30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/58

1.1

Teräsala, sen jatkuva muutosprosessi sekä kauppapolitiikan vaikutukset kyseiseen prosessiin ovat tutkimuskohde, jonka tarkastelemisesta on suurta hyötyä muillekin teollisuudenaloille.

1.2

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa ”teräsalalla” tarkoitetaan kaikkea teräksen tuotantoon liittyvää teollisuustoimintaa sekä terästoimituksia ottaen huomioon niiden tärkeän merkityksen terästä raaka-aineenaan käyttävälle eurooppalaiselle teollisuudelle. Lausunnon aihe ja siinä annettavat suositukset koskevat siten paljon laajempaa alaa kuin pelkkää terästuotantoa.

1.3

Tässä asiakirjassa ”teollisuuden muutoksilla” tarkoitetaan teollisuuden tavanomaista, jatkuvaa ja aktiivista reagointia sen liiketoimintaympäristössä tapahtuviin dynaamisiin muutoksiin kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja kasvumahdollisuuksien luomiseksi. Alan rakennemuutokset eivät ole kyseisen prosessin tavoite vaan niiden katsotaan johtuvan reagoimisesta alalla tapahtuviin muutoksiin. ”Rakennemuutoksella” tarkoitetaan tietyntyyppisiä teollisuuden muutoksia. Tavallisesti kyseessä on tilapäinen (usein pakon sanelema) prosessi kilpailukyvyn palauttamiseksi liiketoimintaympäristön vaatimuksiin sopeutumalla, mistä on seurauksena liiketoiminnan epäjatkuvuutta. Rakennemuutoksen päätavoitteena on kyseisen teollisuudenalan rakenteiden perusteellinen muuttaminen.

1.4

On ilmeistä, että teollisuuden muutokset johtuvat suurelta osin yleisessä taloudellisessa ympäristössä tapahtuvista rakennemuutoksista ja etenkin markkinatarpeiden voimakkaasta muuttumisesta. Myös suuret erot sisäisissä (jäsenvaltioiden tai EU:n) toimintalinjoissa — esim. oikeus-, raha-, ympäristö-, energia- ja etenkin sosiaalipolitiikassa — vaikuttavat huomattavasti, joskus jopa ratkaisevasti teollisuuden muutoksiin. Asia käy selväksi, kun tutkitaan teollisuuden muutoksia EU:n teräsalalla viimeisimpien 20 vuoden aikana. Tässä lausunnossa tarkastellaan kuitenkin ainoastaan EU:n kauppapolitiikkaa. Kauppapolitiikka on perusluonteeltaan ulkopuolinen tekijä, joka määrittää EU:n ja muiden maiden ja talousalueiden välisen kaupan poliittiset puitteet.

1.5

Sen vuoksi on muistettava, että tämän lausunnon tarkoituksena ei ole kuvailla EU:n teräsalalla tapahtuvia teollisuuden muutoksia kaikki edellä mainitut (sisäiset) poliittiset tekijät mukaan luettuina, vaan ainoastaan tarkastella teräsalan ja (ulkoisen) kauppapolitiikan keskinäistä riippuvuutta.

1.6

Tässä yhteydessä on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että EU:n laajeneminen ei ole unionille enää kauppapoliittinen kysymys, kuten se suurelta osin oli ehdokasmaiden kanssa käytyjen liittymisneuvotteluiden alkuvaiheessa. Uudet jäsenvaltiot ovat tämän vuoden toukokuusta lähtien osa entistä laajempia yhtenäismarkkinoita. Kaikki EU:n tulevat poliittiset toimet teollisuuden muutosten ja etenkin teräsalan rakennemuutosten — joita edelleen tarvitaan — tukemiseksi on siten toteutettava EU:n sisäisen politiikan puitteissa.

