28.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 157/96

1.1

Käsiteltävänä olevassa tiedonannossa suositellaan pakolaisaseman ja kansainvälisen suojelun myöntämismenettelyjen tehostamista ja nopeuttamista.

1.2

Siinä tutkitaan, mitä etuja entistä nopeammasta ja tehokkaammasta yhteisestä turvapaikkamenettelystä ja menettelyjen yksinkertaistamisesta olisi hakijoille. Tiedonannossa tulee esille huoli siitä, miten saataisiin parannettua kansalaisten käsityksiä turvapaikkahakemusten käsittelystä ja hakijoiden mahdollisesta palauttamisesta.

1.3

Komissio korostaa lisäarvoa, jota saataisiin yhteistyön tiivistämisestä ja jäsenvaltioiden yhteisistä menettelyistä. Asiassa on tarkoitus edetä kahdessa, toisiinsa liittyvässä vaiheessa: ensimmäiseksi valmisteluvaihe, sitten yhteisön lainsäädännön antaminen.

1.4

Valmisteluvaiheessa on tarkoitus järjestää kuulemisia ja jäsenvaltioiden välisiä keskusteluja toimista, jotka on toteutettava vaadittavista ehdoista annetun direktiivin (1) mukaisen kahdenlaisen aseman myöntämismenettelyjen yhtenäistämiseksi.

1.5

Valmisteluvaihe aloitetaan tammikuussa 2005, ja se jatkuu rinnakkain yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevan lainsäädäntötyön ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanon kanssa (2).

1.6

Komissio esittää vuoden 2004 loppuun mennessä ns. yhden luukun palvelua koskevan toimintaohjelman.

1.7

Ehdotetulla valmisteluvaiheella on neljä tavoitetta:

1.8

Toisessa vaiheessa annetaan yhteisön lainsäädäntö vuonna 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa ja vuonna 1967 tehdyssä New Yorkin pöytäkirjassa tarkoitetun pakolaisaseman sekä sen määrittelyä ja siltä vaadittavia ehtoja koskevassa direktiivissä (3) tarkoitetun toissijaisen suojelun myöntämiseksi tehtyjen hakemusten yhteisestä käsittelymenettelystä.

1.9

Komission tiedonannossa esitetään lainsäädännön antamiseen liittyvät näkökohdat: tavoitetaso, toimenpiteiden toteuttamisaikataulu, soveltamisala, muutoksenhaku, Geneven yleissopimuksen suojaaminen, päätösten laadun takaaminen, palautusmenettelyt sekä vaikutukset muihin säädöksiin.

1.10

Tiivistäen voidaan todeta, että käsiteltävänä oleva yhteinen menettely koskee turvapaikan ja kansainvälisen suojelun hakemusmenettelyä riippumatta siitä, hakeeko hakija

2.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission asettamaan tavoitetasoon ja kiinnittää komission tapaan huomiota siihen, että yhteisen menettelyn yhteydessä tulisi suojata vuonna 1951 tehty Geneven yleissopimus. Määrittelyä koskevan direktiivin säännösten mukaisesti pakolaisten oikeuksia tulisikin tarkastella ensisijaisesti vuoden 1951 yleissopimuksen menettelyjen pohjalta, ja toissijaista suojelua tulisi tutkia vasta sen jälkeen, mikäli yleissopimuksessa tarkoitetun aseman ehdot eivät täyty.

2.2

Komitea suosittaa, että tämä menettely olisi selkeästi ensisijainen riippumatta siitä, mikä on yhteisen järjestelmän luomisen tulevaisuus.

2.3

Komitea suosittaa, että kaikille kansainvälistä suojelua koskeville kielteisille päätöksille ja erityisesti vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen mukaisen pakolaisaseman hylkäämiselle annettaisiin perustelut myös silloin, kun myönnetään toissijainen suojelu. Komitea katsoo, että tällainen tae on välttämätön vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen suojaamiseksi, kuten komissio toivoo.

2.4

Toissijaisen suojelun tarpeista komitea toteaa, että turvapaikanhakijat eivät pysty arvioimaan, mikä asema kuuluu yleissopimuksen ja mikä toissijaisen suojelun piiriin. Ongelmat kasvavat vielä entisestään maissa, joissa heidän on esitettävä uusi hakemus eri perustein saatuaan kielteisen päätöksen vuonna 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa tarkoitettua asemaa koskevaan hakemukseen. Tämä johtaa sekaannukseen, lannistumiseen ja kestämättömiin käsittelyaikoihin.

2.5

Komitea kehottaa komissiota ottamaan tiedonannossa sekä valmisteluvaiheen ja lainsäädäntövaiheen käynnistämisen yhteydessä huomioon palauttamiskiellon periaatteen (Geneven yleissopimuksen 33 artikla) sekä tarpeen antaa mahdollisuus lykkäävään muutoksenhakuoikeuteen kielteisten päätösten kohdalla. Toissijaisen suojelun perusteiden mahdollinen viran puolesta tapahtuva (hallinnollinen) tarkastelu tulisi tehdä sen jälkeen, kun on tutkittu Geneven yleissopimuksessa tarkoitetun pakolaisaseman myöntämisen ehdot, ja hakijalle tulisi antaa oikeus hakea lykkäävästi muutosta maastapoistamiseen ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten ja eurooppalaisten yleissopimusten mukaisesti.

2.6

Valtiosta riippumattomia järjestöjä ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun virastoa UNHCR:ää ei tulisi jättää mahdollisten hallinnollisten muutoksenhakulautakuntien ulkopuolelle. Silloin, kun tällaisia lautakuntia ei ole, kyseisillä tahoilla tulisi olla mahdollisuus ottaa yhteyttä hakijoihin ja tutustua heidän asiakirjoihinsa, jotta muutoksenhakumahdollisuuksia ja muutoksenhakuoikeuden käyttöä tuomioistuimissa voitaisiin helpottaa.

2.7

Komitea kehottaa, että kun komissio tekee muutoksia neuvoston 19.11.2004 hyväksymään menettelyjä koskevaan direktiiviin, joka on vielä jätettävä EP:n käsiteltäväksi, se laajentaisi direktiivin soveltamisalaa siten, että se kattaisi määrittelyä koskevaan direktiiviin sisältyvän toissijaisen suojelun. Komission tulisi myös tarkistaa turvallisina pidettävien EU:n ulkopuolisten lähtö- tai kauttakulkumaiden määrittelyä, joka epää turvapaikanhakijoilta mahdollisuuden heidän tilanteensa ja siihen liittyvien oikeuksien yksilölliseen tarkasteluun.

2.8

Komitea suosittelee käsittelemään valmisteluvaiheessa pakolaisaseman tunnustamiseen mahdollisesti vielä liittyviä puutteita ja ongelmia.

2.9

Jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan ja unionin direktiivejä (5) kahdenvälisten takaisinottosopimusten osalta, neuvoston tulisi pyrkiä kaikin tavoin luomaan valmisteluvaiheessa jäsenvaltioiden välinen solidaarisuuteen perustuva yhtenäinen järjestelmä (esimerkiksi uudelleensijoittamisohjelma ja kustannusten jakaminen).

2.10

Komitea kehottaa komissiota myös tarkistamaan ns. nopeutettua menettelyä, joka estää turvapaikanhakijoiden yksilöllisen tilanteen ja siihen liittyvien oikeuksien syvällisen tarkastelun ja erityisesti lykkäävän muutoksenhaun, jolloin turvapaikanhakija saatetaan palauttaa lähtömaahan ennen kuin toimivaltainen tuomioistuin on käsitellyt asiaa.

2.11

Komitea kehottaa komissiota ottamaan alkuperämaahan paluun mahdollisuuksia ja perusteita pohdittaessa huomioon, ettei paluu joissain tapauksissa ole pakolaisasemaan liittymättömien esteiden vuoksi tai humanitäärisistä syistä (esim. sairauden vuoksi) mahdollinen.