Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. EU:n sääntelykehys

Rautatiepalvelujen yhtenäismarkkinoiden luominen edellytti lainsäädäntöä, jossa määritetään markkinoiden avaamisen ehdot ja toteutus ja säännellään näitä markkinoita Euroopan tasolla. Yhteisö vastasi tähän vaatimukseen erityisesti vuonna 2001 annetulla rautateiden infrastruktuuria koskevalla säädöspaketilla [1]. Direktiivi 2001/12/EY, jolla muutetaan eräitä lähtödirektiivin 91/440/EY säännöksiä, selventää toimijoiden roolia ja vastuuta. Toimijoita ovat rautatieyhtiöt, infrastruktuurin haltijat sekä valvontaelimet, jotka vastaavat mahdollisten riitojen selvittelystä kahden ensiksi mainitun välillä. Rautatieyritysten toimilupia koskevalla direktiivillä 201/13/EY otettiin käyttöön vastavuoroisen tunnustamisen periaate sallimalla markkinoille pääsy kaikille yrityksille, jotka ovat saaneet toimiluvan jossakin jäsenvaltiossa ja jotka haluavat harjoittaa kansainvälistä tavaraliikennettä. Direktiivillä 2001/14/EY säännellään infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä ja käyttömaksujen perimistä avoimuuden ja tasapuolisuuden periaatteiden mukaisesti.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/12/EY, annettu 26. helmikuuta 2001, yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/13/EY, annettu 26. helmikuuta 2001, rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY, annettu 26. helmikuuta 2001, rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta, EYVL L 75, 15.3.2001.

Tämän prosessin lähtökohtana oli tarve poistaa Euroopan laajuista liikennettä haittaavat tekniset esteet säilyttäen samalla paras mahdollinen turvallisuustaso. Rautatieliikenteen yhteentoimivuusdirektiivit [2] ovat mahdollistaneet tekniset toimet yhteentoimivuuden teknisten eritelmien (YTE) laatimiseksi. Nämä eritelmät ovat tarpeen Euroopan laajuisten rautatiepalvelujen toimintakyvyn takaamiseksi. Suurnopeusjunien YTE:t vahvistettiin 30. toukokuuta 2002. Perinteisten junien YTE:ien ensimmäistä sukupolvea valmistellaan parhaillaan, ja ne on määrä hyväksyä toukokuussa 2004.

[2] Neuvoston direktiivi 96/48/EY, annettu 23. heinäkuuta 1996, Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta, EYVL L 235, 17.9.1996, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/16/EY, annettu 19. maaliskuuta 2001, Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta, EYVL L 110, 20.4.2001.

Tammikuussa 2002 esittelemällään toisella rautatiesäädöspaketilla [3] Euroopan komissio lujitti rautateiden turvallisuuteen liittyvää yhteisön lainsäädäntöä niiden vaatimusten mukaisesti, jotka yhteentoimivan verkon määritelmä asettaa teknisestä näkökulmasta ja yhteentoimivassa verkossa työskentelevän henkilöstön näkökulmasta. Toinen rautatiesäädöspaketti koostui neljästä säädösehdotuksesta:

[3] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kohti yhdennettyä eurooppalaista rautatieliikennealuetta", 23.1.2002, KOM(2002) 18.

* Ehdotus rautateiden turvallisuutta koskevaksi direktiiviksi, jossa määritellään turvallisuusjärjestelmän olennaiset osatekijät sekä infrastruktuurin haltijan että rautatieyritysten osalta. Tarkoituksena on kehittää turvallisuutta koskeva yhteinen lähestymistapa ja ottaa käyttöön yhteinen turvallisuustodistusten myöntämistä, sisältöä ja voimassaoloa koskeva järjestelmä. Lisäksi aletaan soveltaa onnettomuustapausten teknisen tutkinnan riippumattomuuden periaatetta kuten muillakin aloilla.

* Yhteentoimivuusdirektiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY muuttaminen. Niiden muutosten lisäksi, joita tarvitaan näiden kahden direktiivin keskinäisen yhdenmukaisuuden takaamiseksi ja tällä osa-alueella saatujen kokemusten huomioon ottamiseksi, tarkoituksena on tunnustaa tulevan viraston rooli ja varmistaa, että soveltamisala on sama verkolla, jonka käyttöoikeuksia laajennetaan, ja verkolla, jolla yhteentoimivuussääntöjä tullaan soveltamaan.

* Ehdotus asetukseksi Euroopan rautatieviraston perustamisesta; viraston tehtävänä on antaa teknistä tukea yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskevalle työlle. Viraston tehtäväkenttään kuuluisi yhtäältä yhteisten turvallisuusnormien kehittäminen sekä turvallisuustason valvontajärjestelmän kehittäminen ja hallinta ja toisaalta yhteentoimivuuden teknisten eritelmien laadinta- ja valvontajärjestelmän hallinta pitkällä aikavälillä sekä niiden soveltamisen valvonta kentällä.

* Ehdotus direktiivin 91/440/ETY muuttamiseksi siten, että rautatieinfrastruktuurin käyttöoikeudet laajennetaan koskemaan tavaraliikennepalveluja jäsenvaltion sisällä ja nopeutetaan markkinoiden avautumista.

Nämä ehdotukset on määrä hyväksyä lopullisesti vuoden 2004 alkupuolella.

Rautateiden turvallisuutta koskevassa direktiiviehdotuksessa esitetään, että infrastruktuurin haltijat ja rautatieyritykset luovat oman turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä siten, että rautatiejärjestelmä voi saavuttaa ainakin yhteiset turvallisuustavoitteet, että se on kansallisten turvallisuussääntöjen ja YTE:issä määriteltyjen vaatimusten mukainen ja että yhteisten turvallisuusmenetelmien asianomaisia osia sovelletaan. Turvallisuusjohtamis järjestelmään kuuluu muun muassa sellaisten henkilökunnan koulutusohjelmien ja järjestelmien tarjoaminen, joiden avulla voidaan ylläpitää henkilökunnan pätevyyttä mahdollisimman korkealla tasolla.

Direktiivissä säädetään lisäksi, että rautatieyrityksellä on oltava turvallisuustodistus, jotta se voisi käyttää infrastruktuuria. Kyse on todistuksesta, jolla hyväksytään ne rautatieyrityksen toimenpiteet, joilla se täyttää kyseisen verkon turvallisen käytön edellyttämät erityisvaatimukset. Vaatimukset voivat koskea YTE:ien ja kansallisten turvallisuussääntöjen soveltamista, henkilöstön lupien hyväksymistä ja rautatieyrityksen liikkuvan kaluston käyttöönoton sallimista. Henkilöstön osalta lupajärjestelmä perustuu asiakirjoihin, jotka rautatieyritys antaa eri henkilöstöluokkiensa ja toimeksisaajiensa osalta. Tällöin on muun muassa osoitettava, että henkilöstö täyttää YTE:ien tai kansallisten sääntöjen vaatimukset ja että tästä on asianmukaiset luvat ja todistukset.

Tähän liittyen on ilmennyt nopeasti tarve vahvistaa yhteiset säännöt kuljettajien lupajärjestelmästä, jotta voitaisiin parantaa yhteentoimivuutta ja toiminnan hallintaa tältä osin. Tämän pitäisi viime kädessä helpottaa rautatieyritysten turvallisuussertifiointia siten, että voidaan ylläpitää korkeaa turvallisuuden tasoa ja taata rautatiesektorin työntekijöiden vapaa liikkuvuus.

Toiseen rautatiesäädöspakettiin sisältyvien ehdotusten käsittely on vahvistanut yhteentoimivuuskysymyksen merkityksen yhtenäisten rautatiemarkkinoiden luomisen kannalta. Tästä syystä komissio sitoutui neuvoston 28. maaliskuuta 203 saavuttaman poliittisen yhteisymmärryksen myötä siihen, että se antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2003 loppuun mennessä ehdotuksen junankuljettajien eurooppalaisen lupakirjan käyttöönottamiseksi. Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä painotettiin tällaisen ehdotuksen tarvetta. Parlamentti hyväksyi useiden tarkistusten poistamisen sillä ehdolla, että komissio sitoutuu entistä määrätietoisemmin antamaan kyseisen ehdotuksen mahdollisimman pian.

2. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu

Rautateiden pariteettikomitean [4] alainen yhteentoimivuutta käsittelevä työryhmä laati Euroopan komissiolle jo vuonna 1996 raportin [5] Euroopan rautatiepolitiikan sosiaalisista näkökohdista. Raportin laatimiseen osallistuneet työmarkkinaosapuolet painottivat jo tuolloin yhteentoimivuuden sosiaalisen ja teknisen ulottuvuuden merkitystä rautatiekuljetuksia käyttävän kaupan vauhdittamisen kannalta. Vuoden 1996 raportin tärkeimmät päätelmät ovat seuraavat:

[4] Komitea perustettiin vuonna 1984 avustamaan komissiota rautatiealan elin-ja työolojen parantamiseen ja yhdenmukaistamiseen tähtäävän yhteisön sosiaalipolitiikan laatimisessa ja täytäntöönpanossa.

[5] Rautateiden pariteettikomitean alainen yhteentoimivuutta käsittelevän tutkimustyöryhmän alatyöryhmä 1, "Eurooppalaisen rautatiepolitiikan yhteiskunnalliset näkökohdat", lokakuu 1996.

* on yhdenmukaistettava kuljettajien pätevyysvaatimukset, mutta ei koulutusta

* infrastruktuurin haltijan on määriteltävä sen ja junahenkilökunnan väliset viestintävaatimukset

* tietty pätevyys edellyttää psykologisia testejä ja lääkärintarkastuksia, joihin on omaksuttava yhdenmukainen lähestymistapa.

Työmarkkinaosapuolet totesivat päätelmissään, että "nämä yhteiset intressit nostavat esiin kysymyksen pätevyysvaatimusten yhdenmukaistamisesta, jotta voitaisiin luoda laadunvarmistusprosessi yhteisön tasolla."

Tämän ensimmäisen raportin perusteella ja ottaen huomioon infrastruktuuripakettiin (1998) ja perinteisten rautatiejärjestelmien yhteentoimivuuteen (1999) liittyvät komission ehdotukset työmarkkinakomitea tarkasteli aihetta lähemmin ja antoi päätelmänsä komissiolle maaliskuussa 2000 [6]. Päätelmät koskivat pätevyysvaatimusten luokittelua, kuljettajien sertifioinnin mahdollisia menetelmiä sekä eri sidosryhmien roolia (jäsenvaltiot, infrastuktuurin haltijat, rautatieyritykset, EU:n toimielimet).

[6] Railway Social Dialogue (ETF/CER), Joint Study Group on Interoperability, Final Report, maaliskuu 2000.

Sittemmin Euroopan rautatieyhteisö CER ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (ETF) tekivät sopimuksen sosiaalisista reunaehdoista, joilla on merkitystä Euroopan rautatiemarkkinoiden kannalta. Neuvottelut, jotka käynnistyivät helmikuussa 2003 (jolloin tämä ehdotus oli jo komission työohjelmassa vuodelle 2003), keskittyivät rajatylittävillä rautatiereiteillä käytettävän liikkuvan junahenkilökunnan työoloihin ja kuljettajien eurooppalaiseen lupakirjaan. Sopimuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön eurooppalaisen lupakirjan tilapäinen järjestelmä [7], joka edeltää tämän direktiiviehdotuksen täytäntöönpanoa. Sopimuksessa vahvistetaan tavoitteet, joihin junankuljettajien eurooppalaisen lupakirjan käyttöönotolla pyritään:

[7] CER:n ja ETF:n sopimus yhteentoimivien rajatylittävien reittien kuljettajien eurooppalaisesta ajoluvasta, 27.1.2004.

* "Junahenkilöstön yhteentoimivuutta pitäisi helpottaa, jotta kansainvälistä rautatieliikennettä voitaisiin lisätä.

* Turvallisuustasoa pitäisi ylläpitää tai nostaa, mitä varten on varmistettava kuljetushenkilöstön työn korkea laatutaso takaamalla ja valvomalla, että henkilöstöllä on käytettävien eurooppalaisten verkkojen edellyttämä pätevyys.

* Pitäisi pyrkiä tehostamaan rautatieyhtiöiden hallinnointimenetelmiä yhteentoimivissa järjestelmissä työskenteleviin kuljettajiin liittyen.

* Pitäisi pyrkiä vähentämään riskiä, että sosiaalialan sääntöjä laiminlyödään."

Työoloihin liittyvä kysymys kuuluu selvästi perustamissopimuksen 137 artiklan soveltamisalaan, ja asiasta voidaan siksi tehdä neuvoston päätös perustamissopimuksen 137 artiklan mukaisesti. Lupakirja liittyy sen sijaan rautatiejärjestelmän turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen. Yleisen turvallisuuden merkitys ja yhdenmukaisten vähimmäisvaatimusten ja myöntämisehtojen välttämätön tarve edellyttävät, että otetaan käyttöön selkeä Euroopan tason lainsäädäntö, joka koordinoidaan yhteentoimivuuden ja turvallisuuden osalta täydellisesti toisen rautatiesäädöspaketin kanssa.

Komissio on tässä ehdotuksessa suurelta osin noudatellut kuljettajien eurooppalaista lupakirjaa koskevaa sopimusta. Tämä koskee erityisesti lääkärintarkastusten ja psykologisten testien ja pakollisten määräaikaistarkastusten vähimmäisvaatimuksia sekä kuljettajan pakollisten pätevyysvaatimusten kuvausta. Ainoa merkittävä ero työmarkkinaosapuolten sopimuksen ja tämän ehdotuksen välillä on tämän ehdotuksen yhteisöulottuvuus, sillä komission ehdottama ajolupa koostuu kahdesta osasta:

* Ensimmäinen osa on EU:n lupakirja, joka on osoitus koko EU:n alueella voimassa olevien yhteisön vähimmäisvaatimusten täyttämisestä. Lupakirjan myöntää viranomainen, ja se kuuluu kuljettajalle.

* Toinen osa on yhdenmukainen lisätodistus, joka on osoitus sen reitin erityisvaatimusten täyttämisestä, jota kuljettajalla on lupa ajaa. Se pätee siis vain tietyssä laajuudessa. Lisätodistuksen myöntää rautatieyhtiö.

Sitä mukaa kuin Euroopan yhteinen rautatiealue kehittyy, ensimmäinen osa eli EU:n lupakirja saa enemmän merkitystä. Lisäksi toinen osa voitaisiin liittää EU:n lupakirjaan esimerkiksi älykorttina.

CER:n ja ETF:n sopimuksessa määrätään ainoastaan rautatieyhtiön antamasta lupakirjasta. Tämä lupakirja pysyy rautatieyhtiön hallussa ja liittyy työsopimukseen. Lupakirja ei myöskään korvaa kuljettajien lupajärjestelmään liittyviä kansallisia säännöksiä.

3. Komission tutkimus

Komissio teetti vuonna 2002 tutkimuksen koulutuksesta ja pätevyydestä, jota rajatylittävillä reiteillä työskentelevältä junahenkilökunnalta pitäisi edellyttää [8].

[8] ATKINS: Training and staff requirements for railway staff in cross-border operations; Final Report, 28. marraskuuta 2002.

Tutkimuksen päätelmät esiteltiin marraskuussa 2002. Niissä tuotiin esille kansallisten säädösten suuret keskinäiset erot junankuljettajien lupajärjestelmien ehdoissa, tästä johtuva hallinnollinen mutkikkuus (rautatieyritysten, jotka haluavat liikennöidä eri jäsenvaltioiden rataverkoissa, on hankittava useita turvallisuustodistuksia) ja seurauksena olevat toiminnalliset vaikeudet rajatylittävien palvelujen organisoinnissa.

Tutkimus osoittaa, että rajatylittävillä reiteillä työskentelevä junahenkilökunta sekä muista jäsenvaltioista tai ulkomailta tulevan liikkuvan kaluston tarkastuksesta vastaava henkilöstö ja junien hallinnasta (junasuorituksesta) ulkomaisen junahenkilökunnan kanssa vastaava henkilöstö tarvitsevat lisätietämystä ja -koulutusta. Vaadittava pätevyys vaihtelee suuresti maittain mitä tulee käytettävään kieleen, toimintoja ja merkinantoa koskeviin sääntöihin, käytettävään infrastruktuuriin, erityyppisen liikkuvan kaluston käyttöön ja hätämenettelyihin.

Tutkimuksessa annetaan kolme yleistä suositusta:

* Pitäisi määritellä ja ottaa käyttöön yhteisön tasolla (tai jäsenvaltioiden tasolla) pätevyyden vähimmäisvaatimukset, jotka junankuljettajien on täytettävä. Tavoitteena on erityisesti korvata entisten toimijoiden käytännöistä juontuvat lupajärjestelmät.

* Yhteentoimivuuden käsitettä pitäisi laajentaa siten, että se kattaa rajatylittävät reitit monenvälisesti eikä vain kahdenvälisesti, kuten tähän asti.

* Pitäisi hyödyntää yhdenmukaisia järjestelmiä (esim. ERTMS/ETCS) junankuljettajien, junasuorittajien ja ohjaus- ja hallintahenkilöstön koulutuksen yksinkertaistamiseksi.

Erityisiä suosituksia olivat seuraavat: terveystarkastuksia ja määräaikaistarkastuksia varten pitäisi määrittää vähimmäisvaatimukset; vaadittavan psyykkisen kunnon osalta pitäisi olla yhteiset vaatimukset; rajatylittävillä reiteillä työskenteviltä vaadittavasta pätevyydestä pitäisi olla yhteiset vaatimukset; luvan tai todistuksen saaneiden kuljettajien pätevyystason seurantaan pitäisi omaksua uusi lähestymistapa; pitäisi harkita yksinkertaistetun viestintäjärjestelmän käyttöä, mihin liittyisi yhteisen kielen perustaidot; ulkomaisille kuljettajille pitäisi antaa täydet oikeudet ERTMS/ECTS-järjestelmän ollessa käytössä, mutta rajoitetut oikeudet heikentyneessä toimintatilassa; eri toimintatavoissa sovellettavia rautatieliikennemalleja pitäisi yhdenmukaistaa; ja pitäisi kehittää ja panna täytäntöön yhdenmukaistetut toimintasäännöt Euroopan tasolla.

Tarve ottaa käyttöön junankuljettajien lupajärjestelmää koskevat yhteisön säännöt käy ilmeiseksi tutkimuksen päätelmistä ja suosituksista. Komissio on työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tuloksena laadittujen kahden raportin ja tilaamansa tutkimuksen perusteella ja antamiensa sitoumusten mukaisesti käynnistänyt kuulemismenettelyn, jonka tavoitteena on arvioida lainsäädännön toteuttamismahdollisuuksia tällä osa-alueella.

4. Tilanne muissa liikennemuodoissa

Tätä ehdotusta laadittaessa on nojauduttu yhteisön lainsäädäntöön, joka on voimassa tai valmisteilla muilla liikennesektoreilla. Kuljettajien lupajärjestelmien käyttöönottoon yhteisön tasolla liittyvät aina samat vaatimukset:

* On taattava kuljettajien vapaa liikkuvuus EU:n alueella liikennemarkkinoiden avaamisen jälkeen.

* On taattava paras mahdollinen turvallisuustaso eri verkoissa.

Komissio on merenkulun alalla jo ottanut käyttöön järjestelmän, joka vastaa tässä ehdotuksessa esitettyä. Tämä toteutettiin harmonisoimalla sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteen kansallisten pätevyyskirjojen myöntämisperusteet yhteisössä [9]. Lisäksi komissio on hiljattain antanut ehdotuksen direktiiviksi [10], jolla on määrä muuttaa merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettua direktiiviä 2001/25/EY ottamalla käyttöön yhteisön järjestelmä EU:n ulkopuolella merenkulkijoille myönnettyjen pätevyyskirjojen tunnustamiseksi. Ehdotettujen säännösten tavoitteena on huolehtia siitä, että yhteisön ulkopuolelta tulevilla merenkulkijoilla, jotka työskentelevät yhteisön aluksilla, on kansainvälisten vähimmäisvaatimusten mukainen koulutus ja pätevyys.

[9] Neuvoston direktiivi 96/50/EY, annettu 23. heinäkuuta 1996, sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteen kansallisten pätevyyskirjojen myöntämisperusteiden harmonisoinnista yhteisössä, EYVL L 235, 17.9.1996.

[10] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/25/EY muuttamiseksi, KOM(2003) 1.

Tieliikennesektorilla tuli vastikään voimaan direktiivi 2003/59/EY maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta, minkä lisäksi komissio on äskettäin ehdottanut ajokortteja koskevan EU-lainsäädännön tarkistamista [11]. Kyseisen uudelleen laaditun direktiivin tarkoituksena on standardoida eurooppalaisen ajokortin malli, ottaa käyttöön ajokorttiasiakirjan voimassaoloajan rajoittamisen periaate, yhdenmukaistaa ammattikuljettajilta vaadittavien lääkärintarkastusten määräajat ja ottaa käyttöön kuljettajantutkinnon vastaanottajien peruspätevyyttä ja koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset.

[11] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ajokorteista (uudelleen laadittu), KOM(2003) 621, 8.10.2003.

Ilmailualalla otettiin direktiivin 91/670/EY [12] myötä käyttöön periaate, jonka mukaan siviili-ilmailun tehtävien suorittamiseksi annetut henkilöstön lupakirjat tunnustetaan vastavuoroisesti, mutta kyseisen direktiivin säännökset osoittautuivat pian riittämättömiksi yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa käsittelevien ehdotusten ja niistä käytyjen keskustelujen valossa. Itse asiassa koulutuksen sisältöä ja koulutusmenetelmiä ei ole yhdenmukaistettu sen enempää kuin tutkinto- ja valvontaperusteitakaan. Komissio on siksi antanut yksipuolisen lausuman, jonka mukaan se "aikoo antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen toimista, joilla pyritään ratkaisemaan lennonjohtajapula ja yhdenmukaistetaan lennonjohtajien ja lentoliikenteen hallintahenkilöstön lupakirjojen myöntämisjärjestelmä turvallisuuden tehostamiseksi".

[12] Neuvoston direktiivi 91/670/ETY, annettu 16. joulukuuta 1991, siviili-ilmailun tehtävien suorittamiseksi annettujen henkilöstön lupakirjojen vastavuoroisesta hyväksymisestä, EYVL L 373, 31.12.1991.

Nyt annettavana olevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on ottaa rautatiesektorilla käyttöön säännökset, joiden periaate noudattelee muilla liikennesektoreilla voimassa tai valmisteilla olevia säännöksiä. Kuten aikaisemmin todettiin, tämän pitäisi helpottaa rautatieyritysten turvallisuussertifiointia rautateiden turvallisuutta koskevan direktiivin mukaisesti siten, että voidaan ylläpitää parasta mahdollista turvallisuustasoa ja taata rautatiesektorin työntekijöiden vapaa liikkuvuus.

Kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi, lupajärjestelmien ehdot (koulutus, ikä, terveydelliset vaatimukset ja psyykkinen kunto, luvan antava viranomainen jne.) perustuvat keskenään melko samanlaisiin malleihin, vaikka niissä otetaan huomioon kunkin liikennemuodon omat vaatimukset (fyysiset vaatimukset, ikä, kokemus, infrastruktuurien tuntemus jne.)

>TAULUKON PAIKKA>

5. Sidosryhmien kuuleminen

Komissio on kuullut sidosryhmiä Europa-sivustollaan 2. heinäkuuta 2003 julkaisemansa kuulemisasiakirjan perusteella. Asiakirja esiteltiin komission 16. heinäkuuta 2003 järjestämässä kuulemistilaisuudessa kaikille sektorin edustajille: infrastruktuurin haltijoille, rautatieyhtiöille, työmarkkinaosapuolille ja palveluyrityksille.

Asiakirja herätti suurta kinnostusta: siihen saatiin kolmisenkymmentä virallista kommenttia, jotka julkaistiin Europa-sivustolla. Periaate, jonka mukaan olisi vahvistettava yhteisön säännöt junankuljettajien lupajärjestelmästä, otettiin vastaan myönteisesti. Sidosryhmät suosittivat kuitenkin suurta varovaisuutta liittyen tällaisen ehdotuksen taloudellisiin vaikutuksiin eli uusiin todistus- ja asiakirjamenettelyihin, joita ei ole käytössä tällä hetkellä. Sidosryhmiltä saatiin myös kommentteja ehdotettujen mekanismien yksityiskohdista ja vähimmäisvaatimuksista, jotka komissio on ottanut suurelta osin huomioon.

Kuulemisen jälkeen ja edellä manittujen syiden perusteella näyttää välttämättömältä, että yhteisön on - tarvittavan yhdenmukaisuuden ja avoimuuden takaamiseksi - määriteltävä yhtenäinen lupamalli vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti siten, että alkuperämaa vastaisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti lupakirjan myöntämisestä ja rautatieyhtiö erityisvaltuutuksiin liittyvän yhdenmukaisen lisätodistuksen myöntämisestä.

Tämän ehdotuksen säännökset ovat osa yhteistä liikennepolitiikkaa, ja ne edistävät työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä yhteisön tavoitteita samalla, kun vältetään riski kilpailun vääristymisestä.

6. Direktiivin periaatteet ja rakenne

6.1. Soveltamisala

Komissio on päättänyt rajata tämän direktiiviehdotuksen soveltamisalan siten, että sitä sovelletaan ensi vaiheessa vain rajatylittävillä ja tosiasiallisesti yhteentoimivilla reiteillä työskenteleviin junankuljettajiin.

Ehdotusta valmisteltaessa kävi selväksi, että kaksivaiheinen täytäntöönpano olisi sopivin. Ensisijaisena tavoitteena on, että kuljettajien lupajärjestelmää koskevia säännöksiä voidaan soveltaa nopeasti niihin kuljettajiin, joihin rautatiemarkkinoiden avaaminen vaikuttaa välittömimmin ja jotka joutuvat työskentelemään muiden jäsenvaltioiden alueella. Rautatiejärjestelmän turvallisuuteen liittyvät säännökset ovat nimenomaan tässä yhteydessä välttämättä ja kiireesti tarpeen.

Toisessa vaiheessa komissio aikoo - ensimmäisestä vaiheesta laaditun kertomuksen pohjalta - ehdottaa, että eurooppalainen lupakirja otetaan käyttöön kaikille junankuljettajille. Tällöin otetaan huomioon poikkeukset, jotka jo sisältyvät turvallisuutta koskevaan direktiiviin (toinen rautatiesäädöspaketti).

Muu sellainen junahenkilökunta, joka on välillisesti vastuussa liikenteen turvallisuudesta, sisällytetään direktiivin piiriin myöhemmin.

6.2. Junankuljettajien yhteinen lupamalli

Jotta voitaisiin varmistaa, että junankuljettajien soveltuvuuden osoittavat asiakirjat ovat muotonsa ja sisällönsä puolesta yhdenmukaisia, yhteisö määrittelee tässä direktiiviehdotuksessa yhteisön lupamallin, jonka eri osat jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti.

Ihanteellisessa tapauksessa kuljettajalla olisi vain yksi ainoa asiakirja älykortin muodossa. Älykortin myöntäisi toimivaltainen viranomainen, ja infrastruktuureihin, liikkuvaan kalustoon ja määräaikaistarkastuksiin liittyvät erityistiedot sisällytettäisiin sen tietoihin. Tietojen rekisteröinnistä korttiin vastaisi toimivaltainen viranomainen taikka valtuutuksen kautta rautatieyhtiö tai muu taho.

Kuulemisen aikana ilmeni kuitenkin, että rautatieyhtiöt vastustavat päättäväisesti tällaisen ratkaisun välitöntä käyttöönottoa. Tähän on eri syitä:

* tällaisen älykortin teknisiä eritelmiä ei ole vielä olemassa

* kun otetaan huomioon kortin päivitysten edellyttämien toimintojen määrä, toimivaltainen viranomainen joutuisi siirtämään nämä tehtävät rautatieyhtiölle, jonka pitäisi ottaa tätä varten käyttöön kallis järjestelmä

* ei ole kiistatonta, tuoko tällainen järjestelmä lisäarvoa, kun otetaan huomioon rajatylittävillä reiteillä liikennöivien kuljettajien vähäinen määrä.

Tästä syystä komissio ehdottaa kaksivaiheista täytäntöönpanoa:

* lupa koostuisi tilapäisesti kahdesta osasta: a) itse lupakirjasta (kortti, jonka muoto on sama kuin eurooppalaisen ajokortin), jonka toimivaltainen viranomainen myöntää yhteisön perusteiden mukaisesti ja joka tunnustetaan vastavuoroisesti, sekä b) yhdenmukaisesta liästodistuksesta, jonka myöntää kuljettajan työnantajayritys ja joka todistaa kuljettajalta vaadittavan erityispätevyyden (liikkuva kalusto, infrastruktuuri, määräaikaistarkastukset)

* myöhemmässä vaiheessa nämä kaksi osaa yhdistetään älykortiksi komiteamenettelyssä määriteltävien toiminnallisten ja teknisten eritelmien mukaisesti.

Jotta rautateiden turvallisuutta koskeva yhteisön lainsäädäntö olisi mahdollisimman johdonmukainen, lupakirjan myöntämisestä vastaava viranomainen on se kansallinen turvallisuusviranomainen, joka on määrä perustaa rautateiden turvallisuutta koskevan direktiiviehdotuksen (KOM(2002) 21) 15 artiklan mukaisesti. Sama viranomainen vastaa myös kansallisen luparekisterin perustamisesta. Tämä rekisteri sisältää olennaiset tiedot, joiden avulla kunkin kuljettajan pätevyyden hankkiminen ja ylläpitäminen voidaan todentaa.

Kun jäsenvaltiot soveltavat vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta yhteisön mallin mukaisesti yhdenmukaistettuihin lupakirjoihin ja lisätodistuksiin, kuljettajien liikkuvuuden pitäisi parantua jäsenvaltioiden välillä ja myös rautatieyhtiöiden välillä. Tämä liikkuvuus on välttämättä taattava rautatiemarkkinoiden laajempaa avaamista silmällä pitäen. Se vastaa myös perustamissopimuksessa määrättyjä vapauksia, jotka liittyvän alan sisämarkkinoiden luomiseen.

6.3. Vähimmäisvaatimusten määrittely kuljettajaluvan saamiseksi

Sidosryhmien kuulemisen ja direktiiviehdotuksen muiden valmisteluvaiheiden perusteella ilmeni, että vaatimusten tulisi koskea ainakin junankuljettajilta vaadittavaa ikää, fyysistä ja psyykkistä kuntoa, ammattikokemusta, tietämystä junan kuljettamiseen liittyvistä tietyistä aihepiireistä sekä asianomaisten infrastruktuurien tuntemusta.

On tärkeää huomata, että kyse on vähimmäisvaatimuksista. Jäsenvaltio voi halutessaan asettaa lisävaatimuksia kuljettajaluvan myöntämiselle omalla alueellaan. Jos tämän direktiiviehdotuksen säännösten mukaisesti luvan tai todistuksen saanut kuljettaja tarvitsee luvan voidakseen työskennellä lisävaatimuksia asettaneen toisen jäsenvaltion alueella, kyseisen jäsenvaltion on kuitenkin tunnustettava direktiivissä määriteltyjä vähimmäisvaatimuksia vastaava kuljettajaluvan osa eikä se siis voi edellyttää muuta kuin asianomaiseen infrastruktuuriin liittyvää lisäkoulutusta (reitin tuntemus, merkinanto, toimintasäännöt jne.).

Tiettyjen huolenaiheiden vuoksi ja jotta olisi mahdollista säilyttää Euroopan rautatiejärjestelmän korkea turvallisuuden taso, direktiiviehdotuksessa määritellään tiukat vaatimukset kuljettajien kielitaidolle. Kuljettajilla on oltava sellainen kielitaito asianomaisten infrastruktuurien haltijoiden ilmoittamassa kielessä tai kielissä, että he voivat kommunikoida aktiivisesti ja tehokkaasti rutiinitilanteissa, vaikeissa tilanteissa ja hätätapauksissa.

Kuljettajaluvan hallussapito edellyttää, että vähimmäisvaatimusten täyttyminen tarkistetaan määräajoin, jotta taattaisiin optimaalinen rautatiepalvelu, joka täyttää selvät turvallisuusvaatimukset.

Lisäksi tässä direktiiviehdotuksessa tunnustetaan jäsenvaltioissa jo olevien koulutuslaitosten ja lupamenettelyjen laadukkuus ja annetaan toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus siirtää tiettyjä sille normaalisti kuuluvia tehtäviä muille. Toimivaltaisella viranomaisella säilyy täysi vastuu, mutta se voi delegoida tehtäviä tai teettää niitä alihankkijoilla, kunhan niiden suorittamiseen ei liity eturistiriitoja ja kunhan ne suoritetaan avoimesti ja syrjimättömästi.

6.4. Koulutus ja pätevyyden arviointi

Tämän direktiiviehdotuksen liitteessä V määritellään yleinen koulutusohjelma, jossa lupakirjan saamisen edellyttämä ammatillinen tietämys hankitaan. Koulutusohjelmaa täydennetään liikkuvaan kalustoon ja infrastruktuureihin liittyvillä erityisillä koulutustavoitteilla. Näissä on kyse siitä tietämyksestä, joka tarvitaan yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi (ehdotuksen liitteet VI ja VII).

Koulutusmahdollisuudet ovat joskus rajallisia, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on julkaistava lupakirjan saamiseen johtava menettely ja valtuutettava koulutuksesta vastaavat elimet. Hakijoiden on voitava päästä koulutukseen syrjimättömältä pohjalta.

Jäsenvaltioiden on myös määriteltävä menettely, jonka mukaisesti koulutettavien hankkima pätevyys tarkistetaan. Mahdollisimman suuren avoimuuden takaamiseksi ja eturistiriitojen välttämiseksi tutkinnon vastaanottajien on oltava kansallisen turvallisuusviranomaisen valtuuttamia henkilöitä.

6.5. Tarkastukset ja seuraamukset

Asianomaisen alueen toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkistaa kuljettajan lupakirjan ja yhdenmukaisen lisätodistuksen voimassaolon ja sisällön.

Sen varalta, että jokin toimivaltainen viranomainen katsoo, että toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupakirja tai yhdenmukaistettu lisätodistus ei täytä vähimmäisvaatimuksia, direktiivissä säädetään menettelystä, jonka mukaisesti lupakirja tai lisätodistus voidaan kiistää, jolloin ensin käännytään todistuksen antaneen viranomaisen (tai rautatieyhtiön) puoleen ja sen jälkeen tarvittaessa viraston ja lopulta komission puoleen.

7. Direktiivin talousvaikutukset

7.1. Johdanto

Talousvaikutukset on arvioitu määrittelemällä uskottava viiteskenaario (tilanteen luonnollinen kehitys ilman tätä direktiiviehdotusta) sekä skenaario, jossa tämä ehdotus pannaan täytäntöön kahdessa vaiheessa, ja arvioimalla sitten kustannukset ja hyödyt näissä kummassakin skenaariossa.

Arvion tekemistä haittaa se, että tietyt tiedot ovat vaikeasti saatavilla, minkä vuoksi arvio nojautuu joihinkin hypoteeseihin.

Arviointia vaikeuttavat erityisesti seuraavat seikat:

* Ei ole olemassa julkisia tietoja kustannuksista, joita rautatieyhtiöille aiheutuu niiden kuljettajien koulutuksesta ja lupajärjestelmästä.

* Jäsenvaltioille jätetään laaja liikkumavara ehdotetun direktiivin täytäntöönpanossa, minkä vuoksi mahdollisia skenaarioita on loputtomasti.

* Viiteskenaariota, joka kuvastaa lainsäädännön kehitystä ilman tätä direktiiviehdotusta, ei ole mahdollista kuvata täsmällisesti tilanteessa, jossa jäsenvaltioilla on täysi vapaus antaa lainsäädäntöä asiassa.

7.2. Viiteskenaario

Sidosryhmien kuulemisen yhteydessä useat jäsenvaltiot ilmoittivat aikeestaan ottaa piakkoin käyttöön kansallinen lainsäädäntö kuljettajien lupajärjestelmää varten tai viittasivat jo voimassa olevaan lainsäädäntöönsä. Tällainen aie todennäköisesti yleistyy, koska rautateiden turvallisuutta koskeva tuleva direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansalliset säännöt rautatieyhtiöiden turvallisuussertifiointia varten. Jos Euroopan tasolla ei ryhdytä toimiin, lähitulevaisuudessa on käytössä 15 ja sitten 25 kansallista lupamenettelyä, jotka ovat todennäköisesti keskenään hyvin erilaisia ja heijastavat kunkin kansallisen rautatieyhtiön perinteisiä käytäntöjä.

Tällaisessa skenaariossa ratkaisuja on laadittava tapauskohtaisesti riippuen järjestettävistä rajatylittävistä toiminnoista, kuten luvussa 3 mainitun ATKINS-tutkimuksen loppuraportissa kuvataan. Kuljettajat on ensin koulutettava ja heidän on saatava luvat yhdessä jäsenvaltiossa, minkä jälkeen heidän on saatava uusi koulutus ja uudet luvat kussakin uudessa jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät. Tämä merkitsee koulutuksen suorittamista kerta toisensa jälkeen ilman ennakkosuunnittelua, mistä on seurauksena kaikki päällekkäisyys, ylimääräiset kustannukset ja ajanhukka, mitä tällaiseen voi liittyä.

7.3. Direktiivin täytäntöönpanoskenaario

Ehdotettu direktiivi pannaan täytäntöön kahdessa vaiheessa:

* Vaihe 1: sääntöjä sovelletaan rajatylittävillä reiteillä toimiviin kuljettajiin.

* Vaihe 2: sääntöjä sovelletaan kaikkiin muihin kuljettajiin.

Toimivaltaisen viranomaisen tehtävästä on seuraavat kaksi hypoteesia:

* Toimivaltaisella viranomaisella on vain valvova tehtävä. Lupakirjan myöntäminen on delegoitu rautatieyhtiölle, paitsi kilpailevien yritysten kuljettajien osalta. Rekisterin luo kyseinen yhtiö tai puolueeton kolmas osapuoli, esimerkiksi infrastruktuurin haltija. Rautatieyhtiöt myöntävät yhdenmukaiset lisätodistukset.

* Toimivaltainen viranomainen vastaa täysimääräisesti sekä lupakirjan myöntämisestä että valvonnasta. Se myöntää lupakirjat ja luo rekisterin, mahdollisesti teettäen (tieto)tekniset tehtävät alihankintana. Rautatieyhtiöt myöntävät yhdenmukaiset lisätodistukset.

Olipa skenaario kumpi tahansa, talousvaikutukset vaihtelevat toimijasta riippuen, mutta yleisesti ottaen kustannukset ovat suunnilleen samat.

7.4. Muut hypoteesit

7.4.1. Lupajärjestelmään kuuluvien kuljettajien määrä

EU:n 25 jäsenvaltiossa on noin 200 000 kuljettajaa. Direktiiviehdotus koskee ensimmäisessä vaiheessa (rajatylittävä liikenne) enintään viittä prosenttia näistä eli 10 000 kuljettajaa. Osuuden odotetaan kasvavan vuosittain 5 prosenttia (500 kuljettajaa vuodessa) johtuen rajatylittävän liikenteen kasvusta. Uusiutumisasteen odotetaan olevan 5 prosenttia vuodessa eli 500 kuljettajaa/vuosi. Näin ollen ensimmäisessä vaiheessa lupajärjestelmää sovellettaisiin 1 000 kuljettajaan vuodessa, mutta toisessa vaiheessa 10 000:een.

Lupajärjestelmään kuuluvien kuljettajien määrästä johtuen nämä kaksi vaihetta voivat mennä osittain päällekkäin: muiden kuljettajien lupamenettelyt voidaan aloittaa jo ennen kuin kaikki rajatylittävässä liikenteessä toimivat kuljettajat ovat saaneet luvat ja todistukset.

7.4.2. Tutkinnon vastaanottamiseen liittyvät kustannukset

Tarvitaan yksi tutkinnon vastaanottaja 50 kuljettajaa kohti eli ensimmäisessä vaiheessa 20 itsenäistä tutkinnon vastaanottajaa ja toisessa vaiheessa 200. Tutkinnon vastaanottajat rekrytoidaan nykyisistä kuljettajista. Tästä aiheutuvat lisäkustannukset ovat arviolta 1 000 euroa kuljettajaa kohti ensimmäisessä vaiheessa ja 500 euroa toisessa vaiheessa. Lisäksi tulee kiinteämääräinen summa kummankin kauden alussa.

7.4.3. Hyväksymismenettelyihin liittyvät kustannukset

Nämä kustannukset perustuvat seuraavaan hypoteesiin: kutakin jäsenvaltiota kohti tarvitaan yksi henkilö yhden vuoden ajan järjestelmän käyttöönottamiseksi ensimmäisessä vaiheessa ja kaksinkertainen määrä toisessa vaiheessa. Lisäksi järjestelmän ylläpitämiseksi tarvitaan kymmenesosa henkilötyövuotta/vuosi kussakin jäsenvaltiossa.

7.4.4. Lupakirjan valmistuskustannukset

Ehdotettu malli perustuu tieliikennesektorilla käytettävän eurooppalaisen ajokortin malliin. Tällaisen muovikorttina myönnettävän ajokortin valmistusmäärät liikkuvat miljoonissa. Tällaisilla volyymeilla valmistuskustannukset ovat arviolta 20 senttiä/kortti.

7.4.5. Koulutusajan lyhentymiseen liittyvät hyödyt

Vuonna 2002 tehty ATKINS-tutkimus osoitti, että tarkastelluissa rajatylittävissä tapauksissa kuljettajat eivät voineet toimia rajatylittävässä liikenteessä muuten kuin perusteellisen koulutuksen turvin. Tässä direktiivissä otetaan lähtökohtaisesti huomioon kansainväliset tekijät, minkä ansiosta kyseisten kuljettajien koulutusaikaa pitäisi voida lyhentää. Samalla voidaan vähentää koulutukseen liittyviä kokeita. Arviona on, että direktiivin myötä voidaan voittaa vähintään 10 prosenttia koulutusaikaa verrattuna kuljettajan keskimääräiseen koulutusaikaan.

7.4.6. Rautatieyhtiöiden sertifiointiajan vähentämiseen liittyvät hyödyt

Rautateiden turvallisuutta koskevan direktiivin mukaan rautatieyhtiön on haettava turvallisuustodistus, jolla hyväksytään ne rautatieyhtiön toteuttamat toimenpiteet, joilla se täyttää liikennöimänsä rataverkon turvalliseen käyttöön liittyvät erityisvaatimukset. Vaatimukset voivat koskea YTE:ien ja kansallisten turvallisuussääntöjen soveltamista, henkilöstön lupien myöntämismenettelyjä ja rautatieyrityksen liikkuvan kaluston käyttöönoton sallimista. Henkilöstön osalta lupajärjestelmä perustuu asiakirjoihin, jotka rautatieyritys antaa yrityksen eri henkilöstöluokkien henkilöstön tai toimeksisaajien valintaan liittyen. Tällöin on muun muassa osoitettava, että henkilöstö täyttää YTE:ien tai kansallisten sääntöjen vaatimukset ja että sillä on tästä asianmukaiset luvat ja todistukset.

Tämän direktiivin myötä pitäisi pystyä vähentämään aikaa, jonka rautatieyhtiö tarvitsee asiakirjojen valmisteluun ja kansallinen turvallisuusviranomainen niiden arviointiin.

NERAn hiljattaisen tutkimuksen pohjalta voidaan esittää seuraavat luvut (15 maan EU):

* Noin 800 000 työntekijää Euroopan rautateiden palveluksessa.

* Keskimääräiset palkkakustannukset 40 000 euroa/vuosi.

* Kokonaispalkkasumma 32 miljardia euroa/vuosi.

* Henkilöstökustannukset keskimäärin 50 prosenttia toimintakuluista.

* Toimintakustannukset keskimäärin 64 miljardia euroa/vuosi

* Tulot ovat keskimäärin 70 prosenttia toimintakustannuksista eli noin 44,8 miljardia euroa/vuosi.

* Rahdin osuus on noin 30 prosenttia kokonaistuloista eli noin 13,44 miljardia euroa/vuosi.

Hyödyt eivät ole samat alalla jo vakiintuneelle yhtiölle ja uudelle tulokkaalle, mutta yhden kuukauden säästö rajatylittävien toimintojen turvallisuustodistuksen hankkimismenettelyssä merkitsee joka tapauksessa huomattavaa säästöä sekä hallinnointi- että käynnistyskustannuksissa. Kun edellä mainitut luvut ekstrapoloidaan koskemaan 25 maan EU:ta väkiluvun perusteella (NERAn arvion mukaan liikennemäärien suhde on suunnilleen sama kuin väestömäärien suhde), on kohtuullista arvioida, että vuosittaiset hyödyt ovat 5,3 miljoonaa euroa.

7.4.7. Riskien vähentämiseen liittyvät hyödyt

Rautatieyhtiöt vastaavat kuljettajiensa valinnasta ja koulutuksesta. Tällä direktiiviehdotuksella on määrä ottaa käyttöön vähimmäisehdot kuljettajien valintaa ja koulutusta varten sekä menettely kuljettajien lupajärjestelmää varten. Näin ollen voidaan todeta, että tämän direktiivin myötä voidaan vähentää tiettyjä rautateiden turvallisuuteen liittyviä riskejä. Näitä riskejä aiheuttavat esimerkiksi yhtiöt, jotka eivät sovella henkilöstön valinnan ja koulutuksen vähimmäisehtoja tai tiettyjä lupajärjestelmän osatekijöitä.

Esimerkiksi UIMC:n (rautateiden terveyspalvelujen kansainvälisen liiton) työryhmä on hiljattain tarkastellut turvallisuustehtävistä vastaavan henkilöstön psykologiseen arviointiin liittyvää kysymystä. Syyskuussa 2003 antamassaan raportissa työryhmä suosittelee psykologisten testien suorittamista järjestelmällisesti valinnan yhteydessä ja yli 50-vuotiaille lääkärintarkastuksen yhteydessä, mutta myös silloin, kun on epäilystä henkilöstön kelpoisuudesta huolehtia kriittisistä turvallisuustehtävistä. Raportti osoittaa, että onnettomuuksia olisi voitu välttää, jos testitulosten antamien viittausten perusteella olisi ryhdytty toimiin.

Näin ollen voidaan todeta, että velvoite käyttää valtuutettuja tutkintojen vastaanottajia, määritellä noudatettavat vähimmäisvaatimukset, tarkistaa säännöllisesti tiettyjen perusteiden täyttyminen ja toteuttaa henkilöstön lupajärjestelmä sovitussa tahdissa ovat tekijöitä, joiden avulla virheiden, hätätilanteiden ja onnettomuuksien riskiä voidaan vähentää.

Tällaisten hyötyjen kvantifiointi on vaikeaa. Esimerkiksi ECORYS on arvioinut direktiiviin 2001/16/EY liittyvän kustannus-hyötyanalyysin yhteydessä, että ERTMS:n käyttöönotto tuo 20 vuoden aikana 6,5 miljoonan euron hyödyt. Kyse on nykyarvosta, jonka perustana on kuolonuhrien määrän arvioitu väheneminen 14:llä. Tässä arvossa ei oteta huomioon vakavien loukkaantumisten ja materiaalisten vahinkojen vähenemisestä aiheutuvia hyötyjä. Lisäksi arvioitujen hyötyjen vaikutukset rajoittuvat EU15:n alueelle. Toisena lähteenä on vuonna tehty talousanalyysi, joka koskee suurnopeusjunien merkinanto- ja ohjaus- ja hallintajärjestelmien YTE:itä. Talousanalyysin mukaan hyödyt olisivat nykyarvona 3,7 miljoona euroa. Näiden tutkimusten oletusarvona on 1,5 miljoonaa euroa/liikennekuolema.

7.4.8. Yritysten väliseen liikkuvuuden lisääntymiseen liittyvät hyödyt

Direktiivin ansiosta kuljettajien on helpompi siirtyä uuden yrityksen palvelukseen. Näin ollen yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat pienemmät yrityksen sulkemisen tai rakennemuutoksen tapauksessa. Toisaalta kuljettajat voivat siirtyä uuteen yritykseen aiempaa enemmän omasta aloitteestaan, mikä voi lisätä rekrytointikustannuksia. Todellisten kuljettajamarkkinoiden luominen Euroopan unioniin lisää ammatin houkuttelevuutta. Euroopan rautatiemarkkinoiden odotetaan dynamisoituvan, minkä pitäisi ajan myötä parantaa työllistymisnäkymiä.

7.5. Vertailutaulukko

Arvot ilmoitetaan nykyhintoina euroissa ilman diskonttausta.

>TAULUKON PAIKKA>

7.6. Päätelmät

Jos tilanne jatkuu entisellään eikä direktiiviä anneta, seurauksena voi olla 66,5 miljoonan euron menetys EU:n 25 jäsenvaltiossa tulevina vuosina.

Jos direktiiviehdotus hyväksytään, jäsenvaltiot välttäisivät tämän menetyksen ja lisäksi voisivat saada 44 miljoonan euron lisäsäästöt ensimmäisessä vaiheessa (kuljettajien lupajärjestelmä rajatylittävillä reiteillä) ja 13 miljoonan euron lisäsäästöt toisessa vaiheessa (kaikkien muiden kuljettajien lupajärjestelmä).

8. Artikloja koskevat huomiot

1 artikla

Tässä artiklassa täsmennetään direktiiviehdotuksen tavoitteet ja määritetään infrastruktuurin haltijoiden ja rautatieyritysten vastuu.

2 artikla

Tämä artikla sisältää määritelmät.

3 artikla

Tässä artiklassa määritellään soveltamisala. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kuljettajien lisäksi myös muut veturissa tai junassa toimivat työntekijät, jotka osallistuvat suoraan tai välillisesti junan ohjaamiseen ja joiden ammattipätevyys myötävaikuttaa siksi liikenteen turvallisuuteen. Kuulemisen yhteydessä useat asiantuntijat ja viranomaiset peräänkuuluttivat eurooppalaisia sääntöjä kriittisistä turvallisuustehtävistä vastaavan henkilöstön lupajärjestelmää varten. Myös Euroopan parlamentti teki tähän liitttyviä tarkistuksia toisen rautatiesäädöspaketin ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä.

4 artikla

Tässä artiklassa määritellään yhteisön lupamalli ja viitataan liitteeseen I. Lupamallissa on kolme osaa: itse lupakirja, yhdenmukaistettu lisätodistus sekä kansalliseen rekisteriin kirjattavat tiedot.

5 artikla

Tässä artiklassa määritellään lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntämisestä vastaavat elimet.

6 artikla

Tässä artiklassa täsmennetään lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen voimassaolo.

7-11 artikla

Näissä artikloissa määritetään vaatimukset, jotka on täytettävä lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi.

14 artikla

Tässä artiklassa määritetään ehdot, jotka kuljettajan on täytettävä voidakseen pitää lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen. Ehdot liittyvät erityisesti määräaikaistarkastuksiin, kuten lääkärintarkastuksiin ja reitintuntemuksen testaamiseen.

15 artikla

Tässä artiklassa määritellään vaikutukset lupakirjan kannalta, kun kuljettaja siirtyy rautatieyrityksestä toiseen tai kun hän lopettaa työskentelynsä.

16-19 artikla

Näissä artikloissa määritellään lupakirjojen myöntämisestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja niiden delegointimenettely.

20 artikla

Tässä artiklassa täsmennetään vaatimukset tietojen rekisteröinnille lupajärjestelmän yhteydessä.

21-24 artikla

Näissä artikloissa määritellään koulutukseen, tutkintoihin ja riippumattomiin arviointeihin liittyvät menettelyt.

25 artikla

Tämä artikla sisältää säännökset, joita sovelletaan muihin veturissa tai junassa toimiviin työntekijöihin, jotka osallistuvat suoraan tai välillisesti junan ohjaamiseen ja joiden ammattipätevyys myötävaikuttaa siksi liikenteen turvallisuuteen.

26 ja 27 artikla

Näissä artikloissa säädetään tarkastuksista, jotka toimivaltainen viranomainen voi suorittaa, ja seuraamuksista, jotka jäsenvaltioiden on otettava käyttöön.

28 artikla

Tässä artiklassa säädetään poikkeuksista. Sallitut poikkeukset ovat samat kuin rautateiden turvallisuutta koskevassa direktiivissä säädetyt.

29 ja 30 artikla

Liitteiden muuttamiseen ja komiteamenettelyyn liittyvät vakiosäännökset. Huomattakoon, että toimivaltainen komitea on yhteentoimivuusdirektiivien yhteydessä perustettu komitea, joka on toimivaltainen myös rautateiden turvallisuutta koskevan direktiivin osalta.

31 artikla

Virastoa pyydetään seuraamaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja laatimaan raportti sertifioinnin etenemisestä. Raportin perusteella voidaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ennen kuin direktiiviä aletaan soveltaa kaikkiin kuljettajiin ja muuhun asianomaiseen henkilöstöön.

32 ja 33 artikla

Vakiosäännökset direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

34 artikla

Tässä artiklassa ehdotetaan direktiivin vaiheittaista täytäntöönpanoa: ensi vaiheessa direktiivi siirretään kansalliseen lainsäädäntöön ja otetaan käyttöön kansalliset rekisterit, seuraavaksi toteutetaan rajatylittävillä reiteillä työskentelevien kuljettajien lupajärjestelmä ja viimeisessä vaiheessa kaikkien kuljettajien ja muun henkilöstö lupajärjestelmä. Lisäksi tämä artikla sisältää säännökset niistä kuljettajista, jotka harjoittavat ammattiaan tai joiden lupajärjestelmää ollaan toteuttamassa sellaisten sääntöjen mukaisesti, jotka olivat voimassa ennen tämän direktiivin voimaantuloa.

LIITE I

Tässä liitteessä määritellään yhteisön malli jokaiselle luvan osalle: lupakirjalle, yhdenmukaistetulle lisätodistukselle ja rekisteriin kirjattaville tiedoille.

LIITE II

Tässä liitteessä määritellään kuljettajan tehtävät.

LIITE III

Tässä liitteessä täsmennetään kuljettajien valintaa koskevat perusvaatimukset: koulutuksen kesto, lääkärintarkastukset ja kielikokeet. Siinä täsmennetään myös vaadittavat määräaikaistarkastukset. Liite pohjautuu paljolti työmarkkinaosapuolten 27. tammikuuta 2004 allekirjoittamaan sopimukseen.

LIITE IV

Tässä liitteessä määritellään kriteerit yleiselle koulutusohjelmalle ja tutkinnoille.

LIITE V

Tässä liitteessä asetetaan yleistä ammatillista tietämystä koskevat koulutustavoitteet. Liite pohjautuu paljolti työmarkkinaosapuolten 27. tammikuuta 2004 allekirjoittamaan sopimukseen.

LIITE VI

Tässä liitteessä määritetään liikkuvaan kalustoon liittyvät koulutustavoitteet. Liite pohjautuu paljolti työmarkkinaosapuolten 27. tammikuuta 2004 allekirjoittamaan sopimukseen.

LIITE VII

Tässä liitteessä määritetään infrastruktuuriin liittyvät koulutustavoitteet. Liite pohjautuu paljolti työmarkkinaosapuolten 27. tammikuuta 2004 allekirjoittamaan sopimukseen.

9. Toissijaisuus

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on luoda yhteinen sääntelyjärjestelmä henkilö- ja tavaraliikenteen vetureissa ja junissa työskentelevän henkilökunnan lupajärjestelmälle. Ehdotuksen avulla voidaan parantaa kuljetushenkilökunnan yhteentoimivuutta ja sitä kautta lisätä kansainvälistä rautatieliikennettä. Lisäksi voidaan ylläpitää tai parantaa turvallisuustasoa sekä taata kuljetushenkilökunnan suoritusten laatu varmistamalla ja tarkistamalla pätevyys, jota käytetyt eurooppalaiset verkot edellyttävät. Ehdotuksen avulla voidaan myös tehostaa hallintomenetelmiä, joita rautatieyhtiöt soveltavat yhteentoimivissa järjestelmissä työskenteleviin kuljettajiin, ja vähentää sosiaalialan sääntöjen laiminlyöntiä.

Koska jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tyydyttävällä tavalla näitä tavoitteita (kuten vuonna 2002 tehty komissio tutkimus osoittaa, ks. luku 3) ja koska ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla (kuten jäljempänä esitetystä vaikutusten arvioinnista käy ilmi, ks. luku 7), yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei mennä pidemmälle kuin on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

10. Talousvaikutukset

Tähän ehdotukseen ei liity rahoitusselvitystä.

Tässä ehdotuksessa säädetyissä päätöksentekomenettelyissä käytetään jo perustettua komiteaa (direktiivi 96/48/EY, 21 artikla). Mahdollisten lisäkokousten kustannukset kirjataan kyseisen komitean budjettikohtaan.

Virastolle aiheutuvista kustannuksista vastaa virasto. Ne on jo otettu osittain huomioon rahoitusselvityksessä, joka on liitetty viraston perustamista koskevaan asetusehdotukseen (osa toista rautatiesäädöspakettia). Asetuksen mukaan on viraston pääjohtajan tehtävä ehdottaa tarvittaessa budjetin lisäämistä todellisten tarpeiden mukaan.

2004/0048 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [13],

[13] EYVL C , , s. .

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [14],

[14] EYVL C , , s. .

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [15],

[15] EYVL C , , s. .

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [16],

[16] EYVL C , , s. .

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Rautateiden turvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/xxx/EY [17] mukaan infrastruktuurin haltijoiden ja rautatieyritysten on otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmä sen varmistamiseksi, että rautatiejärjestelmä voi saavuttaa vähintään yhteiset turvallisuustavoitteet, että se on kansallisten turvallisuussääntöjen ja yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä vahvistettujen turvallisuusvaatimusten mukainen ja että siinä sovelletaan yhteisten turvallisuusmenetelmien asiaan kuuluvia osia. Turvallisuusjohtamisjärjestelmään kuuluu muun muassa sellaisten henkilökunnan koulutusohjelmien ja järjestelmien tarjoaminen, joilla varmistetaan henkilökunnan pätevyyden ylläpitäminen ja tehtävien asianmukainen suorittaminen.

[17] EYVL L [...], [...], s. [...].

(2) [Rautateiden turvallisuudesta annetussa] direktiivissä 2004/xxx/EY säädetään, että saadakseen rautateiden infrastruktuurin käyttöoikeuden rautatieyrityksellä on oltava turvallisuustodistus.

(3) Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/440/ETY [18] säädetään, että toimiluvan saaneilla rautatieyrityksillä on 15 päivästä maaliskuuta 2003 alkaen oikeus käyttää Euroopan laajuista rautateiden rahtiliikenneverkkoa ja viimeistään vuodesta 2008 alkaen koko rautatieverkkoa kansainvälisen rahtiliikenteen palvelujen hoitamiseksi. Lisäksi toisessa rautatiepaketissa [19] ehdotetaan tämän käyttöoikeuden laajentamista siten, että rautateiden kansainvälisen rahtiliikenteen palveluilla ja kaikilla rautateiden rahtiliikenteen palveluilla on oikeus käyttää koko rautatieverkkoa. Tämä asteittainen käyttöoikeuden laajentaminen johtaa väistämättä rautateiden rajatylittävän rahtiliikenteen kasvuun.

[18] EYVL L 237, 24.8.1991. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[19] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kohti yhdennettyä eurooppalaista rautatieliikennealuetta", 23.1.2002, KOM(2002) 18.

(4) Komission vuonna 2002 tekemä tutkimus osoitti, että junankuljettajien lupajärjestelmän ehtoja koskevissa kansallisissa säädöksissä on huomattavia eroja. Jotta nämä erot voitaisiin poistaa ja säilyttää samalla korkea turvallisuuden taso yhteisön rautatiejärjestelmässä, junankuljettajien lupajärjestelmää varten olisi vahvistettava yhteisön säännöt.

(5) Näiden yhteisön sääntöjen on myös edistettävä työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä yhteisön politiikkoja yhteisen liikennepolitiikan yhteydessä siten, että vältetään kilpailun vääristymät.

(6) Vaaditun yhdenmukaisuuden ja avoimuuden takaamiseksi yhteisön olisi määriteltävä yhteinen asiakirjamalli, joka osoittaa yhtäältä tiettyjen perusvaatimusten ja peruskelpoisuuden täyttymisen ja toisaalta junien kuljetushenkilökunnan pätevyyden ja jonka kaikki jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti, ja jätettävä vastuu peruslupakirjan myöntämisestä jäsenvaltioille ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntämisestä rautatieyrityksille.

(7) Näillä yhteisillä säännöksillä olisi pyrittävä ennen kaikkea helpottamaan junankuljettajien liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä ja myös rautatieyritysten välillä sekä edistettävä yleisesti sitä, että kaikki rautatiealan toimijat tunnustavat lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen. Tätä varten on vahvistettava vähimmäisvaatimukset, jotka hakijan on täytettävä saadakseen peruslupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen.

(8) Vaatimusten tulisi koskea ainakin junankuljettajilta vaadittavaa vähimmäisikää, fyysistä ja psyykkistä kuntoa, ammattikokemusta, tietämystä junan kuljettamiseen liittyvistä tietyistä aihepiireistä ja myös käytetyn infrastruktuurin tuntemusta.

(9) Tämä direktiivi ei rajoita yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY [20] eikä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 [21] säännösten soveltamista.

[20] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

[21] EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(10) Kansallisten turvallisuusviranomaisten on käytettävä kaikkia lupakirjassa, yhdenmukaistetussa lisätodistuksessa ja rekistereissä olevia tietoja helpottaakseen arviointia rautateiden turvallisuutta koskevan direktiivin 2004/xxx/EY 10 ja 11 artiklassa tarkoitetun henkilöstön lupajärjestelmän toteuttamista ja vauhdittaakseen samoissa artikloissa säädettyjen turvallisuustodistusten antamista.

(11) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [22] mukaisesti.

[22] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(12) Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista tarkastuksista ja seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen.

(13) Rautateiden moitteettoman toiminnan kannalta on tarpeen, että junankuljettajat, jotka harjoittavat ammattiaan ennen tämä direktiivin voimaantuloa, voivat säilyttää hankkimansa oikeudet siirtymäkauden aikana.

(14) Henkilö- ja tavaraliikenteen vetureissa ja junissa toimivan henkilökunnan lupajärjestelmää koskevaa yhteistä sääntelykehystä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden voimin, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

Luku I

Tarkoitus, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Tarkoitus

Tässä direktiivissä vahvistetaan ehdot ja menettelyt veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmälle. Tätä varten siinä vahvistetaan myös jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, junien kuljettajille ja muille alan toimijoille, erityisesti rautatieyrityksille, infrastruktuurien haltijoille ja koulutuskeskuksille kuuluvat tehtävät.

Sellaisen henkilökunnan käyttö, johon on sovellettu tämän direktiivin mukaista lupajärjestelmää, ei vapauta rautatieyrityksiä ja infrastruktuurin haltijoita velvoitteesta ottaa käyttöön junahenkilökunnan pätevyyden ja tehtävien suorittamisen sisäinen seuranta- ja valvontajärjestelmä rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/xxx/EY 9 artiklan ja liitteen III mukaisesti. Lupajärjestelmä ei vapauta rautatieyritystä eikä infrastruktuurin haltijaa niiden vastuusta, joka liittyy turvallisuuteen ja erityisesti niiden henkilökunnan koulutukseen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'toimivaltaisella viranomaisella' viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää myöntämään kuljettajan lupakirjan sen jälkeen, kun kyseinen viranomainen on todennut, että hakija täyttää edellytettävät vaatimukset. Kyse on [rautateiden turvallisuudesta annetun] direktiivin 2004/xxx/EY 16 artiklassa perustetusta kansallisesta turvallisuusviranomaisesta;

b) 'junankuljettajalla' henkilöä, joka kykenee kuljettamaan itsenäisesti, vastuullisesti ja turvallisesti vaihtovetureita, työjunia tai rautateiden matkustaja - tai tavaraliikenteeseen tarkoitettuja junia. Kuljettajan tehtävät mainitaan tämän direktiivin liitteessä II;

c) 'junahenkilökunnalla' yhtäältä junankuljettajia ja toisaalta veturissa tai junassa toimivaa muuta henkilöstöä, joka osallistuu välillisesti ohjaamiseen ja jonka ammattipätevyys näin ollen myötävaikuttaa liikenteen turvallisuuteen;

d) 'infrastruktuurin haltijalla' yksikköä tai yritystä, joka vastaa erityisesti direktiivissä 91/440/ETY määritellyn rautatieinfrastruktuurin ja tai jonkin sen osan perustamisesta ja ylläpidosta;

e) 'rautatieyrityksellä' julkista tai yksityistä yritystä, joka harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen toimittamaan vetopalvelua; tämä koskee myös yrityksiä, jotka tarjoavat ainoastaan vetopalveluja;

f) 'yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä' eli 'YTE:illä' neuvoston direktiivin 96/48/EY [23] ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY [24] mukaisesti vahvistettuja eritelmiä, joita on noudatettava Euroopan rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden varmistamiseksi;

[23] EYVL L [...], [...].

[24] EYVL L 235, 17.9.1996, s. 6.

g) 'virastolla' [Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksella (EY) N:o .../2004 perustettua Euroopan rautatievirastoa [25];

[25] EYVL L [...], [...].

h) 'turvallisuustodistuksella' todistusta, jonka kansallinen turvallisuusviranomainen myöntää rautatieyritykselle [rautateiden turvallisuudesta annetun] direktiivin 2004/xxx/EY 10 artiklan mukaisesti;

i) 'turvallisuusluvalla' todistusta, jonka kansallinen turvallisuusviranomainen myöntää infrastruktuurin haltijalle rautateiden turvallisuutta koskevan direktiivin 2004/xxx/EY 11 artiklan mukaisesti.

3 artikla

Soveltamisala

Tässä direktiivissä säädetään lupajärjestelmästä junahenkilökunnan osalta, joka vastaa veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa rautatieyritykselle, joka tarvitsee turvallisuustodistuksen, tai infrastruktuurin haltijalle, joka tarvitsee turvallisuusluvan.

II luku

Kuljettajien lupajärjestelmä

4 artikla

Yhteisön lupamalli

1. Kaikilla junankuljettajilla on oltava junien kuljettamisen edellyttämä kelpoisuus ja pätevyys ja hallussaan seuraavat asiakirjat:

a) Lupakirja, jossa mainitaan kuljettajan henkilötiedot, luvan antanut viranomainen sekä voimassaoloaika. Kyseinen lupakirja kuuluu kuljettajalle, ja se myönnetään hakemuksen perusteella kuljettajalle, joka täyttää fyysistä ja psyykkistä kuntoa, koulutusta ja yleistä ammatillista pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Lupakirjan on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen;

b) Yhdenmukaistettu lisätodistus, joka osoittaa, että lupakirjan haltija on saanut lisäkoulutuksen rautatieyrityksen tai, jos on kyse infrastruktuurin haltijan palveluksessa olevista kuljettajista, infrastruktuurin haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmässä ja jossa mainitaan, mitä liikkuvaa kalustoa lupakirjan haltijalla on lupa kuljettaa ja missä infrastruktuureissa. Yhdenmukaistetun lisätodistuksen on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen.

2. Yhdenmukaistettu lisätodistus sallii kuljettamisen yhdessä tai useammissa seuraavista luokista:

a) luokka A: vaihtoveturit ja työjunat;

b) luokka B: matkustajaliikenne;

c) luokka C: tavaraliikenne.

3. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun lupakirjan osalta neuvoston direktiivillä 92/51/ETY perustettua ammatillisen pätevyyden yleistä tunnustamisjärjestelmää sovelletaan edelleen sellaisten kuljettajien ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja jotka ovat saaneet koulutuksensa kolmannessa maassa. Kuljettajiin, joiden ammatillinen pätevyys tunnustetaan tältä pohjalta, on sovellettava tämän direktiivin mukaista lupajärjestelmää.

5 artikla

Myöntäjät

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun lupakirjan myöntää 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Toimivaltainen viranomainen voi siirtää tämän tehtävän muille ainoastaan 17 artiklassa säädetyin ehdoin.

2. Edellä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntää rautatieyritys, jonka palveluksessa kuljettaja on, tai tapauksen mukaan infrastruktuurin haltija.

6 artikla

Vastavuoroinen tunnustaminen

1. Kun kuljettajalla on tämän direktiivin mukaisesti myönnetty lupakirja ja yhdenmukaistettu lisätodistus, hän voi kuljettaa junia, jos kyseisistä kuljetuksista vastaavalla rautatieyrityksellä tai infrastruktuurin haltijalla on turvallisuustodistus tai turvallisuuslupa, ja ainoastaan verkossa, jota sekä yhdenmukaistettu lisätodistus että turvallisuustodistus tai turvallisuuslupa koskevat.

2. Muiden jäsenvaltioiden on tunnustettava vastavuoroisesti jäsenvaltion tämän direktiivin mukaisesti myöntämät lupakirjat.

III luku

Lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntämisehdot ja -menettelyt

7 artikla

Vähimmäisvaatimukset

Lupakirjan saadaksen hakijan on täytettävä 8 ja 9 artiklassa ja 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut vähimmäisvaatimukset.

Yhdenmukaistetun lisätodistuksen saadakseen hakijalla on oltava lupakirja ja hänen on täytettävä 10 artikassa ja 11 artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa asetetun vähimmäisvaatimukset.

Jäsenvaltio voi asettaa lisävaatimuksia lupakirjojen myöntämiselle omalla alueellaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan säännösten soveltamista.

8 artikla

Vähimmäisikä

Hakijalta vaadittava vähimmäisikä on kaksikymmentä vuotta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää lupakirjoja kahdeksastatoista ikävuodesta alkaen, jolloin lupakirjan voimassaolo rajoittuu sen myöntäneen jäsenvaltion alueelle.

9 artikla

Peruskoulutus ja -kunto

1. Hakijalla on oltava neuvoston päätöksessä 85/368/ETY [26] tarkoitettua 3 tasoa vastaava peruskoulutus, ja hänen on täytettävä liitteessä III mainitut vaatimukset.

[26] EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56.

2. Hakijan on osoitettava fyysinen ja henkinen kunto läpäisemällä lääkärintarkastus, jonka suorittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä lääkäri. Lääkärintarkastuksessa on tarkistettava ainakin liitteessä III olevissa 2.1 ja 4 kohdissa mainittujen perusteiden täyttyminen.

3. Hakijan on osoitettava psyykkinen kunto läpäisemällä testi, jonka suorittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä psykologi. Testissä on tarkistettava ainakin liitteessä III olevissa 2.2 kohdassa mainittujen perusteiden täyttyminen.

4. Liitteessä III olevassa 5 kohdassa mainitut peruskielitaitoon liittyvät perusteet on täytettävä ja niiden täyttyminen tarkastettava joka kerta, kun kuljettaja joutuu käyttämään uutta infrastruktuuria, joka edellyttää uusia kielitaitovaatimuksia.

10 artikla

Ammatillinen kokemus

Jäsenvaltio voi edellyttää alueellaan, että hakijalla on oltava vähintään kahden vuoden ammatillinen kokemus 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa luokassa A ennen siirtymistä luokkiin B ja C.

11 artikla

Ammatillinen pätevyys

1. Hakijalla on oltava suoritettuna liitteessä IV olevassa 1 kohdassa kuvattu täydellinen koulutusohjelma, joka koostuu lupakirjaan liittyvästä osasta ja yhdenmukaistettuun lisätodistukseen liittyvästä osasta. Koulutusmenetelmän on täytettävä liitteessä IV olevan 2 ja 3 kohdan vaatimukset.

2. Hakijan tulee olla hyväksyttävästi menestynyt kokeessa, jolla testataan ammattissa vaadittavat yleistiedot; tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä V mainitut yleiset aihepiirit.

3. Hakijan tulee olla hyväksyttävästi menestynyt kokeessa, jolla testataan siihen liikkuvaan kalustoon liittyvä ammatillinen tietämys, jonka osalta yhdenmukaista lisätodistusta haetaan; tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä VI mainitut yleiset aihepiirit.

4. Hakijan tulee olla hyväksyttävästi menestynyt kokeessa, jolla testataan niihin infrastruktuureihin liittyvä ammatillinen tietämys, joiden osalta yhdenmukaista lisätodistusta haetaan. Tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä VII mainitut yleiset aihepiirit. Tarvittaessa tällä kokeella testataan myös 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kielitaito.

12 artikla

Lupakirjan hakeminen

1. Toimivaltainen viranomainen julkaisee lupakirjan hakemisessa noudatettavan menettelyn, mukaan luettuina tarvittavat lomakkeet.

2. Hakijan työnantajan tai hakijan itsensä on jätettävä lupakirjaa koskeva hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Toimivaltaiselle viranomaiselle jätettävät hakemukset voivat koskea:

a) uuden lupakirjan myöntämistä, jolloin on kyse uudesta kuljettajasta, kuljettajanammattia ennen tämän direktiivin voimaantuloa harjoittaneesta kuljettajasta tai kaksoiskappaletta koskevasta hakemuksesta;

b) päivittämistä, jolloin lupakirjassa olevat tiedot ovat muuttuneet ja ne on saatettava ajan tasalle.

13 artikla

Lupakirjan myöntäminen

Toimivaltainen viranomainen myöntää lupakirjan viimeistään kolmen viikon kuluttua siitä, kun se on saanut kaikki tarvittavat asiakirjat.

Lupakirja laaditaan sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai kielillä, joka sen myöntää. Lupakirja on uusittavat joka viides vuosi.

Lupakirja on kuljettajan omaisuutta ja myönnetään yhtenä alkuperäiskappaleena. Lupakirjan saa jäljentää vain toimivaltainen viranomainen kaksoiskappaletta koskevan hakemuksen perusteella.

14 artikla

Määräaikaistarkastukset

1. Voidakseen pitää lupakirjansa ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen niiden haltijan on läpäistävä määräajoin kokeet ja/tai tarkastukset, joissa tarkistetaan 9 ja 11 artiklassa tarkoitettujen ehtojen täyttyminen. Vähimmäismääräajat ovat seuraavat:

a) lääkärintarkastukset (fyysinen ja henkinen kunto): joka kolmas vuosi 60 ikävuoteen saakka ja sen jälkeen joka vuosi;

b) reittien tuntemus: kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen päättää;

c) liikkuvan kaluston tuntemus: rautatieyritys, jonka palveluksessa kuljettaja on, päättää oman turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä mukaisesti.

Kunkin tarkastuksen jälkeen rautatieyrityksen on mainittava yhdenmukaisessa lisätodistuksessa ja 20 artiklassa säädetyssä rekisterissä, täyttääkö kuljettaja kyseiset vaatimukset.

2. Rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden on otettava käyttöön kuljettajiensa seurantajärjestelmä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa säädettyjä määräaikaistarkastuksia. Jos kyseisen seurannan tulokset asettavat kyseenalaiseksi kuljettajan pätevyyden ja lupakirjan tai yhdenmukaisen lisätodistuksen hallussapito-oikeuden, työnantajan on viipymättä toteutettava tarvittavat toimenpiteet. Tarvittaessa sen on pyydettävä toimivaltaista viranomaista peruuttamaan lupa.

15 artikla

Työsuhteen päättyminen

Kun kuljettajan ja rautatieyrityksen välinen työsuhde päättyy, rautatieyrityksen on ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle.

Lupakirja pysyy voimassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan säännösten soveltamista.

Yhdenmukainen lisätodistus lakkaa olemasta voimassa työsuhteen päättyessä.

16 artikla

Muuutokset ja peruuttaminen

1. Työnantajan tai tarvittaessa kuljettajan itsensä on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista muutoksista kuljettajan terveydentilassa, jotka voivat asettaa kyseenalaiseksi kuljettajan pätevyyden ja lupakirjan tai yhdenmukaisen lisätodistuksen hallussapito-oikeuden.

2. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että kuljettaja ei täytä yhtä tai useampaa vaadittua ehtoa, sen on peruutettava välittömästi lupakirja ja tarvittaessa yhdenmukainen lisätodistus. Sen on ilmoitettava tästä viipymättä asianomaiselle henkilölle ja perusteltava päätöksensä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklassa tarkoitettua muutoksenhakuoikeutta. Peruutus on tilapäinen tai lopullinen riippuen rautateiden turvallisuudelle aiheutuneen riskin suuruudesta. Toimivaltainen viranomainen päivittää 20 artiklassa tarkoitetun rekisterin.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet estääkseen riskin lupien väärentämisestä ja 20 artiklassa tarkoitetun rekisterin luvattomasta muuttamisesta. Työnantajan on varmistettava ja tarkistettava, että sen palveluksessa olevien kuljettajien lupakirjat ja yhdenmukaiset lisätodistukset ovat kaiken aikaa päteviä.

V luku

Toimivaltaisen viranomaisen tehtävät ja päätökset

17 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen tehtävät

1. Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava tehtävänsä avoimesti ja syrjimättömästi.

Lupakirjojen valmistelun aikana sen on vastattava nopeasti tietopyyntöihin ja tarvittaessa toimitettava lisätietopyyntönsä viipymättä.

2. Toimivaltainen viranomainen voi siirtää 4 kohdassa tarkoitetut tehtävät muille tai teettää ne alihankintana ulkopuolisilla, jos kyseiset tehtävät saava voi suorittaa ne ilman eturistiriitoja.

Tehtävät on siirrettävä avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

3. Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tehtäviä rautatieyritykselle tai teettää niitä sillä alihankintana, ainakin yhden seuraavista ehdoista on täytyttävä:

a) rautatieyritys myöntää lupakirjoja vain omille kuljettajilleen;

b) rautatieyrityksellä ei ole kyseisellä alueella yksinoikeutta yhdenkään siirretyn tai alihankintana teetetyn tehtävän osalta.

4. Seuraavassa a-e alakohdissa tarkoitetut tehtävät voidaan siirtää, jos niihin liittyvät ehdot täyttyvät:

a) fyysisen ja henkisen kunnon testaaminen, kunhan sen toteuttavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät lääkärit tai työterveyslaitokset;

b) psyykkisen kunnon testaaminen, kunhan sen toteuttavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät psykologit tai työterveyslaitokset;

c) yleisen ammatillisen pätevyyden testaaminen, kunhan sen toteuttavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät laitokset tai tutkinnon vastaanottajat;

d) uusien lupakirjojen myöntäminen ja päivittäminen voidaan siirtää toimivaltaisen viranomaisen hyväksymille kolmansille osapuolille;

e) 20 artiklassa tarkoitetun rekisterin ylläpitoon liittyvät tehtävät voidaan siirtää toimivaltaisten viranomaisten nimeämille kolmansille osapuolille.

5. Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tehtäviä muille tai teettää niitä alihankintana, toimeksisaajien tai alihankkijoiden on noudatettava tehtäviä suorittaessaan velvoitteita, joita sovelletaan toimivaltaisiin viranomaisiin tämän direktiivin mukaisesti.

6. Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tehtäviä muille tai teettää niitä alihankintana, sen on otettava käyttöön järjestelmä, jonka avulla se voi tarkistaa näiden tehtävien suorittamisen ja varmistua, että 2 ja 3 kohdan ehdot täyttyvät.

7. Liikkuvaan kalustoon ja infrastruktuuriin liittyvän ammatillisen pätevyyden testaa rautatieyritys.

18 artikla

Hyväksyminen

Tehtäviä voidaan siirtää 17 artiklan mukaisesti vain henkilöille tai elimille, jotka toimivaltainen viranomainen tai jäsenvaltion nimeämä akkreditointielin on hyväksynyt etukäteen. Hyväksyminen perustuu asianmukaisiin EN 45000 -sarjan eurooppalaisiin standardeihin sekä hakijan esittämien asiakirjojen arviointiin, jotka todistavat hänen pätevyytensä kyseisellä alalla.

Toimivaltainen viranomainen julkaisee luettelon tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyistä henkilöistä ja elimistä ja pitää sitä ajan tasalla.

19 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen päätökset

1. Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava päätöksensä.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on otettava käyttöön hallinnollinen muutoksenhakumenettely, jonka kautta työnantaja ja kuljettaja voi hakea muutosta päätökseen, joka koskee 12 artiklassa tarkoitettua hakemusta tai 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua peruuttamista.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan toimivaltaisen viranomaisen päätösten tuomioistuinvalvonta.

20 artikla

Tiedonvaihto ja rekisterit

1. Toimivaltaisten viranomaisten on:

a) pidettävä rekisteriä kaikista myönnetyistä, vanhentuneista, muutetuista, tilapäisesti peruutetuista, mitätöidyistä tai kadonneiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista lupakirjoista. Tässä rekisterissä on oltava tiedot kaikista lupakirjoista, ja nämä tiedot on voitava hakea kullekin kuljettajalle annetun kansallisen numeron avulla. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti;

b) annettava tietoja kyseisistä lupakirjoista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, virastolle tai kuljettajien työnantajalle, joka haluaa tietoonsa tai haluaa tarkistaa tietyt tiedot palvelukseenoton yhteydessä.

2. Rautatieyrityksen on:

a) pidettävä rekisteriä kaikista myönnetyistä, vanhentuneista, muutetuista, tilapäisesti peruutetuista, mitätöidyistä tai kadonneiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista yhdenmukaisista lisätodistuksista. Tässä rekisterissä on oltava tiedot kaikista lisätodistuksista sekä 14 artiklassa tarkoitettuja määräaikaistarkastuksia koskevat tiedot. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti;

b) tehtävä yhteistyötä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, johon rautatieyritys on sijoittautunut, rekisterin liittämiseksi yhteen toimivaltaisen viranomaisen rekisterin kanssa, jotta toimivaltainen viranomainen saisi välittömän pääsyn tarvittaviin tietoihin;

c) annettava tietoja kyseisistä lisätodistuksista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä viraston kanssa rekisterien yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tätä varten komissio vahvistaa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja viraston laatiman luonnoksen pohjalta käyttöönotettavien rekisterien perusparametrit, kuten rekisteröitävät tiedot, niiden muodon sekä tiedonsiirtoyhteyskäytännön.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava, että rekisterit, jotka ne ottavat käyttöön 1 kohdan mukaisesti, ja rekisterien käyttötavat ovat direktiivin 95/46/EY mukaisia.

5. Viraston on varmistuttava siitä, että 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti käyttöön otettava järjestelmä on asetuksen (ET) N:o 45/2001 mukainen.

VII luku

Kuljettajien koulutus

21 artikla

Koulutus

1. Edellä 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lupakirjan saamiseksi noudatettavaan menettelyyn sisältyy koulutusohjelma, joka vaaditaan 11 artiklassa tarkoitettua ammatillista pätevyyttä koskevien vaatimusten täyttämiseksi.

Kyseisen koulutuksen tavoitteet määritellään liitteessä V. Niitä voidaan täydentää:

a) joko asiaankuuluvilla yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä;

b) tai perusteilla, joita virasto ehdottaa asetuksen (EY) N:o .../2004 17 artiklan mukaisesti ja jotka komissio hyväksyy 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2. Yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi noudatetaan kunkin rautatieyrityksen omaa menettelyä. Koulutusohjelman tavoitteet määritellään 11 artiklassa ja erityisesti liitteissä VI ja VII.

3. [Rautateiden turvallisuudesta annetun] direktiivin 2004/xxx/EY [13] artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kuljettajilla on tasapuolinen ja syrjimätön pääsy koulutukseen, joka edellytetään lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi.

22 artikla

Tutkinnot

Menettelyssä, jota on noudatettava 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi, on vahvistettava ammatillisen pätevyyden tarkistamisen edellyttämät tutkinnot ja tutkintojen vastaanottajat. Näitä tutkintoja johtavat paneelit, jotka koostuvat pätevistä ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymistä tutkintojen vastaanottajista; ne on toteutettava siten, että vältetään kaikki eturistiriidat.

Tutkintojen vastaanottajien ja tutkintojen valintaan sovelletaan yhteisön perusteita, joita virasto ehdottaa ja jotka komissio hyväksyy 30 artiklan 2 kohdan menettelyä noudattaen. Jos tällaisia yhteisön perusteita ei ole, toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kansalliset perusteet.

VIII luku

Arviointi

23 artikla

Laatunormit

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että kaikkia koulutukseen, pätevyyden arviointiin ja lupakirjojen ja lisätodistusten päivittämiseen liittyviä tehtäviä valvotaan jatkuvasti laatunormijärjestelmän mukaisesti, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä määriteltyjen perusvaatimuksiin ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen.

24 artikla

Riippumaton arviointi

1. Jokaisessa jäsenvaltiossa on tehtävä vähintään viiden vuoden välein riippumaton arviointi tietämyksen, ymmärryksen, kelpoisuuden ja pätevyyden hankintaan ja arviointiin sovellettavista menettelyistä sekä lupakirjojen ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämisjärjestelmästä. Tämän arvioinnin suorittavat henkilöt, joilla on tarvittavat pätevyys ja jotka eivät itse osallistu kyseisiin toimiin.

2. Näiden riippumattomien arviointien tuloksiin on liitettävä todistavat asiakirjat, ja ne on toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille. Tarvittaessa jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä korjatakseen riippumattoman arvioinnin esille tuomat puutteet.

IX luku

Muun henkilökunnan lupajärjestelmä

25 artikla

Muuhun henkilökuntaan sovellettavat säännökset

Lukuun ottamatta kuljettajaa kaikilla muilla veturissa tai junassa työskentelevillä henkilökunnan jäsenillä, jotka osallistuvat välillisesti veturien ja junien kuljettamiseen, on oltava toimivaltaisen viranomaisen tämän artiklan mukaisesti myöntämä lupa.

Edellä olevaa 4-24 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittuun henkilökuntaan lukuun ottamatta perusteita, joita sovelletaan koulutukseen, peruskelpoisuuteen ja ammatilliseen pätevyyteen.

Kyseiset perusteet vahvistetaan:

* joko asianomaisissa YTE:issä;

* tai perusteina, joita virasto ehdottaa asetuksen (EY) N:o .../2004 17 artiklan mukaisesti ja jotka komissio sitten hyväksyy 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Jos tällaisia yhteisön sääntöjä ei ole, toimivaltainen viranomainen vahvistaa ja julkaisee noudatettavat vähimmäisvaatimukset.

X luku

Tarkastukset ja seuraamukset

26 artikla

Jäsenvaltion suorittamat tarkastukset

1. Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa oikeudenkäyttöalueellaan liikkuvissa junissa, että kuljetushenkilökunnalla on tämän direktiivin mukaisesti myönnetyt asiakirjat.

2. Edellä 1 kohdassa säädetyistä tarkastuksista huolimatta kuljettajat voivat joutua osoittamaan pätevyytensä työpaikalla tehdyn virheen vuoksi. Tällöin voidaan erityisesti tarkistaa, että 11 artiklan 3 ja 4 kohdassa mainitut vaatimukset täyttyvät.

3. Toimivaltainen viranomainen voi tehdä hallinnollisia tutkimuksia siitä, miten kuljettajat, rautatieyritykset, infrastruktuurin haltijat, arvioijat ja koulutuskeskukset noudattavat tätä direktiiviä hoitaessaan niille kuuluvia tehtäviä.

4. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupakirja ei täytä asianomaisia perusteita, se voi kääntyä kyseisen toisen jäsenvaltion viranomaisen puoleen ja pyytää lisätarkastusta tai lupakirjan peruuttamista. Lupakirjan myöntänyt viranomainen sitoutuu tutkimaan pyynnön kolmen viikon kuluessa ja ilmoittamaan päätöksestään toiselle viranomaiselle.

5. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että yhdenmukainen lisätodistus ei täytä asianomaisia perusteita, se voi kääntyä rautatieyrityksen puoleen ja pyytää lisätarkastusta tai lisätodistuksen peruuttamista.

6. Jos jäsenvaltio katsoo, että toisen jäsenvaltion viranomaisen 4 kohdan mukaisesti tekemä päätös ei täytä asianomaisia perusteita, asia saatetaan komission käsiteltäväksi, joka antaa lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa. Asianomaisen jäsenvaltion on tarvittaessa ehdotettava korjaavia toimenpiteitä. Erimielisyyden tai riidan tapauksessa asia saatetaan 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi ja komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

27 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta langetettavat seuraamukset ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden seuraamusten soveltamisen varmistamiseksi. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 33 artiklassa mainittuna päivämääränä ja niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista mahdollisimman pian.

XI LUKU

Loppusäännökset

28 artikla

Poikkeukset

Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin täytäntöönpanosäännösten soveltamisalan ulkopuolelle:

a) maanalaiset, raitiotiet ja muut kevytraidejärjestelmät;

b) verkot, jotka ovat toiminnallisesti erillisiä muusta rautatiejärjestelmästä ja jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, kaupunkien ja esikaupunkien henkilöliikenteeseen ja yksinomaan näissä verkoissa liikennöivien rautatieyritysten käyttöön;

c) yksityisomistuksessa olevan rautateiden infrastruktuurin, jota infrastruktuurin omistaja käyttää yksinomaan omassa tavaraliikenteessään.

29 artikla

Liitteiden muuttaminen

Liitteet mukautetaan tieteen ja tekniikan kehitykseen 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

30 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa direktiivin 96/48/ETY 21 artiklalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa kyseisen päätöksen 8 artiklan säännösten mukaisesti.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

31 artikla

Kertomus

Virasto arvioi tämän direktiivin mukaisesti toteutettavan junankuljettajien lupajärjestelmän kehitystä. Se antaa komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 kertomuksen ja ehdottaa järjestelmään tarvittaessa parannuksia, jotka koskevat lupakirjojen ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämismenettelyjä, koulutuskeskusten ja arvioijien hyväksyntää, toimivaltaisten viranomaisten käyttöönottamaa laatujärjestelmää, lupien vastavuoroista tunnustamista ja liikkuvuutta työmarkkinoilla.

Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet näiden suositusten perusteella; se ehdottaa tarvittaessa muutoksia tähän direktiiviin.

32 artikla

Yhteistyö

Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

33 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [...] [27]. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä säännökset viipymättä komissiolle sekä vastaavuustaulukko tämän direktiivin säännöksistä ja antamistaan kansallisista säännöksistä.

[27] Kaksikymmentäneljä kuukautta direktiivin voimaantulosta.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Komissio ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.

34 artikla

Vaiheittainen täytäntöönpano

1. Tämä direktiivi pannaan täytäntöön vaiheittain seuraavasti:

a) Ensimmäisessä vaiheessa (2006-2008) jäsenvaltiot saattavat tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Edellä 20 artiklassa mainitut rekisterit otetaan käyttöön;

b) Toisessa vaiheessa (2008-2010) lupajärjestelmää sovelletaan ensimmäiseen kuljettajien ryhmään tämän direktiivin mukaisesti; kyse on rajatylittävillä reiteillä työskentelevistä kuljettajista. Kyseisen vaiheen lopussa tehdään alustava arvio 31 artiklassa tarkoitetun viraston kertomuksen perusteella;

c) Kolmannessa vaiheessa (2010-2015) lupajärjestelmää sovelletaan muihin kuljettajiin ja muuhun henkilökuntaan.

2. Siirtymäkausi määritellään ajanjaksoksi, joka alkaa tämän direktiivin voimaantulosta ja päättyy, kun on kulunut kaksi vuotta 20 artiklassa tarkoitetun rekisterien perusparametrejä koskevan päätöksen tekemisestä. Siirtymäkauden aikana jäsenvaltiot voivat soveltaa kuljettajien lupajärjestelmiä ennen tämän direktiivin voimaantuloa sovellettavien säännösten mukaisesti sellaisten kuljettajien tapauksessa, jotka harjoittavat ammattiaan tai jotka ovat aloittaneet hyväksytyn koulutusohjelman tai hyväksytyn koulutuskurssin ennen tämän direktiivin voimaantuloa.

3. Jäsenvaltioiden on vuoteen 2015 mennessä korvattava kaikki ennen tämän direktiivin voimaantuloa ja edellä mainitun siirtymäkauden aikana myönnetyt luvat tämän direktiivin mukaisilla lupakirjoilla ja yhdenmukaistetuilla lisätodistuksilla.

4. Kuljettajat, joihin on sovellettu ennen tämän direktiivin voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaista lupajärjestelmää, voivat jatkaa ammattinsa harjoittamista vuoteen 2010, kun on kyse rajatylittävästä liikenteestä, ja muissa tapauksissa vuoteen 2015. Tällaisten järjestelmien mukaisesti annettujen lupien ja todistusten osalta ei ole voimassa vastavuoroisen tunnustamisen velvoitetta tämän direktiivin nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 92/51 mukaisesti käyttöönotettua vastavuoroisen tunnustamisen yleistä järjestelmää, jota sovelletaan siirtymäkauden loppuun.

5. Toisen vaiheen lopussa virasto arvioi mahdollisuuden käyttää älykorttia 4 artiklassa tarkoitetun lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen sijaan. Tällaisen älykortin etuna olisi, että siinä voitaisiin yhdistää nämä kaksi osaa ja sitä voitaisiin käyttää myös muihin tarkoituksiin turvallisuuden alalla tai kuljettajien hallinnoinnin alalla. Komissio vahvistaa tarvittaessa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja viraston laatiman luonnoksen pohjalta tällaisen älykortin tekniset ja toiminnalliset eritelmät.

35 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

36 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

LUPAKIRJAA JA LISÄTODISTUSTA KOSKEVA YHTEISÖN MALLI

1. Lupakirjan ominaisuudet

Junankuljettajien lupakirjan fyysiset ominaisuudet ovat yhdenmukaiset standardien ISO 7810 ja ISO 7816-1 kanssa.

Tarkistamismenetelmät, joilla varmistetaan lupakirjan ominaisuuksien yhdenmukaisuus kansainvälisten standardien kanssa, ovat standardin ISO 10373 mukaiset.

2. Lupakirjan sisältö

Lupakirjan etupuolella on:

a) merkintä 'junankuljettajan lupakirja' painettuna suurikokoisilla kirjaimilla lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä;

b) lupakirjan myöntävän jäsenvaltion nimi (vapaaehtoinen merkintä);

c) lupakirjan myöntävän jäsenvaltion ISO 3166 -koodin mukainen tunnus negatiivinä sinisessä ja kahdentoista tähden ympäröimässä suorakulmiossa;

d) myönnettyä lupakirjaa koskevat, seuraavasti numeroidut tiedot:

1. Haltijan sukunimi

2. Haltijan etunimi (etunimet)

3. Haltijan syntymäaika ja -paikka

4 a) Lupakirjan myöntämispäivä

4 b) Lupakirjan viimeinen voimassaolopäivä

4 c) Lupakirjan myöntänyt viranomainen

5. Lupakirjan numero, joka mahdollistaa pääsyn kansallisen rekisterin tietoihin

6. Haltijan valokuva

7. Haltijan allekirjoitus

8. Vakinainen asuinpaikka, kotipaikka tai postiosoite (vapaaehtoinen merkintä);

e) merkintä 'Euroopan yhteisöjen malli' painettuna lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä ja merkintä 'junankuljettajan lupakirja' kaikilla muilla Euroopan yhteisöjen kielillä keltaisella painettuna muodostavat kortin taustan.

f) viitevärit:

- sininen : Pantone Reflex Blue,

- keltainen : Pantone Yellow.

3. Yhdenmukaistettu lisätodistus

Yhdenmukaisteussa lisätodistuksessa on:

9. Niiden rautatieyritysten nimet ja osoitteet, joiden lukuun kuljettajalla on lupa kuljettaa junia

10. Luokat, joissa haltijalla on oikeus kuljettaa

11. Sen liikkuvan kaluston tyyppi, jota haltijalla on lupa kuljettaa

12. Infrastruktuurit, joita haltijalla on oikeus käyttää

13. Mahdolliset lisätiedot tai rajoitukset.

4. Kansallisissa rekistereissä olevat tiedot

a) lupakirjaa koskevat tiedot

14. 8 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot

15. 9 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot

16. 10 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot

17. 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot

18. Määräaikaistarkastuksiin liittyvät tiedot - 14 artikla

b) yhdenmukaistettua lisätodistusta koskevat tiedot

19. Rautatieyritystä koskevat tiedot (sallittu liikkuva kalusto - 11 artiklan 3 kohta, sallitut reitit, turvallisuusjohtamisjärjestelmään liittyvä koulutus)

20. 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot: sallitut infrastruktuurit (jolloin viitataan direktiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY 24 artiklassa tarkoitettuun infrastruktuureja koskevaan luetteloon)

21. Määräaikaistarkastuksiin liittyvät tiedot - 14 artikla

LIITE II

Junankuljettajan tehtävät

1. Kuljettajan on tehtävä vaaditut tarkastukset ennen lähtöä, erityisesti ajoneuvon kuormituskykyyn ja vetoyksikön kapasiteettiin liittyvät tarkastukset.

2. Kuljettajan on tarkistettava osaltaan jarrulaitteiden toimivuus.

3. Kuljettajan on kuljetettava vetureita pätevästi ja turvallisesti ottaen huomioon opasteet, sallitut nopeudet ja aikataulut.

4. Kuljettajan on käytettävä turvalaitetta (kuolleen miehen kytkintä) ja hallintalaitteita sekä seurattava ja käytettävä kojelaudan mittareita.

5. Kuljettajan on havaittava ja paikannettava mahdollisimman pian tekniset ja toimintahäiriöt ja poikkeukselliset tapahtumat ajossa sekä tarvittaessa tarkistettava vaunut vaurioiden ja vikojen havaitsemiseksi, suojattava juna ja kutsuttava ulkopuolista apua.

6. Kuljettajan on korjattava vähäiset viat ja käynnistettävä toimenpiteet suurempien vikojen ehkäisemiseksi ajoneuvoissa.

7. Kuljettajan on huolehdittava junan pysäytys ja sivuraiteelle vienti turvallisesti.

8. Kuljettajan on raportoitava suullisesti, kirjallisesti tai tietojärjestelmän kautta matkan suorittamisesta sekä häiriöistä yksityiskohtaisin raportein.

LIITE III

PERUSVAATIMUKSET

1. Pätevyys

- vähintään 9 vuotta perusasteen ja 2-3 vuotta toisen asteen koulutusta (tekniset ammatit) tai oppisopimuskoulutusta (kaupan alan ammatit).

- tai vaihtoehtoisesti vähintään 12 vuotta koulutusta.

2. Toimeen nimittämistä edeltävien tarkastusten vähimmäissisältö

2.1. Lääkärintarkastukset

- yleinen lääkärintarkastus

- aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö)

- veri- tai virtsakoe diabetes mellituksen ja muiden kliinisen analyysin osoittamien sairauksien havaitsemiseksi

- lepo-EKG

- laittomia huumausaineita koskeva testi.

2.2. Psykologiset testit

Psykologisten testien tarkoituksena on auttaa rautatieyritystä sellaisen henkilökunnan palvelukseen ottamisessa ja hallinnoinnissa, joilla on tarvittava kognitiivinen, psykomotorinen, behavioristinen ja persoonallisuuteen liittyvä kelpoisuus tehtävien suorittamiseksi turvallisesti.

Psykologisen testin sisältöä määrittäessään psykologin on otettava huomioon vähintään seuraavat yksittäisten turvallisuustoimintojen kannalta merkitykselliset perusteet:

- kongitiiviset perusteet: huomio- ja keskittymiskyky; muisti; havaintokyky; päättelykyky; viestintä;

- psykomotoriset perusteet: reaktionopeus, liikekoordinaatio;

- behavioristiset ja persoonallisuutta koskevat perusteet: emotionaalinen itsekontrolli, behavioristinen luotettavuus, autonomia, tunnollisuus.

Jos psykologi jättää pois jonkin edellä mainituista perusteista, päätös on perusteltava ja dokumentoitava.

3. Toimeen nimittämistä seuraavat määräaikaistarkastukset

Työterveyslääkärin on tihennettävä tarkastusten väliä 14 artiklan 1 kohdassa säädetystä, jos työntekijän terveydentila tätä edellyttää.

3.1. Toimeen nimittämistä seuraavien määräaikaisten lääkärintarkastusten vähimmäissisältö

Jos työntekijä täyttää toimeen nimittämistä edeltävän tarkastuksen perusteet, määräaikaistarkastuksiin on sisällyttävä vähintään:

- yleinen lääkärintarkastus;

- aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö);

- veri- tai virtsakoe diabetes mellituksen ja muiden kliinisen analyysin osoittamien sairauksien havaitsemiseksi;

- laittomia huumaisaineita koskeva testi (jos tarpeen kliinisen analyysin perusteella).

Lisäksi yli 40-vuotiailta junankuljettajilta vaaditaan lepo-EKG.

3.2. Fyysisen kunnon testaaminen

Fyysinen kunto tarkistetaan säännöllisesti ja mahdollisten työtapaturmien jälkeen. Yrityksen työterveyslääkäri tai -yksikkö voi päättää suorittaa ylimääräisen lääkärintarkastuksen erityisesti 30 päivän sairauspoissaolon jälkeen. Työnantaja voi pyytää lääkäriä tarkistamaan kuljettajan fyysisen kunnon, jos työnantaja on joutunut poistamaan hänet palvelusta turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Kuljettaja ei saa olla työaikana hänen keskittymiskykyynsä, valppauteensa tai käyttäytymiseensä vaikuttavan aineen vaikutuksen alaisena.

4. Terveydelliset vaatimukset

4.1. Yleiset vaatimukset

Henkilökunnalla ei saa olla sellaisia sairauksia eikä se saa olla sellaisen hoidon kohteena, joiden seurauksena voi olla:

- äkillinen tajunnanmenetys;

- huomio- tai keskittymiskyvyn heikkeneminen;

- äkillinen toimintakyvyttömyys;

- tasapainon ja koordinaation menetys;

- liikkuvuuden merkittävä rajoittuminen.

4.2. Näkö

Seuraavien näköön liittyvien vaatimusten on täytyttävä:

- näkötarkkuus etäisyydessä, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja: 0,8; vähintään 0,3 huonomman silmän osalta

- voimakkaimmat sallitut korjaavat linssit: kaukotaittoisuus + 5 / likitaittoisuus - 8. Poikkeukset sallitaan poikkeustapauksissa ja silmälääkärin lausunnon perusteella. Päätöksen tekee työterveyslääkäri

- lähi- ja kaukonäkö riittävä, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja

- piilolasit sallitaan

- värinäkö normaali: hyväksytyn testin (esim. Ishihara) käyttö, vaadittaessa täydennettynä toisella hyväksytyllä testillä

- näkökenttä puutteeton

- kummankin silmän näkö normaali

- yhteisnäkö normaali

- kontrastiherkkyys hyvä

- ei eteneviä silmäsairauksia

- silmäimplantit, keratotomiat ja keratektomiat hyväksytään vain, jos ne tarkistetaan vuosittain tai työterveyslääkärin määräämin välein.

4.3. Kuulo

Audiogrammin vahvistama riittävä kuulo eli:

- kuulo riittävä, jotta voi puhua puhelimessa ja samalla kuulla hälytysäänet ja radioviestit.

Seuraavat arvot on katsottava ohjearvoiksi:

- kuulonmenetys ei saa olla yli 40 db taajuuksilla 500 ja 1 000 Hz;

- kuulonmenetys ei saa olla yli 45 db taajuudella 2 000 Hz sen korvan osalta, jossa äänen ilmajohto on huonoin.

4.4. Raskaus

Alhaisen toleranssin tapauksessa tai patologisissa tiloissa raskaus on katsottava kuljettajien tilapäiseksi poissulkemisperusteeksi. Edellä tarkoitetun työterveyslääkärin on varmistuttava, että raskaana olevia työntekijöitä koskevia määräyksiä sovelletaan.

4.5. Terveyttä koskevat erityiset perusteet

4.5.1. Näkö

- näkötarkkuus kauas, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja: 1,2; vähintään 0,5 huonomman silmän osalta

- häikäisyn sietokyky

- värillisiä piilolaseja ja väriä vaihtavia linssejä ei sallita. UV-säteilyä suodattavat linssit sallitaan.

4.5.2. Kuuloa ja puhetta koskevat vaatimukset

- ei tasapainohäiriöitä

- ei kroonisia puhevikoja (koska edellytetään kuuluvaa ja selkeää viestinvaihtoa)

- ei kuulokojeiden käyttöä.

4.5.3. Antropometria

Henkilökunnan antropometristen mittausten on oltava soveltuvia liikkuvan kaluston turvallisen käytön kannalta. Kuljettajille ei tule määrätä tai sallia tietyntyyppisen liikkuvan kaluston käyttöä, jos heidän pituutensa, painonsa tai muut ominaisuutensa aiheuttaisivat riskin.

5. Kielikoe

Rautatieliikenteen hallinnasta vastaavan henkilökunnan on voitava soveltaa liikenteen toimintaa koskevissa YTE:issä kuvattuja viestejä ja viestintämenetelmiä.

Kuljettajien ja muiden rautatieyrityksen työntekijöiden, joiden on viestittävä infrastruktuurin haltijan kanssa turvallisuuden kannalta kriittisistä seikoista, on oltava kielitaito infrastruktuurin haltijan ilmoittamassa kielessä. Kielitaidon on oltava sellainen, että kuljettaja voi kommunikoida aktiivisesti ja tehokkaasti rutiinitilanteissa, vaikeissa tilanteissa ja hätätapauksissa.

LIITE IV

AMMATILLINEN PÄTEVYYS

Yleinen ohjelma ja koulutusmenetelmä

1. Johdanto

Kurssin sisältöön kuuluvat seuraavat:

- rautatieyritys ja kuljettajan toimenkuva, muun muassa ensiapu ja työterveys ja -turvallisuus;

- toimintasäännöt, liikenteen turvallisuussäännöt;

- tekninen tietämys (rautatieinfrastruktuurit ja liikkuva kalusto), varsinkin opasteet, jarrujärjestelmät ja junien hallintajärjestelmät, junien valmistelu, häiriöiden havaitseminen ja korjaukset. Päätöksenteko veturin soveltuvuudesta käyttöön.

- viestintä; koulutus kuulutusten käyttöön osana asiakaspalvelua;

- kuljetuskelpoisuuden hankkiminen: kokeneen kuljettajan mukana, valvonnan alaisena, simulaattorissa ja itsenäisesti

- reitin ja paikallisten olojen tuntemus; tämä koulutus voidaan suorittaa junankuljettajan pätevyyden saamisen jälkeen, kun kuljettaja on nimitetty tietylle reitille;

- hätätilanteet ja epätavalliset tilanteet: niissä toimiminen stressin alaisena ja konfliktitilanteissa;

- palontorjunta.

Vaadittava pätevyys jaetaan kolmeen osaan:

- liitteessä V kuvattu yleinen osa;

- liitteessä VI kuvattu liikkuvaan kalustoon liittyvä osa;

- liitteessä VII kuvattu infrastruktuureihin liittyvä osa.

2. Koulutusmenetelmä

Teoreettisen koulutuksen (opetus luokkahuoneessa ja demonstraatiot) ja käytännön koulutuksen (työpaikalla, kuljetus valvottuna ja ilman valvontaa) välillä on oltava sopiva tasapaino.

Tietokoneavusteinen koulutus hyväksytään toimintasääntöjen, opastetilanteiden jne. oppimiseksi. Tällöin on kuitenkin käytettävä viimeisimmän sukupolven simulaattoreita.

Simulaattoreiden käyttö voi olla hyödyllistä kuljettajien koulutuksessa, koska niiden avulla voidaan muun muassa lyhentää infrastruktuureiden käyttöaikaa, valmentautua epätavallisiin tilanteisiin ja täydentää koulutusta uudentyyppisten veturien osalta.

Reitintuntemuksen osalta etusijalle on asetettava menetelmä, jossa kuljettajakokelas ajaa toisen kuljettajan mukana tietyn määrän matkoja koko reitin pituudelta sekä päiväs- että yöaikaan. Koulutusta voidaan täydentää käyttämällä reittien videotaltiointeja nähtynä ohjaamosta.

3. Tutkinto

Koulutuskurssin lopuksi on suoritettava teoreettiset ja käytännön kokeet.

Kuljetuskelpoisuus arvioidaan kuljetuskokeissa rautatieverkossa. Niitä voidaan täydentää simulaattoreilla testattaessa toimintasääntöjen soveltamista ja kuljettajan suorituskykyä erityisen vaikeissa tilanteissa.

LIITE V

YLEISTÄ AMMATILLISTA TIETÄMYSTÄ KOSKEVA TUTKINTO

Yleiset aihepiirit

Yleisellä koulutuksella on seuraavat tavoitteet:

- rautatieteknologiaan liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen, mukaan luettuna turvallisuus- ja toimintasäännöt;

- rautatieliikenteen riskeihin ja niiden hallintatapoihin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen;

- yhteen tai useampaan rautatieliikenteen toimintamuotoon liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen;

- yhteen tai useampaan liikkuvan kaluston tyyppiin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen.

Kuljettajan on erityisesti:

- ymmärrettävä kuljettajan ammatin konkreettiset työedellytykset, ammatin merkitys ja sen ammatilliset ja henkilökohtaiset vaatimukset (pitkät työjaksot, poissaolo kotoa jne.)

- pystyttävä soveltamaan henkilöstön turvallisuusmääräyksiä käytännössä,

- kyettävä erottamaan erityyppiset vetoyksiköt,

- tunnettava työmenetelmät ja sovellettava niitä tarkasti,

- tunnettava eri viiteasiakirjat ja ohjekirjat (liikenteen toimintaa koskevissa YTE:issä määritelty menettelyjä koskeva opas ja reittejä koskeva opas, kuljettajan käsikirja, korjauskäsikirja jne.),

- huolehdittava siitä, että kuljettajan elintavat soveltuvat turvallisuusvastuutoimen vaatimuksiin,

- tunnettava menettelyt, joita sovelletaan henkilöonnettomuuksien tapauksessa,

- tunnettava rautatieliikenteeseen yleisesti liittyvät riskit,

- tunnettava liikenneturvallisuuden eri periaatteet,

- tunnettava sähkötekniikan perusperiaatteet.

LIITE VI

LIIKKUVAAN KALUSTOON LIITTYVÄÄ AMMATILLISTA TIETÄMYSTÄ KOSKEVA TUTKINTO

Suoritettuaan liikkuvaan kalustoon liittyvän koulutuksen kuljettajan on voitava suorittaa seuraavat tehtävät.

1. Lähtöä edeltävät testit ja tarkastukset

Kuljettajan on voitava:

- tarkistaa reitti ja siihen liittyvät asiakirjat

- koota tarvittavat asiakirjat ja varusteet

- tarkistaa vetoyksikön kapasiteetti

- tarkistaa vetoyksikössä oleviin asiakirjoihin merkityt tiedot,

- varmistua tekemällä vaaditut tarkastukset ja testit, että vetoyksikkö voi vetää junaa (veto ja turvalaitteet)

- huolehtia tarvittavista ennaltaehkäisevistä rutiinihuoltotehtävistä.

2. Liikkuvaan kalustoon liittyvä tietämys

Käyttääkseen vetoyksikköä kuljettajan on tunnettava kaikki käytössään olevat halllintalaitteet ja mittarit, erityisesti seuraaviin liittyvät:

- veto

- jarrutus

- liikenneturvallisuuteen liittyvät laitteet.

Jotta kuljettaja voisi havaita ja paikantaa häiriöt liikkuvassa kalustossa, ilmoittaa niistä ja määrittää matkan jatkamisen edellytykset sekä tietyissä tapauksissa toteuttaa korjaustoimenpiteitä, hänen on tunnettava [28]:

[28] Erityisesti:

- liikkuvan kaluston osatekijät, niiden merkitys ja vedettävän kaluston erityislaitteet, erityisesti junan pysäyttäminen tyhjentämällä jarruletku

- liikkuvan kaluston sisä- ja ulkopuolella olevat merkinnät, erityisesti vaarallisten aineiden kuljetuksissa käytettävät merkinnät

- vetoyksiköihin liittyvät erityisosat [29]:

[29] Erityisesti:

3. Jarrutestit

Kuljettajan on voitava:

- tarkistaa ennen lähtöä, että junan jarruvoima vastaa kyseiselle reitille ajoneuvon asiakirjoissa määrättyä jarruvoimaa

- tarkistaa vetoyksikön jarrujen toiminta ennen liikkeellelähtöä, liikkeellelähdön yhteydessä ja liikkeessä.

4. Ajomuoto ja junan suurin sallittu nopeus reitin ominaisuuksien mukaan

Kuljettajan on voitava:

- ottaa huomioon hänelle ennen lähtöä toimitetut tiedot;

- määrittää junan ajomuoto ja suurin sallittu nopeus esimerkiksi nopeusrajoitusten ja opasteiden mukaan.

5. Junan ajaminen tavalla, joka ei vahingoita laitteistoja eikä materiaalia

Kuljettajan on voitava:

- käyttää kaikkia käytössään olevia hallintalaitteita niihin sovellettavien sääntöjen mukaisesti

- käynnistää juna ottaen huomioon pito - ja tehorajoitukset

- tietää joka hetki junan asema reitillä, jota se kulkee

- käyttää jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot.

6. Häiriöt

Kuljettajan on voitava:

- seurata valppaasti poikkeuksellia tapahtumia junan kuljettamisessa

- tunnistaa häiriöihin viittaavat merkit, määritellä ne ja reagoida niiden vakavuuden mukaan siten, että etusijalle asetetaan aina rautatieliikenteen ja henkilöiden turvallisuus

- tuntea käytössä olevat suojaamis- ja viestintäkeinot

- tarkistaa juna mahdollisten vähäisten häiriöiden havaitsemiseksi

- pyrkiä korjaamaan nämä häiriöt.

7. Hätätilanteet, vauriot, tulipalot ja henkilöonnettomuudet

Kuljettajan on voitava:

- ryhtyä suojatoimiin ja antaa hälytys henkilöonnettomuuden tapauksessa

- määrittää, kuljettaako juna vaarallisia aineita, ja yksilöidä ne junan asiakirjojen ja vaunuluetteloiden perusteella.

8. Matkan jatkamisen edellytykset kalustovaurion jälkeen

Kuljettajan on voitava onnettomuuden jälkeen:

- päättää, voidaanko kalustolla jatkaa matkaa ja millä edellytyksillä

- ilmoittaa näistä edellytyksistä infrastruktuurin haltijalle mahdollisimman pian.

9. Junan paikallaanolo

Kuljettajan on voitava toteuttaa toimenpiteet, joilla varmistetaan, että juna ei epäsuotuisimmissakaan oloissa lähde liikkeelle odottamattomasti.

LIITE VII

INFRASTRUKTUUREIHIN LIITTYVÄÄ AMMATILLISTA TIETÄMYSTÄ KOSKEVA TUTKINTO

Infrastruktuureihin liittyvät aihepiirit

1. Jarrutestit

Kuljettajan on voitava tarkistaa ennen lähtöä, että junan jarruvoima vastaa kyseiselle reitille ajoneuvon asiakirjoissa määrättyä jarruvoimaa.

2. Ajomuoto ja junan suurin sallittu nopeus reitin ominaisuuksien mukaan:

Kuljettajan on voitava:

- ottaa huomioon hänelle ennen lähtöä toimitetut tiedot, kuten nopeusrajoitukset ja opasteiden muutokset;

- määrittää ajomuoto ja junan nopeusrajoitus reitin ominaisuuksien mukaan.

3. Reitin tuntemus

Kuljettajan on voitava ennakoida ongelmia ja reagoida tavalla, joka on turvallisuuden ja tehtävien suorittamisen kannalta soveltuva. Hänellä on siksi oltava hyvä tietämys reiteistä ja reitin laitteistoista sekä tarvittaessa sovituista vastaavista reiteistä.

Seuraavat näkökohdat ovat tärkeitä:

- toimintaolot (vaihteet, yksisuuntainen liikenne jne.)

- aiotulle liikenteelle soveltuvan radan määrittäminen

- liikennejärjestelmä

- linjasuojastuksen tyyppi ja siihen liittyvät määräykset

- asemien ja liikennepaikkojen nimet, sijainti ja paikantaminen etäisyydestä ajon ennakoimiseksi

- opasteet siirryttäessä toiseen liikenne- tai energiansyöttöjärjestelmään

- kuljettajan ajamien eri junaluokkien nopeusrajoitukset

- topografiset profiilit

- erityiset jarrutusolot esimerkiksi radalla, jonka noususuhteet ovat suuret

- liikenteen erityistekijät: erityisopasteet tai -kilvet, lähdön erityisdellytykset jne.

4. Turvallisuussäännöt

Kuljettajan on voitava:

- käynnistää juna vasta kun vaatimukset ovat täyttyneet (aikataulu, lähtökäsky tai -opaste, tarvittaessa opasteiden käyttäminen jne.)

- seurata (radan ja ohjaamon) opasteita, tulkita ne välittömästi ja virheettömästi ja toimia niiden mukaan

- kuljettaa junaa turvallisesti erityisten ajomuotojen mukaisesti: käskystä noudatettavat erityiset ajomuodot, tilapäiset nopeusrajoitukset, ajaminen päinvastaiseen suuntaan, pysähtymisopasteiden ohittamisen salliminen, järjesteleminen, junan kuljettaminen rakennustyömaan läpi jne.

- noudattaa aikataulun mukaisia ja käskettyjä pysäytyksiä ja tarvittaessa suorittaa matkustajien palveluun liittyvät tehtävät pysähtymisten aikana, erityisesti ovien avaaminen ja sulkeminen.

5. Junan kuljettaminen

Kuljettajan on voitava:

- tietää joka hetki junan asema reitillä, jota se kulkee

- käyttää jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot

- säädellä junan kulkua aikataulun ja mahdollisten energiansäästöä koskevien määräysten mukaisesti ottaen huomioon vetoyksikön, junan, reitin ja ympäristön ominaisuudet.

6. Häiriöt

Kuljettajan on:

- seurattava siinä määrin kuin junan kuljettaminen sallii infrastruktuuriin ja ympäristöön liittyviä poikkeuksellisia tapahtumia (opasteet, rata, energiansyöttö, tasoylikäytävät, radan ympäristö, muu liikenne)

- seurattava valppaasti poikkeuksellisia tapahtumia junan kuljettamisessa

- pystyttävä määrittämään etäisyydet esteistä

- ilmoitettava infrastruktuurin haltijalle mahdollisimman pian häiriöiden paikasta ja luonteesta ja varmistuttava siitä, että tämä ilmoitus on ymmärretty

- varmistettava liikenteen ja henkilöiden turvallisuus tai käynnistettävä toimenpiteet sen varmistamiseksi aina, kun tämä on tarpeen.

7. Hätätilanteet, vauriot, tulipalot ja henkilöonnettomuudet

Kuljettajan on voitava:

- ryhtyä suojatoimiin ja antaa hälytys henkilöonnettomuuden tapauksessa

- määrittää, milloin juna on pysäytettävä tulipalon tapauksessa, ja auttaa tarvittaessa matkustajien evakuoimisessa

- annettava mahdollisimman pian hyödyllistä tietoa tulipalosta, jos kuljettaja ei voi saada paloa hallintaan itse

- päättää hätätilanteen jälkeen, voidaanko kalustolla jatkaa matkaa ja millä edellytyksin

- ilmoittaa näistä edellytyksistä infrastruktuurin haltijalle mahdollisimman pian.

-

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN)

Ehdotuksen nimi

Direktiivi veturien ja junien ohjaamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä

Asiakirjan viitenumero

----

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate?

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on luoda yhteinen sääntelykehys henkilö- ja tavaraliikenteen vetureissa ja junissa työskentelevän henkilökunnan lupajärjestelmälle. Ehdotuksen myötä voidaan parantaa kuljetushenkilökunnan yhteentoimivuutta ja sitä kautta lisätä kansainvälistä rautatieliikennettä. Lisäksi voidaan ylläpitää tai parantaa turvallisuustasoa sekä taata kuljetushenkilökunnan suoritusten laatu varmistamalla ja tarkistamalla pätevyys, jota käytetyt eurooppalaiset verkot edellyttävät. Ehdotuksen avulla voidaan myös tehostaa hallintomenetelmiä, joita rautatieyhtiöt soveltavat yhteentoimivissa järjestelmissä työskenteleviin kuljettajiin, ja vähentää sosiaalialan sääntöjen laiminlyöntiä.

Vaikutukset liiketoimintaan

2. Mitä yrityksiä ehdotus koskee?

- Yritystoiminnan alat

Ehdotus koskee pääasiallisesti jäsenvaltioiden rautatieyrityksiä ja toimivaltaisia viranomaisia. Se koskee myös infrastruktuurin haltijoita, mutta vähemmässä määrin. Kuten perustelujen luvusta 7 käy ilmi, ehdotuksen talousvaikutusten kustannus-hyötysuhde on kaiken kaikkiaan suotuisa. Useimmille rautatieyrityksille ehdotus ei normaaleissa olosuhteissa aiheuta taloudellista lisätaakkaa. Lisäksi luomalla yhteiset puitteet henkilökunnan lupajärjestelmälle ehdotus parantaa avoimuutta lupamenettelyssä, joka on tätä nykyä olennainen osa sisäistä henkilöstöhallintoa. Sitä kautta se parantaa henkilökunnan yhteentoimivuutta ja helpottaa yritysten turvallisuussertifiointia.

- Minkä kokoisia yrityksiä (pienten ja keskisuurten yritysten osuus)?

Vakiintuneet rautatieyhtiöt ovat alalla edelleen hallitsevassa asemassa, mutta rautateiden rahtimarkkinoiden avaamisen ansiosta alalle on tulossa yhä enemmän pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ehdotus todennäköisesti helpottaa näiden yritysten tuloa markkinoille: direktiivin myötä ne voivat tarjota saumattomia rajatylittäviä palveluja ilman tavaroiden uudelleenlastaamista rajoilla ja kilpailla näin tierahtikuljetusten kanssa.

- Ovatko yritykset keskittyneet tietylle maantieteelliselle alueelle yhteisössä?

Rautatieyrityksiä on kaikissa jäsenvaltioissa.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotuksen säännöksiä?

Kun ehdotus on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sen välittömänä vaikutuksena on, että osa henkilökunnan koulutukseen tai lupajärjestelmiin littyvistä tehtävistä siirretään toimivaltaisille viranomaisille ja hyväksytyille koulutuskeskuksille. Yritysten on tarvittaessa hankittava työterveyslääkäreille, kouluttajille ja tutkinnon vastaanottajille toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Yritysten on tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa rekisterien ottamiseksi käyttöön. Tämä tehtävien siirtäminen on myönteistä kehitystä yrityksille, koska ne voivat keskittyä enemmän kaupalliseen toimintaansa.

4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset?

Perustelujen luvussa 7 esitellään tämän ehdotuksen talousvaikutukset yksityiskohtaisesti (kustannukset ja hyödyt).

- Työllisyyteen?

Alan elvyttäminen johtaa alan sisäisen kilpailun kasvuun ja lisää liikenneratkaisujen kannattavuutta, minkä seurauksena työpaikkoja todennäköisesti häviää. Kilpailukyvyn parantumisen ansiosta rautatieliikenne voi kuitenkin lisätä markkinaosuuttaan muiden liikennemuotojen kustannuksella ja kehittyä merkittävästi, minkä seurauksena alalla saadaan enemmän pysyviä ja puoleensavetäviä työpaikkoja. Tämä ehdotus tuo näkyviin "veden alla olevaa osaa jäävuoresta" ja nostattaa kuljettajan ammatin arvostusta. Se lisää joustavuutta työmarkkinoilla ja sitä kautta vähentää yritysten rakennemuutoksiin liittyviä sosiaalikustannuksia.

- Investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen?

Kilpailukykyinen rautatiejärjestelmä, joka kattaa koko yhteisön markkinat yksittäisten kansallisten markkinoiden sijaan, avaa uusia markkinamahdollisuuksia ja stimuloi investointeja. Ehdotuksen pitäisi helpottaa uusien yritysten perustamista, kun oikeusvarmuus kasvaa ja käyttöön otetaan koulutuskeskusten ja tutkinnon vastaanottajien hyväksyntämenettelyt.

- Yritysten kilpailukykyyn?

Ehdotus vähentää rajatylittävillä reiteillä työskentelevien kuljettajien koulutus- ja lupamenettelykustannuksia, mikä lisää rautatieyritysten tuloja ja parantaa niiden mahdollisuuksia lisätä markkinaosuuttaan tierahtiyrityksiin verrattuna. Erityisesti pienten ja keskisuurten rautatieyritysten pitäisi hyötyä siitä, että ne voivat käyttää helpommin koulutuskeskuksia ja kuljettajien liikkuvuus paranee.

Lisäksi riskinhallinnan järjestelmällisyyden lisääntyminen on keskeisen tärkeä tekijä alalla, jolla onnettomuuksilla voi olla katastrofaalisia seurauksia ihmishenkien menetyksenä ja yritysten toiminnan kannalta.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityinen tilanne (lievemmät tai erilaiset vaatimukset jne.)?

Jäsenvaltiot voivat päättää toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, mitkä tehtävät annetaan toimivaltaiselle viranomaiselle ja mitkä siirretään rautatieyrityksille. Ne voivat siksi ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla otetaan huomoon pienten ja keskisuurten yritysten erityistilanne.

Osapuolten kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämät kannat pääpiirteittäin.

Kuten perusteluissa mainitaan, ehdotuksen valmistelemiseksi tehtiin tutkimus.

Komissio on kuullut sidosryhmiä Europa-sivustollaan 2. heinäkuuta 2003 julkaisemansa kuulemisasiakirjan perusteella. Asiakirja esiteltiin komission 16. heinäkuuta 2003 järjestämässä kuulemistilaisuudessa kaikille sektorin edustajille: infrastruktuurin haltijoille, rautatieyhtiöille, työmarkkinaosapuolille ja palveluyrityksille.

Asiakirja herätti suurta kinnostusta: siihen saatiin kolmisenkymmentä virallista kommenttia, jotka julkaistiin Europa-sivustolla 15. elokuuta 2003 - 30. lokakuuta 2003 [30]. Periaate, jonka mukaan olisi vahvistettava yhteisön säännöt junankuljettajien lupajärjestelmästä, otettiin vastaan myönteisesti. Osapuolet korostivat kuitenkin, että tällaisen ehdotuksen talousvaikutukset on arvioitava tarkkaan. Sidosryhmiltä saatiin myös useita kommentteja ehdotettujen mekanismien yksityiskohdista ja vähimmäisvaatimuksista, jotka komissio on ottanut suurelta osin huomioon.

[30] Kommentit on julkaistu EUROPA-sivulla: http://europa.eu.int/comm/transport/rail/package2003/reaction_en.htm

Komissio on keskustellut tämän ehdotuksen pääperiaatteista myös turvallisuusasiantuntijoiden kanssa, joihin kuului muun muassa turvallisuusviranomaisten, ministeriöiden, infrastruktuurin haltijoiden, rautatieyritysten, Kansainvälisen rautatieliiton IUR:n ja ILGGRI:n (International Liaison Group of Government Railway Inspectorates) edustajia. Komissio esitteli ehdotuksen tärkeimmät osatekijät Euroopan rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta koskevien direktiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY 21 artiklalla perustelulle sääntelykomitealle.

Sittemmin Euroopan rautatieyhteisö CER ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (ETF) tekivät sopimuksen yhteentoimivien rajatylittävien reittien kuljettajien eurooppalaisesta lupakirjasta. Kuten perustelujen luvussa 2 todetaan, komissio on suurelta osin noudatellut kyseistä sopimusta.