2.1

Yritykset kilpailevat yhä voimakkaammin globalisoituvassa taloudessa, ja niille sisämarkkinoilla asetetut liiketoiminnan edellytykset määräävät niiden kilpailukyvyn ja kasvumahdollisuudet. Kyseiset edellytykset riippuvat suurelta osin poliittisten päätöksentekijöiden määrittämistä markkinapuitteista, kuten kilpailu- ja sisämarkkinasäännöistä, kansainvälisen kaupan säännöistä sekä kauppamenettelyjä koskevista erityissäännöistä ja sopimuksista. Markkinapuitteet syntyvät sekä valtioiden harjoittaman että kansainvälisen kauppapolitiikan tuloksena. Ihannetilanteessa niiden tulisi nopeuttaa ja helpottaa teollisuuden jatkuvaa muutosprosessia, joka heijastaa globaalitalouden dynaamista kehitystä. Niiden ei tietenkään tulisi vaikeuttaa teollisuuden muutoksia tai haitata vapaata ja tervettä kansainvälistä kilpailua. Kauppapolitiikan päätavoitteina tulisi olla maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän avoimuuden takaaminen sekä kaikille toimijoille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen toimintaympäristön varmistaminen.

2.2

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kauppapolitiikka on erittäin tärkeä osa Euroopan unionin poliittisia kehyksiä, kun otetaan huomioon, että EU on vientiin suuntautunut talous, jonka kauppatase on vahvasti ylijäämäinen. Näin ollen kauppapolitiikka on tärkeä kasvua edistävä tekijä. Komissioon kuuluva kauppapolitiikan pääosasto sekä nimenomaan kauppapolitiikasta vastaavan komissaarin olemassaolo ovat hyvä osoitus yhteisön kauppapolitiikkaa kohtaan osoittamasta erittäin suuresta kiinnostuksesta. Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävällä Lissabonin strategialla pyritään luonnollisesti ensisijaisesti vahvistamaan unionin sisäisiä parametreja. Kyseisten pyrkimysten onnistuminen näkyy laajemmin vain maailmanmarkkinoilla, ja niillä menestyminen on mahdollista ainoastaan asianmukaisen ja yhtä onnistuneen kauppapolitiikan avulla.

2.3

Teräsalalla kauppapolitiikan merkitys on poikkeuksellisen suuri. Teräs on öljyn ohella yleisin teollisuustuote, jolla käydään kansainvälistä kauppaa. Nykyään noin kolmasosa maailmalla tuotetusta teräksestä myydään tuottajamaan ulkopuolelle. Luku on lähes kaksinkertainen 30 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Kansainvälisen teräskaupan vaatimukset ovat siten yksi alan kilpailukykyyn eniten vaikuttavista tekijöistä. Samanlaisia huomioita voidaan tehdä terästä raaka-aineenaan käyttävän teollisuuden ja sen tuotteiden osalta. Tällaisia teollisuudenaloja on lähes rajaton määrä: esimerkkeinä mainittakoon auto- ja laivanrakennusteollisuus sekä mekaanisia laitteita valmistava teollisuus. Kauppapolitiikka vaikuttaa suoraan siihen, miten terästeollisuus ja sen eri osa-alueet kykenevät vastaamaan kilpailuun kotimarkkinoillaan ja miten ne onnistuvat pääsemään muiden maiden markkinoille. Kauppapolitiikkaa voidaan käyttää välineenä maailmankaupan perustana olevan sääntöpohjaisen järjestelmän muokkaamiseksi. Lisäksi kauppapolitiikalla voidaan vaikuttaa siihen, missä määrin ala kykenee vastaamaan sen liiketoimintaympäristössä tapahtuviin rakennemuutoksiin.

2.4

Yhtenä osoituksena teräskaupan suuresta merkityksestä on se, että yli 40 prosenttia WTO:ssa käsiteltävistä kauppariidoista liittyy teräkseen. Kyseinen luku heijastaa tehottoman tuotantokapasiteetin alalle jatkuvasti asettamaa haastetta. Tehotonta tuotantoa rahoitetaan usein valtiontuilla, mikä vääristää kauppaa ja on osoitus siitä, että WTO:n jäsenvaltioiden välistä kansainvälistä kauppaa säätelevien sopimusten soveltamisessa on edelleen perusluonteisia puutteita.

2.5

On myös muistettava, että EU:n terästeollisuus on keskeinen osa Euroopan taloutta ja että se vaikuttaa merkittävästi unionin talouskehitykseen. Teräs on edelleen tärkein teollisuuden perusraaka-aine, ja sen vuosittainen markkinavolyymi maailmanmarkkinoilla on noin 350 miljardia euroa eli yli kymmenkertainen minkään muun teollisuuden raaka-aineen markkinavolyymiin verrattuna. Lisäksi terästä tarvitaan välttämättömästi perusrakenteiden kehittämiseen sekä useimpien teollisuudenalojen raaka-aineeksi. EU:n terästuotanto on erittäin tehokasta ja se kykenee tyydyttämään täysin tärkeimpien terästä raaka-aineenaan käyttävien alojen kaikki mahdolliset markkinatarpeet. Apuna tässä ovat yhtä tehokkaasti toimivat teräksen jakelujärjestelmät, jotka vastaavat noin kahdesta kolmasosasta markkinoiden tarjonnasta ja laajentavat jatkuvasti teräksen kuluttajille suunnattuja palveluitaan. Ilman omaa erittäin kilpailukykyistä terästuotantoaan EU ei voisi tukeutua omiin voimavaroihinsa ja taito-tietoonsa pyrkiessään edistämään entisestään terästä raaka-aineena käyttävän teollisuutensa kilpailukykyä ja kärkiasemaa maailmassa. Sen vuoksi teräsalan elinvoiman säilyttämisen tulee kuulua EU:n keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin.

3.1

15-jäsenisen EU:n teräksentuotannossa on pyritty toteuttamaan 1980-luvun alusta lähtien mittavia rakennemuutoksia: markkinavaikutteista teräksentuotantokapasiteettia on vähennetty 50 miljoonalla tonnilla, yli 50 prosenttia tuotantolaitoksista on suljettu ja terästuotannossa työskentelevien työntekijöiden määrä on vähentynyt 900 000:sta 250 000:een. 15-jäseninen EU on Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin teräksentuottaja: unioni tuottaa vuosittain noin 160 miljoonaa tonnia raakaterästä, mikä vastaa noin 20 prosenttia maailman terästuotannosta. Terästuotannon liikevaihdon on laskettu olevan noin 80 miljardia euroa.

3.2

Nykyään Euroopan (15-jäseninen EU) terästuotanto kuuluu maailman parhaisiin, kun tarkastellaan tuotanto-osaamista, laitteiden suorituskykyä, tuotelaatua, jakelua, huoltopalveluita sekä innovaatiokykyä. Alalle on luonteenomaista muutaman todella suuren, aidosti maailmanlaajuisen toimijan, useiden pienempien erikoistuneiden tuottajien sekä lukuisten erittäin tehokkaiden jakelijoiden ja huoltokeskusten rinnakkaiselo. 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella toteutettujen kivuliaiden rakennemuutosten ja niitä seuranneen yksityistämis- ja yhdistymisprosessin tuloksena on syntynyt ajanmukainen ja kilpailukykyinen ala, jolla on oikeus suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteensa sekä mahdollisuuksiinsa vastata jatkuviin muutoshaasteisiin menestyksellisesti vapaan ja terveen kilpailun oloissa.

3.3

Jos markkinoilla todella noudatettaisiin vapaan ja terveen kilpailun sääntöjä, 15-jäsenisen EU:n terästuotanto olisi nykyistäkin kilpailukykyisempää. EU:n teräksentuottajien kansainvälistä kilpailukykyä uhkaavat kuitenkin yhteisön ulkopuolisten maiden protektionistiset toimenpiteet sekä markkinahäiriöitä aiheuttavat käytännöt. Esimerkkinä mainittakoon Yhdysvaltain hallituksen täytäntöön panema suojatoimenpide ”Section 201”, joka on todettu WTO:n riitojenratkaisupaneeleissa olevan kauppajärjestön sääntöjen vastainen. Lisäksi tehoton ylikapasiteetti kaikkialla maailmassa horjuttaa jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa sekä teräksen hintoja — etenkin epäsuotuisissa maailman markkinaolosuhteissa.

3.4

Kauppapolitiikka oli keskeisessä asemassa 1980- ja 1990-luvuilla Euroopan terästuotannossa toteutetuissa mittavissa rakennemuutoksissa. Vastauksena tuonnin lisääntymiseen yhteisön ulkopuolisista maista Euroopan komissio käynnisti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perussopimuksen mukaiset ”ulkoiset toimenpiteet”: kyseessä oli joukko alan suojelemiseen tähdänneitä oheistoimia, jotka muodostuivat pääasiassa terästoimitusten vapaaehtoista rajoittamista yhteisöön koskeneista kahdenvälisistä sopimuksista johtavien teräksenviejämaiden kanssa. Ulkoisilla toimenpiteillä täydennettiin sisäisiä toimenpiteitä, joiden tavoitteena oli valtiontukien rajoittaminen, rakennemuutosten tukeminen sekä markkinoiden tilapäinen sääntely. Toimenpiteitä sovellettiin koko kriisikauden ajan, ja niiden avulla tuonti rajoitettiin noin 10 prosenttiin reaalikulutuksesta.

3.5

EU:hun toukokuussa 2004 liittyvien maiden terästuotannossa on edelleen käynnissä rakennemuutos. Kyseisen muutosprosessin tärkeimpiä elementtejä ovat tehottoman ylikapasiteetin purkaminen, teräksentuotantoteknologian ajanmukaistaminen nykystandardien mukaiseksi, taloudellisten ja markkinayhteisvaikutusten tehostaminen yhteenliittymiä edistämällä sekä siirtyminen tuotantolähtöisestä lähestymistavasta asiakaskeskeiseen yrittäjyyteen perustuvaan markkinalähtöiseen lähestymistapaan. 15-jäseninen EU on tukenut kyseistä prosessia solmimalla ehdokasvaltioiden kanssa liittymistä edeltäneinä vuosina joukon kahdenvälisiä sopimuksia Euroopan hiili- ja teräsyhteisön välineisiin perustuvien EU:n sääntöjen täytäntöönpanon edistämiseksi. Kyseiset järjestelyt menivät niin pitkälle, että ne antoivat Euroopan komissiolle oikeuden hyväksyä kansalliset rakennemuutossuunnitelmat sekä valvoa niitä.

3.6

Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että laajenevan Euroopan unionin terästuotanto näyttäytyy maailmanmarkkinoilla uudessa muodossa. Toisaalta kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen EU:hun voimistaa unionin terästuotantoa, ja EU:sta tulee jälleen entistä tärkeämpi teräksen nettoviejä. Toisaalta uusissa jäsenvaltioissa edelleen käynnissä oleva teräsalan rakennemuutos heikentää EU:n terästuotannon rakenteita. Edellä mainitut tekijät on otettava huomioon kauppapolitiikassa, mutta on muistettava kuitenkin toimia sääntöpohjaisen järjestelmän puitteissa.

—

Entiset IVY-maat Venäjä, Ukraina ja Kazakstan — jotka eivät ole WTO:n jäseniä — muodostavat alueen, jonka osalta EU:n kauppapolitiikkaa on edelleen erittäin teräskeskeistä, kun otetaan huomioon kyseisten maiden kanssa käytävää terästuotekauppaa sääntelevät kahdenväliset sopimukset. Kahdenväliset sopimukset ovat kypsä ja käytännöllinen tapa vastata kyseisten siirtymätalouksien asettamiin haasteisiin: ne mahdollistavat kaupan hallitun kehittämisen sekä estävät kaupan rajut vaihtelut ja polkumyynnin vastaiset reaktiot aikana, jolloin kyseisten maiden teollisuus sopeuttaa tuotantoaan ja kehittää sisäistä kulutustaan. Myös Venäjän mahdollinen WTO-jäsenyys on erittäin tärkeä asia EU:n terästeollisuudelle.

—

Terästeollisuus on muihin teollisuudenaloihin verrattuna maailmanlaajuisesti edelleen erittäin pirstoutunut. Konsolidoitumista on tapahtunut vain muutamilla alueilla, kuten EU:ssa. On kuitenkin odotettavissa, että teräsalan yritykset ovat tulevina vuosina entistä valmiimpia toteuttamaan rajatylittäviä fuusioita ja liittoumia globalisaatiokehityksen sekä teollisuustuotteiden markkinoiden yhdistymiseen seurauksena. Tällainen dynaaminen kehitys on otettava huomioon monenkeskisissä kauppasopimuksissa poistamalla ulkomaisia investointeja sekä yritysten sisäistä kauppaa haittaavia esteitä.

—

Globaalitaloudessa käsite ”kotimarkkinat” on menettänyt merkityksensä. Jo nyt useilla teräksen tuotanto- ja jakeluyrityksillä on toimintaa myös muilla alueilla, ja ne lähestyvät siellä sijaitsevia asiakkaitaan paikallisina toimittajina. Kyseinen kansainvälistymiskehitys on otettava huomioon tulevassa kauppapolitiikassa, minkä lisäksi on kyettävä vastaamaan alan muuhun dynaamiseen kehitykseen, kun uudet terästä tuottavat alueet hakevat paikkaansa maailmanmarkkinoilla. Useat kehitysmaissa sijaitsevat teräsalan yritykset ovat jo nyt ajanmukaisia ja kilpailukykyisiä, joten niiden etuuskohtelu maailman kauppajärjestelmässä ei voi olla oikeutettu.

—

Asetetaan etusijalle markkinoille pääsyn helpottaminen ja kaupan esteiden purkaminen.

—

Vahvistetaan oikeudenmukaista kauppaa koskevia sääntöjä etenkin polkumyynnin vastaisten toimien, tukien ja suojatullien osalta.

—

Edistetään WTO:n välineiden kohdennettua ja vastuullista käyttöä: ainoana tavoitteena tulee olla nopea, harkittu ja oikein mitoitettu puuttuminen sääntöjen vastaiseen tuontiin.

—

Pyritään ennen kaikkea lopettamaan kauppavälineiden väärinkäyttö kansallisiin ja protektionistisiin tarkoituksiin. Kauppariitoja on arvioitava taloudellisesta ja teknisestä eikä poliittisesta näkökulmasta.

—

Sosiaaliset ja ympäristövaatimukset eroavat suuresti eri puolilla maailmaa, mikä vaikuttaa teräsalan lisäksi kaupankäyntiin myös muilla aloilla. Eri talousalueiden erot perustavien sosiaalisten oikeuksien takaamisessa sekä ympäristönsuojelussa johtavat maailmanlaajuiseen kilpailun vääristymiseen, ja tällaisia eroja on pidettävä ongelmallisina eri teollisuudenalojen lisäksi myös kaikelle politiikanteolle — kauppapolitiikka mukaan luettuna.

5.1.1

Kuten edellä todettiin, Euroopan teräsmarkkinat ovat maailman avoimimmat ja Euroopan terästuotanto on melko haavoittuva kauppasääntöjen vastaisille toimenpiteille ja käytännöille. Näin ollen Euroopan teräsalan tavoitteena on oltava saman avoimuuden noudattaminen maailman kaikilla markkinoilla. Sen vuoksi on käytettävä sekä eurooppalaisia että monenkeskisiä kauppavälineitä EU:n ulkopuolisten maiden markkinoille pääsyä haittaavien esteiden poistamiseksi sekä ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin EU:n teräsmarkkinoille pyrkivien unionin ulkopuolisten maiden harjoittamien epäoikeudenmukaisten kaupan käytäntöjen torjumiseksi. Kauppapolitiikan välineiden tehokas käyttö on terästeollisuuden oikeutetun edun mukaista.

5.1.2

EU:n ensisijaisena tavoitteena on, että Dohan neuvottelukierroksella saadaan aikaan todellisia tuloksia markkinoille pääsyn helpottamisessa alentamalla tulleja sekä poistamalla samaan aikaan muita kuin tariffeihin perustuvia kaupan esteitä. Kehitysmaihin on sovellettava erityis- ja erilliskohtelua vain tapauskohtaisesti, ja tällöin on tehtävä selvä ero eri maiden ja alojen välillä niiden kilpailukyvyn mukaan. Erityis- ja erilliskohtelun ei tulisi estää tullien poistamista niiden kehitysmaiden osalta, joissa on erittäin kilpailukykyistä terästeollisuutta.

5.1.3

Markkinoille pääsystä on todellista hyötyä vain, jos tullien alentamiseen liittyy myös muiden kuin tariffeihin perustuvien kaupan esteiden poistaminen. Myös WTO:n nykyisten sääntöjen soveltaminen voi estää markkinoille pääsyn. Dohan kierros tarjoaa hallituksille mahdollisuuden selventää nykyisiä sääntöjä sekä yhdenmukaistaa niiden soveltamista parhaiden käytäntöjen pohjalta.

5.2.1

Polkumyynnin vastaiset toimet ovat edelleen tarpeen Euroopan teollisuuden puolustamiseksi epäoikeudenmukaisia kaupan käytäntöjä vastaan. Polkumyynnin vastaisten välineiden on oltava kuitenkin puolueettomia, ne eivät saa syrjiä ketään ja niihin liittyviä sääntöjä on sovellettava yhdenmukaisesti ja ilman poikkeuksia, ellei WTO:n säännöissä erityisesti mainita toisin. Sen vuoksi olisi käytävä keskusteluja WTO:n puitteissa solmitun polkumyynnin vastaisen sopimuksen entistä yhdenmukaisemmasta soveltamisesta mielellään EU:ssa sovellettavien polkumyynnin vastaisten standardien mallin mukaisesti.

5.2.2

Polkumyynnin vastaista sopimusta sovellettaessa ja vahvistettaessa keskeisinä tavoitteina tulisi ennen kaikkea olla kyseisen välineen vaikutusten ja tehokkuuden varmistaminen: tärkeimpinä toimenpiteinä mainittakoon oikeudenmukaiset ja nopeat aikataulut, syntyneiden vahinkojen väliaikainen määrittely jo varhaisessa vaiheessa sekä niin kutsutun ”alhaisemman tullin säännön” pakollinen soveltaminen.

5.2.3

Jos päätavoitetta eli polkumyynnin vastaisten EU:n standardien maailmanlaajuista hyväksymistä ei voida saavuttaa, EU:n tulisi optimoida omat polkumyynnin vastaiset sääntönsä ja lisätä niiden vaikutuksia, tehokkuutta, avoimuutta ja objektiivisuutta. Euroopan teräsalalle on annettava mahdollisuus taistella tehokkaasti EU:n ulkopuolelta tulevaa, polkumyyntiin tai tukiin perustuvaa tuontia vastaan. Polkumyyntiä koskeva lainsäädäntö sekä tukien vastaiset menettelyt on järjestetty EU:ssa huomattavasti vapaamuotoisemmin kuin kyseiset asiat on huomioitu WTO:n säännöissä tai muista maista erityisesti Yhdysvalloissa. Tämä pitää paikkansa esimerkiksi yhteisön etua koskevan lausekkeen sekä ”alhaisemman tullin säännön” osalta. Myös käytännön toimeenpanossa on EU:ssa heikkouksia muihin maihin verrattuna, sillä komissio kieltäytyy aloittamasta menettelyjä reagoidakseen uhkaaviin vahinkoihin ja vaatii sen sijaan osoitusta jo tapahtuneista vahingoista. Komissio käyttää myös hyväkseen enimmäisaikoja, jotka EU:n sääntöjen mukaan on mahdollista käyttää tapausten tutkintaan, mikä aiheuttaa lisäviivästyksiä. Lopuksi on todettava, että EU tarvitsee entistä nopeampia ja tehokkaampia keinoja valvoa kaupankäyntiä. Nämä ja kaikki muutkin puutteet on syytä korjata.

5.3.1

Tukia käsitellään parhaillaan Dohan neuvottelukierroksen lisäksi myös OECD:ssä, jossa päätavoitteena on saada aikaan erityinen teräsalan tukia koskeva sopimus. OECD:ssä vireillä olevat keskustelut ovat erittäin tärkeät. Kansainvälinen sopimus, joka kieltää yleisesti kaikenlaisten valtiontukien (suorien tai välillisten) myöntämisen teräsalan yrityksille harvoja tiukkaan rajattuja poikkeuksia lukuun ottamatta, vaikuttaisi erittäin myönteisesti valtioiden välisiin kauppasuhteisiin. Tukia koskevalla sopimuksella olisi kuitenkin puututtava teräsalan kauppariitojen perussyyhyn eli tuilla ylläpidettävään tehottomaan ylikapasiteettiin. Tällainen tehoton kapasiteetti kärjistää teräsalan kauppaongelmia tuomalla markkinoille enemmän tavaraa kuin maailmanmarkkinoille tai useimmille EU:n kaltaisille avoimille markkinoille mahtuu.

5.3.2

Uuden kansainvälisen sopimuksen perustana tulee olla kaikkien erityistukien kieltäminen lukuun ottamatta EU:n terästukisäännöissä mainittua rajallista joukkoa poikkeustapauksia. Tärkein poikkeus on tuotannon pysyvään lopettamiseen tarkoitettu tuki sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen tähtäävä valtiontuki mukaan luettuna. Kaikki yleiset tuet tulisi sallia lukuun ottamatta sellaisia tukia, joilla edistetään uuden kapasiteetin luomista tai taloudellisesti kannattamattoman vanhan kapasiteetin toiminnan jatkamista. Kehitysmaihin sekä rakennemuutoksen tarpeessa oleviin teräsaloihin voidaan soveltaa erityis- ja erilliskohtelua. Kyseisille maille ja aloille myönnettävien väliaikaisten poikkeusten ehtoina tulee olla edunsaajien toiminnan elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä sekä kapasiteetin pienentäminen saatuja tukia vastaavalla määrällä.

5.3.3

Neuvotteluiden tavoitteena tulisi edelleen olla entistä tehokkaampien (ennakko)ilmoitussääntöjen käyttöönotto ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamiseksi sekä sellaisen varoittavan seuraamusjärjestelmän perustamiseksi, joka johtaisi automaattisesti sanktioihin ennakkoilmoitusvelvollisuutta rikottaessa.

5.3.4

Kun otetaan huomioon neuvotteluosapuolten suuri määrä ja sekä tähän asti suurina pysyneet näkemyserot, näyttää todella huolestuttavasti siltä, että OECD:n neuvotteluissa päädytään kosmeettiseen kompromissiratkaisuun, joka ei tosiasiassa paranna nykyisiä menettelyjä. EU:n ei tulisi tukea sellaista sopimusta.

5.4.1

Euroopan teräsalalla 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella toteutetuilla rakennemuutoksilla oli dramaattiset työllisyysvaikutukset. Rakennemuutosta tuettiin Euroopan komission kyseisenä ajanjaksona soveltamilla kauppapolitiikan välineillä. Sosiaali- ja työllisyyspolitiikalla oli jo tuolloin — samoin kuin nykyään — tärkeä rooli sen varmistamisessa, että kilpailukyvyn parantaminen ja kasvun vahvistaminen toteutetaan osana teollisuuden muutoksien puitteissa harjoitettavan kauppapolitiikan tasapainoista täytäntöönpanoa. Sosiaali- ja työllisyyspoliittiset toimet pitävät jatkuvasti yllä työntekijöiden ammattitaitoa ja työn laatua sekä pehmentävät teollisuuden muutoksia ja parantavat niiden onnistumismahdollisuuksia, mikä on kaikkien sidosryhmien etujen mukaista.

5.4.2

Myös jatkuvasti voimistuva vaatimus yritysten sosiaalisesta vastuusta voi loppujen lopuksi vaikuttaa myönteisesti Euroopan teräsalan kilpailukykyyn eurooppalaisen sosiaali- ja talousmallin mukaisesti.

5.4.3

On myös työntekijöiden edun mukaista, että teollisuus tulee toimeen omillaan eikä sillä ole tarvetta piiloutua jäsenvaltioiden hallitusten selkien taakse suojautuakseen kovalta mutta terveeltä kilpailulta. Vakaa työllisyystilanne, hyvät työolot ja myönteiset tulevaisuudennäkymät ovat tavoitteita, joiden saavuttamista vapaa ja terve kilpailu voi vain edistää. Teräsalalla ollaan nykyään tietoisia siitä, että alalla käynnissä olevaa muutosprosessia toteutettaessa on otettava ennalta huomioon tuleva kehitys ja pyrittävä välttämään äkillisiä heikennyksiä ja rakenteellisia vaurioita, joiden sosiaaliset vaikutukset eivät ole hyväksyttävissä.

6.1

Teräsalalla on elintärkeä strateginen merkitys Euroopan unionille, kun otetaan huomioon alan perustana oleva kilpailukykyinen teknologinen tietämys sekä alan strateginen merkitys EU:n sekä useimpien teollisuuden alojen perusrakenteiden kehittämiselle.

6.2

EU:n teräsalalla toteutettuja teollisuuden muutoksia on tuettu tehokkaasti käyttämällä EHTY:n välineitä rakennemuutoksen edistämiseen. Etenkin työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu on kuulunut kiinteänä osana rakennemuutokseen. Sillä ei tosin ole voitu estää rakennemuutosprosessin syviä vaikutuksia työllisyyteen, mutta niitä on muihin aloihin verrattuna huomattavasti vaimennettu monipuolisilla sosiaalipoliittisilla toimilla. Tämän lausunnon aiheena olevalla kauppapolitiikalla sekä muita välineitä tukevilla kauppapoliittisilla toimenpiteillä on ollut tärkeä rooli rakennemuutoksessa. EU:n teräsala voi siten toimia hyvänä esimerkkitapauksena teollisuuden muutosten vaikutuksista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa kauppapolitiikan keinoin muutoksen hallinnan onnistumiseen, ja muut teollisuuden alat voivat ottaa oppia teräsalalla hankituista kokemuksista.

6.3

Kauppapolitiikka on oleellinen osa poliittisten päätöksentekijöiden määrittämiä markkinapuitteita. Kauppapolitiikalla on varmistettava tasapuoliset ja oikeudenmukaiset toimintaedellytykset kaikille asianosaisille, sillä siitä riippuvat suurelta osin alan kilpailukyky ja tulevat kasvumahdollisuudet.

6.4

EU:n teräsalalla on huomattava keskinäinen riippuvuussuhde yhtäältä nykyisen kilpailukyvyn säilyttämiseen, puuttuvan kilpailukyvyn hankkimiseen tai menetetyn kilpailukyvyn palauttamiseen tähtäävien teollisuuden muutosten ja toisaalta sellaisten kauppapolitiikan strategioiden välillä, joiden tarkoituksena on varmistaa muutoksen hallinnan välttämätön onnistuminen sekä koti- että maailmanmarkkinoilla. Jotta teollisuuden muutoksia voitaisiin tulevaisuudessa helpottaa kauppapolitiikan keinoin, ETSK antaa seuraavat suositukset: