Bryssel 1.2.2005

KOM(2005) 855 lopullinen/2

CORRIGENDUM Annule et remplace les points 1.3 et 3du document COM(2004)855 final du 10.1.2005.Cette correction concerne les versions : DA, EL, ES,FI, IT, NL, PT et SV.

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Viides asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 artiklan 12 mukainen kertomus ALV:n perimis- ja valvontamenettelyistä

{SEC(2004)1721}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

1.1. Mitä ovat 12 artiklan mukaiset kertomukset? 3

1.2. Viides kertomus 3

1.3. Aikaisemmat suositukset 3

2. Viidennen kertomuksen tärkeimmät havainnot 4

2.1. Organisaatio, rakenne ja alv-politiikka 4

2.2. Henkilöresurssit 4

2.3. Rekisteröinti 5

2.4. Tarkastukset 5

2.5. Velan kantaminen ja täytäntöönpano 7

2.6. Maksujen vapaaehtoinen suorittaminen 7

2.7. Tietotekniikka 7

2.8. Tiedonhankinta 8

2.9. Arviointi ja suoritusindikaattorit 8

3. Päätelmät ja suositukset 8

1. JOHDANTO

1.1. Mitä ovat 12 artiklan mukaiset kertomukset?

Arvonlisäverosta kertyvien omien varojen lopullisesta yhdenmukaisesta kantomenettelystä annetun asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89[1] 12 artiklassa edellytetään, että komissio esittää joka kolmas vuosi kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksessa on arvioitava jäsenvaltioiden soveltamia verovelvollisten rekisteröintimenettelyjä sekä alv:n määräämis- ja kantomenettelyjä ja tätä veroa koskevien tarkastusjärjestelmien yksityiskohtaisia sääntöjä ja tuloksia. Siinä on tarkasteltava myös mahdollisia parannuksia.

Tähän mennessä komissio on laatinut neljä kertomusta. Ensimmäisen kertomuksen suosituksissa keskityttiin alv:n vapaaehtoista ja pakkoperintänä tapahtuvaa maksamista koskeviin parannuksiin. Siinä korostettiin, että verovelvollisia olisi kannustettava suorittamaan maksut vapaaehtoisesti. Kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa tarkasteltiin verohallintojen resursseja ja organisaatiota ja tehtiin suosituksia hallinnollisten menettelyjen parantamiseksi. Toisessa kertomuksessa esitettiin myös verovelvollisille tarkoitettujen palvelujen jatkuvaa parantamista, ennaltaehkäisevien arviointi- ja toimintasuunnitelmien kehittämistä verovelvollisten veronkantoa koskevien laiminlyöntien minimoimiseksi sekä tietotekniikan käytön tehostamista ja kehittämistä. Siinä ehdotettiin myös velkojen hallinnoinnin parantamista. Kolmannessa kertomuksessa tarkasteltiin alv:n valvontaongelmia koskevia ratkaisuja sekä petostentorjuntamenetelmiä. Komissio kannusti yhteisen analyysin toteuttamiseen hyvien toimintatapojen yksilöimiseksi. Samalla se esitti erityisen petosherkkien alojen luettelon. Neljännessä kertomuksessa käsiteltiin hallinnollisen yhteistyön merkitystä yhteisen petostentorjuntapolitiikan tehostamisessa. Tämän toteuttamiseksi kertomuksessa suositeltiin, että jäsenvaltiot ottavat huomioon uudesta teknologiasta johtuvat haasteet.

1.2. Viides kertomus

Viides kertomus annetaan Euroopan yhteisön/unionin historian suurimman laajentumisen jälkeen. On erittäin tärkeää, että tätä kertomusta, joka kattaa Euroopan unionin vuoteen 2003 asti muodostaneet 15 jäsenvaltiota, tarkastellaan myös muissa kuin kertomuksessa arvioinnin kohteena olevissa hallinnoissa. Kymmenen uuden jäsenvaltion hallinnot saavat kertomusta tutkimalla arvokasta tietoa alv:hen liittyvien menettelyjen organisoinnista ja toteutuksesta.

1.3. Aikaisemmat suositukset

Aikaisempien suositusten tavoitteena oli saada verovelvolliset noudattamaan velvoitteitaan mahdollisimman tarkoin. Samalla pyrittiin petosten estämiseen tehokkaan valvontastrategian avulla. Suosituksissa korostettiin erityisesti sitä, että lain noudattamisesta oli tehtävä verovelvollisten kannalta helpompaa ja palkitsevampaa. Tämän tiivistelmän {SEC(2004)1721} liitteestä käy ilmi, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet monia näistä suosituksista. Parantamisen varaa on kuitenkin edelleen. Tärkeimpänä päätelmänä onkin, että jo mainituilla aloilla on vielä paljon tehtävää.

2. Viidennen kertomuksen tärkeimmät havainnot

2.1. Organisaatio, rakenne ja alv-politiikka

Vaikka alv:tä on kannettu Euroopan yhteisössä jo nelisenkymmentä vuotta, siihen liittyvää valvontaa tai hallintoa ei ole yritetty yhdenmukaistaa. Näin on ollut, vaikka eräät yhteisön toimet ja aloitteet edellyttävät organisaatioiden rajoitettua lähentymistä toimiakseen. Perinteisesti eri veroja on käsitelty eri osastoilla, vaikka nämä teoriassa kuuluisivatkin yhden ministeriön tai pääosaston alaisuuteen. Koska petokset ja sääntöjenvastaisuudet eivät noudata tällaisia osastorajoja, aikaisemmissa kertomuksissa esitettiin, että rakenteiden paremmasta integroinnista tai ainakin eri yksiköiden välisestä laajemmasta yhteistyöstä olisi hyötyä kaikkien verojen kannalta. Sääntöjenvastaisuuksien torjunnan tehostamisen lisäksi tällainen integroiminen yksinkertaistaisi verovelvollisten ja yhtenäisenä verohallintona toimivien viranomaisten välistä suhdetta.

Useissa jäsenvaltioissa uudelleenorganisointi on merkinnyt eri veroihin liittyvien tehtävien yhdistämistä yhteen rakenteeseen tai ainakin vähälukuisempiin erillisiin rakenteisiin. Yksikään jäsenvaltio ei ole ryhtynyt pilkkomaan aikaisemmin yhtenäisiä veropalveluja. Toisaalta toimintojen entistä suuremmasta maantieteellisestä keskittämisestä tai hajauttamisesta ei näytä olevan yksimielisyyttä, ja muutoksia on tapahtunut kumpaankin suuntaan. Eräät jäsenvaltiot ovat perustuslaissaan sitoutuneet hajauttamiseen. Selvityksessä on todettu, että vaikka olisikin kysymys keskitetystä järjestelmästä, käytännössä paikallistoimistot toimivat huomattavan itsenäisesti, koska juuri paikallistason tieto ja kokemus ovat olennaisia tehokkaan valvonnan kannalta.

Vaikka verotukseen liittyviä tehtäviä pyritään keskittämään yhteen osastoon tai ainakin vähälukuisempiin osastoihin, alv-hallinnot vaihtelevat edelleen itsenäisesti toimivasta alv-yksiköstä eri verojen hallinnolle täysin alistettuihin alv-yksiköihin. Kaikki alv-hallinnot huolehtivat verovelvollisten rekisteröinnistä, toiminnan valvonnasta ja veronkannosta. Petostentorjuntatehtävät on kuitenkin joissakin tapauksissa jaettu muiden, täysin rikollisuuden torjuntaan keskittyvien viranomaisten kanssa. Selvitykset näyttäisivät osoittavan, että toimintojen tiiviimpi yhdentyminen tai ainakin entistä parempi yhteistyö parantavat verotuksen valvontaa. Organisatorisia kysymyksiä on tarkasteltava yleisen alv-politiikan yhteydessä. Kaksitoista jäsenvaltiota on tehnyt muutoksia veropolitiikkaansa neljännen kertomuksen julkaisemisen jälkeen. Uudelleenjärjestelyt ovat myös usein johtaneet rakenteiden ja menettelyjen yksinkertaistamiseen tehokkuuden maksimoimiseksi.

Veropolitiikan osalta eräät verohallinnot ovat kansalais- ja ihmisoikeuksien korostumisesta ja taloudellisen toiminnan edistämistä (jonka pitäisi tapahtua yritysten hallinnollisia velvoitteita vähentämällä) koskevista kasvavista paineista huolimatta saaneet käyttöönsä uusia petostentorjuntaan soveltuvia oikeusvälineitä. Näitä ovat mm. yhteisvastuullisuuden käyttöönotto, mahdollisuus vaatia vakuuden antamista erittäin riskialttiista veroveloista sekä tiukemmat näyttövaatimukset, jotka koskevat oikeutta vähentää tuotantopanoksista maksettu arvonlisävero.

2.2. Henkilöresurssit

Koottujen tietojen mukaan täysin tai osittain alv-tehtävissä toimivan henkilöstön määrä säilyi suhteellisen vakaana vuosina 1999–2003. Joissakin hallinnoissa oli pieniä muutoksia. Kaikki verohallinnot ovat sitoutuneet jatkuvaan koulutukseen henkilöstönsä työsuorituksen parantamiseksi. Koulutukseen osallistuvan henkilöstön ja koulutuspäivien määrä kuitenkin vaihtelee vuodesta toiseen useimmissa jäsenvaltioissa, eikä mitään selkeää trendiä ole havaittavissa. Vaikka selvityksessä havaittiin yleisesti joitakin heikkouksia menettelyjen ja käytäntöjen arvioinnissa, henkilöstön arviointiin sovelletaan useimmissa jäsenvaltioissa täsmällisiä sääntöjä, joissa huomioidaan sekä määrälliset että laadulliset vaatimukset. Vain kahdessa jäsenvaltiossa ei ole virallista arviointijärjestelmää.

2.3. Rekisteröinti

Verovelvollisten on rekisteröidyttävä alv-numeron saamiseksi. Kansalliset hallinnot myöntävät, että niiden on käytännössä lähes mahdotonta kieltäytyä sallimasta rekisteröintiä, jos henkilö aikoo harjoittaa tavara- tai palvelukauppaa. Jäsenvaltiot ja komissio ovat katsoneet, että rekisteröintimenettelyä pitäisi käyttää ketjupetosten torjuntavälineenä, koska menettelyssä voidaan tutkia asianomaisen henkilön aikeiden vilpittömyys. Tämän seurauksena valtaosassa jäsenvaltioita pyritään selvittämään, onko asianomainen henkilö tai yrityksen johto aikaisemmin jättänyt noudattamatta verolainsäädännön ja siihen liittyvien säädösten määräyksiä. Tällaisessa tapauksessa rekisteröintiin voi liittyä erityisehtoja (esim. vakuuden asettaminen, taajemmin välein tehtävät veroilmoitukset) ja se johtaa joka tapauksessa aiotun toiminnan tarkempaan tarkasteluun kuin silloin, kun on kysymys verovelvollisuuksiaan tunnetusti noudattavista kaupan alan toimijoista. Hakemusten huolellisesta tutkimisesta näyttäisi olevan tulossa vakiokäytäntö. Eräissä jäsenvaltioissa tämä on pidentänyt rekisterinumeron saamiseen kuluvaa aikaa riskialttiiksi katsottujen kaupan alan toimijoiden osalta.

Jäsenvaltioilla ei ole yhtenäistä käytäntöä rekisteröimättömien toimijoiden havaitsemiseksi. Aikaisemmissa kertomuksissa korostettiin sitä, että verovelvollisia olisi kannustettava suorittamaan maksut vapaaehtoisesti. Selvityksessä todettiin, että jäsenvaltiot tunnustavat yleisesti tarpeen panostaa resursseja tähän lähestymistapaan. Ne pyrkivät mm. vähentämään yrityksiltä velvoitteiden noudattamiseen, kuten rekisteröintiin, kuluvaa aikaa ja kustannuksia. Samaan aikaan entistä tiukempi ja erityisesti kohdennettu valvonta parantaa sääntöjen noudattamista lisäämällä laiminlyöntien paljastumisriskiä. Tietotekniikalla on ollut merkittävä rooli tässä kehityksessä. Se on mm. mahdollistanut online-rekisteröinnin.

2.4. Tarkastukset

Tarkastajilla on oltava esteetön pääsy toimijoiden tiloihin sekä liiketoimintaa koskeviin asiakirjoihin ja muuhun aineistoon. Tämän varmistamiseksi kaikki verohallinnot ovat antaneet tarkastajilleen samanlaiset toimivaltuudet, joita puolestaan tasapainottavat verovelvollisten oikeudet, tietosuojasäännöt ja muut tekijät.

