KOMISSION TIEDONANTOEUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla neuvoston yhteisestä kannasta, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamista riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta

2002/0090 (COD)

KOMISSION TIEDONANTOEUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla neuvoston yhteisestä kannasta, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamista riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta

1. TAUSTAA

Ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle (asiakirja KOM(2002) 159 lopullinen - 2002/0090 (COD): // 18.4.2002

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa: // 11.12.2002

Euroopan parlamentin lausunto ensimmäisessä käsittelyssä: // 8.4.2003

Muutettu ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle: // 12.6.2003

Yhteinen kanta vahvistettiin: // 6.2.2004

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TARKOITUS

Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa tuomioistuinten päätösten vapaa liikkuvuus siten, että jos velkoja on saanut täytäntöönpanokelpoisen päätöksen rahallisesta vaateesta, jota velallinen ei ole riitauttanut, hän voi saada tämän päätöksen täytäntöönpannuksi sellaisenaan toisessa jäsenvaltiossa. Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa riitauttamattomien vaateiden osalta välivaiheen toimenpiteet, joita nykyään tarvitaan toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa täytäntöönpanoa varten (ns. eksekvatuurimenettely), ja estää mahdollisuus vastustaa sen tunnustamista. Komission ehdotuksessa toteutetaan siten ensimmäisen kerran periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on kohdeltava toisen jäsenvaltion tuomioistuinten antamia päätöksiä ikään kuin ne olisi annettu niiden omissa tuomioistuimissa, ja tarjoaa velkojille lisämahdollisuuden helpottaa saataviensa täytäntöönpanoa, velvoittamatta niitä kuitenkaan käyttämään tätä mahdollisuutta.

Ehdotus sisältää asiakirjojen tiedoksiantamista koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat hyväksyttyjä tiedoksiantamismenettelyjä ja tietoja, jotka velalliselle on annettava, jotta hän voi valmistella puolustustaan, ja jotka siten takaavat menettelyn oikeudenmukaisuuden. Näiden vähimmäisvaatimusten noudattamista valvotaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa menettely tuomion vahvistamiseksi eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi aloitetaan, ja vain niiden noudattaminen oikeuttaa luopumaan vastaajan oikeuksien toteutumisen valvonnasta siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio pannaan täytäntöön.

3. YHTEISTÄ KANTAA KOSKEVAT HUOMAUTUKSET

3.1. Yleisiä huomioita

Neuvosto hyväksyi 27. marraskuuta 2003 yksimielisesti yleisen lähestymistavan, jonka pohjalta hyväksyttiin kirjallisessa menettelyssä yhteinen kanta 6. helmikuuta 2004.

Neuvoston yhteisessä kannassa on säilytetty komission alkuperäisen ehdotuksen keskeiset kohdat sellaisina kuin ne esitetään muutetussa ehdotuksessa.

Tärkeimmät yhteisessä kannassa esitetyt muutokset koskevat seuraavia kysymyksiä:

- Yhteisessä kannassa ei enää edellytetä, että tuomion on oltava lainvoimainen (lopullinen) ennen kuin sen perusteella voidaan vahvistaa eurooppalainen täytäntöönpanomääräys, vaan riittää kun tuomio on täytäntöönpanokelpoinen, vaikka siihen olisikin vielä mahdollista hakea muutosta. Jos tuomioon haetaan muutosta, muutoksenhaun tuloksena annettu päätös on täytäntöönpanokelpoinen muissa jäsenvaltioissa samoin edellytyksin eli ilman eksekvatuurimenettelyä, vaikka sen aiheena oleva vaade ei olekaan enää riitauttamaton. Tässä tilanteessa ei olisi hyväksyttävää mitätöidä eurooppalaista täytäntöönpanomääräystä ja velvoittaa velkojaa aloittamaan menettely kokonaan alusta eksekvatuurimenettelyn mukaisesti. Jos tämä olisi sallittua, kuka tahansa velallinen, jota vastaan on annettu täytäntöönpanomääräys, voisi viivyttää tuomion täytäntöönpanoa hakemalla siihen muutosta tuomioistuinvaltiossa jopa ilmeisen aiheettomasti, ja mitätöidä siten eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöön liittyvät edut. Tämä veisi pohjan asetuksen tavoitteilta, eli valtioiden rajat ylittävän täytäntöönpanon yksinkertaistamiselta ja nopeuttamiselta, ja koko menettely kääntyisi itseään vastaan. Velallisen oikeutetut edut siinä tapauksessa, että hän hakee muutosta vasta eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavan todistuksen antamisen jälkeen, on turvattu asianmukaisesti 8 y ja 23 artiklan säännöksillä, jotka koskevat täytäntöönpanon lykkäämistä tai rajoittamista.

- Yhteisessä kannassa pitäydytään periaatteessa, jonka mukaan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavan todistuksen antamiseen ei voi hakea muutosta. Siihen on kuitenkin otettu uudelleen säännös, jonka mukaan velallinen voi hakea todistuksen asiavirheiden (esim. kirjoitusvirheiden) oikaisemista ja todistuksen peruuttamista, jos se on annettu ilmeisen virheellisin perustein.

- Velallisina oleville kuluttajille annetaan erityinen suoja, joka on neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001 (ns. Bryssel I -asetus) sisältyvien oikeudenkäyntisääntöjen noudattamisen valvontaa laajempi. Tuomio, joka on annettu kuluttajaa vastaan ilman, että hän on nimenomaisesti tunnustanut asianomaisen vaateen, voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vain jos kuluttajan kotipaikka on siinä jäsenvaltiossa, jossa määräys annetaan.

- Neuvosto on hyväksynyt sen, että tiedoksiantaminen voi tapahtua millä tahansa hyväksytyllä tavalla, jotka on lueteltu ehdotuksessa tyhjentävästi, sen sijaan että olisi tarpeen käyttää hierarkkista tiedoksiantamismenettelyä, joka edellyttää että velallinen on ensin yritettävä tavoittaa henkilökohtaisesti ennen kuin voidaan käyttää muita tiedoksiantamistapoja. Neuvosto on myös lisännyt mahdollisuuden käyttää tietyin edellytyksin postitiedoksiantoa ilman vastaanottotodistusta tai todistusta tiedoksiannon toimittamisesta perille.

- Toisaalta kaikkia niitä tiedoksiantamistapoja, joihin liittyy suuri todennäköisyys mutta ei täyttä varmuutta siitä, että vastaanottaja on saanut tiedoksiannettavan asiakirjan, voidaan käyttää vain sillä ehdolla, että velallisella on määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täysi muutoksenhakuoikeus niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa hän ei ole saanut asianomaista asiakirjaa riittävän ajoissa voidakseen valmistautua vastaamaan asiassa siitä huolimatta, että tiedoksianto on toimitettu tämän asetuksen mukaisesti.

Komissio voi hyväksyä yhteisen kannan, sillä vaikka siinä muutetaankin eräitä komission alkuperäisen ehdotuksen yksityiskohtia siinä muodossa kuin komissio esitti ne parlamentin lausunnossa esitettyjen tarkistusten perusteella, siinä pyritään edelleen samaan kunnianhimoiseen tavoitteeseen eli eksekvatuurimenettelyn ja oikeusjärjestyksen perusteiden noudattamista koskevan valvonnan poistamiseen sekä saattamaan tasapainoon valtioiden rajat ylittävän täytäntöönpanomenettelyn yksinkertaistaminen velkojan kannalta ja velallisen oikeuksien asianmukainen suojaaminen.

3.2. Parlamentin esittämien tarkistusten huomioon ottaminen muutetussa ehdotuksessa ja yhteisessä kannassa

3.2.1. Tarkistukset, jotka on otettu kokonaan tai osittain muutettuun ehdotukseen ja yhteiseen kantaan

3.2.1.1 Johdanto-osan kappaleet

Tarkistus 1 (johdanto-osan 3 a kappale), jossa otetaan huomioon yhteispäätösmenettelyn soveltaminen Nizzan sopimuksen voimaantulon jälkeen, on otettu tekstiin hieman lyhennettynä mutta ilman olennaisia muutoksia.

3.2.1.2 Artiklat

Tarkistuksessa 2 (alkuperäisen ehdotuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohta, nyt 2 a artiklan 1 kohdan b alakohta) on yhdistetty kaksi muutosta, jotka koskevat yhden riitauttamattomien vaateiden alaryhmän määritelmää. Ensimmäisen muutoksen tarkoituksena oli selventää, että ollakseen pätevä peruste vaateen vastustamiselle velallisen vastineen on oltava tuomiojäsenvaltion menettelyllisten vaatimusten mukainen. Komissio hyväksyi tarkoituksen, mutta muotoili muutoksen uudelleen siten, että vältetään viittaamasta "viralliseen hakemukseen", koska tämä ilmaisu ei välttämättä sovellu kaikille jäsenvaltioille eikä kaikkiin menettelytyyppeihin eikä kata kaikkia tilanteita, jotka sillä olisi katettava (esimerkiksi tilannetta, jossa velallinen hakee vaateen hylkäämistä itse, vaikka asianajajan käyttö on pakollista). Yhteiseen kantaan otettiin muutetun ehdotuksen ilmaisu "tuomiojäsenvaltion asian kannalta merkityksellisten menettelyihin liittyvien vaatimusten mukaisesti". Neuvosto päätti kuitenkin poistaa alakohdasta kohdan, jonka mukaan velallisen ilmoitusta, joka perustuu pelkästään tosiasiallisiin vaikeuksiin maksaa velka, ei voida pitää vaateen vastustamisena.

Sekä komissio että neuvosto hylkäsivät toisen muutoksen, jonka mukaan lainvoimaisena riitauttamisena ei voitaisi pitää sellaista tuomioistuinmenettelyä edeltävässä menettelyssä esitettävää vaatimusta tai kiistämistä, jonka johdosta asia siirtyy aina käsiteltäväksi riita-asiana tuomioistuimessa. Muutos on tarpeeton ja harhaanjohtava. Tuomioistuinmenettelyä edeltävän vaiheen osalta kyseisessä alakohdassa säädetään jo nyt selkeästi, että vastustamisen on tapahduttava "tuomioistuinmenettelyn aikana". Tarkistus näyttää kuitenkin koskevan pääasiassa maksamismääräystä (injonction de payer, Mahnverfahren) koskevassa yksinkertaistetussa menettelyssä esitettäviä vastustamista koskevia ilmoituksia, sillä vain ne voivat johtaa automaattisesti kontradiktoriseen menettelyyn. Ilmaisua "tuomioistuinmenettelyä edeltävä" ei voida käyttää viitattaessa tällaisiin menettelyihin, sillä niissä on kyse jo meneillään olevista tuomioistuinmenettelyistä. Lisäksi tilanteesta, jossa velallinen vastustaa alun perin vaadetta, mutta jättää saapumatta oikeusistuntoon, säädetään jo erikseen saman artiklan seuraavassa alakohdassa.

Tarkistuksessa 5 (4 artikla) ehdotettiin eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistettavan tuomion (eksekvatuurimenettelyn poistamisen) oikeudellisten seurausten kuvauksen uudelleenmuotoilua siten, että eurooppalainen täytäntöönpanomääräys rinnastetaan "kansalliseen täytäntöönpanomääräykseen". Komissio katsoi kuitenkin, että olisi parempi viitata suoremmin rinnastuksen oikeudellisiin seurauksiin noudattamalla sanamuotoa, josta neuvosto on jo sopinut ja joka koskee eksekvatuurimenettelyn poistamista eräiltä lapsen huoltoa koskevilta päätöksiltä. Kyseisen muotoilun mukaisesti eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistettu tuomio "on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa vaatimatta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista ja antamatta mahdollisuutta tunnustamisen vastustamiseen". Neuvosto ei ole muuttanut tätä muutetun ehdotuksen kohtaa.

Tarkistuksen 9 (11 artiklan 1 kohdan b alakohta) tarkoituksena oli, että velallisen kieltäytyminen vastaanottamasta kyseisiä asiakirjoja, mikä osoitetaan tiedoksiannon toimittaneen toimivaltaisen virkamiehen antamalla todistuksella, rinnastettaisiin asiakirjojen henkilökohtaiseen tiedoksiantamiseen velalliselle. Komissio hyväksyi tarkistuksen, ja se otettiin myös yhteiseen kantaan täsmennettynä siten, että asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymisen voidaan katsoa vastaavan tiedoksiantamista ainoastaan silloin kun velallisella ei ole käyttäytymiselleen oikeudellista perustetta, joka saattaa olla olemassa tietyin edellytyksin, joista säädetään oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 8 artiklassa.

Tarkistuksen 14 (ehdotuksen 16 artiklan d alakohta) tarkoituksena on varmistaa, että maksamismääräystä (injonction de payer, Mahnverfahren) koskevissa yksinkertaistetuissa perintämenettelyissä yleensä riittäväksi katsottu erittäin lyhyt kuvaus olosuhteista, joilla vaadetta perustellaan, täyttää myös eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistamiselle asetetut vaatimukset. Sen sijaan, että oikeudellista terminologiaa lisättäisiin entisestään, mikä vähentäisi kyseisen säännöksen ymmärrettävyyttä, komissio ehdotti sanamuodon yksinkertaistamista ja laajentamista siten, että se hälventää mahdolliset epäilyt. Muutetun ehdotuksen sanamuoto "vaateen perustelut" on sisällytetty yhteiseen kantaan ilman muita muutoksia.

3.2.2. Muutettuun ehdotukseen otetut tarkistukset, joita ei ole hyväksytty yhteiseen kantaan

Tarkistus 4 koski 3 artiklan 6 kohtaan sisältyvän termin "varsinainen muutoksenhaku" määritelmän selkeyttämistä. Määritelmää ei kuitenkaan enää tarvita, koska tuomion lainvoimaisuutta koskeva vaatimus on poistettu; lainvoimaisuushan tarkoittaa sitä, ettei päätökseen voi enää hakea muutosta. Siksi 3 artiklan 6 kohta on poistettu kokonaan.

Tarkistuksia 6 (7 artiklan 1 kohta), joka koskee eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavan todistuksen myöntämistä vasta sen jälkeen kun hakemusta koskeva päätös on saanut lainvoiman, 7 (7 artiklan 4 kohta), joka koskee todistusta koskevan päätöksen tiedoksiantamista velalliselle, 8 (8 artikla), joka koskee eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavaa todistusta koskevaa muutoksenhakua, ja 16, joka koskee tarkistusten 6, 7 ja 8 huomioon ottamista eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistamista koskevan todistuksen vakiolomakkeessa, olisi käsiteltävä ryhmänä, koska ne kaikki koskevat mahdollisuutta hakea muutosta eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavaan todistukseen tai evätä se. Komissio ei halunnut myöntää vastaajalle muutoksenhakuoikeutta, mutta lujittaakseen vastaajan oikeuksia vahvistamismenettelyssä se sisällytti muutettuun ehdotukseen uuden 6 a artiklan, jonka mukaan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavaa todistusta koskeva hakemus on annettava tiedoksi velalliselle, niin että tämä saa mahdollisuuden esittää näkemyksensä vahvistamiselle asetettujen vaatimusten täyttymisestä tuomion antaneelle tuomioistuimelle ennen kuin se tekee hakemusta koskevan päätöksen. Yhteisessä kannassa asiaa lähestytään hieman toisella tavoin, mutta kuitenkin niin, että tarkistusten tavoitteet täyttyvät. Yhteisen kannan 8 artiklan 4 kohdassa pitäydytään periaatteeseen, jonka mukaan todistuksen vahvistamista koskevaan (myönteiseen) päätökseen ei voi hakea muutosta, kun taas kieltäytymistä todistuksen myöntämisestä ei käsitellä enää missään kohdassa, jolloin asia jää kansallisen lainsäädännön ratkaistavaksi. 8 artiklaan lisätyt uudet kohdat antavat velalliselle asianmukaiset keinot vaatia todistuksessa olevien asiavirheiden korjaamista sekä todistuksen peruuttamista silloin kun se on myönnetty asetuksessa säädettyihin vaatimuksiin nähden ilmeisen virheellisin perustein. Komissio tukee neuvoston kantaa, joka tarjoaa velallisen oikeuksille täyden suojan estämättä valtioiden rajat ylittävän täytäntöönpanon tehokkuuden parantamista.

Tarkistuksessa 10 (11 artiklan 2 kohta) ehdotetaan, että asetukseen sisällytettäisiin viittaus kansalliseen lainsäädäntöön, kun on kyse sen sallimisesta, että asiakirjat annetaan tiedoksi velallisen itsensä sijasta hänen oikeudelliselle edustajalleen. Neuvostossa käydyissä keskusteluissa on tullut ilmi, miten vaikeaa on määrittää laki, jonka mukaan velallisen edustamista koskeviin eri näkökohtiin sovellettava laki valitaan (tuomioistuinvaltion laki vai tiedoksiantamisvaltion laki). Siksi yhteisessä kannassa on palattu komission alkuperäisen ehdotuksen sanamuotoon muuttamalla vain hieman uuden 12 a artiklan muotoilua ja poistamalla viittaus kansalliseen lainsäädäntöön. Komissio voi hyväksyä muutoksen etenkin siksi, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet tarkistavat tuomioon johtavien tuomioistuinmenettelyjen yhteydessä automaattisesti, että niiden kansallisen lainsäädännön mukaiset vaatimukset täyttyvät (tämä käsittää myös kansainvälisen yksityisoikeuden vaatimukset ja siten tarvittaessa myös asiakirjojen tiedoksiantamispaikan lain vaatimukset).

Tarkistuksella 11 (ehdotuksen 12 artiklan 1 kohta) oli tarkoitus täsmentää, että yksi tulokseton yritys antaa asiakirja velalliselle tiedoksi henkilökohtaisesti on riittävä peruste käyttää korvaavia tiedoksiantotapoja. Tämä täsmennys ei ole enää tarpeen, koska yhteisessä kannassa on poistettu 11 ja 12 artiklan välinen hierarkkinen suhde.

Tarkistukseen sisältyy kuitenkin myös ilmaus, jonka mukaan vaihtoehtoinen tiedoksianto voidaan toimittaa "esimerkiksi" jollakin seuraavista tavoista. Tämän sanamuodon perusteella esitetty luettelo ei olisi tyhjentävä. Se merkitsisi, että hyväksytyille tiedoksiantotavoille ei asetettaisi mitään rajoituksia, mikä haittaisi tavoitetta, jonka mukaan asiakirjojen tiedoksiantamiselle on asetettava luotettavat vähimmäisvaatimukset. Siksi tarkistuksen tätä kohtaa ei otettu muutettuun ehdotukseen eikä yhteiseen kantaan.

Tarkistuksella 15 (ehdotuksen 19 artiklan 2 kohta) poistettiin mahdollisuus, jonka mukaan tuomio voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi riippumatta siitä, että tiedoksiantamiseen liittyvät vähimmäisvaatimukset jäävät täyttymättä, jos todetaan, että velallinen on henkilökohtaisesti vastaanottanut tiedoksiannettavan asiakirjan niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Neuvosto katsoi, että tämä säännös voi olla käytännössä hyödyllinen, mutta otti huomioon myös kritiikin, joka koskee säännöksen epätarkkuudesta johtuvia riskejä: siinä asetetaan konkreettinen lisävaatimus, että velallisen on itsensä joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti omalla käyttäytymisellään vahvistettava näiden vaatimusten täyttyminen tuomioistuinmenettelyn yhteydessä. Komissio voi hyväksyä muutoksen.

3.2.3. Komission hylkäämät tarkistukset, joita ei ole sisällytetty yhteiseen kantaan

Tarkistuksen 3 (ehdotuksen 3 artiklan 4 kohdan c alakohta) tarkoituksena oli lisätä asetukseen velallisen tuottamusta koskeva vaatimus, jota sovelletaan, jos velallinen ei ole ollut läsnä eikä edustettuna riitauttamatonta vaadetta käsittelevässä oikeuden istunnossa. Tämä vaatimus estäisi lähes kaikissa tapauksissa eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavan todistuksen myöntämisen, koska tuomion antanut tuomioistuin kykenee yleensä arvioimaan ainoastaan sen, oliko velalliselle osoitettu kutsu saapua oikeuteen toimitettu hänelle asianmukaisesti. Jos kutsu oli toimitettu asianmukaisesti ja velallinen jättää siitä huolimatta saapumatta tuomioistuimeen, tuomioistuin ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että velallinen ei voinut olla läsnä oikeuden istunnossa itsestään riippumattomasta syystä (esimerkiksi matkalla tuomioistuimeen tapahtuneen liikenneonnettomuuden takia). Sitä paitsi, niissä ongelmatapauksissa, joissa tämä peruste on relevantti, velallisen tuottamuksen puuttuminen muodostaa ennakkoedellytyksen asian uudelleentarkastelulle 19 a artiklassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa tapauksissa.

Tarkistuksella 12 (ehdotuksen 12 artiklan 3 kohta) lisättiin korvaavien tiedoksiantotapojen käytön hyväksymiselle asetettuihin vaatimuksiin vaatimus noudattaa tuomiojäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä. Tällaisen vaatimuksen sisällyttäminen säännökseen poikkeaisi kuitenkin ehdotuksen tarkoituksista. Tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten on joka tapauksessa tarkistettava pääasiaa koskevassa menettelyssä, että asiakirjojen tiedoksiantoa koskevia sääntöjä on noudatettu. Jos vaatimus tuomiojäsenvaltion lainsäädännön noudattamisesta toistettaisiin tässä säännöksessä, se kaksinkertaistaisi tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten työmäärän. Se olisi myös askel taaksepäin, kun otetaan huomioon, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 34 artiklan 2 kohdasta poistettiin tämä vaatimus, joka oli sisältynyt vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaan.

Tarkistuksella 13 (uusi 14 a artikla) ehdotukseen olisi lisätty uusi säännös, jonka nojalla ehdotukseen sisältyviä viittauksia oikeuden istuntoon olisi pidettävä viittauksina kyseisen istunnon korvaavaan muuhun menettelyyn, jotta voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon menettelyt, joihin ei sisälly oikeuden istuntoa. Tällainen uusi artikla on tarpeeton, sillä säännökset, joissa viitataan oikeuden istuntoon, menettävät merkityksensä eikä niitä sovelleta, jos oikeuden istuntoa ei ole järjestetty. Tuolloin on sovellettava vain niitä menettelyihin liittyviä vähimmäisvaatimuksia, jotka eivät edellytä oikeuden istuntoa. On epäselvää, millä ilmauksella viittaus oikeuden istuntoon olisi korvattava ja mikä käytännön tarkoitus muutetulla viittauksella olisi.

3.3. Neuvoston lisäämät uudet säännökset ja säännökset, jotka on poistettu tai joihin on tehty muita kuin kosmeettisia muutoksia

3.3.1 Johdanto-osan kappaleet

Johdanto-osan 5 a kappale on lisätty, jotta voitaisiin paremmin selvittää niitä kahta tapausta, joissa oikeudenkäyntiin osallistumisen laiminlyönnin katsotaan merkitsevän, että vaadetta ei vastusteta. Toinen tapaus koskee oikeuden istuntoon saapumatta jättämistä ja toinen tapausta, jossa vastaaja jättää vastaamatta kehotukseen ilmoittaa, aikooko hän puolustaa oikeuksiaan kirjallisessa menettelyssä.

Johdanto-osan 5 b kappaleen tarkoituksena on selventää, että koska tuomion täytäntöönpanokelpoisuus on lainvoimaisuuden sijasta riittävä edellytys sille, että se voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi (ks. edellä 3.1 kohta), tätä asetusta sovelletaan paitsi varsinaisia riitauttamattomia vaateita koskeviin tuomioihin myös päätöksiin, jotka on annettu tällaisia tuomioita koskevan muutoksenhaun perusteella, vaikka asianomainen vaade tuleekin tällä tavoin riitautetuksi.

Johdanto-osan 6 kappaleeseen sisältyy nyt täydentävä selitys siitä, mitä eksekvatuurimenettelyn poistaminen merkitsee Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtävän ulkomailla annettujen tuomioiden rekisteröinnin kannalta. Rekisteröinti vaaditaan edelleen, mutta sen yhteydessä ei ole enää mahdollista tarkastella tuomiota sen asiaratkaisun osalta kuten eksekvatuurimenettelyssä.

Johdanto-osan 11 a kappaleessa yhdistetään toisiinsa mahdollisuus käyttää 12 artiklassa tarkoitettuja tiedoksiantamismenettelyjä, jotka korkeasta luotettavuusasteestaan huolimatta eivät anna täyttä varmuutta siitä, että vastaaja on henkilökohtaisesti vastaanottanut hänelle tiedoksiannetun asiakirjan, ja 19 a artiklassa tarkoitettu uudelleentarkastelu niissä erittäin harvoissa tapauksissa, joissa velallinen ei ole saanut kyseistä asiakirjaa siitä huolimatta, että 12 artiklassa säädetyt vähimmäisvaatimukset ovat täyttyneet.

Johdanto-osan 11 b kappaleessa täsmennetään, että toisin kuin 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, jossa tätä tapausta käsitellään erikseen, velallisen asuinkumppanin tai hänen alaisenaan toimivan työntekijän kieltäytymistä tiedoksiannettavan asiakirjan vastaanottamisesta ei voida rinnastaa toteutuneeseen tiedoksiantamiseen.

Johdanto-osan 11 c kappaleessa täsmennetään, että 12 a artiklassa käytetty termi "edustaja" koskee sekä sellaisen velallisen lakisääteistä oikeudellista edustajaa, joka ei voi itse edustaa itseään oikeudessa, että velallisen valitsemaa valtuutettua edustajaa.

Johdanto-osan 15 a kappaleessa täsmennetään, että tämä asetus ei korvaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annettua asetusta (EY) N:o 1348/2000 asiakirjojen valtioiden rajat ylittävän tiedoksiantamisen osalta. Itse asiassa näitä asetuksia sovelletaan kumulatiivisesti. Vaikka asetuksessa N:o 1348/2000 säädetään, miten asiakirjojen tiedoksianto on toimitettava valtioiden rajat ylittävissä riita-asioissa, näiden menettelyjen tuloksena saatu tuomio voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vain jos myös luvussa III säädettyjä vähimmäisvaatimuksia on noudatettu soveltuvin osin.

3.3.2 Artiklat

Ehdotuksen 2 artiklaa on muutettu sen selventämiseksi, että valtion vastuu teoista, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä ('acta iure imperii'), ei kuulu siviili- tai kauppaoikeuden eikä siten myöskään tämän asetuksen soveltamisalaan.

Ehdotukseen on lisätty 2 a artikla, jotta voidaan korostaa termin 'riitauttamaton' määritelmän erityismerkitystä, josta säädettiin aiemmin 3 artiklan 4 kohdassa, sekä selventää artiklan 2 kohdassa, että sen jälkeen kun tuomio on vahvistettu eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi sen kohteena olevan vaateen riitauttamattomuuden perusteella, tätä asetusta sovelletaan myös asiassa annettuihin myöhempiin päätöksiin, vaikka vaateesta on tällöin tullut riitautettu.

Artiklan 1 kohdan c alakohtaan on lisätty viittaus kansalliseen lainsäädäntöön sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion tuomioistuimen ei tarvitse vahvistaa tuomiota eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi, jos vaade katsotaan tuomiojäsenvaltion lainsäädännön nojalla edelleen riitautetuksi siitä huolimatta, että velallinen ei ole ollut läsnä tai edustettuna vaadetta käsittelevässä oikeuden istunnossa.

Ehdotuksen 3 artiklan 5 ja 6 kohta on poistettu merkityksettöminä, koska vaatimus tuomion lainvoimaisuudesta on hylätty. Artiklan 3 kohtaa on muutettu, jotta eurooppalaisiksi täytäntöönpanomääräyksiksi voidaan vahvistaa myös tuomiot, joiden aiheena olevat vaateet eivät ole vielä erääntyneet mutta joiden erääntymispäivä mainitaan tuomiossa, sekä vaateet jotka koskevat määräajoin toistuvia maksuja kuten elatusvaateita.

5 artikla heijastaa koko asetusta koskevaa yleistä muutosta. Toisin kuin komission muutetussa ehdotuksessa, jossa mainitaan vahvistamisesta vastaava tuomioistuin, yhteisessä kannassa puhutaan tuomioistuimesta, jolle hakemus on osoitettava. Näin jäsenvaltioille jää harkinnanvaraa lainkäyttövallan osoittamisessa.

Uudessa c1 alakohdassa säädetään kuluttajien erityisestä suojelusta, jota käsiteltiin jo edellä (kohdassa 3.1). Koska kuluttaja-asioista annetaan erityinen säännös, 1 kohdan b alakohdasta on poistettu vaatimus neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 II luvussa olevan kuluttaja-asioita koskevan 4 jakson noudattamisesta.

Artiklan 2 ja 3 kohdassa otetaan käyttöön kaksi uutta vakiolomaketta, joilla todistetaan, että eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistettu tuomio ei ole enää täytäntöönpanokelpoinen tai että tuomio on rajoitetusti täytäntöönpanokelpoinen, tai jos eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistetun tuomion riitauttamisen seurauksena on annettu uusi päätös, korvataan alkuperäinen todistus uudella, myöhemmin tehtyyn päätökseen perustuvalla todistuksella.

Ehdotuksen 5 a artiklassa säädetään, että jos riitauttamatonta vaadetta koskeva tuomio sisältää täytäntöönpanokelpoisen päätöksen tuomioistuinmenettelyyn liittyvistä kustannuksista, se on täytäntöönpanokelpoinen myös kustannusten osalta ilman eksekvatuurimenettelyä, ellei velallinen ole nimenomaisesti kiistänyt velvollisuuttaan vastata tällaisista kustannuksista.

6 artiklaa on tuntuvasti yksinkertaistettu ja lyhennetty, sisältöä kuitenkaan olennaisesti muuttamatta.

7 artiklan 3 kohta (jossa määrättiin, montako eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen oikeaksi todistettua kappaletta velkojalle on toimitettava) on poistettu tarpeettomana.

8 artiklaa on muutettu, jotta voidaan ottaa käyttöön edellä 3.1 ja 3.2.2 kohdassa kuvattu mahdollisuus oikaista ja peruuttaa eurooppalainen täytäntöönpanomääräys. Näiden menettelyjen yksityiskohdat määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaan.

8 y artiklassa esitetään se yksinkertainen periaate, että koska eksekvatuurimenettelystä luopumisen tarkoituksena on rinnastaa ulkomailla annetut tuomiot täytäntöönpanovaltiossa annettuihin tuomioihin, se ei saa johtaa siihen, että eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistettu tuomio voidaan panna täytäntöön ulkomailla helpommin kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa se on annettu. Neuvosto on hyväksynyt samalla tavoin muotoillun vastaavan säännöksen, joka koskee eksekvatuurimenettelyn poistamista eräiltä lapsen huoltoa koskevilta päätöksiltä. Jos tuomio ei ole enää tuomiojäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen tai jos se on täytäntöönpanokelpoinen vain tietyin tuomiojäsenvaltion asettamin rajoituksin, eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen olemassaoloa ei pidä ymmärtää väärin niin, että se oikeuttaisi velkojan jatkamaan (rajoittamatonta) täytäntöönpanoa muissa jäsenvaltioissa. Velallinen voi tarvittaessa saada todistuksen siitä, että täytäntöönpanokelpoisuus ei ole enää voimassa tai että sitä on rajoitettu 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

9 artikla on poistettu, koska se on menettänyt merkityksensä. Artikla koski sellaisia erityistilanteita, joissa riitauttamatonta vaadetta koskevaan tuomioon voi hakea muutosta siitä huolimatta, että se on täytäntöönpanokelpoinen. Tämä on menettänyt merkityksensä, koska tuomiolta ei enää edellytetä lainvoimaisuutta, ennen kuin se voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi.

10 artiklaan on lisätty uusi 2 kohta, jossa säädetään edellytykset niiden III luvussa säädettyjen vähimmäisvaatimusten soveltamiselle, jotka koskevat eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistetun tuomion riitauttamisen jälkeen annetun uuden tuomion vahvistamista 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Silloin kun muutoksenhaun jälkeinen menettely on ollut riita-asia, velallista ei tarvitse suojata erikseen III luvussa säädetyin vaatimuksin. Jos muutoksenhaun seurauksena annettu tuomio sen sijaan perustuu siihen, että velallinen ei ole ollut läsnä tai edustettuna vaadetta käsittelevässä oikeuden istunnossa, mikä voidaan tulkita vaateen hiljaiseksi hyväksymiseksi, ja 2 a artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät, muutoksenhakua seuraavaan menettelyyn on sovellettava III luvun säännöksiä soveltuvin osin.

11 artiklaan ei ole tehty muita muutoksia kuin ne, joita käsitellään edellä 3.2.1.2 ja 3.2.2 kohdassa.

12 artiklassa on yksinkertaistettu ja selkeytetty komission muutettuun ehdotukseen jo sisältyneiden hyväksyttyjen tiedoksiantomenettelyjen kuvausta tekemättä niihin olennaisia muutoksia. Luetteloon on lisätty kaksi uutta tiedoksiantotapaa, nimittäin postitiedoksianto ilman saantitodistusta ja sähköinen tiedoksianto, josta on osoituksena tiedoksiannon toimittamisen automaattinen vahvistus. Näitä tiedoksiantotapoja voidaan käyttää silloin kun olosuhteet ovat sellaiset, että on erittäin todennäköistä, että tiedoksi annettava asiakirja todella saavuttaa vastaanottajan. Ks. myös tätä artiklaa koskevat perustelut sekä sen suhde 11 artiklaan edellä 3.1 ja 3.2.2 kohdassa.

12 a artiklaa on jo käsitelty edellä kohdassa 3.2.2 (tarkistus 10).

13 artikla on poistettu tarpeettomana, koska hyväksyttyjä tiedoksiantamistapoja koskevat säännökset on sisällytetty 11 ja 12 artiklaan.

Myös 14 artikla on poistettu samasta syystä, eli koska neuvosto päätti määritellä asiakirjojen tiedoksiantamista koskevat vähimmäisvaatimukset kattavasti 11 ja 12 artiklassa sekä haastehakemuksen että tarvittaessa oikeudenistuntoon saapumista koskevan kutsun osalta.

15 artikla on poistettu, koska neuvostossa katsottiin yleisesti, että voidaan täysin luottaa siihen, että jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä annetaan riittävästi aikaa puolustuksen valmisteluun sen jälkeen kun haastehakemus tai kutsu saapua oikeudenistuntoon on annettu tiedoksi, mikä merkitsee, että ei ole tarpeen säätää tätä koskevaa vähimmäisvaatimusta.

17 artikla ja entinen 18 artikla on yhdistetty kattavaksi säännöksi velalliselle annettavista tiedoista, jotka käsittävät sekä kutsun saapua oikeudenistuntoon että kirjallisen vastauksen haastehakemukseen. Samalla säännöksen sisältöä on huomattavasti tiivistetty ja yksinkertaistettu.

19 artiklan 1 kohtaa on muutettu sanamuodon tiivistämiseksi. Siitä on myös poistettu muutoksenhaulle asetettua määräaikaa koskeva vähimmäisvaatimus samoista syistä kuin ne, joiden vuoksi 15 artikla on poistettu. Muutetun 2 kohdan sisällyttämistä uudelleen artiklaan on käsitelty edellä (ks. 3.2.2 kohta).

19 a artikla korvaa komission muutetun ehdotuksen 20 artiklan. Siinä säädetään kahdesta poikkeustilanteesta, eli ensinnäkin tiedoksiantamisen epäonnistumisesta niin, että velallisella ei ole tilaisuutta järjestää puolustustaan siitä huolimatta, että 12 artiklan säännöksiä on noudatettu (toisin kuin 11 artikla, 12 artikla ei täysin takaa, että velallinen on saanut kyseisen asiakirjan tietoonsa), ja toiseksi tilanteesta, jossa velallinen ei voi vastustaa vaadetta ylivoimaisen esteen tai muiden hänestä itsestään riippumattomien poikkeusolosuhteiden vuoksi ja riippumatta siitä, onko asiakirjojen tiedoksiantaminen onnistunut. Entinen 20 artikla kattoi molemmat tapaukset, mutta 19 a artiklassa niitä käsitellään konkreettisemmin, edellistä 1 kohdan a alakohdassa ja jälkimmäistä b alakohdassa. Uusi säännös on myös selkeämmin vähimmäisvaatimus siinä mielessä, että siinä ei aseteta vaatimuksia poikkeukselliselle uudelleentarkastelulle, vaan säädetään, että tuomion vahvistaminen eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi edellyttää, että menettelyä koskevat säännöt ovat tämän artiklan säännösten mukaiset.

21 artiklaa on muutettu yhteisessä kannassa monesta kohdasta. Artiklan 1 kohdassa vahvistetaan nyt yksiselitteisesti periaate, jonka mukaan eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistettu tuomio on pantava täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanovaltiossa annettu tuomio. Euroopan parlamentti ehdotti tätä tarkistuksessa 5, joka tosin koski eri artiklaa. Artiklan 2 kohdan c alakohta kattaa käännösten ohella nimenomaisesti myös translitteroinnin kreikkalaisesta latinalaiseen kirjaimistoon ja päinvastoin. Lisäksi siinä säädetään, että jäsenvaltioilla on pikemminkin mahdollisuus kuin velvollisuus ilmoittaa oman virallisen kielensä tai omien virallisten kieltensä ohella myös jokin muu kieli tai kielet, jotka ne voivat hyväksyä todistuksen täyttämistä varten. Artiklan 4 kohta on poistettu, koska jäsenvaltioista valtaosa vastusti siinä annettua sääntöä.

22 artiklan sanamuotoa on hieman muutettu ja täsmennetty tietyiltä osin, sisältöä kuitenkaan muuttamatta.

Yhteiseen kantaan on lisätty uusi 22 a artikla, jotta voitaisiin ottaa huomioon eräiden jäsenvaltioiden kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteet olla säännöksessä vahvistetuin edellytyksin tunnustamatta ja panematta täytäntöön tuomioita, jotka on annettu sellaisia vastaajia vastaan, joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on tietyissä kolmansissa maissa. Artikla vastaa asetuksen (EY) N:o 44/2001 72 artiklaa, vain sanamuoto on hieman erilainen.

23 artiklan sanamuotoa on täytynyt muuttaa niiden tarkistusten mukaisesti, jotka koskevat erityisesti eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavaa todistusta (8 artikla) ja vahvistettua tuomiota (19 a artikla) koskevan muutoksenhaun sisältöä ja tähän liittyvää terminologiaa. Vaikka täytäntöönpanovaltion tuomioistuimille tämän artiklan perusteella kuuluva täytäntöönpanoa koskeva harkintavalta on yleensä ottaen säilytetty, täytäntöönpanon varsinainen lykkääminen on, toisin kuin rajoittaminen, sallittu vain poikkeustoimenpiteenä.

25 artiklassa on yhdistetty asetuksen (EY) N:o 44/2001 58 artiklan englannin- ja ranskankieliset versiot (EN approved by a court, FR conclues devant le juge, FI jonka tuomioistuin on hyväksynyt tai joka on tehty tuomioistuinmenettelyn aikana). Tarkoituksena on ollut sulkea nimenomaisesti pois tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt, joista on tullut täytäntöönpanokelpoisia tuomioistuimen päätöksellä (ranskaksi 'homologation'). Artiklaan on täytynyt lisätä uusi 2 a kohta, kuten myös 26 artiklaan, koska yhtäältä tuomioiden ja toisaalta tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen käsitteellisen eron vuoksi ei voida puhua viimeksi mainittujen "tunnustamisesta".

26 artiklassa ei enää säädetä, kuten komission muutetun ehdotuksen 26 artiklan poistetussa 3 kohdassa, että virallinen asiakirja voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vain jos asiakirjan virallistava viranomainen on ilmoittanut velalliselle, että asiakirja on välittömästi täytäntöönpanokelpoinen kaikissa jäsenvaltioissa, ja velallinen on vahvistanut omalla allekirjoituksellaan saaneensa kyseisen ilmoituksen. Neuvoston mielestä tämä oli tarpeetonta ja liian hankalaa.

26 a artikla vastaa komission muutetun ehdotuksen 24 artiklaa. Sanamuotoa on hieman muutettu sisältöön kajoamatta.

27 ja 28 artikla, joissa säädettiin velallisen kotipaikan määräytymisestä, ovat menettäneet merkityksensä sen jälkeen kun 'kotipaikan' käsite on korvattu käsitteellä velallisen 'osoite' tai velallisen 'liiketilat' koko asetuksessa lukuun ottamatta 5 artiklan 1 kohdan c1 alakohtaa, johon on kuitenkin lisätty erityinen, 27 artiklaan sisältynyt viittaus asetuksen (EY) N:o 44/2001 59 artiklaan.

29 artiklaa on yksinkertaistettu, ja siinä sidotaan nyt tämän asetuksen soveltaminen eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistettavan tuomion, tuomioistuimessa tehdyn sovinnon tai vahvistettavan virallisen asiakirjan antamispäivämäärään. Muita määritelmiä ei tarvita.

30 ja 31 artiklaa, jotka koskevat tämän asetuksen suhdetta asetuksiin (EY) N:o 44/2001 ja (EY) N:o 1348/2000, on yksinkertaistettu ja niiden sisältö on tiivistetty olennaiseen eli siihen, että tämä asetus ei velvoita velkojia käyttämään eurooppalaista täytäntöönpanomääräystä, vaan jättää näille harkintavallan käyttää eksekvatuurimenettelyä silloin kun se on heistä suotavampaa, ja että asetus ei millään tavoin vaikuta asetuksen (EY) N:o 1348/2000 soveltamiseen silloin kun asiakirja on annettava tiedoksi jäsenvaltiosta toiseen; silloin kun velkoja haluaa jälkimmäisessä tapauksessa saada eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen, myös kyseisen asetuksen vaatimukset on täytettävä. Komission muutetussa ehdotuksessa esitetyt yksityiskohtaisemmat säännöt olivat neuvoston mielestä tarpeettomat.

31 a artiklassa noudatetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 22 artiklan mallia, sillä jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan asetuksen soveltamisessa tarvittavat tiedot komissiolle, joka saattaa ne julkisesti saataville. Tämä on tarvittavien muutosten kannalta joustavampi menettely kuin tietojen esittäminen asetuksen liitteessä, sillä se ei edellytä raskaiden muutosten tekemistä itse asetukseen.

32 ja 33 artiklaa on hieman muutettu, jotta voidaan ottaa huomioon yhteispäätösmenettelyn soveltaminen, jonka vuoksi tarvitaan lisäviittaus päätöksen 1999/468/EY 8 artiklaan.

4- PÄÄTELMÄT

Komissio hyväksyy yhteisen kannan, koska siinä esitetään sen alkuperäisen ehdotuksen ja Euroopan parlamentin esittämien tarkistusten keskeinen sisältö siinä muodossa kuin ne sisältyvät komission muutettuun ehdotukseen.

Yhteinen kanta edustaa tasapainoista kompromissia ja merkitsee huomattavaa edistysaskelta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanossa, sillä sen ansiosta huomattava osuus siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annetuista päätöksistä voi liikkua vapaasti ja ilman välitoimenpiteitä muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa tuomio on annettu ja jossa se on tarkoitettu pantavaksi täytäntöön.