaan vakaasti, sekä esittämään asianomaisen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella ilmoituksen, että ne takaavat yhteisvastuullisesti tytäryhtiönsä Ö rahoituslaitoksen Õ velvoitteet,;

e)      tytäryhtiö Ö rahoituslaitos Õ kuuluu erityisesti kyseessä olevan toiminnan osalta tosiasiallisesti emoyrityksen tai kunkin emoyrityksen konsolidoidun valvonnan piiriin 52-56 artiklan Ö V osaston 4 luvun 1 jakson Õ mukaisesti, erityisesti vakavaraisuussuhdeluvun laskemisen ja suurten riskikeskittymien valvonnan sekä 51 Ö 120 Õ artiklassa säädettyjen omistusyhteyksiä koskevien rajoitusten osalta.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että nämä edellytykset on täytetty, sekä annettava siitä tytäryhtiölle Ö rahoituslaitokselle Õ todistus, joka on liitettävä 20 artiklan 1-6 kohdassa ja 21 artiklan 1 ja 2 kohdassa Ö 25 ja 28 artiklassa Õ tarkoitettuihin ilmoituksiin.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava tytäryhtiön Ö rahoituslaitoksen Õ valvonnasta 5 artiklan 3 kohdan sekä 16, 17, 26, 28, 29, 30 ja 32 Ö 10 artiklan 1 kohdan, 19–22, 40, 42–52 ja 54 Õ artiklan mukaisesti.

ê2000/12/EY 19 artikla (kuudes kohta) (mukautettu)

2.           Jos tämän kohdan vaatimukset täyttävä Ö 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu Õ rahoituslaitos ei enää täyttäisi täytä jotakin asetetuista edellytyksistä, kotivaltion on ilmoitettava siitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja mainitun laitoksen Ö rahoituslaitoksen Õ vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaan toimintaan sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä.

ê 2000/12/EY 19 artiklan neljäs kohta (mukautettu)

3.           Tässä artiklassa Ö Edellä 1 ja 2 kohdassa Õ tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan Ö 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen rahoituslaitosten Õ tytäryhtiöihin Ö tytäryrityksiin Õ soveltuvin osin tarvittavien mukautusten avulla. Erityisesti sanalla "luottolaitos" tarkoitetaan "rahoituslaitosta, joka täyttää 19 artiklan vaatimukset" ja sanalla "toimilupa" "perustamisasiakirjaa ja yhtiöjärjestystä".

ê 2000/12/EY 19 artiklan viides ja kuudes kohta (mukautettu)

Direktiivin 20 artiklan 3 kohdan toinen alakohta kuuluu seuraavasti:

"Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava rahoituslaitoksen tytäryhtiön omien varojen määrä ja sen emoyrityksenä olevan luottolaitoksen konsolidoitu vakavaraisuussuhdeluku."

Jos tämän artiklan vaatimukset täyttävä rahoituslaitos ei enää täytä jotakin asetetuista edellytyksistä, kotijäsenvaltion on ilmoitettava siitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja mainitun laitoksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaan toimintaan sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö3 jakso Sijoittautumisoikeuden käyttöÕ

ê 2000/12/EY 20 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta (mukautettu)

25 artikla

Sijoittautumisoikeuden käyttö

1.           Luottolaitoksen, joka aikoo perustaa sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueelle, on ilmoitettava siitä kotivaltionsa Ö kotijäsenvaltionsa Õ toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.           Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitos, joka aikoo perustaa sivukonttorin toiseen jäsenvaltioon, antaa seuraavat tiedot 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa:

a)      jäsenvaltio, jonka alueelle sivukonttorin perustaminen on suunnitteilla,

b)      toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti, minkätyyppisestä liiketoiminnasta on kyse, ja sivukonttorin organisaatiorakenne,

c)      osoite vastaanottavassa jäsenvaltiossa, josta asiakirjat ovat saatavissa,

d)      niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa sivukonttorin johtamisesta.

3.           Jollei kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella ole perustetta epäillä luottolaitoksen hallinnollisten rakenteiden tai rahoitustilanteen riittävyyttä suunnitteilla olevaan toimintaan nähden, viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta välitettävä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava tästä kyseessä olevalle luottolaitokselle.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös ilmoitettava luottolaitoksen omien varojen määrä ja vakavaraisuussuhde.

ê 2000/12/EY 19 artiklan viides kohta (mukautettu)

Ö Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, 24 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissaÕ "Kkotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava rahoituslaitoksen tytäryhtiön omien varojen määrä ja sen emoyrityksenä olevan luottolaitoksen konsolidoitu vakavaraisuussuhdeluku."

ê 2000/12/EY 20 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

4.           Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy välittämästä 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, sen on ilmoitettava kieltäytymisen perusteet kyseessä olevalle luottolaitokselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kaikki tiedot.

Kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

ê 2000/12/EY 20 artiklan 4–7 kohta (mukautettu)

26 artikla

14.         Ennen kuin luottolaitoksen sivukonttori aloittaa toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut 3 kohdassa Ö 25 artiklassa Õ tarkoitetut tiedot, järjestettävä luottolaitoksen valvonta 22 artiklan Ö 5 jakson Õ mukaisesti ja tarvittaessa, ilmoitettava ne yleiseen etuun liittyvät edellytykset, joiden mukaisesti toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

25.         Saatuaan tiedon vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, tai jos tietoa ei ole saatu viranomaiselta 4 Ö 1 Õ kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sivukonttori voidaan perustaa ja se voi aloittaa toimintansa.

36.         Siinä tapauksessa, että Ö 25 artiklan Õ 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukainen tieto muuttuu, luottolaitoksen on ilmoitettava kirjallisesti kyseinen muutos kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista, jotta kotivaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä 3 kohdan Ö 25 artiklan Õ mukaisen päätöksen ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi muutoksen perusteella tehdä päätöksen Ö tämän artiklan 1 Õ 4 kohdan mukaisesti.

47.         Sivukonttoreiden, jotka ovat aloittaneet toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 1993, katsotaan olleen sen menettelyn mukaisia, josta säädetään Ö 25 artiklassa ja tämän artiklan 1 ja 2 Õ 1-5 kohdassa. Mainitusta päivästä niihin sovelletaan 6 Ö tämän artiklan 3 Õ kohtaa sekä Ö, 23 artiklaa, 2 ja 5 jaksoa sekä 43 Õ 18, 19, 22 ja 29 artiklaa.

ê 2000/12/EY 1 artiklan 3 kohdan viimeinen virke

27 artikla

Luottolaitoksen yhteen jäsenvaltioon luottolaitoksen perustamia useita liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivukonttorina niiden lukumäärästä riippumatta silloin, kun luottolaitoksen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa;.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö 4 jakso Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttö Õ

ê 2000/12/EY 21 artikla (mukautettu)

28 artikla

Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttö

1.           Jokaisen luottolaitoksen, joka aikoo käyttää vapautta tarjota palveluja ryhtymällä ensimmäistä kertaa harjoittamaan toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ne liitteessä I olevaan luetteloon sisältyvät liiketoimet, joita se aikoo harjoittaa.

2.           Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kuukauden kuluessa sen tiedoksi saamisesta.

3.           Tämä artikla ei koske palveluja tarjoavien luottolaitosten ennen 1 päivää tammikuuta 1993 annettujen säännösten voimaantuloa saamia oikeuksia.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö 5 jakso Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivalta Õ

ê 2000/12/EY 22 artiklan 1 kohta (mukautettu)

29 artikla

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivalta

1. Tilastotarkoituksia varten vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että kaikki sen alueella sivukonttoreita pitävät luottolaitokset antavat määräajoin kertomuksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella suorittamistaan toimista tämän valtion toimivaltaisille viranomaisille.

Täyttäessään 27 Ö 41 Õ artiklassa säädettyjä velvollisuuksia vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että toisista jäsenvaltioista olevien luottolaitosten sivukonttorit antavat samat tiedot, joita tässä tarkoituksessa vaaditaan kansallisilta luottolaitoksilta.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 2–4 kohta (mukautettu)

30 artikla

12.         Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luottolaitos, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka tarjoaa siellä palveluja, ei noudata sen valtion tämän direktiivin mukaista lainsäädäntöä, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset ovat toimivaltaisia, sen on vaadittava kyseistä Ö luottolaitosta Õ laitosta lopettamaan säännösten vastainen tilanne.

23.         Jos kyseessä oleva Ö luottolaitos Õ laitos ei ryhdy tarpeellisiin toimenpiteisiin, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava mahdollisimman nopeasti aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen Ö luottolaitos Õ laitos lopettaa säännösten vastaisen toiminnan. Toimenpiteistä on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

34.         Jos luottolaitos edelleen rikkoo 2 Ö 1 Õ kohdassa tarkoitettuja vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä joko huolimatta kotivaltion suorittamista toimenpiteistä tai siksi, että sellaiset toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei voi toteuttaa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, vastaanottava jäsenvaltio voi, ilmoitettuaan siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet ehkäistäkseen uusia säännösten vastaisia toimia tai rangaistakseen siitä ja tarvittaessa, estääkseen Ö luottolaitosta Õ laitosta aloittamasta uusia toimia alueellaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että sen alueella voidaan antaa luottolaitoksiin kohdistuvien toimenpiteiden kannalta tarpeellisia oikeudellisia asiakirjoja.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 5 kohta (mukautettu)

31 artikla

5. Mitä 1-4 kohdassa Ö 29 ja 30 artiklassa Õ säädetään, ei vaikuta vastaanottavan jäsenvaltion oikeuteen toteuttaa aiheelliset toimenpiteet ehkäistäkseen yleisen edun suojelemiseksi annettujen säännösten vastaista toimintaa tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää rikkomuksen tehneitä Ö rikkomiseen syyllistyneitä Õ luottolaitoksia aloittamasta uutta toimintaa jäsenvaltion alueella.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 6 kohta (mukautettu)

32 artikla

6. Toimenpiteen, joka on toteutettu 3, 4 ja 5 kohdan Ö 30 artiklan 2 ja 3 kohdan tai 31 artiklan Õ panemiseksi täytäntöön ja johon liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämiseen kohdistuvia seuraamuksia tai rajoituksia, on oltava asianmukaisesti perusteltu ja siitä on ilmoitettava asianmukaisesti kyseiselle luottolaitokselle. Tällaiseen toimenpiteeseen on voitava hakea muutosta sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka on toteuttanut toimenpiteen.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 7 kohta (mukautettu)

33 artikla

7. Ennen kuin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 2, 3 ja 4 kohdassa Ö 30 artiklassa Õ tarkoitetut toimenpiteet, ne voivat kiireellisessä tapauksessa toteuttaa tarpeelliset varotoimet suojellakseen tallettajien, sijoittajien ja niiden muiden etuja, joille palveluja tarjotaan. Toimenpiteistä on ilmoitettava ensi tilassa komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille niissä jäsenvaltioissa, joita asia koskee.

Komissio voi kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia päättää, että kyseisen jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 8 kohta

34 artikla

8. Vastaanottava jäsenvaltio voi käyttää tämän direktiivin mukaista toimivaltaansa toteuttamalla aiheelliset toimenpiteet säännösten vastaisten toimien ehkäisemiseksi tai niistä rankaisemiseksi alueellaan. Tähän kuuluu mahdollisuus estää luottolaitosta aloittamasta uutta toimintaa jäsenvaltion alueella.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 9 kohta

35 artikla

9. Toimiluvan peruuttamisesta on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet estääkseen kyseessä olevaa luottolaitosta ryhtymästä uusiin liiketoimiin alueellaan ja turvatakseen tallettajien edut.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 10 kohta (mukautettu)

36 artikla

10. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka monissa ja minkälaisissa tapauksissa on tapahtunut 20 artiklan 1-6 kohdan Ö 25 ja 26 artiklan Õ mukainen kieltäytyminen ja ne tapaukset, joissa on toteutettu 4 Ö 30 artiklan 3 Õ kohdan mukaiset toimenpiteet.

ê 2000/12/EY 22 artiklan 11 kohta (mukautettu)

37 artikla

11.Tämän artiklan Ö jakson Õ estämättä luottolaitokset, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voivat ilmoittaa palveluistaan kaikissa mahdollisissa viestintävälineissä vastaanottavassa jäsenvaltiossa noudattaen sellaisen ilmoittelun muodoista ja sisällöstä yleisen edun suojelemiseksi annettuja sääntöjä.

ê 2000/12/EY

IV OSASTO

SUHTEET KOLMANSIIN MAIHIN

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö 1 jakso Kolmansien maiden yrityksistä ilmoittaminen ja näiden maiden markkinoille pääsyn edellytykset Õ

ê 2000/12/EY 23 artikla (mukautettu)

Kolmansien maiden yritysten tytäryrityksistä ilmoittaminen ja näiden maiden markkinoille pääsyn edellytykset

1.           Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle:

a) toimiluvan myöntämisestä sellaiselle suoraan tai välillisesti omistetulle tytäryhtiölle, jonka emoyrityksistä yhteen tai useampaan sovelletaan kolmannen maan lakia.

b) jos mainittu emoyritys hankkii sellaisen osuuden yhteisön luottolaitoksesta, että jälkimmäisestä tulee sen tytäryhtiö.

Jos toimilupa myönnetään suoraan tai välillisesti omistetulle tytäryhtiölle, jonka emoyrityksistä yhteen tai useampaan sovelletaan kolmannen maan lakia, yritysryhmän rakenne on eriteltävä ilmoituksessa, joka toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä komissiolle 11 artiklan mukaisesti.

2.           Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yleisistä, niiden luottolaitoksia sijoittautumisessa tai pankkitoiminnan harjoittamisessa kolmannessa maassa kohdanneista vaikeuksista.

3.           Komissio laatii määräajoin kertomuksen yhteisön luottolaitosten kohtelusta kolmansissa maissa 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen seikkojen osalta niiden aloittaessa tai harjoittaessa pankkitoimintaa sekä hankkiessa osuuksia kolmannen maan luottolaitoksessa. Komissio toimittaa kertomukset ja tarvittaessa aiheelliset ehdotukset neuvostolle.

4.           Jos komissio havaitsee 3 kohdassa tarkoitettujen kertomusten tai muiden tietojen perusteella, että kolmas maa ei myönnä yhteisön luottolaitokselle yhtä tehokasta markkinoille pääsyä kuin yhteisö on myöntänyt tämän kolmannen maan luottolaitoksille, komissio voi tehdä neuvostolle ehdotuksen valtuuksista aiheellisten neuvottelujen käymiseksi vertailukelpoisten kilpailumahdollisuuksien aikaansaamiseksi yhteisön luottolaitoksille. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä.

5.           Jos komissio havaitsee 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen tai muiden tietojen perusteella, että yhteisön luottolaitos ei saa kolmannessa maassa sellaista kansallista kohtelua, joka tarjoaisi samat kilpailumahdollisuudet kuin kotimaisilla luottolaitoksilla on, ja että tehokkaan markkinoille pääsyn edellytyksiä ei ole täytetty, komissio voi aloittaa neuvottelut tilanteen korjaamiseksi.

6.           Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa voidaan neuvottelujen aloittamisen ohella myös 60 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä noudattaen päättää, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on rajoitettava tai lykättävä ratkaisun tekemistä sellaisista toimilupahakemuksista ja sellaisista suorien tai välillisten, kolmannen maan lain alaisuuteen kuuluvien emoyritysten suorittamista osuuksien hankinnasta, jotka ovat vireillä päätöksen tekemisen ajankohtana tai tehdään sen jälkeen. Tässä tarkoitetut toimenpiteet voivat olla voimassa enintään kolme kuukautta.

Neuvottelun tuloksista riippuen neuvosto voi, ennen kuin edellä mainittu kolmen kuukauden aika on kulunut, päättää komission ehdotuksesta määräenemmistöllä toimenpiteiden jatkamisesta.

6.           Jos komissio havaitsee, että jokin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettu tilanne on olemassa, jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä ilmoitettava sille:

(a)      sellaisen suoraan tai välillisesti omistetun tytäryhtiön toimilupahakemuksesta, jonka yhteen tai useampaan emoyritykseen sovelletaan kyseessä olevan kolmannen maan lakia,

(b)     jäsenvaltiolle 16 artiklan mukaisesti ilmoitetusta tällaisen yrityksen suunnitelmasta hankkia sellaisen omistusyhteyden yhteisön luottolaitoksesta, että jälkimmäisestä tulisi sen tytäryhtiö.

Tämä ilmoittamisvelvollisuus lakkaa, kun 4 tai 5 kohdassa tarkoitetun kolmannen maan kanssa tehdään sopimus tai kun 5 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet lakkaavat olemasta voimassa.

7.           Tämän artiklan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden on oltava niiden yhteisön velvoitteiden mukaisia, jotka johtuvat luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevista kahden- tai monenvälisistä kansainvälisistä sopimuksista.

ê 2000/12/EY 24 artikla (mukautettu)

è1 Direktiivi 2004/xx/EY 3 artiklan 7 kohta

38 artikla

Yhteisön ulkopuolisten luottolaitosten sivukonttorit

1.         Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa niiden luottolaitosten, joilla on kotipaikka yhteisön ulkopuolella, sivukonttoreihin liiketoimintaa aloitettaessa tai harjoitettaessa säännöksiä, joiden johdosta ne saavat edullisemman kohtelun kuin kotipaikan yhteisössä omaavien luottolaitosten sivukonttorit.

2.         Toimivaltaisten viranomaisten on annettava tiedoksi komissiolle ja è1 Euroopan pankkikomitealle ç kaikki sellaisille luottolaitoksille myönnetyt sivukonttoritoimiluvat, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella.

3.         Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista yhteisö voi perustamissopimuksen mukaisin, yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyin sopimuksin ryhtyä soveltamaan säännöksiä, joilla vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti myönnetään sellaisten luottolaitosten sivukonttoreille, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, samanlainen kohtelu koko yhteisön alueella.

ò uusi

2 jakso

Konsolidoitua valvontaa koskeva yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa

ê 2000/12/EY 25 artikla (mukautettu)

39 artikla

1.           Komissio voi tehdä neuvostolle joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ehdotuksia neuvotteluista yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopimuksista, joiden tavoitteena on sopia yksityiskohtaisista säännöistä konsolidoidun valvonnan soveltamiseksi Ö seuraaviin Õ:

a)      luottolaitoksiin, joiden emoyhtiöiden Ö emoyritysten Õ kotipaikka on kolmannessa maassa, ja

b)      kolmansissa maissa sijaitseviin luottolaitoksiin tai rahoitusyhtiöihin Ö , joiden emoyrityksenä olevalla luottolaitoksella tai rahoitusalan holdingyhtiöllä Õ, joka on emoyhtiö ja jolla on kotipaikka yhteisössä.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla sopimuksilla pyritään erityisesti takaamaan mahdollisuus:

(a)     toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille saada valvontaa varten tarvittavat tiedot konsolidoidun taloudellisen tilanteen Ö aseman Õ perusteella sellaisesta yhteisössä sijaitsevasta luottolaitoksesta tai rahoitusyhtiöstä Ö rahoitusalan holdingyhtiöstä Õ, jonka tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ on yhteisön ulkopuolella sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys näihin laitoksiin,

(b)     toisaalta kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille saada valvontaa varten tarvittavat tiedot voidakseen valvoa sellaisia emoyhtiöitä Ö emoyrityksiä Õ, joilla on kotipaikka niiden alueella ja joiden tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai joilla on omistusyhteyksiä tällaisissa laitoksissa.

êDirektiivi 2004/xx/EY 3 artiklan 8 kohta

3.           Rajoittamatta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 300 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista komissio tarkastelee Euroopan pankkikomitean avustuksella 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulosta ja siitä johtuvaa tilannetta.

ê 2000/12/EY

V OSASTO

ê 2000/12/EY (mukautettu)

ð uusi

TOIMINNAN VAKAUDEN Ö VAKAVARAISUUSVALVONNAN Õ JA ð TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN ï PERIAATTEET JA TEKNISET VÄLINEET

ê 2000/12/EY (mukautettu)

1 LUKU

TOIMINNAN VAKAUDEN VALVONNAN Ö VAKAVARAISUUSVALVONNAN Õ PERIAATTEET

ò uusi

1 jakso

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta

ê 2000/12/EY 26 artikla (mukautettu)

40 artikla

Kotijäsenvaltion toimivalta valvonnassa

1.           Luottolaitoksen toiminnan vakauden Ö vakavaraisuuden Õ valvonta, mukaan lukien sen 18 ja 19 Ö 23 ja 24 Õ artiklan mukaisten liiketoimintojen valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille.

2.           Edellä 1 kohta ei estä konsolidoitua valvontaa tämän direktiivin perusteella.

ê 2000/12/EY 27 artikla (mukautettu)

41 artikla

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta

Ö Kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, Õ Vvastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy vastuu luottolaitosten sivukonttoreiden maksuvalmiuden valvonnasta yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu.

Rajoittamatta Euroopan valuuttajärjestelmän vahvistamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy täysi vastuu rahapolitiikkansa toteuttamisesta aiheutuvista toimenpiteistä.

Kyseisiin toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että luottolaitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.

ê 2000/12/EY 28 artikla (mukautettu)

42 artikla

Yhteistoiminta valvonnassa

Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joita asia koskee, on toimittava tiiviissä yhteistyössä voidakseen valvoa sellaisten luottolaitosten toimintaa, jotka harjoittavat liiketoimintaa erityisesti perustamalla sivukonttoreita, yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa luottolaitosten kotipaikka on. Viranomaisten on toimitettava toisilleen kaikki tällaisten luottolaitosten liikkeenjohtoa ja omistusta koskevat tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan niiden valvontaa ja toimilupien myöntämistä koskevien edellytysten tutkimista sekä kyseisten luottolaitosten tarkastusta, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, talletusten vakuussuojan, suurten riskikeskittymien rajoittamisen, hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja sisäisen tarkastuksen menetelmien suhteen.

ê 2000/12/EY 29 artikla (mukautettu)

43 artikla

Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivukonttorien tarkastus paikalla

1.           Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut luottolaitos harjoittaa toimintaansa sivukonttorin kautta, vastaanottavien jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, tarkastaa paikalla joko itse tai tarkoitusta varten nimittämillään henkilöillä 28 Ö 42 Õ artiklassa tarkoitetut tiedot.

2.           Sivukonttoreiden tarkastusta varten kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myös turvautua johonkin muuhun 141 artiklan 7 kohdassa Ö 141 artiklassa Õ säädettyyn menettelyyn.

3.           Tämä artikla ei rajoita Ö Edellä 1 ja 2 kohta ei rajoita Õ vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen oikeutta suorittaa itse alueelleen perustettujen sivukonttoreiden tarkastuksia paikalla täyttäessään tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö 2 jakso Tietojenvaihto ja salassapitovelvollisuus Õ

ê2000/12/EY 30 artiklan 1–3 kohta (mukautettu)

44 artikla

Tietojenvaihto ja salassapitovelvollisuus

1.           Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että salassapitovelvollisia ovat kaikki, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai tilintarkastajina tai asiantuntijoina toimivaltaisten viranomaisten lukuun.

Tällä tarkoitetaan, että nNäissä tehtävissä saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin tiivistetysti tai kootusti siten, ettei siitä voida tunnistaa yksittäisiä laitoksia Ö luottolaitoksia Õ, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön alaan kuuluvien säännösten noudattamista.

Kuitenkin, jos luottolaitos on asetettu konkurssiin tai tuomioistuin on määrännyt sen lopettamaan toimintansa, voidaan siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä ilmaista luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske kyseessä olevan luottolaitoksen pelastamiseen pyrkiviä kolmansia.

2.           Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta toisilleen tietoja tämän tai muiden luottolaitoksia koskevien direktiivien mukaisesti. Sellaisia tietoja koskee 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 4 kohta (mukautettu)

45 artikla

4. Toimivaltainen viranomainen, joka saa luottamuksellisia tietoja 1 ja 2 kohdan Ö 44 artiklan Õ mukaisesti, voi käyttää tietoja ainoastaan virkatoimiensa hoitamisessa Ö ja ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin Õ:

a)         tutkiakseen, että luottolaitostoiminnan aloittamista koskevat edellytykset on täytetty ja helpottaakseen sellaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa joko yrityskohtaisesti tai konsolidoinnin perusteella Ö alakonsolidointiryhmän tai konsolidointiryhmän tasolla Õ, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, suurten riskikeskittymien ja hallinto- ja kirjanpitomenetelmien sekä sisäisen tarkastuksen menetelmien osalta, tai;

b)         määrätäkseen seuraamuksia, tai;

c)         haettaessa muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa, taikka;

d)         tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille 33 Ö 55 Õ artiklan tai tämän direktiivin sekä muiden luottolaitoksista annettujen direktiivien erityissäännösten mukaisesti.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 3 kohta (mukautettu)

46 artikla

3.         Jäsenvaltiot voivat tehdä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten sekä näiden maiden 5 ja 6 Ö 47 artiklassa ja 48 artiklan 1 Õ kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten kanssa tietojen vaihtoa edellyttäviä yhteistyösopimuksia vain, jos luovutettujen tietojen salassapito taataan vähintään tässä artiklassa esitetyllä tavalla. Tietojen vaihdon on tapahduttava mainittujen viranomaisten tai elinten valvontatehtävän suorittamiseksi.

Jos tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa ilmaista ilman niiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, jotka ovat ne luovuttaneet, eikä niitä saa luovuttaa muihin tarkoituksiin kuin mihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 5 kohta (mukautettu)

47 artikla

5. Mitä 1 ja 4 kohdassa Ö 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa Õ säädetään, ei estä luovuttamasta tietoja jäsenvaltiossa, milloin samassa jäsenvaltiossa on useampia toimivaltaisia viranomaisia eikä luovuttamasta tietoja jäsenvaltioiden kesken, jos osapuolina ovat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja Ö seuraavat Õ:

a)         muut rahoituslaitosten ja vakuutusyhtiöiden julkisesta valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset,;

b)         luottolaitosten selvitystilaan ja konkurssiin ja muihin vastaaviin menettelyihin liittyvät toimielimet,;

c)         luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta vastuussa olevat henkilöt,

niiden valvontatehtävän toteuttamiseksi.

eikä liioin ilmaisemasta Ö Ne eivät saa estää ilmaisemasta Õ tietoja talletusten vakuusjärjestelmiä hoitaville toimielimille, milloin tiedot ovat toiminnan kannalta tarpeellisia.

Näin saatuja tietoja koskee Ö kummassakin tapauksessa 44 artiklan Õ 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 6 ja 7 kohta (mukautettu)

48 artikla

16.         Sen estämättä, mitä 1-4 kohdassa Ö 44–46 artiklassa Õ säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja

a)      sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa luottolaitosten purkamis- ja konkurssimenettelyyn sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallisina olevien toimielinten valvonnasta, tai;

b)      sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta.

Ensimmäisessä alakohdassa olevia säännöksiä käyttävän jäsenvaltion Ö Jäsenvaltioiden Õ on vaadittava Ö tällaisissa tapauksissa Õ, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:

a)       tietoja käytetään Ö on käytettävä Õ ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen valvontatehtävien suorittamiseen,;

b)      näin saatujen tietojen koskee Ö on kuuluttava 44 artiklan Õ 1 kohdassa säädetyn salassapitovelvollisuuden Ö soveltamisalaan Õ,;

c)      jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja tarvittaessa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten nimet, joille tämän kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.

27.         Sen estämättä, mitä 1-4 kohdassa Ö 44–46 artiklassa Õ säädetään, jäsenvaltiot voivat rahoitusjärjestelmän vakauden, mukaan lukien sen eheys, lujittamiseksi sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja niiden viranomaisten tai toimielinten kesken, jotka lainsäädännön mukaisesti ovat vastuussa yhtiöoikeuden noudattamisen seurannasta ja rikkomusten tutkimisesta.

Ensimmäisessä alakohdassa olevia säännöksiä käyttävän jäsenvaltion Ö Jäsenvaltioiden Õ on vaadittava Ö tällaisissa tapauksissa Õ, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:

a)      tietoja käytetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseen,;

b)      näin saatujen tietojen koskee Ö on kuuluttava 44 artiklan Õ 1 kohdassa säädetyn salassapitovelvollisuuden Ö soveltamisalaan Õ,;

c)      jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja tarvittaessa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut viranomaiset tai elimet turvautuvat jäsenvaltiossa havainto- tai tutkintatehtävänsä suorittamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevyytensä vuoksi on nimetty tähän tehtävään ja jotka eivät ole julkisessa tehtävässä, oikeus vaihtaa tietoja, josta säädetään ensimmäisessä alakohdassa, voidaan ulottaa näihin henkilöihin toisessa alakohdassa säädetyin Ö täsmennetyin Õ edellytyksin.

Toisen alakohdan kKolmannen luetelmakohdan alakohdan soveltamista varten ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai toimielinten on ilmoitettava tiedot antaneille toimivaltaisille viranomaisille niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten ja toimielinten nimet, joille tämän kohdan Ö artiklan Õ nojalla voidaan antaa tietoja.

Komissio laatii ennen 31 päivää joulukuuta 2000 kertomuksen tämän kohdan Ö artiklan Õ soveltamisesta.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 8 kohta (mukautettu)

49 artikla

8. Tämä artikla Ö jakso Õ ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta Ö tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi: Õ

a)         keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisen tehtävän omaaville muille toimielimille,;

b)         tarvittaessa muille maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa oleville viranomaisille.

niiden tehtävän hoitamiseksi tarkoitettuja tietoja, eikä se estä Ö Se ei saa estää Õ näitä viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 4 kohdassa Ö 45 artiklassa Õ mainittuihin tarkoituksiin.

Näin saatuja tietoja koskee tässä artiklassa säädetty Ö 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Õ salassapitovelvollisuus.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 9 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta (mukautettu)

50 artikla

9. Lisäksi jäsenvaltiot voivat, sSen estämättä, mitä 1 ja 4 kohdassa Ö 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa Õ säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa säädösten nojalla oikeuden ilmaista tietyt tiedot keskushallinnon muille viranomaisille ja laitoksille, jotka ovat vastuussa luottolaitosten, rahoituslaitosten, sijoituspalvelujen ja vakuutusyhtiöiden valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden viranomaisten ja laitosten puolesta toimiville tarkastajille.

Tietoja voidaan kuitenkin ilmaista vain, kun se on tarpeen toiminnan vakauden valvomiseksi.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 9 kohdan kolmas alakohta (mukautettu)

51 artikla

Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava Ö siitä Õ, että 2 ja 5 kohdan Ö 44 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan Õ nojalla saatuja tietoja sekä tietoja, jotka on saatu 29 Ö 43 Õ artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa, itse paikalla suoritetussa tarkastuksessa, ei saa milloinkaan tässä kohdassa Ö artiklassa Õ tarkoitetuissa tapauksissa saa ilmaista muutoin kuin jos siihen on nimenomainen suostumus siltä toimivaltaiselta viranomaiselta, joka on ilmaissut tiedon, tai sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa itse paikalla tehtävä tarkastus on suoritettu, nimenomainen suostumus.

ê 2000/12/EY 30 artiklan 10 kohta (mukautettu)

52 artikla

10. Tämä artikla Ö jakso Õ ei estä Ö jäsenvaltion Õ toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta 1-4 kohdassa Ö 44–46 artiklassa Õ tarkoitettuja tietoja kansallisessa lainsäädännössä tunnustetulle selvitysyhteisölle tai muulle samankaltaiselle toimielimelle, jonka tarkoituksena on tarjota selvitys- ja maksupalveluja Ö toimituspalveluja Õ jäsenvaltiossa toimiville markkinoille, jos ne katsovat, että tietojen antaminen on tarpeellista, jotta nämä toimielimet voisivat toimia asianmukaisesti markkinaosapuolten rikkomuksiin tai mahdollisiin rikkomuksiin nähden. Näin saatuja tietoja koskee Ö 44 artiklan Õ 1 kohdassa tarkoitettu salassapitovelvollisuus.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että Ö 44 artiklan Õ 2 kohdan nojalla saatuja tietoja ei saa ilmaista tässä kohdassa Ö artiklassa Õ tarkoitetuissa tapauksissa ilman tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta.

ò uusi

3 jakso

tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet

ê 2000/12/EY 31 artikla (mukautettu)

53 artikla

Lakisääteisen tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet

1.           Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että: a) jokainen henkilö, joka on Ö kahdeksannen Õ neuvoston direktiivin 84/253/ETY[26] mukaisesti valtuutettu ja joka suorittaa luottolaitoksessa Ö neljännen Õ neuvoston direktiivin 78/660/ETY[27] 51 artiklassa, neuvoston direktiivin 83/349/ETY 37 artiklassa tai neuvoston direktiivin 85/611/ETY[28] 31 artiklassa tarkoitettua tehtävää tai muuta lakisääteistä tehtävää, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kyseistä laitosta Ö luottolaitosta Õ koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja jotka saattavat:

a)      olennaisesti rikkoa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään toimilupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat luottolaitosten toiminnan harjoittamista, tai;

b)      vaikuttaa luottolaitoksen jatkuvaan toimintaan, taikka;

c)      johtaa tilien vahvistamatta jättämiseen tai varaumiensten esittämiseen,.

Ö Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että Õ b) tällainen henkilö on samoin velvollinen ilmoittamaan seikoista ja Ö tai Õ päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan a Ö ensimmäisessä Õ alakohdassa tarkoitettua tehtävää yrityksessä, jolla on määräämisvallasta Ö määräysvallasta Õ johtuvat läheiset sidokset siihen luottolaitokseen, jossa hän suorittaa edellä mainittua Ö kyseistä Õ tehtävää.

2.           Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 84/253/ETY mukaisesti valtuutettu henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen toimivaltaiselle viranomaiselle, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle seuraamusvastuuta.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Ö4 jakso Valta määrätä seuraamuksia ja muutoksenhakuoikeus Õ

ê 2000/12/EY 32 artikla (mukautettu)

54 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valta määrätä seuraamuksia

Rajoittamatta toimiluvan peruuttamista koskevia menettelyjä ja rikosoikeudellisten säännösten soveltamista jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos luottolaitokset tai niiden liikkeenjohdosta vastaavat johtajat rikkovat luottolaitosten toiminnan valvontaa tai harjoittamista koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, ottaa käyttöön tai määrätä seuraamuksia tai toimenpiteitä, joilla nimenomaan pyritään havaittujen rikkomiusten tai niiden syiden lopettamiseen.

ê 2000/12/EY 33 artikla (mukautettu)

55 artikla

Tuomioistuinkäsittely

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luottolaitoksia koskevat päätökset, jotka on tehty tämän direktiivin mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä noudattaen, voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäviksi; sama mahdollisuus on oltava myös tapauksissa, joissa päätöstä toimilupahakemuksesta, joka sisältää kaikki voimassa olevien säännösten mukaiset tarvittavat tiedot, ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on tehty.

ê 2000/28/EY 1 artiklan 2 kohta (mukautettu)

33 a artikla

Direktiivin 2000/46/EY 3 artiklaa sovelletaan luottolaitoksiin.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

2 LUKU

VAKAVARAISUUDEN VALVONNAN Ö VAKAVARAISUUSVALVONNAN Õ TEKNISET VÄLINEET

1 jakso

Omat varat

ê 2000/12/EY 34 artiklan 1 kohta (mukautettu)

56 artikla

Yleiset periaatteet

1. Kun jäsenvaltio lailla, asetuksella tai hallinnollisella määräyksellä antaa yhteisön lainsäädännön soveltamiseksi toiminnassa olevan luottolaitoksen vakavaraisuuden valvontaa koskevan säännöksen, jossa käytetään ilmaisua "omat varat" tai viitataan omien varojen käsitteeseen, tämä ilmaisu tai käsite on saatettava yhdenmukaiseksi tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdan sekä 35-38 Ö 57–61 artiklassa ja 63–66 Õ artiklassa annetun määritelmän kanssa.

ê 2000/12/EY 34 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta (mukautettu)

ð uusi

57 artikla

Jollei 38 Ö 66 Õ artiklassa vahvistetuista rajoituksista muuta johdu, luottolaitosten konsolidoimattomiin omiin varoihin kuuluvat seuraavat erät:

1a)    direktiivin 86/635/ETY 22 artiklan mukainen pääoma siinä määrin kuin se on maksettu, sekä ylikurssitilillä olevat varat lukuun ottamatta kuitenkaan kumulatiivisia etuoikeutettuja osakkeita;

2b)    direktiivin 86/635/ETY 23 artiklan mukaiset rahastot ja edellisten tilikausien lopullisen tuloksen käsittelyn yhteydessä syntynyt voitto tai tappio.; Jäsenvaltiot voivat sallia, että kesken tilikauden kertyneet voitot voidaan ottaa mukaan ennen niitä koskevaa muodollista päätöstä vain, jos tilintarkastuksesta vastaavat henkilöt ovat vahvistaneet nämä voitot, ja jos toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla on osoitettu, että niiden määrä on arvostettu direktiivin 86/635/ETY periaatteiden mukaisesti ja niistä on vähennetty kaikki odotettavissa olevat kulut tai osingot;

3c)    direktiivin 86/635/ETY 38 artiklan mukaiset yleisten pankkiriskien rahastot;

4d)    direktiivin 78/660/ETY 33 artiklan mukaiset rahastot;

5e)    direktiivin 86/635/ETY 37 artiklan 2 kohdan mukaiset arvostusvaraukset Ö arvonalentumiskirjaukset Õ;

6f)     muut 35 Ö 63 Õ artiklan mukaiset erät;

7g)    osuuskunniksi perustettujen luottolaitosten jäsenten sitoumukset ja rahastoiksi järjestäytyneiden tiettyjen laitosten lainanottajien yhteisvastuulliset sitoumukset 36 Ö 64 Õ artiklan 1 kohdan mukaisesti;

8h)    määräaikaiset kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet ja 36 Ö 64 Õ artiklan 3 kohdassa tarkoitettu etuoikeusasemaltaan huonompi velkapääoma;.

Seuraavat erät vähennetään 38 Ö 66 Õ artiklan mukaisesti:

9i)     luottolaitoksen omistamat omat osakkeet kirjanpitoarvostaan;

10j)   direktiivin 86/635/ETY 4 artiklassa olevan kohdan "vastaavaa" 9 alakohdassan tarkoitetut aineettomat oikeudet;

k11)  kuluvan tilivuoden Ö tilikauden Õ aikana kertyneet merkittävät tappiot;

ê 2002/87/EY 29 artiklan 4 kohdan a alakohta (mukautettu)

l12)   omistusyhteydet Ö omistusosuudet Õ muissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, joiden pääomasta se omistaa enemmän kuin 10 prosenttia;

m13) 35 Ö 63 Õ artiklassa ja 36 Ö 64 Õ artiklan 3 kohdassa tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevat saamiset ja välineet, joita luottolaitoksella on sellaisessa luotto- ja rahoituslaitoksessa, jonka pääomasta se omistaa enemmän kuin 10 prosenttia;

n14)  omistusyhteydet Ö omistusosuudet Õ muissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, jotka ovat enintään 10 prosenttia niiden pääomasta, 35 Ö 63 Õ artiklassa ja 36 Ö 64 Õ artiklan 3 kohdassa tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommat saamiset ja välineet, joita luottolaitoksella on muussa kuin tässä alakohdan 12 ja 13 alakohdassa tarkoitetuissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, jos kyseisten omistusyhteyksien Ö omistusosuuksien Õ, etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevien saamisten ja välineiden yhteismäärä on enemmän kuin 10 prosenttia luottolaitoksen omista varoista ennen tämän alakohdan 12-16 Ö l–p Õ alakohdan erien vähentämistä;

o15)  1 Ö 4 Õ artiklan 9 10 kohdassa tarkoitetut omistusyhteydet, joita luottolaitoksella on:

(i)      Ö ensimmäisen neuvoston Õ direktiivin 73/239/ETY Ö [29] Õ 6 artiklassa, Ö ensimmäisen neuvoston Õ direktiivin 79/267/ETY Ö [30] Õ 6 artiklassa tai Euroopan parlamentin tai neuvoston direktiivin 98/78/EY[31] 1 artiklan b kohdassa tarkoitetussa vakuutusyrityksessä,;

(ii)     direktiivin 98/78/EY 1 artiklan c kohdassa tarkoitetussa jälleenvakuutusyrityksessä,;

(iii)    direktiivin 98/78/EY 1 artiklan i kohdassa tarkoitetussa vakuutusholdingyhtiössä;

p16)  kukin seuraavista luottolaitoksen osuuksista 15 Ö o Õ alakohdassa määritellyissä yrityksissä, joissa sillä on omistusyhteys:

(i)      direktiivin 73/239/ETY 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut välineet,;

(ii)     direktiivin 79/267/ETY 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut välineet,.

ò uusi

q)      riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 3 jakson 2 alajakson mukaan laskevien luottolaitosten osalta negatiiviset määrät, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 34 kohdan mukaan, ja odotetut tappiot, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 30 ja 31 kohdan mukaan;

r)       arvopaperistetut omaisuuserät, joiden riskipaino on 1 250 prosenttia liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti laskettuina.

ê2000/12/EY 34 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan viimeinen virke (mukautettu)

ð uusi

Jäsenvaltiot voivat sallia Ö b alakohtaa sovellettaessa Õ, että kesken tilikauden kertyneet voitot voidaan ottaa mukaan ennen niitä koskevaa muodollista päätöstä vain, jos tilintarkastuksesta vastaavat henkilöt ovat vahvistaneet nämä voitot, ja jos toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla on osoitettu, että niiden määrä on arvostettu direktiivin 86/635/ETY periaatteiden mukaisesti ja niistä on vähennetty kaikki odotettavissa olevat kulut tai osingot;.

ðKun kyseessä on arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos, arvopaperistettujen omaisuuserien ennakoitujen nettotulojen aktivoinnista saadut sellaiset nettovoitot, jotka tarjoavat erillisen takauksen arvopaperistetuille omaisuuserille, jätetään b alakohdassa määritettyjen erien ulkopuolelle.ï

ê 2002/87/EY 29 artiklan 4 kohdan b alakohta (mukautettu)

58 artikla

Jos toisen luotto- tai rahoituslaitoksen, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai vakuutusholdingyhtiön osakkeet on saatu tilapäisesti haltuun taloudellisen auttamistoimen seurauksena, jossa on kyse tuon laitoksen uudelleenjärjestelystä ja pelastamisesta, toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 12-16 Ö l–p Õ alakohdassa tarkoitetuista vähentämistä koskevista säännöksistä.

59 artikla

Edellä 15 ja 16 Ö o–p Õ alakohdassa tarkoitetun omistusyhteyksien vähentämisen sijaan jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti sallia vakuutusyritystensä soveltavan direktiivin 2002/87/EY liitteessä I olevia menetelmiä 1, 2 ja 3 soveltuvin osin. Menetelmää 1 (tilinpäätösten konsolidointi) voidaan soveltaa vain, jos toimivaltainen viranomainen luottaa konsolidoinnin kohteeksi otettavien yksiköiden yhdennetyn hallinnoinnin ja sisäisten tarkastusten tasoon. Valittua menetelmää sovelletaan eri aikoina johdonmukaisella tavalla.

60 artikla

Jäsenvaltiot voivat määrätä, että laskettaessa konsolidoimattomia omia varoja, joita ei ole konsolidoitu, ei Ö sellaisten Õ luottolaitosten, joihin sovelletaan konsolidoitua valvontaa joita valvotaan konsolidoinnin perusteella 3 luvun Ö 4 luvun 1 jakson Õ mukaisesti tai direktiivin 2002/87/EY mukaisenta lisävalvontaanan perusteella, ei tarvitse vähentää 12-16 Ö l–p Õ alakohdassa tarkoitettuja omistusyhteyksiään toisissa luotto- tai rahoituslaitoksissa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksissä taikka vakuutusholdingyhtiöissä, jotka kuuluvat konsolidoidun valvonnan tai lisävalvonnan alaan.

Tätä säännöstä sovelletaan kaikkiin yhteisön säännöksillä yhdenmukaistettuihin toiminnan vakautta koskeviin sääntöihin. Ö Tämä säännös koskee kaikkia yhteisön säännöksin yhtenäistettyjä vakavaraisuussääntöjä. Õ

ê 2000/12/EY 34 artiklan 3 kohta (mukautettu)

61 artikla

3.Edellä 2 kohdan 1-8 alakohdassa Ö 57 artiklan ensimmäisen kohdan a–h alakohdassa Õ määriteltyyn omien varojen käsitteeseen sisältyvät kaikki sallitut erät ja näiden määrät. Näiden erien käyttäminen ja alempien ylärajojen määrääminen sekä muiden kuin 2 kohdan 9–13 alakohdassa Ö 57 artiklan ensimmäisen kohdan i–r alakohdassa Õ lueteltujen erien vähentäminen jää jäsenvaltioiden harkittavaksi. Jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus harkita suurempaa yhtenevyyttä omien varojen yhteisen määritelmän aikaansaamiseksi.

Komissio esittää viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1996 kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän artiklan ja 35-39 artiklan soveltamisesta sekä antaa tarvittaessa siinä yhteydessä tarpeellisina pitämänsä muutosehdotukset. Viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1998 Euroopan parlamentti ja neuvosto perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja kuultuaan talous- ja sosiaalikomiteaa, tarkistavat omien varojen määritelmän toteuttaakseen yhteisen määritelmän yhdenmukaisen soveltamisen.

ê 2000/12/EY 34 artiklan 4 kohta (mukautettu)

4 Edellä 2 kohdan 1-5 Ö 57 artiklan ensimmäisen kohdan a–e Õ alakohdassa lueteltujen erien on oltava luottolaitoksen käytettävissä välittömästi ja rajoittamattomasti riskien tai tappioiden kattamiseksi heti niiden synnyttyä. Niiden määristä on oltava vähennetty laskentahetkellä odotettavissa olevat verot tai ne on mukautettava asianmukaisesti siinä määrin kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää.

ò uusi

62 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle omia varoja koskevan yhteisen määritelmän aikaansaamisessa saavutetusta edistyksestä. Tarvittaessa komissio esittää näiden kertomusten perusteella 1 päivään tammikuuta 2009 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tämän artiklan ja 35–39 artiklan muuttamisesta.

ê 2000/12/EY 35 artikla (mukautettu)

63 artikla

Muut erät

1.           Jäsenvaltion käyttämä omien varojen käsite saa sisältää muita eriä edellyttäen, että niillä on riippumatta niiden oikeudellisista ja kirjanpidollisista nimityksistä seuraavat ominaispiirteet:

(a)     ne ovat luottolaitoksen vapaasti käytettävissä normaalien pankkitoiminnasta syntyvien riskien kattamiseksi silloin kun tulojen tai pääoman menetyksiä ei vielä ole todettu;

(b)     niiden olemassaolo ilmenee sisäisestä kirjanpidosta;

(c)     niiden määrän vahvistaa luottolaitoksen johto, sen tarkistavat riippumattomat tilintarkastajat, siitä ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille ja se on viimeksi mainittujen valvonnassa.

2.           Muiksi eriksi voidaan hyväksyä myös määräämättömäksi ajaksi annetut arvopaperit, ja muut rahoitusvälineet, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

(a)     niitä ei voida maksaa takaisin haltijan aloitteesta tai ilman toimivaltaisen viranomaisen antamaa ennakkolupaa,

(b)     velkasopimuksessa on annettava luottolaitokselle mahdollisuus lykätä velasta maksettavan koron maksua,

(c)     luotonantajan luottolaitokselta olevien saamisten on oltava etuoikeusasemaltaan kokonaan muiden velkojien saamisia huonommassa asemassa,

(d)     arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevissa asiakirjoissa on määrättävä, että velka ja maksamaton korko ovat käytettävissä tappioiden kattamiseen ilman että luottolaitoksen kaupankäynti keskeytyy,

(e)     vain tosiasiallisesti maksetut määrät otetaan huomioon.

Näihin voidaan lisätä muut kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet kuin ne, joita tarkoitetaan 34 Ö 57 Õ artiklan 2 kohdan 8 Ö h Õ alakohdassa.

ò uusi

3.           Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 3 jakson 2 alajakson mukaan laskevien luottolaitosten osalta positiiviset määrät, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 34 kohdan mukaan, voidaan hyväksyä muiksi eriksi 0,6 prosenttiin asti 2 alajakson mukaan laskettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä. Näiden luottolaitosten osalta sellaisia arvonalentumiskirjauksia ja varauksia, jotka on otettu huomioon liitteessä VII olevan 3 jakson 1 osan 34 kohdassa tarkoitetussa laskennassa, ja 57 artiklan ensimmäisen kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin vastuisiin liittyviä arvonalentumiskirjauksia ja varauksia ei saa sisällyttää muihin kuin tämän säännöksen mukaisiin omiin varoihin. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei saa tällöin sisältää sellaisia eriä, jotka on laskettu 1 250 prosentin riskipainon mukaisiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin.

ê 2000/12/EY 36 artikla (mukautettu)

64 artikla

Omia varoja koskevat muut säännökset

1.           Osuuskunniksi perustettujen luottolaitosten jäsenten 34 Ö 57 Õ artiklan 2 kohdan 7 Ö g Õ alakohdassa tarkoitettuihin sitoumuksiin kuuluu näiden osuuskuntien maksamaton pääoma ja näiden osuuskuntien jäsenten lailliset sitoumukset muiden kuin takaisinmaksettavien lisämaksujen suorittamiseksi luottolaitoksen mahdollisen tappion varalta, jolloin on oltava mahdollista vaatia maksun suorittamista välittömästi.

Lainansaajien yhteisvastuullisia sitoumuksia rahastomuotoisille luottolaitoksille pidetään edellä oleviin eriin rinnastettavina.

Kaikki tällaiset erät voidaan sisällyttää omiin varoihin, jos ne kansallisessa lainsäädännössä luetaan tähän ryhmään kuuluvien laitosten omiksi varoiksi.

2.           Jäsenvaltiot eivät saa sisällyttää julkisten luottolaitosten omiin varoihin niiden tai niiden alue- tai paikallisviranomaisten sellaiselle yhteisölle myöntämiä takauksia.

3.           Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat sisällyttää omiin varoihin 34 Ö 57 Õ artiklan 2 kohdan 8 Ö h Õ alakohdassa tarkoitetut määräaikaiset kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet ja samassa säännöksessä tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevat velat, jos on tehty sitova sopimus, jonka mukaan ne sijoittuvat luottolaitoksen konkurssissa tai selvitystilassa kaikkien muiden velkojien saamisten jälkeen eikä niitä saa maksaa takaisin ennen kuin kaikki muut tällöin maksamatta olevat velat on maksettu.

Etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevan lainapääoman on myös täytettävä lisäksi seuraavat perusteet:

(a)     vain tosiasiallisesti maksetut varat voidaan ottaa huomioon,

(b)     kysymyksessä olevien lainojen alkuperäisen laina-ajan on oltava vähintään viisi vuotta, minkä jälkeen ne voidaan maksaa takaisin; jos velan erääntymispäivästä ei ole sovittu, lainat ovat maksettavissa takaisin vain viiden vuoden irtisanomisajan jälkeen paitsi, jos lainoja ei enää pidetä omina varoina tai jos ennenaikaista takaisinmaksua varten nimenomaan vaaditaan virallisesti ennakkolupa toimivaltaiselta viranomaiselta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan tällaisten lainojen ennenaikaiseen takaisinmaksuun edellyttäen, että pyynnön esittää liikkeeseen laskija ja että se ei vaikuta kysymyksessä olevan luottolaitoksen vakavaraisuuteen,

(c)     on vähennettävä asteittain sitä määrää, johon saakka niitä voidaan pitää omina varoina ainakin viimeisten viiden vuoden aikana ennen takaisinmaksupäivää,

(d)     lainasopimukseen ei saa sisältyä mitään sellaista määräystä, jonka mukaan laina lankeaisi maksettavaksi ennen sovittua takaisinmaksupäivää jossain muissa tilanteissa kuin luottolaitoksen toiminnan loppuessa.

ê 2000/12/EY 36 artiklan 3 kohdan b alakohta, pl. ensimmäinen virke

ð uusi

ð Sovellettaessa toisen alakohdan b alakohtaa ja ï jos velan erääntymispäivästä ei ole sovittu, lainat ovat maksettavissa takaisin vain viiden vuoden irtisanomisajan jälkeen paitsi, jos lainoja ei enää pidetä omina varoina tai jos ennenaikaista takaisinmaksua varten nimenomaan vaaditaan virallisesti ennakkolupa toimivaltaiselta viranomaiselta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan tällaisten lainojen ennenaikaiseen takaisinmaksuun edellyttäen, että pyynnön esittää liikkeeseenlaskija ja että se ei vaikuta kysymyksessä olevan luottolaitoksen vakavaraisuuteen,.

ò uusi

4.           Luottolaitokset eivät saa sisällyttää omiin varoihin niitä käyvän arvon rahastoja, jotka liittyvät jaksotettuun hankintamenoon arvostettujen rahoitusvälineiden rahavirtojen suojauksista saatuihin voittoihin tai tappioihin eikä niitä käypään arvoon arvostettuihin velkoihin liittyviä voittoja tai tappioita, jotka aiheutuvat luottolaitoksen oman luottoluokituksen muutoksesta.

ê 2000/12/EY 37 artikla (mukautettu)

65 artikla

Omien varojen laskutapa konsolidoinnin perusteella

1.           Kun laskelma tehdään konsolidoinnin pohjalta, 34 artiklan 2 kohdassa Ö 57 artiklassa Õ lueteltuihin eriin liittyviä konsolidoituja määriä käytetään 52-56 artiklassa Ö 4 luvun 1 jaksossa Õ säädetyllä tavalla. Lisäksi seuraavia eriä voidaan niiden ollessa kredit-eriä ("negatiivisia") pitää konsolidoituna varantona laskettaessa omien varojen määrää:

a)      kaikkia direktiivin 83/349/ETY 21 artiklassa tarkoitettuja vähemmistöosuuksia, kun käytetään globaali-integraatiomenetelmää,

b)      direktiivin 83/349/ETY 19, 30 ja 31 artiklassa tarkoitettua ensimmäisen konsolidoinnin eroa,

c)      konsolidoituun varantoon sisältyviä muuntoeroja direktiivin 86/635/ETY 39 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

d)      tiettyjen omistusyhteyksien mukaanottamisesta johtuva erotus direktiivin 83/349/ETY 33 artiklassa selostetun menetelmän mukaisesti.

2.           Jos edellä Ö 1 kohdan a–d alakohdassa Õ mainitut erät ovat debet-eriä ("positiivisia"), ne on vähennettävä laskettaessa konsolidoituja omia varoja.

ê 2000/12/EY 38 artiklan 1 kohta (mukautettu)

ð uusi

66 artikla

Vähennykset ja rajoitukset

1. Edellä 34 Ö 57 Õ artiklan 2 kohdan 4-8 Ö d–h Õ alakohdassa tarkoitettuihin eriin sovelletaan seuraavia rajoituksia:

a)      erien Ö d–h Õ 4-8 yhteismäärä ei saa olla suurempi kuin enintään 100 prosenttia erien Ö a, b ja c Õ 1, 2 ja 3 yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty erät Ö i–k Õ 9, 10 ja 11 ð ja 50 prosenttia erästä q ï;

b)      erien Ö g–h Õ 7-8 yhteismäärä ei saa olla suurempi kuin enintään 50 prosenttia erien Ö a, b ja c Õ 1, 2 ja 3 yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty erät Ö i–k Õ 9, 10 ja 11 ð ja 50 prosenttia erästä q ï;

c)      erien 12 ja 13 ð l–q ï yhteismäärä vähennetään kaikkien erien yhteismäärästä.

ò uusi

2.           57 artiklan ensimmäisen kohdan r alakohdassa tarkoitetut erät on vähennettävä kyseisen artiklan ensimmäisen kohdan a–h alakohdassa tarkoitettujen erien yhteismäärästä, ellei luottolaitos sisällytä edellä mainittuja eriä 75 artiklaa sovellettaessa laskettuun riskipainotettujen saamisten yhteismäärään liitteessä IX olevassa 4 osassa täsmennetyllä tavalla.

ê 2000/12/EY 38 artiklan 2 kohta

23.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille luvan ylittää 1 kohdassa mainitut rajoitukset poikkeuksellisissa olosuhteissa ja väliaikaisesti.

ê 2000/12/EY 39 artikla (mukautettu)

67 artikla

Toimivaltaisille viranomaisille annettava todistus

Toimivaltaisille viranomaisille on osoitettava, että 34 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 35-38 artiklassa Ö tässä jaksossa Õ olevia edellytyksiä noudatetaan heitä tyydyttävällä tavalla.

ò uusi

2 jakso

Suojautuminen riskeiltä

1 alajakso – Soveltamistaso

68 artikla

1.           Jokaisen luottolaitoksen on noudatettava 22 ja 75 artiklassa sekä 5 jaksossa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.

2.           Jokaisen luottolaitoksen, joka ei ole tytäryritys siinä jäsenvaltiossa, jossa se on saanut toimiluvan ja jossa sen toimintaa valvotaan, eikä emoyritys, ja jokaisen luottolaitoksen, jota ei ole sisällytetty 73 artiklan mukaiseen konsolidointiin, on noudatettava 120 ja 123 artiklassa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.

3.           Jokaisen luottolaitoksen, joka ei ole emoyritys eikä tytäryritys, ja jokaisen luottolaitoksen, jota ei ole sisällytetty 73 artiklan mukaiseen konsolidointiin, on noudatettava 5 jaksossa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.

69 artikla

1.           Varmistaakseen, että omat varat jakaantuvat riittävästi emoyrityksen ja tytäryritysten välillä, jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 68 artiklan 1 kohtaa luottolaitoksen tytäryritykseen, kun sekä tytäryritys että luottolaitos on saanut toimiluvan ja niiden toimintaa valvotaan kyseisessä jäsenvaltiossa, tytäryritys on sisällytetty emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)     emoyrityksen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole tämänhetkisiä tai ennakoitavissa olevia aineellisia tai oikeudellisia esteitä;

(b)     sen emoyritys on sitoutunut ehdoitta, erikseen ja peruuttamattomasti velvoitteeseen siirtää omat varat tytäryritykselle ja hoitaa velkansa tai tytäryrityksiin liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;

(c)     tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin;

(d)     emoyrityksellä on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen johdon vastuuhenkilöistä.

2.           Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, kun emoyritys on luottolaitoksen kanssa samassa jäsenvaltiossa perustettu rahoitusalan holdingyhtiö edellyttäen, että siihen sovelletaan samanlaista valvontaa kuin luottolaitoksiin ja varsinkin 71 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

70 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti sallia, että jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva luottolaitos sisällyttää 68 artiklan 1 kohdan mukaisen vaatimuksen laskemiseen yhteisössä toimivat tytäryrityksensä, jotka täyttävät 69 artiklan 1 kohdan a, c ja d alakohdassa asetetut edellytykset ja joiden merkittävimmät vastuut tai velat ovat kyseiselle jäsenvaltiossa toimivalle luottolaitokselle.

71 artikla

1.           Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten on noudatettava konsolidoidun taloudellisen asemansa perusteella 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa asetettuja velvoitteita 133 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68–70 artiklan soveltamista.

2.           Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdinyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava kyseisen holdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa asetettuja velvoitteita 133 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68–70 artiklan soveltamista.

Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvaltaan kuuluu useampi kuin yksi luottolaitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan luottolaitokseen, johon sovelletaan 125 ja 126 artiklan mukaisesti konsolidoitua valvontaa.

72 artikla

1.           Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten on noudatettava 5 luvussa säädettyjä velvoitteita konsolidoidun taloudellisen asemansa perusteella.

Niiden on kuitenkin ilmoitettava liitteessä XII olevan 1 osan 5 kohdassa täsmennetyt tiedot erikseen merkittävistä tytäryrityksistä tai alakonsolidointiryhmistä.

2.           Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava 5 luvussa säädettyjä velvoitteita kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella.

Niiden on kuitenkin ilmoitettava liitteessä XII olevan 1 osan 5 kohdassa täsmennetyt tiedot erikseen merkittävistä tytäryrityksistä tai alakonsolidointiryhmistä.

3.           Jäljempänä 125–131 artiklan mukaisesti konsolidoidusta valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että ne eivät sovella 1 ja 2 kohtaa tai niiden osia luottolaitoksiin, jotka sisältyvät kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen konsolidoidun valvonnan mukaisesti ilmoittamiin vastaaviin tietoihin.

ê 2000/12/EY 52 artiklan 3 kohta (mukautettu)

73 artikla

61.         Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa 53 Ö 125–131 Õ artiklassa tarkoitetusta konsolidoidusta valvonnasta, voivat luopua yksittäisissä tapauksissa sellaisen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen tai pankkipalveluja avustavia palveluja tarjoavan yrityksen, joka on tytäryritys tai jossa on omistusyhteys, sisällyttämisestä konsolidointiin Ö seuraavissa tapauksissa Õ:

a)      kun konsolidointiin sisällytettävä Ö kyseessä oleva Õ yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on tarvittavan tiedon siirtämiselle oikeudellisia esteitä,;

b)      kun sisällytettävällä Ö kyseessä olevalla Õ yrityksellä on toimivaltaisten viranomaisten mukaan vain vähäinen merkitys luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta ja joka tapauksessa kun sisällytettävän Ö kyseessä olevan Õ yrityksen taseen Ö loppusumma on pienempi Õ on vähemmän kuin alempi määrä seuraavista määristä:

i)       10 miljoonaa euroa

ii)      tai 1 prosentti emoyrityksen tai yrityksen, jolla on omistusyhteys, taseesta.

Jos useampi yritys täyttää edellä mainitut vaatimukset, ne on kuitenkin sisällytettävä konsolidointiin sikäli kuin tällä yrityskokonaisuudella on huomattava merkitys edellä mainittujen päämäärien suhteen tai

(c)     kun konsolidoitua valvontaa toteuttavien toimivaltaisten viranomaisten mukaan konsolidointiin sisällytettävän Ö kyseessä olevan Õ yrityksen konsolidoitu taloudellinen tila Ö asema Õ ei ole luottolaitoksen valvonnan tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukainen tai se on harhaanjohtava.

ê2000/12/EY 52 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan viimeinen virke (mukautettu)

Jos Ö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa Õ useampi yritys täyttää edellä mainitut Ö tarkoitetut Õ vaatimukset, ne on kuitenkin sisällytettävä konsolidointiin sikäli kuin tällä yrityskokonaisuudella on huomattava merkitys edellä mainittujen päämäärien suhteen tai.

ò uusi

2.           Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitosten tytäryritykset soveltavat 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa vahvistettuja vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä luottolaitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä on luottolaitos, rahoituslaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu omaisuudenhoitoyhtiö tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.

3.           Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat emoyritykset ja tytäryritykset täyttävät 22 artiklassa asetetut velvoitteet konsolidoidulla tasolla tai alakonsolidointiryhmän tasolla sen varmistamiseksi, että niiden järjestelyt, prosessit ja menetelmät ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja ja kaikki valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot voidaan esittää.

2 alajakso – Vaatimusten laskeminen

74 artikla

1.           Jollei toisin säädetä, omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät arvostetaan sen tilinpitojärjestelmän mukaisesti, jota luottolaitoksen on sovellettava asetuksen (EY) N:o 1606/2002 ja direktiivin 86/635/ETY nojalla.

2.           Sen estämättä, mitä 68–72 artiklassa edellytetään, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laskelmat sen tarkastamiseksi, että luottolaitokset noudattavat 75 artiklassa säädettyjä velvoitteita, tehdään vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Luottolaitosten on joko itse tehtävä laskelmat, jolloin niiden on ilmoitettava laskelmien tulokset ja kaikki toimivaltaisten viranomaisten vaatimat yksittäiset tiedot, tai toimivaltaiset viranomaiset tekevät laskelmat luottolaitosten toimittamien tietojen perusteella.

3 alajakso – Omien varojen vähimmäistaso

75 artikla

Rajoittamatta 136 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitosten omien varojen määrän on jatkuvasti oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavien pääomavaatimusten summa:

(a)        kaikkeen muuhun liiketoimintaan kuin kaupankäyntivarastoon ja epälikvideihin varoihin, jos ne vähennetään omista varoista [direktiivin 93/6/ETY 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan] nojalla, liittyvän luottoriskin ja laimentumisriskin osalta 8 prosenttia 3 jakson mukaisesti lasketusta riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä;

(b)        kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin, selvitysriskin ja vastapuoliriskin osalta sekä, jos 111–117 artiklassa asetetut rajoitukset saa ylittää, nämä rajoitukset ylittävien suurten riskikeskittymien osalta [direktiivin 93/6/ETY V luvun 4 jakson] mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset;

(c)        kaikkeen liiketoimintaan liittyvän valuuttariskin ja hyödykeriskin osalta [direktiivin 93/6/ETY 18 artiklan] mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset;

(d)       kaikkeen liiketoimintaan liittyvän operatiivisen riskin osalta 4 jakson mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset.

ê 2000/12/EY

2 jakso

Vakavaraisuussuhde

40 artikla

Yleiset periaatteet

1. Vakavaraisuussuhde ilmaisee 41 artiklan mukaisten omien varojen sekä taseen varojen ja 42 artiklan mukaisen riskipainotetun taseen ulkopuolisten erien välisen suhteen.

2. Luottolaitosten, jotka eivät ole direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan tarkoittamia emoyrityksiä eivätkä sellaisten yritysten tytäryhtiöitä, vakavaraisuussuhde lasketaan kunkin osalta erikseen.

3. Sellaisten luottolaitosten, jotka ovat emoyrityksiä, vakavaraisuussuhde lasketaan konsolidoinnin perusteelta tässä direktiivissä ja direktiivissä 86/635/ETY määriteltyjen menetelmien mukaisesti.

4. Emoyrityksenä olevan luottolaitoksen toimiluvan myöntämisestä ja sen toiminnan valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat myös vaatia, että kyseessä olevalle emoyritykselle ja sen tytäryhtiölle, jolle kyseessä oleva viranomainen myöntää toimiluvan ja joka on sen valvonnan alainen, lasketaan osittain konsolidoitu tai konsolidoimaton suhdeluku. Jos pääoman tyydyttävää kohdentumista pankkiryhmän sisällä ei näin toteuteta, on toteutettava muut toimenpiteet tämän päämäärän saavuttamiseksi.

5. Rajoittamatta 2, 3 ja 4 kohdan ja 52 artiklan 8 ja 9 kohdan säännösten soveltamista luottolaitoksien osalta toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava, että vakavaraisuussuhdeluvut lasketaan vähintään kahdesti vuodessa, joko siten, että suhdeluvun laskee luottolaitos itse ja toimittaa tulokset ja tarvittavat täydentävät tiedot toimivaltaisille viranomaisille tai, että suhdeluvun laskee toimivaltainen viranomainen luottolaitosten toimittamien tietojen perusteella.

6. Varat ja taseen ulkopuoliset erät arvostetaan direktiivin 86/635/ETY mukaisesti.

41 artikla

Vakavaraisuussuhteen osoittaja: omat varat

Tämän direktiivin määritelmän mukaiset omat varat muodostavat vakavaraisuussuhteen osoittajan.

42 artikla

Vakavaraisuussuhteen nimittäjä: Varojen ja taseen ulkopuolisten erien riskipainotettu arvo

1. Varojen erille annetaan prosenttipainotuksina ilmaistavat luottoriskiasteet 43 ja 44 artiklan mukaisesti ja poikkeuksellisesti 45, 62 ja 63 artiklan mukaisesti. Sen jälkeen varojen kunkin erän tasearvo kerrotaan asianmukaisella painotuksella, jolloin saadaan sen riskipainotettu arvo.

2. Liitteessä II lueteltuihin taseen ulkopuolisiin eriin sovelletaan 43 artiklan 2 kohdassa säädettyä kaksivaiheista laskentaa.

3. Direktiivin 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen taseen ulkopuolisten erien osalta mahdolliset sopimusten jälleenhankintakustannukset vastapuolen rikkoessa sopimuksen lasketaan käyttäen jompaakumpaa liitteessä III esitetyistä menetelmistä. Kyseessä olevat kustannukset kerrotaan 43 artiklan 1 kohdan asianomaisilla vastapuolen mukaisilla painotuksilla, paitsi että siinä säädetyt 100 prosentin painotukset korvataan 50 prosentin painotuksilla riskipainotettujen arvojen aikaansaamiseksi

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa mainittujen varojen ja taseen ulkopuolisten erien riskipainotettujen arvojen kokonaissumma on vakavaraisuussuhteen nimittäjä.

Article 43

Riskien painottaminen

1. Seuraavia painotuksia sovelletaan varojen eri ryhmiin, vaikka toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä sopivina pitämiään suurempia painotuksia:

(a)        Nollapainotus

(1)     rahat ja vastaavat erät;

(2)     varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen keskushallinnolta ja keskuspankeilta;

(3)     varojen erät, jotka ovat saamisia Euroopan yhteisöiltä;

(4)     varojen erät, jotka ovat A alueen keskushallintojen ja keskuspankkien tai Euroopan yhteisöjen nimenomaisesti takaamia;

(5)     varojen erät, jotka ovat lainanottajien kansallisen valuutan määräisiä ja kansallisella valuutalla rahoitettuja saamisia B alueen keskushallinnoilta ja keskuspankeilta;

(6)     varojen erät, jotka ovat B alueen keskushallintojen ja keskuspankkien nimenomaisesti takaamia saamisia, jotka ovat takaajalle ja lainanottajalle yhteisen kansallisen valuutan määräisiä ja siinä valuutassa rahoitettuja;

(7)     varojen erät, joiden toimivaltaisen viranomaisen hyväksymänä vakuutena on A alueen keskushallinnon tai keskuspankin tai Euroopan yhteisöjen liikkeeseen laskemia arvopapereita tai käteistalletuksia lainanantajalaitoksessa tai sijoitustodistuksia tai vastaavanlaisia sijoitusvälineitä, jotka tämä on laskenut liikkeeseen ja jotka on talletettu tämän huostaan;

(b)        20 prosentin painotus

(1)     varojen erät, jotka ovat saamisia EIP:lta;

(2)     varojen erät, jotka ovat saamisia monenkeskisiltä kehityspankeilta;

(3)     varojen erät, jotka ovat EIP:n nimenomaisesti takaamia saamisia;

(4)     varojen erät, jotka ovat monenkeskisten kehityspankkien nimenomaisesti takaamia saamisia;

(5)     varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisilta, jos ei 44 artiklasta muuta johdu;

(6)     varojen erät, jotka ovat A alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisten nimenomaisesti takaamia saamisia, jos ei 44 artiklasta muuta johdu;

(7)     varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen luottolaitoksilta, mutta eivät kuulu näiden laitosten omiin varoihin;

(8)     varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen luottolaitoksilta ja joiden erääntymisaika on enintään vuosi, lukuun ottamatta näiden laitosten liikkeeseen laskemia arvopapereita, jotka luetaan niiden omiin varoihin kuuluviksi;

(9)     varojen erät, jotka ovat A alueen luottolaitosten nimenomaisesti takaamia;

(10)   varojen erät, jotka ovat saamisia, joilla on korkeintaan vuoden erääntymisaika ja jotka ovat B alueen luottolaitosten nimenomaisesti takaamia;

(11)   varojen erät, joiden toimivaltaisen viranomaisen hyväksymänä vakuutena on Euroopan investointipankin (EIP) tai monenkeskisten kehityspankkien liikkeelle laskemia arvopapereita;

(12)   maksujenvälityksessä olevat käteiserät;

(c)        50 prosentin painotus

(1)     lainat, joiden toimivaltaisen viranomaisen hyväksymänä täytenä vakuutena on kiinnitys asuinkiinteistöön, jossa lainanottaja asuu nyt tai vastaisuudessa tai jonka tämä on antanut tai antaa vuokralle ja lainat, joiden täydeksi vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti, sellaisten asuntojen osalta, jotka ovat tai tulevat olemaan lainansaajan käytössä tai vuokralle antamia;

         arvopaperit, joiden vakuutena on kiinnitys ja joita voidaan pitää ensimmäisessä alakohdassa tai 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina lainoina, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että ne ovat, kunkin jäsenvaltion voimassa oleva lainsäädäntö huomioon ottaen, vastaavia luottoriskin osalta. "Arvopapereihin, joiden vakuutena on kiinnitys", voi kuulua neuvoston direktiivin 93/22/ETY[32] liitteen B osan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja välineitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niitä arvopaperien lajeja, jotka voidaan sisällyttää tähän 1 kohtaan ja jotka täyttävät tämän 1 kohdan edellytykset. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti varmistettava:

(i)      että kyseisten arvopaperien täytenä ja välittömänä vakuutena on joukko sellaisia kiinnityksiä, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia kuin ensimmäisessä alakohdassa tai 62 artiklan 1 kohdassa määritellyt kiinnitysvakuudet ja jotka ovat täysin kunnossa silloin, kun nämä arvopaperit annetaan;

(ii)     että kiinnitysvakuudellisiin arvopapereihin sijoittavilla joko suoraan tai heidän lukuunsa uskottuna miehenä tai toimeksisaaneena edustajana toimivilla on riittävän hyvä etuoikeus asianomaisiin kiinnitettyihin varoihin heidän arvopaperiomistustensa mukaisessa suhteessa;

(2)     ennakkomaksut ja siirtosaamiset; nämä varat painotetaan vastapuolella olevaa erää vastaavalla tavalla, jos luottolaitos kykenee sen määrittämään direktiivin 86/635/ETY mukaisesti, jos se ei kykene määrittämään vastapuolen erää, käytetään kiinteää 50 prosentin painotusta;

(d)       100 prosentin painotus

(1)     varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen keskushallinnoilta ja keskuspankeilta, paitsi jos ne ovat lainanottajan kansallisen valuutan määräisiä ja siinä valuutassa rahoitettuja;

(2)     varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisilta;

(3)     varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen luottolaitoksilta ja joiden erääntymisaika on pidempi kuin vuosi;

(4)     varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen ja B alueen muulta alalta kuin pankkialalta;

(5)     aineelliset hyödykkeet direktiivin 86/635/ETY 4 artiklassa olevan kohdan "vastaavaa" 10 alakohdan varojen määritelmän mukaisesti;

(6)     sijoitukset muiden luottolaitosten osakkeisiin, osuuksiin ja muihin omien varojen osiin, joita ei ole vähennetty lainanantajalaitosten omista varoista;

(7)     kaikki muut varat omista varoista vähennettyjä eriä lukuun ottamatta.

2. Muihin kuin 3 kohdassa tarkoitettuihin taseen ulkopuolisiin eriin sovelletaan seuraavaa käsittelytapaa. Ne ryhmitellään ensin liitteen II mukaisiin riskiryhmiin. Korkean riskin erät otetaan huomioon täydestä arvostaan, keskimääräisen riskin erät painotetaan 50 prosentin painokertoimella ja keskimääräisen/alhaisen riskin erät 20 prosentin painokertoimella ja alhaisen riskin erien arvo määrätään nollaksi. Toisessa vaiheessa taseen ulkopuolisten erien edellä kuvatun mukaisesti painotetut arvot kerrotaan asianomaisten vastapuolen erien kertoimilla 1 kohdassa ja 44 artiklassa varojen erille säädetyn käsittelytavan mukaisesti. Varojen myynti- ja takaisinostosopimukset ja termiiniostosopimukset painotetaan kauppaa vastapuolella koskevien erien sijasta kyseisten varojen mukaan. Euroopan investointirahastosta merkityn pääoman maksamatta olevaan osaan voidaan soveltaa 20 prosentin painotusta.

3. Liitteessä III esitettyjä menetelmiä sovelletaan liitteessä IV lueteltuihin taseen ulkopuolisiin eriin, ei kuitenkaan

– sopimuksiin, joilla käydään kauppaa virallisesti hyväksytyissä pörsseissä;

– valuuttasopimuksiin (paitsi kultaa koskeviin sopimuksiin), joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään neljätoista kalenteripäivää.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2006 saakka vapauttaa liitteessä III esitettyjen menetelmien soveltamisesta sellaisen selvitysyhteisön selvitettävänä olevat OTC-sopimukset, joka toimii sopimusten laillisena vastapuolena ja jossa kaikki osapuolet asettavat selvitysyhteisölle päivittäin sellaisen täyden vakuuden sopimuksista aiheutuville riskeille, joka kattaa sekä nykyhetken että mahdollisen tulevaisuuden luottoriskin. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että asetettu vakuus antaa samantasoisen suojan kuin 1 kohdan a alakohdan 7 alakohdan mukainen vakuus ja poistaa riskin selvitysyhteisön riskien kasvamisesta yli asetetun vakuuden markkina-arvon. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka ne käyttävät tätä mahdollisuutta.

4. Kun taseen ulkopuolisiin eriin liittyy nimenomaiset takaukset, ne painotetaan niin kuin ne olisi annettu takaajan eikä vastapuolen puolesta. Kun taseen ulkopuolisista liiketoimista aiheutuvalle mahdolliselle riskille on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä täysimääräinen ja täydellinen vakuus jossakin 1 kohdan a alakohdan 7 alakohdan tai b alakohdan 11 alakohdan mukaisessa varoja vastaavassa muodossa, sovelletaan nollapainotusta tai 20 prosentin painotusta kyseessä olevasta vakuudesta riippuen.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa 50 prosentin painotusta taseen ulkopuolisiin eriin, jotka ovat takuita tai takauksia, jotka ovat luonteeltaan luoton vastineita ja joiden täytenä vakuutena on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä kiinnitys, joka täyttää 1 kohdan c alakohdan 1 alakohdassa luetellut edellytykset, edellyttäen että takaajalla on välitön oikeus tähän vakuuteen.

5. Jos varoihin ja taseen ulkopuolisiin eriin sovelletaan alhaisempaa painotusta sen vuoksi, että niille on nimenomaiset takaukset tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät vakuudet, alhaisempaa painotusta sovelletaan ainoastaan siihen osaan, josta takaus on annettu tai jonka vakuus täysin kattaa.

44 artikla

Jäsenvaltioiden aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisilta olevien saatavien painottaminen

1. Edellä 43 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimusten estämättä jäsenvaltiot voivat vahvistaa nollapainotuksen omilta aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisilta oleville saamisille, jos näiden ja maan keskushallinnolta olevien saamisten kesken ei ole riskien suhteen eroa aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten veronkanto-oikeuden ja erityisten aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta vähentävien rakenteellisten järjestelyjen vuoksi. Näiden perusteiden mukaisesti määrättyä nollapainotusta sovelletaan kyseisiltä aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisilta oleviin saamisiin ja niiden puolesta annettuihin taseen ulkopuolisiin eriin, sekä saamisiin kolmansilta ja kolmansien puolesta annettuihin taseen ulkopuolisiin eriin, jotka ovat kyseessä olevien aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten takaamia tai joilla on asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät, näiden alue- tai paikallishallinnon viranomaisten liikkeeseen laskemien arvopapereiden muodossa olevat vakuudet.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, pitävätkö ne nollapainotusta perusteltuna ottaen huomioon 1 kohdassa säädetyt arviointiperusteet. Komissio antaa tästä tiedon edelleen. Muut jäsenvaltiot voivat tarjota niiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa oleville luottolaitoksille mahdollisuuden soveltaa nollapainotusta silloin, kun ne avustavat kyseessä olevia aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisia liiketoiminnassa tai kun niillä on jälkimmäisten takaamia saatavia, mukaan lukien arvopapereiden muodossa olevat vakuudet.

45 artikla

Muut painotukset

1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 20 prosentin painotusta sellaisiin varojen eriin, joiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä vakuutena on A alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisten liikkeeseen laskemien arvopapereiden tai talletus muissa A alueen luottolaitoksissa kuin lainanantajalaitoksessa olevan talletuksen tai näiden luottolaitosten liikkeeseen laskemien sijoitustodistusten taikka niihin verrattavien sijoitusvälineiden muodossa olevat vakuudet, sanotun rajoittamatta 44 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2. Jäsenvaltiot saavat soveltaa 10 prosentin painotusta saamisiin luottolaitoksilta, jotka ovat erikoistuneet kotivaltioidensa pankkien välisiin markkinoihin ja julkisen sektorin lainamarkkinoihin, ja ovat toimivaltaisten viranomaisten tiiviissä valvonnassa, kun kyseisille varojen erille on täysimääräinen ja täydellinen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä ja riittävänä pitämä 43 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen varojen erien yhdistelmän muodossa oleva vakuus.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdolliset 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi annetut säännökset ja niiden antamisen perusteet. Komissio toimittaa kyseessä olevat tiedot jäsenvaltioille. Komissio tutkii määräajoin mainittujen säännösten soveltamisen vaikutukset sen varmistamiseksi, että ne eivät johda kilpailun vääristymiseen.

46 artikla

Hallinnolliset toimielimet ja muut kuin kaupalliset yritykset

Sen soveltamiseksi, mitä 43 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sisällyttää aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten käsitteeseen muutoin kuin kaupallisesti toimivia hallinnollisia viranomaisia tai laitoksia, jotka ovat vastuussa alue- tai paikallishallinnon viranomaisille, sekä sellaisia keskus- tai aluehallinnon, kunnallisten viranomaisten taikka viranomaisten omistamia muita kuin kaupallisia yrityksiä, jotka toimivaltaisten viranomaisten käsityksen mukaan hoitavat samoja tehtäviä kuin alueelliset ja paikalliset viranomaiset.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sisällyttää aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten käsitteeseen myös kirkot ja uskonnolliset yhteisöt, jotka ovat julkisyhteisöjä, jos nämä lainsäädännössä niille myönnetyn verotusoikeuden perusteella kantavat veroa.Tässä tapauksessa 44 artiklassa mainittu mahdollisuus ei kuitenkaan ole voimassa.

47 artikla

Vakavaraisuussuhteen taso

1. Luottolaitoksia on vaadittava pitämään 40 artiklassa määritelty vakavaraisuussuhde vähintään kahdeksan prosentin tasolla.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat katsoessaan sen aiheelliseksi määrätä vähimmäissuhteen suuremmaksi.

3. Jos suhde muodostuu pienemmäksi kuin kahdeksan prosenttia, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kyseinen luottolaitos ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin saattaakseen suhdeluvun sovitun vähimmäistason mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.

ò uusi

3 JAKSO

Luottoriskin vähimmäispääomavaatimukset

76 artikla

Luottolaitosten on sovellettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen 75 artiklan a alakohtaa sovellettaessa joko 78–83 artiklassa tarkoitettua standardimenetelmää tai, jos toimivaltaiset viranomaiset sen 84 artiklan nojalla sallivat, 84–89 artiklassa tarkoitettua sisäisten luokitusten menetelmää (IRB-menetelmä, IRBA).

77 artikla

Tässä jaksossa ’vastuulla’ tarkoitetaan omaisuuserää tai taseen ulkopuolista erää.

1 alajakso – Standardimenetelmä

78 artikla

1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, omaisuuserän vastuuarvo on sen tase-arvo ja liitteessä II lueteltujen taseen ulkopuolisten erien vastuuarvo on seuraava prosenttiosuus erän arvosta: 100 prosenttia, kun kyseessä on korkean riskin erä; 50 prosenttia, kun kyseessä on keskimääräisen riskin erä; 20 prosenttia, kun kyseessä on keskimääräisen/alhaisen riskin erä ja 0 prosenttia, kun kyseessä on alhaisen riskin erä. Tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät on jaettava riskiluokkiin liitteen II mukaisesti.

2. Liitteessä IV lueteltujen johdannaissopimusten vastuuarvo määritetään soveltamalla toista liitteessä III kuvailluista menetelmistä, ja uudistamissopimusten ja muiden nettoutusjärjestelyjen vaikutukset on otettava huomioon sovellettaessa kyseisiä menetelmiä liitteen III mukaisesti.

3. Kun vastuuseen liittyy vastikkeellinen luottosuoja, kyseiseen erään sovellettavaa vastuuarvoa voidaan muuttaa 3 alajakson mukaisesti.

4. Kun luottolaitos soveltaa liitteessä VIII olevan 3 osan mukaisesti rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää ja kun vastuuna on takaisinostosopimuksen taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen tai lainaksi ottamisen perusteella myydyt, asetetut tai lainatut arvopaperit tai hyödykkeet, vastuuarvo on 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty arvopapereiden tai hyödykkeiden arvo ja sitä korotetaan tällaisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin sovellettavalla volatiliteettikorjauksella liitteessä VIII olevan 3 osan 35–60 kohdassa kuvatulla tavalla.

79 artikla

1.           Kukin vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:

(a)     saamiset tai ehdolliset saamiset valtioilta tai keskuspankeilta;

(b)     saamiset tai ehdolliset saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta;

(c)     saamiset tai ehdolliset saamiset hallintoelimiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä;

(d)     saamiset tai ehdolliset saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta;

(e)     saamiset tai ehdolliset kansainvälisiltä organisaatioilta;

(f)     saamiset tai ehdolliset saamiset laitoksilta;

(g)     saamiset tai ehdolliset saamiset yrityksiltä;

(h)     vähittäissaamiset tai ehdolliset vähittäissaamiset;

(i)      kiinteistövakuudelliset saamiset tai ehdolliset kiinteistövakuudelliset saamiset;

(j)      erääntyneet saamiset;

(k)     erät, jotka viranomaisten määrityksen mukaan sisältävät korkean riskin;

(l)      katetut joukkolainat;

(m)    arvopaperistetut erät;

(n)     lyhytaikaiset saamiset laitoksilta ja yrityksiltä;

(o)     osuudet yhteissijoitusyrityksissä;

(p)     muut erät.

2.           Jotta vastuu voidaan luokitella kuuluvaksi 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettuun vähittäisvastuiden ryhmään, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

(a)     vastuun on liityttävä joko yksityishenkilöön tai –henkilöihin taikka pieneen tai keskisuureen yhteisöön;

(b)     vastuun on oltava yksi monista ominaispiirteiltään samantyyppisistä vastuista siten, että tämäntyyppisen antolainaustoimintaan liittyvät riskit vähenevät tuntuvasti;

(c)     määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat yhteensä velkaa luottolaitokselle tai emoyritykselle ja sen tytäryrityksille, mukaan lukien erääntyneet vastuut, ei saa luottolaitoksen hallussa olevien tietojen mukaan olla yli miljoona euroa. Luottolaitoksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet näiden tietojen saamiseksi.

Arvopapereita ei saa hyväksyä vähittäisvastuiden ryhmään.

80 artikla

1.           Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseksi kaikkiin vastuisiin sovelletaan riskipainoa liitteessä VI olevan 1 osan mukaisesti, lukuun ottamatta omista varoista vähennettäviä vastuita. Sovellettava riskipaino perustuu vastuuryhmään, johon vastuu on luokiteltu, ja vastuun luottoluokitukseen liitteessä VI olevassa 1 osassa täsmennetyssä laajuudessa. Luottokelpoisuus voidaan määritellä viittaamalla luottoluokituslaitosten antamaan luokitukseen 81–83 artiklan säännösten mukaisesti tai vientitakuulaitosten luokitukseen liitteessä VI olevan 1 osan mukaisesti.

2.           Sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua riskipainoa vastuuarvo kerrotaan tämän alajakson mukaisesti täsmennetyllä tai määritetyllä riskipainolla.

3.           Laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laitosvastuiden osalta toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä joko menetelmää, joka perustuu sen valtion luottoluokitukseen, jossa luottolaitos on perustettu, tai menetelmää, joka perustuu vastapuolena olevan laitoksen luottoluokitukseen liitteen VI mukaisesti.

4.           Jos vastuuseen liittyvä luottoriski on suojattu, kyseiseen erään sovellettavaa riskipainoa voidaan muuttaa 3 alajakson mukaisesti sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään.

5.           Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan arvopaperistettujen vastuiden osalta 4 alajakson mukaisesti.

6.           Vastuisiin, joiden osalta riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisesta ei ole tässä alajaksossa muuta säädetty, sovelletaan 100 prosentin riskipainoa.

7.           Lukuun ottamatta vastuita, jotka johtavat 57 artiklan ensimmäisen kohdan a–h alakohdassa tarkoitettujen erien muotoisiin velkoihin, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan vaatimuksia luottolaitoksen vastuisiin, kun vastapuolena on sen emoyritys, tytäryritys tai emoyrityksen tytäryritys ja kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)     vastapuoli on laitos tai rahoitusalan holdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai avustavia palveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia;

(b)     vastapuoli kuuluu kokonaisuudessaan samaan konsolidointiryhmään kuin luottolaitos;

(c)     vastapuoleen sovelletaan samoja riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä kuin luottolaitokseen;

(d)     vastapuoli on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon kuin luottolaitos;

(e)     vastapuolen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle luottolaitokselle ei ole tämänhetkisiä tai ennakoitavissa olevia aineellisia tai oikeudellisiä esteitä;

Tällaisissa tapauksissa sovelletaan nollariskipainotusta.

81 artikla

1.           Ulkoista luottoluokitusta voidaan käyttää vastuun riskipainon määrittämiseksi 80 artiklan mukaisesti vain silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luokituksen antavan luottoluokituslaitoksen käytön, jäljempänä ’hyväksytty luottoluokituslaitos’.

2.           Toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa 80 artiklan soveltamista varten hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan luottoluokituslaitokset, joiden pääomanhallintaprosessi täyttää objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset ja joiden laatimat luokitukset täyttävät luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon liitteessä VI olevassa 2 osassa asetetut tekniset vaatimukset.

3.           Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoluokituslaitoksen, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä kyseisen luottoluokituslaitoksen soveltamatta omaa arviointimenettelyään.

4.           Toimivaltaisten viranomaisten on annettava yleisesti saataville selvitys noudatetusta hyväksymismenettelystä ja luettelo hyväksytyistä luottoluokituslaitoksista.

82 artikla

1.           Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä liitteessä VI olevassa 2 osassa tarkoitettujen teknisten vaatimusten perusteella, mikä kyseisen liitteen 1 osassa tarkoitettu luottoluokka vastaa kutakin hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta. Määrielmien on oltava objektiivisia ja johdonmukaisia.

2.           Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet 1 kohdan mukaiset määritelmät, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä määritelmät soveltamatta omia määrittelymenettelyjään.

83 artikla

1.           Luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta on käytettävä luottolaitoksen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen johdonmukaisesti ja liitteessä VI olevaa 3 osaa noudattaen. Luokituksia ei saa käyttää valikoiden.

2.           Luottolaitosten on käytettävä pyynnöstä annettuja luottoluokituksia. Ne voivat kuitenkin käyttää muutoin annettuja luokituksia toimivaltaisen viranomaisen luvalla.

2 alajakso – Sisäisten luokitusten menetelmä

84 artikla

1.           Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tämän alajakson nojalla, että luottolaitokset laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän sisäisten luokitusten menetelmää (IRB-menetelmä, IRBA) soveltaen. Kunkin luottolaitoksen on saatava tähän erillinen lupa.

2.           Lupa annetaan ainoastaan silloin, kun toimivaltainen viranomainen katsoo, että luottolaitoksen järjestelmät luottoriskien hallitsemiseksi ja luokittelemiseksi ovat hyvin perustellut, niitä noudatetaan johdonmukaisesti ja varsinkin, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti:

(a)     luottolaitoksen luokitusjärjestelmä tarjoaa soveltuvan arvion vastapuolten ja transaktioiden ominaispiirteistä, asianmukaisen riskien erottelun ja täsmälliset ja johdonmukaiset määrälliset riskiestimaatit;

(b)     pääomavaatimusten laskemiseen käytettävillä sisäisillä luokituksilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla sekä tähän liittyvillä järjestelmillä ja prosesseilla on keskeinen merkitys luottolaitoksen riskienhallinta- ja päätöksentekoprosessin, luottojen hyväksymisen, pääoman sisäisen kohdentamisen sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän (corporate governance) kannalta;

(c)     luottolaitoksella on luottoriskin valvontayksikkö, joka vastaa sen luokitusjärjestelmistä ja joka on riittävän itsenäinen ja muiden vaikutusvallasta riippumaton;

(d)     luottolaitos kerää ja säilyttää kaikki asianmukaiset tiedot, joilla voidaan tukea tehokkaasti luottoriskien mittaamis- ja hallintamenettelyjä;

(e)     luottolaitos laatii asiakirjoja luokitusjärjestelmistään ja niiden toimintaperiaatteista sekä validoi luokitusjärjestelmänsä.

Jos Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoituslaitos ja sen tytäryritykset soveltavat IRB-menetelmää yhtenäisesti emoyritykseen ja sen tytäryrityksiin, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että emoyritys ja tytäryritykset täyttävät yhdessä tarkasteltuina liitteessä VII olevan 4 osan mukaiset vähimmäisvaatimukset.

3.           Hakiessaan lupaa käyttää IRB-menetelmää luottolaitoksen on osoitettava, että se on käyttänyt vähintään kolmen lupaa edeltävän vuoden ajan kyseisten IRB-menetelmän vastuuryhmien osalta luokitusjärjestelmiä, jotka ovat pääosin liitteessä esitettyjen sisäistä riskien mittaamista ja hallintaa koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisia. Tätä vaatimusta sovelletaan 31 päivästä joulukuuta 2010.

4.           Hakiessaan lupaa käyttää omia LGD- ja/tai CF-estimaattejaan luottolaitoksen on osoitettava, että se on vähintään kolmen lupaa edeltävän vuoden ajan laatinut omat LGD- ja/tai CF-estimaattinsa ja käyttänyt niitä tavalla, joka vastaa pääosin liitteessä esitettyjä vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat omien estimaattien käyttöä näistä parametreista. Tätä vaatimusta sovelletaan 31 päivästä joulukuuta 2010.

5.           Jos luottolaitos ei enää täytä tässä alajaksossa säädettyjä vaatimuksia, sen on joko esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelma nopeasta paluusta noudattamaan vaatimuksia, tai sen on osoitettava, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen.

6.           Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen ja sen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdigyhtiön ja sen tytäryritysten tarkoituksena on käyttää IRB-menetelmää, eri oikeudellisten yksikköjen toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä 129–132 artiklan mukaisesti.

85 artikla

1.           Sen estämämättä, mitä 89 artiklassa säädetään, luottolaitosten ja jokaisen emoyrityksen ja sen tytäryritysten on käytettävä IRB-menetelmää kaikkiin vastuisiinsa.

Toimivaltaisten viranomaisten luvalla menetelmä voidaan ottaa käyttöön vaiheittain 86 artiklassa tarkoitetuissa eri vastuuryhmissä saman liiketoimintayksikön sisällä, eri liiketoimintayksiköissä saman ryhmän sisällä tai yritys-, luottolaitos-, valtio- ja keskuspankkivastuiden riskipainojen laskemiseen sovellettavien omien LGD- tai CF-estimaattien käyttämiseksi.

Edellä 86 artiklassa tarkoitetun vähittäisvastuiden ryhmän osalta käyttöönotto voidaan toteuttaa vaiheittain eri vastuuryhmissä, joihin sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 9, 10 ja 11 kohdassa tarkoitettuja korrelaatiokaavoja.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettu käyttöönotto on toteutettava kohtuullisessa aikataulussa, josta sovitaan toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Käyttöönotto on toteutettava toimivaltaisten viranomaisten määrittämiä tiukkoja vaatimuksia noudattaen. Vaatimukset on laadittava varmistamaan, että 1 kohdassa tarkoitettua joustomahdollisuutta ei käytetä valikoivasti alhaisempien vähimmäispääomavaatimusten aikaansaamiseksi IRB-menetelmän ulkopuolella vielä olevien vastuuryhmien tai liiketoimintayksikköjen osalta tai käytettäessä omia LGD- ja CF-estimaatteja.

3.           Kun luottolaitos alkaa käyttää IRB-menetelmää johonkin vastuuryhmäänsä, se on käytettävä IRB-menetelmää myös oman pääoman ehtoisista sijoituksista muodostuvaan vastuuryhmään.

4.           Jollei 1–3 kohdasta ja 89 artiklasta muuta johdu, IRB-menetelmän käyttöön 84 artiklan nojalla luvan saaneet luottolaitokset saavat soveltaa 1 alajaksoa riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisessa ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla.

5.           Jollei 1 ja 2 kohdasta ja 89 artiklasta muuta johdu, omien LGD- ja CF-estimaattien käyttöön 87 artiklan 9 kohdan nojalla luvan saaneet luottolaitokset saavat käyttää 87 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja LGD-arvoja ja luottovasta-arvokertoimia ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla.

86 artikla

1.         Jokainen vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:

(a)     saamiset tai ehdolliset saamiset valtioilta ja keskuspankeilta;

(b)     saamiset tai ehdolliset saamiset laitoksilta;

(c)     saamiset tai ehdolliset saamiset yrityksiltä;

(d)     vähittäissaamiset tai ehdolliset vähittäissaamiset;

(e)     oman pääoman ehtoiset sijoitukset;

(f)     arvopaperistetut erät;

(g)     muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat erät.

2.         Seuraavat vastuut käsitellään valtio- ja keskuspankkivastuina:

(a)     saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta, jotka käsitellään valtiovastuina 1 alajakson nojalla;

(b)     saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta, joihin sovelletaan nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla.

3.         Seuraavat vastuut käsitellään laitosvastuina:

(a)     saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta, joita ei käsitellä valtiovastuina 1 alajakson nojalla;

(b)     saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, jotka käsitellään laitosvastuina 1 alajakson nojalla;

(c)     saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin ei sovelleta nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla.

4.         Jotta vastuut voidaan luokitella 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin vähittäisvastuisiin, niiden on täytettävä seuraavat ehdot:

(a)     vastapuolena on joko yksityishenkilö tai –henkilöitä taikka pieni tai keskisuuri yhteisö edellyttäen jälkimmäisessä tapauksessa, että määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmä on yhteensä velkaa luottolaitokselle tai emoyritykselle ja sen tytäryrityksille, saa olla enintään miljoona euroa ja luottolaitoksen edellytetään toteuttaneen kohtuulliset toimenpiteet tilanteen tarkistamiseksi;

(b)     luottolaitos käsittelee riskienhallinnassaan kyseisiä vastuita samalla tavoin pitkällä aikavälillä;

(c)     niitä ei hallinnoida yksilöidysti yritysvastuiden kaltaisella tavalla;

(d)     kunkin vastuun kanssa samalla tavoin hallinnoituja vastuita on suuri määrä.

5.         Seuraavat vastuut luokitellaan oman pääoman ehtoisista sijoituksista muodostuvaan vastuuryhmään:

(a)     vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja, joihin liittyy huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeeseenlaskijan jäännösvaroihin tai ‑tuottoihin;

(b)     velkainstrumentit, joiden taloudellinen sisältö vastaa a alakohdassa tarkoitettuja vastuita.

6.         Yritysvastuiden ryhmässä luottolaitosten on erikseen eroteltava erityisrahoitusvastuiksi seuraavanlaiset vastuut:

(a)     vastapuoli on perustettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta ja/tai hallinnointia varten;

(b)     lainaajalla on sopimusjärjestelyistä johtuva merkittävä vaikutusvalta omaisuuseriin ja niiden tuottamaan tuloon;

(c)     velan takaisinmaksu perustuu pääasiassa rahoitettavien omaisuuserien tuottamaan tuloon eikä niinkään yrityksen laajemman liiketoiminnan tuottamaan tuloon.

7.         Kaikki luottovelvoitteet, joita ei ole luokiteltu 1 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin, on luokiteltava 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään.

8.         Edellä 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään on sisällytettävä leasing-omaisuuden jäännösarvo, jos tässä direktiivissä ei muualla toisin säädetä.

9.         Luottolaitoksen on käytettävä eri vastuuryhmien luokitteluun asianmukaisia ja pitkällä aikavälillä johdonmukaisia menetelmiä.

87 artikla

1.         Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä sellaisiin vastuisiin liittyvän luottoriskin osalta, jotka kuuluvat johonkin 86 artiklan 1 kohdan a–e tai g alakohdassa tarkoitetuista vastuuryhmistä, on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 1–25 kohdan mukaan, ellei vastuita vähennetä omista varoista.

2.         Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ostettuihin saamisiin liittyvän laimentumisriskin osalta on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 26 kohdan mukaisesti.

3.         Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä luottoriskin ja laimentumisriskin osalta on laskettava kyseiseen vastuuseen liittyvien asianmukaisten parametrien perusteella. Parametreja ovat maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappio-osuus (LGD), juoksuaika (M) ja riskiarvo. Maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ja tappio-osuutta voidaan käsitellä erikseen tai yhdessä liitteessä VII olevan 2 osan mukaisesti.

4.         Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä 86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden luottoriskin osalta on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 15–24 kohdan mukaisesti, jos toimivaltaiset viranomaiset antavat tähän luvan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitos käyttää liitteessä VII olevan 1 osan 24 ja 25 kohdassa kuvailtua menetelmää ainoastaan silloin, kun luottolaitos täyttää liitteessä VII olevan 4 osan 114–122 kohdassa asetetut vähimmäisvaatimukset.

5.         Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä erityisrahoitusvastuiden luottoriskin osalta voidaan laskea liitteessä VII olevan 1 osan 5 kohdan mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava ohjeita siitä, miten laitosten olisi riskipainotettava erityisrahoitusvastuunsa liitteessä VII olevan 1 osan 5 kohdan nojalla, ja hyväksyttävä laitosten soveltamat luokitusmenetelmät.

6.         Luottolaitosten on muodostettava 86 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluvien vastuiden osalta omat PD-estimaattinsa 84 artiklan ja liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti.

7.         Luottolaitosten on muodostettava 86 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta omat LGD- ja CF-estimaattinsa 84 artiklan ja liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti.

8.         Luottolaitosten on sovellettava 86 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluvien vastuiden osalta liitteessä VII olevan 2 osan 8 kohdassa lueteltuja LGD-arvoja ja liitteessä VII olevan 3 osan 11 kohdan a–c alakohdassa lueteltuja luottovasta-arvokertoimia.

9.         Sen estämättä, mitä 8 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset käyttävät 86 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluvien vastuiden osalta omia LGD- ja CF-estimaattejaan 84 artiklan ja liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti.

10.       Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä arvopaperistettujen vastuiden osalta ja 86 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta on laskettava 4 alajakson mukaisesti.

11.       Jos saamiset yhteissijoitusyritykseltä täyttävät liitteessä VI olevan 1 osan 74 ja 75 kohdan vaatimukset ja luottolaitoksella on tiedot kaikista yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, luottolaitoksen on otettava nämä vastuut huomioon huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja odotetun tappion määrää tässä alajaksossa säädettyjen menetelmien mukaan.

Jos luottolaitos ei täytä edellytyksiä tässä alajaksossa säädettyjen menetelmien soveltamiseksi, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ja odotetun tappion määrä on laskettava seuraavien menetelmien mukaan:

a)      86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 17–19 kohdan mukaista menetelmää. Jos luottolaitos ei tätä varten pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, se on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita.

b)      kaikkien muiden suojattavien vastuiden osalta sovelletaan 1 alajaksossa säädettyä menetelmää seuraavin muutoksin:

i)       vastuut luokitellaan sopivaan vastuuryhmään ja niihin sovelletaan tavanomaista luottoluokkaa seuraavan ylemmän luottoluokan mukaista riskipainoa;

ii)      vastuisiin, jotka luokitellaan ylempiin luottoluokkiin, joissa sovelletaan tavallisesti 150 prosentin riskipainoa, sovelletaan 200 prosentin riskipainoa.

12.       Jos saamiset yhteissijoitusyritykseltä eivät täytä liitteessä VI olevan 1 osan 74 ja 75 kohdassa esitettyjä vaatimuksia tai luottolaitos ei ole tietoinen kaikista yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, luottolaitoksen on otettava nämä vastuut huomioon ja laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ja odotetun tappion määrä liitteessä VII olevan 1 osan 17–19 kohdassa tarkoitetun menetelmän mukaan. Jos luottolaitos ei tässä yhteydessä pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, se on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita. Tätä varten muut kuin oman pääoman ehtoiset vastuut luokitellaan johonkin muuhun liitteessä VII olevan 1 osan 17 kohdassa lueteltuun ryhmään (pääomasijoitukset, pörssissä noteeratut oman pääoman ehtoiset sijoitukset ja muut oman pääoman ehtoiset sijoitukset) ja tuntemattomat vastuut luokitellaan muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyvien vastuiden ryhmään.

Edellä kuvaillun menetelmän vaihtoehtona luottolaitokset voivat antaa kolmannen tehtäväksi laskea ja ilmoittaa – edellyttäen, että laskelmien ja raportoinnin oikeellisuus on asianmukaisesti varmistettu – keskimääräisen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän, joka perustuu yhteissijoitusyrityksen suojattaviin vastuisiin ja joka lasketaan seuraavan menetelmän mukaisesti:

a)      86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 17–19 kohdan mukaista menetelmää. Jos luottolaitos ei tässä yhteydessä pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, se on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita.

b)      kaikkien muiden suojattavien vastuiden osalta sovelletaan 1 alajaksossa säädettyä menetelmää seuraavin muutoksin:

i)       vastuut luokitellaan sopivaan vastuuryhmään ja niihin sovelletaan tavallista luottoluokkaa seuraavan ylemmän luottoluokan mukaista riskipainoa;

ii)      vastuisiin, jotka luokitellaan ylempiin luottoluokkiin, joissa sovelletaan tavallisesti 150 prosentin riskipainoa, sovelletaan 200 prosentin riskipainoa.

88 artikla

1.         Edellä 86 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluviin vastuisiin liittyvä odotettu tappio on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 27–33 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.         Laskettaessa odotetun tappion määrää liitteessä VII olevan 1 osan 27–33 kohdan mukaisesti kuhunkin vastuuseen on käytettävä samaa PD-, LGD- ja vastuuarvoa kuin laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 87 artiklan mukaisesti.

3.         Odotettu tappio lasketaan arvopaperistettujen vastuiden osalta 4 alajakson mukaisesti.

4.         Odotettu tappio on nolla 86 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta.

5.         Odotettu tappio lasketaan ostettuihin saamisiin liittyvän laimentumisriskin osalta liitteessä VII olevan 1 osan 33 kohdan mukaisesti.

6.         Odotettu tappio lasketaan 87 artiklan 11 ja 12 kohdassa tarkoitettujen vastuiden osalta liitteessä VII olevan 1 osan 27–33 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

89 artikla

1.         Luottolaitokset, jotka ovat saaneet luvan käyttää IRB-menetelmää riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja odotetun tappion laskemiseen yhden tai useamman vastuuryhmän osalta, voivat soveltaa toimivaltaisten viranomaisten luvalla 1 alajaksoa seuraaviin vastuisiin:

(a)     86 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin;

(b)     86 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin;

(c)     vastuisiin merkitykseltään vähäisissä liiketoimintayksiköissä sekä vastuuryhmiin, jotka ovat merkitykseltään vähäisiä kokonsa ja riskiprofiilinsa vuoksi;

(d)     kotijäsenvaltion keskus-, alue- ja paikallishallintoon ja hallintoelimiin liittyviin vastuisiin seuraavin edellytyksin:

(i)      saamisiin keskushallinnolta ja kyseisiin muihin saamisiin liittyvä riski on yhtä suuri erityisten hallintojärjestelyjen vuoksi;

(ii)     saamiset keskushallinnolta kuuluvat 1 alajakson nojalla luottoluokkaan 1;

(e)     luottolaitoksen vastuisiin, joissa vastapuolena on sen emoyritys, sen tytäryritys tai sen emoyrityksen tytäryritys edellyttäen, että vastapuoli on laitos, rahoitusalan holdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai avustavia palveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia;

f)       oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin yhteisöihin, joiden luottovelvoitteisiin sovelletaan nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla (mukaan lukien julkisrahoitteiset yhteisöt, joihin voidaan soveltaa nollariskipainotusta);

g)      oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin, jotka on laskettu liikkeeseen osana lailla säädettyä ohjelmaa, jolla pyritään edistämään tiettyjen toimialojen taloudellista tilaa ja joka tuo merkittävää valtion apua luottolaitoksille sijoitusten tekemiseen ja jota jossain muodossa koskee valtion valvonta ja sijoitusrajoitukset. Tämä käsittely on rajattu 10 prosentin osuuteen ensisijaisista ja toissijaisista omista varoista.

Tämä kohta ei estä sitä, että toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan soveltaa 1 alajakson säännöksiä oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin, joita saa toisissa jäsenvaltioissa käsitellä tällä tavoin.

2.         Sovellettaessa c alakohtaa luottolaitoksen oman pääoman ehtoisten sijoitusten vastuuryhmä katsotaan merkittäväksi, jos niiden yhteenlaskettu arvo, josta on vähennetty g alakohdassa tarkoitettujen lakisääteisten ohjelmien nojalla tehdyt oman pääoman ehtoiset sijoitukset, on edeltävän vuoden aikana keskimäärin ylittänyt 10 prosenttia luottolaitoksen omista varoista. Jos kyseiset oman pääoman ehtoiset sijoitukset muodostuvat alle kymmenestä yksittäisestä omistusosuudesta, kyseinen raja-arvo on 5 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.

3 alajakso – luottoriskien vähentäminen

90 artikla

Tässä alajaksossa ’luottoa myöntävällä luottolaitoksella’ tarkoitetaan luottolaitosta, jolla kyseiset vastuut ovat, vaikka ne eivät johtuisikaan lainasta.

91 artikla

Sellaiset luottolaitokset, jotka käyttävät standardimenetelmää 78–83 artiklan mukaisesti tai jotka käyttävät sisäisten luokitusten menetelmää 84–89 artiklan mukaisesti mutta ilman 87–88 artiklan mukaisia omia LGD- ja CF-estimaattejaan, voivat käyttää tämän alajakson mukaisia riskien vähentämistekniikoita laskiessaan 75 artiklan a alakohdassa tarkoitettua riskipainotettujen saamisten yhteismäärää tai odotetun tappion yhteismäärää 57 artiklan ensimmäisen kohdan q alakohdassa tarkoitettua laskentaa ja 63 artiklan 3 kohtaa varten.

92 artikla

1.           Sellaisen tekniikan, jota käytetään tarjoamaan luottosuojaa yhdessä luottoa myöntävän luottolaitoksen toteuttamien toimenpiteiden, menettelyjen ja toimintalinjojen kanssa, on johdettava oikeudellisesti päteviin ja kaikilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla täytäntöönpanokelpoisiin luottosuojajärjestelyihin.

2.           Luottoa myöntävän luottolaitoksen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen luottosuojajärjestelyn tehokkuuden ja hallitakseen siihen liittyvät riskit.

3.           Vastikkeellisen luottosuojan tapauksessa vakuudeksi hyväksyttävien omaisuuserien on oltava riittävän likvidejä ja niiden arvon on oltava pitkällä aikavälillä riittävän vakaa, jotta ne tarjoavat asianmukaisen varmuuden luottosuojasta, kun otetaan huomioon riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen käytetty menetelmä ja vähentämistekniikoiden sallittu hyväksymisaste. Vakuudeksi saa hyväksyä ainoastaan liitteessä VIII olevassa 1 osassa luetellut omaisuuserät.

4.           Vastikkeellisen luottosuojan tapauksessa luottoa myöntävällä luottolaitoksella on oltava oikeus realisoida tai ottaa haltuunsa kohtuullisessa ajassa luottosuojan tarjoavat omaisuuserät luotonsaajan tai vakuuden haltijana toimivan säilytysyhteisön maksukyvyttömyys- tai konkurssitilanteessa – tai muussa transaktioasiakirjoissa mainitussa tilanteessa. Luottosuojana käytettävien omaisuuserien arvo ei saa olla olennaisesti riippuvainen luotonsaajan luottokelpoisuudesta.

5.           Takauksen luonteisen luottosuojan tapauksessa sitoumuksen antajaksi hyväksyttävän osapuolen on oltava riittävän luotettava ja luottosuojasopimuksen on oltava oikeudellisesti pätevä merkityksellisillä lainkäyttöalueilla, jotta ne tarjoavat asianmukaisen varmuuden luottosuojasta, kun otetaan huomioon riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen käytetty menetelmä ja vähentämistekniikoiden sallittu hyväksymisaste. Vähentämistekniikoiden hyväksyntä on rajattava liitteessä VIII olevan 1 osan mukaisiin luottosuojan tarjoajiin ja luottosuojasopimusten muotoihin.

6.           Liitteessä VIII olevan 2 osan mukaiset vähimmäisvaatimukset on täytettävä.

93 artikla

1.           Kun 92 artiklan vaatimukset täytetään, riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärää voidaan muuttaa liitteessä VIII olevan 3–6 osan mukaisesti.

2.           Mikään vastuu, johon sovelletaan riskien vähentämistekniikkaa, ei saa johtaa korkeampaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärään tai odotettujen tappioiden yhteismäärään kuin muuten samanlainen vastuu, johon ei sovelleta riskien vähentämistekniikkaa.

3.           Jos 78–83 artiklan tai vastaavasti 84–93 artiklan mukaisesti lasketuissa riskipainotettujen saamisten yhteismäärissä on jo otettu huomioon luottosuoja, luottosuojan laskentaa ei saa enää suorittaa tämän alakohdan mukaisesti.

4 alajakso – Arvopaperistaminen

94 artikla

Kun luottolaitos käyttää 1 alajaksossa kuvailtua standardimenetelmää laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärän sen vastuuryhmän osalta, johon arvopaperistetut vastuut on luokiteltava 79 artiklan nojalla, sen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä arvopaperistettujen omaisuuserien osalta liitteessä IX olevan 4 osan 6–35 kohtaa noudattaen.

Muissa tapauksissa sen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä liitteessä IX olevan 4 osan 36–74 kohtaa noudattaen.

95 artikla

1.         Kun alulle paneva luottolaitos on siirtänyt arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvän merkittävän luottoriskin liitteessä IX olevan 2 osan mukaisesti, luottolaitos voi

(a)     perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa olla sisällyttämättä arvopaperistettuja vastuita riskipainotettujen saamisten yhteismäärään ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärään;

(b)     synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa laskea riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta liitteessä IX olevan 2 osan mukaisesti.

2.         Kun 1 kohtaa sovelletaan, alulle panevan luottolaitoksen on laskettava liitteessä IX kuvailtu riskipainotettujen saamisten yhteismäärä positioiden osalta, jotka sillä on arvopaperistettavissa omaisuuserissä.

Jos alulle paneva luottolaitos ei voi siirtää merkittävää luottoriskiään 1 kohdan mukaisesti, sen ei tarvitse laskea riskipainotettujen saamisten yhteismäärää positioiden osalta, jotka sillä on arvopaperistettavissa omaisuuserissä.

96 artikla

1.         Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan arvopaperistettujen omaisuuserien osalta, riskipainoa on sovellettava liitteen IX mukaisesti position luottoluokitukseen perustuvaan vastuuarvoon; luottoluokitus voidaan määrittää viittaamalla luottoluokituslaitoksen antamaan luokitukseen tai muutoin, kuten liitteessä IX todetaan.

2.         Kun vastuut liittyvät arvopaperistamisen eri etuoikeusluokkiin, kuhunkin etuoikeusluokkaan liittyvä vastuu katsotaan erilliseksi arvopaperistetuksi omaisuuseräksi. Arvopaperistetuille omaisuusserille luottosuojaa tarjoavilla on katsottava olevan positioita arvopaperistetuissa omaisuusserissä. Arvopaperistettujen omaisuuserien on sisällettävä vastuut, jotka liittyvät arvopaperistettuihin korkosopimuksiin tai valuuttajohdannaisiin.

3.         Kun arvopaperistettu omaisuuserä on vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan kohteena, kyseiseen positioon sovellettavaa riskipainoa voidaan muuttaa 90–93 artiklan ja liitteen IX säännösten yhteisen tulkinnan mukaisesti.

4.         Jollei 57 artiklan ensimmäisen kohdan r alakohdasta ja 66 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on sisällytettävä luottolaitoksen kaikkien riskipainotettujen saamisten yhteismäärään sovellettaessa 75 artiklan a alakohtaa.

97 artikla

1.         Luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta voidaan käyttää määritettäessä arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainoa 96 artiklan mukaisesti ainoastaan silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoluokituslaitoksen käytön tätä varten, jäljempänä ’hyväksytty luottoluokituslaitos’.

2.         Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat luokituslaitoksen 1 kohdan mukaiseksi hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan silloin, kun kyseinen luokituslaitos täyttää 81 artiklassa asetetut vaatimukset ja liitteessä VI olevan 2 osan tekniset vaatimukset ja kun se voi osoittaa toimintansa olevan yleisesti tunnettua arvopaperistamisen alalla.

3.         Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoluokituslaitoksen 1 kohdan soveltamiseksi, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä kyseisen luottoluokituslaitoksen tätä tarkoitusta varten soveltamatta omaa arviointimenettelyään.

4.         Toimivaltaisten viranomaisten on annettava yleisesti saataville selvitys noudatetusta hyväksymismenettelystä ja luettelo hyväksytyistä luottoluokituslaitoksista.

5.         Jotta hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta saa käyttää tähän tarkoitukseen, sen on noudatettava liitteessä IX olevassa 3 osassa tarkoitettuja luotettavuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita.

98 artikla

1.         Sovellettaessa riskipainoja arvopaperistettuihin omaisuuseriin toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä, mikä liitteessä IX tarkoitettu luottoluokka vastaa kutakin hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta. Määrielmien on oltava objektiivisia ja johdonmukaisia.

2.         Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet 1 kohdan mukaiset määritelmät, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä määritelmät soveltamatta omia määrittelymenettelyjään.

99 artikla

Luottoluokituslaitoksen antamia luokituksia on käytettävä johdonmukaisesti luottolaitoksen 96 artiklassa tarkoitettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen ja liitteessä IX olevan 3 osan säännöksiä on noudatettava. Luottoluokituksia ei saa käyttää valikoivasti.

100 artikla

1.           Jos ennenaikaisen kuoletuksen ehtojen piiriin kuuluvia uusiutuvia saamisia arvopaperistetaan, alulle panevan luottolaitoksen tai järjestävän luottolaitoksen on laskettava liitteen IX mukaisesti ylimääräinen riskipainotettujen saamisten yhteismäärä sen riskin varalta, että luottoriskin taso, jolle se on alttiina, voi nousta ennenaikaisen kuoletuksen tapauksessa.

2.           Tällöin uusiutuvan saamisen on liityttävä vastuuseen, jossa asiakas voi ottaa käyttöönsä vaihtelevansuuruisia eriä sovitun limiitin puitteissa, ja ennenaikaista kuoletusta koskevien ehtojen on oltava sopimusehtoja, joissa edellytetään, että sijoittajan positioita lunastetaan tietyissä tilanteissa ennen kuin liikkeeseenlaskettujen arvopapereiden alkuperäinen juoksuaika umpeutuu.

3.           Jos arvopaperistettavina ovat ennenaikaisen kuoletuksen ehtojen piiriin kuuluvat vähittäisvastuut, jotka ovat sitoumuksettomia ja ennalta ilmoittamatta ehdoitta peruutettavissa, ja kun ennenaikaisen kuoletuksen perusteena on kvantitatiivinen arvo, joka liittyy johonkin muuhun kuin kolmen kuukauden keskimääräiseen hintaeroon, määrittääkseen kyseisen muuntoarvon toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa käsittelyä, joka vastaa liitteessä IX olevan 4 osan 27–30 kohdassa kuvailtua menetelmää.

4.           Jos toimivaltainen viranomainen aikoo soveltaa 3 kohdassa tarkoitettua käsittelyä johonkin tiettyyn arvopaperistamiseen, sen on ensin ilmoitettava asiasta kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Ennen kuin tällaisesta käsittelystä muodostuu osa toimivaltaisen viranomaisen yleistä toimintalinjaa sellaisen arvopaperistamisen osalta, johon sovelletaan kyseisenlaisia ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja, toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja otettava esitetyt näkemykset huomioon. Kyseessä olevan toimivaltaisen viranomaisen on annettava yleisesti tiedoksi tällaisessa konsultaatiossa esitetyt näkemykset ja käyttöön otettu käsittely.

101 artikla

1.         Alulle paneva luottolaitos tai järjestävä luottolaitos ei saa tarjota arvopaperistamiselle sopimusvelvoitteensa ylittävää tukea supistaakseen todellisia tai mahdollisia tappiota sijoittajille.

2.         Jos alulle paneva luottolaitos tai järjestävä luottolaitos ei noudata 1 kohtaa arvopaperistamisen osalta, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava vähintään, että sillä on pääomaa kaikkia arvopaperistettuja vastuita vastaan siten kuin niitä ei olisi arvopaperistettu. Luottolaitoksen on annettava yleisesti tiedoksi, että se on tarjonnut sopimuksen ulkopuolista tukea ja ilmoitettava sen vaikutuksista lakisääteiseen pääomaan.

4 jakso

Operatiivisen riskin vähimmäispääomavaatimukset

102 artikla

1.         Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitoksilla on omia varoja operatiivista riskiä vastaan 103, 104 ja 105 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti.

2.         Luottolaitokset, jotka ovat siirtyneet soveltamaan 104 artiklan mukaista menetelmää, saavat soveltaa 103 artiklan mukaista menelmää ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

3.         Luottolaitokset, jotka ovat siirtyneet soveltamaan 105 artiklan mukaista menetelmää, saavat soveltaa 103 ja 104 artiklan mukaista menelmää ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

4.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset soveltavat menetelmien yhdistelmää liitteessä X olevan 4 kohdan mukaisesti.

103 artikla

Perusmenetelmän mukainen operatiivisen riskin pääomavaatimus on tietty prosenttiosuus relevantista indikaattorista liitteessä X olevassa 1 osassa tarkoitettujen parametrien mukaisesti.

104 artikla

1.           Standardimenetelmän mukaan luottolaitosten on jaettava liiketoimintansa liitteessä X olevan 2 osan mukaisiin liiketoiminta-alueisiin.

2.           Luottolaitosten on laskettava kunkin liiketoiminta-alueen osalta operatiivisen riskin pääomavaatimus tiettynä prosenttiosuutena relevantista indikaattorista liitteessä X olevan 2 osan parametrien mukaisesti.

3.           Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitokselle tietyin edellytyksin luvan käyttää vaihtoehtoista indikaattoria operatiivisen riskin pääomavaatimuksen määrittämiseksi tiettyjen liiketoiminta-alueiden osalta.

4.           Standardimenetelmän mukainen operatiivisen riskin pääomavaatimus on kaikkien yksittäisten liiketoiminta-alueiden operatiivisten riskien pääomavaatimusten summa.

5.           Standardimenetelmän parametrit on esitetty liitteessä X olevassa 2 osassa.

6.           Jotta luottolaitokset voivat käyttää standardimenetelmää, niiden on täytettävä liitteessä X olevassa 2 osassa asetetut ehdot.

105 artikla

1.         Luottolaitokset voivat käyttää omiin sisäisiin riskien mittaamismenetelmiinsä perustuvia kehittyneitä menetelmiä edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy erikseen kyseisten mallien käytön vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseen.

2.         Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että luottolaitokset täyttävät liitteessä X olevassa 3 osassa asetetut ehdot.

3.         Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen ja sen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdigyhtiön ja sen tytäryritysten tarkoituksena on käyttää kehittynyttä menetelmää, eri oikeudellisten yksikköjen valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä 128–132 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Soveltamisen on sisällettävä liitteessä X olevassa 3 osassa luetellut tekijät.

4.         Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoituslaitos ja sen tytäryritykset soveltavat kehittynyttä menetelmää yhtenäisesti emoyritykseen ja sen tytäryrityksiin, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että emoyritys ja tytäryritykset täyttävät yhdessä tarkasteltuina liitteessä X olevan 3 osan mukaiset ehdot.

ê 2000/12/EY

35 jakso

Suuret riskikeskittymät

ê 2000/12/EY 1 artiklan 24 kohta (mukautettu)

ð uusi

106 artikla

1.           ’riskillä’ Ö vastuulla’ tarkoitetaan Õ sovellettaessa 48, 49 ja 50 artiklaa Ö tätä jaksoa 3 jakson 1 alajaksossa Õ 43 artiklassa ja liitteessä II ja IV tarkoitettuja varoja Ö tase-eriä Õ ja taseen ulkopuolisia eriä kuitenkaan soveltamatta näissä säännöksissä säädettyjä painotuksia Ö riskipainoja Õ tai riskiryhmiä;.

kyseisessä lLiitteessä IV tarkoitetuista riskit Ö eristä johtuvat vastuut on laskettava jonkin Õ lasketaan liitteessä III esitetyn jonkin menetelmän mukaisesti kuitenkaan soveltamatta vastapuolta varten säädettyjä painotuksia;.

tToimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan sopia, että Ö vastuita määritettäessä omien varojen kokonaan kattamia eriä ei tarvitse ottaa lukuun Õ laskettaessa kaikki erät, jotka omat varat kattavat kokonaan edellyttäen, että sellaisia näitä omia varoja ei käytetä vakavaraisuussuhdetta ð laskettaessa luottolaitoksen omia varoja 75 artiklan soveltamiseksi tai ï ja muita valvontaa koskevia suhdelukuja laskettaessa, joista on säädetty tässä direktiivissä ja muissa yhteisön säädöksissä, voidaan olla ottamatta lukuun riskiä määriteltäessä;

2.           Riskeihin Ö Vastuisiin Õ ei saa sisältyä Ö kumpikaan seuraavista Õ:

a)      kun on kyse valuuttakauppaan liittyvistä tapahtumista riskit Ö vastuut Õ, jotka esiintyvät Ö muodostuvat Õ tavallisesti maksuselvittelyn aikana 48 tunnin kuluessa maksusta, tai Ö ; Õ

b)      kun on kyse arvopapereiden ostoa tai myyntiä koskevista maksutapahtumista riskit Ö vastuut Õ, jotka esiintyvät Ö muodostuvat Õ tavallisesti maksuselvittelyn Ö selvitysjärjestelyjen Õ aikana viiden työpäivän kuluessa maksusta tai arvopapereiden luovuttamisesta, jos tämä on aikaisemmin;.

ê 2000/12/EY 1 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta (mukautettu)

107 artikla

Luottolaitoksena pidetään suurten riskien valvonnassa ja tarkastamisessa Ö Tätä jaksoa sovellettaessa ‘luottolaitoksella’ tarkoitetaan: Õ

a)           1 alakohdan mukaista luottolaitosta, mukaan lukien tällaisen luottolaitoksen Ö sen Õ sivukonttorit kolmansissa maissa, ja

b)           jokaista yksityistä tai julkista yritystä, mukaan lukien sen sivukonttorit, joka vastaa 1 alakohdan määritelmää Ö täyttää luottolaitoksen määritelmän Õ ja joka on saanut toimiluvan kolmannessa maassa;.

ê 2000/12/EY 48 artiklan 1 kohta (mukautettu)

ð uusi

108 artikla

Suurista riskikeskittymistä ilmoittaminen

1.         Luottolaitoksen ottamaa riskiä Ö vastuuta Õ yhden asiakkaan tai keskinäisessä sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta pidetään suurena riskikeskittymänä, kun sen arvo on vähintään 10 prosenttia sen omista varoista.

ðTällöin 1 jaksoa voidaan tulkita ilman 57 artiklan ensimmäisen kohdan q alakohdan ja 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä, ja sitä on tulkittava ilman 66 artiklan 2 kohdan säännöksiä. ï

ê 2000/12/EY 48 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta (mukautettu)

109 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokaisella luottolaitoksella on järkevät hallinnolliset ja kirjanpitomenetelmät ja asianmukaiset sisäiset tarkastusmenetelmät kaikkien suurten riskikeskittymien ja niihin tämän direktiivin määritelmien ja edellytyksien mukaisesti myöhemmin tehtyjen muutosten tunnistamiseksi ja merkitsemiseksi kirjanpitoon sekä näiden riskien Ö vastuiden Õ valvomiseksi luottolaitoksen riskejä koskevan politiikan Ö riskienhallintapolitiikan Õ perusteella.

ê 2000/12/EY 48 artiklan 2 kohta (mukautettu)

110 artikla

Suurista riskikeskittymistä ilmoittaminen

21.       Luottolaitoksen on ilmoitettava 1 kohdan mukaisista suurista riskikeskittymistä toimivaltaisille viranomaisille.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ilmoittaminen tapahtuu heidän valintansa mukaan jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

a)           ilmoittamalla kaikista suurista riskikeskittymistä vähintään kerran vuodessa ja antaen lisäksi siihen vuoden kuluessa ilmoitukset kaikista uusista riskikeskittymistä tai suurten riskikeskittymien vähintään 20 prosentin kasvusta verrattuna edelliseen ilmoitukseen,

b)           ilmoittamalla kaikista suurista riskikeskittymistä vähintään neljä kertaa vuodessa.

ê 2000/12/EY 48 artiklan 3 kohta (mukautettu)

ð uusi

3.2 ð Lukuun ottamatta luottolaitoksia, jotka soveltavat 114 artiklaa vakuuksien hyväksymiseen laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi, 111 artiklan 3 kohdan a, b, c, d, f, g, ja h alakohdan nojalla vapautettuja vastuita ï Kuitenkaan riskejä, joita 49 artiklan 7 kohdan a, b, c, d, f, g ja h alakohdan mukaisesti koskee vapautus, ei tarvitse ilmoittaa 2 ð 1 ï kohdan mukaisesti. Ö ja Õ Edellä 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa ð 1 kohdan b alakohdassa ï säädettyä ilmoitustiheyttä voidaan vähentää kahteen kertaan vuodessa 49 Ö 111 Õ artiklan 7 ð 3 ï kohdan e ja i alakohdassa sekä 8, 9 ja 10 kohdassa ð 115 ja 116 artiklassa ï tarkoitettujen riskien Ö vastuiden Õ osalta.

ê 2000/12/EY 48 artiklan 4 kohdan toinen alakohta (mukautettu)

Kun luottolaitos nojautuu 3 Ö soveltaa 2 Õ kohtaan, sen on säilytettävä perusteet, joihin se on nojautunut, vähintään vuoden ajan siitä, kun erivapaus myönnettiin, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa ne.

ò uusi

3. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että luottolaitokset ilmoittavat riskikeskittymistä vakuuden liikkeeseenlaskijoille.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 1–5 kohta (mukautettu)

è1 Direktiivi 2004/xx/EY 3 artiklan 7 kohta

ð uusi

111 artikla

Suuriin riskikeskittymiin sovellettavat rajoitukset

1.           Luottolaitos ei voi ottaa Ö Luottolaitoksen vastuu Õ saman asiakkaan tai samojen keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta riskiä, jonka kokonaismäärä on Ö ei saa olla Õ enemmän kuin 25 prosenttia sen omista varoista. ð Tätä tarkoitusta varten ja muiden tämän artiklan säännösten soveltamiseksi 1 jaksoa voidaan tulkita ilman 57 artiklan ensimmäisen kohdan q alakohdan ja 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä, ja sitä on tulkittava ilman 66 artiklan 2 kohdan säännöksiä. ï

2.           Kun tämä asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat luottolaitoksen emoyritys tai tytäryritys ja/tai yksi tai useampi tämän emoyrityksen tytäryrityksiä, 1 kohdassa säädetty prosenttiluku alennetaan 20 prosenttiin. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitse kohdistaa näiden asiakkaiden osalta ottamiaan riskejä Ö näihin asiakkaisiin liittyviä vastuita Õ tähän 20 prosentin rajoitukseen, jos kyseisiä riskejä Ö vastuita Õ varten vaaditaan erityinen suoritettava tarkastus muita toimenpiteitä tai menettelyitä käyttäen. Niiden on ilmoitettava komissiolle ja è1 Euroopan pankkikomitealle ç tällaisten toimenpiteiden tai menettelyjen sisällöstä.

3.           Luottolaitos ei voi ottaa suuria riskikeskittymiä, joiden kumuloitu määrä on enemmän kuin 800 prosenttia sen omista varoista.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 4 kohta (mukautettu)

4. Jäsenvaltiot voivat asettaa 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyä tiukempia rajoituksia.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 1–5 kohta (mukautettu)

54.         Luottolaitoksen on noudatettava Ö vastuidensa osalta Õ aina 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä rajoituksia ottamiensa riskien osalta. Jos poikkeuksellisesti otetut riskit Ö vastuut Õ ylittävät kuitenkin poikkeuksellisesti nämä rajoitukset, ilmoitus on annettava Ö tästä on ilmoitettava Õ välittömästi toimivaltaisille viranomaisille, jotka voivat, jos on perusteltua, myöntää luottolaitoksille määräajan, jossa luottolaitoksen on ryhdyttävä noudattamaan rajoituksia.

ò uusi

112 artikla

1.           ‘Takauksen’ katsotaan 113–117 artiklassa sisältävän 90–93 artiklan nojalla hyväksytyt muut luottojohdannaiset kuin luottoriskin vaihtolainat.

2.           Jollei 3 kohdasta muuta johdu, jos vastikkeellinen tai takauksen luonteinen luottosuoja on hyväksytty 113–117 artiklan nojalla, edellytyksenä on, että 90–93 artiklassa asetetut hyväksymisperusteet ja muut vähimmäisvaatimukset täytetään laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 78–83 artiklan mukaisesti.

3.           Jos luottolaitos soveltaa 114 artiklan 2 kohtaa, luottosuojan hyväksyminen riippuu 84–89 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämisestä.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 4 ja 6 kohta (mukautettu)

113 artikla

1.         Jäsenvaltiot voivat asettaa 1, 2 ja 3 kohdassa Ö 111 artiklassa Õ säädettyä tiukempia rajoituksia.

62.       Jäsenvaltiot voivat kokonaan tai osittain antaa vapautusta 1, 2 ja 3 kohdan Ö antaa täyden tai osittaisen vapautuksen 111 artiklan Õ noudattamisesta niiden luottolaitoksen ottamien riskien Ö vastuiden Õ osalta, jotka kohdistuvat Ö liittyvät Õ sen emoyritykseen tai emoyrityksen muihin tytäryrityksiin ja sen omiin tytäryrityksiin sikäli kuin nämä yritykset sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse luottolaitos on tämän direktiivin tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 7 kohta (mukautettu)

ð uusi

73. Jäsenvaltiot voivat kokonaan tai osittain antaa vapautusta 1, 2 ja 3 kohdan Ö antaa täyden tai osittaisen vapautuksen 111 artiklan Õ soveltamisesta seuraavien riskien Ö vastuiden Õ osalta:

(a) varojen erät Ö omaisuuserät Õ, jotka ovat Ö sellaisia Õ saamisia A alueen keskushallinnolta tai keskuspankeilta ð valtioilta tai keskuspankeilta, jotka saisivat vakuudettomina nollariskipainotuksen 78–83 artiklan nojalla; ï

(b) varojen erät Ö omaisuuserät Õ, jotka ovat Ö sellaisia Õ saamisia Euroopan yhteisöiltäð kansainvälisiltä organisaatioilta tai kansainvälisiltä kehityspankeilta, jotka saisivat vakuudettomina nollariskipainotuksen 78–83 artiklan nojalla ï;

(c) varojen erät Ö omaisuuserät Õ, jotka ovat A alueen keskushallintojen tai keskuspankkien taikka Euroopan yhteisöjenð valtioiden, keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden tai kansainvälisten kehityspankkien ï nimenomaisesti takaamia ð silloin, kun takauksen antavan yksikön vakuudettomat saamiset saisivat nollariskipainotuksen 78–83 artiklan nojalla ï;

(d) muut alueen A keskushallintojen tai keskuspankkien taikka Euroopan yhteisöjen ð keskushallintojen, keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden tai kansainvälisten kehityspankkien ï ottamat tai niiden takaamat riskit ð silloin, kun riskin ottaneen tai taanneet yksikön vakuudettomat saamiset saisivat nollariskipainotuksen 78–83 artiklan nojalla ï;

(e) varojen erät Ö omaisuuserät Õ ja muut riskit Ö vastuut Õ, jotka ovat lainanottajien kansallisen valuutan määräisiä ja tarvittaessa kansallisessa valuutassa rahoitettuja ð sellaisia ï saamisia B alueen keskushallinnoilta Ö valtioilta Õ tai keskuspankeilta ð , joita ei ole mainittu a alakohdassa ï;

(f) varojen erät Ö omaisuuserät Õ ja muut riskit Ö vastuut Õ, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet A alueen keskushallintojen Ö valtioiden Õ tai keskuspankkientai Euroopan yhteisöjen taikka jäsenvaltioiden alueellisten tai paikallisten viranomaisten liikkeeseen laskemia arvopapereita, joita varten säädetään vakavaraisuuden osalta nollapainotus 44 artiklan mukaisesti ð , kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemia velkapapereita, jotka ovat sellaisia saamisia liikkeeseenlaskijoilta, jotka saisivat nollariskipainotuksen 78–83 artiklan nojalla ï;

(g) varojen erät Ö omaisuuserät Õ ja muut riskit Ö vastuut Õ, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet käteistalletuksen lainanantajan laitoksessa Ö luottoa myöntävässä luottolaitoksessa Õ tai luottolaitoksessa, joka on emoyritys tai lainanantajalaitoksen luottoa myöntävän laitoksen tytäryritys;

(h) varojen erät Ö omaisuuserät Õ ja muut riskit Ö vastuut Õ, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet lainanantajan laitoksen Ö luottoa myöntävän luottolaitoksen Õ tai luottolaitoksen emoyrityksen tai lainaavan laitoksen Ö luottoa myöntävän luottolaitoksen Õ tytäryrityksen antamat talletustodistuksia vastaavat arvopaperit ja jotka ovat talletetut jommankumman haltuun;

(i) varojen erät Ö omaisuuserät Õ, jotka ovat saamisia luettelaitokselta, ja luottolaitokseen kohdistuvat muut riskit Ö liittyvät muut vastuut Õ, jotka ovat enintään vuoden pituisia ja jotka eivät ole näiden laitosten omia varoja;

(j) varojen erät Ö omaisuuserät Õ ja muut riskit Ö vastuut Õ, jotka on taattu 45 artiklan 2 kohdan ð liitteessä VI olevan 1 osan 82 kohdan ï mukaisesti ja jotka ovat enintään vuoden pituisia saamisia laitoksilta, jotka eivät ole luottolaitoksia, mutta jotka noudattavat sanotussa kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia;

(k) kauppavekselit tai muut vastaavat vekselit, jotka ovat enintään vuoden pituisia, ja joissa on toisen luottolaitoksen allekirjoitus;

(l) direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohdassa määritellyt joukkovelkakirjat ð 78–83 artiklassa määritellyt katetut joukkolainat ï;

ê 2000/12/EY (mukautettu)

(m) kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, 51 artiklan 3 Ö 122 artiklan 1 Õ kohdassa tarkoitettuihin vakuutusyrityksiin liittyvät omistusyhteydet Ö omistusosuudet Õ, jotka ovat enintään 40 prosenttia omistusyhteyden Ö omistusosuuden Õ omaavan luottolaitoksen omista varoista;

(n) varojen erät Ö omaisuuserät Õ, jotka ovat saamisia niiltä alueellisilta tai keskusluottolaitoksilta, joiden ryhmään lainan antava laitos Ö luottoa myöntävä luottolaitos Õ on liittynyt osaksi lain tai yhtiön perustamiskirjan perusteella, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä;

ê 2000/12/EY (mukautettu)

(o) vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet muita kuin f alakohdassa tarkoitettuja arvopapereita sillä edellytyksellä, että nämä arvopaperit eivät ole luottolaitoksen itsensä tai sen emoyrityksen tai jonkin niiden tytäryrityksen tai kyseisen asiakkaan taikka keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden liikkeeseen laskemia. Vakuudeksi annetut arvopaperit on arvostettava markkinahintaan, ja niiden arvon on ylitettävä vastuut, joiden vakuutena ne ovat, ja niiden on oltava joko pörssilistalle otettuja tai vapaasti luovutettavia ja säännöllisesti sellaisen markkinapaikan listalla noteerattuja, joita ylläpidetään tunnustettujen ammattimaisten arvopaperikauppiaiden toimesta ja sen kotijäsenvaltion, josta luottolaitos on peräisin, toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla ja mahdollistaen sellaisen objektiivisen hinnan määrittämisen, että kyseisten arvopapereiden vastuun ylittävä lisäarvo voidaan tarkistaa milloin tahansa. Vaadittu lisäarvo on 100 prosenttia; sen on kuitenkin oltava 150 prosenttia kun kyseessä ovat osakkeet ja 50 prosenttia kun kyseessä ovat luottolaitosten, muiden kuin 44 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden aluehallinnon tai paikallisten viranomaisten, liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat ja kun kyseessä ovat Euroopan investointipankin ja monenkeskisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat. Vakuutena olevat arvopaperit eivät saa olla luottolaitoksen omia varoja;

ê 2000/12/EY (mukautettu)

(p) lainat, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet kiinnitysvakuuden asuinkiinteistöön tai sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti ja omaisuuden leasingvuokraukseen, joissa leasingtoiminnan harjoittajalla säilyy täysi omistusoikeus vuokrattuun asuinkiinteistöön kunnes vuokralainen käyttää osto-oikeuttaan ja molemmissa tapauksissa Ö enintään Õ 50 prosentilla kyseisen kiinteistön arvosta. Tämän omaisuuden arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määriteltyjen tarkkojen arviointiperusteiden mukaan. Arviointi suoritetaan vähintään kerran vuodessa. Tässä alakohdassa asuinkiinteistöllä tarkoitetaan asuinkiinteistöä, joka on lainansaajan käytössä tai vuokralle antamana;

ò uusi

(q) seuraavat vastuut, kun ne saisivat 50 prosentin riskipainon 78–83 artiklan nojalla ja enintään 50 prosenttiin kyseessä olevan kiinteistön arvosta:

(i)      toimisto- tai muiden liiketilojen osalta vastuut, joiden vakuutena on toimisto- tai muihin liiketiloihin tai sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeisiin vahvistetut kiinnitykset, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti;

(ii)     vastuut, jotka liittyvät toimisto- tai muiden liiketilojen leasingsopimuksiin;

Sovellettaessa ii alakohtaa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset hyväksyvät 100 prosenttia kiinteistön arvosta 31 päivään joulukuuta 2011 asti. Tämä kauden päättyessä käsittelyä tarkistetaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, miten ne soveltavat tätä edullisempaa käsittelyä.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

(qr)    50 prosenttia liitteessä II tarkoitetuista taseen ulkopuolisista eristä, joiden riski on keskimääräinen/alhainen;

(rs)     toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ne muut kuin myönnetyille luotoille annetut takuut Ö takaukset Õ, jotka perustuvat lakiin tai asetukseen ja jonka Ö jotka Õ ovat jäsenilleen antaneet keskinäiset yhtiöt, jotka ovat luottolaitoksia, jollei niiden määrästä lasketusta 20 prosentin painotuksesta muuta johdu;

Jäsenvaltioiden on annettava ilmoitus komissiolle, jos ne käyttävät tätä mahdollisuutta varmistaakseen, että tämä ei aiheuta kilpailun vääristymistä.

(st)     liitteessä II tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät, joiden riski on alhainen, sikäli kuin sellaisen sopimuksen mukaan, joka on solmittu asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden kanssa, Ö asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden kanssa tehdyn sopimuksen mukaan vastuu Õ riski voidaan ottaa vain sillä edellytyksellä, että on tarkistettu, ettei se aiheuta Ö 111 artiklan 1–3 Õ 1, 2 ja 3 kohdan mukaisten rajoituksien ylityksiä.

ò uusi

Luottolaitoksen liikkeeseenlaskeman luottoriskin vaihtolainan perusteella saatu käteisraha sekä sellaiset vastapuolen lainat luottolaitokselle ja talletukset luottolaitoksessa, jotka sisältyvät 90–93 artiklan nojalla hyväksyttyyn tase-erien nettoutussopimukseen, kuuluvat g alakohdan soveltamisalaan.

ê 2000/12/EY 49 artiklan o kohdan toinen ja kolmas virke (mukautettu)

ð uusi

Ö Sovellettaessa o alakohtaa Õ Vvakuudeksi annetut arvopaperit on arvostettava markkinahintaan, ja niiden arvon on ylitettävä vastuut, joiden vakuutena ne ovat, ja niiden on oltava joko pörssilistalle otettuja tai vapaasti luovutettavia ja säännöllisesti sellaisen markkinapaikan listalla noteerattuja, joita ylläpidetään tunnustettujen ammattimaisten arvopaperikauppiaiden toimesta ja sen kotijäsenvaltion, josta luottolaitos on peräisin, toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla ja mahdollistaen sellaisen objektiivisen hinnan määrittämisen, että kyseisten arvopapereiden vastuun ylittävä lisäarvo voidaan tarkistaa milloin tahansa. Vaadittu lisäarvo on 100 prosenttia;. sSen on kuitenkin oltava 150 prosenttia kun kyseessä ovat osakkeet ja 50 prosenttia kun kyseessä ovat luottolaitosten, muiden kuin 44 artiklassa Ö f alakohdassa Õ tarkoitettujen jäsenvaltioiden aluehallinnon alue- tai paikallisten viranomaisten, paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat ja kun kyseessä ovat Euroopan investointipankin ja monenkeskisten ð muiden kuin sellaisten kansainvälisten ï kehityspankkien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat ð , joihin sovelletaan nollariskipainotusta standardimenetelmän mukaan. Jos vastuun juoksuaika ja luottosuojan juoksuaika poikkeavat toisistaan, vakuutta ei saa hyväksyä. ï ÖVakuutena olevat arvopaperit eivät saa sisältyä luottolaitoksen omiin varoihin. Õ

ÖSovellettaessa p alakohtaa Õ Ttämän omaisuuden Ö kiinteistön Õ arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määriteltyjen tarkkojen arviointiperiaatteiden mukaan. Arviointi suoritetaan vähintään kerran vuodessa. Tässä Ö Edellä p Õ alakohdassa asuinkiinteistöllä tarkoitetaan asuinkiinteistöä, joka on lainansaajan käytössä tai vuokralle antamana;.

Jäsenvaltioiden on annettava ilmoitus ilmoitettava komissiolle, jos ne käyttävät tätä mahdollisuutta Ö s alakohdassa tarkoitettua poikkeusta Õ varmistaakseen, että tämä ei aiheuta kilpailun vääristymistä.

ò uusi

114 artikla

1.         Jollei 3 kohdasta muuta johdu, laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1–3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia luottolaitosten, jotka soveltavat 90–93 artiklan nojalla rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, käyttävän vaihtoehtona 113 artiklan 3 kohdan f, g, h ja o alakohdan nojalla sallituille täysille tai osittaisille vapautuksille vastuun arvoa alhaisempaa arvoa, joka ei kuitenkaan saa olla alhaisempi kuin yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmään liittyvien vastuiden kokonaan oikaistujen vastuuarvojen yhteismäärä.

Tässä ‘kokonaan oikaistulla vastuuarvolla’ tarkoitetaan 90–93 artiklan nojalla tehtyä laskelmaa, jossa on otettu huomioon luottoriskin vähentämistekniikka, volatiliteettikorjaukset ja juoksuaikojen erot (E*).

Kun tätä kohtaa sovelletaan luottolaitokseen, 113 artiklan 3 kohdan f, g, h ja o alakohtaa ei saa soveltaa samaan luottolaitokseen.

2.         Jollei 3 kohdasta muuta johdu, sellaiselle luottolaitokselle, joka saa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan johonkin vastuuryhmään 84–89 artiklan mukaisesti, voidaan antaa lupa hyväksyä tällaiset vaikutukset laskettaessa vastuiden arvoa 113 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että luottolaitos arvioi rahoitusvakuuksien vaikutuksia vastuisiinsa erillään muista LGD-estimaatin kannalta merkityksellisistä seikoista.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että luottolaitoksen estimaatit soveltuvat käytettäviksi 111 artiklan noudattamiseksi lasketun vastuuarvon alentamisessa.

Jos luottolaitos saa käyttää omia estimaattejaan rahoitusvakuuksien vaikutuksista, sen on käytettävä niitä jatkuvasti toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla. Tätä menetelmää on sovellettava erityisesti kaikkiin suuriin riskikeskittymiin.

Luottolaitoksille, joilla on lupa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan johonkin vastuuryhmään 84–89 artiklan mukaisesti ja jotka eivät laske vastuidensa arvoa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, voidaan sallia, että ne käyttävät 9 kohdan 1 alakohdassa tai 113 artiklan 3 kohdan o alakohdassa tarkoitettua menetelmää vastuiden arvon laskemiseen. Luottolaitos saa käyttää vain toista näistä menetelmistä.

3.         Luottolaitoksen, jolle on annettu lupa käyttää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä vastuiden arvon laskemiseen 111 artiklan 1–3 kohdan soveltamiseksi, on suoritettava säännöllisesti stressitestejä luottoriskikeskittymille, myös vastaanotettujen vakuuksien realisointiarvon osalta.

Testeissä on arvoitava sellaisista markkinaolosuhteiden mahdollisista muutoksista johtuvia riskejä, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti luottolaitoksen omien varojen riittävyytteen, ja vakuuksien realisointiin stressitilanteissa liittyviä riskejä.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että luottolaitosten käyttämät stressitestit ovat riittäviä ja soveltuvat tällaisten riskien arvioimiseen.

Jos stressitesti osoittaa, että vastaanotetun vakuuden realisointiarvo on alhaisempi kuin 2 ja 3 kohdan mukaisesti on sallittua, hyväksyttävää vakuuden arvoa on alennettava vastaavasti laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1–3 kohdan soveltamiseksi.

Tällaisten luottolaitosten on sisällytettävä seuraavat seikat keskittymäriskin välttämistä koskeviin strategioihinsa:

a)           toimintalinjat ja menettelyt niiden riskien varalta, joita vastuiden ja vastuiden luottosuojan maturiteettieroista aiheutuu;

b)           toimintalinjat ja menettelyt, jotka liittyvät luottoriskien vähentämistekniikoiden soveltamisesta aiheutuvaan keskittymäriskiin ja varsinkin suuriin välillisiin luottoriskeihin (esim. vakuudeksi hyväksyttyjen arvopaperien ainoaan liikkeeseenlaskijaan liittyvät riskit).

4.         Kun vakuuden vaikutukset hyväksytään 1 ja 2 kohdan edellytysten mukaisesti, jäsenvaltiot voivat käsitellä vastuun katettua osaa samalla tavoin kuin vastuu liittyisi vakuuden liikkeeseenlaskijaan eikä asiakkaaseen.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 8 ja 9 kohta (mukautettu)

ð uusi

115 artikla

81.       Jäsenvaltiot voivat 1, 2 ja 3 Ö 111 artiklan 1–3 Õ kohdan soveltamiseksi painottaa 20 prosentilla varoja Ö omaisuuseriä Õ, jotka ovat saamisia jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisilta alueellisilta ja paikallisilta ð , kun saamiset saisivat 20 prosentin riskipainon 78–83 artiklan nojalla, sekä näihin viranomaisiin liittyviä tai niiden takaamia muita vastuita, joihin liittyviin saamisiin sovelletaan 20 prosentin riskipainoa 78–83 artiklan nojalla. ï sekä näihin viranomaisiin liittyviä tai niiden takaamia muita riskejä; jäsenvaltiot voivat alentaa tämän suhdeluvun nollaksi prosentiksi 44 artiklassa säädetyin edellytyksin.

ðJäsenvaltiot voivat kuitenkin alentaa riskipainon 0 prosentiksi omaisuuerien osalta, jotka ovat saamisia jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisilta, kun saamisiin sovellettaisiin nollariskipainotusta 78–83 artiklan nojalla, ja muihin näihin viranomaisiin liittyviin tai niiden takaamiin vastuisiin, joihin liittyviin saamisiin sovelletaan nollariskipainotusta 78–83 artiklan nojalla. ï

9.2.      Jäsenvaltiot voivat 1, 2 ja 3 Ö 111 artiklan 1–3 Õ kohdan soveltamiseksi painottaa 20 prosentilla varoja Ö omaisuuseriä Õ, jotka ovat saamisia luottolaitoksilta sekä muita riskejä Ö vastuita Õ, joiden kesto Ö juoksuaika Õ on enemmän kuin vuosi mutta enintään kolme vuotta, ja painottaa 50 prosentilla varoja Ö omaisuuseriä Õ, jotka ovat saamisia luottolaitoksilta, ja joiden kesto Ö juoksuaika Õ on enemmän kuin kolme vuotta, sikäli kuin edellyttäen, että jälkimmäiset ovat esitettyinä luottolaitoksen liikkeeseenlle laskemana velkainstrumenttinavälineenä ja, että nämä velkainstrumentitvälineet ovat toimivaltaisten viranomaisten mukaan tosiasiassa vaihtokelpoisia ammattimaisten arvopaperikauppiaiden välityksellä toimivilla markkinoilla ja jotka ne noteerataan päivittäin näillä markkinoilla tai jonka niiden liikkeeseenlle laskemiseen on sen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama lupa, josta liikkeeseenlle laskeva luottolaitos on peräisin, antama lupa. Missään tapauksessa näitä Ö eriä Õ varoja ei voida pitää omina varoina.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 10 kohta (mukautettu)

116 artikla

10. Edellä 7 kohdan i alakohdasta ja 9 Ö 113 artiklan 3 kohdan i alakohdasta ja 115 artiklan 2 Õ kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat painottaa 20 prosentilla varoja Ö omaisuuseriä Õ, jotka ovat saamisia luottolaitoksilta ja muita luottolaitoksia koskevia riskejä Ö vastuita Õ riippumatta niiden kestosta Ö juoksuajasta Õ.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 11 kohta (mukautettu)

117 artikla

111.       Kun kolmas on taannut asiakkaaseenta aiheutuvan riskin Ö liittyvän vastuun Õ tai kolmas on vakuutena laskenut liikkeelleseen arvopapereita 7 Ö 113 artiklan 3 Õ kohdan o alakohdassa määritellyin edellytyksin, jäsenvaltiot voivat katsoa, että:

a)      riski on otettu kolmannen eikä asiakkaan lukuun luottolaitoksilta Ö vastuu koskee takaajaa eikä asiakasta Õ , jos kolmas on taannut riskin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla suoraan ja varauksetta,;

b)      riski on otettu kolmannen lukuun eikä asiakkaan lukuun Ö vastuu koskee kolmatta osapuolta eikä asiakasta Õ, jos 7 Ö 113 artiklan 3 Õ kohdan o alakohdassa määritelty riski on vakuutena Ö vastuu on taattu vakuudella Õ siinä säädetyin edellytyksin.

ò uusi

2.           Kun jäsenvaltiot soveltavat 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua käsittelyä:

a)      jos takaus on annettu vastuusta poikkeavan valuutan määräisenä, katettava vastuu on laskettava noudattaen eri valuuttojen käsittelystä takauksen luonteisen luottosuojan tapauksessa annettuja säännöksiä, jotka on esitetty liitteessä VIII;

b)      toisistaan poikkeavaa vastuun juoksuaikaa ja sen luottosuojan juoksuaikaa on käsiteltävä noudattaen maturiteettieron käsittelystä annettuja säännöksiä, jotka on esitetty liitteessä VIII;

c)      osittainen kattaminen voidaan hyväksyä liitteessä VIII kuvaillun käsittelyn mukaisesti.

ê 2000/12/EY 49 artiklan 2 kohta (mukautettu)

12. Neuvosto tarkastelee viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1999 komission kertomuksen perusteella sitä, miten 7 kohdan i alakohdassa, 9 ja 10 kohdassa säädettyjä pankkienvälisiä riskejä käsitellään. Neuvosto päättää komission ehdotuksesta mahdollisesti tehtävistä muutoksista.

ê 2000/12/EY 50 artikla (mukautettu)

ð uusi

118 artikla

Suurten riskikeskittymien valvonta konsolidoidulla perusteella ja perusteella, jota ei ole konsolidoitu

1. Kun luottolaitos ei ole emoyritys eikä tytäryritys, 48 ja 49 artiklassa tai muissa tällä alalla sovellettavissa yhteisön säännöksissä vahvistettujen velvoitteiden noudattamista valvotaan konsolidoimattomalla perusteella.

2. Muissa tapauksissa 48 ja 49 artiklassa tai muissa tällä alalla sovellettavissa yhteisön säännöksissä vahvistettujen velvoitteiden noudattamista valvotaan konsolidoidulla perusteella 52-56 artiklan mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden ei tarvitse valvoa kunkin osalta erikseen tai osittain konsolidoidulla perusteella 48 ja 49 artiklassa tai muussa yhteisön määräyksen soveltamisessa säädettyjen velvoitteiden noudattamista, emoyrityksenä toimiva luottolaitos on konsolidoidun valvonnan kohteena sekä kaikki luottolaitoksen tytäryritykset, joiden toiminta on niiden antaman toimiluvan varaista ja jotka ovat niiden valvonnassa, sekä jotka kuuluvat konsolidoituun valvontaan.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse toteuttaa tätä valvontaa, kun emoyritys on luottolaitoksen kanssa samassa jäsenvaltiossa perustettu rahoitushallintayhtiö edellyttäen, että tämä yritys on saman valvonnan kohteena kuin luottolaitos.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa

ðKun luottolaitoksen ei tarvitse 69 artiklan 1 kohdan nojalla noudattaa erillisenä yrityksenä tai alakonsolidointiryhmän tasolla tässä jaksossa määrättyjä velvoitteita tai kun 70 artiklan säännöksiä sovelletaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan luottolaitokseen, ïon toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että riskit kohdentuvat riittävästi ryhmässä.

ò uusi

119 artikla

Komissio antaa ennen 31 päivää joulukuuta 2007 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän jakson toiminnasta ja liittää siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

ê 2000/12/EY

6 jakso

Määräosuus muissa yrityksissä kuin luotto- tai rahoituslaitoksissa

ê 2000/12/EY 51 artiklan 1 ja 2 kohta (mukautettu)

120 artikla

Määräosuuksien kokonaismäärää koskevat rajoitukset muissa yrityksissä kuin luotto- tai rahoituslaitoksissa

1.         Luottolaitoksella ei saa olla määräosuutta, joka on suurempi kuin 15 prosenttia sen omista varoista sellaisessa yrityksessä, joka ei ole luottolaitos, rahoituslaitos tai yritys, joka harjoittaa direktiivin 86/635/ETY 43 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua toimintaa.

2.         Luottolaitoksen määräosuuksien kokonaismäärä muissa yrityksissä kuin luottolaitoksissa, rahoituslaitoksissa tai direktiivin 86/635/ETY 43 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavissa yrityksissä ei saa olla suurempi kuin 60 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 5 kohta (mukautettu)

5. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 1 ja 2 kohdassa säädettyjä rajoja osuuksiin direktiivin 73/239/ETY ja direktiivin 79/267/ETY mukaisissa vakuutusyrityksissä tai direktiivin 98/78/ETY mukaisissa jälleenvakuutusyrityksissä."

ê 2000/12/EY 51 artiklan 4 kohta (mukautettu)

4. Luottolaitoksen väliaikaisessa omistuksessa yrityksen rahoituksen tervehdyttämisen tai pelastusoperaation aikana olevia tai normaalikestoisen emissiotakuun vuoksi taikka laitoksen omissa nimissä toisten lukuun olevia osakkeita tai osuuksia ei lueta määräosuuksiksi laskettaessa 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja rajoituksia. Osakkeita, jotka eivät ole direktiivin 86/635/ETY 35 artiklan 2 kohdan mukaista pitkäaikaista rahoitusomaisuutta, ei oteta lukuun.

ê 2000/12/EY 51 artiklan 5 kohta

53.       Edellä 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja rajoituksia ei saa ylittää muutoin kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sellaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin vaadittava, että luottolaitos joko lisää omia varojaan tai toteuttaa muut vastaavat toimenpiteet.

ê 2000/12/EY 51 artiklan 6 kohta (mukautettu)

6. Jäsenvaltiot voivat säätää, ettei toimivaltaisten viranomaisten tarvitse soveltaa 1 ja 2 kohdan rajoituksia, mikäli ne edellyttävät, että luottolaitosten on kokonaisuudessaan katettava omilla varoillaan ne määrät, joilla luottolaitoksen määräosuudet ylittävät nuo rajoitukset ja ettei näitä omia varoja sisällytetä vakavaraisuussuhdeluvun laskemiseen. Jos molemmat 1 ja 2 kohdan rajoitukset ylittyvät, omilla varoilla katettava määrä määräytyy suuremman ylityksen mukaan.

ê 2000/12/EY 51 artiklan 4 kohta (mukautettu)

121 artikla

4. Luottolaitoksen väliaikaisessa omistuksessa yrityksen rahoituksen Ö taloudellisen Õ tervehdyttämisen tai pelastusoperaation aikana olevia tai normaalikestoisen emissiotakuun vuoksi taikka laitoksen omissa nimissä toisten lukuun olevia osakkeita tai osuuksia ei lueta määräosuuksiksi laskettaessa 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja rajoituksia. Osakkeita, jotka eivät ole direktiivin 86/635/ETY 35 artiklan 2 kohdan mukaista pitkäaikaista rahoitusomaisuutta, ei oteta lukuun.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 5 kohta

122 artikla

31.         Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 1 ja 2 kohdassa säädettyjä rajoja osuuksiin direktiivin 73/239/ETY ja direktiivin 79/267/ETY mukaisissa vakuutusyrityksissä tai direktiivin 98/78/ETY mukaisissa jälleenvakuutusyrityksissä.

ê 2000/12/EY 51 artiklan 6 kohta (mukautettu)

62.         Jäsenvaltiot voivat säätää, ettei toimivaltaisten viranomaisten tarvitse soveltaa Ö 120 artiklan Õ 1 ja 2 kohdan rajoituksia, mikäli ne edellyttävät, että luottolaitosten on kokonaisuudessaan katettava omilla varoillaan ne määrät, joilla luottolaitoksen määräosuudet ylittävät nuo rajoitukset ja ettei näitä omia varoja sisällytetä vakavaraisuussuhdeluvun laskemiseen. Jos molemmat Ö 120 artiklan Õ 1 ja 2 kohdan rajoitukset ylittyvät, omilla varoilla katettava määrä määräytyy suuremman ylityksen mukaan.

ò uusi

3 LUKU

LUOTTOLAITOSTEN PÄÄOMANHALLINTAPROSESSI

123 artikla

Luottolaitoksilla on oltava hyvin perustellut, tehokkaat ja kattavat pääomanhallintastrategiat ja ‑prosessit, joiden avulla ne arvioivat ja jatkuvasti ylläpitävät tarvittavan sisäisen pääoman määrää, laatua ja jakautumista tasolla, joka riittää kattamaan sen luonteiset ja tasoiset riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua.

Pääomanhallintastrategioiden ja -prosessien on oltava säännöllisen sisäisen arvioinnin kohteena sen varmistamiseksi, että ne pysyvät kattavina ja oikeasuhteisina kyseessä olevan luottolaitoksen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

34 LUKU

Ö TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN SUORITTAMA Õ VALVONTA Ö JA TIEDONANTOVELVOLLISUUS Õ KONSOLIDOINNIN PERUSTEELLA

ê 2000/12/EY (uusi)

è1 2002/87/EY 29 artiklan 6 kohta

52 artikla

Luottolaitosten valvonta konsolidoinnin perusteella

1. Jokaista sellaista luottolaitosta, jonka tytäryhtiö on luotto- tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaisessa laitoksessa, valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen tilan perusteella 54 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. Tätä valvontaa sovelletaan ainakin 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin aloihin.

2. Jokaista luottolaitosta, jonka emoyritys on rahoitushallintayhtiö, valvotaan rahoitushallintayhtiön konsolidoidun taloudellisen tilan perusteella 54 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. Tätä valvontaa sovelletaan ainakin 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin aloihin. è1 Rahoitusholdingyhtiön taloudellisen tilanteen konsolidointi ei edellytä millään tavoin, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava rahoitusholdingyhtiön yksilöllistä valvontaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 54 a artiklan soveltamista. ç

ê 2000/12/EY 52 artiklan 3 kohta

3. Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa 53 artiklassa tarkoitetusta konsolidoidusta valvonnasta, voivat luopua yksittäisissä tapauksissa sellaisen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen tai pankkipalveluja avustavia palveluja tarjoavan yrityksen, joka on tytäryritys tai jossa on omistusyhteys, sisällyttämisestä konsolidointiin:

– kun konsolidointiin sisällytettävä yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on tarvittavan tiedon siirtämiselle oikeudellisia esteitä,

– kun sisällytettävällä yrityksellä on toimivaltaisten viranomaisten mukaan vain vähäinen merkitys luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta ja joka tapauksessa kun sisällytettävän yrityksen tase on vähemmän kuin alempi määrä seuraavista määristä: 10 miljoonaa euroa tai 1 prosentti emoyrityksen tai yrityksen, jolla on omistusyhteys, taseesta. Jos useampi yritys täyttää edellä mainitut vaatimukset, ne on kuitenkin sisällytettävä konsolidointiin sikäli kuin tällä yrityskokonaisuudella on huomattava merkitys edellä mainittujen päämäärien suhteen tai

– kun konsolidoitua valvontaa toteuttavien toimivaltaisten viranomaisten mukaan konsolidointiin sisällytettävän yrityksen konsolidoitu taloudellinen tila ei ole luottolaitoksen valvonnan tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukainen tai se on harhaanjohtava.

ê 2000/12/EY 52 artiklan 5–8 kohta

5. Konsolidoitu valvonta, joka kohdistuu vakavaraisuuteen, omien varojen riittävyyteen markkinariskien suhteen ja suuriin riskikeskittymiin, toteutetaan tämän artiklan ja 53-56 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot päättävät tarpeellisista toimenpiteistä, sisällyttääkseen tarvittaessa 2 kohdan mukaisesti rahoitushallintayhtiöt konsolidoituun valvontaan.

Luottolaitoksen konsolidoidun tai osittain konsolidoidun taloudellisen tilanteen valvonta ja tarkastus koskee 51 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen rajoitusten noudattamista.

6. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että kaikilla 1 ja 2 kohdan mukaisesti luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvilla yrityksillä on riittävät sisäiset tarkastusmenetelmät konsolidoidulle valvonnalle tarpeellisten tietojen hankkimiseksi.

7. Rajoittamatta muissa direktiiveissä olevien erityissäännösten soveltamista jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta osittain konsolidoidulla tai yksilöllisellä perusteella 5 kohdassa mainittuja sääntöjä luottolaitoksiin, jotka emoyrityksinä kuuluvat konsolidoidun valvonnan alaan sekä jokaiseen tämän luottolaitoksen tytäryritykseen, joka on riippuvainen niiden toimiluvasta ja valvonnasta ja joka kuuluu emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan. Sama oikeus on olla soveltamatta, kun emoyritys on rahoitushallintayhtiö, jolla on kotipaikka samassa jäsenvaltiossa kuin luottolaitoksella edellyttäen, että tätä yritystä valvotaan samalla tavoin kuin luottolaitoksia ja nimenomaan että siihen sovelletaan 5 kohdassa mainittuja sääntöjä.

Molemmissa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pääoma jakaantuu riittävästi pankkiryhmittymän sisällä.

Jos toimivaltaiset viranomaiset soveltavat näitä säännöksiä yksilöllisesti, ne voivat omien varojen laskemiseksi käyttää 34 artiklan 2 kohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitettua säännöstä.

8. Kun muussa jäsenvaltiossa sijaitsevalle luottolaitokselle, joka on luottolaitoksena toimivan emoyrityksen tytäryritys, on myönnetty toimilupa, toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat myöntäneet tytäryrityksen toimiluvan, soveltavat tähän laitokseen 5 kohdassa mainittuja sääntöjä yksilöllisesti tai tarvittaessa osittain konsolidoidulla perusteella.

ê 2000/12/EY 52 artiklan 9 kohta (mukautettu)

è1 2004/xx/EY 3 artiklan 9 kohta

9. Sen estämättä, mitä 8 kohdassa vaaditaan luottolaitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvan myöntämisestä vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää valvontavastuunsa kahdenvälisellä sopimuksella toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet emoyritykselle toimiluvan ja valvovat sitä, sen varmistamiseksi, että nämä viranomaiset ovat vastuussa tytäryhtiön valvonnasta tämän direktiivin mukaisesti. Komissiolle on ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä. è1 Komissio ilmoittaan tiedon muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. ç

ò uusi

1 jakso – Valvonta

124 artikla

1.           Toimivaltaisten viranomaisten on liitteessä XI asetetut tekniset vaatimukset huomioon ottaen tarkasteltava luottolaitosten käyttöön ottamia järjestelyjä, strategioita, prosesseja ja mekanismeja tämän direktiivin soveltamiseksi, ja arvioitava riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun ja arvioinnin soveltamisalana ovat tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset.

3.           Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun ja arvioinnin perusteella, varmistavatko luottolaitosten käyttöön ottamat järjestelyt, strategiat, prosessit ja mekanismit hyvän riskien hallinnan ja riittävätkö niiden omat varat riskien kattamiseen.

4.           Toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun ja arvioinnin toteuttamistiheys ja tarkastelujen syvyys ottamalla huomioon kyseessä olevan luottolaitoksen toiminnan merkitys koko rahoitusjärjestelmälle sekä toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Tarkastelu ja arviointi on toteutettava vähintään kerran vuodessa.

5.           Toimivaltaisten viranomaisten suorittaman tarkastelun ja arvioinnin on käsiteltävä luottolaitosten altistumista muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamille korkoriskeille. Toimenpiteitä on edellytettävä laitoksilta, joiden taloudellinen arvo laskee yli 20 prosenttia omien varojen arvosta yllättävän ja odottamattoman korkomuutoksen vuoksi, jonka suuruuden toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat ja joka on sama kaikille luottolaitoksille.

ê 2000/12/EY 53 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta (mukautettu)

ð uusi

125 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa valvonnasta konsolidoinnin perusteella

1.           Kun emoyritys on ð jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva ï luottolaitos, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet tälle luottolaitokselle 4 Ö 6 Õ artiklassa tarkoitetun toimiluvan.

2.           Kun luottolaitoksen emoyritys on rahoitushallintayhtiö ð jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö ï, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet tälle luottolaitokselle 4 Ö 6 Õ artiklassa tarkoitetun toimiluvan.

ê 2000/12/EY 53 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta ja 3 kohta (mukautettu)

ð uusi

126 artikla

3.1.        Kuitenkin kKun useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneilla luottolaitoksilla on emoyrityksenä sama rahoitushallintayhtiö ð jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö ï, konsolidoitua valvontaa toteuttavat sen luottolaitoksen toimivaltaiset viranomaiset, jolla on toimilupa jäsenvaltiossa, jossa rahoitushallintayhtiö Ö rahoitusalan holdingyhtiö Õ on perustettu.

Jos siinä jäsenvaltiossa, jossa rahoitushallintayhtiö on perustettu, ei ole toimiluvan saanutta luottolaitoksena toimivaa tytäryhtiötä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset (mukaan lukien sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa rahoitushallintayhtiö on perustettu) sopivat yhdessä siitä, ketkä niistä toteuttavat konsolidoitua valvontaa. Jos tällaista sopimusta ei ole, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat myöntäneet toimiluvan sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin; taseiden ollessa yhtä suuret konsolidoitua valvontaa harjoittavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat myöntäneet 4 artiklassa tarkoitetun toimiluvan ensimmäisenä.

3. Kyseiset toimivaltaiset viranomaiset voivat poiketa yhteisellä sopimuksella 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa mainituista säännöksistä.

ò uusi

Kun yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneilla luottolaitoksilla on emoyrityksinä useampia rahoitusalan holdingyhtiötä, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, ja jokaisessa näissä valtiossa on luottolaitos, konsolidoitua valvontaa harjoittaa sen luottolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.

2.           Kun useamman kuin yhden yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksenä on sama rahoitusalan holdingyhtiö eikä mikään näistä luottolaitoksista ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan holdingyhtiö on perustettu, konsolidoitua valvontaa harjoittaa toimivaltainen viranomainen, joka on antanut toimiluvan sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin ja joka katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa Euroopan uniossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevaksi luottolaitokseksi.

ê 2000/12/EY 53 artiklan 4 kohta

4. Edellä 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa on oltava määräykset käytännön yhteistyötoimenpiteistä ja tietojen siirtotoimenpiteistä konsolidoinnin pohjalta tapahtuvan valvonnan toteuttamiseksi.

ò uusi

3.           Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa yhteisesti päättää olla soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon luottolaitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen harjoittamaan konsolidoitua valvontaa. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten on ennen päätöksensä tekemistä annettava Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa kyseisestä päätöksestä.

4.           Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle kaikista 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvista sopimuksista.

ê 2000/12/EY 52 artiklan 2 kohta viimeinen virke (mukautettu)

ð uusi

127 artikla

1.           ðJäsenvaltiot päättävät tarvittaessa aiheellisista toimenpiteistä sisällyttääkseen rahoitusalan holdingyhtiöt konsolidoituun valvontaan. ïRahoitusholdingyhtiön Ö Rahoitusalan holdingyhtiön Õ taloudellisen tilanteen Ö aseman Õ konsolidointi ei edellytä millään tavoin, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava rahoitusholdingyhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiön Õ yksilöllistä valvontaað erillisenä yrityksenä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 135 artiklan soveltamista ï.

ê 2000/12/EY 52 artiklan 4 kohta (mukautettu)

42.         Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät sisällytä Ö 73 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa Õ 3 kohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa konsolidoituun valvontaan luottolaitosta, joka on tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ, sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa luottolaitoksena toimiva tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ sijaitsee, voivat pyytää emoyritykseltä niitä tietoja, jotka helpottavat tämän luottolaitoksen valvontaa.

ê 2000/12/EY 52 artiklan 10 kohta (mukautettu)

103.       Jäsenvaltiot määräävät, että niiden konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sellaisilta luottolaitoksen tai rahoitushallintayhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiön Õ tytäryrityksiltä, jotka eivät sisälly konsolidoidun valvonnan alaan, 55 Ö 137 Õ artiklassa tarkoitettuja tietoja. Tässä tapauksessa sovelletaan kyseisessä artiklassa säädettyjä tietojen siirtomenettelyjä ja tietojen todentamismenettelyjä.

ê 2000/12/EY 53 artiklan 5 kohta

128 artikla

Kun jäsenvaltioissa on enemmän kuin yksi luotto- ja rahoituslaitosten vakavaraisuutta valvova toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen näiden toiminnan yhteensovittaminen.

ò uusi

129 artikla

1.           Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava seuraavat tehtävät:

(a)     71, 72 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 73 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen valvonta ja arviointi;

(b)     tarvittavien tietojen kokoamisen ja levittämisen yhteensovittaminen toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa ja kriisitilanteissa;

(c)     valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa ja kriisitilanteissa, myös 124 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta, sekä 43 ja 141 artiklan osalta.

2.           Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset esittävät tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritykset esittävät yhdessä 84 artiklan 1 kohdassa, 87 artiklan 9 kohdassa ja 105 artiklassa tarkoitetun lupahakemuksen, toimivaltaisten viranomaisten on yhdessä ja toisiaan kuullen päätettävä, myönnetäänkö haettu lupa, ja määritettävä luvan mahdolliset ehdot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakemus on toimitettava ainoastaan 1 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava yhdellä asiakirjalla yhteinen päätöksensä hakemuksesta viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Tämä asiakirja on toimitettava hakijalle. Jos päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa, 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä itse päätös hakemuksesta.

130 artikla

1.           Kun kyseessä on mahdollisesti rahoitusjärjestelmän vakauden ja eheyden vaarantava kriisitilanne, konsolidoidusta valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset varoittavat asiasta mahdollisimman pian 49 artiklan a kohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia, jollei V osaston 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu. Tämä velvoite koskee tietyn ryhmän osalta kaikkia 125 ja 126 artiklan nojalla nimettyjä toimivaltaisia viranomaisia ja 129 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyä toimivaltaista viranomaista.

2.           Kun konsolidoidusta valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen tarvitsee tietoja, jotka toinen toimivaltainen viranomainen on jo saanut, sen on aina pyrittävä ottamaan yhteyttä tähän viranomaiseen, jotta voidaan estää kaksinkertaiset ilmoitukset eri valvontaviranomaisille.

131 artikla

Tehokkaan valvonnan edistämiseksi ja aikaansaamiseksi konsolidoidusta valvonnasta vastaavalla viranomaisella ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kirjalliset yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt.

Näiden järjestelyjen perusteella konsolidoidusta valvonnasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle voidaan osoittaa lisätehtäviä ja päätöksenteko- ja yhteistyömenetelyjä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan täsmentää.

ê 2000/12/EY 52 artiklan 9 kohta (mukautettu)

Sen estämättä, mitä 8 kohdassa vaaditaan lLuottolaitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvan myöntämisestä vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää valvontavastuunsa kahdenvälisellä sopimuksella toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet emoyritykselle toimiluvan ja valvovat sitä, sen varmistamiseksi, että nämä viranomaiset ovat vastuussa tytäryhtiön Ö tytäryrityksen Õ valvonnasta tämän direktiivin mukaisesti. Komissiolle on ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä. Komissio ilmoittaa tiedon muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan pankkikomitealle.

ò uusi

132 artikla

1.           Toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä. Niiden on annettava toisilleen tiedot, jotka ovat olennaisia tai merkityksellisiä muiden viranomaisten valvontatehtävien noudattamiseksi tämän direktiivin nojalla. Toimivaltaiset viranomaiset toimittavat pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaisen tärkeät tiedot.

Erityisesti Euroopan unionissa toimivien yritysten konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että merkitykselliset tiedot toimitetaan muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka valvovat kyseisten emoyritysten tytäryrityksiä. Kun merkityksellisten tietojen laajuutta määritetään, näiden tytäryritysten merkitys kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmälle on otettava huomioon.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja olennaisen tärkeitä tietoja ovat ainakin seuraavat seikat:

(a)     kaikkien ryhmään kuuluvien suurimpien luottolaitosten konsernirakenne sekä ryhmän luottolaitosten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset;

(b)     menettelyt tietojen keräämiseksi ryhmän luottolaitoksilta ja näiden tietojen todentaminen;

(c)     sellaiset kielteiset muutokset luottolaitoksissa tai ryhmän muissa yksiköissä, jotka voivat vaikuttaa vakavasti luottolaitoksen toimintaan;

(d)     merkittävimmät seuraamukset ja poikkeustoimenpiteet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tämän direktiivin nojalla, mukaan lukien pääomavaatimuksen korottaminen 136 artiklan nojalla ja rajoitukset kehittyneen menetelmän käyttämiseen vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseksi 105 artiklan nojalla.

2.           Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen määräysvallassa olevien luottolaitosten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on otettava yhteyttä 129 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun toimivaltaiseen viranomaiseen, kun ne tarvitsevat sellaisia tietoja tässä direktiivissä tarkoitettujen menetelmien ja menettelyjen täytäntöönpanosta, joita kyseisellä toimivaltaisella viranomaisella voi jo olla.

3.           Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan ennen kuin seuraavista asioista päätetään, jos päätökset ovat merkittäviä toisten toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien kannalta:

(a)     sellaiset muutokset ryhmään kuuluvien luottolaitosten osakkeenomistaja-, organisaatio- tai johtorakenteessa, jotka edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää;

(b)     toimivaltaisten viranomaisten määräämät merkittävimmät seuraamukset ja toteuttamat poikkeustoimenpiteet, mukaan lukien pääomavaatimuksen korottaminen 136 artiklan nojalla ja rajoitukset kehittyneen menetelmän käyttämiseen pääomavaatimuksen laskemiseksi 105 artiklan nojalla.

Sovellettaessa b alakohtaa on aina kuultava konsolidoidusta valvonnasta vastaavaa toimivaltaista viranomaista.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää jättää kuulemisen suorittamatta kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätösten tehokkuuden. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille toimivaltaisille viranomaisille.

ê 2000/12/EY 54 artiklan 1 kohta (mukautettu)

133 artikla

Konsolidointitapa ja konsolidoinnin laajuus

1.           Konsolidoidusta valvonnasta toteuttamisesta vastuussa olevien Ö vastaavien Õ toimivaltaisten viranomaisten on tätä valvontaa varten vaadittava luotto- ja rahoituslaitosten, jotka ovat emoyritysten tytäryrityksiä, kokonaisvaltaista Ö täydellistä Õ konsolidointia.

Ö Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin edellyttää ainoastaan Õ Kuitenkin suhteellista Ö alakonsolidointiryhmän tasolla tapahtuvaa Õ konsolidointia voidaan päättää tapauksissa, jolloin toimivaltaisten silloin kun viranomaisten mukaan emoyrityksen, jolla on osa pääomasta, vastuu rajoittuu viranomaisten mukaan tähän osaan pääomasta muiden osakkeenomistajien tai yhtiön jäsenten vastuun ja viimeksimainittujen tyydyttävän vakavaraisuuden vuoksi. Muiden osakkeenomistajien ja yhtiön jäsenten vastuu on yksityiskohtaisesti perusteltava tarvittaessa tarkoin merkittyinä sitoumuksina.

ê2002/87/EY 29 artiklan 7 kohdan a alakohta

Jos yritykset ovat sidoksissa direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa suhteessa, toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät, kuinka konsolidointi suoritetaan.

ê 2000/12/EY 54 artiklan 2 ja 3 kohta (mukautettu)

2.           Konsolidoidusta valvonnasta toteuttamisesta vastuussa olevien Ö vastaavien Õ toimivaltaisten viranomaisten on tätä valvontaa varten vaadittava niiden luotto- tai rahoituslaitosten omistusyhteyksien osittaista Ö alakonsolidointiryhmän tasolla tapahtuvaa Õ konsolidointia, joiden johdossa on yritys, joka sisältyy konsolidointiin yhdessä yhden tai useamman konsolidoinnin ulkopuolella olevan yrityksen kanssa, kun on kyseessä näiden yritysten vastuun rajoittamisesta omistuksessa olevan pääoman mukaisesti.

3.           Omistusyhteyksien tai muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pääomayhteyksien tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät onko konsolidointi toteutettava ja millä tavoin. Nämä voivat erityisesti sallia tai päättää pääomaosuusmenetelmän käytöstä. Tämä menetelmä ei tarkoita kuitenkaan kyseessä olevien yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

ê 2000/12/EY 54 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta (mukautettu)

134 artikla

41.       Rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan Ö 133 artiklan Õ soveltamista toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä, onko konsolidointi toteutettava ja millä tavoin seuraavissa tapauksissa:

a)      jos luottolaitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mukaan huomattava vaikutusvalta yhteen tai useampaan luotto- tai rahoituslaitokseen kuitenkin ilman, että sillä on omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa,;

b)      jos yksi tai useammat luotto- tai rahoituslaitokset ovat yhteisen johdon alaisia ilman, että tämä perustuu sopimukseen tai yhtiöjärjestykseen.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 7 kohdan b alakohta

---------

ê 2000/12/EY 54 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sallia tai vaatia direktiivin 83/349/ETY 12 artiklassa säädetyn menetelmän käyttöä. Tämä menetelmä ei kuitenkaan tarkoita kyseisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

ê 2000/12/EY 54 artiklan 5 kohta (mukautettu)

ð uusi

52        Kun konsolidoitua valvontaa vaaditaan 52 artiklan 1 ja 2 kohdan Ö 125 ja 126 artiklan Õ mukaisesti, on ne pankkipalveluja avustavia palveluja tarjoavat yritykset ð ja direktiivissä 2002/87/EY määritellyt omaisuudenhoitoyhtiöt ï sisällytettävä konsolidointiin samoissa tapauksissa ja samoin menetelmin kuin ne, joista säädetään Ö 133 artiklassa ja Õ tämän artiklan 1-4 Ö 1 Õ kohdassa.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 8 kohta (mukautettu)

135 artikla

Rahoitusholdingyhtiön hallintoelin

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat rahoitusholdingyhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiön Õ liiketoimintaa, ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita suorittaakseen nämä tehtävät.

ò uusi

136 artikla

1.         Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitosta, joka ei täytä tämän direktiivin mukaisia vaatimuksia, toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet tai ratkaisut varhaisessa vaiheessa tilanteen korjaamiseksi.

Toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä on tätä varten oltava seuraavat toimenpiteet:

(a)          ne voivat velvoittaa luottolaitokset pitämään omien varojen määrän 75 artiklassa säädettyä vähimmäistasoa suurempana;

(b)          ne voivat edellyttää vahvistamaan 22 ja 123 artiklan noudattamiseksi käyttöön otettuja järjestelyjä ja strategioita;

(c)          ne voivat vaatia, että luottolaitokset soveltavat erityistä politiikkaa riskeiltä suojautumiseksi tai erityistä taseen varojen käsittelyä vakavaraisuusvaatimusten osalta;

(d)          ne voivat rajoittaa luottolaitosten liiketoimintaa, operaatioita tai niiden liiketoimintaverkkoa;

(e)          ne voivat vaatia vähentämään luottolaitosten toimintaan, tuotteisiin ja järjestelmiin sisältyvää riskiä.

Nämä toimenpiteet toteutetaan, jollei V osaston 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu.

2.         Toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä 75 artiklassa tarkoitetun vähimmäistason ylittävä erityinen omien varojen vaatimus ainakin luottolaitoksille, joilla on riittämättömät riskien hallinnan ja kattamisen järjestelyt, prosessit, mekanismit ja strategiat, jos pelkkä muiden toimenpiteiden soveltaminen ei todennäköisesti vahvista kyseisiä järjestelyjä riittävän nopeasti.

ê 2000/12/EY 55 artiklan 1 kohta (mukautettu)

137 artikla

Tiedot, jotka monialan hallintayhtiön ja sen tytäryhtiöiden on annettava

1.           Kunnes konsolidointimenetelmät sovitetaan myöhemmin yhteen jäsenvaltiot säätävät, että jos yhden tai useamman luottolaitoksen emoyrityksenä on monialan hallintayhtiö Ö holdingyhtiö Õ, näiden luottolaitosten toimiluvasta ja valvonnasta vastuussa olevien vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava yhtiötä ja sen tytäryrityksiä joko toimittamaan niille suoraan tai luottolaitoksen tytäryrityksen välityksellä kaikkien luottolaitosten tytäryrityksien valvontaa varten tarpeellisia tietoja.

ê 2000/12/EY 55 artiklan 2 kohta (mukautettu)

2.           Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä tarkastuksia tai antaa ulkopuolisille tarkastajille tehtäväksi tehdä tarkastuksia paikalla, monialan hallintayhtiöiltä Ö holdingyhtiöiltä Õ tai niiden tytäryhtiöiltä Ö tytäryrityksiltä Õ saatujen tietojen todentamiseksi. Jos monialan hallintayhtiö Ö holdingyhtiö Õ tai jokin sen tytäryrityksistä on vakuutusyhtiö, 56 artiklan 4 Ö 140 artiklan 1 Õ kohdassa säädettyä menettelyä voidaan myös noudattaa. Jos monialan hallintayhtiö Ö holdingyhtiö Õ tai jokin sen tytäryrityksistä sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä missä luottolaitoksena toimiva tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ sijaitsee, tietojen todentamisessa paikalla noudatetaan 56 artiklan 7 Ö 140 artiklan 1 Õ kohdassa säädettyä menettelyä.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 9 kohta (mukautettu)

138 artikla

Ryhmänsisäiset liiketoimet monialan holdingyhtiöiden kanssa

1.         Rajoittamatta tämän direktiivin V osaston 2 luvun 3 Ö 5 Õ jakson soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos yhden tai useamman luottolaitoksen emoyritys on monialan holdingyhtiö, näiden luottolaitosten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat luottolaitoksen ja monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten välisten liiketoimien yleisvalvontaa.

2.         Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitoksilla on riittävät riskienhallintamenettelyt ja sisäiset tarkastusmenetelmät, luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt mukaan luettuina, emoyrityksenä toimivan monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten liiketoimien määrittämiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitosta ilmoittamaan 48 Ö 110 Õ artiklassa tarkoitettuja liiketoimia lukuun ottamatta kaikista näiden yritysten kanssa tehdyistä merkittävistä liiketoimista. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava näitä menettelyjä ja merkittäviä liiketoimia.

Jos yllämainituista ryhmän sisäisistä liiketoimista aiheutuu uhkaa luottolaitoksen Ö taloudelliselle asemalle Õ rahoitusasemalle, laitoksen valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet.

ê2000/12/EY 56 artiklan 1–3 kohta (mukautettu)

139 artikla

Toimenpiteet, jotka on tarkoitettu helpottamaan konsolidoinnin perusteella tapahtuvaa valvontaa

1.         Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei yksikään oikeudellinen seikka estäisi konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvia yrityksiä eikä monialan hallintayhtiöitä Ö holdingyhtiöitä Õ tai niiden tytäryrityksiä taikka 52 artiklan 10 Ö 127 artiklan 3 Õ kohdassa tarkoitettuja tytäryrityksiä vaihtamasta keskenään 52-55 Ö 124–138 Õ artiklan ja tämän artiklan mukaisen valvonnan toteuttamiseksi tarvittavia tietoja.

2.         Kun emoyritys ja luottolaitos tai luottolaitokset, jotka ovat sen tytäryrityksiä, sijaitsevat eri jäsenvaltioissa, jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on luovutettava kaikki konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tai sen helpottamiseksi tarpeelliset tiedot.

Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa emoyritys sijaitsee, eivät toteuta konsolidoitua valvontaa itse 53 Ö 125 ja 126 Õ artiklan säännösten mukaisesti, tämän valvonnan toteuttamisesta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat kehottaa niitä pyytämään emoyritykseltä konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja ilmoittamaan niistä näille viranomaisille.

3.         Jäsenvaltioiden on sallittava niiden toimivaltaisten viranomaisten kesken 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen kuitenkin edellyttäen, että rahoitushallintayhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiön Õ, rahoituslaitoksen tai pankkitoimintaa avustavia palveluja tarjoavan yrityksen osalta tietojen kerääminen tai hallussapito ei tarkoita missään tapauksessa, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava näiden laitosten tai yritysten valvonta yksilöllisesti.

Samoin jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat keskenään 55 Ö 137 Õ artiklassa tarkoitettuja tietoja kuitenkin edellyttäen, etteivät toimivaltaiset viranomaiset missään tapauksessa toteutataisi sellaisten monialan hallintayhtiöiden Ö holdingyhtiöiden Õ ja niiden tytäryhtiöiden Ö tytäryritysten Õ valvontaa, jotka eivät ole luottolaitoksia tai 52 artiklan 10 Ö 127 artiklan 3 Õ kohdassa tarkoitettuja tytäryhtiöitä Ö tytäryrityksiä Õ.

ê 2000/12/EY 56 artiklan 4–6 kohta (mukautettu)

140 artikla

41.       Kun luottolaitoksella, rahoitushallintayhtiöllä Ö rahoitusalan holdingyhtiöllä Õ tai monialan hallintayhtiöllä Ö holdingyhtiöllä Õ on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryhtiössä Ö tytäryrityksessä Õ, jotka ovat vakuutusyhtiöitä tai muita sijoituspalveluja tarjoavia luvanvaraisia yrityksiä, toimivaltaisten viranomaisten ja viranomaisten, joiden tehtävänä on vakuutusyhtiöiden ja muiden kyseisten sijoituspalveluja tarjoavien yritysten julkinen valvonta, on oltava kiinteässä yhteistoiminnassa. Rajoittamatta kuitenkaan näiden viranomaisten toimivaltaa on niiden annettava kaikki mahdolliset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan tämän tehtävän suorittamista ja sallimaan kaikkien niiden valvonnan alaisten yritysten toiminnan ja taloudellisen tilanteen Ö aseman Õ tarkkailun.

52.       Konsolidoidun valvonnan puitteissa saatuja tietoja ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyjä toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä tietojen luovuttamista koskee 30 artiklassa Ö V osaston 1 luvun 2 jaksossa Õ säädetty salassapitovelvollisuus.

63.       Konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten on laadittava 52 Ö 71 Õ artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista rahoitushallintayhtiöistä Ö rahoitusalan holdingyhtiöistä luettelo Õ. Tämä luettelo on toimitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle.

ê 2000/12/EY 56 artiklan 7 kohta (mukautettu)

è1 2002/87/EY 29 artiklan 10 kohta

141 artikla

Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tämän direktiivin soveltamiseksi määrätyissä tapauksissa todentaa toisessa jäsenvaltiossa toimivaa luottolaitosta, rahoitushallintayhtiötä Ö rahoitusalan holdingyhtiötä Õ, rahoituslaitosta tai pankkipalveluja avustavia palveluja tarjoavaa yritystä, monialan hallintayhtiötä Ö holdingyhtiötä Õ tai 55 Ö 137 Õ artiklassa tarkoitettua tytäryritystä taikka 52 artiklan 10 Ö 127 artiklan 3 Õ kohdassa tarkoitettua tytäryritystä koskevat tiedot, niiden on pyydettävä tuon jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tämä todentaminen. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat ottaneet vastaan tämän pyynnön, on toimivaltansa rajoissa, suoritettava joko itse todentaminen tai sallittava viranomaisille, jotka ovat esittäneet pyynnön, suorittaa tämä todentaminen taikka sallittava tilintarkastajan tai asiantuntijan suorittaa se. è1 Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi halutessaan olla mukana tarkastuksessa, jos se ei suorita tarkastusta itse. ç

ê 2000/12/EY 56 artiklan 8 kohta (mukautettu)

142 artikla

8. Jäsenvaltioiden on säädettävä rahoitushallintayhtiöiden Ö rahoitusalan holdingyhtiöiden Õ ja monialan hallintayhtiöiden Ö holdingyhtiöiden Õ tai niiden johtajien, jotka ovat rikkoneet 52-55 Ö 124–141 Õ artiklan ja tämän artiklan soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, seuraamuksista tai toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomiukset tai niiden seuraukset, edellä mainitun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten soveltamista. Tietyissä tapauksissa nämä toimenpiteet voivat edellyttää oikeusviranomaisten toimia.

Toimivaltaisten viranomaisten on oltava kiinteässä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että edellä tarkoitetuilla Ö näillä Õ seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan mahdollistavat halutut vaikutukset, erityisesti kun rahoitushallintayhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiön Õ tai monialan hallintayhtiön Ö holdingyhtiön Õ kotipaikka ei ole se paikka, jossa sen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka sijaitsee.

ê 2002/87/EY 29 artiklan 11 kohta (mukautettu)

è1 2004/xx/EY 3 artiklan 10 kohta

143 artikla

Kolmannessa maassa sijaitseva emoyritys

1.         Jos luottolaitosta, jonka emoyritys on luottolaitos tai rahoitushallintayhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiö Õ, jonka pääkonttori on yhteisön ulkopuolella Ö kolmannessa maassa Õ, ei kuulu konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan valvota konsolidoinnin perusteella 52 Ö 125 ja 126 Õ artiklan säännösten mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, soveltavatko valvovatko kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset luottolaitokseensta konsolidoitua valvontaa konsolidoinnin perusteella tavalla, joka vastaa 52 artiklassa Ö tässä direktiivissä Õ säädettyjä periaatteita.

Tarkastamisen suorittaa se toimivaltainen viranomainen, joka vastaisi konsolidoidusta valvonnasta, jos neljättä alakohtaa Ö 3 kohtaa Õ sovellettaisiin, joko emoyrityksen tai jonkiun yhteisössä toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.

2.         è1 Komissio voi pyytää Euroopan pankkikomitealta ç yleisiä ohjeita siitä, onko todennäköistä, että kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevilla järjestelmillä saavutetaan tässä luvussa määritellyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet niiden luottolaitosten osalta, joiden pääkonttori on yhteisön ulkopuolella Ö kolmannessa maassa Õ. Komitean on ajoittain tarkistettava näitä ohjeitaan ja otettava huomioon kyseisten toimivaltaisten viranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevissa järjestelmissä tapahtuvat muutokset.

Ö Edellä 1 kohdan ensimmäisessä Õ Toisessa alakohdassa säädetyn tarkastuksen suorittavan toimivaltaisen viranomaisen on otettava tällaiset ohjeet huomioon. Tätä varten toimivaltainen viranomainen voi myös kuulla komiteaa ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

3.         Jos vastaavaa valvontaa ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava luottolaitokseen analogisesti 52 artiklan Ö tämän direktiivin Õ säännöksiä Ö tai sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat muita tarkoituksenmukaisia valvontamenetelmiä, joilla saavutetaan luottolaitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteet. Õ.

Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti sallia, että niiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat muita tarkoituksenmukaisia valvontamenetelmiä, joilla saavutetaan luottolaitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteet.

Konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on sovittava näistä menetelmistä Ö valvontatekniikoista Õ neuvoteltuaan muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen rahoitushallintayhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiön Õ perustamista, jolla on pääkonttori yhteisössä, ja soveltaa konsolidoitua valvontaa koskevia säännöksiä kyseisen rahoitushallintayhtiön Ö rahoitusalan holdingyhtiön Õ konsolidoituun asemaan.

Menetelmillä on saavutettava Ö Valvontatekniikat on suunniteltava siten, että niillä saavutetaan Õ tässä luvussa määritellyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet, ja niistä on ilmoitettava muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle.

ò uusi

2 jakso

Toimivaltaisten viranomaisten tiedonantovelvollisuus

144 artikla

1.         Toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraavat tiedot:

a)           jäsenvaltiossa annetut lait, asetukset, määräykset ja yleisohjeet, jotka liittyvät vakavaraisuuden valvontaan;

b)           yhteisön lainsäädännön sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapa;

c)           124 artiklan mukaisen viranomaisten tekemän tarkastelun ja arvioinnin toteuttamisessa noudatetut yleiset kriteerit ja menetelmät;

d)           koostetut tilastotiedot vakavaraisuuskehikon tärkeimpien osien täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta V osaston 1 luvun 2 jakson säännöksiä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen on mahdollistettava eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten soveltamien lähestymistapojen ja menettelyjen asianmukainen vertaaminen.

5 LUKU

LUOTTOLAITOSTEN TIEDONANTOVELVOLLISUUS

145 artikla

1.         Sovellettaessa tätä direktiiviä luottolaitosten on julkistettava liitteessä XII olevassa 2 kohdassa luetellut tiedot, ellei 146 artiklan säännöksistä muuta johdu.

2.         Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä liitteessä XII olevassa 3 osassa tarkoitetut instrumentit ja menetelmät 2 luvun 3 jakson 2 ja 3 alajakson sekä 105 artiklan nojalla, luottolaitosten on julkistettava kyseisessä osassa vaaditut tiedot.

3.         Luottolaitosten on vahvistettava virallinen toimintalinja 1 ja 2 kohdan mukaisen tiedonantovelvollisuuden noudattamiseksi ja niillä on oltava toimintalinjat julkistettavien tietojen asianmukaisuuden arvioimiseksi, mukaan lukien niiden tietojen todentaminen ja julkistamistiheys.

146 artikla

1.         Sen estämättä, mitä 145 artiklassa säädetään, toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että luottolaitokset eivät julkista yhtä tai useampaa liitteessä XII olevassa 2 osassa luetelluista tiedoista, jos kyseessä oleva luottolaitos katsoo, ettei tietoja voida pitää merkittävinä liitteessä XII olevan 1 osan 1 kohdassa täsmennetyistä syistä.

2.         Sen estämättä, mitä 145 artiklassa säädetään, toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että luottolaitokset eivät julkista yhtä tai useampaa liitteessä XII olevassa 2 ja 3 osassa luetelluista tiedoista, jos kyseessä oleva luottolaitos katsoo, että tiedot ovat salassa pidettäviä tai luottamuksellisia liitteessä XII olevan 1 osan 2 ja 3 kohdassa täsmennetyistä syistä.

3.         Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeustapauksissa kyseessä olevan luottolaitoksen on ilmoitettava tietoja antaessaan, että tiettyjä tietoja ei ole annettu, ilmoitettava syy tähän ja julkistettava yleistietoja tiedonantovelvollisuuden kohteena olevasta asiasta.

147 artikla

1.         Luottolaitosten on julkistettava 145 artiklan nojalla edellytetyt tiedot vähintään kerran vuodessa. Tiedot on julkistettava mahdollisimman nopeasti.

2.         Luottolaitosten on myös määritettävä, onko niiden tarpeen julkistaa tiedot useammin kuin 1 kohdassa edellytetään liitteessä XII olevan 1 osan 4 kohdassa mainittujen syiden perusteella.

148 artikla

1.         Toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että luottolaitokset valitsevat sopivan viestintäkanavan ja paikan sekä tietojen todentamistavat 145 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden noudattamiseksi. Kaikki tiedot on mahdollisuuksien mukaan annettava yhden viestintäkanavan kautta tai yhdessä paikassa.

2.         Edellä 145 artiklassa tarkoitetut vaatimukset voidaan katsoa täytetyiksi, kun luottolaitokset antavat vastaavat tiedot tilinpäätökseen, listautumiseen tai muihin vaatimuksiin perustuvan tiedonantovelvollisuuden nojalla. Jos tiedot eivät sisälly tilinpäätösasiakirjoihin, luottolaitosten on ilmoitettava, mistä tiedot ovat saatavilla.

149 artikla

Sen estämättä, mitä 146–148 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia luottolaitoksia:

a)           julkistamaan liitteessä XII olevassa 2 ja 3 osassa tarkoitettuja tietoja;

b)           julkistamaan osa tiedoista useammin kuin kerran vuodessa ja asettamaan julkistamiselle määräajat;

c)           käyttämään tiettyjä muita viestintäkanavia ja paikkoja kuin tilinpäätösasiakirjoja;

d)           käyttämään erityisiä todentamismenetelmiä lakisääteisen tilintarkastuksen ulkopuolelle jäävien tietojen osalta.

ê 2004/12/EY 3 artiklan 11 kohta

-----

ê 2000/12/EY

VI OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA

ê 2000/12/EY 60 artikla (mukautettu)

ð uusi

150 artikla

Tekniset mukautukset

1.           Rajoittamatta 34 artiklan 3 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettua kertomusta ð ehdotusta, joka komission on esitettävä 62 artiklan nojalla, ï omien varojen osalta annetaan tehdään 2 kohdassa säädettyä Ö 151 artiklassa tarkoitettua Õ menettelyä noudattaen tekniset mukautukset ð muutokset ï seuraavien seikkojen osalta:

a)       määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tätä direktiiviä sovellettaessa;

b)      määritelmien selventäminen tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi koko yhteisössä;

c)       sanaston yhdenmukaistaminen ja määritelmien muotoilu yhdenmukaiseksi luottolaitoksia ja niihin liittyviä seikkoja koskevan uuden lainsäädännön kanssa;

edellä 1 artiklan 14 kohdassa oleva A alueen määritelmä;

edellä 1 artiklan 19 kohdassa oleva monenkeskisten kehityspankkien määritelmä;

d)      muutokset 2 artiklassa esitettyyn luetteloon;

e)       edellä 5 Ö 9 Õ artiklassa säädetyn perustamispääoman määrän muuttaminen taloudellisen ja rahoitusalan kehityksen mukaisesti;

f)       edellä 18 ja 19 Ö 23 ja 24 Õ artiklassa tarkoitetun ja liitteessä I olevan luettelon sisällön laajentaminen tai luettelossa käytetyn sanaston muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen mukaisesti;

g)      alatoja, joilla toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava 28 Ö 42 Õ artiklassa lueteltuja tietoja,

h)      ð muutokset 56–67 artiklaan tilinpäätösstandardien kehityksen tai yhteisön lainsäädännön vaatimusten huomioon ottamiseksi; ï

i)       edellä 43 Ö 79 ja 86 Õ artiklassa tarkoitettujen varojen määritelmän Ö esitetyn vastuuryhmien luettelon Õ muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;

j)       ð edellä 79 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 86 artiklan 4 kohdan a alakohdassa täsmennetty määrä inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi; ï

k)      liitteessä II ja IV olevien taseen ulkopuolisten erien luettelo ja jaottelu sekä niiden käyttö 42, 43 ja 44 artiklassa sekä liitteessä III esitetyn suhdeluvun osalta ð vastuuarvojen määrittämiseksi V osaston 2 luvun 3 jaksoa sovellettaessa ï;

l)       ðmuutokset liitteiden V–XII säännöksiin rahoitusmarkkinoiden kehityksen ja varsinkin uusien rahoitustuotteiden, tilinpäätösstandardien kehityksen tai yhteisön lainsäädännön vaatimusten kehityksen huomioon ottamiseksi; ï

Ö 2.     Komissio voi säätää seuraavat täytäntöönpanotoimenpiteet 151 artiklan mukaista menettelyä noudattaen: Õ

(a)     ðedellä 124 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun yllättävän ja odottamattoman kurssimuutoksen suuruuden täsmentäminen; ï

(b)     edellä 47 Ö 75 Õ artiklassa säädetyn vähimmäisluvun Ö omien varojen vähimmäistason Õ tai 43 artiklassa Ö V osaston 2 luvun 3 jaksossa Õ säädetyn painotuksen Ö riskipainon Õ alentaminen tilapäisesti erityisolojen huomioon ottamiseksi, ja;

(c)     ð edellä ï 49 artiklan 5-10 kohdassa Ö 111 artiklan 4 kohdassa, 113, 115 ja 116 artiklassa Õ säädettyjen vapautuksien selventäminenð , sanotun kuitenkaan rajoittamatta 119 artiklassa tarkoitetun kertomuksen laamista ï;

(d)     ðedellä 144 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla annettavien koostettujen tilastotietojen pääsisällön täsmentäminen ï;

(e)     ðedellä 114 artiklan nojalla tarkoitettujen tietojen muodon, rakenteen, sisällön ja vuotuisen julkistamispäivämäärän täsmentäminen; ï

ê 2004/xx/EY 3 artiklan 12 kohta (mukautettu)

151 artikla

1.           Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/10/EY perustettu Euroopan pankkikomitea (jäljempänä 'komitea'), joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2.           Viitattaessa tähän kohtaan Ö artiklaan Õ sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä komiteamenettelyä kyseisen päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan mukaisesti.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta.

ê 2000/12/EY

VII OSASTO

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

1 LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

ê 2000/12/EY 60 artiklan 2 kohta (mukautettu)

61 artikla

Siirtymäsäännökset 36 artiklan osalta

Tanska saa sallia ennen 1 päivää tammikuuta 1990 perustettujen osuuskunta- tai rahastomuotoisten kiinnitysluottolaitostensa, jotka on muunnettu julkisiksi osakeyhtiöiksi, sisällyttää edelleen omiin varoihin jäsentensä yhteisvastuulliset sitoumukset, tai 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilta lainanottajilta olevat saamiset, joita käsitellään samalla tavoin kuin yhteisvastuullisia sitoumuksia, seuraavin rajoituksin:

(a)        lainanottajien yhteisvastuullisten sitoumusten osalta laskentaperuste on 35 artiklan 2 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlaskettu määrä, josta on vähennetty 35 artiklan 2 kohdan 9, 10 ja 11 alakohdassa tarkoitetut erät;

b)         laskentaperuste 1 päivänä tammikuuta 1991 tai, jos luottolaitokset on muutettu myöhemmin, muuntamispäivänä, on enimmäislaskentaperuste. Laskentaperuste ei saa koskaan olla suurempi kuin enimmäislaskentaperuste;

c)         enimmäislaskentaperustetta alennetaan 1 päivästä tammikuuta 1997 alkaen puolella tuon päivän jälkeen suoritetun jokaisen uuden 35 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan mukaisen pääoma-annin tuotosta; ja

(d)       omiksi varoiksi laskettavien lainanottajien yhteisvastuullisten sitoumusten enimmäismäärä ei saa koskaan olla suurempi kuin:

            50 prosenttia vuosina 1992 ja 1991,

            45 prosenttia vuosina 1993 ja 1994,

            40 prosenttia vuosina 1995 ja 1996,

            35 prosenttia vuonna 1997,

            30 prosenttia vuonna 1998,

            20 prosenttia vuonna 1999,

            10 prosenttia vuonna 2000, ja

            0 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2001 jälkeen laskentaperusteesta.

ê 2000/12/EY

62 artikla

Siirtymäsäännökset 43 artiklan osalta

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2006 saakka sallia luottolaitostensa soveltaa 50 prosentin painotusta lainoihin, joiden viranomaisen hyväksymänä täytenä vakuutena on kiinnitys sellaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan toimisto- tai monitoimiliiketilaan, joka hyväksyy 50 prosentin painotuksen, seuraavin ehdoin:

(i)         50 prosentin riskipainotusta sovelletaan lainan siihen osaan, joka ei ylitä a tai b alakohdan mukaisesti laskettuja rajoja:

(a)     50 prosenttia kyseisen kiinteistön markkina-arvosta;

         Kahden riippumattoman arvioijan on tehtävä lainanantohetkellä toisistaan riippumattomat arviot kiinteistön markkina-arvosta. Lainan on perustuttava näistä alhaisempaan arvioon.

         Vähintään kerran vuodessa yhden arvioijan on arvioitava kiinteistö uudelleen. Niiden lainojen osalta, jotka eivät ylitä yhtä miljoonaa euroa ja viittä prosenttia luottolaitosten omista varoista, yksi arvioija arvioi kiinteistön uudelleen vähintään joka kolmas vuosi.

(b)     50 prosenttia kyseisen kiinteistön markkina-arvosta tai 60 prosenttia kiinnitysluoton arvosta, kumpi näistä on alhaisempi, niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet lailla tai asetuksella tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista;

         ’Kiinnitysluoton arvolla’ tarkoitetaan sitä kiinteistön arvoa, jonka arvioija on määritellyt arvioimalla huolellisesti kiinteistön myöhempää myytävyyttä ottaen huomioon omaisuuden pitkän aikavälin kestävät ominaisuudet, normaalit ja paikalliset markkinaolosuhteet, kiinteistön senhetkisen käytön ja asianmukaiset vaihtoehtoiset käyttötavat. Spekulatiivisia tekijöitä ei saada ottaa huomioon arvioitaessa kiinnitysluoton arvoa. Kiinnitysluoton arvo on esitettävä avoimella ja selkeällä tavalla.

         Kiinnitysluoton arvo ja erityisesti taustalla olevat asianomaisten markkinoiden kehitystä koskevat oletukset arvioidaan uudelleen vähintään joka kolmas vuosi tai jos markkinat laskevat yli 10 prosenttia.

            Sekä a että b alakohdassa ’markkina-arvolla’ tarkoitetaan sitä hintaa, jolla kiinteistö arviointipäivänä voitaisiin myydä yksityisellä, vapaaehtoisesti myyjän ja hänestä riippumattoman ostajan välillä tehdyllä sopimuksella olettaen, että kiinteistöä tarjotaan julkisesti markkinoilla ja että markkinaolosuhteet sallivat asianmukaisen myynnin ja että kaupan neuvottelemiselle on käytettävissä tavanomainen aika kiinteistön luonne huomioon ottaen.

(ii)        100 prosentin riskipainotusta sovelletaan lainan siihen osaan, joka ylittää i alakohdassa asetetut rajat.

(iii)       omaisuuden on joko oltava omistajan käytössä tai tämän vuokralle antama.

Ensimmäinen alakohta ei estä alueellaan korkeampaa riskipainotusta soveltavan jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia sallimasta edellä määriteltyjen edellytysten mukaisesti 50 prosentin riskipainotuksen soveltamista tämäntyyppiseen lainaukseen niiden jäsenvaltioiden alueella, jotka hyväksyvät 50 prosentin riskipainotuksen.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia luottolaitostensa soveltaa 50 prosentin riskipainotusta 21. heinäkuuta 2000 olemassa oleville lainoille, jos tässä kohdassa luetellut edellytykset täyttyvät. Tässä tapauksessa kiinteistö arvioidaan edellä säädettyjen arviointiperusteiden mukaisesti viimeistään 21. heinäkuuta 2003.

Ennen 31 päivää joulukuuta 2006 myönnettyihin lainoihin sovelletaan edelleen 50 prosentin riskipainotusta kyseisten lainojen erääntymiseen asti, jos luottolaitos on sitoutunut noudattamaan sopimuksen ehtoja.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myös 31 päivään joulukuuta 2006 saakka sallia luottolaitostensa soveltaa 50 prosentin riskipainotusta lainojen siihen osaan, jonka viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, johon sovelletaan Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölakia tai vastaavaa myöhempää lainsäädäntöä, jos tässä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka ne soveltavat tätä kohtaa.

2. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 50 prosentin riskipainotusta ennen 31 päivää joulukuuta 2006 tehtyihin pääkonttorimaassa sijaitsevaa liikeomaisuutta koskeviin leasingvuokrasopimuksiin, joita koskevien säännösten mukaan vuokranantajalla on täysi omistusoikeus vuokrattuun omaisuuteen kunnes vuokralleottaja käyttää osto-oikeuttaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka ne soveltavat tätä kohtaa.

3. Edellä 43 artiklan 3 kohta ei koske toimivaltaisten viranomaisten antamaa hyväksyntää sellaisille kahdenvälisille uudistamissopimuksille, jotka on tehty

– Belgian osalta ennen 23 päivää huhtikuuta 1996,

– Tanskan osalta ennen 1 päivää kesäkuuta 1996,

– Saksan osalta ennen 30 päivää lokakuuta 1996,

– Kreikan osalta ennen 27 päivää maaliskuuta 1997,

– Espanjan osalta ennen 7 päivää tammikuuta 1997,

– Ranskan osalta ennen 30 päivää toukokuuta 1996,

– Irlannin osalta ennen 27 päivää kesäkuuta 1996,

– Italian osalta ennen 30 päivää heinäkuuta 1996,

– Luxemburgin osalta ennen 29 päivää toukokuuta 1996,

– Alankomaiden osalta ennen 1 päivää heinäkuuta 1996,

– Itävallan osalta ennen 30 päivää joulukuuta 1996,

– Portugalin osalta ennen 15 päivää tammikuuta 1997,

– Suomen osalta ennen 21 päivää elokuuta 1996,

– Ruotsin osalta ennen 1 päivää kesäkuuta 1996 ja

– Yhdistyneen kuningaskunnan osalta ennen 30 päivää huhtikuuta 1996.

63 artikla

Siirtymäsäännökset 47 artiklan osalta

1. Luottolaitoksen, jonka vähimmäissuhde ei ole 47 artiklan 1 kohdan mukaisella kahdeksan prosentin tasolla 1 päivänä tammikuuta 1991, on pyrittävä asteittain saavuttamaan tämä taso. Niin kauan kuin tavoitetta ei ole saavutettu, se ei saa antaa vakavaraisuussuhdelukunsa pienentyä jo ennen tavoitteen saavuttamista saavutetusta tasosta. Jos vaihtelua esiintyy, vaihtelun on oltava väliaikaista ja toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava vaihtelun perusteet.

ê 2000/12/EY 62 artiklan 2 ja 3 kohta (mukautettu)

2. Jäsenvaltiot saavat vahvistaa korkeintaan viideksi vuodeksi 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen 10 prosentin painotuksen direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohdan mukaisille arvopapereille ja pitää sen luottolaitoksia varten voimassa, jos ne pitävät sitä välttämättömänä vakavien häiriöiden välttämiseksi markkinoidensa toiminnassa. Tällaiset poikkeukset on ilmoitettava komissiolle.

3. Mitä 47 artiklan 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta Kreikan maatalouspankkiin ("Agricultural Bank of Greece") enintään seitsemän vuoden aikana 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen. Sen on kuitenkin pyrittävä saavuttamaan 47 artiklan 1 kohdassa säädetty taso vaiheittain 1 kohdassa kuvatulla tavalla.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

è1 2004/xx/EY 3 artiklan 13 kohta

64 artikla

Siirtymäsäännökset 49 artiklan osalta

1. Jos 5 päivänä helmikuuta 1993 luottolaitos on jo hyväksynyt yhden tai useampia riskejä, jotka joko ylittävät suuriin riskikeskittymiin sovellettavan rajoituksen tai rajoituksen, jota sovelletaan 49 artiklassa säädettyyn suurten riskikeskittymien kumulointiin, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava kyseiseltä luottolaitokselta, että se toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisen riskin tai riskien saattamiseksi 49 artiklassa säädetylle tasolle.

2. Menettely, jonka tarkoituksena on saattaa riski tai riskit sallitulle tasolle, on määriteltävä, vahvistettava, täytäntöönpantava ja saatettava päätökseen sen määräajan aikana, jonka toimivaltaiset viranomaiset arvioivat järkevän hallinnon ja rehdin kilpailun periaatteiden mukaiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat komissiolle ja è1 Euroopan pankkikomitealle ç vahvistetun yleisen menettelyn aikataulusta.

3. Luottolaitos ei saa toteuttaa toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa 1 kohdassa tarkoitettujen riskien nousun sille tasolle, joka niillä on 5 päivänä helmikuuta 1993.

4. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu määräaika päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001. Myöhemmin erääntyvät riskit, joiden sopimusehtoja on lainanantavan laitoksen noudatettava, voivat jatkua kyseiseen erääntymiseen asti.

ê 2000/12/EY 64 artiklan 5–7 kohta (uusi)

è1 2004/xx/EY 3 artiklan 13 kohta

5. Jäsenvaltiot saavat 31 päivään joulukuuta 1998 asti korottaa 49 artiklan 1 kohdassa säädettyä rajoitusta 40 prosenttiin ja 49 artiklan 2 kohdassa säädettyä rajoitusta 30 prosenttiin. Vastaavissa tapauksissa aikarajoitus tämän jakson aikana olemassa olevien riskien saattamiseksi 49 artiklassa säädetyille tasoille päättyy 31 päivänä joulukuuta 2001, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1-4 kohdan soveltamista.

6. Jäsenvaltiot voivat jatkaa 5 kohdassa säädettyjä määräaikoja viidellä vuodella ainoastaan niiden luottolaitosten osalta, joiden omat varat eivät ylitä 7 miljoonaa euroa. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät tämän kohdan mahdollisuutta, on huolehdittava kilpailun vääristymisen välttämisestä ja ilmoitettava tätä varten toteuttamistaan toimenpiteistä komissiolle ja è1 Euroopan pankkikomitealle ç.

7. Riskiä pidetään 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa suurena riskikeskittymänä, jos sen määrä on vähintään 15 prosenttia omista varoista.

ê 2000/12/EY 64 artiklan 8 kohta (mukautettu)

8. Jäsenvaltiot saavat 31 päivään joulukuuta 2001 asti antaa suurista riskikeskittymistä annettavat ilmoitukset vähintään kaksi kertaa vuodessa toisin kuin 48 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään.

ê 2000/12/EY 64 artiklan 9 kohta

9. Jäsenvaltiot saavat antaa luvan olla soveltamatta kokonaan tai osittain 49 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa niihin riskeihin, joita luottolaitos on ottanut ja jotka ovat 62 artiklan 1 kohdan mukaisia kiinnityslainoja, jotka on otettu ennen 1 päivää tammikuuta 2002, sekä direktiivin 62 artiklan 2 kohdan mukaisia omaisuuden leasingvuokraustoimia, jotka on tehty ennen 1 päivää tammikuuta 2002, ja tämä näissä molemmissa tapauksissa enintään 50 prosenttiin kyseessä olevan omaisuuden arvosta.

Sama koskee lainoja, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä vakuutena ovat osakkeet Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai myöhemmän vastaavan lainsäädännön mukaisesti toimivissa suomalaisissa asunto-osakeyhtiöissä, ja jotka ovat samankaltaisia kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kiinnityslainat.

ê 2000/12/EY 65 artikla (mukautettu)

65 artikla

Siirtymäsäännökset 51 artiklan osalta

Luottolaitoksia, joiden osalta ylitettiin 1 päivänä tammikuuta 1993 51 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetut rajoitukset, koskee 1 päivänä tammikuuta 2003 päättyvä rajoitusten noudattamista koskeva määräaika.

ò uusi

152 artikla

1.         Luottolaitoksilla, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 84–89 artiklan mukaisesti tai käyttävät 105 artiklassa määritettyjä kehittyneitä menetelmiä operatiivisen riskin pääomavaatimusten laskemiseen, on oltava 157 artiklassa täsmennettyä päivämäärää seuraavalla ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kahdentoista kuukauden jaksolla vähintään 2, 3 ja 4 kohdassa mainittuja määriä vastaavat omat varat.

2.         Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla ensimmäisellä kahdentoista kuukauden jaksolla omien varojen määrän on oltava 95 prosenttia siitä omien varojen vähimmäismäärästä, joka luottolaitokselta tällä kaudella vaadittaisiin direktiivin 93/6/ETY 4 artiklan nojalla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi ja direktiivi 2000/12/EY ovat ennen tämän direktiivin 157 artiklassa säädettyä päivämäärää.

3.         Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla toisella kahdentoista kuukauden jaksolla omien varojen määrän on oltava 90 prosenttia siitä omien varojen vähimmäismäärästä, joka luottolaitokselta tällä kaudella vaadittaisiin direktiivin 93/6/ETY 4 artiklan nojalla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi ja direktiivi 2000/12/EY ovat ennen tämän direktiivin 157 artiklassa säädettyä päivämäärää.

4.         Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla kolmannella kahdentoista kuukauden jaksolla omien varojen määrän on oltava 80 prosenttia siitä omien varojen vähimmäismäärästä, joka luottolaitokselta tällä kaudella vaadittaisiin direktiivin 93/6/ETY 4 artiklan nojalla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi ja direktiivi 2000/12/EY ovat ennen tämän direktiivin 157 artiklassa säädettyä päivämäärää.

5.         Edellä 1–4 kohdan vaatimusten noudattaminen perustuu omien varojen määrään, joka on sopeutettu vastaamaan täysin direktiivin 2000/12/EY ja direktiivin 93/6/ETY, sellaisina kuin ne ovat ennen tämän direktiivin 157 artiklassa säädettyä päivämäärää, ja tämän direktiivin vaatimusten mukaisen omien varojen määrän laskennan eroja, jotka johtuvat tämän direktiivin 84–89 artiklan mukaisesta odotettujen ja odottamattomien tappioiden erillisestä käsittelystä.

6.         Tämän artiklan 1–5 kohdan soveltamiseksi sovelletaan 68–73 artiklaa.

7.         Luottolaitokset voivat korvata 31 päivään joulukuuta 2007 asti standardimenetelmää koskevat V osaston 2 luvun 3 jakson 1 alajakson säännökset direktiivin 2000/12/EY 42–46 artiklan säännöksillä, sellaisina kuin artiklat ovat ennen 157 artiklassa tarkoitettua päivämäärää.

8.         Jos 7 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, direktiivin 2000/12/EY säännösten osalta sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)       kyseisen direktiivin 42–46 artiklan säännöksiä sovelletaan sellaisena kuin ne ovat ennen 157 artiklassa tarkoitettua päivämäärää;

b)      kyseisen direktiivin 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla ’riskipainotetulla arvolla’ tarkoitetaan ’riskipainotettujen saamisten yhteismäärää;

c)       kyseisen direktiivin 42 artiklan 2 kohdan mukaisten lukujen katsotaan muodostavan riskipainotettujen saamisten yhteismäärä;

d)      ‘luottojohdannaiset’ kuuluvat kyseisen direktiivin liitteessä II lueteltuihin ’korkean riskin’ eriin;

e)       kyseisen direktiivin 43 artiklan 3 kohdan mukaista käsittelyä sovelletaan kyseisen direktiivin liitteessä IV lueteltuihin johdannaissopimuksiin riippumatta siitä, ovatko ne tase-eriä vai taseen ulkopuolisia eriä, ja kyseisen liitteen mukaisen käsittelyn tuloksena saatavat luvut muodostavat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän;

9.         Jos 7 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, sellaisten vastuiden käsittelyyn, joihin sovelletaan standardimenetelmää, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)       luottoriskin vähentämistekniikoiden hyväksymistä koskevaa V osaston 2 luvun 3 jakson 3 alajaksoa ei sovelleta;

b)      toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta arvopaperistamisen käsittelyä koskevaa V osaston 2 luvun 3 jakson 4 alajaksoa;

b)      seuraavia luottolaitosten tiedonantovelvollisuutta koskevia liitteen XII säännöksiä ei sovelleta:

i)       2 osan 4 kohdan b alakohta

ii)      2 osan 6 kohta

iii)     2 osan 10 kohta.

10.       Jos 7 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, 75 artiklan e kohdan mukaista operatiivisen riskin pääomavaatimusta alennetaan prosenttiosuudella, joka vastaa luottolaitosten niiden vastuiden arvon, joiden osalta riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 7 kohdan mukaista mahdollisuutta käyttäen, ja sen vastuiden yhteenlasketun arvon suhdetta.

11.       Jos luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän kaikkien vastuiden osalta 7 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käyttäen, suuria riskikeskittymiä koskevia direktiivin 2000/12/EY 48–50 artiklan säännöksiä voidaan soveltaa sellaisina kuin ne ovat ennen 157 artiklassa tarkoitettua päivämäärää.

12.         Jos 7 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, viittaukset tämän direktiivin 46–52 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2000/12/ETY 42–46 artiklaan sellaisina kuin ne ovat ennen 157 artiklassa tarkoitettua päivämäärää.

153 artikla

Laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää toimivaltaisten viranomaisten alueella sijaitsevien ja liitteessä VI olevan 1 osan 51 kohdan perusteet täyttävien toimisto- ja muiden liiketilojen kiinteistöleasingtransaktioiden osalta, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 31 päivään joulukuuta 2012 asti 50 prosentin riskipainon soveltamisen ilman liitteessä VI olevan 1 osan 55 ja 56 kohdan huomioon ottamista.

Määrittäessään takauksen kattaman osan erääntyneestä lainasta sovellettaessa liitettä VI toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä 31 päivään joulukuuta 2010 asti muita kuin 90–93 artiklassa tarkoitettuja hyväksyttäviä vakuuksia.

154 artikla

1.           Edellä 84 artiklan 3 ja 4 kohdan vaatimuksia on sovellettava 31 päivästä joulukuuta 2009.

2.           Keskimääräinen riskipainotettu tappio-osuus kaikkien asuinkiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden osalta, jotka eivät ole keskushallinnon takaamia, ei saa olla alle 10 prosenttia 31 päivään joulukuuta 2010 asti.

3.           Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa 31 päivään joulukuuta 2017 asti sisäisten luottoluokitusten menetelmän mukaisesta käsittelystä tietyt 31 päivänä joulukuuta 2007 voimassa olleet oman pääoman ehtoiset sijoitukset.

Vapautuksen kohteena oleva positio on osakkeiden määrä kyseisenä päivänä, johon lisätään kaikki kyseisten omaisuuserien omistamisesta suoraan johtuvat ylimääräiset omistusosuudet, kunhan ne eivät kasvata suhteellista omistusosuutta portfolioyhtiössä.

Jos ostaminen korottaa suhteellista omistusosuutta tietystä omaisuuserästä, vapautusta ei saa soveltaa kyseiseen ylimenevään osaan. Vapautusta ei sovelleta myöskään omistusosuuksiin, joihin on alun perin sovellettu vapautusta mutta jotka on myyty ja sitten ostettu takaisin.

Tämän siirtymäsäännöksen soveltamisalaan kuuluvat oman pääoman ehtoiset sijoitukset kuuluvat V osaston 2 luvun 3 jakson 1 alajakson mukaan laskettujen pääomavaatimusten piiriin.

4.           Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa 31 päivään joulukuuta 2011 asti yritysvastuisiin sovellettavan erääntymisajan, jota kaikkien sen lainkäyttöalueeseen kuuluvien luottolaitosten on noudatettava liiteessä VII olevan 4 osan 44 kohdassa esitetyn laiminlyönnin määritelmän nojalla kyseisessä jäsenvaltioissa sijaitseviin vastapuoliin liittyvien vastuiden osalta. Erääntymisaika voi olla 90–180 päivää paikallisten olosuhteiden asettamista vaatimuksista riippuen. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava muiden jäsenvaltioiden alueilla sijaitseviin vastapuoliin liittyvien vastuiden erääntymisaika siten, että päivien lukumäärä ei saa ylittää kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamaa erääntymisaikaa.

5.           Liitteessä VII olevan 4 osan 66 kohdassa tarkoitetulla tarkastelujaksolla jäsenvaltiot voivat sallia, että luottolaitokset, joilla ei ole lupaa käyttää omia LGD- tai CF-estimaattejaan, voivat käyttää merkityksellisiä tietoja kahden vuoden ajalta sisäisten luottoluokitusten menetelmää soveltaessaan, mutta kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2007. Tietojen kattamaa jaksoa on jatkettava kunakin vuonna yhdellä vuodella 31 päivään joulukuuta 2010 asti.

6.           Liitteessä VII olevan 4 osan 71, 85 ja 94 kohdassa tarkoitetulla tarkastelujaksolla jäsenvaltiot voivat sallia, että luottolaitokset käyttävät merkityksellisiä tietoja kahden vuoden ajalta sisäisten luottoluokitusten menetelmää soveltaessaan, mutta kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2007. Tietojen kattamaa jaksoa on jatkettava kunakin vuonna yhdellä vuodella 31 päivään joulukuuta 2010 asti.

155 artikla

Jäsenvaltiot voivat soveltaa 31 päivään joulukuuta 2012 asti sellaisten luottolaitosten kaupankäyntitoiminnan liiketoiminta-alueeseen 15 prosentin painotusta, joiden kaupankäyntitoiminnan indikaattori muodostaa vähintään 50 prosenttia kaikkien sen liiketoiminta-alueiden indikaattoreiden yhteismäärästä liitteessä X olevan 2 osan 1–8 kohdan mukaisesti.

ê 2000/12/EY

2 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

ò uusi

156 artikla

Komissio seuraa säännöllisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja Euroopan keskuspankkia kuullen, onko tällä direktiivillä ja direktiivillä [93/6/ETY] tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon, ja tämän tarkastelun perusteella se pohtii, tarvitaanko korjaavia toimenpiteitä.

Tämän analyysin perusteella ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan komissio laatii joka toinen vuosi kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä mahdollisesti tarvittavien ehdotusten kanssa.

157 artikla

1.         Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen 4, 22, 57, 61, 62, 63, 64, 66, 68–106, 108, 110–115, 117–119, 123–127, 129–132, 133, 136, 144–149 ja 152–155 artiklan sekä liitteiden II, III ja V–XII noudattamiseksi. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säädöksiä 31 päivästä joulukuuta 2006.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin [kumottuihin direktiiveihin] pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä näitä viittauksia ja tätä mainintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

2.         Jäsenvaltioiden on sovellettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007 87 artiklan 9 kohdan ja 105 artiklan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

ê 2000/12/EY 66 artikla (mukautettu)

66 artikla

Tietojen anto komissiolle

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset Ö kansalliset säädökset Õ kirjallisina komissiolle.

ê 2000/12/EY 67 artikla (mukautettu)

158 artikla

1. Kumotaan direktiivit 73/183/ETY, 77/780/ETY, 89/299/ETY, 89/646/ETY, 89/647/ETY, 92/30/ETY ja 92/121/ETY Ö direktiivi 2000/12/EY Õ, sellaisina kuin ne ovat muutettuina sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä V Ö XV Õ olevassa A osassa luetelluilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä V Ö XV Õ olevassa B osassa lueteltuja jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi mainitut direktiivit.

2. Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VI Ö XVI Õ olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

ê 2000/12/EY 68 artikla (mukautettu)

159 artikla

Täytäntöönpano

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen Ö unionin Õ virallisessa lehdessä.

ê 2000/12/EY 69 artikla (mukautettu)

160 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle.

Tehty Brysselissä [...]

                                                                       Euroopan parlamentin puolesta

                                                                       Puhemies

                                                                      

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

                                                                      

ê 2000/12/EY (mukautettu)

LIITE I

LUETTELO VASTAVUOROISESTI TUNNUSTETUISTA TOIMISTA

1. Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen

2. Luotonanto, johon sisältyvät etenkin: kulutusluotot, kiinnitysluotot, myyntilaskujen rahoitus takautumisoikeuksin ja ilman takautumisoikeutta (factoring), kauppatapahtumien rahoitus (mukaan lukien forfaiting-rahoitus).[33]

3. Rahoitusleasing

4. Maksujen välityspalvelut

5. Maksuvälineiden (esim. luottokortit, matkashekit ja pankkivekselit) liikkeeseenlasku ja hoitaminen

6. Takaukset ja sitoumukset

7. Kaupankäynti omaan tai asiakkaiden lukuun seuraavilla välineillä:

(a)        rahamarkkinavälineet (shekit, vekselit, sijoitustodistukset jne.),

(b)        ulkomaanvaluutta;

(c)        rahoitusfutuurit ja optiot,

(d)       valuutta- ja korkovälineet,

(e)        siirtokelpoiset arvopaperit.

8. Osallistuminen osakeanteihin ja niihin liittyvien palvelujen tarjoaminen

9. Yritysneuvonta pääoman rakennetta ja toimialastrategiaa koskevissa asioissa ja niihin liittyvissä kysymyksissä sekä sulautumisiin ja yritysostoihin liittyvä neuvonta ja palvelut

10. Välitystoiminta rahamarkkinoilla

11. Arvopaperisalkun hoito ja neuvonta

12. Arvopaperisäilytys ja -hoito

13. Luottotietopalvelut

14. Säilytyspalvelut

ê 2004/39/EY 68 artikla (mukautettu)

Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston dDirektiivin 2004/39/EY[34] liitteessä I olevassa A ja B osassa lueteltuja palveluja ja toimia koskee tämän direktiivin mukainen vastavuoroinen tunnustaminen silloin, kun viitataan tuon direktiivin liitteessä I olevassa C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin.

ê 2000/12/EY

LIITE II

ê 2000/12/EY (mukautettu)

ð uusi

TASEEN ULKOPUOLISTEN ERIEN LUOKITUS

Korkea riski

– luoton korvaavat takaukset

– ð luottojohdannaiset ï

– tunnusteet

– siirrot vekseleissä, joissa ei ole toisen luottolaitoksen nimeä

– liiketoimet takaisinostovelvollisuuksin

– peruuttamattomat luoton korvaavat valmiusmaksusitoumukset

– termiiniostosopimuksilla ostetut Ö omaisuuserät Õ varat

– talletuksentekosopimukset ("forward forward deposits")

– osittain maksettujen osakkeiden ja Ö muiden Õ arvopapereiden maksamaton osa

– ðdirektiivin 86/635/ETY 12 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaiset omaisuuserien myynti- ja takaisinostosopimukset ï

– muut korkean riskin erät.

Keskimääräinen riski

– myönnetyt ja annetut remburssit (ks. myös keskimääräinen/alhainen riski)

– takuusitoumukset ja korvausvastuut (mukaan lukien tarjous- ja suoritustakuut, tullin- ja veronmaksusitoumukset) ja takaukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia

– direktiivin 86/635/ETY 12 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaiset varojen myynti- ja takaisinostosopimukset

– peruuttamattomat valmiusmaksusitoumukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia

– käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen Ö jouksuaika Õ erääntymisaika on pidempi kuin yksi vuosi

– velkasitoumusten liikkeeseenlaskujärjestelyt (NIF) ja jatkuvat luoton merkintäjärjestelyt (RUF)

– muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen riski ð , sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle ï.

Keskimääräinen/alhainen riski

– remburssit, joissa lähetys on vakuutena, ja muut toteutuessaan itsestään kuittaantuvat liiketapahtumat

– ð Käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään yksi vuosi ja joita ei voi milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka eivät peruunnu automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi, ï

– muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen/alhainen riski ð , sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle ï.

Alhainen riski

– Käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen erääntymisaika on pidempi kuin yksi vuosi tai sitä lyhyempi taikka jotka voidaan milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa ð Käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), jotka voidaan milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka peruuntuvat automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi. Vähittäisasiakkaiden kanssa tehdyt limiitilliset luottosopimukset voidaan katsoa ehdoitta peruutettaviksi, jos luottolaitokset saavat sopimuksen ehtojen mukaan peruuttaa ne kuluttajansuojalainsäädännön sallimassa enimmäislaajuudessa; ï

– muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan alhainen riski ð , sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle ï.

Jäsenvaltiot sitoutuvat toimittamaan komissiolle tiedon heti kun ne ovat sopineet uuden taseen ulkopuolisen erän sisällyttämisestä jonkin riskiluokan viimeiseen luetelmakohtaan. Sellaiset erät luokitellaan täsmällisesti yhteisön tasolla heti kun 59 artiklan mukainen menettely on suoritettu.

ê 2000/12/EY

LIITE III

ê 2000/12/EY (mukautettu)

ð uusi

KORKO- JA VALUUTTAKURSSISIDONNAISTEN TASEEN ULKOPUOLISTEN ERIEN ð JOHDANNAISSOPIMUSTEN ï KÄSITTELY

1. MENETELMÄN VALINTA

Luottolaitokset voivat valita toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella jonkin jäljempänä Ö tässä liitteessä Õ esitetyistä menetelmistä liitteen IV Ö liitteessä IV olevassa Õ 1 ja 2 kohdassa lueteltuihin sopimuksiin liittyvien luottoriskien laskemisessa ð vastuuarvojen määrittämiseksi ï. Luottolaitosten, joiden on noudatettava direktiivin 93/6/ETY[35] 6 artiklan 1 kohtaa Ö 33 artiklan 1 ja 2 kohtaa Õ, on käytettävä jäljempänä Ö tässä liitteessä Õ esitettyä menetelmää 1. Liitteen IV Ö Liitteessä IV olevassa Õ 3 kohdassa lueteltuihin sopimuksiin liittyvien luottoriskien laskemisessa ð vastuuarvojen määrittämiseksi ï kaikkien luottolaitosten on käytettävä jäljempänä Ö tässä liitteessä Õ esitettyä menetelmää 1.

ò uusi

Sopimukset, joilla käydään kauppaa virallisesti hyväksytyissä pörsseissä, ja valuuttakurssisopimukset (paitsi kultaa koskevat sopimukset), joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään neljätoista kalenteripäivää, vapautetaan tässä liitteessä esitettyjen menetelmien soveltamisesta ja niihin sovellettava vastuuarvo on nolla.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa tässä liitteessä esitettyjen menetelmien soveltamisesta sellaisen selvitysyhteisön selvitettävänä olevat OTC-sopimukset, joka toimii sopimusten laillisena vastapuolena ja jossa kaikki osapuolet tarjoavat päivittäin sellaisen täyden vakuuden selvitysyhteisölle aiheuttamalleen vastuulle, joka kattaa sekä nykyhetken että mahdollisen tulevan luottoriskin, ja soveltaa näihin sopimuksiin nollan vastuuarvoa.

Asetetun vakuuden on täytettävä seuraavat ehdot:

(a)     siihen on voitava soveltaa nollariskipainotusta, tai

(b)     sen on oltava luottoa myöntävään laitokseen tehty käteistalletus, tai

(c)     sen on oltava talletustodistus tai vastaavanlainen rahoitusväline, jonka luottoa myöntävä laitos on laskenut liikkeeseen ja joka on talletettu tämän haltuun.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että riski selvitysyhteisön vastuiden kasvamisesta yli asetetun vakuuden markkina-arvon on poistettu.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

ð uusi

2. MENETELMÄT

Menetelmä 1: Markkina-arvopohjainen lähestymistapa

Vaihe a:           Arvostamalla sopimukset käypään markkina-arvoon saadaan kaikkien niiden sopimusten jälleenhankintakustannus, joilla on positiivinen markkina-arvo.

Vaihe b:           Mahdollinen tuleva luottoriski saadaan[36] kertomalla luottolaitoksen nimelliset pääomamäärät tai kohde-etuuden arvot seuraavilla Ö taulukossa 1 esitetyillä Õ prosenteilla Ö lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä yhdessä valuutassa oleva koronvaihtosopimus, jossa vaihdetaan kaksi vaihtuvakorkoista erää; näissä tapauksissa lasketaan vain käypä jälleenhankintakustannus Õ:.

TAULUKKO 1[37][38]

Jäljellä oleva juoksuaika[39] || Korkosopi-mukset || Valuuttakurs-seja ja kultaa koskevat sopimukset || Osakkeita koskevat sopimukset || Muita jalometalleja kuin kultaa koskevat sopimukset || Muita hyödykkeitä kuin Ö jalometalleja Õ arvometalleja koskevat sopimukset

Vuosi tai vähemmän || 0 % || 1 % || 6 % || 7 % || 10 %

Yli vuoden ja enintään 5 vuotta || 0,5 % || 5 % || 8 % || 7 % || 12 %

Yli 5 vuotta || 1,5 % || 7,5 % || 10 % || 8 % || 15 %

Mahdollisen tulevaisuuden luottoriskin laskemiseksi vaiheen b mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia sen, että luottolaitokset soveltavat 31 päivään joulukuuta 2006 saakka seuraavia prosenttimääriä taulukossa 1 säädettyjen sijasta edellyttäen, että laitokset käyttävät direktiivin 93/6/ETY 11 a artiklassa esitettyä mahdollisuutta liitteessä IV olevan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen sopimusten osalta:

TAULUKKO 1 a

Jäljellä oleva juoksuaika || Jalometallit (paitsi kulta) || Perusmetallit || Maatalousvyöhykkeet Ö Maataloushyödykkeet Õ || Muut, ml. energiatuotteet

Vuosi tai vähemmän || 2 % || 2,5 % || 3 % || 4 %

Yli vuoden ja enintään 5 vuotta || 5 % || 4 % || 5 % || 6 %

Yli 5 vuotta || 7,5 % || 8 % || 9 % || 10 %

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Vaihe Ö c Õ b:        Ö Nykykäyttöarvon Õ Käyvän jälleenhankintakustannuksen ja mahdollisen tulevan luottoriskin summa kerrotaan vastapuolen vastaavien erien 43 artiklan mukaisilla riskipainotuksilla Ö on vastuuarvo Õ.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

Menetelmä 2: Alkuperäisen riskin lähestymistapa

Vaihe a:           Kunkin sopimuksen pääoman nimellismäärä kerrotaan alla Ö taulukossa 2 Õ olevilla prosenteilla:

TAULUKKO 2

Alkuperäinen erääntymisaika Ö juoksuaika Õ [40] || Korkosopimukset || Valuuttakursseja ja kultaa koskevat sopimukset

Vuosi tai sitä vähemmän || 0,5 % || 2 %

Enemmän kuin vuosi Yli vuoden mutta enintään kaksi vuotta || 1 % || 5 %

Kultakin seuraavalta vuodelta || 1 % || 3 %

ê 2000/12/EY (mukautettu)

ð uusi

Vaihe b:           Täten saatu alkuperäinen riski kerrotaan vastapuolen vastaavien erien 43 artiklan mukaisilla riskipainotuksilla ð on vastuuarvo. ï

Menetelmien 1 ja 2 osalta toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että huomioon otettava nimellismäärä on sopimukseen sisältyvän riskin sovelias mittari. Jos esimerkiksi sopimus johtaa kassavirran moninkertaistumiseen, nimellismäärä on soviteltava niiden vaikutusten huomioonottamiseksi, joita moninkertaistumisella on sopimuksen riskirakenteeseen.

ê 2000/12/EY (mukautettu)

3. UUDISTAMISSOPIMUKSET JA MUUT NETTOUTUSSOPIMUKSET (SOPIMUSNETTOUTUS)

a) Nettoutusmuodot, jotka toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä

’Vastapuolella’ tarkoitetaan tässä 3 kohdassa Ö jaksossa Õ kaikkia henkilöitä (luonnolliset henkilöt mukaan lukien), joilla on lainmukainen valta tehdä sopimusnettoutusta koskeva sopimus.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä riskiä alentaviksi sopimuksiksi seuraavat sopimusnettoutuksen muodot:

(i)           luottolaitoksen ja sen vastapuolen välillä tehdyt kahdenväliset uudistamissopimukset, joissa keskinäiset oikeudet ja velvoitteet yhdistyvät ilman eri toimenpidettä siten, että sitoumuksen uudistamisen seurauksena määritellään vain yksi nettosumma aina, kun sitoumus uudistetaan ja syntyy yksi uusi, laillisesti sitova sopimus, joka purkaa aiemmat sopimukset;

(ii)          muut kahdenväliset nettoutussopimukset luottolaitoksen ja sen vastapuolen välillä.

b) Hyväksymisehdot

Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä sopimusnettoutuksen riskiä alentavana ainoastaan seuraavin ehdoin:

(i)           luottolaitoksella on vastapuolensa kanssa sopimusnettoutusta koskeva sopimus, jonka perusteella syntyy yksi yhtenäinen, kaikki sopimuksen kattamat liiketoimet kattava oikeudellinen velvoite siten, että jos vastapuoli ei pysty joko maksun laiminlyönnin, konkurssin, selvitystilan tai muun vastaavan syyn takia vastaamaan sitoumuksistaan, luottolaitoksella on oikeus saada tai velvoite maksaa kaikkien vastuun piiriin kuuluvien liiketoimien osalta ainoastaan se nettosumma, jotka syntyy laskettaessa yhteen markkinahintaiset positiiviset ja negatiiviset varojen erät;

(ii)          luottolaitos on antanut toimivaltaisten viranomaisten käyttöön kirjalliset ja perustellut oikeudelliset lausunnot, joiden perusteella toimivaltaiset tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset voisivat asiaa riitautettaessa päättää, että edellä i kohdassa mainituissa tapauksissa luottolaitoksen saatavat ja velvoitteet rajoittuvat i kohdassa mainittuun nettosummaan:

– vastapuolen sääntömääräisen kotipaikan alueella sovellettavan lain mukaan, ja jos kyseessä on yrityksen ulkomainen tytäryhtiö Ö tytäryritys Õ, myös tytäryhtiön Ö tytäryrityksen Õ sijaintimaassa sovellettavan lain mukaan,

– kyseisiä yksittäisiä liiketoimia säätelevän lain mukaan, ja

– uudistamis- tai nettoutussopimuksen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin sopimuksiin sovellettavan oikeuden mukaan;

(iii)         luottolaitoksella on käytössään tarvittavat menettelytavat, jotta sen uudistamis- tai nettoutussopimuksen oikeudellista pätevyyttä valvotaan jatkuvasti siihen sovellettavan lainsäädännön mahdollisten muutosten mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten, neuvoteltuaan tarpeen vaatiessa muitten asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tulee olla vakuuttuneita siitä, että uudistamis- tai nettoutussopimus on oikeudellisesti pätevä kaikkien voimassa olevien lakien mukaan. Jos yksikin toimivaltaisista viranomaisista on tähän tyytymätön, sopimusnettoutusta ei hyväksytä riskin alentamisena kummankaan osapuolen osalta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä uudistamis- tai nettoutussopimuksen eri muotoja koskevia perusteltuja oikeudellisia lausuntoja.

Sopimuksia, jotka sisältävät määräyksen, joka antaa osapuolelle, joka ei ole syyllistynyt sopimusrikkomukseen, mahdollisuuden suorittaa vain osan maksuista tai olla maksamatta laiminlyövän osapuolen pesälle, vaikkakin laiminlyövä osapuoli olisi nettovelkoja (irtisanoutumislauseke), ei hyväksytä riskin alentamisperusteeksi.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat pitää riskiä alentavina nettoutussopimuksina, jotka käsittävät alkuperäiseltä juoksuajaltaan enintään neljäntoista päivän valuuttasopimuksia, asetettuja optioita tai vastaavia taseen ulkopuolisia eriä, jotka eivät kuulu tämän liitteen soveltamisalaan, koska niihin liittyy vain vähäinen luottoriski tai ei liity lainkaan riskiä. Jos näiden sopimusten positiivisesta tai negatiivisesta markkina-arvosta riippuen niiden sisällyttäminensen toiseen nettoutussopimukseen voi johtaa pääomavaatimusten kasvuun tai pienenemiseen, toimivaltaisten viranomaisten on velvoitettava luottolaitoksia noudattamaan johdonmukaista käsittelyä.

c) Hyväksymisen vaikutukset

i) Uudistamissopimukset

Uudistamissopimuksen seurauksena määritelty yksi yhdistetty nettosumma voidaan painottaa kyseisten bruttosummien sijasta. Täten sovellettaessa menetelmää 1:

– vaiheessa a: Ö nykykäyttöarvo Õ käypä jälleenhankintakustannus, ja

– vaiheessa b: nimelliset pääomamäärät tai kohde-etuuden arvot,

saadaan laskea ottamalla huomioon uudistamissopimus. Sovellettaessa menetelmää 2 vaiheessa a nimellinen pääomamäärä voidaan laskea ottamalla huomioon uudistamissopimus; tähän sovelletaan taulukossa 2 annettuja prosentteja.

ii) Muut nettoutussopimukset

Sovellettaessa menetelmää 1

– vaiheessa a saadaan nettoutussopimukseen sisältyvien sopimusten Ö nykykäyttöarvo Õ nykyinen jälleenhankinta-arvo laskea ottamalla huomioon nettoutussopimuksesta johtuvat tosiasialliset otaksuttavat nettojälleenhankintakustannukset; jos nettoutus johtaa nettomaksuvelvoitteen syntymiseen nettojälleenhankintakustannusta laskevalle luottolaitokselle, Ö nykykäyttöarvo Õ nykyinen jälleenhankintakustannus merkitään nollaksi.

– vaiheessa b saadaan kaikkien tiettyyn nettoutussopimukseen sisältyvien sopimusten mahdollisten tulevaisuuden luottoriskien määrää alentaa seuraavan yhtälön mukaisesti: PCEväh = 0,4 * PCEbrutto + 0,6 * NGR * PCEbrutto

jossa:

— || PCEväh || = || kaikkien sellaisten saman vastapuolen kanssa tehtyjen sopimusten mahdollisen tulevaisuuden luottoriskin alennettu määrä, jotka sisältyvät laillisesti sitovaan kahdenväliseen nettoutussopimukseen

— || PCEbrutto || = || kaikkien sellaisten saman vastapuolen kanssa tehtyjen sopimusten mahdollisten tulevaisuuden luottoriskien yhteenlaskettu määrä, jotka sisältyvät laillisesti sitovaan kahdenväliseen nettoutussopimukseen ja jotka lasketaan kertomalla sopimuksen nimellisarvomäärä taulukon 1 mukaisella prosenttiluvulla

— || NGR || = || "netto-bruttosuhde": toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan joko (i)           erillislaskelma: kaikkien sellaisten sopimusten, jotka sisältyvät saman vastapuolen kanssa tehtyyn laillisesti sitovaan kahdenväliseen nettoutussopimukseen, nettojälleenhankintakustannusten (osoittaja) ja kaikkien sellaisten sopimusten, jotka sisältyvät tämän vastapuolen kanssa tehtyyn laillisesti sitovaan kahdenväliseen nettoutussopimukseen, bruttojälleenhankintakustannusten (nimittäjä) välinen suhde, tai (ii)          yhteislaskelma; kaikkien sellaisten sopimusten, jotka sisältyvät laillisesti sitoviin nettoutussopimuksiin, kaikkien vastapuolten osalta kahdenvälisesti laskettujen nettojälleenhankintakustannusten yhteenlasketun määrän (osoittaja) ja kaikkien laillisesti sitoviin nettoutussopimuksiin sisältyvien sopimusten bruttojälleenhankintakustannusten yhteenlasketun määrän (nimittäjä) välinen suhde.               Jos jäsenvaltiot antavat luottolaitosten valita menetelmän itse, valittua menetelmää on käytettävä johdonmukaisesti.

Nettoutussopimukseen sisältyvät täysin yhdenmukaiset sopimukset saadaan ottaa huomioon yhtenä sopimuksena, jonka nimellisarvo vastaa nettotuloja, laskettaessa edellä olevan kaavan mukaisesti tulevaisuuden mahdollisia luottoriskejä. Täysin yhdenmukaiset sopimukset ovat valuuttatermiinisopimuksia tai vastaavia sopimuksia, joissa nimellisarvo vastaa kassavirtoja, jos kassavirrat erääntyvät samana arvopäivänä ja osittain tai kokonaan samassa valuutassa.

Sovellettaessa menetelmää 2 vaiheessa (a)

– saadaan täysin yhdenmukaiset nettoutussopimukseen sisältyvät sopimukset, jotka voidaan ottaa huomioon yhtenä sopimuksena, jonka nimellisarvo vastaa nettotuloja; nimellisarvomäärät kerrotaan taulukossa 2 esitetyillä prosenttiluvuilla,

– kaikkiin muihin nettoutussopimukseen sisältyviin sopimuksiin, jolloin näihin sovellettavia prosentteja voidaan alentaa taulukon 3 mukaisesti:

TAULUKKO 3

Alkuperäinen erääntymisaika Ö juoksuaika Õ [41] || Korkosopimukset || Valuuttakurssisopimukset

Vuosi tai sitä vähemmän || 0,35 % || 1,50 %

Enemmän kuin vuosi mutta enintään kaksi vuotta || 0,75 % || 3,75 %

Kultakin lisäksi tulevalta seuraavalta vuodelta || 0,75 % || 2,25 %

ê 2000/12/EY

LIITE IV

ê 2000/12/EY (mukautettu)

ð uusi

TASEEN ULKOPUOLISTEN ERIEN ð JOHDANNAISSOPIMUSTEN ï LAJIT

ê 2000/12/EY (mukautettu)

1. Korkosopimukset

a)         yhden valuutan käsittävät koronvaihtosopimukset

b)         viitekoron vaihtosopimukset (basis swaps)

c)         korkotermiinit

d)         korkofutuurit

e)         ostetut korko-optiot

f)         muut samanluonteiset sopimukset

2. Valuuttakurssisopimukset ja kultaa koskevat sopimukset

a)         valuuttojen väliset koronvaihtosopimukset

b)         valuuttatermiinisopimukset

c)         valuuttafutuurit

d)         ostetut valuuttaoptiot

e)         Mmuut samanluonteiset sopimukset

f)         Kkohtien a–e luonteiset kultaa koskevat sopimukset

3. Edellä kohdissa 1 a–e ja 2 a–d mainittujen sopimusten luonteiset muita kohde-etuuksia ja indeksejä koskevat sopimukset, jotka koskevat

a)         osakkeita

b)         muita jalometalleja kuin kultaa

c)         muita hyödykkeitä kuin jalometallejaarvometalleja

d)         muita samanluonteisia sopimuksia Vaihe b:    Mahdollinen tuleva luottoriski saadaan[42] kertomalla luottolaitoksen nimelliset pääomamäärät tai kohde-etuuden arvot seuraavilla prosenteilla:

é

ò uusi

LIITTEET V–XII

[teksti poistettu]

ò uusi

LIITE XIII

A OSA

KUMOTUT DIREKTIIVIT JA NIIDEN MUUTOKSET

(joita tarkoitetaan 158 artiklassa)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/12/EY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/28/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvän direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta

Ainoastaan 29 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta, 29 artiklan 2 kohta, 29 artiklan 4 kohdan a ja b alakohta, 29 artiklan 5 kohta, 29 artiklan 6 kohta, 29 artiklan 7 kohdan a ja b alakohta, 29 artiklan 8 kohta, 29 artiklan 9 kohta, 29 artiklan 10 kohta ja 29 artiklan 11 kohta

Euroopan Parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta

Ainoastaan 68 artikla

Komission direktiivi 2004/69/EY, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta "monenkeskisten kehityspankkien" määritelmän osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 93/6/ETY ja 94/19/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/12/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi

Ainoastaan 3 artikla

VOIMAAN JÄÄVÄT MUUTOKSET

Vuoden 2003 liittymisasiakirja

B OSA

MÄÄRÄAJAT KANSALLISEN LAINSÄÄDÄNNÖN OSAKSI SAATTAMISELLE

(joita tarkoitetaan 158 artiklassa)

Direktiivi || || Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

Direktiivi 2000/12/EY || || -----

Direktiivi 2000/28/EY || || 27.4.2002

Direktiivi 2002/87/EY || || 11.8.2004

Direktiivi 2004/39/EY || || Ei vielä tiedossa

Direktiivi 2004/69/EY || || 30.6.2004

Direktiivi 2004/xx/EY || || Ei vielä tiedossa

LIITE XIV

VASTAAVUUSTAULUKKO

Tämä direktiivi || Direktiivi 2000/12/EY || Direktiivi 2000/28/EY || Direktiivi 2001/87/EY || Direktiivi 2004/69/EY || Direktiivi 2004/xx/EY

1 artikla || 2 artiklan 1 ja 2 kohta || || || ||

2 artiklan 1 kohta || 2 artiklan 3 kohta Liittymisasiakirja || || || ||

2 artiklan 2 kohta || 2 artiklan 4 kohta || || || ||

3 artikla || 2 artiklan 5 ja 6 kohta || || || ||

3 artiklan 1 kohdan viimeinen virke || || || || || 3 artiklan 2 kohta

4 artiklan 1 kohdan 1 alakohta || 1 artiklan 1 kohta || || || ||

4 artiklan 1 kohdan 2-5 alakohta || || 1 artiklan 2-5 kohta || || ||

4 artiklan 1 kohdan 7-9 alakohta || || 1 artiklan 6-8 kohta || || ||

4 artiklan 1 kohdan 10 alakohta || || || 29 artiklan 1 kohdan a alakohta || ||

4 artiklan 1 kohdan 11-14 alakohta || 1 artiklan 10, 12 ja 13 kohta || || || ||

4 artiklan 1 kohdan 21 ja 22 alakohta || || || 29 artiklan 1 kohdan b alakohta || ||

4 artiklan 1 kohdan 23 alakohta || 1 artiklan 23 kohta || || || ||

4 artiklan 1 kohdan 45-47 alakohta || 1 artiklan 25–27 kohta || || || ||

4 artiklan 2 kohta || 1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta || || || ||

5 artikla || 3 artikla || || || ||

6 artikla || 4 artikla || || || ||

7 artikla || 8 artikla || || || ||

8 artikla || 9 artikla || || || ||

9 artiklan 1 kohta || 5 artiklan 1 kohta ja 1 artiklan 11 kohta || || || ||

9 artiklan 2 kohta || 5 artiklan 2 kohta || || || ||

10 artikla || 5 artiklan 3-7 kohta || || || ||

11 artikla || 6 artikla || || || ||

12 artikla || 7 artikla || || || ||

13 artikla || 10 artikla || || || ||

14 artikla || 11 artikla || || || ||

15 artiklan 1 kohta || 12 artikla || || || ||

15 artiklan 2 ja 3 kohta || || || 29 artiklan 2 kohta || ||

16 artikla || 13 artikla || || || ||

17 artikla || 14 artikla || || || ||

18 artikla || 15 artikla || || || ||

19 artiklan 1 kohta || 16 artiklan 1 kohta || || || ||

19 artiklan 2 kohta || || || 29 artiklan 3 kohta || ||

20 artikla || 16 artiklan 3 kohta || || || ||

21 artikla || 16 artiklan 4-6 kohta || || || ||

22 artikla || 17 artikla || || || ||

23 artikla || 18 artikla || || || ||

24 artiklan 1 kohta || 19 artiklan 1–3 kohta || || || ||

24 artiklan 2 kohta || 19 artiklan 6 kohta || || || ||

24 artiklan 3 kohta || 19 artiklan 4 kohta || || || ||

25 artiklan 1-3 kohta || 20 artiklan 1 ja 2 kohta, 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta || || || ||

25 artiklan 3 kohta || 19 artiklan 5 kohta || || || ||

25 artiklan 4 kohta || 20 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta || || || ||

26 artikla || 20 artiklan 4-7 kohta || || || ||

27 artikla || 1 artiklan 3 kohdan viimeinen virke || || || ||

28 artikla || 21 artikla || || || ||

29 artikla || 22 artikla || || || ||

30 artikla || 22 artiklan 2-4 kohta || || || ||

31 artikla || 22 artiklan 5 kohta || || || ||

32 artikla || 22 artiklan 6 kohta || || || ||

33 artikla || 22 artiklan 7 kohta || || || ||

34 artikla || 22 artiklan 8 kohta || || || ||

35 artikla || 22 artiklan 9 kohta || || || ||

36 artikla || 22 artiklan 10 kohta || || || ||

37 artikla || 22 artiklan 11 kohta || || || ||

38 artikla || 24 artikla || || || ||

39 artiklan 1 ja 2 kohta || 25 artikla || || || ||

39 artiklan 2 kohta || || || || || 3 artiklan 8 kohta

40 artikla || 26 artikla || || || ||

41 artikla || 27 artikla || || || ||

42 artikla || 28 artikla || || || ||

43 artikla || 29 artikla || || || ||

44 artikla || 30 artiklan 1-3 kohta || || || ||

45 artikla || 30 artiklan 4 kohta || || || ||

46 artikla || 30 artiklan 3 kohta || || || ||

47 artikla || 30 artiklan 5 kohta || || || ||

48 artikla || 30 artiklan 6 ja 7 kohta || || || ||

49 artikla || 30 artiklan 8 kohta || || || ||

50 artikla || 30 artiklan 9 kohdan 1 ja 2 alakohta || || || ||

51 artikla || 30 artiklan 9 kohdan 3 alakohta || || || ||

52 artikla || 30 artiklan 10 kohta || || || ||

53 artikla || 31 artikla || || || ||

54 artikla || 32 artikla || || || ||

55 artikla || 33 artikla || || || ||

56 artikla || 34 artiklan 1 kohta || || || ||

57 artikla || 34 artiklan 2 kohdan 1 alakohta 34 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan viimeinen virke || || 29 artiklan 4 kohdan a alakohta || ||

58 artikla || || || 29 artiklan 4 kohdan b alakohta || ||

59 artikla || || || 29 artiklan 4 kohdan b alakohta || ||

60 artikla || || || 29 artiklan 4 kohdan b alakohta || ||

61 artikla || 34 artiklan 3 ja 4 kohta || || || ||

63 artikla || 35 artikla || || || ||

64 artikla || 36 artikla || || || ||

65 artikla || 37 artikla || || || ||

66 artiklan 1 ja 2 kohta || 38 artiklan 1 ja 2 kohta || || || ||

67 artikla || 39 artikla || || || ||

73 artikla || 52 artiklan 3 kohta || || || ||

106 artikla || 1 artiklan 24 kohta || || || ||

107 artikla || 1 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta || || || ||

108 artikla || 48 artiklan 1 kohta || || || ||

109 artikla || 48 artiklan 4 kohdan 1 alakohta || || || ||

110 artikla || 48 artiklan 2 kohdasta 4 kohdan 2 alakohtaan || || || ||

111 artikla || 49 artiklan 1-5 kohta || || || ||

113 artiklan 1-3 kohta || 49 artiklan 4, 6 ja 7 kohta || || || ||

115 artiklan 1 ja 2 kohta || 49 artiklan 8 ja 9 kohta || || || ||

116 artikla || 49 artiklan 10 kohta || || || ||

117 artikla || 49 artiklan 11 kohta || || || ||

118 artikla || 50 artikla || || || ||

120 artikla || 51 artiklan 1, 2 ja 5 kohta || || || ||

121 artikla || 51 artiklan 4 kohta || || || ||

122 artiklan 1 ja 2 kohta || 51 artiklan 6 kohta || || 29 artiklan 5 kohta || ||

125 artikla || 53 artiklan 1 ja 2 kohta || || || ||

126 artikla || 53 artiklan 3 kohta || || || ||

128 artikla || 53 artiklan 5 kohta || || || ||

133 artiklan 1 kohta || 54 artiklan 1 kohta || || 29 artiklan 7 kohdan a alakohta || ||

133 artiklan 2 ja 3 kohta || 54 artiklan 2 ja 3 kohta || || || ||

134 artiklan 1 kohta || 54 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta || || || ||

134 artiklan 2 kohta || 54 artiklan 4 kohdan toinen alakohta || || || ||

135 artikla || || || 29 artiklan 8 kohta || ||

137 artikla || 55 artiklan 1 ja 2 kohta || || || ||

138 artikla || || || 29 artiklan 9 kohta || ||

139 artikla || 56 artiklan 1-3 kohta || || || ||

140 artikla || 56 artiklan 4-6 kohta || || || ||

141 artikla || 56 artiklan 7 kohta || || 29 artiklan 10 kohta || ||

142 artikla || 56 artiklan 8 kohta || || || ||

143 artikla || || || 29 artiklan 11 kohta || || 3 artiklan 10 kohta

150 artikla || 60 artiklan 1 kohta || || || ||

151 artikla || 60 artiklan 2 kohta || || || || 3 artiklan 10 kohta

158 artikla || 67 artikla || || || ||

159 artikla || 68 artikla || || || ||

160 artikla || 69 artikla || || || ||

Liite I || Liite I || || || ||

Liite I viimeinen lauseke || || || || 68 artikla ||

Liite II || Liite II || || || ||

Liite III || Liite III || || || ||

Liite IV || Liite IV || || || ||

[1]               Baselin pankkivalvontakomitean (Basel Committee on Banking Supervision) perustivat kymmenen teollisuusmaan muodostaman ryhmän (G-10) keskuspankkien pääjohtajat. Sen jäseninä ovat pankkien vakavaraisuusvalvonnasta seuraavissa maissa vastaavien viranomaisten edustajat: Belgia, Kanada, Ranska, Saksa, Italia, Japani, Luxemburg, Alankomaat, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki osallistuvat komiteaan tarkkailijoina.

[2]               Vaikka teollisuusmaiden muodostaman G-10 –ryhmän viranomaiset sopivat virallisesti vuoden 1988 sopimuksen soveltamisesta kansainvälisellä tasolla toimiviin pankkeihin, sopimusta on käytännössä sovellettu kaikkialla maailmassa kaiken kokoisiin ja muotoisiin pankkeihin.

[3]               EYVL S 167, 29.8.2002.

[4]               Ks. komission verkkosivusto: http://europa.eu.int/comm/internal_market/regcapital/index_en.htm.

[5]               EYVL EUVL C 157, 25.5.1998, s. 13 Ö […] Õ.

[6]               Euroopan parlamentin lausunto, annettu 18. tammikuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) Ö […] Õ ja neuvoston päätös, tehty 13. maaliskuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) Ö […] Õ.

[7]               EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[8]               EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[9]               EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[10]             EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[11]             EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[12]             EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[13]             EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[14]             EYVL L 126, 26.5.2000. s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/xx/EY (EUVL L […]).

[15]             EUVL L 3, 7.1.2004, s. 28.

[16]             EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.

[17]             EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä Ö 2003/51/EY (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16). Õ

[18]             EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

[19]             ÖEYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Õ

[20]             EYVL L 275, 27.10.2000, s. 39.

[21]             EYVL L 141, 11.6.1993, s. 1.

[22]             EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

[23]             EUVL 35, 11.2.2003, s. 1.

[24]             Neuvoston direktiivi 88/627/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1988, tiedoista, jotka on julkaistava, kun huomattava osuus pörssiyhtiöstä on hankittu tai luovutettu. (EYVL L 348, 17.12.1988, s. 62).

[25]             EYVL 184, 6.7.2001, s. 1.

[26]             EYVL 126, 12.5.1984, s. 20.

[27]             EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/60/EY (EYVL L 62, 26.6.1999, s. 65).

[28]             EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).

[29]             ÖEYVL L 228, 16.8.1973, s. 3. Õ

[30]             ÖEYVL L 63, 13.3.1979, s. 1. Õ

[31]             EYVL 330, 5.12.1998, s. 1.

[32]             Neuvoston direktiivi 93/22/ETY, annettu 10 päivänä toukokuuta 1993, sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla annettu (EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/9/EY (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22).

[33]             Tähän sisältyvät etenkin: kulutusluotot, kiinnitysluotot, myyntilaskujen rahoitus takautumisoikeuksin tai ilman takautumisoikeutta (factoring), kauppatapahtumien rahoitus (mukaan lukien forfaiting-rahoitus).

[34]             EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

[35]             Neuvoston direktiivi 93/6/ETY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 1993, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (EYVL L 141, 11.6.1993, s. 1). Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/33/EY (EYVL L 204, 21.7.1998, s. 29).

[36]             Lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä yhdessä valuutassa oleva koronvaihtosopimus, jossa vaihdetaan kaksi vaihtuvakorkoista erää; näissä tapauksissa lasketaan vain käypä jälleenhankintakustannus.

[37]             Sopimuksia, jotka eivät kuulu mihinkään tässä taulukossa esitetyistä viidestä luokasta, käsitellään muita hyödykkeitä kuin jalometalleja koskevina sopimuksina.

[38]             Sopimuksia, joiden pääoma vaihdetaan useaan kertaan, prosenttiluvut on kerrottava sopimuksen mukaisten jäljellä olevien maksujen lukumäärällä.

[39]             Sopimuksissa, jotka on laadittu määrättyjen maksupäivien jälkeen jäljellä olevien riskien poistamiseksi ja joissa ehdot on sovittu uudelleen sellaisiksi, että sopimuksen markkina-arvo niinä määrättyinä päivinä on nolla, jäljellä oleva juoksuaika on sama kuin seuraavaan tarkistuspäivään jäljellä oleva aika. Sellaisissa korkosopimuksissa, jotka täyttävät nämä vaatimukset ja joiden Ö juoksuaikaa Õ erääntymisaikaa on yli vuosi, prosenttiluku ei saa olla alhaisempi kuin 0,5 prosenttia.

[40]             Toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella luottolaitokset voivat valita korkosopimuksille joko alkuperäisen Ö juoksuajan Õ erääntymisajan tai erääntymiseen jäljellä olevan ajan.

[41]             Toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella luottolaitokset voivat valita korkosopimuksille joko alkuperäisen Ö juoksuajan Õ erääntymisajan tai erääntymiseen jäljellä olevan ajan.

[42]             Lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä yhdessä valuutassa oleva koronvaihtosopimus, jossa vaihdetaan kaksi vaihtuvakorkoista erää; näissä tapauksissa lasketaan vain käypä jälleenhankintakustannus.

FI

|| EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO

Bryssel 14.7.2004

KOM(2004) 486 lopullinen

2004/0155 (COD) 2004/0159 (COD) Nide II

 

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIT

luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY uudelleenlaatimisesta

(komission esittämä) {SEC (2004) 921}

ê93/6/ETY (mukautettu)

2004/0159 (COD)

Ehdotus:

NEUVOSTON Ö EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON Õ DIREKTIIVI

sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä

(uudelleenlaadittu)

ÖEUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka Õ

ottaavat huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 Ö 47 Õ artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,

ottaavat huomioon komission ehdotuksen[1],

toimii yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa[2],

ottaavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

Öottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[4], Õ

Önoudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[5], Õ

sekä katsovat seuraavaa:

ò uusi

(1) Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/6/ETY[6] on muutettu useita kertoja huomattavilta osin. Koska muutoksia on tarpeen tehdä lisää, asetus olisi selvyyden vuoksi laadittava uudelleen.

ê 93/6/EEC, johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

(2) arvopaperialan sijoituspalveluista 10 päivänä toukokuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 92/22/ETY[7] Ö Rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY[8] muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY[9] Õ päätavoitteena Ö yhtenä tavoitteena Õ on sallia sellaisten sijoituspalveluyritysten, joilla on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama toimilupa ja joita nämä valvovat, perustaa sivuliikkeitä ja tarjota palvelujaan vapaasti muissa jäsenvaltiossa;. kKyseisessä direktiivissä säädetään siis niiden sääntöjen yhteensovittamisesta, jotka koskevat sijoituspalveluyritysten toimiluvan myöntämistä ja sijoituspalveluyritystoiminnan harjoittamista toimiluvan antamisesta sijoituspalveluyrityksille ja niiden liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta,.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

(3) kKyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan määrätä Ö säädetä Õ sijoituspalveluyritysten omia varoja koskevista yhteisistä säännöistä, siinä ei myöskään eikä siinä vahvisteta niiden Ö kyseisten yritysten Õ perustamispääoman määrää; siinä ei Ö myöskään Õ määrätä Ö säädetä Õ yhteisiä puitteita valvonnalle niiden riskien osalta, joille kyseiset yritykset ovat alttiina,. siinä viitataan useimmissa säännöksissä toiseen yhteisön aloitteeseen, jonka tarkoituksena on näillä aloilla yhteensovitettujen toimenpiteiden hyväksyminen,

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

(4) omaksutun lähtökohdan mukaisesti tarkoituksena on Ö On aiheellista Õ saada aikaan ainoastaan keskeinen, tarpeellinen ja riittävä yhdenmukaistaminen, jotta toimilupien ja toiminnan vakauteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroinen tunnustaminen voidaan Ö voitaisiin Õ suorittaa;. tämän vastavuoroisen tunnustamisen saavuttamiseksi tarpeellisen yhteensovittamisen keskeisiä tekijöitä rahoitusta koskevilla sisämarkkinoilla ovat Ö Vastavuoroisen tunnustamisen saavuttamiseksi rahoitusalan sisämarkkinoilla olisi säädettävä toimenpiteistä, joilla sovitetaan yhteen Õ sijoituspalveluyritysten omien varojen määritelmäät, niiden perustamispääoman määrän vahvistamistanen ja niidenhin Ö kohdistuvien Õ riskien valvontaa varten tarvittavienat yhteistenet puitteidenet varmistamista koskevien toimenpiteiden toteuttaminen,.

ò uusi

(5) Koska suunnitellun toiminnan tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan se voidaan kyseisen toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määritellyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämä direktiivi rajoittuu kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaviin vähimmäistoimiin eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

(6) on suotavaa, että perustamispääoman erisuuruiset määrät vahvistetaan sijoituspalveluyritysten niiden eri laatuisten liiketoimien osalta, joita yrityksillä on lupa harjoittaa, Ö On aiheellista, että perustamispääomalle vahvistetaan erisuuruiset määrät sen mukaan, millaista liiketoimintaa sijoituspalveluyrityksillä on lupa harjoittaa.Õ

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

(7) nNykyisillä sijoituspalveluyrityksillä on Ö olisi Õ oltava lupa tietyin edellytyksin jatkaa harjoittamaansa liiketoimintaa, vaikka ne eivät noudata uusille yrityksille Ö sijoituspalveluyrityksille Õ vahvistettua perustamispääoman vähimmäismäärää,.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

(8) jJäsenvaltioiden Ö olisi Õ voivat myös Ö voitava Õ antaa ankarampia säädöksiä Ö sääntöjä Õ kuin tässä direktiivissä säädetyt,.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

tämä direktiivi on osa laajempaa kansainvälistä pyrkimystä saada aikaan voimassa olevien sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten, jäljempänä yhteisesti "laitokset", valvontaa koskevien sääntöjen lähentäminen,

ò uusi

(9) Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tarvitaan paitsi oikeudellisia sääntöjä myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä läheistä ja säännöllistä yhteistyötä sekä kyseisten viranomaisten soveltamien sääntely- ja valvontamenettelyjen merkittävää lähentämistä.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)

laitosten omia varoja koskevat yhteiset perussäännöt sijoituspalveluista arvopaperialalla ovat olennainen osa sisämarkkinoita sen vuoksi, että omat varat mahdollistavat näiden laitosten liiketoiminnan jatkuvuuden ja sijoittajilleen suojan,

ò uusi

(10) Koska sijoituspalveluyritykset ovat harjoittamansa kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osalta alttiita samoille riskeille kuin luottolaitokset, on aiheellista, että direktiivin 2000/12/EY asianomaisia säännöksiä sovelletaan myös sijoituspalveluyrityksiin.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

ð uusi

(11) yhteisön rahoitusmarkkinoilla nämä laitokset, oli sitten kyse sSijoituspalveluyritysten tai luottolaitosten ð , jäljempänä yhdessä ’laitokset’, omilla varoilla voidaan laitosten toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja sijoittajien suojaamiseksi kattaa sellaisia tappioita, joiden kattamiseksi voitot eivät riitä. Toimivaltaisille viranomaisille omat varat ovat myös tärkeä arviointiperuste erityisesti laitosten vakavaraisuuden arvioinnissa ja muussa vakavaraisuusvalvonnassa. Laitokset, jotka voivat olla sijoituspalveluyrityksiä tai luottolaitoksia, ï kilpailevat ð sisämarkkinoilla ï suoraan keskenään. ð Sen vuoksi on aiheellista antaa yhteiset omia varoja koskevat perussäännöt, jotta voitaisiin vahvistaa yhteisön rahoitusjärjestelmää ja estää kilpailun vääristyminen. ï

ê 93/6/EY, johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

tämän vuoksi on suotavaa, että luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin kohdistetaan yhtäläinen kohtelu,

ò uusi

(12) Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista, että perustaksi otetaan direktiivissä 2000/12/EY säädetty omien varojen määritelmä ja että annetaan täydentäviä erityissääntöjä, joissa otetaan huomioon erot markkinariskiin liittyvien pääomavaatimusten soveltamisalassa.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

(13) luottoriskien tarkastamista ja valvontaa koskevassa luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetussa neuvoston direktiivissä 89/647/ETY[10] on jo vahvistettu yhteiset säännöt luottolaitoksien osalta, Ö Direktiivissä 2000/12/EY Õ Ö on jo säädetty luottolaitosten osalta yhteisistä säännöistä, jotka koskevat Õ Ö erityyppisten ÕÖ riskien valvontaa ja seurantaa Õ,.

ò uusi

(14) Vähimmäispääomavaatimuksia koskevia säännöksiä olisi tältä osin tarkasteltava yhdessä muiden sellaisten asiakirjojen kanssa, joilla yhdenmukaistetaan laitosten valvonnassa noudatettavia perusmenetelmiä.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)

(15) oOn tarpeen laatia Ö luottolaitoksiin kohdistuvia Õ niitä markkinariskejä, joille luottolaitokset ovat alttiita, koskevat yhteiset säännöt ja laatia Ö laitoksiin kohdistuvien Õ riskien valvontaanassa Ö noudatettavat Õ koskevat täydentävät säännöt, jotka koskevat erityisesti markkinariskejä ja tarkemmin vielä erityisemmin asemariskejä, Ö positioriskejä, Õ toimitusriskejä/osapuoliriskejä Ö vastapuoli- ja/tai selvitysriskejä Õ ja sekä valuuttariskejä;.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

(16) oOn tarpeen tuoda käyttöön Ö säätää Õ käsitteestä ’kaupankäyntisalkku’ Ö ’kaupankäyntivarasto’ Õ, johon sisältyyvät kaupankäyntiä varten hankittujen arvopapereiden ja muiden rahoitusvälineiden asemat Ö positiot Õ, jotka ovat pääsääntöisesti alttiita pääsääntöisesti markkinariskeille ja tiettyihin asiakkaille tarjottuihin tiettyihin rahoituspalveluihin liittyville riskeille,.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)

(17) on suotavaa, että Ö Jotta voitaisiin vähentää Õ niillä laitoksillaniiden laitostenÖ hallinnollisia rasitteitaÕ, joiden kaupankäyntisalkun Ö joilla kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan Õ todellinen Ö absoluuttinen Õ ja suhteellinen osuus on vähäinen, Ö kyseisten laitostenÕ on mahdollisuus ennemminkin Ö olisi voitava Õ soveltaa direktiiviä 89/647/ETY Ö [2000/12/EY] Õ kuin velvollisuus noudattaa tämän direktiivin liitteissä I ja II olevia edellytyksiä Ö asetettujen vaatimusten sijaan Õ,.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

(18) oOn tärkeää, että toimitusriskiä/toimituksen viivästymisriskiä Ö selvitysriskiä Õ valvottaessa otetaan huomioon olemassa oleviat järjestelmiät, jotka tarjoavat tätä riskiä pienentävän riittävän suojelun Ö suojan Õ ,.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)

(19) joka tapauksessa lLaitosten on Ö olisi Õ joka tapauksessa noudatettava tämän direktiivin määräyksiä Ö säännöksiä Õ silloin, kun on kyse valuuttariskien kattamisesta kaikkien laitosten liiketoimien Ö niiden koko liiketoiminnan osalta Õ ; Ö . Õ omia varoja koskevien vaatimusten Ö pääomavaatimusten Õ on Ö olisi Õ oltava alhaisempia Ö lievemmät Õ silloin, kun on kyse niiden valuuttasijoitusten kattamisesta Ö sellaisten valuuttojen positioista Õ , joihin kuuluvat valuutat ovat läheisesti toisiinsa sidottuja Ö jotka korreloivat läheisesti keskenään Õ joko tilastollisista syistä tai valtioiden välisten sitovien sopimusten vuoksi, Ö ja tämä on osoitettavissa tilastoin tai on seurausta valtioiden välisistä sitovista sopimuksista Õ erityisesti niiden, jotka on solmittu pitäen tavoitteena Euroopan rahaliittoa,.

ê 93/6/ETY, johdanto-osan 17 kappale (mukautettu)

(20) kaikissa laitoksissa on suoritettava Ö Laitosten Õ kaikki liiketoimetÖ koko liiketoiminnan Õ kattava korkoriskien sisäinen tarkastus ja valvonta Ö valvonta- ja hallintajärjestelmä Õ on erityisen tärkeä keino rajoittaa näitä riskejä mahdollisimman paljon; Ö . Õ Toimivaltaisten viranomaisten Ö olisi Õ sen vuoksi on tarpeen, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat Ö valvottava Õ näitä tällaisia järjestelmiä,.

ê93/6/ETY, johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

(21) luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta 21 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/121/ETY tavoitteena ei ole vahvistaa Ö Koska direktiivissä [2000/12/EY] ei anneta Õ yhteisiä sääntöjä niihin pääsääntoisesti markkinariskeille alttiisiin liiketoimintoihin liittyvien suurten riskikeskittymien Ö seurantaa ja Õ valvontaa varten, jotka ovat pääsääntöisesti alttiita markkinariskeille Ö, on tarpeen antaa kyseiset säännöt Õ; kyseisessä direktiivissä viitataan toiseen yhteisön aloitteeseen, jonka tavoitteena on perustaa tällä alalla tarpeellisten menetelmien yhteensovittamisen,

ê93/6/ETY, johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)

on tarpeen hyväksyä sijoituspalveluyritysten suurten riskikeskittymien valvontaa ja tarkastamista koskevat yhteiset säännökset,

ò uusi

(22) Operatiiviset riskit ovat merkittäviä laitoksiin kohdistuvia riskejä, jotka on katettava omin varoin. On välttämätöntä, että Euroopan unionissa toimivien laitosten monimuotoisuus otetaan huomioon tarjoamalla vaihtoehtoisia lähestymistapoja.

ê93/6/ETY, johdanto-osan 20–22 kappale (mukautettu)

luottolaitosten omien varojen määritelmä on jo olemassa luottolaitosten omista varoista 17 päivänä huhtikuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/299/ETY[11],

laitosten omia varoja koskevan määritelmän olisi pidettävä lähtökohtanaan tätä määritelmää,

tämän direktiivin tavoitteen soveltamiseksi on kuitenkin perusteltua poiketa edellä mainitussa direktiivissä esitetystä määritelmästä, jotta voitaisiin ottaa huomioon laitosten liiketoimien erityiset ominaispiirteet, joihin sisältyy pääsääntöisesti markkinariskejä,

ê93/6/ETY, johdanto-osan 23 kappale (mukautettu)

(23) luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta 6 päivänä huhtikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/30/ETY[12] Ö Direktiivissä [2000/12/EY] Õ on esitetty konsolidoinnin periaate, Ö . Õ sSiinä ei kuitenkaan säädetä yhteisistä säännöksistä Ö säännöistä Õ, jotka koskevat niiden sellaisten konsolidoitujen rahoituslaitosten liiketoimia Ö rahoituslaitosten konsolidointia Õ, jotka Ö joiden liiketoiminnot Õ ovat pääsääntöisesti alttiita markkinariskeille., kyseisessä direktiivissä viitataan toiseen yhteisön aloitteeseen, jonka tavoitteena on perustaa tällä alalla tarpeellisten menetelmien yhteensovittaminen,

ò uusi

(24) Konsolidointiryhmään kuuluvien laitosten riittävän vakavaraisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että vähimmäispääomavaatimuksia sovelletaan ryhmän konsolidoidun taloudellisen tilanteen perusteella. Jotta voidaan varmistaa, että omat varat jakautuvat ryhmän sisällä tarkoituksenmukaisesti ja ovat tarvittaessa käytettävissä sijoitusten suojaamiseen, vähimmäispääomavaatimuksia olisi sovellettava ryhmän yksittäisiin laitoksiin, ellei tätä tavoitetta voida muutoin tehokkaasti saavuttaa.

ê93/6/ETY, johdanto-osan 24 kappale (mukautettu)

(25) dDirektiiviä 92/30/ETY Ö [2000/12/EY] Õ ei sovelleta sellaisiin yhdestä tai useammasta sijoituspalveluyrityksestä koostuviin ryhmiin, joissa on luottolaitoksia Ö ryhmiin, joihin kuuluu yksi tai useampi sijoituspalveluyritys mutta ei lainkaan luottolaitoksia Õ; on kuitenkin pidetty suotavana säätää Ö Sen vuoksi olisi säädettävä Õ yhteisistä säännöistä sijoituspalveluyritysten konsolidoidun valvonnan aikaansaamiseksi,.

ò uusi

(26) Laitosten olisi varmistettava, että niiden pääoma on määrältään, laadultaan ja jakautumiseltaan riittävä kaikkien sellaisten riskien kattamiseksi, joille ne ovat tai voivat olla alttiina. Laitoksilla olisi sen vuoksi oltava käytössään strategioita ja menettelyjä sisäisen pääomansa riittävyyden arvioimiseksi ja säilyttämiseksi.

(27) Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava laitosten omien varojen riittävyys niiden riskien perusteella, joille kyseiset laitokset ovat alttiina.

(28) Jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti, on välttämätöntä, että yhteisön yhdenmukaistettuun lainsäädäntöön sisältyvien säännösten täytäntöönpanoa ja soveltamista lähennetään huomattavasti nykyisestä.

(29) Edellä mainitusta syystä ja sen varmistamiseksi, ettei useammassa jäsenvaltiossa toimiville yhteisön laitoksille aiheudu kohtuutonta rasitetta yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten toimilupa- ja valvontaviranomaisten pysyvistä tehtävistä, kyseisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi merkittävästi tehostettava. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava konsolidointiryhmän valvojan asemaa.

(30) Jotta sisämarkkinoiden toimivuutta voitaisiin parantaa ja jotta voitaisiin saavuttaa yhteisön kansalaisten näkökulmasta riittävä läpinäkyvyys, toimivaltaisten viranomaisten olisi julkistettava tarkoituksenmukaisen vertailun mahdollistavalla tavalla tiedot tämän direktiivin mukaisten vaatimusten täytäntöönpanotavasta.

(31) Laitoksille olisi asetettava tarkoituksenmukaiset tietojen julkistamisvelvollisuudet markkinakurin tiukentamiseksi ja niiden kannustamiseksi markkinastrategiansa, riskinhallintajärjestelmänsä ja sisäisen johto-organisaationsa parantamiseen.

ê93/6/ETY, johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

ð uusi

(32) tämän direktiivin yksityiskohtaisiin säännöksiin voi olla tarpeen tehdä määräajoin teknisiä mukautuksia sijoituspalvelualan kehityksen huomioon ottamiseksi; komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia tarpeellisista mukautuksista,. ð Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[13] mukaisesti.ï

ê93/6/ETY, johdanto-osan 26 kappale (mukautettu)

neuvoston olisi myöhemmässä vaiheessa annettava säädökset tämän direktiivin mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 13 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston direktiivin 87/373/ETY[14] mukaisesti; sillä aikaa neuvoston olisi komission ehdotuksesta annettava tämä mukautus,

ê93/6/ETY, johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)

olisi säädettävä tämän direktiivin tarkastelemisesta uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen täytäntöönpanemisesta ottaen huomioon kokemus, kehitys rahoitusmarkkinoilla ja valvontaviranomaisten suorittama työ kansainvälisissä yhteyksissä; tähän uudelleentarkasteluun on sisällytettävä myös teknisiä mukautuksia koskevien kohtien luettelon tarkastus, ja

ê93/6/ETY, johdanto-osan 28 kappale

tämä direktiivi ja direktiivi 92/22/ETY liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että niiden voimaantulo eri päivinä saattaa aiheuttaa kilpailun vääristymistä,

ò uusi

(33) On tarpeen säätää erityisistä siirtymäjärjestelyistä, jotta voidaan välttää markkinahäiriöt ja säilyttää omien varojen kokonaismäärät tietyllä tasolla.

(34) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina.

(35) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava niihin säännöksiin, jotka merkitsevät sisällön muutosta aikaisempiin direktiiveihin. Velvollisuus saattaa muuttamattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(36) Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä VIII olevassa B osassa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään,

ê93/6/ETY (mukautettu)

ONVAT ANTANUTEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

ÖI LUKUÕ

ÖKohde, soveltamisala ja määritelmät Õ

Ö 1 jakso Õ

Ökohde ja soveltamisala Õ

ê93/6/ETY (mukautettu)

1 artikla

1.         ÖTässä direktiivissä säädetään sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin sovellettavista vakavaraisuusvaatimuksista, niiden laskentasäännöistä ja kyseisten laitosten vakavaraisuusvalvonnasta.Õ Jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin määräyksiä Ö säännöksiä Õ 2 artiklassa määriteltyihin sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin.

2.         Jäsenvaltiot voivat säätää täydentäviä tai ankarampia vaatimuksia niille sijoituspalveluyrityksille ja luottolaitoksille, joille ne ovat myöntäneet toimiluvan.

ò uusi

2 artikla

1.         Jollei tämän direktiivin 18, 20, 28–32, 34 ja 39 artiklasta muuta johdu, direktiivin [2000/12/EY] 68–73 artiklaa sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin soveltuvin osin.

Direktiivin [2000/12/EY] 71, 72 ja 73 artiklaa sovelletaan lisäksi seuraaviin tilanteisiin:

a)      sijoituspalveluyrityksellä on emoyrityksenä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva luottolaitos;

b)      luottolaitoksella on emoyrityksenä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys;

Kun rahoitusalan holdingyhtiöllä on tytäryrityksenä sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys, rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoituun taloudelliseen tilanteeseen perustuvia vaatimuksia on sovellettava luottolaitokseen.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 1 ja 2 kohta (mukautettu)

7 artikla

Yleiset periaatteet

1.         Niihin laitoksiin, jotka eivät ole emoyrityksiä eivätkä näiden yritysten tytäryrityksiä, sovelletaan kunkin osalta erikseen 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja omia varoja koskevia vaatimuksia.

2.         Edellä 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja omia varoja koskevia vaatimuksia sovelletaan niihin laitoksiin, joiden:

– - tytäryritys on direktiivin 92/30/ETY mukainen luottolaitos, sijoituspalveluyritys tai muu rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaisessa yksikössä,

– - emoyritys on rahoitusyhtiö,

konsolidoidusti edellä mainitussa direktiivissä säädettyjen menetelmien ja tämän artiklan 7–14 kohdan mukaisesti.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 3 kohta (mukautettu)

è1 2004/xx/EY, 1 artikla

ð uusi

2.         Jos 2 Ö 1 Õ kohdassa tarkoitettuun ryhmään ei kuulu yhtään luottolaitosta, direktiiviä 92/30/ETY Ö [2000/12/EY] Õ sovelletaan seuraavin mukautuksin:

– ”rahoitusholdingyhtiö on rahoituslaitos, jonka tytäryhtiöt ovat joko yksinomaan tai pääasiassa sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia, joista ainakin yksi on sijoituspalveluyritys, ja joka ei ole finanssiryhmään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY[15] tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö,

– monialan holdingyhtiö on emoyritys, joka on muu kuin rahoitusholdingyritys tai sijoituspalveluyritys tai direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on sijoituspalveluyritys,"

– -         `toimivaltaisilla viranomaisilla` tarkoitetaan kansallisia viranomaisia, jotka ovat lain tai asetuksen nojalla valtuutetut valvomaan sijoituspalveluyrityksiä,

– direktiivin 92/30/ETY 3 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta,

ð a)  kaikki viittaukset luottolaitoksiin katsotaan viittauksiksi sijoituspalveluyrityksiin, ï

b)      korvataan Ö kaikki Õ direktiivin 92/30/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 7 artiklan 5 kohdassa Ö 125 artiklassa ja 140 artiklan 2 kohdassa olevat Õ viittaukset direktiiviin 77/780/ETY Ö [2000/12/EY] muihin artikloihin Õ viittauksilla direktiiviin 93/22/ETYÖ katsotaan viittauksiksi direktiiviin 2004/39/EY Õ,

c)      korvataan direktiivin 92/30/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 3 Ö 39 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi Õ 9 ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut viittaukset è1 Euroopan pankkikomiteaan ç viittauksilla Ö katsotaan viittauksiksi Õ neuvostoon ja komissioon,

d)      Ö poiketen siitä, mitä direktiivin [2000/12/EY] 140 artiklan 1 kohdassa säädetään, Õ korvataan direktiivin 92/30/ETY 7 artiklan 4 kohdan Ö kyseisen artiklan Õ ensimmäinen virke seuraavalla virkkeellä Ö silloin, kun ryhmään ei kuulu luottolaitosta Õ: ”Kun sijoituspalveluyrityksellä, rahoitusyhtiöllä Ö rahoitusalan holdingyhtiöllä Õ tai monialan hallintayhtiöllä Ö holdingyhtiöllä Õ on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyrityksiä, toimivaltaiseten viranomaiseten ja näiden vakuutusyritysten julkisesta valvonnasta vastuussa olevatien viranomaiseten toimivat Ö on toimittava Õ läheisessä yhteistyössä.”

ê93/6/ETY, 7 artiklan 4 kohta

4. Toimivaltaiset viranomaiset, jotka valvovat tai joiden vastuulla on valvoa 3 kohdassa tarkoitettuja ryhmiä konsolidoidusti, voivat näiden ryhmien konsolidoitua valvontaa koskevaan myöhempään yhteensovittamiseen asti tarvittaessa luopua tästä velvoitteesta sillä edellytyksellä, että jokainen tällaisen ryhmän sijoituspalveluyritys:

i)            soveltaa liitteessä V olevan 9 kohdan omien varojen määritelmää,

ii)           täyttää kukin osaltaan erikseen 4 ja 5 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja

iii)          ottaa käyttöön ryhmän muiden rahoituslaitosten omien varojen ja rahoituslähteiden valvonta- ja tarkastamisjärjestelmiä.

ê 93/6/EY 7 artiklan 5 ja 6 kohta (mukautettu)

5. Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että niiden ryhmän sijoituspalveluyritysten, jotka voivat hyötyä 4 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta, on ilmoitettava riskeistä, joihin sisältyvät niiden pääomaan ja rahoituksen koostumukseen ja alkuperään liittyvät riskit sekä riskit, jotka voivat vaarantaa näiden sijoituspalveluyritysten taloudellista tilaa. Jos toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, että näiden sijoituspalveluyritysten taloudellinen tilanne ei ole riittävästi suojattu, niiden on säädettävä, että nämä yritykset toteuttavat toimenpiteitä mukaan lukien tarvittaessa rajoituksia näiden yritysten pääoman siirrosta ryhmän yksikköihin.

6. Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltamatta konsolidoidun valvonnan velvoitetta 4 kohdan mukaisesti, niiden on toteutettava kaikki muut aiheelliset toimenpiteet valvoakseen näitä riskejä, erityisesti suuria riskikeskittymiä koskevia riskejä koko ryhmässä, mukaan lukien yritykset, jotka eivät ole sijoittautuneet mihinkään jäsenvaltioon.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 2 JAKSO Õ

MÄÄRITELMÄT

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 1 kohta (mukautettu)

ð uusi

3 artikla

1.         Tässä direktiivissä ð sovelletaan seuraavia määritelmiä: ï

(a)1.  ’luottolaitoksella’ Ö tarkoitetaan direktiivin [2000/12/EY] 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä luottolaitoksia Õ luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 77/780/ETY[16] 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan mukaista luottolaitosta, jonka on noudatettava neuvoston direktiivissä 89/647/ETY säädettyjä vaatimuksia,;

ê2004/39/EY, 67 artiklan 2 kohta (mukautettu)

ð uusi

b)      ’sijoituspalveluyrityksillä’ Ö tarkoitetaan Õ kaikkia Ö direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä Õ laitoksia, jotka vastaavat rahoitusvälineiden markkinoista... päivänä...kuuta... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(35) 4 artiklan 1 kohdan määritelmää ja joita koskevat samassa Ö kyseisessä Õ direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta:

(a)i)   luottolaitoksia,

(b)ii)  Ö tämän artiklan 1 kohdan p alakohdassa Õ määriteltyjä paikallisia yrityksiä 20 kohdan määritelmän mukaisesti,ja

(c)iii) yrityksiä, joiden ð toimilupa kattaa ï ainoastaan ð sijoitusneuvonnan ja/tai ï sijoittajien toimeksiantojen vastaanottamisen ja välittämisen siten, että niillä ei ole kummassakaan tapauksessa hallussaan asiakkaittensa varoja tai arvopapereita, ja joilla tämän vuoksi ei koskaan saa olla velkaa asiakkailleen,;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 3 ja 4 kohta (mukautettu)

3. c)  ’laitoksilla’ Ö tarkoitetaan Õ luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä,;

4. d)  ’kolmansien maiden tunnustetuilla sijoituspalveluyrityksillä’ Ö tarkoitetaan Õ yrityksiä, Ö jotka täyttävät seuraavat edellytykset: Õ

Öi)  ne ovat yrityksiä, Õ joiden määritelmä vastaa 2 kohdassa esitettyä sijoituspalveluyrityksen määritelmää, Ö jotka kuuluisivat sijoituspalveluyrityksen määritelmän piiriin Õ, jos ne olisivat sijoittautuneet yhteisöön,

Öii) ne ovat yrityksiä, Õ ja joilla on toimilupa kolmannessa maassa,

Öiii)   ne ovat yrityksiä,Õ sekä joidenhin Ö sovelletaan Õ ja joiden on noudatettava ja täytettävä vakavaraisuussäännötöjä, joita toimivaltaiset viranomaiset pitävät vähintään yhtä ankarina kuin tässä direktiivissä säädetyt Ö annettuja sääntöjä Õ,;

ê93/6/ETY (mukautettu)

ð uusi

5. e)  ’rahoitusvälineellä’ Ö tarkoitetaan Õ kaikkia direktiivin 92/22/ETY liitteen B jakson mukaisia välineitä ð mitä tahansa sopimusta, joka synnyttää yhdelle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja samalla toiselle osapuolelle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen ï,;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 6 ja 7 kohta (mukautettu)

6.           `laitoksen kaupankäyntisalkulla` kaupankäyntisalkkua, johon sisältyvät

a)      laitoksen omistamat rahoitusvälineitä, hyödykkeitä ja hyödykejohdannaisia koskevat asemat, jotka laitokset ottavat niiden jälleenmyyntiä varten ja/tai jotka tämä laitos on ottanut voidakseen hyötyä lyhyellä aikavälillä niiden tosiasiallisista ja/tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä erotuksista taikka muista hinnan tai koron vaihteluista, sekä rahoitusvälineiden, hyödykkeiden ja hyödykejohdannaisten asemat (matched principal broking) tai asemat, joita pidetään hallussa muiden kaupankäyntisalkun erien suojaamiseksi,

b)      riskit, jotka liittyvät liitteessä II olevassa 1, 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin selvittämättä jääneisiin kauppoihin, luottokauppaan tai pörssilistan ulkopuolella oleviin johdannaissopimuksiin, riskit, jotka liittyvät takaisinostosopimuksiin ja arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamiseen ja jotka koskevat a alakohdan mukaisia liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettuja kaupankäyntivarastoon kuuluvia arvopapereita tai hyödykkeitä, ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla riskit, jotka liittyvät kyseisessä 4 kohdassa tarkoitettuun käänteiseen takaisinostosopimukseen ja arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamista koskeviin sopimuksiin, jotka täyttävät joko i, ii, iii, ja v kohdassa esitetyt edellytykset tai jäljempänä iv ja v kohdassa esitetyt edellytykset:

(i)      riskit arvioidaan päivittäin markkinahintaan liitteessä II säädettyjen menettelyjen mukaisesti;

ii)      vakuus mukautetaan siten, että kyseistä sopimusta tai liiketointa koskevat arvopapereiden tai hyödykkeiden arvon merkittävät muutokset otetaan huomioon toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttävänä pitämän säännön mukaisesti;

iii)     sopimuksessa tai liiketoimessa määrätään, että laitoksen saatavat kuittaantuvat ilman eri toimenpiteitä ja välittömästi tämän vastapuolen veloilla, jos jälkimmäinen laiminlyö maksut,

iv)     on kyse ammattilaisten välisestä sopimuksesta tai liiketoimesta,

v)      nämä sopimukset ja liiketoimet on rajattu niiden hyväksyttyyn ja aiheelliseen tarkoitukseen, lukuun ottamatta liiketoimia ja erityisesti sellaisia, jotka eivät ole lyhytaikaisia,

ja c)   pörssilistalla olevia vaihtokelpoisia johdannaissopimuksia koskevat välityspalkkioiden, provision, korkojen, osinkojen ja katevaatimusten muodossa olevat riskit, jotka liittyvät suoraan kaupankäyntisalkkuun kuuluviin eriin ja jotka ovat liitteessä II olevassa 6 kohdassa tarkoitettuja riskejä.

              Tiettyjen erien sisällyttämisen kaupankäyntisalkkuun tai niiden jättämisen kaupankäyntisalkun ulkopuolelle on tapahduttava puolueettomien menetelmien mukaisesti ja tarvittaessa kyseisen yrityksen kirjanpitomääräysten mukaisesti;toimivaltaiset viranomaiset valvovat näitä menetelmiä ja niiden jatkuvaa soveltamista;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 7 kohta (mukautettu)

7.           `emoyrityksellä`, `tytäryrityksellä` ja `rahoituslaitoksella` direktiivin 92/30/ETY 1 artiklassa määriteltyä emo- tai tytäryritystä sekä rahoituslaitosta;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 8 kohta (mukautettu)

8.           `rahoitusyrityksellä` rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääsääntöisesti luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia edellyttäen, että vähintään yksikin näistä tytäryrityksistä on luottolaitos tai sijoituspalveluyritys;

ò uusi

f)       ’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä’ tarkoitetaan sijoituspalveluyritystä, jolla on tytäryrityksenä laitos tai toinen rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaisiin laitoksiin ja joka ei itse ole toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys ja johon millään toisella samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneella laitoksella ei ole omistusyhteyttä;

g)      ’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä’ tarkoitetaan sellaista jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa sijoituspalveluyritystä, joka ei ole toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tai toisen jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys ja johon millään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneella laitoksella ei ole omistusyhteyttä;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 9 kohta (mukautettu)

9.           `riskipainotuksilla` luoton riskiasteita, joita sovelletaan kyseisiin osapuoliin direktiivin 89/647/ETY mukaisesti. Samaa painotusta sovelletaan kuitenkin varoihin, jotka ovat saatavia, ja muihin riskeihin, jotka kohdistuvat sijoituspalveluyrityksiin tai kolmansissa maissa oleviin tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin, sekä selvittely-yhteisöjen ja tunnustettujen pörssien ottamiin riskeihin silloin, kun kyseinen osapuoli on luottolaitos;

ê98/33/EY, 3 artiklan 1 kohta (mukautettu)

10h)  ’pörssin ulkopuolisilla (OTC-)johdannaissopimuksilla’ tarkoitetaan taseen ulkopuolisia eriä, Ö jotka kuuluvat direktiivin [2000/12/EY] liitteen IV sisältämään luetteloon lukuun ottamatta eriä, joiden vastuuarvo on kyseisen direktiivin liitteessä III olevan 2 kohdan mukaisesti nolla Õ joihin direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sovelletaan mainitun direktiivin liitteessä II esitettyjä menetelmiä,;

ê93/6/ETY (mukautettu)

11.i)  ’säännellyillä markkinoilla’ Ö tarkoitetaan Õ Ö direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 14 kohdassa määriteltyjä Õ markkinoita, jotka vastaavat direktiivin 93/22/ETY 1 artiklan 13 kohdassa esitettyä määritelmää,;

ê93/6/ETY (mukautettu)

12.         vaatimukset täyttävillä erillä` direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja varojen saamis- ja velka-asemia (long and short position) sekä sijoituspalveluyritysten tai tunnustettujen kolmansien maiden sijoituspalveluyritysten liikkeeseen laskemia velkakirjoja. Samoin kyseeseen tulevat velkakirjojen saamis- ja velka-asemat, jos nämä arvopaperit vastaavat seuraavia edellytyksiä: ensinnäkin arvopaperit on hyväksytty pörssilistalle ainakin yhden jäsenmaan säännellyillä markkinoilla, tai kolmannen maan pörssilistalle, kun kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tunnustaneet tämän pörssin; toiseksi kyseinen laitos arvioi, että liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden vuoksi niiden muunnettavuus rahaksi on riittävä ja että maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta koskeva riski on enintään direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen varojen riskin tasolla; toimivaltaiset viranomaiset, jotka tutkivat arvopapereiden arviointimenetelmän, muuttavat laitoksen arviointia, jos nämä katsovat, että kyseisillä arvopapereilla on liian korkea maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta koskeva riski, jotta ne olisivat kelpoisia arvopapereita,

              Sen estämättä, mitä edellä säädetään ja kunnes yhteensovittaminen on myöhemmin toteutettu, toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki valtuudet tunnustaa kelpoisiksi ne arvopaperit, joiden muutettavuus käteiseksi ja joiden maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta koskeva riski on enintään direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun varoja koskevan riskin tasoinen liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden vuoksi. Näihin arvopapereihin liittyvän, tämän tasoisen maksujen laiminlyömisen mahdollisuutta koskevan riskin on oltava vähintään kahden sellaisen arviointielimen arvioima, jotka toimivaltainen viranomainen on tunnustanut tai, edellyttäen että toimivaltaisten viranomaisten tunnustama muu arviointielin ei ole arvioinut arvopapereita alhaisemmalle tasolle, vain yhden tällaisen arviointielimen arvioima.

              Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin olla soveltamatta edellisessä virkkeessä tarkoitettua vaatimusta, jos ne eivät pidä sitä aiheellisena, ottaen huomioon esimerkiksi markkinoiden, liikkeeseen laskijan tai liikkeeseen laskun ominaispiirteet taikka näiden ominaispiirteiden yhdistelmän.

              Toisaalta toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että laitosten on sovellettava liitteessä I olevassa 14 kohdassa esitetyssä 1 taulukossa ilmoitettua enimmäispainotusta arvopapereihin, joihin liittyy erityinen riski niiden liikkeeseenlaskijan riittämättömän vakavaraisuuden ja/tai niiden rahaksi muutettavuuden riittämättömyyden vuoksi.

              Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava säännöllisesti tietoja neuvostolle ja komissiolle vaatimukset täyttävien käytettyjen erien arviointimenetelmistä, erityisesti niistä menetelmistä, joita käytetään liikkeeseen laskemisen rahaksi muutettavuuden tason ja liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden arvioimiseksi;

13.         `keskushallinnon erillä` direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen varojen saamis- ja velka-asemia sekä niitä asemia, joihin sovelletaan 0 prosentin painotusta kyseisen direktiivin 7 artiklan mukaisesti;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 14 kohta (mukautettu)

14. j) ’vaihdettavalla arvopaperilla’ Ö tarkoitetaan Õ arvopaperia, joka oikeuttaa sen haltijan vaihtamaan sen toiseen arvopaperiin, joka on useimmin liikkeeseenlaskijan osake,;

ê98/31/EY, 1 artiklan 1 kohdan b alakohta (mukautettu)

15. k)   ’optiotodistuksella’ Ö tarkoitetaan Õ arvopaperia, joka antaa sen haltijalle oikeuden ostaa kohde-etuus tiettyyn ennalta määrättyyn hintaan optiotodistuksen voimassaoloajan aikana tai sen voimassaolon päättymispäivänä. Kohde-etuus voidaan toimittaa tai selvitys voi tapahtua rahana Ö ja joka voidaan selvittää toimittamalla kohde-etuus tai käyttämällä nettoarvontilitystä Õ,;

16. l) ’varaston terminoinnilla’ Ö tarkoitetaan Õ asemia Ö positioita Õ, joissa varasto on myyty termiinillä ja rahoituskustannukset pysyvät muuttumattomina termiinimyyntiin asti,;

ê98/31/EY, 1 artiklan 1 kohdan c alakohta (mukautettu)

17. m)  ’takaisinostosopimuksella’ ja ’käänteisellä takaisinostosopimuksella’ Ö ’takaisinmyyntisopimuksella’ Õ Ö tarkoitetaan Õ sopimusta, jolla laitos tai sen vastapuoli siirtää Ö luovuttaa Õ arvopapereita tai hyödykkeitä taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuttaeen koskevia todistuksia Ö liittyviä oikeuksia Õ, jotka arvopapereihin tai hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien haltijana oleva tunnustettu pörssi on taannut, edellyttäen että laitoksella ei sopimuksen mukaan ole oikeutta luovuttaa tai pantata tiettyä arvopaperia tai hyödykettä samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle vastapuolelle ja että laitos tai sen vastapuoli sitoutuu ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet (tai niiden sijasta samalla tavoin yksilöidyt arvopaperit tai hyödykkeet) takaisinja jolla laitos tai sen vastapuoli sitoutuu samalla ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet takaisin(tai niiden sijasta samalla tavoin yksilöidyt arvopaperit tai hyödykkeet) sovittuun Ö hintaan ajankohtana, jonka myyjä on määrännyt tai määrää myöhemmin Õ tai myyjän myöhemmin määräämään hintaan, edellyttäen että laitoksella ei sopimuksen mukaan ole oikeutta luovuttaa tai pantata tiettyä arvopaperia tai hyödykettä samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle osapuolelle; tällainen sopimus on takaisinostosopimus, jos laitos on sopimuksessa arvopapereiden tai hyödykkeiden myyjänä, ja käänteinen takaisinostosopimus Ö takaisinmyyntisopimus Õ, jos laitos on sopimuksessa ostajana,;

ê93/6/ETY, 2 artiklan 17 kohdan toinen alakohta

              Käänteistä takaisinostosopimusta pidetään ammattilaisten välisenä sopimuksena, kun osapuolta koskee yhteisön tasolla vakavaraisuuden valvontaa koskeva yhteensovittaminen tai kun on kyse direktiivin 89/647/ETY mukaisesta A alueen luottolaitoksesta tai kolmannessa maassa tunnustetusta sijoituslaitoksesta taikka kun sopimus tehdään selvittely-yhteisön tai tunnustetun pörssin kanssa;

ê98/31/EY, 1 artiklan 1 kohdan d alakohta (mukautettu)

18. n) ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisella’ ja ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisella’ Ö tarkoitetaan Õ tapahtumaa, jolloin jossa laitos tai sen vastapuoli siirtää Ö luovuttaa Õ arvopapereita tai hyödykkeitä asianmukaista vakuutta vastaan ja lainaksiottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit tai hyödykkeet myöhempänä päivämääränä tai kun arvopaperit tai hyödykkeet siirtävä Ö luovuttanut Õ laitos sitä vaatii; sen laitoksen osalta, joka luovuttaa arvopaperit tai hyödykkeet, kyseessä on ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antaminen’, ja sen laitoksen osalta, jolle ne siirretään Ö luovutetaan Õ, ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottaminen’,

ê98/31/EY, 1 artiklan 1 kohdan d alakohta

              Arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamista pidetään ammattilaisten välisenä liiketoimena, kun osapuoleen sovelletaan vakavaraisuuden valvonnan yhteensovittamista yhteisön tasolla koskevia säännöksiä tai kun on kyse direktiivin 89/647/ETY mukaisesta A alueen luottolaitoksesta tai kolmannen maan hyväksytystä sijoituspalveluyrityksestä taikka kun tapahtuma suoritetaan tunnustetun selvittely-yhteisön tai pörssin kanssa.

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 19 kohta (mukautettu)

19.o) ’selvittelyosapuolella’ Ö ’selvitysosapuolella’ Õ Ö tarkoitetaan Õ pörssin tai selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ jäsentä, jolla on suora sopimukseen perustuva yhteys keskuksena toimivaan vastapuoleen Ö keskusvastapuoleen Õ (joka takaa tapahtumien moitteettoman päättymisen Ö selvityksen takaaja Õ),; niiden jäsenien, jotka eivät ole selvittelyosapuolia, liiketoimet on käsiteltävä selvittelyosapuolen välityksellä;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 20 kohta (mukautettu)

ð uusi

20.(p)            ’paikallisella yrityksellä’ ÖtarkoitetaanÕ yritystä, joka vaihtaa pörssilistalla käy kauppaa ainoastaan omaan lukuunsa rahoitustermiinejäien, tai optioitaden ð tai muiden johdannaisten markkinoilla ja käteismarkkinoilla ainoana tarkoituksenaan positioiden suojaaminen johdannaismarkkinoilla ï taikka joka käy kauppaa tai muodostaa hinnan muilleden saman pörssin ð kyseisten markkinoiden ï jäsenilleten kanssa ja jonka on taannut tämän samojen ð markkinoiden ï selvittelysosapuoli Ö selvitysosapuolet Õ ovat taanneet., Saman pörssin kyseisten ð markkinoiden ïselvittelysosapuolen Ö selvitysosapuolten Õ on oltava Ö ollessa Õ vastuussa näiden yritysten solmimien sopimusten täytäntöönpanosta ja nämä sopimukset on otettava huomioon laskettaessa selvittelyosapuolen omia varoja koskevaa kokonaisvaatimusta edellyttäen, että paikallisen yrityksen asemat ovat täysin erillisiä selvittelyosapuolen asemista,;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 21 kohta (mukautettu)

21.q) ’deltalla’ Ö tarkoitetaan Õ odotettua optiohinnan muutosta suhteessa sen option perusteena olevan kohdevälineen vähäisen hinnan muutokseen Ö option kohde-etuuden pienen hinnanmuutoksen aiheuttamaa odotettua option hinnanmuutosta Õ,;

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 22 kohta (mukautettu)

22.         liitteessä I olevassa 4 kohdassa ’saamisasemalla’ tarkoitetaan asemaa, jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se saa tiettynä aikana tulevaisuudessa, ja ’velka-asemalla’ asemaa, jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se suorittaa tiettynä aikana tulevaisuudessa,

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 23 kohta (mukautettu)

23.r) ’omilla varoilla’ Ö tarkoitetaan Õ direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ mukaisia omia varoja,; kuitenkin tätä määritelmää voidaan muuttaa liitteessä V tarkoitetuissa tapauksissa

ê 93/6/EY 2 artiklan 24 ja 25 kohta (mukautettu)

24.       `alkuperäisellä pääomalla` direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdan eriä;

25        `alkuperäisillä omilla varoilla` direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 1, 2 ja 4 alakohdassa tarkoitettuja eriä, joista on vähennetty saman kohdan 9, 10 ja 11 alakohdan erät;

ê93/6/ETY, 2 artiklan 26 kohta (mukautettu)

26.s)  ’pääomalla’ Ö tarkoitetaan Õ omia varoja, ja.

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 27 kohta (mukautettu)

27.     `muunnetulla kestolla` kestoa, joka on laskettu liitteessä I olevassa 26 kohdassa esitettyä yhtälöä käyttäen.

ò uusi

Sovellettaessa konsolidoitua valvontaa sijoituspalveluyrityksiin luetaan myös tunnustetut kolmansien maiden sijoituspalveluyritykset.

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohtaa rahoitusvälineisiin luetaan sekä käteisinstrumentit että johdannaisinstrumentit, joiden arvo johdetaan niiden kohde‑etuutena olevan rahoitusvälineen hinnasta tai kohde-etuutena olevasta korosta tai indeksistä taikka muun kohde-etuutena olevan erän hinnasta, ja niihin luetaan vähintään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa C osassa luetellut instrumentit.

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 7 ja 8 kohta (mukautettu)

2.         ÖTermeillä Õ ’emoyritys’, ’tytäryritys’, Ö ’omaisuudenhoitoyhtiö’ Õ ja ’rahoituslaitos’ Ö tarkoitetaan Õ direktiivin 92/30/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 1 Ö 4 Õ artiklassa määriteltyä Ö tällaisiksi yrityksiksi määriteltyjä yrityksiä Õ emo- tai tytäryritystä, sekä rahoituslaitosta,.

ÖTermeillä Õ ’rahoitusyrityksellä’ Ö ’rahoitusalan holdingyhtiö’, Õ Ö ’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö’, ’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö’ ja ’avustavia palveluja tuottava yritys’Õ rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääsääntöisesti luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia edellyttäen, että vähintään yksikin näistä tytäryrityksistä on luottolaitos tai sijoituspalveluyritys Ö tarkoitetaan direktiivin [2000/12/EY] 4 artiklassa tällaisiksi yrityksiksi määriteltyjä yrityksiä lukuun ottamatta viittauksia luottolaitoksiin, jotka katsotaan viittauksiksi laitoksiin. Õ

ò uusi

3.         Sovellettaessa direktiiviä [2000/12/EY] sellaisiin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, joihin ei kuulu luottolaitosta, sovelletaan seuraavia määritelmiä:

ê2002/87/EY, 26 artikla (mukautettu)

ð uusi

1.a)   ’rahoitusholdingyhtiö’on Ö ’rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaanÕ rahoituslaitosta, jonka tytäryhtiöt Ö tytäryritykset Õ ovat joko yksinomaan tai pääasiassa sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia, joista ainakin yksi on sijoituspalveluyritys, ja joka ei ole finanssiryhmään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY[17] tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö,;

2. b)  ’monialan holdingyhtiöllä’ on Ö tarkoitetaan Õ emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusholdingyritys Ö rahoitusalan holdingyhtiö Õ tai sijoituspalveluyritys tai direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö, ð ja ï jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on sijoituspalveluyritys,;

3. c)  ’toimivaltaisilla viranomaisilla’ tarkoitetaan kansallisia viranomaisia, jotka ovat lain tai asetuksen nojalla valtuutetut valvomaan sijoituspalveluyrityksiä,.

ê93/6/ETY (mukautettu)

ÖII LUKU Õ

PERUSTAMISPÄÄOMA

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 24 kohta (mukautettu)

4 artikla

1. ’alkuperäisellä pääomalla’ Ö ’Perustamispääomalla’ Õ Ö tarkoitetaan Õ direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 2 Ö 57 Õ artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdan eriä, Öensimmäisen kohdan a ja b alakohtaa Õ.

ê 93/6/ETY 3 artiklan 1 ja 2 kohta (mukautettu)

ð uusi

5 artikla

1.         Niillä sijoituspalveluyrityksillä, Ö jotka eivät käy kauppaa rahoitusvälineillä omaan lukuunsa tai harjoita emissiontakaamista mutta Õ joilla on hallussaan asiakkaidensa varoja ja/tai arvopapereita ja jotka tarjoavat yhtä tai useampaa seuraavista palveluista, on oltava 125 000 ecun Ö euron Õ perustamispääoma:

a)      rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen vastaanottaminen ja siirtäminen Ö välittäminen Õ,

b)      rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen täytäntöönpano Ö toteuttaminen Õ,

c)      rahoitusvälineitä koskevien yksittäisten sijoitussalkkujen hoito,.

edellyttäen, että nämä eivät suorita tapahtumia omaan lukuun minkään rahoitusvälineen osalta ja eivätkä tee rahoitusvälineiden liikkeeseen laskemista koskevaa merkintäsitoumusta.

Rahoitusvälineisiin liittyvien siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun ulkopuolisten sijoitusten hallussapitoa omien varojen sijoittamiseksi ei pidetä ensimmäisen alakohdan määräysten mukaisena toimena eikä 2 kohdassa tarkoitettuna toimena.

2.         Kuitenkin tToimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyrityksilläet, jotka toimeenpanevat Ö toteuttavat Õ rahoitusvälineitä koskevia sijoittajien toimeksiantoja, on asemia hallussaan omaan lukuun Ö pitävät hallussaan kyseisiä rahoitusvälineitä omaan lukuunsa Õ, jos seuraavat edellytykset toteutuvat:

a)      tällaiset asemat Ö positiot Õ johtuvat ainoastaan siitä, ettei sijoituspalveluyritys kykene takaamaan saadun toimeksiannon kattamista ð sijoittajien toimeksiantojen tarkkaan kattamiseen ï ,;

b)      kaikkien tällaisten asemien Ö positioiden Õ Ö yhteenlaskettu Õ kokonaismarkkina-arvo ei ylitä 15:tä prosenttia yrityksen perustamispääomasta,;

c)      yritys täyttää 4 ja 5 Ö18, 20 ja 28 Õ artiklassa tarkoitetut Ö säädetyt Õ edellytykset, ja;

d)      tällaiset asemat Ö positiot Õ ovat satunnaisia, ja tilapäisiä, ja ne on ehdottomasti rajoitettu ajaksi, joka on välttämätön kyseisen siirron Ö transaktion Õ toteuttamiseksi.

Rahoitusvälineisiin liittyvien siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun Ö kaupankäyntivaraston Õ ulkopuolisten asemien Ö positioiden Õ hallussapitoa omien varojen sijoittamiseksi ei pidetä ensimmäisen alakohdan määräysten mukaisena toimena eikä 3 kohdassa tarkoitettuna toimena Ö 1 tai 3 kohdassa tarkoitettuna kaupankäyntinä Õ.

3.2       Jäsenvaltiot voivat alentaa 1 kohdassa tarkistetun Ö tarkoitetun Õ määrän 50 000 ecuun Ö euroon Õ silloin, kun yrityksellä ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaittensa varoja tai arvopapereita eikä toimia omaan lukuun eikä myöskään tehdä merkintäsitoumusta Ö yrityksen toimilupa ei kata asiakkaiden varojen tai arvopapereiden hallussapitoa, kaupankäyntiä omaan lukuun tai emissiontakaamista Õ.

ê 93/6/ETY, 3 artiklan 3 kohta (mukautettu)

3. Kaikilla muilla sijoituspalveluyrityksillä on oltava 730 000 ecun perustamispääoma.

ê 2004/39/EY, 67 artiklan 2 kohta (mukautettu)

6 artikla

4. Edellä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla Ö Paikallisilla Õ yrityksillä on oltava 50 000 euron perustamispääoma, jos ne käyttävät sijoittautumisvapautta ja/tai Ö vapautta tarjota Õ tarjoavat Ö direktiivin 2004/39/EY 31 tai 32 artiklassa Õ Ö määriteltyjä Õ palveluja rahoitusvälineiden markkinoista... päivänä...kuuta... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY 31 tai 32 artiklan mukaisesti.

ê 2004/39/EY, 67 artiklan 3 kohta (mukautettu)

7 artikla

Kunnes direktiivi 93/6/EY on tarkistettu, Ö Edellä olevan Õ 2 Ö 3 Õ artiklan 2 kohdan c Ö 1 kohdan b alakohdan iii Õ alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä on oltava:

a)           50 000 euron perustamispääoma, tai

b)           koko yhteisön alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 000 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 1 500 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden; tai

c)           perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a ja b kohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso.

Komissio tarkistaa Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi tässä Ö ensimmäisessä Õ kohdassa tarkoitetut määrät säännöllisesti siten, että tarkistukset tehdään yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY[18] 4 artiklan 7 kohdan nojalla tehtävien mukautusten kanssa (*) .

Ö8 artikla Õ

Jos 2 Ö 3 Õ artiklan 2 kohdan c Ö 1 kohdan b alakohdan iii Õ alakohdassa tarkoitettu sijoituspalveluyritys rekisteröidään myös direktiivin 2002/92/EY mukaisesti, sen on täytettävä tuon kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu edellytys ja lisäksi sillä on oltava:

a)           25, 000 euron perustamispääoma, tai

b)           koko yhteisön alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 500 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 750 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden; tai

c)           perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a ja b kohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso.

ê 93/6/ETY, 3 artiklan 3 kohta (mukautettu)

9 artikla

Kaikilla muilla sijoituspalveluyrityksillä on oltava 730 000 ecun Ö euron Õ perustamispääoma.

ê 93/6/ETY, 3 artiklan 5–8 kohta (mukautettu)

10 artikla

1.         Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, ÖPoiketen siitä, mitä 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 6 artiklassa ja 9 artiklassa säädetään Õ jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin täytäntöönpanoon asti jatkaa toimilupaa niiden sellaisten sijoituspalveluyritysten ja 4 kohdassa Ö 6 artiklassa Õ tarkoitettujen ennen tämän direktiivin soveltamista olemassa olevien yritysten osalta, jotka ovat olleet olemassa ennen Ö 31 päivää joulukuuta 1995 Õ, ja joiden omat varat ovat 1-4 kohdassa Ö 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 6 artiklassa ja 9 artiklassa Õ säädettyjä perustamispääomia pienemmät.

Näiden Tällaisten yritysten omat varat eivät saa laskea alhaisemmalle tasolle kuin korkein viitetaso, joka on laskettu tämän direktiivin Ö 93/6/ETY Õ tiedoksiantamispäivän jälkeen. Viitetaso on omien varojen päivittäinen keskiarvo, joka lasketaan laskentapäivää edeltävältä kuuden kuukauden jaksolta. Tämä viitetaso on laskettava kyseiseltä jaksolta joka kuudes kuukausi vastaavalta jaksolta.

2.         Jos 5 Ö 1 Õ kohdan mukaisessa yrityksessä käyttää määräysvaltaa Ö käyttävä Õ muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kuin se, joka aiemmin käytti määräysvaltaa, Ö on vaihtunut Õ, tämän yrityksen omien varojen on saavutettava vähintään 1–4 kohdassa Ö 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 6 artiklassa ja 9 artiklassa Õ Ö kyseistä yritystä varten Õ säädetty taso, lukuun ottamatta seuraavia tapauksia: kun on Ö tapauksia, joissa on Õ kyse ensimmäisestä Ö vuoden 1995 joulukuun 31 päivän jälkeen toteutetusta Õ perintöön perustuvasta siirrosta Ö luovutuksesta Õ, sen jälkeen kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön edellyttäen että toimivaltaiset viranomaiset antavat suostumuksensa ja Öettä poikkeusta sovelletaan Õ enintään 10 vuoden ajan tämän siirron Ö kyseisen luovutuksen Õ jälkeen,.

ii)           kun on kyse osakkaan vaihdosta henkilöyhtiössä, jos silloin, kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön vähintään yksi osakkaista jää yritykseen ja enintään 10 vuoden ajan siitä kun tätä direktiiviä ryhdyttiin soveltamaan.

3.         Kuitenkin tTietyissä erityissä tilanteissa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella, kun on kyse kahden tai useamman sijoituspalveluyrityksen ja/tai 4 kohdassa Ö 6 artiklassa Õ tarkoitettujen yritysten tarkoitetun yrityksen sulautumisesta, ei sulautumisesta syntyvän yrityksen omien varojen tarvitse saavuttaa 1–4 kohdassa Ö 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 6 artiklassa ja 9 artiklassa Õ niille säädettyä tasoa. Kuitenkin jos 1–4 kohdassa Ö 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 6 artiklassa ja 9 artiklassa säädettyä Õ tasoa ei ole saavutettu, uuden yrityksen omat varat eivät saa alittaa sulautumispäivänä todettua sulautuneiden yritysten omien varojen kokonaismäärää sulautumispäivänä.

4.         Sijoituspalveluyritysten ja 4 kohdassa Ö 6 artiklassa Õ tarkoitettujen yritysten omat varat eivät saa laskea 1-5 ja 7 kohdissa Ö 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 6 artiklassa, 9 artiklassa sekä 10 artiklan 1 ja 3 kohdassa Õsäädettyä tasoa alemmaksi.

Jos ne ovat kuitenkin kyseistä tasoa alhaisemmalla tasolla, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos on aiheellista Ö olosuhteiden vuoksi perusteltua Õ, myöntää näille yrityksille määräajan, jossa nämä voivat palauttaa Ö korjata Õ tilanteen ennalleen tai lopettaa liiketoimintansa.

ò uusi

III LUKU

KAUPANKÄYNTIVARASTO

11 artikla

1.         Laitoksen kaupankäyntivarasto muodostuu sellaisista rahoitusväline- ja hyödykepositioista, jotka laitos on ottanut joko kaupankäyntitarkoituksessa tai kaupankäyntivaraston sellaisten muiden erien suojaamiseksi, joihin ei kohdistu niiden jälkimarkkinakelpoisuutta rajoittavia sopimuksia tai jotka ovat suojattavissa.

2.         Kaupankäyntitarkoituksessa otetut positiot laitos on tarkoituksella ottanut lyhytaikaista kauppaa varten ja/tai voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä erotuksista taikka muista hinnan tai koron vaihteluista. Position käsitteeseen luetaan kaupankäynti omaan lukuun, asiakaskaupankäynti sekä markkinatakaus.

3.         Kaupankäyntitarkoitus on voitava osoittaa sellaisten strategioiden, toimintatapojen ja menettelyjen perusteella, jotka laitos on luonut hoitaakseen positiota tai sijoitussalkkua liitteessä VII olevan A osan mukaisesti.

4.         Laitosten on luotava ja pidettävä yllä kaupankäyntivaraston hallinta- ja valvontajärjestelmiä liitteessä VII olevan B osan mukaisesti.

5.         Sisäinen suojaus voidaan sisällyttää kaupankäyntivarastoon; tällöin on sovellettava liitteessä VII olevaa C osaa.

ò uusi

IV LUKU

OMAT VARAT

ê 93/6/ETY, 2 artiklan 25 kohta (mukautettu)

12 artikla

’Alkuperäisillä Ö Ensisijaisilla Õ omilla varoilla’ Ö tarkoitetaan Õ direktiivin Ö [2000/12/EY] 57 Õ 89/299/ETY 2 artiklan 1 Ö ensimmäisen kohdan a–c Õ 1, 2 ja 4 alakohdassa tarkoitettujaen eriäen Ö summaa Õ, joista on vähennetty saman kohdan Ö i–k Õ 9, 10 ja 11 alakohdan Ö alakohdassa tarkoitetut erätÕ ,.

ò uusi

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 asianmukaisen ehdotuksen tämän luvun muuttamiseksi.

ê 93/6/ETY, liitteessä V oleva 1 ja 2 kohta (mukautettu)

ð uusi

13 artikla

1.         ðJollei tämän artiklan 2–5 kohdasta tai 14–17 artiklasta muuta johdu,ï Ssijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omat varat määritellään Ö määritetään Õ direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ mukaisesti

Lisäksi 1 kohtaa Ö ensimmäistä alakohtaa Õ sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, joiden oikeudellinen muoto ei ole jokin neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista oikeudellisista muodoista.

ê 93/6/ETY, liitteessä V olevan 1 kohdan toinen alakohta ja liitteessä V oleva 2–5 kohta (mukautettu)

è1 98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 4 kohdan a ja b alakohta

2.         è1 Sen estämättä Ö Poikkeuksena siitä Õ, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että ne laitokset, joiden on täytettävä Ö 21 ja 28–32 artiklan sekä Õ liitteissäden I, II, III, IV, VI, VII ja VIII Ö ja III–VI mukaisestiÕ Ö lasketut Õ säädetyt omia varoja koskevat vaatimukset Ö pääomavaatimukset Õ, voivat Ö yksinomaan tässä tarkoituksessa Õ soveltaa muuta Ö vaihtoehtoista Õ omien varojen määritelmää Ö määritysmenetelmää Õ ainoastaan näiden vaatimusten noudattamiseksi.ç Mitään näistä Ö edellä mainittuun tarkoitukseen käytetyistä Õ omista varoista ei voida käyttää samanaikaisesti muitaden omia varoja koskevien vaatimusten Ö pääomavaatimusten Õ soveltamiseen Ö täyttämiseen Õ.

Tässä toisessa Ö vaihtoehtoisessa Õ määritelmässä olevat jäljempänä a, b ja c alakohdasta esitetyt erät, lukuun ottamatta d alakohdassa esitettyä erää, Ö määritysmenetelmässä omat varat määritetään a–c alakohdassa tarkoitettujen erien summana, josta vähennetään d alakohdassa tarkoitettu erä Õ toimivaltaisten viranomaisten voidessa harkita Ö päättää Õ, Ö vähennetäänkö Õ luetaanko viimeksi mainittu erä mukaan vai ei:

a)      direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ mukaiset omat varat, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 2 Ö 57 Õ artiklan 1 Ö ensimmäisen Õ kohdan 12 ja 13 Ö l–p Õ alakohtaa niiden sijoituspalveluyritysten osalta, joiden on vähennettävä Ö tämä kohdan Õ a, b ja c alakohdassa tarkoitetustaujen erien kokonaismäärästä Ö tämän kohdan Õ d alakohdassa tarkoitettu erä,

b)      laitosten kaupankäyntisalkun Ö kaupankäyntivaraston Õ nettovoitot, lukuun ottamatta Ö joista on vähennetty Õ kaikkia ennakoitaviat kulujat ja osinkojagot, sekä vähennettyinä niiden Ö laitosten Õ muista liiketoiminnoista aiheutuvillaneilla nettotappioilla, sillä edellytyksellä, että miktään näistä määristä ei ole vielä sisällytetty Ö tämän kohdan Õ a alakohtaan direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 2 Ö 57 Õ artiklan 1 Ö ensimmäisen Õ kohdan 2 tai 11 Ö b tai k Õ alakohdan a alakohtaan Ö mukaisena eränä Õ,

c)      etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat ja/tai 5 kohdassa tarkoitetut erät, jollei 3-7 Ö 3 ja 4 Õ kohdan ja Ö 14 artiklan Õ vaatimuksista muuta johdu, ja

d)      Ö 15 artiklassa Õ 8 kohdassa tarkoitetut Ö mainitut Õ Ö epälikvidit Õ varat, jotka eivät ole rahaksi muutettavat.

3.         Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilla etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla on Ö oltava Õ vähintään kahden vuoden alkuperäinen kestoaika Ö juoksuaika Õ. Neiiden on Ö oltava Õ maksettava täysin Ö maksettuja Õ ja, eikä lainasopimuksessa ei saa olla lauseketta siitä, että muissa tilanteissa kuin yrityksen Ö laitoksen toiminnan Õ lopettamista koskevissa tilanteissa velka on maksettava ennen sovittua erääntymispäivää, jollei muunlaiselle menettelylle ole saatu toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä. Tätä Tällaisten etuoikeusasemailtaan huonommassa asemassa olevien lainojen pääomaa ja korkoja ei voida maksaa takaisin, jos tämä takaisinmaksu edellyttää sitä Ö johtaa siihen Õ, että kyseisen yrityksen Ö laitoksen Õ omat varat ovat siten vähemmän kuin 100 prosenttia laitoksen kokonaisvaatimuksesta Ö sen Õ Ö yhteenlasketuista pääomavaatimuksista Õ.

Toisaalta Lisäksi laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikkien näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen takaisinmaksusta silloin, kun laitoksen omat varat ovat vähemmän kuin 120 prosenttia laitoksen Ö sen Õ yhteenlasketuista omaa pääomaa koskevista vaatimuksista Ö pääomavaatimuksista Õ .

4.         Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat eivät saa ylittää 150:tä prosenttia niiden sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan Ö 21 ja 28–32 artiklan sekä Õ liitteidenessä I, II, III, IV, VI, VII ja VIII Ö I–VI Õ tarkoitetut Ö mukaisesti lasketut Õ omia varoja koskevat vaatimukset Ö pääomavaatimukset Õ, ja ne voivat lähestyä tätä ylärajaa ainoastaan kyseisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä erityistapauksissa.

5.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset kuittaavat Ö korvaavat Õ Ö 2 kohdan c alakohdassa Õ 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 2 Ö 57 Õ artiklan 1 Ö ensimmäisen Õ kohdan 3, 5, 6, 7 ja 8 Ö d–h Õ alakohdassa tarkoitetuilla erillä.

ê98/31/EY, liitteessä olevan 4 kohdan c alakohta (mukautettu)

14 artikla

1.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset ylittävät etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa oleville lainoille Ö 13 artiklan Õ 4 kohdassa vahvistetun Ö säädetyn Õ ylärajan, jos ne pitävät sitä tätä vakavaraisuuden kannalta perusteltuna Ö hyväksyttävänä Õ, ja sillä edellytyksellä, että näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja Ö 13 artiklan Õ 5 kohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä on enintään 200 prosenttia niiden sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan Ö 21 ja 28–32 artiklan sekä Õ liitteidenssä I, II, III, IV, VI, VII ja VIII Ö I ja III–VI Õ säädetyt Ö mukaisesti lasketut Õ omia varoja koskevat vaatimukset Ö pääomavaatimukset Õ, tai Ö enintään Õ 250 prosenttia tästä määrästä tapauksissa, joissa sijoituspalveluyritykset vähentävät Ö 13 artiklan Õ 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun erän omia varoja laskettaessa.

2.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset ylittävät etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa oleville lainoille Ö 13 artiklan Õ 4 kohdassa vahvistetun Ö säädetyn Õ ylärajan, jos ne pitävät sitä tätä vakavaraisuuden kannalta perusteltuna Ö hyväksyttävänä Õ , ja sillä edellytyksellä, että näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja 5 kohdassa Ö direktiivin [2000/12/EY] 57 artiklan ensimmäisen kohdan d–h alakohdassa Õ tarkoitettujen erien kokonaismäärä on enintään 250 prosenttia niiden sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan Ö 28–32 artiklan sekä Õ liitteidenssä I, II, III, VI, VII ja VIII Ö I ja III–VI Õ säädetyt Ö mukaisesti lasketut Õ omia varoja koskevat vaatimukset Ö pääomavaatimukset Õ.

ê93/6/ETY, liitteessä V oleva 8 kohta (mukautettu)

ð uusi

15 artikla

Ö Edellä 12 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin Õ Ei rahaksi muutettaviin Ö epälikvideihin Õ varoihin kuuluvat:

a)      käyttöomaisuus (lukuun ottamatta Ö lainojen vakuutena olevia Õ maita ja rakennuksia, joiden voidaan katsoa vastaavan lainoja, joita ne takaavat);

b)      sellaiset omistusyhteydet Ö omistusosuudet Õ Ö luotto- tai rahoituslaitoksissa Õ, mukaan lukien etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat/luotot rahoituslaitoksissa Ö saamiset kyseisiltä laitoksilta Õ, jotka voivat olla osa Ö voidaan lukea Õ näiden Ö tällaisten Õ laitosten omiain varojaihin, jollei näitä niitä ole vähennetty direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 2 Ö 57 Õ artiklan 1 Ö ensimmäisen Õ kohdan 12 ja 13 Ö l–p Õ alakohdan tai tämän liitteen Ö direktiivin Õ 9 Ö 15 artiklan ensimmäisen Õ kohdan iv Ö d Õ alakohdan mukaisesti;

c)      Ö sellaiset omistusosuudet Õ osuudet ja muut sijoitukset muissa yrityksissä kuin luotto- ja rahoituslaitoksissa luottolaitoksissa tai muissa rahoituslaitoksissa, jotka eivät ole helposti siirtokelpoisia Ö jälkimarkkinakelpoisia Õ,;

d)      sivuliikkeiden tappiot ð tytäryritysten pääomavajeet ï,;

e)      muut talletukset kuin ne, jotka voidaan maksaa takaisin yhdeksässäkymmenessä päivässä, ja lukuun ottamatta katevaatimuksia, jotka liittyvät termiineihin ja optiosopimuksiin,;

f)       lainat ja muut maksettavat erät kuin ne, jotka on maksettava takaisin yhdeksässäkymmenessä päivässä,; ja

g)      fyysiset varastot, lukuun ottamatta tapauksia, joita jo koskee 4 artiklan 2 kohdassa säädetty omia varoja koskeva vaatimus ja sillä edellytyksellä, että nämä vaatimukset eivät ole ankarampia kuin 4 artiklan 1 kohdan iii alakohdassa tarkoitetut vaatimukset Ö joihin jo sovelletaan pääomavaatimuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin 18–20 artiklassa säädetyt vaatimukset Õ.

ê 93/6/ETY, liitteessä V olevan 8 kohdan toisen luetelmakohdan toinen kappale (mukautettu)

ÖSovellettaessa b alakohtaa Õ Kun Ö tilanteessa, jossa Õ osakkeet ovat luotto- tai rahoituslaitoksen väliaikaisessa omistuksessa Ö luotto- tai rahoituslaitoksen osakkeita pidetään hallussa väliaikaisesti Õ Ö kyseisen laitoksen uudelleenjärjestämiseksi ja pelastamiseksi toteutettavan Õ taloudellisen pelastusoperaation aikana, jonka tarkoituksena on uudelleen järjestää ja pelastaa tämä laitos, toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua tästä vaatimuksesta Ö olla soveltamatta kyseistä säännöstä Õ. Ne voivat myös antaa poikkeusluvan Ö olla soveltamatta sitä myös Õ niiden sellaisten osakkeiden osalta, jotka ovat osa sijoituspalveluyrityksien siirtokelpoista kaupankäyntisalkkua Ö kaupankäyntivarastoa Õ,.

ê93/6/ETY, liitteessä V oleva 9 kohta (mukautettu)

16 artikla

9. Sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluvat yritysryhmään, ja joita koskee Ö jolle on myönnetty Õ 7 Ö 22 Õ artiklanssa 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus, laskevat niiden omat varatnsa 1-8 kohtien Ö 13–15 artiklan Õ mukaisesti, jollei seuraaviasta muutoksista muuta johdu:

(a)(i)  vähennetään edellä Ö 13 artiklan Õ 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetut Ö epälikvidit Õ varat, jotka eivät ole rahaksi muutettavia,;

(b)ii)  direktiivin 89/299/ETY Ö edellä Õ 2 Ö12Õ artiklan 1 kohdan 12 ja 13 alakohdissa tarkoitettuja Ö 2 kohdan a alakohdassa Õ Ö tarkoitettu vapautus ei koske sellaisia Õ Ö direktiivin [2000/12/EY] 57 artiklan ensimmäisen kohdan l–p alakohdan Õ eriä Ö osatekijöitä, Õ ei koske 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vapautus, joka Ö jotka Õ on sijoituspalveluyrityksellä Ö on hallussaan Õ niiden yritysten osalta, jotka kuuluvat konsolidointiin sellaisena kuin se on määritelty Ö tämän direktiivin Õ 7 Ö 2 Õ artiklan 2 Ö 1 Õ kohdassa,;

c)(iii) direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 6 Ö 66 Õ artiklan 1 kohdan a ja b alakohdiassa tarkoitetut rajoitukset Ö rajat Õ on laskettu Ö laskettava Õ viittaamalla alkuperäisiin Ö ensisijaisten Õ omiinen varoihinjen Ö perusteella Õ Ö, joista on vähennetty Õ vähentämällä Ö ne Õ direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 2 Ö 57 Õ artiklan 1 Ö ensimmäisen Õ kohdan 12 ja 13 Ö l–p Õ alakohdissa tarkoitetut Ö alakohtaan sisältyvät osatekijät, joihin viitataan b alakohdassa Õ edellä ii alakohdassa esitetyt erät, Ö ja Õ jotka sisältyvät kyseisten laitosten Ö ensisijaisiin Õ omiin varoihin,; ja

d)(iv) Ö ne Õ direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 2 Ö 57 Õ artiklan 1 Ö ensimmäisen Õ kohdan 12 ja 13 Ö l–p Õ alakohdiassa tarkoitetut Ö osatekijät, joihin viitataan c alakohdassa, Õ ja edellä iii alakohdassa kuvaillut erät vähennetään pikemminkin alkuperäisistä Ö ensisijaisista Õ omista varoista ennemminkin kuin kyseisen direktiivin 6 Ö 66 Õ artiklan 1 kohdan c alakohdan erien kokonaissummasta Ö mukaisesti Õ Ö kaikkien erien yhteismäärästä Õ erityisesti Ö sovellettaessa Õ tämän liitteen 4-7 kohtia varten Ö direktiivin 13 artiklan 4 ja 5 kohtaa ja 14 artiklaa Õ.

ò uusi

17 artikla

1.         Kun laitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärää direktiivin [2000/12/EY] 84–89 artiklan säännösten mukaisesti liitteen II soveltamista varten, sovelletaan direktiivin [2000/12/EY] liitteessä VII olevassa 1 osiossa olevan 4 alaosion mukaisessa laskennassa seuraavia periaatteita:

a)      Vastapuolen luottoluokituksen huomioonottamiseksi tehtävät arvonoikaisut voidaan sisällyttää liitteessä II tarkoitettujen riskien varalta tehtyjen arvonoikaisujen ja arvostusvarausten kokonaissummaan.

b)      jos vastapuoleen liittyvä luottoriski on riittävällä tavalla otettu huomioon kaupankäyntivarastoon sisältyvän position arvostuksessa, vastapuoliriskiin liittyvä odotettu tappio on nolla edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän.

Sovellettaessa a alakohtaa tällaiset arvonoikaisut voidaan sisällyttää kyseisten laitosten osalta omiin varoihin ainoastaan tämän alakohdan mukaisesti.

2.         Sovellettaessa tätä artiklaa sovelletaan direktiivin [2000/12/EY] 153 artiklaa ja 154 artiklaa.

ê93/6/ETY (mukautettu)

ÖV LUKU Õ

Ö 1 jakso Õ

RISKIEN KATTAMINEN

ê 93/6/ETY, 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta (mukautettu)

ð uusi

18 artikla

1.         Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että lLaitostenksilla omien varojen on oltava ð on oltava ï määrältään Ö omat varat, joiden määrä on Õ pysyvästi vähintään seuraavien määrien erien summa:

ê98/31/EY, 1 artiklan 2 kohta (mukautettu)

i) a)   omia varoja koskevat vaatimukset Ö kaupankäyntivarastoa Õ koskevat Ö pääomavaatimukset Õ, jotka lasketaan kaupankäyntisalkun osalta Ö 28–32 artiklassa säädettyjen menetelmien ja vaihtoehtojen sekä Õ liitteiden I, II ja VI sekä tarvittaessa liitteen VIII mukaisesti,

ii) b)  omia varoja koskevat vaatimukset koko liiketoimintaa koskevat Ö pääomavaatimukset Õ, jotka lasketaan koko liiketoiminnan osalta liitteidenssä III ja VII Ö IV Õ sekä tarvittaessa Ö soveltuvin osin Õ liitteenssä VIII Ö säädettyjen menetelmien ja vaihtoehtojen mukaisesti Õ ,.

ê 93/6/ETY, 4 artiklan 1 kohdan iii ja iv alakohta (mukautettu)

iii)          direktiivissä 89/647/ETY tarkoitetut omia varoja koskevat vaatimukset laitosten kaikkien liiketoimien osalta, lukuun ottamatta kaupankäyntisalkkuja ja varoja, jotka eivät ole rahaksi muutettavissa, jos ne vähennetään omista varoista liitteessä V olevan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti, ja

iv)          omia varoja koskevat vaatimukset, jotka on vahvistettu 2 kohdan mukaisesti.

ê 93/6/ETY, 4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

Sijoituspalveluyritysten omia varoja koskeva vaatimus ei saa koskaan olla alempi kuin liitteessä IV tarkoitettu omia varoja koskeva vaatimus, siitä huolimatta, että i–iv kohdissa tarkoitettujen omia varoja koskevien vaatimusten määrä voi olla mikä tahansa.

ê 93/6/ETY, 4 artiklan 2–5 kohta

2. Toimivaltaisten viranomaisten on velvoitettava laitokset kattamaan riittävillä omilla varoilla ne riskit, jotka eivät koske tätä direktiiviä eivätkä direktiiviä 89/647/ETY, mutta jotka ovat rinnastettavissa niihin riskeihin, joita nämä direktiivit koskevat.

3. Jos laitoksen omat varat laskevat niiltä vaaditun, 1 kohdan mukaisesti laskettua omien varojen määrää alemmaksi, toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että kyseinen laitos toteuttaa aiheelliset toimenpiteet korjatakseen tilanteen mahdollisimman nopeasti.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä laitoksia koskevasta velvollisuudesta perustaa niiden liiketoimiin liittyviä korkoriskin valvonta- ja tarkastusjärjestelmiä; nämä järjestelmät ovat toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa.

5. Laitoksilla on oltava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät riittävät järjestelmät laitoksen taloudellisen tilanteen laskemiseksi riittävällä tarkkuudella milloin tahansa.

ê 93/6/ETY, 4 artiklan 6 kohta (mukautettu)

2.         Sen estämättä Ö Poiketen siitä Õ, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset laskevat niiden kaupankäyntisalkun omia varoja koskevat vaatimukset Ö kaupankäyntivarastonsa pääomavaatimuksen Õ tämän direktiivin liitteissä I ja II olevien määräysten Ö säännösten Õ sijasta direktiivin 89/647/ETY Ö [2000/12/EY] 75 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan ja tämän direktiivin liitteessä II olevan 6, 7, 8 ja 10 kohdan Õ mukaisesti, jos Ö kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan volyymi täyttää seuraavat edellytykset Õ:

i) a)   näiden Ö kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osuus Õ on kyseisillä laitostenksilla kaupankäyntisalkku on tavallisesti enintään 5 prosenttia liiketoimien määrästä Ö liiketoiminnan kokonaisvolyymista Õ,

ii) b)  kaupankäyntisalkun asemien kokonaismäärä on Ö kaupankäyntivaraston yhteenlasketut positiot ovat Õ tavallisesti enintään 15 miljoonaa ecua Ö euroa Õ, ja

iii)c)  näiden laitosten kaupankäyntisalkku on aina enintään Ö kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta ei kyseisillä laitoksilla koskaan ylitä Õ 6:ta prosenttia niiden liiketoiminnan kokonaismäärästä Ö kokonaisvolyymista Õ ja kaupankäyntisalkun asemien kokonaismäärä on Ö kaupankäyntivaraston yhteenlasketut positiot ovat Õ aina enintään 20 miljoonaa ecua Ö euroa Õ.

ê 93/6/ETY, 4 artiklan 7 kohta (mukautettu)

3.         Kaupankäyntisalkun Ö Kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan Õ osuuden laskemiseksi liiketoiminnan kokonaismäärästä Ö kokonaisvolyymista Õ 6 Ö 2 Õ kohdan i alakohdan ja iii Ö a ja c Õ alakohdanssa mukaisesti, tarkoitetulla tavalla toimivaltaiset viranomaiset voivat viitata joko taseen ja taseen ulkopuolisten liiketoimien yhdistettyyn määrään Ö käyttää perustana yhdistettyä tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien loppusummaa Õ, tai tulostiliin Ö tuloslaskelmaa Õ tai kyseisten laitosten omiina varoihinja taikka näiden toimenpiteiden Ö mittareiden Õ yhdistelmään. Taseen-erien ja taseen ulkopuolisten liiketoimien määrän Ö erien loppusumman Õ arvioimiseksi velkakirjat Ö vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet Õ arvostetaan niiden markkinahintaan tai nimellisarvoon, osakkeet markkinahintaan ja johdannaissopimukset niihin liittyvien välineiden Ö niiden kohde‑etuutena olevien rahoitusvälineiden Õ nimellis- tai markkina-arvoon. Saamis- ja velka-asemat Ö Lyhyet ja pitkät positiot Õ lasketaan yhteen niiden etumerkistä riippumatta.

ê 93/6/ETY, 4 artiklan 8 kohta (mukautettu)

4.         Jos laitos ylittää pidempiaikaisesti yhden tai molemmat 6 Ö 2 Õ kohdan i ja ii Ö a ja b Õ alakohdassa vahvistetuista rajoituksista Ö rajoista Õ taikka yhden tai molemmat 6 Ö 2 Õ kohdan iii Ö c Õ alakohdassa vahvistetuista rajoituksista Ö rajoista Õ, kyseisen laitoksen on noudatettava kaupankäyntisalkkunsa Ö kaupankäyntivarastoonsa liittyvän liiketoiminan Õ osalta 4 artiklan 1 kohdan i Ö a Õ alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia eikä direktiivin 89/647/ETY Ö [2000/12/EY] 75 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädettyjä Õ vaatimuksia ja ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle.

ò uusi

19 artikla

1.         Liitteessä I olevan 14 kohdan soveltamiseksi voidaan kansallisen harkintavallan mukaisesti soveltaa nollapainotusta myös vastaavien yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin kansallisen valuutan määräisiin ja kansallisessa valuutassa rahoitettuihin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin.

ê 93/6/ETY, 11 artiklan 2 kohta (mukautettu)

2.         Sen estämättä, Ö Poiketen siitä, Õ mitä liitteessä I olevassa Ö 13 ja Õ 14 kohdassa määrätään Ö säädetään Õ, jäsenvaltiot voivat vahvistaa direktiivin 89/647/ETY 11 artiklan 2 kohdan nojalla 10 prosentilla painotettujen arvopapereiden Ö kaikille direktiivin [2000/12/EY] liitteessä VI olevan 1 osion 65–67 kohdan soveltamisalaan kuuluvilleÕ Ö joukkovelkakirjoille Õ erityisen riskivaatimuksen, joka vastaa puolta erityistä riskivaatimusta sen sellaisen vaatimuksia vastaavan Ö ehdot täyttävän Õ erän erityistä riskivaatimusta osalta, jolla on sama erääntymiseen jäljellä oleva aika kuin arvopaperilla kyseisellä Ö joukkovelkakirjalla Õ Ö, ja jota on supistettu direktiivin [2000/12/EY] liitteessä VI olevan 1 osion 68 kohdassa tarkoitettujen prosenttiosuuksien mukaisesti. Õ

ò uusi

3.         Jos toimivaltainen viranomainen katsoo liitteessä I olevan 52 kohdan mukaisesti, että kolmannen maan yhteissijoitusyritys täyttää vaaditut edellytykset, toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyödyntää kyseistä hyväksyntää suorittamatta omaa arviointia.

20 artikla

1.         Jollei tämän artiklan 2, 3 tai 4 kohdasta tai tämän direktiivin 34 artiklasta muuta johdu, direktiivin [2000/12/EY] 75 artiklassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin.

2.         Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellaisilla sijoituspalveluyrityksillä, joilla ei ole lupaa tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja, omien varojen määrä on pysyvästi vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista määristä:

a)      direktiivin [2000/12/EY] 75 artiklan a­–c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa;

b)      tämän direktiivin 21 artiklassa säädetty määrä.

3.         Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellaisilla sijoituspalveluyrityksillä, joilla on 9 artiklan mukainen perustamispääoma mutta jotka kuuluvat johonkin seuraavassa luetelluista ryhmistä, omien varojen määrä on pysyvästi vähintään yhtä suuri kuin direktiivin [2000/12/EY] 75 artiklan a–c alakohdan mukaisesti laskettujen pääomavaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summa:

a)      sijoituspalveluyritykset, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa asiakkaan toimeksiannon toteuttamiseksi tai suorittamiseksi tai päästäkseen arvopaperien selvitys- ja toimitusjärjestelmään tai virallisesti hyväksyttyyn pörssiin toimiessaan asiamiehenä tai toteuttaessaan asiakkaan toimeksiantoa;

b)      sijoituspalveluyritykset:

i)       joilla ei ole hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita;

ii)      jotka käyvät kauppaa vain omaan lukuunsa;

iii)     joilla ei ole ulkopuolisia asiakkaita;

iv)     joiden transaktioiden toteuttaminen ja selvitys on selvitysyhteisön vastuulla ja sen takaamaa.

4.         Edellä olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan edelleen kaikkia muita direktiivin [2000/12/EY] liitteessä V olevia, operatiivista riskiä koskevia säännöksiä.

ê 93/6/ETY, liite IV (mukautettu)

21 artikla

Sijoituspalveluyrityksillä on oltava omia varoja, jotka vastaavat neljännestä niiden edellisen vuoden yleisistä menoista Ö kiinteistä yleiskustannuksista Õ.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tämän vaatimuksen suhteessa yrityksen edellisen vuoden liiketoiminnan merkittävään muutokseen.

Kun yritys harjoittaa Ö on harjoittanut Õ liiketoimintaansa vähemmän kuin vuoden ajan, alkamispäivä mukaan lukien Ö toiminnan Õ aloituspäivä mukaan luettuna, omia varoja koskevan vaatimuksen on oltava yhtä suuri kuin neljännes yleisistä menoista Ö sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista Õ, jotka on varattu sen liiketoiminnan ohjelmasta, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi tämän ohjelman Ö kyseisen suunnitelman Õ mukauttamista.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 2 jakso vaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella Õ

ò uusi

22 artikla

1.         Toimivaltaiset viranomaiset, joilla on velvollisuus tai valtuudet valvoa 2 artiklan soveltamisalaan kuuluvia ryhmiä konsolidoidusti, voivat tapauskohtaisesti olla soveltamatta konsolidoituja pääomavaatimuksia, jos

a)      kukin tällaiseen ryhmään kuuluva sijoituspalveluyritys määrittää omat varansa 16 artiklan mukaisesti,

b)      kaikki tällaisen ryhmän sijoituspalveluyritykset kuuluvat 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin,

c)      kukin tällaiseen ryhmään kuuluva sijoituspalveluyritys täyttää erillisenä yrityksenä 18 ja 20 artiklassa asetetut vaatimukset ja samalla vähentää omista varoistaan kaikki sellaisten sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavat ehdolliset velat, jotka muutoin kuuluisivat konsolidoinnin piiriin,

d)      jokaisella minkä tahansa kyseiseen ryhmään kuuluvan sijoituspalveluyrityksen emoyrityksenä olevalla rahoitusalan holdingyhtiöllä on hallussaan vähintään yhtä paljon pääomaa, joka määritellään tässä direktiivin [2000/12/EY] 57 artiklan a–h alakohdassa tarkoitettujen erien summana, kuin kaikkien direktiivin [2000/12/EY] 57 artiklassa tarkoitettujen, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvissa sijoituspalveluyrityksissä, rahoituslaitoksissa, omaisuudenhoitoyhtiöissä ja avustavia palveluja tuottavissa yrityksissä olevien omistusosuuksien, kyseisiltä yrityksiltä olevien etuoikeudeltaan heikompien saamisten ja kyseisiin yrityksiin liittyvien instrumenttien täysimääräisen kirjanpitoarvon ja muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärän summa.

Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, kullakin sijoituspalveluyrityksellä on oltava järjestelmät, joilla seurataan ja valvotaan kaikkien ryhmään kuuluvien rahoitusalan holdingyhtiöiden, sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten pääoma- ja rahoituslähteitä.

2.         Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellainen rahoitusalan holdingyhtiö, joka on tällaiseen ryhmään kuuluvan sijoituspalveluyrityksen emoyritys, käyttää 1 kohdan d alakohdan mukaisesti laskettua arvoa pienempää arvoa, joka ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 18 ja 20 artiklassa erillisille, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluville sijoituspalveluyrityksille, rahoituslaitoksille, omaisuudenhoitoyhtiöille ja avustavia palveluja tuottaville yrityksille asetettujen vaatimusten sekä muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärän summa. Sovellettaessa tätä kohtaa rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten pääomavaatimuksella tarkoitetaan nimellistä pääomavaatimusta.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 5 ja 6 kohta (mukautettu)

23 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että niiden Ö sellaiseen Õ ryhmään Ö kuuluvien Õ sijoituspalveluyritysten, jotka voivat hyötyä Ö johon sovelletaan Õ 4 kohdassa Ö 22 artiklassa Õ tarkoitettusta poikkeuksesta, on ilmoitettava niille riskeistä, joihin sisältyvät niiden Ö kyseisten yritysten Õ pääomaan ja rahoituksen koostumukseen ja alkuperään liittyvät riskit sekä riskit, Ö ja Õ jotka voivat vaarantaa näiden Ö kyseisten Õ sijoituspalveluyritysten taloudellista tilaa Ö taloudellisen tilanteen Õ. Jos toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, että näiden sijoituspalveluyritysten taloudellinen tilanne ei ole riittävästi suojattu, niiden on säädettävä Ö vaadittava Õ, että nämä yritykset toteuttavat toimenpiteitä, mukaan lukien tarvittaessa rajoituksia näiden yritysten pääoman siirrosta ryhmän yksikköihin Ö joilla rajoitetaan tarvittaessa myös pääoman siirtämistä kyseisistä yrityksistä ryhmän muihin yksikköihin Õ.

Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltamatta konsolidoidun valvonnan velvoitetta 4 kohdan Ö 22 artiklan Õ mukaisesti, niiden on toteutettava kaikki muut aiheelliset toimenpiteet valvoakseen näitä riskejä, erityisesti suuria riskikeskittymiä koskevia riskejä, koko ryhmässä, mukaan lukien yritykset, jotka eivät ole sijoittautuneet mihinkään jäsenvaltioon.

ò uusi

Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltamatta konsolidoidun valvonnan velvoitetta 22 artiklan mukaisesti, yksittäisiin yrityksiin sovelletaan edelleen direktiivin [2000/12/EY] V osaston 5 luvun vaatimuksia ja yksittäisten sijoituspalveluyritysten valvontaan direktiivin [2000/12/EY] 124 artiklan vaatimuksia.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 7–9 kohta

7. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta kunkin osalta erikseen tai osittain konsolidoidulla perusteella 4 ja 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia emoyrityksenä toimivaan laitokseen, johon kohdistuu konsolidoitu valvonta, sekä kaikkiin tällaisen laitoksen tytäryrityksiin, joilla on oltava jäsenvaltion antama toimilupa ja jotka ovat niiden valvonnassa sekä jotka sisällytetään emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoituun valvontaan.

Mahdollisuus olla soveltamatta säännöstä on myös, kun emoyritys on rahoitusyritys, jonka kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa kuin laitos, edellyttäen että siihen kohdistuu sama valvonta kuin luottolaitokseen tai sijoituspalveluyritykseen ja että sen on erityisesti noudatettava 4 ja 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

Jos edellä mainituissa kahdessa tapauksessa käytetään mahdollisuutta olla soveltamatta säännöstä, on toteutettava toimenpiteet omien varojen tyydyttävän jakautumisen varmistamiseksi ryhmän sisällä.

8. Kun yritys, joka on laitoksena toimivan emoyrityksen tytäryritys, on luvanvarainen ja sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat antaneet tämän luvan, on sovellettava tähän laitokseen 4 ja 5 artiklassa mainittuja sääntöjä erikseen tai tarvittaessa osittain konsolidoidulla perusteella.

9. Sen estämättä mitä 8 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa laitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvasta, voivat kahdenvälisin sopimuksin antaa omien varojen riittävyyttä ja suurten riskikeskittymien valvontavastuuta koskevan toimivallan toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet toimiluvan ja valvovat emoyritystä. Komissiolle on ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä. Tämä toimittaa nämä tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille sekä pankkialan neuvoa-antavalle komitealle ja neuvostolle, lukuun ottamatta 3 kohdassa tarkoitettuja ryhmiä.

ò uusi

24 artikla

Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta kyseisessä kohdassa säädettyä konsolidoitua pääomavaatimusta sijoituspalveluyrityksiin, jos kaikki ryhmään kuuluvat sijoituspalveluyritykset ovat 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja jos ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.

Kun ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, emoyrityksenä olevan sijoituspalveluyrityksen omien varojen on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuret kuin suurempi seuraavassa mainituista kahdesta konsolidoidusta vaatimuksesta, jotka on laskettu tämän luvun 3 jakson mukaisesti:

(a) direktiivin [2000/12/EY] 75 artiklan a–c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa;

(b) 21 artiklassa säädetty määrä.

25 artikla

Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta kyseisessä kohdassa säädettyä konsolidoitua pääomavaatimusta sijoituspalveluyrityksiin, jos kaikki ryhmään kuuluvat sijoituspalveluyritykset ovat 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja jos ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.

Kun ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, emoyrityksenä olevan sijoituspalveluyrityksen omien varojen on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuret kuin tämän luvun 3 jakson mukaiset konsolidoidut pääomavaatimukset, jotka on laskettu direktiivin [2000/12/EY] 75 artiklan ensimmäisen kohdan a–c alakohdan mukaisten vaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summana.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 3 jakso Õ

Ö konsolidoitujen Õ vaatimusten laskeminen konsolidoidulla perusteella

ê98/31/EY, 1 artiklan 4 kohta (mukautettu)

26 artikla

1.         Jos 7 ja 9 kohdassa Ö 22 artiklassa Õ säädettyä mahdollisuutta olla soveltamatta säännöstä ei käytetä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liitteissä I ja VIII tarkoitettujen omia varoja koskevien vaatimusten Ö pääomavaatimusten Õ ja Ö 28–32 artiklassa sekä Õ liitteessä VI tarkoitettuihinjen asiakkaisiin kohdistuvien riskien Ö asiakasriskien Õ laskemiseksi konsolidoidusti konsolidoitua laskentaa varten antaa luvan Ö hyväksyä sen Õ, että yhden laitoksen kaupankäyntisalkun asemat Ö kaupankäyntivaraston positiot Õ kuittaavat kuitataan toisen laitoksen kaupankäyntisalkun asemat Ö kaupankäyntivaraston positioilla Õ Ö 28–32 artiklassa sekä Õ liitteissä I, VI ja VIII esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että yhden laitoksen valuutta-asemat Ö valuuttapositiot Õ ja toisen laitoksen valuutta-asemat Ö valuuttapositiot Õ kuitataan keskenään liitteessä III ja/tai liitteessä VIII esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Ne voivat myös sallia, että yhden laitoksen hyödykeasemat Ö hyödykepositiot Õ ja toisen laitoksen hyödykeasemat Ö hyödykepositiot Õ kuitataan keskenään liitteessä VII Ö IV Õ ja/tai liitteessä VIII esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 11 kohta (mukautettu)

2.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia kolmansissa maissa sijaitsevien yritysten kaupankäyntisalkun ja vastaavien valuutta- ja hyödykeasemien Ö kaupankäyntivaraston positioiden sekä valuutta- ja hyödykepositioiden keskinäisen Õ kuittaamisen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti:

i) a)   näille kyseisille laitoksille Ö yrityksille Õ on annettu toimilupa kolmannessa maassa, ja ne ovat joko direktiivin 77/780/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 1 Ö 4 Õ artiklan Ö 1 kohdassa Õ ensimmäisessä luetelmakohdassa vahvistetun Ö luottolaitoksen Õ määritelmän mukaisia Ö laitoksia Õ tai kolmannen maan tunnustettuja sijoituspalveluyrityksiä,

ii) b)  nämä kyseiset yritykset täyttävät kukin osaltaan erikseen omien varojen riittävyyttä koskevat vaatimukset, jotka vastaavat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, ja

iii)c)  kyseisessä maassa ei ole määräyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoihin ryhmän sisällä.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 12 kohta (mukautettu)

3.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia saman ryhmän laitoksille, joilla on toimilupa kyseisessä jäsenvaltiossa, niiden välisen 10 Ö 1 Õ kohdassa tarkoitetun kuittaamisen edellyttäen, että:

i) a)   pääoma jakautuu asianmukaisesti ryhmän sisällä, ja

ii) b)  säädännölliset, oikeudelliset ja/tai sopimukselliset puitteet, joissa laitokset harjoittavat liiketoimiaan Ö liiketoimintaansa Õ, ovat luonteeltaan sellaisia, että ne takaavat vastavuoroisen taloudellisen tuen ryhmässä.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 13 kohta (mukautettu)

4.         Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia Ö, että Õ Ö 1 kohdassa Õ Ö tarkoitettu kuittaaminen toteutetaan tiettyyn ryhmään kuuluvien, Õ Ö 3 kohdassa Õ Ö tarkoitetut edellytykset täyttävien laitosten ja sellaisen samaan ryhmään kuuluvan laitoksen välillä, jolla on toimilupa muussa jäsenvaltiossa, Õ saman ryhmän laitoksille, jotka täyttävät 12 kohdassa tarkoitetut edellytykset, ja jokaisen saman ryhmän laitokselle, jolla on toimilupa muussa jäsenvaltiossa, näiden välisen 10 kohdassa tarkoitetun kuittaamisen edellyttäen, että tämä jälkimmäinen täyttää erikseen Ö jos viimeksi mainitun laitoksen edellytetään täyttävän Õ Ö erillisenä laitoksena Õ 4 ja 5 Ö 18, 20 ja 28 Õ artiklassa tarkoitetut edellytykset.

ê 93/6/ETY, 7 artiklan 14 ja 15 kohta (mukautettu)

27 artikla

1.         Ö Konsolidoituja omia varoja laskettaessa Õ Ssovelletaan direktiivin 89/299/ETY 5 Ö [2000/12/EY] 65 Õ artiklaa omien varojen laskemiseksi konsolidoidulla perusteella.

2.         Konsolidoidusta valvonnasta vastaavat Ö toimivaltaiset Õ viranomaiset voivat tunnustaa kyseisiin laitoksiin liitteen V Ö IV luvun Õ mukaisesti sovellettavien omiena varojena koskevien erityisten määritelmien kelpoisuuden omien varojen laskemiseksi konsolidoidulla perusteella.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 4 jakso Õ

ÖSUURTEN RISKIKESKITTYMIEN VALVONTA JA HALLINTAÕ

ê 93/6/ETY, 5 artiklan 1 kohta (mukautettu)

28 artikla

1.         Laitosten on valvottava ja tarkastettava Ö hallittava Õ suuria riskikeskittymiään direktiivin Ö [2000/12/EY] Õ 92/121/ETY Ö 106–118 Õ artiklan mukaisesti.

ê98/31/EY, 1 artiklan 3 kohta (mukautettu)

2.         Sen estämättä, Ö Poiketen siitä, Õ mitä 1 kohdassa säädetään, laitosten, jotka laskevat kaupankäyntivarastoonsa Ö liittyvän liiketoiminnan Õ omia varoja koskevat vaatimukset Ö pääomavaatimukset Õ liitteiden I ja II ja tarvittaessa liitteen VIII mukaisesti, on valvottava ja tarkastettava Ö hallittava Õ Ö suuria Õ riskikeskittymiään direktiivin 92/121/ETY Ö [2000/12/EC] 106–118 artiklan Õ mukaisesti, jollei tämän direktiivin liitteessä VI Ö 29–32 artiklassa Õ säädetyistä muutoksista muuta johdu.

ò uusi

3.         Komissio antaa ennen 31 päivää joulukuuta 2007 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän jakson toiminnasta ja liittää tarvittaessa siihen asianmukaisia ehdotuksia.

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 2 kohta (mukautettu)

ð uusi

29 artikla

1.         Ö Kaupankäyntivarastosta aiheutuvat asiakaskohtaiset riskit on laskettava seuraavien erien summana Õ Kunkin asiakkaan osalta erikseen on laskettava riskit, jotka aiheutuvat siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta, laskemalla i-iii erät yhteen:

i) a)   määrä, kun se on positiivinen, jolla laitoksen saamisasemat Ö pitkät positiot Õ ylittävät – kun se on positiivinen – sen velka-asemat Ö lyhyet positiot Õ kaikissa asianomaisen asiakkaan liikkeeseen laskemissa rahoitusvälineissä Ö ja jota laskettaessa Õ (jokaisen erillisen rahoitusvälineen nettoasema Ö nettopositio Õ lasketaan liitteessä I esitettyjen menetelmien mukaisesti),

ii) b)  nettoriski, kun kyse on velkakirjojen Ö vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden Õ tai osakkeiden merkintäsitoumuksesta, laitoksen riski on sen nettoriski (joka lasketaan vähentämällä kolmansien muodollisen sopimuksen perusteella merkitsemät tai tekemät merkintäsitoumusten asemat), josta vähennetään soveltamalla liitteessä I olevassa 39 kohdassa esitettyä vähennystekijää.

iii)c)  liitteessä II tarkoitetut riskit, jotka liittyvät kyseisen asiakkaan kanssa tehtyihin liiketoimiin ja sopimuksiin, Ö ja jotka Õ lasketaan samassa liitteessä esitettyjen, ð vastuuarvojen laskentamenetelmien ï menetelmien mukaisesti soveltamatta painotuksia osapuoliriskiin.

ÖEdellä olevan b alakohdan soveltamiseksi nettoriski lasketaan vähentämällä siitä sellaisia merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joista on tehty merkitsijänä olevan kolmannen osapuolen kanssa virallinen sopimus, ja supistamalla tulosta liitteessä I olevassa 41 kohdassa esitettyjen kertoimien mukaisesti.Õ

Kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava Öb alakohdan soveltamiseksi Õ, että laitokset perustavat järjestelmiä, Ö joilla ne voivat valvoa ja hallinnoida merkintäsitoumusvastuitaan Õ merkintäsitoumusriskien valvomiseksi ja tarkastamiseksi alkuperäisen sitoumuksen ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana ottaen huomioon kyseisillä markkinoilla esiintyvien riskien luonteen.

ð Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi direktiivin [2000/12/EY] 84–89 artikla jätetään pois tämän direktiivin liitteessä II olevassa 5 kohdassa mainitusta viittauksesta ï.

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 3 kohta (mukautettu)

2.         Tämän jälkeen lasketaan kaupankäyntisalkkuun Ö Kaupankäyntivarastoon Õ liittyvät riskit, jotka koskevat keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmää, Ö määritetään Õ laskemalla yhteen Ö 1 kohdan Õ Ö mukaisesti lasketut ryhmän asiakaskohtaiset riskit Õ kunkin ryhmässä olevan asiakkaan osalta erikseen riskit 2 kohdassa esitetyllä tavalla.

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 4 kohta (mukautettu)

30 artikla

1.         Yhdistyneitä asiakkaiden Ö Asiakaskohtaiset Õ tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiäin koskevat liittyvät riskit Ö kokonaisriskit Õ saadaan laskemalla yhteen ne riskit, jotka aiheutuvat siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta Ö kaupankäyntivarastosta Õ ja siirtokelpoisen osakesalkun Ö sen Õ ulkopuolisista riskeistä Ö eristä Õ ottaen huomioon direktiivin 92/121/ETY Ö [2000/12/EC] Õ 4 artiklan 6-12 kohdat Ö 112–117 artikla Õ.

Siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun Ö Kaupankäyntivaraston Õ ulkopuolisten riskien laskemiseksi laitokset pitävät niiden omista varoista liitteessä V olevan 2 kohdan Ö 13 artiklan 2 kohdan Õ d alakohdan mukaisesti niiden omista varoista vähennettyjä varoja Ö vähennettäviin varoihin liittyviä riskejä Õ nollana.

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 5 kohta (mukautettu)

ð uusi

2.         Kunkin asiakkaan osalta erikseen Ö Asiakaskohtaiset Õ tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiein liittyvät osalta kokonaisriskit, jotka on laskettu 4 kohdan mukaisesti laskettu laitosten kokonaisriski, on ilmoitettava direktiivin 92/121/ETY Ö [2000/12/EC] Õ3 Ö 110 Õ artiklan mukaisesti.

ðRaportointitarkoituksessa suoritettavassa, yksittäisiin asiakkaisiin tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvien suurten asiakasriskien laskennassa ei hyväksytä luottoriskin vähentämistekniikoita muutoin kuin takaisinoston tai arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen yhteydessä.ï

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 6 kohta (mukautettu)

3.         Sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, Ö Edellä 1 kohdassa tarkoitetun Õ yksittäisteiin asiakkaisiiden tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiein osalta liittyvien riskien määrän Ö kokonaismäärän Õ on noudatettava direktiivin 92/121/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 4 Ö 111–117 Õ artiklassa säädettyjä rajoituksia.

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 7 kohta (mukautettu)

4.         Sen estämättä, Ö Poiketen siitä, Õ mitä 6 Ö 3 Õ kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niitä varoja, jotka ovat sijoituspalveluyrityksiin, kolmansien maiden tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin, ja tunnustettuihin selvittely-yhteisöihin Ö selvitysyhteisöihin Õ tai rahoitusvälineillä liiketoimintaa harjoittaviin markkinoihin kohdistuvia saatavia Ö saamisia Õ tai muita riskejä Ö niihin liittyviä vastuita Õ, käsitellään noudattaen Ö direktiivin [2000/12/EY] 113 artiklan 2 kohdan i alakohdassa ja 115 artiklan 2 kohdassa Õ 4 artiklan 7 kohdan i alakohdassa ja direktiivin 92/121/ETY 9 ja 10 kohdissa säädettyä menettelyä, joka koskee luottolaitoksia koskevia riskejä Ö laitosvastuita Õ.

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 8 kohta (mukautettu)

31 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että direktiivin 92/121/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 4 Ö 111–117 Õ artiklassa vahvistetut rajoitukset Ö säädetyt rajat Õ ylitetään, edellyttäen, Ö jos Õettä samanaikaisesti täytetään seuraavat edellytykset Ö täyttyvät Õ:

1. a)       siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun Ö kaupankäyntivaraston Õ ulkopuolinen riski kyseisen asiakkaan tai asiakasryhmän osalta ei saa ylittää Ö ylitä Õ direktiivissän 92/121/ETY Ö [2000/12/EY] 111–117 artiklassa Õ säädettyjä rajoituksia Ö rajoja Õ, jotka on laskettu suhteessa direktiivinssä Ö [2000/12/EY] Õ89/299/ETY mukaisiin Ö tarkoitettuihin Õ omiin varoihin, siten, että Ö jolloin Õ ylitys syntyy täysin siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta Ö kaupankäyntivarastosta Õ,

2.b)        Ö laitos Õ yrityksen on täytettävä Ö täyttää Õ Ö tämän direktiivin liitteen VI mukaisesti lasketun Õ omia varoja koskevan lisävaatimusksen direktiivin 92/121/ETY Ö [2000/12/EY] Õ 4 Ö 111 Õ artiklan 1 ja 2 kohdiassa vahvistetut rajoitukset Ö säädetyt rajat Õ ylittävältä osalta,

3.c)        jos ylitys kestää enintään kymmenen päivää, siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta Ö kaupankäyntivarastosta Õ johtuvat kyseistäeen asiakastakaaseen tai keskenään sidoksissa olevaan asiakasryhmään koskeva liittyvä riski ei saa ylittää Ö ylitä Õ 500 prosentilla laitoksen omia varoja Ö 500:aa prosenttia laitoksen omista varoista Õ,

4.d)        kaikki ylitykset yhteensä, jotka ovat kestäneet pidempään kuin kymmenen päivää, eivät Ö yhteenlaskettuna Õ saa ylittää Ö ylitä Õ 600 prosentilla laitoksen omia varoja Ö 600:aa prosenttia laitoksen omista varoista Õ, ja

5 .e)       laitokset ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille joka kolmas kuukausi kaikista tapauksista, joissa direktiivin 92/121/ETY [2000/12/EC] 4 Ö 111 Õ artiklan 1 ja 2 kohdanssa Ö säädetyt Õ rajoitukset Ö rajat Õ ylitetään Ö on ylitetty Õ kolmen edellisen kuukauden aikana.

Ö Edellä olevan e alakohdan soveltamiseksi Õ on Kkussakin tapauksessa, jossa nämä rajoitukset Ö kyseiset rajat Õ ylitetään, ilmoitettava ylityksen määrä ja kyseisen asiakkaan nimi on ilmoitettava.

ê93/6/ETY, liitteessä VI oleva 9 ja 12 kohta (mukautettu)

32 artikla

1.         Toimivaltaiseten viranomaiseten vahvistavat Ö on vahvistettava Õ menetelmät, jotka ne antavat neuvostolle ja komissiolle tiedoksi, sen estämiseksi, että laitokset jättäisivät tietoisesti noudattamatta Ö pyrkisivät tietoisesti kiertämään Õ omia varoja koskevia lisävaatimuksia, joita niiden on noudatettava niiden Ö direktiivin [2000/12/EY] 111 artiklan 1 ja 2 kohdassa Õ Ö säädetyt rajat ylittävien Õ riskien osalta, jotka ylittävät direktiivin 92/121/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdissa vahvistetut rajoitukset, kun nämä riskit jatkuvat pidempään kuin kymmenen päivää, kun kyseiset riskit on siirretty Ö siirtämällä kyseiset riskit Õ väliaikaisesti toiseen yritykseen, joka on tai ei ole samassa ryhmässä, ja/tai kun suoritetaan Ö suorittamalla Õ keinotekoisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on saada Ö poistaa Õ riski katoamaan kymmeneksi päiväksi Ö kymmenen päivän kuluessa Õ ja luoda uusi riski. Laitosten on sovellettava sellaisia järjestelmiä, jotka turvaavat, että kaikki tässä tarkoituksessa tapahtuvat siirrot ilmoitetaan viranomaisille välittömästi.

Toimivaltaisten viranomaisten on annettava kyseiset menettelyt tiedoksi Ö neuvostolle Õ ja komissiolle.

Laitosten on ylläpidettävä järjestelmiä, joilla varmistetaan, että kaikista ensimmäisessä alakohdassa mainitussa tarkoituksessa tapahtuvista Ö tarkoitetun vaikutuksen aikaansaavista Õ siirroista ilmoitetaan viranomaisille viipymättä.

2.         Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että ne laitokset, joilla on valtuudet soveltaa liitteessä V olevassa Ö 13 artiklan Õ 2 kohdassa säädettyä vaihtoehtoista omien varojen määritelmää Ö määritysmenetelmää Õ, käyttävät tätä määritelmää Ö menetelmää Õ tämän liitteen 5, 6 ja 8 kohtaa varten Ö sovellettaessa 30 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 31 artiklaa Õ edellyttäen, että kyseiset laitokset täyttävät Ö kyseisten laitosten on täytettävä Õ lisäksi kaikki direktiivin 92/121/ETY Ö [2000/12/EC] Õ 3 ja 4 kohdassa Ö 110–117 artiklassa Õ luetellut velvoitteet siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun Ö kaupankäyntivarastonsa Õ ulkopuolisten riskien osalta noudattaen direktiivin 89/299/ETY Ö [2000/12/EC] Õ mukaista omien varojen määritelmää.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 5 jakso Õ

ASEMIEN ARVIOINTI Ö POSITIOIDEN ARVOSTUS Õ ILMOITTAMISTA VARTEN

33 artikla

ò uusi

1.         Kaikkiin kaupankäyntivaraston positioihin on sovellettava liitteessä VII olevassa B osassa esitettyjä varovaista arvostusta koskevia sääntöjä. Näissä säännöissä laitokset on velvoitettava varmistamaan, että kuhunkin niiden kaupankäyntivaraston positioon sovellettu arvo vastaa käypää markkina-arvoa. Tämän arvon varmuusasteen on oltava asianmukainen, kun otetaan huomioon kaupankäyntivaraston positioiden dynaaminen luonne, erityiseen varovaisuuteen liittyvät vaatimukset sekä kaupankäyntivaraston positioihin liittyvien pääomavaatimusten soveltamistapa ja tarkoitus.

2.         Positiot on arvostettava vähintään päivittäin.

ê93/6/EY, 6 artikla (mukautettu)

1. Laitosten on arvioitava päivittäin kaupankäyntisalkkunsa markkinahintaan, jollei niihin sovelleta 4 artiklan 6 kohtaa.

23.       Jos päivittäisiä markkinahintoja ei ole helposti saatavilla, esimerkiksi kun on kyse uusien arvopapereiden liikkeeseen laskemisesta ensimarkkinoille, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 Ö ja 2 Õ kohdassa tarkoitettuja sääntöjä, ja vaatia Ö jolloin niiden on vaadittava Õ laitoksia käyttämään muita arviointimenetelmiä Ö arvostusmenetelmiä Õ edellyttäen, että kyseiset menetelmät ovat riittävän varovaisia ja toimivaltaiseten viranomaiseten ovat ne hyväksyneetmiä.

ê93/6/ETY

KONSOLIDOITU VALVONTA

ò uusi

SOVELTAMISALA

ê96/3/ETY

7 artikla

Yleiset periaatteet

ê98/31/EY, 7 artiklan 10 kohta

10. Jos 7 ja 9 kohdassa säädettyä mahdollisuutta olla soveltamatta säännöstä ei käytetä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liitteissä I ja VIII tarkoitettujen omia varoja koskevien vaatimusten ja liitteessä VI tarkoitettuihin asiakkaisiin kohdistuvien riskien laskemiseksi konsolidoidusti antaa luvan, että yhden laitoksen kaupankäyntisalkun asemat kuittaavat toisen laitoksen kaupankäyntisalkun asemat liitteissä I, VI ja VIII esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että yhden laitoksen valuutta-asemat ja toisen laitoksen valuutta-asemat kuitataan keskenään liitteessä III ja/tai liitteessä VIII esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Ne voivat myös sallia, että yhden laitoksen hyödykeasemat ja toisen laitoksen hyödykeasemat kuitataan keskenään liitteessä VII ja/tai liitteessä VIII esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

ò uusi

6 jakso

riskien ja pääoman hallinta

34 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että jokainen sijoituspalveluyritys täyttää direktiivin 2004/39/EY 13 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi direktiivin [2000/12/EY] 22 ja 123 artiklassa säädetyt vaatimukset.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 7 jakso Õ

TIETOJEN ILMOITTAMINEN Ö TIETOJEN ILMOITTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET Õ

ê93/6/ETY, 8 artikla (mukautettu)

35 artikla

1.         Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset antavat tiedoksi kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille tarpeelliset tiedot sen todentamiseksi, että tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjä määräyksiä Ö nojalla annettuja sääntöjä Õ noudatetaan. Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava siitä, että laitoksten sisäinsent valvontamenetelmät sekä hallinnolliset ja kirjanpitomenettelyt mahdollistavat näiden määräysten Ö sääntöjen Õ noudattamisen Ö todentamisen Õ aina Ö kaikkina aikoina Õ.

2.         Sijoituspalveluyritysten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille näiden vahvistamalla tavalla vähintään kerran kuukaudessa, kun on kyse 3 artiklan 3 kohdassa Ö 9 artiklassa Õ tarkoitetusta yrityksestä, vähintään neljännesvuosittain, kun on kyse 3 Ö 5 Õ artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä, ja vähintään joka kuudes kuukausi, kun on kyse 3 Ö 5 Õ artiklan 3 Ö 2 Õ kohdassa tarkoitetuista yrityksistä.

3.         Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, 3 Ö 5 Õ artiklan 1 ja 3 kohdassa Ö ja 9 artiklassa Õ tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten on annettava konsolidoidullat tai osittain konsolidoidullat perusteella Ö alakonsolidointiryhmän tasolla konsolidoidut Õ tietojadot ainoastaan puolivuosittain.

4.         Luottolaitosten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille niiden näiden vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti noudattaen direktiivissä 89/647/ETY Ö [2000/12/EC] Õ säädettyjä määräyksiä Ö säädetyin väliajoin Õ.

ê98/31/EY, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

5.         Toimivaltaisten viranomaisten on velvoitettava laitokset ilmoittamaan niille välittömästi, jos takaisinostosopimusten tai käänteisten takaisinostosopimusten Ö takaisinmyyntisopimusten Õ tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksi antamista ja lainaksi ottamista koskevien sopimusten vastapuolet jättävät täyttämättä velvollisuutensa. Komissio antaa viimeistään kolmen vuoden kuluttua 12 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä neuvostolle kertomuksen tällaisista tapauksista ja niiden vaikutuksista kyseisten sopimusten ja liiketoimien käsittelyyn tässä direktiivissä. Tässä kertomuksessa esitetään myös se, miten laitokset täyttävät 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan i-v alakohdassa ja erityisesti v alakohdassa säädetyt niihin sovellettavat edellytykset. Siinä esitetään myös kaikki laitosten antamien tavanomaisten lainojen sekä niiden käänteisinä takaisinostosopimuksina ja arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamista koskevina sopimuksina tapahtuvan lainauksen suhteellisessa määrässä tapahtuneet muutokset. Jos komissio tämän kertomuksen ja muiden tietojen perusteella päättää, että tarvitaan lisää suojatoimenpiteitä väärinkäytön estämiseksi, se tekee aiheelliset ehdotukset.

ê93/6/ETY (mukautettu)

ÖVI lukuÕ

Ö 1 JAKSO Õ

TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

ê93/6/ETY, 9 artikla (mukautettu)

36 artikla

1.         Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, joiden on huolehdittava Ö jotka ovat toimivaltaisia huolehtimaan Õ tässä direktiivissä säädetyistä tehtävistä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle ilmoittaen näiden tehtävien mahdollinen jakautuminen.

2.         Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tToimivaltaisten viranomaisten on oltava julkisia viranomaisia tai virallisesti kansallisten säännösten perusteella tunnustettuja taikka julkisten viranomaisten tunnustamia toimielimiä, jotka ovat osa kyseisessä jäsenvaltiossa olemassa olevia valvontajärjestelmiä. Ö, jotka kansallisessa lainsäädännössä tunnustetaan virallisesti tai jotka julkiset viranomaiset ovat tunnustaneet osaksi kyseisessä jäsenvaltiossa toimivaa valvontajärjestelmää. Õ

3.         Kyseisille Ö toimivaltaisille Õ viranomaisille on annettava kaikki tarpeellinen toimivalta, jotta nämä voivat toteuttaa Ö hoitaa Õ tehtävänsä ja valvoa erityisesti, miten kaupankäyntisalkku koostuu Ö kaupankäyntivarastojen koostumusta Õ.

1. 4. Toteuttaessaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on oltava kiinteässä yhteistoiminnassa keskenään erityisesti silloin kun sijoituspalveluja tarjotaan palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tai perustamalla sivuliikkeitä yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Niiden on luovutettava toisilleen pyynnöstä kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten pääoman riittävyyden valvontaa ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyjen määräysten noudattamista. Tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskee sijoituspalveluyritysten osalta direktiivin 93/22/ETY 25 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus ja luottolaitosten suhteen neuvoston direktiivin 77/780/ETY 12 artiklan, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 89/646/ETY mukainen salassapitovelvollisuus.

ò uusi

2 JAKSO

Valvonta

37 artikla

1.         Direktiivin [2000/12/EY] 124–132, 136 ja 144 artiklaa sovelletaan sijoituspalveluyritysten valvontaan soveltuvin osin seuraavasti:

a)      viittaukset direktiivin [2000/12/EY] 6 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2004/39/EY 5 artiklaan;

b)      viittaukset direktiivin [2000/12/EY] 22 ja 123 artiklaan katsotaan viittauksiksi tämän direktiivin 34 artiklaan;

c)      viittaukset direktiivin [2000/12/EY] 44–52 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklaan.

Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä on tytäryrityksenä sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys, yksi luottolaitoksen valvonnasta vastuussa oleva toimivaltainen viranomainen on nimettävä vastaamaan kyseisen emoyrityksen määräysvallassa olevien yksiköiden konsolidoidusta valvonnasta.

2.         Direktiivin [2000/12/EY] 129 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan myös laitosten sisäisten mallien hyväksymiseen tämän direktiivin liitteen V mukaisesti.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun hyväksymiseen sovellettava määräaika on kuusi kuukautta.

ê 93/6/ETY, 9 artiklan 4 kohta (mukautettu)

38 artikla

1.         Toteuttaessaan Ö Hoitaessaan Õ tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on oltava kiinteässä yhteistoiminnassatyössä keskenään erityisesti silloin kun sijoituspalveluja tarjotaan palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tai perustamalla sivuliikkeitä yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.

Niiden on luovutettava toisilleen pyynnöstä kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten laitosten pääoman riittävyyden valvontaa ja erityisesti Ö sen todentamista, että laitokset noudattavat Õ tässä direktiivissä säädettyjen määräysten noudattamista Ö annettuja sääntöjä Õ.

2.         Tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskeevat sijoituspalveluyritysten osalta direktiivin 93/22/ETY 25 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus Ö seuraavat salassapitovelvollisuudet Õ:

a)      Ökun kyse on sijoituspalveluyrityksistä, direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklassa säädetyt velvollisuudet Õ;

b)      kun kyse on luottolaitoksista, ja luottolaitosten suhteen neuvoston direktiivin 77/780/ETY 12 artiklan, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 89/646/ETY mukainen salassapitovelvollisuus Ö[2000/12/EY] 44–52 artiklassa säädetyt velvollisuudet Õ.

ò uusi

VII luku

Tietojen antaminen

39 artikla

Sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan direktiivin [2000/12/EY] V osaston 5 luvussa säädettyjä vaatimuksia.

ê93/6/ETY (mukautettu)

ÖVIII lukuÕ

Ö 1 JAKSO Õ

ò uusi

40 artikla

Laskettaessa vastapuoliriskin vähimmäispääomavaatimuksia tämän direktiivin mukaisesti ja luottoriskin vähimmäispääomavaatimuksia direktiivin [2000/12/EY] mukaisesti saamisia tunnustetuilta kolmansien maiden sijoituspalveluyrityksiltä sekä saamisia tunnustetuilta selvitysyhteisöiltä ja pörsseiltä käsitellään laitosvastuina sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin [2000/12/EY] liitteessä III olevan 2–6 kohdan säännösten soveltamista.

41 artikla

Komissio tarkastelee ja tarvittaessa tarkistaa liitteessä II säädettyä vastapuoliriskin käsittelyä 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 2 JAKSO Õ

ÖTäytäntöönpanovaltuudetÕ

ê93/6/ETY, 10 artikla (mukautettu)

ð uusi

42 artikla

1.         Siihen asti kunnes annetaan tämän direktiivin mukauttamista tekniikan kehitykseen jäljempänä luetelluilla aloilla koskeva uusi direktiivi, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta päätöksen 87/373/ETY mukaisesti mahdollisesti tarpeellisista seuraavista mukautuksista: Ö Komissio päättää kaikista seuraaviin osa-alueisiin liittyvistä muutoksista noudattaen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä: Õ

a)      2 Ö 3 Õ artiklan määritelmien selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhteisössä yhdenmukaisesti,;

b)      2 Ö 3 Õ artiklan määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehittymisen ottamiseksi huomioon,;

c)      3 Ö 5–9 Õ artiklassa säädettyjen perustamispääomien määrien Ö ja 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määrän Õ muuttaminen talous- ja rahoitusalan kehityksen ottamiseksi huomioon, ja;

ð d) 20 artiklan 2 ja 3 kohtaan sisältyvien sijoituspalveluyritysten luokkien muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;ï

ðe)   21 artiklassa säädetyn vaatimuksen selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhteisössä yhdenmukaisesti;ï

f)       laitoksia ja niihin liittyviä aloja koskevien määritelmien sanaston ja oikeudellisen muodon mukauttaminen myöhempiin säännöksiin Ö määritelmien sanaston ja muotoilun mukauttaminen laitoksista ja niihin liittyvistä asioista myöhemmin annettavien säädösten mukaisesti Õ.;

ð g)  liitteissä I–VII olevien teknisten säännösten muuttaminen rahoitusmarkkinoilla, riskien mittaamisessa, tilinpäätösstandardeissa tai yhteisön lainsäädännössä asetetuissa vaatimuksissa tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi. ï

ò uusi

43 artikla

1.         Komissiota avustaa komitea.

2.         Tähän kohtaan viitattaessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan säännöksiä.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Ö 3 JAKSO Õ

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

ê93/6/ETY, 11 artikla

11 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat antaa toimiluvan sijoituspalveluyrityksille, joita direktiivin 93/22/ETY 30 artiklan 1 kohta koskee ja joiden omat varat ovat silloin kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön, tämän direktiivin 3 artiklan 1-3 kohdassa säädetyn tason alla. Kuitenkin näiden sijoituspalveluyritysten omien varojen on tämän jälkeen täytettävä tämän direktiivin 3 artiklan 5-8 kohdassa vahvistetut edellytykset.

2. Sen estämättä, mitä liitteessä I olevassa 14 kohdassa määrätään, jäsenvaltiot voivat vahvistaa direktiivin 89/647/ETY 11 artiklan 2 kohdan nojalla 10 prosentilla painotettujen arvopapereiden erityisen riskivaatimuksen, joka vastaa puolta erityistä riskivaatimusta sen vaatimuksia vastaavan erän osalta, jolla on sama erääntymiseen jäljellä oleva aika kuin arvopaperilla.

ê98/31/EY, 1 artiklan 6 kohta (mukautettu)

1 artikla

Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2006 asti antaa laitoksilleen luvan käyttää seuraavan taulukon perusriskin, korkokäyrän ja termiiniriskin minimipainotuksia liitteessä VII olevissa 13, 14, 17 ja 18 kohdassa esitettyjen sijasta edellyttäen, että kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että

i)            laitokset käyvät huomattavaa hyödykekauppaa,

ii)           laitoksilla on hajautettu kaupankäyntisalkku hyödykkeitä varten ja

iii)          laitokset eivät vielä voi käyttää sisäisiä malleja hyödykeriskien edellyttämän omia varoja koskevan vaatimuksensa laskemiseen liitteen VIII mukaisesti.

Taulukko

|| Jalometallit (paitsi kulta) || Perusmetallit || Maataloushyödykkeet (softs) || Muut, ml. energiatuotteet

Perusriskipainotus (%) || 1.0 || 1.2 || 1.5 || 1.5

Korkokäyräpainotus (%) || 0.3 || 0.5 || 0.6 || 0.6

Termiiniriskipainotus (%) || 8 || 10 || 12 || 15

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, miten ne soveltavat tätä artiklaa.

ò uusi

44 artikla

Direktiivin [2000/12/EY] 152 artiklan 1–6 kohtaa sovelletaan tämän direktiivin 2 artiklan ja V luvun 2 ja 3 jakson mukaisesti sijoituspalveluyrityksiin, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän direktiivin [2000/12/EY] 84–89 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen II soveltamiseksi tai jotka laskevat operatiivisen riskin pääomavaatimuksensa käyttämällä direktiivin [2000/12/EY] 105 artiklassa tarkoitettua kehittynyttä mittaamismenetelmää.

45 artikla

Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2012 asti soveltaa prosenttilukuna 15:tä prosenttia sellaisten sijoituspalveluyritysten kaupankäyntitoimintaan, joilla kaupankäyntitoimintaa kuvaavan relevantin indikaattorin osuus niiden kaikkien liiketoiminta-alueiden relevanttien indikaattorien summasta on vähintään 50 prosenttia, kun laskenta suoritetaan tämän direktiivin 20 artiklan ja direktiivin [2000/12/EY] liitteessä X olevan 2 osan 1–8 kohdan mukaisesti.

ê93/6/ETY, 12 artikla (mukautettu)

ð uusi

Ö 4 JAKSO Õ

LOPPUSÄÄNNÖKSET

46 artikla

1.         Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään direktiivin 92/22/ETY 31 artiklan toisessa kohdassa säädettynä päivänä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

1.         Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 2, 3, 11, 13, 17, 18, 19, 20, 22, 23, 24, 25, 29, 30, 33, 34, 35, 37, 39, 40, 42, 44, 45 ja 47 artiklan sekä liitteiden I, II, III, V ja VII noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006.Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Niiden on sovellettava näitä säädöksiä 31 päivästä joulukuuta 2006.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. ÖNiissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.Õ Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.         Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

ò uusi

47 artikla

1.         Direktiivin [2000/12/EY] 152 artiklan 7–12 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin tämän direktiivin soveltamiseksi, jollei seuraavassa luetelluista säännöksistä, joita sovelletaan käytettäessä direktiivin [2000/12/EY] 152 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua harkintavaltaa, muuta johdu:

a)      Direktiivin [2000/12/EY] liitteessä II olevassa 6 kohdassa olevat viittaukset katsotaan viittauksiksi direktiiviin 2000/12/EY, koska kyseinen direktiivi oli voimassa ennen 46 artiklassa tarkoitettua päivämäärää;

b)      liitteessä II olevaa 4 kohdan 1 alakohtaa sovelletaan sellaisena kuin se oli ennen 46 artiklassa tarkoitettua päivämäärää.

2.         Direktiivin [2000/12/EY] 157 artiklan 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin 18 ja 20 artiklan soveltamiseksi.

ê93/6/EY, 13 artikla

13 artikla

Komissio tekee niin pian kuin on mahdollista neuvostolle ehdotuksen pääomaa koskeviksi vaatimuksiksi raaka-ainekaupan, raaka-aineisiin perustuvien johdannaissopimusten sekä yhteissijoitusyritysten osuuksien osalta.

Neuvosto päättää komission ehdotuksista viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän direktiivin täytäntöönpanopäivää.

ò uusi

48 artikla

Kumotaan direktiivi 93/6/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä VIII olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä VIII olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

49 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

ê93/6/ETY, 14 artikla

TARKISTUSLAUSEKE

14 artikla

Viimeistään kolmen vuoden kuluttua 12 artiklassa tarkoitetusta päivästä neuvosto komission ehdotuksesta tarkastelee ja tarvittaessa muuttaa tätä direktiiviä sen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella ottaen huomioon markkinoiden kehittymisen ja erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä tapahtuneen sääntelyviranomaisten kehittämisen.

ê93/6/ETY, 15 artikla

50 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle.

Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta [...].

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

[…]                                                                […]

ê93/6/ETY (mukautettu)

ð uusi

LIITE I

ASEMARISKIN Ö POSITIORISKIN Õ ðPÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINENï

JOHDANTO Ö YLEISET SÄÄNNÖKSET Õ

Nettoaseman laskeminen Ö Nettouttaminen Õ

1. Kun Ö Osuus, jolla Õ laitoksen saamis-(velka-)asema Ö pitkät (lyhyet) positiot Õ ylittäävät sen velka-(saamis-)aseman Ö lyhyet (pitkät) positiot Õ samojen Ö liikkeeseen laskettujen Õ osakkeiden, velkakirjojen Ö vieraan pääoman ehtoisten arvopapereiden Õ, ja vaihtokelpoisten arvopapereiden Ö vaihtovelkakirjojen Õ, samoin kuin sekä samankaltaisten Ö täysin toisiaan vastaavien Õ rahoitustermiinien, optioiden, optiotodistusten ja vakuutettujen Ö katettujen Õ optiotodistusten osalta, on kyse kunkin välineen nettoasemasta Ö nettopositio Õ. Nettoaseman Ö Nettoposition Õ laskemiseksi toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että johdannaissopimusten asemat Ö positiot Õ käsitellään Ö johdannaissopimusten kohde‑etuutena olevien (tai fiktiivisten) arvopapereiden positioina Õ samoin kuin siihen liittyvän tai liittyvien (tai nimellisten) kohde-etuuksien asemat käsitellään 4-7 kohdissa eriteltyjen menettelyjen mukaisesti Ö 4–7 kohdan mukaisesti Õ. Kun laitoksella on kaupankäyntisalkussaan Ö Laitoksen hallussa olevia, Õ sen omia osakkeita Ö vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä Õ , näitä ei oteta lukuun 14 kohdassa tarkoitetun erityisen riskin laskemiseksi.

2. Vaihtokelpoisen arvopaperin Ö Vaihtovelkakirjan Õ ja sen kohderahoitusvälineen Ö kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen Õ vastakkaismerkkisen aseman Ö position Õ välistä nettoasemaa ei saa laskea Ö nettouttamista ei sallita Õ, jos elleivät toimivaltaiset viranomaiset eivät valitse lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon todennäköisyys, että tietty vaihtokelpoinen arvopaperi Ö vaihtovelkakirja Õ vaihdetaan, tai nämä säätävät Ö elleivät ne ole asettaneet Õ omia varoja koskevasta vaatimuksesta Ö pääomavaatimusta Õ, joka kattaa vaihdosta mahdollisesti aiheutuvat tappiot.

3. Kaikki nettoasemat Ö nettopositiot Õ riippumatta niiden etumerkistä on ennen niiden yhteenlaskemista muunnettava päivittäin Ö laitoksen ilmoitusvaluutan määräisiksi vallitsevaan valuuttakurssiin Õ ennen niiden yhteenlaskemista sen valuutan määräisiksi, jossa laitos laatii toimivaltaisille viranomaisille osoitetut asiakirjat päivän vaihtokurssin mukaisesti.

Erityiset välineet

ê93/6/ETY (mukautettu)

è1 98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan a alakohta

4. Ö Korkofutuureja, Õ Kkorkotermiinejä sekä velkakirjojen Ö vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden Õ osto- ja myyntitermiinisitoumuksia pidetään saamis- ja velka-aseman Ö pitkien ja lyhyiden positioiden Õ yhdistelmänä. Siten korkotermiinien saamisasemaaÖ korkofutuurin pitkää positiota Õ pidetään termiinin Ö futuurisopimuksen Õ luovuttamispäivänä Ö toimituspäivänä Õ erääntyvän lainan ja varojen Ö sellaisen sijoituksen Õ yhdistelmänä, jonka erääntymispäivä on sama kuin välineen tai kyseiseen termiiniin liittyvän nimellisen aseman, Ö kyseisen futuurin kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen tai fiktiivisen position Õ erääntymispäivä yhdistelmänä. Myös Vastaavasti myytyä korkotermiiniä pidetään saamisasemana Ö pitkänä positiona Õ, jonka erääntymispäivä on sama kuin toimituspäivä Ö maksupäivä Õ, joka lasketaan yhteen sopimusjakson ja toimituspäivän kanssa samana päivänä erääntyvän velka-aseman kanssa Ö lisättynä sopimuksen voimassaoloajalla, ja lyhyenä positiona, jonka erääntymispäivä on sama kuin maksupäivä Õ. Sekä Llaina ja että varat Ö sijoitus Õ sisällytetään 14 kohdassa esitetyssä taulukossa 1 olevaan keskushallinnon sarakkeeseen Ö ensimmäiseen luokkaan Õ Ö korkofutuureja Õ ja korkotermiiniäejä koskevan erityisen riskin kattamiseksi ja tarvittavian omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi. Velkakirjojen Ö Vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen Õ osto- ja myyntitermiinisitoumuksita pidetään luovutuspäivänä erääntyvän lainan ja itse velkakirjan Öostotermiinillä hankittavan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen Õ saamisaseman Ö pitkän position Õ käyvän arvon yhdistelmänä. Laina sisällytetään Ö 14 kohdassa esitetyn Õ taulukon 1 keskushallintoa koskevaan sarakkeeseen Ö ensimmäiseen luokkaan Õ erityistä riskiän Ö laskentaa Õ varten ja velkakirja Ö vieraan pääoma ehtoinen rahoitusväline Õ kyseisen taulukon asianmukaiseen sarakkeeseen è1 --- ç

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan a alakohta (mukautettu)

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssilistalla Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena Õ olevaa futuuria koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat Ö täysin Õ vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti futuuriin liittyvään riskiän määrää ja että se on vähintään yhtä suuri kuin futuuria koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös 31 päivään joulukuuta 2006 asti sallia, että niiden tunnustaman selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ selvittämää, tässä kohdassa tarkoitettua pörssin ulkopuolista (OTC-)johdannaissopimusta koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on samansuuruinen Ö yhtä suuri Õ kuin selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ asettama vakuusvaatimus Ö vaatima vakuus Õ, jos ne ovat Ö täysin Õ vakuuttuneita siitä, että sen avulla voidaan mitata Ö se vastaa Õ tarkasti johdannaissopimukseen liittyvää riskiä ja että se on vähintään yhtä suuri kuin kyseisen sopimuksen omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

ê93/6/ETY, 2 artiklan 22 kohta (mukautettu)

Liitteessä I olevassa 4 kohdassa Ö Tämän kohdan soveltamiseksi Õ ’saamisasemalla’ Ö ’pitkällä positiolla’ Õ tarkoitetaan asemaa Ö positiota Õ, jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se saa tiettynä aikana tulevaisuudessa, ja ’velka-asemalla’ Ö ’lyhyellä positiolla’ Õ asemaa Ö positiota Õ , jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se suorittaa tiettynä aikana tulevaisuudessa,.

ê93/6/ETY (mukautettu)

ð uusi

5.Korko-optioita ð Optioita, jotka koskevat ï Ö korkoja Õ , velkakirjoja Ö vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä Õ, osakkeita, pörssi-indeksejä Ö osakeindeksejä Õ, rahoitusvälinetermiinejä Ö futuureja Õ, vaihtosopimuksia ja valuuttoja, käsitellään tätä liitettä sovellettaessa kuin olisi kyse asemista Ö positioina Õ, jotka arvossa vastaavat joiden arvo vastaa option kohderahoitusvälineen Ö kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen Õ määrää Ö arvoa Õ kerrottuna deltalla. Näin lasketut asemat Ö positiot Õ voidaan kuitata Ö nettouttaa Õ Ö kohde-etuutena olevien Õ Ö täysin vastaavien Õ arvopapereiden tai niihin liittyvien samanlaisten johdannaissopimusten vastakkaismerkkisilläten asemilla Ö positioiden Õ kanssa. Käytetty delta on Ö Deltana on käytettävä Õ kyseisten markkinoiden Ö kyseisen pörssin Õ tai toimivaltaisten viranomaisten laskemaa deltaa tai, jos toimivaltaisten viranomaisten laskemaa deltaa ei ole käytettävissä tai kun on kyse pörssilistan ulkopuolistenista optioista, käytetään laitoksen itsensä laskemaa deltaa edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset pitävät laitoksen käyttämää menetelmää sopivana.

Toimivaltaiseten viranomaiseten on ð voivat ï kuitenkin Ö myös Õ säädettävätää, että laitokset laskevat deltansa Ö kyseisten Õ viranomaisten vahvistamaa menetelmää käyttäen.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan b alakohta (mukautettu)

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että mMuut optioihin liittyvät riskit kuin deltaa koskevat riskit on katettava. Ne Ö Toimivaltaiset viranomaiset Õ voivat sallia, että asetettua pörssilistalla Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena Õ olevaa optiota koskeva vaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat Ö täysin Õ vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvänä riskinä määrää ja että se on vähintään yhtä suuri kuin optiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös 31 päivään joulukuuta 2006 asti sallia, että niiden tunnustaman selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ selvittämää pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on samansuuruinen Ö yhtä suuri Õ kuin selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ asettama vakuusvaatimus Ö vaatima vakuus Õ, jos ne ovat Ö täysin Õ vakuuttuneita siitä, että sen avulla voidaan mitata Ö se vastaa Õ tarkasti optioon liittyvää riskiä ja jos se on vähintään yhtä suuri kuin pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Lisäksi ne voivat sallia, että ostettua pörssilistalla Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena Õ olevaa optiota tai pörssin ulkopuolista ostettua (OTC-)optiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on sama yhtä suuri kuin option kohde-etuutta koskeva vaatimus Ö pääomavaatimus Õ edellyttäen, että näin laskettu vaatimus ei ole option markkina‑arvoa suurempi. Pörssilistan ulkopuolella liikkeeseen laskettua Ö Asetettua Õ Ö pörssin ulkopuolista Õ (OTC-)optiota vastaava vaatimus Ö pääomavaatimus Õ lasketaan suhteessa Ö option Õ kohderahoitusvälineeseen Ö kohde-etuutena olevaan rahoitusvälineeseen Õ.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan c alakohta (mukautettu)

6. Optioita varten 5 kohdassa säädettyä menettelyä sovelletaan myös velkakirjoihin Ö vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin Õ ja osakkeisiin liittyviin optiotodistuksiin.

ê93/6/ETY (mukautettu)

7. Vaihtosopimuksia käsitellään korkoriskin suhteen samalla tavoin kuin taseessa olevia rahoitusvälineitä. Sen vuoksi koronvaihtosopimusta, jonka perusteella laitokselle maksetaan vaihtuva korko ja laitos maksaa kiinteän koron, pidetään sellaisen vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen saamisaseman Ö pitkänä positiona Õ, jonka erääntymispäivä Ö maturiteetti Õ vastaa koron uudelleen määrittämiseen kuluvaa jaksoa Ö seuraavaan korontarkistusajankohtaan jäljellä olevaa jaksoa Õ, ja sellaisen kiinteäkorkoisen rahoitusvälineen velka-aseman Ö lyhyenä positiona Õ, jonka erääntymispäivä Ö maturiteetti Õ on sama kuin itse vaihtosopimuksella, yhdistelmänä.

ò uusi

8. Luottojohdannaisten osalta on käytettävä luottojohdannaissopimuksen nimellisarvoa, ellei toisin mainita. Laskettaessa luottoriskin ottajan (suojan myyjän) markkinariskin pääomavaatimusta positiot määräytyvät seuraavasti:

Tuottojenvaihtosopimus (total return swap) synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän yleisriskin osalta ja lyhyen position valtion joukkovelkakirjalainaan liittyvän yleisriskin osalta; valtion joukkovelkakirjalainaan sovellettava riskipainotus on direktiivin [2000/12/EY] liitteen VI mukaisesti nolla prosenttia. Lisäksi se synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän erityisriskin osalta.

Luottoriskinvaihtosopimus (credit default swap) ei synnytä positiota yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi laitoksen on kirjattava synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta. Jos tuote edellyttää palkkioiden tai korkojen maksamista, nämä kassavirrat on esitettävä valtion joukkovelkakirjalainaan liittyvinä fiktiivisinä positioina asianmukaisen kiinteän tai vaihtuvan koron mukaisesti.

Luottoriskin vaihtolaina (credit linked note) synnyttää korkotuotteena pitkän position itse lainaan liittyvän yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi luodaan synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta. Lisäksi luodaan pitkä positio lainan liikkeeseenlaskijaan liittyvän erityisriskin osalta.

Ensimmäisen tappion (first-asset-to-default) kori synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän referenssiomaisuuserän osalta. Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen pääomavaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskin pääomavaatimuksena.

Toisen tappion (second-asset-to-default) kori synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän referenssiomaisuuserän osalta yhtä lukuun ottamatta (sitä, jonka erityisriskin pääomavaatimus on pienin). Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen pääomavaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskin pääomavaatimuksena.

Kun koriperusteisella luottoriskin vaihtolainalla on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus ja kun se täyttää ehdot täyttävälle velkaerälle asetetut edellytykset, voidaan erityisriskin osalta kirjata kaikkien koriin sisältyvien riskikohteiden synnyttämien yksittäisten positioiden sijaan yksi ainoa pitkä positio lainan liikkeeseenlaskijan osalta.

Kori, joka suojaa referenssiomaisuuserien suhteellisilla painoilla, synnyttää position kuhunkin riskikohteeseen liittyvän erityisriskin osalta, ja sopimuksen nimellinen kokonaisarvo jaetaan positioiden kesken sen mukaan, mikä on kunkin tiettyyn riskikohteeseen liittyvän vastuun osuus koko sopimuksen nimellisarvosta. Jos valittavana on useampi kuin yksi saman riskikohteen referenssiomaisuuserä, erityisriski määräytyy sen referenssiomaisuuserän mukaan, jonka riskipainotus on suurin. Referenssiomaisuuserän maturiteetin sijasta sovelletaan luottojohdannaissopimuksen maturiteettia.

Luottoriskin myyjän (suojan ostajan) osalta positiot ovat suojan myyjän positioihin nähden käänteiset lukuun ottamatta luottoriskin vaihtolainaa (johon ei liity lyhyttä positiota liikkeeseenlaskijan osalta). Jos luottojohdannaiseen liittyy tiettyyn ajankohtaan sidottu osto‑optio yhdistettynä korkoportaaseen, kyseinen ajankohta katsotaan suojan erääntymisajankohdaksi. Kun kyseessä on n:nnen tappion korista muodostuva luottojohdannainen, suojan ostaja voi nettouttaa n-1 suojattavaan erään liittyvän erityisriskin (n-1 omaisuuserää, joiden erityisriskin pääomavaatimus on pienin).

ê93/6/ETY (mukautettu)

ð uusi

89. Kuitenkin lLaitokset, jotka arvioivat Ö arvostavat positiot Õ päivittäin markkinahintaan ja säätelevät Ö hallitsevat Õ 4–7 kohdassa lueteltujen Ö kohdan soveltamisalaan kuuluvien Õ johdannaissopimusten korkoriskiä diskontatun kassavirran perusteella, voivat käyttää herkkyysmalleja (sensitivity models) laskeakseen edellä tarkoitetut asemat Ö positiot Õ; laitostenkset on käytettävä Ö voivat käyttää Õ malliaeja myös niihin joukkovelkakirjoihin Ö joukkovelkakirjalainoihin Õ, joita lyhennetään sen erääntymiseen jäljellä olevan jakson aikana ja jonkaiden pääomaa ei makseta yhdellä kertaa. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä malli ja se, että laitos käyttää mallia Ö Mallille ja sen käytölle laitoksessa on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä Õ. Näitä malleja on sovellettava asemiin, joilla on sama herkkyys Ö Mallin avulla laskettujen positioiden olisi oltava yhtä herkkiä Õ korkovaihtelujenille suhteen kuin niitä perustana olevilla Ö vastaavien Õ kassavirroillatojen. Tämä herkkyys on arvioitava suhteessa Ö Herkkyysarvioinnin perustaksi on otettava Õ korko-otoksen Ö korkokäyrältä poimittuun otokseen sisältyvien korkojen toisistaan riippumattomat Õ vaihteluihint tuottokäyrällä, ja sillä Ö otoksessa Õ on oltava Ö vähintään yksi Õ herkkyyspiste vähintään jokaiselle 18 Ö 20 Õ kohdassa esitetylletyyn 2 taulukkoon 2 sisältyvälle erääntymisjaksolle Ö maturiteettiluokalle Õ. Asemat Ö Positiot Õ on otettava huomioon laskettaessa omia varoja koskevaa vaatimusta Ö pääomavaatimuksia Õ laskettaessa 15-30 Ö 17–32 Õ kohdan määräysten Ö säännösten Õ mukaisesti.

910. Laitokset, jotka eivät käytä 8 Ö 9 Õ kohdassa määritettyjä Ö tarkoitettuja Õ malleja, voivat toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella pitää täysin kuitattuina Ö nettoutuskelpoisina Õ 4–7 kohdassa tarkoitettujen johdannaissopimusten jokaista kaikkia sellaisia asemaa Ö positioita Õ, jotka täyttävät vähintään seuraavat edellytykset:

ia)     asemien Ö positioiden Õ arvon on oltava sama ja niiden on oltava Ö ne ovat Õ samassana valuutassatana,

iib)    viitekorot (vaihtuvakorkoisten asemien Ö positioiden Õ osalta) tai osingot Ö kuponkikorot Õ (kiinteäkorkoisten asemien Ö positioiden Õ osalta) on saatettava läheisesti yhdenmukaisiksi Ö ovat hyvin lähellä toisiaan Õ , ja

iiic)   koron uudelleen vahvistamispäivän Ö seuraava korontarkistusajankohta Õ tai kiinteätuottoisten Ö kiinteäkorkoisten Õ asemien Ö positioiden Õ osalta, erääntymiseen jäljellä olevan jakson Ö juoksuaika Õ on noudatettava Ö noudattaa Õ seuraavia aikarajoituksia:

i)       vähintään ð alle ï kuukausi: samana päivänä,

ii)      kuukaudesta vuoteen: seitsemän päivää, ja

iii)     enemmän kuin yli vuosi: kolmekymmentä päivää.

1011. Sen, joka siirtää arvopaperit tai taatut omistusoikeudet varojen saamiseksi takaisinostosopimuksen perusteella, ja antavan osapuolen arvopapereiden lainauksen yhteydessä, Ö Takaisinostosopimuksen perusteella arvopapereita tai niiden taattuja omistusoikeuksia luovuttavan osapuolen ja arvopaperilainauksen yhteydessä lainaksiantajan on Õ sisällytettävä Ö otettava Õ nämä kyseiset arvopaperit niiden Ö huomioon Õ laskiessaan omia varoja koskevien vaatimusten Ö pääomavaatimuksiaan Õ laskemiseksi tämän liitteen mukaisesti edellyttäen, että nämä kyseiset arvopaperit täyttävät 2 Ö 11 Õ artiklanssa 6 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset.

ê93/6/ETY (mukautettu)

11. Yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevien asemien on tässä liitteessä esitettyjen asemariskejä koskevien vaatimusten sijasta noudatettava direktiivissä 89/647/ETY säädettyjä omia varoja koskevia vaatimuksia.

Erityinensriski ja yleinen sriski

12. Vaihtokelpoisen velkakirjan Ö Kaupankäynnin kohteena olevan, vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen Õ tai osakkeen (taikka velkakirjaa Ö tällaista rahoitusvälinettä Õ tai osaketta koskevan johdannaissopimuksen) asemariski Ö positioriski Õ jaetaan kahteen osatekijään Ö kyseiseen riskiin liittyvän Õ omia varoja koskevan vaatimuksen Ö pääomavaatimuksen Õ laskemiseksi. Ensimmäinen osatekijä on se erityinen sriski, eli kyseisen rahoitusvälineen hinnanvaihteluriski, johon vaikuttavat rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaan tai, johdannaissopimuksen ollessa kyseessä, johdannaissopimuksen Ö kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen Õ liikkeeseenlaskijaan liittyvät seikat. Toinen osatekijä kattaa yleisen riskin, joka on kyseisen rahoitusvälineen hinnanmuutosriski, joka syntyy korkotason vaihteluista (kun kyseessä onvat vaihdettavat velkakirjat Ö kaupankäynnin kohteena olevat vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet Õ tai vaihdettavia velkakirjoja Ö niitä Õ koskevat johdannaissopimukset) tai osakemarkkinoiden yleisestä muutoksesta, joka ei johdu kyseisten Ö yksittäisten Õ arvopapereiden tietyistä erityisistä ominaispiirteistä (kun kyseessä onvat osakkeet tai osaketta niitä koskevat johdannaissopimukset).

VAIHTOVELKAKIRJAT Ö KAUPANKÄYNNIN KOHTEENA OLEVAT VIERAAN PÄÄOMAN EHTOISET RAHOITUSVÄLINEET Õ

13.       Yrityksen on ryhmiteltävä nettoasemat Ö Nettopositiot Õ on Ö luokiteltava Õ siinä valuutassa, jossa ne on merkitty Ö jonka määräisiä ne ovat Õ, ja laskettava omia varoja koskeva vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on laskettava yleisen- ja erityisen riskin osalta erikseen jokaisessa valuutassa.

Erityisnen riski

ê 93/6/ETY (mukautettu)

ð uusi

14. Laitoksen on merkittävä Ö jaoteltava Õ ð kaupankäyntivarastoon liittyvät 1 kohdan mukaisesti lasketut ï nettoasemansa Ö nettopositionsa Õ , jotka on laskettu 1 kohdan määräysten mukaisesti, taulukon 1 asianmukaisiin ryhmiin erääntymiseen jäljellä olevien jaksojen perusteella ja kerrottava sitten ne ilmoitetuilla painotuksilla. Laitoksen on laskettava yhteen painotetut asemansa (siitä huolimatta ovatko ne saamis- tai velka-asemia) omia varojaan koskevan vaatimuksen laskemiseksi erityisen riskin kattamiseksi. ð taulukon 1 luokkiin niiden liikkeeseenlaskijan ja/tai vastapuolen, ulkoisen tai sisäisen luottoluokituksen ja jäljellä olevan juoksuajan mukaan ja kerrottava ne tämän jälkeen taulukossa esitetyillä painotuksilla. Sen on laskettava yhteen painotetut positionsa (sekä pitkät että lyhyet) erityisriskin pääomavaatimuksensa laskemiseksi. ï

ê93/6/ETY

Taulukko 1

Keskushallinnon erät || Vaatimukset täyttävät erät || Muut erät

|| enintään 6 kuukautta || 6–24 kuukauden välillä || yli 24 kuukautta ||

0,00 % || 0,25 % || 1,00 % || 1,60 % || 8,00 %

ò uusi

Taulukko 1

Erät || Erityisriskin pääomavaatimus

Keskushallinnon liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit sekä keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joiden riskipainotus olisi standardimenetelmän tai sisäisten luottoluokitusten menetelmän mukaan nolla prosenttia. || 0 prosenttia

Keskushallinnon liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit sekä keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joiden riskipainotus olisi standardimenetelmän mukaan 20 tai 50 prosenttia. Ehdot täyttävät muut erät, jotka on määritelty jäljempänä 15 kohdassa. || 0,25 prosenttia (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva juoksuaika on enintään kuusi kuukautta) 1,00 prosenttia (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva juoksuaika on yli kuusi kuukautta mutta enintään 24 kuukautta) 1,60 prosenttia (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva juoksuaika on yli 24 kuukautta)

Kaikki muut || 8,00 prosenttia

15.       Sovellettaessa 14 kohtaa ’ehdot täyttäviin eriin’ kuuluvat seuraavat erät:

a)      sellaisten omaisuuserien pitkät ja lyhyet positiot, jotka ovat luokiteltavissa luottoluokkaan, joka vastaa vähintään direktiivin [2000/12/EY] V osaston 2 luvun 3 jakson 1 alajaksossa esitetyn kartoitusmenetelmän investment grade ‑luokkaa;

b)      sellaisten omaisuuserien pitkät ja lyhyet positiot, joilla maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) ei liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden vuoksi ole suurempi kuin edellä a alakohdassa tarkoitetuilla omaisuuserillä käytettäessä direktiivin [2000/12/EY] V osaston 2 luvun 3 jakson 2 alajaksossa esitettyä menetelmää;

c)      sellaisten omaisuuserien pitkät ja lyhyet positiot, joille ei ole saatavilla nimetyn ulkopuolisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

i)       kyseiset laitokset katsovat niiden olevan riittävän likvidejä;

ii)      laitos katsoo, että niiden luottoluokka vastaa vähintään edellä a alakohdassa tarkoitettujen omaisuuserien luottoluokkaa;

iii)     ne on julkisesti noteerattu vähintään yksillä jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla tai kolmannen maan pörssissä edellyttäen, että kyseinen pörssi on asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä;

d)      toimivaltainen viranomainen katsoo niiden olevan sellaisten omaisuuserien pitkiä ja lyhyitä positioita, jotka on laskenut liikkeeseen laitos, johon sovelletaan direktiivissä [2000/12/EY] säädettyjä pääomavaatimuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden arviointimenetelmä ja muutettava laitoksen tekemää arviota, jos ne katsovat, ettei kyseisiä rahoitusvälineitä voida niihin liittyvän liian suuren erityisriskin vuoksi pitää ehdot täyttävinä erinä.

16. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset soveltavat taulukossa 1 ilmoitettua enimmäispainotusta rahoitusvälineisiin, joihin liittyy erityinen riski niiden liikkeeseenlaskijan riittämättömän vakavaraisuuden vuoksi.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Yleinen sriski

a) Erääntymisen perusteella Ö Maturiteettipohjainen laskentamenetelmä Õ

ê93/6/ETY (mukautettu)

ð uusi

1517. Yleisenriskin kattamiseksi vaadittavien omien varojen Ö pääomavaatimusten Õ laskentamenetelmässä on kaksi perusvaihetta. Ensiksi Ensimmäisessa vaiheessa kaikki asemat Ö positiot Õ painotetaan niiden erääntymisen Ö maturiteetin Õ perusteella (kuten 16 Ö 18 Õ kohdassa selostetaan), jotta voidaan laskea Ö niiden kattamiseksi Õ vaadittava omien varojen määrä. Seuraavaksi Toisessa vaiheessa näitä tätä omia varoja koskevaa vaatimusta Ö pääomavaatimusta Õ voidaan vähentää, kun painotettua asemaa hallitaan samanaikaisesti vastakkaisetumerkkisen painotetun aseman kanssa saman erääntymisjakson aikana Ö jos painotetun position kanssa samassa maturiteettiluokassa on vastakkaismerkkinen painotettu positio Õ. Omia varoja koskevaa vaatimusta Ö pääomavaatimusta Õ voidaan myös vähentää myös silloin, kun vastakkaisetumerkkiset painotetut asemat Ö positiot Õ kuuluvat eri erääntymisjaksoihin Ö maturiteettiluokkiin Õ, tämän vähennyksen koko vaihtelee sikäli kuin nämä kaksi asemaa joko kuuluvat tai eivät kuulu samaan alueeseen ja niiden alueiden mukaisesti, johon ne kuuluvat Ö jolloin vähennyksen määrä riippuu sekä siitä, kuuluvatko kyseiset positiot samaan alueeseen, että siitä, mihin alueeseen ne kuuluvat Õ. Yhteensä on olemassa kolme aluetta (erääntymisjaksoryhmiä). Ö Maturiteettiluokat ryhmitellään kolmeen alueeseen. Õ

1618. Laitoksen on kohdistettava kunkin tapauksen osalta erikseen sen nettoasemat Ö nettopositionsa Õ 18 Ö 20 Õ kohdassa esitetyssän taulukossan 2 olevan toisenssa tai kolmannenssa sarakkeenssa lueteltuihin asianmukaisiin erääntymisjaksoihin Ö maturiteettiluokkiin Õ. Sen on suoritettava kohdistaminen erääntymisen jäljelle jäävän ajan Ö jäljellä olevan juoksuajan Õ perusteella kiinteäkorkoisten rahoitusvälineiden tapauksiessa ja sen jakson perusteella, joka on jäljellä seuraavan koron uudelleen vahvistamiseen niiden rahoitusvälineiden osalta, joiden korko vahvistetaan uudelleen ennen sen lopullista erääntymistä. Ö ja seuraavaan korontarkistusajankohtaan jäljellä olevan ajanjakson perusteella vaihtuvakorkoisten rahoitusvälineiden tapauksessa Õ. Laitoksen on myös eriteltävä erotettava ne velkakirjat Ö vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet Õ, joihin liittyy vähintään 3 prosentin tai suurempi korko Ö kuponkikorko Õ, sekä ne niistä, joihin liittyy vähintään ð alle ï 3 prosentin korko Ö kuponkikorko Õ, ja laitoksen on merkittävä ne taulukon 2 toiseen tai kolmanteen sarakkeeseen. Kukin asema Ö positio Õ on Ö tämän jälkeen Õ kerrottava painotuksella, joka on määritelty kyseiselle ajanjaksolle Ö maturiteettiluokalle Õ taulukon 2 neljännessä sarakkeessa.

ê93/6/ETY (mukautettu)

1719. Laitoksen on tämän jälkeen laskettava painotettujen saamis- ja velka-asemien summa kultakin erääntymisjaksolta Ö pitkien positioiden summa ja painotettujen lyhyiden positioiden summa kussakin maturiteettiluokassa. Õ Määrä, joka vastaa painotettuja saamisasemia, jotka kuitataan tietyllä erääntymisjaksolla, on tässä erääntymisjaksossa kuitattu painotettu asema, kun taas saamisasema tai jäljelle jäävä velka-asema on samassa erääntymisjaksossa oleva kuittaamaton painotettu asema. Ö Se osuus tietyn maturiteettiluokan painotetuista pitkistä positioista, jotka voidaan nettouttaa saman maturiteettiluokan painotettujen lyhyiden positioiden kanssa, muodostaa kyseisen luokan nettoutetun painotetun position, ja nettouttamatta jäänyt pitkä tai lyhyt positio kyseisen luokan nettouttamatta jääneen painotetun position Õ. Laitoksen on laskettava sitten kuitattujen painotettujen asemien kokonaismäärä kaikilla erääntymisjaksoilla. Ö Tämän jälkeen lasketaan kunkin maturiteettiluokan nettoutettu painotettu kokonaispositio Õ.

1820. Laitoksen on laskettava kuittaamattomien painotettujen saamisasemien summa taulukon 2 jokaisen alueen erääntymisjaksolla jokaisen alueen kuittaamattoman painotetun saamisaseman laskemiseksi. Ö yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut pitkät kokonaispositiot kussakin taulukkoon 2 sisältyvässä alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän kokonaisposition laskemiseksi Õ. Samoin jokaisen alueen erääntymisjaksolla kuittaamattomat painotetut velka-asemat lasketaan yhteen tämän alueen kuittaamattoman painotetun velka-aseman laskemiseksi Ö Vastaavasti on laskettava yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut lyhyet kokonaispositiot kussakin alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen kokonaisposition laskemiseksi Õ. Tietyn alueen painotetun kuittaamattoman saamisaseman osa, joka kuitataan saman alueen painotetulla kuittaamattomalla velka-asemalla, on tämän alueen painotettu kuitattu asema. Ö Se osuus tietyn alueen nettouttamatta jääneestä painotetusta pitkästä positiosta, joka voidaan nettouttaa saman alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen position kanssa, muodostaa kyseisen alueen nettoutetun painotetun position Õ. Alueen painotetun saamis- tai velka-aseman kuittaamaton osa, jota ei voida näin kuitata, on tämän alueen painotettu kuittaamaton asema. Ö Alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän tai lyhyen position se osa, jota ei voida edellä kuvatulla tavalla nettouttaa, muodostaa kyseisen alueen nettouttamatta jääneen painotetun position.Õ

Taulukko 2

Alue || Erääntymisaika Ö Maturiteettiluokka Õ || Painotus (prosenteissateina) || Arvioitu koron muutos (prosenteissateina)

Vähintään 3 prosentin osinkolippu Ö korkokuponki Õ || Enintään 3 prosentin osinkolippu Ö Alle 3 prosentin korkokuponki Õ

yksi || 0 ≤ 1 kuukausi || 0 ≤ 1 kuukausi || 0.00 || —

> 1 ≤ 3 kuukautta || > 1 ≤ 3 kuukautta || 0.20 || 1.00

> 3 ≤ 6 kuukautta || > 3 ≤ 6 kuukautta || 0.40 || 1.00

> 6 ≤ 12 kuukautta || > 6 ≤ 12 kuukautta || 0.70 || 1.00

kaksi || > 1 ≤ 2 vuotta || > 1.0 ≤ 1.9 vuotta || 1.25 || 0.90

> 2 ≤ 3 vuotta || > 1.9 ≤ 2,8 vuotta || 1.75 || 0.80

> 3 ≤ 4 vuotta || > 2.8 ≤ 3,6 vuotta || 2.25 || 0.75

kolme || > 4 ≤ 5 vuotta || > 3.6 ≤ 4,3 vuotta || 2.75 || 0.75

> 5 ≤ 7 vuotta || > 4.3 ≤ 5,7 vuotta || 3.25 || 0.70

> 7 ≤ 10 vuotta || > 5,7 ≤ 7,3 vuotta || 3.75 || 0.65

> 10 ≤ 15 vuotta || > 7,3 ≤ 9,3 vuotta || 4.50 || 0.60

> 15 ≤ 20 vuotta || > 9,3 ≤ 10,6 vuotta || 5.25 || 0.60

> 20 vuotta || > 10,6 ≤ 12,0 vuotta || 6.00 || 0.60

|| > 12,0 ≤ 20,0 vuotta || 8.00 || 0.60

|| > 20 vuotta || 12.50 || 0.60

ê93/6/ETY (mukautettu)

1921. Laitoksen on tämän jälkeen laskettava alueen painotetun kuittaamattoman saamis-(velka‑)aseman määrä, joka on kuitattu alueen 2 painotetulla kuittaamattomalla velka-(saamis-)asemalla.Ö Seuraavaksi lasketaan alueen 1 nettouttamatta jääneestä painotetusta pitkästä (lyhyestä) positiosta osuus, joka voidaan nettouttaa alueen 2 nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen (pitkän) position kanssa Õ. Tätä kutsutaan 23 Ö 25 Õ kohdassa alueiden 1 ja 2 painotetuksi kuitatuksi asemaksi Ö väliseksi nettoutetuksi painotetuksi positioksi Õ. Sama laskutoimitus suoritetaan alueen 2 painotetun jäljelle jäävän kuittaamattoman aseman osan ja alueen 3 painotetun kuittaamattoman aseman osalta alueiden 2 ja 3 painotetun kuitatun aseman laskemiseksi Ö alueeseen 2 sen nettouttamatta jääneestä painotetusta positiosta jäljelle jääneen osuuden ja alueen 3 nettouttamatta jääneen painotetun position osalta alueiden 2 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position laskemiseksi Õ.

2022. Laitos voi halutessaan vaihtaa 19 Ö 21 Õ kohdanssa esitetyn laskentajärjestyksen ja laskea alueiden 2 ja 3 kuitatun painotetun aseman ennen kuin se laskee alueiden 1 ja 2 painotetun kuitatun aseman Ö alueiden 2 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position ennen alueiden 1 ja 2 välisen vastaavan position laskemista Õ.

ê93/6/ETY (mukautettu)

2123. Alueen 1 painotetun kuittaamattoman aseman jäännös kuitataan tämän jälkeen alueen 3 jäännöksen kanssa sen jälkeen, kun se on kuitattu alueen 2 kanssa, jotta voidaan johtaa alueiden 1 ja 3 painotettu kuitattu asema. Ö Seuraavaksi määritetään osuus, joka alueessa 1 jäljellä olevasta nettouttamatta jääneestä painotetusta positiosta voidaan nettouttaa alueiden 2 ja 3 välisen nettouttamatta jääneen painotetun position kanssa alueiden 1 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position laskemiseksi Õ.

2224. Kolmesta 19-21 Ö 21–23 Õ kohdassa esitetystä kuittausta koskevasta erillisestä laskutoimituksesta jäljelle jäävät asemat Ö positiot Õ lasketaan yhteen.

2325. Laitoksen omia varoja koskeva vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on seuraavien erien summa:

a)           10 prosenttia kaikkien erääntymisjaksojen painotettujen kuitattujen asemien Ö maturiteettiluokkien Õ Ö nettoutettujen Õ painotettujen Ö positioiden Õ summasta,

b)           40 prosenttia alueen 1 painotetusta kuitatusta asemasta Ö nettoutetusta Õ painotetusta Ö positiosta Õ ,

c)           30 prosenttia alueen 2 painotetusta kuitatusta asemasta Ö nettoutetusta Õ painotetusta Ö positiosta Õ ,

d)           30 prosenttia alueen 3 painotetusta kuitatusta asemasta Ö nettoutetusta Õ painotetusta Ö positiosta Õ ,

e)           40 prosenttia alueeniden 1 ja 2 sekä alueeniden 2 ja 3 välisestä painotetusta kuitatusta asemasta Ö nettoutetusta Õ painotetusta Ö positiosta Õ (katso 19 Ö 21 Õ alakohta Ö kohta Õ),

f)            150 prosenttia alueeniden 1 ja 3 välisestä painotetusta kuitatusta asemasta Ö nettoutetusta Õ painotetusta Ö positiosta Õ, ja

g)           100 prosenttia painotetuista jäljelle jäävistä jäljelle jääneistä asemista Ö nettouttamattomista Õ painotetuista Ö positioista Õ .

Keston perusteella Ö Duraatiopohjainen menetelmä Õ

2426. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia yleisesti tai kunkin laitoksen osalta erikseen, että laitokset käyttävät Ö kaupankäynnin kohteena oleviin, vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiinsä liittyvän yleisriskin pääomavaatimusta Õ laskentajärjestelmää keston perusteella sen yleisen riskin kattamiseksi vaadittavan oman pääoman määrän laskemiseen, joka liittyy laitoksen vaihtokelpoisiin velkakirjoihin laskiessaan Ö duraatiopohjaista laskentamenetelmää Õ , sen sijaan, että nämä käyttävät 15–23 alakohdissa Ö 17–25 kohdassa Õ kuvattuan järjestelmää Ö menetelmän sijasta Õ edellyttäen, että laitokset ne käyttävät tätä järjestelmää Ö kyseistä menetelmää Õ jatkuvasti Ö johdonmukaisesti Õ .

ê93/6/ETY (mukautettu)

2527. Tällaisessa Ö Edellä olevassa 26 kohdassa tarkoitetussa Õ järjestelmässä Ö menetelmässä Õ laitos laskee jokaisen kiinteäkorkoisen, velkakirjan Ö vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen Õ markkina-arvon perusteella sen tuoton erääntymispäivänä Ö sisäisen koron Õ, joka on tähän kyseisen arvopaperiin Ö rahoitusvälineen Õ sisältyvä viitteellinen diskonttokorko. Vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen tapauksessa laitoksen on otettava jokaisen rahoitusvälineen markkina-arvo ja laskettava sitten sen tuotto olettaen, että pääoma on maksettava seuraavan kerran korkoa vahvistettaessa Ö erääntyy maksettavaksi seuraavana korontarkistusajankohtana Õ .

ê93/6/ETY (mukautettu)

2628. Laitoksen on sitten laskettava jokaisen velkakirjan Ö vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen Õ muunnettu kesto Ö duraatio Õ seuraavan kaavion Ö laskukaavan Õ mukaisesti: muunnettu kesto Ö duraatio Õ = ((Kesto Ö Duraatio Õ (D))/(1 + r)), jossa

D || = || ((∑t = 1m((t Ct)/((1 + r)t)))/(∑t = 1m((Ct)/((1 + r)t))))

jossa:

r || = || tuotto erääntymispäivänä Ö sisäinen korko Õ (ks. 25 kohta)

Ct || = || käteismaksu Ö kassavirta Õ t ajankohtana t

m || = || erääntymisjakso yhteensä Ö kokonaisjuoksuaika Õ (ks. 25 kohta)

2729. Laitoksen on luokiteltava jokainen velkakirja Ö vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline Õ taulukon 3 vastaavaan asianmukaiseen alueeseen. Tämän on luokiteltava ne jJokaisnen rahoitusvälineen on luokiteltava sen muunnetun keston Ö duraation Õ perusteella.

Taulukko 3

Alue || Muunnettu kesto Ö duraatio Õ (vuosissana) || Arvioitu korko (muutos prosenteissateina)

yksi || > 0 ≤ 1,0 || 1,0

kaksi || > 1,0 ≤ 3,6 || 0,85

kolme || > 3,6 || 0,7

2830. Laitoksen on laskettava tämän jälkeen jokaisen rahoitusvälineen osalta sen keston perusteella painotettu Ö duraatiopainotettu Õ asema Ö positio Õ kertomalla sen Ö rahoitusvälineen Õ markkina-arvo sen muunnetulla kestolla Ö duraatiolla Õ ja sen arvioidulla korolla, kun on kyse sellaisesta rahoitusvälineestä, jolla on tämä erityinen muunnettu kesto Ö kyseistä muunnettua duraatiota vastaavalla arvioidulla koron muutoksella Õ (katso taulukossan 3 oleva kolmas sarake).

2931. Laitoksen on laskettava sen keston perusteella painotetut saamis- ja velka-asemat Ö duraatiopainotetut pitkät ja lyhyet positionsa Õ jokaisella alueella kussakin alueessa. Painotetuilla velka-asemilla kuitattujen painotettujen saamisasemien määrä jokaisella alueella on tämän alueen keston perusteella painotettu kuitattu asema. Ö Se osuus duraatiopainotetuista pitkistä positioista, joka voidaan kussakin alueessa nettouttaa duraatiopainotettujen lyhyiden positioiden kanssa, on alueen nettoutettu duraatiopainotettu positio Õ.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Laitoksen on tämän jälkeen laskettava jokaisen alueen keston perusteella painotetut kuittaamattomat asemat Ö duraatiopainotetut nettouttamatta jääneet positiot Õ kullekin alueelle . Silloin sen on sovellettava Ö Sen on tämän jälkeen sovellettava Õ 19–22 kohdissa painotettuja kuittaamattomia asemia varten säädettyä järjestelmää Ö nettouttamatta jääneiden Õ painotettujen Ö positioiden laskemista varten 21–24 Õ kohdassa Ö säädettyjä menettelyjä Õ.

ê 93/6/ETY (mukautettu)

3032. Laitoksen omia varoja koskeva vaatimus on seuraavien erien summa:

a)           2 prosenttia jokaisen alueen keston perusteella painotetusta kuitatusta asemasta Ö kullekin alueelle määritetystä nettoutetusta duraatiopainotetusta positiosta Õ,

b)           40 prosenttia alueiden 1 ja 2 sekä alueiden 2 ja 3 keston perusteella painotetuista kuitatuista asemista välisistä Önettoutetuista duraatiopainotetuista positioista Õ,

c)           150 prosenttia alueiden 1 ja 3 keston perusteella painotetuista asemista välisestä Önettoutetusta duraatiopainotetusta positiosta Õ, ja

d)           100 prosenttia jäljelle jääneistä keston perusteella painotetuista asemista Ö nettouttamattomista Õ Ö duraatiopainotetuista positioista Õ,

OSAKKEET

3133. Laitoksen on laskettava yhteen 1 kohdan mukaisesti kaikki sen nettosaamisasemat ja sen nettovelka-asemat Ö pitkät nettopositionsa ja kaikki lyhyet nettopositionsa Õ. Näiden kahden luvun summa on sen kokonaisbruttoasema Ö bruttokokonaispositio Õ. ja Nniiden erotus on sen kokonaisnettoasema Ö nettokokonaispositio Õ.

Erityisnen riski

ê93/6/ETY (mukautettu)

ð uusi

32.34ðLaitoksen on laskettava yhteen 1 kohdan mukaisesti kaikki pitkät nettopositionsa ja kaikki lyhyet nettopositionsa.ï Laitoksen Sen on kerrottava sen kokonaisbruttoasema Ö bruttokokonaispositionsa Õ 4 prosentilla sen erityisen riskin kattamista koskevan omia varoja koskevan vaatimuksen Ö pääomavaatimuksensa Õ laskemiseksi.

ê93/6/ETY (mukautettu)

3335. Sen estämättä, mitä 32 Ö Poiketen siitä, mitä 34 Õ kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että erityisen riskin kattamista koskeva omia varoja koskeva vaatimus Ö erityisriskin pääomavaatimus Õ on 4 prosentin sijasta 2 prosenttia 4 prosentin sijasta niiden laitoksen kaupankäyntisalkkujen Ö osakesalkkujen Õ osalta, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan d alakohta (mukautettu)

ia)          ei ole kyse niiden sellaisten liikkeeseenlaskijoiden osakkeista, jotka ovat laskeneet liikkeeseen ainoastaan vaihtokelpoisia velkakirjoja Ö kaupankäynnin kohteena olevia, vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä Õ, joita koskee 14 kohdassa olevan taulukon 1 mukainen 8 prosentin vaatimus Ö pääomavaatimus Õ tai joita koskee tätä alhaisempi Ö lievempi Õ vaatimus ainoastaan siitä syystä, että niitä varten on olemassa takaus tai vakuus,

ê93/6/ETY (mukautettu)

iib)         toimivaltaistenet viranomaistenet on arvioitava puolueettomien perusteiden mukaisesti Ö ovat puolueettoman arvioinnin perusteella todenneet Õ, että nämä arvopaperit kyseiset Ö osakkeet Õ voidaan hyvin helposti muuttaa rahaksi, ja

ê93/6/ETY (mukautettu)

iiic)        kukin asema Ö positio Õ saa olla Ö on Õ enintään 5 prosenttia laitoksen kokonaiskaupankäyntisalkusta Ö koko osakesalkusta Õ. Kuitenkin

Ö Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi Õ Ttoimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin sallia, kunkin aseman osalta erikseen, että nämä saavuttavat 10 prosenttia sillä edellytyksellä, että näiden asemien kokonaismäärä ei ylitä 50 prosenttia kaupankäyntisalkusta Ö että yksittäisen position osuus on enintään 10 prosenttia edellyttäen, että tällaisten positioiden kokonaisarvo ei ylitä 50:tä prosenttia osakesalkusta Õ.

ê93/6/ETY (mukautettu)

Yleisnen riski

3436. Omia varoja koskeva vaatimus yleisen riskin kattamiseksi on oltava yhtä suuri kuin laitoksen kokonaisnettoasema kerrottuna 8 prosentilla Ö Laitoksen yleisriskin pääomavaatimus on 8 prosenttia sen nettokokonaispositiosta. Õ

Osakeindeksifutuurit

ê93/6/ETY (mukautettu)

3537. Osakeindeksifutuurit ja niitä koskevat vastaavat deltalla painotetut optiot ja osakeindeksifutuuria koskevat optiot Ö osakeindeksifutuureihin sekä osakeindekseihin liittyvien optioiden deltavasta-arvot Õ, jäljempänä ’osakeindeksifutuurit’, voidaan yksilöidä Ö jakaa Õ kunkin siihen niihin kuuluvaien osakkeiden asemiin Ö positioihin Õ. Näitä asemia voidaan pitää kyseisen osakkeen kohdeasemina; toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ne voidaan kuitata niihin liittyvän osakkeen vastakkaisetumerkkisellä asemalla. Ö Näitä positioita voidaan käsitellä kyseisten kohde-etuutena olevien osakkeiden positioina ja ne voidaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella nettouttaa kohde‑etuutena olevien osakkeiden vastakkaismerkkisten positioiden kanssa Õ.

ê93/6/ETY (mukautettu)

3638. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että kullakin laitoksella, joka on kuitannut osakeindeksifutuuria koskevat sen yhden tai useamman osakkeen asemat itse termiinin yhdellä tai useammalla vastakkaisetumerkkisellä sijoituksella, on oltava riittävät omat varat kattaakseen siitä tappiosta aiheutuvan riskin, joka syntyy riskiin sisältyvän termiinin ja osakkeen arvojen erotuksen kehittymisestä; samoin on myös toimittava / sama pätee, kun laitoksella on osakeindeksifutuurien vastakkaisetumerkkisiä asemia, joiden erääntymisaika ja/tai joiden koostumus ei ole yhtäläinen. Ö kaikilla laitoksilla, jotka ovat nettouttaneet yhden tai useamman osakeindeksifutuuriin sisältyvän osakkeen position yhden tai useamman osakeindeksifutuurin position kanssa, on riittävät omat varat sellaisesta tilanteesta aiheutuvan tappioriskin kattamiseksi, jossa futuurin arvonmuutokset eivät täysin noudata futuurin kohdeosakkeiden arvonmuutoksia; toimivaltaisten viranomaisten on toimittava samoin silloin, kun laitoksella on hallussaan sellaisten osakeindeksifutuurien vastakkaismerkkisiä positioita, joiden maturiteetit ja/tai koostumukset eivät täysin vastaa toisiaan Õ.

ê93/6/ETY (mukautettu)

3739. Sen estämättä, Ö Poiketen siitä Õ, mitä 35 ja 36 Ö 37 ja 38 Õ kohdassa määrätään Ö säädetään Õ, neiihin Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena oleviin Õ osakeindeksifutuuriteihin, jotka ovat pörssilistalla ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten mukaan Ö vastaavat Õ riittävän edustavia indeksejä Ö laajasti hajautettuja osakeindeksejä Õ, joihin liittyy 8 prosentin yleisen riskin kattamista koskeva omia varoja koskeva vaatimus, mutta erityisen riskin kattamiseen ei liity mitään omia varoja koskevaa vaatimusta. Ö sovelletaan yleisriskin osalta 8 prosentin pääomavaatimusta mutta ei lainkaan erityisriskin pääomavaatimusta Õ. Nämä osakeindeksifutuurit sisällytetään 31 Ö 33 Õ kohdassan määrättyn Ö mukaisesti laskettavaan Õ kokonaisnettoaseman Ö kokonaisnettopositioon Õ laskutoimitukseen, mutta niitä ei oteta huomioon laskettaessa saman kohdan kokonaisbruttoasemaa Ö samassa kohdassa tarkoitettua kokonaisbruttopositiota Õ.

ê93/6/ETY (mukautettu)

3840. Jos osakeindeksifutuuria ei yksilöidä sen kohdeasemiin Ö jaeta kohde-etuuksiensa positioiksi Õ, sitä pidetään Ö käsitellään Õ erillisenä osakkeena. Kuitenkin tämän Tällaisen yksittäisen osakkeen erityistä riskiä ei voida ottaa Ö voidaan kuitenkin jättää ottamatta Õ huomioon, jos osakeindeksifutuuri on pörssilistalla Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena Õ ja se on toimivaltaistenet viranomaistenet Ö katsovat sen vastaavan Õ mukaan laajasti kattava indeksi Ö laajasti hajautettua indeksiä Õ.

MERKINTÄSITOUMUS

ê93/6/ETY (mukautettu)

3941. Velkakirjoja Ö Vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä Õ ja osakkeita merkittäessä toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitos soveltaa jäljempänä esitettyä menetelmää omia varoja koskevan vaatimuksen Ö pääomavaatimustensa Õ laskemiseksi. Laitoksen on ensin laskettava sen nettosijoitukset Ö nettopositionsa Õ vähentämällä jo merkityt merkintäsitoumukset tai virallisen sopimuksen perusteella kolmansien lukuun merkityt sitoumukset Ö positiot, jotka koskevat sellaisia viralliseen sopimukseen perustuvia merkintäsitoumuksia, joita kolmannet osapuolet ovat antaneet tai joissa alkuperäinen merkitsijä on tehnyt sopimuksen merkinnän kohteena olevien osakkeiden edelleenlunastuksesta Õ;. tToiseksi sen on alennettava sen nettoasemia Ö pienennettävä nettopositioitaan Õ seuraavilla Ö taulukossa 4 esitetyillä Õ alennuskertoimilla Ö kertoimilla Õ:

Taulukko 4

— arkipäivä 0: || 100 %

— arkipäivä 1: || 90 %

— 2. ja 3. arkipäivät: || 75 %

— arkipäivä 4: || 50 %

— arkipäivä 5: || 25 %

— 5. arkipäivän jälkeen: || 0 %.

ê93/6/ETY (mukautettu)

’Arkipäivällä 0’ tarkoitetaan sitä arkipäivää, jona laitos sitoutuu ehdoitta hyväksymään ehdoitta tietyn tunnetun määrän arvopapereita sovittuun hintaan.

Tämän jälkeen on laskettava sen omia varoja koskeva vaatimus käyttäen alennettuja asemia, joita koskee merkintäsitoumus. Ö Sen on tämän jälkeen laskettava pääomavaatimuksensa käyttämällä merkitäsitoumuksia koskevia pienennettyjä positioitaan Õ.

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksella on riittävät omat varat sellaisen tappioriskin kattamiseksi, joka on olemassa merkintäsitoumushetkellä Ö merkintäsitoumuksen antamisajankohdan Õ ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana.

ò uusi

LUOTTOJOHDANNAISILLA SUOJATTUIHIN KAUPANKÄYNTIVARASTON POSITIOIHIN LIITTYVÄN ERITYISRISKIN PÄÄOMAVAATIMUS

42. Luottojohdannaisin toteutetun suojan osalta on myönnettävä vähennys 43–46 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

43. Vähennys on myönnettävä täysimääräisenä silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät aina vastakkaisiin suuntiin ja lähes samassa määrin. Näin on seuraavissa tapauksissa:

a)      molemmat velvoitteet koostuvat täysin samanlaisista instrumenteista; tai

b)      pitkä käteispositio on suojattu tuottojenvaihtosopimuksella (tai päinvastoin) ja referenssiomaisuus vastaa täysin suojattavaa omaisuutta (eli käteispositiota). Tuottojenvaihtosopimuksen maturiteetti voi poiketa suojattavan omaisuuden maturiteetista.

Edellä mainituissa tapauksissa position kumpaankaan osaan ei tulisi soveltaa erityisriskin pääomavaatimusta.

44. Nettoutus on 80 prosenttia silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät aina vastakkaisiin suuntiin ja kun kyseisten velvoitteiden välillä vallitsee täydellinen vastaavuus referenssiomaisuuden, sekä referenssiomaisuuden että luottojohdannaisen maturiteetin ja suojattavan omaisuuden valuutan osalta. Lisäksi luottojohdannaissopimuksen olennaiset ominaispiirteet eivät saisi aiheuttaa sitä, että luottojohdannaisen hinnanmuutokset poikkeavat olennaisesti käteisposition hinnanmuutoksista. Siltä osin kuin riski siirtyy transaktion seurauksena, sovelletaan erityisriskiin 80 prosentin nettoutusta transaktion sen osan osalta, johon liittyvä pääomavaatimus on suurempi, jolloin toisen osan erityisriskin pääomavaatimukset ovat nolla.

45. Osittaista vähennystä sovelletaan silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät yleensä vastakkaisiin suuntiin. Näin on seuraavissa tapauksissa:

a)      on kyseessä 43 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluva positio, mutta referenssiomaisuus ja suojattava omaisuus eivät täysin vastaa toisiaan. Positiot täyttävät kuitenkin seuraavat edellytykset:

i)       referenssiomaisuus on konkurssitilanteessa samassa tai huonommassa asemassa kuin suojattava omaisuus;

ii)      suojattavan omaisuuden ja referenssiomaisuuden vastapuoli on sama ja niihin liittyy oikeudellisesti päteviä ristikkäisiä maksukyvyttömyys- tai erääntymisperusteita;

b)      positio kuuluu 43 kohdan a alakohdan tai 44 kohdan soveltamisalaan, mutta luottoriskiltä suojaavan johdannaisen ja suojattavan omaisuuden valuutat tai maturiteetit poikkeavat toisistaan (valuuttapoikkeamat olisi ilmoitettava valuuttakurssiriskin normaalin raportoinnin yhteydessä liitteen III mukaisesti);

c)      on kyseessä 44 kohdan soveltamisalaan kuuluva positio, mutta käteisposition omaisuus poikkeaa luottojohdannaisen referenssiomaisuudesta. Suojattava omaisuus luetaan kuitenkin luottojohdannaista koskevassa asiakirja‑aineistossa riskikohteen rahoitusvälineisiin (joilla sopimus voidaan fyysisesti selvittää).

Sen sijaan että kussakin edellä mainitussa tapauksessa laskettaisiin yhteen transaktion kummankin osan erityisriskin pääomavaatimukset, sovelletaan suurempaa kyseisistä vaatimuksista.

46. Kaikissa niissä tapauksissa, jotka eivät kuulu 45 kohdan soveltamisalaan, erityisriskin pääomavaatimus arvioidaan suhteessa position molempiin osiin.

Kaupankäyntivarastoon sisältyvien yhteissijoitusyrityksissä olevien osuuksien pääomavaatimukset

47. Sellaisista yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuvien positioiden pääomavaatimukset, jotka täyttävät 11 artiklassa kaupankäyntivaraston erille asetetut edellytykset, lasketaan 48–56 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

48. Yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuviin positioihin (erityis- ja yleisriskin osalta) sovellettava positioriskin pääomavaatimus on 32 prosenttia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän jakson muiden säännösten soveltamista. Kun käytetään liitteessä III olevan 3 kohdan i alakohdassa tai liitteessä V olevan 13 kohdan v alakohdassa esitettyä mukautettua kultamääräistä menetelmää, yhteissijoitusyrityksissä oleviin positioihin positioriskin (erityis- ja yleisriskin) sekä valuuttakurssiriskin osalta sovellettava pääomavaatimus saa olla enintään 40 prosenttia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevan 3 kohdan i alakohdan ja liitteessä V olevan 13 kohdan v alakohdan säännösten soveltamista.

49. Laitokset voivat määrittää yhteissijoitusyrityksiin liittyvien 51 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävien positioiden pääomavaatimukset 53–56 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

50. Yhteissijoitusyritysten sijoitusten neuttouttaminen laitoksen hallussa olevien muiden positioiden kanssa ei ole sallittua, ellei toisin mainita.

YLEISEDELLYTYKSET

51. Jäljempänä 53–56 kohdassa esitettyjä menetelmiä voidaan soveltaa yhteisössä valvottavien tai yhteisöön sijoittautuneiden yritysten liikkeeseenlaskemiin yhteissijoitusyrityksissä oleviin osuuksiin, kun seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:

a)      Yhteissijoitusyrityksen esite tai vastaava asiakirja sisältää:

i)       omaisuuslajit, joihin yhteissijoitusyrityksellä on valtuudet sijoittaa;

ii)      sovellettaessa sijoitusrajoituksiin perustuvia enimmäisrajoja, suhteelliset enimmäisosuudet ja niiden laskentamenetelmät;

iii)     jos vipuvaikutuksen hyödyntäminen on sallittua, suurin sallittu vipuvaikutus;

iv)     jos pörssin ulkopuolisiin (OTC-)rahoitusjohdannaisiin tai takaisinostosopimusten kaltaisiin välineisiin sijoittaminen on sallittua, kyseisestä liiketoiminnasta aiheutuvan vastapuoliriskin rajoittamiseksi vahvistetut periaatteet;

b)      yhteissijoitusyrityksen toiminnasta laaditaan puolivuotiskatsaukset ja vuosikertomukset, jotta sen varat ja velat sekä tulot ja liiketoiminnot voidaan arvioida tarkastelujaksolla;

c)      yhteissijoitusyritys tarjoaa osuudenhaltijoille päivittäin mahdollisuuden saada osuutensa ja/tai osakkeena lunastetuiksi yrityksen varoista käteistä vastaan;

d)      yhteissijoitusyritykseen tehdyt sijoitukset on erotettu salkunhoitajan varoista;

e)      sijoittava laitos suorittaa asianmukaisen yhteissijoitusyritystä koskevan riskinarvioinnin.

52. Menetelmää voidaan soveltaa laitoksesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella myös kolmannen maan yhteissijoitusyrityksiin, jos 51 kohdan a–e alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät.

ERITYISMENETELMÄT

53. Jos laitoksella on päivittäin käytössään tiedot yhteissijoitusyrityksen sijoituksista, se voi käyttää mainittujen sijoitusten positioita laskeakseen vastaaviin kyseisessä yhteissijoitusyrityksessä oleviin osuuksiin liittyvän positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimuksen tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti, tai jos sille on myönnetty tähän lupa, liitteessä V säädettyjen menetelmien mukaisesti. Yhteissijoitusyrityksessä olevista osuuksista muodostuvia positioita käsitellään tässä menetelmässä yhteissijoitusyrityksen sijoitusten positioina. Yhteissijoitusyrityksen sijoitusten positioita voidaan nettouttaa laitoksen hallussa olevien muiden positioiden kanssa, kunhan laitoksella on hallussaan riittävästi positioita sijoituskohteita vastaan tapahtuvaa osuuksien lunastusta ja/tai luomista varten.

54. Laitokset voivat laskea yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuviin positioihinsa liittyvän (yleisen ja erityisen) positioriskin pääomavaatimukset tässä liitteessä esitettyjen menetelmien mukaisesti, tai jos ne ovat saaneet tähän luvan, liitteessä V esitettyjen menetelmien mukaisesti, käyttämällä sellaisia oletettuja positioita, jotka ovat tarpeen a alakohdassa tarkoitetun ulkoisesti määräytyvän indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä koostuvan ulkoisesti määräytyvän kiinteän korin rakenteen ja arvonkehityksen seuraamiseksi, jos seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät,

a)      yhteissijoitusyrityksen sääntöjenmukaisena tehtävänä on seurata ulkoisesti määräytyvän indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä koostuvan ulkoisesti määräytyvän kiinteän korin rakennetta tai arvonkehitystä;

b)      on selkeästi osoitettavissa, että yhteissijoitusyrityksessä olevan osuuden päivittäisten hinnanmuutosten ja sen seuraaman indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä koostuvan korin päivittäisten hinnanmuutosten välinen korrelaatio on vähintään kuuden kuukauden ajan ollut vähintään 0.9; korrelaatiolla tarkoitetaan tässä korrelaatiokerrointa pörssilistatun indeksiosuuden (ETF) päivittäisen tuoton ja sen seuraaman indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä koostuvan korin päivittäisen tuoton välillä.

55. Jos laitoksella ei ole päivittäin käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksen sijoituksista, se voi laskea positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimukset tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti, jos seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:

a)      oletetaan, että yhteissijoitusyritys sijoittaa ensin valtuuksiensa mukaiseen enimmäismäärään asti sellaisiin omaisuuslajeihin, joilla positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimus on suurin, ja jatkaa sitten sijoitusten tekemistä pienemmän pääomavaatimuksen eriin pääomavaatimuksen mukaan alenevassa järjestyksessä, kunnes se saavuttaa sijoitusvaltuuksiensa mukaisen yhteenlasketun enimmäismäärän. Yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksien positiota käsitellään edellä mainitun oletuksen mukaisesti muodostetussa positiossa olevana omistuksena;

b)      laitokset ottavat positioriskin pääomavaatimuksen laskennassa huomioon yhteissijoitusyrityksissä olevien osuuksiensa positioista vipuvaikutuksen kautta aiheutuvien välillisten vastuiden mahdollisen enimmäismäärän siten, että ne kasvattavat yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksiensa positiota samalla osuudella, jolla yhteissijoitusyrityksen sijoituksiin liittyviä vastuita voidaan kyseisen yrityksen sijoitusvaltuuksien mukaan enintään kasvattaa;

c)      jos tämän menetelmän mukaisesti määritetty positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimus on suurempi kuin 48 kohdassa säädetty vaatimus, se rajataan kyseisessä kohdassa säädetyn vaatimuksen suuruiseksi.

56. Laitokset voivat antaa toimeksi kolmannelle osapuolelle laskea ja ilmoittaa tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti yhteissijoitusyrityksissä olevien 53 ja 55 kohdan mukaisten positioidensa positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimukset edellyttäen, että laskennan ja raportoinnin paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla.

ê93/6/ETY (mukautettu)

LIITE II

TOIMITUS- JA OSAPUOLIRISKI ÖSELVITYS- JA VASTAPUOLIRISKIN PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN Õ

SELVITYSRISKI

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 2 kohdan a alakohta (mukautettu)

1. Kun kyse on liiketoimista, joissa velkakirjat Ö vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet Õ, osakkeet ja hyödykkeet (lukuun ottamatta takaisinostosopimuksia ja käänteisiä takaisinostosopimuksia Ö takaisinmyyntisopimuksia Õ sekä arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamista ja lainaksi ottamista) ovat niiden sovitun toimituspäivän jälkeen selvittämättä, laitoksen on laskettava se hintaero, joka voi aiheuttaa sille tappiota. Se on kyseisen velkakirjan Ö vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen Õ, osakkeen tai hyödykkeen sovitun toimitushinnan Ö kauppahinnan Õ ja sen käyvän markkina-arvon erotus, kun tämä erotus voi aiheuttaa tappion laitokselle. Laitoksen on kerrottava tämä erotus 2 kohdan taulukossan olevan sarakkeessa A sarakkeen esitetyllä asianmukaisella tekijällä Ö kertoimella Õ omia varoja koskevan vaatimuksen Ö pääomavaatimuksensa Õ laskemiseksi.

ê93/6/ETY (mukautettu)

2. Ö Poikkeuksena siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Õ Llaitos voi, jos toimivaltaiset viranomaiset sen hyväksyvät, laskea sen omia varoja koskevat vaatimukset Ö pääomavaatimuksensa Õ kertomalla jokaisen selvittämättömän Ö sellaisen Õ liiketoimensovitun toimitushinnan Ö kauppahinnan Õ Ö, jota ei ole selvitetty 5–45 arkipäivän kuluessa toimituspäivästä, Õ 5 ja 45 arkipäivän välillä sen vahvistetun erääntymispäivän jälkeen kyseisen taulukon Ö 1 Õ sarakkeenssa B aiheellisella tekijällä olevalla Ö asianmukaisella kertoimella Õ , sen estämättä mitä 1 kohdassa määrätään. Vahvistetun erääntymispäivän jälkeen 46 arkipäivästä alkaen Ö Kun vahvistetusta toimituspäivästä on kulunut vähintään 46 arkipäivää, Õ sen Ö laitoksen Õ omia varoja koskevan vaatimuksen Ö pääomavaatimus Õ on vastattava 100 prosenttia sitä koskevasta A sarakkeessa ilmaistusta hinnan erotuksesta Ö laitokselle aiheutuvasta hinnanerosta taulukon 1 sarakkeen A mukaisestiÕ.

ÖTaulukko 1 Õ

Arkipäivien lukumäärä vahvistetun kauppapäivän Ö toimituspäivän Õ jälkeen || Sarake A (%) || Sarake B (%)

5 — 15 || 8 || 0.5

16 — 30 || 50 || 4.0

31 — 45 || 75 || 9.0

46 tai enemmän || 100 || ks. 2 kohta

VASTAPUOLIRISKI

ò uusi

3. Laitoksella on oltava omat varat seuraavista vastuista aiheutuvan vastapuoliriskin kattamiseksi:

a)      luottokauppa (free deliveries);

b)      pörssin ulkopuoliset (OTC-)johdannaissopimukset ja luottojohdannaiset;

c)      takaisinostosopimukset, takaisinmyyntisopimukset ja kaupankäyntivarastoon luettavien arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antaminen tai ottaminen;

d)      pörssissä kaupankäynnin kohteena oleviin johdannaissopimuksiin liittyvistä maksuista, palkkioista, osingoista, koroista ja vakuuksista muodostuvat vastuut, jotka eivät kuulu tämän liitteen eivätkä liitteen I soveltamisalaan ja joita ei 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan vähennetä omista varoista ja jotka liittyvät suoraan kaupankäyntivaraston eriin.

4. Näiden säännösten soveltamiseksi katsotaan, että kyse on luottokaupasta, jos laitos on maksanut arvopapereista tai hyödykkeistä ennen kuin se on vastaanottanut ne tai jos se on toimittanut arvopaperit tai hyödykkeet ennen kuin se on saanut niistä maksun, ja kun kyse on rajatylittävistä kaupoista, jos maksu- tai toimitusajankohdasta on kulunut vähintään yksi päivä.

5. Jollei 6–9 kohdan soveltamisesta muuta johdu, tällaisten vastuiden vastuuarvot ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärät lasketaan direktiivin [2000/12/EY] V osaston 2 luvun 3 jakson mukaisesti siten, että kyseisen jakson viittaukset ’luottolaitoksiin’ katsotaan viittauksiksi ’laitoksiin’ ja viittaukset ’emoyrityksenä toimiviin luottolaitoksiin’ viittauksiksi ’emoyrityksinä toimiviin laitoksiin’ ja muut näihin liittyvät termit tulkitaan vastaavasti.

6. Edellä olevan 5 kohdan soveltamiseksi:

Direktiivin [2000/12/EY] liitettä IV katsotaan muutetun siten, että 3 kohdan d alakohdan jälkeen lisätään sanat ’ ja luottojohdannaisia’.

Direktiivin [2000/12/EY] liitettä III katsotaan muutetun siten, että taulukon 1 a jälkeen lisätään seuraavaa:

Tuottojenvaihtosopimuksista ja luottoriskinvaihtosopimuksista muodostuvien luottojohdannaisten tulevaisuuden potentiaalinen luottoriksi saadaan kertomalla välineen nimellisarvo seuraavilla prosenttiluvuilla:

Kun referenssiomaisuutena on erä, joka katsottaisiin liitettä I sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se olisi laitoksen välitön vastuu, kerroin on viisi prosenttia.

Kun referenssiomaisuutena on erä, jota ei katsottaisi liitettä I sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se olisi laitoksen välitön vastuu, kerroin on kymmenen prosenttia.

Kun kyseessä on luottoriskinvaihtosopimus, laitos, jolle sopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta pitkän position, voi kuitenkin antaa tulevaisuuden potentiaalisen luottoriskin laskennassa prosenttiluvun arvoksi nolla, ellei luottoriskinvaihtosopimusta päätetä ja siitä johtuvia keskinäisiä velvoitteita nettouteta tilanteessa, jossa osapuoli, jolle sopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta lyhyen position, tulee maksukyvyttömäksi, vaikka luottoriski ei suojattavan omaisuuden osalta toteutuisi.

Kun luottojohdannainen muodostuu useita omaisuuseriä sisältävästä n:nnen tappion korista, se kumpaa edellä esitetyistä prosenttiluvuista käytetään, määräytyy sen omaisuuserän perusteella, jonka luottoluokka on n:nneksi alhaisin, sen mukaan, katsottaisiinko kyseinen erä liitettä I sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se luettaisiin laitoksen vastuisiin.

7. Sovellettaessa 5 kohtaa laitokset eivät saa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laskiessaan käyttää direktiivin [2000/12/EY] liitteessä VIII olevan 3 osan 25–30 kohdassa esitettyä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää rahoitusvakuuksien vaikutusten huomioon ottamiseksi.

8. Sovellettaessa 5 kohtaa silloin, kun on kyse takaisinostosopimuksista tai arvopapereiden taikka hyödykkeiden lainaksi antamisesta tai ottamisesta, kaikki sellaiset rahoitusvälineet ja hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset, voidaan katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi. Lisäksi kun on kyse kaupankäyntivarastoon kirjatuista pörssin ulkopuolisista johdannaissopimuksista aiheutuvista vastuista, sellaiset hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset, voidaan katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi. Kun edellä mainitun kaltaisia rahoitusvälineitä tai hyödykkeitä annetaan lainaksi, myydään tai toimitetaan taikka otetaan lainaksi, ostetaan tai vastaanotetaan vakuuksina tai muutoin tällaisissa transaktioissa, kyseisiä välineitä ja hyödykkeitä käsitellään volatiliteettikorjausten laskemiseksi samalla tavoin kuin tunnustetussa pörssissä noteerattuja pääindeksin ulkopuolisia osakkeita.

9. Sovellettaessa 5 kohtaa silloin, kun kyse on sellaisten päänettoutussopimusten hyväksymisestä, jotka kattavat takaisinostoon ja -myyntiin ja/tai arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamiseen tai ottamiseen liittyviä ja/tai muita pääomamarkkinapohjaisia transaktioita, kaupankäyntivarastoon sisältyvien positioiden nettouttaminen kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden kanssa voidaan hyväksyä vain silloin, kun nettoutetut transaktiot täyttävät seuraavat edellytykset:

a)      kaikki transaktiot arvostetaan päivittäin markkinahintaan;

b)      kaikki transaktioissa lainaksiannetut, myydyt tai toimitetut taikka lainaksiotetut, ostetut tai vastaanotetut erät voidaan direktiivin [2000/12/EY] V osaston 2 luvun 3 jakson 3 alajakson mukaisesti katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi soveltamatta tämän liitteen 8 kohtaa.

10. Kun kaupankäyntivarastoon sisältyvä luottojohdannainen muodostaa osan sisäistä suojausta ja kun luottoriskisuoja on direktiivin [2000/12/EY] mukainen, luottojohdannaisen synnyttämään positioon ei katsota liittyvän vastapuoliriskiä.

11. Pääomavaatimus on 8 prosenttia riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä.

ê93/6/ETY

Vaillinaiset kaupat (free deliveries)

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 2 kohdan b alakohta

3.1. Laitoksella on oltava hallussaan omia varoja osapuoliriskin kattamiseksi, jos:

i)            se on maksanut arvopapereista tai hyödykkeistä ennen kuin se on vastaanottanut ne tai jos se on luovuttanut arvopaperit tai hyödykkeet ennen kuin se on saanut niistä maksun, ja,

              ja

ii)           rajat ylittävien kauppojen ollessa kyseessä vähintään yksi päivä on kulunut maksusta tai luovutuksesta.

3.2. Omien varojen vaatimus on 8 prosenttia arvopapereiden tai hyödykkeiden arvosta tai laitokselle rahana maksettavasta määrästä painotettuna kyseiseen osapuoleen sovellettavalla riskipainotuksella.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 alakohta ja liitteessä olevan 2 kohdan c alakohta

Takaisinostosopimukset, käänteiset takaisinostosopimukset, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksi antaminen ja lainaksi ottaminen

4.1. Kaupankäyntisalkkuun kuuluviin arvopapereihin tai hyödykkeisiin perustuvien arvopapereiden takaisinostosopimusten ja arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen osalta laitoksen on laskettava arvopapereiden tai hyödykkeiden markkina-arvon ja sen lainaksi ottaman määrän tai vakuuden markkina-arvon erotus, jos tämä erotus on positiivinen. Käänteisten takaisinostosopimusten ja arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisen osalta laitoksen on laskettava laitoksen lainaksi antaman määrän tai vakuuden markkina-arvon ja saamiensa arvopapereiden tai hyödykkeiden markkina-arvon välinen erotus, jos erotus on positiivinen.

ê93/6/ETY

Toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat toimenpiteitä varmistaakseen lisätakuun kelpoisuuden.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset eivät ota huomioon lisätakuun määrää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa esitetyssä laskutoimituksessa, jos lisätakuun määrä on taattu siten, että laitos, joka suorittaa siirron, on aina vakuuttunut, että lisätakuu palautetaan sille, jos on kyse vastapuolen maksujen laiminlyönnin mahdollisuudesta.

Lainaksi annettujen tai otettujen sekä taattujen määrien markkina-arvoa koskevaan laskutoimitukseen sisällytetään juoksevat korot.

4.2. Omia varoja koskeva vaatimus on 8 prosenttia 4.1 kohdan mukaisesti määritetystä määrästä kerrottuna kyseiseen osapuoleen sovellettavalla riskipainotuksella.

Pörssilistan ulkopuoliset johdannaissopimukset

ê98/33/EY, 3 artiklan 2 kohta

5. Laitokset soveltavat OTC-johdannaissopimuksista aiheutuvien pääomavaatimusten laskemiseen direktiivin 89/647/ETY liitettä II. Asianomaiseen vastapuoleen sovellettava riskipainotus määritellään tämän direktiivin 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2006 saakka vapauttaa liitteessä II esitettyjen menetelmien soveltamisesta sellaisen selvitysyhteisön selvitettävänä olevat OTC-sopimukset, joka toimii sopimusten laillisena vastapuolena ja jossa kaikki osapuolet asettavat selvitysyhteisölle päivittäin sellaisen täyden vakuuden sopimuksista aiheutuville riskeille, joka kattaa sekä nykyhetken että mahdollisen tulevaisuuden luottoriskin. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että asetettu vakuus antaa samantasoisen suojan kuin direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan 7 alakohdan mukainen vakuus ja poistaa riskin selvitysyhteisön riskien kasvamisesta yli asetetun vakuuden markkina-arvon. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka ne käyttävät tätä mahdollisuutta.

ê93/6/ETY

MUUT RISKIT

6. Direktiivissä 89/647/ETY säädettyjä omia varoja koskevia vaatimuksia sovelletaan riskeihin, jotka ovat termiinien ja pörssilistalla olevien optioiden välityspalkkioihin, provisioihin, korkoihin, osinkoihin, katevaatimuksiin liittyviä riskejä, joita ei koske tämä liite eikä liite I ja II, ja joita ei vähennetä liitteessä V olevassa 2 kohdan d alakohdan omista varoista ja jotka liittyvät suoraan vaihtokelpoiseen kaupankäyntisalkkuun sisällytettyihin eriin.

Kyseisiin osapuoliin sovellettavat riskipainotukset on määritettävä tämän direktiivin 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

ê93/6/ETY (mukautettu)

LIITE III

VALUUTTARISKIN Ö VALUUTTAKURSSIRISKIN PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN Õ

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan a alakohta (mukautettu)

1. Jos laitoksen jäljempänä Ö 2 kohdassa Õ esitetyn menetelmän mukaisesti laskettu laitoksen kokonaisnettovaluutta-aseman Ö kokonaisnettovaluuttaposition Õ ja nettokulta-aseman Ö nettokultaposition Õ yhteenlaskettu määrä Ö summa Õ on enemmän kuin 2 prosenttia sen kaikista omista varoista, laitoksen on kerrottava nettovaluutta-asemansa Ö nettovaluuttapositionsa Õ ja nettokulta-asemansa Ö nettokultapositionsa Õ yhteenlaskettu määrä Ö summa Õ 8 prosentilla valuuttakurssiriskin kattamiseksi vaadittavan omien varojen määrän Ö pääomavaatimuksen Õ laskemiseksi.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2004 asti sallia, että laitokset laskevat omia varoja koskevat vaatimuksensa kertomalla 8 prosentilla sen määrän, jolla niiden kokonaisnettovaluutta-asema ja nettokulta-aseman yhteenlaskettu määrä ylittää 2 prosenttia kaikista omista varoista.

ê93/6/ETY (mukautettu)

2. Laitoksen on suoritettava laskutoimitus Ö laskettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimukset Õ kahdessa vaiheessa.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta (mukautettu)

32.1. Ensin lLaitoksen on ensin laskettava avoin nettoasemansa Ö nettopositionsa Õ kussakin valuutassa (mukaan lukien ilmoituksessa käytetty valuutta Ö ilmoitusvaluutta Õ mukaan luettuna) ja kullassa.

Tämä asema Ö avoin nettopositio Õ on seuraavien erien (positiivisten ja negatiivisten) summa:

-a)     nettoavista-asema Ö nettoavistapositio Õ (eli kaikki varat, joista on vähennetty Ö kaikki Õ velat, mukaan lukien kertyneet korot, kyseisenä valuuttana tai kullan osalta nettoavistakulta-asema Ö kultamääräinen nettoavistapositio Õ ),

-b)     nettotermiiniasema erääntymispäivänä Ö nettotermiinipositio Õ (eli kaikki Ö valuutta- ja kultatermiinisopimusten perusteella Õ saatavat määrät, vähennettynä määrillä, jotka maksetaan valuutta- ja kultatermiinisopimusten perusteella Ö joista on vähennetty kyseisten sopimusten perusteella maksettavat määrät ja joihin sisältyvät Õ sisällyttäen siihen valuutta- ja kultafutuurit ja valuutanvaihtosopimusten pääoma, jota ei ole sisällytetty avista-asemaan Ö avistapositioon Õ),

-c)     peruuttamattomat takuut (ja vastaavat rahoitusvälineet), joita varmasti käytetään ja joiden perusteella tehtäviä suorituksia ei todennäköisesti saada takaisin,

-d)     ennakoidut nettotulot ja -menot, jotka eivät ole vielä erääntyneet Ö kertyneet Õ , mutta jotka ovat jo täysin katetut Ö on jo täysin suojattu Õ (ennakoidut nettotulot ja -menot, joita ei ole vielä viety kirjanpitoon, mutta jotka ovat jo täysin katetut Ö on jo täysin suojattu Õ valuuttatermiineillä, voidaan sisällyttää tähän ilmoitusvelvollisten laitosten valinnan mukaisesti ja toimivaltaisen viranomaisen etukäteissuostumuksella; laitoksen on noudatettava tätä valintaa Ö valitsemaansa käytäntöä Õ johdonmukaisesti),

-e)     kaikkien valuutta- ja kulta-asemien deltan Ö valuutta- ja kultaoptioiden nettodeltavasta-arvo Õ (tai delta-perusteinen) nettoarvo,

-f)     muiden optioiden markkina-arvo (eli muut optiot kuin valuutta- ja kultaoptiot),.

kukin Sellaiset asema Ö positiot Õ, jonka joita laitos pitää Ö on ottanut Õ siinä tarkoituksessa, että se voi voidakseen suojautua sen vakavaraisuussuhteeseensa kohdistuvilta Ö haitallisesti vaikuttavilta Õ valuuttakurssin negatiivisilta vaikutuksilta, voidaan olla jättää ottamatta huomioon laskettaessa avoimia nettovaluutta-asemia Ö nettovaluuttapositioita Õ. Näiden Tällaisten asemien Ö positioiden Õ pitäisi olla luonteeltaan rakenteellisia tai sellaisia, ettei niillä käydä kauppaa, ja vaaditaan toimivaltaisten viranomaisten suostumus, jos niitä ei oteta lukuun tai jos edellytyksiä niiden poislukemiseksi muutetaan. Samaa kohtelua Ö käsittelyä Õ voidaan soveltaa samoin edellä esitetyin edellytyksin kuin edellä voidaan soveltaa niihin laitoksen asemiin sellaisiin Ö positioihin Õ, jotka koskevat omien varojen laskennassa vähennettyjä eriä.

ò new

Kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskutoimitus suoritetaan yhteissijoitusyritysten osalta, huomioon otetaan yhteissijoitusyrityksen todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen raportoimia, yhteissijoitusyrityksessä olevia valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksessä olevista valuuttapositioista, on oletettava, että yhteissijoitusyritys on saavuttanut valtuuksiensa mukaisen valuuttamääräisten sijoitusten enimmäismäärän, ja laitosten on kaupankäyntivarastoon luettavien positioiden osalta otettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimusta laskiessaan huomioon yhteissijoitusyrityksissä olevista positioistaan vipuvaikutuksen kautta aiheutuvien välillisten vastuiden mahdollinen enimmäismäärä. Tämä tehdään kasvattamalla yhteissijoitusyrityksessä olevaa positiota samalla osuudella, jolla yhteissijoitusyrityksen sijoituksiin liittyviä vastuita voidaan yhteissijoitusyrityksen sijoitusvaltuuksien mukaan enintään kasvattaa. Edellä esitetyn oletuksen mukaisesti muodostettua yhteissijoitusyrityksen valuuttapositiota käsitellään erillisenä valuuttana samaan tapaan kuin kultamääräisiä sijoituksia paitsi silloin, kun yhteissijoitusyrityksen sijoituksen suunta tunnetaan, jolloin pitkä kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen pitkän kokonaisvaluuttaposition kanssa ja lyhyt kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen lyhyen kokonaisvaluuttaposition kanssa. Tällaisia positioita ei saa nettouttaa ennen laskennan suorittamista.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta (mukautettu)

3.2 Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset käyttävät nykyarvoa laskettaessa kunkin valuutan ja kullan avointa nettoasemaa Ö nettopositiota Õ.

ê 93/6/ETY (mukautettu)

è1 98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan c alakohta

è1 42.2. Toiseksi kunkin muun valuutan kuin sen, jota ilmoituksessa käytetään, Seuraavaksi Ö kaikkien muiden valuuttojen paitsi ilmoitusvaluutan Õ nettovelka- ja nettosaamisasemat Ö lyhyet ja pitkät nettopositiot Õ, sekä kullan nettosaamis- tai nettovelka-asemat Ö lyhyt tai pitkä nettopositio Õ muutetaan ilmoitusvaluutan määräisiksi käyttäen avistakurssia. ç Tämän jälkeen erilliset määrät lasketaan Ö erikseen Õ yhteen Ö lyhyet ja pitkät positiot Õ, jotta saadaan vastaavasti nettovelka-asemien Ö lyhyiden nettopositioiden Õ ja nettosaamisasemien Ö pitkien nettopositioiden Õ kokonaismäärät. Näistä kokonaismääristä suurempi määrä on laitoksen kokonaisnettovaluutta-asema Ö kokonaisnettovaluuttapositio Õ.

ê93/6/ETY (mukautettu)

53. Sen estämättä, Ö Poiketen siitä, Õ mitä 1-4 kohdissa Ö 1 ja 2 kohdassa Õmäärätään Ö säädetään Õ ja kunnes myöhempi Ö laajempi Õ yhteensovittaminen toteutetaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää tai sallia, että laitokset noudattavat muita Ö seuraavia Õ menetelmiä tämän liitteen soveltamiseksi.

ê93/6/ETY (mukautettu)

63.1. Ensimmäiseksi Ttoimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitoksille, että ne laitokset täyttävät alhaisemmat Ö lievemmät Õ omia varoja koskevat vaatimukset Ö pääomavaatimukset Õ toisiinsa läheisesti yhteydessä olevien Ö keskenään läheisesti korreloivien Õ valuutta-asemien Ö valuuttojen positioiden Õ kattamiseksi kuin ne, jotka seuraavat 1-4 Ö 1 ja 2 Õ kohdan soveltamisesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat katsoa, että valuuttaparilla on läheinen korrelaatio, Ö kaksi valuuttaa korreloivat läheisesti keskenään Õ ainoastaan, jos ne - päivittäisiä valuuttakursseja koskevien, Ö viimeksi kuluneelta kolmelta tai viideltä vuodelta kerättyjen Õ tietojen perusteella, jotka on laskettu kolmen tai viiden viimeisen vuoden aikana - ovat laskeneet Ö laskettu Õ todennäköisyydens sille, että näiden kyseisten valuuttojen vastaavien Ö samansuuruisista Õ tai Ö ja Õ vastakkaisten Ö vastakkaismerkkisistä Õ asemien Ö positioista Õ Ö syntyy Õ seuraavien kymmenen arkipäivän aikana aiheuttamat tappiot, joka on ovat enintään 4 prosenttia kyseisen kuitatun aseman Ö nettoutetun position Õ Ö (ilmoitusvaluuttaan arvostetusta) Õ arvosta (joka on ilmoitettu siinä valuutassa, jossa toimivaltaisille viranomaisille tarkoitetut asiakirjat on laadittu), ja tämä todennäköisyys on vähintään 99 prosenttia, jos turvaudutaan Ö käytetään Õ kolmen vuoden tarkkailukauteen Ö tarkastelujaksoa Õ, tai 92 Ö 95 Õ prosenttia, jos turvaudutaan Ö käytetään Õ viiden vuoden tarkkailukauteen Ö tarkastelujaksoa Õ. Omia varoja koskeva vaatimus Ö Pääomavaatimus Õ , joka koskee kahden läheisesti keskenään korreloivan valuutan kuitattua asemaa Ö nettoutetun position Õ osalta, on 4 prosenttia kerrottuna kuitatun aseman Ö nettoutetun position Õ arvolla. Omia varoja koskeva vaatimus Ö Pääomavaatimus Õ läheisesti keskenään korreloivien valuuttojen kuittaamattomien asemien Ö nettouttamatta jääneiden positioiden Õ ja kaikkien muiden valuutta-asemien Ö valuuttapositioiden Õ osalta nousee Ö on Õ 8 prosenttiina kerrottuna nettovelka-asemien korkeimmalla tai näiden valuuttojen nettosaamisasemien kokonaismäärällä, kun ensin korrelaation omaavien valuuttojen kuitatut asemat on vähennetty Ö kyseisten valuuttojen joko lyhyiden tai pitkien nettopositioiden summalla sen mukaan, kumpi näistä on suurempi sen jälkeen, kun läheisesti keskenään korreloivien valuuttojen nettoutetut positiot on vähennetty Õ.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan d alakohta (mukautettu)

7. Toiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2004 asti sallia, että laitokset soveltavat muuta kuin 1-6 kohdassa säädettyä menetelmää tämän liitteen vaatimusten noudattamiseksi. Tätä menetelmää noudattaen saadun omia varoja koskevan vaatimuksen on oltava suurempi kuin 2 prosenttia 4 kohdan mukaisesti lasketusta avoimesta nettoasemasta, ja sen on ylitettävä kolmen viimeisen vuoden jaksoon sisältyvien kaikkien kymmenen arkipäivän mittaisten liukuvien jaksojen valuuttakurssimuutosten analyysin perusteella laskettu todennäköinen tappio vähintään 99 prosenttia ajasta.

Ensimmäisessä alakohdassa esitettyä vaihtoehtoista menetelmää voidaan käyttää ainoastaan seuraavin edellytyksin:

i)            laskentakaava ja korrelaatiokertoimet ovat toimivaltaisten viranomaisten määräämät, ja ne perustuvat näiden tekemään valuuttakurssimuutosten analyysiin;

ii)           toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat korrelaatiokertoimet säännöllisesti valuuttamarkkinoiden kehityksen mukaisesti.

ê93/6/ETY (mukautettu)

83.2. Kolmanneksi tToimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset eivät pidä Ö poistavat 1 ja 2 kohdassa sekä 3 kohdan 1 alakohdassa esitetyistä menetelmistä valitsemastaan menetelmästä Õ valuutta-asemia Ö sellaisten valuuttojen positiot Õ, joita koskee valtioiden välinen sitova sopimus, jonka tarkoituksena on pienentää erotusta Ö vähentää kyseisten valuuttojen vaihtelua Õ suhteessa muihin samalla sopimuksella katettuihin valuuttoihin, jollakin 1-7 kohdassa ja esitetyllä menetelmällä. Laitokseten laskevat Ö on laskettava Õ niiden kuitatut näiden valuuttojen asemat Ö näiden valuuttojen nettoutetut positiot Õ ja noudattavat näiden asemien osalta Ö sovellettava niihin Õ omia varoja koskevaa vaatimusta Ö pääomavaatimusta Õ, joka ei saa olla vähemmän kuin Ö joka on vähintään puolet Õ kyseisessä tällaisessa valtioiden välisessä sopimuksessa vahvistettusta kyseisten valuuttojen Ö suurimmasta Õ sallittusta kyseisten valuuttojen enimmäiserotus Ö kurssivaihtelusta Õ. Näiden valuuttojen kuittaamattomia asemia Ö nettouttamatta jääneitä positioita Õ käsitellään samoin kuin muita valuuttoja.

Sen estämättä, Ö Poiketen siitä, Õ mitä ensimmäisessä alakohdassa määrätään Ö säädetään Õ , toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että rahaliiton toiseen vaiheeseen osallistuvien niiden jäsenvaltioiden valuuttojen valuutoissa, jotka osallistuvat rahaliiton toiseen vaiheeseen, olevia kuitattuja asemia Ö nettoutettuja positioita Õ koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on 1,6 prosenttia kerrottuna näiden kyseisten kuitattujen asemien Ö positioiden Õ arvolla.

ê93/6/ETY (mukautettu)

9. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle mahdollisista menetelmistä, joiden käytöstä ne säätävät tai jotka ne sallivat 6-8 kohdan osalta.

10. Komissio antaa neuvostolle kertomuksen 9 kohdassa tarkoitetuista menetelmistä sekä ehdottaa tarvittaessa, ottaen huomioon kansainvälisen kehityksen, valuuttariskin käsittelytapojen lähentämistä.

ê93/6/ETY (mukautettu)

114. Eri valuuttakokoonpanoissa olevat nettoasemat Ö Korivaluuttojen nettopositiot Õ voidaan yksilöidä Ö jakaa Õ niihin Ö koriin Õ sisältyviin valuuttoihin voimassa olevien kiintiöiden perusteella.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

LIITE VIII Ö IV Õ

HYÖDYKERISKIN ÖPÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN Õ

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

1. Kaikki hyödykeasemat Ö hyödykepositiot Õ tai hyödykejohdannaisasemat Ö hyödykejohdannaispositiot Õ ilmaistaan käyttäen hyödykkeiden vakiomittayksikköä. Kunkin hyödykkeen avistahinta Ö käteishinta Õ ilmaistaan valuutassa, jota ilmoituksessa on käytettävä Ö ilmoitusvaluuttana Õ .

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

2. Kulta-asemista tai kultaan perustuvia johdannaissopimuksia koskevista asemista Ö Kulta- tai kultajohdannaispositioista Õ katsotaan aiheutuvan valuuttakurssiriski, ja niiden markkinariski lasketaan liitteen III tai tarvittaessa liitteen VIII mukaisesti.

3. Tässä liitteessä pPuhtaasti varaston terminointitarkoituksia palvelevat asemat Ö positiot Õ voidaan Ö tätä liitettä sovellettaessa Õ jättää ottamatta huomioon ainoastaan hyödykeriskiä laskettaessa ainoastaan hyödykeriskiä.

4. Ne korko- ja valuuttakurssiriskit, joita tämän liitteen muut säännökset eivät koske Ö kata Õ , otetaan mukaan laskettaessa velkakirjojen Ö kaupankäynnin kohteena olevien, vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden Õ yleisriskiä ja laskettaessa valuuttakurssiriskiä.

5. Kun velka-asema Ö lyhyt positio Õ erääntyy ennen saamisasemaa Ö pitkää positiota Õ, laitosten on myös varauduttava maksuvalmiusriskiin, joka on mahdollinen joillakin markkinoilla.

6. Yksittäisessän hyödykkeessän olevalla nettoasemalla Ö nettopositiolla Õ tarkoitetaan 19 artiklassa Ö kohdassa Õ laitoksen sellaisten saamis- ja velka-asemien Ö pitkien ja lyhyiden positioiden Õ erotusta, jotka koskevat samaa hyödykettä ja samanlaisia hyödykkeisiin perustuvia futuureja, optioita ja optiotodistuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten on sallittava johdannaissopimuksia koskevien asemien Ö positioiden Õ käsitteleminen 8, 9 ja 10 kohdan mukaisesti kohde-etuutta koskevina hyödykeasemina Ö kohde-etuutena olevan hyödykkeen positioina Õ.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat pitää seuraavia asemia Ö positioita Õ saman hyödykkeen asemina Ö positioina Õ:

-a)          hyödykkeiden eri alaryhmien asemat Ö positiot Õ, jos alaryhmät ovat niitä toimitettaessa keskenään vaihtokelpoisia,

              ja

-b)          samankaltaisten hyödykkeiden asemat Ö positiot Õ, jos ne Ö kyseiset hyödykkeet Õ ovat toisensa läheisesti korvaavia ja jos hintojen muutosten väliseksi korrelaatioksi voidaan selvästi osoittaa vähintään 0,9 0.9 vähintään yhden vuoden ajalta.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta

Erityiset välineet

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

8. Hyödykefutuurit ja yksittäisten hyödykkeiden osto- ja myyntitermiinit lasketaan mukaan Ö otetaan laskennassa huomioon Õ käyttäen hyödykkeen vakiomittayksikkönä ilmaistuja nimellismääriä ja erääntymispäivän mukaista juoksuaikaa.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssilistalla Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena Õ olevaa futuuria koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on samansuuruinen Ö yhtä suuri Õ kuin pörssin asettama vakuusvaatimus Ö vaatima vakuus Õ, jos viranomaiset Ö ne Õ ovat Ö täysin Õ vakuuttuneita siitä, että sen avulla voidaan mitata Ö se vastaa Õ tarkasti futuurin aiheuttamaa riskiä ja että se on vähintään yhtä suuri kuin futuuria koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä Ö jäljempänä Õ esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös 31 päivään joulukuuta 2006 asti sallia, että niiden tunnustaman selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ selvittämää, tässä kohdassa tarkoitettua pörssin ulkopuolista hyödykejohdannaissopimusta koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on samansuuruinen Ö yhtä suuri Õ kuin selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ asettama vakuusvaatimus Ö vaatima vakuus Õ, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että sen avulla voidaan mitata Ö se vastaa Õ tarkasti johdannaissopimukseen liittyvää riskiä ja että se on vähintään yhtä suuri kuin kyseisen sopimuksen omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä Ö jäljempänä Õ esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

9. Hyödykkeisiin perustuvienat swap-sopimustenkset, joissa sovitaan kiinteähintaisten hyödyke‑erien ja käyvinpiin markkinahinnointoihin määritettyjen arvostettujen erien välisestä vaihdosta Ö joiden nojalla toinen osapuoli maksaa kiinteää hintaa ja toinen käypää markkinahintaa Õ, lasketaan mukaan Ö 13–18 kohdassa esitettyyn Õ maturiteettipohjaiseen menetelmään sopimuksen nimellismäärän suuruisena asemasarjoina Ö positiosarjana Õ, jossa kukin asema Ö positio Õ vastaa kutakin swap-sopimuksen maksua ja sijoittuu sen mukaisesti 13 kohdan Ö taulukon 1 Õ maturiteettiluokkiin. Asemat Ö Positiot Õ ovat saamisasemia Ö pitkiä positioita Õ, jos laitos on maksamassa kiinteään hintaan ja saamassa vaihtuvaan hintaan määritettyjä eriä Ö maksaa kiinteän hinnan ja saa vaihtuvan hinnan Õ , ja velka-asemia Ö lyhyitä positioita Õ, jos laitos on saamassa kiinteään hintaan ja maksamassa vaihtuvaan hintaan määritettyjä eriä Ö saa kiinteän hinnan ja maksaa vaihtuvan hinnan Õ.

Hyödykkeisiin perustuvat swap-sopimukset, joissa vaihto koskee eri hyödykkeitä, ilmoitetaan maturiteettipohjaisen menetelmän asianomaisessa taulukossa.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

10. Hyödykkeitä tai hyödykejohdannaisia koskevia optioita käsitellään Ö tätä liitettä sovellettaessa Õ laskemalla option kohde-etuuden arvon suuruisetina delta-korjatuttuina asemat Ö positioina Õ tämän liitteen mukaisesti. Nämä asemat Ö positiot Õ ja kohde-etuutena olevat voidaan nettouttaa Ö sellaisten vastakkaismerkkisten positioiden Õ kanssa, Ö joissa kohde-etuutena on täysin Õ samanlaisetnen hyödykettä tai hyödykejohdannaistanen koskevat vastakkaiset asemat voidaan nettouttaa keskenään. Deltana on käytettävä kyseisen pörssin laskemaa, toimivaltaisten viranomaisten laskemaa tai, jos kumpikaan näistä ei ole saatavissa tai pörssin ulkopuolisten optioiden osalta, laitoksen itsensä laskemaa deltaa sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset viranomaiset toteavat laitoksen käyttämän mallin käyttökelpoiseksi.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin määrätä Ö vaatia Õ, että laitosten on laskettava delta käyttäen toimivaltaisten viranomaisten määräämää menetelmää.

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että dDeltariskiä lukuun ottamatta muilta hyödykeoptioon liittyviltä riskeiltä on suojauduttava.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että vakioitua Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa Õ asetettua hyödykeoptiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on samansuuruinen Ö yhtä suuri Õ kuin pörssin asettama vakuusvaatimus Ö vaatima vakuus Õ, jos viranomaiset ne ovat Ö täysin Õ vakuuttuneita siitä, että sen avulla voidaan mitata Ö se vastaa Õ tarkasti optioon liittyvää riskiä ja että se on vähintään yhtä suuri kuin optiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä Ö jäljempänä Õ esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös 31 päivään joulukuuta 2006 asti sallia, että niiden tunnustaman selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ selvittämää pörssin ulkopuolista hyödykeoptiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on samansuuruinen Ö yhtä suuri Õ kuin selvittely-yhteisön Ö selvitysyhteisön Õ asettama vakuusvaatimus Ö vaatima vakuus Õ, jos ne ovat Ö täysin Õ vakuuttuneita siitä, että sen avulla voidaan mitata Ö se vastaa Õ tarkasti optioon liittyvää riskiä ja että se on vähintään yhtä suuri kuin pörssin ulkopuolisen option omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ, joka perustuu tässä liitteessä Ö jäljempänä Õ esitettyä menetelmää tai liitteessä VIII esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Lisäksi viranomaiset voivat sallia, että ostettua pörssilistalla Ö pörssissä kaupankäynnin kohteena Õ olevaa tai pörssin ulkopuolista hyödykeoptiota koskeva omien varojen vaatimus Ö pääomavaatimus Õ on sama kuin sen kohde-etuutena olevaa hyödykettä koskeva vaatimus sillä edellytyksellä, että näin laskettu vaatimus ei ylitä option markkina-arvoa. Asetettua pörssin ulkopuolista optiota koskeva vaatimus määräytyy sen Ö option Õ kohde-etuutena olevan hyödykkeen mukaan.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

11. Hyödykkeisiin liittyviä optiotodistuksia käsitellään samalla tavalla kuin 10 kohdassa esitetään hyödykeoptioiden osalta Ö tarkoitettuja hyödykeoptioita Õ .

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

12. Hyödykkeiden tai takaisinostosopimuksiin sisältyvien, hyödykkeiden omistusoikeutta koskevien taattujen oikeuksien luovuttajan Ö Takaisinostosopimuksen perusteella hyödykkeitä tai niiden omistusoikeutta koskevia taattuja oikeuksia luovuttavan osapuolen Õ ja hyödykkeiden lainaksi antamista koskevan sopimuksen mukaisen hyödykkeiden lainaksiantajan on sisällytettävä tällaiset hyödykkeet omien varojen vaatimusta Ö pääomavaatimusta Õ koskevaan laskelmaan tämän liitteen mukaisesti.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

a) Maturiteettipohjainen menetelmä

13. Laitoksen on käytettävä jokaisesta hyödykkeestä erillistä maturiteettitaulukkoa seuraavan taulukon Ö 1 Õ mukaisesti. Kaikki kyseistä yhtä hyödykettä koskevat asemat Ö positiot Õ ja kaikki asemat Ö positiot Õ, joita pidetään tätä samaa hyödykettä koskevina asemina Ö positioina Õ 7 kohdan mukaisesti, on jaoteltava asianmukaisiin maturiteettiluokkiin. Fyysiset varastot on merkittävä ensimmäiseen maturiteettiluokkaan.

ÖTaulukko 1 Õ

Maturiteettiluok­ka (1) || Perusriskipainotus (%) (2)

0 ≤ 1 kuukausi || 1.50

> 1 ≤ 3 kuukautta || 1.50

> 3 ≤ 6 kuukautta || 1.50

> 6 ≤ 12 kuukautta || 1.50

> 1 ≤ 2 vuotta || 1.50

> 2 ≤ 3 vuotta || 1.50

> 3 vuotta || 1.50

14. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että asemat Ö positiot Õ, jotka ovat Ö saman hyödykkeen positioita Õ tai joita pidetään 7 kohdan mukaisesti saman hyödykkeen asemina Ö positioina Õ, kuitataan Ö nettoutetaan Õ keskenään ja merkitään asianmukaisiin maturiteettiluokkiin nettomääräisinä Ö seuraavien positioiden osalta: Õ

-a)        samana päivänä erääntyviä sopimuksia koskevienat asemien Ö positiot Õ;

ja

-b)          kymmenen päivän sisällä toisistaan erääntyviä sopimuksia koskevienat asemien Ö positiot Õ osalta, jos sopimuksilla käydään kauppaa markkinoilla, joilla on päivittäiset toimituspäivät.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

15. Tämän jälkeen laitoksen on laskettava saamisasemien Ö pitkien positioiden Õ summa ja velka-asemien Ö lyhyiden positioiden Õ summa jokaisessa maturiteettiluokassa. Sitä Se ensinmainittujen (jälkimmäisten) määrää tietyssä luokassa, Ö pitkien (lyhyiden) positioiden osuuttas, joka voidaan kussakin maturiteettiluokassa nettouttaa lyhyiden (pitkien) positioiden kanssa Õ, kutsutaan Ö on Õ kyseisen maturiteettiluokan nettoutetuksitu asemaksi Ö positio Õ. Jäljelle jäänyt saamis- tai velka-asema Ö pitkä tai lyhyt positio Õ on kyseisen maturiteettiluokan nettouttamatta jäänyt asema Ö positio Õ kyseisessä maturiteettiluokassa.

16. Sitä Ö Se osuus Õ maturiteettiluokan nettouttamatta jäänyttäeestä saamis-(velka-)asemaa Ö pitkästä (lyhyestä) positiosta Õ, joka vastaa Ö voidaan nettouttaa Õ edempänä Ö jonkin taulukossa jäljempänä Õ olevan maturiteettiluokan nettouttamatta jäänyttäeen velka-(saamis-)asemaa Ö lyhyen (pitkän) position Õ kanssa, kutsutaan Ö on Õ kahden luokan Ö maturiteettiluokan Õ väliseksinen nettoutetuksitu asemaksi Ö positio Õ. Nettouttamatta jääneen pitkän tai lyhyen aseman Ö position Õ erotusta Ö osuus Õ, jota ei näin voida Ö edellä esitetyllä tavalla Õ nettouttaa, kutsutaan Ö on Õ nettouttamatta jääneeksiyt asemaksi Ö positio Õ.

17. Laitoksen omia varoja koskeva vaatimus Ö pääomavaatimus Õ lasketaan jokaisen kunkin hyödykkeen osalta lasketaan asianmukaisen maturiteettiluokan Ö maturiteettitaulukon Õ perusteella seuraavien erien summana:

ia)          toisiaan vastaavien saamis- ja velka-asemien Ö nettoutettujen pitkien ja lyhyiden positioiden summa Õ kerrottuna 13 kohdassa esitetyn taulukon 2 sarakkeessa 2 kullekin maturiteettiluokalle määrätyllä perusriskikertoimella ja hyödykkeen avistahinnalla Ö käteishinnalla Õ ;

iib)         kahden maturiteettiluokan välinen toisiaan vastaava asema Ö nettoutettu positio Õ kultakin maturiteettiluokalta, johon on siirretty nettouttamatta jäänyt Ö osuus Õ asema Ö positiosta Õ on siirretty, kerrottuna 0,6 prosentilla (korkokäyräriskikerroin Ö luokkien välinen kerroin Õ) ja hyödykkeen avistahinnalla Ö käteishinnalla Õ;

iiic)        jäljelle jääneet nettouttamatta olevat asemat Ö positiot Õ kerrottuna 15 prosentilla (termiiniriskikerroin Ö avoimen position kerroin Õ) ja hyödykkeen avistahinnalla Ö käteishinnalla Õ .

18. Laitoksen omia varoja koskeva kokonaisvaatimus hyödykeriskien osalta Ö Laitoksen hyödykeriskin yhteenlaskettu pääomavaatimus Õ lasketaan Ö on Õ jokaisen hyödykkeen osalta 17 kohdan mukaisesti laskettujen Ö hyödykekohtaisten Õ omia varoja koskevien vaatimusten Ö pääomavaatimusten Õ summana.

b) Yksinkertaistettu menetelmä

19. Laitoksen omia varoja koskeva vaatimus Ö pääomavaatimus Õ lasketaan jokaisen kunkin hyödykkeen osalta seuraavien erien summana:

ia)          15 prosenttia kutakin hyödykettä koskevasta nettoasemasta Ö pitkästä tai lyhyestä nettopositiosta Õ, saamis- tai velka-asemasta, kerrottuna hyödykkeen avistahinnalla Ö käteishinnalla Õ;

iib)         3 prosenttia kutakin hyödykettä koskevasta bruttoasemasta Ö lyhyiden ja pitkien positioiden summana lasketusta bruttopositiosta Õ, saamis- plus velka-asema, kerrottuna hyödykkeen avistahinnalla Ö käteishinnalla Õ.

20. Laitoksen omia varoja koskeva kokonaisvaatimus hyödykeriskien osalta Ö Laitoksen hyödykeriskin yhteenlaskettu pääomavaatimus Õ lasketaan Ö on Õ jokaisen hyödykkeen osalta 19 kohdan mukaisesti laskettujen Ö hyödykekohtaisten Õ omia varoja koskevien vaatimusten Ö pääomavaatimusten Õ summana.

ê93/6/ETY, 11 a artikla (mukautettu)

Ö c) Laajennettu maturiteettipohjainen menetelmä Õ

Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2006 asti Ö Toimivaltaiset viranomaiset voivat Õ antaa laitoksilleen luvan käyttää seuraavanssa taulukonssa esitettyjä perusriskin, korkokäyrän Ö luokkien välisen riskin Õ ja termiiniriskin Ö avoimen position riskin Õ minimipainotuksia liitteessä VII olevissa 13, 14, 17 ja 18 kohdassa esitettyjen sijasta edellyttäen, että kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että

a)      laitokset käyvät huomattavaa hyödykekauppaa,

b)      laitoksilla on hajautettu kaupankäyntisalkku hyödykkeitä varten ja

c)      laitokset eivät vielä voi käyttää sisäisiä malleja hyödykeriskien edellyttämän omia varoja koskevan vaatimuksensa Ö pääomavaatimuksensa Õ laskemiseen liitteen VIII Ö V Õ mukaisesti.

Taulukko 2

|| Jalometallit (paitsi kulta) || Perusmetallit || Maataloushyödykkeet (softs) || Muut, ml. energiatuotteet

Perusriskipainotus (%) || 1.0 || 1.2 || 1.5 || 1.5

Korkokäyräpainotus Ö Luokkien välisen riskin painotus Õ (%) || 0.3 || 0.5 || 0.6 || 0.6

Termiiniriskipainotus Ö Avoimen position riskin painotus Õ (%) || 8 || 10 || 12 || 15

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

è1 98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta, sellaisena kuin se on oikaistuna EYVL L 248, 8.9.1998, s. 20

LIITE VIII

SISÄISTEN MALLIEN Ö KÄYTTÖ PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKENNASSA Õ

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tässä liitteessä säädetyin edellytyksin sallia, että laitokset laskevat asemariskin Ö positioriskin Õ, valuuttakurssiriskin ja/tai hyödykeriskin edellyttämän omia varoja koskevan vaatimuksensa Ö pääomavaatimuksensa Õ käyttäen omia sisäisiä riskienhallintamallejaan liitteissä I, III ja VII Ö IV Õ esitettyjen menetelmien sijasta tai niihin yhdistettynä. Kussakin tapauksessa vaatimuksena on, että toimivaltainen viranomainen on nimenomaisesti hyväksynyt mallien käyttämisen vakavaraisuuden valvontaan.

2. Hyväksyntä annetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että laitoksen riskienhallintajärjestelmä on rakenteeltaan asianmukainen, ja että sitä sovelletaan kattavasti ja että siinä on erityisesti seuraavat piirteet:

ia)     sisäinen riskienmittausmalli on kiinteästi liitetty laitoksen päivittäiseen riskienhallintaan, ja sen perusteella riskeistä ilmoitetaan laitoksen ylimmälle johdolle;

iib)    laitoksella on kaupankäyntiyksiköistä riippumaton riskienvalvontayksikkö, joka raportoi suoraan ylimmälle johdolle. Yksikön on vastattava laitoksen riskienhallintajärjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta. Se laatii ja analysoi päivittäin raportteja, jotka koskevat riskienmittausmallinlla tuotettuja tuloksia ja kaupankäyntilimiitteihin liittyviä aiheellisia toimenpiteitä;

iiic)   laitoksen johtokunta Ö hallitus Õ ja ylin johto osallistuvat aktiivisesti riskien valvontaan, ja laitoksen johto käsittelee riskienvalvontayksikön tuottamat päivittäiset raportit tasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä yksittäisten kauppaa käyvien henkilöiden ottamia asemia Ö positioita Õ että laitoksen kokonaisriskiä;

(ivd)  laitoksella on riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, joka pystyy käyttämään kehittyneitä malleja kaupankäynnissä, riskienvalvonnassa, Ö sisäisessä Õ tarkastuksessa ja kauppojen selvityksessä Ö (back office) Õ;

(ve)   laitos on ottanut käyttöön menetelmät Ö menettelyt Õ sen seuraamiseksi ja varmistamiseksi, että riskienmittausjärjestelmän yleistä toimivuutta Ö toimintaa Õ koskevia, kirjattuja Ö dokumentoituja Õ sisäisiä toiminta- ja valvontamenetelmiä Ö toiminta- ja valvontaperiaatteita Õ noudatetaan;

(vif)  voidaan osoittaa, että laitoksen malleilla on hyväksyttävällä tarkkuudella pystytty mittaamaan riskit;

(viig) laitos toteuttaa tihein välein systemaattisen rasituskoeohjelman Ö stressitestiohjelman Õ, ja ylin johto tarkastelee siitä saatuja tuloksia ja ottaa ne huomioon päättäessään toimintatavoista ja limiiteistä;

(viiih) osana tavanomaista sisäistä tarkastustaan laitoksen on osana tavanomaista sisäistä tarkastustaan tehtävä Ö toimitettava Õ riippumaton selvitys riskienmittausjärjestelmästän Ö tarkastus Õ.

Tässä Ö Ensimmäisen alakohdan h alakohdassa tarkoitetussa Õ selvityksessä Ö tarkastuksessa Õ on käsiteltävä Ö katettava Õ sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toimintaa. Laitoksen on vähintään kerran vuodessa laadittava selvitys Ö toimitettava Õ yleisestän riskienhallintajärjestelmästäänsä Ö tarkastus Õ.

Selvityksessä Ö Tarkastuksessa Õ on käsiteltävä seuraavia asioita:

- (a)   riskienhallintajärjestelmän ja -menettelyn dokumentoinnin ja riskienvalvontayksikön organisaation asianmukaisuus,

- (b)   markkinariskimittareiden sisällyttäminen päivittäiseen riskienhallintaan ja johdon tietojensaantijärjestelmän aukottomuus,

- (c)   laitoksessa noudatettu, kaupankäyntiä ja kauppojen selvitystoimintaa Ö (front ja back office) Õ hoitavan henkilöstön soveltamien riskienhinnoittelumallien ja arvostusmenetelmien hyväksymismenettely,

- (d)  riskienmittausmallin kattamien markkinariskien laajuus ja riskienmittaukseen Ö riskienmittausjärjestelmään Õ tehtävien merkittävien muutosten tarkastaminen Ö validointi Õ,

- (e)   asemia Ö positioita Õ koskevien tietojen täsmällisyys ja täydellisyys, volatiliteetti- ja korrelaatio-oletusten tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä arvostus- ja riskiherkkyyslaskelmien täsmällisyys,

- (f)   tapa, jolla laitoksessa varmistetaan sisäisissä malleissa käytettävien tietolähteiden johdonmukaisuus, ajanmukaisuus ja luotettavuus sekä niiden riippumattomuus,

         ja

- (g)   tapa, jolla laitoksessa seurataan ennustekyvyn arviointia, jolla mitataan mallin tarkkuutta Ö mallin tarkkuutta mittaavan toteutumatestauksen validointimenettely Õ.

3. Laitoksen on valvottava käyttämänsä mallin tarkkuutta ja toimivuutta ennustekyvyn arviointiohjelmalla Ö toteutumatestiohjelmalla Õ. Ennustekyvyn arvioinnissa Ö Toteutumatestauksessa Õ on verrattava jokaisena pankkipäivänä è1 laitoksen käyttämällä mallin avulla laskettuja kaupankäyntivaraston Ö kaupankäyntisalkun Õ päivän loppuasemien Ö päätöspositioita Õ vartenç laskettuja yhden päivän todennäköisiä tappiolukuja seuraavan pankkipäivän loppuun mennessä kaupankäyntisalkun arvossa toteutuneeseen yhden päivän muutokseen kaupankäyntisalkun arvossa.

Toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava, kykeneekö laitos suorittamaan sekä kaupankäyntisalkun arvon sekä todellisen että oletetun muutoksen ennustekyvyn arvioinnin Ö toteutumatestauksen Õ. Kaupankäyntisalkun arvon oletettujen muutosten ennustekyvyn arviointi Ö toteutumatestaus Õ perustuu kaupankäyntisalkun päivän loppuarvon Ö päätösarvon Õ ja varaston seuraavan päivän loppuarvon Ö päätösarvon Õ vertailuun, olettaen, että asemat Ö positiot Õ pysyvät muuttumattomina. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitoksilta, että ne nämä toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet arviointinsa ennustekyvyn Ö toteutumatestausohjelmansaÕ parantamiseksi, jos se havaitaan puutteelliseksi.

4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä sen, että velkakirja- tai osakeasemien Ö kaupankäynnin kohteena olevien vieraan pääoman ehtoisten välineiden tai osakkeiden positioihin liittyvän Õ erityisriskin kattamista koskevan omia varoja koskevan vaatimuksen Ö pääomavaatimus Õ laskemiseksitaan käytetäänmällä laitoksen sisäistä mallia, jos malli Ö täyttää jäljempänä Õ tässä liitteessä esitettyjen ehtojen mukaisesti lisäksi Ö seuraavassa luetellut edellytykset:Õ

- (a)   se selittää kaupankäyntisalkun toteutuneen hintavaihtelun;

- (b)   se osoittaa keskittymisen kaupankäyntisalkun koon ja koostumuksen muutosten osalta;

- (c)   on vahva suhteessa epäsuotuisiin tapahtumiin Ö se mittaa luotettavasti myös epäedullisten olosuhteiden vaikutusta Õ;

- (d)  on osoitettu ennustekyvyn arvioinnilla oikeaksi sen arvioimiseksi, onko erityisriski tarkasti katettu Ö se on validoitu erityisriskin kattamistarkkuutta mittaavalla toteutumatestillä Õ. Jos toimivaltaiset viranomaiset sallivat sen, että ennustekyvyn arviointi Ö toteutumatesti Õ suoritetaan huomattavien osasalkkujen perusteella, ne nämä on valittava johdonmukaisella tavalla.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

5. Laitoksille, jotka käyttävät sisäisiä malleja, joita ei ole hyväksytty 4 kohdan mukaisesti, asetetaan erillinen Ö erityisriskiin liittyvä Õ omia varoja koskeva vaatimus Ö pääomavaatimus Õ erityisriskin varalta, joka lasketaan liitteen I mukaisesti laskettuna.

6. Laitoksen oman laskelman tulokset kerrotaan 10 kohdan ii alakohdan mukaista tarkoitusta Ö soveltamista Õ varten vähintään kertoimella 3.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

7. Kertoimeen on lisättävä seuraavan taulukon Ö 1 Õ mukaisesti lisäkerroin 0–1, jonka määrä Ö suuruus Õ riippuu 250 viimeisimmän viimeksi kuluneen pankkipäivän Ö toteutumatestauksessa havaittujen Õ poikkeamien Ö ylitysten Õ lukumäärästä, joka ilmenee laitoksen ennustuskyvyn arvioinnista. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset laskevat poikkeamat Ö ylitykset Õ Ö johdonmukaisesti käyttämällä joko todelliseen tai oletettuun kaupankäyntisalkun arvonmuutokseen perustuvaa Õ ennustuskyvyn arvioinnin Ö toteutumatestausta Õ perusteella johdonmukaisesti kaupankäyntisalkun arvon joko todellisesta tai oletetusta muutoksesta. Poikkeama Ö Ylitys Õ on kaupankäyntisalkun arvonssa yhden päivän Ö aikana tapahtunut Õ muutos, joka ylittää yrityksen Ö laitoksen Õ mallin avulla lasketun vastaavan yhden päivän todennäköisen tappioluvun. Lisäkertoimen määrittelemiseksi Ö määrittämiseksi Õ poikkeamien Ö ylitysten Õ lukumäärä on arvioitava vähintään neljännesvuosittain.

ÖTaulukko 1 Õ

Poikkeamien Ö Ylitysten Õ lukumäärä || Lisäkerroin

alle 5 || 0,00

5 || 0,40

6 || 0,50

7 || 0,65

8 || 0,75

9 || 0,85

10 tai enemmän || 1,00

Toimivaltaiset viranomaiset voivat yksittäisissä tapauksissa ja poikkeuksellisen tilanteen vuoksi päättää olla vaatimatta taulukon Ö 1 Õ mukaisen lisäkertoimen lisäämistä, jos laitos on osoittanut toimivaltaisille viranomaisille Ö näiden hyväksymällä tavalla Õ, että tällainen lisäys on aiheeton ja että malli on perusteiltaan luotettava.

Jos useat poikkeamat Ö ylitykset Õ osoittavat, että malli ei ole riittävän tarkka, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava lupa mallin käyttöön tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että mallia parannetaan viipymättä.

Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat jatkuvasti valvoa lisäkertoimen asianmukaisuutta, laitosten on ilmoitettava viipymättä ja joka tapauksessa viiden työpäivän kuluessa toimivaltaisille viranomaisille poikkeamista Ö ylityksistä Õ, jotka niiden päivittäinen ennustuskyvyn seurantaohjelma Ö ne ovat havainneet toteutumatestiohjelmallaan Õ on osoittanut ja jotka saattaisivat Ö edellyttäisivät Õ edellä olevan taulukon mukaisesti lisätä lisäkerrointatoimen Ö suurentamista Õ.

8. Jos toimivaltaiset viranomaiset 4 kohdan mukaisesti hyväksyvät laitoksen mallin erityisriskiän koskevan omien varojen vaatimuksen Ö pääomavaatimusten Õ laskemiseksi, laitoksen on korotettava 6, 7 ja 10 kohdan mukaisesti laskettua omien varojen vaatimusta Ö pääomavaatimusta Õ lisäämällä summaan Ö siihen Õ joko Ö jompikumpi seuraavista Õ:

(ia)         todennäköisenstä tappioluvunsta Ö laskettu Õ erityisriskin osuus, joka on erotettava valvontaviranomaisen ohjeiden mukaisesti, tai laitoksen valinnan mukaan,

(iib)        erityisriskin sisältävien velkakirjojen tai osakeaseman sellaisten Ö vieraan pääoman ehtoisten välineiden ja osakkeiden positioista koostuvien Õ osasalkunkujen todennäköiset tappioluvut, joihin sisältyy erityisriskiä.

Vaihtoehtoa ii Ö b Õ käyttäviltä laitoksilta on vaadittava, että ne määrittelevät osasalkkunsa rakenteensa ennakolta eivätkä muuta sitä ilman toimivaltaisten viranomaisten suostumusta.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

9. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla vaatimatta 8 kohdan mukaista lisäystä, jos laitos osoittaa, että sen malli kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti kattaa tarkasti myös sen velkakirjoja Ö kaupankäynnin kohteena olevia, vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä Õ ja osakkeita koskeviien asemien Ö positioihin Õ liittyvän Ö tapahtumariskin Õ Ö ja Õ maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta koskevan riskin.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

10. Jokaisen laitoksen on täytettävä omia varoja koskeva vaatimus Ö pääomavaatimus Õ , joka on seuraavasta kahdesta suurempi:

(ia)         laitoksen edellisen päivän todennäköinen tappioluku laskettuna tässä liitteessä määritellyin parametrein, tai

(iib)        kultakin edeltävältä kuudeltakymmeneltä pankkipäivältä päivittäisten todennäköisten tappiolukujen keskiarvo kerrottuna 6 kohdassa mainituin kertoimin Ö tarkoitetulla kertoimella Õ , jossa on otettu huomioon 7 kohdassa mainittu Ö tarkoitettu Õ kerroin.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

11. Ö Todennäköistä Õ Ttappiolukua koskevassa laskelmassa on noudatettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

(ia)         todennäköinen tappioluku lasketaan vähintään päivittäin;

(iib)        99 prosentin yksisuuntainen luottamustaso;

(iiic)       kymmentä päivää vastaava pitoaika;

(ivd)       vähintään yhtä vuotta vastaava tarkastelujakso lukuun ottamatta tapauksia, joissa lyhyempi tarkastelujakso on aiheellinen hintojen merkittävän vaihtelun merkittävän Ö lisääntymisen Õ vuoksi;

(ve)        tietojen päivittäminen kolmen kuukauden välein.

12. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että malli mittaa tarkasti kaikki optioiden tai optioiden luonteisten asemien Ö positioiden Õ olennaiset hintariskit ja että kaikki muut riskit, joita malli ei mittaa, on katettu riittävällä tavalla omilla varoilla.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

13. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava myös, että rRiskienmittausmallin mittaa Ö on katettava Õ riittävän määrän riskitekijöitä, riippuen laitoksen toiminnan laajuudesta kyseessä olevilla markkinoilla. Ö ja etenkin seuraavassa luetellut riskitekijät:Õ

Vähintään on noudatettava seuraavia määräyksiä:

ÖKorkoriskiÕ

i)          korkoriskin mittaamisessa rRiskien mittausjärjestelmässä on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kaikkien niiden valuuttojen korkoja, joissa laitoksella on koron muutoksille herkkiä, laitoksen taseeseen sisältyviä tai taseen ulkopuolisia asemia Ö positioita Õ. Laitoksen on mallinnettava korkokäyrät käyttäen yleisesti hyväksyttyjä tapoja Ö menetelmiä Õ. Tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden korkoriskiä esitettäessä Ö mitattaessa Õ korkokäyrä on jaettava vähintään kuuteen maturiteettiluokkaan korkojen volatiliteettivaihteluiden selville saamiseksi korkokäyrässällä. Riskienmittausjärjestelmän on myös mitattava eri korkokäyrien epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski;.

ÖValuuttakurssiriskiÕ

ii)         valuuttakurssiriskin mittaamisessa rRiskienmittausjärjestelmässä on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kultaa ja niitä yksittäisiä valuuttoja, joiden määräisiä laitoksen asemat Ö positiot Õovat;.

ò uusi

Yhteissijoitusyritysten osalta huomioon otetaan yhteissijoitusyrityksen todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen raportoimia, yhteissijoitusyrityksessä olevia valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksessä olevista valuuttapositioista, on oletettava, että yhteissijoitusyritys on saavuttanut valtuuksiensa mukaisen valuuttamääräisten sijoitusten enimmäismäärän, ja laitosten on kaupankäyntivarastoon luettavien positioiden osalta otettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimusta laskiessaan huomioon yhteissijoitusyrityksissä olevista positioistaan vipuvaikutuksen kautta aiheutuvien välillisten vastuiden mahdollinen enimmäismäärä. Tämä tehdään kasvattamalla yhteissijoitusyrityksessä olevaa positiota samalla osuudella, jolla yhteissijoitusyrityksen sijoituksiin liittyviä vastuita voidaan yhteissijoitusyrityksen sijoitusvaltuuksien mukaan enintään kasvattaa. Edellä esitetyn oletuksen mukaisesti muodostettua yhteissijoitusyrityksen valuuttapositiota käsitellään erillisenä valuuttana samaan tapaan kuin kultamääräisiä sijoituksia paitsi silloin, kun yhteissijoitusyrityksen sijoituksen suunta tunnetaan, jolloin pitkä kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen pitkän kokonaisvaluuttaposition kanssa ja lyhyt kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen lyhyen kokonaisvaluuttaposition kanssa. Tällaisia positioita ei saa nettouttaa ennen laskennan suorittamista.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta (mukautettu)

ÖOsakekurssiriskiÕ

iii)        osakekurssiriskin mittaamisessa rRiskienmittausjärjestelmässä on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kaikkia niitä osakemarkkinoita varten, joilla laitoksella on merkittäviä asemia Ö positioita Õ;.

ÖHyödykeriskiÕ

iv)        hyödykeriskin mittaamisessa rRiskienmittausjärjestelmässä on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kutakin sellaista hyödykettä varten, jossa laitoksella on merkittäviä asemia Ö positioita Õ. Riskienmittausjärjestelmän on myös mitattava samankaltaisten mutta epäidenttisten hyödykkeiden hintojen muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski, ja maturiteettieroista aiheutuviena termiinihintamuutosten riski. Siinä on myös otettava huomioon markkinoiden piirteet, erityisesti toimituspäivät ja kaupankäyntiin osallistuvien mahdollisuus sulkea asemat Ö positiot Õ pois.

ê98/31/EY, 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta

14. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan käyttää empiirisiä korrelaatioita riskiluokan sisällä ja riskiluokkien välillä, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että laitoksen käyttämä korrelaatioiden mittausjärjestelmä on asianmukainen ja että sitä sovelletaan kattavasti.

ê93/6/ETY, liitteessä VI olevan 8 kohdan 2 alakohdan toinen virke (mukautettu)

LIITE VI

SUURTEN RISKIKESKITTYMIEN Ö PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN Õ

1. Tämä Ö Edellä olevan 31 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettu ylitys Õlasketaan valitsemalla siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta johtuvan kyseiseen asiakkaaseen tai asiakasryhmään kohdistuvan kokonaisriskin Ö kaupankäyntivarastoon sisältyvistä kyseiseen asiakkaaseen tai asiakasryhmään liittyvistä kokonaisvastuista Õ ne erät, joista seuraa Ö joihin on liitetty suurimmat liitteessä I tarkoitetut Õ erityistä riskiä koskevat liitteessä I ja/tai liitteessä II tarkoitetut korkeimmat vaatimukset, ja joiden summa on yhtä suuri kuin edellä 1 kohdassa Ö 31 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa Õ tarkoitettu ylitys;.

2. kKun ylitys ei kestä kymmentä päivää pidempään, näiden erien osalta omia varoja koskeva lisävaatimus on näiden erien osalta 200 prosenttia edellisessä virkkeessä Ö 1 kohdassa Õ tarkoitetuista vaatimuksista.

3. Kymmenen päivän kuluttua ylityksen jälkeen edellä mainituin Ö Kun ylityksestä on kulunut kymmenen päivää, 1 kohdassa tarkoitetuin Õ perustein valitut erät kohdennetaan Ö on kohdennettava Õ seuraavan taulukon 1 Ö ensimmäisen Õ sarakkeen asianmukaisiinelle Ö riville Õ sarakkeisiin liitteessä I olevaien, erityistä riskiä koskevaien vaatimuksen Ö ja/tai liitteessä II olevien vaatimusten Õ suuruusjärjestyksen Ö mukaisessa alenevassa järjestyksessä Õ ja/tai liitteessä II olevien vaatimusten mukaisesti. Siten laitos täyttää oOmia varoja koskevan lisävaatimuksen, Ö on yhtä suuri kuin Õ joka vastaa Ö näihin eriin sovellettava Õ liitteessän I Ö mukaisten Õ olevien erityistä riskiä koskevien vaatimusten summaa ja/tai näihin eriin sovellettavaa liitteessän II Ö mukaisten Õ olevien vaatimusten summaa kerrottuna Ö taulukon 1 Õ sarakkeessa 2 esitetyllä kertoimella.

ÖTaulukko 1 Õ

Rajoitusten Ö Rajojen Õ ylitys (prosentteina omista varoista) || Kertoi­met

Enintään 40 % || 200 %

40–60 % välillä prosenttia || 300 %

60–80 % välillä prosenttia || 400 %

80–100 % välillä prosenttia || 500 %

100–250 % välillä prosenttia || 600 %

Yli 250 % prosenttia. || 900 %

é

ò uusi

LIITE VII

KAUPANKÄYNTI

A osa – Kaupankäyntitarkoitus

1. Kaupankäyntitarkoituksessa hallussapidettävien positioiden ja/tai salkkujen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)      positiota ja/tai rahoitusvälinettä tai salkkuja varten on olemassa toimivan johdon hyväksymä selkeästi dokumentoitu kaupankäyntistrategia, johon sisältyy myös odotettu sijoitushorisontti;

b)      position aktiivista hallinnointia varten on olemassa selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

i)       positiot otetaan kaupankäyntiyksikössä;

ii)      positioille asetetaan limiitit ja limiittejä seurataan riittävästi;

iii)     kaupankäyntitoimintaa hoitavat henkilöt voivat itsenäisesti ottaa ja/tai hallinnoida positioita edellyttäen, että sovittuja limiittejä ja strategioita noudatetaan;

iv)     positioista raportoidaan toimivalle johdolle kiinteänä osana laitoksen riskienhallintaprosessia;

v)      positioita seurataan markkinatietolähteiden perusteella aktiivisesti ja position tai sen sisältämien riskilajien jälkimarkkinakelpoisuus ja suojattavuus arvioidaan, mihin liittyy etenkin arvostuksessa käytettävien markkinatietojen laadun ja saatavuuden, markkinoiden kokonaisvaihdon ja markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevien positioiden koon arviointi;

c)      käytössä on selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat, joilla voidaan seurata positioita suhteessa laitoksen kaupankäyntistrategiaan; tähän kuuluu myös liikevaihdon ja vaikeasti myytävissä olevien positioiden seuranta.

B osa – järjestelmät ja valvontatoimet

1. Laitosten on luotava ja ylläpidettävä järjestelmiä ja valvontatoimia, jotka ovat riittävät varovaisten ja luotettavien arvostusarvioiden tuottamiseksi.

2. Järjestelmien ja valvontatoimien on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

a)      Dokumentoidut toiminta- ja menettelytavat arvostusmenettelyä varten. Tämä sisältää arvostuksen eri osa-alueisiin liittyvien vastuiden selkeän määrittelyn, markkinatietojen lähteet ja niiden asianmukaisuuden arvioinnin, riippumattoman arvostuksen toteutusvälit, päätöshintojen määräytymisajankohdan, arvonoikaisumenettelyt, kuukauden lopussa ja satunnaisesti käytettävät todentamismenettelyt;

b)      selkeät ja (front office –toiminnoista) riippumattomat raportointikanavat arvostusmenettelystä vastuussa olevaa osastoa varten.

Raportointikanavan päätepisteenä on aina yhtiön ylin johto.

Varovaisen arvostuksen menetelmät

3. Arvostaminen markkinahintaan tarkoittaa positioiden vähintään päivittäin tapahtuvaa arvostusta saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin. Tällaisia hintoja voivat olla pörssihinnat, näytöllä julkistettavat hinnat tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamat hintatarjoukset.

4. Markkinahintaan arvostettaessa on käytettävä osto- ja myyntitarjouksesta varovaisemmin arvostettua tarjousta, ellei laitos ole merkittävä markkinatakaaja kyseisen rahoitusvälineen tai hyödykkeen alalla ja voi sulkea position osto- ja myyntitarjouksen keskihintaan.

5. Kun arvostusta markkinahintaan ei voida suorittaa, laitosten on arvostettava positionsa ja/tai salkkunsa mallin avulla ennen kuin ne soveltavat kaupankäyntivaraston eriin sovellettavaa pääomakohtelua. Arvostaminen mallin avulla tarkoittaa kaikenlaista arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta markkinatietoihin perustuvaa laskentaa.

6. Mallin avulla arvostettaessa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)           toimivalla johdolla on oltava tieto siitä, mitkä kaupankäyntivaraston eristä arvostetaan mallin avulla, ja sen on ymmärrettävä, miten merkittävästi tästä aiheutuva epävarmuus vaikuttaa liiketoiminnan tulos- ja riskiraportointiin;

b)           mallissa syöttötietoina käytettävät markkinatiedot on mahdollisuuksien mukaan hankittava samoista lähteistä kuin markkinahinnat ja kunkin position arvostuksessa syöttötietoina käytettävien markkinatietojen ja mallin parametrien asianmukaisuus on arvioitava päivittäin;

c)           markkinoilla yleisesti tiettyjen rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden arvostamiseksi hyväksyttyjä menetelmiä on käytettävä aina, kun niitä on saatavilla;

d)           mallien, jotka laitos on itse kehittänyt, on perustuttava asianmukaisiin oletuksiin, jotka soveltuvan pätevyyden omaavat kehitysprosessista riippumattomat tahot ovat arvioineet kriittisesti;

e)           malliin tehtävien muutosten valvontaa varten on oltava käytössä virallinen menettely ja mallista on säilytettävä suojattua kopiota, jota käytetään säännöllisesti arvostustulosten tarkistamiseen;

f)            riskienhallinnassa on tunnettava käytettävien mallien heikkoudet sekä tiedettävä, miten ne voidaan parhaiten ottaa huomioon arvostustuloksissa;

g)           malli on tarkastettava säännöllisesti sen selvittämiseksi, miten tarkkoja sen tuottamat tulokset ovat (esimerkiksi oletusten asianmukaisuuden arviointi, tuloslaskelman analysointi suhteessa riskitekijöihin, todellisten päätöshintojen ja mallilla tuotettujen tulosten välinen vertailu).

Sovellettaessa d alakohtaa front office –toiminto ei saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen. Malli on annettava riippumattoman tahon testattavaksi. Tähän kuulu mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi.

7. Päivittäisen markkinahintaan arvostamisen tai mallin avulla arvostamisen lisäksi olisi suoritettava riippumaton hintojen varmentaminen. Tämä on menettely, jolla todennetaan säännöllisesti markkinahintojen tai mallin syöttötietojen paikkansapitävyys ja riippumattomuus. Päivittäisestä markkinahintaan arvostamisesta voivat olla vastuussa kaupankäyntitoimintaa hoitavat henkilöt, mutta markkinahintojen ja mallin syöttötietojen varmentajana olisi oltava kaupankäyntitoiminnoista riippumaton yksikkö, joka suorittaa varmennuksen vähintään kuukausittain (tai useammin, jos markkina- ja/tai kaupankäyntitoiminnan luonne sitä edellyttää). Jos riippumattomia hintatietolähteitä ei ole käytettävissä tai jos hintatietolähteet ovat subjektiivisia, voidaan tarvita varovaisuustoimenpiteitä kuten arvonoikaisuja.

Arvonoikaisut ja arvostusvaraukset

8. Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä arvonoikaisujen ja/tai arvostusvarausten tekemiseksi.

Yleiset vaatimukset

9. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että seuraavassa luetellut arvonoikaisut ja/tai arvostusvaraukset otetaan virallisesti huomioon: tulevaisuuden luottoriskimarginaali, positioiden sulkemiskustannukset, operatiiviset riskit, sopimusten ennenaikainen päättäminen, sijoitus- ja rahoituskustannukset, tulevat hallintokustannukset ja tarvittaessa malliriski.

Likviditeetiltään heikompia eriä koskevat vaatimukset

10. Likviditeetiltään heikompia positioita voi syntyä sekä markkinoihin että laitokseen liittyvien tapahtumien seurauksena. Tällaisia ovat muun muassa keskittyneet positiot ja/tai vaikeasti myytävissä olevat positiot.

11. Laitosten on tarkasteltava useita osatekijöitä päättäessään, tarvitaanko likviditeetiltään heikompia eriä varten arvostusvarausta. Näihin tekijöihin kuuluvat aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi ja/tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi, osto- ja myyntitarjousten erojen volatiliteetti ja keskiarvo, hintatarjousten saatavuus markkinoilla (markkinatakaajat ja niiden lukumäärä) sekä kaupankäyntivolyymien volatiliteetti ja keskiarvo.

12. Laitosten on kolmannen osapuolen suorittamaa tai mallin avulla suoritettavaa arvostusta käyttäessään harkittava arvonoikaisujen soveltamista. Laitosten on lisäksi harkittava, onko varausten luominen likviditeetiltään heikompia positioita varten tarpeen, ja jatkuvasti arvioitava kyseisten varausten asianmukaisuutta.

13. Kun arvonoikaisut ja/tai arvostusvaraukset aiheuttavat tuntuvia tappioita kuluvana varainhoitovuonna, kyseiset tappiot on vähennettävä laitoksen ensisijaisista omista varoista direktiivin [2000/12/EY] 57 artiklan ensimmäisen kohdan k alakohdan mukaisesti.

14. Muut arvonoikaisuista ja/tai arvostusvarauksista aiheutuvat voitot ja/tai tappiot on otettava huomioon 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ”kaupankäyntivaraston nettovoittojen” laskennassa ja lisättävä toissijaiseen pääomaan, jota voidaan kyseisten säännösten mukaisesti käyttää markkinariskin pääomavaatimusten kattamiseen, tai vähennettävä kyseisestä pääomasta.

C osa – Sisäinen suojaus

1. Sisäisellä suojauksella tarkoitetaan positiota, jolla kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon tai positioyhdistelmään liittyvä riskilaji katetaan suurelta osin tai kokonaan. Sisäisestä suojauksesta aiheutuviin positioihin voidaan soveltaa kaupankäyntivaraston eriin sovellettavaa pääomakohtelua, jos kyseisiä positioita pidetään hallussa kaupankäyntitarkoituksessa ja jos A ja B osassa esitetyt kaupankäyntitarkoitusta ja varovaista arvostusta koskevat yleisvaatimukset täyttyvät. Etenkin

a)      sisäisen suojauksen ensisijaisena tarkoituksena ei saa olla pääomavaatimusten välttäminen tai supistaminen;

b)      sisäiset suojaukset on dokumentoitava asianmukaisesti, ja niihin on sovellettava erityisiä sisäisiä hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjä;

c)      sisäiseen liiketoimeen on sovellettava markkinaehtoja;

d)      sisäisen suojauksen aiheuttaman markkinariskin pääosaa on hallinnoitava kaupankäyntivarastossa dynaamisesti sallittujen limiittien puitteissa;

e)      sisäisiä liiketoimia on seurattava tarkkaan.

Seuranta on varmistettava riittävin menettelyin.

2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettua käsittelyä sovelletaan rajoittamatta sisäisen suojauksen ”kaupankäyntivarastoon kuulumattomaan osaan” sovellettavia pääomavaatimuksia.

LIITE VIII

KUMOTUT DIREKTIIVIT

A OSA

KUMOTUT DIREKTIIVIT JA NIIDEN MUUTOKSET

(joita tarkoitetaan 48 artiklassa)

Neuvoston direktiivi 93/6/ETY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 1993, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/31/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY muuttamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/33/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun neuvoston direktiivin 77/780/ETY 12 artiklan, luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetun neuvoston direktiivin 89/647/ETY 2, 5, 6, 7, 8 artiklan ja liitteiden II ja III sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY 2 artiklan ja liitteen II muuttamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta,

Ainoastaan 26 artikla

Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta

Ainoastaan 67 artikla

B OSA

MÄÄRÄAJAT KANSALLISEN LAINSÄÄDÄNNÖN OSAKSI SAATTAMISELLE

(joita tarkoitetaan 48 artiklassa)

Direktiivi || || Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

Neuvoston direktiivi 93/6/ETY || || 1.7.1995

Direktiivi 98/31/EY || || 21.7.2000

Direktiivi 98/33/EY || || 21.7.2000

Direktiivi 2002/87/EY || || 11.8.2004

Direktiivi 2004/39/EY || || Ei vielä tiedossa

Direktiivi 2004/xx/EY || || Ei vielä tiedossa

ò uusi

LIITE IX

VASTAAVUUSTAULUKKO

Tämä direktiivi || Direktiivi 93/6/ETY || Direktiivi 98/31/EY || Direktiivi 98/33/EY || Direktiivi 2002/87/EY || Direktiivi 2004/39/EY

1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke || || || || ||

1 artiklan 1 kohdan toinen virke ja 2 kohta || 1 artikla || || || ||

2 artiklan 1 kohta || || || || ||

2 artiklan 2 kohta || 7 artiklan 3 kohta || || || ||

3 artiklan 1 kohdan a ala­kohta || 2 artiklan 1 kohta || || || ||

3 artiklan 1 kohdan b ala­kohta || 2 artiklan 2 kohta || || || || 67 artiklan 1 kohta

3 artiklan 1 kohdan c–e alakohta || 2 artiklan 3–5 kohta || || || ||

3 artiklan 1 kohdan f ja g alakohta || || || || ||

3 artiklan 1 kohdan h ala­kohta || 2 artiklan 10 kohta || || || ||

3 artiklan 1 kohdan i ala­kohta || 2 artiklan 11 kohta || || 3 artiklan 1 kohta || ||

3 artiklan 1 kohdan j ala­kohta || 2 artiklan 14 kohta || || || ||

3 artiklan 1 kohdan k ja l ala­kohta || 2 artiklan 15 ja 16 kohta || 1 artiklan 1 kohdan b alakohta || || ||

3 artiklan 1 kohdan m ala­kohta || 2 artiklan 17 kohta || 1 artiklan 1 kohdan c alakohta || || ||

3 artiklan 1 kohdan n ala­kohta || 2 artiklan 18 kohta || 1 artiklan 1 kohdan d alakohta || || ||

3 artiklan 1 kohdan o–q ala­kohta || 2 artiklan 19–21 kohta || || || ||

|| || || || ||

3 artiklan 1 kohdan r ala­kohta || 2 artiklan 23 kohta || || || ||

3 artiklan 1 kohdan s ala­kohta || 2 artiklan 26 kohta || || || ||

3 artiklan 2 kohta || 2 artiklan 7 ja 8 kohta || || || ||

3 artiklan 3 kohdan a ja b ala­kohta || 7 artiklan 3 kohta || || || 26 artikla ||

3 artiklan 3 kohdan c ala­kohta || 7 artiklan 3 kohta || || || ||

4 artikla || 2 artiklan 24 kohta || || || ||

5 artikla || 3 artiklan 1 ja 2 kohta || || || ||

6 artikla || 3 artiklan 4 kohta || || || || 67 artiklan 2 kohta

7 artikla || 3 artiklan 4 kohdan a alakohta || || || || 67 artiklan 3 kohta

8 artikla || 3 artiklan 4 kohdan b alakohta || || || || 67 artiklan 3 kohta

9 artikla || 3 artiklan 3 kohta || || || ||

10 artikla || 3 artiklan 5–8 kohta || || || ||

11 artikla || 2 artiklan 6 kohta || || || ||

12 artiklan ensimmäinen alakohta || 2 artiklan 25 kohta || || || ||

12 artiklan toinen alakohta || || || || ||

13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || Liitteessä V olevan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || || || ||

13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 2–5 kohta || Liitteessä V olevan 1 kohdan toinen alakohta ja  2–5 kohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 4 kohdan a ala­kohdan b alakohta || || ||

14 artikla || Liitteessä V oleva 6 ja 7 kohta || Liitteessä olevan 4 kohdan c ala­kohta || || ||

15 artikla || Liitteessä V oleva 8 kohta || || || ||

16 artikla || Liitteessä V oleva 9 kohta || || || ||

17 artikla || || || || ||

18 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ala­kohtah || 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || || || ||

18 artiklan 1 kohdan a ja b ala­kohta || 4 artiklan 1 kohdan i ja ii alakohta || 1 artiklan 2 kohta || || ||

18 artiklan 2–4 kohta || 4 artiklan 6–8 kohta || || || ||

19 artiklan 1 kohta || || || || ||

19 artiklan 2 kohta || 11 artiklan 2 kohta || || || ||

19 artiklan 3 kohta || || || || ||

20 artikla || || || || ||

21 artikla || Liite IV || || || ||

22 artikla || || || || ||

23 artiklan ensimmäinen ja toinen alakohta || 75 artiklan 5 ja 6 kohta || || || ||

23 artiklan kolmas alakohta || || || || ||

24 artikla || || || || ||

25 artikla || || || || ||

26 artiklan 1 kohta || 7 artikla 10 kohta ) || 1 artiklan 4 kohta || || ||

26 artiklan 2–4 kohta || 7 artiklan 11–13 kohta || || || ||

27 artikla || 7 artiklan 14–15 kohta || || || ||

28 artiklan 1 kohta || 5 artiklan 1 kohta || || || ||

28 artiklan 2 kohta || 5 artiklan 2 kohta || 1 artiklan 3 kohta || || ||

28 artiklan 3 kohta || || || || ||

29 artiklan 1 kohdan a–c alakohta ja kaksi seuraavaa alakohtaa || Liitteessä VI oleva 2 kohta || || || ||

29 artiklan 1 kohdan viimeinen alakohta || || || || ||

29 artiklan 2 kohta || Liitteessä VI oleva 3 kohta || || || ||

30 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta || Liitteessä VI oleva 4 ja 5 kohta || || || ||

30 artiklan 2 kohdan toinen alakohta || || || || ||

30 artiklan 3 ja 4 kohta || Liitteessä VI oleva 6 ja 7 kohta || || || ||

31 artikla || Liitteessä VI olevan 8 kohdan 1 alakohta, 2 alakohdan ensimmäinen virke sekä 3–5 alakohta || || || ||

32 artikla || Liitteessä VI oleva 9 ja 10 kohta || || || ||

33 artiklan 1 ja 2 kohta || || || || ||

33 artiklan 3 kohta || 6 artiklan 2 kohta || || || ||

34 artikla || || || || ||

35 artiklan 1–4 kohta || 8 artiklan 1–4 kohta || || || ||

35 artiklan 5 kohta || 8 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke || 1 artiklan 5 kohta || || ||

36 artikla || 9 artiklan 1–3 kohta || || || ||

37 artikla || || || || ||

38 artikla || 9 artiklan 4 kohta || || || ||

39 artikla || || || || ||

40 artikla || 2 artiklan 9 kohta || || || ||

41 artikla || || || || ||

42 artiklan 1 kohdan a–c ala­kohta || 10 artiklan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta || || || ||

42 artiklan 1 kohdan d ja e ala­kohta || || || || ||

42 artiklan 1 kohdan f ala­kohta || 10 artiklan neljäs luetelmakohta || || || ||

42 artiklan 1 kohdan g ala­kohta || || || || ||

43 artikla || || || || ||

44 artikla || || || || ||

45 artikla || || || || ||

46 artikla || 12 artikla || || || ||

47 artikla || || || || ||

48 artikla || || || || ||

49 artikla || || || || ||

50 artikla || 15 artikla || || || ||

|| || || || ||

Liitteessä I oleva 1–4 kohta || Liitteessä I oleva 1–4 kohta || || || ||

Liitteessä I olevan 4 kohdan viimeinen alakohta || 2 artiklan 22 kohta || || || ||

Liitteessä I oleva 5–7 kohta || Liitteessä I oleva 5–7 kohta || || || ||

Liitteessä I oleva 8 kohta || || || || ||

Liitteessä I oleva 9–11 kohta || Liitteessä I oleva 8–10 kohta || || || ||

Liitteessä I oleva 12–14 kohta || Liitteessä I oleva 12–14 kohta || || || ||

Liitteessä I oleva 15–16 kohta || 2 artiklan 12 kohta || || || ||

Liitteessä I oleva 17–41 kohta || Liitteessä I oleva 15–39 kohta || || || ||

Liitteessä I oleva 42–56 kohta || || || || ||

Liitteessä II oleva 1 ja 2 kohta || Liitteessä II oleva 1 ja 2 kohta || || || ||

Liitteessä II oleva 3–11 kohta || || || || ||

Liitteessä III oleva 1 kohta || Liitteessä III olevan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan a alakohta || || ||

Liitteessä III oleva 2 kohta || Liitteessä III oleva 2 kohta || || || ||

Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta || Liitteessä III olevan 3 kohdan 1 alakohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta || || ||

Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan neljäs alakohta || || || || ||

Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan viides alakohta || Liitteessä III olevan 3 kohdan 2 alakohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta || || ||

Liitteessä III olevan 2 kohdan 2 alakohta, 3 kohta ja 3 kohdan 1 alakohta || Liitteessä III oleva 4–6 kohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan c alakohta || || ||

Liitteessä III olevan 3 kohdan 2 alakohta || Liitteessä III oleva 8 kohta || || || ||

Liitteessä III oleva 4 kohta || Liitteessä III oleva 11 kohta || || || ||

Liitteessä IV oleva 1–20 kohta || Liitteessä VII oleva 1–20 kohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta || || ||

Liitteessä IV oleva 21 kohta || 11 a artikla || 1 artiklan 6 kohta || || ||

Liitteessä V oleva 1–12 kohta ja 13 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta || Liitteessä VIII oleva 1–12 kohta ja 13 kohdan i ja ii alakohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta || || ||

Liitteessä V olevan 13 kohdan neljäs alakohta || || || || ||

Liitteessä V olevan 13 kohdan viides alakohta ja 14 kohta || Liitteessä VIII olevan 13 kohdan iii ja iv alakohta ja 14 kohta || 1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta || || ||

Liite VI || Liitteessä VI olevan 8 kohdan 2 alakohta ensimmäisen virkkeen jälkeen || || || ||

Liite VII || || || || ||

Liite VIII || || || || ||

Liite IX || || || || ||

[1]               EUVL C [...], [...], s. [...].

[2]               EYVL C [...], [...], s. [...].

[3]               EUVL C [...], [...], s. [...].

[4]               EUVL C [...], [...], s. [...].

[5]               EUVL C [...], [...], s. [...].

[6]               EYVL L 141, 11.6.1993 s.1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/xx/EY, EYVL […].

[7]               EYVL L 141, 11.6.1993 s. 27. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä [2004/…/EY (EUVL ………..)].

[8]               EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1.

[9]               EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

[10]             EYVL L 386, 30.12.1989, s. 14, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/30/ETY (EYVL L 110, 28. 4. 1992, s. 52).

[11]             EYVL L 124, 5.5.1989, s. 16, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/30/ETY (EYVL L 110, 24.9.1992, s. 52).

[12]             EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52.

[13]             EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

[14]             EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33.

[15]             EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1.

[16]             EYVL N:o L 322, 17.12.1977, s. 30. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 89/646/ETY (EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 1).

[17]             EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1.

[18]             EYVL 9, 15.1.2003, s. 3.

FI

|| EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO

Bryssel, 14.7.2004

KOM(2004) 486 lopullinen

2004/0155 (COD) 2004/0159 (COD) Tekniset liitteet

 

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY uudelleenlaatimisesta

(komission esittämä) {SEC(2004) 921}

PERUSTELUT

-

Ehdotus:

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu […],

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen ... artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[2],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon[4],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) […].

(2) […],

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

[…]

[...] artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään […]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

[...] artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan … päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

[...] artikla

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...]

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

                                                                       […]

LIITE

ò uusi

Liite V – Riskien luokittelun ja käsittelyn tekniset kriteerit

1. Hallintomalli

1. Direktiivin 11 artiklassa mainittujen johdon vastuuhenkilöiden on määritettävä järjestelyt vaarallisten työyhdistelmien eriyttämisestä organisaatiossa ja eturistiriitatilanteiden ennaltaehkäisemisestä.

2. Riskien käsittely

2. Direktiivin 11 artiklassa mainittujen johdon vastuuhenkilöiden on hyväksyttävä ja säännöllisesti arvioitava strategiat ja periaatteet, joita sovelletaan luottolaitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien ottamiseen, hallintaan, valvontaan ja vähentämiseen, mukaan lukien luottolaitoksen makrotaloudellisen toimintaympäristön aiheuttamat riskit suhteessa suhdannevaiheeseen.

3. Luottoriski ja vastapuoliriski

3. Luottojen myöntämisen on perustuttava vakuuttavasti perusteltuihin ja hyvin määriteltyihin kriteereihin. Luottojen myöntämisessä, luottoehtojen muuttamisessa ja uudistamisessa sekä uudelleenrahoituksessa sovellettavien prosessien on oltava selkeästi laadittuja.

4. Luotonannon ja luottoriskillisten vastuiden jatkuva hallinto ja valvonta, mukaan lukien ongelmaluottojen tunnistaminen ja hallinta sekä asianmukaisten arvonoikaisujen ja varausten tekeminen, on toteutettava tehokkailla järjestelmillä.

5. Luotonanto on hajautettava asianmukaisesti ottaen huomioon luottolaitoksen kohdemarkkinat ja yleiset luotonantoperiaatteet.

4. Jäännösriski

6. Riskiä siitä, että luottolaitoksen käyttämät yleisesti hyväksytyt luottoriskin vähentämismenetelmät osoittautuvat odotettua tehottomammiksi, on hallittava ja valvottava kirjallisesti laadittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti.

5. Keskittymäriski

7. Vastapuoliin, toisiinsa yhteydessä oleviin vastapuolten ryhmiin ja samalla talouden sektorilla tai maantieteellisellä alueella toimiviin vastapuoliin kohdistuvista vastuista aiheutuvaa keskittymäriskiä, samasta toiminnasta tai hyödykkeestä tai luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamisesta aiheutuvaa keskittymäriskiä ja erityisesti suuria välillisiä luottoriskejä (esim. yksittäiseen vakuuden antajaan liittyviä) on hallittava ja valvottava kirjallisesti laadittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti.

6. Arvopaperistamiseen liittyvät riskit

8. Riskiä, joka aiheutuu arvopaperistamistransaktioista, joissa luottolaitokset ovat alullepanijoita tai järjestäjiä, on arvioitava ja sitä on hallittava asianmukaisilla periaatteilla ja menettelytavoilla, jotta voidaan varmistaa erityisesti se, että transaktion taloudellinen sisältö otetaan täysimääräisesti huomioon riskin arvioinnissa ja liikkeenjohdollisissa päätöksissä.

9. Luottolaitoksilla, jotka ovat ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja sisältävien uusiutuvien arvopaperistamistransaktioiden alullepanijoita, on oltava likviditeettisuunnitelmat, joilla varaudutaan sekä aikataulun mukaisiin että ennenaikaisiin kuoletuksiin.

7. Kaupankäyntivaraston ulkopuolisista toiminnoista aiheutuva korkoriski (Muu rahoitustoiminta)

10. Luottolaitoksen on otettava käyttöön järjestelmät, joilla arvioidaan ja hallitaan riskiä, joka syntyy korkojen potentiaalisista muutoksista ja muutosten vaikutuksista luottolaitoksen kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin toimintoihin.

8. Operatiivinen riski

11. Luottolaitoksen on sovellettava periaatteita ja prosesseja, joilla arvioidaan ja hallitaan operatiivista riskiä mukaan lukien harvoin sattuvien vakavien tapahtumien aiheuttama riski. Rajoittamatta 4 artiklan 22 kohdassa säädetyn määritelmän soveltamista luottolaitosten on ilmoitettava, mitä pidetään operatiivisena riskinä kyseisiä periaatteita ja prosesseja sovellettaessa.

12. Luottolaitoksilla on oltava varautumissuunnitelmat ja liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat suunnitelmat, joilla varmistetaan niiden toiminnan jatkuvuus ja rajoitetaan tappioita liiketoiminnan vakavien häiriöiden varalta.

9. Likviditeettiriski

13. Luottolaitosten on sovellettava periaatteita ja prosesseja, joilla ne mittaavat ja hallitsevat nettorahoitusasemaansa ja -vaatimuksiaan jatkuvasti ja pitkäjänteisesti. Luottolaitosten on harkittava vaihtoehtoisia skenaarioita ja tarkasteltava säännöllisesti oletuksia, joiden pohjalta tehdään nettorahoitusasemaa koskevia päätöksiä.

14. Luottolaitoksilla on oltava varautumissuunnitelmat, joilla selviydytään likviditeettikriiseistä.

LIITE VI Standardimenetelmä 1 osa – Riskipainot

1. SAAMISET VALTIOILTA JA KESKUSPANKEILTA 1.1. Käsittely

1. Saamisiin valtioilta ja keskuspankeilta on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–8 kohdan soveltamista.

2. Valtioilta ja keskuspankeilta oleviin saamisiin, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 1 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen tasoon luoton laadun arviointiasteikolla.

Taulukko 1

Luotto-luokka || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6

Riskipaino || 0% || 20% || 50% || 100% || 100% || 150%

3. Saamisille Euroopan keskuspankilta annetaan riskipainoksi 0 prosenttia.

1.2. Velallisen kansallisessa valuutassa ovat saamiset

4. Toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan saamisiin niiden omalta valtiolta ja keskuspankilta, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, voidaan soveltaa riskipainoa, joka on alhaisempi kuin 2 kohdan mukainen riskipaino.

5. Kun jäsenvaltion viranomaiset käyttävät 4 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisen jäsenvaltion viranomaiset voivat sallia, että niiden valvomat luottolaitokset soveltavat samaa riskipainoa kyseiseltä valtiolta tai keskuspankilta oleviin saamisiin, jotka ovat kyseisen valuutan määräisiä ja rahoitettu kyseisessä valuutassa.

6. Kun kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset, jotka soveltavat valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisössä sovellettavia valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, antavat omalta valtioltaan ja keskuspankiltaan oleville saamisille, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, riskipainon joka on 1 ja 2 kohdan mukaista riskipainoa alhaisempi, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden luottolaitokset riskipainottavat kyseiset saamiset vastaavalla tavalla.

1.3. Vientitakuulaitosten antamien luottoluokitusten käyttö

7. Vientitakuulaitoksen (ECA) antama luottoluokitus voidaan hyväksyä ainoastaan silloin, kun toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)      luokitus on OECD-konsensussopimukseen (Arrangement on Guidelines for Officially Supported Export Credits) sitoutuneiden vientitakuulaitosten antama yksimielinen luokitus;

b)      vientitakuulaitos julkistaa luottoluokituksensa, soveltaa OECD:ssä sovittua menettelyä ja luottoluokitus on yhteydessä yhteen kahdeksasta minimitakuumaksutasosta (minimum export insurance premiums, MEIP), jotka on vahvistettu OECD:ssä sovitussa menettelyssä.

8. Vastuut, joilla on vientitakuulaitoksen antama luokitus, jota voidaan käyttää riskipainon määrittämiseen, saavat taulukon 2 mukaisen riskipainon.

Taulukko 2

Minimi-takuu-maksu-taso (luokka) || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6 || 7

Riski-paino || 0 % || 20 % || 50 % || 100 % || 100 % || 100 % || 150 %

2. SAAMISET ALUE- JA PAIKALLISVIRANOMAISILTA

9. Rajoittamatta 10–12 kohdan soveltamista saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta on riskipainotettava kuten saamiset laitoksilta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tätä harkintavaltaansa riippumatta 80 artiklan mukaisesta toimivaltaisten viranomaisten harkintavallasta. Tämän liitteen 30, 31 ja 36 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

10. Saamisia alue- ja paikallisviranomaisilta voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan käsitellä kuten saamisia valtiolta siinä maassa, missä ne toimivat, mikäli saamiset eivät eroa toisistaan viranomaisen veronkanto-oikeuden ja erityisten institutionaalisten järjestelyjen vuoksi, jotka vähentävät maksukyvyttömyysriskiä.

11. Kun jäsenvaltion viranomaiset käyttävät 10 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisen jäsenvaltion viranomaiset voivat myös sallia, että niiden valvomat luottolaitokset soveltavat samaa riskipainoa saamisiin kyseisiltä alue- ja paikallisviranomaisilta.

12. Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisön alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia alue- ja paikallisviranomaisilta kuten saamisia omalta valtioltaan, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueella toimivat luottolaitokset määrittävät vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä alue- ja paikallisviranomaisilta.

3. SAAMISET HALLINTOELIMILTÄ JA YLEISHYÖDYLLISILTÄ YHTEISÖILTÄ 3.1. Käsittely

13. Saamisiin hallintoelimiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14–18 kohdan soveltamista.

3.2. Julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset

14. Saamisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15–17 kohdan soveltamista.

15. Toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta voidaan käsitellä kuten saamisia laitoksilta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tätä harkintavaltaansa riippumatta 80 artiklan mukaisesta toimivaltaisten viranomaisten harkintavallasta. Tämän liitteen 30, 31 ja 36 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

16. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset harkintavaltansa nojalla käsittelevät saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta kuten saamisia laitoksilta, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden alueella toimivat luottolaitokset riskipainottavat vastaavalla tavalla saamiset kyseisiltä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.

17. Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisön alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta kuten saamisia laitoksilta, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueella toimivat luottolaitokset määrittävät vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.

3.3. Seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt

18. Saamisia seurakunnilta ja oikeushenkilön muodossa perustetuilta julkisoikeuden alaisilta uskonnollisilta yhteisöiltä on käsiteltävä kuten saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, mikäli kyseisillä seurakunnilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on lainsäädäntöön perustuva oikeus veronkantoon.

4. SAAMISET KANSAINVÄLISILTÄ KEHITYSPANKEILTA 4.1. Soveltamisala

19. Keski-Amerikan rahoitusyhtiötä pidetään tämän direktiivin 78–83 artiklaa sovellettaessa kansainvälisenä kehityspankkina.

4.2. Käsittely

20. Rajoittamatta 21 ja 22 kohdan soveltamista saamisia kansainvälisiltä kehityspankeilta käsitellään samalla tavalla kuin 28–31 kohdan mukaisia saamisia luottolaitoksilta. Tämän liitteen 30, 31 ja 36 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

21. Saamisille seuraavilta kansainvälisiltä kehityspankeilta annetaan 0 prosentin riskipaino:

a) Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki;

b) Kansainvälinen rahoitusyhtiö;

c) Latinalaisen Amerikan kehityspankki;

d) Aasian kehityspankki;

e) Afrikan kehityspankki;

f) Euroopan neuvoston kehityspankki;

g) Pohjoismaiden investointipankki;

h) Karibian alueen kehityspankki;

i) Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki;

j) Euroopan investointipankki;

k) Euroopan investointirahasto;

l) Monenkeskinen investointitakuulaitos.

22. Euroopan investointirahaston pääoman merkitylle mutta maksamattomalle osalle annetaan 20 prosentin riskipaino.

5. SAAMISET KANSAINVÄLISILTÄ ORGANISAATIOILTA

23. Saamisille seuraavilta kansainvälisiltä organisaatioilta annetaan riskipainoksi 0 prosenttia:

a) Euroopan yhteisö;

b) Kansainvälinen valuuttarahasto;

c) Kansainvälinen järjestelypankki.

6. SAAMISET LAITOKSILTA 6.1. Käsittely

24. Määritettäessä laitoksilta olevien saamisten riskipainoja on sovellettava jompaakumpaa 26–27 ja 28–31 kohdassa kuvatuista menetelmistä.

6.2. Luokittelemattomilta laitoksilta olevien saamisten riskipainon alaraja

25. Luokittelemattomilta laitoksilta oleville saamisille ei saa antaa alempaa riskipainoa kuin saamisille valtiolta, jossa laitos sijaitsee.

6.3. Valtion riskipainoon perustuva menetelmä

26. Laitoksilta oleville saamisille on annettava taulukon 3 mukainen riskipaino sen mukaan, mihin luottoluokkaan saamiset valtiolta sijoitetaan lainkäyttöalueella, johon luottolaitos on sijoittautunut.

Taulukko 3

Luottoluokka, johon valtio on sijoitettu || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6

Saamisen riskipaino || 20 % || 50 % || 100 % || 100 % || 100 % || 150 %

27. Saamisille laitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet valtioihin, joita ei ole luokiteltu, voidaan antaa enintään 100 prosentin riskipaino.

6.4. Luottoluokitukseen perustuva menetelmä

28. Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan yli kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 4 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

Taulukko 4

Luottoluokka || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6

Riskipaino || 20 % || 50 % || 50 % || 100 % || 100 % || 150 %

29. Saamisille laitoksilta, joita ei ole luokiteltu, on annettava 50 prosentin riskipaino.

30. Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 5 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

Taulukko 5

Luottoluokka || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6

Riskipaino || 20 % || 20 % || 20 % || 50 % || 50 % || 150 %

31. Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joita ei ole luokiteltu, on annettava 20 prosentin riskipaino.

6.5. Vaikutus lyhytaikaisiin luottoluokituksiin

32. Jos laitoksilta oleviin saamisiin sovelletaan 28–31 määriteltyä menetelmää, se vaikuttaa seuraavasti lyhytaikaisiin luottoluokituksiin.

33. Jos lyhytaikaista riskiluokitusta ei ole, kaikkiin alkuperäiseltä maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin luottolaitoksilta sovelletaan 30 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.

34. Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on vastaava tai edullisempi kuin 30 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaista luottoluokitusta sovelletaan ainoastaan kyseiseen saamiseen. Muihin lyhytaikaisiin saamisiin on sovellettava 30 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.

35. Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on epäedullisempi kuin 30 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua ei saa soveltaa, vaan kaikille lyhytaikaisille saamisille, joita ei ole luokiteltu, on annettava sama riskipaino, jota käytetään kyseisessä lyhytaikaisessa luottoluokituksessa.

6.6. Velallisen kansallisessa valuutassa olevat lyhytaikaiset saamiset

36. Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat päättäneet soveltaa saamisiin valtioilta ja keskuspankeilta 4–6 kohdassa kuvattua menetelmää, alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan antaa kummankin 26–27 ja 28–31 kohdassa kuvatun menetelmän mukainen riskipaino, joka on yhtä luokkaa epäedullisempi kuin 4–6 kohdassa kuvattu etuoikeuskohtelun mukainen riskipaino, joka annetaan saamisille kyseiseltä valtiolta.

37. Saamisille, joiden alkuperäinen tosiasiallinen maturiteetti on enintään kolme kuukautta ja jotka ovat velallisen kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu velallisen kotimaan valuutassa, on annettava vähintään 20 prosentin riskipaino.

6.7     Sijoitukset säänneltyihin pääomainstrumentteihin

38. Laitosten liikkeeseen laskemiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tai säänneltyihin pääomainstrumentteihin tehtäville sijoituksille on annettava 100 prosentin riskipaino, ellei niitä ole vähennetty omista varoista.

7. SAAMISET YRITYKSILTÄ 7.1. Käsittely

39. Saamisiin, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 5 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

Taulukko 5

Luottoluokka || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6

Riskipaino || 20 % || 50 % || 100 % || 100 % || 150 % || 150 %

40. Saamisille, joista ei ole käytettävissä kyseistä luottoluokitusta, on annettava 100 prosentin riskipaino tai valtion riskipaino sen mukaan, kumpi on korkeampi.

8. VÄHITTÄISSAAMISET

41. Saamisille, jotka ovat 79 artiklan 2 kohdassa lueteltujen kriteerien mukaisia, voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan antaa 75 prosentin riskipaino.

9. KIINTEISTÖVAKUUDELLISET SAAMISET

42. Rajoittamatta 43–57 kohdan soveltamista saamisille, joilla on täysimääräinen kiinteistövakuus, on annettava 100 prosentin riskipaino.

9.1. Asuinkiinteistövakuudelliset saamiset

43. Saamisille, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena ovat kiinnitykset asuinkiinteistöihin, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan käytössä tai vuokralle antamia, on annettava 35 prosentin riskipaino.

44. Saamisille, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka koskevat sellaisia asuntoja, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan käytössä tai vuokralle antamia, on annettava 35 prosentin riskipaino.

45. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa hyväksyntänsä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Tämä vaatimus ei sulje pois tilanteita, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;

b)      velalliseen liittyvä luottoriski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla. Velan takaisinmaksu ei riipu olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta mahdollisesta kassavirrasta;

c)      liitteessä VIII olevan 2 osan 8 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset täyttyvät ja liitteessä VIII olevan 3 osan 63–66 kohdan mukaisia arvostussääntöjä noudatetaan;

d)      kiinteistön arvo ylittää selvästi saamisten arvon.

46. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia 45 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä niiden saamisten osalta, joiden täytenä vakuutena on niiden alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että niiden alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että tällainen käsittely on perusteltu.

47. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 46 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 35 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena ovat asuinkiinteistöt.

9.2. Liikekiinteistövakuudelliset saamiset

48. Saamisille, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on kiinnityksiä niiden lainkäyttöalueella sijaitseviin toimistoihin tai muihin liiketiloihin, voidaan antaa 50 prosentin riskipaino toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan.

49. Saamisille, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka koskevat toimistoja tai muita liiketiloja, voidaan antaa toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan 50 prosentin riskipaino.

50. Saamisille, jotka liittyvät toimivaltaisten viranomaisten lainkäyttöalueella sijaitsevia toimistoja tai muita liiketiloja koskeviin kiinteistöleasingtransaktioihin ja joihin sovelletaan säännöksiä, joiden mukaan vuokralleantajalla on täysi omistusoikeus vuokrattuihin omaisuuseriin kunnes vuokralleottaja käyttää osto-oikeuttaan, voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan antaa 50 prosentin riskipaino.

51. Tämän liitteen 48–50 kohtaa sovellettaessa seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Tämä vaatimus ei sulje pois tilanteita, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;

b)      velalliseen liittyvä luottoriski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla. Velan takaisinmaksu ei riipu olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta mahdollisesta kassavirrasta;

c)      liitteessä VIII olevan 2 osan 8 kohdassa olevat vähimmäisvaatimukset täyttyvät ja liitteessä VIII olevan 3 osan 63–66 kohdan mukaisia arvostussääntöjä noudatetaan.

52. 50 prosentin riskipainotusta sovelletaan lainan siihen osaan, joka ei ylitä seuraavien ehtojen mukaisesti laskettuja rajoja:

a)      50 prosenttia kyseisen kiinteistön markkina-arvosta;

b)      50 prosenttia kyseisen kiinteistön markkina-arvosta tai 60 prosenttia kiinnitysluoton arvosta, sen mukaan kumpi näistä on alhaisempi, niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet lailla tai asetuksella tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista.

53. 100 prosentin riskipainotusta sovelletaan lainan siihen osaan, joka ylittää 52 kohdassa asetetut raja-arvot.

54. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 48–50 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena ovat liikekiinteistöt.

55. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia 51 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä niiden saamisten osalta, joiden täytenä vakuutena on kiinnitys niiden lainkäyttöalueella sijaitsevaan liikekiinteistöön, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että niiden alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet liikekiinteistöjen markkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että seuraavat raja-arvot eivät ylity:

a)      enintään 50 prosenttia markkina-arvosta (tai 60 prosenttia kiinnitysluoton arvosta, jos se on alempi) ei saa ylittää 0,3 prosenttia lainakannasta vuoden aikana;

b)      liikekiinteistöihin kohdistuvasta luotonannosta aiheutuvat kokonaistappiot eivät saa ylittää 0,5 prosenttia lainakannasta vuoden aikana.

56. Jos toinen 55 kohdassa tarkoitetuista raja-arvoista ylittyy vuoden aikana, oikeus soveltaa tätä käsittelyä loppuu ja 51 kohdan b alakohdan mukaisen toisen edellytyksen on täytyttävä ennen kuin käsittelyä voidaan soveltaa uudelleen.

57. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 55 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistöjä.

10. ERÄÄNTYNEET SAAMISET

58. Rajoittamatta 59–62 kohdan soveltamista kaikkien yli 90 päivää erääntyneenä olevien saamisten vakuudettomalle osalle on annettava riskipainoksi

a)      150 prosenttia, jos arvonoikaisut ovat vähemmän kuin 20 prosenttia arvonoikaisut sisältävän bruttosaamisen vakuudettomasta osasta;

b)      100 prosenttia, jos arvonoikaisut ovat vähintään 20 prosenttia arvonoikaisut sisältävän bruttosaamisen vakuudettomasta osasta;

c)      50 prosenttia toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan, jos arvonoikaisut ovat vähintään 50 prosenttia arvonoikaisut sisältävän bruttosaamisen vakuudettomasta osasta.

59. Määritettäessä erääntyneen saamisen vakuudellista osaa sallittuja vakuuksia ja takauksia ovat ne, joita saa käyttää luottoriskin vähentämiseen.

60. Kun erääntyneen saamisen täytenä vakuutena ovat muut kuin luottoriskin vähentämiseen käytettävät vakuudet, voidaan kuitenkin toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan soveltaa 100 prosentin riskipainoa noudattaen tiukkoja toimintakriteerejä, jotta varmistetaan vakuuden korkea laatu, kun arvonoikaisujen määrä saavuttaa 15 prosenttia saamisen arvosta, johon sisältyvät arvonoikaisut.

61. Tämän liitteen 43–47 kohdassa tarkoitetuille saamisille, joista on vähennetty arvonoikaisut, on annettava 100 prosentin riskipaino, jos saamiset ovat olleet erääntyneenä yli 90 päivää. Jos arvonoikaisujen määrä on vähintään 20 prosenttia arvonoikaisut sisältävästä bruttosaamisesta, jäljellä olevan saamisen riskipaino voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan alentaa 50 prosenttiin.

62. Tämän liitteen 48–57 kohdassa tarkoitetuille saamisille on annettava 100 prosentin riskipaino, jos ne ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää.

11. ERÄT, JOTKA VIRANOMAISTEN MÄÄRITYKSEN MUKAAN SISÄLTÄVÄT KORKEAN RISKIN

63. Erityisen suuria riskejä sisältäville saamisille kuten sijoituksille venture capital -yrityksiin ja pääomasijoituksille voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan antaa riskipainoksi 150 prosenttia.

64. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että muille kuin erääntyneille saamisille, joille edellisten kohtien mukaan on annettava 150 prosentin riskipaino ja joista on tehty arvonoikaisut, annetaan riskipainoksi

a)      100 prosenttia, jos arvonoikaisut ovat vähintään 20 prosenttia arvonoikaisut sisältävästä bruttosaamisesta;

b)      50 prosenttia, jos arvonoikaisut ovat vähintään 50 prosenttia arvonoikaisut sisältävästä bruttosaamisesta.

12. KATETUT JOUKKOLAINAT

65. ’Katetuilla joukkolainoilla’ tarkoitetaan direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohdassa määriteltyjä joukkovelkakirjoja, joiden vakuutena on joku seuraavista hyväksytyistä omaisuuseristä:

a)      saamiset valtioilta, keskuspankeilta, kansainvälisiltä kehityspankeilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset, jotka sijoittuvat tähän liitteeseen sisältyvällä luoton laadun arviointiasteikolla luottoluokkaan 1;

b)      saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta sekä alue- ja paikallisviranomaisilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset, jotka on riskipainotettu saamisiksi laitoksilta tai valtioilta ja keskuspankeilta 9, 10 tai 15 kohdan mukaisesti ja jotka sijoittuvat tähän liitteeseen sisältyvällä luoton laadun arviointiasteikolla luottoluokkaan 1;

c)      saamiset laitoksilta, jotka sijoittuvat tähän liitteeseen sisältyvällä luoton laadun arviointiasteikolla luottoluokkaan 1. Tällaisen saamisen kokonaismäärä ei saa ylittää 10 prosenttia liikkeeseenlaskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen kokonaismäärästä. Saamisia, jotka aiheutuvat maksujen siirrosta kiinteistövakuudellisten lainojen velallisilta katettujen joukkolainojen haltijoille, ei sisällytetä 10 prosentin raja-arvoon;

d)      luotot, joiden vakuutena on asuinkiinteistö tai 44 kohdassa tarkoitettujen suomalaisten asunto-osakeyhtiöiden osakkeet, edellyttäen että kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 80 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta;

e)      luotot, joiden vakuutena on liikekiinteistö tai 49 kohdassa tarkoitettujen suomalaisten asunto-osakeyhtiöiden osakkeet, edellyttäen että kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä liikekiinteistövakuudelliset lainat, kun luototusaste ylittää 60 prosenttia ja on enintään 70 prosenttia, jos katettujen joukkolainojen vakuudeksi pantattujen omaisuuserien kokonaisarvo ylittää katetun joukkolainan jäljellä olevan nimellismäärän vähintään 10 prosentilla, ja joukkovelkakirjojen haltijoiden vaateet täyttävät liitteessä IX asetetut oikeusvarmuuden vaatimukset. Joukkovelkakirjojen haltijoiden vaateilla on oltava ylempi etuoikeussija kuin muilla vakuuteen kohdistuvilla vaateilla.

66. Luottolaitosten on täytettävä katettujen joukkolainojen vakuutena olevien kiinteistöjen osalta liitteessä VIII olevan 2 osan 8 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset ja noudatettava liitteessä VIII olevan 3 osan 63–66 kohdan mukaisia arvostussääntöjä.

67. Katettuihin joukkolainoihin, jotka ovat direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohtaan sisältyvän määritelmän mukaisia ja jotka on laskettu liikkeeseen ennen 31 päivää joulukuuta 2007, voidaan myös soveltaa etuuskohtelua niiden erääntymispäivään saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 65–66 kohdan soveltamista.

68. Katettujen joukkolainojen riskipaino määräytyy liikkeeseen laskevan luottolaitoksen etuoikeusasemaltaan parhaimmille vakuudettomille vastuille annetun riskipainon mukaan. Edellä mainittujen riskipainojen suhde on seuraava:

a)      jos saamisille laitokselta annetaan 20 prosentin riskipaino, katetulle joukkolainalle on annettava 10 prosentin riskipaino;

b)      jos saamisille laitokselta annetaan 50 prosentin riskipaino, katetulle joukkolainalle on annettava 20 prosentin riskipaino;

c)      jos saamisille laitokselta annetaan 100 prosentin riskipaino, katetulle joukkolainalle on annettava 50 prosentin riskipaino;

d)      jos saamisille laitokselta annetaan 150 prosentin riskipaino, katetulle joukkolainalle on annettava 100 prosentin riskipaino.

13. ARVOPAPERISTETUT ERÄT

69. Arvopaperistettuja eriä koskevien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on määritettävä 94–101 artiklan säännösten mukaisesti.

14. LYHYTAIKAISET SAAMISET LUOTTOLAITOKSILTA JA YRITYKSILTÄ

70. Lyhytaikaisiin saamisiin laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 6 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

Taulukko 6

Luottoluokka || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6

Riskipaino || 20 % || 50 % || 100 % || 150 % || 150 % || 150 %

15. OSUUDET YHTEISSIJOITUSYRITYKSISSÄ

71. Rajoittamatta 72–78 kohdan soveltamista yhteissijoitusyrityksissä oleville osuuksille on annettava 100 prosentin riskipaino.

72. Osuuksiin yhteissijoitusyrityksissä, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 7 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

Taulukko 7

Luottoluokka || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6

Riskipaino || 20 % || 50 % || 100 % || 100 % || 150 % || 150 %

73. Kun toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että positioon yhteissijoitusyrityksessä liittyy erityisen suuria riskejä, niiden on vaadittava, että positiolle annetaan riskipainoksi 150 prosenttia.

74. Luottolaitokset voivat määrittää yhteissijoitusyrityksissä oleville osuuksille riskipainon 76–78 kohdassa säädetyllä tavalla, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:

a)      yhteissijoitusyritystä hallinnoi yhtiö, joka on valvonnan alainen jäsenvaltiossa tai jonka toiminnan edellytys on luottolaitoksen toimintaa valvovan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, jos

i)       niitä molempia hallinnoi yhtiö, jonka katsotaan olevan yhteisön lainsäädännön vaatimuksia vastaavan valvonnan alainen, ja

ii)      toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö on varmistettu riittävän hyvin;

b)      yhteissijoitusyrityksen esite tai vastaava asiakirja sisältää seuraavat tiedot:

– luokittelu omaisuuseristä, joihin yhteissijoitusyritys saa sijoittaa;

– jos sovelletaan sijoitusrajoja, tiedot suhteellisista rajoista ja niiden laskemisessa sovellettavista menetelmistä;

c)      yhteissijoitusyrityksen liiketoiminnasta raportoidaan vähintään vuosittain, jotta voidaan arvioida sen varat, velat, tulot ja liiketoiminnan sisältö raportointikauden aikana.

75. Jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy kolmannessa maassa toimivan yhteissijoitusyrityksen 74 kohdan a alakohdan mukaisesti, toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi soveltaa kyseistä hyväksyntää tekemättä omaa arviota yhteissijoitusyrityksestä.

76. Jos luottolaitoksella on tiedot yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, se voi käyttää mainittuja vastuita määrittääkseen yhteissijoitusyrityksen sijoituksille riskipainon näiden tiedossa olevien sijoitusten keskiarvona 78–83 artiklassa määritettyjen menettelyjen mukaisesti.

77. Jos luottolaitoksella ei ole käytettävissä tietoja yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, se voi laskea yhteissijoitusyrityksen sijoituksille keskimääräisen riskipainon 78–83 artiklassa määrättyjen menettelyjen ja seuraavien sääntöjen mukaisesti: oletetaan, että yhteissijoitusyritys sijoittaa ensin valtuuksiensa mukaisen enimmäismäärän puitteissa vastuuryhmiin, joihin liittyy korkeimmat pääomavaatimukset, ja jatkaa tämän jälkeen sijoittamista alemman pääomavaateen vastuuryhmiin, kunnes sijoitusten enimmäismäärä saavutetaan.

78. Luottolaitokset voivat valtuuttaa kolmannen laskemaan yhteissijoitusyrityksen osuuksille riskipainon 76–77 kohdassa määritettyjen menettelyjen mukaisesti ja raportoimaan siitä edellyttäen, että laskelmien ja raportoinnin laatu voidaan varmistaa asianmukaisesti.

16. MUUT ERÄT 16.1. Käsittely

79. Direktiivin 86/635/ETY 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuille aineellisille hyödykkeille annetaan 100 prosentin riskipaino.

80. Ennakkomaksuille ja siirtosaamisille, joiden osalta laitos ei pysty määrittelemään vastapuolta direktiivin 86/635/ETY mukaisesti, annetaan 100 prosentin riskipaino.

81. Saamisille maksujen välityksestä annetaan 20 prosentin riskipaino. Käteiselle rahalle ja vastaaville erille annetaan 0 prosentin riskipaino.

82. Jäsenvaltiot saavat soveltaa 10 prosentin riskipainoa saamisiin laitoksilta, jotka ovat erikoistuneet kotijäsenvaltioidensa pankkien välisiin markkinoihin ja julkisen sektorin lainamarkkinoihin ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten tiiviissä valvonnassa, kun kyseisten omaisuuserien täytenä vakuutena on kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä ja riittäväksi vakuudeksi katsoma 0 prosentin tai 20 prosentin riskipainon saanut erä.

83. Osakkeille ja muille omistusosuuksille on annettava vähintään 100 prosentin riskipaino, ellei niitä ole vähennetty omista varoista.

84. Kultasaamisten takaamille omissa holveissa säilytetyille tai allokoiduille kultaharkoille on annettava 0 prosentin riskipaino.

85. Erien myynti- ja takaisinostosopimukset ja termiiniostosopimukset riskipainotetaan transaktioiden vastapuolten sijaan kyseisten erien mukaan.

86. Jos luottolaitos tarjoaa luottoriskin suojausta useille vastuille sillä ehdolla, että n:s vastuisiin liittyvä laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen purkamiseen, ja jos hyväksytty luottoluokituslaitos on laatinut tuotteesta ulkoisen luottoluokituksen, sovelletaan 78–83 artiklassa säädettyjä riskipainoja. Jos hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut tuotteesta luottoluokitusta, koriin kuuluvien vastuiden riskipainot lasketaan yhteen (pois lukien n-1 -vastuut) siten, että niiden yhteissumma on enintään 1 250 prosenttia, joka kerrotaan luottojohdannaisen tarjoaman suojan nimellisarvolla; näin saadaan omaisuuserien riskipainotettu määrä. Yhteen lasketuista vastuista vähennettävät n-1 -vastuut määritetään siten, että niihin kuuluvat ne vastuut, jotka tuottavat alemman riskipainotetun vastuumäärän kuin mikään yhteen laskettuihin vastuisiin kuuluva riskipainotettu saaminen.

2 osa – Luottoluokituslaitosten hyväksyminen ja niiden luottoluokitusten kuvaus

1. MENETELMÄT 1.1. Objektiivisuus

1. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokitusten antamisessa sovellettavat menetelmät ovat tiukkoja, järjestelmällisiä, pitkäjänteisiä ja perustuvat pitkän aikavälin kokemuksiin pohjautuvaan validointiin.

1.2. Riippumattomuus

2. Toimivaltaisten viranomaisten todennettava, että menetelmiin ei kohdistu ulkoisia poliittisia vaikutuksia, rajoituksia eikä taloudellisia paineita, jotka voivat vaikuttaa luottoluokitukseen.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava luottoluokituslaitosten menetelmien riippumattomuutta muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:

a)      luottoluokituslaitoksen omistus- ja organisaatiorakenne;

b)      luottoluokituslaitoksen taloudelliset resurssit;

c)      luottoluokituslaitoksen käytössä oleva henkilökunta ja asiantuntemus;

d)      luottoluokituslaitoksen päätöksenteko- ja valvontajärjestelmä (corporate governance).

1.3. Jatkuva tarkastelu

4. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokituslaitoksen antamia luokituksia arvioidaan jatkuvasti, ja niiden on reagoitava taloudellisen toimintaympäristön muutoksiin. Kyseinen arviointi on suoritettava kaikkien merkittävien tapahtumien jälkeen tai vähintään vuosittain.

5. Ennen hyväksyntää toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että kunkin markkinasegmentin luokittelussa sovellettavat menetelmät perustuvat seuraavan kaltaisiin standardeihin:

a)      toteutumatestit on tehtävä vähintään yhdeltä vuodelta;

b)      toimivaltaisten viranomaisten on valvottava luottoluokituslaitoksen arviointiprosessin säännöllisyyttä;

c)      toimivaltaisten viranomaisten on saatava luottoluokituslaitokselta tiedot siitä, kuinka tiiviit yhteydet sillä on luokittamiensa laitosten ylimpään johtoon.

6. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitokset ilmoittavat viivytyksettä olennaisista muutoksista menetelmissä, joita ne soveltavat luottoluokituksia antaessaan.

1.4. Läpinäkyvyys ja tiedonantovelvollisuus

7. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitoksen luokituksia laadittaessa soveltamien menetelmien periaatteet ovat julkisesti nähtävissä, jotta potentiaaliset käyttäjät voivat arvioida periaatteiden asianmukaisuutta.

2. YKSITTÄISET LUOTTOLUOKITUKSET 2.1. Uskottavuus ja markkinoiden hyväksyntä

8. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokituslaitosten yksittäisiä luokituksia pidetään markkinoilla luokitusten käyttäjien keskuudessa uskottavina ja luotettavina.

9. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava uskottavuutta muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:

a)      luottoluokituslaitoksen markkinaosuus;

b)      luottoluokituslaitoksen liikevaihto ja sen yleiset taloudelliset resurssit;

c)      hinnoittelun mahdollinen perustuminen annettuun luokitukseen.

2.2. Läpinäkyvyys ja tietojen julkistaminen

10. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että yksittäiset luottoluokitukset ovat samoin ehdoin ainakin niiden tahojen saatavilla, joiden oikeutetun edun mukaista luokitusten käyttö on.

11. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti todennettava, että yksittäiset luottoluokitukset ovat samoin ehdoin kuin kotimaassa niiden ulkomaisten tahojen saatavilla, joiden oikeutetun edun mukaista luokitusten käyttö on.

3. ’KUVAUS’

12. Jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kvantitatiiviset tekijät kuten tietyn luottoluokituksen saaneiden omaisuuserien pitkän aikavälin maksukyvyttömyysaste. Toimivaltaisten viranomaisten on kysyttävä vastikään perustetuilta ja lyhyen aikaa maksukyvyttömyystietoja keränneiltä luottoluokituslaitoksilta, kuinka suureksi ne arvioivat tietyn luottoluokituksen saaneisiin omaisuuseriin liittyvän pitkän aikavälin maksukyvyttömyysriskin.

13. Jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kvalitatiiviset tekijät kuten luottoluokituslaitoksen luokitusten piiriin kuuluva liikkeeseenlaskijoiden ryhmä, luottoluokituslaitoksen antamien luokitusten kattavuus, kunkin luottoluokituksen tarkoitus ja luottoluokituslaitoksen määritelmä maksukyvyttömyydestä.

14. Toimivaltaisten viranomaisten on verrattava yksittäisen luottoluokituslaitoksen kuhunkin luokitukseen liittyvää maksukyvyttömyysastetta vertailuarvoon, joka perustuu muiden luottoluokituslaitosten havaitsemaan maksukyvyttömyysasteeseen, joka on laskettu liikkeeseenlaskijoiden otannasta, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat sisältävän vastaavan suuruisen luottoriskin.

15. Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että yksittäisen luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta koskeva maksukyvyttömyysaste on olennaisesti ja järjestelmällisesti viitearvoa korkeampi, toimivaltaisten viranomaisten on annettava kyseisen luottoluokituslaitoksen luokitukselle korkeampi riskiluokka luoton laadun arviointiasteikolla.

16. Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat korottaneet luottoluokituslaitoksen tiettyä luokitusta koskevaa riskipainoa ja luottoluokituslaitos osoittaa, että sen luokitukseen liittyvä maksukyvyttömyysaste ei ole enää olennaisesti ja järjestelmällisesti vertailuarvoa suurempi, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää palauttaa luottoluokituslaitoksen luokituksen alkuperäisen riskiluokan luoton laadun arviointiasteikolla.

3 osa – Luottoluokituslaitosten antamien luokitusten käyttö riskipainojen määrityksessä

1. Käsittely

1. Laitos voi nimittää yhden tai useamman hyväksytyn luokituslaitoksen, jota käytetään määritettäessä omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sovellettavia riskipainoja.

2. Luottolaitoksen, joka päättää soveltaa hyväksytyn luokituslaitoksen antamia luottoluokituksia joihinkin erien ryhmiin, on sovellettava kyseisiä luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin kyseiseen ryhmään kuuluviin vastuisiin.

3. Laitoksen, joka päättää soveltaa hyväksytyn luokituslaitoksen antamia luottoluokituksia, on sovellettava niitä jatkuvasti ja johdonmukaisesti.

4. Luottolaitos voi soveltaa ainoastaan sellaisia luokituslaitosten luottoluokituksia, joissa otetaan huomioon luottolaitoksen saamisen muodostava pääoma ja korot kokonaisuudessaan.

5. Jos luokitetusta erästä on käytettävissä ainoastaan yksi valitun luokituslaitoksen luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä kyseisen erän riskipainoa.

6. Jos käytettävissä on kaksi valittujen luokituslaitosten antamaa luottoluokitusta ja kyseiset luottoluokitukset antavat luokitetulle erälle eri riskipainon, on käytettävä suurempaa riskipainoa.

7. Jos käytettävissä on enemmän kuin kaksi valittujen luokituslaitosten antamaa luottoluokitusta, luokitettuun erään on sovellettava kahta pienimmän riskipainon antavaa luottoluokitusta. Jos kyseiset kaksi pienintä riskipainoa poikkeavat toisistaan, sovelletaan niistä suurempaa. Jos kaksi pienintä riskipainoa ovat samat, on sovellettava kyseistä riskipainoa.

8. Luottolaitosten on käytettävä toimeksiannon kautta tehtyjä luottoluokituksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset käyttävät ilman toimeksiantoa tehtyjä luottoluokituksia.

2. Liikkeeseenlaskija ja liikkeeseenlaskusta annettu luottoluokitus

9. Jos erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä kuuluu, on käytettävissä luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä erään sovellettavaa riskipainoa.

10. Jos tiettyyn erään suoraan sovellettavaa luottoluokitusta ei ole käytettävissä, mutta käytettävissä on luottoluokitus erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä ei kuulu, tai jos liikkeeseenlaskijasta on käytettävissä yleinen luottoluokitus, on käytettävä kyseistä luottoluokitusta, jos se tuottaa suuremman riskipainon kuin mitä muuten sovellettaisiin, tai jos se tuottaa pienemmän riskipainon ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai parhaassa asemassa joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai vastuuerään tai liikkeeseenlaskijan muihin merkittäviin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin.

11. Tämän osan 9 ja 10 kohta eivät saa estää tämän liitteen 1 osan 65–68 kohdan soveltamista.

12. Yritysryhmään kuuluvista liikkeeseenlaskijoista annettuja luottoluokituksia ei saa soveltaa toiseen samaan yritysryhmään kuuluvaan liikkeeseenlaskijaan.

3. Lyhyen ja pitkän aikavälin luottoluokitukset

13. Lyhyen aikavälin luottoluokituksia saa soveltaa ainoastaan lyhytaikaisiin omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja yrityksiltä.

14. Lyhyen aikavälin luottoluokitusta on sovellettava ainoastaan siihen erään, jota lyhyen aikavälin luottoluokitus koskee, eikä sitä saa käyttää muiden erien riskipainojen määrittämiseen.

15. Rajoittamatta 14 kohdan soveltamista, jos lyhytaikaiselle luokitellulle sopimukselle annetaan 150 prosentin riskipaino, kaikille kyseiseltä vastapuolelta oleville lyhytaikaisille ja pitkäaikaisille luokittamattomille vakuudettomille vastuille on myös annettava 150 prosentin riskipaino.

16. Rajoittamatta 14 kohdan soveltamista, jos luokiteltu lyhytaikainen sopimus saa 50 prosentin riskipainon, kaikille luokittamattomille lyhytaikaisille vastuille on annettava vähintään 100 prosentin riskipaino.

4. Kotimaiset ja ulkomaiset valuuttaerät

17. Luottoluokitusta, joka koskee vastapuolen kotimaan valuutan määräistä erää, ei saa käyttää määritettäessä riskipainoa kyseisen vastapuolen ulkomaan valuutan määräiselle vastuulle.

18. Rajoittamatta 17 kohdan soveltamista, kun vastuu syntyy pankin osallistuessa sellaisen kansainvälisen kehityspankin liikkeeseen laskemaan lainaan, jonka etuoikeusasema velkojana tunnustetaan markkinoilla, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että vastapuolen kotimaan valuutan määräisestä erästä annettua luottoluokitusta käytetään riskipainoja määritettäessä.

LIITE VII Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB-menetelmä, IRBA) 1 osa – Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä

1. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen luottoriskin määritystä varten

1. Ellei toisin mainita, parametreista maksukyvyttömyyden todennäköisyys (probability of default, PD), tappio-osuus (loss given default, LGD) ja juoksuaika (M) määritetään 2 osassa esitetyllä tavalla ja vastuuarvo 3 osassa esitetyllä tavalla.

2. Kuhunkin vastuuseen liittyvä riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

1.1. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen yrityksiä, laitoksia sekä valtioita ja keskuspankkeja koskeville vastuille

3. Rajoittamatta 4–8 kohdan soveltamista, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, joka koskee saamisia yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

Korrelaatio (R) =     

Maturiteettikerroin (b) =

Riskipaino (RW) =

N() on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x).  on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N(x) = z).

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo

4. Luottolaitokset voivat soveltaa seuraavaa korrelaatiokaavaa laskiessaan yritysvastuiden riskipainoja niiltä yrityksiltä oleviin vastuisiin, jotka kuuluvat ryhmään, jonka vuotuinen kokonaisliikevaihto on alle 50 miljoonaa euroa. Tässä kaavassa S on vuotuinen kokonaisliikevaihto miljoonina euroina, kun 5 miljoonaa euroa ≤ S ≤ 50 miljoonaa euroa. Alle 5 miljoonan euron liikevaihto merkitään kaavaan 5 miljoonan euron liikevaihdoksi. Ostettujen saamisten osalta vuotuinen kokonaisliikevaihto on sammion sisältämillä yksittäisillä vastuilla painotettu keskiarvo.

Korrelaatio (R) =

Luottolaitosten on käytettävä konsolidoidun yritysryhmän vuotuisen kokonaisliikevaihdon sijaan taseen loppusummaa, jos vuotuinen kokonaisliikevaihto ei anna riittävää kuvaa yrityksen koosta ja taseen loppusumma on tarkoituksenmukaisempi indikaattori.

5. Erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että 4 osassa esitetyt maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyvät, luottolaitoksen on määritettävä riskipainot taulukon mukaisesti.

Taulukko 1

Jäljellä oleva juoksuaika || Luokka 1 || Luokka 2 || Luokka 3 || Luokka 4 || Luokka 5

Alle 2,5 vuotta || 50 % || 70 % || 115 % || 250 % || 0 %

Vähintään 2,5 vuotta || 70 % || 90 % || 115 % || 250 % || 0 %

Toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa luottolaitoksen antamaan luokan 1 vastuille etuoikeutetun 50 prosentin riskipainon ja luokan 2 vastuille 70 prosentin riskipainon, jos luottolaitoksen ominaisuudet luotonmyöntäjänä ja muut riskiominaisuudet ovat huomattavan vahvat kyseistä luokkaa varten.

Määrittäessään riskipainoja erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille luottolaitosten on otettava huomioon seuraavat tekijät: taloudellinen asema, poliittinen ja oikeudellinen ympäristö, transaktion ja/tai omaisuuserän ominaispiirteet sekä järjestäjän ja kehittäjän asema mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien synnyttämät tulovirrat ja turvallisuuspaketti.

6. Jotta ostettuihin yrityssaamisiin voidaan soveltaa yrityssaamisten käsittelyä, niiden on täytettävä 4 osan 104–108 kohdassa esitetyt vähimmäisvaatimukset. 4 osassa esitettyjä vähittäisvastuiden riskinmääritysstandardeja voidaan soveltaa ostettuihin yrityssaamisiin, jotka täyttävät myös 12 kohdassa määritetyt edellytykset, jos luottolaitoksen olisi käytännössä liian hankala soveltaa 4 osassa määritettyjä yrityssaamisten riskinmääritysstandardeja.

7. Ostettuja yrityssaamisia, hyvitettäviä ostoalennuksia sekä vakuuksia ja osittaisia takauksia, jotka tarjoavat suojaa maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden suuririskisimmälle osalle, voidaan käsitellä IRB-arvopaperistamiskehyksen mukaisesti suuririskisimpinä positioina.

8. Jos luottolaitos tarjoaa luottoriskin suojausta useille vastuille sillä ehdolla, että n:s saamiseen liittyvä laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen voimassaolon loppumiseen, ja jos hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut tuotteesta ulkoisen luottoluokituksen, sovelletaan 94–101 artiklassa säädettyjä riskipainoja. Jos hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut tuotteesta luottoluokitusta, koriin kuuluvien vastuiden riskipainot lasketaan yhteen (pois lukien n-1 -vastuut), kun 12,5:llä kerrottu odotettujen tappioiden yhteismäärä ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei ylitä 12,5:llä kerrotun luottojohdannaisen tarjoaman suojan nimellismäärää. Yhteenlasketuista vastuista vähennettävät n-1 -vastuut määritetään siten, että niihin sisältyvät ne vastuut, jotka tuottavat alemman riskipainotetun vastuumäärän kuin mikään yhteenlaskettuihin vastuisiin kuuluva riskipainotettu saaminen.

1.2. Vähittäisvastuisiin liittyvät riskipainotetut yhteismäärät

9. Jollei 10 ja 11 kohdasta muuta johdu, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä vähittäisvastuiden osalta lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

Korrelaatio (R) =

Riskipaino (RW):

N() on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x).  on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N (x) = z).

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo

10. Kiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden osalta 9 kohdan mukaisen korrelaatiokaavan tuottama luku korvataan korrelaatiokertoimella (R) 0,15.

11. Jäljempänä a–e kohdassa määriteltyjen uusiutuvien vähittäisvastuiden osalta 9 kohdan mukaisen korrelaatiokaavan tuottama luku korvataan korrelaatiokertoimella (R) 0,04.

Vastuut ovat uusiutuvia vähittäisvastuita, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:

a)      Saamiset ovat yksityishenkilöiltä.

b)      Saamiset ovat uusiutuvia, vakuudettomia ja, siinä määrin kuin varoja ei ole nostettu, ovat välittömästi ja ehdoitta luottolaitoksen peruutettavissa olevia (tässä yhteydessä uusiutuviksi saamisiksi katsotaan ne saamiset, joiden määrä vaihtelee asiakkaan nostojen ja takaisinmaksujen mukaan luottolaitoksen määrittämän limiitin puitteissa). Nostamattomia lainoja voidaan pitää ehdoitta peruutettavissa olevina, jos lainaehdoissa annetaan luottolaitokselle mahdollisuus peruuttaa ne kuluttajansuojaa koskevan lainsäädännön ja muiden säännösten asettamia rajoja noudattaen.

c)      Yhden henkilön uusiutuvat vähittäisvastuut saavat olla enintään 100 000 euroa.

d)      Luottolaitos voi osoittaa, että tämän kohdan mukaisen korrelaatiokaavan soveltaminen rajoittuu salkkuihin, joiden tappio-osuuden volatiliteetti on osoittautunut alhaiseksi keskimääräiseen tappio-osuuteen verrattuna erityisesti alhaisilla PD-arvoilla. Valvontaviranomaisten on tarkasteltava uusiutuvien vähittäisvastuiden muodostamien osa-salkkujen tappio-osuuksien suhteellista volatiliteettia sekä uudistettavien vähittäisvastuiden koko salkkua; niiden on myös annettava eri lainkäyttöalueille tietoja uusiutuvien vähittäissaamisten tappio-osuuksien ominaispiirteistä.

e)      Toimivaltaisten viranomaisten on todettava, että vastuun määrittely uusiutuvaksi vähittäisvastuuksi ei ole ristiriidassa osa-salkun sisältämän riskin kanssa.

12. Jotta ostettuja saamisia voidaan pitää vähittäisvastuina, niiden on täytettävä 4 osan 104–108 kohdassa esitetyt vähimmäisvaatimukset ja seuraavat edellytykset:

a)      Luottolaitos on ostanut saamiset ulkopuoliselta kolmannelta eikä sen vastuisiin kyseiseltä velalliselta sisälly vastuita, joiden alullepanija luottolaitos itse on suoraan tai välillisesti.

b)      Myyjän ja velallisen on määritettävä ostettavat saamiset markkinaperusteisesti. Sallittuja eivät ole yritysten väliset myyntisaamiset eivätkä keskenään kauppaa käyvien yritysten väliset saamiset, jotka liittyvät vastatileihin.

c)      Ostajana toimivalla luottolaitoksella on oikeus saada kaikki ostettujen saamisten tuotot tai suhteellinen osuus tuotoista.

d)      Ostettujen saamisten muodostaman salkun on oltava riittävän hajautettu.

13. Ostettuja yrityssaamisia, hyvitettäviä ostoalennuksia, vakuuksia ja osittaisia takauksia, jotka tarjoavat suojaa maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden suuririskisimmälle osalle, sekä laimentumisesta aiheutuvia tappioita voidaan käsitellä IRB-arvopaperistamiskehyksen mukaisesti suuririskisimpinä positioina.

14. Ostettujen vähittäissaamisten sammioihin, joiden osalta ostajana toimivat luottolaitokset eivät pysty erottamaan kiinteistövakuudellisia vastuita ja ehdot täyttäviä uusiutuvia vähittäisvastuita muista vähittäisvastuista, on sovellettava sitä 9, 10 tai 11 kohdan riskipainofunktiota, joka tuottaa kyseisille vastuille korkeimmat pääomavaatimukset.

1.3. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskipainotetut yhteismäärät

15. Luottolaitos voi toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella soveltaa erilaisia lähestymistapoja eri salkkuihin, jos luottolaitos soveltaa sisäisessä laskennassaan erilaisia lähestymistapoja. Jos luottolaitokselle annetaan lupa soveltaa erilaisia lähestymistapoja, sen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että tätä mahdollisuutta sovelletaan johdonmukaisesti eikä siihen liity sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä.

16. Rajoittamatta 15 kohdan soveltamista, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskipainotettujen yhteismäärien soveltamisen avustavia palveluja tuottaviin yrityksiin muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien käsittelyn mukaisesti.

1.3.1. Yksinkertaisen riskipainon menetelmä

17. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Riskipaino (RW) = 190 prosenttia pääomasijoituksiin liittyville vastuille riittävän hyvin hajautetuissa salkuissa.

Riskipaino (RW) = 290 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille.

Riskipaino (RW) = 370 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille.

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo

18. Lyhyillä käteispositioilla ja kaupankäyntivarastoon kuulumattomilla johdannaisinstrumenteilla voidaan nettouttaa samojen yksittäisten osakkeiden pitkiä positioita edellyttäen, että kyseisten välineiden nimenomaisena tehtävänä on suojata nimettyjä oman pääoman ehtoisia sijoituksia vielä vähintään vuoden ajan. Muita lyhyitä positioita on käsiteltävä kuten pitkiä positioita, ja asianomaista riskipainoa on sovellettava kunkin position absoluuttiseen arvoon. Positioihin, joilla on maturiteettiero, on sovellettava yritysvastuiden menetelmää.

19. Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 90–93 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti.

1.3.2. Maksukyvyttömyyden todennäköisyyteen (probability of default, PD) ja tappio-osuuteen (loss given default, LGD) perustuva menetelmä

20. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 3 kohdassa olevan kaavan mukaisesti. Jos laitoksilla ei ole käytettävissä riittävästi tietoja 4 osan 44–48 kohdassa annetun maksukyvyttömyyden määritelmän käyttöä varten, riskipainoihin on sovellettava korotuskerrointa 1,5.

21. Yksittäisen vastuun tasolla 12,5:llä kerrottu odotetun tappion määrän ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärän summa ei saa ylittää 12,5:llä kerrottua vastuuarvoa.

22. Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 90–93 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti. Suojauksen tarjoajaan kohdistuvalle vastuulle on annettava LGD-arvoksi 90 prosenttia. Hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomasijoituksiin liittyville vastuille voidaan antaa LGD-arvoksi 65 prosenttia. Näissä tapauksissa juoksuaika on viisi vuotta.

1.3.3. Sisäisiin malleihin perustuva menetelmä

23. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laitoksen tekemistä oman pääoman ehtoisista sijoituksista aiheutuva potentiaalinen tappio, joka on määritetty käyttäen markkinariskin sisäisiä malleja sekä laskemalla pitkän aikavälin aineistosta neljännesvuosittaisten tuottojen ja soveltuvan riskittömän tuoton erotuksen 99 prosentin yksisuuntainen luottamusväli kerrottuna 12,5:llä. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei saa yksittäisen vastuun tasolla olla pienempi kuin riskipainotettujen saamisten vähimmäismäärän, joka vaaditaan PD/LGD -lähestymistavan mukaisesti, ja vastaavan odotettujen tappioiden yhteismäärän summa kerrottuna 12,5:llä.

24. Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan.

1.4. Muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä

25. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = 100 % * vastuuarvo

2. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen ostettujen saamisten laimentumisriskille

26. Ostettujen yritys- ja vähittäissaamisten laimentumisriskin riskipainot:

Riskipainot lasketaan 3 kohdassa olevan kaavan mukaisesti: Riskiparametrit PD ja LGD lasketaan 2 osassa määritetyllä tavalla ja vastuuarvo 3 osassa määritetyllä tavalla; juoksuaika on yksi vuosi. Laimentumisriskiä ei tarvitse ottaa huomioon, jos luottolaitos pystyy osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että sillä ei ole merkitystä.

3. Odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen

27. Ellei toisin mainita, riskiparametrit PD ja LGD määritetään 2 osassa määritetyllä tavalla ja vastuuarvo osassa 3 määritetyllä tavalla.

28. Yrityksiin, laitoksiin, valtioihin ja keskuspankkeihin kohdistuviin vastuisiin sekä vähittäisvastuisiin liittyvä odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

Odotettu tappio (EL) =        PD × LGD

Odotetun tappion määrä =    EL × vastuuarvo

Ostettuihin saamisiin liittyviä preemioita käsitellään kuten odotettua tappiota (EL).

29. EL-arvot erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille, joiden riskipainoja laskettaessa luottolaitokset soveltavat 5 kohdan mukaisia menetelmiä, määritetään taulukon 2 mukaisesti.

Taulukko 2

Jäljellä oleva juoksuaika || Luokka 1 || Luokka 2 || Luokka 3 || Luokka 4 || Luokka 5

Alle 2,5 vuotta || 0 % || 5 % || 35 % || 100 % || 625 %

Vähintään 2,5 vuotta || 5 % || 10 % || 35 % || 100 % || 625 %

Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat valtuuttaneet luottolaitoksen soveltamaan yleisesti 50 prosentin etuoikeutettuja riskipainoja luokan 1 vastuisiin ja 70 prosentin riskipainoja luokan 2 vastuisiin, EL-arvoksi on annettava 0 prosenttia luokan 1 vastuille ja 5 prosenttia luokan 2 vastuille.

30. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 17–19 kohdan mukaisia menetelmiä noudattaen:

Odotetun tappion määrä =    EL × vastuuarvo

EL-arvot ovat seuraavat:

Odotettu tappio (EL) =        10 prosenttia riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomasijoituksille

Odotettu tappio (EL) =        10 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille.

Odotettu tappio (EL) =        30 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille.

31. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 20–22 kohdan mukaisia menetelmiä noudattaen:

Odotettu tappio (EL) =        PD × LGD

Odotetun tappion määrä =    EL × vastuuarvo

32. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä on nolla prosenttia, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 23–24 kohdassa määritettyjen menetelmien mukaisesti.

33. Odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan ostettujen saamisten laimentumisriskille seuraavan kaavan mukaisesti:

Odotettu tappio (EL) =        PD × LGD

Odotetun tappion määrä =    EL × vastuuarvo

4. Odotettujen tappioiden yhteismäärän käsittely

34. Tämän osan 28, 29 ja 33 kohdan mukaisesti laskettu odotettujen tappioiden yhteismäärä vähennetään kyseisiin vastuisiin liittyvien arvonoikaisujen ja varausten yhteismäärästä. Ostetuista saamisista saatuja alennuksia käsitellään 3 osan 1 kohdan mukaisesti samalla tavalla kuin arvonoikaisuja; ostettuihin saamisiin liittyvät preemiot lisätään 3 osan 1 kohdan mukaisesti odotettujen tappioiden yhteismäärään. Kyseiseen laskelmaan ei sisällytetä arvopaperistettuihin vastuisiin eikä kyseisiin vastuisiin kohdistuviin arvonoikaisuihin tai varauksiin liittyvää odotettujen tappioiden yhteismäärää.

2 Osa – PD, LGD ja juoksuaika

1. Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärää laskettaessa 1 osassa määritetyt riskiparametrit (maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappio-osuus (LGD) ja juoksuaika (M)) arvioi luottolaitos 4 osan ja seuraavien säännösten mukaisesti.

1. Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta 1.1. PD

2. Yritykseltä tai laitokselta olevan saamisen PD:n on oltava vähintään 0,03 prosenttia.

3. Ostettujen yrityssaamisten, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että sen PD-estimaatit täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset, PD määritetään seuraavien menetelmien mukaisesti: ostettujen yrityssaamisten PD on luottolaitosten EL-estimaatti jaettuna kyseisten saamisten LGD:llä. Ostettuja yrityssaamisia koskevien etuoikeudeltaan huonompien vaateiden PD on luottolaitosten EL-estimaatti. Jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia.

4. Maksukyvyttömien velallisten PD on 100 prosenttia.

5. Luottolaitokset voivat ottaa takauksen luonteisen luottosuojan huomioon PD-estimaatissa 90–93 artiklan säännösten mukaisesti.

6. Omaa LGD-estimaattiaan käyttävät luottolaitokset voivat hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan mukauttamalla PD-estimaattiaan 11 kohdan mukaisesti.

7. Ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin PD-estimaatin on oltava yhtä suuri kuin laimentumisriskin EL-estimaatti. Jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia.

1.2. LGD

8. Luottolaitosten on käytettävä seuraavia LGD-arvoja:

a)      ylimmän etuoikeusluokan saamiset, joilla ei ole hyväksyttyä vakuutta: 45 prosenttia;

b)      etuoikeudeltaan huonommat saamiset, joilla ei ole hyväksyttyä vakuutta: 75 prosenttia;

c)      luottolaitokset voivat hyväksyä vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan LGD-estimaatissa 90–93 artiklan säännösten mukaisesti;

d)      liitteessä VI olevan 1 osan 65–67 kohdassa määritellyille katetuille joukkolainoille voidaan antaa LGD-arvoksi 12,5 prosenttia;

e)      LGD-arvoksi annetaan 45 prosenttia ostetuille ylimmän etuoikeusluokan yrityssaamisille, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että sen PD-estimaatit täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset;

f)       LGD-arvoksi annetaan 100 prosenttia ostetuille etuoikeudeltaan huonommille yrityssaamisille, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että sen PD-estimaatit täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset;

g)      LGD-arvoksi annetaan 75 prosenttia ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskille.

9. Rajoittamatta 8 kohdan soveltamista, jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi soveltaa laimentumis- ja maksukyvyttömyysriskin osalta LGD-estimaattia ostettuihin yrityssaamisiin.

10. Rajoittamatta 8 kohdan soveltamista, jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja saamisiin laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, takauksen luonteinen luottosuoja voidaan hyväksyä mukauttamalla PD- tai LGD-estimaattia 4 osassa määritettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella. Luottolaitos ei saa soveltaa taattuihin vastuisiin mukautettua PD- tai LGD-arvoa, jos mukautettu riskipaino olisi pienempi kuin vastaava takaajaan kohdistuva välitön vastuu.

1.3. Juoksuaika

11. Rajoittamatta 12 kohdan soveltamista, luottolaitosten on annettava takaisinostosopimuksista tai arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta syntyville vastuille juoksuajaksi (M) 0,5 vuotta ja kaikille muille vastuille 2,5 vuotta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että niiden lainkäyttöalueella toimivat luottolaitokset soveltavat vastuisiin 12 kohdan mukaisesti määritettyä juoksuaikaa.

12. Luottolaitosten, jotka saavat soveltaa omaa LGD-estimaattiaan tai luottovasta-arvokerrointaan yrityssaamisiin ja saamisiin laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, on laskettava kullekin vastuulle juoksuaika a–e alakohdassa ja 13–15 kohdassa määritetyllä tavalla. M voi olla enintään viisi vuotta.

a)      M lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti rahoitusvälineelle, jonka kassavirta on ennalta tiedossa:

M = MAX{1; MIN{ ; 5}}

missä CFt kuvaa rahavirtoja (pääoma, korot ja palkkiot), jotka on sopimusperusteisesti maksettava vastapuolelle hetkellä t.

b)      Päänettoutussopimuksen soveltamisalaan kuuluvien johdannaisten M on vastuun jäljellä olevan juoksuajan painotettu keskiarvo siten, että M on vähintään yksi vuosi. Juoksuaikaa painotettaessa on käytettävä kunkin vastuun nimellisarvoa.

c)      Päänettoutussopimuksen soveltamisalaan kuuluvien takaisinostosopimusten tai arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta syntyvien vastuiden juoksuaika on transaktion painotettu keskimääräinen jäljellä oleva juoksuaika siten, että M on vähintään viisi päivää. Juoksuaikaa painotettaessa on käytettävä kunkin transaktion nimellisarvoa.

d)      Jos luottolaitos saa soveltaa omia PD-estimaattejaan ostettuihin yrityssaamisiin, nostettujen määrien juoksuaika on ostettuihin saamisiin liittyvien vastuiden painotettu keskimääräinen juoksuaika siten, että M on vähintään yksi vuosi. Tätä samaa juoksuajan arvoa on sovellettava myös sitoviin saamisten ostosopimuksiin (committed purchase facility) kuuluviin nostamattomiin määriin edellyttäen, että järjestely sisältää tehokkaat kovenantit, ennenaikaisen kuoletuksen laukaisijat tai muut ominaisuudet, jotka suojaavat ostavaa luottolaitosta niiden tulevien saamisten laadun merkittävältä heikkenemiseltä, jotka sen on ostettava järjestelyn voimassaoloaikana. Mikäli tällaista tehokasta suojaa ei ole, M lasketaan seuraavien tekijöiden summana: pisin ostosopimuksen piiriin kuuluvien potentiaalisten saamisten juoksuajoista ja ostosopimuksen jäljellä oleva juoksuaika, siten että M on vähintään yksi vuosi.

e)      Muille kuin tässä kohdassa mainituille välineille, tai kun luottolaitos ei pysty laskemaan juoksuaikaa a alakohdassa määritetyllä tavalla, juoksuaika on jäljellä oleva enimmäisaika (vuosia), jonka vastapuoli voi käyttää sopimusvelvoitteidensa täysimääräiseen täyttämiseen; juoksuajan on oltava vähintään yksi vuosi.

13. Rajoittamatta 12 kohdan a, b, d ja e alakohdan soveltamista, toimivaltaisten viranomaisten määrittelemien lyhytaikaisten saamisten, joiden jäljellä oleva juoksuaika on alle vuosi ja jotka eivät ole osa luottolaitosten vastapuolelle myöntämää jatkuvaa rahoitusta, juoksuajan on oltava vähintään yksi päivä.

14. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että yhteisön alueelle sijoittautuneisiin yrityksiin, joiden konsolidoitu liikevaihto ja konsolidoidun taseen loppusumma on alle 500 miljoonaa euroa, kohdistuviin saamisiin sovelletaan 11 kohdan mukaisesti määritettyä juoksuaikaa.

15. Maturiteettieroja käsitellään 90–93 artiklassa säädetyllä tavalla.

2. Vähittäisvastuut 2.1. PD

16. Vastuun PD:n on oltava vähintään 0,03 prosenttia.

17. Vastapuolten, tai sen ollessa sallittua ainoastaan vastapuolten laiminlyömien vastuiden PD:n on oltava 100 prosenttia.

18. Ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin PD:n on oltava yhtä suuri kuin laimentumisriskin EL-estimaatti. Jos luottolaitos pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia.

19. Takauksen luonteinen luottosuoja voidaan hyväksyä mukauttamalla PD-lukuja 21 kohdan mukaisesti.

2.2. LGD

20. Luottolaitosten on tuotettava omat LGD-estimaattinsa, jotka täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset ja ovat toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä. Ostettujen saamisten laimentumisriskin LGD-arvo on 75 prosenttia. Jos luottolaitos pystyy jakamaan ostettujen saamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia.

21. Takauksen luonteinen luottosuoja voidaan hyväksyä mukauttamalla PD- ja LGD-lukuja 4 osan 95–103 kohdan vähimmäisvaatimusten mukaisesti, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet toimenpiteen yksittäisen vastuun tai vastuuryhmän osalta. Luottolaitos ei saa soveltaa taattuihin saamisiin mukautettua PD- tai LGD-arvoa, jos mukautettu riskipaino olisi pienempi kuin vastaava takaajaan kohdistuva välitön vastuu.

3. Oman pääoman ehtoiset sijoitukset, joihin sovelletaan PD/LGD-menetelmää 3.1. PD

22. PD-luvut on määritettävä yritysvastuisiin sovellettavien menetelmien mukaisesti.

Seuraavia PD-lukujen vähimmäisarvoja on sovellettava:

a)      0,09 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille, kun sijoitus on osa pitkäaikaista asiakassuhdetta;

b)      0,09 prosenttia muille kuin pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille, kun sijoituksen tuotto perustuu säännöllisiin, jaksottaisiin kassavirtoihin, jotka eivät johdu myyntivoitoista;

c)      0,40 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille mukaan lukien muut 1 osan 17 kohdassa määritetyt lyhyet positiot;

d)      1,25 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille mukaan lukien muut 1 osan 17 kohdassa määritetyt lyhyet positiot.

3.2. LGD

23. Hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyviin pääomasijoituksiin liittyville vastuille voidaan antaa LGD-arvoksi 65 prosenttia

24. Kaikille muille vastuille on annettava LGD-arvoksi 90 prosenttia.

3.3. Juoksuaika

25. Kaikkien vastuiden juoksuaika on viisi vuotta.

3 osa – Vastuuarvo

1. Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta sekä vähittäissaamiset

1. Ellei toisin säädetä, tase-eriin sisältyvien vastuiden arvosta ei vähennetä arvonoikaisuja. Tätä sääntöä sovelletaan myös omaisuuseriin, joiden ostohinta poikkeaa velkamäärästä. Ostettujen omaisuuserien osalta velkamäärän ja luottolaitoksen taseeseen kirjatun määrän erotus merkitään alennukseksi, jos velkamäärä on suurempi, ja preemioksi jos velkamäärä on pienempi kuin taseeseen kirjattu määrä.

2. Kun luottolaitokset käyttävät arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamisessa tai -ottamisessa päänettoutussopimuksia, saamisen arvo lasketaan 90–93 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Tase-eriä ja talletuksia nettoutettaessa luottolaitosten on laskettava vastuuarvo 90–93 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

4. Leasing-sopimusten vastuuarvo muodostuu diskontatuista leasing-maksuista.

5. Liitteessä IV luetelluille erille vastuuarvo määritetään soveltaen jompaakumpaa liitteessä III esitettyä menetelmää.

6. Ostettujen saamisten riskipainotettua yhteismäärää laskettaessa vastuuarvo on jäljellä oleva velkamäärä, josta on vähennetty laimentumisriskin pääomavaatimus ennen luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamista.

7. Rajoittamatta 5 kohdan soveltamista, virallisesti hyväksytyissä pörsseissä kaupankäynnin kohteena oleviin sopimuksiin ja valuuttamääräisiin sopimuksiin (pois lukien kultaa koskevat sopimukset), joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään 14 kalenteripäivää, ei sovelleta liitteen III mukaisia menetelmiä vaan niiden vastuuarvo on nolla.

8. Rajoittamatta 5 kohdan soveltamista, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa liitteessä III esitettyjen menetelmien soveltamisesta sellaisen selvitysyhteisön selvitettävänä olevat OTC-sopimukset, joka toimii sopimusten laillisena vastapuolena ja jossa kaikki osapuolet asettavat selvitysyhteisölle päivittäin sellaisen täyden vakuuden sopimuksista aiheutuville riskeille, joka kattaa sekä nykyhetken jälleenhankintakustannuksen että mahdollisen tulevaisuuden luottoriskin; kyseisille OTC-sopimuksille voidaan antaa vastuuarvoksi nolla.

Asetetun vakuuden on

a)      saatava riskipainoksi nolla, tai

b)      muodostuttava lainanantajana toimivaan luottolaitokseen talletetuista käteisvaroista, tai

c)      muodostuttava luottolaitoksen liikkeeseen laskemista sijoitustodistuksista tai vastaavista rahoitusvälineistä, jotka on talletettu kyseiseen luottolaitokseen.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että selvitysyhteisöjen vastuiden arvo ei voi ylittää asetetun vakuuden markkina-arvoa.

9. Uusiutuviin ostettuihin yrityssaamisiin liittyvien nostamattomien ostettujen sitoumusten vastuuarvo on sitoumukseen kuuluva nostamaton määrä kerrottuna 75 prosentilla.

10. Kun vastuu muodostuu takaisinostosopimuksen tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen ja -ottamisen yhteydessä myydyistä, vakuudeksi asetuista tai lainatuista arvopapereista, vastuuarvo on 74 artiklan mukaisesti määritetty arvopaperien tai hyödykkeiden arvo. Kun sovelletaan liitteessä VIII olevassa 3 osassa esitettyä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, vastuuarvoa korotetaan kyseisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin edellä mainitun liitteen mukaisesti soveltuvalla volatiliteettikorjauksella.

11. Seuraaviin eriin liittyvä vastuuarvo lasketaan kertomalla sitoumukseen kuuluva nostamaton määrä luottovasta-arvokertoimella (CF).

Luottolaitosten on käytettävä seuraavia luottovasta-arvokertoimia:

a)      Limiitillisiin luottosopimuksiin, jotka ovat sitoumuksettomia ja ehdoitta peruutettavissa olevia tai jotka laitos voi käytännössä peruuttaa milloin vain ilman etukäteisilmoitusta, on sovellettava nolla prosentin luottovasta-arvokerrointa. Nolla prosentin luottovasta-arvokertoimen soveltaminen edellyttää, että luottolaitokset tarkkailevat aktiivisesti vastapuolen taloudellista asemaa, ja luottolaitosten on pystyttävä sisäisten valvontajärjestelmiensä avulla välittömästi havaitsemaan vastapuolen luottokelpoisuuden heikentyminen. Nostamattomia limiitillisiä vähittäisluottoja voidaan pitää ehdoitta peruutettavissa olevina, jos lainaehdoissa annetaan luottolaitokselle mahdollisuus peruuttaa ne kuluttajansuojaa koskevassa lainsäädännössä ja muissa asiaan liittyvissä säännöksissä asetettuja enimmäismääriä noudattaen.

b)      Tavaroiden ja hyödykkeiden tuontiin ja vientiin liittyvien lyhytaikaisten remburssien ja vastaavien sitoumusten osalta on sovellettava 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa sekä liikkeeseen laskevaan että varmistavaan laitokseen.

c)      Muihin limiitillisiin luottosopimuksiin, NIF- ja RUF-sopimuksiin sovelletaan 75 prosentin luottovasta-arvokerrointa.

d)      Luottolaitokset, jotka täyttävät 4 osassa määritetyt luottovasta-arvokerrointen omien estimaattien käytön vähimmäisvaatimukset, voivat toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella soveltaa omia CF-estimaatteja erityyppisiin tuotteisiin.

12. Kun sitoumus liittyy toisen sitoumuksen antamiseen, käytetään pienempää kahdesta yksittäiseen sitoumukseen liittyvästä luottovasta-arvokertoimesta.

13. Kaikkien muiden kuin 1–11 kohdassa mainittujen taseen ulkopuolisten erien osalta vastuuarvo määritetään liitteen II mukaisesti.

2. Oman pääoman ehtoiset sijoitukset

14. Vastuuarvo on tilinpäätöksessä käytetty arvo. Hyväksyttyjä oman pääoman ehtoisten sijoitusten arvostustapoja ovat seuraavat:

a)      Käypään arvoon kirjattujen sijoitusten, joiden arvon muutokset vaikuttavat suoraan tulokseen ja omiin varoihin, vastuuarvo on taseessa esitetty käypä arvo.

b)      Käypään arvoon kirjattujen sijoitusten, joiden arvon muutokset eivät vaikuta suoraan tulokseen vaan verotuksen kautta mukautettuun oman pääoman erilliseen komponenttiin, vastuuarvo on taseessa esitetty käypä arvo.

c)      Sijoitusten, jotka on arvostettu hankintamenoon tai sitä alempaan markkina-arvoon, vastuuarvo on taseessa esitetty hankintahinta tai markkina-arvo.

3. Muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat omaisuuserät

15. Muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien vastuuarvo on tilinpäätökseen kirjattu arvo.

4 osa – IRB-menetelmän soveltamisen vähimmäisvaatimukset

1. Luottoluokitusjärjestelmät

1. ’Luottoluokitus’ sisältää menetelmät, prosessit, valvonnan, tietojen keruun ja tietotekniikkajärjestelmät, joilla tuetaan luottoriskin arviointia, vastuiden luokittamista luokkiin tai ryhmiin sekä tietyntyyppisen vastuun maksukyvyttömyys- ja tappioestimaattien määrittelyä.

2. Jos luottolaitos soveltaa useita luokitusjärjestelmiä, vastapuolen tai transaktion luokitusjärjestelmän valinnasta on laadittava asiakirja ja valinta on suoritettava asianmukaisesti ja riskiä vastaavasti.

3. Luokituskriteerejä ja -prosesseja on tarkasteltava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa niiden asianmukaisuus suhteessa nykyiseen salkkuun ja ulkoisiin olosuhteisiin.

1.1. Luottoluokitusjärjestelmien rakenne

4. Jos luottolaitos käyttää riskiparametrien suoria estimaatteja, niitä voidaan pitää jatkuvaan luokitusasteikkoon sisältyvinä luokkina.

1.1.1. Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta

5. Luottoluokituksessa on otettava huomioon vastapuolen ja transaktioriskin ominaispiirteet.

6. Luottoluokitukseen kuuluu velallisten luokitusasteikko, jonka perusteella määritellään yksinomaan velallisen maksukyvyttömyyden riskiä. Velallisten luokitusasteikossa on oltava vähintään seitsemän luokkaa velvoitteensa hoitaville velallisille ja yksi luokka maksunsa laiminlyöneille velallisille.

7. ’Vastapuoliluokka’ on velallisten luokitusasteikkoon kuuluva riskiluokka, johon velalliset luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan PD:n estimaatit. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat vastapuoliluokkien välisistä suhteista käyttäen perusteina kunkin luokan sisältämää maksukyvyttömyysriskiä ja kyseisen riskin suuruuden määrittelyssä sovellettuja kriteereitä.

8. Luottolaitoksilla, joiden salkut ovat keskittyneet tietylle markkinasegmentille ja maksukyvyttömyysriskin alueelle, on oltava riittävästi vastapuoliluokkia mainitulla alueella, jotta vältetään velallisten liian suuri keskittyminen tiettyyn luokkaan. Merkittävä keskittyminen yhteen luokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että vastapuoliluokka kattaa riittävän kapean PD-lukujen alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien velallisten maksukyvyttömyysriski mahtuu kyseiselle alueelle.

9. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä omien LGD-estimaattien käytön pääomavaatimusten laskennassa, luottoluokitusjärjestelmään on sisällyttävä erillinen sopimustyyppien luokitusasteikko, jossa keskitytään yksinomaan transaktion LGD-lukuun liittyviin ominaispiirteisiin.

10. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä omien CF-estimaattien käytön pääomavaatimusten laskennassa, luottoluokitusjärjestelmään on sisällyttävä erillinen sopimustyyppien luokitusasteikko, jossa keskitytään yksinomaan transaktion luottovasta-arvokertoimeen liittyviin ominaispiirteisiin.

11. ’Sopimustyypin riskiluokka’ on sopimustyyppien luokitusasteikkoon kuuluva riskiluokka, johon vastuut luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan joko omat LGD- tai CF-estimaatit. Riskiluokan määritelmään on sisällyttävä sekä kuvaus siitä, kuinka vastuut on luokiteltu, että kriteereistä, joilla eri luokkien sisältämä riski on määritelty.

12. Merkittävä keskittyminen yhteen sopimustyypin riskiluokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että riskiluokka kattaa riittävän kapean LGD-lukujen tai luottovasta-arvokerrointen alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien vastuiden riski sijoittuu kyseiselle alueelle.

13. Luottolaitosten, jotka käyttävät 1 osan 5 kohdan mukaisia menetelmiä määrittäessään erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden riskipainoja, ei tarvitse laatia vastapuolten luokitusasteikkoa, jonka perusteella määritellään yksinomaan vastapuolten maksukyvyttömyyden riski kyseisten vastuiden osalta. Rajoittamatta 6 kohdan soveltamista, kyseisillä laitoksilla on oltava kyseisten vastuiden osalta vähintään neljä luokkaa velvoitteensa hoitaville velallisille ja yksi luokka maksunsa laiminlyöneille velallisille.

1.1.2. Vähittäisvastuut

14. Luottoluokitusjärjestelmästä on käytävä ilmi sekä vastapuoleen että transaktioon sisältyvä riski ja kaikki vastapuolen ja transaktion asian kannalta merkitykselliset ominaispiirteet.

15. Riskin eri tasot on luokiteltava siten, että tietyssä luokassa tai ryhmässä on lukumääräisesti riittävästi vastuita sen varmistamiseksi, että tappioiden ominaispiirteet voidaan kvantifioida ja validoida tarkoituksenmukaisesti luokan tai ryhmän tasolla. Vastuut ja vastapuolet on jaettava luokkiin tai ryhmiin siten, että vältetään liiallista keskittymistä.

16. Luottolaitosten on osoitettava, että luokittamalla vastuut luokkiin ja ryhmiin riskit voidaan eritellä tarkoituksenmukaisella tavalla, toistensa kanssa riittävän homogeeniset vastuut voidaan jakaa omaksi ryhmäkseen ja tappioiden ominaispiirteet voidaan arvioida tarkasti ja johdonmukaisesti luokan tai ryhmän tasolla. Ostettujen saamisten luokituksen on vastattava myyjän luotonmyöntökäytänteitä ja asiakkaiden heterogeenisuutta.

17. Luottolaitosten on otettava huomioon seuraavat riskitekijät jakaessaan vastuita luokkiin tai ryhmiin:

Vastapuolen riskiominaisuudet

a)      Transaktioriskin ominaispiirteet mukaan lukien tuotteen ja/tai vakuuden tyyppi. Luottolaitosten on selvitettävä erikseen tapaukset, joissa sama vakuus liittyy useaan vastuuseen.

b)      Erääntyneisyys, paitsi jos luottolaitos osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselleen, että erääntyneisyys ei ole kyseisen vastuun osalta merkittävä riskitekijä.

c)      Luokittelu luokkiin tai ryhmiin

18. Luottolaitoksella on oltava täsmälliset määritelmät, prosessit ja kriteerit, joilla vastuut jaetaan luokkiin tai ryhmiin luottoluokitusjärjestelmän sisällä.

a)      Luokkien ja ryhmien määritelmien ja kriteerien on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta ne, joiden vastuulla luokitus on, pystyvät johdonmukaisesti sijoittamaan samanlaisen riskiprofiilin omaavat vastapuolet ja sopimukset samaan luokkaan tai ryhmään. Luokituksen on tapahduttava johdonmukaisesti eri toimialoilla, yksiköissä ja maantieteellisen sijainnin mukaan.

b)      Luokitusprosessista laadittavien asiakirjojen on oltava sellaisia, että kolmannet saavat riittävän kuvan vastuiden luokituksesta luokkiin ja ryhmiin, voivat itse luokitella vastuita luokkiin ja ryhmiin sekä pystyvät arvioimaan luokituksen asianmukaisuutta.

c)      Kriteerien on myös oltava johdonmukaisia luottolaitoksen sisäisten luotonmyöntämisstandardien ja ongelmallisten velallisten ja sopimusten käsittelyssä sovellettavien käytänteiden kanssa.

19. Luottolaitoksen on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, kun vastapuolia ja sopimuksia jaetaan luokkiin tai ryhmiin. Tietojen on oltava ajantasaisia ja luottolaitoksen on pystyttävä niiden avulla ennustamaan vastuun tulevaa kehitystä. Mitä vähemmän tietoja luottolaitoksella on, sitä varovaisempi sen on oltava jakaessaan vastuita vastapuolten tai sopimustyyppien luokkiin tai ryhmiin. Jos luottolaitos käyttää ulkopuolisen tekemää luottoluokitusta ensisijaisena perusteena sisäisessä luottoluokituksessa, sen on otettava huomioon myös muut asian kannalta merkitykselliset tiedot.

1.2. Vastuiden luokitus 1.2.1. Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta

20. Luoton myöntämisprosessissa jokainen vastapuoli on sijoitettava johonkin vastapuoliluokkaan.

21. Luottolaitosten, jotka saavat käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan, on osana luoton myöntämisprosessia sijoitettava jokainen vastuu myös johonkin sopimustyypin riskiluokkaan.

22. Luottolaitosten, jotka käyttävät 1 osan 5 kohdan mukaisia menetelmiä määrittäessään erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden riskipainoja, on sijoitettava kaikki kyseiset vastuut johonkin luokkaan 13 kohdan mukaisesti.

23. Luottolaitoksen on luokiteltava erikseen jokainen erillinen oikeushenkilö, jolta sillä on saamisia. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että se soveltaa hyväksyttäviä käytänteitä toimiessaan vastapuolina olevien yksittäisten asiakkaiden ja toisiinsa yhteydessä olevien asiakkaiden muodostamien ryhmien kanssa.

24. Samaan vastapuoleen kohdistuvat erilliset vastuut on sijoitettava samaan vastapuoliluokkaan riippumatta yksittäisten transaktioiden luonteessa esiintyvistä eroista. Poikkeuksen, jolloin samaan vastapuoleen liittyvät erilliset vastuut voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa useisiin luokkiin, muodostavat

a)      maariski, joka riippuu siitä, ovatko vastuut kotimaan- vai ulkomaanvaluutan määräisiä;

b)      tapaukset, joissa vastuuseen liittyvien takausten käsittely voi johtaa vastapuoliluokittelun mukauttamiseen.

1.2.2. Vähittäisvastuut

25. Jokainen vastuu on sijoitettava johonkin luokkaan tai ryhmään osana luoton myöntämisprosessia.

1.2.3. Poikkeukset

26. Luottolaitosten on luokkiin tai ryhmiin jakamisen yhteydessä laadittava asiakirjat tilanteista, joissa asiantuntija-arviot saattavat syrjäyttää luokitusprosessin panokset tai tuotokset, ja ilmoitettava henkilöt, jotka ovat vastuussa kyseisten poikkeusten hyväksymisestä. Luottolaitosten on laadittava asiakirjat, joissa kuvaillaan näitä poikkeustapauksia ja nimetään vastuulliset henkilöt. Luottolaitosten on analysoitava niiden vastuiden kehitystä, joiden luokitus on perustunut luokitusprosessin sijaan asiantuntija-arvioon. Luottolaitoksen on myös analysoitava niiden vastuiden kehitystä, joiden luokitus perustuu asiantuntija-arvioon, ja ilmoitettava kaikkien asiasta vastanneiden henkilöiden nimet.

1.3. Luokitusprosessin asianmukaisuus 1.3.1. Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta

27. Luokitusprosessin ja sen tuottamien luokitusten säännöllisen tarkastelun suorittajan tai hyväksyjän on oltava riippumaton taho, joka ei saa välitöntä hyötyä luotonantoa koskevista päätöksistä.

28. Luottolaitosten on päivitettävä luokitukset vähintään kerran vuodessa. Korkean riskin vastapuolia ja ongelmallisia vastuita on tarkasteltava useammin. Luottolaitosten on muutettava luokitusta, jos ne saavat käyttöönsä vastapuolta tai vastuuta koskevaa uutta oleellista tietoa.

29. Luottolaitoksella on oltava toimiva prosessi, jolla hankitaan ja päivitetään tietoja, jotka koskevat vastapuolen ominaispiirteitä ja vaikuttavat PD-lukuihin, sekä tietoja, jotka koskevat transaktion ominaispiirteitä ja vaikuttavat LGD-lukuihin ja luottovasta-arvokertoimiin.

1.3.2. Vähittäisvastuut

30. Luottolaitoksen on tarpeen mukaan joko päivitettävä vähintään vuosittain vastapuolten ja sopimustyyppien riskiluokat tai tarkasteltava kunkin nimetyn riskiryhmän tappioiden ominaispiirteitä ja erääntyneisyyttä. Luottolaitoksen on myös selvitettävä vähintään kerran vuodessa kuhunkin ryhmään kuuluvien yksittäisten vastuiden tila tarkastelemalla riittävän edustavaa otosta; näin varmistetaan, että vastuut on jatkuvasti luokiteltu oikeaan ryhmään.

1.4. Mallien käyttö

31. Jos luottolaitos käyttää tilastollisia malleja ja muita mekaanisia menetelmiä luokitellessaan vastapuoliin tai sopimustyyppeihin liittyviä vastuita luokkiin tai ryhmiin,

a)      luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että malli tuottaa hyviä ennusteita eivätkä pääomavaatimukset vääristy mallin käytön vuoksi. Malliin syötettävät muuttujat muodostavat asianmukaisen ja tehokkaan perustan tuloksena syntyville ennusteille. Mallissa ei saa olla merkittäviä vinoutumia;

b)      luottolaitoksella on oltava käytössä prosessi, jolla voidaan tarkastaa malliin syötettävät tiedot ja muun muassa arvioida tietojen täsmällisyyttä, kattavuutta ja asianmukaisuutta;

c)      luottolaitoksen on osoitettava, että mallin laadinnassa käytettävät tiedot ovat edustava otos luottolaitoksen todellisista vastapuolista tai vastuista;

d)      Luottolaitoksen on validoitava malli säännöllisesti mukaan lukien mallin tehokkuuden ja vakauden seuranta, mallin teknisen erittelyn tarkastelu sekä mallin tuottamien tuotosten ja todellisten toteumien vertailu;

e)      luottolaitosten on täydennettävä tilastollista mallia asiantuntija-arvioilla ja ‑valvonnalla, joiden avulla tarkastellaan malliin perustuvia luottoluokituksia ja varmistetaan mallien asianmukainen käyttö. Tarkastelumenettelyillä on pyrittävä löytämään mallin heikkouksien aiheuttamia virheitä ja lieventämään niiden vaikutuksia. Asiantuntija-arvioissa on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, jotka eivät sisälly malliin. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat siitä, kuinka asiantuntija-arviot ja mallin tuottamat tulokset yhdistetään.

1.5. Luottoluokitusjärjestelmistä laadittavat asiakirjat

32. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luottoluokitusjärjestelmänsä rakenteesta ja operatiivisista yksityiskohdista. Asiakirjoista on käytävä ilmi tässä osassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattaminen ja niissä on käsiteltävä muun muassa salkun hajauttamista, luokituskriteereitä, vastapuolia ja vastuita luokittelevien tahojen vastuualueita, luokitusperusteiden tarkastelun tiheyttä sekä johdon suorittamaa luottoluokitusprosessin valvontaa.

33. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luokituskriteerien valinnassa käytetyistä perusteista ja valintaa tukeneesta analyysista. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat kaikista riskiluokitusprosessissa tapahtuneista merkittävistä muutoksista; asiakirjoissa on ilmoitettava muutokset, jotka riskiluokitusprosessiin on tehty toimivaltaisten viranomaisten suorittaman viimeisimmän arvioinnin jälkeen. Asiakirjat on laadittava myös luottoluokitusjärjestelmän organisoinnista mukaan lukien luokitusprosessin kulku ja sisäinen valvontarakenne.

34. Luottolaitosten on laadittava asiakirjat myös sisäisesti käytettävistä ”maksukyvyttömyyden” ja ”tappion” määritelmistä ja osoitettava niiden vastaavan tässä direktiivissä käytettäviä määritelmiä.

35. Jos luottolaitos käyttää luokitusprosessissa tilastollisia malleja, sen on laadittava asiakirjat mallin sisältämistä menetelmistä. Kyseisissä asiakirjoissa

a)      on annettava yksityiskohtaiset tiedot luokkien tai ryhmien estimaattien määrittämisessä sovelletuista teorioista, oletuksista ja/tai matemaattisesta ja empiirisestä perustasta, yksittäisistä vastapuolista, vastuista (tai niiden ryhmistä) sekä mallin estimoinnissa käytetyistä tietolähteistä;

b)      on esitettävä mallin validoinnissa sovellettava perusteellinen tilastollinen prosessi (mukaan lukien mallin testaaminen muulla kuin sen kehittämiseen käytetyllä aineistolla); ja

c)      on annettava tiedot olosuhteista, joiden vallitessa malli ei tuota asianmukaisia tuloksia.

36. Kolmannelta ostetun mallin, joka sisältää yrityskohtaista tekniikkaa, käyttö ei oikeuta poikkeamaan asiakirjojen laadintaa koskevista vaatimuksista eikä muista luottoluokitusjärjestelmää koskevista vaatimuksista. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille täyttäneensä kaikki velvoitteensa.

1.6. Tietojen säilyttäminen

37. Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä niiden sisäisiä luokituksia koskevat tiedot 145–149 artiklan mukaisesti.

1.6.1. Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta

38. Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:

a)      täydelliset tiedot vastapuolia ja hyväksyttyjä takaajia koskevista luokituksista mukaan lukien nykyistä edeltäneet luokitukset;

b)      ajankohta, jona luottoluokitukset tehtiin;

c)      keskeiset tiedot ja menetelmät, joiden perusteella luokitus tehtiin;

d)      luottoluokituksesta vastaavan henkilön nimi;

e)      tiedot vastapuolista ja vastuista, joiden osalta on tapahtunut maksujen laiminlyöntejä;

f)       kyseisten laiminlyöntien ajankohdat ja olosuhteet;

g)      tiedot riskiluokkiin ja luokituksen siirtymään liittyvistä PD-luvuista ja toteutuneista maksukyvyttömyysasteista;

h)      luottolaitosten, jotka eivät käytä omia LGD- ja/tai CF-estimaatteja, on säilytettävä tiedot, jotka koskevat toteutuneiden LGD-lukujen vertailua 2 osan 8 kohdan mukaisiin arvoihin, sekä toteutuneiden luottovasta-arvokerrointen vertailua 3 osan 11 kohdassa esitettyihin arvoihin.

39. Luottolaitosten, jotka soveltavat omia LGD-ja/tai CF-estimaatteja, on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:

a)      täydelliset tiedot kutakin luokitusasteikkoa koskevista sopimustyyppien luokituksista sekä LGD- ja CF-estimaateista;

b)      ajankohdat, jona luokitukset tehtiin ja estimaatit laskettiin;

c)      sopimustyyppien luokituksessa sekä LGD- ja CF-estimaattien laskennassa käytetyt keskeiset tiedot ja menetelmät;

d)      sen henkilön nimi, joka suoritti sopimustyypin luokituksen, ja sen henkilön nimi, joka laati LGD- ja CF-estimaatit;

e)      tiedot kutakin laiminlyötyä vastuuta koskevista arvioiduista ja toteutuneista LGD-luvuista ja luottovasta-arvokertoimista;

f)       tiedot vastuun LGD-luvusta ennen takauksen tai luottojohdannaisen vaikutuksen arviointia ja sen jälkeen niiden luottolaitosten osalta, jotka mittaavat takausten tai luottojohdannaisten luottoriskiä lieventäviä vaikutuksia LGD-luvun kautta;

g)      tiedot kunkin laiminlyödyn vastuun aiheuttaman tappion osatekijöistä.

1.6.2. Vähittäisvastuut

40. Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:

a)      tiedot, joita käytetään sijoitettaessa vastuita luokkiin tai ryhmiin;

b)      tiedot vastuiden ryhmä- tai luokkakohtaisista PD-, LGD- ja CF-estimaateista;

c)      tiedot vastapuolista ja vastuista, joiden osalta on tapahtunut laiminlyöntejä;

d)      vastuista, joiden osalta on tapahtunut laiminlyöntejä, tiedot luokista tai ryhmistä, joihin vastuu oli sijoitettu laiminlyöntiä edeltäneen vuoden aikana, sekä LGD-lukujen ja luottovasta-arvokerrointen toteumat;

e)      tiedot hyväksyttyjen uusiutuvien vähittäissaamisten tappio-osuuksista ja korkokatteesta.

1.7. Vakavaraisuuden arvioinnissa käytetyt stressitestit

41. Luottolaitoksella on oltava käytössä asianmukaiset stressitestimenetelmät vakavaraisuuden arviointia varten. Stressitesteillä on havaittava mahdolliset tapahtumat tai tulevat muutokset taloudellisessa toimintaympäristössä, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti luottolaitoksen luottoriskeihin, sekä arvioitava luottolaitoksen kykyä selviytyä näistä muutoksista.

42. Luottolaitoksen on tehtävä säännöllisesti luottoriskin stressitesti, jolla arvioidaan tiettyjen erityisolosuhteiden vaikutusta luottoriskin kokonaispääomavaateeseen. Luottolaitos valitsee – viranomaisten valvonnassa – käytettävän testin. Testin on oltava mielekäs ja kohtuullisen ankara, jotta siinä otetaan huomioon vähintään lievän taloudellisen taantuman vaikutukset. Luottolaitoksen on arvioitava luottoluokkien siirtymiä stressitestin skenaarioissa. Valtaosan luottolaitoksen kokonaisvastuista on sisällyttävä stressitestien kohteena oleviin salkkuihin.

2. Riskin kvantifiointi

43. Luottolaitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia määrittäessään riskiparametreja, joita sovelletaan vastuiden luokkiin tai ryhmiin luokituksessa.

2.1. Maksukyvyttömyyden määritelmä

44. Vastapuoli katsotaan maksukyvyttömäksi, jos vähintään toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy tai molemmat täyttyvät:

a)      Luottolaitoksen arvion mukaan on todennäköistä, että vastapuoli ei maksa vastuutaan täysimääräisesti luottolaitokselle, emoyritykselle tai sen tytäryrityksille ilman, että luottolaitos turvautuu mahdollisen vakuuden realisoinnin kaltaisiin toimiin.

b)      Vastapuolen luottovelvoitteen hoitoon liittyvä merkittävä maksusuoritus luottolaitokselle, emoyritykselle tai sen tytäryrityksille on ollut yli 90 päivää erääntyneenä.

Erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan heti, kun vastapuoli on ylittänyt sovitun limiitin, sovittu limiitti on alennettu nostettua määrää alhaisemmaksi tai vastapuoli on nostanut varoja ilman lupaa.

Sovittu limiitti tarkoittaa limiittiä, josta on annettu tieto vastapuolelle.

Vähittäisvastuiden sekä julkisyhteisöihin ja julkisoikeudellisiin laitoksiin kohdistuvien vastuiden osalta toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä maksukyvyttömyydeksi katsottava myöhästymispäivien lukumäärä 48 kohdan mukaisesti.

Yritysvastuiden osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää maksukyvyttömyyttä merkitsevän myöhästymispäivien lukumäärän 154 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Luottolaitokset voivat soveltaa kyseistä määritelmää vähittäisvastuisiin yksittäisen sopimuksen tasolla.

45. Epävarmasta luoton takaisinmaksusta ovat osoituksena muun muassa seuraavat toimenpiteet:

a)      Luottolaitos lakkaa kerryttämästä vastuulle korkoa.

b)      Luottolaitos tekee arvonoikaisun vastuun syntymisen jälkeen havaitun merkittävän luoton laadun heikkenemisen jälkeen.

c)      Luottolaitos myy luottovelvoitteen merkittävällä taloudellisella tappiolla.

d)      Luottolaitos suostuu luottovelvoitteen kattavaan uudelleenjärjestelyyn, joka todennäköisesti alentaa vastuun arvoa pääoman, korkojen tai mahdollisten palkkioiden merkittävän anteeksiannon tai lykkäyksen johdosta. Tämä sisältää PD/LGD-lähestymistavalla arvioitujen oman pääoman ehtoisten sijoitusten osalta kyseisen oman pääoman kattavan uudelleenjärjestelyn.

e)      Luottolaitos on hakenut vastapuolen konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn joko luottolaitokselle itselleen, sen emoyritykselle tai emoyrityksen tytäryritykselle olevasta luottovelvoitteesta.

f)       Vastapuoli on hakeutunut tai asetettu konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn, joka johtaa siihen, että luoton takaisinmaksu luottolaitokselle, sen emoyritykselle tai emoyrityksen tytäryritykselle viivästyy tai peruuntuu.

46. Luottolaitosten, jotka käyttävät ulkoisia tietoja, jotka ovat ristiriidassa maksukyvyttömyyden määritelmän kanssa, on osoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen toteuttaneensa tarvittavat mukautukset, jotta tiedot vastaavat yleisesti ottaen maksukyvyttömyyden määritelmää.

47. Jos luottolaitos katsoo, että aiemmin laiminlyötyyn vastuuseen ei voida soveltaa mitään maksukyvyttömyyden laukaisijaa, luottolaitoksen on luokiteltava kyseinen vastapuoli tai sopimustyyppi johonkin ei-maksukyvyttömään luokkaan. Jos maksukyvyttömyys laukeaa määritelmän mukaisesti myöhemmässä vaiheessa, tapausta pidettäisiin jälleen maksun laiminlyöntinä.

48. Vähittäisvastuiden sekä julkisyhteisöihin ja julkisoikeudellisiin laitoksiin kohdistuvien vastuiden osalta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä maksukyvyttömyydeksi katsottava myöhästymispäivien lukumäärä, jota kaikkien niiden lainkäyttöalueella toimivien luottolaitosten on 44 kohdassa säädetyn maksukyvyttömyyden määritelmän mukaisesti sovellettava mainittuihin vastapuoliin kohdistuviin vastuisiin kyseisessä jäsenvaltiossa. Myöhästymispäivien lukumäärän on oltava 90–180, ja se voi vaihdella tuotteesta riippuen. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä muiden jäsenvaltioiden alueelle sijoittautuneisiin edellä mainittuihin vastapuoliin kohdistuville vastuille myöhästymispäivien lukumäärä, joka ei ole suurempi kuin asianomaisen jäsenvaltion määrittämä lukumäärä.

2.2. Estimaattien yleiset vaatimukset

49. Luottolaitoksen omia riskiparametrien (PD, LGD, CF ja EL) estimaatteja laadittaessa on käytettävä kaikkia olennaisia tietoja ja menetelmiä. Estimaatit eivät saa perustua pelkkiin asiantuntija-arvioihin vaan myös aiempia ajanjaksoja koskevien tietojen ja empiirisen aineiston analysointiin. Estimaattien on oltava uskottavia ja perustuttava asiantuntevaan näkemykseen, ja niiden on pohjauduttava riskiparametrien keskeisiin tekijöihin. Mitä vähemmän tietoja luottolaitoksella on käytettävissään, sitä varovaisempi estimaatin on oltava.

50. Luottolaitoksen on pystyttävä jaottelemaan havaitut tappiot maksukyvyttömyyden tiheyden, LGD-luvun, CF:n tai tappion suuruuden perusteella, kun käytetään EL-estimaatteja, ja laskentaperusteena on oltava riskiparametrien keskeiset tekijät. Luottolaitoksen on osoitettava, että sen estimaatit perustuvat pitkän aikavälin havaintoihin.

51. Kaikki muutokset luotonmyöntämiskäytänteissä tai saatavien perinnässä sovellettavissa prosesseissa 66, 71, 81, 85, 92 ja 94 kohdassa tarkoitettuina tarkasteluajanjaksoina on otettava huomioon. Luottolaitoksen estimaateissa on otettava huomioon teknisen kehityksen vaikutukset sekä uudet tiedot ja muu informaatio sitä mukaa kun ne ovat saatavilla. Luottolaitosten on tarkasteltava estimaattejaan, kun uusia tietoja on saatavilla ja vähintään kerran vuodessa.

52. Estimaattien laadinnassa käytetyn vastuiden otoksen, tietojen keräämisen aikaan voimassa olleiden luotonmyöntämisstandardien sekä muiden asian kannalta merkityksellisten piirteiden on vastattava luottolaitoksen vastuita ja standardeja. Luottolaitoksen on myös osoitettava, että tietojen taustalla olevat taloudelliset tai markkinaolosuhteet vastaavat senhetkistä ja lähitulevaisuudessa vallitsevaa toimintaympäristöä. Otokseen kuuluvien vastuiden lukumäärän ja kvantifioinnissa käytetyn ajanjakson on oltava riittävän kattava, jotta luottolaitos voi luottaa estimaattiensa tarkkuuteen ja perusteellisuuteen.

53. Estimaatteihin on ostettujen saamisten osalta sisällyttävä kaikki relevantit tiedot, jotka ostavalla luottolaitoksella on käytettävissään suojattavista saamisista mukaan lukien tiedot myyjän, ostavan luottolaitoksen tai ulkoisten tahojen tarjoamista muista samankaltaisista ryhmistä. Ostavan luottolaitoksen on arvioitava kaikki myyjältä saatavat tiedot.

54. Luottolaitoksen on lisättävä estimaatteihinsa varovaisuusmarginaali, jolla varaudutaan odotettavissa oleviin arviointivirheisiin. Varovaisuusmarginaalin suuruuden on perustuttava menetelmien ja tietojen tasoon sekä odotettavissa olevaan virheiden suuruuteen.

55. Jos luottolaitokset käyttävät erilaisia estimaatteja riskipainojen laskentaan ja sisäisiin tarkoituksiin, tästä on laadittava asiakirjat ja kyseisten estimaattien asianmukaisuus on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

56. Jos luottolaitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisilleen, että ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa kerättyihin tietoihin on tehty asianmukaiset mukautukset, joilla ne saadaan yleisesti ottaen vastaamaan maksukyvyttömyyden tai tappion määritelmää, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille mahdollisuuden joustaa jossain määrin tietoja koskevien vaatimusten soveltamisessa.

57. Jos luottolaitos käyttää tietoja, jotka on kerätty useista luottolaitoksista, sen on osoitettava, että

a)      muiden ryhmään kuuluvien luottolaitosten luokitusjärjestelmät ja -kriteerit vastaavat sen omia järjestelmiä ja kriteerejä;

b)      ryhmän koostumus vastaa riittävän hyvin salkkua, johon ryhmästä kerättyä tietoa sovelletaan;

c)      luottolaitos käyttää ryhmistä kerättyä tietoa johdonmukaisesti pitkällä aikavälillä pysyvissä estimaateissaan.

58. Jos luottolaitos käyttää tietoja, jotka on kerätty useista luottolaitoksista, se on vastuussa luokitusjärjestelmiensä asianmukaisuudesta. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että sen henkilöstöllä on riittävän hyvä kokonaiskuva luokitusjärjestelmän toiminnasta mukaan lukien kyky valvoa luokitusprosessia tehokkaasti ja suorittaa sitä koskevia tarkastuksia.

2.2.1. Maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) estimoinnin erityisvaatimukset

Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta

59. Luottolaitosten on määritettävä vastapuoliluokkien PD-estimaatit käyttäen vuosittaisen maksukyvyttömyysasteen pitkän aikavälin keskiarvoja.

60. Ostettujen yrityssaamisten osalta luottolaitokset voivat määrittää odotetun tappion (EL) vastapuoliluokille käyttäen vuosittaisen toteutuneen maksukyvyttömyysasteen toteutuneita pitkän aikavälin keskiarvoja.

61. Jos luottolaitos määrittää EL-estimaatin sekä asianmukaisen PD- tai LGD-estimaatin avulla ostettujen yrityssaamisten PD- ja LGD-lukujen pitkän aikavälin keskimääräiset estimaatit, kokonaistappioiden arviointiprosessin on täytettävä tässä osassa asetetut PD:n ja LGD:n estimoinnin yleiset vaatimukset, ja lopputuloksen on oltava yhdenmukainen 73 kohdassa määritetyn LGD:n käsitteen kanssa.

62. Luottolaitokset saavat soveltaa PD-estimaattien määrittämisessä ainoastaan sellaisia tekniikoita, jotka perustuvat asianmukaiseen analyysiin. Luottolaitosten on otettava huomioon asiantuntija-arvioiden merkitys, kun yhdistetään eri menetelmillä saatuja tuloksia ja tehdään eri menetelmien ja tietojen vajavaisuuden edellyttämiä mukautuksia.

63. Mikäli luottolaitos käyttää PD-estimaattien määrittelyssä tietoja sisäisistä maksukyvyttömyyshavainnoistaan, sen on osoitettava analyysissaan, että sen estimaatit vastaavat luotonmyöntämisstandardeja sekä tiedot tuottaneen luokitusjärjestelmän ja nykyisen luokitusjärjestelmän välisiä eroja. Jos luotonmyöntämisstandardit tai luokitusjärjestelmät ovat muuttuneet, luottolaitoksen on sisällytettävä PD-estimaattiinsa suurempi varmuusmarginaali.

64. Mikäli luottolaitos kuvaa sisäiset luokkansa luottoluokituslaitoksen tai vastaavan organisaation käyttämälle asteikolle ja yhdistää ulkopuolisen organisaation luokille havaitun maksukyvyttömyysasteen omiin luokkiinsa, luottolaitoksen on verrattava sisäisiä luokituskriteereitään ulkopuolisen organisaation käyttämiin luokituskriteereihin sekä verrattava yhteisten vastapuolten sisäisiä ja ulkoisia luokituksia. Edellä mainitusta kuvailevasta lähestymistavasta ja analyysien taustalla olevista tiedoista on poistettava vääristymät ja epäjohdonmukaisuudet. Kvantifioinnissa käytettävien tietojen taustalla olevissa ulkopuolisen organisaation kriteereissä on keskityttävä ainoastaan maksukyvyttömyysriskiin eikä transaktion ominaispiirteisiin. Luottolaitoksen analyysiin on sisällyttävä käytettyjen maksukyvyttömyyden määritelmien vertailu, sanotun rajoittamatta 44–48 kohdan soveltamista. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luokkien kuvauksen perusteista.

65. Mikäli luottolaitos käyttää tilastollisia maksukyvyttömyyden ennustusmalleja, se voi määrittää PD-estimaatit tietyssä luokassa olevien yksittäisten vastapuolten maksukyvyttömyystodennäköisyyden estimaattien keskiarvona. Luottolaitoksen on noudatettava 31 kohdassa määritettyjä standardeja, jos se käyttää maksukyvyttömyyden ennustusmalleja.

66. Riippumatta siitä, käyttääkö luottolaitos PD:n estimoinnissa ulkoisia, sisäisiä tai yhdistettyjä tietolähteitä (tai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmää), ainakin yhden tietolähteen osalta tarkasteluajanjakson pituuden on oltava vähintään viisi vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa. Tämä kohta koskee myös PD/LGD -lähestymistavan soveltamista oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin.

Vähittäisvastuut

67. Luottolaitosten on määritettävä vastapuoliluokille tai -ryhmille PD-estimaatit käyttäen vuosittaisen maksukyvyttömyysasteen pitkän aikavälin keskiarvoja.

68. Rajoittamatta 67 kohdan soveltamista, PD-estimaatit voidaan määrittää myös toteutuneiden tappioiden ja asianmukaisten LGD-estimaattien perusteella.

69. Tappioiden ominaispiirteitä arvioitaessa luottolaitosten on pidettävä ensisijaisina tietolähteinä sisäisiä tietoja, joita käytetään vastuiden luokittelussa ryhmiin ja luokkiin. Luottolaitokset voivat käyttää kvantifioinnissa ulkoisia tietoja (mukaan lukien yhdistetyt tiedot) tai tilastollisia malleja edellyttäen, että seuraavien välillä voidaan osoittaa olevan selkeä yhteys:

a)      prosessi, jota luottolaitos soveltaa luokitellessaan vastuita luokkiin tai ryhmiin, ja ulkoisen tietolähteen soveltama prosessi; tai

b)      luottolaitoksen sisäinen riskiprofiili ja ulkoisten tietojen koostumus.

Ostettuihin vähittäissaamisiin luottolaitokset voivat soveltaa ulkoisia ja sisäisiä viitetietoja. Luottolaitosten on käytettävä vertailukohteina kaikkia merkityksellisiä tietolähteitä.

70. Jos luottolaitos käyttää kokonaistappioita sekä asianmukaista PD- tai LGD-estimaatia määrittäessään ostettujen yrityssaamisten PD- ja LGD-lukujen pitkän aikavälin keskimääräiset estimaatit, kokonaistappioiden arviointiprosessin on täytettävä tässä osassa asetetut PD:n ja LGD:n estimoinnin yleiset vaatimukset, ja lopputuloksen on oltava yhdenmukainen 73 kohdassa määritetyn LGD:n käsitteen kanssa.

71. Riippumatta siitä, käyttääkö luottolaitos tappioiden ominaispiirteiden estimoinnissa ulkoisia, sisäisiä tai yhdistettyjä tietolähteitä (tai edellä mainittujen yhdistelmää), ainakin yhden tietolähteen osalta tarkasteluajanjakson pituuden on oltava vähintään viisi vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa. Luottolaitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon, jos se pystyy perustelemaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että tuoreet tiedot antavat tarkemman ennusteen tappioiden määrästä.

72. Luottolaitosten on tunnistettava riskiparametrien odotetut muutokset luottovastuiden voimassaolon aikana (ajallinen riippuvuus) ja analysoitava niitä.

2.2.2. Luottolaitoksen omia LGD-estimaatteja koskevat erityisvaatimukset

73. Luottolaitosten on estimoitava LGD-parametrit sopimustyyppien riskiluokittain tai ‑ryhmittäin näiden keskimääräisten toteutuneiden LGD-parametrien perusteella käyttäen kaikkia tietolähteissä havaittuja maksukyvyttömyystapauksia (maksukyvyttömyyden painotettu keskiarvo).

74. Luottolaitosten on käytettävä LGD-estimaatteja, jotka soveltuvat käytettäviksi talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Mikäli luokitusjärjestelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä samoja realisoituneita LGD-lukuja luokittain tai ryhmittäin, luottolaitoksen on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta.

75. Luottolaitoksen on harkittava, onko vastapuoleen liittyvä riski riippuvuussuhteessa vakuuteen tai vakuuden asettajaan kohdistuvaan riskiin. Tapauksiin, joissa riippuvuussuhde on vahva, on suhtauduttava varovaisuudella.

76. Jos suojattava omaisuus ja vakuus ovat eri valuutan määräisiä, niihin on suhtauduttava varovaisuudella luottolaitoksen laatiessa LGD-estimaattia.

77. Mikäli vakuudet otetaan LGD-estimaateissa huomioon, estimaatit eivät saa perustua yksinomaan vakuuden arvioituun markkina-arvoon. LGD-estimaatteja laadittaessa on otettava huomioon se, että luottolaitokset eivät mahdollisesti saa vakuutta pikaisesti hallintaansa tai pysty realisoimaan sitä nopeasti.

78. Mikäli luottolaitos ei pysty täyttämään liitteessä VIII asetettuja vakuuksien vähimmäisvaatimuksia, vakuudesta mahdollisesti saatavia rahamääriä ei saa ottaa huomioon luottolaitoksen LGD-estimaateissa.

79. Maksukyvyttömäksi todettujen vastapuolten vastuiden osalta luottolaitoksen on parhaan kykynsä mukaan arvioitava kunkin vastuun tuottama odotettu tappio vallitsevien taloudellisten olosuhteiden ja vastuun tilan perusteella.

80. Mikäli maksamattomat myöhässä olevat palkkiot on kirjattu luottolaitoksen tuloslaskelmaan, ne on lisättävä luottolaitoksen vastuun ja tappion arvioihin.

Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta

81. LGD:n estimoinnin on vähintään yhden tietolähteen osalta perustuttava yli seitsemän vuoden ajalta kerättyihin tietoihin. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa.

Vähittäisvastuut

82. Rajoittamatta 73 kohdan soveltamista, LGD-estimaatit voidaan määrittää toteutuneiden tappioiden ja asianmukaisten PD-estimaattien perusteella.

83. Rajoittamatta 88 kohdan soveltamista, luottolaitokset voivat ottaa tulevat nostot huomioon joko luottovasta-arvokertoimessaan tai LGD-estimaateissaan.

84. Luottolaitokset voivat soveltaa ostettuihin vähittäissaamisiin ulkoisia ja sisäisiä tietolähteitä arvioidessaan LGD-parametrejä.

85. LGD-estimaattien on perustuttava vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin tietoihin. Rajoittamatta 73 kohdan soveltamista, luottolaitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon, jos se pystyy perustelemaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että tuoreet tiedot antavat tarkemman ennusteen tappioiden määrästä.

2.2.3. Luottolaitoksen omia CF-estimaatteja koskevat erityisvaatimukset

86. Luottolaitosten on estimoitava luottovasta-arvokertoimet sopimustyyppien riskiluokittain tai -ryhmittäin näiden keskimääräisten toteutuneiden luottovasta-arvokerrointen perusteella käyttäen kaikkia tietolähteissä havaittuja maksukyvyttömyystapauksia (maksukyvyttömyystapauksilla painotettu keskiarvo).

87. Luottolaitosten on käytettävä CF-estimaatteja, jotka soveltuvat käytettäviksi talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Mikäli luokitusjärjestelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä samoja realisoituneita luottovasta-arvokertoimia luokittain tai ryhmittäin, luottolaitoksen on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta.

88. Luottolaitosten luottovasta-arvokertoimista laskemissa estimaateissa on otettava huomioon vastapuolen mahdolliset lisänostot maksukyvyttömyyden laukeamiseen saakka ja sen jälkeen.

Luottovasta-arvokertoimeen on sisällyttävä suurempi varovaisuusmarginaali, jos maksukyvyttömyystiheyden ja luottovasta-arvokertoimen arvon välillä voidaan kohtuudella olettaa olevan vahva positiivinen korrelaatio.

89. Luottolaitosten on CF-estimaatteja määrittäessään otettava huomioon velallisten valvontaa ja maksujen prosessointia koskevat menettelynsä ja strategiansa. Luottolaitosten on myös harkittava, kuinka halukkaita ja kykeneviä ne ovat estämään lisänostot, kun tapahtuu kovenanttien rikkomisia tai muita teknisiä laiminlyöntejä, jotka eivät vielä merkitse maksun laiminlyömistä.

90. Luottolaitoksella on oltava asianmukaiset järjestelmät ja menettelyt, joilla tarkkaillaan sopimuksiin liittyviä määriä, sitoumuksen alaisten luottojärjestelyjen maksamattomia määriä suhteessa limiitteihin sekä vastapuolien ja luokkien maksamattomien määrien muutoksia. Luottolaitoksen on pystyttävä seuraamaan maksamattomia määriä päivittäin.

91. Jos luottolaitokset käyttävät erilaisia CF-estimaatteja riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskentaan ja sisäisiin tarkoituksiin, tästä on laadittava asiakirjat ja kyseisen käytännön asianmukaisuus on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta

92. Luottovasta-arvokertoimen estimoinnin on vähintään yhden tietolähteen osalta perustuttava yli seitsemän vuoden ajalta kerättyihin tietoihin. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa.

Vähittäisvastuut

93. Rajoittamatta 88 kohdan soveltamista, luottolaitokset voivat ottaa tulevat nostot huomioon joko luottovasta-arvokertoimessaan tai LGD-estimaateissaan.

94. CF-estimaattien on perustuttava yli viiden vuoden ajalta kerättyihin tietoihin. Rajoittamatta 86 kohdan soveltamista, luottolaitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon, jos se pystyy perustelemaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että tuoreet tiedot antavat tarkemman ennusteen nostojen määrästä.

2.2.4. Takausten ja luottojohdannaisten vaikutuksen arvioinnin vähimmäisvaatimukset

Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, kun käytetään omia LGD-estimaatteja, sekä vähittäisvastuut.

95. Tämän osan 96–103 kohdan mukaisia vaatimuksia ei sovelleta takauksiin, joiden myöntäjä on laitos, valtio tai keskuspankki, jos luottolaitos on saanut luvan soveltaa 78–83 artiklan säännöksiä kyseisiltä yhteisöiltä oleviin vastuisiin. Tässä tapauksessa sovelletaan 90–93 artiklan mukaisia vaatimuksia.

96. Vähittäistakauksien osalta näitä vaatimuksia on sovellettava myös sijoitettaessa vastuita luokkiin tai ryhmiin sekä PD-luvun estimoinnissa.

Hyväksyttävät takaajat ja takaukset

97. Luottolaitoksilla on oltava selvästi määritellyt kriteerit takaajista, jotka ne hyväksyvät laskettaessa riskipainotettuja saamisia.

98. Hyväksyttyihin takaajiin on sovellettava vastapuolten tapaan 18–30 kohdan mukaisia sääntöjä.

99. Takauksesta on laadittava asiakirja, takaaja ei saa kyetä mitätöimään takausta, takauksen on oltava voimassa kunnes kaikki velvoitteet on täytetty täysimääräisesti (takauksen määrän ja tarkoituksen puitteissa) ja sen on oltava takaajan osalta lainmukaisesti täytäntöönpanokelpoinen sillä lainkäyttöalueella, missä tuomio voidaan panna täytäntöön ja takaajalla on varallisuutta, joka voidaan ulosmitata. Takaukset, joihin sisältyy ehtoja, joiden mukaan takaaja saattaa vapautua velvoitteistaan (ehdolliset takaukset), voidaan hyväksyä toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella. Luottolaitoksen on osoitettava, että luokituskriteereissä otetaan asianmukaisesti huomioon riskin mahdollinen lievempi väheneminen.

Mukautuskriteerit

100. Luottolaitoksella on oltava selvästi määritellyt kriteerit, joilla mukautetaan luokkia, ryhmiä tai LGD-estimaatteja sekä (vähittäissaamisten ja hyväksyttyjen ostettujen saamisten osalta) vastuiden luokitusta riskiluokkiin tai -ryhmiin, jotta takausten vaikutus riskipainotettujen omaisuuserien laskentaan voidaan ottaa huomioon. Näiden kriteerien on oltava 18–30 kohdassa esitettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisia.

101. Kriteerien on oltava uskottavia ja perustuttava asiantuntevaan näkemykseen. Niillä on pystyttävä arvioimaan takaajan kykyä ja halukkuutta täyttää takaukseen liittyvät velvoitteet, takaajan suorittamien maksujen todennäköistä ajankohtaa, takaajan velvoitteidentäyttökyvyn yhteyttä vastapuolen takaisinmaksukykyyn sekä sitä, missä määrin vastapuoleen kohdistuu jäännösriskiä.

Luottojohdannaiset

102. Takauksille tässä osassa asetettuja vähimmäisvaatimuksia on sovellettava myös single-name -luottojohdannaisiin. Mikäli suojattava omaisuus ja luottojohdannaisen referenssiomaisuus tai omaisuuserä, jota käytetään määritettäessä, onko maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma sattunut, poikkeavat toisistaan, on sovellettava liitteessä VIII olevan 2 osan 20 kohdan mukaisia vaatimuksia. Vähittäisvastuiden ja hyväksyttyjen ostettujen saamisten osalta tämän kohdan säännöksiä sovelletaan luokiteltaessa vastuita riskiluokkiin tai -ryhmiin.

103. Kriteereissä on käsiteltävä luottojohdannaisen maksujärjestelyjä ja arvioitava varovasti vaikutusta, joka sillä on perittäviin määriin ja perimisajankohtaan. Luottolaitoksen on arvioitava, missä määrin muuntyyppisiä jäännösriskejä esiintyy.

2.2.5. Ostettuja saamisia koskevat vähimmäisvaatimukset

Oikeusvarmuus

104. Sopimuksen rakenteella on varmistettava, että luottolaitoksella on kaikissa ennakoitavissa olosuhteissa todellinen omistusoikeus ja määräysvalta kaikkiin saamisista saataviin rahasuorituksiin. Kun vastapuoli suorittaa maksuja suoraan myyjälle tai hallinnoijalle, luottolaitoksen on säännöllisesti todennettava, että maksut vältetään täysimääräisinä ja sopimuksen ehtojen mukaisesti. Hallinnoija on yhteisö, joka hallinnoi päivittäin ostettujen saamisten ryhmää tai kohde-etuutena olevia luottovastuita. Luottolaitoksella on oltava käytössä menettelyt, joilla varmistetaan, että saamisten ja käteissuoritusten omistusoikeus on suojattu konkurssimenettelyjen aiheuttamilta lykkäyksiltä tai asioiden riitauttamiselta, mikä saattaisi olennaisesti lykätä lainanantajan mahdollisuuksia muuttaa saamisia rahaksi, ulosmitata niitä tai saada käteisvaroja haltuunsa.

Seurantajärjestelmien tehokkuus

105. Luottolaitoksen on valvottava sekä ostettujen saamisten laatua että myyjän ja hallinnoijan taloudellista asemaa. Valvontaan kuuluvat erityisesti seuraavat toimet:

a)      Luottolaitoksen on arvioitava ostettujen saamisten laadun ja myyjän sekä hallinnoijan taloudellisen aseman välistä korrelaatiota; sillä on oltava sisäiset käytänteet ja menettelyt, jotka tarjoavat asianmukaisen suojan näiden epävarmuustekijöiden varalta mukaan lukien sisäisen riskiluokituksen laatiminen kullekin myyjälle ja hallinnoijalle.

b)      Luottolaitoksella on oltava selkeät ja tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joilla määritetään myyjän ja hallinnoijan hyväksyttävyys. Luottolaitoksen tai sen asiamiehen on säännöllisesti tarkasteltava myyjien tai hallinnoijien toimintaa todentaakseen niiden tuottamien raporttien täsmällisyyden, havaitakseen petokset tai operatiiviset heikkoudet sekä todentaakseen myyjän luottokäytänteiden sekä hallinnoijan perintäkäytänteiden ja -menettelyjen laadun. Tarkastelun aikana tehdyistä havainnoista on laadittava asiakirjat.

c)      Luottolaitoksen on arvioitava ostettujen saamisten ryhmien ominaispiirteitä (mukaan lukien over-advances -erät), myyjän aiempia maksurästejä, luottotappioita ja luottotappiovarauksia, maksuehtoja ja mahdollisia vastatilejä.

d)      Luottolaitoksella on oltava tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joilla seurataan kokonaisuutena yhden velallisen aiheuttamia keskittymiä ostettujen saamisten ryhmien sisällä ja niiden välillä.

e)      Luottolaitoksen on varmistettava, että se saa hallinnoijalta oikea-aikaisesti riittävän yksityiskohtaiset raportit saamisten vanhentumisesta ja laimentumisesta; näin varmistetaan, että pystytään noudattamaan luottolaitoksen soveltamia ostettuja saamisia koskevia hyväksymiskriteereitä (ml. ”advancing policies”) ja valvomaan tehokkaasti laimentumista ja myyjän myyntiehtoja ja vahvistamaan ne.

Velallisesta irrottautumisen tehokkuus

106. Luottolaitoksella on oltava järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla havaitaan varhaisessa vaiheessa myyjän taloudellisen aseman ja ostettujen saamisten laadun heikentyminen, ja paneudutaan ongelmiin ennakoivasti. Luottolaitoksella on erityisesti oltava selkeät ja tehokkaat käytänteet, menettelyt ja tietojärjestelmät, joilla seurataan kovenanttien rikkomista sekä selkeät ja tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joita sovelletaan oikeusprosessien käynnistämisessä ja ongelmallisten ostettujen saamisten käsittelyssä.

Vakuuksien, luoton saatavuuden ja käteisvarojen hallinnassa käytettävien menetelmien tehokkuus

107. Luottolaitoksella on oltava selkeät ja tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joilla hallitaan ostettuja saamisia, luottoja ja käteisvaroja. Sisäisillä asiakirjoihin perustuvilla käytänteillä on määriteltävä ostettujen saamisten ohjelman kaikki oleelliset osat (ml. ”advancing rates”), hyväksyttävät vakuudet, tarvittavat asiakirjat, keskittymärajat ja käteissuoritusten käsittelyssä sovellettavat menetelmät. Näissä käytänteissä on otettava asianmukaisesti huomioon kaikki merkitykselliset tekijät mukaan lukien myyjän ja hallinnoijan taloudellinen asema, riskikeskittymät sekä ostettujen saamisten laadussa ja myyjän asiakaskunnassa ajan mittaan tapahtuvat muutokset; sisäisillä järjestelmillä on varmistettava, että varat maksetaan ainoastaan yksilöityjä vakuuksia ja asiakirjoja vastaan.

Luottolaitoksen sisäisten käytänteiden ja menettelyjen noudattaminen

108. Luottolaitoksella on oltava tehokkaat sisäiset prosessit, joilla arvioidaan kaikkien sisäisten käytänteiden ja menettelyjen noudattamista. Prosessiin on sisällyttävä luottolaitoksen saamisten osto-ohjelman kaikkien kriittisten vaiheiden säännölliset tarkastukset; seuraavien tehtävien eriyttämisen todentaminen: 1) myyjän ja hallinnoijan sekä velallisen arviointi ja 2) myyjän ja hallinnoijan arviointi sekä myyjän ja hallinnoijan paikan päällä tapahtuva tarkastus; back-office -toimintojen arviointi keskittyen erityisesti ammattitaitoon, kokemukseen, henkilökunnan määrään ja toimintaa tukeviin automatisoituihin järjestelmiin.

3. Sisäisten estimaattien validointi

109. Luottolaitoksella on oltava luotettavat järjestelmät, joilla validoidaan luokitusjärjestelmien, prosessien sekä kaikkien relevanttien riskiparametrien estimoinnin tarkkuus ja johdonmukaisuus. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että se pystyy sisäisen validointiprosessin avulla arvioimaan luokituksessa ja riskin estimoinnissa sovellettavien sisäisten järjestelmien suorituskykyä johdonmukaisesti ja mielekkäästi.

110. Luottolaitosten on verrattava säännöllisesti kunkin luokan PD-estimaattia toteutuneisiin maksukyvyttömyystapausten osuuksiin; mikäli toteutuneiden maksukyvyttömyystapausten osuus on ollut luokan mukaisen vaihteluvälin ulkopuolella, luottolaitosten on selvitettävä yksityiskohtaisesti poikkeaman syyt. Omia LGD-estimaatteja tai luottovasta-arvokertoimia käyttävien luottolaitosten on suoritettava vastaava analyysi myös näiden estimaattien osalta. Vertailussa on käytettävä ajallisesti mahdollisimman kattavaa aineistoa. Luottolaitoksen on dokumentoitava menetelmät ja aineisto, jota vertailussa on käytetty. Analyysi on suoritettava ja dokumentaatio päivitettävä vähintään vuosittain.

111. Luottolaitosten on sovellettava myös muita kvantitatiivisia validointimenetelmiä ja vertailuja asianmukaisiin ulkoisiin aineistoihin. Näiden analyysien on perustuttava säännöllisesti päivitettävään salkkua vastaavaan aineistoon, joka kattaa relevantin tarkasteluajanjakson. Luottolaitosten luottoluokitusjärjestelmien suorituskyvyn sisäisen arvioinnin on perustuttava mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta kerättyyn aineistoon.

112. Määrällisessä validoinnissa käytettävien menetelmien ja tietojen on oltava ajallisesti johdonmukaisia. Estimointi- ja validointimenetelmiä koskevista sekä tietolähteitä että ajanjaksoja koskevista muutoksista on laadittava asiakirjat.

113. Luottolaitoksilla on oltava kattava sisäinen ohjeistus niitä tilanteita varten, joissa toteutuneet PD- ja LGD-arvot, luottovasta-arvokertoimet ja (kun EL-lukua käytetään) kokonaistappiot poikkeavat odotuksista niin paljon, että on syytä epäillä estimaattien paikkansapitävyyttä. Ohjeistuksessa on otettava huomioon suhdannevaihtelut ja muu vastaava järjestelmällinen vaihtelu vastapuolten maksukyvyttömyydessä. Mikäli toteutuneet arvot ovat jatkuvasti ennustettuja arvoja suuremmat, luottolaitosten on tarkistettava estimaatteja ylöspäin, jotta ne vastaavat paremmin luottolaitosten kokemuksia maksukyvyttömyydestä ja luottotappioista.

4. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen oman pääoman ehtoisille sijoituksille sisäisten mallien menetelmän mukaisesti 4.1. Pääomavaatimus ja riskin kvantifiointi

114. Luottolaitosten on noudatettava pääomavaatimusten laskennassa seuraavia vaatimuksia:

a)      Potentiaalisen tappion estimaatin on oltava realistinen suhteessa markkinoiden epäsuotuisaan kehitykseen, joka voi vaikuttaa luottolaitoksen omistusosuuksien pitkän aikavälin riskiprofiiliin. Tuottojakaumaa laadittaessa käytettävät tiedot on kerättävä mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta ja niiden on kuvattava mielekkäästi luottolaitoksen oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskiprofiilia. Käytettävien tietojen on oltava sellaisia, että niiden perusteella voidaan laatia varovaisia, tilastollisesti luotettavia ja realistisia tappioestimaatteja, jotka eivät perustu pelkästään harkintaan tai subjektiivisiin arvioihin. Luottolaitosten on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että 1 osan 23 kohdan mukainen tappioestimaatti tuottaa varovaisen arvion potentiaalisista tappioista toimialan tai markkinoiden suhdannekierron ajalta. Luottolaitoksen on yhdistettävä käytettävissä olevien tietojen empiirinen analyysi useisiin tekijöihin perustuviin mukautuksiin, jotta malli tuottaa riittävän realistisia ja varovaisia tuotoksia. Kun luottolaitokset laativat potentiaalisia neljännesvuosittaisia tappioita estimoivia markkinariskin sisäisiä malleja (Value-at-Risk, VaR), ne voivat käyttää neljännesvuosittaisia tietoja tai muuntaa lyhyemmältä ajanjaksolta kerättyjä tietoja neljännesvuosittaisiksi käyttämällä analyyttisesti asianmukaisia menetelmiä, joita tuetaan empiirisellä aineistolla sekä pitkälle kehitetyllä ja dokumentoidulla prosessilla ja analyysillä. Kyseistä menetelmää on sovellettava pitkällä aikavälillä varovaisesti ja johdonmukaisesti. Jos asian kannalta merkityksellisiä tietoja on rajoitetusti käytettävissä, luottolaitoksen on käytettävä asianmukaista varovaisuusmarginaalia.

b)      Käytetyillä malleilla on pystyttävä kuvaamaan riittävän hyvin kaikkia oman pääoman ehtoisten sijoitusten tuottoihin sisältyviä olennaisia riskejä mukaan lukien yleinen markkinariski ja luottolaitoksen osakesalkkuun sisältyvät erityiset riskit. Sisäisten mallien on kuvattava riittävän hyvin aiempia hintojen muutoksia ja potentiaalisten keskittymien suuruutta ja niissä tapahtuvia muutoksia; malleissa on myös otettava realistisesti huomioon epäsuotuisat markkinaympäristöt. Estimoinnissa käytettäviin tietoihin sisältyvien riskien on vastattava hyvin luottolaitoksen oman pääoman ehtoisia sijoituksia tai oltava vähintään vertailukelpoinen niiden kanssa.

c)      Sisäisen mallin ominaisuuksien on oltava tarkoituksenmukaisia suhteessa luottolaitoksen osakesalkun monimutkaisuuteen ja riskiprofiiliin. Jos luottolaitoksella on huomattavia omistusosuuksia, jotka ovat arvonsa suhteen hyvin ei-lineaarisia, sisäisillä malleilla on pystyttävä kuvaamaan riittävän hyvin kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyviä riskejä.

d)      Yksittäisten positioiden kuvaaminen niiden arvoa jäljittelevien muuttujien, markkinaindeksien ja riskitekijöiden avulla on tapahduttava uskottavasti sekä asiantuntevaan näkemykseen ja vankkaan käsitteistöön perustuen.

e)      Luottolaitosten on osoitettava empiirisillä analyyseilla riskitekijöiden asianmukaisuus mukaan lukien niiden kyky kattaa sekä yleiset että erityiset riskit.

f)       Oman pääoman ehtoisten sijoitusten tuoton volatiliteettia koskevissa arvioissa on käytettävä relevantteja saatavilla olevia tilastotietoja, muuta informaatiota ja menetelmiä. Myös riippumattoman tahon tarkastamia sisäisiä tietoja tai ulkoisista lähteistä saatavia tietoja (ml. yhdistetyt tietolähteet) on käytettävä.

g)      Luottolaitoksen on sovellettava tiukkaa ja kattavaa stressitestien ohjelmaa.

4.2. Riskienhallintaprosessi ja valvonta

115. Kehittäessään ja soveltaessaan pääomavaatimuksia koskevia sisäisiä malleja luottolaitosten on laadittava käytänteet, menettelyt ja valvontajärjestelyt, joilla varmistetaan mallin ja mallintamisprosessin asianmukaisuus. Näihin käytänteisiin, menettelyihin ja valvontajärjestelyihin on sisällyttävä seuraavat osatekijät:

a)      Sisäinen malli on integroitava kokonaisuudessaan luottolaitoksen johdon tietojärjestelmiin sekä muuhun rahoitustoimintaan liittyvän osakesalkun hoitoon. Sisäiset mallit on integroitava kokonaisuudessaan luottolaitoksen riskinhallintainfrastruktuuriin erityisesti, jos niitä käytetään seuraavissa: osakesalkun suorituskyvyn arviointi (mukaan lukien riskimukautettu suorituskyky), taloudellisen pääoman kohdentaminen oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sekä pääoman yleisen riittävyyden ja sijoitusten hallintaprosessin arviointi.

b)      Vakiintuneet johtamisjärjestelmät, menettelyt ja valvontatoiminnot, joilla varmistetaan sisäisen mallintamisprosessin kaikkien osien säännöllinen ja riippumaton tarkastelu mukaan lukien malliin tehtävien tarkistusten hyväksyminen sekä malliin syötettävän tiedon ja tulosten tarkastelu (esimerkiksi riskilaskelmien välitön todentaminen). Näissä tarkasteluissa on arvioitava mallin panosten ja sen tulosten asianmukaisuutta, tarkkuutta ja täsmällisyyttä, ja niiden aikana on keskityttävä havaitsemaan potentiaalisia virheitä, jotka liittyvät tiedossa oleviin heikkouksiin, ja rajoittamaan niiden vaikutuksia; lisäksi on pyrittävä havaitsemaan malliin sisältyvät toistaiseksi tuntemattomat heikkoudet. Näiden tarkastelujen toteuttajan on oltava joko sisäinen riippumaton yksikkö tai riippumaton ulkoinen taho.

c)      Asianmukaiset järjestelmät ja menettelyt, joilla seurataan sijoituksiin liittyviä raja-arvoja ja oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sisältyviä riskejä.

d)      Mallin suunnittelusta ja soveltamisesta vastaavien yksiköiden on oltava toiminnallisesti riippumattomia yksittäisten sijoitusten hallinnasta vastuussa olevista yksiköistä.

e)      Kaikkien mallintamisprosessiin osallistuvien tahojen on oltava riittävän ammattitaitoisia. Yrityksen johdon on osoitettava mallintamistoimintoon riittävästi ammattitaitoisia resursseja.

4.3. Validointi ja dokumentointi

116. Luottolaitoksilla on oltava käytössä luotettava järjestelmä, jolla validoidaan sisäisten mallien ja mallintamisprosessien tarkkuutta ja johdonmukaisuutta. Kaikista sisäisten mallien, mallintamisprosessin ja validoinnin keskeisistä osista on laadittava asiakirjat.

117. Luottolaitosten on arvioitava sisäisen validointiprosessin avulla sisäisten mallien ja prosessien suorituskykyä johdonmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

118. Määrällisessä validoinnissa käytettävien menetelmien ja tietojen on oltava ajallisesti johdonmukaisia. Estimointi- ja validointimenetelmiä sekä tietolähteitä että ajanjaksoja koskevista muutoksista on laadittava asiakirjat.

119. Luottolaitosten on säännöllisesti verrattava oman pääoman ehtoisten sijoitusten todellisia tuottoja (jotka on laskettu realisoituneista ja realisoitumattomista voitoista ja tappioista) mallin tuottamiin estimaatteihin. Vertailussa on käytettävä ajallisesti mahdollisimman kattavaa aineistoa. Luottolaitoksen on dokumentoitava menetelmät ja aineisto, jota vertailussa on käytetty. Analyysi on suoritettava ja dokumentaatio päivitettävä vähintään vuosittain.

120. Luottolaitosten on sovellettava myös muita kvantitatiivisia validointimenetelmiä ja tehtävä vertailuja ulkoisiin tietolähteisiin. Näiden analyysien on perustuttava säännöllisesti päivitettävään salkkua vastaavaan aineistoon, joka kattaa riittävän pitkän tarkasteluajanjakson. Luottolaitosten käyttämien mallien suorituskyvyn sisäisen arvioinnin on perustuttava mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta kerättyyn aineistoon.

121. Luottolaitoksilla on oltava luotettava sisäinen ohjeistus niitä tilanteita varten, joissa oman pääoman ehtoisten sijoitusten todellisten tuottojen vertailu mallien tuottamiin estimaatteihin kyseenalaistaa estimaattien tai mallien luotettavuuden. Ohjeistuksessa on otettava huomioon suhdannevaihtelut ja muu vastaava järjestelmällinen vaihtelu oman pääoman ehtoisten sijoitusten tuotoissa. Kaikista sisäisiin malleihin niiden tarkastelun perusteella tehdyistä mukautuksista on laadittava asiakirjat ja mukautusten on oltava luottolaitoksen mallien tarkasteluun soveltaman ohjeistuksen mukaisia.

122. Sisäisistä malleista ja mallintamisprosessista on laadittava asiakirjat mukaan lukien mallintamiseen osallistuvien tahojen vastuualueet sekä mallien hyväksymis- ja tarkasteluprosessi.

5. Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät (Corporate Governance) ja sekä valvonta 5.1. Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät

123. Luottolaitoksen hallituksen tai sen asiaa käsittelevän valiokunnan sekä ylimmän johdon on hyväksyttävä luottoluokitus- ja estimointiprosessin kaikki keskeiset osat. Edellä mainituilla tahoilla on oltava yleinen käsitys luottolaitoksen luottoluokitusjärjestelmistä sekä perinpohjainen kuva niihin liittyvistä johdon raporteista.

124. Ylimmän johdon on ilmoitettava hallitukselle tai sen asiaa käsittelevälle valiokunnalle vakiintuneisiin käytänteisiin tehtävistä olennaisista muutoksista tai niistä poikkeamisesta, jos tällä on merkittävä vaikutus luottolaitoksen luottoluokitusjärjestelmien toimintaan.

125. Ylimmällä johdolla on oltava hyvä käsitys luottoluokitusjärjestelmien rakenteesta ja toiminnasta. Ylimmän johdon on jatkuvasti varmistettava, että luottoluokitusjärjestelmät toimivat asianmukaisesti. Ylimmän johdon on saatava jatkuvasti luottoriskin valvontayksiköiltä tietoja luokitusprosessin toiminnasta, eri osa-alueiden kehitystarpeista sekä aiemmin havaittujen puutteiden korjaamisessa saavutetusta edistyksestä.

126. Sisäiseen luottoluokitukseen perustuva analyysi luottolaitoksen luottoriskiprofiilista muodostaa keskeisen osan johdon raportoinnista näille tahoille. Raporteista on käytävä ilmi ainakin luottoluokkien riskiprofiilit, siirtymät luokkien välillä, luottoluokkien keskeisten riskiparametrien estimaatit sekä realisoituneiden maksukyvyttömyysasteiden ja omien LGD- ja CF-estimaattien vertailu odotusarvoihin ja stressitestien tuloksiin. Raportoinnin tiheys riippuu siitä, minkä tyyppisiä ja kuinka merkittäviä tiedot ovat, ja tietojen vastaanottajien asiantuntemuksen tasosta.

5.2. Luottoriskin hallinta

127. Luottoriskin valvontayksikön on oltava riippumaton niistä henkilöistä ja liikkeenjohdon elimistä, jotka ovat vastuussa vastuiden alullepanosta tai uusimisesta; yksikön on raportoitava suoraan ylimmälle johdolle. Yksikkö on vastuussa luottoluokitusjärjestelmien suunnittelusta tai valinnasta, täytäntöönpanosta, valvonnasta ja suorituskyvystä. Sen on säännöllisesti tuotettava ja analysoitava raportteja luokitusjärjestelmien tuottamista tuloksista.

128. Luottoriskin valvontayksikön tai -yksiköiden vastuualueisiin kuuluvat seuraavat tehtävät:

a)      riskiluokkien ja -ryhmien testaus ja seuranta;

b)      luottolaitoksen luokitusjärjestelmiä koskevien tiivistelmäraporttien tuottaminen ja analysointi;

c)      niiden menettelyjen täytäntöönpano, joilla todennetaan, että riskiluokan ja ‑ryhmän määritelmiä sovelletaan johdonmukaisesti eri yksiköissä ja maantieteellisillä alueilla;

d)      luokitusprosessia koskevien muutosten tarkastelu ja dokumentointi mukaan lukien muutosten syyt;

e)      luokituskriteerien tarkastelu sen selvittämiseksi, ennustavatko ne edelleen riskiä asianmukaisesti. Luokitusprosessiin, kriteereihin tai yksittäisiin luokitusparametreihin tehtävistä muutoksista on laadittava asiakirjat, jotka on säilytettävä;

f)       aktiivinen osallistuminen luokitusprosessissa käytettävien mallien suunnitteluun, valintaan, täytäntöönpanoon ja validointiin;

g)      luokitusprosessissa käytettävien mallien valvonta;

h)      luokitusprosessissa käytettävien mallien jatkuva tarkastelu ja niihin tehtävät muutokset.

129. Rajoittamatta 128 kohdan soveltamista, 57–58 kohdan mukaisesti yhdistettyjä tietoja käyttävät luottolaitokset voivat ulkoistaa seuraavat tehtävät:

a)      riskiluokkien ja -ryhmien testauksessa ja seurannassa tarvittavien tietojen tuottaminen;

b)      luottolaitoksen luokitusjärjestelmiä koskevien tiivistelmäraporttien tuottaminen;

c)      niiden tietojen tuottaminen, joita tarvitaan luokituskriteerien tarkastelussa sen selvittämiseksi, ennustavatko ne edelleen riskiä asianmukaisesti;

d)      asiakirjojen laatiminen luokitusprosessiin, kriteereihin tai yksittäisiin luokitusparametreihin tehtävistä muutoksista;

e)      niiden tietojen tuottaminen, jotka ovat merkityksellisiä luokitusprosessissa käytettävien mallien jatkuvassa tarkastelussa ja niihin tehtävissä muutoksissa.

Tätä kohtaa soveltavien luottolaitosten on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttöönsä kaikki ulkopuolista tahoa koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen arvioitaessa vähimmäisvaatimusten noudattamista; toimivaltaisille viranomaisille on annettava myös mahdollisuus tehdä paikan päällä tarkastuksia samassa laajuudessa kuin luottolaitoksen osalta.

5.3. Sisäinen tarkastus

130. Sisäisestä tarkastuksesta vastaavien on tarkasteltava vähintään kerran vuodessa luottolaitoksen luottoluokitusjärjestelmiä ja niiden toimintaa mukaan lukien luottotoiminnot sekä PD-, LGD- ja EL-lukujen ja luottovasta-arvokertoimien estimointi. Tarkastelussa on arvioitava myös kaikkien vähimmäisvaatimusten noudattamista.

LIITE VIII – Luottoriskin vähentäminen 1 osa – Hyväksyttävyys

1. Tässä osassa esitetään 92 artiklassa tarkoitetut hyväksytyt luottoriskin vähentämistavat.

2. Tässä liitteessä

’vakuudellisella luotonannolla’ tarkoitetaan liiketapahtumaa, joka aiheuttaa vastuun, joka on suojattu vakuudella, jonka ehdoissa luottolaitokselle ei anneta oikeutta usein saatavaan tuottoon;

’pääomamarkkinalähtöisellä tapahtumalla’ tarkoitetaan liiketapahtumaa, joka aiheuttaa vastuun, joka on suojattu vakuudella, jonka ehdoissa luottolaitokselle annetaan oikeus lisävakuuden vaatimiseen.

1. Vastikkeellinen luottosuoja 1.1. Tase-erien nettoutus

3. Luottolaitoksen ja sen vastapuolen välisten keskinäisten saamisten osalta tase-erien nettoutus voidaan hyväksyä.

4. Rajoittamatta 5 kohdan soveltamista, hyväksyttäviä ovat ainoastaan luottolaitoksen ja sen vastapuolen väliset vastavuoroiset käteissaldot. Tase-erien nettoutusta koskevalla sopimuksella voidaan muuttaa ainoastaan luotonmyöntäjänä toimivan luottolaitoksen luottoihin ja talletuksiin sisältyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja tarpeen mukaan odotettujen tappioiden yhteismäärää.

1.2. Päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat

5. Rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää tässä liitteessä olevan 3 osan mukaisesti soveltavien luottolaitosten osalta voidaan hyväksyä vastapuolen kanssa tehtäviä takaisinostosopimuksia, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista ja/tai muita pääomamarkkinalähtöisiä tapahtumia suojaavien kahdenvälisten nettoutussopimusten vaikutukset. Rajoittamatta direktiivin [93/6/ETY] liitteen II soveltamista, kyseisten sopimusten puitteissa asetettujen vakuuksien ja lainattujen arvopaperien tai hyödykkeiden on oltava vakuuksille 7–11 kohdassa asetettujen hyväksymisvaatimusten mukaisia.

1.3. Vakuudet

6. Jos käytetty luottoriskin vähentämismenetelmä perustuu luottolaitoksen oikeuteen realisoida omaisuutta tai ottaa se haltuunsa, hyväksyttävyys riippuu siitä, onko riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärä laskettu 78–83 vai 84–89 artiklan mukaisesti. Hyväksyttävyys riippuu myös siitä, käytetäänkö rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa vai yksinkertaista menetelmää, jotka on esitetty 3 osassa. Takaisinostosopimusten ja arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen osalta hyväksyttävyys riippuu myös siitä, kirjataanko transaktio kaupankäyntivarastoon vai muuhun rahoitustoimintaan.

1.3.1. Kaikkia lähestymistapoja ja menetelmiä koskeva hyväksyttävyys

7. Seuraavia omaisuuseriä voidaan pitää kaikkien lähestymistapojen ja menetelmien mukaisesti hyväksyttävinä vakuuksina:

a)      Luotonmyöntäjänä toimivaan luottolaitokseen tehdyt käteistalletukset tai sen hallussa olevat vastaavat rahoitusvälineet.

b)      Valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista 78–83 artiklassa tarkoitettu hyväksytty luottoluokituslaitos tai vientitakuulaitos on antanut luottoluokituksen, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 4 valtioilta ja keskuspankeilta olevien saamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti.

c)      Laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut luottoluokituksen, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 luottolaitoksilta olevien saamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti.

d)      Muiden yhteisöjen liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut luottoluokituksen, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 yrityksiltä olevien saamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti.

e)      Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut lyhytaikaisen luottoluokituksen, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 lyhytaikaisten saamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti.

f)       Pääindeksiin sisältyvät osakkeet tai vaihtovelkakirjalainat.

g)      Kulta.

Tämän kohdan b alakohtaa sovellettaessa ’valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ kuuluvat

i)       alue- ja paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita pidetään liitteen VI mukaisesti saamisina siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella alue- tai paikallisviranomaiset toimivat;

ii)     

kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa;

iii)     kansainvälisten organisaatioiden liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa.

Tämän kohdan c alakohtaa sovellettaessa ’laitosten liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ kuuluvat

i)       alue- ja paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka eivät kuulu niihin arvopapereihin, joihin liittyviä vastuita pidetään 78–83 artiklan mukaisesti saamisina siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella alue- tai paikallisviranomaiset toimivat;

ii)      julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita pidetään 78–83 artiklan mukaisesti saamisina luottolaitoksilta;

iii)     kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin ei sovelleta 0 prosentin riskipainoa.

8. Laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut luottoluokitusta, voidaan hyväksyä vakuudeksi, jos ne täyttävät seuraavat kriteerit:

a)      ne ovat kaupankäynnin kohteena virallisesti hyväksytyssä pörssissä;

b)      ne katsotaan etuoikeusasemaltaan parhaimmassa asemassa oleviksi veloiksi;

c)      kaikilla muilla liikkeeseenlaskijalaitoksen samaan etuoikeusasemaan kuuluvilla virallisen luottoluokituslaitoksen luokittamilla liikkeeseenlaskuilla on hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 laitoksilta olevien tai lyhytaikaisten saamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti;

d)      luotonmyöntäjänä toimivalla luottolaitoksella ei ole tietoja, joiden perusteella liikkeeseenlaskulle tulisi antaa c alakohdan mukaista alempi luottoluokitus;

e)      luottolaitos pystyy osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että rahoitusvälineellä on tähän tarkoitukseen riittävä markkinalikviditeetti.

9. Osuudet yhteissijoitusyrityksissä voidaan hyväksyä vakuudeksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      niiden hinta noteerataan julkisesti päivittäin;

b)      yhteissijoitusyritys sijoittaa ainoastaan rahoitusvälineisiin, jotka ovat 7–8 kohdan mukaan hyväksyttäviä.

Jos yhteissijoitusyritys käyttää tai voi käyttää johdannaisinstrumentteja sallittujen sijoitusten suojaamiseen, tämä ei vaikuta yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksien hyväksyttävyyteen.

10. Jos tämän osan 7 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetuista arvopapereista on annettu kaksi hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitusta, on käytettävä niistä alempaa. Jos arvopaperista on annettu enemmän kuin kaksi hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitusta, on käytettävä niistä kahta korkeinta. Jos kaksi korkeinta luottoluokitusta poikkeavat toisistaan, on käytettävä niistä alhaisempaa.

1.3.2. Muut hyväksyttävät omaisuuserät rahoitusvakuuksia koskevassa kattavassa menetelmässä

11. Kun luottolaitos soveltaa rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää 3 osan mukaisesti, edellä 7–10 kohdassa mainittujen vakuuksien lisäksi hyväksytyiksi vakuuksiksi voidaan hyväksyä seuraavat omaisuuserät:

a)      Osakkeet tai vaihtovelkakirjalainat, jotka eivät sisälly pääindeksiin, mutta joilla käydään kauppaa virallisesti hyväksytyssä pörssissä.

b)      Osuudet yhteissijoitusyrityksissä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)       niiden hinta noteerataan julkisesti päivittäin; ja

ii)      yhteissijoitusyritys sijoittaa ainoastaan rahoitusvälineisiin, jotka voidaan hyväksyä 7–8 kohdan mukaisesti, ja tämän kohdan a alakohdassa mainittuihin rahoitusvälineisiin.

Jos yhteissijoitusyritys käyttää tai voi käyttää johdannaisinstrumentteja sallittujen sijoitusten suojaamiseen, tämä ei vaikuta yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksien hyväksyttävyyteen.

1.3.3. Direktiivin 84–89 artiklan mukaiseen laskentaan liittyvät muut hyväksyttävyysvaatimukset

12. Edellä mainittujen vakuuksien lisäksi sovelletaan 13–22 kohdan säännöksiä, kun luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärät 84–89 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti.

a)       Kiinteistövakuudet

13. Asuinkiinteistö, joka on tai tulee olemaan kiinteistön omistajan käytössä tai vuokralle antama, ja liikekiinteistö eli toimisto- ja muut liiketilat voidaan hyväksyä vakuudeksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      Vakuutena olevan kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Tämä vaatimus ei sulje pois tilanteita, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan.

b)      Velallisen takaisinmaksukyky ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla. Velan takaisinmaksu ei riipu olennaisesti vakuutena olevan omaisuuserän tuottamasta kassavirrasta.

14. Luottolaitokset voivat hyväksyä asuinkiinteistövakuudeksi myös sellaisen vuonna 1991 annetun Suomen asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka liittyvät asuntoihin, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan käytössä tai vuokralle antamia, jos nämä edellytykset täyttyvät.

15. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös valtuuttaa luottolaitokset hyväksymään liikekiinteistövakuudeksi Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jos nämä edellytykset täyttyvät.

16. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia luottolaitoksilta 13 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttämistä niiden vastuiden osalta, joiden vakuutena on kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että kyseiset markkinat ovat hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että tällainen käsittely on perusteltu. Tämä ei estä jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia, jotka eivät ole luopuneet edellä mainitun vaatimuksen soveltamisesta, hyväksymästä asuinkiinteistövakuudeksi kiinteistöä, joka on hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa, koska sen viranomainen on luopunut edellä mainitun vaatimuksen soveltamisesta. Jäsenvaltioiden on julkistettava tieto siitä, onko edellisessä kohdassa mainittujen vaatimusten täyttämistä edellytetty.

17. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia laitoksilta 13 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttämistä kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevien liikekiinteistöjen osalta, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että kyseiset markkinat ovat hyvin kehittyneet ja vakiintuneet ja että liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta syntyneet tappiot täyttävät seuraavat edellytykset:

a)      enintään 50 prosenttia markkina-arvosta (tai 60 prosenttia kiinnitysluoton arvosta, jos se on alempi) ei ylitä 0,3:a prosenttia liikekiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana;

b)      liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta aiheutuvat kokonaistappiot eivät ylitä 0,5:tä prosenttia luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana.

18. Jos jompikumpi mainituista edellytyksistä ei täyty vuoden aikana, käsittelyä ei saa soveltaa ennen kuin edellytykset täyttyvät jonkin tulevan vuoden aikana.

19. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jotka eivät ole luopuneet 17 kohdassa mainitun vaatimuksen soveltamisesta, voivat hyväksyä liikekiinteistövakuudeksi kiinteistön, joka on hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa sillä perusteella, että sen viranomainen on luopunut edellä mainitun vaatimuksen soveltamisesta.

b)       Saamiset

20. Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä vakuudeksi saamiset, jotka liittyvät liiketapahtumaan tai -tapahtumiin, joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään yksi vuosi. Hyväksyttyihin saamisiin eivät kuulu saamiset, jotka liittyvät arvopaperistamiseen, sub-participations -eriin, luottojohdannaisiin tai saamisiin sidosyhteisöiltä.

c)       Muut reaalivakuudet

21. Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä vakuudeksi muita omaisuuseriä kuin 13–19 kohdassa mainitut omaisuuserät, jos ne toteavat seuraavien ehtojen täyttymisen:

a)      kyseisille vakuutena oleville omaisuuserille on likvidit markkinat, joilla vakuutena oleva omaisuus voidaan myydä nopeasti ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla;

b)      vakuutena olevalle omaisuudelle on julkisesti saatavilla olevat realistiset markkinahinnat. Laitoksen on pystyttävä osoittamaan, että vakuuden realisoinnista saatava nettohinta ei merkittävästi poikkea kyseisistä markkinahinnoista.

d)      Leasing-toiminta

22. Jollei 3 osan 73 kohdan säännöksistä muuta johdu ja kun 2 osan 11 kohdan vaatimukset täyttyvät, vastuita, jotka liittyvät sopimuksiin, joiden mukaan luottolaitos vuokraa omaisuutta kolmannelle, käsitellään samalla tavalla kuin luottoja, joiden vakuutena on samantyyppistä omaisuutta kuin kyseinen vuokrattava omaisuus.

1.4. Muu vastikkeellinen luottosuoja 1.4.1. Kolmanteen luottolaitokseen tehdyt talletukset tai sen hallussa olevat vastaavat rahoitusvälineet

23. Kolmanteen luottolaitokseen tehdyt talletukset tai sen hallussa muun kuin säilytyssopimuksen perusteella olevat vastaavat rahoitusvälineet, jotka on pantattu luoton myöntäneelle luottolaitokselle, voidaan hyväksyä luottosuojaksi.

1.4.2. Luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset

24. Luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset voidaan hyväksyä luottosuojaksi.

1.4.3. Pyynnöstä takaisin ostetut laitosten liikkeeseen laskemat rahoitusvälineet

25. Kolmansien laitosten liikkeeseen laskemat rahoitusvälineet, jotka kyseisen laitoksen on lunastettava pyynnöstä, voidaan hyväksyä luottosuojaksi.

2. Takauksen luonteinen luottosuoja 2.1. Kaikkia menetelmiä koskeva luottosuojan hyväksyttävyys

26. Seuraavia tahoja voidaan pitää hyväksyttävinä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajina:

a)      valtiot ja keskuspankit;

b)      alue- ja paikallisviranomaiset;

c)      kansainväliset kehityspankit;

d)      kansainväliset organisaatiot, joihin liittyviin vastuisiin sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa;

e)      julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset, joihin kohdistuvia vaateita toimivaltaiset viranomaiset pitävät 78–83 artiklan mukaisesti vaateina laitoksilta;

f)       laitokset;

g)      muut yritykset mukaan lukien luottolaitoksen emo- ja tytäryritykset ja palveluyritykset,

i)       joista hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut luottoluokituksen, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan vähintään luottoluokkaa 2 yrityssaamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti;

ii)      kun kyseessä ovat luottolaitokset, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän 84–89 artiklan mukaisesti, myös sellaiset yritykset, joilla ei ole hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, mutta joiden maksukyvyttömyyden todennäköisyys luottolaitoksen sisäisen luokituksen mukaan vastaa hyväksyttyjen luottoluokituslaitosten antamia luottoluokituksia, joiden toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan vähintään luottoluokkaa 2 yrityssaamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti.

27. Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84‑89 artiklan mukaisesti, takaajan hyväksyminen edellyttää, että luottolaitos on antanut sille sisäisen luokituksen liitteessä VII olevan 4 osan säännösten mukaisesti.

28. Jäsenvaltiot voivat 26 kohdasta poiketen hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajiksi muita luottolaitosten valvonnasta ja toimilupien myöntämisestä vastaavilta toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneita ja niiden valvomia rahoituslaitoksia, joihin sovelletaan vakavaraisuusvaatimuksia, jotka vastaavat luottolaitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia.

3. Luottojohdannaisten tyypit

29. Seuraavan tyyppisten luottojohdannaisten sekä rahoitusvälineiden, joiden voidaan katsoa koostuvan kyseisistä luottojohdannaisista tai jotka ovat taloudellisessa mielessä käytännössä vastaavia, voidaan katsoa täyttävän luottosuojan edellytykset.

a)      luottoriskinvaihtosopimukset;

b)      tuottojenvaihtosopimukset;

c)      luottoriskin vaihtolainat niiden käteisrahoituksen osalta.

30. Kun luottolaitos ostaa luottosuojaa tuottojenvaihtosopimusten kautta ja kirjaa vaihtosopimuksen perusteella saadut maksut nettotuloiksi, mutta ei kirjaa vastaavaa suojattavan omaisuuserän arvon alentumista (joko käyvän arvon alennuksena tai varausten lisäyksenä), luottosuojaa ei hyväksytä.

3.1. Sisäiset suojaukset

31. Kun luottolaitos toteuttaa sisäisen suojauksen luottojohdannaista käyttäen – eli suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen vastuuseen liittyvää luottoriskiä kaupankäyntivarastoon kirjatulla luottojohdannaisella – kaupankäyntivarastoon siirretty luottoriski on siirrettävä kolmannelle tai kolmansille jotta suojaus voitaisiin hyväksyä tämän liitteen mukaisesti. Näissä olosuhteissa, edellyttäen että kyseinen siirto täyttää tässä liitteessä luottoriskin vähentämiselle asetetut vaatimukset, on sovellettava 3–6 osassa määritettyjä sääntöjä riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennasta hankittaessa takauksen luonteista luottosuojaa.

2 osa – Vähimmäisvaatimukset

1. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että sillä on käytössä asianmukaiset riskienhallintaprosessit, joilla hallitaan riskejä, joita luottolaitokseen voi kohdistua luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamisen vuoksi.

2. Sen lisäksi, että riskipainotettujen saamisten ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärää laskettaessa luottoriskin vähentäminen otetaan huomioon, luottolaitosten on jatkettava täysipainoisesti suojattavan vastuun arviointia ja pystyttävä osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että tätä vaatimusta on noudatettu. Takaisinostosopimusten sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamisen ja -ottamisen osalta suojattavan riskin on katsottava – ainoastaan tässä kohdassa – muodostuvan vastuun nettomäärästä.

1. Vastikkeellinen luottosuoja 1.1. Tase-erien nettoutus (muut kuin päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat)

3. Jotta muut tase-erien nettoutussopimukset kuin päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja ‑ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat voidaan hyväksyä 90–93 artiklan soveltamiseksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      niillä on oltava asianmukainen oikeusperusta, ja niiden on oltava sovellettavan lainsäädännön mukaan täytäntöönpanokelpoisia myös vastapuolen tullessa maksukyvyttömäksi tai joutuessa konkurssiin;

b)      luottolaitoksen on pystyttävä milloin tahansa määrittämään, mitkä varat ja velat ovat nettoutussopimuksen kohteena;

c)      luottolaitoksen on tarkkailtava ja hallittava luottosuojan lopettamiseen liittyviä riskejä;

d)      luottolaitoksen on tarkkailtava ja hallittava kyseisiä vastuita nettoperusteisesti.

1.2. Päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat

4. Jotta päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat voidaan hyväksyä 90–93 artiklan soveltamiseksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      niillä on oltava asianmukainen oikeusperusta, ja niiden on oltava sovellettavan lainsäädännön mukaan täytäntöönpanokelpoisia myös vastapuolen tullessa maksukyvyttömäksi tai joutuessa konkurssiin;

b)      niiden on annettava saajaosapuolelle oikeus päättää hyvissä ajoin kaikki sopimuksenmukaiset liiketoimet, jos vastapuoli laiminlyö maksunsa tai tulee maksukyvyttömäksi tai joutuu konkurssiin;

c)      niiden on annettava mahdollisuus nettouttaa pääsopimuksen mukaisesti keskeytetyistä liiketoimista aiheutuneet voitot ja tappiot siten, että osapuoli on toiselle osapuolelle velkaa yhden nettosumman.

5. Lisäksi on noudatettava 6 kohdassa esitettävään rahoitusvakuuksia koskevaan kattavaan menetelmään sisältyviä rahoitusvakuuksien hyväksymistä koskevia vähimmäisvaatimuksia.

1.3. Rahoitusvakuudet 1.3.1. Kaikkia menetelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset hyväksyttäessä rahoitusvakuuksia

6. Jotta rahoitusvakuudet ja kulta voidaan hyväksyä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      Vähäinen korrelaatio

Velallisen luottokelpoisuudella ja vakuuden arvolla ei saa olla merkittävää positiivista korrelaatiota.

Vastapuolen tai siihen yhteydessä olevan konserniyhteisön liikkeeseen laskemia arvopapereita ei hyväksytä.

b)      Oikeusvarmuus

Luottolaitosten on täytettävä kaikki sopimuksiin ja lainsäädäntöön sisältyvät velvoitteet ja toteutettava toimet, joilla varmistetaan vakuussopimusten täytäntöönpanokelpoisuus sen lainsäädännön mukaisesti, jota sovelletaan luottolaitosten vakuutta koskeviin intresseihin.

Luottolaitosten on suoritettava riittävä oikeudellinen tarkastelu, jolla varmistetaan vakuusjärjestelyjen täytäntöönpanokelpoisuus kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla. Luottolaitosten on suoritettava edellä mainittu tarkastelu uudestaan, jos se on tarpeen täytäntöönpanokelpoisuuden varmistamiseksi.

c)      Operatiiviset vaatimukset

Vakuusjärjestelyistä on laadittava asianmukaiset asiakirjat, joissa määritetään myös selkeä ja tehokas menettely, jota sovelletaan vakuuden oikea-aikaiseen rahaksi muuttamiseen.

Luottolaitosten on sovellettava tehokkaita menettelyjä ja prosesseja, joilla hallitaan vakuuden käytöstä syntyviä riskejä mukaan lukien epäonnistuneen tai heikentyneen luottosuojan aiheuttamat riskit, arvostusriskit, luottosuojan päättämisestä aiheutuvat riskit sekä vakuuden käytöstä aiheutuva keskittymäriski ja vaikutukset luottolaitoksen yleiseen riskiprofiiliin.

Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat hyväksyttyjen vakuuksien tyyppejä ja määriä koskevista käytänteistä ja menettelyistä.

Luottolaitosten on laskettava vakuuden markkina-arvo ja tehtävä tarvittaessa uudelleenarvostus vähintään kuuden kuukauden välein tai heti, kun luottolaitos epäilee, että vakuuden markkina-arvo on laskenut merkittävästi.

Jos vakuus on kolmannen hallussa, luottolaitoksen on varmistettava asianmukaisesti, että kyseinen kolmas taho pitää vakuuden erillään omista omaisuuseristään.

1.3.2. Muut vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat rahoitusvakuuksien hyväksymistä käytettäessä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää

7. Edellä 6 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi luottosuojan jäljellä olevan juoksuajan on oltava vähintään yhtä pitkä kuin vastuun juoksuaika, jotta rahoitusvakuus voidaan hyväksyä käytettäessä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää.

1.4. Kiinteistövakuuksien hyväksymisen vähimmäisvaatimukset

8. Jotta kiinteistövakuus voidaan hyväksyä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      Oikeusvarmuus

Kiinnityksen on oltava laillisesti täytäntöönpanokelpoinen kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla, ja se on rekisteröitävä asianmukaisesti aikarajojen puitteissa. Järjestelyihin on sisällyttävä julkivarmistettu pantti (eli kaikkien pantiksi antamista koskevien oikeudellisten vaatimusten on täytyttävä). Luottosuojasta tehdyn sopimuksen ja sen perustana olevan oikeusprosessin on annettava luottolaitokselle mahdollisuus realisoida suojan arvo kohtuullisessa ajassa.

b)      Kiinteistön arvon seuranta

Kiinteistön arvon kehitystä on seurattava säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa. Seurannan on tapahduttava useammin, jos markkinaolosuhteet muuttuvat huomattavasti. Kiinteistön arvon seurannassa ja uudelleenarvostusta tarvitsevien kiinteistöjen tunnistamisessa voidaan käyttää tilastollisia menetelmiä. Riippumattoman arvioijan on määritettävä kiinteistön arvo, jos on merkkejä siitä, että kiinteistön arvo on saattanut laskea huomattavasti suhteessa yleisiin markkinahintoihin. Niiden lainojen osalta, jotka ylittävät kolme miljoonaa euroa tai viisi prosenttia luottolaitoksen omista varoista, riippumattoman arvioijan on arvioitava kiinteistö vähintään joka kolmas vuosi.

’Riippumattomalla arvioijalla’ tarkoitetaan henkilöä, jolla on arvioinnin suorittamisen edellyttämä ammattitaito ja kokemus ja joka on riippumaton suhteessa luottopäätösprosessiin.

c)      Asiakirjat

Luottolaitoksen hyväksymistä asuin- ja liikekiinteistöistä ja sen luotonmyöntämiskäytänteistä on laadittava selkeät asiakirjat.

d)      Vakuutukset

Luottolaitoksen on sovellettava menettelyjä, joilla varmistetaan, että luottosuojaksi valittu kiinteistö on asianmukaisesti vakuutettu.

1.5. Vähimmäisvaatimukset hyväksyttäessä saamisia vakuuksiksi

9. Jotta saamiset voidaan hyväksyä vakuudeksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      Oikeusvarmuus

i)       Oikeudellisten järjestelyjen, joilla vakuus asetetaan, on oltava vankkoja ja tehokkaita ja niillä on varmistettava, että lainanantajalla on selvät oikeudet tuottoihin.

ii)      Luottolaitosten on toteutettava kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että kaikki vakuuksien täytäntöönpanokelpoisuutta koskevat paikalliset vaatimukset täyttyvät. Käytössä on oltava kehys, joka antaa luotonmyöntäjälle etuoikeuden vakuuteen. Kansallisella harkinnalla voidaan hyväksyä se, että lainsäädännön tai täytäntöönpanosäännösten mukaisten etuoikeutettujen velkojien vaateet menevät etuoikeutettujen saamisten edelle.

iii)     Luottolaitosten on suoritettava riittävä oikeudellinen tarkastelu, jolla varmistetaan vakuusjärjestelyjen täytäntöönpanokelpoisuus kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla.

iv)     Vakuusjärjestelyistä on laadittava asianmukaiset asiakirjat, joissa määritetään myös selkeä ja tehokas menettely, jota sovelletaan vakuuden oikea-aikaiseen perintään. Luottolaitosten menettelyillä on varmistettava, että lainsäädännössä asetettuja asiakkaan maksun laiminlyönnin toteamista ja vakuuden perintää koskevia ehtoja noudatetaan. Velallisen joutuessa taloudellisiin vaikeuksiin tai laiminlyödessä velvoitteensa luottolaitoksella on oltava lainmukainen oikeus myydä tai siirtää saamiset muille tahoille ilman niiden velallisten hyväksyntää, joilta saaminen on.

b)      Riskienhallinta

i)       Luottolaitoksella on oltava vakaa prosessi, jolla määritetään saamisiin liittyvä luottoriski. Tähän prosessiin on sisällyttävä muun muassa analyysit velallisen liiketoiminnasta ja toimialasta sekä asiakkaista, joiden kanssa velallinen harjoittaa liiketoimintaa. Jos luottolaitos tukeutuu velalliselta saatuihin tietoihin määrittääkseen tämän asiakkaisiin liittyvän luottoriskin, luottolaitoksen on tarkasteltava velallisen luottokäytänteitä todetakseen, että ne ovat vakaita ja luotettavia.

ii)      Vastuun määrän ja saamisten arvon erotus on määritettävä ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tekijät mukaan lukien perintäkulut, yksittäisen velallisen pantiksi antamiin saamisryhmiin sisältyvät keskittymät sekä luottolaitoksella olevien vastuiden kokonaismäärään sisältyvä potentiaalinen keskittymäriski, joka ylittää luottolaitoksen yleisillä menettelyillä hallitun kokonaisriskin. Luottolaitoksen on jatkuvasti sovellettava saamisten luonteen edellyttämää seurantaprosessia. Luottolaitoksen yleisten keskittymärajojen noudattamista on valvottava. Lisäksi on säännöllisesti tarkasteltava lainakovenanttien, ympäristön tilaan liittyvien rajoitusten ja muiden lainsäädännöllisten vaatimusten noudattamista.

iii)     Velallisen panttaamien saamisten on oltava hajautettuja eikä niiden ja velallisen välillä saa olla tarpeettoman suurta riippuvuussuhdetta. Huomattavan positiivisen korrelaation toteutuessa asiaan liittyvät riskit on otettava huomioon määritettäessä marginaaleja koko vakuusryhmälle.

iv)     Saamisia velalliseen sidoksissa olevilta tahoilta (mukaan lukien tytäryritykset ja työntekijät) ei saa pitää riskiä vähentävinä tekijöinä.

v)      Luottolaitoksella on oltava dokumentoitu prosessi, jolla saamisten perintä varmistetaan vaikeissa olosuhteissa. Vaadittavien järjestelyjen on oltava käyttövalmiina, vaikka luottolaitos yleensä jättäisi perinnän velallisen tehtäväksi.

1.6. Muiden reaalivakuuksien hyväksymisen vähimmäisvaatimukset

10. Jotta muu reaalivakuus voidaan hyväksyä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      Vakuussopimuksen on oltava kaikkien sovellettavien lakien mukaan täytäntöönpanokelpoinen, ja sen on annettava luottolaitokselle mahdollisuus realisoida omaisuuden arvo kohtuullisessa ajassa.

b)      Tämän osan 9 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja etuoikeutettuja vaateita lukuun ottamatta vain vakuuteen liittyvät ensisijaiset pantit tai kiinnitykset sallitaan. Luottolaitoksella on oltava etuoikeus vakuuden tuottoon suhteessa kaikkiin muihin luotonantajiin.

c)      Omaisuuden arvon kehitystä on seurattava säännöllisesti tai vähintään kerran vuodessa. Seurannan on tapahduttava useammin, jos markkinaolosuhteet muuttuvat huomattavasti.

d)      Luottosopimukseen on sisällyttävä yksityiskohtainen kuvaus vakuudesta sekä yksityiskohtainen erittely uudelleenarvostuksen toteutustavasta ja tiheydestä.

e)      Luottolaitoksen hyväksymien muiden reaalivakuuksien tyypeistä sekä kunkin vakuustyypin ja vastuun määrän asianmukaisesta suhteesta on laadittava selkeät sisäisiä luottokäytänteitä ja -menettelyjä kuvaavat asiakirjat, jotka ovat pyynnöstä tarkastettavissa.

f)       Transaktiorakenteeseen liittyvistä luottolaitoksen luottokäytänteistä on käytävä ilmi vakuusvaatimukset suhteessa vastuumäärään; kyky muuttaa vakuus nopeasti rahaksi; kyky määrittää objektiivinen hinta tai markkina-arvo; miten usein arvotiedot ovat käytettävissä (mukaan lukien asiantuntijan arvio); vakuuden arvoon liittyvä volatiliteetti.

g)      Sekä alkuperäisessä arvostuksessa että uudelleenarvostuksessa on otettava täysimääräisesti huomioon vakuuden arvon heikentyminen. Arvostuksessa ja uudelleenarvostuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ajan kulumisen vaikutuksiin niiden vakuuksien osalta, joiden arvo on selvästi aikasidonnainen.

h)      Luottolaitoksella on oltava oikeus tarkastaa omaisuus paikan päällä. Sillä on oltava käytänteet ja menettelyt, joita sovelletaan sen oikeuteen tarkastaa omaisuus paikan päällä.

i)       Luottolaitoksen on sovellettava menettelyjä, joilla varmistetaan, että luottosuojaksi valittu omaisuus on asianmukaisesti vakuutettu.

1.7. Vakuudellisiksi katsottavia leasing-vastuita koskevat vähimmäisvaatimukset

11. Seuraavien edellytysten on täytyttävä, jotta leasing-liiketoimista johtuvien vastuiden vakuutena voidaan pitää vuokrattua omaisuustyyppiä:

a)      edellä 8 tai 10 kohdassa asetettujen edellytysten on täytyttävä soveltuvin osin, jotta leasing-sopimuksen kohteena oleva omaisuustyyppi voidaan hyväksyä vakuudeksi;

b)      vuokralleantajan on sovellettava kattavia riskienhallintamenettelyjä, joilla valvotaan omaisuuden sijaintia, sen käyttötarkoitusta sekä suunniteltua kulumista;

c)      vuokralleantajan laillinen omistusoikeus sekä kyky käyttää oikea-aikaisesti omistajalle kuuluvia oikeuksia on varmistettava vankalla oikeudellisella kehyksellä; ja

d)      reaaliomaisuuden arvon alentumisen nopeuden ja leasing-maksujen suorittamisnopeuden välinen ero ei saa olla niin suuri, että vuokratun omaisuuden luottoriskiä vähentävä vaikutus tulee liioitellun suureksi.

1.8. Muun vastikkeellisen luottosuojan hyväksymisen vähimmäisvaatimukset 1.8.1. Kolmanteen laitokseen tehdyt talletukset tai sen hallussa olevat vastaavat rahoitusvälineet

12. Tässä liitteessä olevan 1 osan 23 kohdassa tarkoitetun suojan on täytettävä seuraavat edellytykset, jotta siihen voidaan soveltaa 3 osan 80 kohdan mukaista käsittelyä:

a)      luotonottajan vaade kolmatta laitosta kohtaan on virallisesti pantattu tai luovutettu luoton myöntäneelle luottolaitokselle;

b)      kyseiselle kolmannelle laitokselle on ilmoitettu panttauksesta tai luovutuksesta;

c)      kolmas laitos voi ilmoituksen perusteella suorittaa maksuja ainoastaan luoton myöntäneelle luottolaitokselle tai sen suostumuksella muille tahoille.

d)      pantti tai luovutus on varaukseton ja peruuttamaton.

1.8.2. Luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset

13. Jotta luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset voidaan hyväksyä vakuudeksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      henkivakuutuksen myöntänyt yhtiö voidaan hyväksyä 1 osan 26 kohdan mukaisesti takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajaksi;

b)      henkivakuutus on virallisesti pantattu tai siirretty luoton myöntäneelle luottolaitokselle;

c)      henkivakuutuksen myöntäneelle yhtiölle on ilmoitettu panttauksesta tai siirrosta, eikä se voi irtisanoa sopimusta eikä suorittaa sopimuksen mukaisia maksuja ilman lainan myöntäneen luottolaitoksen suostumusta;

d)      vakuutuksella on oltava ilmoitettu takaisinostoarvo, jota ei voida vähentää;

e)      luoton myöntäneellä luottolaitoksella on oltava oikeus irtisanoa vakuutus ja saada itselleen takaisinostoarvo kohtuullisessa ajassa velallisen laiminlyödessä maksunsa;

f)       luoton myöntäneelle luottolaitokselle ilmoitetaan, mikäli vakuutuksenottaja laiminlyö vakuutusmaksunsa;

g)      luottosuojan on katettava koko luoton takaisinmaksuaika; ja

h)      pantin on oltava lain mukaan täytäntöönpanokelpoinen kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla.

2. Takauksen luonteinen luottosuoja ja luottoriskin vaihtolainat 2.1. Yhteiset vaatimukset takauksille ja luottojohdannaisille

14. Jollei 16 kohdan säännöksistä muuta johdu, takauksen tai luottojohdannaisen muodossa hankitun luottosuojan hyväksyminen edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä:

a)      luottosuojan on oltava välitön;

b)      luottosuojan laajuuden on oltava selvästi määritelty ja kiistaton;

c)      luottosuojasopimukseen ei saa sisältyä ehtoja, joiden täyttämiseen luotonantaja ei voi suoraan vaikuttaa ja jotka

i)       antavat luottosuojan tarjoajalle yksipuolisen oikeuden peruuttaa luottosuoja;

ii)      nostavat luottosuojan todellisia kustannuksia, jos suojattavan vastuun laatu heikentyy;

iii)     voisivat vapauttaa luottosuojan tarjoajan velvoitteesta suorittaa kohtuullisessa ajassa alkuperäisen velallisen laiminlyömät maksut; tai

iv)     voisivat antaa luottosuojan tarjoajalle oikeuden lyhentää luottosuojan juoksuaikaa;

d)      luottosuojan on oltava lain mukaan täytäntöönpanokelpoinen kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla.

2.1.1. Operatiiviset vaatimukset

15. Luottolaitoksen on osoitettava valvontaviranomaiselleen, että sillä on käytössä järjestelmät, joilla hallitaan potentiaalisia riskikeskittymiä, jotka johtuvat luottolaitoksen käyttämistä takauksista tai luottojohdannaisista. Luottolaitoksen on pystyttävä osoittamaan, millainen vuorovaikutus sen luottojohdannaisia ja takauksia koskevalla strategialla on luottolaitoksen yleisen riskiprofiilin hallinnan kanssa.

2.2. Valtioiden ja muun julkisen sektorin vastatakaukset

16. Kun vastuu on suojattu takauksella, jolle on otettu vastatakaus valtiolta, keskuspankilta tai alue- tai paikallishallinnon viranomaiselta, jolta olevia saamisia käsitellään 78–83 artiklan mukaisesti kuten saamisia valtiolta, jonka lainkäyttöalueelle ne ovat sijoittautuneet, tai kansainväliseltä kehityspankilta, johon sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti tai sen nojalla 0 prosentin riskipainoa, tai julkisyhteisöltä ja julkisoikeudelliselta laitokselta, jolta olevia saamisia käsitellään 78–83 artiklan mukaisesti kuten saamisia luottolaitoksilta, vastuuta voidaan pitää kyseisen yhteisön myöntämällä takauksella suojattuna vastuuna, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      vastatakaus kattaa kaikki saamiseen sisältyvät luottoriskin keskeiset osatekijät;

b)      sekä alkuperäinen takaus että vastatakaus täyttävät takauksille 14, 15 ja 17 kohdassa asetetut ehdot paitsi, että vastatakauksen ei tarvitse olla välitön;

c)      toimivaltainen viranomainen on todennut, että suoja on riittävän kattava eivätkä aiempia ajanjaksoja koskevat tiedot viittaa siihen, että vastatakauksen tarjoama suoja ei kattavuudeltaan vastaisi kyseisen yhteisön myöntämää suoraa takausta.

2.3. Takauksia koskevat lisävaatimukset

17. Jotta takaus voidaan hyväksyä luottosuojaksi, myös seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      Vastapuolen maksukyvyttömyys- ja/tai maksuhaluttomuustilanteessa luoton myöntäneellä luottolaitoksella on oltava oikeus vaatia takaajaa suorittamaan kohtuullisessa ajassa kaikki saamiseen liittyvät erääntyneet maksut, jotka kuuluvat luottosuojan piiriin. Takaajan maksuvelvollisuuden edellytyksenä ei saa olla se, että luoton myöntäneen luottolaitoksen pitää periä maksua ensin vastapuolelta.

b)      Takauksen on oltava selvästi dokumentoitu velvoite, jonka takaaja on ottanut vastuulleen.

c)      Jollei seuraavassa virkkeessä olevan säännöksen soveltamisesta muuta johdu, takauksen on katettava kaikki maksut, jotka vastapuolen odotetaan suorittavan saamiseen liittyen. Jos tietyntyyppiset maksut on rajattu takauksen ulkopuolelle, takauksen hyväksyttyä arvoa on mukautettava vastaamaan rajoitettua takausta.

18. Kun kyse on osana keskinäisiä takausjärjestelmiä myönnetyistä takauksista, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet tätä tarkoitusta varten tai jotka 16 kohdassa tarkoitetut tahot ovat antaneet tai joille ne ovat antaneet vastatakauksen, a alakohdan mukaisten vaatimusten voidaan katsoa täyttyneen, jos toinen seuraavista ehdoista täyttyy:

a)      toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, että luoton myöntäneellä luottolaitoksella on oikeus saada takaajalta kohtuullisessa ajassa alustava maksu, joka perustuu realistiseen arvioon kokonaistappiosta mukaan lukien tappiot, jotka johtuvat korkojen ja muiden velallisen velvoitteisiin kuuluvien maksujen laiminlyönnistä ja jotka koituvat todennäköisesti luoton myöntäneen luottolaitoksen tappioksi; alustavan maksun on oltava suhteessa takauksen kattavuuteen;

b)      toimivaltaiset viranomaiset ovat muulla tavalla todenneet, että takaus tarjoaa riittävän hyvän suojan tappioiden varalta mukaan lukien tappiot, jotka johtuvat korkojen ja muiden velallisen velvoitteisiin kuuluvien maksujen laiminlyönnistä.

2.4. Luottojohdannaisia koskevat lisävaatimukset

19. Jotta luottojohdannainen voidaan hyväksyä luottosuojaksi, myös seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      Jollei b alakohdan soveltamisesta muuta johdu, luottojohdannaisen ehdoissa maksuvelvollisuuden laukaiseviin tapahtumiin on kuuluttava ainakin seuraavat:

i)       suojattavaan omaisuuteen liittyvien ehtojen, jotka ovat voimassa maksun laiminlyönnin tapahtuessa, mukaisten maksujen laiminlyöminen (mukaan lukien maksuajan pidennys, joka vastaa suojattavalle omaisuudelle myönnettyä maksuajan pidennystä tai on sitä lyhyempi); ja

ii)      vastapuolen konkurssi, selvitystila tai kyvyttömyys maksaa velkansa tai velallisen maksusuorituksen laiminlyönti tai kirjallinen ilmoitus sen yleisestä kyvyttömyydestä maksaa velkansa eräpäivinä, ja vastaavat tapahtumat;

iii)     suojattavan omaisuuden uudelleenjärjestely, johon sisältyy pääoman, korkojen tai palkkioiden maksusta vapauttaminen tai sen lykkäys, joka johtaa luottotappioon (eli arvonoikaisuun tai tuloslaskelmaan tehtävään muuhun vastaavaan kulukirjaukseen);

b)      jos luottojohdannaisen ehdoissa määritettyihin maksuvelvollisuuden laukaiseviin tapahtumiin ei sisälly a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettua suojattavan omaisuuden uudelleenjärjestelyä, se voidaan tästä huolimatta hyväksyä luottosuojaksi, jos suojan arvoa alennetaan 3 osan 84 kohdan mukaisesti;

c)      jos on kyseessä luottojohdannainen, jonka ehdoissa sallitaan käteismaksu, on sovellettava luotettavaa ja yksityiskohtaista prosessia, jolla tappion määrä voidaan arvioida luotettavasti. Ehdoissa on määritettävä selvästi ajanjakso, jonka aikana suojattavan omaisuuden arvo voidaan määrittää maksuvelvoitteen laukaisevan tapahtuman jälkeen;

d)      jos käteismaksun edellytyksenä on, että luottosuojan ostajalla on oikeus ja mahdollisuus siirtää suojattava omaisuus luottosuojan tarjoajalle, alkuperäisen velvoitteen ehdoissa on määrättävä, että kyseistä siirtoa ei saa kieltää kohtuuttomin perustein;

e)      ne tahot, jotka ovat vastuussa maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteamisesta, on nimettävä selvästi. Maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteaminen ei saa olla ainoastaan luottosuojan tarjoajan vastuulla. Luottosuojan ostajalla on oltava oikeus ja mahdollisuus ilmoittaa luottosuojan tarjoajalle maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisesta.

20. Luottojohdannaisen ehtojen mukainen suojattava omaisuus ja referenssiomaisuus (eli käteismaksun tai suoritettavan velvoitteen arvoa määritettäessä käytettävä omaisuus) tai suojattava omaisuus ja maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrityksessä käytettävä omaisuus voivat erota toisistaan ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      referenssiomaisuus tai maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrityksessä käytettävä omaisuus on etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi kuin suojattava omaisuus;

b)      suojattavalla omaisuudella ja referenssiomaisuudella tai maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrityksessä käytettävällä omaisuudella on oltava sama vastapuoli (sama oikeushenkilö), ja on sovellettava lainsäädännön mukaan täytäntöönpanokelpoisia ristikkäisiä maksukyvyttömyysperusteita tai ristikkäisiä erääntymisperusteita.

3 osa – Luottoriskin vähentämisen vaikutusten laskeminen

1. Jollei 4–6 osan soveltamisesta muuta johdu ja kun 1 ja 2 osaan sisältyvien säännösten edellytykset täyttyvät, kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 1 alajakson 78–83 artiklan mukaisesti ja kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja odotettujen tappioiden yhteismäärää 84–89 artiklan mukaisesti, laskutapaa voidaan muuttaa tämän osan säännösten mukaisesti.

2. Vakuuksina voidaan pitää käteistä rahaa ja arvopapereita tai hyödykkeitä, jotka on ostettu, lainattu tai vastaanotettu takaisinostosopimuksen tai lainaksiantamisen ja ‑ottamisen yhteydessä.

1. Vastikkeellinen luottosuoja 1.1. Luottoriskin vaihtolainat

3. Sijoituksia luoton myöntäneen luottolaitoksen liikkeeseen laskemiin luottoriskin vaihtolainoihin voidaan käsitellä kuten käteisvakuuksia.

1.2. Tase-erien nettoutus

4. Luoton myöntäneeseen luottolaitokseen tehtyjä talletuksia ja sen myöntämiä lainoja, joihin sovelletaan tase-erien nettoutusta, on käsiteltävä kuten käteisvakuuksia.

1.3. Päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat 1.3.1. Vastuun täysin mukautetun arvon laskenta

a)           Valvojan antaman vakioarvon leikkauksen tai omat arvonleikkaukset -menetelmän soveltaminen

5. Jollei 12–22 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kun lasketaan vastuun täysin mukautettua arvoa (E*) vastuille, joihin sovelletaan hyväksyttyjä päänettoutussopimusten alaisia takaisinostosopimuksia ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevia sopimuksia ja/tai muita pääomamarkkinalähtöisiä tapahtumia, tehtävät volatiliteettikorjaukset on laskettava jäljempänä määritetyllä tavalla joko soveltamalla valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää, kuten rahoitusvakuuksia koskevan kattavan menetelmän osalta 35–60 kohdassa säädetään. Omat arvonleikkaukset -menetelmää sovellettaessa on noudatettava samoja ehtoja ja vaatimuksia kuin rahoitusvakuuksia koskevassa kattavassa lähestymistavassa.

6. Kunkin arvopaperityypin nettopositio lasketaan vähentämällä kyseisen tyyppisten päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiannettujen, myytyjen tai luovutettujen arvopaperien kokonaisarvosta kyseisen tyyppisten sopimuksen mukaisesti lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien kokonaisarvo.

7. Tämän osan 6 kohtaa sovellettaessa arvopaperin tyypillä tarkoitetaan saman yhteisön liikkeeseen laskemia arvopapereita, joilla on sama liikkeeseenlaskuajankohta, sama juoksuaika ja joihin sovelletaan samoja ehtoja ja realisointiaikoja kuin 35–60 kohdassa.

8. Päänettoutussopimuksen selvitysvaluutasta poikkeavien valuuttojen nettopositio lasketaan vähentämällä kyseisen valuutan määräisten päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiannettujen, myytyjen tai luovutettujen arvopaperien kokonaisarvosta, johon on lisätty sopimuksen mukaisesti lainaksiannettu tai siirretty kyseisen valuutan määrä, sopimuksen mukaisesti lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen kyseisen valuutan määräisten arvopaperien kokonaisarvo, johon on lisätty sopimuksen mukaisesti lainaksiotettu tai vastaanotettu kyseisen valuutan määrä.

9. Tietyn tyyppiseen arvopaperiin tai käteispositioon soveltuvaa volatiliteettikorjausta on sovellettava kyseisen tyyppisen arvopaperin positiiviseen tai negatiiviseen nettopositioon.

10. Valuuttariskin (fx) volatiliteettikorjausta on sovellettava kunkin valuutan positiiviseen tai negatiiviseen nettopositioon lukuun ottamatta päänettoutussopimuksen selvitysvaluuttaa.

11. E* lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

E* = max {0, [(∑(E) - ∑(C)) + ∑(|kunkin arvopaperin nettopositio| x Hsec) + (∑|Efx| x Hfx)]}

Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 78–83 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa.

Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84–89 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa.

C on kuhunkin vastuuseen sisältyvä lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien tai hyödykkeiden tai lainaksiotetun tai vastaanotetun käteisen rahan arvo.

∑(E) on kaikkien sopimuksen mukaisten E:n arvojen summa.

∑(C) on kaikkien sopimuksen mukaisten C:n arvojen summa.

Efx on tietyn valuutan (positiivinen tai negatiivinen) 8 kohdan mukaisesti laskettu nettopositio lukuun ottamatta sopimuksen selvitysvaluuttaa.

Hsec on tietyn tyyppiseen arvopaperiin soveltuva volatiliteettikorjaus.

Hfx on valuutan volatiliteettikorjaus.

E* on täysin mukautettu vastuuarvo

b)           Sisäisten mallien menetelmän käyttö

12. Sen sijaan, että sovelletaan valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää laskettaessa täysin mukautettua vastuuarvoa (E*), joka saadaan sovellettaessa hyväksytyn päänettoutussopimuksen alaisia takaisinostosopimuksia ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja ‑ottamista koskevia sopimuksia ja/tai muita pääomamarkkinalähtöisiä tapahtumia (lukuun ottamatta johdannaisssopimuksia), luottolaitoksille voidaan antaa mahdollisuus käyttää sisäisten mallien menetelmää, jossa otetaan huomioon päänettoutussopimukseen kuuluvien arvopaperipositioiden väliset korrelaatiovaikutukset sekä rahoitusvälineiden likvidiys. Tässä menetelmässä sovellettavien sisäisten mallien avulla on kyettävä laatimaan estimaatit vakuudettomien vastuiden arvon potentiaalisista muutoksista (∑E - ∑C).

13. Luottolaitos voi päättää soveltaa sisäisten mallien menetelmää riippumatta siitä, onko se päättänyt soveltaa luottoriskiin standardimenetelmää vai sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmää (FIRB). Jos luottolaitos päättää soveltaa sisäisten mallien menetelmää, sen on sovellettava sitä kaikkiin vastapuoliin ja arvopapereihin lukuun ottamatta merkitykseltään vähäisiä salkkuja, joihin se voi soveltaa 5–11 kohdassa esitettyjä valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää.

14. Sisäisten mallien menetelmää voivat käyttää luottolaitokset, jotka ovat saaneet sisäiselle riskienhallinnan mallille hyväksynnän direktiivin [93/6/ETY] liitteen V mukaisesti.

15. Luottolaitokset, jotka eivät ole saaneet kyseisen mallin käytölle valvojan hyväksyntää direktiivin 93/6/ETY mukaisesti, voivat anoa toimivaltaisilta viranomaisilta sisäisen riskienarvioinnin mallin hyväksymistä näiden kohtien mukaista tarkoitusta varten.

16. Hyväksyntä annetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että laitoksen riskienhallintajärjestelmä, jota sovelletaan päänettoutussopimuksen alaisiin transaktioihin sisältyvien riskien hallinnassa, on rakenteeltaan asianmukainen ja sitä sovelletaan kattavasti ja siinä on erityisesti seuraavat laadulliset ominaisuudet:

a)      transaktioiden potentiaalisen hintavolatiliteetin laskennassa käytetty sisäinen riskienmittausmalli on kiinteästi liitetty luottolaitoksen päivittäiseen riskienhallintaprosessiin, ja sen perusteella vastuisiin sisältyvistä riskeistä ilmoitetaan luottolaitoksen toimivalle johdolle;

b)      luottolaitoksella on kaupankäyntiyksiköistä riippumaton riskienvalvontayksikkö, joka raportoi suoraan ylimmälle johdolle. Yksikön on vastattava luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta. Se laatii ja analysoi päivittäin raportteja, jotka koskevat riskienmittausmallin tuloksia ja positioiden limiitteihin liittyviä asianmukaisia toimenpiteitä;

c)      johto käsittelee riskienvalvontayksikön tuottamat päivittäiset raportit tasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä otettuja positioita että kokonaisriskiä;

d)      laitoksella on riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, joka pystyy käyttämään kehittyneitä malleja riskienhallintayksikössä;

e)      luottolaitos on ottanut käyttöön menettelyt sen seuraamiseksi ja varmistamiseksi, että riskienmittausjärjestelmän yleistä toimivuutta koskevia dokumentoituja sisäisiä käytänteitä ja valvontamenettelyjä noudatetaan;

f)       voidaan osoittaa, että luottolaitoksen malleilla on hyväksyttävällä tarkkuudella pystytty mittaamaan riskit tekemällä vähintään yhden vuoden ajalta toteumatestejä mallin tuotoksilla;

g)      luottolaitos toteuttaa lyhyin väliajoin systemaattisen stressitestiohjelman, ja ylin johto tarkastelee siitä saatuja tuloksia ja ottaa ne huomioon päättäessään toimintatavoista ja limiiteistä;

h)      luottolaitoksen on osana säännöllistä sisäistä tarkastustaan teetettävä riippumaton selvitys riskienmittausjärjestelmästä. Tässä selvityksessä on käsiteltävä sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toimintaa;

i)       luottolaitoksen on vähintään kerran vuodessa tehtävä tarkastus riskienhallintajärjestelmästään.

17. Potentiaalisia arvonmuutoksia koskevassa laskelmassa on noudatettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a)      potentiaalinen arvonmuutos on laskettava vähintään kerran päivässä;

b)      99 prosentin yksisuuntainen luottamusväli;

c)      sama viiden päivän realisointiaika lukuun ottamatta muita kuin takaisinostosopimuksia tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevia transaktioita, jolloin on sovellettava 10 päivän realisointiaikaa;

d)      vähintään yhtä vuotta vastaava tarkastelujakso lukuun ottamatta tapauksia, joissa lyhyempi tarkastelujakso on aiheellinen hintavolatiliteetin merkittävän lisääntymisen vuoksi;

e)      tietojen päivittäminen kolmen kuukauden välein.

18. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että sisäiseen riskienarviointimalliin sisältyy riittävästi riskitekijöitä, jotta kaikki oleelliset hintariskit voidaan ottaa huomioon.

19. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille luvan käyttää empiirisiä korrelaatioita riskiluokan sisällä ja niiden välillä, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että laitoksen korrelaatioiden mittausjärjestelmä on asianmukainen ja että sitä sovelletaan kattavasti.

20. Sisäisten mallien menetelmää käyttävien luottolaitosten on laadittava mallin tuotoksista toteumatestit, joihin valitaan vuosittain 20 vastapuolen otos. Vastapuoliin on sisällyttävä luottolaitoksen oman riskienmittausmenetelmän mukaiset kymmenen suurinta vastapuolta, ja loput kymmenen valitaan satunnaisotannalla. Luottolaitoksen on verrattava jokaisen päivän ja vastapuolen osalta vastapuoleen liittyvän vastuuarvon yhden päivän aikana toteutunutta muutosta vastuuarvon arvioituun muutokseen, joka on laskettu sisäisten mallien menetelmällä edellisen kaupankäyntipäivän päättyessä. Havainto muodostaa poikkeuksen, kun vastuuarvon toteutunut muutos on suurempi kuin sisäisen mallin tuottama estimaatti. Sisäisen mallin tuottaman estimaatin arvoa on korotettava käyttäen taulukon 1 mukaisia kertoimia riippuen siitä, kuinka paljon poikkeuksia 20:ta vastapuolta koskeviin havaintoihin sisältyy viimeksi kuluneiden 250 kaupankäyntipäivän aikana (yhteensä 5 000 havaintoa).

Taulukko 1

Alue || Poikkeusten lukumäärä || Kerroin

Vihreä alue ||             0–99 ||             1

||             100–119 ||             1,13

||             120–139 ||             1,17

Keltainen alue ||             140–159 ||             1,22

||             160–179 ||             1,25

||             180–199 ||             1,28

Punainen alue ||             200 tai enemmän ||             1,33

Luottolaitoksen on osana toteumatestejä (backtesting) varmistettava, että poikkeukset eivät keskity yhteen tai useampaan vastapuoleen liittyviin vastuisiin.

21. Sisäisten mallien menetelmää käyttävien luottolaitosten täysin mukautettu vastuuarvo (E*) lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

E* = max {0, [(∑E - ∑C) + (sisäisten mallien tuottama estimaatti x kerroin)]}

Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 1 alajakson 78–83 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa.

Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84‑89 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa.

C on kuhunkin vastuuseen sisältyvä lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien tai lainaksiotetun tai vastaanotetun käteisen rahan markkina-arvo.

∑(E) on kaikkien sopimuksen mukaisten E:n arvojen summa.

∑(C) on kaikkien sopimuksen mukaisten C:n arvojen summa.

22. Kun luottolaitos laskee pääomavaatimuksia sisäisen mallin avulla, sen on käytettävä mallin tuotosta edelliseltä kaupankäyntipäivältä.

1.3.2. Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen päänettoutussopimusten alaisille takaisinostosopimuksille ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskeville sopimuksille ja/tai muille pääomamarkkinalähtöisille tapahtumille

Standardimenetelmä

23. Kohtien 5–22 mukaisesti laskettu E* on se vastuun määrä, jota on käytettävä 80 artiklan mukaisessa laskennassa, kun on kyse päänettoutussopimuksen alaisiin liiketoimiin liittyvästä vastapuolelta olevan vastuun määrästä.

Sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmä (FIRB)

24. Kohtien 5–22 mukaisesti laskettu E* on se vastuun määrä, jota on käytettävä liitteen VII mukaisessa laskennassa, kun on kyse päänettoutussopimuksen alaisiin liiketoimiin liittyvästä vastapuolelta olevan vastuun määrästä.

1.4. Rahoitusvakuudet 1.4.1. Rahoitusvakuuksia koskeva yksinkertainen menetelmä

25. Rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 78–83 artiklan mukaisesti. Luottolaitos ei saa soveltaa sekä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää että rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää.

Arvostus

26. Tätä menetelmää sovellettaessa hyväksytyn rahoitusvakuuden arvoksi määrätään sen 2 osan 6 kohdan mukaisesti määritetty markkina-arvo.

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen

27. Riskipainoa, jota sovellettaisiin 78–83 artiklan mukaisesti, jos luotonantajalla olisi vakuusinstrumenttiin kohdistuva välitön vastuu, on sovellettava vaateiden niihin osiin, joilla on hyväksytty markkina-arvoon arvostettu vakuus. Vakuudellisen osan riskipainon on oltava vähintään 20 prosenttia lukuun ottamatta 28–30 kohdassa mainittuja tapauksia. Vastuun muulle osalle on annettava riskipaino, jota sovellettaisiin 78–83 artiklan mukaisesti vastapuolelta olevaan vakuudettomaan vastuuseen.

Takaisinostosopimukset sekä arvopaperien lainaksiantaminen ja -ottaminen

28. Vastuun, joka johtuu 59–60 kohdassa luetellut kriteerit täyttävistä transaktioista, vakuudelliselle osuudelle on annettava riskipainoksi 0 prosenttia. Jos transaktion vastapuoli ei ole keskeinen markkinatoimija, on sovellettava 10 prosentin riskipainoa.

OTC- johdannaissopimukset, jotka arvostetaan päivittäin markkinahintaan

29. Kun kyse on liitteessä IV lueteltujen johdannaisinstrumenttien liitteen III mukaisesti laskettavista vastuuarvoista, 0 prosentin riskipainoa on sovellettava vastuiden vakuudelliseen osaan edellyttäen, että johdannaisinstrumentit arvostetaan päivittäin markkinahintaan ja vakuutena on käteistä rahaa tai muita käteiseen verrattavia instrumentteja eivätkä vastuu ja vakuus ole eri valuutoissa. Kyseisiin transaktioihin, joiden vakuutena on valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemia vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, joille annetaan 78–83 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipaino, liittyvien vastuuarvojen vakuudelliselle osalle on annettava 10 prosentin riskipaino.

Tässä kohdassa ’valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ katsotaan kuuluvan

a)      alue- ja paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita pidetään 78–83 artiklan mukaisesti saamisina siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella alue- tai paikallisviranomaiset toimivat;

b)      kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti tai sen nojalla 0 prosentin riskipainoa;

c)      kansainvälisten organisaatioiden liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa.

Muut transaktiot

30. Riskipainoksi voidaan antaa 0 prosenttia, kun vastuu ja vakuus ovat saman valuutan määräisiä, ja

a)      vakuutena on käteistalletus tai muu käteiseen verrattava instrumentti; tai

b)      vakuutena on valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemia vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, joille voidaan 78–83 artiklan mukaisesti antaa 0 prosentin riskipaino, ja vakuuden markkina-arvoa on alennettu 20 prosenttia.

Tätä kohtaa sovellettaessa ’valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ katsotaan kuuluvan edellisessä kohdassa mainitut arvopaperit.

1.4.2. Rahoitusvakuuksia koskeva kattava menetelmä

31. Kun rahoitusvakuuksia käsitellään kattavan menetelmän mukaisesti, vakuuden markkina-arvoon on tehtävä volatiliteettikorjauksia jäljempänä olevien 35–60 kohdan mukaisesti, jotta hintavolatiliteetin vaikutukset voidaan ottaa huomioon.

32. Jollei 33 kohdassa esitetystä OTC-johdannaisia koskevasta valuuttaerojen käsittelystä muuta johdu, vakuuden ollessa eri valuutassa kuin suojattava omaisuus volatiliteettikorjaukseen, joka vakuuden arvoon tehdään 35–60 artiklan mukaisesti, on lisättävä valuutan volatiliteetin edellyttämä mukautus.

33. OTC-johdannaissopimuksiin, jotka kuuluvat liitteen III mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien nettoutussopimusten piiriin, on tehtävä valuutan volatiliteetin edellyttämä volatiliteettikorjaus, kun vakuuden valuutta ja selvitysvaluutta poikkeavat toisistaan. Myös silloin, kun nettoutussopimuksen piiriin kuuluvissa transaktioissa käytetään useita valuuttoja, on tehtävä ainoastaan yksi volatiliteettikorjaus.

a)           Mukautettujen arvojen laskenta

34. Lukuun ottamatta hyväksytyn päänettoutussopimuksen alaisia transaktioita, jolloin sovelletaan 5–24 kohdan mukaisia säännöksiä, vakuuden volatiliteettikorjattu arvo lasketaan kaikkien transaktioiden osalta seuraavasti:

CVA = C x (1-HC-HFX)

Vastuun volatiliteettikorjattu arvo lasketaan seuraavasti:

EVA = E x (1+HE); OTC-johdannaissopimusten osalta EVA = E.

Vastuun täysin mukautettu arvo, jossa otetaan huomioon sekä vakuuden volatiliteetti että vakuuden riskiä vähentävät vaikutukset, lasketaan seuraavasti:

E* = max {0, [EVA - CVAM]}

missä

E on 78–83 artiklan tai 84–89 artiklan mukaisesti määritetty vastuuarvo tilanteessa, jossa vastuu olisi vakuudeton.

EVA on vastuun arvo, johon on tehty volatiliteettikorjaus.

CVA on vakuuden arvo, johon on tehty volatiliteettikorjaus.

CVAM on yhtä kuin CVA , johon on tehty juoksuajan mahdollisten erojen edellyttämä korjaus 4 osan säännösten mukaisesti.

HE on vastuuseen (E) tehtävä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 35–60 kohdan mukaisesti.

HC on vakuuteen tehtävä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 35–60 kohdan mukaisesti.

HFX on valuuttaerojen edellyttämä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 35–60 kohdan mukaisesti.

E* on täysin mukautettu vastuuarvo, jossa on otettu huomioon volatiliteetti ja vakuuden riskiä vähentävä vaikutus.

b)           Sovellettavien volatiliteettikorjausten laskenta

35. Volatiliteettikorjaukset voidaan laskea kahdella tavalla eli soveltamalla joko valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää.

36. Luottolaitos voi päättää soveltaa joko valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää riippumatta siitä, onko se päättänyt soveltaa riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa 78–83 artiklaa vai 84–89 artiklaa. Jos luottolaitos päättää soveltaa omat arvonleikkaustekijät ‑menetelmää, sen on sovellettava sitä kaikkiin rahoitusvälineiden tyyppeihin lukuun ottamatta merkitykseltään vähäisiä salkkuja, joihin voidaan soveltaa valvojan antamaa vakioarvon leikkausta.

Jos vakuus koostuu useista hyväksytyistä eristä, volatiliteettikorjaus lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti: , missä ai on erän osuus koko vakuudesta ja Hi on kyseiseen erään sovellettava volatiliteettikorjaus.

i)            Valvojan antama vakioarvon leikkaus

37. Valvojan antamiin vakioarvon leikkauksiin perustuvan lähestymistavan (oletuksena päivittäinen arvonmääritys) mukaisesti tehtävät volatiliteettikorjaukset on esitetty taulukoissa 2–5.

VOLATILITEETTIKORJAUKSET

Taulukko 2

Luotto-luokka, johon vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluo-kitus kuuluu || Jäljellä oleva juoksu-aika || Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan b alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset || Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan c ja d alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset

|| || 20 päivän reali-sointi-aika (%) || 10 päivän reali-sointi-aika (%) || 5 päivän reali-sointi-aika (%) || 20 päivän realisointi-aika (%) || 10 päivän realisoin-tiaika (%) || 5 päivän realisoin-tiaika (%)

1 || ≤ 1 vuosi || 0,707 || 0,5 || 0,354 || 1,414 || 1 || 0,707

|| >1 ≤ 5 vuotta || 2,828 || 2 || 1,414 || 5,657 || 4 || 2,828

|| > 5 vuotta || 5,657 || 4 || 2,828 || 11,314 || 8 || 5,657

2–3 || ≤ 1 vuosi || 1,414 || 1 || 0,707 || 2,828 || 2 || 1,414

|| >1 ≤ 5 vuotta || 4,243 || 3 || 2,121 || 8,485 || 6 || 4,243

|| > 5 vuotta || 8,485 || 6 || 4,243 || 16,971 || 12 || 8,485

4 || ≤ 1 vuosi || 21,213 || 15 || 10,607 || – || – || –

|| >1 ≤ 5 vuotta || 21,213 || 15 || 10,607 || – || – || –

|| > 5 vuotta || 21,213 || 15 || 10,607 || – || – || –

Taulukko 3

Luottoluokka, johon lyhytaikaisen vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluokitus kuuluu || Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan b alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset || Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan c ja d alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset

|| 20 päivän realisointiaika (%) || 10 päivän realisointiaika (%) || 5 päivän realisointiaika (%) || 20 päivän realisointiaika (%) || 10 päivän realisointiaika (%) || 5 päivän realisointiaika (%)

1 || 0,707 || 0,5 || 0,354 || 1,414 || 1 || 0,707

2–3 || 1,414 || 1 || 0,707 || 2,828 || 2 || 1,414

Taulukko 4

Muuntyyppiset vakuudet ja vastuut

|| 20 päivän realisointiaika (%) || 10 päivän realisointiaika (%) || 5 päivän realisointiaika (%)

Pääindeksiin sisältyvät osakkeet ja vaihtovelkakirjalainat || 21,213 || 15 || 10,607

Muut virallisesti hyväksytyssä pörssissä kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet ja vaihtovelkakirjalainat || 35,355 || 25 || 17,678

Käteinen raha || 0 || 0 || 0

Kulta || 21,213 || 15 || 10,607

Taulukko 5

Valuuttaeroista johtuvat volatiliteettikorjaukset

20 päivän realisointiaika (%) || 20 päivän realisointiaika (%) || 5 päivän realisointiaika (%)

11,314 || 8 || 5,657

38. Vakuudellisen luotonannon osalta realisointiaika on 20 pankkipäivää. Takaisinostosopimusten (lukuun ottamatta sopimuksia, joihin sisältyy hyödykkeiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyvien taattujen oikeuksien luovutus) ja arvopaperien lainaksiantamisen ja -ottamisen osalta realisointiaika on viisi arkipäivää. Muiden pääomamarkkinalähtöisten transaktioiden osalta realisointiaika on 10 arkipäivää.

39. Taulukoissa 2–5 ja 40–42 kohdassa luottoluokka, johon vieraan pääoman ehtoinen arvopaperi kuuluu, on luottoluokka, jota toimivaltaiset viranomaiset ovat 78–83 artiklan mukaisesti todenneet ulkoisen luottoluokituksen vastaavan. Tässä tapauksessa on sovellettava myös 1 osan 10 kohtaa.

40. Ei-hyväksytyille arvopapereille, jotka on lainattu tai myyty takaisinostosopimuksen tai arvopaperien lainaksiantamisen ja -ottamisen yhteydessä, tehdään sama volatiliteettikorjaus kuin pääindeksin ulkopuolisille osakkeille, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi virallisesti hyväksytyssä pörssissä.

41. Yhteissijoitusyrityksissä oleviin hyväksyttyihin osuuksiin tehdään volatiliteettikorjaus, joka vastaa suurinta volatiliteettikorjausta, joka tehtäisiin omaisuuseriin, joihin rahastolla on oikeus sijoittaa, ottaen huomioon 38 kohdassa määritetty transaktion realisointiaika.

42. Laitosten liikkeeseen laskemiin luokittelemattomiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin, jotka täyttävät 1 osan 8 kohdassa asetetut hyväksyttävyyskriteerit, tehdään samat volatiliteettikorjaukset kuin laitosten ja yritysten liikkeeseen laskemiin arvopapereihin, joille on annettu luottoluokkaa 2 tai 3 vastaava ulkoinen luottoluokitus.

ii)           Omat volatiliteettikorjausten estimaatit

43. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille, jotka noudattavat 48–57 kohdassa asetettuja vaatimuksia, mahdollisuuden soveltaa omia volatiliteettiestimaatteja laskettaessa vakuuksiin ja vastuisiin tehtäviä volatiliteettikorjauksia.

44. Jos vieraan pääoman ehtoisilla arvopapereilla on hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka vastaa sijoitusluokkaa (investment grade) tai on sitä parempi, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset laskevat jokaiselle arvopaperiluokalle oman volatiliteettiestimaatin.

45. Luokkia määritettäessä luottolaitosten on otettava huomioon arvopaperin liikkeeseenlaskijan ominaispiirteet, arvopaperien ulkoinen luottoluokitus, niiden jäljellä oleva juoksuaika sekä niiden muunnettu duraatio. Volatiliteettiestimaattien on vastattava arvopapereita, jotka luottolaitos on sisällyttänyt kuhunkin luokkaan.

46. Vieraan pääoman ehtoisten arvopaperien, joilla on hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka on heikompi kuin sijoitusluokka, ja muiden hyväksyttävien vakuuksien volatiliteettikorjaukset on laskettava kunkin yksittäisen omaisuuserän osalta erikseen.

47. Luottolaitosten, jotka käyttävät omat arvonleikkaustekijät -menetelmää, on arvioitava vakuuden volatiliteetti tai valuuttaero ottamatta huomioon vakuudettomien vastuiden, vakuuksien ja/tai valuuttojen välistä korrelaatiota.

Määrälliset kriteerit

48. Volatiliteettikorjauksia laskettaessa on käytettävä 99 prosentin yksisuuntaista luottamusväliä.

49. Seuraavia realisointiaikoja on sovellettava: vakuudellisessa luotonannossa 20 pankkipäivää; takaisinostosopimuksissa 5 pankkipäivää paitsi jos niihin sisältyy hyödykkeiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyvien taattujen omistusoikeuksien luovutus tai arvopaperien lainaksiantaminen ja -ottaminen; muissa pääomamarkkinalähtöisissä transaktioissa 10 pankkipäivää.

50. Luottolaitokset voivat käyttää volatiliteettikorjauksessa lukuja, jotka on laskettu lyhyempiin tai pidempiin realisointiaikoihin perustuen kuin mitä 49 kohdassa on säädetty kyseessä oleville sopimustyypeille, skaalaamalla säädettyä volatiliteettikorjausta ylöspäin tai alaspäin käyttäen aikakaavan neliöjuurta:

missä TM on todellinen realisointiaika;

HM on kyseisen realisointiajan mukainen volatiliteettikorjaus;

HN on säädettyyn realisointiaikaan TN perustuva volatiliteettikorjaus.

51. Luottolaitosten on otettava huomioon laadultaan heikompien omaisuuserien vähäisempi likvidiys. Realisointiaikaa on tarkistettava ylöspäin, jos vakuuden likvidiydestä on epävarmuutta. Luottolaitosten on myös ilmoitettava, jos potentiaalinen volatiliteetti on aiemmissa tiedoissa arvioitu liian alhaiseksi (esim. sidotut valuutat). Näihin tapauksiin on sovellettava stressiskenaariota.

52. Volatiliteettikorjauksia laskettaessa havaintokauden (otantakausi) pituuden on oltava vähintään yksi vuosi. Luottolaitoksilla, jotka käyttävät havaintokauden määrittelyssä painotusjärjestelmää tai muita menetelmiä, toteutuneen havaintokauden pituuden on oltava vähintään yksi vuosi (yksittäisten havaintojen painotetun keskimääräisen viiveen on oltava vähintään kuusi kuukautta). Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös edellyttää, että luottolaitokset laskevat volatiliteettikorjauksensa lyhyemmältä ajanjaksolta, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tämän olevan perusteltua hintavolatiliteetin merkittävän lisääntymisen vuoksi.

53. Luottolaitosten on päivitettävä tietokantansa vähintään kerran kolmessa kuukaudessa ja päivitettävä tietoja myös silloin, kun markkinahinnat muuttuvat merkittävästi. Tämän mukaisesti volatiliteettikorjaukset on laskettava vähintään kolmen kuukauden välein.

Laadulliset vaatimukset

54. Volatiliteettiestimaatteja on käytettävä luottolaitoksen päivittäisessä riskienhallintaprosessissa mukaan lukien sen sisäiset vastuulimiitit.

55. Jos luottolaitoksen päivittäisessä riskienhallinnassaan käyttämä realisointiaika on pidempi kuin kyseiselle sopimustyypille tässä osassa määritetty realisointiaika, luottolaitoksen volatiliteettikorjauksia on korotettava 50 kohdassa määritetyn aikakaavan neliöjuuren mukaisesti.

56. Luottolaitoksella on oltava vakiintuneet menettelyt, joilla seurataan dokumentoitujen käytänteiden ja valvontatoimien noudattamista; käytänteillä ja valvontatoimilla hallitaan järjestelmää, jolla estimoidaan volatiliteettikorjauksia ja integroidaan estimaatit luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmään.

57. Luottolaitoksen omaan sisäisen tarkastuksen prosessiin on kuuluttava säännöllisesti suoritettava volatiliteettikorjausten estimointijärjestelmän riippumaton tarkastelu. Volatiliteettikorjausten estimoinnissa ja estimaattien integroinnissa luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmään käytettävän kokonaisjärjestelmän tarkastelu on suoritettava vähintään kerran vuodessa ja siihen on sisällyttävä ainakin seuraavat toimet:

a)      volatiliteettikorjausten estimaattien integrointi päivittäiseen riskienhallintaan;

b)      volatiliteettikorjausten estimointiprosessissa tapahtuvien merkittävien muutosten validointi;

c)      volatiliteettikorjausten estimointijärjestelmässä käytettävien tietolähteiden johdonmukaisuuden, oikea-aikaisuuden ja luotettavuuden varmistaminen mukaan lukien tietolähteiden riippumattomuus;

d)      volatiliteettioletusten paikkansapitävyys ja tarkoituksenmukaisuus.

iii)          Volatiliteettikorjausten korottaminen

58. Tämän osan 37–42 kohdassa määritettyjä volatiliteettikorjauksia sovelletaan, kun arvot määritetään päivittäin. Jos luottolaitos käyttää 43–57 kohdan mukaisesti omia volatiliteettikorjausten estimaatteja, ne on ensisijaisesti laskettava päivittäisten arvonmääritysten perusteella. Jos arvostus tehdään harvemmin kuin kerran päivässä, on sovellettava suurempia volatiliteettikorjauksia. Ne lasketaan korottamalla päivittäin arvostettuja volatiliteettikorjauksia seuraavan ”ajan neliöjuureen” perustuvan kaavan mukaisesti:

missä

H on sovellettava volatiliteettikorjaus

HM     on volatiliteettikorjaus, kun suoritetaan päivittäinen arvostus

NR on arvostusten suorittamisen välinen aika pankkipäivinä

TM on kyseisen sopimustyypin realisointiaika.

iv)          0 prosentin volatiliteettikorjauksen soveltamisehdot

59. Kun luottolaitos soveltaa takaisinostosopimuksissa sekä arvopaperien lainaksiantamisessa ja -ottamisessa valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää ja a–h alakohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille mahdollisuuden olla soveltamatta 35–58 kohdan mukaisesti laskettuja volatiliteettikorjauksia ja soveltaa sen sijaan 0 prosentin volatiliteettikorjausta. Tämä vaihtoehto ei ole sallittu, kun luottolaitokset soveltavat 12–22 kohdassa esitettyä sisäisten mallien menetelmää.

a)      Sekä vastuu että vakuus ovat 1 osan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käteistä rahaa tai arvopapereita.

b)      Sekä vastuu että vakuus ovat saman valuutan määräisiä.

c)      Sopimuksen juoksuaika ei saa olla yhtä päivää pidempi tai sitten sekä vastuun että vakuuden markkina-arvon määrityksen tai nettoarvon tilityksen on tapahduttava päivittäin.

d)      Vastapuolen laiminlyömää nettoarvon tilitystä edeltäneen viimeisimmän markkina-arvon määrittämisen ja vakuuden rahaksi muuttamisen välinen aika ei saa ylittää neljää pankkipäivää.

e)      Sopimus selvitetään kyseiselle sopimustyypille hyväksytyssä selvitysjärjestelmässä.

f)       Sopimukseen kuuluvat asiakirjat ovat kyseisellä arvopaperityypillä toteutettavissa takaisinostosopimuksissa tai arvopaperien lainaksiantamisessa ja -ottamisessa käytettäviä vakiomuotoisia asiakirjoja.

g)      Sopimukseen sovelletaan asiakirjoja, joissa todetaan, että vastapuolen laiminlyödessä velvoitteensa tilittää käteinen raha, arvopaperit tai nettoarvo tai muu vastike sopimus voidaan purkaa välittömästi.

h)      Toimivaltaiset viranomaiset pitävät vastapuolta keskeisenä markkinatoimijana. Keskeisiin markkinatoimijoihin voivat kuulua seuraavat yhteisöt:

– tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan b alakohdassa mainitut yhteisöt, joille annetaan 78–83 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipaino;

– laitokset;

– muut rahoitusalan yritykset (mukaan lukien vakuutusyritykset), joilta oleville vastuille annetaan 78–83 artiklan mukaisesti 20 prosentin riskipaino, tai jos kyse on luottolaitoksista, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän 83–89 artiklan mukaisesti, luottolaitoksilla ei ole hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, mutta joiden maksukyvyttömyyden todennäköisyys sisäisen luokituksen mukaan vastaa hyväksyttyjen luottoluokituslaitosten antamia luottoluokituksia, ja jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan vähintään luottoluokkaa 2 yrityssaamisten riskipainotuksesta annettujen 78–83 artiklaan sisältyvien säännösten mukaisesti.

– säännellyt yhteissijoitusyritykset, joihin sovelletaan pääomaa tai vipuvaikutusta koskevia vaatimuksia;

– säännellyt eläkerahastot; ja

– hyväksytyt selvitysorganisaatiot.

60. Jos toimivaltainen viranomainen sallii kotivaltionsa liikkeeseen laskemilla arvopapereilla tehtävien takaisinostosopimusten tai arvopaperien lainaksiantamisen ja -ottamisen osalta 59 kohdassa esitetyn käsittelyn, muut toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa niiden lainkäyttöalueelle sijoittautuneiden luottolaitosten soveltaa samaa lähestymistapaa samoihin sopimuksiin.

c)           Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen

Standardimenetelmä

61. Tämän osan 34 kohdan mukaisesti laskettu E*:n arvo on 80 artiklassa tarkoitettu vastuuarvo.

Sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmä (FIRB)

62. Tämän kohdan mukaisesti laskettu LGD* (toteutunut tappio-osuus) on liitteessä VII tarkoitettu LGD.

LGD* = Max {0, LGD x [(E*/E]}

missä

LGD on tappio-osuus, jota sovellettaisiin vastuisiin 84–89 kohdan mukaisesti, jos vastuulla ei olisi vakuutta;

E on 84–89 artiklan mukainen vastuuarvo;

E* lasketaan 34 kohdan mukaisesti.

1.5. Muut hyväksytyt vakuudet sovellettaessa 84–89 artiklaa 1.5.1. Arvostus

a)           Kiinteistövakuudet

63. Riippumattoman arvioijan on määritettävä kiinteistön arvoksi markkina-arvo tai sitä alhaisempi arvo. Niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat säätäneet lailla tai asetuksella tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista, riippumaton arvioija voi määrittää kiinteistön arvoksi kiinnitysluoton arvon tai sitä alhaisemman arvon.

64. Markkina-arvo on arvioitu hinta, jolla kiinteistö pitäisi voida myydä arviointipäivänä myyjän ja hänestä riippumattoman ostajan välisellä sopimuksella asianmukaisen markkinoinnin jälkeen kummankin osapuolen toimiessa asiantuntevasti, varovaisesti ja vapaaehtoisesti. Markkina-arvo on esitettävä avoimella ja selkeällä tavalla.

65. Kiinnitysluoton arvolla tarkoitetaan sitä kiinteistön arvoa, joka on määritetty arvioimalla huolellisesti kiinteistön myöhempää myytävyyttä ottaen huomioon omaisuuden pitkän aikavälin kestävät ominaisuudet, normaalit paikalliset markkinaolosuhteet, kiinteistön senhetkinen käyttö ja asianmukaiset vaihtoehtoiset käyttötavat. Spekulatiivisia tekijöitä ei saada ottaa huomioon arvioitaessa kiinnitysluoton arvoa. Kiinnitysluoton arvo on esitettävä avoimella ja selkeällä tavalla.

66. Vakuuden arvon on oltava tapauksesta riippuen markkina-arvo tai kiinnitysluoton arvo, jota on tarpeen mukaan pienennetty 2 osan 8 kohdassa edellytetyn arvon tarkistuksen johdosta tai kiinteistöön kohdistuvien mahdollisten etuoikeutettujen vaateiden huomioonottamiseksi.

b)           Saamiset

67. Saamisten arvo on niiden rahallinen määrä.

c)           Muut reaalivakuudet

68. Omaisuus on arvostettava markkina-arvoon eli hintaan, jolla omaisuus voitaisiin myydä arviointipäivänä myyjän ja hänestä riippumattoman ostajan välisellä vapaaehtoisella sopimuksella.

1.5.2. Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen

a)           Yleinen käsittely

69. Tämän osan 70–73 kohdan mukaisesti laskettu LGD* (toteutunut tappio-osuus) on liitteessä VII tarkoitettu LGD.

70. Jos vakuuden (C) arvo suhteessa vastuuarvoon (E) jää alle taulukon 6 mukaisen raja-arvon C* (vastuulta vaadittu vakuudellisuuden vähimmäistaso), LGD* on LGD:n arvo, joka määritetään liitteessä VII vastapuoleen kohdistuville vakuudettomille vastuille.

71. Jos vakuuden arvo suhteessa vastuuarvoon ylittää toisen, taulukon 6 mukaisen korkeamman raja-arvon C** (eli täyden LGD-hyväksynnän edellyttämä vakuudellisuuden taso), LGD*:n on oltava seuraavassa taulukossa määritetty arvo.

72. Jos vakuudellisuuden C** vaadittua tasoa ei saavuteta koko vastuun osalta, vastuuta on pidettävä kaksiosaisena: toisella osalla on vaadittu vakuuden taso C** ja toisella ei.

73. Taulukossa 6 esitetään vastuiden vakuudellisiin osiin sovellettavat LGD*-arvot ja vaaditut vakuustasot.

Taulukko 6

Vastuiden vakuudellisten osien LGD:n vähimmäistaso

|| Ylimmän etuoikeus-luokan vaateiden ja ehdollis-ten vaateiden LGD* || Etuoikeu-deltaan huonompien vaateiden ja ehdollisten vaateiden LGD* || Vastuulta vaadittu vakuudellisuuden vähimmäistaso (C*) || Täyden LGD-hyväksynnän edellyttämä vakuudel-lisuuden vähimmäistaso (C**)

Saamiset || 35 % || 65 % || 0 % || 125 %

Asuinkiinteistö/liikekiinteistö || 35 % || 65 % || 30 % || 140 %

Muu vakuus || 40 % || 70 % || 30 % || 140 %

Edellä mainitusta poiketen toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2012 saakka sallia, että luottolaitokset määrittävät säädettyjen vakuusrajojen puitteissa

a)      LGD-arvoksi 30 prosenttia ylimmän etuoikeusluokan vastuille, jotka sisältyvät liikekiinteistö -leasingsopimuksiin; ja

b)      LGD-arvoksi 35 prosenttia ylimmän etuoikeusluokan vastuille, jotka sisältyvät kone- ja laiteleasing -sopimuksiin.

Poikkeuksen sovellettavuutta tarkastellaan uudestaan kyseisen ajanjakson päätyttyä.

b)           Liikekiinteistövakuuksien vaihtoehtoinen käsittelytapa

74. Jollei tämän kohdan ja 75 kohdan soveltamisesta muuta johdu, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat 69–73 artiklassa säädetystä menettelystä poiketen sallia, että luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainotusta vastuun siihen osaan, jonka täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueella sijaitseva asuin- tai liikekiinteistö; tämän edellytyksenä on, että toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että kyseiset markkinat ovat hyvin kehittyneet ja vakiintuneet ja että asuin- tai liikekiinteistövakuudellisesta lainanannosta syntyneet tappiot eivät ylitä seuraavia enimmäismääriä:

a)      enintään 50 prosenttia markkina-arvosta (tai 60 prosenttia kiinnitysluoton arvosta, jos se on alempi) ei saa ylittää 0,3:a prosenttia asuin- ja/tai liikekiinteistöluottojen kokonaismäärästä vuoden aikana;

b)      asuin- tai liikekiinteistövakuudellisesta lainanannosta aiheutuvat kokonaistappiot eivät saa ylittää 0,5:tä prosenttia luottojen, joille on annettu kyseinen kiinteistövakuus, kokonaismäärästä vuoden aikana.

75. Jos jompikumpi 74 kohdassa mainituista edellytyksistä ei täyty vuoden aikana, käsittelyä ei saa soveltaa ennen kuin edellytykset täyttyvät jonkin tulevan vuoden aikana.

76. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jotka eivät salli 73 kohdan mukaista käsittelyä, voivat antaa luottolaitoksille mahdollisuuden soveltaa kyseisen käsittelyn mukaisia riskipainoja vastuisiin, joiden vakuutena on asuin- tai liikekiinteistöjä, jotka sijaitsevat niiden jäsenvaltioiden alueella, joiden toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän käsittelyn, samoin ehdoin, joita sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa.

1.6. Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen eri vakuuksista muodostuvan ryhmän osalta

77. Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84‑89 artiklan mukaisesti ja saamisen vakuutena on sekä rahoitusvakuus että muu hyväksyttävä vakuus, liitteessä VII tarkoitettua LGD-lukua vastaava LGD* (toteutunut tappio-osuus) lasketaan jäljempänä esitetyllä tavalla.

78. Luottolaitoksen on jaettava volatiliteettikorjattu vastuuarvo (eli arvo, joka saadaan, kun volatiliteettikorjausta on sovellettu 34 kohdassa esitetyllä tavalla) osiin, joiden vakuutena on ainoastaan yksi vakuustyyppi. Luottolaitoksen on näin ollen jaettava tarvittaessa vastuu osaan, jonka vakuutena on hyväksytty rahoitusvakuus; osaan, jonka vakuutena on saamisia; osiin, joiden vakuutena on asuin- ja/tai liikekiinteistövakuus; osaan, jonka vakuutena on muu hyväksytty vakuus; vakuudettomaan osaan.

79. Vastuun jokaisen osan LGD* lasketaan erikseen tämän liitteen säännösten mukaisesti.

1.7. Muu vastikkeellinen luottosuoja 1.7.1. Kolmansiin laitoksiin tehdyt talletukset

80. Jos tämän liitteen 2 osan 12 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, 1 osan 23 kohdassa tarkoitettua luottosuojaa voidaan käsitellä kuten kolmannen laitoksen antamaa takausta.

1.7.2. Lainan myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset

81. Jos tämän liitteen 2 osan 13 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, 1 osan 24 kohdassa tarkoitettua luottosuojaa voidaan käsitellä kuten henkivakuutuksen myöntäneen yhtiön antamaa takausta. Hyväksytyn luottosuojan arvo on henkivakuutuksen takaisinostoarvo.

1.7.3. Pyynnöstä takaisin ostetut laitosten liikkeeseen laskemat rahoitusvälineet

82. Tämän liitteen 1 osan 25 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä instrumentteja voidaan käsitellä kuten liikkeeseenlaskijalaitoksen antamaa takausta.

83. Edellä mainituissa tapauksissa hyväksytyn luottosuojan arvo määritetään seuraavasti:

a)      jos instrumentin takaisinostohinta on sen nimellisarvo, suojan arvo on kyseinen määrä;

b)      jos instrumentin takaisinostohinta on sen markkinahinta, suojan arvo on instrumentin arvo, joka lasketaan samalla tavalla kuin 1 osan 8 kohdassa määritettyjen vieraan pääoman ehtoisten arvopaperien arvo.

2. Takauksen luonteinen luottosuoja 2.1. Arvostus

84. Takauksen luonteisen luottosuojan (G) arvo on määrä, jonka luottosuojan tarjoaja on sitoutunut maksamaan velallisen maksukyvyttömyyden tai maksulaiminlyönnin seurauksena tai muiden erikseen määritettyjen maksuvelvollisuuden laukaisevien tapahtumien sattuessa. Kun kyseessä on luottojohdannainen, jonka ehdoissa ei pidetä maksuvelvollisuuden laukaisevana tapahtumana suojattavaan omaisuuteen liittyvää uudelleenjärjestelyä, johon sisältyy pääoman, korkojen tai palkkioiden maksusta vapauttaminen tai sen lykkäys, joka johtaa luottotappioon (eli arvonoikaisuun tai muuhun vastaavaan tuloslaskelmaan tehtävään kulukirjaukseen), tämän kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti laskettua luottosuojaa alennetaan 40 prosenttia.

85. Jos takauksen luonteinen luottosuoja on eri valuutassa kuin vastuu, luottosuojan arvoa alennetaan soveltamalla volatiliteettikorjausta HFX seuraavasti:

G* = G x (1-HFX)

missä

G on luottosuojan nimellismäärä;

G* on G, jota on mukautettu valuuttariskin varalta; ja

Hfx on luottosuojan ja suojattavan omaisuuden mahdollisten valuuttaerojen vuoksi tehty volatiliteettikorjaus.

Jos valuuttaeroa ei ole

G* = G

86. Valuuttaerojen vuoksi tehtävät volatiliteettikorjaukset voidaan laskea 35–58 kohdassa esitettyjen valvojan antaman vakioarvon leikkauksen tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmän mukaisesti.

2.2. Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen 2.2.1. Osittainen suoja – etuoikeusluokkien määrittäminen

87. Jos luottolaitos siirtää osan lainaan sisältyvästä riskistä yhteen tai useampaan etuoikeusluokkaan, on sovellettava 94–101 artiklan säännöksiä. Maksujen kynnysarvojen, joita pienempiä maksuja ei suoriteta luottotappion toteutuessa, katsotaan vastaavan suuririskisintä osaa ja johtavan siihen, että riski katsotaan siirretyksi etuoikeusluokkiin.

2.2.2. Standardimenetelmä

a)           Täysi suoja

88. Sovellettaessa 80 artiklaa g on vastuulle, joka on täysin suojattu takauksen luonteisella luottosuojalla (GA), annettu riskipaino,

missä

g on suojan tarjoajaan kohdistuvien vastuiden riskipaino, kuten 78–83 artiklassa määritetään; ja

GA on 85 kohdan mukaisesti laskettu G*:n arvo, jota on mukautettu 4 osassa tarkoitetulla tavalla maturiteettierojen varalta.

b)           Osittainen suoja – sama etuoikeusluokka

89. Jos suojattu määrä on pienempi kuin vastuuarvo ja sen suojatuilla ja suojaamattomilla osilla on sama etuoikeusluokka (eli luottolaitos ja suojan tarjoaja jakavat tappiot tasasuhteessa), voidaan myöntää suhteellinen helpotus viranomaispääomavaatimusta laskettaessa. Sovellettaessa 80 artiklaa riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

(E-GA) x r + GA x g,

missä

E on vastuuarvo;

GA on 85 kohdan mukaisesti laskettu G*:n arvo, jota on mukautettu 4 osassa tarkoitetulla tavalla maturiteettierojen varalta;

r on vastapuoleen liittyvien vastuiden riskipaino, kuten 78–83 artiklassa säädetään; ja

g on suojan tarjoajaan kohdistuvien vastuiden riskipaino, kuten 78–83 artiklassa säädetään.

c)           Valtiontakaukset

90. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että liitteessä VI olevassa 4–6 kohdassa säädettyä menettelyä sovelletaan valtioiden ja keskuspankkien takaamiin vastuisiin tai niiden osiin, kun takaus on velallisen kotimaan valuutan määräinen ja saaminen on rahoitettu kyseisellä valuutalla.

2.2.3. Sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmä (FIRB)

Täysi suoja / osittainen suoja – sama etuoikeusluokka

91. Vastuun suojatun osan (joka perustuu luottosuojan (GA) korjattuun arvoon) PD-luku voi liitteessä VII olevaa 2 osaa sovellettaessa olla suojan tarjoajan PD tai velallisen ja suojan tarjoajan PD-lukujen välissä oleva luku, jos täydelle korvattavuudelle ei katsota olevan perusteita. Etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien vastuiden ja paremmassa etuoikeusasemassa olevan takauksen luonteisen luottosuojan osalta liitteessä VII olevaa 2 osaa sovellettaessa LGD-lukuna voidaan pitää ylimmän etuoikeusluokan saamisten LGD-lukua.

92. Vastuun suojaamattoman osan PD on velallisen PD ja LGD on suojattavan vastuun LGD.

93. GA on edellä 85 kohdan mukaisesti laskettu G*:n arvo, jota on mukautettu 4 osassa tarkoitetulla tavalla maturiteettierojen varalta.

4 osa – Maturiteettierot

1. Riskipainotettujen saamisten yhteismääriä laskettaessa maturiteettieroja syntyy, kun luottosuojan jäljellä oleva juoksuaika on lyhyempi kuin suojattavan vastuun. Kun jäljellä oleva juoksuaika on alle kolme kuukautta ja lyhyempi kuin suojattavan vastuun juoksuaika, suojaa ei hyväksytä.

2. Maturiteettieron vallitessa luottosuojaa ei saa hyväksyä, jos

a)      suojan alkuperäinen juoksuaika on alle vuoden pituinen; tai

b)      vastuu on lyhytaikainen saaminen, johon on toimivaltaisten viranomaisten mukaan sovellettava yhden vuoden alarajan sijaan yhden päivän alarajaa liitteessä VII olevan 2 osan 13 kohdan mukaisen maturiteettiarvon osalta.

3. Juoksuajan määritelmä

3. Vastuun todelliseksi juoksuajaksi katsotaan pisin mahdollinen jäljellä oleva aika, jonka kuluessa vastapuolen on täytettävä velvoitteensa, kuitenkin enintään viisi vuotta. Jollei 4 kohdan soveltamisesta muuta johdu, luottosuojan juoksuajaksi katsotaan aikaisin mahdollinen ajankohta, jona suoja voi päättyä tai jona se voidaan päättää.

4. Jos luottosuoja on mahdollista päättää suojan myyjän harkinnan mukaan, suojan juoksuajan katsotaan päättyvän aikaisimpana mahdollisena ajankohtana, jona kyseinen optio voidaan toteuttaa. Jos luottosuoja on mahdollista päättää suojan ostajan harkinnan mukaan käyttämällä optiota ja suojan alulle panoa koskeviin ehtoihin sisältyy luottolaitoksen näkökulmasta positiivinen kannustin sopimuksen voimassaolon päättämiseksi ennen alkuperäisen juoksuajan päättymistä, suojan juoksuajan katsotaan päättyvän aikaisimpana ajankohtana, jona optio voidaan toteuttaa; muussa tapauksessa option ei katsota vaikuttavan suojan juoksuaikaan.

5. Jos luottojohdannaisen ehdoissa ei ole estetty sen voimassaolon päättämistä ennen sellaisen maksuajan pidennyksen päättymistä, joka on maksukyvyttömyyden toteamisen ehto alkuperäistä velvoitetta koskevan laiminlyönnin tapahduttua, suojan juoksuaikaa on lyhennettävä maksuajan pidennystä vastaavalla ajalla.

4. Suojan arvostaminen 4.1. Vastikkeellisen luottosuojan alaiset sopimukset – rahoitusvakuuksia koskeva yksinkertainen menetelmä

6. Jos vastuun juoksuaika poikkeaa suojan juoksuajasta, vakuutta ei hyväksytä.

4.2. Vastikkeellisen luottosuojan alaiset sopimukset – rahoitusvakuuksia koskeva kattava menetelmä

7. Luottosuojan ja vastuun juoksuajat on otettava vakuuden tarkistetussa arvossa huomioon seuraavan kaavan mukaisesti:

CVAM = CVA x (t-t*)/(T-t*),

jossa

CVA on vakuuden volatiliteettikorjattu arvo, kuten 3 osan 34 kohdassa säädetään, tai vastuun määrä, riippuen siitä kumpi on alempi;

t on luottosuojan 3–5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai T:n arvo riippuen siitä, kumpi on alhaisempi;

T on vastuun 3–5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai viisi vuotta riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; ja

t* on 0,25.

CVAM on CVA ,jota on mukautettu maturiteettierojen varalta ja joka sisällytetään kaavaan, jolla lasketaan täysin mukautettu vastuuarvo (E*), kuten 3 osan 34 kohdassa esitetään.

4.3. Takauksen luonteisen luottosuojan alaiset sopimukset

8. Luottosuojan ja vastuun juoksuajat on otettava luottosuojan tarkistetussa arvossa huomioon seuraavan kaavan mukaisesti:

GA = CVA x (t-t*)/(T-t*),

missä

G* on suojan määrä, jota on mukautettu valuuttaerojen varalta;

GA on G*, jota on mukautettu maturiteettierojen varalta;

t on luottosuojan 3–5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai T:n arvo riippuen siitä, kumpi on alhaisempi;

T on vastuun 3–5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai viisi vuotta riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; ja

t* on 0,25.

GA on suojan arvo sovellettaessa 3 osan 84–93 kohtaa.

5 osa – Luottoriskin vähentämismenetelmien yhdistelmät standardimenetelmässä

9. Jos luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78–83 artiklan mukaisesti ja soveltaa yksittäiseen vastuuseen useampaa luottoriskin vähentämismenetelmää (luottolaitoksella on esimerkiksi yhden vastuun osalta sekä reaalivakuus että takaus, jotka suojaavat osaa vastuusta), luottolaitoksen on jaettava vastuu osiin, jotka on suojattu yhdellä luottoriskin vähentämismenetelmällä (esimerkiksi osuus, joka on suojattu vakuudella, ja osuus, joka on suojattu takauksella), ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava kunkin osuuden osalta erikseen 78–83 artiklan ja tämän liitteen säännösten mukaisesti.

10. Jos suojan tarjoajan tarjoamalla luottosuojakokonaisuudella on erilaisia juoksuaikoja, on sovellettava 1 kohdassa kuvattua lähestymistapaa vastaavaa lähestymistapaa.

6 osa – Saamisten koriin sovellettavat luottoriskin vähentämismenetelmät

1. First-to-default -luottojohdannaissopimukset

1. Jos luottolaitos on hankkinut useille vastuille luottosuojan sellaisin ehdoin, että ensimmäinen vastuiden joukossa esiintyvä maksun laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen laiminlyönti johtaa sopimuksen purkamiseen, luottolaitos voi tämän liitteen mukaisesti ottaa luottosuojan huomioon riskipainotettujen saamisten ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärän laskentatavassa, joka tuottaisi luottosuojan puuttuessa riskipainotettujen saamisten alhaisimman yhteismäärän 78–83 artiklan tai 84–89 artiklan mukaisesti; näin voidaan toimia ainoastaan silloin, jos vastuuarvo on yhtä suuri tai pienempi kuin luottosuojan arvo.

2. n:nnen tappion korista muodostuvat luottojohdannaissopimukset (nth-to-default –luottojohdannaissopimukset)

2. Jos n:s laiminlyönti vastuiden joukossa laukaisee luottosuojan mukaisen maksuvelvollisuuden, suojan ostava luottolaitos voi hyväksyä luottosuojan riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärän laskemista varten ainoastaan siinä tapauksessa, että suojaus on tehty myös laiminlyönteihin 1:stä n–1:een tai kun n–1 -laiminlyönnit ovat jo tapahtuneet. Näissä tapauksissa on sovellettava 1 kohdassa first-to-default ‑luottojohdannaisssopimuksille määritettyä menetelmää, johon on tehty nth-to-defaults -sopimusten edellyttämät muutokset.

LIITE IX – Arvopaperistaminen 1 osa – Liitteessä X käytettävät määritelmät

1. Tässä liitteessä

– ’marginaalilla/hintaerolla’ tarkoitetaan perittäviä rahoituskuluja ja muita arvopaperistetuista vastuista saatuja palkkioita, joista on vähennetty kulut ja muut kustannukset;

– ’alullepanijan takaisinlunastusmenettelyllä’ tarkoitetaan sopimusvelvoitetta, jonka mukaan jäljellä olevien vastuiden määrän alittaessa määrätyn tason alulle paneva luottolaitos voi ostaa arvopaperistetut omaisuuserät takaisin tai kuolettaa ne ennen kuin kaikki suojattavat vastuut on maksettu takaisin;

– ’likviditeettisopimuksella’ tarkoitetaan arvopaperistettujen omaisuuserien positiota, joka syntyy sopimuksella, jolla hankitaan oikea-aikaiset rahavirrat sijoittajille varmistavaa rahoitusta;

– ’Kirb:lla’ tarkoitetaan kahdeksaa prosenttia riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä, joka laskettaisiin 84–89 artiklan mukaisesti arvopaperistetuille vastuille, jos niitä ei olisi arvopaperistettu, lisättynä kyseisten artikloiden mukaisesti lasketulla kyseisiin vastuisiin liittyvillä odotetuilla tappioilla;

– ’luottoluokitukseen perustuvalla arviointimallilla’ tarkoitetaan menetelmää, jolla lasketaan arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä 4 osan 45–49 kohdan mukaisesti;

– ’valvontaviranomaisen kehittämällä arviointimallilla’ tarkoitetaan menetelmää, jolla lasketaan arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä 4 osan 50–52 kohdan mukaisesti;

– ’luokittelemattomalla positiolla’ tarkoitetaan arvopaperistettuja omaisuuseriä, joilla ei ole 97 artiklassa määritetyn hyväksytyn luottolaitoksen antamaa luottoluokitusta;

– ’luokitellulla positiolla’ tarkoitetaan arvopaperistettuja omaisuuseriä, joilla on 97 artiklassa määritetyn hyväksytyn luottolaitoksen antama luottoluokitus;

– ’lyhyiden rahoitusinstrumenttien arvopaperistamisella (ABCP-ohjelma)’ tarkoitetaan arvopaperistamisohjelmaa, jonka kautta liikkeeseen lasketut arvopaperit ovat pääasiallisesti arvopapereita, joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään yksi vuosi.

2 osa – Vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat merkittävän luottoriskin siirron sekä arvopaperistetuille vastuille laskettavien riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän hyväksymistä

1. Merkittävä luottoriskin siirto perinteisessä arvopaperistamisessa – hyväksymisen vähimmäisedellytykset

1. Perinteisen arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos voi jättää arvopaperistetut vastuut huomiotta laskettaessa riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärää, jos arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvä merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille ja siirto on toteutettu seuraavien edellytysten mukaisesti:

a)      arvopaperistamisesta laaditut asiakirjat vastaavat sopimuksen taloudellista sisältöä;

b)      arvopaperistetut vastuut ovat järjestelyn myötä alulle panevan luottolaitoksen ja sen velkojien ulottumattomissa myös konkurssin ja konkurssihallinnon aikana. Tästä on saatava pätevän oikeudellisen neuvonantajan lausunto.

c)      Liikkeeseen lasketut arvopaperit eivät ole alulle panevan luottolaitoksen maksuvelvoitteita.

d)      Siirronsaaja on arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö.

e)      Alulle panevalle luottolaitokselle ei jää välitöntä tai välillistä määräysvaltaa siirrettyihin vastuisiin. Alullepanijalla katsotaan olevan välitön määräysvalta siirrettyihin vastuisiin, jos sillä on oikeus ostaa siirronsaajalta aiemmin siirretyt vastuut ja realisoida ne, tai jos se on velvoitettu ottamaan siirretyn riskin uudestaan vastuulleen. Vaikka alulle paneva luottolaitos pitäisi itsellään vastuisiin liittyviä hallinnointioikeuksia tai velvoitteita, tämä ei merkitse, että sillä on välillinen määräysvalta vastuisiin.

f)       Alullepanijan takaisinlunastusmenettelyssä seuraavien edellytysten on täytyttävä:

i)       takaisinlunastusmenettelyn soveltaminen on alulle panevan luottolaitoksen päätösvallassa;

ii)      takaisinlunastusmenettelyä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun arvopaperistettujen vastuiden alkuperäisestä arvosta on kuolettamatta enintään kymmenen prosenttia; ja

iii)     takaisinlunastusmenettelyä ei ole strukturoitu tavoitteena välttää tappioiden kohdentamista erillisiin takauspositioihin tai muihin sijoittajien hallussa oleviin positioihin eikä sitä ole strukturoitu muulla tavoin erillisen takauksen antamiseksi.

g)      Arvopaperistamista koskeviin asiakirjoihin ei sisälly lausekkeita,

i)       joissa muuten kuin ennenaikaisen kuoletuksen ehtojen osalta edellytetään, että alulle panevan luottolaitoksen on parannettava arvopaperistettuja omaisuuseriä muun muassa suojattavia luottovastuita muuttamalla tai maksamalla sijoittajille korkeampaa tuottoa arvopaperistettavien vastuiden laadun heikkenemisen perusteella tai muulla tavalla; tai

ii)      joissa määrätään arvopaperistettavien omaisuuserien haltijoille maksettavasta korkeammasta tuotosta, joka perustuu suojattavaan vastuuryhmään kuuluvien luottojen laadun heikkenemiseen.

2. Merkittävä luottoriskin siirto synteettisessä arvopaperistamisessa – hyväksymisen vähimmäisvaatimukset

2. Synteettisen arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos voi laskea riskipainotettujen saamisten ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta jäljempänä 3 ja 4 kohdassa esitetyllä tavalla, jos merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille joko vastikkeellista tai takauksen luonteista luottosuojaa käyttämällä, ja siirto on toteutettu seuraavien edellytysten mukaisesti:

a)      arvopaperistamisesta laaditut asiakirjat vastaavat sopimuksen taloudellista sisältöä;

b)      luottosuoja, jonka puitteissa luottoriski siirretään, on kyseisen luottosuojan hyväksymiselle 90–93 artiklassa asetettujen hyväksymisvaatimusten ja muiden vaatimusten mukainen. Tässä yhteydessä erillisyhtiöitä ei saa hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajiksi;

c)      luottoriskin siirrossa käytettäviin välineisiin ei saa liittyä ehtoja,

i)       joissa asetetaan huomattavia kynnysarvoja, joiden alittuessa luottosuojan ei katsota astuvan voimaan maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman sattuessa,

ii)      joiden mukaan suojan voimassaolo voidaan päättää suojattuihin vastuisiin sisältyvien luottojen laadun heikkenemisen vuoksi,

iii)     joissa edellytetään alulle panevan luottolaitoksen parantavan arvopaperistettavien positioiden laatua (pois lukien ennenaikaista kuoletusta koskevat ehdot),

iv)     joissa korotetaan luottolaitokselle luottosuojasta aiheutuvia kustannuksia tai määrätään arvopaperistettavien omaisuuserien haltijoille maksettavasta korkeammasta tuotosta, joka perustuu suojattavaan vastuuryhmään kuuluvien luottojen laadun heikkenemiseen,

d)      pätevä oikeudellinen neuvonantaja on vahvistanut luottosuojan olevan täytäntöönpanokelpoinen kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla.

3. Alulle panevien luottolaitosten laskemat riskipainotettujen saamisten yhteismäärät vastuille, jotka on arvopaperistettu synteettisen arvopaperistamisen kautta

3. Kun lasketaan arvopaperistettuihin vastuisiin sisältyvää riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 2 kohdassa asetettujen edellytysten täyttyessä, synteettisen arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos voi soveltaa 5–8 kohdan säännöksiä noudattaen 4 osassa esitettyjä menetelmiä 78–89 artiklan mukaisten menetelmien sijaan. Luottolaitoksilla, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän 84–89 artiklan mukaisesti, odotettujen tappioiden yhteismäärä on nolla kyseisten vastuiden osalta.

4. Tämän osan 3 kohdassa viitataan arvopaperistettaviin omaisuuseriin sisältyvien vastuiden ryhmään kokonaisuudessaan. Rajoittamatta 5–8 kohdan soveltamista, alulle panevan luottolaitoksen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä arvopaperistettavien omaisuuserien kaikkien etuoikeusluokkien osalta IV osan säännösten mukaisesti mukaan lukien ne määrät, jotka liittyvät luottoriskin vähentämisen hyväksymiseen. Jos etuoikeusluokka on esimerkiksi siirretty takauksen luonteista luottosuojaa käyttäen kolmannelle, kyseisen kolmannen riskipainoa on sovellettava etuoikeusluokkaan laskettaessa alulle panevan luottolaitoksen riskipainotettujen saamisten yhteismäärää.

3.1. Maturiteettierojen käsittely synteettisessä arvopaperistamisessa

5. Kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 3 kohdan mukaisesti, maturiteettierot luottosuojan, johon jako etuoikeusluokkiin perustuu, ja arvopaperistettujen vastuiden välillä on otettava huomioon 6–8 kohdan mukaisesti. Arvopaperistettujen vastuiden juoksuaika on pisin yksittäisen vastuun juoksuaika tai enintään viisi vuotta.

6. Arvopaperistettujen vastuiden juoksuaika on pisin yksittäisen vastuun juoksuaika tai enintään viisi vuotta. Luottosuojan juoksuaika on määritettävä liitteen VIII mukaisesti.

7. Kun alulle paneva luottolaitos soveltaa 4 osan 6–35 kohdan säännöksiä laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, sen on jätettävä huomiotta mahdolliset maturiteettierot, kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää etuoikeusluokille, jotka ovat luokittelemattomia tai jotka ovat saaneet sijoitusluokkaa (investment grade) alhaisemman luokituksen. Kaikkien muiden etuoikeusluokkien osalta on sovellettava VIII osan maturiteettierokäsittelyä seuraavan kaavan mukaisesti:

RW* = [RW(SP) x (t-t*)/(T-t*)] + [RW(Ass) x (T-t)/(T-t*)],

jossa

RW* on 75 artiklan a kohdassa tarkoitettu riskipainotettujen saamisten yhteismäärä;

RW(Ass) on riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, jota sovellettaisiin tasasuhteessa saamisiin, jos niitä ei olisi arvopaperistettu;

RW(SP) on 3 kohdan mukaisesti laskettu riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, jota sovellettaisiin jos maturiteettieroa ei olisi;

T on vuosina ilmaistu arvopaperistettujen vastuiden juoksuaika;

t on vuosina ilmaistu luottosuojan juoksuaika;

t* on 0,25.

8. Kun alulle paneva luottolaitos soveltaa 4 osan 36–74 kohdan säännöksiä laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, sen on jätettävä huomiotta mahdolliset maturiteettierot, kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää etuoikeusluokille tai niiden osille, joille on kyseisten kohtien mukaisesti annettu 1 250 prosentin riskipaino. Kaikkien muiden etuoikeusluokkien tai niiden osien osalta on sovellettava VIII osan maturiteettierokäsittelyä 7 kohdassa olevan kaavan mukaisesti.

3 osa – Ulkoiset luottoluokitukset

1. Luottoluokituslaitosten luottoluokituksiin sovellettavat vaatimukset

1. Jotta hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luottoluokitusta voidaan käyttää laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää tämän liitteen 4 osan mukaisesti, luottoluokituksen on täytettävä seuraavat edellytykset.

a)      Luottoluokitukseen liittyvien maksutyyppien ja maksutyyppien, joihin luottolaitos on oikeutettu arvopaperistetut omaisuuserät määrittävän sopimuksen perusteella, välillä ei saa olla eroja.

b)      Luottoluokituksen on oltava markkinoilla yleisesti saatavilla. Luottoluokitusten katsotaan olevan yleisesti saatavilla ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on julkaistu julkisella foorumilla ja ne on sisällytetty luottoluokituslaitoksen siirtymämatriisiin. Luottoluokitusten, jotka ovat vain tiettyjen yhteisöjen saatavilla, ei katsota olevan yleisesti saatavilla.

2. Luottoluokitusten käyttö

2. Luottolaitos voi valita yhden tai useamman hyväksytyn luottoluokituslaitoksen, jonka/joiden luottoluokituksia on käytettävä riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa 94–101 kohdan mukaisesti (jäljempänä ’valittu luottoluokituslaitos’).

3. Rajoittamatta jäljempänä olevan 5–7 kohdan soveltamista, luottolaitoksen on sovellettava valittujen luottoluokituslaitosten luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin arvopaperistettuihin omaisuuseriinsä.

4. Rajoittamatta 5 ja 6 kohdan soveltamista, luottolaitos ei saa soveltaa yhden luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia joissakin etuoikeusluokissa oleviin positioihinsa ja toisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia saman järjestelmän muissa etuoikeusluokissa oleviin positioihin, joilla saattaa olla ensin mainitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus.

5. Jos omaisuuseristä on kahden valitun luottoluokituslaitoksen antamat luottoluokitukset, luottolaitoksen on sovellettava niistä alhaisempaa.

6. Jos omaisuuseristä on useamman kuin kahden hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitus, on sovellettava niistä kahta korkeinta. Jos kaksi korkeinta luottoluokitusta poikkeavat toisistaan, on käytettävä niistä alhaisempaa.

7. Jos 90–93 artiklan mukaisesti hyväksyttyä luottosuojaa tarjotaan suoraan arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle ja valittu luottoluokituslaitos on ottanut suojan huomioon omaisuuseristä laaditussa luottoluokituksessa, voidaan käyttää kyseisen luottoluokituksen mukaista riskipainoa. Jos suojaa ei voida hyväksyä 90–93 artiklan mukaisesti, myöskään luottoluokitusta ei voida hyväksyä. Jos luottosuojaa ei tarjota arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle vaan suoraan arvopaperistettaville omaisuuserille, luottoluokitusta ei voida hyväksyä.

3. Vertailu

8. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä, mihin 4 osan taulukoiden luottoluokkaan hyväksytyn luottoluokituslaitoksen kukin luottoluokitus sijoitetaan. Samalla toimivaltaisten viranomaisten on eriteltävä kunkin luottoluokituksen sisältämä suhteellinen riskin määrä. Niiden on harkittava määrällisiä tekijöitä, kuten maksukyvyttömyystapausten ja/tai tappioiden määrää, sekä kvalitatiivisia tekijöitä kuten luottoluokituslaitoksen arvioimien transaktioiden valikoimaa sekä luottoluokitusten tarkoituksenmukaisuutta.

9. Toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä varmistamaan, että arvopaperistettuihin omaisuuseriin, joihin sovelletaan hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luottoluokitusten perusteella samaa riskipainoa, sisältyy samansuuruinen luottoriski. Toimivaltaisten viranomaisten on myös tarpeen mukaan muutettava yksittäisen luottoluokituksen asemaa luottoluokissa.

4 osa – Laskenta

1. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen

1. Sovellettaessa 96 artiklaa arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä riskipainotetun saamisen määrä on laskettava soveltamalla omaisuuseriin liittyvään vastuuarvoon tämän osan mukaisesti määritettyä asianmukaista riskipainoa.

2. Rajoittamatta 3 kohdan soveltamista,

a)      jos luottolaitos laskee riskipainotetut yhteismäärät 6–35 kohdan mukaisesti, taseeseen sisältyvien arvopaperistettujen omaisuuserien vastuuarvo on tasearvo;

b)      jos luottolaitos laskee riskipainotetut yhteismäärät 36–74 kohdan mukaisesti, taseeseen sisältyvien arvopaperistettujen omaisuuserien vastuuarvoon on sisällytettävä arvonoikaisut; ja

c)      taseen ulkopuolisiin eriin kuuluvien arvopaperistettujen omaisuuserien vastuuarvo on niiden nimellisarvo kerrottuna tämän liitteen mukaisella muuntokertoimella. Ellei toisin mainita, muuntokerroin on 100.

3. Liitteessä IV mainittuun johdannaissopimukseen perustuva arvopaperistettujen omaisuuserien vastuuarvo on määritettävä liitteen III mukaisesti.

4. Kun arvopaperistettuihin omaisuuseriin sovelletaan vastikkeellista luottosuojaa, kyseisten omaisuuserien vastuuarvoa voidaan muuttaa liitteen VIII vaatimusten mukaisesti tässä liitteessä määritellyllä tavalla.

5. Jos luottolaitos on arvopaperistanut päällekkäisiä omaisuuseriä, sen on päällekkäisyyden osalta sisällytettävä riskipainotettujen saamisten yhteismäärään vain ne omaisuuserät tai omaisuuserien osat, jotka tuottavat suuremman riskipainotettujen saamisten yhteismäärän. ’Päällekkäisyydellä’ tarkoitetaan tässä sitä, että omaisuuseriin kohdistuu kokonaan tai osittain sama riski, joten päällekkäisyyden osalta on kyse samasta vastuusta.

2. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen standardimenetelmän mukaisesti

6. Rajoittamatta 8 ja 9 kohdan soveltamista, luokiteltuihin arvopaperistettuihin omaisuuseriin sisältyvä riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava soveltamalla vastuuarvoon riskipainoa, joka liittyy luottoluokkaan, johon toimivaltaiset viranomaiset ovat 98 artiklan mukaisesti todenneet luottoluokituksen kuuluvan, kuten taulukoissa 1 ja 2 esitetään.

Taulukko 1

Omaisuuserät, joille ei ole annettu lyhyen aikavälin luottoluokitusta

Luotto-luokka || 1 || 2 || 3 || 4 || 5 tai huonompi

Riskipaino || 20 % || 50 % || 100 % || 350 % || 1 250 %

Taulukko 2

Omaisuuserät, joille on annettu lyhytaikainen luottoluokitus

Luottoluokka || 1 || 2 || 3 || Kaikki muut luottoluokitukset

Riskipaino || 20 % || 50 % || 100 % || 1 250 %

7. Rajoittamatta 10–16 kohdan soveltamista, luokittelemattomien arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laskettaessa on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa.

2.1. Alulle panevat ja järjestävät luottolaitokset

8. Alulle panevien luottolaitosten ja järjestävien luottolaitosten on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa kaikkiin hallussa pidettäviin ja takaisin ostettuihin arvopaperistettuihin omaisuuseriin, joilla on hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo vastaavan alempaa luottoluokkaa kuin 3. Määritettäessä, onko omaisuuserillä tällainen luottoluokitus, on sovellettava 3 osan 2–7 kohdan säännöksiä.

9. Alulle panevan tai järjestävän luottolaitoksen arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen voidaan rajoittaa määriin, jotka laskettaisiin arvopaperistetuista vastuista, jos niitä ei olisi arvopaperistettu; oletuksena on, että sovelletaan 150 prosentin riskipainoa kaikkiin erääntyneisiin omaisuuseriin ja arvopaperistettujen vastuiden eriin, jotka kuuluvat ’sääntelyllisesti korkean riskin luokkiin’.

2.2. Luokittelemattomien omaisuuserien käsittely

10. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset, joilla on luokittelemattomia arvopaperistettuja omaisuuseriä, soveltavat 11 kohdan mukaista menettelyä laskiessaan kyseisiin omaisuuseriin sisältyvää riskipainotettujen saamisten yhteismäärää edellyttäen, että arvopaperistettujen vastuiden muodostaman ryhmän koostumuksesta ollaan jatkuvasti selvillä.

11. Luottolaitokset voivat soveltaa keskittymäsuhteella painotettua keskimääräistä riskipainoa, jota vastuita hallussaan pitävä luottolaitos soveltaisi arvopaperistettuihin vastuisiin 78–83 artiklan mukaisesti. Keskittymäsuhde on kaikkien etuoikeusluokkien nimellisarvojen summa jaettuna niiden etuoikeusluokkien nimellisarvojen summalla, jotka ovat etuoikeusasemaltaan samoja tai huonompia kuin etuoikeusluokka, johon omaisuuserät sijoittuvat, mukaan lukien kyseinen etuoikeusluokka. Tuloksena saatava riskipaino saa olla enintään 1 250 prosenttia eikä se saa olla alhaisempi kuin luokiteltuihin etuoikeusasemaltaan parempiin luokkiin sovellettavat riskipainot. Jos luottolaitos ei pysty määrittämään riskipainoja, joita sovelletaan arvopaperistettuihin vastuisiin 78–83 artiklan mukaisesti, sen on sovellettava omaisuuseriin 1 250 prosentin riskipainoa.

2.3. Riskiltään toiseksi suurimpaan tai parempaan etuoikeusluokkaan kuuluvien arvopaperistettujen omaisuuserien käsittely ABCP-ohjelmassa

12. Jollei 14–16 kohdan mukaisten likviditeettisopimuksia koskevien säännösten nojalla voida soveltaa edullisempaa käsittelyä, luottolaitos voi soveltaa 13 kohdassa asetetut edellytykset täyttäviin arvopaperistettuihin omaisuuseriin riskipainoa, joka on suurempi seuraavista: i) 100 prosenttia tai ii) suurempi niistä riskipainoista, joita vastuita hallussaan pitävä luottolaitos soveltaisi arvopaperistettuihin vastuisiin 78–83 artiklan mukaisesti.

13. Jotta 12 kohdan mukaista käsittelyä voidaan soveltaa, arvopaperistettujen omaisuuserien on

a)      oltava etuoikeusluokassa, joka on arvopaperistamisessa taloudellisesta näkökulmasta riskiltään toiseksi suuremmassa tai paremmassa positiossa; suuririskisimmän etuoikeusluokan on tarjottava tarkoituksenmukainen erillinen takaus riskiltään toiseksi suurimmalle etuoikeusluokalle;

b)      oltava laadultaan sijoitusluokkaa (investment grade) vastaava tai parempi; ja

c)      oltava sellaisen luottolaitoksen hallussa, jolla ei ole omaisuuseriä suuririskisimmässä etuoikeusluokassa.

2.4. Luokittelemattomien likviditeettisopimusten käsittely 2.4.1. Hyväksyttävät likviditeettisopimukset

14. Jos seuraavat edellytykset täyttyvät, vastuuarvoa määritettäessä voidaan soveltaa 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa alkuperäiseltä juoksuajaltaan enintään vuoden pituisen likviditeettisopimuksen nimellismäärään, ja 50 prosentin luottovasta-arvokerrointa alkuperäiseltä juoksuajaltaan yli vuoden pituisen likviditeettisopimuksen nimellismäärään.

a)      Likviditeettisopimuksesta laadittavissa asiakirjoissa on selvästi nimettävä ja rajattava olosuhteet, joissa sopimusta voidaan soveltaa.

b)      Sopimusta ei saa soveltaa tarkoituksena tarjota luottotukea kattamalla tappioita, jotka ovat jo syntyneet sopimuksen soveltamishetkellä – esimerkiksi tarjoamalla likviditeettiä vastuille, jotka on jo laiminlyöty sopimuksen soveltamishetkeen mennessä, tai hankkimalla omaisuuseriä käypää arvoa kalliimmalla hinnalla.

c)      Sopimusta ei saa käyttää pysyvän tai säännöllisen rahoituksen tarjoamiseen arvopaperistamiselle.

d)      Sopimuksen mukaisesti nostettujen summien takaisinmaksu saa olla huonommassa etuoikeusasemassa ainoastaan niihin sijoittajien vaateisiin nähden, jotka liittyvät korko- tai valuuttajohdannaissopimuksiin, palkkioihin tai muihin vastaaviin maksuihin; takaisinmaksuun ei saa soveltaa lykkäystä eikä vaateesta luopumista.

e)      Sopimusta ei saa käyttää sen jälkeen, kun kaikki mahdolliset likviditeettisopimukseen edullisesti vaikuttavat erilliset takaukset on käytetty.

f)       Likviditeettisopimuksen on sisällettävä määräys, joka johtaa sopimuksen mukaisesti nostettavan määrän automaattiseen vähentämiseen laiminlyötyjä vastuita vastaavalla määrällä, kun kyseessä on 84–89 artiklassa tarkoitettu laiminlyönti; arvopaperistettujen vastuiden ryhmän koostuessa luokitelluista rahoitusvälineistä sopimukseen on myös sisällyttävä määräys, joka johtaa sopimuksen purkamiseen ryhmän keskimääräisen laadun alittaessa sijoitusluokan.

Sovellettavan riskipainon on oltava suurin riskipaino, jota vastuita hallussaan pitävä luottolaitos soveltaisi arvopaperistettaviin vastuisiin 78–83 artiklan mukaisesti.

2.4.2. Likviditeettisopimukset, joita voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön tilanteessa

15. Jos 14 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, vastuuarvoa määritettäessä 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa voidaan soveltaa sellaisen likviditeettisopimuksen, jota voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön tilanteessa, nimellismäärään (eli silloin, kun useammat erillisyhtiöt eivät pysty sopimuksiin liittyen uudistamaan erääntyviä lyhyitä arvopapereita muusta syystä kuin erillisyhtiön luottokelpoisuuden tai arvopaperistettujen vastuiden laadun heikentymisestä).

2.4.3. Likviditeettisopimukset

16. Vastuuarvoa määritettäessä 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa voidaan soveltaa sellaisen likviditeettisopimuksen, joka voidaan 14 kohdan edellytysten täyttyessä purkaa ehdoitta, nimellismäärään, jos sopimukseen liittyvien nostojen takaisinmaksu on paremmassa etuoikeusasemassa kuin muut arvopaperistetuista vastuista saataviin rahavirtoihin perustuvat vaateet.

2.5. Uusiutuvien saamisten, joihin liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja, arvopaperistamiseen sovellettavat täydentävät pääomavaatimukset

17. Arvopaperistettaviin omaisuuseriin liittyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisen lisäksi alulle panevan luottolaitoksen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä 18–32 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti silloin, kun se myy uusiutuvia saamisia arvopaperistamiseen, johon liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja.

18. Luottolaitosten on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä alullepanijan ja sijoittajan osuuksien summasta.

19. Arvopaperistamisjärjestelyissä, joissa arvopaperistettaviin vastuisiin kuuluu uusiutuvia ja ei-uusiutuvia saamisia, alulle panevan luottolaitoksen on sovellettava jäljempänä esitettyä käsittelyä suojattavan vastuuryhmän siihen osaan, johon sisältyy uusiutuvia saamisia.

20. ’Alullepanijan osuudella’ tarkoitetaan tässä arvopaperistettavaksi myytyjen nostettujen määrien ryhmän nimellisarvoa, jonka suhde järjestelyyn myydyn koko ryhmän arvoon määrittää sen osuuden perittyjen pääomien ja korkojen ja muiden niihin liittyvien määrien tuottamista rahavirroista, joka ei ole käytettävissä maksujen suorittamiseen niille, joilla on arvopaperistettuja omaisuuseriä.

Alullepanijan osuudella ei saa olla huonompi etuoikeusasema kuin sijoittajien osuudella.

’Sijoittajan osuudella’ tarkoitetaan nostettujen määrien muodostaman ryhmän jäljellä olevaa nimellismäärää.

21. Alulle panevan luottolaitoksen vastuuta, joka liittyy sen oikeuksiin alullepanijan osuuteen, ei saa pitää arvopaperistettuna omaisuuseränä vaan suhteellisena osuutena arvopaperistetuista vastuista, jota on käsiteltävä ikään kuin arvopaperistamista ei olisi suoritettu.

2.5.1. Poikkeukset ennenaikaista kuoletusta koskevasta käsittelystä

22. Seuraavantyyppisten arvopaperistamisten alullepanijat on vapautettu 17 kohdan mukaisista pääomavaatimuksista:

a)      ennenaikaista kuoletusta koskevasta käsittelystä on vapautettu uusiutuvien saamisten arvopaperistaminen, kun sijoittajiin kohdistuu täysimääräisesti velallisten tulevien nostojen riski eikä suojattaviin sopimuksiin liittyvä riski palaudu alulle panevalle luottolaitokselle vaikka ennenaikaisen kuoletuksen laukaiseva tapahtuma sattuisi; ja

b)      arvopaperistamiset, joissa ennenaikaisen kuoletuksen laukaisevat tapahtumat eivät liity arvopaperistettujen omaisuuserien eikä alulle panevan luottolaitoksen suorituskykyyn (esimerkiksi verolainsäädännön olennaiset muutokset).

2.5.2. Enimmäispääomavaatimus

23. Alulle panevan luottolaitoksen, johon sovelletaan 17 kohdan vaatimuksia, sijoittajan osuuteen kuuluvien positioiden riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja 17 kohdan mukaisesti laskettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän summa ei saa olla suurempi kuin suurempi seuraavista:

a)      sijoittajan osuuteen kuuluvien luottolaitoksen positioiden riskipainotettujen saamisten yhteismäärä;

b)      riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, jonka vastuita hallussaan pitävä luottolaitos laskisi arvopaperistettujen vastuiden osalta olettaen, että niitä ei ole arvopaperistettu, sijoittajan osuutta vastaavan määrän osalta.

24. Direktiivin 57 artiklan mukaista mahdollisten ennakoitujen nettotulojen aktivoinnista saatavien tuottojen vähentämistä ei sisällytetä 23 kohdan mukaiseen enimmäismäärään.

2.5.3. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen

25. Tämän osan 17 kohdan mukaisesti laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä saadaan kertomalla sijoittajien osuus 27–32 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen luottovasta-arvokertoimen tuottamalla luvulla ja painotetulla keskimääräisellä riskipainolla, jota sovellettaisiin arvopaperistettuihin vastuisiin, jos niitä ei olisi arvopaperistettu.

26. Ennenaikaista kuoletusta koskevan ehdon katsotaan olevan ’hallittu’, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      alulle panevalla luottolaitoksella on asianmukainen pääoma/likviditeettisuunnitelma, jolla varmistetaan, että sillä on riittävästi pääomaa ja likviditeettiä ennenaikaisen kuoletuksen varalta;

b)      alullepanijalle ja sijoittajille on määritetty koko sopimuksen voimassaoloajaksi suhteelliset osuudet koron ja pääoman maksuista, kuluista, tappioista ja perityistä määristä, jotka perustuvat jäljellä olevien saamisten määrään kuukauden ensimmäisenä päivänä;

c)      kuoletusajan katsotaan olevan riittävä 90 prosentille ennenaikaisen kuoletusajan alussa jäljellä olevasta kokonaisvelasta (alullepanijan ja sijoittajien osuus), jotta kyseinen osuus velasta olisi voitu maksaa tai todeta laiminlyödyksi;

d)      takaisinmaksuja ei suoriteta nopeammin kuin ne suoritettaisiin tasakuoletuksin c alakohdassa mainittuna aikana.

27. Kun arvopaperistamiseen sovelletaan vähittäisvastuiden ennenaikaista kuoletusta koskevia ehtoja ja ne ovat sitoumuksettomia ja ehdoitta peruutettavissa olevia ilman etukäteisilmoitusta, ja kun ennenaikaisen kuoletuksen laukaisee tietylle tasolle laskenut hintaero, luottolaitosten on verrattava kolmen kuukauden keskimääräistä hintaeroa hintaeroihin, jotka laukaisevat hälytyksen.

28. Niissä tapauksissa, joissa arvopaperistamisessa ei edellytetä hintaeron hälytyksen laukaisua, hälytysrajan on oltava 4,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin hintaeron tason, jolla ennenaikainen kuoletus laukeaa.

29. Sovellettava luottovasta-arvokerroin määritetään kolmen kuukauden toteutuneen keskimääräisen hintaeron perusteella taulukon 3 mukaisesti.

Taulukko 3

|| Arvopaperistamiset, joihin sovelletaan hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa || Arvopaperistamiset, joihin sovelletaan muuta kuin hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa

Kolmen kuukauden keskimääräinen hintaero || Luottovasta-arvokerroin || Luottovasta-arvokerroin

Tason A yläpuolella || 0 % || 0 %

Taso A || 1 % || 5 %

Taso B || 2 % || 15 %

Taso C || 20 % || 50 %

Taso D || 20 % || 100 %

Taso E || 40 % || 100 %

30. Taulukossa 3 ’taso A’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 133,33 prosenttia mutta vähintään 100 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso B’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 100 prosenttia mutta vähintään 75 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso C’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 75 prosenttia mutta vähintään 50 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso D’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 50 prosenttia mutta vähintään 25 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso E’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 25 prosenttia hintaeron hälytysrajasta.

31. Kaikkiin muihin arvopaperistamisiin, joihin sovelletaan uusiutuvien saamisten hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa, on sovellettava 90 prosentin luottovasta-arvokerrointa.

32. Kaikkiin muihin arvopaperistamisiin, joihin sovelletaan uusiutuvien saamisten muuta kuin hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa, on sovellettava 100 prosentin luottovasta-arvokerrointa.

2.6. Arvopaperistettujen omaisuuserien luottoriskin vähentämisen hyväksyminen

33. Kun arvopaperistetuille omaisuuserille on hankittu luottosuoja, riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskentatapaa voidaan muuttaa liitteen VIII mukaisesti.

2.7. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän vähentäminen

34. Kuten 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, 1 250 prosentin riskipainon saaneiden arvopaperistettujen omaisuuserien osalta luottolaitosten ei tarvitse ottaa omaisuuseriä huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää vaan ne voivat vähentää omaisuuseriin sisältyvän vastuuarvon omista varoistaan. Tässä tapauksessa vastuuarvoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon hyväksytty vastikkeellinen luottosuoja 33 kohdan mukaisella tavalla.

35. Jos luottolaitos soveltaa 34 kohdassa esitettyä vaihtoehtoa, kyseisen kohdan mukaisesti vähennetty määrä kerrottuna 12,5:llä on 9 kohtaa sovellettaessa vähennettävä määrästä, joka on kyseisessä kohdassa määritetty riskipainotettujen saamisten suurin mahdollinen yhteismäärä, ja joka kyseisessä kohdassa tarkoitettujen luotolaitosten on laskettava.

3. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen sisäisten luokitusten menetelmän (IRBA) mukaisesti 3.1. Menetelmien hierarkia

36. Sovellettaessa 96 artiklaa arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava 36–74 artiklan mukaisesti.

37. Luokiteltuihin omaisuuseriin tai omaisuuseriin, joihin voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta, on sovellettava luottoluokitukseen perustuvaa arviointimallia laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää.

38. Luokittelemattomiin omaisuuseriin on sovellettava 50–52 kohdassa esitettyä valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia lukuun ottamatta tapauksia, joissa voidaan käyttää 42–43 kohdassa esitettyä sisäistä arviointia.

39. Muu kuin alulle paneva tai järjestävä luottolaitos voi soveltaa valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia vasta saatuaan siihen toimivaltaisten viranomaisten suostumuksen.

40. Kun kyseessä on alulle paneva tai järjestävä luottolaitos, joka ei pysty laskemaan Kirb -arvoa ja joka ei ole saanut lupaa soveltaa sisäistä arviointia ABCP-ohjelmiin kuuluviin omaisuuseriin, ja kun kyseessä ovat muut luottolaitokset, jotka eivät ole saaneet lupaa soveltaa valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia tai (kun kyseessä ovat ABCP-ohjelmat) sisäistä arviointia, on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa arvopaperistettuihin luokittelemattomiin omaisuuseriin, joihin ei saa soveltaa johdettua luottoluokitusta.

3.1.1. Johdettujen luottoluokitusten käyttö

41. Kun seuraavat operatiiviset vähimmäisvaatimukset täyttyvät, laitoksen on annettava luokittelemattomille omaisuuserille johdettu luottoluokitus, joka vastaa niiden luokiteltujen omaisuuserien (jäljempänä ’vertailupositiot’) luottoluokitusta, jotka ovat kyseisiin luokittelemattomiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin nähden kaikilta osin alhaisempaan etuoikeusluokkaan kuuluvista positioista korkeimmassa etuoikeusluokassa.

a)      Vertailupositioiden on oltava kaikilta osin alhaisemmassa etuoikeusluokassa luokittelemattomien arvopaperistettujen omaisuuserien etuoikeusluokkaan nähden.

b)      Vertailupositioiden juoksuajan on oltava yhtä pitkä tai pidempi kuin kyseisten luokittelemattomien omaisuuserien.

c)      Johdettuja luottoluokituksia on päivitettävä säännöllisesti, jotta voidaan ottaa huomioon arvopaperistettujen vertailupositioiden luottoluokituksissa tapahtuneet muutokset.

3.1.2. ABCP-ohjelmiin kuuluviin omaisuuseriin sovellettava sisäisen arvioinnin lähestymistapa

42. Mikäli toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa ja seuraavat edellytykset täyttyvät, luottolaitos voi antaa ABCP-ohjelmaan kuuluville luokittelemattomille omaisuuserille johdetun luottoluokituksen 43 kohdan mukaisesti.

a)      Ohjelman puitteissa liikkeeseen lasketuissa lyhyissä arvopapereissa olevien positioiden on oltava luokiteltuja positioita.

b)      Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että sen sisäinen arvio positioon sisältyvien luottojen laadusta vastaa yhden tai useamman hyväksytyn luottoluokituslaitoksen yleisesti saatavilla olevia luottoluokitusmenetelmiä, kun luokitellaan arvopapereita, joiden vakuutena on arvopaperistettavien kaltaisia vastuita.

c)      Luottoluokituslaitoksiin, joiden menetelmät on otettava b alakohdassa tarkoitetulla tavalla huomioon, on kuuluttava luottoluokituslaitokset, jotka ovat antaneet ulkoisen luottoluokituksen ohjelman puitteissa liikkeeseen lasketulle lyhyelle arvopaperille. Stressitekijöiden kaltaisten kvantitatiivisten tekijöiden, joita käytetään arvioitaessa positiolle kuuluvaa luottoluokkaa, on oltava vähintään yhtä varovaisia kuin niiden tekijöiden, joita sovelletaan kyseisen luottoluokituslaitoksen luokitusmenetelmissä.

d)      Luottolaitoksen on sisäistä arviointimenetelmäänsä kehittäessään otettava huomioon kaikki hyväksyttyjen luottoluokituslaitosten julkistamat luokitusmenetelmät, joita voidaan soveltaa sellaisten arvopaperien luokitukseen, joiden vakuutena on arvopaperistettavien kaltaisia vastuita. Luottolaitoksen on laadittava näistä seikoista asiakirjat ja päivitettävä ne vähintään kerran vuodessa.

e)      Luottolaitoksen sisäisiin arviointimenetelmiin on sisällyttävä luottoluokkien määrittäminen. Kyseisten luottoluokkien on vastattava hyväksyttyjen luottoluokituslaitosten määrittämiä luottoluokituksia. Tästä vastaavuudesta on laadittava selkeät asiakirjat.

f)       Sisäisiä arviointimenetelmiä on käytettävä luottolaitoksen sisäisissä riskinhallintaprosesseissa mukaan lukien sen päätöksentekoprosessit, johdolle tarkoitetun informaation tuottaminen sekä pääoman kohdentamisprosessit.

g)      Sisäisten tarkastajien tai ulkoisten tilintarkastajien, luottoluokituslaitoksen tai luottolaitoksen sisäisen luottojentarkastus- tai riskienhallintatoiminnon on tarkasteltava säännöllisesti sisäistä arviointiprosessia sekä ABCP-ohjelmaan sisältyvien luottolaitoksen vastuiden laadun sisäisen arvioinnin tasoa. Jos luottolaitoksen sisäisen tarkastuksen, luottojen tarkastuksen tai riskienhallinnan toiminnot suorittavat tarkastelun, kyseisten toimintojen on oltava riippumattomia ABCP-ohjelman liiketoiminta-alueesta ja asiakassuhteista.

h)      Luottolaitoksen on seurattava sisäisten luokitustensa suorituskykyä pidemmällä aikavälillä, jotta se voi arvioida sisäisten arviointimenetelmiensä käyttökelpoisuutta ja tehdä menetelmiin tarvittaessa korjauksia, jos vastuiden kehitys poikkeaa jatkuvasti sisäisten luokitusten mukaisesta tasosta.

i)       ABCP-ohjelmaan on sisällyttävä luotonmyöntämiskäytäntö luotto- ja sijoitussuuntaviivojen sekä -ohjeistuksen muodossa. Ohjelman hallinnoijan on omaisuuserien ostopäätöksiä tehtäessä tarkasteltava ostettavien omaisuuserien tyyppejä, likviditeettisopimuksista ja erillisten takausten tarjoamisesta syntyvien vastuiden tyyppejä ja rahallista arvoa, tappioiden jakautumista sekä siirrettävien omaisuuserien oikeudellista ja taloudellista eriyttämistä omaisuuserät myyvän yhteisön organisaatiosta. Omaisuuserien myyjän riskiprofiilista on tehtävä luottoanalyysi ja siihen on sisällyttävä analyysi aiemmasta ja tulevasta taloudellisesta tuloksesta, nykyisestä markkina-asemasta, kilpailukyvyn odotetusta tulevasta kehityksestä, velkaantuneisuudesta, rahavirroista, korkokatteesta sekä velkaluokituksesta. Lisäksi on tarkasteltava myyjän luotonmyöntämiskäytäntöä ja -ohjeistusta, velanhoitokykyä sekä perintämenetelmiä.

j)       ABCP-ohjelman luotonmyöntämiskäytännössä ja -ohjeistuksessa on määritettävä omaisuuserien hyväksyttävyyden vähimmäiskriteerit, joissa erityisesti

i)       kielletään sellaisten omaisuuserin ostaminen, joihin liittyvät velvoitteet on laiminlyöty tai maksut ovat merkittävästi myöhässä;

ii)      estetään liialliset keskittymät yksittäisiin vastapuoliin tai maantieteellisiin alueisiin; ja

iii)     rajoitetaan ostettavien omaisuuserien juoksuaikaa.

k)      ABCP-ohjelmaan on sisällyttävä perintäkäytänteet ja -menettelyt, joissa otetaan huomioon hallinnoijan operatiivinen toimintakyky ja luoton laatu. Ohjelmaa toteutettaessa myyjään ja hallinnoijaan liittyvää riskiä on vähennettävä erilaisilla menetelmillä kuten luoton nykyiseen laatuun perustuvilla hälytysrajoilla, jotka estävät omaisuuserien sekoittamisen keskenään.

l)       Arvioitaessa ABCP-ohjelmaan mahdollisesti ostettavien omaisuuserien muodostaman ryhmän potentiaalisia kokonaistappioita on otettava huomioon kaikki potentiaaliset riskit kuten luotto- ja laimentumisriski. Jos myyjän tarjoama erillistakaus on tarkoitettu ainoastaan luottoon liittyvien tappioiden kattamiseen, laimentumisriskille on muodostettava erillinen varaus, jos laimentumisriski on olennainen yksittäiselle vastuuryhmälle. Lisäksi kun määritetään vaadittavan erillistakauksen tasoa, ohjelman puitteissa on arvioitava tietoja useammalta aiemmalta vuodelta mukaan lukien tappiot, maksulaiminlyönnit, laimentumiset sekä saamisten kiertonopeus.

m)     ABCP-ohjelmassa on liitettävä ostettaviin vastuisiin rakenteellisia tekijöitä (kuten ”wind-down triggers”), joilla lievennetään suojattavan salkun laadun potentiaalista heikentymistä.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua vaatimuksesta, jonka mukaan luottoluokituslaitoksen luokitusmenettelyjen on oltava yleisesti saatavilla, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että arvopaperistamisen erityispiirteiden (esimerkiksi ainutlaatuinen rakenne) vuoksi luottoluokituslaitoksen luokitusmenettely ei ole toistaiseksi yleisesti saatavilla.

43. Luottolaitoksen on sijoitettava luokittelematon positio johonkin 42 kohdassa tarkoitetuista luottoluokista. Positiolle annettavan johdetun luottoluokituksen on oltava sama kuin kyseistä luottoluokkaa vastaavat luottoluokitukset, kuten 42 kohdassa säädetään. Jos kyseinen luottoluokitus on arvopaperistamisen alussa sijoitusluokan tasolla tai parempi, sen on katsottava vastaavan hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää.

3.2. Riskipainotettujen saamisten suurin mahdollinen yhteismäärä

44. Alulle panevan luottolaitoksen, järjestävän luottolaitoksen tai muun luottolaitoksen, joka pystyy laskemaan KIRB -arvon, arvopaperistetuista positioista laskettua riskipainotettujen saamisten yhteismäärää voidaan rajoittaa määrään, joka tuottaisi 75 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisen vakavaraisuusvaatimuksen, joka vastaa 8 prosenttia saamisten yhteismäärästä, jonka laskelma tuottaisi, jos omaisuuseriä ei olisi arvopaperistettu ja ne kirjattaisiin luottolaitoksen taseeseen, lisättynä kyseisiin vastuisiin liittyvillä odotetuilla tappioilla.

3.3. Luottoluokitukseen perustuva arviointimalli

45. Luottoluokitukseen perustuvaa arviointimallia sovellettaessa luokiteltuihin arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava soveltamalla vastuun arvoon riskipainoa, joka liittyy luottoluokkaan, johon toimivaltaiset viranomaiset ovat 98 artiklan mukaisesti todenneet luottoluokituksen kuuluvan, kuten taulukoissa 4 ja 5 esitetään.

Taulukko 4

Omaisuuserät, joille ei ole annettu lyhyen aikavälin luottoluokitusta

Luottoluokka (LL) || Riskipaino

|| A || B || C

LL 1 || 7 % || 12 % || 20 %

LL 2 || 8 % || 15 % || 25 %

LL 3 || 10 % || 18 % || 35 %

LL 4 || 12 % || 20 % || 35 %

LL 5 || 20 % || 35 % || 35 %

LL 6 || 35 % || 50 % || 50 %

LL 7 || 60 % || 75 % || 75 %

LL 8 || 100 % || 100 % || 100 %

LL 9 || 250 % || 250 % || 250 %

LL 10 || 425 % || 425 % || 425 %

LL 11 || 650 % || 650 % || 650 %

Alle LL 11:n || 1 250 % || 1 250 % || 1 250 %

Taulukko 5

Omaisuuserät, joille on annettu lyhytaikainen luottoluokitus

Luottoluokka (LL) || Riskipaino

|| A || B || C

LL 1 || 7 % || 12 % || 20 %

LL 2 || 12 % || 20 % || 35 %

LL 3 || 60 % || 75% || 75 %

Kaikki muut luottoluokitukset || 1 250 % || 1 250 % || 1 250 %

46. Rajoittamatta 47 kohdan soveltamista, molempien taulukoiden A-sarakkeeseen sisältyviä riskipainoja on sovellettava, kun positio on arvopaperistamisen ylimmässä etuoikeusluokassa. Määritettäessä sitä, onko kyseessä ylin etuoikeusluokka edellistä kohtaa sovellettaessa, ei tarvitse ottaa huomioon määriä, jotka on maksettava korko- tai valuuttajohdannaissopimuksen perusteella, eikä määriä, jotka perustuvat palkkioihin tai muihin vastaaviin maksuihin.

47. Kummankin taulukon C-sarakkeeseen sisältyviä riskipainoja on sovellettava, kun positio kuuluu arvopaperistamisohjelmaan, jossa arvopaperistettavia vastuita on alle kuusi. Kun lasketaan arvopaperistettavien vastuiden määrää, yhden vastapuolen useita vastuita käsitellään yhtenä vastuuna. Vastuiden määrä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa EADi on kaikkien i:nteen velalliseen kohdistuvien vastuuarvojen summa. Kun kyseessä on uudelleenarvopaperistaminen (arvopaperistettujen vastuiden arvopaperistaminen), luottolaitoksen on tarkasteltava ryhmään kuuluvien arvopaperistettujen vastuiden lukumäärää eikä sitä alkuperäisiin ryhmiin kuuluvien suojattavien vastuiden lukumäärää, joista suojattavat arvopaperistettavat vastuut ovat peräisin. Jos suurimman vastuun (C1) osuus salkusta on tiedossa, luottolaitos voi katsoa N:n olevan yhtä kuin 1/C1.

48. Kaikkiin muihin positioihin on sovellettava B-sarakkeen mukaisia riskipainoja.

49. Arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä luottoriskin vähentäminen voidaan hyväksyä 58–60 kohdan mukaisesti.

3.4. Valvontaviranomaisen kehittämä arviointimalli

50. Rajoittamatta 56–57 kohdan soveltamista, valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia sovellettaessa arvopaperistettaville omaisuuserille annettavan riskipainon on oltava suurempi seuraavista: 7 prosenttia tai 51 kohdan mukaisesti sovellettava riskipaino.

51. Rajoittamatta 56–57 kohdan soveltamista, vastuuarvoon sovellettava riskipaino on

12.5 x (S[L+T] – S[L]) / T

jossa

jossa

t = 1000,

ja w = 20.

Näissä kaavoissa beta [x; a, b] viittaa x:lle laskettuun kumulatiivisen beetajakaumafunktion arvoon parametreilla a ja b.

T (sen etuoikeusluokan tiheys (thickness), jossa positio on) lasketaan etuoikeusluokan nimellisarvon (a) suhteena arvopaperistettujen vastuiden arvojen summaan (b). Liitteessä IV lueteltujen johdannaissopimusten vastuuarvon katsotaan tässä muodostavan liitteen III mukaisesti lasketun potentiaalisen tulevan luottoriskin, jos nykykäyttöarvo ei ole positiivinen.

Kirbr on Kirb-arvon suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvon summaan. Kirbr ilmaistaan desimaalilukuna (esimerkiksi Kirb, joka on 15 prosenttia ryhmästä, ilmaistaan Kirbr-arvona 0,15).

L (erillisen takauksen taso) on kaikkien niiden etuoikeusluokkien, jotka ovat position etuoikeusluokkaa huonommassa etuoikeusluokassa, nimellisarvon suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summaan. Aktivoituja tulevia tuloja ei sisällytetä L:n arvoon. Liitteessä IV lueteltujen johdannaisssopimusten vastapuolten maksettaviksi tulevat määrät, jotka kuuluvat etuoikeusluokkiin, jotka ovat etuoikeusasemaltaan huonompia kuin kyseinen etuoikeusluokka, voidaan arvostaa nykykäyttöarvoon (ilman potentiaalista tulevaa luottoriskiä).

N on 47 kohdan mukaisesti laskettujen vastuiden lukumäärä.

ELGD (vastuilla painotettu keskimääräinen tappio-osuus) lasketaan seuraavasti:

jossa LGDi on i:nnen velallisen kaikkiin vastuisiin sisältyvä keskimääräinen tappio-osuus, kun tappio-osuus määritetään 84–89 artiklan mukaisesti. Kun kyseessä on uudelleenarvopaperistaminen, arvopaperistettuihin omaisuuseriin sovelletaan 100 prosentin tappio-osuutta. Kun ostettujen saamisten maksukyvyttömyys- ja laimentumisriskiä käsitellään arvopaperistamisessa kokonaisuutena (esimerkiksi kummastakin lähteestä aiheutuvat tappiot voidaan kattaa yhdestä varauksesta tai ylisuurilla vakuuksilla), LGD:n arvona on pidettävä luottoriskin LGD:n painotettua keskiarvoa sekä 75 prosenttia laimentumisriskin LGD:stä. Riskipainot ovat luottoriskin ja laimentumisriskin yksittäisiä pääomavaatimuksia.

Yksinkertaistetut panokset

Jos suurimman arvopaperistetun vastuun (C1) vastuuarvo on enintään kolme prosenttia arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summasta, valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia sovellettaessa luottolaitos voi määrittää LGD:n arvoksi 50 prosenttia ja N:n arvoksi joko

 .

tai

N=1/ C1.

Cm on suurimpien ’m’ -vastuiden arvon summan suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summaan. Luottolaitos voi määrittää ’m’:n tason.

Jos arvopaperistamiseen sisältyy vähittäisvastuita, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia valvontaviranomaisen kehittämän arviointimallin soveltamisen seuraavin yksinkertaistuksin: h = 0 ja v = 0.

52. Arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä luottoriskin vähentäminen voidaan hyväksyä 58–59 ja 61–65 kohdan mukaisesti.

3.5. Likviditeettisopimukset

53. Tämän osan 54–55 kohdan säännöksiä sovelletaan määritettäessä luokittelemattomiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin sisältyvää vastuuarvoa, kun kyseessä ovat tietyntyyppiset likviditeettisopimukset.

3.5.1. Likviditeettisopimukset, joita voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön vallitessa

54. Likviditeettisopimuksen nimellisarvoon voidaan soveltaa 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa, jos likviditeettisopimusta voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön vallitessa ja se täyttää 14 kohdassa säädetyt hyväksytyn likviditeettisopimuksen edellytykset.

3.5.2. Likviditeettisopimukset

55. Likviditeettisopimuksen nimellisarvoon voidaan soveltaa 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa, jos likviditeettisopimus täyttää 16 kohdassa asetetut ehdot.

Poikkeuksellinen käsittely, kun Kirb -arvoa ei voida laskea.

56. Tilanteissa, joissa ei ole tarkoituksenmukaista laskea arvopaperistettujen vastuiden riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ikään kuin vastuita ei olisi arvopaperistettu, luottolaitos voi väliaikaisesti toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella soveltaa seuraavaa menetelmää laskiessaan luokittelemattomien arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, kun kyseessä on likviditeettisopimus.

57. Likviditeettisopimukseen liittyviin arvopaperistettaviin omaisuuseriin voidaan soveltaa suurinta riskipainoa, jota sovellettaisiin johonkin arvopaperistetuista vastuista, jos niitä ei olisi arvopaperistettu. Omaisuuseriin sisältyvää vastuuarvoa määritettäessä likviditeettisopimuksen nimellisarvoon voidaan soveltaa 50 prosentin luottovasta-arvokerrointa, jos sopimuksella on enintään vuoden alkuperäinen juoksuaika. Jos likviditeettisopimus täyttää 54 kohdan mukaiset edellytykset, voidaan soveltaa 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa.

3.6. Arvopaperistettujen omaisuuserien luottoriskin vähentämisen hyväksyminen 3.6.1. Vastikkeellinen luottosuoja

58. Vastikkeellinen luottosuoja voidaan hyväksyä vain siltä osin kuin se voidaan hyväksyä laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 78–83 artiklan mukaisesti, kuten 90–93 artiklassa säädetään, ja hyväksymisen ehtona on kyseisiin artikloihin sisältyvien vähimmäisvaatimusten täyttyminen.

3.6.2. Takauksen luonteinen luottosuoja

59. Hyväksytty takauksen luonteinen luottosuoja ja sen tarjoajat on rajattava 90–93 artiklan mukaiseen luottosuojaan, ja hyväksymisessä on noudatettava kyseisissä artikloissa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia.

3.6.3. Pääomavaatimuksen laskeminen arvopaperistetuille omaisuuserille, joihin sovelletaan luottoriskin vähentämistä

Luottoluokitukseen perustuva arviointimalli

60. Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan luottoluokitukseen perustuvalla arviointimallilla, vastuuarvoa ja/tai arvopaperistettujen omaisuuserien, jotka on suojattu luottoriskiltä, riskipainotettujen saamisten yhteismäärää voidaan muuttaa liitteen VIII säännösten mukaisesti, siinä määrin kuin niitä sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa.

Valvontaviranomaisen kehittämä arviointimalli – täysi suoja

61. Kun luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän valvontaviranomaisen kehittämän arviointimallin mukaisesti, sen on määritettävä position 'efektiivinen riskipaino'. Efektiivinen riskipaino lasketaan jakamalla positioon sisältyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä position vastuuarvolla ja kertomalla tulos sadalla.

62. Vastikkeellisen luottosuojan osalta arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan kertomalla position vastikkeellisen luottosuojan mukaisesti korjattu vastuuarvo (E*, joka on laskettu 90–93 artiklan mukaisesti noudattaen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennalle 78–83 artiklassa annettuja säännöksiä, ja kun arvopaperistettujen omaisuuserien arvo on E) efektiivisellä riskipainolla.

63. Takauksen luonteisen luottosuojan osalta arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan kertomalla GA (luottosuojan arvo, johon on tehty liitteen VIII mukaisesti valuutta- ja maturiteettieroista johtuvat korjaukset) luottosuojan tarjoajan riskipainolla; lukuun lisätään määrä, joka saadaan kertomalla efektiivisellä riskipainolla arvopaperistettujen omaisuuserien arvo, josta on vähennetty GA.

Valvontaviranomaisen kehittämä arviointimalli – osittainen suoja

64. Jos luottoriskin vähentämisellä suojataan suhteellinen osuus arvopaperistettujen omaisuuserien suuririskisimmästä osasta tai osista, luottolaitos voi soveltaa 61–63 kohdan säännöksiä.

65. Muissa tapauksissa luottolaitoksen on käsiteltävä arvopaperistettuja omaisuuseriä kahtena tai useampana positiona, joiden suojaamattoman osan katsotaan kuuluvan alempaan luottoluokkaan. Laskettaessa kyseisen position riskipainotettujen saamisten yhteismäärää on sovellettava 50–52 kohdan säännöksiä lukuun ottamatta seuraavia poikkeuksia: ’T’ oikaistaan e*:n arvoksi vastikkeellista luottosuojaa sovellettaessa ja T-g:ksi takauksen luonteista luottosuojaa sovellettaessa, ja e* on E*:n suhde suojattavan vastuuryhmän kokonaisnimellisarvoon, ja E* on arvopaperistettujen omaisuuserien korjattu vastuuarvo, joka on laskettu liitteen VIII säännösten mukaisesti siten, kuin niitä sovelletaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78–83 artiklan mukaiseen laskentaan, kun arvopaperistettavien omaisuuserien arvo on E ja kun g on luottosuojan nimellisarvon (johon on tehty liitteen VIII mukaisesti valuutta- ja maturiteettieroista johtuvat korjaukset) suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summaan. Takauksen luonteista luottosuojaa sovellettaessa luottosuojan tarjoajan riskipainoa on sovellettava position siihen osaan, joka ei kuulu ’T’:n oikaistun arvon piiriin.

3.7. Uusiutuvien saamisten, joihin liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja, arvopaperistamiseen sovellettavat täydentävät pääomavaatimukset

66. Arvopaperistettaviin omaisuuseriin sisältyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisen lisäksi alulle panevalta luottolaitokselta on vaadittava, että se laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 17–32 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti silloin, kun se myy uusiutuvia saamisia arvopaperistamiseen, johon liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja.

67. Tämän osan 66 kohtaa sovellettaessa 68 ja 69 kohta korvaavat 20 ja 21 kohdan.

68. Näitä säännöksiä sovellettaessa ’alullepanijan osuus’ on seuraavien summa:

a)      arvopaperistettavaksi myytyjen nostettujen määrien ryhmän sen osan nimellisarvo, jonka suhde järjestelyyn myydyn koko ryhmän arvoon määrittää sen osuuden perittyjen pääomien ja korkojen ja muiden niihin liittyvien määrien tuottamista rahavirroista, joka ei ole käytettävissä maksujen suorittamiseen niille, joilla on arvopaperistettuja omaisuuseriä; sekä

b)      limiitillisten luotosopimusten, joiden nostetut määrät on myyty arvopaperistettaviksi, nostamattomien määrien ryhmän sen osan nimellisarvo, jonka suhde kyseisten nostamattomien määrien kokonaisarvoon on sama kuin a alakohdassa mainitun nimellisarvon suhde arvopaperistettaviksi myytyjen nostettujen määrien ryhmän nimellisarvoon.

Alullepanijan osuudella ei saa olla huonompi etuoikeusasema kuin sijoittajan osuudella.

’Sijoittajan osuudella’ tarkoitetaan nostettujen määrien muodostaman ryhmän osan nimellismäärää, joka ei kuulu a alakohdan piiriin, lisättynä limiitillisten luotosopimusten, joiden nostetut määrät on myyty arvopaperistettaviksi, nostamattomien määrien ryhmän sen osan nimellisarvolla, joka ei sisälly b alakohtaan.

69. Alulle panevan luottolaitoksen vastuita, jotka liittyvät sen oikeuksiin alullepanijan osuuteen, jota kuvaillaan 68 kohdan a alakohdassa, ei saa pitää arvopaperistettuina omaisuuserinä vaan määräsuhteessa jaettuna osuutena arvopaperistettuihin nostettuihin määriin sisältyvistä vastuista, ikään kuin vastuita ei olisi arvopaperistettu 68 kohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän osalta. Alulle panevalla luottolaitoksella katsotaan olevan myös määräosuus limiitillisten luottosopimusten, joiden nostetut määrät on myyty arvopaperistettaviksi, nostamattomiin määriin liittyvistä vastuista; tämä määrä vastaa 68 kohdan b alakohdassa esitettyä määrää.

3.8. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän vähentäminen

70. Arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, johon sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa, voidaan vähentää määrällä, joka on luottolaitoksen arvopaperistettuihin vastuihin mahdollisesti tekemien arvonoikaisujen määrä kerrottuna 12,5:llä. Jos arvonoikaisut otetaan edellä mainitulla tavalla huomioon, niitä ei saa ottaa huomioon liitteessä VII olevan 1 osan 34 kohdassa tarkoitetuissa laskelmissa.

71. Arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää voidaan vähentää luottolaitoksen kyseisille omaisuuserille tekemien mahdollisten arvonoikaisujen 12,5:llä kerrotulla määrällä.

72. Kuten 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, 1 250 prosentin riskipainon saaneiden arvopaperistettujen omaisuuserien osalta luottolaitosten ei tarvitse ottaa omaisuuseriä huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, vaan ne voivat vähentää omaisuuseriin sisältyvän vastuuarvon omista varoistaan.

73. Sovellettaessa 73 kohtaa:

a)      position vastuuarvo voidaan johtaa vastuiden riskipainotetusta arvosta ottaen huomioon 70–71 kohdan mukaisesti tehdyt vähennykset;

b)      vastuuarvoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon hyväksytty vastikkeellinen luottosuoja 58–65 kohdassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti;

c)      kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laskettaessa sovelletaan valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia ja L < KIRBR ja [L+T] > KIRBR , positiota voidaan käsitellä kahtena positiona, jolloin paremmassa etuoikeusasemassa olevan position L on KIRBR .

74. Jos luottolaitos soveltaa 72 kohdassa esitettyä vaihtoehtoa, kyseisen kohdan mukaisesti vähennetty määrä kerrottuna 12,5:llä on 44 kohtaa sovellettaessa vähennettävä määrästä, joka on kyseisessä kohdassa tarkoitettu riskipainotettujen saamisten suurin mahdollinen yhteismäärä, jonka kyseisessä kohdassa tarkoitetut luotolaitokset voivat laskea.

Liite X Operatiivinen riski 1 osa – Perusmenetelmä

1. Pääomavaatimus

1. Perusmenetelmää sovellettaessa operatiivisen riskin pääomavaatimus on 15 prosenttia jäljempänä määritellystä relevantista indikaattorista.

2. Relevantti indikaattori

2. Relevantti indikaattori on nettokorkotulojen ja muiden nettotulojen kuin korkotulojen summan kolmen vuoden keskiarvo.

3. Kolmen vuoden keskiarvo lasketaan 12 kuukauden välein tilikauden lopusta ja puolivälistä tehtyjen viimeisimpien kuuden havainnon perusteella. Jos tilintarkastettuja lukuja ei ole saatavilla, voidaan käyttää liiketoiminnallisia estimaatteja.

4. Jos jonkin havainnon osalta nettokorkotulojen ja muiden nettotulojen summa on nolla tai vähemmän, kyseistä lukua ei oteta huomioon kolmen vuoden keskiarvoa laskettaessa. Relevantti indikaattori lasketaan jakamalla positiivisten lukujen summa positiivisten lukujen lukumäärällä.

2.1. Luottolaitokset, joihin sovelletaan direktiiviä 86/635/ETY

5. Direktiivin 86/635/ETY 27 artiklassa säädettyjen luottolaitosten tuloslaskelmaan kuuluvien erien perusteella relevantti indikaattori on taulukossa 1 lueteltujen tekijöiden summa. Kukin tekijä sisällytetään summaan positiivisena tai negatiivisena lukuna.

6. Näitä tekijöitä voidaan joutua mukauttamaan, jotta 7 ja 8 kohdan vaatimukset voidaan ottaa huomioon.

Taulukko 1

1          Korkotuotot ja muut vastaavat tuotot 2          Korkokulut ja muut vastaavat kulut

3          Tuotot arvopapereista: tuotot osakkeista ja muista vaihtuvatuottoisista arvopapereista b) tuotot omistusyhteyksistä c) tuotot sidosyhtiöiden osakkeista

4          Saadut palkkiot 5          Maksettavat palkkiot

6          Arvopaperi- ja valuuttatoiminnan nettovoitto tai -tappio

7          Muut varsinaisen toiminnan tuotot

2.1.1. Vaatimukset:

7. Indikaattorin arvoa laskettaessa ei saa vähentää varauksia eikä varsinaisen toiminnan kuluja.

8. Seuraavia tekijöitä ei oteta huomioon indikaattoria laskettaessa:

a)      Muuhun kuin kaupankäyntivarastoon kuuluvien erien myynnistä realisoituneet voitot ja tappiot

b)      Satunnaiset tuotot

c)      Vakuutuksista saadut tuotot

Jos kaupankäyntierien uudelleenarvostus kirjataan tuloslaskelmaan, se voidaan sisällyttää relevantin indikaattorin laskelmaan. Direktiivin 86/635/ETY 36 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa tuloslaskelmaan kirjattu uudelleenarvostus tulisi sisällyttää laskelmaan.

2.2. Luottolaitokset, joihin sovelletaan muunlaista tilinpäätössäännöstöä

9. Jos luottolaitoksiin sovelletaan muuta kuin direktiivin 86/635/ETY mukaista tilinpäätössäännöstöä, niiden tulisi laskea relevantin indikaattorin arvo niiden tietojen perusteella, jotka parhaiten vastaavat edellä esitettyä määritelmää.

2 osa – Standardimenetelmä

1. Pääomavaatimus

1. Operatiivisen riskin pääomavaatimus on standardimenetelmää sovellettaessa kaikille taulukon 2 mukaisille liiketoiminta-alueille laskettujen pääomavaatimusten summa.

2. Yksittäisen liiketoiminta-alueen pääomavaatimus on määrätty prosenttiosuus relevantista indikaattorista.

3. Indikaattori lasketaan kullekin liiketoiminta-alueelle erikseen.

4. Kunkin liiketoiminta-alueen relevantti indikaattori on vuotuisten nettokorkotulojen ja muiden nettotulojen summa, kuten 1 osan 5–9 kohdassa määritetään.

5. Kolmen vuoden keskiarvo lasketaan 12 kuukauden välein tilikauden lopusta ja puolivälistä tehtyjen viimeisimpien kuuden havainnon perusteella. Jos tilintarkastettuja lukuja ei ole saatavilla, voidaan käyttää liiketoiminnallisia estimaatteja.

6. Jos jonkin havainnon osalta nettokorkotulojen ja muiden nettotulojen summa on negatiivinen luku, sille annetaan arvoksi nolla.

Taulukko 2:

Liiketoiminta-alue || Toiminnot || Prosentti-osuus

Investointipankkitoiminta || Merkintäsitoumusten antaminen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskulle ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun toteuttaminen kiinteän sitoumuksen pohjalta Merkintäsitoumukseen liittyvät palvelut Sijoitusneuvonta Yrityksille annettava neuvonta pääomarakenteesta, teollisuusstrategiasta sekä muista näihin liittyvistä kysymyksistä sekä yritysten sulautumisia ja yritysostoja koskeva neuvonta ja palvelut Sijoitustutkimus ja rahoitusanalyysi tai muuntyyppiset yleiset suositukset, jotka liittyvät kaupankäyntiin rahoitusvälineillä || 18 %

Kaupankäyntitoiminta || Kaupankäynti omaan lukuun Välitystoiminta rahamarkkinoilla Yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen Toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun Rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun toteuttaminen ilman kiinteää sitoumusta Monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpito || 18 %

Vähittäisvälitystoiminta Fyysisten henkilöiden tai pk-yritysten kokoisten yhteisöjen kanssa toteutetut liiketoimet, jotka täyttävät vähittäisvastuuluokalle 55 artiklassa asetetut vaatimukset) || Yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen Toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun Rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun toteuttaminen ilman kiinteää sitoumusta || 12 %

Yritysrahoitus || Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen Luotonanto Rahoitusleasing Takaukset ja sitoumukset || 15 %

Vähittäispankkitoiminta Fyysisten henkilöiden tai pk-yritysten kokoisten yhteisöjen kanssa toteutetut liiketoimet, jotka täyttävät vähittäisvastuuluokalle 55 artiklassa asetetut vaatimukset) || Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen Luotonanto Rahoitusleasing Takaukset ja sitoumukset || 12 %

Maksu- ja selvityspalvelut || Maksujen välityspalvelut Maksuvälineiden liikkeeseenlasku ja hallinnointi || 18 %

Säilytyspalvelut ja muu palvelutoiminta || Rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaiden lukuun, mukaan lukien säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut kuten kassan ja vakuuksien hallinta || 15 %

Omaisuudenhoito || Salkunhoito Yhteissijoitusyritysten hallinnointi Muu omaisuudenhoito || 12 %

7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa luottolaitoksen laskemaan operatiiviseen riskiin liittyvän pääomavaatimuksen käyttäen standardimenetelmää, kuten 9–16 kohdassa säädetään.

2. Liiketoiminta-alueiden kuvauksessa noudatettavat periaatteet

8. Luottolaitosten on määritettävä käytänteet ja kriteerit, joita on noudatettava laadittaessa kuvauksia liiketoiminta-alueiden ja toimintojen indikaattoreista standardimuotoista kehystä varten, ja laadittava siitä asiakirjat. Kriteereitä on tarkistettava ja mukautettava tarpeen mukaan, kun liiketoiminnot ja riskit muuttuvat tai kun uusia syntyy. Laadittaessa liiketoiminta-alueiden kuvauksia on noudatettava seuraavia periaatteita:

a)      Kaikki toiminnot on sijoitettava liiketoiminta-alueisiin tyhjentävällä ja poissulkevalla tavalla.

b)      Toiminto, jota ei voida luontevasti sijoittaa liiketoiminta-alueiden kehykseen, mutta joka on kehykseen kuuluvaa toimintoa avustava toiminto, on kohdennettava siihen liiketoiminta-alueeseen, jota se tukee. Jos avustava toiminto tukee yhtä tai useampaa liiketoiminta-aluetta, on käytettävä objektiivisia kriteerejä.

c)      Jos toimintoa ei voida sijoittaa tiettyyn liiketoiminta-alueeseen, on käytettävä suurimman prosenttiluvun tuottavaa liiketoiminta-aluetta. Samaa liiketoiminta-aluetta sovelletaan kaikkiin asiaan liittyviin avustaviin toimintoihin.

d)      Luottolaitokset voivat käyttää sisäisiä hinnoittelumenetelmiä kohdentaessaan indikaattoreita liiketoiminta-alueisiin. Liiketoiminta-alueella syntyneet kustannukset, jotka kuuluvat toiselle liiketoiminta-alueelle, voidaan kohdentaa kyseiselle liiketoiminta-alueelle esimerkiksi soveltamalla käsittelyä, joka perustuu kahden liiketoiminta-alueen välisiin sisäisiin siirtokustannuksiin.

e)      Sijoitettaessa toimintoja liiketoiminta-alueisiin operatiivisen riskipääoman näkökulmasta on noudatettava johdonmukaisuutta luotto- ja markkinariskiluokkien kanssa.

f)       Ylin johto vastaa luottolaitoksen hallintoelinten valvonnassa toimintojen kohdentamisesta liiketoiminta-alueisiin.

g)      Riippumattoman tahon on tarkasteltava toimintojen sijoittamista liiketoiminta-alueisiin.

3. Tiettyjen liiketoiminta-alueiden vaihtoehtoiset indikaattorit 3.1. Yksityiskohtaiset säännöt

9. Toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa luottolaitoksen käyttämään vaihtoehtoista indikaattoria vähittäispankkitoiminnan ja yritysrahoituksen liiketoiminta-alueilla.

10. Näillä liiketoiminta-alueilla relevantti indikaattori on vakioitu tuloindikaattori, joka vastaa 0,035:llä kerrottua lainojen ja ennakkomaksujen nimellismäärän kolmen vuoden keskiarvoa.

11. Vähittäispankkitoiminnassa lainat ja ennakkomaksut muodostuvat seuraavien luottosalkkujen nostetuista kokonaismääristä: vähittäissaamiset, vähittäissaamisiksi katsottavat saamiset pk-yrityksiltä ja ostetut vähittäissaamiset.

12. Yritysrahoituksessa lainat ja ennakkomaksut muodostuvat seuraavien luottosalkkujen nostetuista kokonaismääristä: yritykset, valtiot, instituutiot, erityiskohteiden rahoitus, yrityssaamisiksi katsottavat pk-yritykset sekä ostetut yrityssaamiset. Muut kuin kaupankäyntivarastoon sisältyvät arvopaperit kuuluvat myös tähän ryhmään.

3.2. Ehdot

13. Vaihtoehtoisten indikaattorien käyttö edellyttää 14–16 kohtaan sisältyvien ehtojen täyttymistä.

3.2.1. Yleiset ehdot

14. Luottolaitoksen on täytettävä 17 kohdassa asetetut ehdot.

3.2.2. Vähittäispankkitoimintaa ja yritysrahoitusta koskevat erityisehdot

15. Luottolaitoksen on harjoitettava valtaosin vähittäispankki- ja yritysrahoitustoimintaa, joiden osuuden luottolaitoksen kokonaistuloista on oltava vähintään 90 prosenttia.

16. Luottolaitoksen on pystyttävä osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että huomattavaan osaan sen vähittäispankki- ja yritysrahoitustoiminnasta sisältyy luottoja, joihin liittyy suuri maksujen laiminlyönnin todennäköisyys, minkä vuoksi vaihtoehtoinen standardimenetelmä tarjoaisi paremman perustan operatiivisen riskin mittaamiselle.

4. Ehdot

17. Tämän direktiivin 22 artiklassa ja liitteessä V olevien yleisten riskinhallintastandardien lisäksi luottolaitosten on noudatettava seuraavia ehtoja.

a)      Luottolaitoksilla on oltava hyvin dokumentoitu operatiivisten riskien arviointi- ja hallintajärjestelmä, jossa vastuualueet on jaettu selvästi. Niiden on tunnistettava operatiiviset riskit ja hankittava operatiivisiin riskeihin liittyviä relevantteja tietoja mukaan lukien tiedot merkittävistä tappioista. Riippumattoman tahon on tarkasteltava järjestelmää säännöllisesti.

b)      Operatiivisten riskien arviointijärjestelmä on integroitava tiiviisti luottolaitoksen riskienhallintaprosesseihin. Järjestelmän tuottamien tietojen on oltava kiinteä osa prosessia, jolla tarkkaillaan ja valvotaan luottolaitoksen operatiivista riskiprofiilia.

c)      Luottolaitosten on otettava käyttöön johdon raportointijärjestelmä, joka tuottaa operatiivisia riskejä koskevia raportteja luottolaitoksen eri toiminnoille. Luottolaitoksilla on oltava menettelyt, joilla voidaan toteuttaa johdon raporteista saatavien tietojen edellyttämät toimet.

3 osa – Kehittynyt menetelmä

1. Ehdot

1. Kehittyneen menetelmän soveltamisen edellytyksenä on, että luottolaitokset osoittavat toimivaltaisille viranomaisille täyttävänsä jäljempänä mainitut ehdot tämän direktiivin 22 artiklassa ja liitteessä V olevien yleisten riskienhallintastandardien lisäksi.

1.1. Laadulliset vaatimukset

2. Luottolaitoksen sisäinen operatiivisten riskien mittausjärjestelmä on integroitava tiiviisti sen päivittäin soveltamiin riskienhallintaprosesseihin.

3. Luottolaitoksella on oltava riippumaton riskienhallintatoiminto operatiivisen riskin mittaamista varten.

4. Operatiivisista riskeistä ja luottotappioista on raportoitava säännöllisesti. Luottolaitoksella on oltava menettelyt, joilla toteutetaan tarvittavat korjaavat toimet.

5. Luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmästä on laadittava asianmukaiset asiakirjat. Luottolaitoksen on sovellettava käytänteitä, joilla varmistetaan menettelyjen noudattaminen, ja laiminlyöntien käsittely.

6. Sisäisten tarkastajien ja/tai ulkoisten tilintarkastajien on tarkasteltava operatiivisten riskien hallintaprosesseja ja mittausjärjestelmiä säännöllisesti.

7. Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava operatiivisten riskien mittausjärjestelmän validointi, johon kuuluvat seuraavat toimet:

a)      sen todentaminen, että sisäiset validointiprosessit toimivat asianmukaisesti;

b)      sen varmistaminen, että riskien mittausjärjestelmään liittyvät tietovirrat ja prosessit ovat läpinäkyviä ja niihin on pääsy.

1.2. Määrälliset vaatimukset 1.2.1. Prosessi

8. Luottolaitosten on laskettava pääomavaatimuksensa siten, että siihen sisältyy sekä odotettu tappio että odottamaton tappio, paitsi jos ne pystyvät osoittamaan, että odotettu tappio on otettu riittävän hyvin huomioon niiden sisäisissä liiketoimintakäytänteissä. Operatiivista riskiä mitattaessa on otettava huomioon potentiaaliset vakavat tapahtumat (tail events) ja saavutettava vakausstandardi, joka vastaa 99,9 prosentin luottamusväliä yhden vuoden ajanjaksolla.

9. Luottolaitoksen operatiivisten riskien mittausjärjestelmään on sisällyttävä tietyt keskeiset osat, jotta edellä mainittu vakausstandardi voidaan täyttää. Näihin keskeisiin osiin on sisällyttävä 13–24 kohdan mukaiset sisäiset tiedot, ulkoiset tiedot, skenaarioanalyysi sekä osat, joissa käsitellään liiketoimintaympäristöä ja sisäisiä valvontajärjestelmiä. Luottolaitoksella on oltava hyvin dokumentoitu menetelmä, jolla painotetaan kyseisten neljän osan asema luottolaitoksen koko operatiivisten riskien mittausjärjestelmässä.

10. Riskien mittausjärjestelmällä on kuvattava keskeisiä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat tappioestimaattien hännän muotoon.

11. Operatiivisten riskien aiheuttamien tappioiden korrelaatiot yksittäisten operatiivisten riskiestimaattien kanssa voidaan hyväksyä ainoastaan siinä tapauksessa, että luottolaitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että niiden korrelaation mittaamisessa käyttämät menetelmät ovat vakaita, asianmukaisesti toteutettuja ja niissä otetaan huomioon korrelaatioestimaatteihin liittyvät epävarmuustekijät erityisesti stressiajanjaksoina. Luottolaitoksen on validoitava korrelaatio-oletuksensa käyttämällä asianmukaisia määrällisiä ja laadullisia menetelmiä.

12. Riskien mittausjärjestelmän on oltava johdonmukainen ja siinä on vältettävä vakavaraisuuskehikon muilla osa-alueilla hyväksyttyjen riskien vähentämismenetelmien tai laadullisten arviointien kaksinkertainen laskenta.

1.2.2. Sisäiset tiedot

13. Sisäisesti muodostettujen operatiivisen riskin arvojen on perustuttava vähintään viiden vuoden havaintojaksoon. Kolmen vuoden havaintojaksoa voidaan soveltaa silloin, kun luottolaitos ottaa kehittyneen menetelmän käyttöön ensi kertaa.

14. Luottolaitosten on pystyttävä kohdistamaan aiempia ajanjaksoja koskevat tappiotietonsa 2 osassa määritettyihin liiketoiminta-alueisiin ja 5 osassa määritettyihin tappiotyyppeihin; niiden on annettava pyynnöstä kyseiset tiedot toimivaltaisille viranomaisille. Tappiot on kohdistettava liiketoiminta-alueisiin ja tappiotyyppeihin objektiivisin perustein ja tästä on laadittava asiakirjat. Operatiivisten riskien aiheuttamat tappiot, jotka liittyvät luottotappioihin ja jotka on aiemmin sisällytetty sisäisiin luottoriskin tietokantoihin, on kirjattava operatiivisen riskin tietokantoihin ja nimettävä erikseen. Näihin tappioihin ei sovelleta operatiivisen riskin mukaista pääomavaatimusta, jos niitä käsitellään luottoriskeinä laskettaessa vähimmäispääomavaatimuksia. Operatiivisten riskien aiheuttamat tappiot, jotka liittyvät markkinariskeihin, on sisällytettävä operatiivisen riskin pääomavaatimuksiin.

15. Luottolaitoksen sisäisten tappiotietojen on oltava kattavia ja niihin on sisällyttävä relevantteihin alajärjestelmiin ja maantieteellisiin alueisiin kuuluvat olennaiset toiminnot ja riskit. Luottolaitoksen on pystyttävä osoittamaan, että tiedoista pois jätetyillä toiminnoilla tai riskeillä ei ole yksinään eikä yhdistettynä olennaista vaikutusta riskiestimaattien kokonaisarvoihin. Sisäisten tappiotietojen keräämiselle on määritettävä asianmukaiset raja-arvot.

16. Tappioiden bruttomäärien lisäksi luottolaitosten on kerättävä tietoja tappioiden ajankohdista, tappioiden takaisinperinnässä saavutetusta edistyksestä sekä kuvailevia tietoja tappioiden aiheuttajista tai syistä.

17. On sovellettava erityiskriteereitä, joilla keskitettyyn toimintoon kuuluvasta tapahtumasta tai useampaan liiketoiminta-alueeseen kuuluvasta tapahtumasta, sekä ajan mittaan sattuvista niihin liittyvistä tapahtumista saadut tappiotiedot luokitellaan liiketoiminta-alueittain.

18. Luottolaitoksilla on oltava dokumentoidut prosessit, joilla arvioidaan aiempia ajanjaksoja koskevien tappiotietojen asianmukaisuus mukaan lukien asiantuntija-arvioiden, korotusten tai muiden mukautusten mahdollinen käyttö, käytön laajuus sekä kyseisistä päätöksistä vastuussa olevat henkilöt.

1.2.3. Ulkoiset tiedot

19. Luottolaitoksen operatiivisten riskien mittausjärjestelmässä on käytettävä asianmukaisia ulkoisia tietoja erityisesti silloin, kun on syytä olettaa että luottolaitos on alttiina harvinaisille mutta potentiaalisesti vakaville tappioille. Luottolaitoksella on oltava järjestelmällinen prosessi, jolla määritetään tilanteet, joissa ulkoisia tietoja on käytettävä, sekä tietojen sisällyttämisessä mittausjärjestelmään käytettävät menetelmät. Ulkoisten tietojen käytön edellytyksiä ja sovellettavia käytänteitä on tarkasteltava säännöllisesti, niistä on laadittava säännöllisesti asiakirjat ja ne on tietyin väliajoin annettava riippumattoman tahon tarkasteltavaksi.

1.2.4. Skenaarioanalyysi

20. Luottolaitoksen on käytettävä ulkoisten tietojen kanssa asiantuntija-arviosta tehtyä skenaarioanalyysia arvioidessaan vakavien tapahtumien aiheuttamia riskejä. Arvioiden asianmukaisuuden varmistamiseksi ne on validoitava ja arvioitava uudelleen vertaamalla niitä toteutuneisiin luottotappioihin.

1.2.5. Liiketoimintaympäristö ja sisäiseen valvontaan liittyvät tekijät

21. Luottolaitoksen soveltamissa riskien arviointimenetelmissä on otettava huomioon keskeiset liiketoimintaympäristöön ja sisäiseen valvontaan liittyvät tekijät, jotka voivat muuttaa luottolaitoksen operatiivista riskiprofiilia.

22. Kunkin valitun tekijän on oltava realistinen riskin aiheuttaja, ja valinnan on perustuttava kokemukseen ja asianomaisia liiketoiminta-alueita koskevaan asiantuntija-arvioon.

23. Riskiestimaattien herkkyys tekijöiden muuttumiseen ja eri tekijöiden suhteellinen painotus on perusteltava yksityiskohtaisesti. Sen lisäksi, että sovellettavassa kehyksessä otetaan huomioon riskien hallinnan kehittymisen aiheuttama riskien muuttuminen, siinä on käsiteltävä riskien potentiaalinen lisääntyminen, joka johtuu toimintojen monimutkaistumisesta tai liiketoiminnan volyymin kasvusta.

24. Sovellettavasta kehyksestä on laadittava asiakirjat ja sitä on tarkasteltava riippumattomasti sekä luottolaitoksen sisällä että toimivaltaisten viranomaisten toimesta. Prosessit ja niiden tuottamat tulokset on tietyin väliajoin validoitava ja arvioitava uudelleen vertaamalla niitä toteutuneisiin luottotappioihin ja relevantteihin ulkoisiin tietoihin.

2. Vakuutusten vaikutus

25. Luottolaitosten on otettava huomioon vakuutusten vaikutus 26–29 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

26. Vakuutusten tarjoajalla on oltava toimilupa vakuutus- tai jälleenvakuutuspalvelujen tarjoamiseen.

27. Vakuutusten tarjoajalla on vähintään luokkaa A (tai vastaavaa) vastaava vahinkojen korvauskyky.

a)      Vakuutussopimuksen alkuperäisen voimassaoloajan on oltava vähintään yksi vuosi. Luottolaitoksen on tehtävä vakuutussopimuksiin, joiden jäljellä oleva voimassaoloaika on alle vuosi, asianmukaiset arvonleikkaukset, joilla otetaan huomioon sopimuksen voimassaoloajan väheneminen; sopimuksille, joiden voimassaoloajasta on jäljellä enintään 90 päivää, on tehtävä 100 prosentin arvonleikkaus.

b)      Vakuutussopimuksen irtisanomisajan on oltava vähintään 90 päivää.

c)      Vakuutussopimus ei saa sisältää rajoituksia, jotka tulevat voimaan valvontatoimien nojalla tai jotka luottolaitoksen tullessa maksukyvyttömäksi estävät luottolaitosta, konkurssipesän hoitajaa tai selvitysmiestä perimästä luottolaitokselle koituvia kuluja tai sen kärsimiä tappioita lukuun ottamatta tapahtumia, jotka toteutuvat luottolaitoksen selvitystilan tai konkurssimenettelyn alkamisen jälkeen; edellytyksenä on, että toimivaltaisten viranomaisten toimien nojalla määrätyt sakot ja muut rangaistusseuraamukset on suljettu vakuutussopimuksen ulkopuolelle.

d)      Riskin vähentämistä koskevissa laskelmissa vakuutusturva on otettava huomioon tavalla, joka on läpinäkyvä ja johdonmukainen operatiivisen riskipääoman määrittämisessä käytettyjen tappioiden todellisen todennäköisyyden ja vaikutusten kanssa.

e)      Vakuutuksen tarjoajan on oltava kolmas yhteisö. Omavakuutuksen (captives) tai sidosyritysten kautta toteutetuissa vakuutuksissa riskit on siirrettävä riippumattomalle kolmannelle yhteisölle kelpoisuusehdot täyttävällä tavalla esimerkiksi jälleenvakuutuksen kautta.

f)       Vakuutusten vaikutusten käsittelyssä sovellettavien periaatteiden on oltava asianmukaisia ja niistä on laadittava asiakirjat.

28. Vakuutusten käsittelyssä sovellettavissa menetelmissä on otettava huomioon seuraavat tekijät ja tehtävä tarvittavat vähennykset tai arvonleikkaukset:

a)      vakuutuksen jäljellä oleva voimassaoloaika, jos se on alle vuosi, kuten edellä todetaan;

b)      vakuutuksen irtisanomisaika, jos se on alle vuosi;

c)      vakuutuskorvausten maksamisen epävarmuus sekä erot vakuutussopimusten tarjoamassa turvassa.

29. Vakuutuksiin perustuva pääomavaatimusten lieventäminen ei saa ylittää 20 prosenttia operatiivisten riskien pääomavaatimuksesta ennen riskien vähentämismenetelmien huomioon ottamista.

3. Hakemus kehittyneen menetelmän käyttämiseksi koko ryhmässä

30. Kun EU:n alueelle sijoittautunut emoyritys ja sen tytäryritykset tai EU:n alueelle sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys aikovat soveltaa kehittynyttä menetelmää, tätä koskevan hakemuksen on sisällettävä kuvaus menetelmistä, joita sovelletaan kohdistettaessa operatiivista riskipääomaa konsernin eri yhtiöille.

31. Hakemuksesta on käytävä ilmi, otetaanko hajautusvaikutukset huomioon riskien mittausjärjestelmässä ja millä tavalla.

4 osa – Eri menetelmien yhdistelmät

1. Kehittyneen menetelmän soveltaminen yhdessä muiden menetelmien kanssa

1. Luottolaitos voi seuraavien edellytyksin soveltaa kehittynyttä menetelmää yhdessä joko perusmenetelmän tai standardimenetelmän kanssa:

a)      Kaikki luottolaitoksen operatiiviset riskit on otettava huomioon. Toimivaltaiselle viranomaiselle on osoitettava, että käytettävissä menetelmissä otetaan huomioon kaikki sisäisin perustein määritetyt toiminnot, maantieteelliset sijainnit, oikeudelliset rakenteet ja muut asian kannalta merkitykselliset jaottelut.

b)      Kaikkien tämän liitteen 2 ja 3 osassa asetettujen ehtojen on täytyttävä standardimenetelmän ja kehittyneen menetelmän piiriin kuuluvien toimintojen osalta.

2. Toimivaltainen viranomainen voi tapauskohtaisesti asettaa seuraavia lisäehtoja:

a)      Kehittyneen menetelmän käyttöönottopäivänä huomattava osa luottolaitoksen operatiivisista riskeistä on otettava siinä huomioon.

b)      Luottolaitoksen on sitouduttava soveltamaan kehittynyttä menetelmää keskeiseen osaan toiminnoistaan toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovittavan aikataulun puitteissa.

2. Perusmenetelmän ja standardimenetelmän yhdistetty käyttö

3. Luottolaitos voi soveltaa perusmenetelmän ja standardimenetelmän yhdistelmää ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten hankittaessa uusia liiketoimintoja, jotka voivat vaatia siirtymäajan ennen kuin standardimenetelmää voidaan soveltaa.

4. Perusmenetelmän ja standardimenetelmän yhdistetylle käytölle on asetettava ehdoksi luottolaitoksen sitoumus ottaa standardimenetelmä vaiheittain käyttöön toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovittavan aikataulun puitteissa.

5 osa – Tappiotyyppien luokittelu

Taulukko 3

Tappiotyypin luokka || Määritelmä ||

Työntekijän/henkilö-kunnan väärinkäytökset || Tappiot, jotka johtuvat petollisesta tarkoituksesta, omaisuuden anastuksesta tai kavalluksesta sekä säännösten, lainsäädännön tai yrityksen toimintaperiaatteiden kiertämisestä pois lukien ”diversity/discrimination events”, joihin liittyy vähintään yksi sisäinen taho. ||

Ulkopuolisen tekemät rikokset || Tappiot, jotka johtuvat kolmannen petollisesta tarkoituksesta, omaisuuden anastuksesta tai kavalluksesta tai lainsäädännön kiertämisestä. ||

Työoloihin liittyvät rikkomiset ja työmarkkinariidat || Tappiot, jotka johtuvat työoloihin, terveyteen tai turvallisuuteen liittyvien lakien tai sopimusten vastaisista teoista, henkilövahinkojen korvaamisesta tai diversity/discrimination events -tappioista. ||

Menettelytavoista aiheutuvat tappiot || Tappiot, jotka johtuvat yksittäisiin asiakkaisiin kohdistuvien ammatillisten velvoitteiden tahallisesta tai tuottamuksellisesta laiminlyönnistä (mukaan lukien ”fiduciary and suitability requirements”) tai tuotteen suunnittelusta tai ominaispiirteistä. ||

Omaisuusvahingot || Luonnonkatastrofien tai muiden tapahtumien aiheuttamasta omaisuuden menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutuvat vahingot. ||

Tietojärjestelmä-ongelmat ja keskeytysvahingot || Tietojärjestelmäongelmista tai keskeytysvahingoista aiheutuvat tappiot. ||

Tuotanto-, toimitus- ja prosessiongelmat || Tappiot, jotka aiheutuvat transaktioihin liittyvistä epäonnistuneista prosesseista tai prosessinhallinnasta tai ongelmista suhteissa kaupan vastapuoliin ja myyjiin. ||

Liite XI Toimivaltaisten viranomaisten suorittaman tarkastelun ja arvioinnin tekniset kriteerit

1. Luotto-, markkina- ja operatiivisen riskin lisäksi toimivaltaisten viranomaisten suorittaman 124 artiklan mukaisen tarkastelun ja arvioinnin on katettava seuraavat tekijät:

a)      sisäisten luokitusten menetelmää (IRBA) soveltavien luottolaitosten suorittamien stressitestien tulokset;

b)      luottolaitokseen kohdistuvat likviditeetti- ja keskittymäriskit mukaan lukien 108–118 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen;

c)      hyväksyttyjen riskienvähentämismenetelmien soveltamiseeen liittyvän jäännösriskin hallinnassa käytettyjen periaatteiden ja menettelytapojen perusteellisuus, tarkoituksenmukaisuus ja soveltamistapa;

d)      luottolaitoksen arvopaperistettujen omaisuuserien katteena olevien omien varojen riittävyys ottaen huomioon transaktion taloudellinen sisältö ja toteutettu riskien siirto.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkkailtava, tarjoaako luottolaitos ylimääräistä tukea arvopaperistamiselle. Jos luottolaitoksen todetaan tarjonneen ylimääräistä tukea useammin kuin kerran, toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen huomioon ottamiseksi, että luottolaitoksen arvopaperistamiselle jatkossa tarjoaman tuen todennäköisyys on kasvanut ja että riskiä ei siirretä huomattavassa määrin.

Liite XII Tietojen julkistamisen tekniset kriteerit 1 osa – Yleiset kriteerit

1. Tietoja on pidettävä julkistamisen kannalta olennaisina, jos niiden pois jättäminen tai virheellinen esittäminen voisi muuttaa tiedon käyttäjän arviota tai päätöstä tai vaikuttaa siihen käyttäjän tehdessä kyseisiin tietoihin perustuvia taloudellisia päätöksiä.

2. Tietoja on pidettävä luottolaitoksen liikesalaisuuksina, jos niiden jakaminen heikentäisi sen kilpailuasemaa. Liikesalaisuuksiin voi kuulua tuotteita tai järjestelmiä koskevia tietoja, joiden jakaminen kilpailijoiden kanssa alentaisi luottolaitoksen tekemien investointien arvoa.

3. Tietoja on pidettävä luottamuksellisina, jos luottolaitoksella on asiakkaisiin tai muihin vastapuoliin kohdistuvia velvoitteita, jotka edellyttävät luottamuksellisuutta luottolaitoksen taholta.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että luottolaitokset arvioivat, onko kaikki tiedot tai osa niistä julkistettava useammin kuin vuosittain ottaen huomioon niiden liiketoiminnan ominaispiirteet kuten toimintojen laajuus ja toimialat, toimipisteet eri maissa, toiminta rahoitusalan eri sektoreilla sekä osallistuminen kansainvälisille rahoitusmarkkinoille sekä maksu-, selvitys- ja toimitusjärjestelmiin. Luottolaitosten tekemässä arviossa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdolliseen tarpeeseen julkistaa useammin tietoja 2 osan 3 kohdan b ja e alakohdassa sekä 4 kohdan b–f alakohdassa mainituista seikoista sekä riskeistä ja muista nopeille muutoksille alttiista seikoista.

5. Tämän liitteen 2 osan 4 kohdan f alakohdassa vaaditut tiedot on esitettävä 72 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

2 osa - Yleiset vaatimukset

1. Luottolaitoksen riskienhallintatavoitteet ja -käytänteet on julkistettava erikseen kunkin riskilajin osalta, mukaan lukien 1–13 kohdassa mainitut riskit. Julkistettaviin tietoihin on sisällyttävä

a)      riskien hallinnassa sovellettavat strategiat ja prosessit;

b)      asianomaisen riskienhallintatoiminnon tai muiden järjestelyjen rakenne ja organisaatio;

c)      riskien raportoinnissa ja mittaamisessa sovellettavien järjestelmien laajuus ja sisältö;

d)      käytänteet, joilla suojaudutaan riskeiltä ja vähennetään niitä, sekä strategiat ja prosessit, joilla seurataan jatkuvasti suojaus- ja vähentämismenetelmien tehokkuutta.

2. Tähän direktiiviin sisältyvien vaatimusten soveltamisalasta on julkistettava seuraavat tiedot:

a)      sen luottolaitoksen nimi, johon tämän direktiivin mukaisia vaatimuksia sovelletaan;

b)      tiedot tilinpäätöksen laadinnan ja vakavaraisuusvaatimusten kannalta merkityksellisistä konsolidointiperusteiden eroista sekä lyhyt kuvaus yhteisöistä,

i)       jotka on täysin konsolidoitu;

ii)      jotka on osittain konsolidoitu;

iii)     joiden varat on vähennetty omista varoista;

iv)     joita ei ole konsolidoitu eikä niiden varoja ole vähennetty omista varoista;

c)      nykyiset tai tulevat aineelliset tai oikeudelliset esteet, jotka haittaavat omien varojen nopeaa siirtoa tai vastuiden maksamista emoyrityksen ja sen tytäryritysten välillä;

d)      kokonaismäärä, jolla todelliset omat varat alittavat konsolidoinnin ulkopuolisilta tytäryrityksiltä vaaditun vähimmäismäärän, sekä kyseisen tytäryrityksen tai kyseisten tytäryritysten nimet;

e)      tarvittaessa olosuhteet, joissa 69–70 artiklan säännöksiä voidaan soveltaa.

3. Luottolaitosten on julkistettava seuraavat omia varoja koskevat tiedot:

a)      tiivistelmä kaikkien omiin varoihin kuuluvien omaisuuserien ja niiden osien keskeisistä ehdoista;

b)      ensisijaisten omien varojen määrä sekä erittely kaikista positiivista eristä ja vähennyksistä;

c)      toissijaisten omien varojen kokonaismäärä sekä [direktiivin 93/6/ETY liitteessä V] määritellyt omat varat;

d)      ensisijaisiin ja toissijaisiin omiin varoihin 66 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla tehdyt vähennykset sekä erillinen tieto 57 artiklan q alakohdassa mainituista eristä;

e)      hyväksyttyjen omien varojen kokonaismäärä, josta on tehty 66 artiklan mukaiset vähennykset ja jossa on otettu huomioon kyseisen artiklan mukaiset raja-arvot.

4. Luottolaitoksen on julkistettava seuraavat tiedot, jotka koskevat 75 ja 123 artiklassa asetettujen vaatimusten noudattamista:

a)      tiivistelmä luottolaitoksen soveltamista menetelmistä, joilla arvioidaan sen sisäisen pääoman riittävyyttä nykyisten ja tulevien toimintojen jatkuvuuden kannalta;

b)      niiden luottolaitosten osalta, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78–83 artiklan mukaisesti, kahdeksan prosenttia riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä kullekin 79 artiklassa määritellylle vastuuryhmälle;

c)      niiden luottolaitosten osalta, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 84–89 artiklan mukaisesti, kahdeksan prosenttia riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä kullekin 86 artiklassa määritellylle vastuuryhmälle. Vähittäisvastuiden luokassa vaatimusta sovelletaan kaikkiin vastuuluokkiin, joita liitteessä VII olevan 1 osan 9–11 kohdassa olevat korrelaatiot vastaavat. Oman pääoman ehtoisissa sijoituksissa vaatimusta sovelletaan

i)       kuhunkin liitteessä VII olevan 1 osan 15–25 kohdassa esitettyyn menetelmään;

ii)      pörssilistattuihin vastuisiin, riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyviin pääomasijoituksiin ja muihin vastuisiin;

iii)     vastuisiin, jotka ovat pääomavaatimusten osalta valvonnallisen siirtymän (supervisory transition) alaisia;

iv)     vastuisiin, joihin sovelletaan pääomavaatimusten osalta voimassa olevien sääntöjen jatkamista;

d)      75 artiklan b ja c alakohdan mukaisesti lasketut vähimmäispääomavaatimukset;

e)      103–105 artiklan mukaisesti lasketut vähimmäispääomavaatimukset, jotka on julkistettava erikseen;

f)       kaikkien omien varojen ja ensisijaisten omien varojen perusteella lasketut vakavaraisuussuhdeluvut.

5. Luottolaitokseen kohdistuvasta luotto- ja laimentumisriskistä on julkistettava seuraavat tiedot:

a)      kirjanpidossa käytettävät määritelmät erääntyneisyydelle ja varojen arvon alentumiselle;

b)      kuvaus arvonoikaisujen ja varausten määrittämisessä käytetyistä menetelmistä ja tekniikoista;

c)      vastuiden kokonaismäärä kirjanpidollisten nettoutusten jälkeen ilman luottoriskin vähentämisen vaikutuksia sekä vastuiden keskimääräinen arvo jakson aikana vastuuryhmittäin;

d)      vastuiden maantieteellinen jakautuminen jaoteltuna keskeisten vastuuryhmien perusteella merkittäviin alueisiin; tarvittaessa vielä yksityiskohtaisemmat tiedot;

e)      vastuiden jakautuminen teollisuusaloihin ja vastapuoliin; jaottelu vastuuryhmiin ja tarvittaessa vielä yksityiskohtaisemmat tiedot;

f)       erittely kaikkien vastuiden jäljellä olevasta juoksuajasta vastuuryhmittäin ja tarvittaessa vielä yksityiskohtaisemmat tiedot;

g)      merkittävistä toimialojen ja vastapuolten tyypeistä

i)       erikseen vastuut, joihin liittyvät maksut ovat erääntyneet, ja vastuut, joiden arvo on alentunut;

ii)      arvonoikaisut ja varaukset;

iii)     arvonoikaisujen vuoksi jakson aikana tehdyt kulukirjaukset;

h)      arvoltaan alentuneiden ja erääntyneitä maksuja sisältävien vastuiden määrä erikseen ilmoitettuna sekä jaoteltuna merkittäviin maantieteellisiin alueisiin mukaan lukien tarvittaessa kuhunkin maantieteelliseen alueeseen liittyvien arvonoikaisujen ja varausten arvo;

i)       arvoltaan alentuneisiin vastuisiin tehtyjen arvonoikaisujen ja varausten muutosten täsmäytys erikseen ilmoitettuna. Seuraavat tiedot on ilmoitettava:

i)       kuvaus siitä, minkä tyyppisiä arvonoikaisuja ja varauksia on tehty;

ii)      määrä tilikauden alussa;

iii)     varauksia vastaan jakson aikana vähennetty määrä;

iv)     määrät, jotka on jakson aikana vähennetty tai kumottu vastuiden aiheuttamien arvioitujen tappioiden vuoksi, sekä muut oikaisut mukaan lukien kurssierojen, liiketoimintojen yhdistämisen, tytäryritysten hankkimisen ja myymisen sekä varausten välisten siirtojen vuoksi tehdyt oikaisut;

v)      määrä tilikauden lopussa.

Suoraan tuloslaskelmaan kirjatut arvonoikaisut ja perityt määrät on ilmoitettava erikseen.

6. Niiden luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78–83 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava seuraavat tiedot kustakin 79 artiklassa määritellystä vastuuryhmästä:

a)      valittujen luottoluokituslaitosten ja vientitakuulaitosten nimet ja mahdollisten muutosten perusteet;

b)      vastuuryhmät, joihin kunkin luottoluokituslaitoksen tai vientitakuulaitoksen luokituksia sovelletaan;

c)      kuvaus prosessista, jolla luottoluokituksia siirretään ja luottoluokitukset annetaan omaisuuserille, jotka eivät kuulu kaupankäyntivarastoon;

d)      kunkin valitun luottoluokituslaitoksen tai vientitakuulaitoksen ulkoisten luottoluokitusten sijoittaminen liitteen VI mukaisiin luottoluokkiin ottaen huomioon, että tietoa ei tarvitse ilmoittaa, jos luottolaitos noudattaa toimivaltaisen viranomaisen julkistamaa standardiluokittelua;

e)      vastuuarvot ja vastuuarvot sen jälkeen, kun jokaiseen liitteessä VI kuvattuun luottoluokkaan on sovellettu luottoriskin vähentämismenetelmää, sekä omista varoista vähennettyjen vastuiden arvo.

7. Luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän liitteessä VII olevan 1 osan 5 kohdan tai 17–19 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava kyseisessä 5 kohdassa olevan taulukon kuhunkin luokkaan sijoitetut vastuut tai vastuille annetut kyseisissä 17–19 kohdassa mainitut riskipainot.

8. Luottolaitosten, jotka laskevat pääomavaatimuksensa 75 artiklan b ja c kohdan mukaisesti, on julkistettava kyseiset vaatimukset erikseen kunkin kyseisissä säännöksissä mainitun riskin osalta.

9. Luottolaitosten, jotka laskevat pääomavaatimuksensa [direktiivin 93/6/ETY liitteen VIII] mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot:

a)      jokaisesta osasalkusta

i)       käytettyjen mallien ominaisuudet;

ii)      kuvaus osasalkkuihin tehdyistä stressitesteistä;

iii)     kuvaus sisäisten mallien ja mallintamisprosessien tarkkuuden ja johdonmukaisuuden toteutumatesteissä ja validoinnissa sovelletuista menetelmistä;

b)      toimivaltaisen viranomaisen hyväksymisvaltuudet;

c)      osasalkuista, joihin mallia sovelletaan, on ilmoitettava

i)       suurin, keskimmäinen ja pienin Value-at-Risk -arvo raportointikauden aikana ja kauden lopussa;

ii)      Value-at-Risk -arvojen vertailu luottolaitoksen toteutuneisiin voittoihin ja tappioihin sekä analyysi toteutumatestien tuloksiin sisältyvistä vieraista havainnoista.

10. Luottolaitosten on julkistettava seuraavat operatiivisia riskejä koskevat tiedot:

a)      menetelmät, joilla arvioidaan operatiiviseen riskiin liittyviä omia varoja koskevia vaatimuksia, jotka luottolaitos täyttää;

b)      kuvaus 105 artiklan mukaisista menetelmistä, jos luottolaitos soveltaa niitä, mukaan lukien relevantit sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka otetaan huomioon luottolaitoksen mittausmenetelmissä. Jos menetelmiä sovelletaan osittain, on ilmoitettava niiden soveltamisala ja kattavuus.

11. Seuraavat tiedot on ilmoitettava kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin osakkeisiin sisältyvistä vastuista:

a)      vastuiden tavoitteisiin perustuva erittely mukaan lukien myyntivoittojen yhteydet ja strategiset syyt sekä kuvaus käytetyistä kirjanpito- ja arvostusmenettelyistä sisältäen arvostukseen vaikuttavat keskeiset oletukset ja käytänteet ja kyseisiin käytänteisiin tehdyt keskeiset muutokset;

b)      tasearvo ja käypä arvo sekä (pörssilistatuista instrumenteista) vertailu markkinahinnan kanssa, jos se poikkeaa merkittävästi käyvästä arvosta;

c)      pörssilistattujen vastuiden, riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyvien pääomasijoitusten sekä muiden vastuiden tyypit, ominaispiirteet ja arvo;

d)      omaisuuserien myynnistä ja realisoinnista jakson aikana kertyneet kumulatiiviset voitot ja tappiot;

e)      realisoitumattomien voittojen ja tappioiden yhteismäärä ja uudelleenarvostuksesta syntyneiden piilevien voittojen ja tappioiden yhteismäärä sekä kaikki kyseiset määrät, jotka sisältyvät ensisijaisiin tai toissijaisiin omiin varoihin.

12. Luottolaitosten on julkistettava seuraavat tiedot kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin positioihin kohdistuvasta korkoriskistä:

a)      korkoriskin ominaispiirteet ja keskeiset oletukset (mukaan lukien luottojen ennenaikaista takaisinmaksua ja eräpäivättömiä talletuksia koskevat oletukset) sekä korkoriskin tiheysmittaukset (frequency measurements);

b)      vaihtelut tuotoissa, taloudellisessa arvossa tai muussa relevantissa mittayksikössä, jota johto käyttää mitatessaan ylös- tai alaspäin suuntautuvia korkosokkeja korkoriskin mittaamisessa sovellettavien menettelyjen mukaisesti, jaoteltuna valuuttoihin.

13. Luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 94–101 artiklan mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot:

a)      luottolaitoksen tavoitteet arvopaperistamistoiminnoissa;

b)      luottolaitoksen tehtävät arvopaperistamisprosessissa;

c)      tiedot luottolaitoksen kunkin tehtävän laajuudesta;

d)      menetelmät, joita luottolaitos soveltaa laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää arvopaperistamistoiminnoissa;

e)      tiivistelmä luottolaitoksen kirjanpitokäytänteistä arvopaperistamistoiminnoissa mukaan lukien

i)       tieto siitä, käsitelläänkö transaktioita myyntinä vai rahoituksena;

ii)      myyntivoittojen kirjaamistavat;

iii)     kertyneiden korkojen arvostamista koskevat keskeiset oletukset;

iv)     synteettisen arvopaperistamisen käsittelytavat, jos ne eivät sisälly muihin kirjanpitokäytänteisiin;

f)       arvopaperistamisessa käytettyjen luottoluokituslaitosten nimet sekä vastuutyypit, joihin kunkin laitoksen luokituksia sovelletaan;

g)      vastuutyypeittäin luottolaitoksen arvopaperistamien vastuiden, joihin sovelletaan arvopaperistamiskehystä (perinteinen ja synteettinen arvopaperistaminen eriteltävä) kokonaisarvo;

h)      luottolaitoksen arvopaperistamien vastuiden, joihin sovelletaan arvopaperistamiskehystä, erittely, jossa esitetään vastuutyypeittäin arvopaperistettujen arvoltaan alentuneiden ja erääntyneiden vastuiden jaottelu ja luottolaitoksen jakson aikana kirjaamat tappiot;

i)       hallussa olevien tai ostettujen arvopaperistettujen omaisuuserien kokonaisarvo jaoteltuna vastuutyypeittäin;

j)       hallussa olevien tai ostettujen arvopaperistettujen omaisuuserien kokonaisarvo jaoteltuna tarkoituksenmukaisiin riskipainoalueisiin. Tiedot omaisuuseristä, joille on annettu 1 250 prosentin riskipaino tai jotka on vähennetty, on annettava erikseen;

k)      arvopaperistettujen uusiutuvien vastuiden kokonaismäärä jaoteltuna alullepanijan ja sijoittajan osuuteen;

l)       tiivistelmätiedot jakson aikana toteutetuista arvopaperistamisista, mukaan lukien arvopaperistettujen vastuiden arvo (vastuutyypeittäin), sekä kirjatuista myyntivoitoista ja -tappioista vastuutyypeittäin.

3. 3 osa – Ehdot yksittäisten välineiden tai menetelmien käytölle

14. Luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 84–89 artiklan mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot:

a)      toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä menetelmälle tai myönnetty siirtymäaika;

b)      perustelut ja tiedot seuraavista:

i)       sisäisten luokitusjärjestelmien rakenne sekä sisäisten ja ulkoisten luokitusten suhde;

ii)      sisäisten estimaattien käyttö muuhun kuin riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen 84–89 artiklan mukaisesti;

iii)     luottoriskin vähentämisen hallinta- ja kirjausprosessi;

iv)     luokitusjärjestelmien valvontamenetelmät mukaan lukien kuvaus riippumattomuudesta ja vastuualueista, ja tiedot luokitusjärjestelmien tarkastelusta;

c)      kuvaus sisäisestä luokitusprosessista erikseen seuraavien vastuuryhmien osalta:

i)       saamiset valtioilta ja keskuspankeilta;

ii)      saamiset laitoksilta;

iii)     yrityssaamiset (pk-yritykset mukaan lukien), erityiskohteiden rahoitus ja yrityssaamiset;

iv)     vähittäissaamiset kaikkien niiden vastuuluokkien osalta, joita liitteessä VII olevan 1 osan 9–11 kohdan mukaiset korrelaatiot vastaavat;

v)      osakkeet;

d)      tämän direktiivin 86 artiklassa määritettyihin vastuuryhmiin sisältyvien vastuiden vastuuarvot. Saamiset valtioilta ja keskuspankeilta, luottolaitoksilta ja yrityksiltä, kun luottolaitokset soveltavat omia LGD- tai CF-estimaatteja laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, on ilmoitettava erikseen niiden vastuiden osalta, joihin luottolaitokset eivät sovella kyseisiä estimaatteja;

e)      luottolaitosten on ilmoitettava kunkin vastuuryhmän (valtiot ja keskuspankit, laitokset, yritykset, oman pääoman ehtoiset sijoitukset) ja riittävän monen vastapuoliluokan (mukaan lukien maksukyvyttömät) osalta seuraavat tiedot, jotta luottoriski voidaan eriyttää tarkoituksenmukaisesti:

i)       vastuiden yhteismäärä (valtioilta, keskuspankeilta, laitoksilta ja yrityksiltä olevien saamisten osalta myönnettyjen luottojen yhteismäärä ja nostamattomiin lainoihin liittyvät vastuuarvot; osakkeista kokonaisarvo);

ii)      luottolaitosten, jotka käyttävät omia LGD-estimaatteja laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, on ilmoitettava saamisilla painotettu keskimääräinen LGD prosenttilukuna;

iii)     saamisilla painotettu keskimääräinen riskipaino;

iv)     luottolaitosten, jotka käyttävät riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa omia CF-estimaatteja, on ilmoitettava kunkin vastuuryhmän osalta käyttämättömien sitoumusten arvo sekä saamisilla painotettu keskimääräinen vastuuarvo;

f)       vähittäisvastuiden ryhmästä ja kustakin edellä c alakohdassa määritetystä ryhmästä joko e alakohdan mukaiset tiedot (tarvittaessa ryhmittäin) tai analyysi vastuista (myönnetyt luotot ja käyttämättömiin sitoumuksiin liittyvät vastuuarvot) suhteessa riittävään moneen EL-luokkaan, jotta luottoriski voidaan eritellä tarkoituksenmukaisesti (tarvittaessa ryhmittäin);

g)      kuhunkin vastuuryhmään edellisen jakson aikana tehdyt arvonoikaisut (vähittäissaamisten osalta kaikista c alakohdassa määritetyistä ryhmistä) sekä tieto muutoksista aiempiin käytänteisiin;

h)      tiedot tekijöistä, jotka vaikuttivat tappioihin edellisen jakson aikana (esimerkiksi keskimääräistä suurempi laiminlyötyjen maksujen määrä tai keskimääräistä suuremmat LGD-luvut ja luottovasta-arvokertoimet);

i)       luottolaitoksen estimaattien vertailu toteutuneisiin lukuihin pidemmällä aikavälillä. Vähintään on annettava tiedot tappioestimaateista verrattuna toteutuneisiin tappioihin kussakin vastuuryhmässä (vähittäissaamisten osalta kaikista c alakohdassa määritetyistä ryhmistä) riittävän pitkältä ajanjaksolta, jotta sisäisten luokitusprosessien toimivuutta voidaan arvioida tarkoituksenmukaisesti jokaisen vastuuryhmän osalta (vähittäissaamisten osalta kaikista c alakohdassa määritetyistä ryhmistä). Luottolaitoksen on tarvittaessa syvennettävä erittelyä ja tehtävä myös PD-analyysi; omia LGD- ja/tai CF‑ estimaatteja käyttävien luottolaitosten on annettava tiedot toteutuneiden LGD-lukujen ja luottovasta-arvokerrointen vertailusta edellä mainituissa kvantitatiivista riskienarviointia koskevissa tiedoissa annettuihin estimaatteihin.

Edellä c alakohtaa sovellettaessa kuvaukseen on sisällyttävä vastuuryhmään sisältyvien vastuiden tyypit; PD-luvun (ja tarvittaessa LGD-lukujen ja luottovasta-arvokertoimien) estimoinnissa ja validoinnissa käytetyt määritelmät, menetelmät ja tiedot mukaan lukien kyseisten muuttujien laskennassa käytetyt oletukset; kuvaus olennaisista poikkeamista liitteessä VII olevan 4 osan 44–48 kohdassa olevasta maksukyvyttömyyden määritelmästä mukaan lukien yleiset segmentit, joihin kyseiset poikkeamat vaikuttavat.

15. Luottolaitosten, jotka soveltavat luottoriskin vähentämismenetelmiä, on julkistettava seuraavat tiedot:

a)      tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien nettoutuksessa sovelletut käytänteet ja prosessit sekä tieto siitä, kuinka paljon yhteisö on käyttänyt niitä;

b)      vakuuksien arvostuksessa ja hallinnoinnissa sovelletut käytänteet ja prosessit;

c)      kuvaus luottolaitoksen hankkimien vakuuksien päätyypeistä;

d)      takaajien ja luottojohdannaisten vastapuolten päätyypit ja niiden luottokelpoisuus;

e)      tiedot markkinariskin tai luottoriskin keskittymistä, jotka kuuluvat luottoriskin vähentämismenetelmien piiriin;

f)       luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78–83 tai 84–89 artiklan mukaisesti, mutta jotka eivät laske vastuuryhmän osalta omia LGD- tai CF-estimaatteja, on ilmoitettava erikseen kunkin vastuuryhmän osalta kokonaisvastuuarvo (tarvittaessa tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien nettoutuksen jälkeen), joka on suojattu (volatiliteettikorjausten jälkeen) hyväksytyllä rahoitusvakuudella tai muulla hyväksytyllä vakuudella;

g)      luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78–83 tai 84–89 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava erikseen kunkin vastuuryhmän osalta kokonaisvastuuarvo (tarvittaessa tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien nettoutuksen jälkeen), joka on suojattu takauksilla tai luottojohdannaisilla. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten osalta tätä vaatimusta sovelletaan kuhunkin liitteessä VII olevan 1 osan 15–24 kohdan mukaiseen menetelmään.

16. Luottolaitosten, jotka soveltavat 105 artiklan mukaista menetelmää laskettaessa operatiivisen riskin vakavaraisuusvaatimusta, on annettava tiedot vakuutusten käytöstä riskien vähentämiseksi.

[1]               EUVL C [...], [...], s. [...].

[2]               EUVL C [...], [...], s. [...].

[3]               EUVL C [...], [...], s. [...].

[4]               EUVL C [...], [...], s. [...].