Yli puolet tarkastuksesta tapahtuu yleensä verovelvollisen toimitiloissa. Tämä vastaa aikaisemmissa kertomuksissa esitettyä suositusta paikalla tehtävien tarkastusten käytöstä asiakirja-aineiston tarkastamisen (desk audit) sijaan valtaosassa tapauksia, vaikka viimeksi mainittu riittääkin joissakin tapauksissa. Selvityksestä kävi ilmi, että suuryritysten tarkastamista varten perustetaan yhä yleisemmin erityisosastoja. Komissio suhtautuu tällaiseen joustavuuteen myönteisesti. Se ehdottaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat samanlaisen erikoistuneen lähestymistavan soveltamista myös yhtenä kokonaisuutena kauppaa käyviin yritysryhmiin ja sellaisiin sekaverotuksen alaisiin verovelvollisiin, jotka harjoittavat sekä verotettavaa että verotonta toimintaa. Silloinkin kun tarkastus koskee vain yhtä verolajia, saman verovelvollisen maksamia muita veroja tarkastavien virkailijoiden välistä yhteydenpitoa tai yleiskoordinaattorin nimittämistä pidetään yhä tärkeämpinä.

Tarkastusten lähtökohtana on useimmiten alv-ilmoitus. Yhteisön lainsäädännön mukaan jäsenvaltioiden on nykyisin hyväksyttävä sähköisesti tehdyt veroilmoitukset. Eräissä maissa ilmoitusten jopa edellytetään olevan tässä muodossa. Tietotekniikka mahdollistaa sähköisesti tehtyjen veroilmoitusten nopean ja perusteellisen arvioinnin. Verohallinnot soveltavat nykyisin usein ennakoivaa lähestymistapaa toimijoihin, jotka eivät toimita veroilmoituksiaan ajoissa. Kuitenkin vain joillakin jäsenvaltioilla on tarkat tiedot tällä tavoin perityistä arvonlisäveron määristä.

Useimmilla verohallinnoilla on yleensä vuosittainen tarkastusohjelma, joka kohdennetaan erityisesti erittäin riskialttiille aloille. Ohjelmilla varmistetaan myös se, että kaikki verovelvolliset tarkastetaan säännöllisesti. Suuria toimijoita käsitellään usein erikseen muista toimijoista: niitä valvotaan joko jatkuvasti tai säännöllisesti, ja tarkastuskäyntejä suoritetaan vähintään kolmen vuoden välein. Toisaalta pienyrityksissä tarkastuskäyntejä voidaan tehdä erittäin epäsäännöllisesti, etenkin silloin kun ne eivät valikoidu kohteeksi tarkastusohjelmien tai riskianalyysien perusteella. Komissio katsoo, että myös edellä mainitut alv-yritysryhmät ja erityisongelmia aiheuttavat sekaverotuksen alaiset verovelvolliset sopivat tarkastusohjelmien usein toistuvien tarkastusten kohteeksi. Muutamat jäsenvaltiot pystyvät ilmoittamaan tiukasti tarkastusohjelman mukaisesti tehtyjen tarkastusten ja muista syystä tehtyjen tarkastusten prosenttiosuudet. Vaikka komissio pitääkin säännöllisiä tarkastuksia parempana, on tärkeää, että ohjelmasta voidaan poiketa olosuhteiden muuttuessa tai saataessa uusia tietoja.

Selvityksestä kävi ilmi, että tarkastustoimintaa arvioidaan yleensä määrällisesti (eli tarkastushenkilöstön/-päivien määrällä mitaten) pikemminkin kuin laadullisesti, mikäli sitä ylipäätään arvioidaan. Eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otetut palautekanavat ja tarkastuksissa kerätty tietämys, joka voidaan jakaa koko tarkastushenkilöstölle, ovat kuitenkin kiinnostavia keinoja onnistuneiden toimintatapojen levittämiseksi. Tarkastuskertomuksia säilytetään yleensä paikallisesti ja joissakin tapauksissa ainoastaan paperimuodossa. Komissio pitää erityisen hyvänä niiden jäsenvaltioiden esimerkkiä, jotka tallentavat verovelvollisia koskevat tiedot sähköisesti. Suurin piirtein puolet jäsenvaltioista pitää rekisteriä toimijoista, joiden tiedetään tai epäillään syyllistyneen veronkiertoon, vaikkakin kansallinen tietosuojalainsäädäntö voi rajoittaa rekisterin pitämistä. Tällaiset rekisterit tarjoavat tärkeää taustatietoa tarkastusten suunnittelun ja uusien rekisterihakemusten esittämisen yhteydessä, kuten edellä on jo todettu. Verohallinnot ovat ilman kehittynyttä riskianalyysiäkin yleisesti hyvin selvillä niistä aloista, joilla veropetokset ovat yleisiä. Komissio on tukenut tätä työtä auttamalla jäsenvaltioita levittämään toisilleen tietoa parhaista toimintatavoistaan ja antamalla niille oikeudellisia keinoja jäsenmaiden rajat ylittäviä petoksia koskevan tiedon jakamiseksi toisilleen[2].

Riippumatta siitä, sovelletaanko yksityiskohtaista tarkastusohjelmaa, tarkastajat noudattavat yleensä ohjeita ja tarkistuslistoja sen varmistamiseksi, että tarkastukset täyttävät tietyt yhteiset vaatimukset. Tarkastukset suoritetaan kahta lukuun ottamatta kaikissa jäsenvaltioissa tietokoneavusteisesti, ja tarkastajilla on käytettävissään tarvittavat tietotekniikkavälineet. Aikaisemmissa 12 artiklan mukaisissa kertomuksissa korostettiin jatkuvan tietokoneistamisen tärkeyttä. Edistyminen tällä alalla on jatkunut, mutta komissio muistuttaa siitä huolimatta, että automaattisen tietojenkäsittelyn käyttöönotto ja jatkuva parantaminen hyödyttävät sekä verohallintoa että velvollisuuksiaan noudattavia kaupan alan toimijoita. Selvityksestä kävi ilmi, että useimmat jäsenvaltiot tallentavat vain vähän tietoja tarkastuksista ja niiden tuloksista. Eräät niistä eivät kirjaa edes suoritettujen tarkastusten määrää tai havaittujen ja takaisinperittyjen maksamattomien verojen määrää. Käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että tarkastusten kattavuus vaihtelee. Yhdessä jäsenvaltiossa tarkastustoiminta näyttäisi olevan tällä hetkellä vähenemässä. Komissio kannustaa jäsenvaltioita laatimaan parempia tilastoja ja tietoja, jotka kuvailevat niiden tarkastustoiminnan tuloksia.

2.5. Velan kantaminen ja täytäntöönpano

Kannustaminen maksujen vapaaehtoiseen suorittamiseen auttaa varmistamaan, että velat peritään ajoissa ilman lisätoimenpiteitä. Aikaisemmissa kertomuksissa kehotettiin jäsenvaltioita kuitenkin myös hallinnoimaan velkoja siten, että maksuja suoritetaan mahdollisimman paljon. Parannuksiin ovat osaltaan johtaneet aikaisempaa paremmat tiedot verovelvollisista ja heidän taloudellisesta tilanteestaan, sellaisten verovelvollisten tunnistaminen, jotka voivat menettää maksukykynsä tai kadota, nopea toiminta tilitysten laiminlyöntitapauksissa ja eri veroja hoitavien yksiköiden suhteiden tiivistäminen. Velanhoito, johon kuuluu maksupäivän lykkääminen tai maksujen suorittaminen erittäin, tuottaa todennäköisemmin tuloa kuin verovelvollisten ajaminen maksukyvyttömyysmenettelyyn. Veroyksiköt tallentavat usein verovelvollisten pankki- ja rahoitustietoja sekä muista lähteistä saamiaan tietoja. Mikäli yksityisyyden suojaa koskevat säännöt eivät rajoita näiden tietojen saatavuutta, niitä voidaan käyttää sekä mahdollisten laiminlyöntien ehkäisemiseen että esimerkkinä siitä, kuinka täytäntöönpanotoimet on toteutettava.

Perintään käytetään erittäin monimuotoisia välineitä. Viime aikoina on kuitenkin yhä enemmän korostettu ennaltaehkäiseviä toimia, joilla näiden perintävälineiden käyttö voidaan välttää. Selvityksessä todettiin, että perintäkelvottomiksi katsottujen saatavien poistamiseen kirjanpidosta sovelletaan erittäin vaihtelevia käytäntöjä. Ainakin kolme jäsenvaltiota mainitsi mahdollisuuden luopua sellaisten velkojen perinnästä, joista aiheutuisi suhteettoman suuret perintäkustannukset. Selvänä suuntauksena oli poistaa veroveloille konkurssitilanteessa annettu etusija. Seitsemän jäsenvaltiota tutkii tällä hetkellä perintämenettelyjä niiden uudistamista silmällä pitäen. Tätä prosessia helpottaisi huomattavasti velkojen nykyistä tiiviimpi valvonta. Myös perintäjärjestelmien arviointia olisi parannettava.

2.6. Maksujen vapaaehtoinen suorittaminen

Useiden aikaisemmissa kertomuksissa esitettyjen suositusten tarkoituksena on kannustaa maksujen vapaaehtoiseen suorittamiseen. Jos rekisteröinti, itsearviointi ja arvonlisäveroilmoitusten toimittaminen sekä maksujen suorittaminen määräajan puitteissa tapahtuu ilman verohallinnon kehotuksia, hallinnolliset kustannukset vähenevät. Tämän vuoksi maksujen vapaaehtoiseen suorittamiseen kannattaa investoida osa resursseista. Jotta tämä toimisi, verovelvollisten on oltava vakuuttuneita heille koituvista eduista sekä verohallinnon tehokkuudesta ja täytäntöönpanokapasiteetista. Heidän on myös pidettävä verojärjestelmää riittävän oikeudenmukaisena.

2.7. Tietotekniikka

Kaikkien jäsenvaltioiden verohallinnot ovat tietokoneistaneet toimintansa joko kokonaisuudessaan tai osittain. Ne hyötyvät sekä oman toimintansa että verovelvollisille tarjottujen palvelujen tietokoneistamisesta. Kehitys sopii hyvin yhteen maksujen vapaaehtoiseen suorittamiseen kannustamisen kanssa. Tietotekniikkaa käytetään yhä yleisemmin kaikilla liiketoiminnan ja hallinnon tasoilla. Tähän kertomukseen kootut tiedot harkitun tietokoneistamisen eduista voivat auttaa levittämään hyviä toimintatapoja. Jäsenvaltiot, jotka eivät vielä hyödynnä tietotekniikkaa tarkastuksissa, voivat saada hyödyllistä tietoa tästä kertomuksesta.

2.8. Tiedonhankinta

Aikaisemmissa kertomuksissa pidettiin hyödyllisenä tiedon hankkimiseen, analysoimiseen ja jakamiseen erikoistuneen osaston perustamista. Viisi jäsenvaltiota on perustanut keskitetyn tiedonhankintaosaston, jonka tehtävänä on koota ja jakaa tietoa yksittäisistä verovelvollisista sekä eri alojen kehityssuuntauksista ja petostyypeistä. Muissa jäsenvaltioissa tiedonhankintajärjestelmät on hajautettu. Komissio päättelee, että hajautetut järjestelmät voivat nykyaikaisten tietoverkkojen kehittämisen ansiosta toimia tehokkaasti. Ainakaan viisi jäsenvaltiota ei kuitenkaan näytä siirtävän tarkastusten tuloksia tietojärjestelmään, ja ainoastaan pienellä osalla jäsenvaltioista on täysin toimiva tiedonhankintajärjestelmä, jossa tietojen kokoaminen ja seuranta sekä niistä annettava palaute tapahtuu jäsennellysti. Parantamisen varaa on edelleen.

2.9. Arviointi ja suoritusindikaattorit

Suunnitelmien ja ohjelmien tehokkuuden, toimivuuden ja täytäntöönpanon arvioimiseksi verohallinnot ovat yhä enenevässä määrin määritelleet suoritusindikaattoreita, kuten aikaisemmissa kertomuksissa suositeltiin. Tähän mennessä suurin osa indikaattoreista on kuitenkin enemmänkin määrällisiä kuin laadullisia. Komissio pitää parempana huomion suuntaamista veroviranomaisille ja verovelvollisille tarjottavien palveluiden laatuun.

3. Päätelmät ja suositukset

Päätelmät ja suositukset esitetään kokonaisuudessaan Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SEC(2004)1721).

[1] EYVL L 155, 7.6.1989.

[2] Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille hallinnollisen yhteistyön järjestelmän käytöstä alv-petosten torjumiseksi, KOM (2004)260, ja Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla.